UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

24 päivänä marraskuuta 2022 ( *1 )

Kumoamiskanne – Yhteinen kalastuspolitiikka – Asetus (EU) 2021/92 – Euroopan unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen vuodeksi 2021 – Kalavarojen säilyttäminen ja meriekosysteemien suojeleminen teknisten toimenpiteiden avulla – 15–17 ja 20 artikla sekä 59 artiklan toinen kohta – SEUT 43 artiklan 3 kohta – Harkintavallan väärinkäyttö – Vilpittömän yhteistyön periaate

Asiassa C-259/21,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta kumoamiskanteesta, joka on nostettu 22.4.2021,

Euroopan parlamentti, asiamiehinään I. Liukkonen ja I. Terwinghe,

kantajana,

vastaan

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Falek, F. Naert ja A. Nowak-Salles,

vastaajana,

jota tukee

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Dawes, A. Stobiecka-Kuik ja K. Walkerová,

väliintulijana,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Jürimäe sekä tuomarit M. Safjan, N. Piçarra, N. Jääskinen (esittelevä tuomari) ja M. Gavalec,

julkisasiamies: N. Emiliou,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 22.6.2022 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Euroopan parlamentti vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2021 28.1.2021 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2021/92 (EUVL 2021, L 31, s. 31) 15–17 ja 20 artiklan sekä 59 artiklan toisen kohdan (jäljempänä riidanalaiset säännökset).

Asiaa koskevat oikeussäännöt

EUT-sopimus

2

SEUT 43 artiklan 2 ja 3 kohdassa määrätään seuraavaa:

”2.   Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja talous- ja sosiaalikomiteaa kuultuaan 40 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yhteisestä maatalouden markkinajärjestelystä sekä muista yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa tarvittavista säännöksistä.

3.   Neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta hintojen, maksujen, tukien ja määrällisten rajoitusten vahvistamiseen sekä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.”

Perusasetukset

3

Yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta 11.12.2013 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013 (EUVL 2013, L 354, s. 22), läntisillä vesialueilla ja niiden lähivesialueilla kalastettuja kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, asetusten (EU) 2016/1139 ja (EU) 2018/973 muuttamisesta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007 ja (EY) N:o 1300/2008 kumoamisesta 19.3.2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/472 (EUVL 2019, L 83, s. 1) ja kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta 20.6.2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241 (EUVL 2019, L 198, s. 105) (jäljempänä yhdessä perusasetukset) annettiin SEUT-sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan perusteella.

Asetus N:o 1380/2013

4

Asetuksen N:o 1380/2013 2 artiklassa ilmaistaan yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteet.

5

Kyseisen asetuksen 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Komission toimenpiteet, kun meren elollisiin luonnonvaroihin kohdistuu vakava uhka”, säädetään seuraavaa:

”1.   Komissio voi joko jäsenvaltion perustellusta pyynnöstä tai omasta aloitteestaan hyväksyä 47 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, jotka liittyvät todisteisiin perustuvaan näyttöön meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvasta vakavasta uhasta ja joita sovelletaan enintään kuuden kuukauden ajan.

– –

3.   Ennen 1 kohdassa tarkoitettujen kiireellisten toimenpiteiden alkuperäisen soveltamisajan päättymistä komissio voi 1 kohdan edellytysten täyttyessä hyväksyä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, joilla jatketaan enintään kuuden kuukauden ajan tällaisen kiireellisen toimenpiteen soveltamista. – –”

6

Mainitun asetuksen 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Jäsenvaltion kiireelliset toimenpiteet”, sallitaan se, että jäsenvaltiot toteuttavat kiireellisiä toimenpiteitä lieventääkseen kalastukseen liittyvää, meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvaa, välitöntä toimintaa edellyttävää vakavaa uhkaa jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä.

Asetus 2019/472

7

Asetuksessa 2019/472, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2019/1241 (jäljempänä asetus 2019/472), vahvistetaan monivuotinen suunnitelma läntisillä vesialueilla ja niiden lähivesialueilla kalastettaville kalakannoille sekä kyseisiä kantoja hyödyntävälle kalastukselle.

8

Kyseisen asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos tieteelliset lausunnot osoittavat, että jonkin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kannan kutukannan biomassa ja keisarihummerikantojen tapauksessa runsaus ovat tiettyjä arvoja pienempiä, on toteutettava korjaavia lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseinen kanta tai toiminnallinen yksikkö palautetaan nopeasti sellaista tasoa suuremmaksi, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Kyseisestä säännöksestä ilmenee lisäksi, että näihin korjaaviin toimenpiteisiin voi kuulua asianomaista kantaa tai toiminnallista yksikköä koskevan kohdennetun kalastuksen keskeyttäminen sekä kalastusmahdollisuuksien asianmukainen vähentäminen.

9

Mainitun asetuksen 8 artiklan 3 kohdan mukaan kyseisessä artiklassa tarkoitettuihin korjaaviin toimenpiteisiin voi kuulua asetuksen N:o 1380/2013 12 ja 13 artiklan mukaisia kiireellisiä toimenpiteitä sekä asetuksen 2019/472 9 artiklan mukaisia toimenpiteitä.

10

Asetuksen 2019/472 9 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen 18 artiklan ja asetuksen [N:o 1380/2013] 18 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta seuraavien teknisten toimenpiteiden osalta, siltä osin kuin niihin ei sovelleta [asetusta 2019/1241]:

a)

pyydysten ominaisuuksien eritelmät ja pyydysten käyttöä koskevat säännöt valikoivuuden varmistamiseksi tai parantamiseksi, tahattomien saaliiden vähentämiseksi tai ekosysteemiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi;

b)

pyydysten muutosten tai lisälaitteiden eritelmät valikoivuuden varmistamiseksi tai parantamiseksi, tahattomien saaliiden vähentämiseksi tai ekosysteemiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi;

c)

tiettyjen pyydysten käytön ja kalastustoiminnan rajoittaminen tai kieltäminen tietyillä alueilla tai tiettyinä aikoina kutevien kalojen, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien kalojen tai muiden kalalajien kuin kohdelajien suojelemiseksi taikka ekosysteemiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi; ja

d)

säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistaminen kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kantojen osalta nuorten meren eliöiden suojelun varmistamiseksi.”

Asetus 2019/1241

11

Asetuksella 2019/1241 vahvistetaan sen 1 artiklan mukaan tekniset toimenpiteet, jotka koskevat meren elollisten luonnonvarojen pyyntiä ja aluksesta purkamista, pyydysten toimintaa ja kalastustoiminnan vuorovaikutusta meriekosysteemien kanssa.

12

Kyseisen asetuksen 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Rauhoitetut kala-, äyriäis- ja nilviäislajit”, säädetään seuraavaa:

”1.   [Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY (EYVL 1992, L 206, s. 7)] liitteessä IV tarkoitettujen kala-, äyriäis- ja nilviäislajien pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on kiellettyä, paitsi jos myönnetään poikkeuksia mainitun direktiivin 16 artiklan nojalla.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen lajien lisäksi unionin alukset eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, varastoida, myydä, pitää esillä tai tarjota myyntiin liitteessä I lueteltuja lajeja tai lajeja, joiden kalastus on kielletty muiden unionin säädösten nojalla.

– –

4.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 29 artiklan mukaisesti liitteessä I esitetyn luettelon muuttamiseksi, jos parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen mukaan luettelon muuttaminen on tarpeen.

– –”

13

Mainitun asetuksen 15 artiklan, jonka otsikko on ”Alueelliset tekniset toimenpiteet”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jotta voidaan ottaa huomioon asiaan kuuluvan kalastustoiminnan alueelliset erityispiirteet, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 29 artiklan ja [asetuksen N:o 1380/2013] 18 artiklan mukaisesti [liitteissä V–XI ja XIII] esitettyjen teknisten toimenpiteiden muuttamiseksi, täydentämiseksi, kumoamiseksi tai niistä poikkeamiseksi, mukaan lukien pantaessa täytäntöön purkamisvelvoitetta [asetuksen N:o 1380/2013] 15 artiklan 5 ja 6 kohdan yhteydessä. Komissio antaa nämä delegoidut säädökset [asetuksen N:o 1380/2013] 18 artiklan mukaisesti toimitetun yhteisen suosituksen perusteella ja tämän asetuksen III luvun asiaankuuluvien artikloiden mukaisesti.”

14

Asetuksen 2019/1241 29 artiklan, jonka otsikko on ”Siirretyn säädösvallan käyttäminen”, 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä olevan 2 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 3 kohdan, 10 artiklan 4 kohdan, 12 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 2 kohdan, 23 artiklan 1 ja 5 kohdan, 27 artiklan 7 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”

15

Asetuksen 2019/1241 liitteessä I on luettelo 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista lajeista, joita ei saa kalastaa.

16

Kyseisen asetuksen liitteessä VI luetellaan luoteisiin vesialueisiin sovellettavat tekniset toimenpiteet.

Asetus 2021/92

17

Neuvosto antoi asetuksen 2021/92 SEUT 43 artiklan 3 kohdan perusteella.

18

Kyseisen asetuksen johdanto-osan 55–59 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(55)

[Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES)] lausunnoissa vuodelta 2021 todetaan, että Kelttienmeren turska- ja valkoturskakannat ovat [rajaviitearvon (Blim)] alapuolella. Kyseisten kantojen osalta toteutettiin korjaavia erityistoimenpiteitä jo [unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2020 27.1.2020 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2020/123 (EUVL 2020, L 25, s. 1)] nojalla. Kyseisten toimenpiteiden tarkoituksena oli auttaa asianomaisia kantoja elpymään. Turskan osalta toimenpiteillä pyritään parantamaan valikoivuutta tekemällä sellaisten pyydysten käytön, joilla saadaan vähemmän turskaa sivusaaliina, pakolliseksi alueilla, joilla turskan saaliit ovat merkittävät, mikä vähentäisi kyseisen kannan kalastuskuolevuutta sekakalastuksessa. Valkoturskan osalta toimenpiteet koostuvat pyydysten ominaisuuksien teknisistä muutoksista valkoturskan sivusaaliiden vähentämiseksi. [Asetuksella (EU) 2019/472 käyttöön otetun] läntisten vesialueiden monivuotisen suunnitelman 8 artiklan mukaisesti silloin, kun tieteelliset lausunnot osoittavat, että kyseisen suunnitelman 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun jonkin kannan kutukannan biomassa on Blim-arvoa pienempi, on toteutettava korjaavia lisätoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kanta palautetaan nopeasti sellaisen tason yläpuolelle, jolla voidaan saavuttaa kestävä enimmäistuotto. Kyseisiin korjaaviin toimenpiteisiin voivat kuulua erityisesti asianomaisen kannan kohdennetun kalastuksen keskeyttäminen sekä kyseisten tai muiden sellaisten kantojen, joiden sivusaaliina saadaan turskaa tai valkoturskaa, kalastusmahdollisuuksien asianmukainen vähentäminen.

(56)

Turskakalojen sivusaaliiden vähentämistoimenpiteet liittyvät toiminnallisesti niiden lajien (esim. kolja, lasikampela, merikrotti ja keisarihummeri) [suurimpiin sallittuihin saaliisiin (total allowable catch, TAC)], joita sekakalastuksessa pyydetään yhdessä turskan kanssa, koska ilman kyseisten toimenpiteiden käyttöönottoa kohdelajien TAC-tasoja olisi alennettava, jotta turskakannat pystyvät elpymään. Sen vuoksi ehdotetaan, että kyseiset toimenpiteet hyväksytään myös vuodeksi 2021 ottaen huomioon kyseisten toimenpiteiden myöhempi arviointi ja luoteisten vesialueiden jäsenvaltioiden työskentely.

(57)

[Yhteisen kalastuspolitiikan] alueellistamisprosessin mukaisesti luoteisten vesialueiden jäsenvaltiot ovat toimittaneet yhteisen suosituksen laajempialaisista erityistoimenpiteistä turskan ja valkoturskan sivusaaliiden vähentämiseksi Kelttienmerellä ja sen lähialueilla vuonna 2020 käytössä olleiden korjaavien toimenpiteiden pohjalta. Kyseiseen yhteiseen suositukseen sisältyy myös muita valikoivuustoimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään turskakalojen sivusaaliita Irlanninmerellä ja Skotlannin länsipuolella ja jotka perustuvat vuonna 2020 käytössä olleisiin vastaaviin toimenpiteisiin.

(58)

[Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF)] katsoo, että kaiken kaikkiaan ehdotetut toimenpiteet ovat valikoivampia tai vähintään yhtä valikoivia kuin [asetuksessa 2019/1241] säädetyt tekniset toimenpiteet, ja komissio harkitsee parhaillaan kyseisten toimenpiteiden sisällyttämistä delegoituun säädökseen, joka perustuu niiden jäsenvaltioiden toimittamaan yhteiseen suositukseen, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu luoteisilla vesialueilla.

(59)

Koska kyseiset toimenpiteet ovat kattavampia ja niitä sovelletaan vakaammalta pohjalta, toiminnallisesti liittyviä teknisiä toimenpiteitä olisi sovellettava vain asetuksen [2019/1241] 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetun delegoidun säädöksen, jolla muutetaan mainitun asetuksen liitettä VI ottamalla käyttöön vastaavia teknisiä toimenpiteitä luoteisilla vesialueilla, puuttuessa.”

19

Asetuksen 2021/92 15 artiklassa, jonka otsikko on ”Turskaan ja valkoturskaan sovellettavat tekniset toimenpiteet Kelttienmerellä”, säädetään tietyistä silmäkokoon liittyvistä toimenpiteistä, joita sovelletaan pohjatrooleilla tai nuotilla kalastaviin unionin aluksiin Kelttienmerellä.

20

Kyseisen asetuksen 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Tekniset toimenpiteet Irlanninmerellä”, asetetaan velvoitteita, jotka koskevat unionin kalastusaluksia, jotka harjoittavat pohjatrooli- tai nuottakalastusta Irlanninmerellä.

21

Mainitun asetuksen 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Tekniset toimenpiteet Skotlannin länsipuolella”, säädetään myös silmäkokoa koskevista toimenpiteistä, joita sovelletaan unionin kalastusaluksiin, jotka harjoittavat pohjatrooli- tai nuottakalastusta Skotlannin länsipuolella.

22

Asetuksen 2021/92 20 artiklassa, jonka otsikko on ”Kielletyt lajit”, säädetään, että unionin kalastusaluksia kielletään pyytämästä, pitämästä aluksella, jälleenlaivaamasta tai purkamasta tiettyjä lajeja tietyillä tuolloisilla ICES-alueilla ja ICES-suuralueilla sijaitsevilla unionin vesillä. Kyseisessä säännöksessä todetaan myös, että lueteltuja lajeja ei saa vahingoittaa, jos niitä saadaan sattumalta saaliiksi, ja saaliiksi saadut yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.

23

Kyseisen asetuksen 59 artiklassa, jonka otsikko on ”Siirtymäsäännös”, säädetään seuraavaa:

”Edellä olevien 11, 19, 20, 27, 33, 34, 41, 42, 43, 48, 50 ja 57 artiklan soveltamista jatketaan soveltuvin osin vuonna 2022, kunnes asetus kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2022 tulee voimaan.

Edellä olevia 15, 16 ja 17 artiklaa sovelletaan siihen päivään asti, jona aletaan soveltaa asetuksen [2019/1241] 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettua delegoitua säädöstä, jolla muutetaan mainitun asetuksen liitettä VI ottamalla käyttöön vastaavia teknisiä toimenpiteitä luoteisilla vesialueilla.”

Toimielinten välinen sopimus

24

Paremmasta lainsäädännöstä 13.4.2016 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen (EUVL 2016, L 123, s. 1; jäljempänä toimielinten välinen sopimus) 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Toimielimet sopivat, että ottaen huomioon yhteisömenetelmälle antamansa merkityksen ne noudattavat toimivaltaansa käyttäessään ja perussopimuksissa määrättyjen menettelyjen mukaisesti unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten demokraattista legitimiteettiä, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta sekä oikeusvarmuutta. Ne sopivat myös edistävänsä yksinkertaisuutta, selkeyttä ja yhdenmukaisuutta unionin lainsäädännön laadinnassa ja pyrkimystä lainsäädäntöprosessin mahdollisimman laajaan avoimuuteen.”

25

Sopimuksen 25 kohdan kolmannessa ja neljännessä alakohdassa määrätään seuraavaa:

”Jos oikeusperustaa aiotaan muuttaa siten, että tavallisen lainsäätämisjärjestyksen sijasta on noudatettava erityistä lainsäätämisjärjestystä tai muuta kuin lainsäätämisjärjestystä, toimielimet vaihtavat asiasta näkemyksiä.

Toimielimet ovat yhtä mieltä siitä, että oikeusperustan valinnassa on kyse oikeudellisesta arviosta, joka on tehtävä objektiivisin perustein, jotka voivat olla tuomioistuinvalvonnan kohteena.”

Asian tausta

26

Komissio antoi 27.10.2020 ehdotuksen neuvoston asetukseksi unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2021 (COM(2020) 668 final).

27

Komissio päivitti tämän ehdotuksen 14.12.2020 sisällyttämällä siihen säännöksiä, jotka ovat samanlaisia kuin riidanalaiset säännökset.

28

Euroopan unionin neuvosto antoi 28.1.2021 asetuksen 2021/92. Kyseisen asetuksen 60 artiklan mukaan kyseinen asetus tuli voimaan päivänä, jona se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli 29.1.2021.

29

Parlamentti nosti unionin tuomioistuimen kirjaamoon 22.4.2021 toimittamallaan kannekirjelmällä SEUT 263 artiklan toisen kohdan nojalla nyt käsiteltävän kanteen, jossa vaaditaan riidanalaisten säännösten kumoamista.

Kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

30

Komissio antoi 23.8.2021 delegoidun asetuksen (EU) 2021/2324 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1241 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen pohjakalakantojen ja pelagisten kantojen kalastuksia koskevista teknisistä toimenpiteistä Kelttienmerellä, Irlanninmerellä ja Skotlannin länsipuolella (EUVL 2021, L 465, s. 1). Kyseinen asetus annettiin muun muassa asetuksen 2019/1241 10 artiklan 4 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan nojalla.

31

Ensinnäkin kyseisen delegoidun asetuksen johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta ilmenee, että Belgian kuningaskunta, Irlanti, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta antoivat ensimmäisen yhteisen suosituksen toukokuussa 2020. Komission kehotuksesta nämä jäsenvaltiot antoivat tarkistetun yhteisen suosituksen 14.12.2020.

32

Toiseksi kyseisen delegoidun asetuksen johdanto-osan kolmannessa perustelukappaleessa täsmennetään, että siihen saakka kun kyseisessä yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet hyväksytään delegoidulla säädöksellä, asetuksen 2021/92 15–17 artiklassa on vahvistettu asetuksessa 2019/472 tarkoitetut korjaavat toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään turskan ja valkoturskan sivusaaliita Kelttienmerellä ja sen lähialueilla, sekä tekniset lisätoimenpiteet, joiden tarkoituksena on vähentää turskakalojen sivusaaliita Irlanninmerellä ja Skotlannin länsipuolella. Kyseisen perustelukappaleen mukaan kyseiset toimenpiteet liittyivät toiminnallisesti sekakalastuksessa pyydettyjen kohdelajien TAC-tasoihin, sillä ilman näitä toimenpiteitä tällaisia TAC-tasoja olisi pitänyt alentaa, jotta sivusaaliskannat voisivat elpyä.

33

Kolmanneksi delegoidun asetuksen johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaan asetuksen tarkoituksena on sisällyttää yhteen säädökseen olemassa olevat säännökset, jotka koskevat muun muassa teknisiä toimenpiteitä, jotka vastaavat asetuksen 2021/92 15–17 artiklassa vahvistettuja toimenpiteitä.

34

Neuvosto antoi 27.1.2022 asetuksen (EU) 2022/109 unionin vesillä ja unionin kalastusaluksiin tietyillä unionin ulkopuolisilla vesillä sovellettavien tiettyjen kalakantojen ja kalakantaryhmien kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta vuodeksi 2022 (EUVL 2022, L 21, s. 1). Kyseisen asetuksen 60 artiklan mukaan kyseinen asetus tuli voimaan päivänä, jona se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, eli 31.1.2022.

Asianosaisten vaatimukset ja menettely unionin tuomioistuimessa

35

Parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin

kumoaa riidanalaiset säännökset ja

velvoittaa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

36

Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin

hylkää kanteen perusteettomana ja

jos riidanalaiset säännökset kumotaan, pitää voimassa niiden vaikutukset ja

velvoittaa parlamentin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

37

Unionin tuomioistuimen presidentin 19.8.2021 antamalla määräyksellä komissio hyväksyttiin väliintulijaksi oikeudenkäyntiin tukemaan neuvoston vaatimuksia.

38

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 62 artiklan nojalla julkisasiamies ja esittelevä tuomari kehottivat 13.5.2022 päivätyllä kirjeellä asianosaisia ja väliintulijaa lausumaan asetuksen 2022/109 antamisen vaikutuksesta parlamentin kanteeseen. Asianosaiset ja väliintulija noudattivat tätä kehotusta.

Kanne

Tutkittavaksi ottaminen

Asianosaisten lausumat

39

Neuvosto väittää vastauskirjelmässään esittämässään menettelyä koskevassa alustavassa huomautuksessa ensinnäkin, että se, että komissio antoi delegoidun asetuksen 2021/2324 tämän kanteen nostamisen jälkeen, lopetti asetuksen 2021/92 15–17 artiklassa vahvistettujen toimenpiteiden soveltamisen, minkä vuoksi kanne on menettänyt tarkoituksensa kyseisten artiklojen sekä 59 artiklan toisen kohdan osalta.

40

Toiseksi kyseinen kanne on neuvoston mukaan joka tapauksessa menettänyt tarkoituksensa 31.12.2021 asetuksen 2021/92 15–17 artiklan osalta, koska kyseisten säännösten ajallinen soveltamisala rajoittui ainoastaan vuoteen 2021. Kyseisen asetuksen 20 artiklan vaikutukset jatkuivat ainoastaan asetuksen 2022/109 voimaantuloon eli 31.1.2022 saakka.

41

Sitä vastoin parlamentti katsoo, että delegoidun asetuksen 2021/2324 antaminen ei estä sitä, että unionin tuomioistuin lausuu asetuksen 2021/92 15–17 artiklan pätevyydestä. Vaikka kyseisen delegoidun asetuksen tietyt säännökset vastaavat asetuksen 2021/92 15–17 artiklan sisältöä, viimeksi mainitut säännökset ovat edelleen olemassa unionin oikeusjärjestyksessä ja ne on kumottava oikeusvarmuuden vuoksi.

42

Parlamentti toteaa asetuksen 2022/109 voimaantulosta komission tavoin, ettei kyseisen asetuksen antamisella ole vaikutusta nyt käsiteltävänä olevaan kanteeseen.

43

Parlamentti korostaa olevan normaali käytäntö, että asetuksella, jolla vahvistetaan kalastusmahdollisuudet tietyn vuoden osalta, ei kumota edellistä vuotta koskevaa asetusta. Kyseinen menettelytapa mahdollistaa muun muassa sen, että kyseisen asetuksen säännöksiä voidaan soveltaa jäsenvaltioihin ja toimijoihin kyseisen kalastuskauden päättymisen jälkeenkin, erityisesti sen varmistamiseksi jälkikäteen, että harjoitettu kalastustoiminta on säädettyjen kalastusmahdollisuuksien mukaista.

44

Parlamentti katsoo lisäksi, että unionin tuomioistuimen on lausuttava nyt käsiteltävästä kanteesta, koska neuvosto voi tulevaisuudessa toteuttaa riidanalaisiin säännöksiin sisältyvien kaltaisia teknisiä toimenpiteitä.

Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

45

Unionin tuomioistuin on jo katsonut, että kanne, jossa vaaditaan sellaisen toimen kumoamista, joka oli jo pantu täytäntöön tai joka ei enää ollut sovellettavissa kanteen nostamishetkellä, otetaan tutkittavaksi (tuomio 1.10.2009, komissio v. neuvosto, C-370/07, EU:C:2009:590, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Tätä ratkaisua voidaan perustella muun muassa tarpeella voida varmistaa, ettei väitetty lainvastaisuus toistu (ks. vastaavasti tuomio 24.6.1986, AKZO Chemie ja AKZO Chemie UK v. komissio, 53/85, EU:C:1986:256, 21 kohta ja tuomio 26.4.1988, Apesco v. komissio, 207/86, EU:C:1988:200, 16 kohta). Näin on silloin, kun kalastusalalla annettu lainsäädäntö on ajallisesti rajoitettu, kuten tässä tapauksessa, ja kun vuosittain annetaan uusia sääntöjä.

47

Tästä seuraa, että se, että komissio antoi delegoidun asetuksen 2021/2324, ja asetuksen 2022/109 voimaantulo eivät voi kyseenalaistaa nyt käsiteltävän kanteen kohteen säilymistä ja siten vaikuttaa kanteen tutkittavaksi ottamiseen.

48

Joka tapauksessa on niin, että koska parlamentin ei tarvitse osoittaa oikeussuojan tarvetta, jotta se voisi nostaa kumoamiskanteen neuvoston tekemistä päätöksistä (ks. vastaavasti tuomio 1.10.2009, komissio v. neuvosto, C-370/07, EU:C:2009:590, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), sen ei tarvitse myöskään osoittaa, että oikeussuojan tarve on edelleen olemassa menettelyn aikana.

49

Kanne on näin ollen otettava tutkittavaksi.

Asiakysymys

50

Parlamentti esittää kanteensa tueksi kaksi kanneperustetta, joista ensimmäinen koskee perusasetuksissa säädetyn menettelyn väärinkäyttöä ja toinen SEU 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaamista.

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee perusasetuksissa säädetyn menettelyn väärinkäyttöä

– Asianosaisten lausumat

51

Parlamentti väittää, että antaessaan riidanalaiset säännökset SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla neuvosto käytti väärin harkintavaltaansa, joka sillä on kyseisen määräyksen nojalla, ja näin ollen kiersi teknisten toimenpiteiden hyväksymiseksi perusasetuksissa säädettyä menettelyä, jolla annetaan yksin komissiolle ja, jos asia on kiireellinen, jäsenvaltioille toimivalta toteuttaa tällaisia toimenpiteitä.

52

Tarkemmin sanottuna parlamentti väittää, että se, ettei neuvosto noudattanut teknisten toimenpiteiden hyväksymismenettelyä, sellaisena kuin siitä säädetään perusasetuksissa, erityisesti asetuksen 2019/472 9 artiklassa sekä asetuksen 2019/1241 10 artiklan 4 kohdassa ja 15 artiklassa, on 13.11.1990 annettuun tuomioon Fedesa ym. (C-331/88, EU:C:1990:391, 24 kohta) ja 16.4.2013 annettuun tuomioon Espanja ja Italia v. neuvosto (C-274/11 ja C-295/11, EU:C:2013:240, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) perustuvassa oikeuskäytännössä tarkoitettua harkintavallan väärinkäyttöä.

53

Koska kyseisissä SEUT 43 artiklan 2 kohdan nojalla annetuissa perusasetusten säännöksissä annettiin komissiolle toimivalta toteuttaa teknisiä toimenpiteitä, neuvosto ei parlamentin mukaan voinut antaa riidanalaisia säännöksiä sen toimivallan perusteella, joka sillä on SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla.

54

Neuvoston toimivaltaa toteuttaa teknisiä toimenpiteitä SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla on parlamentin mukaan siis rajoitettu, koska parlamentti ja neuvosto ovat SEUT 43 artiklan 2 kohdan nojalla annetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä valtuuttaneet pikemminkin komission kuin neuvoston toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä SEUT 290 artiklan mukaisina delegoituina toimina.

55

Parlamentti viittaa erityisesti 1.12.2015 annettuun tuomioon parlamentti ja komissio v. neuvosto (C-124/13 ja C-125/13, EU:C:2015:790) perustuvaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja katsoo, että neuvoston on noudatettava SEUT 43 artiklan 2 kohdan nojalla annetuissa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyissä säädöksissä ennalta vahvistettua kehystä, kun se aikoo toteuttaa kyseisten lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjen säädösten täytäntöön panemiseksi toimenpiteitä SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla.

56

Tarkemmin sanottuna parlamentti katsoo, että asetuksen 2021/92 15–17 ja 20 artiklalla on muutettu asetuksen 2019/1241 liitteessä VI olevan B osan 1 kohdassa ja C osassa sekä liitteessä I vahvistettuja sääntöjä viimeksi mainitun asetuksen 10 artiklan 4 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan vastaisesti, koska näiden sääntöjen muuttaminen kuului komissiolle eikä neuvostolle.

57

Parlamentti muistuttaa lisäksi, että neuvosto on nimenomaisesti myöntänyt asetuksen 2021/92 johdanto-osan 59 perustelukappaleessa ja 59 artiklan toisessa kohdassa, että komission olisi pitänyt toteuttaa kyseisen asetuksen 15–17 artiklassa tarkoitetut tekniset toimenpiteet. Parlamentin mukaan neuvosto ei kuitenkaan ole mitenkään perustellut syitä, joiden vuoksi se itse antoi riidanalaiset säännökset komission sijasta.

58

Parlamentti väittää lisäksi, että jos riidanalaisiin säännöksiin sisältyvien teknisten toimenpiteiden toteuttaminen olisi ollut perusteltua asian kiireellisyyden vuoksi, asianmukainen oikeusperusta niiden toteuttamiselle olisi ollut asetuksen N:o 1380/2013 12 ja 13 artikla, joiden nojalla kiireellisiä toimenpiteitä voivat toteuttaa joko komissio tai jäsenvaltiot muttei neuvosto.

59

Parlamentti korostaa, että asetuksen 2019/472 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, että jos asia ei ole kiireellinen, ainoastaan komissio voi toteuttaa korjaavia toimenpiteitä delegoiduilla toimilla.

60

Neuvosto, jota komissio tukee, katsoo, että ensimmäinen kanneperuste on perusteeton.

– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

61

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimea toteutettaessa harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimi on toteutettu yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muiden kuin niiden päämäärien saavuttamiseksi, joita varten kyseessä oleva toimivalta on annettu, tai perussopimuksissa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (tuomio 5.5.2015, Espanja v. parlamentti ja neuvosto, C-146/13, EU:C:2015:298, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Nyt käsiteltävässä asiassa on tutkittava, onko riidanalaiset säännökset annettu, kuten parlamentti väittää, muiden kuin niiden päämäärien saavuttamiseksi, joita varten kyseessä oleva toimivalta on annettu, tai EUT-sopimuksessa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi.

63

Ensinnäkin siitä, kuuluvatko riidanalaiset säännökset neuvoston toimivaltaan SEUT 43 artiklan nojalla, on aluksi muistutettava, että sen 2 ja 3 kohdalla pyritään eri tavoitteisiin ja että kummallakin kohdalla on erityinen soveltamisalansa, joten niitä voidaan käyttää erikseen perustana tiettyjen toimenpiteiden hyväksymiselle yhteisen kalastuspolitiikan alalla (tuomio 1.12.2015, parlamentti ja komissio v. neuvosto, C-124/13 ja C-125/13, EU:C:2015:790, 58 kohta).

64

Toteuttaessaan toimia SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla neuvoston on meneteltävä siten, että se noudattaa toimivaltansa rajoja sekä tilanteesta riippuen asiaa koskevia oikeussääntöjä, jotka on jo annettu SEUT 43 artiklan 2 kohdan nojalla (tuomio 1.12.2015, parlamentti ja komissio v. neuvosto, C-124/13 ja C‑125/13, EU:C:2015:790, 58 kohta).

65

Tämän jälkeen on korostettava, että SEUT 43 artiklan 3 kohdassa määrätään, että neuvosto hyväksyy komission ehdotuksesta hintojen, maksujen, tukien ja määrällisten rajoitusten vahvistamiseen sekä kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen liittyvät toimenpiteet.

66

Unionin tuomioistuin on todennut, että SEUT 43 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan voi kuulua toimenpiteitä, jotka eivät rajoitu pelkästään kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen ja jakamiseen, kunhan näihin toimenpiteisiin ei sisälly poliittista valintaa, jonka tekeminen kuuluu unionin lainsäätäjälle sen vuoksi, että kyse on yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan tavoitteiden toteuttamisessa tarvittavista toimenpiteistä (tuomio 1.12.2015, parlamentti ja komissio v. neuvosto, C-124/13 ja C-125/13, EU:C:2015:790, 59 kohta).

67

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä asetuksen 2021/92 15–17 artiklasta, että kyseisen asetuksen johdanto-osan 55–58 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisissä säännöksissä säädettyjen teknisten toimenpiteiden tavoitteena on parantamalla pyydysten valikoivuutta edistää asianomaisten kantojen elpymistä aiemmin asetuksella 2020/123 hyväksyttyjen korjaavien erityistoimenpiteiden tapaan.

68

Lisäksi asetuksen 2021/92 56 perustelukappaleesta samoin kuin delegoidun asetuksen 2021/2324 johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta, sellaisena kuin se toistetaan tämän tuomion 32 kohdassa, ilmenee, että asetuksen 2021/92 15–17 artiklassa vahvistetut tekniset toimenpiteet liittyvät toiminnallisesti sekakalastuksesta pyydettyjen kohdelajien TACeihin, koska ilman tällaisia toimenpiteitä TACeja olisi pitänyt alentaa, jotta sivusaaliiden kannat olisivat voineet elpyä.

69

Toisaalta asetuksen 2021/92 20 artiklan osalta on komission tavoin todettava, että siinä säädetyt kalastuskiellot merkitsevät kalastusmahdollisuuksien puuttumisia, jotka voidaan tarvittaessa muuttaa myöhemmin rajoitetuiksi kalastusmahdollisuuksiksi ottaen huomioon kyseisten lajien kantojen kehitys.

70

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 79 kohdassa, toisin kuin neuvoston SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla kalastusmahdollisuuksien vahvistamista koskeviin sääntöihin tekemät muutokset, joista oli kyse 1.12.2015 annettuun tuomioon parlamentti ja komissio v. neuvosto (C-124/13 ja C-125/13, EU:C:2015:790) johtaneessa asiassa, riidanalaisten säännösten antamisella ei ole myöskään tarkoitus mukauttaa TACien ja pyyntiponnistusten rajoitusten vahvistamista koskevaa yleistä menetelmää aikaisempien sääntöjen soveltamisesta johtuvien puutteiden poistamiseksi eikä määrittää oikeudellista kehystä, jonka mukaan nämä TACit ja pyyntiponnistusten rajoitukset vahvistetaan.

71

Asetuksen 2021/92 15–17 ja 20 artiklalle on päinvastoin ominaista se, että niiden soveltamisala on rajattu erityisiin olosuhteisiin eli että niissä säädettyjä toimenpiteitä on tarkoitus soveltaa tietyntyyppisiin aluksiin, jotka toimivat ainoastaan tietyillä alueilla, ja niissä säädettyjen toimenpiteiden on tarkoitus koskea vain tietyntyyppisiä lajeja, sekä se, että niitä on tarkoitus soveltaa väliaikaisesti. Ne eivät näin ollen edellytä tämän tuomion 66 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua poliittista valintaa, jonka tekeminen kuuluu unionin lainsäätäjälle.

72

Näin ollen riidanalaiset säännökset kuuluvat lähtökohtaisesti neuvoston toimivaltaan SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla.

73

Toiseksi perusasetusten vaikutuksesta tähän toimivaltaan on huomautettava, että kyseisissä asetuksissa, tarkemmin sanottuna asetuksen 2019/472 9 artiklassa ja asetuksen 2019/1241 10 artiklan 4 kohdassa ja 15 artiklassa, säädetään erityisestä menettelystä, jota noudattaen komissio voi toteuttaa teknisiä toimenpiteitä, eli delegoitujen säädösten antamisesta SEUT 290 artiklan nojalla.

74

Tämä komissiolle annettu toimivalta ei kuitenkaan estä neuvostoa toteuttamasta sille SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla kuuluvan toimivallan nojalla teknisiä toimenpiteitä, jotka koskevat perusasetusten kyseisissä säännöksissä tarkoitettujen kaltaisia kysymyksiä nyt käsiteltävän asian kaltaisissa olosuhteissa eli silloin, kun komissio ei ole itse antanut delegoituja säädöksiä perusasetuksen mainittujen säännösten nojalla.

75

Asetuksen 2021/92 59 artiklan toisesta kohdasta nimittäin ilmenee, että sen 15–17 artiklan soveltaminen oli tarkoitus lopettaa heti, kun komissio antaa yhden tai useamman delegoidun säädöksen samoista teknisistä toimenpiteistä.

76

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 83 kohdassa, näissä olosuhteissa on katsottava, että riidanalaiset säännökset ovat luonteeltaan väliaikaisia ja että neuvosto ei ole puuttunut komission toimivaltaan antaa delegoituja säädöksiä, vaan se on nimenomaisesti pyrkinyt säilyttämään sen.

77

Kyseinen komission toimivalta on tunnustettu paitsi asetuksen 2021/92 59 artiklan toisessa kohdassa myös sen johdanto-osan 59 perustelukappaleessa, jossa todetaan, että komission asetuksen 2019/1241 nojalla toteuttamat tekniset toimenpiteet ovat kattavampia ja niitä sovelletaan vakaammalta pohjalta kuin riidanalaisiin säännöksiin sisältyviä teknisiä toimenpiteitä.

78

Asetuksen 2021/92 20 artiklaan sisältyvästä kalastuskiellosta on huomautettava, että vaikka asetuksen 2019/1241 10 artiklan 2 kohtaan sisältyy samankaltainen kalastuskielto, kyseinen kielto koskee kuitenkin muita kalalajeja ja äyriäisiä.

79

On totta, että asetuksen 2019/1241 10 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä kyseisen asetuksen liitteessä I esitetyn lajiluettelon muuttamiseksi, jos parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen mukaan luettelon muuttaminen on tarpeen.

80

Asetuksen 2019/1241 10 artiklan 2 kohdassa todetaan kuitenkin, että 1 kohdassa tarkoitettujen lajien lisäksi unionin alukset eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, varastoida, myydä, pitää esillä tai tarjota myyntiin liitteessä I lueteltuja lajeja tai lajeja, joiden kalastus on kielletty ”muiden unionin säädösten nojalla”.

81

Neuvoston ja komission tavoin on katsottava, että asetuksen 2019/1241 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ”muihin unionin säädöksiin” sisältyvät muun muassa SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla annetut neuvoston asetukset kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta.

82

Antaessaan riidanalaiset säännökset neuvosto näin ollen toimi sille SEUT 43 artiklan 3 kohdassa annetun toimivallan rajoissa ja noudatti SEUT 43 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistettua erityistä oikeudellista kehystä.

83

Näin ollen unionin tuomioistuimelle toimitetun asiakirja-aineiston perusteella ei voida tämän tuomion 61 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetyllä tavalla objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella katsoa, että riidanalaisia säännöksiä rasittaisi harkintavallan väärinkäyttö, kuten parlamentti väittää.

84

Tätä päätelmää ei horjuta parlamentin väite, jonka mukaan riidanalaisiin säännöksiin sisältyvät toimenpiteet olisi pitänyt toteuttaa joko asetuksen N:o 1380/2013 12 ja 13 artiklassa tarkoitettuina komission tai jäsenvaltioiden kiireellisinä toimenpiteinä, joilla pyritään vastaamaan meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen tai meriekosysteemiin kohdistuvaan vakavaan uhkaan, tai, jos asia ei ole kiireellinen, komission delegoituina säädöksinä, sillä asetuksen 2019/472 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään vain näistä kahdesta mahdollisuudesta.

85

Kuten parlamenttikin on myöntänyt, riidanalaiset säännökset eivät nimittäin yhtäältä ole, kun otetaan huomioon niiden kohde ja tarkoitus, asetuksen N:o 1380/2013 12 ja 13 artiklassa tarkoitettuja kiireellisiä toimenpiteitä, joilla pyrittäisiin vastaamaan meren elollisten luonnonvarojen säilymiseen kohdistuvaan vakavaan uhkaan. Toisaalta neuvosto puuttui asiaan ja antoi riidanalaiset säännökset väliajaksi, jolloin komissio ei ollut vielä käyttänyt asetuksen 2019/472 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa nimenomaisesti säädettyä toista mahdollisuutta ja antanut yhtä tai useampaa delegoitua säädöstä kyseisten säännösten nojalla.

86

Kuten komissio totesi väliintulokirjelmässään perustellusti, asetuksen 2020/123 13 artiklaan sisältyvien aiempien korjaavien toimenpiteiden oli tarkoitus pysyä voimassa ainoastaan 31.12.2020 asti. Samoin muita aikaisempia toimenpiteitä, erityisesti tiettyjen haavoittuvassa asemassa olevien lajien kalastuskieltoja, sovellettiin kyseisen asetuksen 54 artiklan mukaisesti soveltuvin osin vuonna 2021 siihen saakka, kunnes vuoden 2021 kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta annettu asetus eli asetus 2021/92 tuli voimaan.

87

Lisäksi erityisesti asetuksen 2021/92 15–17 artiklasta on todettava, että – kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 88 kohdassa – koska keskityttiin siihen, että unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta pääsisivät sopimukseen teknisten toimenpiteiden toteuttamisesta Yhdistyneen kuningaskunnan unionista eroamisen vuoksi, mitään asetuksen 2019/472 9 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen 2019/1241 15 artiklan 2 kohdassa edellytetyn kaltaista yhteistä suositusta ei ollut esitetty riittävän ajoissa, jotta komissio olisi voinut antaa delegoidun säädöksen vuoden 2021 alussa. Tämä seikka vahvistetaan lisäksi delegoidun asetuksen 2021/2324 johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa, jossa todetaan, että vaikka Belgian kuningaskunta, Irlanti, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Alankomaiden kuningaskunta antoivat ensimmäisen yhteisen suosituksen toukokuussa 2020, kyseiset jäsenvaltiot antoivat tarkistetun yhteisen suosituksen vasta 14.12.2020.

88

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 89 kohdassa, sen, että neuvosto antoi riidanalaiset säännökset, tarkoituksena oli täyttää aukko, joka olisi muuten jatkunut osan vuodesta 2021 tai jopa koko vuoden 2021 ajan.

89

Ensimmäinen kanneperuste on näin ollen hylättävä.

Toinen kanneperuste

– Asianosaisten lausumat

90

Parlamentti väittää, että neuvosto laiminlöi SEU 13 artiklan 2 kohdan vastaisesti velvollisuutensa toimia vilpittömässä yhteistyössä parlamentin kanssa, koska se ei noudattanut perusasetuksissa säädettyjä menettelyjä riidanalaisten säännösten sisältämien toimenpiteiden toteuttamiseksi.

91

Parlamentti väittää erityisesti, että neuvosto rikkoi toimielinten välisen sopimuksen 2 kohtaa, jossa vahvistetaan vilpittömän yhteistyön velvoite lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävien säädösten ja delegoitujen säädösten valmistelu- ja hyväksymismenettelyjen yhteydessä ja joka sitoo osapuolia, erityisesti neuvostoa ja parlamenttia, SEUT 295 artiklan mukaisesti.

92

Teknisten toimenpiteiden toteuttaminen SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla perusasetusten mukaisen delegoidun säädöksen antamisen sijasta esti parlamentin mukaan sitä harjoittamasta SEUT 290 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla toteutettuja toimenpiteitä koskevaa valvontaansa ja siten vei parlamentilta roolin lainsäädäntömenettelyssä.

93

Parlamentti korostaa lisäksi, että neuvosto ei ilmoittanut parlamentille aikomuksestaan muuttaa menettelyä riidanalaisten säännösten antamiseksi. Se muistuttaa, että toimielinten välisen sopimuksen 25 kohdassa vahvistetaan velvollisuus kuulla muita toimielimiä oikeudellisen perustan muutoksesta, joka on omiaan muuttamaan huomattavasti toimen antamista koskevan toimivallan jakoa unionin oikeudessa säädettyyn nähden.

94

Neuvosto, jota komissio tukee, vaatii toisen kanneperusteen hylkäämistä.

– Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta

95

SEU 13 artiklan 2 kohdan mukaan toimielimet tekevät keskenään vilpitöntä yhteistyötä. Tätä vilpitöntä yhteistyötä tehtäessä on kuitenkin toimittava kullekin toimielimelle perussopimuksissa annetun toimivallan rajoissa, joten kyseisestä määräyksestä johtuvalla velvollisuudella ei voida muuttaa kyseistä toimivaltaa (ks. vastaavasti tuomio 12.2.2015, parlamentti v. neuvosto, C-48/14, EU:C:2015:91, 57 ja 58 kohta).

96

Väittäessään toisessa kanneperusteessaan, että neuvosto loukkasi vilpittömän yhteistyön periaatetta antaessaan riidanalaiset säännökset, parlamentti tukeutuu lähinnä päättelyyn, joka perustuu oletukseen, jonka mukaan neuvosto antoi riidanalaiset säännökset jättäen noudattamatta perusasetuksia ja näin ollen ylittämällä perussopimuksissa myönnetyn toimivaltansa.

97

Tämän tuomion 82 ja 83 kohdasta ilmenee kuitenkin, että antaessaan riidanalaiset säännökset neuvosto toimi sille SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla kuuluvan toimivallan rajoissa eikä se käyttänyt harkintavaltaansa väärin.

98

Tästä seuraa, ettei parlamentti voi perustellusti väittää, että neuvosto olisi loukannut SEU 13 artiklan 2 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta.

99

Tätä päätelmää eivät horjuta parlamentin väitteet, jotka koskevat toimielinten välisen sopimuksen 25 kohtaa, koska – kuten neuvosto perustellusti väitti – asetus 2021/92 annettiin komission ehdottaman oikeudellisen perustan eli SEUT 43 artiklan 3 kohdan nojalla, joten oikeusperustaa ei muutettu kyseisessä 25 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

100

Näin ollen toinen kanneperuste on hylättävä.

101

Koska kumpaakaan kanneperusteista ei hyväksytä, kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

102

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska neuvosto on vaatinut parlamentin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska parlamentti on hävinnyt asian, parlamentti on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

103

Kyseisen työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

1)

Kanne hylätään.

 

2)

Euroopan parlamentti vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Euroopan unionin neuvoston oikeudenkäyntikulut.

 

3)

Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: ranska.