–

Perfumesco.pl sp. z o.o. sp.k., edustajanaan T. Snażyk, radca prawny,

–

Procter & Gamble International Operations SA, edustajinaan D. Piróg ja A. Rytel, adwokaci,

–

Rzecznik Praw Obywatelskich, edustajanaan M. Taborowski,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään K. Herrmann, S. L. Kalėda, P.‑J. Loewenthal ja J. Samnadda,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee teollis‑ ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (EUVL 2004, L 157, s. 45) 10 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Perfumesco.pl sp. z o.o. sp.k. ja Procter & Gamble International Operations SA (jäljempänä Procter & Gamble) ja jossa on kyse kanteesta, jolla pyritään tavaroiden hävittämiseen, koska EU‑tavaramerkistä johtuvia oikeuksia on väitetysti loukattu.

3

Marrakechissa tehdyn Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen, joka hyväksyttiin Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 1), liitteessä 1 C olevan teollis‑ ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (jäljempänä TRIPS‑sopimus) 46 artiklassa, jonka otsikko on ”Muut oikeuskeinot”, määrätään seuraavaa:

”Tehokkaiden esteiden luomiseksi oikeudenloukkauksia vastaan oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä, että tavarat, joiden he ovat katsoneet loukkaavan oikeuksia, tulee korvauksetta poistaa markkinoilta siten, että vältetään oikeudenhaltijalle aiheutuva haitta, tai että tavarat tulee tuhota, jollei tämä ole vastoin perustuslaillisia säännöksiä. Oikeusviranomaisilla tulee olla oikeus määrätä, että materiaali ja välineet, joita pääasiassa käyttämällä oikeutta loukkaavat tavarat on valmistettu, tulee ilman minkäänlaista korvausta poistaa markkinoilta siten, että uudet loukkaukset estetään. Sellaista vaatimusta harkittaessa tulee ottaa huomioon toisaalta loukkauksen vakavuus ja toisaalta määrätyt oikeuskeinot sekä lisäksi kolmansien osapuolten etu. Tavaramerkkioikeutta loukkaavan tuoteväärennöksen osalta pelkkä laittomasti kiinnitetyn tavaramerkin irrottaminen riittää vain poikkeuksellisesti siihen, että tavara voidaan päästää markkinoille.”

4

Direktiivin 2004/48 johdanto‑osan 3–5, 7, 9, 10, ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

– –

5

Kyseisen direktiivin 2 artiklan, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä, menettelyjä ja oikeussuojakeinoja sovelletaan 3 artiklan mukaisesti kaikkiin yhteisön lainsäädännössä ja/tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen teollis‑ ja tekijänoikeuksien loukkauksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön tai jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjen tai säädettävien keinojen käyttämistä, sikäli kuin mainitut keinot ovat edullisempia oikeudenhaltijoille.”

6

Kyseisen direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Yleinen velvoite”, 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on myös oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi.”

7

Kyseisen direktiivin 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Korjaavat toimenpiteet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on oikeudenhaltijalle loukkauksen johdosta kuuluvia vahingonkorvauksia rajoittamatta ja ilman minkäänlaista korvausta varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat kantajan pyynnöstä antaa määräyksen asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisesta sellaisten tavaroiden osalta, joiden ne ovat todenneet loukkaavan teollis‑ tai tekijänoikeutta, ja soveltuvissa tapauksissa kyseisten tavaroiden luomisessa tai valmistuksessa pääasiassa käytettyjen materiaalien ja välineiden osalta. Näihin toimenpiteisiin sisältyvät:

2.   Oikeusviranomaisten on määrättävä, että nämä toimenpiteet toteutetaan oikeudenloukkaajan kustannuksella, jollei tämän esteeksi vedota erityisiin syihin.

3.   Korjaavia toimenpiteitä koskevaa pyyntöä harkittaessa on otettava huomioon sekä loukkauksen vakavuus ja määrättyjen oikeussuojakeinojen välinen suhde että kolmansien osapuolien edut.”

8

Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1), sellaisena kuin se oli muutettuna 16.12.2015 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2424 (EUVL 2015, L 341, s. 21) (jäljempänä asetus N:o 207/2009), kumottiin ja korvattiin 1.10.2017 alkaen Euroopan unionin tavaramerkistä annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/1001 (EUVL 2017, L 154, s. 1). Pääasian tosiseikkojen tapahtuma‑ajan perusteella pääasiaan sovelletaan kuitenkin edelleen asetusta N:o 207/2009.

9

Asetuksen N:o 207/2009 9 artiklassa, jonka otsikko on ”EU‑tavaramerkin antamat oikeudet”, säädettiin seuraavaa:

”1.   EU‑tavaramerkin haltijalla on rekisteröinnin perusteella EU‑tavaramerkkiin yksinoikeudet.

2.   Rajoittamatta ennen EU‑tavaramerkin hakemis‑ tai etuoikeuspäivää hankittujen oikeuksien soveltamista kyseisen EU‑tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää kaikkia kolmansia osapuolia ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa tunnusta tavaroita tai palveluja varten, jos:

– –

3.   Edellä 2 kohdassa säädetyin edellytyksin voidaan kieltää erityisesti:

– –

4.   EU‑tavaramerkin haltijalla on myös oikeus estää kaikkia kolmansia osapuolia tuomasta tavaroita unionin alueelle kaupankäynnissä luovuttamatta niitä siellä vapaaseen liikkeeseen, jos kyseiset tavarat, mukaan lukien päällykset, tulevat kolmansista maista ja niissä on ilman lupaa tavaramerkki, joka on sama kuin EU‑tavaramerkki, joka on rekisteröity kyseisenkaltaisia tavaroita varten, tai jota ei voida erottaa olennaisilta ominaisuuksiltaan kyseisestä tavaramerkistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennen EU‑tavaramerkin hakemis‑ tai etuoikeuspäivää hankittujen oikeuksien soveltamista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut EU‑tavaramerkin haltijan oikeudet lakkaavat, jos teollis‑ ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta [ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1383/2003 kumoamisesta 12.6.2013] annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 608/2013 [(EUVL 2013, L 181, s. 15)] mukaisesti käynnistetyissä menettelyissä sen määrittämiseksi, onko [EU‑]tavaramerkkiä loukattu, tavaroiden ilmoittaja tai tavaroiden haltija esittää näyttöä siitä, että EU‑tavaramerkin haltijalla ei ole oikeutta kieltää saattamasta tavaroita markkinoille tavaroiden lopullisessa määrämaassa.”

10

Asetuksen 102 artiklassa, jonka otsikko on ”Seuraamukset”, säädettiin seuraavaa:

”1.   Jos EU‑tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin toteaa, että vastaaja on loukannut tai ollut vaarassa loukata EU‑tavaramerkkiä, se antaa määräyksen, joka kieltää vastaajaa jatkamasta toimia, jotka loukkaavat tai ovat vaarassa loukata EU‑tavaramerkkiä, jollei erityiset syyt edellytä toimimista toisin. Tuomioistuin toteuttaa myös kansallisen lain mukaisesti aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tätä kieltoa noudatetaan.

2.   EU‑tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin voi myös käyttää sovellettavan lainsäädännön mukaisesti saatavilla olevia toimenpiteitä tai määräyksiä, jotka se katsoo tapaukseen liittyvien olosuhteiden perusteella aiheellisiksi.”

11

Teollisoikeuksista 30.6.2000 annetun lain (ustawa – Prawo własności przemysłowej; Dz. U. 2020, järjestysnro 286), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 286 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuin (sąd), jossa on vireillä oikeuksien loukkaamista koskeva asia, voi oikeudenhaltijan pyynnöstä lausua loukkaajalle kuuluvista laittomasti valmistetuista tai merkityistä tavaroista sekä niiden valmistuksessa tai merkitsemisessä käytetyistä välineistä ja materiaaleista. Se voi muun muassa määrätä tavaroiden poistamisesta markkinoilta, oikeudenhaltijalle myönnettävän korvauksen määrästä ja hävittämisestä. Tuomioistuin (sąd) ottaa päätöstä tehdessään huomioon loukkauksen vakavuuden ja kolmansien osapuolten edut.”

12

Procter & Gamble on hajuvesituotteiden tuottaja. HUGO BOSS Trade Mark Management GmbH & Co. KG:n (jäljempänä HUGO BOSS TMM) myöntämän lisenssisopimuksen perusteella sillä oli yksinoikeus käyttää EU‑tavaramerkiksi rekisteröityä sanamerkkiä HUGO BOSS (jäljempänä HUGO BOSS ‑tavaramerkki) sekä esittää ja ajaa omissa nimissään kyseisen tavaramerkin loukkaamiseen liittyviä vaatimuksia. Kyseinen tavaramerkki on rekisteröity seuraaville tavaroille, jotka kuuluvat tavaroiden ja palveluiden kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 3:

”Tuoksuvat raikastussuihkeet; Hajuvedet, deodorantit henkilökohtaiseen käyttöön; Saippuat; Vartalon‑ ja kauneudenhoitotuotteet.”

13

Jotta asiakkaat voisivat testata HUGO BOSS ‑tavaramerkillä varustettuja tuotteita, HUGO BOSS TMM tarjoaa maksutta valtuutettujen myyjien ja jakelijoiden saataville tuotenäytteitä tai ”testereitä”, jotka on tarkoitettu yksinomaan kosmetiikan esittelyä ja myynninedistämistä varten, pulloissa, jotka ovat identtisiä myytäviksi tarkoitettujen tuotteiden kanssa ja joissa on HUGO BOSS ‑tavaramerkki. Niiden ulkopakkauksissa on yhtenäinen vaalea väri sekä näkyvä merkintä siitä, että näytteitä ei ole tarkoitettu myyntiin, esimerkiksi jollakin seuraavista merkinnöistä: ”not for sale” (ei myyntiin), ”demonstration” (esittelykappale) tai ”tester” (testeri). Mainittuja näytteitä ei saateta markkinoille Euroopan talousalueella (ETA) HUGO BOSS TMM:n toimesta tai sen suostumuksella.

14

Perfumesco.pl on harjoittanut tammikuusta 2012 lähtien hajuvesituotteiden tukkukauppaa verkossa. Se lähettää säännöllisesti hinnastoja kosmetiikan verkkomyyjille ja tarjoaa myyntiin muun muassa HUGO BOSS ‑tavaramerkillä varustettuja hajuvesinäytteitä, joissa on maininta ”testeri”, ilmoittaen, että nämä näytekappaleet eivät eroa tuoksultaan normaalista tuotteesta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että Perfumesco.pl ei poista eikä peitä tällä tavaramerkillä varustettujen tuotteiden ulkopakkauksissa olevia viivakoodeja ja että se luottaa sopimuskumppaneihinsa ostamiensa tuotteiden laillisen alkuperän osalta eikä näin ollen tarkista tuotteiden alkuperää tai valvo sitä, onko niistä poistettu viivakoodit.

15

Ulosottomies takavarikoi 28.7.2016 turvaamistoimimääräyksen nojalla Puolassa hajuvedet, eau de toilettet ja partavedet, joiden pakkauksissa oli HUGO BOSS ‑tavaramerkki, eli testerit, joita ei ollut tarkoitettu myytäviksi, tuotteet, jotka oli merkitty koodeilla, jotka Procter & Gamblen ilmoituksen mukaan tarkoittivat sitä, että valmistaja oli tarkoittanut tuotteet saatettavaksi markkinoille ETA‑alueen ulkopuolella, ja tuotteet, joiden pakkauksiin kiinnitetyt viivakoodit oli joko poistettu tai peitetty.

16

Sąd Okręgowy w Warszawie (Varsovan alueellinen tuomioistuin, Puola), jonka käsiteltäväksi Procter & Gamble saattoi asian, määräsi 26.6.2017 antamallaan tuomiolla muun muassa Perfumesco.pl:n hävittämään hajuvedet, eau de toilettet ja partavedet, joiden pakkaukset oli varustettu HUGO BOSS ‑tavaramerkillä, ja erityisesti testerit, joita ei ollut saatettu markkinoille ETA‑alueella HUGO BOSS TMM:n toimesta tai sen suostumuksella.

17

Sąd Apelacyjny w Warszawie (Varsovan ylioikeus, Puola) hylkäsi Perfumesco.pl:n tekemän valituksen 20.9.2018 antamallaan tuomiolla. Kyseinen tuomioistuin totesi muun muassa, että asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 2 kohdan mukaisesti EU‑tavaramerkkejä käsittelevällä tuomioistuimella on oikeus toteuttaa sovellettavassa lainsäädännössä säädetyt toimenpiteet, jotka ovat sen tulkinnan mukaan tarkoituksenmukaisia kyseessä olevan tapauksen olosuhteissa, ja että tämä säännös mahdollisti teollisoikeuksista annetun lain 286 §:n soveltamisen. Se katsoi, ettei Sąd Okręgowy w Warszawie ollut tehnyt virhettä soveltaessaan viimeksi mainittua pykälää.

18

Sąd Apelacyjny w Warszawie katsoi aluksi, että teollisoikeuksista annetun lain 286 §:ää, tulkittuna sen sanamuodon mukaisesti, sovelletaan ainoastaan, jos tuotteet on valmistettu tai merkitty lainvastaisesti, eikä tilanne ollut tällainen nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Procter & Gamble ei nimittäin kiistänyt sitä, etteivätkö takavarikoidut hajuvedet olisi alkuperäisiä tuotteita, vaan vetosi siihen, että HUGO BOSS TMM ei ollut antanut suostumustaan niiden markkinoille saattamiseen ETA‑alueella eikä Perfumesco.pl ollut osoittanut tällaisen suostumuksen olemassaoloa.

19

Tämän jälkeen se arvioi, että mainittua 286 §:ää oli tulkittava ottamalla huomioon direktiivin 2004/48 10 artiklan 1 kohta, joka oli saatettu mainitulla pykälällä osaksi Puolan oikeusjärjestystä, ja katsoi, että kaikki teollisoikeutta loukkaavat tavarat oli valmistettu kyseisessä 286 §:ssä tarkoitetulla tavalla laittomasti.

20

Lopuksi se totesi, että takavarikoituihin hajuvesiin oli kiinnitetty peitetarroja, jotka estivät yksilöimästä sitä maantieteellistä aluetta, jolle ne oli tarkoitettu, ja että poistettujen turvakoodien tilalle oli kiinnitetty peitekoodeja. Kyseinen tuomioistuin täsmensi, että vaikka ei ollut esitetty todisteita siitä, että Perfumesco.pl olisi poistanut viimeksi mainitut koodit, sen on hajuvesialan ammattilaisena täytynyt tietää, että tuotteet oli saatettu markkinoille niiden epämääräisestä alkuperästä huolimatta. Se totesi myös, että testerit oli laittanut myyntiin Perfumesco.pl, jonka piti olla täysin tietoinen siitä, ettei HUGO BOSS TMM ollut antanut suostumustaan niiden markkinoille saattamiseen ETA‑alueella.

21

Perfumesco.pl teki ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen eli Sąd Najwyższyyn (ylin tuomioistuin, Puola) kassaatiovalituksen vedoten muun muassa teollisoikeuksista annetun lain 286 §:n rikkomiseen. Perfumesco.pl korostaa valituksessaan, että Procter & Gamble väittää, ettei HUGO BOSS ‑tavaramerkin haltija ole antanut suostumustaan takavarikoitujen tavaroiden markkinoille saattamiseen ETA‑alueella, mutta se ei kuitenkaan kiistä sitä, että tavarat ovat alkuperäisiä tuotteita.

22

Sąd Najwyższy huomauttaa, että ne tuomioistuimet, joiden käsiteltäväksi pääasia on saatettu, ovat kiinnittäneet huomiota direktiivin 2004/48 10 artiklan 1 kohdan sanamuotoon ja tulkinneet teollisoikeuksista annetun lain 286 §:ää unionin oikeuden mukaisesti. Se toteaa, että näiden tuomioistuinten mukaan direktiivin 2004/48 10 artiklan 1 kohta koskee tavaroita, joiden on todettu loukkaavan immateriaalioikeutta, ja näin ollen tavarat voidaan määrätä hävitettäviksi myös silloin, kun niitä ei ole kansallisen lainsäädännön mukaan valmistettu tai merkitty lainvastaisesti.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa yhtäältä, että useat myös oikeuskirjallisuudessa esitetyt argumentit puoltavat teollisoikeuksista annetun lain 286 §:n sanamuodon mukaista tulkintaa ja että yksi näistä argumenteista on se, että kyseisen pykälän muuttaminen vuonna 2007 johtui direktiivin 2004/48 täytäntöönpanosta. Kun toisaalta otetaan huomioon velvollisuus tulkita kansallista oikeutta unionin oikeuden mukaisesti, kyseisen 286 §:n tulkinnan on perustuttava tämän direktiivin 10 artiklan 1 kohtaan.

24

Tässä tilanteessa Sąd Najwyższy on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko direktiivin [2004/48] 10 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansallisen säännöksen tulkinnalle, jonka mukaan suojatoimenpide tavaroiden hävittämisen muodossa tulee kysymykseen ainoastaan laittomasti valmistettujen tai laittomasti merkittyjen tavaroiden osalta eikä sitä voida soveltaa laittomasti [ETA‑alueella] markkinoille saatettuihin tavaroihin, joiden ei voida todeta olevan laittomasti valmistettuja tai laittomasti merkittyjä?”

25

Rzecznik Praw Obywatelskich (oikeusasiamies, Puola) ja komissio esittävät huomautuksissaan kysymyksen siitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin eli Sąd Najwyższy, joka toimii kolmen siviilijaoston tuomarin kokoonpanossa, SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, kun otetaan huomioon sen muodostavien tuomareiden nimittämismenettely.

26

Yhtäältä oikeusasiamies katsoo, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, koska sen on esittänyt elin, jota ei ole laillisesti perustettu ja joka ei ole riippumaton eikä puolueeton.

27

Toisaalta komissio, joka ei kuitenkaan selvästi väitä, että ennakkoratkaisupyyntö on jätettävä tutkimatta, huomauttaa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kokoonpanon muodostavista kolmesta tuomarista jokainen on nimitetty Sąd Najwyższyyn Puolan tasavallan presidentin päätöksellä sellaisen menettelyn tuloksena, jonka olosuhteet vastaavat erityisesti olosuhteita sen tuomarin nimittämisessä, joka esitti ennakkoratkaisupyynnön 29.3.2022 annettuun tuomioon Getin Noble Bank (C‑132/20, EU:C:2022:235) johtaneessa asiassa.

28

Tässä yhteydessä on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin SEUT 267 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään unionin oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, ja siis arvioitaessa sitä, onko ennakkoratkaisupyyntö otettava tutkittavaksi, unionin tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa elimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C‑272/19, EU:C:2020:535, 43 kohta ja tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 66 kohta).

29

Jäsenvaltioiden tuomioistuinten riippumattomuudella on monista eri syistä perustavanlaatuinen merkitys Euroopan unionin oikeusjärjestyksessä. Tämä riippumattomuus on olennaista sen tuomioistuinten välisen yhteistyön järjestelmän moitteettomalle toiminnalle, jota SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisumenettely edustaa, sillä tämän menettelyn voi saattaa vireille vain elin, jonka tehtävänä on soveltaa unionin oikeutta ja joka täyttää muun muassa tämän riippumattomuuden vaatimuksen (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C‑272/19, EU:C:2020:535, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Unionin oikeudessa edellytetyt riippumattomuuden ja puolueettomuuden takeet edellyttävät sellaisten sääntöjen olemassaoloa, jotka koskevat muun muassa elimen kokoonpanoa ja sen jäsenten nimittämistä ja toimikauden kestoa sekä perusteita, jotka koskevat elimen jäsenten pidättymistä päätöksenteosta, jääviyttä ja erottamista, ja joiden perusteella yksityisten kaikki perustellut epäilyt siltä osin, onko kyseinen elin täysin ulkopuolisen vaikutusvallan ulottumattomissa, ja siltä osin, onko se täysin neutraali vastakkain oleviin intresseihin nähden, voidaan sivuuttaa (tuomio 9.7.2020, Land Hessen, C‑272/19, EU:C:2020:535, 52 kohta ja tuomio 16.11.2021, Prokuratura Rejonowa w Mińsku Mazowieckim ym., C‑748/19–C‑754/19, EU:C:2021:931, 67 ja 71 kohta).

31

Nyt esillä olevassa asiassa ei ole mitään syytä epäillä, etteikö Sąd Najwyższy sinänsä olisi yksi Puolan yleisistä tuomioistuimista.

32

Siltä osin kuin ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt kansallinen tuomioistuin, on oletettava, että kansallinen tuomioistuin täyttää tämän tuomion 28 kohdassa mainitut vaatimukset sen konkreettisesta kokoonpanosta riippumatta (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 69 kohta).

33

Tämä olettama pätee kuitenkin ainoastaan arvioitaessa sitä, täyttääkö SEUT 267 artiklan nojalla esitetty ennakkoratkaisupyyntö tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Tästä ei voida päätellä, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen muodostavien tuomareiden nimittämisolosuhteet välttämättä täyttävät SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa tarkoitetut takeet asian käsittelystä riippumattomassa, puolueettomassa ja etukäteen laillisesti perustetussa tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 74 kohta).

34

Lisäksi edellä mainittu olettama voidaan kumota, jos kansallisen tai kansainvälisen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomioistuinratkaisun perusteella olisi katsottava, että tuomari tai tuomarit, joista ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin koostuu, eivät täyttäisi SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua vaatimusta tuomioistuimen riippumattomuudesta, puolueettomuudesta ja siitä, että se on etukäteen laillisesti perustettu. Olettama kumoutuisi myös tilanteissa, joissa SEUT 267 artiklan nojalla muodollisesti pyynnön esittävän tuomarin tai tuomareiden henkilökohtaisen tilanteen lisäksi muut seikat voivat vaikuttaa sen ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen, jossa kyseiset tuomarit toimivat, toimintaan ja siten myötävaikuttaa kyseisen tuomioistuimen riippumattomuuden ja puolueettomuuden loukkaamiseen (ks. vastaavasti tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank, C‑132/20, EU:C:2022:235, 72 ja 75 kohta).

35

Nyt käsiteltävässä tapauksessa ei ole tuotu esiin minkäänlaisia konkreettisia ja yksityiskohtaisia syitä, joiden perusteella voitaisiin tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetussa tilanteessa kumota olettama siitä, että nyt käsiteltävänä olevan ennakkoratkaisupyynnön on esittänyt edellä tämän tuomion 28 kohdassa mainittujen vaatimusten mukainen elin.

36

Ennakkoratkaisupyyntö voidaan näin ollen ottaa tutkittavaksi.

37

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko direktiivin 2004/48 10 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansallisen säännöksen tulkinnalle, jonka mukaan tavaroiden hävittämisestä muodostuvaa suojatoimenpidettä ei voida soveltaa tavaroihin, jotka on valmistettu ja joihin on kiinnitetty EU‑tavaramerkki tavaramerkin haltijan suostumuksella mutta jotka on saatettu markkinoille ETA‑alueella ilman tämän suostumusta.

38

Näin ollen on tulkittava kyseisessä 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua teollis‑ tai tekijänoikeuden (ts. immateriaalioikeuden) loukkauksen käsitettä.

39

Tältä osin on muistutettava siitä, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeussäännön tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä toimella, jonka osa se on, tavoiteltavat päämäärät. Unionin oikeussäännön syntyhistoriasta voi myös ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja (tuomio 10.6.2021, KRONE – Verlag, C‑65/20, EU:C:2021:471, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Direktiivin 2004/48 10 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että ”toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat kantajan pyynnöstä antaa määräyksen asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisesta sellaisten tavaroiden osalta, joiden ne ovat todenneet loukkaavan teollis‑ tai tekijänoikeutta”. Näihin toimenpiteisiin sisältyy 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty toimenpide eli tavaroiden hävittäminen.

41

Direktiivin 2004/48 10 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee siis, ettei kyseisessä säännöksessä rajoiteta siinä säädettyjen korjaavien toimenpiteiden soveltamista tietyntyyppisiin immateriaalioikeuden loukkauksiin. Lisäksi kyseisen direktiivin 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä sen johdanto‑osan 17 perustelukappaleen kanssa, korjaavia toimenpiteitä koskevaa pyyntöä harkittaessa toimivaltaisten oikeusviranomaisten on otettava huomioon se, että määrättävän korjaavan toimenpiteen on oltava oikeassa suhteessa loukkauksen vakavuuteen, ja kolmansien osapuolien edut. Näin ollen näiden viranomaisten asiana on päättää, mikä toimenpide toteutetaan kussakin yksittäistapauksessa.

42

Tällaista direktiivin 2004/48 10 artiklan tulkintaa tukevat sekä asiayhteys, johon tämä artikla kuuluu, että kyseisen direktiivin tavoitteet.

43

Direktiivin 2004/48 10 artiklan asiayhteydestä on nimittäin yhtäältä todettava, että direktiivin johdanto‑osan neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta ilmenee, että kaikkia jäsenvaltioita ja unionia itseään sen toimivaltaan kuuluvien kysymysten osalta sitoo kansainvälisellä tasolla TRIPS‑sopimus, joka sisältää muun muassa immateriaalioikeuksien noudattamiseen tähtääviä keinoja koskevia määräyksiä, jotka ovat kansainvälisesti sovellettavia yhteisiä normeja ja jotka on pantu täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa.

44

Kyseisellä 10 artiklalla saatetaan osaksi unionin oikeusjärjestystä TRIPS‑sopimuksen 46 artikla, jonka mukaan oikeusviranomaiset voivat ”määrätä, että tavarat, joiden he ovat katsoneet loukkaavan oikeuksia, tulee korvauksetta poistaa markkinoilta – –”. Kyseisessä 46 artiklassa ei siis rajoiteta sen soveltamisalaa tiettyyn immateriaalioikeuksien loukkausten ryhmään. Hyvin yleisen muotoilunsa vuoksi se päinvastoin kattaa kaikki tavarat, joiden todetaan loukkaavan immateriaalioikeutta millä tahansa tavalla. Se seikka, että mainitun 46 artiklan viimeisessä virkkeessä säädetään erityisistä velvoitteista, jotka koskevat ”tavaramerkkioikeutta loukkaavaa tuoteväärennöstä”, vahvistaa tämän analyysin.

45

Toisaalta unionin tuomioistuin on katsonut, että direktiivin 2004/48 tavoitteena on, että jäsenvaltiot varmistavat immateriaalioikeuksien tehokkaan suojan (ks. vastaavasti tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym., C‑324/09, EU:C:2011:474, 131 kohta ja tuomio 18.12.2019, IT Development, C‑666/18, EU:C:2019:1099, 39 kohta), ja – kuten kyseisen direktiivin johdanto‑osan kolmannesta perustelukappaleesta ilmenee – direktiivillä pyritään varmistamaan immateriaalioikeuksia koskevan aineellisen oikeuden tehokas soveltaminen unionissa.

46

Tältä osin unionin tuomioistuin on todennut, että kyseisen direktiivin säännöksillä ei ole suinkaan tarkoitus säännellä kaikkia immateriaalioikeuksiin liittyviä näkökohtia vaan vain näiden oikeuksien noudattamiseen ja loukkaamiseen liittyviä kysymyksiä velvoittamalla jäsenvaltiot säätämään tehokkaista oikeussuojakeinoista, joilla suojattujen immateriaalioikeuksien loukkaukset voitaisiin välttää, lopettaa tai korjata (tuomio 10.4.2014, ACI Adam ym., C‑435/12, EU:C:2014:254, 61 kohta).

47

Direktiivin 2004/48 3 artiklan 2 kohdassa säädetään muun muassa, että jäsenvaltioiden säätämien toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Vaikka kyseisen direktiivin johdanto‑osan kymmenennessä perustelukappaleessa mainitaan tässä yhteydessä tavoite varmistaa teollis‑ ja tekijänoikeuksien suojan korkea, yhdenvertainen ja ”yhdenmukainen” taso sisämarkkinoilla, mainitun direktiivin soveltaminen ei sen 2 artiklan 1 kohdasta ilmenevällä tavalla rajoita muun muassa jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjen tai säädettävien keinojen käyttämistä, sikäli kuin mainitut keinot ovat edullisempia oikeudenhaltijoille. Tässä yhteydessä on mainittava kyseisen direktiivin johdanto‑osan seitsemännestä perustelukappaleesta ilmenevän yksiselitteisesti, että käsite ”keino” on yleisluonteinen ilmaisu ja kattaa toimenpiteet, joilla immateriaalioikeuksien loukkaukset voidaan saada lakkaamaan (ks. analogisesti tuomio 25.1.2017, Stowarzyszenie Oławska Telewizja Kablowa, C‑367/15, EU:C:2017:36, 22 kohta).

48

Niinpä on katsottava unionin tuomioistuimen jo toteamalla tavalla, että direktiivissä 2004/48 vahvistetaan immateriaalioikeuksien suoja vähimmäistasoisesti eikä estetä jäsenvaltioita säätämästä suojaavammista toimenpiteistä (ks. tuomio 9.6.2016, Hansson, C‑481/14, EU:C:2016:419, 36 ja 40 kohta). Ne eivät sitä vastoin voi säätää vähemmän suojaavista toimenpiteistä muun muassa rajoittamalla tässä direktiivissä säädettyjen toimenpiteiden soveltamista tietyntyyppisiin immateriaalioikeuksien loukkauksiin. Kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 kohdan sanamuodosta nimittäin ilmenee, että sitä sovelletaan ”kaikkiin yhteisön lainsäädännössä ja/tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädettyjen teollis‑ ja tekijänoikeuksien loukkauksiin”.

49

Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2004/48 10 artikla koskee kaikkia tavaroita, joiden on todettu loukkaavan immateriaalioikeuksia millä tahansa tavalla, sulkematta lähtökohtaisesti pois sitä, että sovelletaan 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädettyä hävittämisestä muodostuvaa korjaavaa toimenpidettä tiettyihin loukkauksiin.

50

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, pääasiassa kyseessä oleva immateriaalioikeus koskee EU‑tavaramerkillä annettuja oikeuksia.

51

Vaikka direktiivissä 2004/48 ei määritellä millään tavalla sen soveltamisalaan kuuluvia immateriaalioikeuksia, direktiivin 2004/48 2 artiklaa koskevassa komission julkilausumassa (EUVL 2005, L 94, s. 37) täsmennetään, että komission mukaan tavaramerkkioikeudet kuuluvat niihin. Lisäksi 12.7.2011 annetusta tuomiosta L’Oréal ym. (C‑324/09, EU:C:2011:474) ilmenee, että EU‑tavaramerkki kuuluu direktiivissä 2004/48 tarkoitetun käsitteen ”teollis‑ ja tekijänoikeudet” alaan.

52

EU‑tavaramerkin haltijalleen tuottamat oikeudet mainitaan asetuksen N:o 207/2009 9 artiklassa.

53

Erityisesti asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaan EU‑tavaramerkin haltija voi kieltää tämän tavaramerkin panemisen tavaroihin tai niiden päällyksiin, ja saman asetuksen 9 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdan mukaan haltija voi olennaisilta osin kieltää samalla merkillä varustettujen tavaroiden kaupan pitämisen.

54

Koska toimivaltaisten kansallisten oikeusviranomaisten asiana on edellä tämän tuomion 41 kohdassa esitetyistä syistä määrittää tapauskohtaisesti, mikä toimenpide direktiivin 2004/48 10 artiklan 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden joukosta voidaan määrätä immateriaalioikeuden loukkauksen johdosta, ei voida katsoa, että 10 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua tavaroiden hävittämisestä muodostuvaa korjaavaa toimenpidettä voitaisiin soveltaa ainoastaan asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun oikeudenloukkauksen johdosta eikä sitä voitaisi soveltaa saman säännöksen b ja c alakohdassa tarkoitettujen oikeudenloukkausten johdosta.

55

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2004/48 10 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansallisen säännöksen tulkinnalle, jonka mukaan tavaroiden hävittämisestä muodostuvaa suojatoimenpidettä ei voida soveltaa tavaroihin, jotka on valmistettu ja joihin on kiinnitetty EU‑tavaramerkki tavaramerkin haltijan suostumuksella mutta jotka on saatettu markkinoille ETA‑alueella ilman tämän suostumusta.

56

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Teollis‑ ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY 10 artiklan 1 kohtaa

on tulkittava siten, että

se on esteenä sellaiselle kansallisen säännöksen tulkinnalle, jonka mukaan tavaroiden hävittämisestä muodostuvaa suojatoimenpidettä ei voida soveltaa tavaroihin, jotka on valmistettu ja joihin on kiinnitetty EU‑tavaramerkki tavaramerkin haltijan suostumuksella mutta jotka on saatettu markkinoille Euroopan talousalueella ilman tämän suostumusta.