JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

ATHANASIOS RANTOS

13 päivänä lokakuuta 2022 ( 1 )

Asia C-571/21

RWE Power Aktiengesellschaft

vastaan

Hauptzollamt Duisburg

(Ennakkoratkaisupyyntö – Finanzgericht Düsseldorf (Düsseldorfin verotuomioistuin, Saksa))

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi 2003/96/EY – Energiatuotteiden ja sähkön verotus – 14 artikla – Sähkön tuottamiseen ja sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytettävän sähkön vapauttaminen verosta – Avokaivokset

I Johdanto

1.

Minkä tyyppinen sähkön käyttö vapautetaan sähköverosta silloin, kun kyseisen käytön tarkoituksena on sähkön tuottaminen? Lähinnä tästä on kyse asiassa, joka on saatettu unionin tuomioistuimen ratkaistavaksi nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä, joka koskee direktiivin 2003/96/EY ( 2 ) 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen virkkeen tulkintaa.

2.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat RWE Power AG ja Hauptzollamt Duisburg (Duisburgin päätullitoimipaikka, Saksa, jäljempänä päätullitoimipaikka) ja jossa on kyse siitä, että päätullitoimipaikka kieltäytyi vapauttamasta verosta sähköä, jota RWE Power oli käyttänyt vuosina 2003 ja 2004 avokaivoksillaan ja sähkövoimaloidensa sähköntuotantotoiminnassa.

3.

Finanzgericht Düsseldorf (Düsseldorfin verotuomioistuin, Saksa) pyytää ennakkoratkaisukysymyksillään unionin tuomioistuinta lähinnä selventämään direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun sähköverosta vapauttamisen laajuutta; kyseisessä säännöksessä säädetään muun muassa, että ”sähkö, jo[ta] käytetään sähkön tuottamiseen, sekä – – sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen” vapautetaan sähköverosta (jäljempänä riidanalainen verovapautus). Kyse on erityisesti sen määrittämisestä, voidaanko avokaivoksista peräisin olevaan ruskohiileen perustuvan sähköntuotannon yhteydessä soveltaa riidanalaista verovapautusta sähköön, jota käytetään sähkön tuottamista – ymmärrettynä sanan teknisessä merkityksessä energiatuotteen muuntamisena sähköenergiaksi – edeltäviin ja sen jälkeisiin prosesseihin, ja jos voidaan, millä edellytyksillä.

4.

Muistutan tältä osin, että unionin tuomioistuimella on jo ollut tilaisuus tulkita sekä direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohtaa ( 3 ) että 21 artiklan 3 kohtaa, ( 4 ) jonka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee myös merkityksellisenä säännöksenä. Direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohtaan liittyvä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö koski kuitenkin energiatuotteita, joita käytettiin kiistatta sähköntuotantoon, siis tapauksia, jotka eroavat nyt käsiteltävän asian tapauksesta, jossa on kyse nimenomaisesti niiden erilaisten prosessien määrittämisestä, joista tällainen tuotanto muodostuu. Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta siis pyydetään selvittämään mainitun säännöksen soveltamisalaa laajemmin.

II Asiaa koskevat oikeussäännöt

A   Unionin oikeus

5.

Direktiivin 2003/96 1 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on kannettava energiatuotteista ja sähköstä veroa tämän direktiivin mukaisesti.

6.

Mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tässä direktiivissä ilmaisulla ”energiatuotteet” tarkoitetaan muun muassa CN-koodin 2702 alaan kuuluvia tuotteita.

7.

Mainitun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   – – jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut tuotteet edellytyksin, jotka jäsenvaltioiden on vahvistettava verovapautuksien oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten estämiseksi:

a)

energiatuotteet ja sähkö, joita käytetään sähkön tuottamiseen, sekä sähkö, jota käytetään sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin ympäristöpoliittisista syistä määrätä näille tuotteille veroja ilman, että niiden tarvitsee noudattaa tässä direktiivissä vahvistettuja vähimmäisverotasoja – –”.

8.

Saman direktiivin 21 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Energiatuotteiden kulutusta energiatuotteita tuottavan laitoksen alueella ei pidetä verotettavana tapahtumana, jos kulutus muodostuu kyseisen laitoksen alueella tuotetuista energiatuotteista. Jäsenvaltiot voivat myös katsoa, etteivät muualla kuin tällaisen laitoksen alueella tuotetun sähkön ja muiden energiatuotteiden kulutus ja energiatuotteiden ja sähkön kulutus sähköntuotantoon käytettäviä polttoaineita tuottavan laitoksen alueella ole verotettavia tapahtumia. Jos tämä kulutus kuitenkin tapahtuu muussa tarkoituksessa kuin energiatuotteiden tuottamiseksi ja erityisesti ajoneuvojen käyttämiseksi, sitä on pidettävä verotettavana tapahtumana.”

B   Saksan oikeus

9.

Sähköveroa säännellään muun muassa sähköverosta 24.3.1999 annetulla lailla ( 5 ) (Stromsteuergesetz, jäljempänä StromStG). Tätä lakia on sen antamisen jälkeen muutettu useita kertoja. Kun otetaan huomioon, että pääasia koskee verovuosia 2003 ja 2004, StromStG:tä sovelletaan pääasiassa sellaisena, kuin se on muutettuna 30.12.2002 ja 29.12.2003 annetuilla laeilla. ( 6 )

10.

StromStG:n pääasiaan sovellettavien versioiden 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään, että sähkön tuottamiseen käytetty sähkö on vapautettu sähköverosta.

11.

StromStG:n 11 §:ssä annetaan Bundesministerium der Finanzenille (liittovaltion valtiovarainministeriö, Saksa) oikeus antaa asetuksella muun muassa kyseisen lain 9 §:ssä säädettyjen veroetuuksien täytäntöönpanosäännöksiä.

12.

Kyseisen ministeriön asiaa koskevan asetuksen eli sähköverolain täytäntöönpanosta 31.5.2000 annetun asetuksen ( 7 ) (Verordnung zur Durchführung des Stromsteuergesetzes, jäljempänä StromStV) 12 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään, että StromStG:n 9 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu sähkön tuottamiseen käytetyn sähkön käsite kattaa sähkön, jota sähköntuotantolaitoksen oheis- ja apulaitoksissa käytetään sähkön tuottamiseen teknisessä merkityksessä, etenkin vedenkäsittelyyn, höyryntuotannon vedensyöttöön, ilmansyöttöön, polttoaineen syöttöön tai savukaasujen puhdistukseen.

III Pääasia, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

13.

RWE Powerilla oli Reinin ruskohiilialueella kolme erillään sijaitsevaa avokaivosta, joista se louhi ruskohiiltä enimmäkseen voimaloidensa sähköntuotantoa varten ja joista saatavasta hiilestä noin 10 prosenttia käytettiin ruskohiilipölyn ja ‑brikettien tuotantoon sen tehtaissa. ( 8 )

14.

RWE Power käytti vuonna 2004 avokaivoksissa sähköä pääosin seuraaviin tarkoituksiin: i) vesipumpuissa pohjavedenpinnan korkeuden alentamiseen, ii) suurissa laitteissa, kuten kauhapyöräkaivinkoneissa, jotka kaivoivat ruskohiiltä ja louhintajätettä, ja hihnakuljettimella varustetuissa koneissa, jotka täyttivät avokaivosta toisaalla louhintajätteellä, iii) avokaivoksen valaisemiseen ja iv) ruskohiilen kuljettamiseen voimaloissa sähkökäyttöisillä, omilla raiteilla kulkevilla tavarajunilla ja sähkökäyttöisillä hihnakuljettimilla, jotka kuljettivat sekä raakahiiltä että louhintajätettä.

15.

RWE Powerin voimaloiden toiminta perustui keskeytyksettömään sähköntuotantoon. Tämän keskeytyksettömän sähköntuotannon turvaamiseksi RWE Powerilla oli ruskohiilivarastoja, joista hiiltä kuljetettiin vähitellen voimaloiden kattiloihin. Ruskohiiltä varastoitiin ensin kussakin kaivoksessa olevassa varastossa ja kuljetettiin sen jälkeen sieltä voimaloiden varastoihin hihnakuljettimella tai yrityksen omalla sähkörautatiellä ja varmistettiin siten kapasiteetti, joka riitti voimalan toimintaan yhden tai kahden päivän ajaksi. Varastoista hiili lastattiin sähkökäyttöisillä hiilen kuormauskoneilla varastossa olevalle hihnalle, josta ruskohiili päätyi hiilimurskaimiin. Tämän jälkeen murskattu hiili siirrettiin kattilan säiliöön.

16.

Vuonna 2004 päätullitoimipaikka määräsi RWE Poweria koskevan verotarkastuksen, jossa oli kyse erityisesti vuosien 2003 ja 2004 sähköverosta. Kyseiseen tarkastukseen liittyvässä 20.5.2009 päivätyssä kertomuksessa todettiin, että ruskohiilen jalostusta on pidettävä polttoaineen valmistuksena ja että siitä on näin ollen kannettava vero. Tämä sama toteamus pätee kertomuksen mukaan myös kaikkeen sähköön, jota käytetään ruskohiilen louhimiseen ja kuljettamiseen, joten myös hiilen kuormauskoneiden, kuljetushihnojen ja myllynpyörien käyttöön käytetystä sähköstä oli maksettava vero.

17.

Päätullitoimipaikka vaati 20.5.2009 päivätyn kertomuksen perusteella 8.10.2009 lähettämässään verotuspäätöksessä ja tarkastajien päätelmien mukaisesti muun muassa sen sähköverosaatavan maksamista, jonka se katsoi syntyneen.

18.

Päätullitoimipaikan hylättyä RWE Powerin verotuspäätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen kyseinen yhtiö saattoi asian ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

19.

Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa RWE Power väitti, että riidanalainen verovapautus koskee direktiivin 2003/96 nojalla koko sähköntuotantotoimeen tarvittavaa sähköä. Kyseisen direktiivin mukaisesti ja StromStV:n 12 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla sähköverosta vapauttamisen oli RWE Powerin mukaan nimittäin lähtökohtaisesti katsottava koskevan kaikkia oheis- ja apulaitoksia, joita ilman sähköntuotantolaitos ei voi toimia. Siten sähkön käyttö sähkön tuottamiseen ruskohiilellä, minkä osuus oli noin 90 prosenttia käytetystä sähköstä, oli StromStG 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti vapautettava sähköverosta sähkön tuottamiseen käytettävänä sähkönä. ( 9 ) RWE Powerin mukaan ruskohiiltä on siis pidettävä polttoaineena, joten myös sähkön käyttö sen louhimiseen ja kuljettamiseen avokaivoksessa on vapautettava verosta. RWE Powerin mukaan ruskohiilivoimalan toiminta on yhtenäinen prosessi, joka alkaa hiilen louhinnasta ja jatkuu prosessissa syntyvän tuotantojätteen käsittelyyn saakka. Avokaivos ja ruskohiilivoimala muodostavat sen mukaan siten taloudellisen ja teknisen sähköntuotantoyksikön, jota ei voida keinotekoisesti pirstoa itsenäisiin yksittäisiin laitoksiin, joten riidanalainen sähkönkäyttö on välttämätöntä keskeytyksettömän sähköntuotannon turvaamiseksi.

20.

Päätullitoimipaikka puolestaan katsoo lähinnä, että sähkön tuottamiseen käytetty sähkö vapautetaan sähköverosta direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jos se käytetään sähköntuotantoyksikön oheis- ja apulaitoksissa sähkön tuottamiseen teknisessä merkityksessä. Päätullitoimipaikan mukaan verosta vapautetaan kuitenkin vain sähkö, joka liittyy suoraan sähköntuotantoon ja on tarpeellista sähköntuotannon kannalta, kuten sähkö, jota käytetään polttoaineen syöttöön hiilimyllystä kattilan polttimeen. Sen mukaan tämä etuus ei sitä vastoin koske sähköä, jota käytetään välillisesti tietyissä sellaisissa laitoksissa, joissa raakahiiltä käsitellään erityisesti murskaamalla, jauhamalla ja kuivaamalla.

21.

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn poikkeuksen laajuudesta, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Voidaanko direktiivin [2003/96] 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä virkettä, siltä osin kuin siinä säädetään, että sähkön tuottamiseen käytettävä sähkö vapautetaan verosta, tulkita [tämän direktiivin] 21 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen valossa siten, että tämä vapautus käsittää myös toimet, joilla avokaivoksessa tuotetaan energiatuotteita ja näistä energiatuotteista tehdään voimaloissa paremmin voimalakäyttöön soveltuvia esimerkiksi murskaamalla, erottamalla vierasaineet ja pilkkomalla kokoon, jota laitoksen kattilassa käytetään?

2)

Voidaanko direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä virkettä, siltä osin kuin siinä säädetään, että sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytettävä sähkö vapautetaan verosta, tulkita [tämän direktiivin] 21 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen valossa siten, että verosta on vapautettava myös sähkön käyttö sellaisten varastointilaitosten ja kuljetusvälineiden käyttämiseen, jotka ovat tarpeellisia voimaloiden jatkuvan toiminnan kannalta?”

22.

RWE Power, päätullitoimipaikka ja Euroopan komissio ovat esittäneet unionin tuomioistuimelle kirjallisia huomautuksia.

IV Asian tarkastelu

23.

Kahdessa kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta selventämään riidanalaisen verovapautuksen ulottuvuutta ja erityisesti sitä, voidaanko avokaivoksista saatavaan ruskohiileen perustuvan sähköntuotannon yhteydessä soveltaa kyseistä verovapautusta sähköön, jota käytetään sähkön tuottamista edeltäviin ja sen jälkeisiin prosesseihin, ja jos voidaan, millä edellytyksillä.

24.

Tarkemmin sanoen ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys koskee niihin toimiin käytettävää sähköä, jotka edeltävät ruskohiilen siirtämistä kattilan varastoon ja muuntamista sähköksi eli i) ruskohiilen louhintaa avokaivoksista ja ii) sen käsittelyä voimaloissa (murskaaminen, vierasainesten poistaminen, pilkkominen kokoon, jota laitoksen kattilassa käytetään). Toinen ennakkoratkaisukysymys puolestaan koskee sähköä, jota käytetään keskeytyksettömän sähköntuotannon turvaamiseksi toteutettaviin toimiin ja erityisesti i) ruskohiilen kuljettamiseen voimaloihin (sähkökäyttöisillä junilla ja hihnakuljettimilla) ja ii) varastointiin.

A   Alustavat huomautukset

25.

Muistutan aluksi, että direktiivin 2003/96 tarkoituksena on vahvistaa energiatuotteiden ja sähkön yhdenmukainen verotusjärjestelmä, jossa vähimmäisverokanta muodostaa säännön, jotta edistetään sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa energia-alalla välttämällä muun muassa kilpailun vääristymistä. ( 10 )

26.

Tätä varten unionin lainsäätäjä päätti ( 11 ) erityisesti sähköntuotannon osalta velvoittaa jäsenvaltiot verottamaan jaeltua sähköä ( 12 ) ja vastaavasti vapauttamaan verosta sähkön tuotannossa käytettävät energiatuotteet, jotta estetään sähkön kaksinkertainen verotus. ( 13 ) Direktiivin 2003/96 4 artiklan 1 kohdan ja 10 artiklan mukaisesti 1.1.2004 alkaen sähköön sovellettavaksi verotuksen vähimmäistasoksi vahvistetaan 0,5 euroa megawattitunnilta (yrityskäytön osalta) ja 1 euro megawattitunnilta (muun kuin yrityskäytön osalta), ( 14 ) säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. ( 15 )

27.

Direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään tältä osin verotusjärjestelmään sisältyvästä pakollisesta poikkeuksesta yhtäältä sähkön tuottamiseen käytettyjen energiatuotteiden ja toisaalta sähkön tuottamiseen ja sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytetyn sähkön osalta. Kyseisen säännöksen toisen virkkeen nojalla jäsenvaltioilla on kuitenkin oikeus ympäristönsuojeluun liittyvistä syistä kantaa kyseisistä tuotteista vähimmäisverotasoja korkeampia veroja. Tässä tapauksessa kyseistä säännöstä ei voida soveltaa, koska Saksan liittotasavalta ei ole hyödyntänyt tätä mahdollisuutta. ( 16 )

28.

Unionin tuomioistuimella on jo kahdesti ollut tilaisuus tulkita direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen virkkeen soveltamisalaa. Tuomiossaan Cristal Union unionin tuomioistuin katsoi, että kyseisessä säännöksessä säädettyä pakollista verovapautusta sovelletaan sähkön tuottamiseen käytettäviin energiatuotteisiin, kuten maakaasuun, kun näitä tuotteita käytetään sähkön ja lämmön yhteistuotantoon. ( 17 ) Tuomiossaan Turbogás unionin tuomioistuin tulkitsi kyseistä säännöstä lisäksi siten, että lämpöön perustuvaan sähköntuotantoon kombivoimalaitoksessa käytetty maakaasu ja kaasuöljy vapautetaan verosta. ( 18 )

29.

Molempien edellä mainittujen tuomioiden antamiseen johtaneet asiat kuitenkin poikkeavat pääasiasta siltä osin kuin ne koskivat riidanalaisen verovapautuksen soveltamista energiatuotteisiin, joiden käyttöä sähköntuotantoon ei ollut riitautettu. Käsiteltävässä asiassa on kuitenkin yhtäältä niin, että tuote, joka voidaan vapauttaa verosta, ei ole energiatuote vaan sähkö, ja toisaalta niin, että riidanalainen seikka on nimenomaisesti se, onko kyseisen sähkön katsottava olevan osa riidanalaisessa verovapautuksessa tarkoitettua sähkön tuotantoprosessia.

B   Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

30.

Ensimmäisessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä virkettä tulkittava siten, että sähkön tuottamiseen käytettävän sähkön vapauttaminen verosta käsittää myös sen sähkön määrän, joka käytetään ruskohiilen louhimiseen avokaivoksessa ja sen muuntamiseen ja jatkokäsittelyyn sähkövoimaloissa (eli murskaamiseen, vierasainesten poistamiseen ja jauhamiseen kattilan toiminnan edellyttämään kokoon).

31.

Päätullitoimipaikan mukaan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi. Se väittää lähinnä, että edellä mainitun säännöksen tulkitseminen suppeasti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön edellyttämällä tavalla johtaisi siihen, että yksinomaan sähkön tuotantoon läheisesti liittyvä sähkön käyttö vapautettaisiin verosta, jolloin energiatuotteiden talteenoton ja käsittelyn yhteydessä käytetty sähkö jäisi tosiasiallisesti verovapautuksen ulkopuolelle.

32.

RWE Power katsoo päinvastoin, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava myöntävästi. RWE Powerin mukaan sekä ruskohiilen louhintaan että sen jatkokäsittelyyn käytetty sähkö kuuluu riidanalaisen verovapautuksen soveltamisalaan, koska kaikki kyseiset toimet ovat välttämätön osa sähkön tuotantoprosessia.

33.

Komissio puolestaan tukee olennaisilta osin päätullitoimipaikan arviota ruskohiilen louhintaan käytettävän sähkön osalta, mutta katsoo, että riidanalaista verovapautusta voitaisiin kuitenkin soveltaa ruskohiilen käsittelytoimiin silloin, kun ne ovat välttämättömiä voimaloiden kattiloiden käyttämiseksi.

34.

Kannatan tätä viimeksi mainittua näkökantaa jäljempänä esittämistäni syistä.

35.

Muistutan, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan verovapautuksia koskevia direktiivin 2003/96 säännöksiä on tulkittava itsenäisesti niiden sanamuoto sekä kyseisen direktiivin systematiikka ja kyseisellä direktiivillä tavoitellut päämäärät huomioon ottaen. ( 19 ) Tarkastelen tämän alustavan itsenäisen tulkinnan valossa sitä, onko ruskohiilen louhinnan avokaivoksissa ja sen jatkokäsittelyn voimaloissa voitava kuulua riidanalaisen verovapautuksen piiriin.

36.

Siltä osin kuin on kyse direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodosta, siinä käytetyistä ilmauksista ilmenee ensinnäkin, että jäsenvaltioilla on velvollisuus vapauttaa kyseisessä direktiivissä säädetystä sähköverosta muun muassa ”energiatuotteet ja sähkö, joita käytetään sähkön tuottamiseen” (ensimmäinen tapaus) ja ”sähkö, jota käytetään sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen” (toinen tapaus).

37.

Tästä on todettava yhtäältä siltä osin kuin on kyse ensimmäisestä tilanteesta, joka liittyy sähköntuotantoa koskevaan prosessiin, että direktiivissä 2003/96 verovapautuksen piiriin kuuluvat energiatuotteet määritellään selkeästi tämän direktiivin 2 artiklan 1 kohtaan sisältyvässä tyhjentävässä luettelossa, jossa kyseisiin tuotteisiin viitataan yhdistetyn nimikkeistön koodeilla. ( 20 ) Mainitussa direktiivissä ei kuitenkaan täsmennetä millään tavalla käsitettä ”käyttö sähköntuotantoon”, eikä tätä käsitettä ole määritelty samassa direktiivissä tai viittauksissa jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön. ( 21 ) Myöskään toista tilannetta eli sähkön käyttöä sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen ( 22 ) ei ole täsmennetty millään muulla tavalla direktiivissä 2003/96.

38.

Koska käyttöä sähköntuotantoon ei määritellä kyseisessä direktiivissä, ( 23 ) näiden termien merkitys ja ulottuvuus on määritettävä niiden tavanomaisen yleiskielisen merkityksen mukaan ottaen kuitenkin samalla huomioon asiayhteys, jossa niitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon ne kuuluvat. ( 24 )

39.

Totean tästä aluksi, että edellä mainituista termeistä ilmenee selvästi, että verosta vapautettu sähkö on ymmärrettävä sähköksi, joka on tarkoitettu käytettäväksi sähkön tuottamiseen. Tästä seuraa, että riidanalaisen verovapautuksen ulkopuolelle on näin ollen jätettävä pelkästään sähköntuotantotoimen yhteydessä käytettävä sähkö, jonka tarkoituksena ei ole suoraan mahdollistaa tätä tuotantoprosessia tai myötävaikuttaa siihen. ( 25 ) Tällainen sähkönkulutus voi käsittää esimerkiksi kulutuksen sähköntuotantolaitoksen hallintorakennuksissa.

40.

Tämän jälkeen on huomautettava, että riidanalaista verovapautusta koskevien kahden tapauksen eli yhtäältä sähkön tuottamiseen käytetyn sähkön ja toisaalta sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytetyn sähkön erottaminen toisistaan viittaa siihen, että tuotantoon kuuluvia toimia ei voida pitää kyseisen tuotantokyvyn säilyttämiseen liittyvinä toimina. ( 26 )

41.

Lopuksi on todettava, että koska direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodossa ei täsmennetä niitä erityyppisiä sähkönkulutuksen muotoja, jotka voivat hyötyä riidanalaisesta verovapautuksesta, katson, että arvioitaessa käsitettä ”käyttö sähköntuotantoon” on otettava huomioon sen erityispiirteet. Tällainen lähestymistapa vaikuttaa mielestäni sitäkin järkevämmältä, kun sähköntuotannon käsitteen yleisluonteisuus antaa mahdollisuuden erotella sähkön tuotantomenetelmän mukaan, sovelletaanko verovapautusta. ( 27 ) Unionin tuomioistuin on tästä näkökulmasta katsottuna myöntänyt, että kyseisen säännöksen sanamuodossa ei millään tavalla suljeta riidanalaisen poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle energiatuotteita, joita käytetään sähkön ja lämmön tuottamiseen yhteistuotantolaitoksessa. ( 28 )

42.

Riidanalaisen verovapautuksen sanamuodon perusteella ei näin ollen voida määrittää varmuudella, onko sähkö, joka on tarkoitettu käytettäväksi prosesseissa, jotka edeltävät sähköntuotantoa ja erityisesti ruskohiilen louhintaa ja sen jatkokäsittelyä voimaloissa, vapautettava verosta sillä perusteella, että sen käyttö liittyy ”sähkön tuottamiseen” direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetulla tavalla.

43.

Toiseksi on muistutettava direktiivin 2003/96 systematiikasta, että koska energiatuotteiden ja sähkön verotus on pääsääntö, direktiivillä ei pyritä ottamaan käyttöön yleisluonteisia vapautuksia. Koska direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdassa luetellaan tyhjentävästi jäsenvaltioita velvoittavat pakolliset verovapautukset, jotka liittyvät energiatuotteiden ja sähkön verotukseen, kyseistä säännöstä ei näin ollen voida tulkita laajentavasti viemättä kyseisellä direktiivillä käyttöön otetulta yhdenmukaistetulta verotukselta kaikkea tehokasta vaikutusta. ( 29 )

44.

Unionin tuomioistuin on myös katsonut, että direktiivin 2003/96 systematiikasta seuraa, että näitä kahta erityistapausta eli kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan toisessa virkkeessä ja 21 artiklan 5 kohdan kolmannessa alakohdassa säädettyjä tapauksia lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetty sähkön tuottamiseen käytettävien energiatuotteiden pakollinen verosta vapauttaminen on jäsenvaltioiden ehdoton velvollisuus. ( 30 ) Tämä merkitsee, että saman direktiivin valinnaisesti sovellettavilla säännöksillä, kuten sen 21 artiklan 3 kohdan toisella virkkeellä, ei voi olla vaikutusta kyseisen vapautuksen soveltamiseen.

45.

Vaikka riidanalaista vapautusta on tulkittava suppeasti, tätä vapautusta on näin ollen ehdottomasti sovellettava ja se on pantava täytäntöön silloin, kun sähköä käytetään sähköntuotantoon tai sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen.

46.

Kolmanneksi on huomautettava direktiivin 2003/96 tavoitteista ensinnäkin, että kun kyseisellä direktiivillä säädetään energiatuotteiden ja sähkön yhdenmukaistetusta verotusjärjestelmästä, sillä pyritään kaksiosaiseen tavoitteeseen eli yhtäältä edistämään sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa energia-alalla välttämällä muun muassa kilpailun vääristyminen ( 31 ) ja toisaalta edistämään ympäristöpolitiikan tavoitteita. ( 32 )

47.

Korostan ensimmäisen tavoitteen ja erityisesti kilpailun vääristymisen välttämisen osalta yhtäältä, että jos voimalassa sähkön tuottamiseen käytettävää sähköä ei vapautettaisi verosta riidanalaisen verovapautuksen nojalla, tästä aiheutuisi kaksinkertaisen verotuksen vaara, koska kyseisen direktiivin 1 artiklan mukaan myös näin tuotettavaa sähköä verotettaisiin. ( 33 ) Näin ollen kyseinen tavoite merkitsee, että riidanalaisen verovapautuksen täytäntöönpano voi johtaa eri sähköntuotantoyksiköiden keskenään epäyhdenvertaiseen kohteluun. ( 34 ) Sähköveroon sovellettavan vapautuksen soveltamisalan mahdollinen laajentaminen tietyntyyppisen sähköntuotannon osalta voisi nimittäin asettaa eri muodossa olevia energiatuotteita käyttävät sähköntuottajat epäedulliseen asemaan niihin mahdollisesti sovellettavan kaksinkertaisen verotuksen vuoksi. Samoin on olemassa vaara, että kaksinkertainen verotus johtaa syrjintään samasta energiatuotteesta energiaa tuottavien tuottajien välillä, kun vain osa näistä tuottajista tuo maahan tuotannon kannalta välttämättömiä tuotantopanoksia, joiden käsittelyssä käytetään sähköä.

48.

Toisaalta ympäristönsuojelua koskevan tavoitteen osalta on riidatonta, että sähkön tuottamiseen ruskohiilestä liittyy lukuisia ympäristönsuojelumääräyksissä asetettuja velvoitteita ja että kyseisissä määräyksissä pyritään mahdollisimman puhtaiden energiatuotteiden käyttöön. Ei siis voida sulkea pois sitä, että riidanalainen verovapautus voi vaikuttaa näiden velvoitteiden täytäntöönpanoon, kun niissä edellytetään sähkön käyttöä energiatuotteen käsittelyssä ympäristöystävällisemmän energiantuotannon mahdollistamiseksi.

49.

Riidanalaista kulutusta on tutkittava näiden yleisluonteisten näkökohtien valossa.

50.

Ruskohiilen louhintaan avokaivoksessa käytettävän sähkön osalta katson yhtäältä aluksi, että vaikka kyseisen toimen toteuttamisen (lopullisena) päämääränä onkin sähkön tuottaminen, sen ei kuitenkaan voida myös ilmauksen ”sähköntuotanto” yleiskielisen merkityksen valossa katsoa olevan osa sähkön tuottamista riidanalaisessa verovapautuksessa tarkoitetulla tavalla. Louhinnassa käytetyn sähkön tarkoituksena on nimittäin tuottaa raakahiiltä, joka direktiivin 2003/96 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti kuuluu energiatuotteisiin. ( 35 ) Riidanalaista verovapautusta sovelletaan kuitenkin yksinomaan sähköntuotantoon eikä energiatuotteiden tuottamiseen. ( 36 ) On lisäksi niin, että jos unionin lainsäätäjä olisi halunnut vapauttaa tämäntyyppisen kulutuksen verosta riidanalaisen verovapautuksen nojalla, se olisi osoittanut sen yksiselitteisemmin viittaamalla esimerkiksi ”energiatuotteen tuottamiseen käytettävään sähköön”, kuten se on pohjimmiltaan tehnyt kyseisen direktiivin 21 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädetyn valinnaisen verovapautuksen yhteydessä. Tämä tulkinta on yhdenmukainen myös sen seikan kanssa, että riidanalaisen verovapautuksen soveltamisalaa on tulkittava suppeasti. Kun otetaan lisäksi huomioon kilpailun vääristymisen välttämistä koskeva tavoite, on suositeltavaa erottaa energiatuotteen talteenottoprosessi sähköntuotannosta. Muussa tapauksessa erilainen verorasitus voisi johtaa erilaiseen kohteluun sähkökäyttöisiä voimaloita käyttävien ja ruskohiiltä sähköntuotantoa varten louhivien yritysten ja niiden yritysten välillä, jotka hankkivat raakahiiltä kolmansilta osapuolilta sähköntuotantoa varten. ( 37 )

51.

Tämän päättelyn perusteella raakahiilen tuotannon olisi katsottava päättyvän sen varastointivaiheeseen avokaivoksen varastossa. Kaikki tätä vaihetta edeltänyt sähkönkulutus, joka liittyi pohjavedenpinnan korkeuden alentamiseen tarkoitettujen vesipumppujen toimintaan tai suurten laitteiden, kuten kauhapyöräkaivinkoneiden, jotka kaivoivat ruskohiiltä ja louhintajätettä, ja hihnakuljettimien, jotka täyttivät avokaivosta toisaalla louhintajätteellä, käyttöön, sekä kaivoksen valaisemiseen, olisi näin ollen jätettävä riidanalaisen verovapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

52.

Tätä päätelmää ei mielestäni voida osoittaa vääräksi RWE Powerin esittämillä tosiseikoilla, joilla pyritään näyttämään toteen, että ruskohiiltä tuotantolähteenä käyttävät voimalat ja avokaivokset liittyvät erottamattomasti toisiinsa. Vaikka on todennäköistä, että ruskohiilivoimala voi toimia vain siellä, missä ruskohiiltä on valmiina käytettäväksi energialähteenä, koska ruskohiiltä ei kuljeteta pitkien etäisyyksien päähän eikä poltettavaksi tarvittavaa ruskohiiltä voida ostaa markkinoilta, ( 38 ) tämä toteamus ei ole riittävä, jotta sen perusteella voitaisiin katsoa ruskohiilen louhinnan olevan erottamaton osa toimintaa, jolla ruskohiili muunnetaan sähköksi. Vaikka tällaisilla toteamuksilla voitaisiin puoltaa riidanalaisen verovapautuksen laajentamista koskemaan erityisesti ruskohiileen perustuvan energiantuotannon markkinoita, ne eivät saa tukea direktiivin 2003/96 sanamuodosta, joka on yleisluonteisempi ja jossa ei oteta huomioon ruskohiileen perustuvien energiamarkkinoiden erityispiirteitä.

53.

Siltä osin kuin on kyse sähköstä, jota käytetään ruskohiilen jatkokäsittelyyn sähkövoimaloissa, katson toisaalta, että siitä hetkestä alkaen, kun raakahiilen muodossa oleva ruskohiili luokitellaan energiatuotteeksi, kaikessa saman laitoksen toiminnassa tai ainakin oheis- ja apulaitoksissa käytettävä sähkö, jonka tarkoituksena on ruskohiilen muuntaminen ja jatkokäsittely sähkövoimaloissa, on vapautettava sähköverosta, koska kyseisen käsittelyn tarkoituksena ei enää ole energiatuotteen tuottaminen vaan suoraan sähköntuotanto. ( 39 )

54.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on kuitenkin varmistettava ruskohiilivoimalan tyypin mukaan, ovatko kyseiset prosessit todella tarpeen ja välttämättömiä. ( 40 ) Tältä osin RWE Powerilla oli kolmentyyppisiä voimaloita, joissa poltettiin erityyppistä ruskohiiltä, eli niin sanottuja arinapolttokattiloita, leijukerroskattiloita ja ruskohiiltä polttoaineena käyttäviä myllypolttokattiloita. Näyttää kiistattomalta, että lukuun ottamatta ensimmäistä voimalatyyppiä (arinapolttokattila), joka on vanhentunut, tämä ruskohiilen jatkokäsittely on välttämätön teollisuutta ja ympäristöä koskevassa sääntelyssä asetettujen velvoitteiden täyttämiseksi sekä leijukerroskattiloiden että myllypolttokattiloiden osalta. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkistettava, täyttävätkö edellä mainitut käsittelyt tosiasiallisesti lakisääteiset ja kattiloita koskevat vaatimukset. Tältä osin on todettava, että mahdolliset käytännön vaikeudet, jotka liittyvät tarpeeseen erottaa ruskohiilen käsittelyyn käytetyn sähkön osuus muihin tarkoituksiin käytettävän sähkön osuudesta, eivät voi missään tapauksessa vapauttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta vapauttaa sähkön tuottamiseen käytettävä sähkö veroista ehdoitta riidanalaisen verovapautuksen nojalla. ( 41 )

55.

Edellä esitetystä seuraa, että riidanalaista verovapautusta voidaan soveltaa murskaamisen, vierasainesten poistamisen ja jauhamisen kaltaisiin prosesseihin, kun kyseiset toimet ovat välttämättömiä, jotta ruskohiiltä voidaan käyttää erityisesti sähkövoimalan kattiloissa sähkön tuottamiseen, ja kun ne on tarkoitettu yksinomaan tätä käyttöä varten.

56.

Katson lopuksi ylimääräisenä huomautuksena, että tätä tulkintaa ei voida kyseenalaistaa direktiivin 2003/96 21 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen säännöksillä, joiden perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta tulkitsemaan riidanalaista verovapautusta.

57.

Muistutan, että direktiivin 2003/96 21 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan energiatuotteiden kulutusta energiatuotteita tuottavan laitoksen alueella ei pidetä energiatuotteista kannettavan veron verotettavana tapahtumana, jos kulutus muodostuu kyseisen laitoksen alueella tuotetuista energiatuotteista. Saman kohdan toisessa virkkeessä, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin nimenomaisesti viittaa, säädetään muun muassa, että jäsenvaltiot voivat myös katsoa, etteivät muualla kuin tällaisen energiatuotteita tuottavan laitoksen alueella tuotetun sähkön kulutus ja sähkön kulutus sähköntuotantoon käytettäviä polttoaineita tuottavan laitoksen alueella ole verotettavia tapahtumia.

58.

Yhtäältä on aluksi muistutettava, että edellä mainittu säännös antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden. Kyse on siis verosaatavan syntymistä koskevasta valinnaisesta poikkeuksesta, jota Saksan lainsäätäjä ei ole hyödyntänyt. Valinnainen järjestelmä ei siten voi olla ratkaiseva seikka määritettäessä riidanalaisen verovapautuksen kaltaisten pakollisten verovapautusten laajuutta. Koska kyseisellä verovapautuksella nimittäin asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus vapauttaa verosta ehdoitta sähköntuotantoon käytettävät energiatuotteet, direktiivin 2003/96 21 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädetyn kaltainen valinnainen järjestelmä voi olla luonteeltaan vain toissijainen. ( 42 )

59.

Toisaalta jos oletetaan, että RWE Powerin eri toimet toteutetaan direktiivin 2003/96 21 artiklassa tarkoitetulla tavalla laitoksen alueella, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on varmistettava, katson, että sähkön käyttö avokaivoksen alueella ruskohiilen louhintaa varten voi kuulua kyseisen direktiivin 21 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen ensimmäisen osan soveltamisalaan. Näin ollen jäsenvaltiot voivat katsoa, ettei muualla kuin tällaisen energiatuotteita tuottavan laitoksen alueella tuotetun sähkön kulutus ole verotettava tapahtuma. Tämä tulkinta on yhdenmukainen ruskohiilen louhinnan osalta puolletun lähestymistavan kanssa, koska direktiivin 2003/96 21 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädetty valinnainen verovapautus ei olisi mielekäs eikä merkityksellinen, jos tämä sama verovapautus olisi jo pakollinen kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäisen virkkeen nojalla.

60.

Ehdotan siis, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että sähkön tuottamiseen käytettävää sähköä koskevaa riidanalaista verovapautusta on tulkittava siten, että kyseinen vapautus käsittää vain sähkön tuotantoprosessin kannalta välttämättömissä ja siihen suoraan tarkoitetuissa toimissa käytettävän sähkön, ja siten energiatuotteiden talteenottotoiminta jää sen ulkopuolelle, mutta se kattaa samassa laitoksessa tai ainakin oheis- ja apulaitoksissa tapahtuvan toiminnan, jonka tarkoituksena on yksinomaan energiatuotteen muuntaminen tai jatkokäsittely sähkövoimalakäyttöä varten.

C   Toinen ennakkoratkaisukysymys

61.

Toisessa ennakkoratkaisukysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, voidaanko direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä virkettä tulkita kyseisen direktiivin 21 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen valossa siten, että sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytettävän sähkön vapauttaminen verosta käsittää myös voimaloiden jatkuvan toiminnan kannalta tarpeellisten varastointilaitosten ja kuljetusvälineiden käyttämiseen tarkoitetun sähkön.

62.

Päätullitoimipaikan mukaan myös tähän toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava kieltävästi siitä syystä, että varastointilaitosten ja kuljetusvälineiden käyttämiseen tarkoitetun sähkön käyttöä ei voida vapauttaa verosta, koska sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytettävän sähkön vapauttaminen verosta on vain jatkoa sähkön tuottamiseen käytettävän sähkön vapauttamiselle verosta ja se voi tällä perusteella koskea vain prosesseja, joiden osalta sähkön käyttö vapautetaan myös verosta sillä perusteella, että sitä käytetään sähkön tuottamiseen.

63.

RWE Power sitä vastoin katsoo, että tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi erityisesti siksi, että viittaus sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen osoittaa sen mukaan, että verosta vapautettu sähkö ei rajoitu ainoastaan energian muuntamisprosessiin vaan käsittää myös sitä ennen ja sen jälkeen käytettävän sähkön.

64.

Komissio puolestaan katsoo, että ruskohiilen varastointi- ja kuljetustoimet eivät kuulu sähkön tuotantoprosessiin sanan suppeassa merkityksessä ja että ne on näin ollen jätettävä riidanalaisen verovapautuksen ulkopuolelle.

65.

Jäljempänä esittämistäni syistä puollan monivivahteisempaa lähestymistapaa, jonka mukaan on mahdollista hyväksyä, että sähkö, joka on tarkoitettu ruskohiilen kuljettamiseen voimaloihin ja sen varastoimiseen niissä, voi kuulua riidanalaisen verovapautuksen piiriin, jos osoitetaan, että mainitut toimet liittyvät suoraan kyseessä olevan voimalan tuotantokyvyn säilyttämiseen ja ovat sen kannalta välttämättömiä.

66.

Huomautan aluksi, että riidanalaista verovapautusta koskevien kahden tapauksen eli yhtäältä sähkön tuottamiseen käytetyn sähkön ja toisaalta sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytetyn sähkön välillä tehty ero viittaa siihen, että tuotantokyvyn säilyttämiseen liittyvät toimet eivät ole samanaikaisia tuotantoon liittyvien toimien kanssa. Tämä merkitsee, että päinvastoin kuin päätullitoimipaikka lähinnä väittää, toisen tapauksen nojalla verosta vapautetun sähkön ei (välttämättä) tarvitse sisältyä energian muuntamisprosessiin, joten sähkö, joka käytetään ennen energian muuntamista tai sen jälkeen, voidaan myös vapauttaa verosta, jos sen tarkoituksena on sähköntuotantokyvyn säilyttäminen.

67.

Tätä tulkintaa tukee lisäksi direktiivin 2003/96 syntyhistoria. Alkuperäisessä ehdotuksessaan komissio oli pelkästään ehdottanut, että verosta vapautettaisiin ”energiatuotteet, joita käytetään tuottamaan sähköä, ja sähkön tuotannossa syntyvä lämpö”, ( 43 ) mikä vastaa sisällöltään riidanalaisen verovapautuksen piiriin kuuluvaa ensimmäistä tapausta. Neuvosto kuitenkin sisällytti kyseistä vapautusta koskevan toisen tapauksen direktiivin tekstiin vasta direktiivin säätämismenettelyn myöhemmässä vaiheessa. Jotta kyseisellä lisäyksellä olisi merkitystä eikä sitä pidettäisi pelkkänä toistona, siitä on pääteltävä, että mainitun direktiivin laatijat ovat väistämättä halunneet luoda uuden vapautusperusteen, joka on komission ehdotusta laajempi.

68.

Lisäksi on toistettava, että ensimmäisen tilanteen tavoin toisessakin tilanteessa säädettyä vapautusta on tulkittava suppeasti. Näin ollen kyseisen vapautuksen soveltaminen on hyväksyttävä vain silloin, kun on tosiasiallisesti osoitettu, että tuotannon jatkuminen ja käytetty sähkö ovat suoraan yhteydessä toisiinsa.

69.

Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että RWE Powerin voimaloiden toiminta perustui keskeytyksettömään sähköntuotantoon. On nimittäin riidatonta, että keskeytyksettömän sähköntuotannon turvaamiseksi RWE Powerilla oli ruskohiilivarastoja, joita oli kolmea eri kokoa ja joita käytettiin eri tehtäviin ja joista hiiltä kuljetettiin vähitellen voimaloiden kattiloihin. Tarkemmin sanoen ruskohiiltä varastoitiin ensin asianomaisessa kaivoksessa olevassa varastossa, jonka kapasiteetti riitti enintään voimalan kuuden päivän tarpeisiin, ja kuljetettiin sen jälkeen voimaloiden varastoihin, joiden kapasiteetti riitti enintään kahden päivän tarpeisiin. Tämän yksinomaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvan tosiseikkojen kuvauksen perusteella vaikuttaa siltä, että sekä varastointi- että kuljetustoimien tarkoituksena oli keskeytymättömän sähköntuotannon turvaaminen ja sähkön tuotantokyvyn säilyttäminen. Silläkin uhalla, että ilmaus ”sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytettävä sähkö” menettää merkityksensä, katson, että kyseisten toimien on tosiaankin kuuluttava riidanalaisen verovapautuksen soveltamisalaan.

70.

Tätä päätelmää ei mielestäni voida osoittaa vääräksi direktiivin 2003/96 21 artiklan 3 kohdan kolmanteen virkkeeseen sisältyvillä säännöksillä, joiden mukaan energiatuotteiden kulutusta, joka tapahtuu muussa tarkoituksessa kuin energiatuotteiden tuottamiseksi ja erityisesti ajoneuvojen käyttämiseksi, on pidettävä verotettavana tapahtumana. Kyseisessä säännöksessä viitataan nimitäin heti aluksi muussa tarkoituksessa kuin energiatuotteiden tuottamiseksi tapahtuvaan energiatuotteiden kulutukseen, kuten henkilöstön kuljettamiseen RWE Power ‑yhtiön laitosalueella sijaitseville työpaikoille. Käsiteltävässä asiassa kaikki tarkasteltava kulutus koskee sähkön käyttöä, ja ruskohiilen louhintaan liittyvästä kulutuksesta poiketen sen tarkoituksena ei ole energiatuotteiden vaan sähköenergian tuottaminen. Säännöksen asemasta direktiivin 2003/96 rakenteessa ilmenee joka tapauksessa, että mainitun säännöksen kolmannella virkkeellä on tarkoitus rajoittaa vain saman säännöksen ensimmäisessä ja toisessa virkkeessä mainittuja verovapautuksia. ( 44 )

71.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että toiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan, että riidanalaista verovapautusta, joka koskee sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytettävää sähköä, on tulkittava siten, että se käsittää vain sähkön, jota käytetään sähköntuotantokyvyn säilyttämisprosessin kannalta välttämättömiin ja siihen suoraan vaikuttaviin toimiin, joihin voivat kuulua toimet energiatuotteiden varastoimiseksi sähkövoimaloissa tai niiden kuljettamiseksi sähkövoimaloihin.

V Ratkaisuehdotus

72.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Finanzgericht Düsseldorfin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)

Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä virkettä, joka koskee sähkön tuottamiseen käytettävää sähköä,

on tulkittava siten, että

tämä verovapautus käsittää vain sähkön tuotantoprosessin kannalta välttämättömissä ja siihen suoraan tarkoitetuissa toimissa käytettävän sähkön, ja siten energiatuotteiden talteenottotoiminta jää sen ulkopuolelle, mutta se kattaa samassa laitoksessa tai ainakin oheis- ja apulaitoksissa tapahtuvan toiminnan, jonka tarkoituksena on yksinomaan energiatuotteen muuntaminen tai jatkokäsittely sähkövoimalakäyttöä varten.

2)

Direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäistä virkettä, joka koskee sähköntuotantokyvyn säilyttämiseen käytettävää sähköä,

on tulkittava siten, että

tämä verovapautus käsittää vain sähkön, jota käytetään sähköntuotantokyvyn säilyttämisprosessin kannalta välttämättömiin ja siihen suoraan vaikuttaviin toimiin, joihin voivat kuulua toimet energiatuotteiden varastoimiseksi sähkövoimaloissa tai niiden kuljettamiseksi sähkövoimaloihin.


( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.

( 2 ) Energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27.10.2003 annettu neuvoston direktiivi (EUVL 2003, L 283, s. 51).

( 3 ) Ks. erityisesti tuomio 5.7.2007, Fendt Italiana (C-145/06 ja C-146/06, EU:C:2007:411, 36 kohta); tuomio 17.7.2008, Flughafen Köln/Bonn (C-226/07, EU:C:2008:429; jäljempänä tuomio Flughafen Köln/Bonn); tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems (C-5/14, EU:C:2015:354, 4054 kohta); tuomio 13.7.2017, Vakarų Baltijos laivų statykla (C-151/16, EU:C:2017:537; jäljempänä tuomio Vakarų Baltijos laivų statykla); tuomio 7.3.2018, Cristal Union (C-31/17, EU:C:2018:168; jäljempänä tuomio Cristal Union); tuomio 27.6.2018, Turbogás (C-90/17, EU:C:2018:498; jäljempänä tuomio Turbogás); tuomio 16.10.2019, UPM France (C-270/18, EU:C:2019:862; jäljempänä tuomio UPM France) ja tuomio 7.11.2019, Petrotel-Lukoil (C-68/18, EU:C:2019:933; jäljempänä tuomio Petrotel-Lukoil; 33, 46 ja 47 kohta).

( 4 ) Ks. tuomio 6.62018, Koppers Denmark (C-49/17, EU:C:2018:395); tuomio Petrotel-Lukoil ja tuomio 3.12.2020, Repsol Petróleo (C-44/19, EU:C:2020:982; jäljempänä tuomio Repsol Petróleo).

( 5 ) BGBl. 1999 I, s. 378 ja BGBl. 2000 I, s. 147.

( 6 ) BGBl. 2002 I, s. 4602 ja BGBl. 2003 I, s. 3076.

( 7 ) BGBl. 2000 I, s. 794.

( 8 ) RWE Power tuotti vuonna 2004 avokaivoksiin kuuluvissa voimaloissaan lähes 10 prosenttia Saksassa kulutettavasta sähköstä.

( 9 ) RWE Power ei vaadi verovapautusta siltä osin kuin nämä toiminnot liittyvät sen tehtaissa tapahtuvaan ruskohiilibrikettien ja ruskohiilipölyn valmistukseen teollisille hankkijoille. Tästä syystä se ilmoitti sähköveroilmoituksessaan sähköverosta vapautetuksi määräksi 31526540,15 euroa.

( 10 ) Ks. direktiivin 2003/96 1 artikla ja johdanto-osan 2–5 ja 24 perustelukappale sekä tuomiot Cristal Union (29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja Repsol Petróleo (21 kohta).

( 11 ) Ks. tältä osin ehdotus neuvoston direktiiviksi energiatuotteiden verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EYVL 1997, C 139, s. 14; jäljempänä komission ehdotus), s. 5.

( 12 ) Tuomio 16.10.2019, UPM France (C-270/18, EU:C:2019:862, 39 kohta). Muistutan tältä osin unionin tuomioistuimen todenneen, että kun yksikkö tuottaa sähköä omaan käyttöönsä, mainittua sähköä ei jaella eikä se näin ollen kuulu direktiivillä 2003/96 vahvistetun yhdenmukaistetun verotusjärjestelmän piiriin (ks. tuomio Turbogás (32 ja 38 kohta) ja tuomio UPM France (33 kohta)).

( 13 ) Tuomio Cristal Union (30 kohta) ja tuomio Turbogás (35 kohta).

( 14 ) Ks. sähköön sovellettavat verotuksen vähimmäistasot direktiivin 2003/96 liitteessä I olevassa taulukossa C. Tämän direktiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan verotasolla tarkoitetaan kaikkia kannettuja välillisiä veroja (arvonlisäveroa lukuun ottamatta), jotka lasketaan suoraan tai välillisesti energiatuotteiden tai sähkön määrästä kulutukseen luovutuksen ajankohtana.

( 15 ) Direktiivin 2003/96 2 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaan direktiiviä ei sovelleta sähkön käyttöön pääasiallisesti kemiallisessa pelkistyksessä sekä elektrolyyttisissä ja metallurgisissa prosesseissa (neljäs luetelmakohta) tai kun se muodostaa yli 50 prosenttia tuotteen kustannuksista (viides luetelmakohta).

( 16 ) Ks. tältä osin tuomio Flughafen Köln/Bonn (22–25 kohta).

( 17 ) Tuomio Cristal Union (38 ja 46 kohta).

( 18 ) Tuomio Turbogás (12 ja 42 kohta).

( 19 ) Tuomio Cristal Union (21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Direktiivissä 2003/96 säädettyjen vapauttamisvelvollisuuksien erilainen tulkinta kansallisella tasolla haittaisi unionin sääntelyn yhdenmukaistamispäämäärän saavuttamista ja vaarantaisi oikeusvarmuutta ja toisi mukanaan vaaran kyseisten talouden toimijoiden erilaisesta kohtelusta (ks. tuomio 21.12.2011, Haltergemeinschaft (C-250/10, ei julkaistu, EU:C:2011:862, 18 ja 19 kohta)).

( 20 ) Ks. vastaavasti tuomio 4.6.2015, Kernkraftwerke Lippe-Ems (C-5/14, EU:C:2015:354, 46 ja 47 kohta). Unionin tuomioistuin on lisäksi katsonut tästä, että verosta vapauttamista koskeva velvollisuus on riittävän täsmällinen ja ehdoton, jotta yksityiset oikeussubjektit voivat vedota siihen kansallisessa tuomioistuimessa riitauttaakseen sen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen lainsäädännön (tuomio Flughafen Köln/Bonn, 33 kohta).

( 21 ) Tällainen viittaus on kuitenkin tehty direktiivin 2003/96 15 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun lämmön ja sähkön ympäristöystävällisen yhteistuotannon käsitteen osalta.

( 22 ) Kursivointi tässä.

( 23 ) Korostan myös, että direktiivillä 2003/96 ei säännellä sitä, miten näyttö energiatuotteiden tai sähkön käyttämisestä vapautukseen oikeuttaviin tarkoituksiin on esitettävä. Kuten mainitun direktiivin 14 artiklan 1 kohdasta ilmenee, direktiivissä päinvastoin jätetään jäsenvaltioiden tehtäväksi vahvistaa mainitussa säännöksessä tarkoitettujen verovapautusten soveltamisedellytykset näiden vapautusten oikean ja selkeän soveltamisen varmistamiseksi ja veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten estämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 2.6.2016, Polihim-SS (C-355/14, EU:C:2016:403, 57 kohta)).

( 24 ) Ks. tuomio 12.6.2018, Louboutin ja Christian Louboutin (C-163/16, EU:C:2018:423, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 25 ) Ks. analogisesti tuomio Vakarų Baltijos laivų statykla (29 ja 30 kohta), joka koskee direktiivin 2003/96 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn verovapautuksen soveltamista laivaliikennetoimiin, joita ei välittömästi käytetä vastikkeellisten palvelujen suorittamiseen.

( 26 ) Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 66 kohdassa oleva analyysi.

( 27 ) Vaikuttaa esimerkiksi kiistattomalta, että sähkön eri tuotantoprosessit tuulivoimalassa eroavat ydinvoimalan tai – kuten käsiteltävässä asiassa – ruskohiilivoimalan tuotantoprosesseista.

( 28 ) Tuomio Cristal Union (23 kohta).

( 29 ) Tuomio Cristal Union (24 ja 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 30 ) Ks. tuomio Cristal Union (27 ja 28) kohta ja tuomio UPM France (53 kohta).

( 31 ) Tuomio Cristal Union (29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Turbogás (34 kohta).

( 32 ) Ks. tuomio 6.6.2018, Koppers Denmark (C-49/17, EU:C:2018:395, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. myös direktiivin 2003/96 johdanto-osan kuudes perustelukappale.

( 33 ) Ks. vastaavasti tuomio Cristal Union (31 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 34 ) Ks. vastaavasti tuomio Turbogás (35 ja 42 kohta).

( 35 ) Ks. direktiivin 2003/96 2 artiklan 1 kohdan b alakohta, jossa viitataan NACE-luokituksen koodiin 2702, johon kuuluu muun muassa ”ruskohiili, myös yhteenpuristettu, ei kuitenkaan gagaatti”, ja Euroopan unionin yhdistettyyn nimikkeistöön liittyvien selittävien huomautusten (EUVL 2015, C 76, s. 1) nimike 2702.

( 36 ) Termi ”tuottaminen” voi tarvittaessa käsittää myös ”uuttamisen” (ks. vastaavasti direktiivin 2003/96 21 artiklan 2 kohta). Ks. vastaavasti vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta 26.2.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (EUVL 2014, L 94, s. 243) johdanto-osan 25 perustelukappale.

( 37 ) Ks. vastaavasti tuomio Turbogás (42 kohta).

( 38 ) Tämä talteenoton ja sähköntuotannon välinen erottamaton yhteys johtuu siitä, että ruskohiilelle ei ole olemassa Saksan laajuisia eikä kansainvälisiä toimitusmarkkinoita.

( 39 ) Ks. vastaavasti tuomio Petrotel-Lukoil (34 kohta).

( 40 ) Ks. vastaavasti tuomio Vakarų Baltijos laivų statykla (35 ja 36 kohta).

( 41 ) Ks. analogisesti tuomion Cristal Union 45 kohta.

( 42 ) Ks. analogisesti tuomion Cristal Union 41–43 kohta.

( 43 ) Ks. komission ehdotuksen (EYVL 1997, C 139, s. 14) 13 artiklan 1 kohdan b alakohta.

( 44 ) Ks. vastaavasti julkisasiamies Szpunarin ratkaisuehdotus Petrotel-Lukoil (C-68/18, EU:C:2019:422, 27 kohta).