1.

PlasticsEurope‑yhtiö vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 16.12.2020 antaman tuomion PlasticsEurope v. ECHA, ( 2 ) jolla unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi sen kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) 3.1.2018 tekemä päätös ED/01/2018 (jäljempänä riidanalainen päätös). Riidanalaisella päätöksellä aineen bisfenoli A olemassa olevaa nimikettä sellaisten aineiden luettelossa, jotka on tunnistettu niiden sisällyttämiseksi mahdollisesti asetuksen (EY) N:o 1907/2006 ( 3 ) liitteeseen XIV kyseisen asetuksen 59 artiklan mukaisesti, täydennettiin siten, että tämä aine on tunnistettu myös pääasiallisesti kyseisen asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi aineeksi, jolla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja sellaisia todennäköisiä vakavia vaikutuksia ympäristöön, jotka antavat aihetta samantasoiseen huoleen kuin muiden kyseisen asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa lueteltujen aineiden vaikutukset.

2.

Tässä ratkaisuehdotuksessa tarkastellaan unionin tuomioistuimen pyynnön mukaisesti ainoastaan ensimmäinen valitusperusteen ensimmäistä osaa. Kyseisessä valitusperusteessa väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi REACH‑asetusta väärin, kun se totesi perusteettomaksi ECHA:n päätöksestä nostetun kanteen, jossa kantaja väitti muun muassa, että kyseinen virasto oli tehnyt useita ilmeisiä arviointivirheitä kyseisen asetuksen 57 artiklan f alakohdan osalta, jonka mukaan aineen määrittelemisen erityistä huolta aiheuttavaksi hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi on perustuttava siihen, että ”on tieteellisiä todisteita [kyseisen aineen] todennäköisistä vakavista vaikutuksista – – ympäristöön”, jotka antavat aihetta ”samantasoiseen huoleen” kuin kyseisen asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa tarkoitetut vaikutukset.

3.

Tämän valitusperusteen ensimmäinen osa koskee virheitä, joita unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen riidanalaisen päätöksen tuomioistuinvalvonnassa, joten unionin tuomioistuimella on sen yhteydessä tilaisuus täsmentää tällaisen valvonnan ulottuvuutta niiden päätösten osalta, jotka koskevat aineen tunnistamista REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi.

4.

REACH‑asetuksen 57 artiklassa, jonka otsikko on ”Liitteeseen XIV sisällytettävät aineet”, luetellaan aineet, jotka voidaan sisällyttää liitteeseen XIV kyseisen asetuksen 58 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen, ja sen f alakohdassa mainitaan ”aineet – esimerkiksi sellaiset, joilla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia tai jotka ovat hitaasti hajoavia, biokertyviä ja myrkyllisiä tai erittäin hitaasti hajoavia ja erittäin voimakkaasti biokertyviä ja jotka eivät täytä edellä d tai e alakohdan mukaisia kriteereitä – joiden osalta on tieteellisiä todisteita todennäköisistä vakavista vaikutuksista ihmisten terveyteen tai ympäristöön, jotka antavat aihetta samantasoiseen huoleen kuin muiden a–e alakohdassa lueteltujen aineiden vaikutukset ja jotka tunnistetaan tapauskohtaisesti 59 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti”.

5.

Bisfenoli A (2,2‑bis(4‑hydroksifenyyli)propaani tai 4,4’‑isopropyyli-ideenidifenoli, EY‑nro 201‑245‑8, CAS‑nro 0000080‑05‑7) on aine, jota käytetään pääasiassa monomeerinä polykarbonaatin ja epoksihartsien kaltaisten polymeerien valmistuksessa.

6.

Valittaja on kansainvälinen toimialajärjestö, jonka kotipaikka on Belgiassa, johon sovelletaan Belgian oikeutta ja joka edustaa sekä puolustaa jäsenyritystensä, nimittäin muovituotteiden valmistajien ja tuojien, etuja. Jotkin kyseisistä jäsenyrityksistä saattavat aktiivisesti bisfenoli A:ta Euroopan unionin markkinoille.

7.

ECHA teki 4.1.2017 päätöksen ED/01/2017, jonka nojalla bisfenoli A on sisällytettävä ehdokasaineiden luetteloon eli luetteloon aineista, jotka on tunnistettu niiden sisällyttämiseksi mahdollisesti REACH‑asetuksen liitteeseen XIV, sillä perusteella, että tämä aine oli tunnistettu REACH‑asetuksen 57 artiklan c alakohdassa tarkoitetuksi lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi kyseisestä päätöksestä nostetun kumoamiskanteen. ( 4 )

8.

ECHA:n pääjohtaja teki 6.7.2017 päätöksen ED/30/2017, jolla aineen bisfenoli A olemassa olevaa nimikettä ehdokasaineiden luettelossa täydennettiin siten, että kyseinen aine tunnistettiin myös kyseisen asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi aineeksi, jolla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja sellaisia todennäköisiä vakavia vaikutuksia ihmisten terveyteen, jotka antavat aihetta samantasoiseen huoleen kuin muiden edellä mainitun asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa lueteltujen aineiden vaikutukset. Valittaja nosti myös tästä päätöksestä kumoamiskanteen, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi. ( 5 ) Unionin tuomioistuin hylkäsi kyseisestä tuomiosta tehdyn valituksen. ( 6 )

9.

Umweltbundesamt (liittovaltion ympäristövirasto, Saksa) esitti 29.8.2017 REACH‑asetuksen 59 artiklan 3 kohdan nojalla saman asetuksen liitteen XV mukaisen asiakirja‑aineiston (jäljempänä liitteen XV mukaisesti laadittu asiakirja‑aineisto), jossa ehdotettiin, että bisfenoli A tunnistetaan kyseisen asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi, jonka osalta on tieteellisiä todisteita todennäköisistä vakavista vaikutuksista ympäristöön.

10.

ECHA julkaisi REACH‑asetuksen liitteen XV mukaisesti laaditun asiakirja‑aineiston 5.9.2017.

11.

Samana päivänä se pyysi saman asetuksen 59 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikkia asianosaisia esittämään huomautuksensa kyseisen liitteen mukaisesti laaditusta asiakirja‑aineistosta.

12.

Valittaja esitti 20.10.2017 jäsentensä nimissä huomautuksia liitteen XV mukaisesti laaditusta asiakirja‑aineistosta.

13.

Liittovaltion ympäristövirasto laati seuraavaksi 14.12.2017 päivätyn asiakirjan, johon sisältyivät sen vastaukset kaikkiin ECHA:lle julkisen kuulemisen yhteydessä esitettyihin huomautuksiin.

14.

Koska ECHA:lle oli esitetty huomautuksia bisfenoli A:n tunnistamisesta, se siirsi asiakirja‑aineiston jäsenvaltioiden komitean käsiteltäväksi REACH‑asetuksen 59 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden komitea vastaanotti erityistä huolta aiheuttavia aineita koskevien työskentelymenetelmiensä mukaisesti kyseisen asetuksen liitteen XV mukaisesti laaditun asiakirja‑aineiston, luonnoksen jäsenvaltioiden komitean sopimukseksi sekä valmisteluasiakirjan (jäljempänä tausta‑asiakirja), jonka sisältämä arviointi bisfenoli A:n sisäisistä ominaisuuksista tuki kyseisen aineen tunnistamista edellä mainitun asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi aineeksi.

15.

Jäsenvaltioiden komitea pääsi 11.–15.12.2017 pidetyssä 57. kokouksessaan yksimieliseen sopimukseen bisfenoli A:n tunnistamisesta aineeksi, joka täyttää REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa säädetyt perusteet, vaikka neljä jäsenvaltiota pidättäytyi äänestämästä, kun asiasta äänestettiin. Yksi niistä oli Ison‑Britannian ja Pohjois‑Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, joka ilmoitti kokouksen pöytäkirjaan liitetyssä lausumassa syyn pidättäytymiselleen. Perustelut bisfenoli A:n tunnistamiselle kyseiseksi aineeksi esitettiin tausta‑asiakirjan muutetussa versiossa, joka hyväksyttiin 14.12.2017.

16.

Tausta‑asiakirjan lopullisessa versiossa katsotaan lukuisista tutkimuksista tehdyn analyysin perusteella, että bisfenoli A täyttää hormonaalisen haitta‑aineen määritelmän, sellaisena kuin Maailman terveysjärjestö (WHO) on sen vahvistanut ja Euroopan komission hormonaalisten haitta‑aineiden neuvoa‑antava asiantuntijaryhmä on sitä tulkinnut. Tausta‑asiakirjassa todetaan erityisesti, että in vitro‑ ja in vivo ‑kokeiden analysoidut tiedot osoittavat, että bisfenoli A toimii tietyillä kalalajeilla estrogeenin agonistina ja tietyillä sammakkolajeilla kilpirauhashormonin antagonistina. Tausta‑asiakirjassa todetaan myös esitetyn päätelmän tueksi, että selkärangattomien eri taksoneihin kohdistuneet analyysit osoittavat, että bisfenoli A:n vakavat vaikutukset saattavat johtua kyseisen aineen hormonaalisesta vaikutustavasta. Tausta‑asiakirjassa todetaan lisäksi, että bisfenoli A:n kaloissa ja sammakkoeläimissä aiheuttamien vaikutusten katsotaan antavan aihetta samantasoiseen huoleen kuin muiden REACH‑asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa lueteltujen aineiden eli syöpää aiheuttavien, perimää vaurioittavien ja lisääntymiselle vaarallisten aineiden, hitaasti hajoavien, biokertyvien ja myrkyllisten aineiden tai erittäin hitaasti hajoavien ja erittäin voimakkaasti biokertyvien aineiden vaikutukset. Tässä yhteydessä tausta‑asiakirjassa viitataan erityisesti organismeihin ja populaatioihin kohdistuvien vaikutusten vakavuusasteeseen ja peruuttamattomuuteen sekä hankaluuksiin, joita bisfenoli A:n kohdalla oli ilmennyt turvallisen altistuksen raja‑arvon määrittämisessä.

17.

Jäsenvaltioiden komitean päästyä asiasta yksimieliseen sopimukseen ECHA teki 3.1.2018 REACH‑asetuksen 59 artiklan 8 kohdan mukaisen riidanalaisen päätöksen, jolla aineen bisfenoli A olemassa olevaa nimikettä ehdokasaineiden luettelossa täydennettiin siten, että kyseinen aine tunnistettiin tausta‑asiakirjassa esitettyjen syiden perusteella saman asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi aineeksi, jolla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja sellaisia todennäköisiä vakavia vaikutuksia ympäristöön, jotka antavat aihetta samantasoiseen huoleen kuin muiden edellä mainitun asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa lueteltujen aineiden vaikutukset.

18.

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 23.3.2018 jätetyllä kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan riidanalainen päätös.

19.

Se esitti kanteensa tueksi neljä kanneperustetta, joista ensimmäinen koski useita väitettyjä ilmeisiä arviointivirheitä bisfenoli A:n tunnistamisessa REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi, toinen kyseisen asetuksen 59 artiklan, luettuna yhdessä saman asetuksen 57 artiklan f alakohdan kanssa, rikkomista, kolmas edellä mainitun asetuksen 2 artiklan 8 kohdan b alakohdan rikkomista ja neljäs suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

20.

Saksan liittotasavalta, Ranskan tasavalta ja ClientEarth pyysivät saada osallistua oikeudenkäyntiin väliintulijoina tukeakseen ECHA:n vaatimuksia. Nämä väliintulohakemukset hyväksyttiin.

21.

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kyseisen kanteen valituksenalaisella tuomiolla ja velvoitti valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22.

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion ja riidanalaisen päätöksen tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä lausuu sen kumoamiskanteesta, ja velvoittaa ECHA:n korvaamaan tästä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, erityisesti unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien väliintulijoiden oikeudenkäyntikulut.

23.

ECHA vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

24.

Saksan liittotasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

25.

Ranskan tasavalta vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen.

26.

ClientEarth vaatii, että unionin tuomioistuin hylkää valituksen ja velvoittaa valittajan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan ECHA:n, Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan ja ClientEarthin oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet kulut.

27.

Riidanalaisen päätöksen seurauksena kemiallista ainetta koskevaa olemassa ollutta nimikettä muutettiin ehdokasaineiden luettelossa. Jotta riidanalaista päätöstä ja sen vaikutuksia voidaan tarkastella REACH‑asetuksella käyttöön otetussa järjestelmässä, on mielestäni tarpeen esittää joitakin alustavia huomautuksia kyseisessä asetuksessa ”erityistä huolta aiheuttaviin aineisiin” sovellettavasta järjestelmästä.

28.

Tällaisiin aineisiin sovelletaan nimittäin REACH‑asetuksen VII osastossa säädettyä lupajärjestelmää. Kyseisen asetuksen 55 artiklasta ilmenee, että tämän lupajärjestelmän tavoitteena on ”taata sisämarkkinoiden moitteeton toiminta varmistaen samalla, että erityistä huolta aiheuttavien aineiden riskit ovat asianmukaisesti hallinnassa ja että kyseiset aineet korvataan asteittain soveltuvilla vaihtoehtoisilla aineilla tai tekniikoilla, jos nämä ovat taloudellisesti ja teknisesti toteuttamiskelpoisia”.

29.

Kyseisen lupajärjestelmän mukainen ensimmäinen vaihe on erityistä huolta aiheuttavien aineiden tunnistamista REACH‑asetuksen 57 artiklassa säädettyjen kriteerien perusteella koskeva menettely ja kyseisten aineiden sisällyttäminen ehdokasaineiden luetteloon. Toinen vaihe on kyseisten aineiden sisällyttäminen edellä mainitun asetuksen liitteenä XIV olevaan luvanvaraisten aineiden luetteloon. Kolmas ja viimeinen vaihe koskee menettelyä mahdollisen luvan myöntämiseksi erityistä huolta aiheuttavalle aineelle. ( 7 )

30.

Lupajärjestelmän ensimmäisessä vaiheessa erityistä huolta aiheuttavien aineiden tunnistaminen on annettu pääasiassa ECHA:n tehtäväksi, ja se suorittaa tätä tehtävää REACH‑asetuksen 59 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

31.

Ainetta, jonka ECHA on tunnistanut erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi yhdestä tai useammasta REACH‑asetuksen 57 artiklassa esitetystä syystä ja joka on tästä syystä merkitty ehdokasaineiden luetteloon, ei voida (välittömästi ja automaattisesti) sisällyttää tämän asetuksen liitteeseen XIV. ( 8 ) Tällaisen aineen tunnistaminen ja merkitseminen ehdokasaineiden luetteloon on kuitenkin lähtökohtaisesti sen REACH‑asetuksen liitteeseen XIV sisällyttämistä edeltävä vaihe. Näin ollen aineen merkitseminen ehdokasaineiden luetteloon edeltää lähtökohtaisesti tilannetta, jossa tämän aineen markkinoille saattamiselle tai käytölle on haettava lupaa.

32.

Lisäksi on olemassa lähtökohtaisesti kolme lakisääteistä velvollisuutta, jotka seuraavat siitä, että aine on tunnistettu erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi, mutta sitä ei ole vielä sisällytetty kyseiseen liitteeseen. Tällaisen aineen markkinoille saattamiseen osallistuvilla talouden toimijoilla on tiettyjä tiedonantovelvollisuuksia ECHA:ta, aineen tai sen seoksen vastaanottajia ja kyseistä ainetta sisältävien esineiden vastaanottajia kohtaan. ( 9 )

33.

Riidanalainen päätös kuuluu lupajärjestelmän ensimmäiseen vaiheeseen. Erona on vain se, että kyseinen päätös ei ensimmäistä kertaa johda bisfenoli A:ta koskevan nimikkeen merkitsemiseen ehdokasaineiden luetteloon. Kyseisellä päätöksellä nimittäin täydennetään jo olemassa olevaa merkintää siten, että sen lisäksi, että se on tunnistettu REACH‑asetuksen 57 artiklan c alakohdassa tarkoitetuksi lisääntymiselle vaaralliseksi aineeksi ja kyseisen asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi aineeksi, jolla on hormonitoimintaa häiritseviä ominaisuuksia ja jolla voi olla ihmisten terveyteen kohdistuvia vakavia vaikutuksia, jotka antavat aihetta samantasoiseen huoleen kuin muiden kyseisen asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa lueteltujen aineiden vaikutukset, bisfenoli A on tunnistettu myös hormonitoimintaa häiritseväksi aineeksi, jolla voi olla tällaiseen huoleen aihetta antavia vakavia ympäristövaikutuksia. Kyseisen aineen markkinoille saattamiseen osallistuvien talouden toimijoiden näkökulmasta riidanalainen päätös voi käytännössä laajentaa niiden velvollisuuksia, jotka johtuvat bisfenoli A:n sisällyttämisestä ehdokasaineiden luetteloon.

34.

Ensimmäinen valitusperuste jakautuu neljään osaan. Kyseistä valitusperustetta koskevan valituksen osan otsikon perusteella valittaja väittää siinä, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja loukkasi tieteellisen huippuosaamisen periaatetta. Tämä väite sisältyy neljään kyseisen valitusperusteen osaan, ja se on valittajan saman valitusperusteen ensimmäisen osan tueksi esittämien perustelujen pääkohta.

35.

Valittaja nimittäin väittää ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan tueksi, että kun unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, että ECHA:n voitaisiin katsoa tehneen ilmeisen arviointivirheen vain siinä tapauksessa, että se olisi jättänyt kokonaan ja virheellisesti huomioimatta luotettavan tutkimuksen, jonka huomioiminen olisi muuttanut näytön kokonaisarvion tulosta niin, että riidanalainen päätös ei olisi ollut uskottava, unionin yleinen tuomioistuin asetti tieteellisen huippuosaamisen periaatteen vastaisesti kohtuuttoman kynnysarvon ja antoi ECHA:lle mahdollisuuden sulkea pois luotettavat tieteelliset tutkimukset ilman minkäänlaista ilmeisten arviointivirheiden olemassaoloon kohdistuvaa tuomioistuinvalvontaa. Jos tutkimus on luotettava ja merkityksellinen, sen tulokset olisi otettava huomioon näytön todistusvoimaan perustuvan lähestymistavan yhteydessä, sillä ECHA on velvollinen ottamaan huomioon kaikki merkitykselliset tiedot.

36.

Valittajan mukaan valituksenalaisessa tuomiossa vahvistetaan lisäksi unionin kansalaisten todistustaakka näytön todistusvoiman arvioinnin riitauttamisessa REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdan yhteydessä tasolle, jota ei voida hyväksyä eikä toteuttaa ja joka on ratio legis ‑periaatteen ja kyseisen asetuksen liitteessä XI olevassa 1.2 kohdassa tarkoitetun todistusvoiman käsitteen vastainen. Valittajan mukaan kyseisessä tuomiossa nimittäin edellytetään, että ECHA:n huomioimatta jättämä tutkimus on luonteeltaan sellainen, että sen huomioimatta jättämisen vuoksi ECHA:n lopulliseen päätökseen sisältyvä kokonaisarvio ei olisi ollut uskottava. Valittaja katsoo, että näytön todistusvoimaa arvioidaan lähtökohtaisesti silloin, kun on olemassa useampi kuin yksi tutkimus, joka oikeuttaa päätelmän tekemisen, koska yksi tutkimus ei riitä ECHA:n päätelmän perusteeksi. Jos näytön todistusvoimaa arvioitaessa ei oteta huomioon bisfenoli A:ta koskevan luotettavan tieteellisen tutkimuksen tuloksia, jotka ovat merkityksellisiä arvioitavan ominaisuuden kannalta, on tehty ilmeinen arviointivirhe, ECHA on laiminlyönyt velvollisuutensa ottaa huomioon kaikki merkitykselliset tiedot, ja tieteellisen huippuosaamisen periaatetta on loukattu.

37.

ECHA:n, Saksan liittotasavallan, Ranskan tasavallan ja ClientEarthin mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole koskaan todennut, että ECHA voi todistusvoimaan perustuvan lähestymistavan yhteydessä jättää huomioimatta luotettavan tieteellisen tutkimuksen tulokset, jotka ovat merkityksellisiä arvioitavan ominaisuuden kannalta.

38.

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa koskee valituksenalaisen tuomion 64 kohtaa ja nähdäkseni lähinnä unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan ”ECHA:n [voitaisiin] katsoa tehneen ilmeisen arviointivirheen vain siinä tapauksessa, että se olisi jättänyt kokonaan ja virheellisesti huomioimatta luotettavan tutkimuksen, jonka huomioiminen olisi muuttanut näytön kokonaisarvion tulosta niin, että lopullinen päätös ei olisi ollut uskottava”.

39.

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa jakautuu kahteen väitteeseen.

40.

Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä antoi ECHA:lle käytännössä luvan jättää huomioimatta luotettavat ja merkitykselliset tutkimukset sekä toisaalta vahvisti valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa unionin kansalaisten todistustaakan näytön todistusvoiman arvioinnin riitauttamisessa REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdan yhteydessä tasolle, jota on mahdotonta hyväksyä ja toteuttaa ja joka on ratio legis ‑periaatteen ja kyseisen asetuksen liitteessä XI olevassa 1.2 kohdassa tarkoitetun todistusvoiman käsitteen vastainen.

41.

Näiden kahden väitteen perusteella valittaja päättelee, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut ja soveltanut virheellisesti tieteellisen huippuosaamisen periaatetta, näytön todistusvoiman käsitettä ja ECHA:n velvollisuutta ottaa huomioon kaikki merkitykselliset tiedot, kun se katsoi, että ECHA voi jättää huomioimatta luotettavan ja merkityksellisen tutkimuksen, ellei kyseistä tutkimusta jätetä ”kokonaan ja virheellisesti” huomioimatta ja ellei tämän yksittäisen tutkimuksen huomioiminen olisi muuttanut näytön kokonaisarvion tulosta niin, että lopullinen päätös ei olisi ollut uskottava.

42.

Valittaja pyrkii väitteillään lähinnä kyseenalaistamaan valituksenalaisen tuomion 64 kohdan viimeisessä virkkeessä esitetyn toteamuksen, joka koskee unionin tuomioistuinten harjoittaman tuomioistuinvalvonnan laajuutta siltä osin kuin on kyse päätöksestä tunnistaa aine REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi.

43.

Jotta valittajan väitteistä voidaan lausua, sen arvostelemaa näkemystä on ensin tarkasteltavassa oikeassa asiayhteydessä.

44.

Valituksenalaisen tuomion 64 kohdan ensimmäisestä virkkeestä, jonka mukaan ”ECHA:n noudattamasta lähestymistavasta – joka siis perustuu näytön todistusvoimaan – sekä harkintavallasta, joka ECHA:lla on”, sekä kyseisen tuomion 62 ja 63 kohdasta ilmenee, että kyseinen näkemys perustuu kahteen olettamaan. Valituksenalaisen tuomion mukaan ECHA:lla on laaja harkintavalta REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitettujen aineiden tunnistamisessa erityistä huolta aiheuttaviksi aineiksi, ( 10 ) ja se sovelsi käsiteltävässä asiassa bisfenoli A:n tunnistamisessa tällaiseksi aineeksi näytön todistusvoimaan perustuvaa lähestymistapaa. ( 11 )

45.

Kuten jäljempänä osoitan, nämä kaksi olettamaa vaikuttavat unionin tuomioistuinten, joiden käsiteltäväksi on saatettu kanne aineen tunnistamisesta REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi, tuomioistuinvalvonnan laajuuteen.

46.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun unionin viranomainen suorittaa tehtävänsä yhteydessä monimutkaisia kysymyksiä koskevia arviointeja, sillä on tämän takia laaja harkintavalta, jonka käyttöä valvotaan rajoitetussa tuomioistuinvalvonnassa. ( 12 ) Silloin, kun unionin viranomaisilla on laajaa harkintavaltaa muun muassa arvioidessaan hyvin monitahoisia tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja niiden toimenpiteiden luonteen ja ulottuvuuden määrittämiseksi, joihin ne ryhtyvät, unionin tuomioistuinten tehtävänä on nimittäin valvoa ainoastaan, ettei tätä harkintavaltaa käytettäessä ole tehty ilmeistä virhettä, ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin tai etteivät kyseiset viranomaiset ole selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajoja. Tällaisessa asiayhteydessä unionin tuomioistuimet eivät nimittäin voi omalla tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan korvata toimielinten arviointia, sillä perustamissopimuksessa tämä tehtävä annetaan ainoastaan näille toimielimille. ( 13 )

47.

Kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen kohde ja vaikutukset, ( 14 ) tätä oikeuskäytäntöä voidaan soveltaa täysin nyt käsiteltävään asiaan.

48.

REACH‑asetuksen liitteeseen XIV sisällytettävien ehdokasaineiden tunnistaminen edellyttää nimittäin hyvin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen arviointia. Tunnistaminen tehdään unionin lainsäätäjän ECHA:lle antaman teknisten, tieteellisten ja hallinnollisten näkökohtien tehokasta hallinnointia koskevan tehtävän hoitamiseksi. ( 15 ) ECHA hoitaa tätä tehtävää riippumattomana keskusyksikkönä noudattaen erityisesti kyseisen asetuksen X osastossa säädettyjä kyseisen viraston avoimuutta, petostentorjuntaa ja vastuuta koskevia sääntöjä. ECHA ei siis ole kemiallisten aineiden markkinoille saattamiseen osallistuvien talouden toimijoiden kilpailija tai vastustaja.

49.

Määräyksessä Polyelectrolyte Producers Group ym. vastaan komissio ( 16 ) unionin tuomioistuin tutki lisäksi valitusta unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta, jossa oli hylätty kanne, jossa vaadittiin kumoamaan REACH‑asetuksen VIII osaston nojalla annettu komission asetus, jolla muutettiin kyseisen asetuksen liitettä XVII. Kyseinen liite sisältää tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset. Kyseisen liitteen muuttamisella, johon unionin yleisessä tuomioistuimessa nostetussa kanteessa viitattiin, muutettiin jo rajoitusjärjestelmän soveltamisalaan kuulunutta ainetta koskevaa tekstiä.

50.

Valittajat väittivät unionin tuomioistuimen käsittelemässä valituksessa, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se totesi ainoastaan, etteivät unionin toimielimet olleet tehneet ilmeistä virhettä tai käyttäneet harkintavaltaa väärin tai etteivät ne olleet selvästi ylittäneet harkintavaltansa rajoja.

51.

Tältä osin unionin tuomioistuin vahvisti ensin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa mainitun oikeuskäytännön ( 17 ) sovellettavuuden pysyttämällä unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan ”unionin [toimielimillä] oleva laaja harkintavalta, joka merkitsee sitä, että tuomioistuimet voivat valvoa sen käyttöä rajallisesti, – – koskee tietyssä laajuudessa myös toimen perustana olevien seikkojen toteamista”. ( 18 ) Toiseksi unionin tuomioistuin totesi, ettei unionin yleinen tuomioistuin selvästikään ollut loukannut valittajien oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, koska heillä oli selvästi ollut mahdollisuus riitauttaa riidanalainen asetus etujensa puolustamiseksi.

52.

Lisäksi noudattamalla samaa päättelyä kuin määräyksessä Polyelectrolyte Producers Group ym. v. komissio ( 19 ) unionin tuomioistuin hylkäsi valitukset myös aineen sisällyttämistä ehdokasaineiden luetteloon koskevien päätösten yhteydessä. ( 20 )

53.

ECHA:lla oli riidanalaista päätöstä tehdessään siten laaja harkintavalta, joka edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan vaikuttaa unionin yleisen tuomioistuimen harjoittaman tuomioistuinvalvonnan laajuuteen. Tämä vaikutus koskee sekä päätöksen kumoamista vaativalla kantajalla olevaa todistustaakkaa että unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan piiriin kuuluvien virheiden luonnetta.

54.

Siltä osin kuin valittaja väittää ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa, että unionin yleinen tuomioistuin vahvisti virheellisesti unionin kansalaisten todistustaakan näytön todistusvoiman arvioinnin riitauttamisessa REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdan yhteydessä, tarkastelen aluksi edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa mainitun oikeuskäytännön vaikutuksia kantajalla, joka pyrkii kyseenalaistamaan ECHA:n päätöksen, olevaan todistustaakkaan. Sen jälkeen tutkin tämän oikeuskäytännön vaikutuksia unionin tuomioistuinten harjoittaman valvonnan piiriin kuuluvien virheiden luonteeseen.

55.

Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisella alalla, jolla unionin viranomaisella on laaja harkintavalta, unionin yleisen tuomioistuimen on harjoitettava tuomioistuinvalvontaa edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

56.

Ensinnäkin vaikka unionin tuomioistuimet eivät voi käsiteltävässä asiassa sovellettavan oikeuskäytännön mukaan siis korvata ECHA:n tekemää arviointia omalla tieteellisiä ja teknisiä tosiseikkoja koskevalla arvioinnillaan, kantaja ei voi saada unionin yleistä tuomioistuinta suorittamaan toista arviointia tällaisista seikoista, koska ECHA on viranomainen, jolle unionin lainsäätäjä on antanut erityistä huolta aiheuttavien aineiden tunnistamista koskevan tehtävän. Kantaja ei siis voi yleisillä väitteillä saada unionin tuomioistuimia etsimään ECHA:n tekemiä virheitä.

57.

Lisäksi jopa niillä aloilla, joilla laillisuusvalvontaa täydentää täysi harkintavalta ja joilla unionin tuomioistuimet voivat korvata unionin viranomaisen arvioinnin omallaan, lukuun ottamatta oikeusjärjestyksen perusteisiin pohjautuvia perusteita, jotka unionin tuomioistuinten on tutkittava viran puolesta, kantajan on esitettävä kyseisen viranomaisen päätöstä koskevat kanneperusteet ja todisteet niiden tueksi. ( 21 ) Etenkin kontradiktorisen menettelyn periaatetta noudatettaessa näin olisi oltava myös erityistä huolta aiheuttavien aineiden tunnistamisessa, jossa tuomioistuinvalvonnan laajuus on rajallinen.

58.

Toiseksi myös unionin tuomioistuimen samalla alalla pätevyyden arviointia koskevien ennakkoratkaisupyyntöjen yhteydessä kehittämä oikeuskäytäntö tukee toteamusta, jonka mukaan otettaessa huomioon sen valvonnan laajuus, jota unionin tuomioistuinten on harjoitettava kemikaalien alalla, kantajan esittämien perustelujen on mahdollistettava se, että unionin tuomioistuimet voivat katsoa unionin viranomaisen selvästi ylittäneen harkintavaltansa rajat. ( 22 ) Jos unionin tuomioistuimet vastaavat ainoastaan niille esitettyjen perustelujen perusteella kysymykseen siitä, onko toimi todettava ilmeisen harkintavallan ylittämisen vuoksi pätemättömäksi, saman on koskettava myös kumoamiskanteita.

59.

Kolmanneksi näkemys, jonka mukaan nimenomaan kantajan väitteiden on mahdollistettava se, että unionin tuomioistuimet voivat katsoa unionin viranomaisen selvästi ylittäneen harkintavaltansa rajat, näyttää vastaavan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä yhteisen maatalouspolitiikan ja kalastuksen kaltaisilla muilla kuin kemiallisten tuotteiden aloilla, ( 23 ) joilla unionin viranomaisilla on niin ikään laaja harkintavalta erittäin monitahoisten tosiseikkojen yhteydessä. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan unionin viranomaisten täytyy puolestaan tällaisilla aloilla vähintään kyetä tuottamaan ja esittämään selvällä ja yksiselitteisellä tavalla toimen perustana olevat seikat, jotka oli otettava huomioon kyseessä olevan toimen riidanalaisten toimenpiteiden perustelemiseksi ja joihin niiden harkintavallan käyttö perustui. ( 24 )

60.

Kun otetaan lopuksi huomioon edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa mainittu oikeuskäytäntö, valittajan oli riidanalaisen päätöksen riitauttamiseksi esitettävä unionin yleisessä tuomioistuimessa perustelut, joiden nojalla unionin yleinen tuomioistuin saattoi arvioida ja todeta, että ECHA teki ilmeisen arviointivirheen tai käytti harkintavaltaa väärin tai ylitti selvästi tämän harkintavallan rajat.

61.

Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 46 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan ainoastaan harkintavallan käyttöön liittyvät ilmeiset virheet kuuluvat unionin tuomioistuinten valvonnan piiriin.

62.

Ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa tuodaan esiin kysymys siitä, tekeekö ECHA tällaisen ilmeisen arviointivirheen, kun se jättää huomioimatta tutkimuksen, joka – vaikka se sisältyisi perustana oleviin seikkoihin – ei muuttaisi näytön kokonaisarvion tulosta niin, että lopullinen päätös ei olisi ollut uskottava.

63.

Käsiteltävässä asiassa erittäin monitahoisten tieteellisten ja teknisten tosiseikkojen kokonaisarviointi on johtanut siihen, että ECHA on unionin lainsäätäjän sille antamaa tehtävää hoitaessaan katsonut, että REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdan mukaista ehdokasluettelossa olevaa bisfenoli A:ta koskevaa olemassa olevaa merkintää on täydennettävä.

64.

Voidakseen tehdä tämän päätelmän ECHA:n oli tarkasteltava yhtäältä sitä, onko kyseisellä aineella ”todennäköisesti” vakavia vaikutuksia ihmisen terveyteen tai ympäristöön, ja toisaalta sitä, ”antavat[ko nämä vaikutukset] aihetta samantasoiseen huoleen” kuin REACH‑asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa luetellut aineet. ( 25 )

65.

Käsiteltävässä asiassa tämä päätelmä perustui näytön kokonaisarvioon, jossa noudatettiin näytön todistusvoimaan perustuvaa lähestymistapaa. Valittaja ei riitauta ECHA:n soveltaman lähestymistavan valintaa vaan sen täytäntöönpanoa koskevan tuomioistuinvalvonnan laajuuden.

66.

Näytön todistusvoimaan perustuvan lähestymistavan mukaan aineen tunnistaminen erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi ei perustu yksittäisen tieteellisen tutkimuksen tuloksiin tai yksittäiseen tieteelliseen näyttöön. Tätä lähestymistapaa voidaan siis soveltaa silloin, kun yksittäinen tutkimus ei sellaisenaan ole riittävä määritettäessä sitä, onko aine tunnistettava REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi.

67.

Osoittaakseen unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 64 kohdan viimeisessä virkkeessä esittämän toteamuksen virheelliseksi valittaja esittää kysymyksen siitä, miten tutkimuksella voidaan kumota todisteiden kokonaisuutta koskeva kokonaispäätelmä, vaikka näytön todistusvoimaan perustuvan lähestymistavan mukaan ja REACH‑asetuksen liitteessä XI olevan 1.2 kohdan perusteella päätelmä itsessään ei voi perustua yksittäiseen tutkimukseen.

68.

Valituksenalaisesta tuomiosta ei kuitenkaan ilmene, että unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ECHA:n päätöksen kumoamiseen johtava ilmeinen virhe voi syntyä ainoastaan silloin, kun tutkimuksen sisällyttäminen perustana oleviin seikkoihin muuttaisi yleistä päätelmää siitä, onko aine sisällytettävä ehdokasaineiden luetteloon.

69.

Aloja, joilla unionin viranomaiset tekevät monitahoisia arviointeja, koskevan oikeuskäytännön perusteella on nimittäin pikemminkin katsottava, että näyttääkseen ilmeisen virheen toteen sellaisilla seikoilla, jotka vievät unionin viranomaisen esittämältä tosiseikkojen arvioinnilta ”uskottavuuden”, valittajan ei valituksenalaisen tuomion mukaan tarvitse osoittaa kyseisen viranomaisen tekemää analyysia tai tulosta, johon se päätyi kyseisen analyysin perusteella, kokonaan vääräksi. Sen on sen sijaan osoitettava riittävän vakavan virheen olemassaolo kyseisen viranomaisen suorittaman monitahoisen arvioinnin ”horjuttamiseksi”. ( 26 )

70.

Tämä valituksenalaisen tuomion 64 kohdan viimeisen virkkeen tulkinta on selvä, kun sitä luetaan kaikkien kyseisessä tuomiossa esitettyjen seikkojen perusteella.

71.

Unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin hylännyt valittajan esittämiä kanneperusteita ja väitteitä tutkiessaan pelkästään sitä, muuttaisiko ECHA:n väitetysti huomiomatta jättäneen tutkimuksen huomioon ottaminen yleistä päätelmää, jonka mukaan bisfenoli A on REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitettu erityistä huolta aiheuttava aine.

72.

Tämän havainnollistamiseksi osoitan, että kuten ECHA ja väliintulijat ( 27 ) väittävät ja toisin kuin valittaja väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei antanut ECHA:lle ”lupaa” jättää huomioimatta sekä luotettavat että merkitykselliset todisteet. ( 28 ) Unionin yleinen tuomioistuin ei etenkään antanut ECHA:lle myöskään ”lupaa” jättää huomioimatta kaikki tutkimukset, joiden huomioon ottaminen ei muuttaisi yleistä päätelmää, jonka mukaan bisfenoli A on tunnistettava erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi.

73.

Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin antoi ECHA:lle ”luvan” jättää huomioimatta sekä luotettavat että merkitykselliset tutkimukset ja käytännössä vapautti sen kaikesta ilmeisiä arviointivirheitä koskevasta tuomioistuinvalvonnasta.

74.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 64 kohdan viimeisessä virkkeessä, että tiettyjä tilanteita lukuun ottamatta ( 29 ) ECHA:ta ei voida tosiasiallisesti moittia kumoamiskanteessa luotettavan tutkimuksen huomioimatta jättämisestä. Valituksenalaisen tuomion tästä kohdasta ei siis seuraa, että ECHA voi ilman päätöksensä kumoamisen uhkaa jättää huomioimatta kaikki sekä luotettavat että merkitykselliset tutkimukset.

75.

Toiseksi valituksenalaisen tuomion 64 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan ”ECHA voi jättää huomioimatta tutkimukset, joita se ei pidä merkityksellisinä suoritetun arvioinnin sisäiseen johdonmukaisuuteen liittyvien perusteltujen syiden takia”. ( 30 ) Unionin yleinen tuomioistuin ei siis lähtökohtaisesti katsonut, että ECHA voi ”hylätä” myös merkityksellisinä pitämänsä tutkimukset. Tältä osin todisteiden merkityksellisyyden toteaminen on yleisemmin ottaen sen viranomaisen harkinnan tulos, jonka tehtävänä on tehdä päätös asiassa, vaikka tämä harkinta voi olla virheellinen ja ainakin lähtökohtaisesti ja/tai tietyin edellytyksin kuulua tuomioistuinvalvonnan piiriin. ( 31 )

76.

Kolmanneksi valituksenalaisen tuomion 64 kohdan ensimmäistä virkettä, jonka mukaan ”ECHA voi jättää huomioimatta tutkimukset, joita se ei pidä merkityksellisinä suoritetun arvioinnin sisäiseen johdonmukaisuuteen liittyvien perusteltujen syiden takia”, seuraa huomautus, joka kuuluu tässä ensimmäisessä virkkeessä vahvistettuun asiayhteyteen (”tältä osin”). Kyseisen huomautuksen mukaan, ”bisfenoli A on yksi maailman tutkituimmista aineista”. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tästä seuraa (”näin ollen”), että ”unionin toimielinten velvollisuus ottaa huomioon kaikki merkityksellinen näyttö ei voi tarkoittaa sitä, että ECHA:n olisi poikkeuksetta huomioitava arvioinnissaan kaikki tehdyt tutkimukset riippumatta niiden luotettavuudesta tai merkityksellisyydestä”. ( 32 )

77.

Pitää paikkansa, että kohdan ”riippumatta niiden luotettavuudesta tai merkityksellisyydestä” voidaan erikseen tarkasteltuna katsoa tarkoittavan, ettei ECHA:n unionin yleisen tuomioistuimen mielestä tarvitse välttämättä ottaa arvioinnissaan huomioon kaikkia tutkimuksia, edes erittäin luotettavia ja/tai merkityksellisiä tutkimuksia. ECHA:n ei siis tarvitsisi ottaa näitä tutkimuksia huomioon siitä riippumatta, ovatko ne luotettavia ja/tai merkityksellisiä.

78.

Voidaan kuitenkin myös katsoa, että unionin yleinen tuomioistuin pyrki valituksenalaisen tuomion 64 kohdan kolmannessa virkkeessä toteamaan, ettei ECHA:n tarvitse välttämättä ottaa arvioinnissaan huomioon kaikkia tutkimuksia kiinnittämättä huomiota siihen, ettei tutkimus ole erityisen luotettava ja/tai merkityksellinen (”riippumatta niiden luotettavuudesta tai merkityksellisyydestä”).

79.

Valituksenalaisen tuomion 125 ja 174 kohtaan sisältyvät nimenomaiset viittaukset saman tuomion 64 kohtaan puoltavat 64 kohdan tällaista tulkintaa. Ne nimittäin tukevat unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksia, joiden mukaan tutkimuksen tai siihen sisältyvien tietojen heikko luotettavuus ei välttämättä estä ECHA:ta käyttämästä kyseistä tutkimusta aineen arvioinnissaan. ( 33 )

80.

Riippumatta siitä, miten valituksenalaisen tuomion 64 kohtaa on tulkittava, on lisäksi määritettävä, sovelsiko unionin yleinen tuomioistuin kyseisessä valituksenalaisen tuomion kohdassa esitettyjä yleisluonteisia näkökohtia hylätessään valittajan kanteen perusteet ja argumentit, ja jos sovelsi, niin missä määrin. Vaikka nämä yleisluonteiset toteamukset eivät johda unionin yleisen tuomioistuimen tällaisia perusteita ja argumentteja koskevaan oikeudelliseen ratkaisuun, valituksenalaisen tuomion kyseistä kohtaa koskeva oikeudellinen virhe, johon vedotaan, ei nimittäin voi missään tapauksessa johtaa kyseisen tuomion kumoamiseen, vaikka tämä virhe olisi näytetty toteen.

81.

Edellä tämän ratkaisuehdotuksen 78–80 kohdassa esitetyistä syistä ja jotta voidaan selvittää, mitä unionin yleinen tuomioistuin pitää valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa esittämien näkemysten mukaan harkintavallan käyttöä koskevana ilmeisenä arviointivirheenä, joka voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, tutkin näin ollen, miten kyseinen unionin tuomioistuin on harjoittanut tuomioistuinvalvontaansa ECHA:n väitetysti huomioimatta jättäneitä tutkimuksia koskevien valittajan kanneperusteiden ja argumenttien yhteydessä.

82.

Tarkastelen siksi erityisesti valittajan ensimmäisen valitusperusteensa johdanto‑osassa esittämää väitettä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ”hyväksyi [ECHA:n] lähestymistavan, jossa se poimi haluamansa tieteelliset tiedot [”cherry‑picking”] tukeakseen oletustaan siitä, että bisfenoli A täyttää [REACH]‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa säädetyt perusteet, muun muassa jättämällä yhtäältä valikoivasti huomioimatta luotettavat tieteelliset tutkimukset, joiden tulokset eivät tukeneet kyseistä oletusta, ja toisaalta tukeutumalla epäluotettaviin tieteellisiin tutkimuksiin, joiden tulokset näyttivät tukevan kyseistä oletusta”. ( 34 )

83.

Aluksi on todettava, että toisin kuin valituksessa käytetystä terminologiasta voidaan päätellä, ei ole olemassa mitään ”ECHA:n oletusta”, jonka kyseinen virasto pyrkisi vahvistamaan kaikin keinoin, mikä olisi tässä tapauksessa ollut parhaiden palojen poimimista (”cherry‑picking”). REACH‑asetuksen johdanto‑osan 15 perustelukappaleessa todetaan, että ECHA perustettiin ”[kyseisen] asetuksen teknisten, tieteellisten ja hallinnollisten näkökohtien [hallinnoinnin varmistamiseksi unionin] tasolla”. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 48 kohdassa jo todettiin, se hoitaa tätä tehtävää riippumattomana keskusyksikkönä. Käsiteltävän asian kaltaisessa asiayhteydessä on kyse ECHA:n alun perin esittämästä oletuksesta, jota kyseinen virasto tarkastelee siten, että oletus lopulta vahvistetaan tai kumotaan tapauksen mukaan.

84.

Kun on kyse aineen tunnistamisesta REACH‑asetuksen 57 artiklan f alakohdassa tarkoitetuksi erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi, kyseisellä aineella on yhtäältä ”todennäköisesti” vakavia vaikutuksia ihmisen terveyteen tai ympäristöön, ja toisaalta nämä vaikutukset ”antavat aihetta samantasoiseen huoleen” kuin REACH‑asetuksen 57 artiklan a–e alakohdassa luetellut aineet. ( 35 )

85.

Metodologiselta kannalta tarkasteltava oletus ei ole vaihtoehtoon perustuva kysymys tai ehdotus (”vai ei”). Oletus ei kuitenkaan ole puolueellinen. Se voidaan vahvistaa tai kumota, mutta molemmat tulokset ovat tieteellisesti yhtä tyydyttäviä.

86.

Asiakysymyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin ei määrittänyt tutkimuksen merkityksellisyyttä siltä kannalta, onko se yhteensopiva ECHA:n tutkiman oletuksen kanssa, vaan antoi tälle luvan hylätä suoralta kädeltä kaikki tutkimukset, joiden tulokset eivät vastaa tätä oletusta.

87.

Ymmärrän valituksenalaisen tuomion 64 kohdan ensimmäisessä virkkeessä olevan kohdan, jonka mukaan ”ECHA voi jättää huomioimatta tutkimukset, joita se ei pidä merkityksellisinä suoritetun arvioinnin sisäiseen johdonmukaisuuteen liittyvien perusteltujen syiden takia”, sitä vastoin siten, että unionin yleisen tuomioistuimen mielestä kyseinen virasto voi katsoa, etteivät tutkimukset, jotka eivät ole omiaan kumoamaan – ja vaikka tämä ei olekaan osa valittajan käsiteltävässä asiassa esittämiä perusteluja, vahvistamaan – oletusta, ole erityisen merkityksellisiä. Toteamus, ettei tutkimuksella pystytä tekemään sitä, on itsessään tutkimuksen tarkastelun tulos. Tämä toteamus perustuu tutkimuksen huolelliseen tarkasteluun siltä kannalta, voidaanko sillä vahvistaa tai kumota kyseinen oletus.

88.

Valituksenalaisen tuomion muiden kohtien tarkastelu tukee kyseisen tuomion 64 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen sisältyvän edellä mainitun kohdan tällaista tulkintaa.

89.

Valituksenalaisen tuomion 65 kohdasta voidaan päätellä, että unionin yleinen tuomioistuin tutki 62–64 kohdassa esitettyjen ”alustavien huomautusten” valossa, oliko ECHA tehnyt ilmeisen arviointivirheen jättäessään huomioimatta neljä kantajan mainitsemaa tutkimusta. ( 36 )

90.

Kuten valituksenalaisen tuomion 67 ja 69 kohdasta tältä osin ilmenee, ECHA otti unionin yleisen tuomioistuimen mukaan huomioon – vaikkakin välillisesti – kaksi näistä neljästä tutkimuksesta. Jotta voidaan tutkia kyseisen tuomion 64 kohdassa esitettyjen näkökohtien täytäntöönpanoa ECHA:n ”huomioimatta jättämien” tutkimusten yhteydessä, on siten tarpeen keskittyä kahteen kyseisen tuomion 66 ja 68 kohdassa mainittuun tutkimukseen.

91.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa, ECHA ei pitänyt Bjerregaardin ym. (2008) tutkimusta erityisen merkityksellisenä. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan voitiin katsoa, etteivät kyseisen tutkimuksen tulokset ole ratkaisevia tarkasteltaessa bisfenoli A:n vaikutusta kalojen sukurauhasten kehitykseen, koska, kuten tutkimuksen tekijät myönsivät, tutkimukseen liittynyt altistus kattoi liian lyhyen ajan sukupuolisen erilaistumisen kaudesta. Toisin sanoen Bjerregaardin ym. (2008) tutkimus ei ollut omiaan kumoamaan ECHA:n tarkastelemaa oletusta, koska kyseisen tutkimuksen tuloksista tehtävää päätelmää voitiin pitää ennenaikaisena, kun otetaan huomioon kalojen bisfenoli A:lle altistumisen kesto. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ECHA saattoi siis ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, ettei Bjerregaardin ym. (2008) tutkimusta voida pitää merkityksellisenä näyttönä.

92.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi vastaavasti valituksenalaisen tuomion 68 kohdassa, ettei ECHA tehnyt virhettä, kun se ei käyttänyt perusteena Leen (2010) tutkimusta siitä syystä, että hormonitoiminnan häiriintymisestä kyseisessä tutkimuksessa tutkituilla eliöillä ei ensinnäkään ollut vielä riittävää tieteellistä ymmärrystä. Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin korosti, ettei kantaja ollut selittänyt eikä osoittanut, millä tavalla kyseisen tutkimuksen, jossa ei raportoitu hormonivälitteisiä vaikutuksia, tulokset olisivat siinä määrin ristiriidassa sen kanssa, että bisfenoli A tunnistettiin erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi muun näytön kuin selkärangattomia koskevan näytön perusteella, että ne kumoaisivat arvioidun näytön todistusvoiman. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan ECHA saattoi siten ilmeistä arviointivirhettä tekemättä katsoa, ettei Leen (2010) tutkimusta voida pitää merkityksellisenä näyttönä, koska kantaja ei ollut selittänyt eikä osoittanut, millä tavalla kyseinen tutkimus voisi vaikuttaa ECHA:n tarkasteleman oletuksen kumoamiseen.

93.

Yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen mielestä tutkimuksen ”merkityksellisyys” ilmenee siten, että sillä voidaan kumota tai vahvistaa ECHA:n tarkastelema oletus näytön todistusvoimaan perustuvaa lähestymistapaa soveltaen REACH‑asetuksen 59 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

94.

Toisaalta valituksenalaisen tuomion 64 kohdan viimeistä virkettä on tulkittava siten, että unionin yleisen tuomioistuimen päättelyn mukaan ECHA:n voidaan väittää syyllistyneen ilmeiseen arviointivirheeseen harkintavallan käytössä vain siinä tapauksessa, että se on jättänyt ”kokonaan” huomioimatta luotettavan tutkimuksen, joka olisi voinut vaikuttaa kyseisen viraston tarkasteleman oletuksen kumoamiseen tai mahdollisesti vahvistamiseen. Kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 60 kohdassa esitetyistä toteamuksista ilmenee, kantajan on lisäksi esitettävä unionin yleisessä tuomioistuimessa perustelut, joiden nojalla unionin yleinen tuomioistuin voi arvioida ja todeta, että ECHA teki tällaisen ilmeisen virheen.

95.

Tältä osin näytön todistusvoimaan perustuva lähestymistapa edellyttää, että toimivaltainen viranomainen tutkii kaikki merkitykselliset tiedot voidakseen päätellä, että aine on luokiteltava erityistä huolta aiheuttavaksi aineeksi. Kyseisen lähestymistavan soveltaminen edellyttää, että aineen tunnistaminen perustuu kattaviin tietoihin, jotta toimivaltainen viranomainen voi käyttää REACH‑asetuksen 57 ja 59 artiklan mukaista harkintavaltaansa ja ottaa samalla huomioon kaiken merkityksellisen näytön, joka on saatavilla silloin, kun se antaa päätöksensä.

96.

Näkemys, jonka mukaan tutkimus ei ole merkityksellinen, koska sillä ei voida kumota tai vahvistaa ECHA:n tarkastelemaa olettamaa, voidaan teknisesti ja/tai metodologisesti esittää ennen näytön todistusvoiman punnintaa. On nimittäin hyödytöntä lausua tarkasteltavassa asiayhteydessä merkityksettömän näytön todistusvoimasta. Joka tapauksessa, jos näyttöä on ennen sen merkityksettömäksi toteamista tarkasteltu huolellisesti siltä kannalta, voidaanko sillä vahvistaa tai kumota kyseisessä yhteydessä tarkasteltava oletus, näytön merkityksettömäksi toteaminen tarkoittaa tarkastellussa asiayhteydessä sitä, ettei sillä ole todistusvoimaa.

97.

Lähestymistapa, jonka mukaan tutkimusten merkityksellisyys määritetään ennen todistusvoiman punnintaa, on lisäksi valittajan valituksessaan mainitseman REACH‑asetuksen liitteessä XI olevan 1.2 kohdan mukainen.

98.

Kyseisen kohdan ensimmäisen kohdan mukaan ”monesta toisistaan riippumattomasta tietolähteestä voidaan saada riittävästi näyttöä, jonka perusteella voidaan tehdä oletus tai päätelmä, että aineella on tai ei ole tiettyä vaarallista ominaisuutta, kun taas pelkästään yhdestä lähteestä saadun tiedon katsotaan olevan riittämätön.”

99.

Toisin kuin valittaja väittää, tästä ei seuraa, että kaikki todisteet on otettava huomioon silloin, kun päätös ei perustu yksittäisen tieteellisen tutkimuksen tuloksiin tai yksittäiseen tieteelliseen näyttöön. Kyse on sitä vastoin aina ”riippumattomista tietolähteistä”, joilla voidaan ”osoittaa pätevästi toteen” – ja jotka ovat siten valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa tarkoitella tavalla ”merkityksellisiä” –, että aineella on tai ei ole tiettyä vaarallista ominaisuutta.

100.

Näin ollen on hylättävä valittajan väite, joka koskee todistustaakan vahvistamista tasolle, jota on mahdotonta hyväksyä ja toteuttaa ja joka on ratio legis ‑periaatteen ja kyseisen asetuksen liitteessä XI olevassa 1.2 kohdassa tarkoitetun todistusvoiman käsitteen vastainen.

101.

Unionin yleisen tuomioistuimen ei vastaavasti voida katsoa tulkinneen tai soveltaneen virheellisesti unionin toimielinten velvollisuutta ottaa huomioon kaikki merkitykselliset tiedot.

102.

Sama koskee väitettä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi ja sovelsi virheellisesti tieteellisen huippuosaamisen periaatetta.

103.

Unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön ( 37 ) mukaan kyseisen periaatteen soveltaminen tarkoittaa nimittäin sitä, että ECHA:n on noudatettava parhaita senhetkisiä tieteellisiä normeja. Tästä periaatteesta ei sitä vastoin seuraa, että ECHA:n on noudatettava metodologista lähestymistapaa, jonka mukaan sen on otettava huomioon kaikki tutkimukset siitä riippumatta, voidaanko niillä vahvistaa tai kumota kyseisen viraston tarkastelema oletus.

104.

Unionin yleinen tuomioistuin ei siis tehnyt virhettä, joka voi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen, kun se totesi kyseisen tuomion 64 kohdassa että ”[unionin tuomioistuin voisi katsoa ECHA:n] tehneen ilmeisen arviointivirheen vain siinä tapauksessa, että se olisi jättänyt kokonaan ja virheellisesti huomioimatta luotettavan tutkimuksen, jonka huomioiminen olisi muuttanut näytön kokonaisarvion tulosta niin, että lopullinen päätös ei olisi ollut uskottava”.

105.

Tältä osin on huomautettava, ettei näytön kokonaisarvion tulosta mahdollisesti muuttavan luotettavan tutkimuksen ”kokonaan” huomioimatta jättämistä voida rinnastaa kyseisen tutkimuksen ”osittaiseen” huomioimatta jättämiseen.

106.

Vaikka ECHA otti tutkimuksen osittain huomioon, sen ei voida katsoa todenneen ilmeisen virheellisesti, ettei kyseinen tutkimus ollut merkityksellinen. Tästä päinvastoin seuraa, että ECHA:n täytyi yksilöidä syyt, joiden vuoksi kyseistä tutkimusta pidettiin osittain merkityksellisenä. Jos näissä olosuhteissa katsottaisiin, että ECHA:n päätös voidaan riitauttaa sillä perusteella, että se on ”osittain” jättänyt huomioimatta merkityksellisen tutkimuksen, unionin tuomioistuimet korvaisivat kyseisiä tietoja koskevan ECHA:n arvioinnin omalla arvioinnillaan.

107.

Lisäksi on huomautettava, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa tekemä viittaus tilanteeseen, jossa ECHA ”olisi jättänyt kokonaan” huomioimatta luotettavan tutkimuksen, näyttää koskevan tapauksia, joissa kyseinen virasto ei ota tutkimusta huomioon edes välillisesti. Sen sijaan ei voida katsoa, että tutkimus on jätetty ”kokonaan” huomioimatta, jos se sisältyy toiseen tutkimukseen, johon ECHA tukeutui muodollisesti päätöstä tehdessään. ( 38 )

108.

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton, ja se on hylättävä kokonaisuudessaan.

109.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää valittajan tekemän valituksen ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan kokonaisuudessaan perusteettomana.