1

St. Jude Medical Coordination Center BV vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan 21.12.2021 antaman määräyksen Magnetrol International v. komissio (T‑263/16 RENV, ei julkaistu, EU:T:2021:947; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla hylättiin sen hakemus saada osallistua asian T‑263/16 RENV käsittelyyn väliintulijana tukeakseen ensimmäisessä oikeusasteessa kantajana olleen Magnetrol International NV:n vaatimuksia.

2

Euroopan komissio katsoi ylisuurten voittojen verovapautta koskevasta valtiontukiohjelmasta SA.37667 (2015/C) (ex 2015/NN), jonka Belgia on toteuttanut, 11.1.2016 antamassaan päätöksessä (EU) 2016/1699 (EUVL 2016, L 260, s. 61; jäljempänä riidanalainen päätös), että tietyt Belgian kuningaskunnan myöntämät verovapautukset muodostivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukijärjestelmän, joka oli sisämarkkinoille soveltumaton ja joka oli toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Lisäksi komissio määräsi, että näin myönnetyt tuet oli perittävä takaisin tuensaajilta, joista Belgian kuningaskunnan oli myöhemmin laadittava lopullinen luettelo.

3

Belgian kuningaskunta ja Magnetrol International nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 22.3.2016 ja 25.5.2016 toimittamillaan kannekirjelmillä kanteet, joissa vaadittiin kumoamaan riidanalainen päätös ja jotka kirjattiin numeroilla T‑131/16 ja T‑263/16.

4

St. Jude Medical Coordination Center nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.7.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin kyseisen päätöksen kumoamista ja joka kirjattiin numerolla T‑420/16.

5

Unionin yleisen tuomioistuimen kirjaaja ilmoitti St. Jude Medical Coordination Centerille 20.2.2018 päivätyllä kirjeellä, että unionin yleisen tuomioistuimen asiaa käsittelevän jaoston puheenjohtaja oli päättänyt lykätä asian käsittelyä asiassa T‑420/16 siihen saakka, kunnes asiat T‑131/16 ja T‑263/16 on ratkaistu.

6

Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun seitsemännen jaoston puheenjohtaja päätti 17.5.2018 antamallaan määräyksellä yhdistää asiat T‑131/16 ja T‑263/16 asian käsittelyn suullista vaihetta ja käsittelyn päätteeksi annettavaa ratkaisua varten.

7

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen 14.2.2019 antamallaan tuomiolla Belgia ja Magnetrol International v. komissio (T‑131/16 ja T‑263/16, EU:T:2019:91).

8

Komissio valitti 24.4.2019 kyseisestä tuomiosta. Valitus kirjattiin numerolla C‑337/19 P.

9

Valituksen johdosta 16.9.2021 antamallaan tuomiolla komissio v. Belgia ja Magnetrol International (C‑337/19 P, EU:C:2021:741) unionin tuomioistuin

10

St. Jude Medical Coordination Center toimitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 8.10.2021 väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin asiassa T‑263/16 RENV tukeakseen Magnetrol Internationalin vaatimuksia.

11

Unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja hylkäsi tämän väliintulohakemuksen valituksenalaisella määräyksellä.

12

Hän muistutti tältä osin kyseisen määräyksen 2 kohdassa, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdan mukaan väliintulohakemus on tehtävä kuuden viikon määräajassa, joka alkaa kulua työjärjestyksen 79 artiklassa tarkoitetun tiedonannon julkaisemisesta.

13

Hän totesi mainitun määräyksen 3 kohdassa, että koska tiedonanto, jossa ilmoitetaan kannekirjelmän jättämispäivä, oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä 1.8.2016, väliintulohakemus oli tehty tämän määräajan, jota oli pidennetty pitkien etäisyyksien vuoksi, päättymisen jälkeen. Näin ollen hän hylkäsi tämän hakemuksen saman määräyksen 4 kohdassa.

14

St. Jude Medical Coordination Center vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

15

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

16

Valittaja esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta, joista ensimmäinen koskee sitä, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole lausunut kaikista vaatimuksista ja että valituksenalaisen määräyksen perustelut ovat puutteelliset, ja toinen sitä, että valittajan oikeutta osallistua väliintulijana asian käsittelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa on loukattu.

17

Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa, joka on syytä tutkia aluksi, valittaja väittää, että valituksenalaiseen määräykseen ei sisälly mitään perusteluja vastauksena sen väliintulohakemuksessa esittämiin perusteisiin ja perusteluihin. Erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja ei lausunut valittajan väitteistä, jotka perustuivat Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 ja 45 artiklaan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklaan sekä hyvän oikeudenkäytön periaatteeseen.

18

Komissio katsoo, että valituksenalainen määräys on riittävästi perusteltu, koska unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja on selvästi todennut, että valittajan väliintulohakemus asiassa T‑263/16 RENV oli tehty määräajan päättymisen jälkeen.

19

On muistutettava yhtäältä, että unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan tarkoituksena on muutoksenhaun yhteydessä tarkistaa muun muassa, onko unionin yleinen tuomioistuin vastannut oikeudellisesti riittävällä tavalla kaikkiin valittajan esittämiin väitteisiin, ja toisaalta, että valitusperuste, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei ole vastannut väitteisiin, joihin on vedottu ensimmäisessä oikeusasteessa, merkitsee vetoamista lähinnä siihen, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 117 artiklaan perustuvaa perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 17.5.2022, Shanghai Panati v. EUIPO, C‑103/22 P(I), ei julkaistu, EU:C:2022:399, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20

Perusteluvelvollisuus ei velvoita unionin yleistä tuomioistuinta esittämään selvitystä, jossa seurattaisiin tyhjentävästi ja kohta kohdalta kaikkia riidan osapuolten esittämiä päätelmiä, joten unionin yleisen tuomioistuimen perustelut voivat olla implisiittisiä, kunhan osapuolet saavat niiden avulla selville syyt, joiden vuoksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole hyväksynyt osapuolten argumentteja, ja unionin tuomioistuimella on käytettävissään riittävät tiedot, jotta se kykenee harjoittamaan laillisuusvalvontaansa (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 17.5.2022, Shanghai Panati v. EUIPO, C‑103/22 P(I), ei julkaistu, EU:C:2022:399, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Käsiteltävässä asiassa unionin yleisen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja on valituksenalaisessa määräyksessä tyytynyt toteamaan, että väliintulohakemus oli tehty unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa määrätyn määräajan päättymisen jälkeen.

22

Kyseiseen määräykseen ei siis sisälly mitään perustelua, jonka tarkoituksena olisi oikeuttaa valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien niiden väitteiden hylkääminen, joiden mukaan yhtäältä tätä määräaikaa ei Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan ja perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla voitu soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa ja toisaalta väliintulohakemuksen tekeminen kyseisen määräajan päättymisen jälkeen johtui ennalta‑arvaamattomasta seikasta, ylivoimaisesta esteestä tai anteeksiannettavasta erehdyksestä.

23

Näin ollen valituksenalainen määräys on puutteellisesti perusteltu, ja se on sen vuoksi kumottava.

24

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi, jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, joko palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi tai itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

25

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimen on ratkaistava lopullisesti valittajan väliintulohakemus.

26

On kiistatonta, että väliintulohakemus on tehty unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa määrätyn kuuden viikon määräajan päättymisen jälkeen.

27

Valittaja katsoo kuitenkin, että väliintulohakemus oli otettava tutkittavaksi, ja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklaa ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa, toinen kyseisen perussäännön 45 artiklaa ja kolmas oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, puolustautumisoikeuksia sekä asianosaisten menettelyllisen yhdenvertaisuuden ja hyvän oikeudenkäytön periaatteita.

28

St. Jude Medical Coordination Center katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä ei ole mitään sääntöä, joka koskisi pilottiasian ratkaisemiseen asti lykättynä olevan asian kantajan mahdollista väliintuloa pilottiasiassa silloin, kun unionin tuomioistuin palauttaa pilottiasian unionin yleiseen tuomioistuimeen.

29

Tässä yhteydessä on valittajan mukaan hyväksyttävä se, että tällainen asianosainen esittää samassa pilottiasiassa väliintulohakemuksen, kun unionin tuomioistuin on palauttanut sen unionin yleiseen tuomioistuimeen. Muussa tapauksessa kyseiseltä asianosaiselta evättäisiin oikeussuoja, mikä olisi vastoin Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklaa, jossa ei aseteta määräaikaa koskevia edellytyksiä, ja perusoikeuskirjan 47 artiklaa.

30

Ehdotettu ratkaisu olisi sitä paitsi sopusoinnussa myös unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 71 artiklan 4 kohdan kanssa, jossa määrätään, että kun lykättynä olleen asian käsittelyä jatketaan, keskeytyneet oikeudenkäynnissä noudatettavat määräajat korvataan uusilla määräajoilla, jotka alkavat kulua jatkamispäivänä.

31

Lisäksi on sovellettava analogisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 129 artiklan 4 kohtaa, jonka mukaan väliintulohakemus, joka on tehty työjärjestyksen 130 artiklassa tätä varten asetetun määräajan jälkeen mutta ennen asian käsittelyn suullisen vaiheen aloittamista koskevaa päätöstä, voidaan hyväksyä.

32

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt aloittaa uudelleen asian käsittelyn kirjallinen vaihe taikka unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisena prosessijohtotoimena kehottaa valittajaa lausumaan kirjallisesti asiassa.

33

Aluksi on todettava, että toisin kuin valittaja väittää, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestys sisältää sääntöjä, joita sovelletaan pilottiasian ratkaisemiseen asti lykättynä olevan asian kantajan väliintuloon pilottiasiassa silloin, kun unionin tuomioistuin palauttaa pilottiasian unionin yleiseen tuomioistuimeen.

34

Vaikka yhtäältä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 142–145 artiklassa ei käsitellä kysymystä siitä, millainen asema olisi annettava henkilöille, jotka unionin tuomioistuin oli hyväksynyt väliintulijoiksi käsiteltäessä asiaa muutoksenhakuasteessa, kun unionin tuomioistuin on sitten hyväksynyt valituksen, kumonnut unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun ja palauttanut asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, kyseisissä artikloissa vahvistetaan sen sijaan säännöt, jotka koskevat väliintulohakemusten tekemistä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja kyseisten hakemusten käsittelyä (ks. vastaavasti määräys 1.8.2022, Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco v. komissio, C‑31/22 P(I), EU:C:2022:620, 69 kohta).

35

Tässä yhteydessä on todettava, että kyseisen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa ilmaistua sääntöä, jonka mukaan väliintulohakemus on tehtävä kuuden viikon määräajassa, joka alkaa kulua siitä, kun Euroopan unionin virallisessa lehdessä on julkaistu tiedonanto, jolla on alun perin ilmoitettu sen kannekirjelmän jättämisestä, jolla kyseinen asia on pantu vireille, sovelletaan unionin tuomioistuimen palauttaessa asiaan unionin yleiseen tuomioistuimeen (ks. vastaavasti määräys 1.8.2022, Atlas Copco Airpower ja Atlas Copco v. komissio, C‑31/22 P(I), EU:C:2022:620, 40 kohta).

36

Toisaalta mainitun työjärjestyksen 71 artiklassa määritellään asian käsittelyn lykkäämisen kesto ja oikeusvaikutukset myöntämättä lykätyn asian kantajalle erityisiä menettelyllisiä oikeuksia muissa asioissa.

37

Tästä seuraa, että kun tällainen asianosainen tekee väliintulohakemuksen muussa asiassa, tähän asianosaiseen sovelletaan työjärjestyksen 142–145 artiklan määräyksiä, mukaan lukien työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa ilmaistu sääntö.

38

Se valittajan vaatimustensa tueksi mainitsema seikka, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklassa ei vahvisteta määräaikaa, jonka kuluessa väliintulohakemus on tehtävä, ei voi johtaa unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdan soveltamatta jättämiseen, koska kyseisen perussäännön 53 artiklan toisesta kohdasta ilmenee, että asian käsittelyä unionin yleisessä tuomioistuimessa koskevia täydentäviä määräyksiä annetaan tarvittaessa sen työjärjestyksessä.

39

Työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa vahvistetun määräajan tiukka soveltaminen vastaa myös oikeusvarmuuden vaatimuksia sekä tarvetta välttää lainkäytössä kaikkea syrjintää ja mielivaltaista kohtelua (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 5.7.2018, Müller ym. v. QH, C‑187/18 P(I), ei julkaistu, EU:C:2018:543, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Koska valittaja väittää pääasiallisesti, että sen väliintulohakemuksen hylkääminen on perusoikeuskirjan 47 artiklan vastaista, on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden prosessuaalisia määräaikoja koskevan säännöstön tiukka soveltaminen ei millään tavoin heikennä oikeutta tulla kuulluksi ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 17.5.2022, Shanghai Panati v. EUIPO, C‑103/22 P(I), ei julkaistu, EU:C:2022:399, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Lisäksi unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 71 artiklan 4 kohdassa vahvistetulla säännöllä, jonka mukaan on niin, että kun lykättynä olleen asian käsittelyä jatketaan, keskeytyneet oikeudenkäynnissä noudatettavat määräajat korvataan uusilla määräajoilla, jotka alkavat kulua jatkamispäivänä, ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa, koska tätä sääntöä sovelletaan lykättyihin asioihin liittyviin prosessuaalisiin määräaikoihin eikä pilottitapauksia koskeviin prosessuaalisiin määräaikoihin.

42

On vielä hylättävä valittajan väite, joka koskee tarvetta soveltaa analogisesti unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 129 artiklan 4 kohtaa, jossa määrätään mahdollisuudesta hyväksyä väliintulohakemus, joka on tehty työjärjestyksen 130 artiklan 1 kohdassa määrätyn kuuden viikon määräajan päättymisen jälkeen mutta ennen kyseisen työjärjestyksen 60 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua päätöstä suullisen käsittelyn aloittamisesta.

43

Tällaisesta mahdollisuudesta määrättiin nimittäin unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 vahvistetun työjärjestyksen 115 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä sen 116 artiklan 6 kohdan kanssa, sellaisena kuin se oli muutettuna 19.6.2013. Unionin yleisen tuomioistuimen uuden työjärjestyksen 143 artiklasta, joka on sanamuodoltaan selkeä ja ehdoton, tällainen mahdollisuus on kuitenkin nimenomaisesti jätetty pois, joten kyseistä mahdollisuutta ei voida soveltaa analogisesti (ks. vastaavasti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 5.7.2018, Müller ym. v. QH, C‑187/18 P(I), ei julkaistu, EU:C:2018:543, 27 kohta).

44

Näiden seikkojen perusteella ei ole tarpeen aloittaa kirjallista käsittelyä uudelleen tai määrätä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 89 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesta prosessinjohtotoimesta, koska tämän määräyksen nojalla joka tapauksessa vain oikeudenkäynnin asianosaisia mutta ei kolmansia osapuolia voidaan kehottaa lausuman antamiseen.

45

Näin ollen ensimmäinen valitusperuste, johon valittaja vetoaa, ei voi osoittaa, että sen väliintulohakemus olisi hyväksyttävä.

46

St. Jude Medical Coordination Center vetoaa siihen, että jos unionin tuomioistuin katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohtaa on sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa, sen väliintulohakemus on kuitenkin otettava tutkittavaksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan nojalla.

47

Sen olisi yhtäältä ollut käytännössä mahdotonta tehdä tätä pyyntöä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksessä vahvistetussa määräajassa, koska se ei voinut varautua siihen, että asian T‑420/16 käsittelyä lykättäisiin ja että asian käsittelyn lykkäämistä koskeva päätös annettaisiin sille tiedoksi tämän määräajan päättymisen jälkeen.

48

Jos toisaalta katsottaisiin, että St. Jude Medical Coordination Center on menetellyt virheellisesti jättäessään väliintulohakemuksen tekemättä ennen kyseisen määräajan päättymistä, kyseessä olisi anteeksiannettava erehdys, kun otetaan huomioon asian T‑420/16 käsittelyn lykkäämiseen liittyneet olosuhteet ja se, ettei menettelysääntöjä ole olemassa siitä erityistilanteesta, jossa valittaja oli.

49

Ensinnäkin unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että prosessuaalisia määräaikoja koskevien unionin oikeussääntöjen soveltamisesta voidaan Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 45 artiklan toisen kohdan mukaisesti poiketa ainoastaan täysin poikkeuksellisissa olosuhteissa eli ennalta arvaamattomien seikkojen tai ylivoimaisen esteen vuoksi (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2016, SV Capital v. EPV, C‑577/15 P, EU:C:2016:947, 56 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 5.7.2018, Müller ym. v. QH, C‑187/18 P(I), ei julkaistu, EU:C:2018:543, 21 kohta).

50

Ylivoimaisen esteen tai ennalta arvaamattomien seikkojen käsite, joka vastaa poikkeuksellisia olosuhteita, sisältää objektiivisen elementin, joka liittyy epätavallisiin ja asianomaisesta henkilöstä riippumattomiin seikkoihin, sekä subjektiivisen elementin, joka liittyy tämän henkilön velvollisuuteen suojautua epätavallisen tapahtuman seurauksilta sellaisilla asianmukaisilla toimenpiteillä, jotka eivät edellytä kohtuuttomia uhrauksia (unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 5.7.2018, Müller ym. v. QH, C‑187/18 P(I), ei julkaistu, EU:C:2018:543, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

51

Nyt käsiteltävässä asiassa on muistutettava, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan d alakohdassa määrätään, että vireillä olevan asian käsittelyä voidaan lykätä erityisestä syystä hyvän oikeudenhoidon niin vaatiessa.

52

Koska pilottiasian nimeäminen johtuu nimenomaan tahdosta varmistaa hyvä oikeudenhoito, on katsottava, että päätös asian T‑420/16 käsittelyn lykkäämisestä on kyseisen 69 artiklan d alakohdan soveltamista.

53

Tästä seuraa, että vaikka kyseinen päätös on ollut valittajan tahdosta riippumaton, sitä ei voida katsoa epätavalliseksi seikaksi (ks. analogisesti unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 5.7.2018, Müller ym. v. QH, C‑187/18 P(I), ei julkaistu, EU:C:2018:543, 41 kohta).

54

Näin ollen on ilmeistä, ettei valittaja ole osoittanut ylivoimaisen esteen tai ennalta‑arvaamattoman tapahtuman olemassaoloa, eikä asiassa ole tarpeen ratkaista, oliko valittajan mahdollista suojautua mainitun päätöksen seurauksilta.

55

Toiseksi vaikka prosessuaalisia määräaikoja koskevien unionin oikeussääntöjen soveltamisesta voidaan poiketa myös asianosaisen tekemän anteeksiannettavan erehdyksen yhteydessä, tämä käsite, jota on tulkittava suppeasti, koskee ainoastaan poikkeuksellisia olosuhteita, joissa on erityisesti kyse siitä, että asianomainen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai ratkaisevassa määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle, joka on noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaisen valistuneelta henkilöltä (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2016, SV Capital v. EPV, C‑577/15 P, EU:C:2016:947, 59 kohta ja unionin tuomioistuimen varapresidentin määräys 5.7.2018, Müller ym. v. QH, C‑187/18 P(I), ei julkaistu, EU:C:2018:543, 42 kohta).

56

Vaikka valittaja katsoo nyt käsiteltävässä asiassa, että unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestys ei sisällä sen tilanteeseen välittömästi sovellettavia sääntöjä, ensimmäisen valitusperusteen tarkastelussa on ilmennyt, että tätä tilannetta säännellään työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa.

57

Kyseinen määräys on sanamuodoltaan selkeä ja ehdoton, eikä se jätä sijaa minkäänlaiselle tulkintavaikeudelle.

58

Valittaja ei myöskään ole millään tavalla osoittanut, että unionin yleinen tuomioistuin olisi toiminut tavalla, joka olisi omiaan aiheuttamaan sekaannusta kyseisessä määräyksessä vahvistetun määräajan arvioinnissa.

59

Näin ollen valittaja ei ole osoittanut tehneensä anteeksiannettavaa erehdystä.

60

Näin ollen toinen peruste, johon valittaja vetoaa, ei osoita, että sen väliintulohakemus olisi hyväksyttävä.

61

St. Jude Medical Coordination Center katsoo, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että pilottiasiassa annetulla tuomiolla voi olla kohtuuttomia vaikutuksia pilottiasian rinnalla vireillä oleviin asioihin, joissa vaaditaan saman toimen kumoamista. Tällaisten rinnakkaisten asioiden asianosaisilla on siis Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan mukaisesti intressi osallistua väliintulijoina pilottiasian käsittelyyn.

62

Tällainen ratkaisu on lisäksi välttämätön asianosaisten menettelyllisen yhdenvertaisuuden periaatteen nojalla, joka on tehokkaan oikeussuojan periaatteen erottamaton osa.

63

Tätä ratkaisua on sovellettava St. Jude Medical Coordination Centeriin varsinkin, koska St. Jude Medical Coordination Center kykenee esittämään ratkaisevia tosiseikkoja ja oikeudellisia perusteluja tukeakseen Magnetrol Internationalin vaatimuksia. Asioissa T‑131/16 ja T‑263/16 ei nimittäin ole vedottu erääseen keskeisimmistä perusteista, joihin on vedottu asiassa T‑420/16. Valittaja katsoo siten, ettei sillä ole minkäänlaista mahdollisuutta tukea kyseisiä perusteita, jollei sen sallita tulevan menettelyn asianosaiseksi asiassa T‑263/16 RENV.

64

Kaikilla perusteluilla, jotka liittyvät kolmanteen valitusperusteeseen, johon St. Jude Medical Coordination Center vetoaa, pyritään lähinnä osoittamaan, että sillä oli selvä intressi väliintuloon asiassa T‑263/16 RENV ja että tämän intressin epääminen siltä ei ollut mahdollista loukkaamatta sen oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, sen puolustautumisoikeuksia sekä asianosaisten menettelyllisen yhdenvertaisuuden ja hyvän lainkäytön periaatteita.

65

Tämän määräyksen 44, 49 ja 55 kohdasta ilmenee kuitenkin, että väliintulohakemus unionin yleisessä tuomioistuimessa on tehtävä sen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa vahvistetussa määräajassa, paitsi jos kyseisessä määräyksessä vahvistettua sääntöä on jätettävä soveltamatta ennalta arvaamattoman seikan, ylivoimaisen esteen tai anteeksiannettavan erehdyksen vuoksi.

66

Koska on kiistatonta, että väliintulohakemusta ei ole tehty tässä määräajassa, ja koska St. Jude Medical Coordination Centerin perustelujen, jotka koskevat sen esittämää toista valitusperustetta, tarkastelusta ilmenee, ettei se ole osoittanut ennalta arvaamattomien seikkojen, ylivoimaisen esteen tai anteeksiannettavan erehdyksen olemassaoloa, se seikka, että valittajan väliintulohakemus olisi ajoissa tehtynä pitänyt hyväksyä valittajan väliintulointressin perusteella, ei osoita, että valittajan unionin yleisessä tuomioistuimessa tekemän väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset olisivat täyttyneet siinäkään tapauksessa, että väliintulointressi olisi näytetty toteen.

67

Näin ollen kolmas peruste, johon valittaja vetoaa, ei osoita, että sen väliintulohakemus olisi hyväksyttävä.

68

Koska mikään St. Jude Medical Coordination Centerin esittämistä perusteluista ei anna aihetta hyväksyä väliintulohakemusta, jonka se on tehnyt unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 143 artiklan 1 kohdassa määrätyn kuuden viikon määräajan päättymisen jälkeen, väliintulohakemus on jätettävä tutkimatta.

69

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

70

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

71

Muutoksenhakumenettelystä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen osalta on todettava, että vaikka komissio on hävinnyt asian, St. Jude Medical Coordination Center ei ole vaatinut komission velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Näin ollen kummankin asianosaisen on vastattava tähän muutoksenhakumenettelyyn liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

72

Asian käsittelystä ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista on todettava, että valituksenalainen määräys on annettu ilman, että väliintulohakemusta olisi annettu tiedoksi asian T‑263/16 RENV asianosaisille, joten näille ei ole aiheutunut kuluja asian käsittelystä. Näin ollen valittajan, jonka väliintulohakemus on hylätty, on vastattava kyseiseen menettelyyn liittyvistä omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa: