–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajinaan L. D’Ascia ja D. G. Pintus, avvocati dello Stato,

–

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja M. Van Regemorter, avustajanaan A. Detheux, avocat,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja A. Hoesch,

–

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. K. Bulterman ja M. Gijzen,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Azéma ja E. Montaguti,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/33/EU (EUVL 2013, L 180, s. 96) 20 artiklan 4 ja 5 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Ministero dell’Interno (sisäministeriö, Italia) ja TO ja jossa on kyse TO:n vaatimuksesta kumota Prefettura di Firenzen (Firenzen prefektuuri, Italia) tekemä päätös, jolla TO:lta on evätty aineelliset vastaanotto-olosuhteet.

3

Direktiivin 2013/33 1 artiklan mukaan direktiivin tarkoituksena on vahvistaa kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden (jäljempänä hakijat) vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vaatimukset.

4

Tämän direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

5

Kyseisen direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Säilöönotto”, 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Hakija voidaan ottaa säilöön ainoastaan

– –

– –”

6

Saman direktiivin 17 artiklan, jonka otsikko on ”Aineellisia vastaanotto-olosuhteita ja terveydenhoitoa koskevat yleiset säännökset”, 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aineelliset vastaanotto-olosuhteet ovat hakijoiden saatavilla, kun he hakevat kansainvälistä suojelua.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aineellisilla vastaanotto-olosuhteilla tarjotaan hakijoille riittävä elintaso, jolla taataan heidän toimeentulonsa ja suojellaan heidän fyysistä terveyttään ja mielenterveyttään.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sama elintaso taataan myös 21 artiklassa tarkoitetuille haavoittuvassa asemassa oleville henkilöille sekä säilöön otetuille henkilöille.

3.   Jäsenvaltiot voivat asettaa kaikkien tai joidenkin aineellisten vastaanotto-olosuhteiden ja terveydenhuollon ehdoksi sen, että hakijalla ei ole riittäviä varoja hänen terveytensä kannalta riittävään elintasoon ja toimeentuloon.

4.   Jäsenvaltiot voivat vaatia 3 kohdan säännöksen nojalla, että hakija osallistuu tässä direktiivissä säädettyjen aineellisten vastaanotto-olosuhteiden ja terveydenhuollon kustannuksiin tai maksaa ne kokonaan itse, jos hänellä on siihen riittävästi varoja, esimerkiksi jos hän on ollut töissä kohtuullisen ajan.

Jos käy ilmi, että hakijalla oli riittävästi varoja aineellisten vastaanotto-olojen ja terveydenhuollon kustannusten suorittamiseen silloin, kun näistä perustarpeista huolehdittiin, jäsenvaltiot voivat vaatia hakijalta tästä korvauksen.”

7

Direktiivin 2013/33 18 artiklan, jonka otsikko on ”Aineellisia vastaanotto-olosuhteita koskevat yksityiskohtaiset säännöt”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos asuminen järjestetään luontoissuorituksena, tämän olisi tapahduttava jollain seuraavista tavoista tai niiden yhdistelmänä:

8

Tämän direktiivin 20 artiklan, joka on direktiivin III luvun ainoa säännös, otsikko on ”Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittaminen tai peruuttaminen”. Tämän artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa aineellisia vastaanotto-olosuhteita tai asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa peruuttaa ne, jos hakija:

Kun hakija on jäljitetty tai hän ilmoittautuu vapaaehtoisesti toimivaltaiselle viranomaiselle a tai b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, on tehtävä katoamisen syihin perustuva perusteltu päätös rajoitettujen tai peruutettujen aineellisten vastaanotto-olosuhteiden uudelleen myöntämisestä kokonaan tai osittain.

2.   Jäsenvaltiot voivat myös rajoittaa aineellisia vastaanotto-olosuhteita, jos ne voivat todeta, että hakija, ilman perusteltua syytä, ei ole tehnyt kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta kyseiseen jäsenvaltioon saavuttuaan heti, kun hakemuksen teon olisi voitu kohtuudella katsoa olevan käytännössä mahdollista.

3.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa aineellisia vastaanotto-olosuhteita tai peruuttaa ne, jos hakija on kätkenyt varoja ja saanut näin ollen aiheetonta etua myönnetyistä aineellisista vastaanotto-olosuhteista.

4.   Jäsenvaltiot voivat määrätä seuraamuksia, joita sovelletaan majoitustiloja koskevien sääntöjen vakaviin rikkomisiin sekä törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

5.   Aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittamista tai peruuttamista taikka tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten määräämistä koskevat päätökset on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen, objektiivisesti ja puolueettomasti ja päätökset on perusteltava. Päätösten on perustuttava erityisesti 21 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden osalta asianomaisen henkilön henkilökohtaiseen tilanteeseen suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Jäsenvaltioiden on aina varmistettava terveydenhuollon saatavuus 19 artiklan mukaisesti sekä varmistettava ihmisarvon turvaava elintaso kaikille hakijoille.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei aineellisia vastaanotto-olosuhteita rajoiteta tai peruuteta, ennen kuin 5 kohdassa tarkoitettu päätös on tehty.”

9

Direktiivin 2013/33 21 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleisperiaate”, säädetään, että jäsenvaltioiden on otettava huomioon haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden, kuten alaikäisten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten, erityistilanne kansallisessa lainsäädännössään, jolla tämä direktiivi pannaan täytäntöön.

10

Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista annetun direktiivin 2013/33/EU ja kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä annetun direktiivin 2013/32/EU täytäntöönpanosta 18.8.2015 annetun asetuksen nro 142 (decreto legislativo no142 – Attuazione della direttiva 2013/33/EU recante relative all’accoglienza dei richiedenti protezione internazionale, nonché della direttiva 2013/32/EU, recante procedure comuni ai fini del riconoscimento e della revoca dello status di protezione internazionale GURI nro 204, 15.9.2015, s. 1), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikkoihin (jäljempänä asetus nro 142/2015), 14 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Hakijalla, joka on jättänyt [pakolaisaseman tunnustamista tai toissijaisen suojeluaseman saamista koskevan] hakemuksen ja jolla ei ole riittäviä varoja sen takaamiseksi, että hänen ja hänen perheenjäsentensä toimeentulon varmistava elintaso on riittävä, on oikeus päästä perheensä jäsenten kanssa tässä asetuksessa säädettyjen vastaanottotoimenpiteiden piiriin.

– –

3.   Päästäkseen tämän asetuksen mukaisten vastaanottotoimenpiteiden piiriin hakijan on hakemusta tehdessään ilmoitettava, ettei hänellä riittäviä varoja toimeentulon varmistamiseksi. Prefektuuri – aluehallintovirasto arvioi sen, ovatko edellä 1 momentissa tarkoitetut varat riittämättömät suhteutettuina sosiaaliavustuksena vuosittain myönnettävään määrään.

– –”

11

Tämän asetuksen 23 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Sen maakunnan prefekti, jossa keskukset [ensimmäistä vastaanottoa varten] sijaitsevat, päättää perustellulla määräyksellä vastaanottotoimenpiteiden peruuttamisesta seuraavissa tapauksissa:

– –

2.   Peruuttamispäätöstä tehtäessä on otettava huomioon hakijan tilanne erityisesti, kun kyse on [henkilöiden, joilla on erityistarpeita, vastaanottoa koskevista] edellytyksistä.

– –

4.   Edellä 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa vastaanottokeskuksen johtajan on lähetettävä kolmen päivän kuluessa tapahtumasta prefektuurille – aluehallintovirastolle selvitys seikoista, jotka voivat johtaa mahdolliseen peruuttamiseen.

5.   Vastaanottotoimenpiteiden peruuttamispäätös tulee voimaan, kun se annetaan tiedoksi – –. Päätös annetaan tiedoksi myös vastaanottokeskuksen johtajalle. Peruuttamispäätökseen voidaan hakea muutosta toimivaltaisessa alueellisessa hallintotuomioistuimessa.

– –”.

12

TO:lla oli kansainvälisen suojelun hakijana asetuksessa nro 142/2015 säädetyt aineelliset vastaanotto-olosuhteet, ja hänet oli majoitettu tilapäiseen vastaanottokeskukseen.

13

Toimivaltaisen poliisiviranomaisen Firenzen prefektuurille 28.6.2019 toimittamasta raportista ilmenee, että TO oli toisen kansainvälisen suojelun hakijan kanssa kohdistanut rautatieasemalla sanallista ja fyysistä väkivaltaa rautatietyöntekijään ja kahteen Firenzen kunnanpoliisin poliisimieheen. Kaikki kolme henkilöä saivat vammoja, jotka vaativat hoitoa paikallisella ensiapupoliklinikalla.

14

Pyydettyään ensin TO:ta esittämään huomautuksensa, mitä TO ei tehnyt, Firenzen prefektuuri teki päätöksen, jolla TO:n aineelliset vastaanotto-olosuhteet peruutettiin asetuksen nro 142/2015 14 §:n 3 momentin ja 23 §:n 1 momentin e kohdan nojalla.

15

TO nosti tästä päätöksestä kanteen Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscanassa (Toscanan alueellinen hallintotuomioistuin, Italia). Tämä tuomioistuin hyväksyi kanteen ja kumosi Firenzen prefektuurin päätöksen. Se katsoi lähinnä, että asetuksen nro 142/2015 23 §:n 1 momentin e kohta oli ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut 12.11.2019 antamassaan tuomiossa Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956), koska kyseisessä säännöksessä säädetään aineellisten vastaanotto-olosuhteiden peruuttamisesta ainoana mahdollisena seuraamuksena pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa tosiasiallisissa olosuhteissa.

16

Ministero dell’Interno (sisäministeriö) valitti Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscanan ratkaisusta Consiglio di Statoon (ylin hallintotuomioistuin, Italia) sillä perusteella, että kyseinen tuomioistuin oli soveltanut virheellisesti sekä kansallista oikeutta että unionin oikeutta, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut 12.11.2019 antamassaan tuomiossa Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956).

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sillä on epäilyksiä tavasta, jolla Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscana on tulkinnut 12.11.2019 annettua tuomiota Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956).

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin muistuttaa tässä yhteydessä, että direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat määrätä seuraamuksia, joita sovelletaan majoitustiloja koskevien sääntöjen vakaviin rikkomisiin sekä törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Ei ole epäilystäkään siitä, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu seuraamusten käsite kattaa lähtökohtaisesti myös aineellisten vastaanotto-olosuhteiden peruuttamisen ja rajoittamisen, kuten unionin tuomioistuin on sitä paitsi 12.11.2019 antamassaan tuomiossa Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) todennut.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että se, että aineellisia vastaanotto-olosuhteita ei voitaisi peruuttaa edes silloin, kun kyseessä ovat erityisen törkeät ja moitittavat teot – kuten fyysinen väkivalta tai huumausaineiden myynti –, voi johtaa väärinkäytöksiin. Tällaisten tekojen takia lievemmät seuraamukset, kuten asianomaisen henkilön sijoittaminen vastaanottokeskuksen erilliseen osaan tai muuhun asuntoon, osoittautuvat todennäköisesti tehottomiksi.

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että sovellettavan Italian lainsäädännön mukaan ulkomaalaiset eivät voi saada oleskelulupaa palkkatyötä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana työskentelyä varten, jos heidät on tuomittu rikoksesta, jota pidetään erityisen törkeänä ja moitittavana. Ei olisi järkevää katsoa, että näin moitittavien tekojen tekijät voisivat välttää ankarimmat seuraamukset silloin, kun he ovat kansainvälisen suojelun hakijoita, jotka – toisin kuin pääasian kantaja 12.11.2019 annettuun tuomioon Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) johtaneessa asiassa – eivät kuluu direktiivin 2013/33 21 artiklassa tarkoitettuun haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden ryhmään. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan se, että tähän tuomioon perustuvat periaatteet ulotettaisiin tällaisiin henkilöihin, merkitsisi sitä, että eri tilanteita kohdeltaisiin samalla tavoin.

21

Lisäksi direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdan tulkinnassa, johon Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscana on tukeutunut, ei oteta huomioon 12.11.2019 annetun tuomion Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) 44 kohdassa esitettyä toteamusta, jonka mukaan on niin, että jos jäsenvaltioilla on mahdollisuus toteuttaa vastaanotto-olosuhteisiin kohdistuvia kiireellisiä toimenpiteitä suojautuakseen vastaanottojärjestelmän väärinkäytön riskiltä, niillä on samoin oltava tällainen mahdollisuus majoitustiloja koskevien sääntöjen vakavan rikkomisen tai törkeän väkivaltaisen käyttäytymisen tapauksessa.

22

Unionin tuomioistuimen 12.11.2019 antamassaan tuomiossa Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) korostamasta ihmisarvon kunnioittamisesta ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että vaikuttaa siltä, että se voidaan varmistaa noudattamalla tiukasti menettelyllisiä takeita, erityisesti velvollisuutta suorittaa täysimääräinen tutkinta sekä velvollisuutta perustella hallintotoimet. Näillä takeilla pyritään estämään 12.11.2019 annetun tuomion Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) 46 kohdassa mainittu vaara siitä, että aineellisten vastaanotto-olosuhteiden peruuttaminen vie asianomaiselta henkilöltä mahdollisuuden täyttää kaikkein perustavanlaatuisimpia tarpeitaan, kuten asumiseen, ravintoon, vaatetukseen ja puhtauteen liittyviä tarpeita, mikä saattaa hänet ihmisarvon vastaiseen alennustilaan.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii vielä myös sitä, kattaako ”törkeän väkivaltainen käyttäytyminen”, josta direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdan nojalla voidaan määrätä seuraamus, myös majoitustilojen ulkopuolella tapahtuneet teot.

24

Tässä tilanteessa Consiglio di Stato päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Ovatko direktiivin [2013/33] 20 artiklan 4 ja 5 kohta esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan täysi-ikäisen hakijan, jonka ei katsota olevan ’haavoittuvassa asemassa oleva henkilö’, vastaanottotoimenpiteet voidaan peruuttaa, mikäli hakijan katsotaan syyllistyneen sellaiseen törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen majoitustilojen ulkopuolella, joka ilmeni virkamiehiin ja/tai julkishallinnon työntekijöihin kohdistuvana fyysisenä väkivaltana ja josta aiheutui sen uhreille vammoja, joita oli hoidettava ensiapuasemalla?”

25

Ennakkoratkaisukysymys jakautuu kahteen osaan, joita on tarkasteltava erikseen.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksensä ensimmäisellä osalla lähinnä, onko direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että sitä sovelletaan majoitustilojen ulkopuolella tapahtuneeseen törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

27

Tässä yhteydessä on muistutettava, että direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat ”määrätä seuraamuksia, joita sovelletaan majoitustiloja koskevien sääntöjen vakaviin rikkomisiin sekä törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen”.

28

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on (tuomio 28.1.2020, komissio v. Italia (Maksuviivästysten torjumista koskeva direktiivi), C-122/18, EU:C:2020:41, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ilmenee, että ”majoitustiloja koskevien sääntöjen vakavat rikkomiset” ja ”törkeän väkivaltainen käyttäytyminen” ovat kaksi erillistä tilannetta, joista kumpikin riittää perusteeksi seuraamuksen määräämiselle.

30

Koska kyseisen säännöksen sanamuotoon ei sisälly nimenomaista rajoitusta, jonka perusteella sitä olisi tulkittava päinvastoin, ja kun otetaan huomioon se, että unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava tavalla, jolla voidaan varmistaa niiden tehokas vaikutus (ks. vastaavasti tuomio 21.3.2019, Falck Rettungsdienste ja Falck, C-465/17, EU:C:2019:234, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), on katsottava, että käsite ”törkeän väkivaltainen käyttäytyminen” kattaa kaiken tämänkaltaisen käyttäytymisen riippumatta siitä, missä se on tapahtunut.

31

On näet niin, että jos unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut viitata direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdassa vain kansainvälisen suojelun hakijan törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen majoitustiloissa, tällaista käyttäytymistä koskevaan tilanteeseen ei olisi ollut tarpeen viitata nimenomaisesti, koska tällainen käyttäytyminen majoitustiloissa merkitsisi varmasti kyseisiä majoitustiloja koskevien sääntöjen vakavaa rikkomista ja kuuluisi siten tässä säännöksessä mainitun ensimmäisen tilanteen piiriin, jolloin toinen siis olisi tarpeeton.

32

Direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdan asiayhteys ja tämän säännöksen tavoite vahvistavat edellä esitetyn näkemyksen.

33

Asiayhteydestä on riittävää todeta, että 20 artiklan 1–3 kohdassa on kyse tilanteista, joilla voidaan tapauksen mukaan perustella sellaisten aineellisten vastaanotto-olosuhteiden rajoittamista tai peruuttamista, jolla ei ole yhteyttä käyttäytymiseen majoitustiloissa.

34

Tavoitteesta on todettava, että koska direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdan tarkoituksena on sallia se, että jäsenvaltiot määräävät asianmukaisen seuraamuksen kansainvälisen suojelu hakijan törkeän väkivaltaisesta käyttäytymisestä ottamalla huomioon vaaran, jota tällaisesta käyttäytymisestä voi aiheutua yleiselle järjestykselle sekä henkilöiden ja omaisuuden turvallisuudelle (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2019, Haqbin, C-233/18, EU:C:2019:956, 44 kohta), millään ei voida perustella sitä, että tämä mahdollisuus rajoitettaisiin koskemaan ainoastaan törkeän väkivaltaista käyttäytymistä majoitustiloissa.

35

Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksen ensimmäiseen osaan on vastattava, että direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen majoitustilojen ulkopuolella.

36

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksensä toisella osalla lähinnä, onko direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 ja 5 kohtaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että kansainvälisen suojelun hakijalle, joka on käyttäytynyt törkeän väkivaltaisesti virkamiehiä kohtaan, määrätään seuraamus, jolla tämän direktiivin 2 artiklan f ja g alakohdassa tarkoitetut aineelliset vastaanotto-olosuhteet peruutetaan.

37

Unionin tuomioistuin on tältä osin tosin todennut 12.11.2019 antamansa tuomion Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) 44 kohdassa, että direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdassa ei nimenomaisesti suljeta pois sitä, että seuraamus voisi koskea aineellisia vastaanotto-olosuhteita.

38

Se lisäsi tässä samassa kohdassa, että jos jäsenvaltioilla on mahdollisuus toteuttaa näihin olosuhteisiin kohdistuvia toimenpiteitä suojautuakseen vastaanottojärjestelmän väärinkäytön riskiltä, niillä on samoin oltava tällainen mahdollisuus majoitustiloja koskevien sääntöjen vakavan rikkomisen tai törkeän väkivaltaisen käyttäytymisen tapauksessa, koska tällaiset teot nimittäin voivat häiritä yleistä järjestystä sekä vaarantaa henkilöiden ja omaisuuden turvallisuuden.

39

Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että sellaisen seuraamuksen määrääminen, jossa olisi kyse siitä, että pelkän direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun syyn perusteella peruutetaan – vaikka vain tilapäisestikin – kaikki aineelliset vastaanotto-olosuhteet tai asumiseen, ravintoon tai vaatetukseen liittyvät aineelliset vastaanotto-olosuhteet, ei sopisi yhteen direktiivin 20 artiklan 5 kohdan kolmannesta virkkeestä johtuvan sen velvoitteen kanssa, joka on varmistaa hakijalle ihmisarvon turvaava elintaso, koska kyseinen seuraamus veisi hakijalta mahdollisuuden täyttää kaikkein perustavanlaatuisimmat tarpeensa kuten asumiseen, ravintoon, vaatetukseen ja puhtauteen liittyvät tarpeensa (tuomion 12.11.2019, Haqbin, C-233/18, EU:C:2019:956, 47 kohta).

40

Lisäksi tällainen seuraamus tarkoittaisi lisäksi sitä, että jätettäisiin huomiotta direktiivin 2013/33 20 artiklan 5 kohdan toiseen virkkeeseen sisällytetty oikeasuhteisuuden vaatimus siltä osin kuin ankarimmillakaan seuraamuksilla, jotka on tarkoitettu rikosoikeudelliseksi rangaistukseksi direktiivin 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista rikkomisista tai käyttäytymisistä, ei voida viedä hakijalta mahdollisuutta täyttää kaikkein perustavanlaatuisimmat tarpeensa (tuomio 12.11.2019, Haqbin, C-233/18, EU:C:2019:956, 48 kohta).

41

Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen maininta siitä, että käyttäytyminen, josta seuraamus määrätään, saattaa olla erityisen törkeää ja moitittavaa, ei voi johtaa erilaiseen päätelmään.

42

Samasta syystä tilannetta, jossa kansainvälisen suojelun hakija ei kykene täyttämään kaikkein perustavanlaatuisia tarpeitaan, ei voida rinnastaa sellaisen kolmannen maan kansalaisen tilanteeseen, jolta on evätty oleskelulupa palkkatyötä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana työskentelyä varten.

43

Unionin tuomioistuin on kuitenkin korostanut 12.11.2019 antamansa tuomion Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) 52 kohdassa, että jäsenvaltiot voivat direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa määrätä tapauksen olosuhteiden mukaan ja sillä edellytyksellä, että direktiivin 20 artiklan 5 kohdassa asetettuja vaatimuksia noudatetaan, seuraamuksia, joista ei seuraa, että hakija menettäisi aineelliset vastaanotto-olosuhteet; hänet voidaan esimerkiksi pitää erillisessä vastaanottokeskuksen osassa siten, että häneltä kielletään yhteydet tiettyihin vastaanottokeskuksen asukkaisiin, tai hänet voidaan siirtää toiseen vastaanottokeskukseen tai muuhun direktiivin 18 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun majoitukseen.

44

Unionin tuomioistuin totesi tässä samassa kohdassa edelleen, että direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 ja 5 kohta eivät myöskään estä hakijan ottamista säilöön direktiivin 8 artiklan 3 kohdan e alakohdan nojalla, kunhan direktiivin 8–11 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

45

Menettelyllisistä takeista, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan liittyvät päätökseen peruuttaa aineelliset vastaanotto-olosuhteet kansainvälisen suojelun hakijalta, joka on käyttäytynyt törkeän väkivaltaisesti, on todettava, että vaikka tällaiset takeet ovatkin tärkeitä, niiden perusteella ei voida sulkea pois vaaraa siitä, että asianomaisen hakijan on tämän peruuttamisen vuoksi mahdotonta täyttää edes kaikkein perustavanlaatuisimpia tarpeitaan, kuten asumiseen, ravintoon, vaatetukseen ja puhtauteen liittyviä tarpeita, joihin unionin tuomioistuin on viitannut 12.11.2019 annetun tuomion Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) 46 kohdassa.

46

On vielä korostettava, että 12.11.2019 annetun tuomion Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) 46–52 kohdassa esitetyt toteamukset, jotka on olennaisilta osin toistettu tämän tuomion 39–45 kohdassa, pätevät – kuten näistä kohdista ja niissä tulkittavien säännösten sanamuodosta selvästi ilmenee – kaikkien kansainvälisen suojelun hakijoiden eikä pelkästään niiden hakijoiden osalta, jotka ovat direktiivin 2013/33 21 artiklassa tarkoitettuja ”haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä” ja joista on kyse 12.11.2019 annetun tuomion Haqbin (C-233/18, EU:C:2019:956) 53-55 kohdassa.

47

Kaiken edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisukysymyksen toiseen osaan on vastattava, että direktiivin 2013/33 20 artiklan 4 ja 5 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että kansainvälisen suojelun hakijalle, joka on käyttäytynyt törkeän väkivaltaisesti virkamiehiä kohtaan, määrätään seuraamus, jolla peruutetaan tämän direktiivin 2 artiklan f ja g alakohdassa tarkoitetut majoitukseen, ruokaan tai vaatetukseen liittyvät aineelliset vastaanotto-olosuhteet, kun tällaisen seuraamuksen vaikutuksesta hakija menettäisi mahdollisuuden täyttää kaikkein perustavanlaatuisimmat tarpeensa. Muiden kyseiseen 20 artiklan 4 kohtaan perustuvien seuraamusten määräämisessä on kaikissa olosuhteissa noudatettava mainitun artiklan 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, muiden muassa niitä, jotka koskevat suhteellisuusperiaatteen noudattamista ja ihmisarvon kunnioittamista.

48

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: