–

E.S., M.L., M.P., V.V. ja R.V., edustajanaan R. Rudzinskas, advokatas,

–

Liettuan hallitus, asiamiehinään V. Kazlauskaitė-Švenčionienė ja V. Vasiliauskienė,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään aluksi J. Jokubauskaitė, B. Mongin ja M. van Beek, sittemmin J. Jokubauskaitė, C. Valero ja B. Mongin, ja lopuksi J. Jokubauskaitė, D. Recchia ja B. Mongin,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vuokratyöstä 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/104/EY (EUVL 2008, L 327, s. 9) 1 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 5 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä UAB ”Manpower Lit” ‑niminen yritys ja toisaalta E.S., M.L., M.P., V.V. ja R.V. ja jossa on kyse Manpower Litin ja näiden pääasian vastapuolina olevien henkilöiden välillä tehtyjen työsopimusten perusteella maksettavasta palkasta.

3

Direktiivin 2008/104 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa ja jotka on asetettu käyttäjäyritysten palvelukseen työskentelemään tilapäisesti niiden valvonnassa ja johdolla.

2.   Tätä direktiiviä sovelletaan sekä julkisen että yksityisen sektorin yrityksiin, jotka ovat työvoiman vuokrausyrityksiä tai käyttäjäyrityksiä ja harjoittavat taloudellista toimintaa riippumatta siitä, onko kyseessä voittoa tavoitteleva toiminta.

3.   Työmarkkinaosapuolia kuultuaan jäsenvaltiot voivat säätää, että tätä direktiiviä ei sovelleta työsopimuksiin tai työsuhteisiin, jotka on tehty julkisesti järjestetyn tai julkisista varoista tuetun erityisen ammatillisen koulutus- tai uudelleenkoulutusohjelman taikka työllistymistä edistävän ohjelman puitteissa.”

4

Direktiivin 2008/104 3 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

– –”

5

Direktiivin 2008/104 5 artiklan, jonka otsikko on ”Yhdenvertaisen kohtelun periaate”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Vuokratyöntekijän keskeisten työehtojen on oltava käyttäjäyrityksessä suoritettavan toimeksiannon ajan vähintään samanlaiset, joita häneen sovellettaisiin, jos kyseinen yritys olisi palkannut hänet suoraan hoitamaan samaa tehtävää.”

6

Euroopan tasa-arvoinstituutin perustamisesta 20.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1922/2006 (EUVL 2006, L 403, s. 9) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Instituutin yleisenä tavoitteena on myötävaikuttaa sukupuolten tasa-arvon edistämiseen ja vahvistaa sitä, mihin sisältyy tasa-arvon valtavirtaistaminen kaikissa yhteisön politiikoissa ja niihin perustuvissa kansallisissa politiikoissa, torjua sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja lisätä Euroopan unionin kansalaisten tietoisuutta sukupuolten tasa-arvosta antamalla 3 artiklan mukaisesti teknistä apua yhteisön toimielimille, erityisesti komissiolle, sekä jäsenvaltioiden viranomaisille.”

7

Asetuksen N:o 1922/2006 3 artiklan, jonka otsikko on ”Tehtävät”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Edellä 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi instituutin on:

8

Asetuksen N:o 1922/2006 5 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Instituutti on oikeushenkilö. Sillä on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöille kuuluva oikeuskelpoisuus. Erityisesti se voi hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä olla asianosaisena oikeudenkäynneissä.”

9

Asetuksen N:o 1922/2006 14 artiklan 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Instituutin tulot koostuvat seuraavista eristä, sanotun rajoittamatta muita tulonlähteitä:

– –”

10

Liettuan tasavallan työoikeudellisten säädösten koonnoksen (Lietuvos Respublikos darbo kodeksas, jäljempänä työsopimuslaki), sellaisena kuin se oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, 75 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Työvoiman vuokrausyrityksen on varmistettava, että palkka, jonka vuokratyöntekijä saa vuokratyövoiman käyttäjälle tehdystä työstä, ei ole pienempi kuin palkka, joka hänelle maksettaisiin, jos vuokratyövoiman käyttäjä olisi palkannut hänet samaan tehtävään työsopimuksella, paitsi silloin, kun vuokratyöntekijät ovat toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työvoiman vuokrausyritykseen ja saavat toimeksiantojen välillä tältä palkkaa, joka on yhtä suuri kuin palkka, jota he saavat toimeksiantojen aikana. Vuokratyövoiman käyttäjä on toissijaisessa vastuussa velvollisuudesta maksaa vuokratyövoiman käyttäjälle suoritetusta työstä vuokratyöntekijälle palkka, joka ei saa olla pienempi kuin palkka, joka hänelle maksettaisiin, jos vuokratyövoiman käyttäjä olisi palkannut hänet samaan tehtävään työsopimuksella. Vuokratyövoiman käyttäjän on tämän velvollisuuden perusteella toimitettava työvoiman vuokrausyritykselle tämän pyynnöstä tiedot kyseisessä tehtäväryhmässä työskentelevien omien työntekijöidensä palkkauksesta.”

11

Manpower Lit on vuokratyövoimapalveluja tarjoava yritys. Vuonna 2012 se tuli valituksi Euroopan tasa-arvoinstituutin (EIGE) sopimuskumppaniksi menettelyssä, joka koski vuokratyövoimapalvelujen hankintaa kyseiselle Vilnassa (Liettua) toimivalle unionin virastolle.

12

Manpower Litin ja EIGE:n välillä tämän jälkeen tehdyn sopimuksen ehdoissa määrättiin, että palveluilla, joita EIGE mahdollisesti tarvitsee, on tarkoitus tukea sen virkasuhteista henkilöstöä, huolehtia tilapäisesti tavanomaisten tehtävien lisäksi toteutettavista erillishankkeista aiheutuvista tehtävistä, auttaa selviytymään ruuhkajaksoista ja helpottaa poissaoloista johtuvaa EIGE:n henkilöstövajetta. Sopimuksessa määrättiin lisäksi, että vuokratyövoima rinnastettaisiin EIGE:n muuhun kuin virkasuhteiseen henkilöstöön.

13

Pääasian vastapuolet olivat tehneet työsopimukset Manpower Litin kanssa, ja he työskentelivät EIGE:ssä osa assistentin, osa informaatioteknikon tehtävissä. Näissä sopimuksissa ja niihin liitetyissä täydentävissä asiakirjoissa täsmennettiin, että pääasian vastapuolet työskentelisivät vuokratyövoiman käyttäjälle eli EIGE:lle, joka osoittaisi heille henkilöstöstään työn suorittamista koskevien ohjeiden antamisesta vastaavan henkilön. Sopimuksissa vahvistettiin myös sopimuskauden pituus; niiden oli määrä päättyä päivänä, jolloin EIGE:n rekrytointitoimeksianto kyseisten tehtävien osalta päättyi.

14

Työsuhteet Manpower Litin ja pääasian vastapuolten välillä päättyivät vuoden 2018 huhtikuun ja joulukuun välillä. Pääasian vastapuolet katsoivat, että heillä oli oikeus saamatta jääneisiin palkkoihin, joten he kääntyivät Valstybinės darbo inspekcijos Vilniaus teritorinio skyriaus Darbo ginčų komisijan (Vilnan alueen työsuojeluviranomaisessa työoikeudellisia riita-asioita käsittelevä lautakunta, Liettua; jäljempänä työriitalautakunta) puoleen saadakseen niistä maksun.

15

Työriitalautakunta katsoi, että pääasian vastapuolet olivat tosiasiallisesti hoitaneet EIGE:n vakinaisen henkilöstön tehtäviä ja että heidän palkkaehtojensa olisi pitänyt vastata tämän viraston sopimussuhteisiin toimihenkilöihin sovellettuja palkkaehtoja. Lautakunta totesi 20.6.2018 tekemässään päätöksessä työsopimuslain 75 §:n 2 momentin perusteella, että Manpower Lit oli syrjinyt pääasian vastapuolia maksamalla heille pienempää palkkaa kuin se, joka heille olisi pitänyt maksaa, jos EIGE olisi ottanut heidät työsopimuksilla suoraan palvelukseensa samoihin tehtäviin, ja määräsi saamatta jääneet palkat perittäviksi kuudelta kuukaudelta vuoden 2018 osalta.

16

Manpower Lit ei tyytynyt työriitalautakunnan päätökseen vaan riitautti sen Vilniaus miesto apylinkės teismasissa (Vilnan kaupungin alioikeus, Liettua), joka hylkäsi kanteen 20.2.2019 antamallaan tuomiolla.

17

Alioikeus hylkäsi tuomiossaan perusteettomana EIGE:n väliintulijana esittämän väitteen siitä, ettei siihen voitu soveltaa direktiivin 2008/104 säännöksiä.

18

Lisäksi alioikeus totesi, että kun otetaan huomioon pääasian vastapuolten työsopimusten ehdot ja heidän tosiasiallisesti suorittamansa työtehtävät, heidän oli katsottava kaikkien olleen hallinnollisissa tehtävissä, avustaneen tiettyjen EIGE:n yksikköjen vakinaista henkilöstöä ja toimineen osin kyseisessä virastossa työskentelevien sopimussuhteisten toimihenkilöiden tehtävissä. Alioikeus katsoi näin, että pääasian vastapuolet voitiin työsopimuslain 75 §:n 2 momentin kannalta tarkasteltuna rinnastaa tällaisiin sopimussuhteisiin toimihenkilöihin.

19

Alioikeus totesi tässä yhteydessä lisäksi, että työ, jota pääasian vastapuolet tekivät, ja heille osoitetut ”tehtävät” eivät olleet sillä tavoin erilaisia tai EIGE:lle epätyypillisiä, ettei niitä olisi voitu osoittaa virkamiehille tai virastossa vakinaisesti työskenteleville sopimussuhteisille toimihenkilöille. Alioikeuden mukaan sitä, että virasto oli päättänyt ottaa henkilöstöä palvelukseensa työvoiman vuokrausyrityksen välityksellä alentaakseen henkilöstökustannuksia ja välttääkseen pidempiä ja monimutkaisempia rekrytointimenettelyjä, ei voitu pitää perusteltuna syynä siihen, että pääasian vastapuolille maksettu palkka oli huomattavasti pienempi kuin sopimussuhteisille toimihenkilöille tarkoitettu palkka.

20

Se katsoi näin ollen, että pääasian vastapuoliin oli sovellettava sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkausta koskevia ehtoja.

21

Manpower Lit valitti alioikeuden ratkaisusta Vilniaus apygardos teismasiin (Vilnan alueen ylioikeus, Liettua), joka hylkäsi valituksen 20.6.2019 antamallaan tuomiolla ja pysytti alioikeuden ratkaisun.

22

Tämän jälkeen Manpower Lit teki kassaatiovalituksen Lietuvos Aukščiausiasis Teismasiin (ylin tuomioistuin, Liettua), joka on pyytänyt ennakkoratkaisua.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sen käsiteltävänä olevassa oikeusriidassa asiakysymyksenä on se, voidaanko direktiivin 2008/104 5 artiklaan otettua vuokratyöntekijöiden yhdenvertaista kohtelua koskevaa säännöstä, joka on saatettu osaksi kansallista oikeutta, soveltaa pääasiassa kyseessä olevaan tilanteeseen, kun otetaan huomioon, että vuokratyövoimapalvelujen käyttäjänä on unionin virasto, EIGE.

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa tämän osalta, että tiettyjen direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdan eri kieliversioiden välisten erojen vuoksi julkisen sektorin yrityksen käsitteen täsmällinen merkitys ja se, kuuluvatko EIGE:n kaltaiset toimijat tämän käsitteen piiriin, eivät ole selviä. Sen mukaan kyseisen säännöksen tulkinta on tarpeen myös siksi, että on epäselvää, mihin oikeussubjekteihin taloudellisen toiminnan harjoittamista koskevaa arviointiperustetta sovelletaan, eli vuokratyövoiman käyttäjään, työvoiman vuokrausyritykseen vai kumpaankin näistä.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä lisäksi sitä, mikä vaikutus on direktiivin 2008/104 1 artiklan 3 kohdalla, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että direktiiviä ei sovelleta työsopimuksiin tai työsuhteisiin, jotka on tehty tai perustettu julkisen tai julkista rahoitusta saavan erityisen ammatillisen koulutus-, työllistymis- tai uudelleenkoulutusohjelman puitteissa.

26

Lopuksi se viittaa EIGE:n kantaan, jonka mukaan tuomioistuimen on direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta sekä siihen liittyviä kansallisia säännöksiä soveltaessaan hankittava varmuus siitä, ettei direktiiviä soveltamalla – siltä osin kuin kyse on syrjinnän kiellosta palkkauksessa – toimita muiden unionin oikeussääntöjen vastaisesti. EIGE:n mukaan se, miten alemmat oikeusasteet ovat tulkinneet yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja soveltaneet sitä unionin virastoon, ei ole unionin varainhoitoasetuksen, unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen eikä SEUT 335 ja SEUT 336 artiklan mukaista.

27

Lietuvos Aukščiausiasis Teismas on tämän vuoksi päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

28

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen, toinen ja kolmas kysymys, joita on tarkasteltava yhdessä, koskevat asiallisesti sitä, onko direktiivin 2008/104 1 artiklaa tulkittava siten, että tilanne, jossa työvoiman vuokrausyritys asettaa sen kanssa työsopimuksen tehneitä henkilöitä EIGE:n palvelukseen työtehtävien suorittamista varten, kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan.

29

Kysymykseen vastattaessa on muistettava, että direktiivin 2008/104 1 artiklan 1 kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan työntekijöihin, joilla on työsopimus tai työsuhde työvoiman vuokrausyrityksen kanssa ja jotka on asetettu käyttäjäyritysten palvelukseen työskentelemään tilapäisesti niiden valvonnassa ja johdolla.

30

Direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädetään edelleen, että direktiiviä sovelletaan sekä julkisen että yksityisen sektorin yrityksiin, jotka ovat työvoiman vuokrausyrityksiä tai käyttäjäyrityksiä ja harjoittavat taloudellista toimintaa, riippumatta siitä, onko kyseessä voittoa tavoitteleva toiminta.

31

Todettakoon heti alkuun, että käsiteltävässä asiassa on riidatonta se, että Manpower Lit voidaan katsoa työvoiman vuokrausyritykseksi ja pääasian vastapuolet työntekijöiksi edellä mainituissa direktiivin 2008/104 säännöksissä tarkoitetulla tavalla.

32

Sen osalta, voidaanko direktiiviä soveltaa tilanteessa, jossa vuokratyövoiman käyttäjänä on EIGE:n kaltainen unionin virasto, todettakoon, että direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan tällaisen käyttäjän on täytettävä kolme edellytystä, eli sen on oltava ”julkisen tai yksityisen sektorin yritys” ja vuokratyövoiman ”käyttäjäyritys” ja sen on harjoitettava ”taloudellista toimintaa”.

33

Kysymykseen siitä, voidaanko EIGE:n kaltaista unionin virastoa pitää direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna käyttäjäyrityksenä, eli kysymykseen, joka on tutkittava ensimmäiseksi, todettakoon, että tämä käsite on määritelty direktiivin 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa siten, että sillä tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle ja jonka valvonnassa ja johdolla vuokratyöntekijä työskentelee tilapäisesti.

34

Käsiteltävässä asiassa esitetystä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian vastapuolet ovat työskennelleet vuokratyöntekijöinä tilapäisesti EIGE:lle sen valvonnassa ja johdolla. Lisäksi todettakoon, että koska asetuksen N:o 1922/2006 5 artiklassa säädetään, että EIGE on oikeushenkilö ja että sillä on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöille kuuluva oikeuskelpoisuus, sitä on pidettävä direktiivin 2008/104 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuna oikeushenkilönä. Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa asiayhteydessä EIGE on siis katsottava direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi käyttäjäyritykseksi.

35

Kyseisen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista julkisen ja yksityisen sektorin yritysten ja taloudellisen toiminnan käsitteistä on todettava, ettei niitä ole määritelty direktiivissä 2008/104 eikä niiden sisällön ja ulottuvuuden määrittämisen osalta ole siinä viitattu jäsenvaltioiden oikeuteen.

36

Tämän osalta on muistettava ensiksikin, että kilpailuoikeudellisissa asioissa unionin tuomioistuin on määritellyt yrityksen käsitteen siten, että sillä tarkoitetaan jokaista yksikköä, joka harjoittaa taloudellista toimintaa, riippumatta yksikön oikeudellisesta muodosta ja rahoitustavasta (tuomio 18.6.1998, komissio v. Italia, C‑35/96, EU:C:1998:303, 36 kohta ja tuomio 6.5.2021, Analisi G. Caracciolo, C‑142/20, EU:C:2021:368, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisekseen unionin tuomioistuin on katsonut taloudelliseksi toiminnaksi kaiken toiminnan, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla (ks. tuomio 25.10.2001, Ambulanz Glöckner, C‑475/99, EU:C:2001:577, 19 kohta ja tuomio 11.6.2020, komissio ja Slovakia v. Dôvera zdravotná poist’ovňa, C‑262/18 P ja C‑271/18 P, EU:C:2020:450, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Unionin tuomioistuin on soveltanut tätä jälkimmäistä päätelmää direktiiviä 2008/104 koskevassa asiassa 17.11.2016 antamassaan tuomiossa Betriebsrat der Ruhrlandklinik (C‑216/15, EU:C:2016:883), sillä kyseisen tuomion 44 kohdan mukaan kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu ”taloudellinen toiminta” on ymmärrettävä siten, että se kattaa kaiken sellaisen toiminnan, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla.

38

Sen ratkaiseminen, sovelletaanko direktiiviä 2008/104 silloin, kun sen 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna käyttäjäyrityksenä on EIGE:n kaltainen unionin virasto, edellyttää näin ollen sen selvittämistä, harjoittaako kyseinen virasto toimintaa, joka muodostuu tavaroiden tai palvelujen tarjoamisesta tietyillä markkinoilla.

39

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee tämän osalta, että toimintaa, johon liittyy julkisen vallan käyttöä, ei lähtökohtaisesti voida katsoa taloudelliseksi toiminnaksi. Tällaiseksi toiminnaksi on sitä vastoin katsottu palvelut, joita suoritetaan yleisen edun nimissä voittoa tavoittelematta ilman, että niihin liittyisi julkisen vallan käyttöä, ja joilla kilpaillaan voittoa tavoittelevien toimijoiden tarjoamien palvelujen kanssa (tuomio 6.9.2011, Scattolon, C‑108/10, EU:C:2011:542, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Se, että tällaiset palvelut eivät ole yhtä kilpailukykyisiä kuin vastaavat voittoa tavoittelevien toimijoiden tarjoamat palvelut, ei estä kyseessä olevan toiminnan katsomista taloudelliseksi toiminnaksi (ks. vastaavasti tuomio 25.10.2001, Ambulanz Glöckner, C‑475/99, EU:C:2001:577, 21 kohta).

40

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että asetuksen N:o 1922/2006 2 artiklan mukaan EIGE:n tavoitteena on myötävaikuttaa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen, vahvistaa sitä, torjua sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja lisätä Euroopan unionin kansalaisten tietoisuutta sukupuolten tasa-arvosta antamalla teknistä apua unionin toimielimille sekä jäsenvaltioiden viranomaisille.

41

Lisäksi saman asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa luetellaan EIGE:n tehtävät sen 2 artiklassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseksi.

42

Todettakoon heti alkuun, että EIGE:n toimintaan ei liity julkisen vallan käyttöä, mitä asiassa ei olekaan kiistetty.

43

Tiettyjen asetuksen N:o 1922/2006 3 artiklan 1 kohdassa lueteltujen EIGE:n toimintojen osalta on katsottava, että on olemassa markkinoita, joilla toimivat liikeyritykset kilpailevat EIGE:n kanssa. Mainittakoon näistä muun muassa miesten ja naisten välistä tasa-arvoa koskevien objektiivisten, luotettavien ja vertailukelpoisten tietojen kerääminen, analysointi ja levittäminen (3 artiklan 1 kohdan a alakohta), metodologisten välineiden kehittäminen, analyysi, arviointi ja levittäminen (3 artiklan 1 kohdan c alakohta), selvitysten tekeminen Euroopan tasa-arvotilanteesta (3 artiklan 1 kohdan d alakohta) sekä konferenssien, kampanjoiden ja kokousten järjestäminen Euroopan tasolla (3 artiklan 1 kohdan g alakohta), yleisölle avoimen aineistokokoelman perustaminen (3 artiklan 1 kohdan j alakohta) ja tasa-arvon valtavirtaistamiseen liittyvän tiedon tarjoaminen julkisille ja yksityisille organisaatioille (3 artiklan 1 kohdan k alakohta).

44

Sillä, että EIGE ei toiminnallaan tavoittele voittoa, ei direktiivin 2008/104 1 artiklan 2 kohdan sanamuodon mukaan ole merkitystä (ks. tuomio 17.11.2016, Betriebsrat der Ruhrlandklinik, C‑216/15, EU:C:2016:883, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 70 kohdassa todennut, merkitystä on näet ainoastaan sillä, onko kyseisillä markkinoilla sellaisten muiden yritysten tarjoamia kilpailevia palveluja, jotka tavoittelevat voittoa.

45

Lopuksi on mainittava vielä siitä, että vaikka asetuksen N:o 1922/2006 14 artiklan 3 kohdan mukaan EIGE:n toiminta rahoitetaan ennen kaikkea unionin varoilla, sen tulot koostuvat osittain kyseisen 14 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaan ”suoritetuista palveluista saaduista maksuista”, mikä vahvistaa sen, että unionin lainsäätäjä on tarkoittanut, että EIGE toimisi ainakin osittain markkinatoimijana. Tätä tulkintaa tukee se, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tällaisen palveluista maksuina saadun korvauksen olennainen piirre on se, että se on kyseisen suorituksen taloudellinen vastike, joka yleensä määritetään palvelun suorittajan ja palvelun vastaanottajan välillä (tuomio 17.3.2011, Peñarroja Fa, C‑372/09 ja C‑373/09, EU:C:2011:156, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Edellä esiin tuotujen seikkojen perusteella EIGE:n on katsottava harjoittavan ainakin osittain toimintaa, joka muodostuu palvelujen tarjoamisesta tietyillä markkinoilla.

47

Mikään ei myöskään viittaa siihen, että EIGE:n kaltainen unionin virasto olisi sellaisena jätettävä direktiivin 2008/104 soveltamisalan ulkopuolelle silloin, kun se käyttää työvoiman vuokrausyrityksen tarjoamia vuokratyövoimapalveluja.

48

Koska kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan sanamuodossa viitataan ”julkisen ja yksityisen” sektorin yrityksiin, sillä, että EIGE:n kaltainen unionin virasto on perustettu unionin lainsäädännöllä eli tässä tapauksessa asetuksella N:o 1922/2006, ei näet ole merkitystä, kuten Liettuan hallitus on perustellusti todennut.

49

Lopuksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen, joka koskee direktiivin 2008/104 1 artiklan 3 kohtaa, voidaan todeta, ettei kyseistä säännöstä voida soveltaa nyt käsiteltävässä asiassa.

50

Ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen kysymykseen on edellä tarkasteltujen näkökohtien perusteella vastattava, että direktiivin 2008/104 1 artiklaa on tulkittava siten, että tilanne, jossa työvoiman vuokrausyritys asettaa sen kanssa työsopimuksen tehneitä henkilöitä EIGE:n palvelukseen työtehtävien suorittamista varten, kuuluu tämän direktiivin soveltamisalaan.

51

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen neljäs, viides ja kuudes kysymys, joita on tarkasteltava yhdessä, koskevat asiallisesti sitä, onko direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että tehtävä, jota EIGE:n palvelukseen asetettu vuokratyöntekijä hoitaa, voidaan katsoa tässä säännöksessä tarkoitetuksi ”samaksi tehtäväksi”, vaikka lähdettäisiinkin siitä, että kaikkiin tehtäviin, joihin EIGE ottaa työntekijät suoraan, kuuluu työtehtäviä, joita voivat suorittaa yksinomaan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen alaiset henkilöt, vai onko tällainen tulkinta SEUT 335 artiklan, jossa vahvistetaan unionin toimielinten hallinnollisen autonomian periaate, SEUT 336 artiklan taikka kyseisten henkilöstösääntöjen vastainen.

52

Direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan vuokratyöntekijän keskeisten työehtojen on oltava käyttäjäyrityksessä suoritettavan toimeksiannon ajan vähintään samanlaiset kuin ne, joita häneen sovellettaisiin, jos kyseinen yritys olisi palkannut hänet suoraan hoitamaan samaa tehtävää.

53

Todettakoon tämän osalta, että direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa käytetty keskeisten työehtojen käsite määritellään direktiivin 3 artiklan 1 kohdan f alakohdassa, jossa viitataan työaikaan, ylityöhön, taukoihin, lepoaikoihin, yötyöhön, lomiin, yleisiin vapaapäiviin ja palkkaan.

54

On syytä muistaa, että pääasia koskee Manpower Litin ja sen viiden entisen työntekijän välistä oikeusriitaa ja että EIGE on vain väliintulijana tässä oikeudenkäynnissä. Ennakkoratkaisupyynnöstä käy lisäksi ilmi, että Vilniaus miesto apylinkės teismasin asian tosiseikoista tekemien toteamusten mukaan pääasian vastapuolet hoitivat EIGE:ssä sopimussuhteisten toimihenkilöiden tehtäviä ainakin osittain, minkä vuoksi kyseinen alioikeus katsoi, että heidät voitiin rinnastaa kyseisiin toimihenkilöihin ja että heihin oli sovellettava näitä koskevia palkkaehtoja työsopimuslain 75 §:n 2 momentin – jolla direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohta on saatettu osaksi Liettuan oikeutta – mukaisesti.

55

Komissio esittää kuitenkin, että viimeksi mainitussa säännöksessä säädetty yhdenvertaisen kohtelun periaate edellyttää pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa, että vuokratyöntekijöiden työehtoja verrataan ehtoihin, joita sovelletaan kansallisen oikeuden mukaan EIGE:n suoraan palkkaamiin työntekijöihin. Työehtoja ei kuitenkaan pitäisi sen mukaan verrata unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaisesti palvelukseen otettuun henkilöstöön, kuten sopimussuhteisiin toimihenkilöihin, koska tällainen tulkinta direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohdasta olisi ristiriidassa SEUT 335 ja SEUT 336 artiklan kanssa ja merkitsisi todellisuudessa sitä, että pääasian vastapuolten katsottaisiin olevan unionin virkamiehen asemassa.

56

Tätä näkemystä ei voida hyväksyä.

57

Ensiksikin SEUT 335 artiklassa määrätään, että unionilla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se, että vuokratyöntekijöille myönnetään ne keskeiset työehdot, joita sovelletaan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaisesti palvelukseen otettuun henkilöstöön, ei rajoita unionin oikeuskelpoisuutta.

58

Toisekseen unionin lainsäätäjä vahvistaa SEUT 336 artiklan nojalla virkamiehiinsä sovellettavat henkilöstösäännöt sekä sen muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot. Näissä henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa ei kuitenkaan ole määräyksiä työvoiman vuokrausyritysten unionin virastojen palvelukseen asettamien vuokratyöntekijöiden työehdoista. Koska siis tällaista nimenomaista sääntelyä ei ole, tilanteessa, jossa unionin virastot käyttävät vuokratyöntekijöitä työvoiman vuokrausyritysten kanssa tehtyjen sopimusten perusteella, direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettua yhdenvertaisen kohtelun periaatetta on sovellettava täysimääräisesti näihin työntekijöihin niiden toimeksiantojen ajan, jotka he suorittavat unionin viraston palveluksessa.

59

Lopuksi on todettava, että vaikka sen kansallisen lainsäädännön soveltamisen perusteella, jolla direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohta on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä, vuokratyöntekijöiden työehtoja on verrattava unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen mukaisesti palvelukseen otetun henkilöstön työehtoihin, tästä ei millään tavoin seuraa, että vuokratyöntekijöiden katsottaisiin olevan unionin virkamiehen asemassa.

60

Kuten edellä 52 ja 53 kohdassa on todettu, direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohdassa edellytetään nimittäin yhdenvertaisuutta ainoastaan vuokratyöntekijöiden keskeisten työehtojen osalta, ja keskeisten työehtojen käsite määritellään direktiivin 3 artiklan 1 kohdan f alakohdassa siten, että asiallisesti se koskee vuokratyövoiman käyttäjäyrityksessä voimassa olevilla yleisillä ja sitovilla säännöksillä ja määräyksillä vahvistettuja työaikaa ja palkkausta koskevia ehtoja. Kyse ei siis ole vuokratyövoiman aseman rinnastamisesta vakinaisen henkilöstön asemaan työskentelyjaksolla tai sen jälkeen.

61

Tämä on nähtävissä käsiteltävässä asiassa vallitsevista olosuhteista, koska – kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 75 kohdassa todennut – pääasian vastaajat eivät ole missään vaiheessa vaatineet sitä, että heidän tekemänsä vuokratyösopimukset luonnehdittaisiin eri tavalla, vaan ainoastaan sitä, että Manpower Lit maksaisi heille saamatta jääneet palkat, joihin he ovat väittäneet olevansa oikeutettuja. Kyse ei siis ole minkäänlaisesta puuttumisesta EIGE:n autonomiaan tai unionin virkamiesten asemaan.

62

Neljänteen, viidenteen ja kuudenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 2008/104 5 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että tehtävä, jota EIGE:n palvelukseen asetettu vuokratyöntekijä hoitaa, voidaan katsoa tässä säännöksessä tarkoitetuksi ”samaksi tehtäväksi”, vaikka lähdettäisiinkin siitä, että kaikkiin tehtäviin, joihin EIGE ottaa työntekijät suoraan, kuuluu työtehtäviä, joita voivat suorittaa yksinomaan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen alaiset henkilöt.

63

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: