–

L. Šenfelde, itse,

–

Latvian hallitus, asiamiehinään ensin K. Pommere, V. Soņeca, L. Juškeviča ja E. Bārdiņš, sittemmin K. Pommere ja E. Bārdiņš,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään M. Kaduczak ja A. Sauka,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17.12.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (EUVL 2013, L 347, s. 487 ja oikaisu EUVL 2016, L 130, s. 1) 19 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Līga Šenfelde, joka on tilan omistaja, ja Lauku atbalsta dienests (maaseudun tukivirasto, Latvia) ja joka koskee päätöstä, jolla häneltä evätään se, että hän saisi samanaikaisesti kahta tila- ja yritystoiminnan kehittämiseen tarkoitettua tukea.

3

Asetuksen N:o 1305/2013 johdanto-osan 3, 7 ja 17 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Tämän asetuksen 2 artiklan 1 kohdan n alakohdan mukaan ”nuorella viljelijällä” tarkoitetaan henkilöä, joka on enintään 40-vuotias hakemuksen jättämisajankohtana, jolla on riittävä ammattitaito ja pätevyys ja joka ryhtyy ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaavaksi maatalousyrittäjäksi.

5

Mainitun asetuksen 5 artiklan, jonka otsikko on ”Maaseudun kehittämistä koskevat unionin prioriteetit”, ensimmäisen kohdan 2 alakohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Maaseudun kehittämisen tavoitteet, jotka edistävät älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 ‑strategian toteuttamista, pyritään saavuttamaan toteuttamalla seuraavat kuusi maaseudun kehittämistä koskevaa unionin prioriteettia – –:

– –

6

Asetuksen N:o 1305/2013 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (Maaseuturahasto)] toimii jäsenvaltioissa maaseudun kehittämisohjelmien välityksellä. Ohjelmilla on pantava täytäntöön maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja vastaava strategia toteuttamalla III osastossa määriteltyjä toimenpiteitä. Unionin prioriteettien toteuttamiseen haetaan tukea maaseuturahastosta. ”

7

Kyseisen asetuksen 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jokainen maaseudun kehittämistoimenpide on suunniteltava niin, että se edistää yhden tai useamman maaseudun kehittämistä koskevan unionin prioriteetin toteutumista. Liitteessä VI vahvistetaan viitteellinen luettelo unionin prioriteettien kannalta erityisen tärkeistä toimenpiteistä.”

8

Mainitun asetuksen 19 artiklassa, jonka otsikko on ”Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän toimenpiteen mukainen tuki kattaa

– –

2.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukainen tuki myönnetään nuorille viljelijöille.

– –

Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukainen tuki myönnetään jäsenvaltioiden määrittelemille pientiloille.

– –

4.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaisen tuen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman esittäminen. Liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen on aloitettava yhdeksän kuukauden kuluessa tuen myöntämispäätöksen päivämäärästä.

Niiden nuorten viljelijöiden osalta, jotka saavat tukea 1 kohdan a alakohdan i alakohdan nojalla, liiketoimintasuunnitelmassa on määrättävä, että nuori viljelijä noudattaa asetuksen (EU) N:o 1307/2013 9 artiklaa aktiiviviljelijöiden osalta 18 kuukauden kuluessa toiminnan aloittamispäivästä.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdan a alakohdan i ja iii alakohdan mukaiseen tukeen maatilojen osalta sovellettavat ylä- ja alarajat. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisen tuen alarajan on oltava korkeampi kuin 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisen tuen yläraja. Tukea voidaan myöntää vain tiloille, jotka vastaavat mikro- ja pienyritysten määritelmää.

5.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukainen tuki maksetaan vähintään kahdessa erässä enintään viiden vuoden aikana. Erät voivat olla asteittain alenevia. Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdan mukaisen tuen viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman moitteeton toteuttaminen.

6.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdan mukaisen tuen enimmäismäärä vahvistetaan liitteessä II. Jäsenvaltioiden on 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdan mukaisen tuen määrää määritellessään otettava huomioon myös ohjelma-alueen sosioekonominen tilanne.

– – ”

9

Asetuksen N:o 1305/2013 soveltamissäännöistä 17.7.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 808/2014 (EUVL 2014, L 227, s. 18) liitteessä I on 5 osa, joka koskee toimenpiteiden ja alatoimenpiteiden koodeja. Mainitussa osassa säädetään asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklaan kuuluvasta toimenpiteestä ”Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen”, jonka koodi on 6. Tätä toimenpidettä vastaavia alatoimenpiteitä ohjelmointitarkoituksia varten ovat muun muassa koodi 6.1 ”Yrityksen perustamistuet nuorille viljelijöille” ja koodi 6.3 ”Yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseksi”.

10

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 täydentämisestä ja siirtymäsäännöksistä 11.3.2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 (EUVL 2014, L 227, s. 1) 5 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion on määritettävä asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut kynnykset yhteisön maatilatypologiasta 8.12.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1242/2008 (EUVL 2008, L 335, s. 3) 5 artiklassa määriteltynä standardituotoksena tai vastaavana mitattavien tilan tuotantomahdollisuuksien osalta.

11

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014–2020 annettujen Euroopan unionin suuntaviivojen (EUVL 2014, C 204, s. 1) 99 kohdan mukaan ”tukea voidaan myöntää samanaikaisesti useista järjestelmistä tai se voi kasautua tapauskohtaisen tuen kanssa edellyttäen, että toiminnalle tai hankkeelle myönnettävän valtiontuen kokonaismäärä ei ylitä näissä suuntaviivoissa vahvistettuja tuen enimmäismääriä”.

12

Näiden suuntaviivojen 184 kohdassa todetaan, että ”tuen enimmäismäärä on 70000 euroa nuorta viljelijää kohti ja 15000 euroa pientilaa kohti. Jäsenvaltioiden on nuorille viljelijöille maksettavan tuen määrää määritellessään otettava huomioon kyseisen alueen sosioekonominen tilanne”.

13

Toimenpiteen ”Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen” alatoimenpiteen ”Yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseen” mukaisten kansallisten ja Euroopan unionin tukien myöntämismenettelyä koskevista säännöksistä 9.6.2015 annetun valtioneuvoston asetuksen nro 292 (Latvijas Vēstnesis 2015, nro 126) 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tällä asetuksella säädellään toimenpiteen ”Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen, kertaluonteinen maksu” alatoimenpiteen ”Yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseen” mukaisten kansallisten ja Euroopan unionin tukien myöntämismenettelyä”.

14

Kyseisen asetuksen 20 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tuen hakija voi saada näissä säännöksissä tarkoitettua tukea vain kerran kullakin ohjelmakaudella.”

15

Pääasian valittaja, joka omistaa maatilan, haki 5.10.2015 ensimmäisen hankkeen yhteydessä yrityksen perustamistukea pientilojen kehittämiseen.

16

Maaseudun tukivirasto hyväksyi tämän hakemuksen 15.1.2016 tekemällään päätöksellä.

17

Valittaja otti 27.7.2016 vastuulleen maatilan, jota hänen vanhempansa olivat pitäneet aiemmin.

18

Hän jätti 23.8.2016 toisen hankkeen yhteydessä yrityksen perustamistukea nuorille viljelijöille koskevan hakemuksen ja jatkoi ensimmäisellä tuella tuettua toimintaa.

19

Maaseudun tukivirasto hylkäsi tämän toisen hakemuksen 8.11.2016 asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdan perusteella.

20

Kyseinen virasto katsoi, että hakija voi saada saman toimenpiteen perusteella joko tukea pientilojen kehittämiseen tai tukea nuorille viljelijöille. Virasto katsoi myös, ettei kansallinen lainsäädäntö salli sitä, että ensin haetaan pientilojen kehittämiseen suunnattua tukea ja sen jälkeen nuorten viljelijöiden tukea, koska tällainen hakemus ei tällöin täytä ensimmäistä kertaa yrittäjäksi ryhtymistä tai tilan jatkamista koskevaa edellytystä viimeksi mainitun tuen osalta.

21

Pääasian valittaja riitautti tämän hylkäävän päätöksen maaseudun tukivirastossa. Tämä pysytti kyseisen hylkäämisen 6.1.2017 tekemällään päätöksellä ja toisti siten kyseisessä asetuksessa säädettyjen eri tukien kasautumisen kiellon.

22

Administratīvā rajona tiesa (alueellinen hallintotuomioistuin, Latvia) ja Administratīvā apgabaltiesa (maakunnallinen hallintotuomioistuin, Latvia) hylkäsivät valittajan tästä hylkäämispäätöksestä tekemät muutoksenhaut.

23

Kyseiset tuomioistuimet katsoivat muun muassa, että pääasian valittajan hankkeissa ilmoitetuista päämääristä kävi ilmi, että toisella hankkeella pyrittiin jatkamaan ensimmäiselle hankkeelle asetetun tavoitteen toteuttamista. Kahden tuen myöntäminen samaan tavoitteeseen on kuitenkin ristiriidassa tuen kertaluonteisuutta koskevan säännön kanssa, ja sitä ei voida pitää rahastojen oikeasuhteisena käyttönä. Lisäksi niiden mukaan viljelijä ei kuulu enää nuoren viljelijän käsitteen piiriin, kun hän on saanut asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaista pientilojen kehittämisen suunnattua tukea.

24

Pääasian valittaja teki 23.11.2017 kassaatiovalituksen Augstākā tiesa (Senātsiin) (ylin tuomioistuin, Latvia) ja väitti muun muassa, että asetuksen N:o 1305/2013 säännöksiä oli tulkittu virheellisesti.

25

Se väittää tältä osin, että näitä kahta tukea säännellään eri säännöksillä ja että sääntöä, jonka mukaan tukea voi saada tämän asetuksen nojalla vain kerran, sovelletaan kuhunkin alatoimenpiteeseen erikseen eikä niihin yhdessä.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii näin ollen sitä, onko kansallinen lainsäädäntö, jossa kielletään asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun tuen maksaminen viljelijälle, joka on jo saanut tukea kyseisen 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan nojalla, unionin oikeuden mukainen.

27

Näissä olosuhteissa Augstākā tiesa (Senāts) on päättänyt lykätä asian ratkaisua ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Onko asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, luettuna yhdessä muiden kyseisen asetuksen säännösten sekä maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontukea vuosina 2014–2020 koskevien Euroopan unionin suuntaviivojen kanssa, tulkittava siten, että

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että viljelijä, joka on saanut kyseisen säännöksen a alakohdan iii alakohdassa säädettyä pientilojen kehittämiseen suunnattua yrityksen perustamistukea , voi samanaikaisesti kyseisen tuen kanssa saada kyseisen säännöksen a alakohdan i alakohdassa säädettyä nuorille viljelijöille suunnattua yrityksen perustamistukea.

29

Kuten kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan a alakohdasta ilmenee, ”Tila- ja yritystoiminnan kehittäminen” ‑toimenpiteen mukainen tuki kattaa kolme erilaista yritysten perustamistukea, joihin kuuluvat yrityksen perustamistuki nuorille viljelijöille ja yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseen.

30

Täytäntöönpanoasetuksen N:o 808/2014 liitteessä I olevassa 5 osassa, joka koskee toimenpiteiden ja alatoimenpiteiden koodeja, mainitaan asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklassa säädetyn ”tila- ja yritystoiminnan kehittäminen” - toimenpiteen mukaista tukea vastaava koodi ja pääasiassa kyseessä olevia alatoimenpiteitä ”yrityksen perustamistuet nuorille viljelijöille” ja ”yrityksen perustamistuki pientilojen kehittämiseksi” vastaavat koodit.

31

Asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukainen tuki myönnetään nuorille viljelijöille ja sen 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukainen tuki myönnetään jäsenvaltioiden määrittelemille pientiloille.

32

Vaikka tässä viimeksi mainitussa säännöksessä annetaan näin ollen jäsenvaltioille vapaus määritellä pientilan käsite, asetuksen N:o 1305/2013 2 artiklan 1 kohdan n alakohdan mukaan ”nuorella viljelijällä” tarkoitetaan ”henkilöä, joka on enintään 40-vuotias hakemuksen jättämisajankohtana, jolla on riittävä ammattitaito ja pätevyys ja joka ryhtyy ensimmäistä kertaa tilanpidosta vastaavaksi maatalousyrittäjäksi”.

33

Vaikka mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuoto koskee muun muassa niiden kahden tuen myöntämistä, joista pääasiassa on kyse, on todettava, että siinä ei esitetä näiden tukien myöntämistä koskevaa järjestystä eikä siinä nimenomaisesti suljeta pois tukien myöntämistä samanaikaisesti.

34

Asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että kyseisen artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tukien, joihin pääasiassa kyseessä olevat kaksi tukea kuuluvat, myöntämisen edellytyksenä on liiketoimintasuunnitelman toteuttaminen, ja siinä vahvistetaan tämän suunnitelman toteuttamisen edellytykset.

35

Lisäksi mainitun asetuksen 19 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja iii alakohdan mukaiseen tukeen maatilojen osalta sovellettavat ylä- ja alarajat. Siinä todetaan, että kyseisen 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisen tuen alarajan on oltava korkeampi kuin 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisen tuen yläraja ja että tukea voidaan myöntää vain tiloille, jotka vastaavat mikro- ja pienyritysten määritelmää.

36

Tästä on huomautettava, että kuten asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 8 kohdasta käy ilmi, komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä muun muassa kyseisen artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen rajojen vahvistamiseksi. Delegoidun asetuksen N:o 807/2014 5 artiklan 2 kohdassa täsmennetään näin ollen, että jäsenvaltioiden on määritettävä mainitun 19 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut rajat standardituotoksena tai vastaavana mitattavien tilan tuotantomahdollisuuksien osalta.

37

On kuitenkin katsottava, että yhtäältä asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 4 kohdassa ei käsitellä nimenomaisesti kysymystä asetuksen 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja iii alakohdan nojalla myönnettyjen tukien kasautumisesta ja että toisaalta kyseisessä 4 kohdassa tarkoitettujen kaltaisten rajojen vahvistaminen näille tuille ei ole esteenä sille, että kyseessä olevat tuet voivat kasautua, kun kyseisen 19 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua tuen enimmäismäärää noudatetaan.

38

Ei nimittäin ole poissuljettua, että saatuaan yrityksen perustamistukea pientilan kehittämiseen tuensaajan tuotantomahdollisuudet kasvavat mahdollisesti ensimmäisen tuen saamisen ansiosta, ja hän päättää näin ollen ryhtyä kyseisen asetuksen 2 artiklan 1 kohdan n alakohdassa tarkoitetuksi nuoreksi viljelijäksi.

39

Näin ollen tällaisen tuen saajan asema ei sulje pois mahdollisuutta vaatia kyseisessä säännöksessä tarkoitetun nuoren viljelijän asemaa; tässä säännöksessä vahvistetaan vain edellytykset, jotka koskevat ikää ja pätevyyttä ja ensimmäistä ryhtymistä tilanpidosta vastaavaksi maatalousyrittäjäksi. Tästä seuraa, että pääasian valittajan kaltainen viljelijä voidaan luokitella mainitussa säännöksessä tarkoitetuksi nuoreksi viljelijäksi, vaikka hän on jo saanut kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa säädettyä yrityksen perustamistukea pientilojen kehittämiseen.

40

Edellytys, joka koskee ensimmäistä ryhtymistä maatalousyrittäjäksi, ei väistämättä merkitse sitä, että maatila, jolla ”nuori viljelijä” ryhtyy ensimmäistä kertaa maatalousyrittäjäksi, olisi uusi tila, koska tämä edellytys voi täyttyä myös, kun tämä ”nuori viljelijä” haluaa jatkaa entisen tilan kehittämistä.

41

Mahdollisuutta saada samanaikaisesti pääasiassa kyseessä olevat kaksi tukea puoltaa myös se, että asetuksessa N:o 1305/2013 ei säädetä tuen maksamisesta nuorille viljelijöille yhtenä ainoana suorituksena vaan siinä säädetään sen maksamisesta osissa, koska tällaisen erissä maksamisen mahdollisuudesta on nimenomaisesti säädetty kyseisen asetuksen 19 artiklan 5 kohdassa, ja tätä ilmentää myös asetuksen johdanto-osan 17 perustelukappale.

42

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 75 kohdassa, sillä, että nuorelle viljelijälle annetaan mahdollisuus hakea pientilan kehittämistuen saamisen jälkeenkin nuorille viljelijöille suunnattua tukea, josta vähennetään ensimmäisen tuen perusteella jo saatu määrä, otetaan sitä paitsi huomioon nuorten viljelijöiden arki, ja se vastaa sekä asetuksen N:o 1305/2013 tavoitteita että maaseudun tukemiseen liittyviä unionin prioriteetteja.

43

Tarve kannustaa toiminnan aloittamisvaiheessa olevia maanviljelijöitä laajentamaan ja kehittämään tilojaan ja muuttamaan tämän seurauksena alkuperäisiä liiketoimintasuunnitelmiaan edesauttaa nimittäin kyseisen asetuksen tavoitteen saavuttamista eli maaseudun kehittämistä, sellaisena kuin se ilmenee kyseisen asetuksen johdanto-osan kolmannesta perustelukappaleesta, sekä tarpeellista kannustusta taloudellisesti elinkelpoisiksi arvioitujen pientilojen kehittämiseen, kuten kyseisen asetuksen johdanto-osan 17 perustelukappaleessa täsmennetään.

44

Lisäksi on huomautettava, että asetuksessa N:o 1305/2013 määritetään sekä tavoitteet, joihin maaseudun kehittämispolitiikalla on myötävaikutettava, että vastaavat unionin prioriteetit ja säädetään toimenpiteistä, joilla ne voidaan panna täytäntöön. Tämän asetuksen 5 artiklassa nimittäin mainitaan maaseudun kehittämisen kuusi prioriteettiä, joihin kyseisen artiklan 2 kohdan mukaan kuuluu muun muassa maatilojen elinkelpoisuuden ja kilpailukyvyn parantaminen kaikenlaisessa maataloudessa sekä sukupolvenvaihdokset, ja korostetaan erityisesti kaikkien maatilojen taloudellisen suorituskyvyn parantamista ja niiden rakenneuudistusten ja nykyaikaistamisen helpottamista (ks. vastaavasti tuomio 8.7.2021, Région wallonne (Nuorille viljelijöille suunnattu tuki)C-830/19, EU:C:2021:552, 34 kohta).

45

Tämän tuomion 43 kohdassa korostettu tarve kannustaa toiminnan aloittamisvaiheessa olevia viljelijöitä laajentamaan ja kehittämään tilojaan kuuluu myös unionin maaseudun kehittämisen prioriteetteihin.

46

Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa pääasian valittaja oli nuorille maanviljelijöille myönnettävää tukea koskevassa liiketoimintasuunnitelmassaan nimenomaan ilmaissut toiveensa jatkaa aloitettua hanketta kehittämällä tilaansa laajentamalla sen karjakantaa.

47

On kuitenkin huomautettava, että asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 6 kohdassa rajoitetaan määriä, jotka voidaan saada nuorena viljelijänä tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettynä tukena, säätämällä tällä perusteella myönnettävän tuen ”enimmäismäärästä”.

48

Maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden valtiontuesta vuosina 2014–2020 annettujen Euroopan unionin suuntaviivojen 99 kohdan mukaan tukea voidaan myöntää samanaikaisesti useista järjestelmistä tai se voi kasautua tapauskohtaisen tuen kanssa edellyttäen, että toiminnalle tai hankkeelle myönnettävän valtiontuen kokonaismäärä ei ylitä näissä suuntaviivoissa vahvistettuja tuen enimmäismääriä.

49

Tältä osin mainittujen suuntaviivojen 184 kohdassa täsmennetään, että tuen enimmäismäärä on 70000 euroa nuorta viljelijää kohti ja 15000 euroa pientilaa kohti. Jäsenvaltioiden on nuorille viljelijöille maksettavan tuen määrää määritellessään otettava huomioon kyseisen alueen sosioekonominen tilanne.

50

Kuten julkisasiamies on katsonut ratkaisuehdotuksensa 82 kohdassa ja kuten tämän tuomion 37 kohdassa on todettu, pientilan kehittämiseen suunnatun yrityksen perustamistukena myönnetty määrä on vähennettävä nuorille viljelijöille suunnattuna yrityksen perustamistukena myönnettävästä määrästä siten, että asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 6 kohdassa ja liitteessä II säädetty tuen enimmäismäärä nuorta viljelijää kohti ei ylity.

51

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että viljelijä, joka on saanut kyseisen säännöksen a alakohdan iii alakohdassa säädettyä yrityksen perustamistukea pientilojen kehittämiseen, voi samanaikaisesti kyseisen tuen kanssa saada kyseisen säännöksen a alakohdan i alakohdassa säädettyä nuorille viljelijöille suunnattua yrityksen perustamistukea, kunhan myönnetyn tuen enimmäismäärä, sellaisena kuin siitä on säädetty tämän artiklan 6 kohdassa, ei ylity.

52

Toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan se, että myönnetään kyseisen säännöksen a alakohdan iii alakohdassa säädettyä yrityksen perustamistukea pientilojen kehittämiseen, sulkee pois säännöksen a alakohdan i alakohdassa säädetyn nuorille viljelijöille suunnatun yrityksen perustamistuen saamisen.

53

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohdinnat näiden kysymysten yhteydessä koskevat tarkemmin sanoen sitä harkintavaltaa, joka jäsenvaltioilla on näiden kahden yrityksen perustamistuen myöntämisjärjestelmän laatimisessa.

54

Tässä yhteydessä on muistutettava, että jäsenvaltiot panevat asetuksen N:o 1305/2013 täytäntöön maaseudun kehittämisen tukiohjelmiensa välityksellä. Kuten kyseisen asetuksen 6 artiklasta ja asetuksen johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta nimittäin ilmenee, maaseuturahasto toimii näissä valtioissa mainittujen ohjelmien välityksellä.

55

Kunkin jäsenvaltion olisi näin ollen valmisteltava koko alueensa käsittävä kansallinen maaseudun kehittämisohjelma, joukko alueellisia ohjelmia tai sekä kansallinen ohjelma että joukko alueellisia ohjelmia, ja näillä ohjelmilla pannaan täytäntöön maaseudun kehittämistä koskevia unionin prioriteetteja vastaava strategia.

56

Tästä seuraa, että asetuksessa N:o 1305/2013 jätetään jäsenvaltioille harkintavaltaa siinä säädettyjen tukien täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta.

57

Kuten asetuksen 1 kohdasta näet käy ilmi, asetuksessa vahvistetaan säännöt, joita sovelletaan ohjelmatyöhön, verkostoitumiseen, hallinnointiin, seurantaan ja arviointiin jäsenvaltioiden ja komission välisen vastuunjaon perusteella, ja säännöt maaseuturahaston ja muiden unionin välineiden koordinoinnin varmistamiseksi.

58

Jäsenvaltioilla tässä yhteydessä oleva harkintavalta voi koskea muun muassa hankkeiden valintaperusteita sen varmistamiseksi, että maaseudun kehittämiseen osoitettuja varoja käytetään parhaalla mahdollisella tavalla, että maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvät toimenpiteet kohdennetaan maaseudun kehittämistä koskevien unionin prioriteettien mukaisesti ja että taataan hakijoiden yhdenvertainen kohtelu.

59

Tämä harkintavalta voi koskea myös kansallisten maaseudun kehittämisohjelmien järjestämistä ja kyseisen asetuksen säännösten täytäntöönpanoa erityisesti kyseisen asetuksen 19 artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun tukikelpoisten tilojen koon tai kyseisen artiklan 6 kohdasta ilmenevän tukien määrän osalta.

60

Lisäksi on todettava, että asetuksen N:o 1305/2013 13 artiklan nojalla jokainen maaseudun kehittämistoimenpide on suunniteltava niin, että se edistää yhden tai useamman maaseudun kehittämistä koskevan unionin prioriteetin toteutumista. On kuitenkin niin, että – kuten tämän artiklan sanamuodosta ilmenee – kyseisen asetuksen liitteessä VI oleva luettelo unionin prioriteettien kannalta erityisen tärkeistä toimenpiteistä on vain viitteellinen.

61

Tästä seuraa, kuten komissio on kirjallisissa huomautuksissaan todennut, että jäsenvaltiot voivat lähtökohtaisesti valita, mitä ne sisällyttävät maaseudun kehittämisohjelmiinsa. Niillä on siten mahdollisuus säätää rajoituksista, jotka koskevat tämän asetuksen 19 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen yrityksen perustamistukien myöntämistä, säätämällä kiellosta maksaa mainitun asetuksen 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua tukea viljelijälle, joka on jo saanut kyseisen säännöksen a alakohdan iii alakohdassa tarkoitettua tukea.

62

Edellä esitetyn perusteella toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1305/2013 19 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan se, että myönnetään kyseisen säännöksen a alakohdan iii alakohdassa säädettyä yrityksen perustamistukea pientilojen kehittämiseen, sulkee pois säännöksen a alakohdan i alakohdassa säädetyn nuorille viljelijöille suunnatun yrityksen perustamistuen saamisen.

63

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: