I Asiaa koskevat oikeussäännöt

II Asian tausta

III Valituksenalainen tuomio

IV Menettely unionin tuomioistuimessa ja asianosaisten vaatimukset

V Asian tarkastelu

A Valitus

1. Asianosaisten lausumat

2. Arviointi

a) Komission vaatimus, jonka mukaan unionin tuomioistuimen on kumottava valituksenalainen tuomio siltä osin kuin siinä ei jätetty tutkimatta osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvoa koskevaa Tempusin väitettä

b) Valituksen tutkittavaksi ottaminen

c) Asiakysymys

1) Alustavat huomautukset

2) Ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa

i) Voiko Tempus vakavien vaikeuksien olemassaolon osoittamiseksi vedota kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, jotka olivat tai olisivat saattaneet olla komission käytettävissä riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana?

ii) Voidaanko kolmansien oma-aloitteisesti esittämien huomautusten lukumäärä ja alkuperä ottaa huomioon viitteenä vakavien vaikeuksien olemassaolosta?

iii) Voidaanko ilmoitusta edeltävän vaheen kesto ottaa huomioon viitteenä vakavien vaikeuksien olemassaolosta?

iv) Voidaanko tarkasteltavan toimenpiteen monimutkaisuus ja uudenlaisuus ottaa huomioon viitteenä vakavien vaikeuksien olemassaolosta?

3) Ainoan valitusperusteen toinen osa

i) Olisiko komission pitänyt tutkia kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden mahdollista asemaa kapasiteettimarkkinoilla?

ii) Tutkittiinko kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden syrjintää tai epäedullista kohtelua kapasiteettisopimusten voimassaoloajan osalta riittävästi?

iii) Tutkittiinko kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden syrjintää tai epäedullista kohtelua kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän osalta riittävästi?

iv) Tutkiko komissio riittävästi kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden syrjintää tai epäedullista kohtelua T‑4- ja T‑1-huutokauppojen välisen vuorovaikutuksen ja joidenkin kapasiteettimarkkinoille osallistumisen edellytysten osalta?

B Unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettu kanne

VI Oikeudenkäyntikulut

VII Ratkaisuehdotus

1.

Nyt käsiteltävässä valituksessa Euroopan komissio pyytää unionin tuomioistuinta kumoamaan 15.11.2018 annetun tuomion Tempus Energy ja Tempus Energy Technology vastaan komissio (jäljempänä valituksenalainen tuomio) ( 2 ), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi komission päätöksen olla vastustamatta Yhdistyneen kuningaskunnan toteuttamaa tukijärjestelmää, jolla tuetaan sähkökapasiteetin tarjoajia Ison-Britannian sähkömarkkinoilla (jäljempänä riidanalainen päätös) ( 3 ).

2.

Yhdistynyt kuningaskunta arvioi, että vuosien 2017–2018 tienoilla Ison-Britannian sähköntuotantokapasiteetti ei enää riittäisi vastaamaan kysyntään, joten se päätti ottaa käyttöön edellisessä kohdassa mainitulla tukijärjestelmällä kapasiteettimarkkinat, joilla kansalliset viranomaiset järjestävät huutokauppoja kapasiteetin riittävyyden takaamiseen tarvittavan kapasiteetin hankkimiseksi. Kyseisessä järjestelmässä näissä huutokaupoissa valituille tarjouksen tekijöille oli tarkoitus maksaa säännöllinen korvaus vastineena sitoutumisesta toimittamaan sähköä sähköverkkoa kuormittavien kulutuspiikkien aikaan. Korvaus oli tarkoitus rahoittaa sähköntoimittajilta perittävällä maksulla.

3.

Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoi, että edellä kuvattu tukijärjestelmä soveltuu sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, koska se täytti valtiontukea ympäristönsuojelulle ja energia-alalle vuosina 2014–2020 koskevissa suuntaviivoissa (jäljempänä suuntaviivat) ( 4 ) määritellyt kriteerit.

4.

Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kumoamiskanteen, jonka Tempus Energy Ltd ja Tempus Energy Technology Ltd (jäljempänä yhdessä Tempus) olivat nostaneet riidanalaisesta päätöksestä, sillä perusteella, ettei komissio voinut tehdä riidanalaista päätöstä pelkän alustavan tutkinnan päätteeksi ja että sen olisi pitänyt aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätty muodollinen tutkintamenettely. Unionin yleisen tuomioistuimen näkemyksen mukaan joukko objektiivisia ja yhtäpitäviä viitteitä, jotka koskivat ensinnäkin ilmoitusta edeltävän vaiheen kestoa ja olosuhteita ja toiseksi sitä, ettei komissio tehnyt asianmukaista tutkimusta alustavan tutkinnan aikana erinäisistä kapasiteettimarkkinoita koskevista seikoista, osoitti, ettei komissio ollut kyennyt ratkaisemaan alustavan tutkinnan aikana vakavia vaikeuksia, joita liittyy kyseisen tukijärjestelmän soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevaan arviointiin.

5.

Nyt käsiteltävä asia tarjoaa unionin tuomioistuimelle tilaisuuden lausua vakavien vaikeuksien käsitteestä; tällaiset vaikeudet alustavan tutkinnan päätteeksi synnyttävät komission velvollisuuden aloittaa valtiontukien valvontamenettelyn toinen vaihe eli muodollinen tutkintamenettely.

6.

Neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 ( 5 ) 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Ilmoituksen alustava tutkinta ja komission päätökset”, säädetään seuraavaa:

”– –

3.   Jos komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta [sisä]markkinoille ei ole epäilyjä ja jos toimenpide kuuluu [SEUT 107 artiklan 1 kohdan] soveltamisalaan, se päättää, että tuki soveltuu [sisä]markkinoille, jäljempänä ’vastustamatta jättämistä koskeva päätös’. Päätöksessä on mainittava, mitä perustamissopimuksen mukaista poikkeusta on sovellettu.

4.   Jos komissio alustavan tutkinnan jälkeen toteaa, että ilmoitetun toimenpiteen soveltuvuudesta [sisä]markkinoille on epäilyjä, se päättää aloittaa [SEUT 108 artiklan 2 kohdassa] määrätyn menettelyn, jäljempänä ’muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös’.

– –”

7.

Tempusilla on lupa sähköntoimitukseen Yhdistyneessä kuningaskunnassa, ja se myy sähkönkulutuksen hallinnassa sovellettavaa teknologiaa eli ”kysyntäjoustoa” yksityishenkilöille ja ammattilaisille.

8.

Tempus auttaa asiakkaitaan siirtämään sen osan sähkönkulutuksestaan, joka ei ole sidottu aikaan, ajankohtiin, jolloin tukkuhinnat ovat alhaalla joko kysynnän vähäisyyden vuoksi tai koska uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä on runsaasti tarjolla, jolloin se on edullisempaa. Tätä tarkoitusta varten Tempus tekee muiden kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden tapaan sopimuksia sellaisten sähkönkuluttajien kanssa, jotka ovat yleensä teollisuus- ja liikeasiakkaita tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja sopimuksissa on sovittu, että asiakas suostuu joustavuuteen sähkönkulutuksessaan tietyllä aikavälillä. Kysyntäjoustoa soveltava toimija laskee sitten kaikilta joustavilta asiakkailta saatavilla olevan kokonaiskapasiteetin tietyllä hetkellä ja voi sitten tarjota tätä kapasiteettia sähköverkonhaltijalle, tässä tapauksessa National Gridille (jäljempänä NG); se siirtää vastineena maksettavan maksun joustavalle asiakkaalle ja pitää itsellään voittomarginaalin.

9.

Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 2013 energialain (UK Energy Act 2013) ja sen perusteella annettujen täytäntöönpanosäädösten, etenkin vuoden 2014 sähkökapasiteettiasetuksen (Electricity Capacity Regulations 2014) ja vuoden 2014 kapasiteettimarkkinasääntöjen (Capacity Market Rules 2014), perusteella Yhdistynyt kuningaskunta otti käyttöön tukijärjestelmän, jolla tuetaan sähkökapasiteetin tarjoajia Ison-Britannian sähkömarkkinoilla (jäljempänä tarkasteltava toimenpide). Tarkasteltavalla toimenpiteellä Yhdistynyt kuningaskunta on ottanut käyttöön sähkökapasiteettimarkkinat, jotka muodostuvat kapasiteetin riittävyyden takaamiseen tarvittavan kapasiteetin hankkimiseksi järjestettävistä keskitetyistä huutokaupoista. Tukijärjestelmässä sähkökapasiteetin tarjoajalle maksetaan korvaus vastineena sitoutumisesta toimittamaan sähköä – sitoumuksen noudattamatta jättämisestä seuraa sanktioita – tai vähentämään tai siirtämään sähkönkulutusta sähköverkkoa kuormittavien kulutuspiikkien aikaan.

10.

Kapasiteettimarkkinat toimivat seuraavasti.

11.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus vahvistaa tarvittavan kapasiteettimäärän keskitetysti sähköverkonhaltijan, National Gridin, suosituksen perusteella. Päätös siitä, kuinka paljon kapasiteettia kussakin kapasiteettihuutokaupassa ostetaan, perustuu luotettavuusstandardiin. Luotettavuusstandardi on objektiivinen sähkön toimitusvarmuuden taso. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on asettanut luotettavuusstandardin, joka vastaa tehovajeen odotusarvoa 3 tuntia vuodessa. Tällöin verkon käyttövarmuuden taso on 99,97 prosenttia. Tehovajeen odotusarvo tarkoittaa niiden tuntien/jaksojen määrää vuodessa, joina pitkällä aikavälillä on tilastollisesti odotettavissa, ettei tarjonta vastaa kysyntää.

12.

Neljä vuotta myöhemmin toimitettavaksi tuleva tarvittava kapasiteetti kaupataan joka vuosi (jäljempänä T‑4-huutokaupat). Esimerkiksi vuonna 2014 huutokaupattava kapasiteetti on määrä toimittaa vuosina 2018–2019, ja toimituskausi on 1.10.2018–30.9.2019. Toinen huutokauppa järjestetään kuitenkin päähuutokaupan toimitusvuotta edeltävänä vuonna (jäljempänä T‑1-huutokaupat). T‑1-huutokaupoilla varmistetaan hankittavan kapasiteetin oikea määrä, kun tarkempia kysyntäennusteita on käytettävissä, ja se on tärkeä tekijä, jotta kysyntäjoustokapasiteetti voi osallistua aktiivisesti mekanismiin (koska kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden on vaikea osallistua huutokauppaan neljä vuotta ennen toimitusta).

13.

Tietty kapasiteettimäärä pidätetään T‑4-huutokaupoista ja ”varataan” T‑1-huutokauppoihin. Varatun kapasiteetin määrän on perustuttava arvioon ”kannattavasta” kysyntäjoustokapasiteetista, joka voi osallistua T‑1-huutokauppaan. Jos kysyntä on laskenut T‑4- ja T‑1-huutokauppojen välillä, T‑1-huutokaupassa huutokaupattavan kapasiteetin määrää pienennetään. Riidanalaisen päätöksen mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on sitoutunut asettamaan T‑1-huutokauppaan vähintään 50 prosenttia neljä vuotta aiemmin ”varatusta” kapasiteetista. T‑4- ja T‑1-huutokaupat muodostavat pysyvän järjestelmän. Tämän pysyvän järjestelmän lisäksi käytössä on siirtymäjärjestelmä (koska ennen toimituskautta 2018–2019 oli tarkoitus järjestää siirtymäkauden huutokauppoja, jotka ovat avoinna lähinnä kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille).

14.

Pysyvät huutokaupat ovat avoinna nykyisille ja uusille tuottajille, kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille ja varastointia harjoittaville toimijoille (lukuun ottamatta rajayhdysjohtojen haltijoita ja ulkomaisia kapasiteetin tarjoajia tilapäisesti koskevaa poikkeusta). Kapasiteettimarkkinoille osallistuvia tuottajia ja kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita kutsutaan kapasiteettimarkkinayksiköiksi (Capacity Market Unit). Näiden yksiköiden on läpäistävä esivalintaprosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa, että huutokauppaan osallistuvat toimijat voivat toimittaa tarjoamansa kapasiteetin. Kysyntäjoustoa soveltavat kapasiteettimarkkinayksiköt määritellään sillä perusteella, että ne sitoutuvat vähentämään kysyntää, minkä seurauksena niiden asiakkaiden pitäisi vähentää tuomansa sähkön määrää ja/tai viedä käytössään olevilla tuotantoyksiköillä tuottamaansa sähköä.

15.

Kaikki huutokaupat ovat laskevia ja perustuvat selvityshintaan, toisin sanoen kaikille valituille tarjouksen tekijöille maksetaan viimeisen hyväksytyn tarjouksen mukainen hinta. Huutokaupan aluksi ilmoitetaan korkea hinta, ja osallistujat esittävät sitten tarjouksia ja ilmoittavat, minkä kapasiteettimäärän ne ovat valmiita tarjoamaan kyseisellä hinnalla. Prosessia toistetaan useita kertoja ennalta määritetyn aikataulun mukaisesti aina siihen asti, kunnes löydetään alin hinta, jossa kysyntä vastaa tarjontaa, eli selvityshinta. Kaikille valituille tarjouksen tekijöille maksetaan sama selvityshinta.

16.

Jos kapasiteetin tarjoaja hyväksytään, sen kanssa tehdään kapasiteettisopimus selvityshinnalla. Kapasiteettisopimuksen voimassaoloaika vaihtelee. Valtaosa nykyisistä kapasiteetin tarjoajista voi tehdä vuoden voimassa olevia sopimuksia. Jos kapasiteetin tarjoajan laitemenot ovat yli 125 Englannin puntaa (GBP; noin 141 euroa) kilowattia kohti – kuten silloin, kun kyseessä on uudistettava voimala –, se pystyy tekemään enintään kolme vuotta voimassa olevan sopimuksen. Jos kapasiteetin tarjoajan laitemenot ovat yli 250 GBP (noin 282 euroa) kilowattia kohti – kuten silloin, kun rakennetaan uusi voimala –, se pystyy tekemään enintään 15 vuotta voimassa olevan sopimuksen. Yli vuoden voimassa olevia sopimuksia tehdään ainoastaan T‑4-huutokaupoissa.

17.

Kapasiteetin tarjoajille suoritettavat kapasiteettimaksut vastaavat valittujen kapasiteetin tarjoajien kapasiteettihuutokaupassa tarjoamaa kapasiteettimäärää kerrottuna selvityshinnalla. Kapasiteetista maksettavien korvausten kustannuksista vastaavat kaikki hyväksytyt sähköntoimittajat (jäljempänä kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä) näiltä toimittajilta perittävän maksun muodossa (jäljempänä sähkötoimittajilta perittävä maksu). Sähköntoimittajilta perittävä maksu määritetään niiden markkinaosuuden perusteella, ja laskennassa otetaan huomioon rekisteröity kysyntä arkipäivisin kello 16–19 marraskuusta helmikuuhun; tavoitteena on kannustaa sähköntoimittajia saamaan asiakkaidensa sähkönkysyntä vähentymään aikoina, jolloin kulutus on yleensä huipussaan. Riidanalaisen päätöksen mukaan tämän pitäisi johtaa tarvittavan kapasiteetin vähentymiseen ja sen ohella kapasiteettimarkkinoiden kustannusten pienentymiseen.

18.

Riidanalaisessa päätöksessä komissio päätti olla vastustamatta tarkasteltavaa toimenpidettä ja antoi luvan sen toteuttamiseen enintään kymmeneksi vuodeksi. Riidanalaisen päätöksen mukaan toimenpide oli valtiontukea mutta soveltui sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, koska se täytti suuntaviivojen 3.9 kohdan, jonka otsikko on ”Tuotannon riittävyyttä edistävä tuki”, kriteerit.

19.

Kuten edellä 1 kohdassa mainittiin, valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen sillä perusteella, ettei komissio ollut aloittanut SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä.

20.

Unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin totesi, ettei komissio voi pysyttäytyä valtiontukien valvontamenettelyn alustavassa vaiheessa vaan on velvollinen aloittamaan muodollisen tutkintamenettelyn, jos kaikkia epäilyjä suunnitellun toimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuudesta ei voida poistaa alustavassa tutkinnassa. Sen mukaan Tempusilla oli todistustaakka tällaisten epäilyjen olemassaolosta. Tempusin ei tätä varten ollut pakko esittää kaikkia seikkoja, jotka voivat osoittaa tarkasteltavan toimenpiteen sisämarkkinoille soveltumattomuuden. Oli pikemminkin riittävää, että Tempus esittää syyt, joiden vuoksi se katsoo, että komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi lisäksi, että epäilyjen olemassaolon osoittamiseksi Tempus saattoi vedota paitsi kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, joita komissiolla oli käytettävissään riidanalaista päätöstä tehdessään, myös kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, joita sillä on voinut olla tuolloin käytettävissään. Tämä johtui siitä, että komissiolla oli mahdollisuus – ja tarvittaessa velvollisuus – etsiä merkityksellisiä tietoja muista lähteistä sen sijaan, että se rajoittaa tarkastelunsa ilmoitukseen sisältyneisiin seikkoihin.

21.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin muistutti, että oikeuskäytännön mukaan komission alustavan tutkinnan aikana kattaman tarkastelualan laajuus ja asian monitahoisuus voivat osoittaa epäilyjen olemassaolon. Se totesi nyt käsiteltävässä tapauksessa, että tarkasteltava toimenpide on merkittävä, monimutkainen ja uudenlainen. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että se, että alustava tutkinta kesti vain kuukauden , mikä on vähemmän kuin asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 5 kohdassa säädetty kahden kuukauden ajanjakso, ei antanut aihetta katsoa, että tämä olisi todistusvoimainen viite, jonka perusteella voitaisiin päätellä alustavan tutkimuksen päätteeksi, ettei epäilyjä ole, koska huomioon oli otettava ilmoitusta edeltävä vaihe, joka oli kestänyt noin 18 kuukautta ja siten pitempään kuin suunniteltu kaksi kuukautta, jonka se komission 16.6.2009 antamien valtiontuen tarkastusmenettelyissä sovellettavien käytännesääntöjen (jäljempänä käytännesäännöt) mukaan yleensä kestää. ( 6 ) Lisäksi kyseisen pitkän ilmoitusta edeltävän vaiheen päätteeksi komissiolla oli edelleen epäilyjä tarkasteltavan toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille, sillä se pyysi Yhdistynyttä kuningaskuntaa toimittamaan lisätietoja joistain keskeisistä kohdista. Unionin yleinen tuomioistuin päätteli tästä, että ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto ja se, että kolme erityyppistä toimijaa oli esittänyt tarkasteltavasta toimenpiteestä huomautukset, muodostivat viitteen tällaisten epäilyjen olemassaolosta. Tämän jälkeen se katsoi, että oli tutkittava, voivatko myös riidanalaisen päätöksen sisältöön liittyvät seikat olla viite siitä, että komissiolla olisi pitänyt olla epäilyjä.

22.

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että se, että komissio ei tutkinut riittävästi kysyntäjouston potentiaalista asemaa kapasiteettimarkkinoilla, oli viite siitä, että tarkasteltavan toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille oli epäilyjä. Koska riidanalaisessa päätöksessä viitattiin 30.6.2014 annettuun teknisen asiantuntijaryhmän (jäljempänä asiantuntijaryhmä) selontekoon, jossa todettiin, ettei kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista ollut kattavia tietoja (jäljempänä asiantuntijaryhmän selonteko), komissio oli tietoinen kysyntäjoustossa piilevän potentiaalin huomioon ottamiseen liittyvistä vaikeuksista ja näin ollen siihen liittyvästä riskistä, ettei tätä potentiaalia oteta riittävästi huomioon tarkasteltavassa toimenpiteessä. Sen sijaan, että komissio olisi tehnyt oman tutkimuksensa kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista, se hyväksyi Yhdistyneen kuningaskunnan esittämät menettelysäännöt (nimittäin muun muassa, että sitä koskevat tiedot saadaan ensimmäisessä T‑4-huutokaupassa ja että NG teettäisi tutkimuksen kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista).

23.

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei komissio ollut tutkinut riittävästi, syrjittiinkö kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita tuottajiin nähden.

24.

Ensinnäkin kapasiteettisopimusten voimassaoloajasta unionin yleinen tuomioistuin totesi, että kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille voitiin tarjota ainoastaan vuoden voimassa olevia sopimuksia, kun taas tietyille tuottajille (jotka rakentavat uusia voimaloita tai uudistavat vanhoja) voitiin tarjota sopimuksia, jotka ovat voimassa 3 tai 15 vuotta. Unionin yleinen tuomioistuin myös totesi, että yli vuoden voimassa olevien kapasiteettisopimusten tarjoaminen tietyille kapasiteetin tarjoajille (nimittäin niille, jotka rakentavat uusia voimaloita tai uudistavat vanhoja) on perusteltua näiden korkeampien pääomamenojen ja investointien rahoituksen saantiin liittyvien vaikeuksien vuoksi. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan oli niin, että koska Yhdistyneen kuningaskunnan komissiolle toimittamat tiedot koskivat vain uusia voimaloita rakentavien tuottajien rahoitustarpeita, komission olisi pitänyt kerätä itse enemmän tietoa kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden rahoitustarpeista. Koska se ei ollut tehnyt näin, se ei ollut kyennyt hälventämään epäilyjä, joita liittyi tuottajien ja kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden erilaiseen kohteluun kapasiteettisopimusten voimassaoloajan suhteen.

25.

Toiseksi kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin korosti, että tämä menetelmä oli otettava huomioon arvioitaessa, oliko tarkasteltava toimenpide oikeasuhteinen, koska se vaikutti siihen kapasiteetin määrään, joka on tarpeen hankkia kapasiteettimarkkinoiden kautta, ja sitä kautta tuen määrään. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että Yhdistynyt kuningaskunta oli muuttanut tätä menetelmää hallinnollisen menettelyn kuluessa ( 7 ) ja että komission olisi pitänyt selvittää, tarjottiinko muutetussa kustannusten perinnässä sovellettavassa menetelmässä alun perin ehdotettuun menetelmään sisältynyttä vastaava kannustin vähentää kulutushuippujen aikaista sähkönkulutusta muun muassa kannustamalla kysyntäjoustoon turvautumiseen. Se, ettei komissio tehnyt näin, oli uusi viite epäilyjen olemassaolosta.

26.

Kolmanneksi kapasiteettimarkkinoille osallistumisen edellytyksistä unionin yleinen tuomioistuin totesi, että komission olisi pitänyt määrittää, tarjosiko tarkasteltava toimenpide kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille asianmukaiset kannustimet osallistua T‑1-huutokauppoihin, jotka ovat kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille parempi markkinoillepääsyn väylä, kun otetaan huomioon, että T‑1-huutokauppoihin varattu kapasiteettimäärä oli rajallinen T‑4-huutokauppoihin varattuun kapasiteettimäärään verrattuna, T‑1-huutokauppoja ei varattu kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille ja ettei ollut takeita siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta järjestää T‑1-huutokauppoja, jos T‑4-huutokaupat järjestetään. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komission olisi pitänyt myös tutkia, oliko kysyntäjoustoa soveltavilla toimijoilla asianmukaiset kannustimet osallistua T‑4-huutokauppoihin, koska i) tarkasteltavassa toimenpiteessä edellytettiin, että kaikki T‑4-huutokauppohin osallistuvat toimijat pystyvät vastaamaan kestoltaan avoimiin tehotilanteen vaihteluihin, ii) tarkasteltavassa toimenpiteessä yhtenäistettiin vahvistamattomilta kysyntäjouston kapasiteettimarkkinayksiköiltä edellytetyn tarjoustakauksen määrä ja uusien tuotannon kapasiteettimarkkinayksikköjen tarjoustakauksenmäärä keskenään ja koska iii) siinä asetettiin 2 megawatin vähimmäiskynnysarvo pysyviin huutokauppoihin osallistumiselle.

27.

Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että se, ettei tarkasteltavassa toimenpiteessä maksettu korvausta kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille sähkön siirron ja jakelun aikaisen hävikin vähentämisestä, ei ollut viite epäilyjen olemassaolosta, koska suuntaviivojen 225 kohdassa edellytettiin, että tuen olisi palkittava ”ainoastaan pelkästä sähköntuottajan käytettävissä olemisesta” eikä tuki saisi sisältää korvausta sähkön myynnistä.

28.

Unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että oli olemassa joukko objektiivisia ja yhtäpitäviä viitteitä, jotka koskevat yhtäältä ilmoitusta edeltävän vaiheen kestoa ja olosuhteita ja toisaalta riidanalaisen päätöksen sisällön epätäydellisyyttä ja riittämättömyyttä, joka johtuu siitä, ettei komissio ole tehnyt asianmukaista tutkimusta alustavan tutkinnan aikana erinäisistä kapasiteettimarkkinoita koskevista seikoista, mikä osoitti komission antaneen riidanalaisen päätöksen epäilyistä huolimatta. Unionin yleinen tuomioistuin kumosi näin ollen riidanalaisen päätöksen tutkimatta Tempusin esittämää toista kanneperustetta, joka koski puutteellisia perusteluja.

29.

Nyt käsiteltävässä valituksessa komissio vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, hylkää ensimmäisessä oikeusasteessa riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi nostetun kanteen tai toissijaisesti palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen toisen kanneperusteen tutkimiseksi ja joka tapauksessa velvoittaa Tempusin korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

30.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tukee komission pääasiallista vaatimusta ja toissijaista vaatimusta.

31.

Puolan hallitus, joka hyväksyttiin väliintulijaksi komission vaatimusten tukemiseksi, tukee samoja vaatimuksia.

32.

Tempus väittää, että unionin tuomioistuimen olisi perustellulla määräyksellä jätettävä komission ainoa valitusperuste tutkimatta siltä osin kuin komissio riitauttaa ensinnäkin tarkasteltavan toimenpiteen ominaisuuksia, sekä alustavan tutkinnan että ilmoitusta edeltävän vaiheen kestoa ja niin sanottujen kanteluiden monilukuisuutta ja alkuperää koskevan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin ja toiseksi kustannusten perinnässä sovellettavaa menetelmää koskevan unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin. Tempus väittää lisäksi, että unionin tuomioistuimen olisi joka tapauksessa hylättävä valitus. Toissijaisesti, jos unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion, Tempus vaatii, että se ratkaisee lopullisesti ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen toisen kanneperusteen ja kumoaa riidanalaisen päätöksen. Tempus myös vaatii, että unionin tuomioistuin velvoittaa komission vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Tempusin oikeudenkäyntikulut sekä velvoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

33.

Prosessinjohtotoimina unionin tuomioistuin kehotti kaikkia kirjallisia huomautuksia esittäneitä osapuolia vastaamaan kirjallisesti sen esittämään kysymykseen. Komissio, Tempus, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Puolan hallitus vastasivat siihen unionin tuomioistuimen asettamassa määräajassa.

34.

Olen tullut siihen tulokseen, että jäljempänä esitettävistä syistä valituksenalainen tuomio on kumottava ja unionin tuomioistuimen on ratkaistava asia lopullisesti ja hylättävä ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne. Tutkin siten jäljempänä ensin valitusta (A osa) ja sen jälkeen unionin yleisessä tuomioistuimessa nostettua kannetta (B osa).

35.

Komissio esittää yhden ainoan valitusperusteen, jossa se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 2 ja 3 kohtaa todetessaan, että alustavan tutkinnan päättyessä tarkasteltavan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevaan arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia ja että näin ollen komission olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely.

36.

Tämä valitusperuste jakautuu kahteen osaan.

37.

Ainoan valitusperusteensa ensimmäisessä osassa, jossa riitautetaan valituksenalaisen tuomion 68–72, 79–83, 85, 90–92, 101–109 ja 111 kohta, komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen määritellessään vaatimukset vakavien vaikeuksien olemassaolon osoittamiselle ja ottaessaan huomioon tiettyjä tekijöitä viitteinä tällaisista vaikeuksista.

38.

Tarkemmin ottaen komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellistä oikeudellista arviointiperustetta katsoessaan, että Tempus voi osoittaa vakavien vaikeuksien olemassaolon yksinkertaisesti esittämällä syyt, joiden vuoksi se katsoo, että tällaisia vaikeuksia oli, sen sijaan, että sen olisi tosiasiallisesti näytettävä nämä epäilyt toteen, ja että tätä tarkoitusta varten Tempus voi vedota kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, jotka olivat tai olisivat voineet olla komission käytettävissä riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana. Komission näkemyksen mukaan se voi alustavassa tutkinnassa tukeutua asianomaisen jäsenvaltion toimittamiin tietoihin, eikä sen tarvitse tutkia omasta aloitteestaan asian olosuhteita. Komissio katsoo lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se otti huomioon viitteinä vakavien vaikeuksien olemassaolosta seuraavat tekijät: i) tarkasteltavan toimenpiteen ominaisuudet, kuten sen tekninen monimutkaisuus ja uudenlaisuus sekä tuen määrä – koska näillä tekijöillä ei itsessään ole mitään vaikutusta sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin; ii) ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto – koska asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 5 kohdan mukaan kahden kuukauden määräaika tuen vastustamista koskevan päätöksen tekemiselle alkaa täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja mikä tahansa ennen virallisen ilmoituksen antamista kulunut ajanjakso on jätettävä huomiotta; ja iii) kolmansien oma-aloitteisesti esittämien huomautusten määrä ja alkuperä – koska alustavassa tutkinnassa komissiolla on velvollisuus tutkia kanteluja eikä oma-aloitteisesti esitettyjä huomautuksia. Komissio riitauttaa myös unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan etenkin monimutkaisen toimenpiteen tapauksessa ilmoitusta edeltävän vaiheen tarkoituksena ei ole arvioida toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille.

39.

Ainoan valitusperusteensa toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen moittiessaan komissiota siitä, ettei se ollut tutkinut asianmukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan kapasiteettimarkkinoiden tiettyjä näkökohtia.

40.

Komissio riitauttaa ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 146, 152 ja 154–156 kohtaan sisältyvän unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan kysyntäjouston potentiaalista asemaa kapasiteettimarkkinoilla koskevaan arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia. Komissio etenkin väittää, että riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana kysyntäjoustoteknologia oli vielä alkuvaiheessa ja ettei se näin ollen voinut arvioida täysimääräisesti kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden pitkän aikavälin potentiaalia. Komissio myös väittää, että United Kingdom Demand Response Association (Yhdistyneen kuningaskunnan kysyntäjoustoyhdistys, jäljempänä UKDRA), ( 8 ) joka esitti huomautuksia sille 9.6.2014 (jäljempänä 9.6.2014 esitetyt UKDRA:n huomautukset), arvosteli tarkasteltavaa toimenpidettä siitä, että kysyntäjoustoa soveltavat toimijat asetetaan siinä epäedulliseen asemaan muihin kapasiteetin tarjoajiin nähden, eikä siitä, ettei kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia ollut arvioitu oikein. Komissio huomauttaa lisäksi, että huutokauppamekanismi tarjoaa ajantasaisia tietoja kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista. Komissio riitauttaa toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia sen osalta, kohdistuiko kysyntäjoustoa soveltaviin toimijoihin syrjintää tai epäedullista kohtelua kapasiteettisopimusten voimassaoloajan suhteen, sekä kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän ja kapasiteettimarkkinoille osallistumista koskevien edellytystenosalta. Kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kanssa tehdyistä lyhyemmistä sopimuksista komissio esittää, että toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 181, 182, 184, 192 ja 193 kohdassa, sen ei tarvitse tutkia kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden tarkkoja pääomamenoja ja rahoitusta, koska on riidatonta, että tällaisten toimijoiden rahoitustarpeet ovat huomattavasti pienemmät kuin uuden kapasiteetin tuottajien. Kustannusten perinnässä sovellettavasta menetelmästä komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 194–213 kohdassa, että sen olisi pitänyt tutkia, vaikuttiko kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muuttaminen tuen määrään. Komission näkemyksen mukaan kustannusten perinnässä sovellettavaa menetelmää ei voitu ottaa huomioon soveltuvuuden arvioinnissa, koska oikeuskäytännön mukaan tukitoimenpiteen rahoitusmenetelmä on merkityksellinen vain, kun se on olennainen osa toimenpidettä, toisin kuin nyt käsiteltävässä asiassa. Lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta on selittänyt vakuuttavasti, miksi käyttöön otettu menetelmä oli parempi kuin alun perin ehdotettu menetelmä. Kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kapasiteettimarkkinoille osallistumisen edellytyksistä komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, ettei ollut takeita siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta hankkii T‑1-huutokaupoilla vähintään 50 prosenttia näihin huutokauppoihin varatun kapasiteetin määrästä – kuten Yhdistynyt kuningaskunta oli sitoutunut tekemään. Komissio myös vaatii unionin tuomioistuinta katsomaan, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt jättää tutkimatta osallistumiselle asetettua 2 megawatin kynnysarvoa koskeva Tempusin väite, koska tätä väitettä ei esitetty Tempusin unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassa kanteessa vaan sen vastauksessa. Kyseinen väite on joka tapauksessa komission mukaan perusteeton, koska hallinnollisen menettelyn kuluessa yksikään kolmas ei riitauttanut 2 megawatin kynnysarvon luonnehdintaa alhaiseksi.

41.

Tempus väittää, että ainoa valitusperuste on jätettävä osittain tutkimatta ja että se on kokonaisuudessaan perusteeton.

42.

Tempus väittää, että valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton siltä osin kuin siinä väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin määritteli virheellisesti oikeudelliset vaatimukset vakavien vaikeuksien olemassaolon osoittamiselle. Tempusin mukaan oikeuskäytännöstä ja vakavien vaikeuksien käsitteen objektiivisesta luonteesta seuraa, että ilmoituksen sisältämiin tietoihin tukeutumisen sijasta komission on määritettävä näiden tietojen täsmällisyys ja täydellisyys. Oikeuskäytännöstä myös ilmenee, että komission on tarvittaessa laajennettava tarkastelunsa asianomaisen jäsenvaltion toimittamia tietoja laajemmalle.

43.

Tempus väittää lisäksi, että ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta, ja toissijaisesti, että se on perusteeton siltä osin kuin siinä väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen pitäessään viitteinä vakavien vaikeuksien olemassaolosta tarkasteltavan toimenpiteen ominaisuuksia, ilmoitusta edeltävän vaiheen kestoa, kolmansien oma-aloitteisesti esittämien huomautusten lukumäärää ja alkuperää sekä tarkasteltavan toimenpiteen monimutkaisuutta. Kyseinen osa on jätettävä tutkimatta, koska siinä ensinnäkin esitetään tosiseikkoja koskevia kysymyksiä ja koska siinä ei toiseksi yksilöidä tarkasti riitautettavia valituksenalaisen tuomion kohtia. Kyseinen osa on perusteeton, koska kolmansien esittämien huomautusten sisältö (eikä niiden lukumäärä tai alkuperä), ilmoitusta edeltävän vaiheen huomattava kesto (jonka aikana komission esille tuomia tärkeitä seikkoja ei ollut mahdollista ratkaista) ja alustavan tutkintamenettelyn keinotekoinen lyhyys (menettely kesti vain kuukauden eli puolet sen tavanomaisesta kestosta) ovat viitteitä vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

44.

Ainoan valitusperusteen toisesta osasta Tempus väittää, että komission kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista esittämät väitteet ovat perusteettomia. Koska komissio oli tietoinen kysyntäjoustossa piilevästä suuresta potentiaalista, se ei voinut vedota kysyntäjoustoteknologian kehittymättömyyteen jättääkseen arvioimatta kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia.

45.

Tempus väittää lisäksi, että komission väitteet, jotka koskevat kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden syrjintää tai epäedullista kohtelua kapasiteettisopimusten voimassaoloajan, kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän ja kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kapasiteettimarkkinoille osallistumista koskevien edellytysten osalta, on jätettävä osittain tutkimatta ja että ne ovat kokonaisuudessaan perusteettomia. Ensinnäkin kapasiteettisopimusten voimassaoloajasta Tempus väittää, että valitus on perusteeton, koska siinä riitautetaan yksinomaan unionin yleisen tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan komission olisi pitänyt tutkia yksityiskohtaisesti kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden rahoitustarpeet, eikä muita perusteita, joihin unionin yleinen tuomioistuin tukeutui katsoessaan, että kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden syrjintää kapasiteettisopimusten voimassaoloajan suhteen koskevaan arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia. Toiseksi, kun tarkastellaan kustannusten perinnässä sovellettavaa menetelmää, Tempusin mukaan on jätettävä tutkimatta komission väite, jonka mukaan se ei ollut velvollinen tutkimaan sitä, miten kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muuttaminen vaikuttasi tuen kokonaismäärään, koska tämä on tosiseikkoja koskeva kysymys. Toissijaisesti ja joka tapauksessa Tempus väittää, että tämä väite on perusteeton, koska muutettu kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä ei juurikaan kannustanut kuluttajia vähentämään sähkönkulutustaan. Kolmanneksi kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kapasiteettimarkkinoille osallistumisen edellytyksistä Tempus korostaa, ettei komissio riitauta unionin yleisen tuomioistuimen toteamusta, jonka mukaan T‑1-huutokauppoihin varattu kapasiteettimäärä on rajallinen ja kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden on vaikea tarjota T‑4-huutokaupoissa huutokaupattuja merkittäviä kapasiteettimääriä. Tempus myös huomauttaa, että komission olisi pitänyt määrittää, että Yhdistyneen kuningaskunnan sitoumus hankkia vähintään 50 prosenttia T‑1-huutokauppoihin varatusta määrästä oli vahvistettu kansallisessa lainsäädännössä. Tempus huomauttaa lisäksi, ettei pysyviin huutokauppoihin osallistumiselle asetettua 2 megawatin kynnysarvoa voida pitää alhaisena.

46.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tukee komission pääasiallista vaatimusta ja sen toissijaista vaatimusta. Sen mukaan ainoa valitusperuste on perusteltu. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on etenkin yhtä mieltä komission kanssa siitä, että nyt käsiteltävässä asiassa ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto ei ole viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta, että komissio saattoi tukeutua ilmoituksen sisältämiin tietoihin tekemättä omaa tutkimusta ja että unionin yleisen tuomioistuimen vakavien vaikeuksien olemassaolon osoittamiselle asettamat vaatimukset ovat selvästi liian alhaiset ja niissä jätetään huomiotta komission harkintavalta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus katsoo lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen pitäessään viitteinä vakavien vaikeuksien olemassaolosta sitä, ettei komissio tutkinut asianmukaisesti kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia, kapasiteettisopimusten voimassaoloaikaa, kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muuttamista ja kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kapasiteettimarkkinoille osallistumisen edellytyksiä.

47.

Puolan hallitus tukee komission vaatimuksia. Se etenkin väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen siirtäessään todistustaakan komissiolle, kun se vaati komissiota osoittamaan, ettei vakavia vaikeuksia ollut, sen sijaan että olisi vaatinut kantajaa osoittamaan tällaisten vaikeuksien olemassaolon. Puolan hallitus väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi suuntaviivoja virheellisesti kysyntäjoustossa piilevän potentiaalin arvioinnin osalta ja että se totesi virheellisesti, että komission olisi pitänyt tutkia, vaikuttiko uusi kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden pääsyyn kapasiteettimarkkinoille. Puolan hallitus tukee lisäksi komission vaatimusta, jonka mukaan unionin tuomioistuimen on todettava, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt jättää tutkimatta 2 megawatin osallistumisen kynnysarvoa koskeva Tempusin väite. Tämä väite on joka tapauksessa perusteeton, koska 2 megawatin kynnysarvo on eurooppalaisten standardien mukaan alhainen.

48.

Ennen kuin tutkin komission ainoan valitusperusteen sisältöä (c jakso), arvioin jäljempänä ensin komission vaatimusta, jonka mukaan unionin tuomioistuimen on kumottava valituksenalainen tuomio siltä osin kuin siinä ei jätetty tutkimatta osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvoa koskevaa Tempusin väitettä (a jakso), ja toiseksi Tempusin valituksesta esittämiä oikeudenkäyntiväitteitä (b jakso).

49.

Komissio, jota Puolan hallitus tukee, vaatii unionin tuomioistuinta toteamaan, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt jättää tutkimatta Tempusin väite, jonka mukaan osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvo oli korkea ja esti kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kapasiteettimarkkinoille osallistumisen. ( 9 ) Komission mukaan tätä väitettä ei esitetty Tempusin riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi nostamassa kanteessa vaan ainoastaan sen vastauksessa.

50.

Tämä vaatimus on mielestäni hylättävä.

51.

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 84 artiklan 1 kohdan mukaan asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Peruste tai väite, jolla laajennetaan kannekirjelmässä aikaisemmin – nimenomaisesti tai implisiittisesti – esitettyä perustetta ja jolla on läheinen yhteys tähän perusteeseen, on kuitenkin otettava tutkittavaksi. ( 10 ) Nyt käsiteltävässä asiassa, kuten unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 254 kohdassa, edellä 49 kohdassa tiivistetysti esitetyn Tempusin väitteen oli katsottava laajentavan sen ensimmäisessä oikeusasteessa toimittamassa kannekirjelmässä esitettyä väitettä kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden syrjinnästä, jonka vuoksi komission olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely.

52.

Komission edellä 49 kohdassa tiivistetysti esitetty vaatimus on siten hylättävä.

53.

Tempus esittää, että tietyt komission ainoan valitusperusteensa ensimmäisen ja toisen osan tueksi esittämät väitteet on jätettävä tutkimatta.

54.

Tempus väittää ensinnäkin, että ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin siinä väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen pitäessään viitteinä vakavien vaikeuksien olemassaolosta seuraavia tekijöitä: tarkasteltavan toimenpiteen ominaisuudet, ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto, kolmansien esittämien huomautusten lukumäärä ja alkuperä sekä tarkasteltavan toimenpiteen monimutkaisuus. Tempus katsoo ensinnäkin, että nämä ovat tosiseikkoja koskevia kysymyksiä, ja toiseksi, ettei valituksessa yksilöidä riitautettavia valituksenalaisen tuomion kohtia.

55.

Tämä tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumista koskeva väite ei mielestäni voi menestyä.

56.

Ensinnäkin edellä 54 kohdassa esitetyssä väitteessä tuodaan esille oikeuskysymyksiä eikä tosiseikkoja koskevia kysymyksiä.

57.

Komissio väittää, että tietyt tekijät eivät voi itsessään ja ainoastaan luonteeltaan olla viitteitä vakavien vaikeuksien olemassaolosta. Komission mukaan tämä pätee tukitoimenpiteen ominaisuuksiin ja etenkin toimenpiteen monimutkaisuuteen (koska oikeuskäytännön mukaan toimenpiteen monimutkaisuus voi juuri oikeuttaa pidemmän alustavan tutkintamenettelyn sen sijaan, että se synnyttäisi automaattisesti velvollisuuden aloittaa muodollinen tutkintamenettely), ilmoitusta edeltävän vaiheen kestoon (koska ainoastaan alustavan tutkintamenettelyn kestoa voidaan pitää viitteenä vakavien vaikeuksien olemassaolosta) ja kolmansien esittämien huomautusten lukumäärään ja alkuperään (koska alustavan tutkinnan yhteydessä komissio on velvollinen tutkimaan kantelut muttei kolmansien oma-aloitteisesti esittämiä huomautuksia). Kysymys siitä, onko kukin näistä tekijöistä itsessään ja ainoastaan luonteeltaan merkityksellinen sen määrittämisen kannalta, onko vakavia vaikeuksia olemassa, on selvästi oikeuskysymys.

58.

Toiseksi Tempusin väitteestä poiketen valituksessa yksilöidään valituksenalaisen tuomion kohdat, joihin edellä 54 kohdassa esitetty väite kohdistuu.

59.

Valituksessa viitataan seuraaviin: ”79 kohtaan ja sitä seuraaviin kohtiin” sen väitteen osalta, jonka mukaan tukitoimenpiteen ominaisuuksia ei voida pitää viitteenä vakavien vaikeuksien olemassaolosta; ”85, 92, 106, 109 ja 111 kohtaan” ilmoitusta edeltävän vaiheen keston merkityksellisyyden osalta ja ”101–109 kohtaan (– – etenkin 108, 109 ja 111 kohtaan)” kolmansien esittämien huomautusten lukumäärän ja alkuperän merkityksellisyyden osalta. Valitus täyttää näin ollen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 2 kohdan vaatimukset, joiden mukaan oikeudellisissa perusteluissa ja perusteissa, joihin vedotaan, on yksilöitävä täsmällisesti, mitkä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun perustelujen kohdat riitautetaan.

60.

Vaikka etenkin tukitoimenpiteen ominaisuuksia koskevan väitteen osalta katsottaisiinkin, ettei valituksessa yksilöidä täsmällisesti riitautettavia valituksenalaisen tuomion kohtia, komission väite vaikuttaa kokonaisuutena ottaen riittävän selvältä, jotta voidaan yksilöidä ne valituksenalaisen tuomion kohdat, jotka riitautetaan (nimittäin 79 ja 110–115 kohta, joissa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että tarkasteltava toimenpide on merkittävä, monimutkainen ja uudenlainen ja että nämä ominaisuudet voivat osoittaa vakavien vaikeuksien olemassaolon). ( 11 )

61.

Toiseksi Tempus väittää, että valitusperusteen toinen osa on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin se kohdistuu valituksenalaisen tuomion 208–212 kohtaan – toisin sanoen siltä osin kuin siinä väitetään, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että komission olisi pitänyt selvittää, säilytettiinkö kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muutoksessa vastaava kannustin vähentää sähkönkulutusta ja vaikuttiko se tuen määrään. Tempusin mukaan komissio vaatii näin unionin tuomioistuinta arvioimaan tosiseikkoja uudelleen.

62.

Tämä oikeudenkäyntiväite on mielestäni hylättävä. Jos muutettu kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä ei kannusta riittävästi kuluttajia vähentämään kulutushuippujen aikaista sähkönkulutustaan muun muassa käyttämällä kysyntäjoustoa, tämä kyseenalaistaisi tarkasteltavan toimenpiteen oikeasuhteisuuden. Kyseessä on oikeuskysymys.

63.

Katson, että ainoa valitusperuste voidaan ottaa kokonaisuudessaan tutkittavaksi.

64.

Komissio esittää yhden ainoan valitusperusteen, jossa se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti SEUT 108 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 2 ja 3 kohtaa todetessaan, ettei komissio voinut todeta tarkasteltavan toimenpiteen soveltuvan sisämarkkinoille aloittamatta muodollista tutkintamenettelyä. Ennen näiden ainoan valitusperusteen kahden osan arvioimista esitän muutamia alustavia huomautuksia.

65.

Muistutan, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan SEUT 108 artiklassa tarkoitetussa valtiontukien valvontamenettelyssä on erotettava toisistaan yhtäältä kyseisen artiklan 3 kohdan mukainen tukien alustava tutkintavaihe, jonka tarkoituksena on ainoastaan se, että komissio voi tehdä ensimmäiset päätelmänsä kyseisen tuen osittaisesta tai täydellisestä soveltuvuudesta sisämarkkinoille, ja toisaalta tämän saman artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tutkintavaihe, jolla tähdätään siihen, että komissio saa käyttöönsä kattavat tiedot kaikista asiaan liittyvistä seikoista. ( 12 )

66.

Tämä toinen vaihe on valinnainen. Oikeuskäytännön mukaan komissio voi kuitenkin pysyttäytyä SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa alustavassa tutkintavaiheessa tehdäkseen tuen hyväksyvän päätöksen vain, jos se voi alustavan tutkinnan päättyessä vakuuttua tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Jos alustavan tutkinnan perusteella komissio on sitä vastoin tullut toisenlaiseen tulokseen tai ei ole kyennyt ratkaisemaan kaikkia tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevaan arviointiin liittyviä vaikeuksia, sillä on velvollisuus aloittaa tätä varten SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely. ( 13 )

67.

Kuten edellä 3 ja 4 kohdassa todettiin, nyt käsiteltävässä asiassa tutkittuaan alustavasti tarkasteltavan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille komissio päätti asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 3 kohdan perusteella olla vastustamatta kyseistä toimenpidettä, koska sen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin ei liittynyt vakavia vaikeuksia. Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen sillä perusteella, että tällaisia vaikeuksia oli ja että komissio ei näin ollen voinut todeta tarkasteltavan toimenpiteen soveltuvan sisämarkkinoille aloittamatta SEUT 108 artiklan 2 kohdan mukaista muodollista tutkintamenettelyä. Unionin tuomioistuimen menettelyssä komissio väittää, ettei se kohdannut vakavia vaikeuksia, kun taas Tempus väittää, että se kohtasi niitä.

68.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä todetaan, että koska vakavien vaikeuksien käsite on luonteeltaan objektiivinen, tällaisten vaikeuksien olemassaoloa on arvioitava ottamalla huomioon sekä olosuhteet, joiden vallitessa komissio teki päätöksensä alustavan tutkinnan päätteeksi, että komission perusteluinaan käyttämät arviot. Tästä seuraa, että asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 3 kohtaan perustuvan vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen laillisuus riippuu siitä, olisiko komissiolla ilmoitettua toimenpidettä koskevassa alustavassa tutkintavaiheessa käytettävissä olleiden tietojen ja selvityksen arvioinnin pitänyt objektiivisesti herättää epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. ( 14 )

69.

Lisäksi silloin, kun kantaja vaatii vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen kumoamista, sen on esitettävä näyttö tuen sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevien epäilysten olemassaolosta. Tämä näyttö voidaan esittää useilla yhtäpitävillä viitteillä, koska epäilyn olemassaoloa on arvioitava sekä vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen tekemiseen liittyvien olosuhteiden että sen sisällön perusteella ottaen huomioon komission kyseisessä päätöksessä esittämien arviointien lisäksi sen tiedossa olleet seikat, kun se lausui asianomaisen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. ( 15 )

70.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin piti viitteinä vakavien vaikeuksien olemassaolosta seuraavia tekijöitä: ensinnäkin Yhdistyneen kuningaskunnan ja komission välisen yhteydenpidon kesto (ilmoitusta edeltävä vaihe mukaan luettuna) ja riidanalaisen päätöksen antamiseen liittyvät olosuhteet (Yhdistyneelle kuningaskunnalle esitetyt tietopyynnöt, tarkasteltavasta toimenpiteestä järjestetty valtakunnallinen julkinen kuuleminen ja kolmen erityyppisen toimijan esittämät huomautukset) ja toiseksi se, ettei komissio tehnyt asianmukaista tutkimusta muun muassa kysyntäjouston asemasta kapasiteettimarkkinoilla, kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille tarjottujen kapasiteettisopimusten voimassaoloajasta, kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muuttamisesta ja kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kapasiteettimarkkinoille osallistumisen tietystä edellytyksistä. Edellä 69 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan ensiksi mainitut tekijät koskevat riidanalaisen päätöksen antamiseen liittyneitä olosuhteita, ( 16 ) kun taas jälkimmäiset koskevat riidanalaisen päätöksen sisältöä. ( 17 )

71.

Unionin tuomioistuimen menettelyssä on kyse siitä, riittävätkö nämä tekijät osoittamaan vakavien vaikeuksien olemassaolon. Ainoan valitusperusteen ensimmäisessä osassa riitautetaan lähinnä tekijät, jotka koskevat riidanalaisen päätöksen antamiseen liittyneitä olosuhteita, kun taas sen toisessa osassa riitautetaan kyseisen päätöksen sisältöä koskevat tekijät.

72.

Tältä osin on huomautettava, että vaikka komissio voi aloittaa keskustelut asianomaisen jäsenvaltion tai kolmansien kanssa ratkaistakseen mahdollisesti ilmenneet vaikeudet alustavan tutkinnan kuluessa, ( 18 ) EUT-sopimuksessa velvoitetaan komissio kehottamaan niitä, joita asia koskee, esittämään huomautuksensa kuitenkin ainoastaan muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä. ( 19 ) Tempus väittää siten, että jos komissio olisi aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn, se olisi saanut mahdollisuuden esittää huomautuksia ja siten saada komission muuttamaan kapasiteettimarkkinoita koskevaa arviointiaan ottamalla asianmukaisesti huomioon kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden aseman.

73.

Totean lisäksi, että oikeuskäytännössä viitataan joko ”epäilyjen” ( 20 ) – asetuksessa N:o 659/1999 ja neuvoston asetuksessa (EU) 2015/1589 ( 21 ) käytetty käsite – tai ”vakavien vaikeuksien” olemassaoloon ( 22 ) – unionin tuomioistuimen alun perin käyttämä käsite. ( 23 ) Unionin tuomioistuin vaikuttaa käyttävän näitä kahta käsitettä erotuksetta ja toistensa synonyymeina. Ensiksi tai viimeksi mainitun käsitteen käytöstä ei etenkään voida päätellä mitään näyttövaatimuksesta, jota sovelletaan sen osoittamiseen, että muodollinen tutkintamenettely on aloitettava (koska samaan oikeuskäytäntöön viitataan kaikissa tuomioissa riippumatta siitä, kumpaa käsitettä kulloisessakin asiassa käytetään). Käytän tässä ratkaisuehdotuksessa vakavien vaikeuksien käsitettä, koska unionin tuomioistuin käyttää sitä hieman useammin.

74.

Ainoan valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin asetti virheellisen alhaisen näyttövaatimuksen sen osoittamiselle, että tukitoimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liittyy vakavia vaikeuksia, ja että oli väärin tukeutua tiettyihin tekijöihin viitteinä tällaisten vaikeuksien olemassaolosta. Ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa koostuu viidestä väitteestä. Ensimmäisessä väitteessään komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että alustavan tutkinnan yhteydessä komission on otettava huomioon paitsi asianomaisen jäsenvaltion sen käyttöön asettamat tiedot myös kaikki merkitykselliset tiedot, jotka saattoivat olla sen käytettävissä tutkinnan aikana, ja että näin ollen Tempus voi vedota myös viimeksi mainittuihin tietoihin sen osoittamiseksi, että alustavan tutkinnan päättyessä oli olemassa vakavia vaikeuksia. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin sovelsi komission näkemyksen mukaan virheellisen alhaista näyttövaatimusta (jäljempänä ensimmäinen väite). Toisessa, kolmannessa ja neljännessä väitteessään komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen ottaessaan huomioon viitteinä vakavien vaikeuksien olemassaolosta seuraavat: tarkasteltavan toimenpiteen ominaisuudet, kuten sen uutuus ja monimutkaisuus (jäljempänä toinen väite), ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto (jäljempänä kolmas väite) ja kolmansien esittämien huomautusten lukumäärä ja alkuperä (jäljempänä neljäs väite). Komissio riitauttaa myös unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan etenkin monimutkaisen toimenpiteen tapauksessa ilmoitusta edeltävän vaiheen tarkoituksena ei ole arvioida toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille (tällainen soveltuvuuden arviointi oikeuttaa komission näkemyksen mukaan pidemmän ilmoitusta edeltävän vaiheen; (jäljempänä viides väite).

75.

Tutkin jäljempänä ensin ensimmäistä väitettä, sen jälkeen neljättä väitettä (koska se liittyy ensimmäiseen väitteeseen), seuraavaksi kolmatta väitettä ja lopuksi yhdessä toista ja viidettä väitettä (koska ne molemmat koskevat tarkasteltavan toimenpiteen monimutkaisuutta ja niitä on tutkittava kolmannen väitteen arvioinnin yhteydessä esitettyjen tekijöiden valossa). Kaikki nämä väitteet on mielestäni hyväksyttävä.

76.

Ensimmäisessä väitteessään, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 68–72 kohtaan, komissio lähinnä esittää, että se voi alustavassa tutkinnassa yleisesti tyytyä ottamaan huomioon pelkästään asianomaisen jäsenvaltion toimittamat tiedot eikä sen tarvitse tutkia omasta aloitteestaan asian olosuhteita. Etenkin, jos kolmannet (kuten UKDRA) ( 24 ) esittävät huomautuksia oma-aloitteisesti, komissio ei ole velvollinen tutkimaan näiden kolmansien esille tuomia seikkoja, joiden tueksi ei ole esitetty näyttöä. Siten komission mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että alustavassa tutkinnassa komission on otettava huomioon paitsi tiedot, jotka asianomainen jäsenvaltio oli asettanut sen käyttöön, myös tiedot, jotka (tutkinnan aikana) olisivat saattaneet olla sen käytettävissä riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana. Komission mukaan tästä seuraa, että sen osoittamiseksi, että muodollinen tutkintamenettely olisi pitänyt aloittaa, Tempus ei voi tukeutua tietoihin, jotka olisivat voineet olla komission käytettävissä riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana. Etenkään se seikka, että kolmannet esittivät huomautuksia, joissa arvosteltiin tarkasteltavaa toimenpidettä, ei osoita, että alustavan tutkinnan päättyessä tarkasteltavan toimenpiteen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia. Komissio katsookin, että unionin yleisen tuomioistuimen näin asettama vaatimus sen osoittamiselle, että vakavia vaikeuksia on olemassa, on liian alhainen.

77.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Puolan hallitus yhtyvät komission näkemykseen, kun taas Tempus esittää päinvastaisen näkemyksen.

78.

Ensimmäinen väite on nähdäkseni hyväksyttävä.

79.

Pähkinänkuoressa katson, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 68–72 kohdassa virheellisesti, että tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liittyvien vakavien vaikeuksien olemassaolon osoittamiseksi Tempus saattoi vedota paitsi Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamiin tietoihin myös kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, joita komissiolla on voinut olla käytettävissään riidanalaista päätöstä tehdessään. Unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapa merkitsee sitä, että komissiolle asetetaan velvollisuus tutkia omasta aloitteestaan UKDRA:n esille tuomia seikkoja, joiden tueksi ei ole esitetty näyttöä. Komissiolla ei nähdäkseni ole tällaista velvollisuutta. Esitän jäljempänä syyt, miksi olen tullut tähän tulokseen.

80.

Oikeuskäytännön mukaan valtiontukia koskevien EUT-sopimuksen perustavanlaatuisten sääntöjen asianmukaiseksi soveltamiseksi komission on toteutettava moitittujen toimenpiteiden tutkintamenettely huolellisesti ja puolueettomasti, jotta sillä on lopullista päätöstä tehdessään käytettävissään mahdollisimman kattavat ja luotettavat tiedot. ( 25 ) Vaikka tämä toteamus esitettiin muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi tehdyistä päätöksistä, sen olisi mielestäni pädettävä myös riidanalaisen päätöksen kaltaisiin tukitoimenpiteen vastustamatta jättämistä koskeviin päätöksiin. Vaikka toimenpidettä ei tutkita alustavan tutkinnan yhteydessä ehkä yhtä seikkaperäisesti kuin muodollisessa tutkintamenettelyssä, en näe, miten komissiolta ei voitaisi edellyttää huolellista ja puolueetonta tutkintamenettelyä myös ensiksi mainitussa. ( 26 )

81.

Vaikuttaa siltä, että alustavan tutkinnan yhteydessä komissio täyttää toimenpiteen huolellista ja puolueetonta tutkintaa koskevan velvollisuutensa tutkimalla kaikki tosiseikat ja oikeudelliset seikat, jotka asianomainen jäsenvaltio on saattanut sen tietoon, eikä sen tarvitse tutkia omasta aloitteestaan asian olosuhteita. Esitän jäljempänä syyt tähän näkemykseeni.

82.

Ensinnäkin tämä seuraa alustavan tutkinnan luonteesta, jolla – kuten edellä 65 kohdassa todettiin – ei tähdätä siihen, että komissio saa käyttöönsä kattavat tiedot kaikista asiaan liittyvistä seikoista, vaan jonka tarkoituksena on ainoastaan se, että komissio voi tehdä ensimmäiset päätelmänsä. Tämä vastaa myös unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan alustavan tutkintamenettelyn yhteydessä komissio voi lähtökohtaisesti pitäytyä tiedoissa, jotka kyseessä oleva jäsenvaltio on toimittanut – mahdollisesti komission täydentävän pyynnön seurauksena. ( 27 )

83.

On totta, että kuten Tempus väittää, ei voida sulkea pois, että asianomainen jäsenvaltio toimittaa puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja. Siinä tapauksessa komission on kuitenkin käytettävä asetuksen N:o 659/1999 5 artiklan mukaista toimivaltaansa pyytää kyseiseltä jäsenvaltiolta lisätietoja. Huomautan, että edellä 82 kohdassa mainitun tuomion mukaan ”mahdollisesti komission täydentävän pyynnön seurauksena” komissio voi pitäytyä niiden tietojen tutkimisessa, jotka kyseessä oleva jäsenvaltio on toimittanut. Unionin yleinen tuomioistuin on tältä osin myös katsonut, että vaikka jäsenvaltion on SEU 4 artiklan 3 kohdassa määrätyn vilpittömän yhteistyön velvoitteen mukaisesti toimittava yhteistyössä komission kanssa toimittamalla sille kaikki ne seikat, joiden avulla se voi ratkaista kysymyksen siitä, onko kyseessä oleva toimenpide luonteeltaan valtiontukea, komissiolla on tästä huolimatta velvollisuus tutkia huolellisesti jäsenvaltioiden sille esittämät seikat. ( 28 )

84.

Toiseksi korostan, että vaikka komissio on velvollinen tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti minkä tahansa kantelun, ( 29 ) sen ei alustavan tutkinnan yhteydessä tarvitse tutkia samalla tavalla kolmansien oma-aloitteisesti esittämiä huomautuksia. Kuten edellä 72 kohdassa mainittiin ja kuten asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdasta ja 20 artiklan 1 kohdasta ilmenee, asianomaisilla osapuolilla ( 30 ) on oikeus esittää huomautuksia ainoastaan muodollisessa tutkintamenettelyssä (tästä käytetään myös nimitystä ”oikeus osallistua hallinnolliseen menettelyyn”). ( 31 )

85.

Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan komissiota ei voida arvostella siitä, ettei se ole ottanut huomioon sellaisia mahdollisia tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka sille olisi voitu esittää hallinnollisessa menettelyssä, kun näin ei kuitenkaan ollut tehty, koska komissiolla ei ole velvollisuutta tutkia omasta aloitteestaan ja välillisesti päättelemällä niitä seikkoja, jotka sille olisi voitu esittää. ( 32 ) Vaikka tämä toteamus esitettiin lähes yksinomaan ( 33 ) asioissa, jotka koskivat muodollisen tutkintamenettelyn päätteeksi tehtyjä päätöksiä, sen olisi mielestäni pädettävä sitäkin suuremmalla syyllä riidanalaisen päätöksen kaltaisiin tukitoimenpiteen vastustamatta jättämistä koskeviin päätöksiin. Jos komissio ei ole velvollinen tutkimaan asiaa omasta aloitteestaan muodollisessa tutkintamenettelyssä, ei ole mitään syytä, miksi siltä pitäisi edellyttää tätä alustavassa tutkinnassa, jonka tarkoituksena on – kuten edellä on jo todettu – ainoastaan se, että komissio voi tehdä ensimmäiset päätelmänsä.

86.

Lisäksi edellä 82 kohdassa mainitussa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että alustavan tutkintamenettelyn yhteydessä komissio voi lähtökohtaisesti pitäytyä tiedoissa, jotka kyseessä oleva jäsenvaltio on toimittanut, ja lisäksi, että se ei ole velvollinen tutkimaan omasta aloitteestaan kaikkia olosuhteita, jos se voi ilmoituksen tehneen jäsenvaltion toimittamien tietojen avulla vakuuttua ensimmäisen tutkinnan päätteeksi siitä, että kyseessä oleva toimenpide joko ei ole tukea tai – jos se luokitellaan tueksi – soveltuu sisämarkkinoille.

87.

Huomautan kuitenkin, että rajat, jotka edellä 86 kohdassa mainitussa unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä asetetaan komission velvollisuudelle tutkia tukitoimenpide huolellisesti ja puolueettomasti, ovat ristiriidassa 2.4.1998 annetun tuomion komissio v. Sytraval ja Brink’s France (jäljempänä tuomio Sytraval) kanssa, ( 34 ) joka koskee komission velvollisuutta tutkia kantelu eikä tukitoimenpide. Kyseisen tuomion 62 kohdassa katsottiin, että komissiolla oli velvollisuus tarvittaessa tutkia kantelua laajemminkin kuin vain kantelijan sille esittämien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta ja tutkia myös sellaisia seikkoja, joihin kantelija ei ole nimenomaisesti vedonnut. Tästä herää kysymys, olisiko tuomion Sytraval 62 kohta ulotettava koskemaan nyt käsiteltävää asiaa.

88.

Mielestäni ei.

89.

Tämä johtuu siitä, että jos komissiolla katsottaisiin olevan velvollisuus tutkia asiaa laajemmin kuin vain kolmannen sen tietoon oma-aloitteisesti saattamien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta, tämä merkitsisi, että komission katsotaan olevan velvollinen tutkimaan asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset. Komissiolla on tällainen velvollisuus kuitenkin ainoastaan muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä, kuten edellä 84 kohdassa mainittiin. Kuten komissio väittää, jos tuomion Sytraval 62 kohdassa esitetty toteamus ulotettaisiin koskemaan alustavan tutkinnan aikana oma-aloitteisesti esitettyjen huomautusten tutkintaa, tämä hämärtäisi siten näiden valtiontukien valvontamenettelyn kahden vaiheen välistä rajaa.

90.

Tämä johtuu myös siitä, että perusteena komission velvollisuudelle tutkia kantelut ja tarvittaessa tutkia asiaa laajemminkin kuin vain kantelijan sille esittämien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta on se, että sääntöjenvastaisen tuen tapauksessa sillä on käytettävissään vain vähän tietoja, koska se ei saa sellaisia asianomaiselta jäsenvaltiolta, ja kantelijoilla on tyypillisesti rajalliset mahdollisuudet saada asian kannalta merkityksellisiä tietoja. Tällaista perustetta ei kuitenkaan ole ilmoitetun tuen tapauksessa. Vaikka asianomaisen jäsenvaltion toimittamat tiedot voivat olla puutteellisia tai virheellisiä, kuten edellä 83 kohdassa todettiin, tätä ei voida verrata tilanteeseen, jossa jäsenvaltio ei ilmoita tukitoimenpiteestä.

91.

Tämä johtuu myös siitä, että asetuksen N:o 659/1999 20 artiklan 2 kohtaa muutettiin asetuksella N:o 734/2013 siten, että kanteluissa on nyt noudatettava pakollista lomaketta, ( 35 ) jossa kantelijoiden edellytetään antavan tietoja muun muassa väitetyn tukitoimenpiteen erityispiirteistä, kantelun perusteista ja kyseisen toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Asetuksen N:o 659/1999 10 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 734/2013, ilmenee, että komissio on velvollinen tutkimaan vain kantelut, jotka on tehty käyttäen kantelulomaketta (ja jotka on tehnyt asianomainen osapuoli). ( 36 ) Asetuksen N:o 734/2013 johdanto-osan 14 perustelukappaleen mukaan ”kantelut, jotka eivät täytä näitä [kahta edellytystä], olisi säilytettävä yleisinä markkinatietoina, eikä niiden olisi välttämättä johdettava viran puolesta tehtävään tutkintaan”. Jos komissiolla katsottaisiin olevan velvollisuus tutkia kantelua laajemmin kuin vain kolmannen sen tietoon oma-aloitteisesti saattamien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen osalta, asianomaiset osapuolet voisivat kiertää velvollisuutta noudattaa kantelulomaketta ja siten heikentää asetuksella N:o 734/2013 tehtyjä muutoksia.

92.

Tuomion Sytraval 62 kohtaa ei siten mielestäni pidä ulottaa koskemaan nyt käsiteltävää asiaa. Tästä seuraa, että alustavan tutkinnan yhteydessä komissio voi yleisesti tukeutua yksinomaan asianomaisen jäsenvaltion toimittamiin tietoihin ja ettei sen tarvitse tutkia asiaa omasta aloitteestaan.

93.

Mainitsen kuitenkin, että edellä 80 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että komission lopullisen päätöksen on mahdollisuuksien mukaan perustuttava täydellisiin ja luotettaviin tietoihin. Näin ollen komissio voi tukeutua yksinomaan asianomaisen jäsenvaltion toimittamiin tietoihin vain, jos nämä tiedot ovat täydellisiä ja luotettavia. Vaikuttaa näin ollen siltä, että jos kolmas esittää alustavan tutkinnan yhteydessä näyttöä, joka asettaa asianomaisen jäsenvaltion toimittamien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden kyseenalaiseksi, komissio ei saisi sivuuttaa tätä näyttöä. Komission on sen sijaan otettava tämä näyttö huomioon, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää. ( 37 ) On huomautettava, että nyt käsiteltävässä asiassa komissio tutki ( 38 ) UKDRA:n, yhden tasauspalvelujen tarjoajan ja yhden toiminnassa olevia voimaloita ostaneen toimijan oma-aloitteisesti esittämät huomautukset ( 39 ) ja käsitteli näiden huomautusten sisältöä riidanalaisessa päätöksessä. ( 40 )

94.

Edellä 93 kohdassa esittämäni ehdotus ei merkitse sitä, että kolmansille annetaan oikeus esittää huomautuksia alustavan tutkintamenettelyn yhteydessä, koska komission ei pitäisi katsoa olevan velvollinen ottamaan huomioon kolmansien esittämää näyttöä kaikissa tapauksissa vaan ainoastaan niissä, joissa se katsoo, että tämä näyttö asettaa asianomaisen jäsenvaltion toimittamien tietojen täydellisyyden ja luotettavuuden kyseenalaiseksi.

95.

On myös korostettava, että nähdäkseni vain silloin, jos kolmas osapuoli esittää vankkaa näyttöä väitteidensä tueksi, komission on otettava nämä väitteet huomioon – ja ettei sillä siten ole velvollisuutta tutkia asiaa kolmannen sen tietoon saattamia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja laajemmin.

96.

Katson näin ollen, että alustavan tutkintamenettelyn yhteydessä komissio voi yleisesti pidättäytyä tukeutumaan ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion toimittamiin tietoihin, paitsi jos kolmas esittää näyttöä, joka komission näkemyksen mukaan asettaa nämä tiedot kyseenalaisiksi. ( 41 ) Viimeksi mainitussa tapauksessa komissio on kuitenkin pelkästään velvollinen ottamaan tämän näytön huomioon, ei tutkimaan asiaa kolmannen sen tietoon saattamia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja laajemmin.

97.

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 70–72 kohdassa lähinnä, että komissio on velvollinen selvittämään ja tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti kaikki merkitykselliset tiedot, joita sillä oli tai on voinut olla käytettävissään riidanalaista päätöstä tehdessään.

98.

Olen samaa mieltä unionin yleisen tuomioistuimen kanssa siitä, että komissio on velvollinen tutkimaan huolellisesti ja puolueettomasti kaikki merkitykselliset tiedot, joita sillä oli käytettävissään riidanalaista päätöstä tehdessään, toisin sanoen kaikki merkitykselliset tiedot, jotka asianomainen jäsenvaltio tai jokin kantelijoista toimitti sille hallinnollisen menettelyn kuluessa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi mielestäni kuitenkin virheellisesti, että komissio on velvollinen selvittämään huolellisesti ja puolueettomasti kaikki merkitykselliset tiedot, joita sillä on voinut olla käytettävissään riidanalaista päätöstä tehdessään. Tämä johtuu siitä, että edellä 96 kohdasta seuraa (lukuun ottamatta tapausta, jossa kantelu on tehty asetuksen N:o 659/1999 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 734/2013), että komissio on velvollinen tutkimaan asiaa omasta aloitteestaan vain, jos kolmas esittää näyttöä, joka komission mukaan asettaa asianomaisen jäsenvaltion toimittamat tiedot kyseenalaiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen virheellisesti, että vakavien vaikeuksien olemassaolon osoittamiseksi Tempus saattoi vedota kaikkiin merkityksellisiin tietoihin, joita komissiolla oli tai on voinut olla käytettävissään riidanalaista päätöstä tehdessään.

99.

Tästä myös seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 68 kohdassa virheellisesti, että on riittävää, että Tempus esittää syyt, joiden vuoksi se katsoi vakavia vaikeuksia olevan alustavan tutkinnan päättyessä. Edellä 95 kohdassa esitetystä syystä Tempusin on myös esitettävä vankkaa näyttöä, joka asettaa Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamat tiedot kyseenalaiseksi.

100.

Katson näin ollen, että ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä.

101.

Neljännessä väitteessään, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 101–109 ja 111 kohtaan, komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti virheellisesti huomioon kolmansien oma-aloitteisesti esittämien huomautusten lukumäärän ja alkuperän viitteenä vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

102.

Valituksenalaisen tuomion 109 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin piti kolmansien esittämien huomautusten lukumäärää ja alkuperää tekijänä, jota on arvioitava alustavan tutkintamenettelyn lyhyeen kestoon nähden; tämä lyhyt kesto oli unionin yleisen tuomioistuimen mukaan viite siitä, ettei sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liittynyt vakavia vaikeuksia. On korostettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin viitannut kyseisessä kohdassa lainkaan näiden huomautusten sisältöön. Se piti näitä huomautuksia viitteinä vakavien vaikeuksien olemassaolosta niiden lukumäärän (”vaihtelevat huomautukset”) ja alkuperän (”kolmen erityyppisen toimijan” eli UKDRA:n, yhden tasauspalvelujen tarjoajan ja yhden toiminnassa olevia voimaloita ostaneen toimijan esittämät huomautukset) perusteella.

103.

Asetuksen N:o 659/1999 säännöksistä ei kuitenkaan seuraa, että muodollinen tutkintamenettely on aloitettava automaattisesti, kun kolmannet esittävät huomautuksia, koska asianomaisilla osapuolilla ei ole oikeutta esittää huomautuksia alustavassa tutkinnassa. Tämä ei seuraa myöskään edellä 86 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä, jonka mukaan komissio voi alustavassa tutkinnassa yleisesti ottaa huomioon ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion toimittamat tiedot, eikä tämän ratkaisuehdotuksen 96 kohdasta, jonka mukaan vain siinä tapauksessa, että kolmansien huomautusten tueksi esitetään näyttöä, komission on otettava se huomioon ja tapauksen mukaan aloitettava muodollinen tutkintamenettely.

104.

Neljäs väite on siten mielestäni hyväksyttävä.

105.

Oikeuskäytännön mukaan alustavan tutkintamenettelyn kestoa voidaan pitää viitteenä siitä, että komissiolla on voinut olla epäilyjä kyseisen tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. ( 42 ) Asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 5 kohdan mukaan vastustamatta jättämistä koskeva päätös on tehtävä kahden kuukauden kuluessa täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Nyt käsiteltävässä asiassa alustava tutkinta kesti tarkalleen kuukauden, koska tarkasteltava toimenpide ilmoitettiin 23.6.2014 ( 43 ) ja riidanalainen päätös tehtiin 23.7.2014. Siten asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 5 kohdassa säädettyä määräaikaa noudatettiin.

106.

Yhdistyneen kuningaskunnan ja komission välinen ilmoitusta edeltävä yhteydenpito kesti kuitenkin noin 18 kuukautta, koska Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti komissiolle suunnittelut toimenpiteen sisällöstä joulukuussa 2012, ( 44 ) ja tarkasteltava toimenpide ilmoitettiin 23.6.2016.

107.

Näin ollen valituksenalaisen tuomion 85 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että se, että alustava tutkinta kesti vain kuukauden, ei ollut todistusvoimainen viite siitä, ettei alustavan tutkimuksen päättyessä ollut vakavia vaikeuksia, ja että ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto oli myös otettava huomioon. Sen jälkeen se totesi valituksenalaisen tuomion 92 ja 106 kohdassa, että ilmoitusta edeltävä vaihe oli kestänyt merkittävästi pidempään kuin kaksi kuukautta, jonka se käytännesääntöjen 14 kohdan mukaan yleensä kestää. Valituksenalaisen tuomion 109 ja 111 kohdassa se katsoi näin ollen, että ”jäsenvaltion ja komission välisen yhteydenpidon” kesto (toisin sanoen alustavan tutkintamenettelyn ja ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto yhdessä tarkasteltuina) oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

108.

Kolmannessa väitteessään, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 85, 92, 106, 109 ja 111 kohtaan, komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että nyt käsiteltävän asian olosuhteissa ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto oli otettava huomioon. Yhdistynyt kuningaskunta ja Puolan hallitus yhtyvät komission näkemykseen. Tempus esittää päinvastaisen näkemyksen ja väittää, että komissio syyllistyi menettelyn väärinkäyttöön muodostamalla alustavan näkemyksensä tarkasteltavan toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille ilmoitusta edeltävän vaiheen päätteeksi, vaikka ensinnäkään sillä ei ollut vielä kaikkia tarvittavia tietoja käytettävissään ( 45 ) ja toiseksi etenkin nyt käsiteltävän kaltaisissa monimutkaisissa asioissa komission alustava näkemys olisi muodostettava alustavan tutkintamenettelyn eikä ilmoitusta edeltävän vaiheen päätteeksi.

109.

Kolmas väite on nähdäkseni hyväksyttävä.

110.

Huomautan, että asetuksen N:o 659/1999 4 artiklan 5 kohdan mukaan kahden kuukauden määräaika vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen tekemiselle alkaa täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Saman säännöksen mukaan ilmoitusta pidetään täydellisenä, jos komissio ei pyydä lisätietoja kahden kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta tai muun pyydetyn lisätiedon vastaanottamisesta. Unionin yleinen tuomioistuin on siten katsonut, että jos komissio pyytää lisätietoja, kyseisessä säännöksessä säädetty kahden kuukauden määräaika ei ala kulua (epätäydellisen) ilmoituksen vastaanottamisesta vaan viimeksi pyydettyjen tietojen vastaanottamisesta. ( 46 ) Unionin yleinen tuomioistuin on myös todennut, että jos asianomaisen jäsenvaltion ja komission välillä on ilmoitusta edeltävää yhteydenpitoa, tämä kahden kuukauden määräaika ei ala kulua tällaisesta yhteydenpidosta vaan virallisen ilmoituksen vastaanottamisesta. ( 47 )

111.

Tämä johtuu siitä, että ilmoitusta edeltävän aiheen tarkoituksena on juuri antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuus täydentää ilmoitustaan toimittamalla lisätietoja komission pyynnöstä (tai oma-aloitteisesti) ja tapauksen mukaan muuttaa ilmoitusta.

112.

Katson siten, ettei ilmoitusta edeltävää vaihetta voida ottaa huomioon sen määrittämiseksi, onko tutkintamenettelyn kesto viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisen tuomion 109 kohdassa virheellisesti, että alustavan tutkintamenettelyn lyhyestä kestosta huolimatta ilmoitusta edeltävän vaiheen kesto oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

113.

Kolmas väite on näin ollen hyväksyttävä.

114.

Toisessa väitteessään, jossa riitautetaan valituksenalaisen tuomion 79–83 kohta, komissio esittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti virheellisesti huomioon viitteinä vakavien vaikeuksien olemassaolosta tarkasteltavan toimenpiteen ominaisuudet, kuten sen monimutkaisuuden ja uudenlaisuuden sekä myönnetyn tuen määrän. Komission näkemyksen mukaan näillä tekijöillä ei itsessään ole vaikutusta sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin. Tukitoimenpiteen monimutkaisuus ja uudenlaisuus sen sijaan oikeuttavat pidemmän alustavan tutkinnan.

115.

Toinen väite on mielestäni hyväksyttävä.

116.

Oikeuskäytännössä katsotaan, että vaikka alustavan tutkintamenettelyn kesto voi olla viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta, pelkästään siitä ei voida päätellä, että komission olisi pitänyt aloittaa muodollinen tutkintamenettely. Se, onko alustavan tutkintamenettelyn kesto perusteltu, on määritettävä kunkin asian erityisolosuhteiden perusteella, joita ovat etenkin sen asiayhteys, komission menettelyn eri vaiheet, asian monimutkaisuus ja sen tärkeys eri osapuolten kannalta. ( 48 ) Kuten komissio väittää, asian monimutkaisuus voi siten oikeuttaa pidemmän alustavan tutkintamenettelyn.

117.

Lisäisin vielä, että unionin yleisen tuomioistuimen mukaan asian monimutkaisuus ei välttämättä edellytä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista (koska on mahdollista, että alustavan tutkinnan aikana komissio selvittää eteen tulleet vaikeudet). ( 49 )

118.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi näin ollen mielestäni virheellisesti valituksenalaisen tuomion 78 ja 81 kohdassa, että tarkasteltavan toimenpiteen monimutkaisuus on viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

119.

Viidennessä väitteessä, joka kohdistuu valituksenalaisen tuomion 86–91 kohtaan, komissio esittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että etenkin monimutkaisen toimenpiteen tapauksessa ilmoitusta edeltävän vaiheentavoitteena ei ole arvioida toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille vaan pienentää sitä riskiä, että ilmoitus voitaisiin katsoa puutteelliseksi, kun se virallisesti toimitetaan. Komission näkemyksen mukaan tällainen soveltuvuuden arviointi oikeuttaa pidemmän ilmoitusta edeltävän yhteydenpidon.

120.

Vaikka onkin kiistatonta, että ilmoitusta edeltävän vaiheen päättyessä komission ei olisi pitänyt muodostaa alustavaa näkemystä tarkasteltavan toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille (koska se on alustavan tutkinnan tarkoitus), komission ei kuitenkaan voida mielestäni odottaa pidättyvän arvioimasta lainkaan tätä soveltuvuutta, joskin tilapäisesti ja pintapuolisesti, ilmoitusta edeltävän vaiheen aikana. Näin on siksi, että ellei se tee tällaista alustavaa arviointia tässä vaiheessa, se ei pystyisi määrittämään, mitä tietoja vielä tarvitaan, jotta ilmoitusta voidaan pitää täydellisenä, tai olisiko ilmoitettuun toimenpiteeseen tehtävä muutoksia.

121.

Tämä pätee myös monimutkaiseen toimenpiteeseen. Edellä 116 ja 117 kohdassa esitetyt syyt oikeuttavat paitsi pidemmän alustavan tutkinnan myös pidemmän ilmoitusta edeltävän vaiheen. Huomautan myös, ettei käytännesääntöjen 16 kohdasta seuraa, että muista asioista poiketen uudenlaisissa ja monimutkaisissa asioissa komissio ei arvioi kyseistä toimenpidettä alustavasti ilmoitusta edeltävän vaiheen aikana. Mainitussa kohdassa pikemminkin todetaan pelkästään, että uudenlaisissa ja monimutkaisissa asioissa komissio ei pyri ”antamaan kyseiselle jäsenvaltiolle – – [tällaista] arviota”.

122.

Toinen ja viides väite on näin ollen hyväksyttävä. Näin ollen ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

123.

Kuten edellä 71 kohdassa mainittiin, ainoan valitusperusteensa toisessa osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia, jotka johtuivat siitä, ettei komissio tutkinut asianmukaisesti ensinnäkään kysyntäjouston mahdollista asemaa kapasiteettimarkkinoilla ja toiseksi kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden väitettyä syrjintää muihin kapasiteetin tarjoajiin nähden kapasiteettisopimusten voimassaoloajan, kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muuttamisen ja kapasiteettimarkkinoille osallistumisen tiettyjen edellytysten osalta. Tutkin seuraavaksi vuorotellen näitä väitteitä, jotka ovat mielestäni kaikki perusteltuja.

124.

Riidanalaisessa päätöksessä ei arvioida lainkaan asemaa, joka kysyntäjoustoa soveltavilla toimijoilla voisi olla kapasiteettimarkkinoilla. Siinä ei etenkään viitata NG:n arvioon, jota Yhdistynyt kuningaskunta siteerasi ilmoituksessaan ja jonka mukaan kysyntäjouston avulla voidaan tarjota noin 3 gigawatin kapasiteetti kaudella 2018–2019. Ei ole viitteitä siitä, että komissio – vaikka se oli tietoinen kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia koskevien kattavien tietojen puuttumisesta ( 50 ) – olisi tutkinut tällaista potentiaalia itse. Se pikemminkin hyväksyi Yhdistyneen kuningaskunnan tällaisen potentiaalin arvioimiseen esittämät menettelysäännöt: tietoja kysyntäjoustossa piilevistä mahdollisuuksista saataisiin ensimmäisissä T‑4-huutokaupoissa joulukuussa 2014, NG ja toinen yksikkö tekisivät yhteisen tutkimuksen nykyisestä ja mahdollisesta kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista, ja siirtymäkauden huutokauppoja järjestettäisiin vuosina 2015 ja 2016 kysyntäjouston lisääntymisen tukemiseksi. ( 51 )

125.

Kuten edellä 22 kohdassa mainittiin, valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että se, ettei komissio tutkinut kysyntäjouston mahdollista asemaa kapasiteettimarkkinoilla, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

126.

Unionin tuomioistuimen menettelyssä komissio, jota Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Puolan hallitus tukevat, väittää, ettei se ollut velvollinen tutkimaan kysyntäjouston mahdollista asemaa, kun taas Tempus esittää päinvastaisen näkemyksen.

127.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi mielestäni virheellisesti, että se, ettei komissio tutkinut kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

128.

Totean tältä osin, ettei komissio tukeutunut ilmoitukseen sisältyviin tietoihin (koska, kuten edellä 124 kohdassa mainittiin, riidanalaisessa päätöksessä ei viitata NG:n arvioon kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista). Se kuitenkin hyväksyi Yhdistyneen kuningaskunnan näkemyksen, jonka mukaan oli riittävää, että tällaista potentiaalia arvioidaan riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen, ensimmäisissä T‑4-huutokaupoissa ja tulevissa tutkimuksissa. Kyse on siitä, saattoiko komissio hyväksyä nämä menettelysäännöt vai oliko se velvollinen arvioimaan itse kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia.

129.

Velvollisuus tutkia tätä potentiaalia ei voi tältä osin seurata kantelusta – ( 52 ) koska sellaista ei tehty – tai kolmansien esittämistä huomautuksista – ( 53 ) koska UKDRA:n 9.6.2014 päivätyssä kirjeessä ei käsitellä kysyntäjoustossa piilevän potentiaalin määrää eikä varsinkaan esitetä siitä mitään näyttöä, kuten vaihtoehtoisia arvioita. Komissio voi siten olla velvollinen tutkimaan kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia vain, jos ilmoitukseen sisältyviä tietoja ja vastauksena komission pyyntöihin toimitettuja tietoja on pidettävä puutteellisina. ( 54 )

130.

Nyt käsiteltävässä asiassa komissiolla ei nähdäkseni ollut tällaista velvollisuutta.

131.

Tältä osin on viitattava komission väitteeseen, jonka mukaan on niin, että koska kysyntäjoustoteknologia oli vielä kehittymätöntä riidanalaisen päätöksen antamisen ajankohtana, se ei voinut arvioida kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia – jonka merkitystä pitkällä aikavälillä se ei kiistä kirjallisissa huomautuksissaan. ( 55 ) Samoin on viitattava asiantuntijaryhmän selontekoon, jossa mainitaan kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia koskevien tietojen puute ja tällaisten tietojen keräämisen vaikeus. Asiantuntijaryhmän mukaan tämä johtuu muun muassa resurssien eroista, jotka olisi otettava huomioon kysyntäpuolen arvioinnissa, ja siitä, ettei ole yleistä organisaatiota, joka keräisi ja analysoisi kysyntäpuolta koskevia tietoja. ( 56 ) Huomautan lisäksi, ettei Tempus vaikuta kiistävän komission väitettä, jonka mukaan kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista on vaikea kerätä luotettavia tietoja.

132.

Mainitsen myös, että asianomaiset osapuolet ja Yhdistynyt kuningaskunta esittivät ”hyvin erilaisia arvioita” kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista muodollisen tutkintamenettelyn yhteydessä, jonka komissio aloitti valituksenalaisen tuomion täytäntöön panemiseksi. ( 57 ) Vaikka riidanalaisen päätöksen lainmukaisuutta ei voida arvioida tällaisten arvioiden valossa, koska ei ole viitteitä siitä, että ne olisivat olleet komission käytettävissä riidanalaista päätöstä tehtäessä, huomautan, että näiden arvioiden eroavuudet ovat lisätodiste siitä, että kysyntäjoustossa piilevästä potentiaalista on vaikea kerätä luotettavia tietoja.

133.

Kun otetaan huomioon luotettavien tietojen keräämisen vaikeus, komissiota ei mielestäni voida moittia siitä, ettei se tutkinut itse kysyntäjoustossa piilevää potentiaalia.

134.

Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska – kuten komissio väittää – T‑1-huutokauppojen muodostaman korjausmekanismin olisi varmistettava, että kysyntäjoustokapasiteetille annetaan asema, joka kuvastaa sen koko potentiaalia. Jos tuotantokapasiteetille annetaan ensimmäisissä T‑4-huutokaupoissa suurempi asema kuin on ehdottoman välttämätöntä, T‑1-huutokauppojen, jotka ovat kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille parempi kapasiteettimarkkinoillepääsyn väylä, olisi mahdollistettava se, että nämä toimijat voivat osallistua kapasiteettimarkkinoille aiempaa enemmän.

135.

Katson näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa, että se, ettei komissio tutkinut kysyntäjouston mahdollista asemaa kapasiteettimarkkinoilla, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

136.

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 165–168 kohdassa, kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kanssa ei voida tehdä yli vuoden voimassa olevia kapasiteettisopimuksia, kun taas tuottajat voivat tehdä enintään kolmen vuoden sopimuksia (jos ne sitoutuvat yli 125 GBP:n pääomamenoihin kilowattia kohti eli jos ne uudistavat voimalaa) tai enintään 15 vuoden sopimuksia (jos ne sitoutuvat yli 250 GBP:n pääomamenoihin kilowattia kohti eli jos ne rakentavat uuden voimalan). Vuoden 2014 sähkökapasiteettiasetuksen 11 §:n 3 momentista nimittäin ilmenee, että näitä kynnysarvoja sovelletaan ainoastaan tuottajiin (ja että kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kanssa ei voi tehdä enintään 3 tai 15 vuoden sopimuksia, vaikka ne sitoutuisivat mainitut kynnysarvot ylittäviin pääomamenoihin).

137.

Kuten edellä 24 kohdassa mainittiin, valituksenalaisen tuomion 193 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että koska yli vuoden voimassa olevien kapasiteettisopimusten tekemisen tarkoituksena oli helpottaa uutta voimalaa rakentavien tai toiminnassa olevaa voimalaa uudistavien tuottajien niiden pääomamenojen suuruudesta johtuvia rahoitusvaikeuksia takaamalla niille tuloja useiksi vuosiksi, komission olisi pitänyt tutkia, edellyttivätkö kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden pääomamenojen taso ja rahoitustarpeet, että myös niiden kanssa tehdään yli vuoden voimassa olevia sopimuksia. UKDRA:n 9.6.2014 päivätyssä kirjeessä oli kiinnitetty komission huomiota tähän asiaan. Ei ollut UKDRA:n tehtävä toimittaa yksityiskohtaisempia tietoja tästä vaan komission asia ottaa siitä selvää. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten, että se, ettei komissio tutkinut kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden rahoitustarpeita, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

138.

Komissio, jota Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tukee, ( 58 ) väittää, ettei se ollut velvollinen tutkimaan kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden pääomamenoja ja rahoitustarpeita ennen kuin se saattoi sulkea pois yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisen kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden ja tuottajien välillä kapasiteettisopimusten voimassaoloajan osalta. Tämä johtui etenkin siitä, että kysyntäjoustoa soveltavilla toimijoilla on kiistatta huomattavasti pienemmät rahoitustarpeet kuin toiminnassa olevaa voimalaa uudistavilla tai uutta voimalaa rakentavilla kapasiteetintarjoajilla. Tempus vaatii, että komission väite hylätään.

139.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen nähdäkseni virheellisesti valituksenalaisen tuomion 193 kohdassa, että se, ettei komissio tutkinut kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden pääomamenoja ja rahoitustarpeita, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

140.

Totean, ettei Tempus kiistä sitä, että kysyntäjoustoa soveltavilla toimijoilla on pienemmät pääomamenot ja rahoitustarpeet kuin tai uutta voimalaa rakentavilla tai toiminnassa olevaa voimalaa uudistavilla tuottajilla.

141.

Huomautan myös, että UKDRA totesi 9.6.2014 päivätyssä kirjeessään pelkästään, että kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille tarjotaan vuoden voimassa olevia sopimuksia, kun taas tuottajien kanssa voidaan tehdä enintään 15 vuoden sopimuksia ja että tällainen kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille tarjottujen sopimusten voimassaoloajan rajoittaminen asetti ne kilpailullisesti epäedullisempaan asemaan, ei tarjonnut riittäviä kannustimia osallistua kapasiteettimarkkinoille ja oli vastoin suuntaviivoissa asetettua tavoitetta poistaa asteittain ympäristön kannalta haitalliset tuet. UKDRA:n 9.6.2014 päivätyssä kirjeessä ei viitata kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden eikä uutta voimalaa rakentavien tai toiminnassa olevaa voimalaa uudistavien tuottajien rahoitustarpeisiin eikä etenkään verrata näiden kahdentyyppisten kapasiteetintarjoajien rahoitustarpeita. Mikä tärkeintä, hallinnollisen menettelyn kuluessa UKDRA ei esittänyt mitään näyttöä väitteidensä tueksi. Tämä on sitäkin yllättävämpää, koska aggregaattoreiden ryhmänä UKDRA saattoi todennäköisesti saada merkityksellisiä tietoja asiasta jäseniltään, kuten Tempusilta.

142.

Tämän ratkaisuehdotuksen 95 kohta huomioon ottaen ei siten voida katsoa, että komissio oli velvollinen ottamaan UKDRA:n väitteet huomioon saati tutkimaan omasta aloitteestaan, edellyttivätkö kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden rahoitustarpeet, että niiden kanssa tehdään yli vuoden mittaisia sopimuksia.

143.

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen virheellisesti valituksenalaisen tuomion 193 kohdassa, että se, ettei komissio tutkinut kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden pääomamenoja ja rahoitustarpeita, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

144.

Palautan mieleen, että kuten edellä 17 kohdassa todettiin, kapasiteetintarjoajille kapasiteetista maksettavat korvaukset rahoitetaan perimällä maksu kaikilta hyväksytyiltä sähköntoimittajilta. Tarkasteltavassa toimenpiteessä toimittajilta perittävän maksun määrä lasketaan sen pohjalta, mikä on niiden markkinaosuu talviarkipäivisin kello 16–19 marraskuusta helmikuuhun rekisteröidystä sähkön kysynnästä (jäljempänä käyttöön otettu kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä tai käyttöön otettu menetelmä). ( 59 )

145.

Alun perin tarkoituksena kuitenkin oli laskea maksun määrä sen perusteella, mikä oli sähköntoimittajien rekisteröity markkinaosuus kolmen kulutuspiikin aikana; näillä kulutuspiikeillä tarkoitetaan vuoden korkeimpia rekisteröityjä puoli tuntia kestäviä sähkön kulutuspiikkejä Yhdistyneessä kuningaskunnassa marraskuusta helmikuuhun ulottuvalla jaksolla (jäljempänä alun perin ehdotettu menetelmä). Lokakuusta joulukuun 2013 järjestetyn kansallisen julkisen kuulemisen jälkeen Yhdistynyt kuningaskunta muutti alun perin ehdotettua menetelmää sellaiseksi, joka perustuu sähkönkulutukseen talviarkipäivisin kello 16–19, kuten edellä 144 kohdassa kuvattiin. Ilmoituksen mukaan syynä kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muuttamiseen oli se, että kulutuspiikit määritetään vasta jälkikäteen, joten niiden käyttäminen maksun laskemisen viitejaksona aiheuttaisi toimittajille epävarmuutta. Tästä seuraa ilmoituksen mukaan, että alun perin ehdotettu menetelmä kannustaa sähköntoimittajia perimään loppukuluttajilta riskipreemioita, jotka ovat suurempia kuin ne, joita peritään käyttöön otetussa menetelmässä. ( 60 )

146.

Riidanalaisessa päätöksessä komissio ei vastustanut käyttöön otettua kustannusten perinnässä sovellettavaa menetelmää. Se hyväksyi Yhdistyneen kuningaskunnan kannan, jonka mukaan käyttöön otetussa menetelmässä ”säilytetään kannustin vähentää kysyntää kulutushuippujen aikaan siten, että tämä on sähköntoimittajien ennakoitavissa”. ( 61 )

147.

Unionin yleinen tuomioistuin kuitenkin katsoi valituksenalaisen tuomion 213 kohdassa, että komission olisi pitänyt tutkia, oliko kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muuttamisella vaikutusta tarkasteltavan toimenpiteen oikeasuhteisuuteen ja sitä kautta sen sisämarkkinoille soveltuvuuteen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan se, ettei komissio tehnyt tällaista tutkimusta ja ettei sillä siten ollut kaikkia tietoja käyttöön otetusta menetelmästä, oli viite siitä, että alustavan tutkinnan päättyessä oli olemassa vakavia vaikeuksia.

148.

Unionin tuomioistuimen menettelyssä komissio väittää, ettei se ollut velvollinen tekemään tällaista tutkimusta. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Puolan hallitus yhtyvät komission näkemykseen, kun taas Tempus esittää päinvastaisen näkemyksen.

149.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi nähdäkseni virheellisesti valituksenalaisen tuomion 213 kohdassa, että komission on tutkittava, oliko edellä 144 ja 145 kohdassa kuvatulla kustannusten perinnässä sovellettavan menetelmän muuttamisella vaikutusta tarkasteltavan toimenpiteen oikeasuhteisuuteen.

150.

Suuntaviivojen 69 kohdan mukaan energiatuki katsotaan oikeasuhteiseksi, jos tuen määrä tuensaajaa kohti on rajattu vähimmäismäärään, joka on tarpeen, jotta voidaan saavuttaa asetettu energiatavoite. ( 62 ) Suuntaviivojen tuotannon riittävyyttä edistävän tuen oikeasuhteisuutta koskevien 228–231 kohdan mukaan tuen kokonaismäärä olisi laskettava siten, että sen seurauksena tuensaajat saavat kohtuullisena pidettävän tuoton, minkä katsotaan toteutuvan silloin, kun tarjouskilpailumenettely perustuu selkeisiin, läpinäkyviin ja syrjimättömiin kriteereihin ja on suunnattu tehokkaasti määritellyn tavoitteen saavuttamiseen. Tukitoimenpiteeseen on myös sisällyttävä mekanismeja, joilla varmistetaan, että satunnaisia windfall-voittoja ei voi syntyä, ja sen on oltava laadittu siten, että kapasiteetin saatavilla olemisesta maksettu hinta laskee automaattisesti nollaan, kun tarjotun kapasiteetin odotetaan riittävän täyttämään kapasiteetin kysynnän.

151.

Totean aluksi, että komissio kyseenalaistaa, voidaanko kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä – joka on kapasiteettimaksujen rahoittamismenetelmä – ottaa huomioon määritettäessä, soveltuuko tarkasteltava toimenpide sisämarkkinoille.

152.

Oikeuskäytännön mukaan verot tai veronluonteiset maksut eivät kuulu EUT-sopimuksen valtiontukia koskevien määräysten soveltamisalaan lukuun ottamatta tilannetta, jossa veroilla tai maksuilla rahoitetaan tukitoimenpide siten, että ne ovat erottamaton osa kyseistä toimenpidettä. Jotta veron tai veronluonteisen maksun voidaan katsoa olevan erottamaton osa tukitoimenpidettä, veron tai veronluonteisen maksun ja tuen välillä on oltava sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty varojen käyttötarkoitusta koskeva sellainen sitova yhteys, jonka mukaisesti veron tai veronluonteisen maksun tuotto osoitetaan väistämättä tuen rahoittamiseen ja se vaikuttaa suoraan tuen suuruuteen ja tämän seurauksena arviointiin tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. ( 63 )

153.

Esimerkiksi maksutelevisioyhtiöille määrätyn veron ei katsottu olevan erottamaton osa RTVE:lle, joka on Espanjan yleisradio- ja televisiolähetystoiminnan harjoittaja ja jolle oli annettu julkisen palvelun tehtävä näillä aloilla, myönnettyä tukea, koska tuen määrä määritettiin RTVE:n julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä aiheutuvien nettokustannusten perusteella. Veron tuotolla ei ollut välitöntä vaikutusta tuen suuruuteen, koska: i) RTVE:n julkisen palvelun tehtävän täyttämisestä aiheutuvat kustannukset ylittävät verotulot tilitettiin tapauksesta riippuen vararahastoon tai siirrettiin valtiolle ja ii) käänteisesti, kun verotulot eivät riittäneet kattamaan näitä kustannuksia, Espanjan valtion oli katettava erotus. ( 64 )

154.

Sitä vastoin mainosveron katsottiin olevan erottamaton osa Ranskassa käyttöön otettua radioviestinnän tukiohjelmaa, jota sillä oli tarkoitus rahoittaa, koska: i) mainosveron nettotuotto osoitettiin yksinomaisesti ja täysimääräisesti radioviestinnän tukien rahoittamiseen, koska tukien myöntämisestä vastaavalla elimellä ei ollut toimivaltaa osoittaa käytettävissä olevia varoja muihin tarkoituksiin kuin näiden tukien myöntämiseen, ja ii) tukien suuruus oli määritettävä ensisijaisesti mainosverosta saatavan tuoton rajoissa. ( 65 )

155.

Muistutan, että nyt käsiteltävässä asiassa kapasiteettimaksut rahoitetaan sähköntoimittajilta perittävällä maksulla. ( 66 ) Kaikki hyväksytyt sähköntoimittajat maksavat tämän maksun elimelle, jonka Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus omistaa ja jonka se on perustanut muun muassa valvomaan kapasiteettisopimusten mukaisesti suoritettavia maksuja, nimittäin Settlement Body ‑elimelle, joka puolestaan maksaa kapasiteettimaksut kapasiteetintarjoajille. ( 67 )

156.

Yhtäältä totean, että näkemyksensä, jonka mukaan sähköntoimittajilta perittävä maksu ei ole erottamaton osa tarkasteltavaa toimenpidettä, tueksi komissio esittää, että tuen määrä määrää sähköntoimittajilta perittävän maksun määrän eikä päinvastoin. Komission mukaan tämä johtuu siitä, että sähköntoimittajilta perittävän maksun määrä lasketaan, kun kapasiteettimaksujen määrä on tiedossa, jotta se vastaa näistä maksuista aiheutuvia kustannuksia.

157.

Toisaalta on mainittava – mikä tukee Tempusin näkemystä, jonka mukaan sähköntoimittajilta perittävä maksu on erottamaton osa tarkasteltavaa toimenpidettä – ettei unionin tuomioistuimessa ole väitetty, että Settlement Body ‑elimellä on toimivalta osoittaa sähköntoimittajilta perittävästä maksusta saatavia varoja muihin tarkoituksiin kuin tuen myöntämiseen, kuten oli edellä 153 kohdassa mainitussa tuomiossa – ja kuten ei ollut edellä 154 kohdassa mainitussa tuomiossa, jonka vuoksi siinä katsottiin, että kyseinen vero oli erottamaton osa tukitoimenpidettä. On kuitenkin korostettava, että unionin tuomioistuimelle on esitetty vain vähän tietoja tästä seikasta.

158.

On myös syytä mainita, että Tempusin mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus itse on myöntänyt, että kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä vaikuttaa tuen määrään.

159.

On totta, ja unionin yleinen tuomioistuin totesi tämän valituksenalaisen tuomion 205 kohdassa, että Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoituksessa myöntänyt, että kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä vaikuttaa huutokaupattavan kapasiteetin määrään. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää tältä osin, että menetelmä, jossa sähköntoimittajilta perittävä maksu lasketaan kulutushuippujen aikana rekisteröidyn kysynnänperusteella, kannustaa selkeästi kuluttajia vähentämään kulutustaan kulutushuippujen aikana, mikä vähentää toivotun luotettavuusstandardin saavuttamiseksi ostettavan kapasiteetin määrää. Koska ostettavan kapasiteetin määrä vaikuttaa puolestaan tuen määrään, ( 68 ) tämä viittaa siihen, että kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä vaikuttaa tuen määrään.

160.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen väite pitää kuitenkin paikkansa vain, jos käyttöön otettu menetelmä tarjoaa riittävät kannustimet kuluttajille vähentää kulutustaan kulutushuippujen aikana. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio katsovat, että asia on näin, kun taas Tempus kiistää tämän. Tempus katsoo, että käyttämällä sähköntoimittajilta perittävän maksun laskemisen viitejaksona sähkönkulutusta talviarkipäivisin kello 16–19 eikä pelkästään kolmea puoli tuntia kestävää sähkön kulutuspiikkiä talvella, käyttöön otettu menetelmä heikentää hintasignaalia, joka olisi lähetettävä kuluttajille korkeimpien kulutushuippujen aikaan, jotta nämä vähentäisivät kulutustaan.

161.

Siten on epävarmaa, vaikuttavatko sähköntoimittajilta perittävästä maksusta saatavat tulot suoraan tuen määrään, kuten edellä 152 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä edellytetään. Jos sillä ei ole tällaista vaikutusta, tästä seuraisi, että kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä ei ole osa tarkasteltavaa toimenpidettä, että komissio ei ollut velvollinen ottamaan tätä menetelmää huomioon arvioidessaan toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille ja että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 213 kohdassa virheellisesti, että se, ettei komissio tutkinut käyttöön otetun menetelmän vaikutusta tarkasteltavan toimenpiteen oikeasuhteisuuteen, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

162.

Jos taas sähköntoimittajilta perittävästä maksusta saatavat tulot vaikuttavat suoraan tuen määrään ja jos kyseinen maksu on siten erottamaton osa tarkasteltavaa toimenpidettä, tämä ei vaikuttaisi edellä 161 kohdassa esittämääni päätelmään, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että se, ettei komissio tutkinut käyttöön otetun menetelmän vaikutusta tarkasteltavan toimenpiteen oikeasuhteisuuteen, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

163.

Tämä johtuu siitä, että – kuten edellä tämän ratkaisuehdotuksen 96 kohdassa mainittiin – alustavan tutkintamenettelyn yhteydessä komissio voi yleisesti tukeutua ainoastaan asianomaisen jäsenvaltion toimittamiin tietoihin, paitsi jos kolmas esittää näyttöä, joka asettaa nämä tiedot kyseenalaisiksi. Siten, koska Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli selittänyt komissiolle, että käyttöön otettu menetelmä tarjosi riittävät kannustimet kuluttajille pienentää kulutusta, vähensi tarvetta tuotannon riittävyyteen ja siten rajasi tuen tarvittavaan vähimmäismäärään, komissio ei ollut velvollinen tutkimaan asiaa lisää omasta aloitteestaan. UKDRA:n 9.6.2014 päivätyssä kirjeessä eittämättä todetaan, että käyttöön otettu menetelmä johti kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden eriarvoiseen kohteluun tuottajiin nähden, koska se ei tarjonnut riittäviä kannustimia kuluttajille vähentää kulutusta korkeimpien kulutushuippujen aikaan, minkä seurauksena kysyntäjoustoa soveltavat toimijat menettivät mahdollisuuksiaan toimia markkinoilla, kun taas tuottajiin sillä ei ollut mitään vaikutusta. ( 69 ) UKDRA ei kuitenkaan selittänyt täsmällisesti, miten kapasiteettimaksut laskettiin tai miksi niitä ei rajattu tarvittavaan vähimmäismäärään. Mikä tärkeintä, UKDRA ei esittänyt mitään näyttöä väitteidensä tueksi. Tässä tilanteessa komissiota ei voida moittia siitä, ettei se tutkinut asiaa lähemmin.

164.

Katson näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti valituksenalaisen tuomion 213 kohdassa, että se, ettei komissio tutkinut käyttöön otetun menetelmän vaikutusta tarkasteltavan toimenpiteen oikeasuhteisuuteen, oli viite vakavien vaikeuksien olemassaolosta.

165.

Tutkin seuraavaksi vuorotellen väitteet, joiden mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 242 ja 243 kohdassa (jotka koskevat Yhdistyneen kuningaskunnan sitoumusta järjestää T‑1-huutokauppoja) ja 256–258 kohdassa (jotka koskevat 2 megawatin vähimmäiskynnysarvoa pysyviin huutokauppoihin osallistumiselle).

166.

Kun tarkastellaan ensinnäkin väitettä, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 242 ja 243 kohdassa, muistutan, että kuten edellä 13 kohdassa mainittiin, Yhdistynyt kuningaskunta ”sitoutui” ( 70 ) järjestämään T‑1-huutokaupat, jos T‑4-huutokaupat järjestetään, ja saattamaan T‑1-huutokauppoihin vähintään 50 prosenttia alun perin T‑4-huutokauppoihin varatusta kapasiteetista. Koska kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden toteutusaikojen vuoksi T‑1-huutokaupat ovat näille toimijoille parempi markkinoillepääsyn väylä, Yhdistynyt kuningaskunta pyrki näin kannustamaan niitä osallistumaan kapasiteettimarkkinoille.

167.

Valituksenalaisen tuomion 242 ja 243 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, ”ettei ole olemassa takeita” siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta noudattaa sitoumustaan, koska vuoden 2014 sähkökapasiteettiasetusta oli tulkittava siten, että valtiosihteeri voi päättää olla järjestämättä T‑1-huutokauppoja, eivätkä komissio ja Yhdistynyt kuningaskunta pystyneet yksilöimään kansallista säännöstä, jossa vahvistettaisiin tällaisen takuun olemassaolo. Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin päätteli, että kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden kapasiteettimarkkinoille osallistumista koskevan kannustiminen laajuuden arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia.

168.

Unionin tuomioistuimen menettelyssä komissio väittää Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen tukemana, ( 71 ) ettei se ollut velvollinen yksilöimään tällaista kansallista säännöstä. Tempusin mukaan se taas oli velvollinen tekemään näin.

169.

Unionin yleinen tuomioistuin totesi nähdäkseni virheellisesti, että komission olisi pitänyt määrittää, vahvistettiinko Yhdistyneen kuningaskunnan sitoumus jossain kansallisessa säännöksessä.

170.

Vaikka onkin ilmeisesti niin, ettei vuoden 2014 sähkökapasiteettiasetuksessa velvoiteta ministeriä järjestämään T‑1-huutokauppoja, jos T‑4-huutokaupat järjestetään, ( 72 ) Yhdistyneen kuningaskunnan sitoumus järjestää nämä huutokaupat esitetään selvästi riidanalaisen päätöksen 46 perustelukappaleessa, jossa todetaan, että ”[Yhdistyneen kuningaskunnan] hallitus sitoutuu saattamaan yhden vuoden päähän ulottuviin huutokauppoihin vähintään 50 prosenttia neljä vuotta aiemmin varatusta kapasiteetista” ( 73 ) (ja siten järjestämään T‑1-huutokaupat tätä tarkoitusta varten). Yhdistyneen kuningaskunnan sitoumus on siten erottamaton osa tarkasteltavaa toimenpidettä, ( 74 ) joka riidanalaisessa päätöksessä todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi. Tästä seuraa, että jos Yhdistynyt kuningaskunta ei järjestäisi T‑1-huutokauppoja, kun T‑4-huutokaupat on järjestetty, ( 75 ) riidanalainen päätös ei kattaisi sen oman sitoumuksen vastaisesti myönnettyä tuke, ja kyseistä tukea olisi pidettävä SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti myönnettynä uutena tukena.

171.

Vaikuttaa siltä, että näissä olosuhteissa komissio saattoi tukeutua Yhdistyneen kuningaskunnan antamaan vakuutukseen ja ettei se ollut velvollinen tutkimaan, säädettiinkö Yhdistyneen kuningaskunnan sitoumuksesta kansallisessa lainsäädännössä. Katson näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 242 ja 243 kohdassa virheellisesti, että sellaisen nimenomaisen säännöksen puuttuminen, jossa taataan, että Yhdistynyt kuningaskunta hankkii vähintään 50 prosenttia T‑1-huutokauppoihin varatusta kapasiteettimäärästä, johti siihen, että kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille annetun kannustimen laajuuden arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia.

172.

Toiseksi, kun tarkastellaan väitettä, jonka mukaan valituksenalaisen tuomion 256–258 kohtaa rasittaa oikeudellinen virhe, selitän, että tuottajat ja kysyntäjoustoa soveltavat toimijat voivat osallistua kapasiteettimarkkinoille tietyin edellytyksin ja että yksi näistä edellytyksistä on se, että niiden kapasiteetin on oltava vähintään 2 megawattia ja enintään 50 megawattia. Kapasiteetintarjoajat voivat joko täyttää tämän edellytyksen erikseen tai yhdistää useita tuotantopaikkoja kynnysarvon saavuttamiseksi. ( 76 ) Toinen edellytys on, että uusien tuottajien ja vahvistamattomien kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden – vrt. vahvistettu kysyntäjoustokapasiteetti, jossa tarjoajan ilmoittama kapasiteetti on näytetty toteen testillä – on esitettävä tarjoustakausta, jonka suuruus on 5000 GBP megawattia kohti T‑4- ja T‑1-huutokaupoissa. ( 77 )

173.

Valituksenalaisen tuomion 256–258 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi, että osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvo aiheutti vakavia vaikeuksia sen arvioinnissa, tarjosiko tarkasteltava toimenpide riittävät kannustimet kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille kapasiteettimarkkinoille osallistumiseen. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tämä kynnysarvo ei ollut alhainen, kuten ilmoituksessa todettiin, vaan huomattavasti korkeampi kuin Pennsylvania Jersey Marylandin (PJM) kapasiteettimarkkinoilla. Vaikka kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden oli mahdollistaa yhdistää useita kulutuspaikkoja osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvon saavuttamiseksi, niiden oli siinä tapauksessa annettava tarjoustakaus koko 2 megawatista, jos osa kyseisestä määrästä – hyvin pienikin – muodostuu vahvistamattomasta kysyntäjoustokapasiteetista. Komission olisi siten pitänyt määrittää, että näiden toimijoiden rahoitustarpeet oli otettu huomioon. Se ei kuitenkaan tehnyt näin.

174.

Unionin tuomioistuimen menettelyssä komissio, jota Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja Puolan hallitus tukevat, väittää, ettei sillä ollut mitään syytä kyseenalaistaa osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvon tasoa ja että kyseinen kynnysarvo oli joka tapauksessa riittävä. Tempus edustaa päinvastaista näkemystä.

175.

Mielestäni unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvon arviointiin liittyi vakavia vaikeuksia.

176.

Olen samaa mieltä Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen ja Puolan hallituksen kanssa siitä, ettei osallistumista koskevaa 100 kilowatin kynnysarvoa PJM:n kapasiteettimarkkinoilla voida käyttää viitearvona sen määrittämiseksi, onko osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvo määritetty tasolle, jossa se ei tarjoa kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille riittäviä kannustimia pysyviin huutokauppoihin osallistumiseen. Tämä johtuu siitä, että kysyntäjoustoa soveltavilla toimijoilla on suurempi asema Yhdysvaltojen kuin Yhdistyneen kuningaskunnan kapasiteettimarkkinoilla, kuten asiantuntijaryhmän selonteossa arvioitiin. ( 78 )

177.

Sitä vastoin NG:n tasauspalveluita varten käyttöön ottamat osallistumista koskevat kynnysarvot, joihin viitataan ilmoituksessa, ovat tarkoituksenmukaisempia viitearvoja, koska ne määritettiin Yhdistynyttä kuningaskuntaa varten. Nämä kynnysarvot ylittävät 2 megawattia. Saatuaan Yhdistyneeltä kuningaskunnalta tällaisia tietoja, joita kolmannet ja etenkään UKDRA eivät ole kiistäneet, komissio saattoi nähdäkseni tämän perusteella pitää osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvoa riittävän alhaisena, että se kannusti kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita osallistumaan kapasiteettimarkkinoille.

178.

Katson siten, että valituksenalaisen tuomion 256–258 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi virheellisesti, että osallistumisen 2 megawatin vähimmäiskynnysarvo aiheutti vakavia vaikeuksia sen arvioinnissa, tarjosiko tarkasteltava toimenpide riittävät kannustimet kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille kapasiteettimarkkinoille osallistumiseen.

179.

Katson näin ollen, että ainoan valitusperusteen toinen osa on hyväksyttävä. Valitus on siten hyväksyttävä kokonaisuudessaan, ja valituksenalainen tuomio on kumottava.

180.

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan on niin, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen päätöksen. Jos asia on ratkaisukelpoinen, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti. Käsiteltävässä asiassa tilanne on mielestäni tällainen.

181.

Tempus esitti unionin yleisen tuomioistuimen menettelyssä ensimmäisen kanneperusteensa, joka koski SEUT 108 artiklan 2 kohdan rikkomista, ohella toisen kanneperusteen, joka koski sitä, että komissio oli rikkonut SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaista perusteluvelvollisuuttaan. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensimmäisen kanneperusteen ja kumosi riidanalaisen päätöksen tällä perusteella, joten sen mukaan toista kanneperustetta ei ollut tarpeen tutkia. ( 79 ) Sen tutkiminen on tarpeen nyt käsiteltävässä asiassa.

182.

Toinen kanneperuste jakaantuu seitsemään osaan, joita tutkin jäljempänä vuorotellen. Katson, että nämä kaikki osat ja näin ollen kyseinen kanneperuste on hylättävä.

183.

Oikeuskäytännön mukaan päätöksen olla aloittamatta SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollista tutkintamenettelyä on sisällettävä ainoastaan ne syyt, joiden vuoksi komissio katsoo, ettei riidanalaisen tuen sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointiin liity vakavia vaikeuksia, ja että tällaisen päätöksen lyhyitäkin perusteluja on pidettävä riittävinä SEUT 296 artiklassa määrättyyn perusteluvelvollisuuteen nähden, kunhan niistä kuitenkin ilmenee selkeästi ja yksiselitteisesti syyt, joiden vuoksi komissio on katsonut, ettei tällaisia vaikeuksia ole ollut, koska kyseisten perustelujen perusteltavuus ei kuulu tämän perusteluvelvollisuuden piiriin. ( 80 )

184.

Toisen kanneperusteensa ensimmäisessä osassa Tempus väittää, että riidanalaisen päätöksen 107 perustelukappaleen, jossa viitataan ”kehittyneisiin kysyntäjoustoa soveltaviin toimijoihin”, ja sen 131 perustelukappaleen, jonka mukaan kysyntäjouston ala ”on vielä lapsenkengissään”, välillä on ristiriita. En näe ristiriitaa näissä perustelukappaleissa, koska jälkimmäinen koskee kysyntäjouston alaa yleisesti ja ensin mainittu taas tiettyjä kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita, joita Yhdistynyt kuningaskunta pitää ”kehittyneinä” (toisin kuin muita kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita, joihin myös viitataan 107 perustekappaleessa ja jotka eivät sen mukaan ole ”vielä riittävän kehittyneitä”). Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hylättävä.

185.

Toisen kanneperusteensa toisessa osassa Tempus lähinnä väittää, ettei komissio esittänyt perusteluja sille, miksi sen riidanalaisen päätöksen 152 perustelukappaleeseen sisältyvä toteamus, jonka mukaan kapasiteettisopimusten voimassaoloaika oli riittävän pitkä, jotta uudet tulokkaat pääsevät markkinoille, päti myös kysyntäjoustoa soveltaviin toimijoihin niiden kyseisen päätöksen 134 perustelukappaleessa mainitusta erilaisesta toteutusajasta huolimatta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kuten komissio väittää, se, voidaanko yksivuotisilla sopimuksilla varmistaa kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden osallistuminen kapasiteettimarkkinoille, riippuu ensisijaisesti näiden toimijoiden rahoitustarpeista eikä toteutusajoista. Siten, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen toteamus, jonka mukaan lyhyet perustelut voivat olla riittäviä, ( 81 ) on merkityksetöntä, että kapasiteettisopimusten voimassaoloajan osalta riidanalaisessa päätöksessä ei viitata kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden erilaiseen toteutusaikaan. Toisen kanneperusteen toinen osa on siten myös hylättävä.

186.

Toisen kanneperusteensa kolmannessa osassa Tempus väittää, ettei komissio selittänyt, miten – kun otetaan huomioon suuntaviivojen 232 kohdan a alakohta – se, että kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita, joilla on kapasiteettisopimus pysyvässä järjestelmässä, estetään osallistumasta siirtymäkauden huutokauppoihin, voi ”parantaa kysyntäjoustoa”, kuten riidanalaisen päätöksen 128 perustelukappaleessa todetaan. On totta, että kysyntäjoustoa soveltavat toimijat eivät voi osallistua siirtymäkauden huutokauppoihin, jos niillä on kapasiteettisopimus pysyvässä järjestelmässä. ( 82 ) Riidanalaisen päätöksen 122 ja 140 perustelukappaleesta kuitenkin ilmenee, että siirtymäkauden huutokauppojen tarkoituksena on edistää kysyntäjouston alan kehitystä – ja siten ”parantaa” tätä alaa – auttamalla vain niitä kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita, jotka eivät ole vielä riittävän kehittyneitä kilpaillakseen tuottajien kanssa pysyvissä huutokaupoissa (toisin kuin kehittyneet kysyntäjoustoa soveltavat toimijat, jotka eivät tarvitse tällaista apua). Toisen kanneperusteen kolmas osa on siten hylättävä.

187.

Toisen kanneperusteensa neljännessä osassa Tempus väittää, ettei komissio tarkastellut sitä, heikensikö käyttöön otettu kustannusten perinnässä sovellettava menetelmä hintasignaalia, joka olisi lähetettävä kuluttajille kulutuspiikkien aikaan, jotta nämä vähentäisivät sähkönkulutustaan. ( 83 ) Totean, että kuten edellä 146 kohdassa mainittiin, komissio hyväksyi Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen asiasta esittämän kannan ja totesi riidanalaisen päätöksen 129 perustelukappaleessa, että käyttöön otetussa menetelmässä ”säilytetään kannustin vähentää kysyntää kulutushuippujen aikaan siten, että tämä on sähköntoimittajien ennakoitavissa”. Kyseisestä perustelukappaleesta ilmenee, että komission mukaan käyttöön otettu menetelmä on kompromissi yhtäältä sen vaatimuksen, jonka mukaan menetelmän on tarjottava riittävä kannustin kulutuksen vähentämiseen, ja toisaalta sitä koskevan tarpeen välillä, että varmistetaan, että sähköntoimittajat voivat ennakoida niiltä perittävän maksun määrän, ja että vältetään korkeampien maksujen vyöryttäminen asiakkaille. ( 84 ) Toisen kanneperusteen neljäs osa on siten hylättävä.

188.

Toisen kanneperusteensa viidennessä osassa Tempus väittää, ettei komissio käsitellyt sitä, voitaisiinko pysyvässä järjestelmässä käyttää määräaikaisia kapasiteettisopimuksia kestoltaan avoimienkapasiteettisopimusten sijasta. Tästä on mainittava, että Tempus selittää tältä osin, että kestoltaan avoimissa kapasiteettisopimuksissa ei ole määräaikaa lisäkapasiteetin saataville asettamiselle verkkoa kuormittavien kulutuspiikkien aikaan (toisin sanoen, jos kulutuspiikki esiintyy klo 17, velvollisuus asettaa kapasiteettia saataville voisi jatkua loputtomasti) ja että kestoltaan avoimet kapasiteettisopimukset asettavat kysyntäjoustoa soveltavat toimijat epäedulliseen asemaan. On totta, ettei riidanalaisessa päätöksessä tarkastella sitä, syrjitäänkö kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita tai kohdellaanko niitä epäoikeudenmukaisesti siksi, että pysyvässä järjestelmässä käytetään kestoltaan avoimia kapasiteettisopimuksia. Komissio noudatti kuitenkin perusteluvelvollisuuttaan tältä osin, koska sen ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja ( 85 ) ja koska on riidatonta, ettei UKDRA tai jokin muu kolmas ottanut tätä kysymystä esille hallinnollisessa menettelyssä. Toisen kanneperusteen viides osa on siten nähdäkseni myös hylättävä.

189.

Toisen kanneperusteensa kuudennessa osassa Tempus väittää, ettei komissio perustellut, miksi vahvistamattomien kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden on maksettava samansuuruinen tarjoustakaus kuin uusien tuottajien. ( 86 ) On totta, että vaikka riidanalaisen päätöksen 26 ja 72 perustelukappaleessa viitataan vahvistamattomien kysyntäjoustoa soveltavien toimijoiden ja uusien tuottajien velvollisuuteen antaa ”takaus” (luottotuki), kyseisessä päätöksessä ei tarkastella sitä, syrjitäänkö kysyntäjoustoa soveltavia toimijoita tai kohdellaanko niitä epäoikeudenmukaisesti siksi, että näiltä toimijoilta ja uusilta tuottajilta vaaditaan samansuuruinen tarjoustakaus. Komissio ei nähdäkseni kuitenkaan rikkonut perusteluvelvollisuuttaan, kun se ei tarkastellut tätä seikkaa, koska ensinnäkin takauksen tarpeellisuus vahvistamattoman luotettavuuden tapauksissa on helposti ymmärrettävissä toimitusvarmuuden takaamista koskevan tavoitteen valossa ja koska toiseksi on riidatonta, ettei kolmas ottanut tätä kysymystä esille hallinnollisessa menettelyssä. Toisen kanneperusteen kuudes osa on siten hylättävä.

190.

Toisen kanneperusteensa seitsemännessä osassa Tempus väittää, ettei komissio esittänyt perusteluja siitä, miksi se jätti vastustamatta sitä, ettei kysyntäjoustoa soveltaville toimijoille makseta lisäkorvausta sähkön siirron ja jakelun aikaisen hävikin vähentämisestä. Totean, että riidanalaisen päätöksen 140 perustelukappaleessa komissio totesi, että ”kun otetaan huomioon [tarkasteltavan toimenpiteen] tavoite”, tällaisen lisäkorvauksen maksamatta jättäminen oli ”perusteltua”. Olen samaa mieltä siitä, että tuotannon riittävyyden varmistamista koskeva tavoite edellyttää, että kapasiteettia tarjotaan kysyntään vastaamiseksi, eikä sillä ole yhteyttä sähkönsiirtoon ja ‑jakeluun – eikä siten myyntiin. ( 87 ) Toisen kanneperusteen seitsemäs osa on siten hylättävä.

191.

Katson näin ollen, että Tempusin unionin yleisessä tuomioistuimessa esittämä toinen kanneperuste on hylättävä.

192.

Tästä seuraa, että ensimmäisessä oikeusasteessa nostettu kanne on hylättävä.

193.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus hyväksytään ja unionin tuomioistuin itse ratkaisee riidan lopullisesti, se tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

194.

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Nyt käsiteltävässä asiassa Tempus on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Tempus on siten velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

195.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 4 kohdan mukaan on niin, että jos ensimmäisessä oikeusasteessa väliintulijana esiintynyt osallistuu oikeudenkäyntiin muutoksenhakuasteessa, unionin tuomioistuin voi määrätä, että se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Koska Yhdistynyt kuningaskunta oli väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa ja osallistui oikeudenkäyntiin muutoksenhakuasteessa, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

196.

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan, jota sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, 1 kohdassa määrätään, että jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Puolan tasavallan on siten vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

197.

Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin