UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)

8 päivänä lokakuuta 2020 ( *1 )

Ennakkoratkaisupyyntö – Direktiivi (EU) 2015/1535 – 1 artikla – Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettava menettely – Teknisen määräyksen käsite – Rahapelit – Vedonlyöntiterminaalien käytettäväksi tarjoamisesta kannettava paikallinen vero – Verosäännöstö – Euroopan komissiolle tehtävän ilmoituksen tekemättä jättäminen – Vetoaminen verovelvollista vastaan

Asiassa C-711/19,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Verwaltungsgerichtshof (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta) on esittänyt 3.9.2019 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.9.2019, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Admiral Sportwetten GmbH,

Novomatic AG ja

AKO Gastronomiebetriebs GmbH

vastaan

Magistrat der Stadt Wien,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),

toimien kokoonpanossa: D. Šváby, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit S. Rodin (esittelevä tuomari) ja K. Jürimäe,

julkisasiamies: M. Campos Sánchez-Bordona,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–	Admiral Sportwetten GmbH, Novomatic AG ja AKO Gastronomiebetriebs GmbH, edustajanaan W. Schwartz, Rechtsanwalt,

–	Magistrat der Stadt Wien, asiamiehenään S. Bollinger,

–	Itävallan hallitus, asiamiehinään J. Schmoll ja C. Drexel,

–	Belgian hallitus, asiamiehinään L. Van den Broeck, J.-C. Halleux ja S. Baeyens, avustajinaan P. Vlaemminck ja R. Verbeke, avocats,

–	Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–	Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, J. Gomes de Almeida, A. Pimenta, P. Barros da Costa ja A. Silva Coelho,

–	Euroopan komissio, asiamiehinään M. Jauregui Gomez ja M. Noll-Ehlers,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,

on antanut seuraavan

tuomion

1	Ennakkoratkaisupyyntö koskee teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (EUVL 2015, L 241, s. 1) 1 artiklan tulkintaa.

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä Admiral Sportwetten GmbH, Novomatic AG ja AKO Gastronomiebetriebs GmbH (jäljempänä yhdessä Admiral ym.) ja toisaalta Magistrat der Stadt Wien (Wienin kaupunki) (jäljempänä Wienin kaupunki) ja joka koskee vedonlyöntiterminaaleista kannettavan veron (jäljempänä riidanalainen vero) maksamista.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

Direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan b–f alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

’palvelulla’ kaikkia tietoyhteiskunnan palveluja, toisin sanoen kaikkia etäpalveluina sähköisessä muodossa palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavia palveluja, joista tavallisesti maksetaan korvaus.

Tässä määritelmässä tarkoitetaan:

(i)	’etäpalvelulla’ palvelua, joka toimitetaan siten, että osapuolet eivät ole samanaikaisesti läsnä;

(ii)

ilmaisulla ’sähköisessä muodossa’ palvelua, joka lähetetään lähetyspaikasta ja vastaanotetaan määränpäässä tietoja elektronisesti käsittelevien laitteiden (mukaan lukien digitaalinen pakkaaminen) tai tietojen säilytyksen avulla ja joka lähetetään, siirretään ja vastaanotetaan kokonaan linjoja, radioyhteyttä, optisia tai muita elektromagneettisia välineitä käyttäen;

(iii)

’palvelun vastaanottajan henkilökohtaisesta pyynnöstä toimitettavalla palvelulla’ palvelua, joka toimitetaan henkilökohtaisen pyynnön perusteella tapahtuvana tiedonsiirtona.

Ohjeellinen luettelo palveluista, joita ei tarkoiteta tässä määritelmässä, on liitteessä I.

’teknisellä eritelmällä’ asiakirjaan sisältyvää eritelmää tuotteelta vaadittavista ominaisuuksista, kuten laadusta, käyttöominaisuuksista, turvallisuudesta tai mitoista, mukaan lukien tuotteita koskevat myyntinimeä, termistöä, tunnuksia, kokeita ja testausmenetelmiä, pakkaamista, merkitsemistä tai selostetta koskevat vaatimukset sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnin menettelyt.

– –

’muulla vaatimuksella’ vaatimusta, joka ei ole tekninen eritelmä ja joka asetetaan tuotteelle erityisesti kuluttajan tai ympäristön suojelutarkoituksessa ja joka koskee tuotteen elinkaarta markkinoille saattamisen jälkeen eli käyttöedellytyksiä, kierrätystä, uudelleenkäyttöä tai tuotteen hävittämistä, jos nämä edellytykset voivat vaikuttaa merkittävästi tuotteen koostumukseen tai sen luonteeseen, taikka sen kaupan pitämiseen;

’palveluja koskevalla määräyksellä’ yleisluontoista vaatimusta, joka koskee b alakohdassa tarkoitettujen palvelujen saatavuutta ja palvelutoiminnan harjoittamista, erityisesti palvelun tarjoajaa, palveluja ja palvelujen vastaanottajaa koskevia määräyksiä, lukuun ottamatta määräyksiä, jotka eivät erityisesti koske kyseisessä alakohdassa määriteltyjä palveluja.

– –

’teknisellä määräyksellä’ teknistä eritelmää tai muuta vaatimusta taikka palveluja koskevaa määräystä, mukaan lukien sovellettavat hallinnolliset määräykset, jonka noudattaminen on oikeudellisesti tai tosiasiallisesti pakollista ja joka koskee kaupan pitämistä, palvelujen tarjoamista, palvelujen tarjoajien sijoittautumista tai käyttöä jäsenvaltiossa tai suuressa osassa sen aluetta sekä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö taikka joissa kielletään palvelujen tarjoaminen, palvelujen käyttö tai sijoittautuminen palvelujen tarjoajana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan säännösten soveltamista.

Teknisiä määräyksiä, joita noudatetaan tosiasiallisesti, ovat erityisesti:

jäsenvaltion lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat joko teknisiä eritelmiä tai muita vaatimuksia taikka palveluja koskevia määräyksiä tai ammatillisia sääntöjä tai menettelyohjeita, joissa itsessään viitataan teknisiin eritelmiin tai muihin vaatimuksiin taikka palveluja koskeviin määräyksiin, ja joiden noudattaminen antaa edellyttää näissä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä vahvistettujen vaatimusten mukaisuutta;

ii)	vapaaehtoiset sopimukset, joissa viranomainen on osapuolena ja joiden tarkoituksena on yleisen edun nimissä teknisten eritelmien tai muiden vaatimusten taikka palveluja koskevien määräysten noudattaminen, lukuun ottamatta julkisia hankintoja koskevia sopimuksia;

iii)

tekniset eritelmät tai muut vaatimukset tai palveluja koskevat säännöt, jotka liittyvät verotus- tai rahoitustoimenpiteisiin, jotka vaikuttavat tuotteiden tai palveluiden kulutukseen rohkaisemalla näiden teknisten eritelmien tai muiden vaatimusten taikka palveluja koskevien määräysten noudattamista; tämä ei koske kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin liittyviä palveluja koskevia teknisiä eritelmiä, muita vaatimuksia tai määräyksiä.

– –”

Direktiivin 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle välittömästi teknisiä määräyksiä koskevat ehdotukset, paitsi kun on kyse kansainvälisen tai eurooppalaisen standardin käyttöönotosta sellaisenaan, jolloin pelkkä tiedonanto riittää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 artiklan säännösten soveltamista. Niiden on toimitettava komissiolle myös ilmoitus niistä syistä, joiden vuoksi tällaisen teknisen määräyksen laatiminen on tarpeen, jollei näitä syitä selvitetä jo ehdotuksessa.

– –

Tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan toisen alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen teknisten eritelmien ja muiden vaatimusten sekä palveluja koskevien määräysten osalta komission tai jäsenvaltioiden huomautukset tai yksityiskohtaiset lausunnot voivat koskea ainoastaan seikkoja, jotka voivat mahdollisesti aiheuttaa kaupan esteitä tai palveluja koskevien määräysten osalta palvelujen vapaan liikkuvuuden tai palvelujen tarjoajien sijoittautumisvapauden esteitä, eivätkä toimenpiteeseen liittyviä verotuksellisia tai rahoituksellisia seikkoja.”

Kyseisen direktiivin liitteessä I on ”ohjeellinen luettelo palveluista, joita ei tarkoiteta 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan toisessa alakohdassa”. Kyseisessä liitteessä olevan 1 kohdan d alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Muut kuin etäpalvelut

Palvelut, jotka toimitetaan siten, että palvelun suorittaja ja vastaanottaja ovat fyysisesti läsnä, vaikka käytetäänkin elektronisia laitteita:

– –

d)	elektronisten pelien antaminen asiakkaan käyttöön pelihallissa käyttäjän ollessa fyysisesti läsnä.”

Itävallan oikeus

Tosiseikkojen tapahtumahetkellä voimassa olleen vedonlyöntiterminaaleista kannettavasta verosta 4.7.2016 annetun Wienin osavaltion lain (Gesetz über die Einhebung einer Wettterminalabgabe, Wiener Wettterminalabgabegesetz) (LGBl. I, 32/2016; jäljempänä WWAG) 1 §:ssä säädettiin seuraavaa:

”Vedonlyöntiterminaalin tarjoamisesta käytettäväksi Wienin kaupungin alueella on maksettava vedonlyöntiterminaaleista kannettava vero.”

Kyseisen lain 2 §:n, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 1 momentin mukaan

”Tässä laissa tarkoitetaan

1)	’vedonlyöntiterminaalilla’ tietyssä toimipaikassa sijaitsevaa vedonlyönnin keräyspistettä, joka on tiedonsiirtoyhteyden välityksellä yhteydessä vedonlyönnin toimeenpanijaan tai vedonvälittäjään ja jonka ansiosta henkilö voi osallistua suoraan vedonlyöntiin.

– –”

8	Kyseisen lain 3 §:n otsikkona on ”Veron suuruus”, ja sen sanamuoto on seuraava: ”Vero vedonlyöntiterminaalin tarjoamisesta käytettäväksi on 350 euroa jokaiselta vedonlyöntiterminaalilta ja alkavalta kalenterikuukaudelta. – –”

WWAG:n 8 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Sellainen toiminta tai toimimatta jättäminen, jonka seurauksena veroa ei makseta täysimääräisesti, on hallinnollinen rikkomus, josta on määrättävä seuraamukseksi enintään 42000 euron suuruinen sakko; jos sakkoa ei voida periä, on määrättävä enintään kuuden viikon korvaava vankeusrangaistus. Veron maksamisen laiminlyönnin katsotaan jatkuvan siihen asti, kun verovelvollinen suorittaa veron oma-aloitteisesti tai veroviranomainen määrää veron päätöksessä. – –”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

Admiral ym. harjoittavat vedonlyöntiterminaalien käytettäväksi tarjoamiseen liittyvää toimintaa. Täsmällisemmin sanottuna Admiral Sportwetten asentaa tällaiset terminaalit, Novomatic on niiden omistaja ja AKO Gastronomiebetriebs omistaa huoneiston, jota käytetään terminaalien käytettäväksi tarjoamiseen.

11	Admiral ym. kääntyivät elokuusta 2016 lähtien Wienin kaupungin puoleen, jotta riidanalaisen veron määräksi vahvistettaisiin 0 euroa sillä perusteella, ettei verovelvollisuutta ollut.

Wienin kaupunki määräsi 31.10.2016 tekemällään päätöksellä Admiralille ym:ille syys- ja lokakuulta 2016 kyseisen veron, jonka suuruudeksi määritettiin 350 euroa kuukautta ja vedonlyöntiterminaalia kohti. Saman suuruinen vero määrättiin 2.1. ja 24.7.2017 tehdyillä päätöksillä marras-joulukuulta 2016 sekä vuoden 2017 tammi- ja kesäkuun väliseltä ajanjaksolta.

13	Admiral ym. nostivat kukin kanteen kyseisistä päätöksistä ja väittivät, että WWAG:hen sisältyvät vedonlyöntiterminaaleja koskevat säännöt ovat teknisiä määräyksiä, joita koskeva ehdotus oli ilmoitettava välittömästi komissiolle direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Bundesfinanzgericht (liittovaltion ylin verotuomioistuin, Itävalta) hylkäsi kyseiset kanteet 23.8.2018 ja totesi, että kyseiset määräykset eivät olleet teknisiä määräyksiä. Verfassungsgerichtshof (perustuslakituomioistuin, Itävalta) jätti ottamatta tutkittavaksi Admiralin ym:iden kyseisestä ratkaisusta tekemää valitusta.

15	Admiral ym. tekivät Bundesfinanzgerichtin ratkaisusta 23.8.2018 Revision-valituksen Verwaltungsgerichtshofiin (ylin hallintotuomioistuin, Itävalta).

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että jos WWAG:n säännökset on luokiteltava direktiivissä 2015/1535 tarkoitetuiksi teknisiksi määräyksiksi, kyseisten säännösten ennakkoilmoitusta komissiolle koskevan velvollisuuden laiminlyönnistä seuraa, ettei riidanalaista veroa voida kantaa, ja että on näin ollen todettava, ettei Revision-valituksen tekijöiden velvollisuutena ole maksaa veroa.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetuksi tekniseksi määräykseksi luokittelusta, että vaikka WWAG:ssa viitataan vedonlyöntiterminaaleihin, siinä ei kuitenkaan säännellä vedonlyöntiterminaalien konkreettisia ominaispiirteitä, joten se ei ole tekninen eritelmä.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa muiden vaatimusten luokkaa koskevaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja huomauttaa, että vaikka WWAG ei sisällä kieltoja, on kuitenkin niin, että kyseisellä lainsäädännöllä pyritään – verotuksen ohella – vähentämään tämän tyyppisiä vedonlyöntejä, joten kun otetaan huomioon kuluttajansuojaa koskeva tavoite, ei voida sulkea pois sitä, että se koskee tuotteen elinkaarta sen markkinoille saattamisen jälkeen, mikä on omiaan vaikuttamaan suoraan vedonlyöntiterminaalien kaupan pitämiseen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että kyseisten terminaalien määrä Wienissä pysyy kuitenkin olennaisilta osin muuttumattomana.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että palveluja koskevien määräysten luokka koskee yksinomaan tietoyhteiskunnan palveluja. Kyseisen tuomioistuimen mukaan samoista syistä, jotka esitettiin muiden vaatimusten luokasta, saattaa olla mahdollista, että WWAG:n säännökset ovat palveluja koskevia määräyksiä, koska ne voivat koskea tietojen toimittamista mahdollisista vedonlyönneistä ja vedonlyöntien toimeenpanosta, jotka liittyvät välittömästi vedonlyöntiterminaalien käytettäväksi tarjoamiseen.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo kieltojen luokasta, että WWAG:n säännökset eivät kuulu kyseiseen luokkaan, koska ne eivät sisällä minkäänlaista kieltoa vaan niissä säädetään seuraamuksista sellaisen toiminnan tai toimimatta jättämisen osalta, jonka seurauksena veroa ei makseta täysimääräisesti.

Kyseinen tuomioistuin huomauttaa lopuksi tosiasiallisesti noudatettavien teknisten määräysten osalta, että WWAG:ssa ei viitata muihin säännöksiin eikä etenkään vedonlyöntien toimeenpanosta ja välittämisestä 13.5.2016 annettuun Wienin osavaltion lakiin (Gesetz über den Abschluss und die Vermittlung von Wetten, Wiener Wettengesetz) (LGBl. nro 26/2016), sellaisena kuin se on muutettuna vedonlyöntien toimeenpanosta ja välittämisestä annetun Wienin osavaltion lain muuttamisesta 6.8.2019 annetulla lailla (Gesetz, mit dem das Gesetz über den Abschluss und die Vermittlung von Wetten (Wiener Wettengesetz) geändert wird) (LGBl. nro 43/2019) (jäljempänä WW), joten se ei kuulu kyseiseen luokkaan.

Jos WWAG:n säännökset on luokiteltava direktiivissä 2015/1535 tarkoitetuiksi teknisiksi määräyksiksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lisäksi, merkitseekö direktiivin 2015/1535 5 artiklan 1 kohdan mukaisen WWAG-ehdotusta koskevan ennakkoilmoituksen noudattamatta jättäminen sitä, ettei kyseiseen lainsäädäntöön voida vedota yksityisiä vastaan, kun otetaan huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

Tässä tilanteessa Verwaltungsgerichtshof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)	Onko direktiivin [2015/1535] 1 artiklaa tulkittava siten, että [WWAG:n] säännöksiä, joissa säädetään vedonlyöntiterminaalien käytettäväksi tarjoamisesta kannettavasta verosta, on pidettävä mainitussa säännöksessä tarkoitettuina teknisinä määräyksinä?

2)	Johtaako se, ettei [WWAG:n] säännöksiä ole ilmoitettu direktiivissä 2015/1535 tarkoitetulla tavalla, siihen, ettei vedonlyöntiterminaalien käytettäväksi tarjoamisesta kannettavan veron kaltaista veroa voida kantaa?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä sitä, onko direktiivin 2015/1535 1 artiklaa tulkittava siten, että kansallinen verosäännös, jolla otetaan käyttöön vedonlyöntiterminaalien käytettäväksi tarjoamisesta kannettava vero, on kyseisessä artiklassa tarkoitettu tekninen määräys.

Kysymykseen vastaamiseksi on palautettava mieleen, että teknisen määräyksen käsite kattaa neljä toimenpiteiden luokkaa, joita ovat ensinnäkin direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tekninen eritelmä, toiseksi kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa määritelty muu vaatimus, kolmanneksi kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettu palveluja koskeva määräys ja neljänneksi saman direktiivin 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö taikka joissa kielletään palvelujen tarjoaminen, palvelujen käyttö tai sijoittautuminen palvelujen tarjoajana (ks. teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22.6.1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (EYVL 1998, L 204, s. 37), sellaisena kuin se on muutettuna 20.7.1998 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 98/48/EY (EYVL 1998, L 217, s. 18), osalta tuomio 12.9.2019, VG Media, C-299/17, EU:C:2019:716, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

On ensiksi täsmennettävä, että kansallisella toimenpiteellä on välttämättä viitattava tuotteeseen tai sen pakkaukseen sellaisenaan ja vahvistettava näin ollen yksi tuotteelta vaadittava ominaisuus, jotta se kuuluisi direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun teknisten määräysten ensimmäiseen luokkaan eli teknisten eritelmien käsitteen soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 12.9.2019, VG Media, C-299/17, EU:C:2019:716, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27	Kuten unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, käsiteltävänä olevassa asiassa vedonlyöntiterminaalien teknisiä eritelmiä ei säännellä WWAG:llä vaan WW:llä, joka on laki, joka on annettu komissiolle tiedoksi direktiivin 2015/1535 mukaisesti.

WWAG:n 1 §:ssä, tarkasteltuna yhdessä sen 2 §:n 1 momentin kanssa, tyydytään määrittelemään, mitä ”vedonlyöntiterminaalilla” on ymmärrettävä riidanalaisen veron soveltamisalan – joka kattaa kyseisten terminaalien käytettäväksi tarjoamisen – määrittämiseksi, mutta siinä ei kuitenkaan määritellä niiltä vaadittavia ominaisuuksia huolimatta siitä, että siinä kuvaillaan niitä.

29	Näin ollen WWAG:n 1 §:ään, tarkasteltuna yhdessä sen 2 §:n 1 momentin kanssa, perustuvan kaltainen säännöstö ei ole direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu tekninen eritelmä.

Toiseksi direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta muun vaatimuksen käsitteestä on palautettava mieleen, että kyseisellä käsitteellä tarkoitetaan vaatimusta, joka ei ole tekninen eritelmä ja joka asetetaan tuotteelle erityisesti kuluttajien tai ympäristön suojelemiseksi ja joka koskee tuotteen elinkaarta markkinoille saattamisen jälkeen eli sen käyttöedellytyksiä, kierrätystä, uudelleenkäyttöä tai tuotteesta huolehtimista, jos nämä edellytykset voivat vaikuttaa merkittävästi tuotteen koostumukseen tai sen luonteeseen taikka sen kaupan pitämiseen.

Käsiteltävässä asiassa asiakirja-aineistossa ei ole mitään, minkä perusteella voitaisiin katsoa, että WWAG:n 1 §, tarkasteltuna yhdessä sen 2 §:n 1 momentin kanssa, sisältäisi edellytyksen, joka voisi vaikuttaa merkittävästi vedonlyöntiterminaalien koostumukseen, käyttöön tai kaupan pitämiseen. Kuten tämän tuomion 28 kohdassa jo todettiin, mainituissa säännöksissä tyydytään määrittämään riidanalaisen veron soveltamisala.

32	Tässä tilanteessa WWAG:n 1 §:ään, tarkasteltuna yhdessä sen 2 §:n 1 momentin kanssa, perustuvan kaltainen säännöstö ei kuulu direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen muiden vaatimusten luokkaan.

Kolmanneksi palveluja koskevien määräysten luokan osalta on todettava, että direktiivin 2015/1535 liitteessä I olevan 1 kohdan d alakohdasta ilmenee, että ”elektronisten pelien antaminen asiakkaan käyttöön pelihallissa käyttäjän ollessa fyysisesti läsnä” – kuten vedonlyöntien antaminen käyttöön pääasiassa kyseessä olevien terminaalien avulla –, on palvelu, jota ei tarjota etänä.

34	Luokittelu direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan e alakohdassa, tarkasteltuna yhdessä sen 1 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, tarkoitetuiksi palveluja koskeviksi määräyksiksi edellyttää kuitenkin muun muassa etäpalvelun olemassaoloa.

35	Näin ollen pääasiassa kyseessä olevan kaltainen säännöstö, joka koskee palvelua, jota ei tarjota etäpalveluna, ei kuulu palveluja koskevien määräysten luokkaan.

Neljänneksi direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohtaan kuuluvien teknisten määräysten luokan osalta on palautettava mieleen, että se koskee jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä, joissa kielletään tuotteen valmistus, tuonti, kaupan pitäminen tai käyttö taikka joissa kielletään palvelujen tarjoaminen, palvelujen käyttö tai sijoittautuminen palvelujen tarjoajana. Unionin tuomioistuin on jo todennut erityisesti käyttökielloista, että kyseisiin kieltoihin kuuluu toimenpiteitä, jotka ulottuvat selvästi pidemmälle kuin kyseessä olevan tuotteen käytön rajoittaminen tiettyihin mahdollisiin käyttömuotoihin ja joissa ei siis rajoituta pelkkään kyseisen tuotteen käytön säännöstelyyn (ks. vastaavasti tuomio 21.4.2005, Lindberg, C-267/03, EU:C:2005:246, 76 kohta).

Käsiteltävässä asiassa WWAG:n 1 §:ssä, tarkasteltuna yhdessä sen 2 §:n 1 momentin kanssa, ei ole minkäänlaista kieltoa, joten se ei kuulu kyseiseen teknisten määräysten luokkaan. Se, että WWAG:n 8 §:n 1 momentissa säädetään hallinnollisista seuraamuksista, jos riidanalaisen veron maksuvelvollisuutta on laiminlyöty, ei saata tätä päätelmää kyseenalaiseksi. Viimeksi mainitussa säännöksessä säädetyt seuraamukset eivät nimittäin kohdistu pääasiassa kyseessä oleviin tuotteisiin eivätkä vedonlyöntien järjestämistä koskevaan palveluun vaan henkilöön, joka on velvollinen maksamaan riidanalaisen veron.

On lisättävä, että unionin tuomioistuin on jo katsonut direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohdan iii alakohdassa tarkoitetuista teknisistä määräyksistä, joita noudatetaan tosiasiallisesti, että verolainsäädäntöä, johon ei ole liitetty teknisiä eritelmiä eikä muita vaatimuksia, joiden noudattamista sillä pyrittäisiin valvomaan, ei voida pitää ”teknisinä määräyksinä, joita noudatetaan tosiasiallisesti” (ks. vastaavasti tuomio 11.6.2015, Berlington Hungary ym., C‑98/14, EU:C:2015:386, 97 kohta).

Käsiteltävänä olevassa asiassa ei yhtäältä voida väittää, että WWAG:n 1 §, tarkasteltuna yhdessä sen 2 §:n 1 momentin kanssa, olisi verotuksellinen toimenpide, joka vaikuttaa tavaroiden tai palvelujen kulutukseen kannustamalla näiden teknisten eritelmien, muiden vaatimusten tai palveluja koskevien määräysten noudattamiseen, koska mikään kyseisen säännöksen sanamuodossa ei viittaa siihen, että kyseisen veron maksuvelvollisuudella pyrittäisiin varmistamaan vedonlyöntiterminaaleja koskevien sellaisten teknisten määräysten noudattaminen, jotka puolestaan sisältyvät toiseen lainsäädäntöön eli WW:hen. Kyseiseen kansalliseen säännökseen ei toisaalta liity teknisiä eritelmiä, muita vaatimuksia eikä palveluja koskevia määräyksiä.

40	Tästä seuraa, että WWAG:n 1 §:ään, tarkasteltuna yhdessä sen 2 §:n 1 momentin kanssa, perustuvan kaltainen säännöstö ei kuulu direktiivin 2015/1535 1 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen teknisten määräysten luokkaan.

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 2015/1535 1 artiklaa on tulkittava siten, että kansallinen verosäännös, jolla otetaan käyttöön vedonlyöntiterminaalien tarjoamisesta käytettäväksi kannettava vero, ei ole kyseisessä artiklassa tarkoitettu tekninen määräys.

Toinen kysymys

42	Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

Oikeudenkäyntikulut

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 9.9.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 1 artiklaa on tulkittava siten, että kansallinen verosäännös, jolla otetaan käyttöön vedonlyöntiterminaalien tarjoamisesta käytettäväksi kannettava vero, ei ole kyseisessä artiklassa tarkoitettu tekninen määräys.

Allekirjoitukset

( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: saksa.