1

Uniwersytet Wrocławski (Wrocławin yliopisto, Puola) ja Puolan tasavalta vaativat valituksillaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 13.6.2017 antaman määräyksen Uniwersytet Wrocławski v. REA (T‑137/16, ei julkaistu, EU:T:2017:407; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla unionin yleinen tuomioistuin on tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten selvän täyttymättä jättämisen perusteella jättänyt tutkimatta Wrocławin yliopiston kanteen, jossa unionin yleistä tuomioistuinta vaadittiin yhtäältä kumoamaan Euroopan komission valtuuttamana toimineen Tutkimuksen toimeenpanoviraston (REA) päätökset irtisanoa Cossar-tukisopimus (nro 252908) ja velvoittaa kyseinen yliopisto maksamaan takaisin 36508,37 euroa, 58031,38 euroa ja 6286,68 euroa ja maksamaan sopimussakkoa 5803,14 euroa, ja toisaalta velvoittamaan REA korvaamaan kantajalle vastaavat määrät maksupäivästä alkaen ja korvauksen suorituspäivään saakka laskettavine korkoineen.

2

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artiklassa, jota saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla sovelletaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, määrätään seuraavaa:

”Unionin tuomioistuimessa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä edustaa kutakin asiaa varten määrätty asiamies; asiamiehellä voi olla apunaan avustaja tai asianajaja.

Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen muita sopimuspuolia kuin jäsenvaltioita, sekä kyseisessä sopimuksessa tarkoitettua EFTAn valvontaviranomaista edustetaan samalla tavoin.

Muiden asianosaisten edustajan on oltava asianajaja.

Vain asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa, voi edustaa tai avustaa jotain asianosaista unionin tuomioistuimessa.”

3

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Asianosaisilla on oltava oikeudenkäyntiedustajanaan asiamies tai asianajaja siten kuin perussäännön 19 artiklassa määrätään.”

4

Puolan oikeudessa tunnetaan asianajajan ammatin ohella oikeudellisen neuvonantajan (radca prawny) ammatti. Oikeudelliset neuvonantajat voivat pyytää kirjaamistaan asianajajayhteisöön, ja heidät voidaan valtuuttaa edustamaan asiakkaitaan Puolan tuomioistuimissa.

5

Asian tausta voidaan esittää tiivistettynä seuraavasti.

6

REA teki tutkimukseen, teknologiseen kehitykseen ja demonstrointiin liittyvän ohjelman yhteydessä Wrocławin yliopiston kanssa tukisopimuksen, jossa määrättiin muun muassa, että edellä mainittua toimintaa varten kokoaikaisesti palkatulla tutkijalla ei ollut lupaa hankkia muita tuloja kuin tutkimustyöhönsä perustuvia tuloja.

7

Kävi kuitenkin ilmi, että kyseinen tutkija sai tuloja myös muusta toiminnasta, joten REA irtisanoi tukisopimuksen, lähetti Wrocławin yliopistolle 36508,37 euron maksukehotuksen ja ilmoitti kyseiselle yliopistolle pidättävänsä 6286,68 euroa suoraan vakuudesta tukisopimuksessa määrätyllä tavalla. Wrocławin yliopisto suoritti maksukehotuksen mukaisen maksun.

8

Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) suorittaman tutkinnan jälkeen REA lähetti Wrocławin yliopistolle kaksi täydentävää maksukehotusta, joista ensimmäinen koski 58031,38 euroa ja vastasi takaisinperittävän tuen määrää ja toinen koski 5803,14 euroa, joka vastasi tukisopimukseen sisältyvän sopimussakkolausekkeen mukaisesti maksettavan sopimussakon määrää. Wrocławin yliopisto maksoi myös näissä maksukehotuksissa vaaditut määrät.

9

Wrocławin yliopisto toimitti 25.3.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon kanteen, jossa se vaati kyseistä tuomioistuinta yhtäältä kumoamaan REA:n päätökset, joilla tukisopimus irtisanottiin ja joilla Wrocławin yliopisto velvoitettiin maksamaan takaisin osa kyseisestä tuesta ja sopimussakkoa, ja toisaalta korvaamaan vastaavat määrät korkoineen, joiden määrä oli laskettava alkaen siitä, kun kyseinen yliopisto maksoi ne, siihen saakka, kun REA korvaisi ne.

10

REA esitti vastineessaan kyseisen kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan väitteen, joka koski muun muassa sitä, että Wrocławin yliopistoa edustava oikeudellinen neuvonantaja oli kyseisen yliopiston oikeustieteen ja liikkeenjohdon tiedekunnan tutkimuskeskuksen työntekijä ja ettei hän näin ollen täyttänyt perussäännössä asetettua riippumattomuuden edellytystä.

11

Wrocławin yliopisto väitti, että vaikka sitä unionin yleisessä tuomioistuimessa edustanut oikeudellinen neuvonantaja oli aikaisemmin ollut siihen työsuhteessa, asia ei enää ollut näin kanteen nostamisen ajankohtana. Yliopiston mukaan sen ja kyseisen oikeudellisen neuvonantajan välillä oli 3.10.2015 alkaen ollut yksityisoikeudellinen sopimussuhde, joka koski opetusvelvoitteita. Kyseiselle sopimukselle oli yliopiston mukaan tunnusomaista alisteisuussuhteen puuttuminen, eikä sitä näin ollen voinut rinnastaa työsopimukseen.

12

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 14 kohdassa, että perussäännön 19 artiklan – jota sen 53 artiklan mukaisesti sovelletaan unionin yleisessä tuomioistuimessa käytävään menettelyyn – kolmannessa ja neljännessä kohdassa määrätään, että niin kutsuttujen etuoikeudettomien asianosaisten edustajan on oltava asianajaja ja että vain asianajaja, jolla on oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tuomioistuimessa, voi edustaa tai avustaa tällaista asianosaista unionin tuomioistuimessa.

13

Valituksenalaisen määräyksen 16 ja 17 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin totesi kyseisten kahden kumulatiivisen edellytyksen osalta, että toisin kuin oikeuteen esiintyä jäsenvaltion tuomioistuimessa, asianajajan käsitteeseen ei liity minkäänlaista nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden kansalliseen oikeuteen sen merkityksen ja laajuuden määrittämiseksi. Unionin yleinen tuomioistuin täsmensi, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseistä käsitettä on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista itsenäisesti ja että tulkinnassa on otettava huomioon säännöksen asiayhteys ja tavoiteltu päämäärä, viittaamatta kansalliseen oikeuteen.

14

Unionin yleinen tuomioistuin viittasi näin ollen valituksenalaisen määräyksen 18 kohdassa jäsenvaltioiden yhteisiin oikeudellisiin perinteisiin perustuvaan käsitykseen, johon Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 19 artikla perustuu, asianajajan tehtävästä unionin oikeusjärjestyksessä ja muun muassa 18.5.1982 annettuun tuomioon AM & S Europe v. komissio (155/79, EU:C:1982:157, 24 kohta), 14.9.2010 annettuun tuomioon Akzo Nobel Chemicals ja Akcros Chemicals v. komissio ym. (C‑550/07 P, EU:C:2010:512, 42 kohta) ja 6.9.2012 annettuun tuomioon Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio (C‑422/11 P ja C‑423/11 P, EU:C:2012:553, 23 kohta) ja katsoi, että asianajajan tehtävä on avustaa oikeudenhoidon toteuttamisessa ja antaa riippumattomasti ja oikeudenhoidon ylempien etujen mukaisesti asiakkaalle tämän tarvitsemaa oikeudellista neuvontaa.

15

Tämän perusteella unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen määräyksen 19 kohdassa päätelmänään, että asianajajan riippumattomuutta koskeva vaatimus merkitsee sitä, ettei asianajajan ja hänen asiakkaansa välillä voi olla minkäänlaista työ- tai palvelussuhdetta, ja riippumattomuuden käsite on määriteltävä paitsi positiivisesti, eli viittaamalla ammattieettisiin sääntöihin liittyviin sitoumuksiin, myös negatiivisesti, eli työ- tai palvelussuhteen puuttumisen perusteella.

16

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 20 kohdassa, että mainittuja näkökohtia oli sovellettava sen käsiteltävänä olleessa asiassa, eli tilanteessa, jossa oikeudellinen neuvonantaja on sidottu asianosaiseen, jota hänen on tarkoitus edustaa, palvelujen suorittamista koskevalla sopimuksella, koska vaikka muodollisesti tarkasteltuna tällaisella sopimuksella ei luoda työ- tai palvelussuhdetta mainittujen kahden osapuolen välille, tällainen tilanne on kuitenkin omiaan aiheuttamaan vaaran siitä, että kyseisten neuvonantajien ammatillinen toimintaympäristö vaikuttaa ainakin osittain heidän ammatilliseen mielipiteeseensä, kuten unionin tuomioistuin totesi 6.9.2012 antamansa tuomion Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio (C‑422/11 P ja C‑423/11 P, EU:C:2012:553) 25 kohdassa.

17

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi näin ollen valituksenalaisen määräyksen 21 kohdassa, että koska kannekirjelmän oli allekirjoittanut tällainen neuvonantaja, kannetta ei ollut nostanut henkilö, joka olisi täyttänyt perussäännön 19 artiklan kolmannen ja neljännen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 51 artiklan 1 kohdan mukaiset edellytykset. Unionin yleinen tuomioistuin jätti näin ollen kanteen tutkimatta sen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten selvän puuttumisen perusteella.

18

Unionin tuomioistuimen presidentin 24.11.2017 tekemällä päätöksellä kyseessä olevat kaksi valitusta yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

19

Tšekin tasavalta teki 6.2.2018 väliintulohakemuksen yhdistettyjen valitusten osalta. Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi hakemuksen 31.5.2018 tekemällään päätöksellä.

20

Unionin tuomioistuimen presidentin 5.7.2018 antamalla määräyksellä Uniwersytet Wrocławski ja Puola v. REA (C‑515/17 P ja C‑561/17 P, ei julkaistu, EU:C:2018:553) Krajowa Izba Radców Prawnych (Oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamari, Puola) hyväksyttiin väliintulijaksi asiassa C‑561/17 P tukemaan Puolan tasavallan vaatimuksia.

21

Unionin tuomioistuimen presidentin 27.2.2019 antamalla määräyksellä Uniwersytet Wrocławski ja Puola v. REA (C‑515/17 P ja C‑561/17 P, ei julkaistu, EU:C:2019:174) Association of Corporate Counsel Europen (Euroopan yrityslakimiesten yhdistys) väliintulohakemus hylättiin.

22

Asiassa C‑515/17 P tekemässään valituksessa Wrocławin yliopisto, jota Tšekin tasavalta tukee, vaatii unionin tuomioistuinta

23

Asiassa C‑561/17 P tekemässään valituksessa Puolan tasavalta, jota Tšekin tasavalta ja oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamari tukevat, vaatii unionin tuomioistuinta

24

REA vaatii unionin tuomioistuinta

25

Asiassa C‑515/17 P tekemänsä valituksen tueksi Wrocławin yliopisto vetoaa kahteen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee perussäännön 19 artiklan virheellistä tulkintaa ja toinen valituksenalaisen määräyksen perustelujen puutteellisuutta. Asiassa C‑561/17 P tekemänsä valituksen tueksi Puolan tasavalta vetoaa kolmeen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee mainitun artiklan virheellistä tulkintaa, toinen oikeusvarmuuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteiden loukkaamista ja kolmas valituksenalaisen määräyksen perustelujen puutteellisuutta.

26

Koska molempien valitusten ensimmäinen valitusperuste ja asiassa C‑561/17 P tehdyn valituksen toinen valitusperuste, jotka koskevat perussäännön 19 artiklan virheellistä tulkintaa ja oikeusvarmuuden ja tehokkaan oikeussuojan periaatteiden loukkaamista, liittyvät toisiinsa, niitä on asianmukaista tarkastella yhdessä.

27

Ensimmäisen valitusperusteensa osalta Wrocławin yliopisto arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä on katsonut, ettei oikeudellinen neuvonantaja, jota sitoo edustamaansa asianosaiseen palvelujen suorittamista koskeva sopimus, jonka mukaan hän on velvollinen muun muassa pitämään luentoja, ole edellytetyllä tavalla riippumaton toimeksiantajaansa nähden voidakseen edustaa sitä oikeudenkäynnissä unionin tuomioistuimissa.

28

Wrocławin yliopiston ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa perustuu väitteeseen sitä, että nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan palvelujen suorittamista koskevan sopimuksen luonne ja keskeiset ominaispiirteet ovat sellaisia, ettei sitä voida rinnastaa työsopimukseen, koska muun muassa alisteisuussuhde, joka työsopimukselle on ominainen, puuttuu.

29

Kyseisen valitusperusteen toisessa osassa Wrocławin yliopisto väittää, että valituksenalaisen määräyksen perustelu, jonka mukaan kaikkiin asianosaisen ja sen edustajan välisiin oikeussuhteisiin sisältyy vaara, joka liittyy vaikuttamiseen edustajan oikeudelliseen mielipiteeseen, on suhteellisuusperiaatteen ja subsidiariteettiperiatteen vastainen, koska tällaisella perustelulla annetaan unionin toimielimille yksinomainen valta päättää siitä, kuka voi pätevästi esiintyä unionin tuomioistuimissa.

30

Mainitun valitusperusteen kolmannen osan osalta Wrocławin yliopisto, jota Tšekin tasavalta ja oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamari tukevat, arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole ottanut huomioon kansallisia oikeuksia ja erityisesti Puolan oikeutta, jossa taataan se, että oikeudellinen neuvonantaja on riippumaton kolmansiin osapuoliin nähden ja ettei hän ole kolmansiin osapuoliin nähden alisteisuussuhteessa. Wrocławin yliopisto korostaa, että, samalla tavoin kuin asianajajankin ammatti, oikeudellisen neuvonantajan ammatti palvelee sekä oikeudenhoidon etua että niiden henkilöiden etua, joiden oikeuksien puolustaminen on annettu oikeudellisen neuvonantajan tehtäväksi, ja että mainittu ammatti perustuu julkiseen luottamukseen ja siihen sovelletaan ammattieettisiä sääntöjä.

31

Puolan tasavalta väittää ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa ensinnäkin, ettei perussäännön 19 artiklan tulkintaa, jonka unionin yleinen tuomioistuin esittää valituksenalaisessa määräyksessä, voida perustaa jäsenvaltioille yhteisiin oikeudellisiin perinteisiin tai unionin oikeuteen. Puolan tasavalta korostaa tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin toimii ristiriitaisesti, kun se toteaa, että asianajajan tehtävä perustuu jäsenvaltioille yhteisiin oikeudellisiin perinteisiin, mutta toteaa samalla tulkitsevansa asianajajan käsitettä tukeutumatta kansalliseen oikeuteen.

32

Puolan tasavalta väittää toiseksi, ettei toimeksisaajan riippumattomuuden arviointia voida tehdä viittaamatta takeisiin, jotka eri kansallisissa oikeuksissa annetaan.

33

Kolmanneksi Puolan tasavalta katsoo, ettei valituksenalaisessa määräyksessä esitetyn riippumattomuuden käsitteen osalta oteta huomioon asianajajan ammatin harjoittamisen todellisuutta, koska esitetty käsite perustuu siihen, että ammattiaan työsuhteessa harjoittavaan ”talonsisäiseen” asianajajaan kohdistuu työnantajansa taholta suurempi paine kuin ulkopuoliseen asianajajaan, johon kohdistuu painetta ainoastaan hänen asiakkaansa taholta.

34

Puolan tasavalta väittää neljänneksi, että jos unionin yleisen tuomioistuimen esittämä ratkaisu, joka perustuu asianosaisten edustamista unionin tuomioistuimissa koskevaan unionin tuomioistuimen vallitsevaan oikeuskäytäntöön, olisi hyväksyttävä, tämä johtaisi järjestelmään, jossa samaan asianajajaan sovellettaisiin kahta tasoltaan erilaista riippumattomuusvaatimusta, eli kansallisissa tuomioistuimissa noudatettavaa riippumattomuusvaatimusta ja toista, tiukempaa vaatimusta silloin, kun kyse on unionin tuomioistuimista.

35

Tšekin tasavalta katsoo tässä yhteydessä, että kaikkia rajoituksia, jotka kohdistuvat sellaisten asianajajien, jotka eivät ole työ- tai palvelussuhteessa asiakkaisiinsa, oikeuteen edustaa asiakkaitaan, on tulkittava suppeasti.

36

Puolan tasavallan ensimmäisen valitusperusteen toinen osa perustuu siihen, että sen mukaan unionin yleisen tuomioistuimen esittämä perussäännön 19 artiklan tulkinta ylittää rajat, jotka asetetaan asianosaisten edustamista unionin tuomioistuimissa koskevassa unionin tuomioistuimen vallitsevassa oikeuskäytännössä.

37

Puolan tasavalta toteaa yhtäältä, että kyseisessä oikeuskäytännössä asianajajan riippumattomuutta koskeva vaatimus liitetään ainoastaan siihen negatiiviseen edellytykseen, ettei asianajajan ja hänen asiakkaansa välillä ole työsuhdetta. Puolan tasavalta toteaa, että nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin on itse todennut valituksenalaisen määräyksen 20 kohdassa, ettei ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen allekirjoittaja ollut työ- tai palvelussuhteessa Wrocławin yliopistoon. Puolan tasavallan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut – soveltaen analogisesti 6.9.2012 annettua tuomiota Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio (C‑422/11 P ja C‑423/11 P, EU:C:2012:553) – että kyseisten asianosaisten välisen yksityisoikeudellisen sopimuksen olemassaolo riitti sen toteamiseksi, ettei mainitun yliopiston edustaja täyttänyt riippumattomuutta koskevaa edellytystä.

38

Toisaalta Puolan tasavalta arvostelee valituksenalaista määräystä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on ottanut huomioon ainoastaan oikeudellisen neuvonantajan ja Wrocławin yliopiston välisen opetustehtäviä koskevan sopimuksen mutta ei ole tarkastellut niitä siteitä, joita kyseisten osapuolten välillä on tarjotun oikeudellisen neuvonannon osalta.

39

Oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamari korostaa, että unionin yleisen tuomioistuimen perustelut, jotka johtaisivat toteamukseen siitä, että asianajajan täydellinen riippumattomuus edellyttää, ettei hänellä ole minkäänlaista yhteyttä asiakkaansa ammatilliseen ympäristöön, ovat virheellisiä. Oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamari toteaa, että on vaikeaa kuvitella, että toimeksisaaja voisi toimia ilman, että hänen asiakkaansa ammatillinen ympäristö vaikuttaisi häneen mitenkään.

40

Toisen valitusperusteensa osalta Puolan tasavalta väittää, että koska valituksenalaisessa määräyksessä ei täsmennetä kriteerejä, joiden avulla voidaan arvioida unionin yleisen tuomioistuimen mukaan edellytettävää riippumattomuutta koskevaa vaatimusta, mainitulla määräyksellä loukataan oikeusvarmuuden periaatetta. Puolan tasavalta toteaa lisäksi, että koska edustajan riippumattomuuden puuttumista koskevasta toteamuksesta seuraa kanteen tutkimatta jättäminen, kantajalta evätään oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon ja oikeus saada asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi.

41

Tšekin tasavalta muistuttaa siitä, että oikeus käyttää asianajajaa tuomioistuimissa sisältyy Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa taattuun tehokasta oikeussuojaa koskevaan oikeuteen. Tšekin tasavalta toteaa myös, että siitä, että kantajaa kiellettäisiin tekemästä edustamista tuomioistuimessa koskevaa sopimusta sellaisen asianajajan kanssa, jonka kanssa kantaja on lisäksi muussa sopimussuhteessa, aiheutuisi kantajalle lisää kustannuksia.

42

Oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamari väittää, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa suojatun oikeuden, joka koskee tehokasta oikeussuojakeinoa unionin yleisessä tuomioistuimessa, rajoittamista merkitsee paitsi se, että perussäännön 19 artiklan kolmannessa ja neljännessä kohdassa tarkoitettua asianosaista kielletään käyttämästä edustajana asianajajaa, joka on kantajaan sopimussuhteessa, myös tästä seuraava tilanne, eli se, että kanne jätetään tutkimatta ilman mahdollisuutta väitetyn menettelyvirheen korjaamiseen.

43

REA esittää aluksi, että molemmat valitukset on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin niissä esitetään argumentteja, jotka koskevat tosiseikkojen arviointia, ja ne perustuvat perusteisiin ja argumentteihin, joita on jo käsitelty unionin yleisessä tuomioistuimessa. REA toteaa seuraavaksi, että Wrocławin yliopiston valitus on jätettävä tutkimatta, koska se perustuu sellaisiin kyseisen oikeudellisen neuvonantajan tilannetta koskeviin seikkoihin, joita ei ole esitetty unionin yleiselle tuomioistuimelle. Lopuksi REA toteaa, että Tšekin tasavallan ja oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamarin väliintulijoina esittämät argumentit on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin ne koskevat perusoikeuskirjan 47 artiklan rikkomista, johon Wrocławin yliopisto tai Puolan tasavalta eivät ole vedonneet. REA:n mukaan Tšekin tasavallan argumentit on jätettävä tutkimatta myös sen takia, ettei niissä viitata yhteenkään valituksenalaisen määräyksen täsmälliseen kohtaan.

44

Asiakysymyksen osalta REA katsoo, että argumentit, joiden mukaan perussäännön 19 artiklaa on tulkittava kansallisten sääntöjen perusteella, johtaisivat siihen, että kyseinen artikla, jossa määrätään asianosaisten edustamisesta unionin tuomioistuimissa, korvattaisiin tapauskohtaisesti määritettävillä kansallisilla säännöillä. REA toteaa näin ollen, että unionin yleisen tuomioistuimen esittämä tulkinta ei suinkaan ole ”rajoitus” vaan tae siitä, että kaikkiin unionin asianajajiin sovelletaan samoja edellytyksiä siltä osin kuin on kyse asianosaisten edustamisesta unionin tuomioistuimessa.

45

REA toteaa lisäksi, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole ylittänyt unionin tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön rajoja ja että kyseinen oikeuskäytäntö on laajempaa kuin valituksissa annetaan ymmärtää, koska siinä on jo vahvistettu vaatimus siitä, että neuvonantajan on oltava riittävän etäällä edustamaansa asianosaiseen nähden.

46

REA toteaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklaa koskevat argumentit on joka tapauksessa hylättävä perusteettomina, koska kanteen tutkimatta jättäminen ei ole esteenä sille, että Wrocławin yliopistoa edustaa muu neuvonantaja, joka nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa uuden kanteen SEUT 272 artiklan nojalla.

47

REA on esittänyt tutkimatta jättämistä koskevia väitteitä ensinnäkin sillä perusteella, että valitukset sisältävät tosiseikkojen arviointia koskevia argumentteja, ja tältä osin on muistettava, että SEUT 256 artiklasta ja perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ilmenee, että ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen yhtäältä määrittämään tosiseikaston, lukuun ottamatta sellaisia tapauksia, joissa määritetyn tosiseikaston paikkansapitämättömyys käy ilmi unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta, ja toisaalta arvioimaan tätä tosiseikastoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että unionin yleiselle tuomioistuimelle toimitettu näyttö on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei ole sellainen oikeuskysymys, että se kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin. Kun unionin yleinen tuomioistuin on määrittänyt asian tosiseikaston tai arvioinut sitä, unionin tuomioistuin on SEUT 256 artiklan nojalla toimivaltainen harjoittamaan tämän tosiseikaston oikeudelliseen luonnehdintaan ja unionin yleisen tuomioistuimen sen pohjalta tekemiin oikeudelliseen päätelmiin kohdistuvaa valvontaa.

48

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että voidakseen arvioida Wrocławin yliopiston ja sen edustajan välisen ammatillisen suhteen luonnetta ja sisältöä, unionin yleinen tuomioistuin on tukeutunut tosiseikkoihin, joiden luokittelua perussäännön 19 artiklan kannalta – siten kuin kyseistä artiklaa on asianmukaisesti tulkittava – unionin tuomioistuin voi valvoa.

49

Siltä osin kuin REA väittää, että valituksissa tyydytään esittämään argumentteja, joita on jo käsitelty unionin yleisessä tuomioistuimessa, on toiseksi muistettava, että kun valittaja riitauttaa tavan, jolla unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut tai soveltanut unionin oikeutta, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan valitusasiassa käsitellä uudelleen. Valitusmenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa (tuomio 27.3.2019, Canadian Solar Emea ym. v. neuvosto, C‑236/17 P, EU:C:2019:258, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50

Siltä osin kuin on kolmanneksi kyse REA:n väitteestä, jonka mukaan Wrocławin yliopisto on valituksessaan vedonnut uusiin tosiseikkoihin, on riittävää todeta, ettei kyseisillä tosiseikoilla kuitenkaan ole merkitystä nyt käsiteltävän asian ratkaisun kannalta.

51

Tšekin tasavallan ja oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamarin väliintuloista on neljänneksi palautettava mieleen, että osapuoli, joka on perussäännön 40 artiklan nojalla hyväksytty unionin tuomioistuimessa käsiteltävässä oikeusriidassa väliintulijaksi, ei voi muuttaa oikeusriidan kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu asianosaisten vaatimuksissa ja perusteissa, joten tutkittavaksi voidaan ottaa vain ne väliintulijan argumentit, jotka kuuluvat kyseisissä vaatimuksissa ja perusteissa määriteltyyn yhteyteen (tuomio 3.12.2019, Tšekki v. parlamentti ja neuvosto, C‑482/17, EU:C:2019:1035, 116 kohta).

52

On kuitenkin todettava, että koska Puolan tasavalta vetoaa muun muassa siihen, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa taattua tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta on loukattu, Tšekin tasavallan ja oikeudellisten neuvonantajien kansalliskamarin tämän tuomion 41 ja 42 kohdassa esittämät väliintuloargumentit eivät ole omiaan muuttamaan oikeusriidan kohdetta, sellaisena kuin se on rajattu Puolan tasavallan vaatimuksissa ja perusteissa.

53

REA:n väitteestä siitä, ettei Tšekin tasavalta ole yksilöinyt valituksenalaisen määräyksen tarkkoja kohtia, on viidenneksi todettava, että kun Tšekin tasavalta tukee Wrocławin yliopiston ja Puolan tasavallan argumentteja, se tarkoittaa määräyksen samoja kohtia kuin mainitut kaksi asianosaista.

54

REA:n esittämät oikeudenkäyntiväitteet on näin ollen hylättävä.

55

Asiakysymyksen osalta ja täsmällisemmin sen kysymyksen osalta, joka koskee perussäännön 19 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävän asianosaisen edustamista unionin tuomioistuimissa, unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen määräyksen 16 kohdassa perustellusti muistuttanut, että mainittu artikla sisältää kaksi erillistä ja kumulatiivista edellytystä. Ensimmäisellä edellytyksellä, joka mainitaan kyseisen artiklan kolmannessa kohdassa, tällainen asianosainen velvoitetaan käyttämään edustajanaan asianajajaa. Toinen edellytys, joka sisältyy saman artiklan neljänteen kohtaan, koskee sitä, että kyseistä asianosaista edustavalla asianajajalla on oltava oikeus esiintyä jonkin jäsenvaltion tai jonkin ETA-sopimuksen sopimuspuolena olevan valtion tuomioistuimessa (ks. vastaavasti määräys 20.2.2008, Comunidad Autónoma de Valencia v. komissio, C‑363/06 P, ei julkaistu, EU:C:2008:99, 21 kohta).

56

Mainitusta toisesta edellytyksestä on todettava, että perussäännön 19 artiklan neljännen kohdan sanamuodosta ilmenee, että kyseisen edellytyksen merkitystä ja ulottuvuutta on tulkittava tukeutumalla asianomaiseen kansalliseen oikeuteen. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kiistetty sitä, että oikeudellinen neuvonantaja, joka edusti Wrocławin yliopistoa ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen osalta, täytti mainitun edellytyksen.

57

Ensimmäisestä edellytyksestä, joka koskee asianajajan käsitettä, unionin tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että koska perussäännön 19 artiklan kolmannessa kohdassa ei viitata jäsenvaltioiden kansalliseen oikeuteen, kyseistä käsitettä on tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti ja tässä tulkinnassa on otettava huomioon paitsi kyseisen säännöksen sanamuoto, myös sen asiayhteys ja päämäärä (ks. vastaavasti mm. määräys 20.2.2008, Comunidad Autónoma de Valencia v. komissio, C‑363/06 P, ei julkaistu, EU:C:2008:99, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tältä osin on kuitenkin täsmennettävä, että mainittu käsite, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan kyseisessä artiklassa, ei ole esteenä sille, että henkilöt, joilla kansallisen oikeuden nojalla on oikeus edustaa asianosaista oikeusriidassa, voivat edustaa samaa asianosaista tuomioistuimessa ennakkoratkaisuasiassa.

58

Perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan sanamuodosta ja erityisesti sanan ”edustaa” käytöstä käy ilmi, että tässä määräyksessä tarkoitettu ”asianosainen”, asemastaan riippumatta, ei saa itse ajaa asiaansa jossakin unionin tuomioistuimista, vaan asianosaisen on turvauduttava asian ajamisessa kolmannen osapuolen palveluihin. Kyseisen perussäännön ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen eräissä muissa määräyksissä, kuten perussäännön 21 artiklan ensimmäisessä kohdassa ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, 57 artiklan 1 kohdassa ja 119 artiklan 1 kohdassa, vahvistetaan myös se, että asianosainen ja hänen edustajansa eivät voi olla sama henkilö (määräys 5.12.1996, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, C‑174/96 P, EU:C:1996:473, 11 kohta; määräys 16.3.2006, Correia de Matos v. komissio, C‑200/05 P, ei julkaistu, EU:C:2006:187, 10 kohta ja määräys 6.4.2017, PITEE v. komissio, C‑464/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:291, 23 kohta).

59

Kun otetaan huomioon, että kanneasioiden osalta perussäännössä tai unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksissä ei määrätä minkäänlaisesta tätä velvollisuutta koskevasta erivapaudesta tai poikkeuksesta, kantajan itsensä allekirjoittama kannekirjelmä ei voi riittää kanteen nostamiseen siinäkään tapauksessa, että kantaja on asianajaja, jolla on oikeus esiintyä kansallisessa tuomioistuimessa (ks. vastaavasti määräys 5.12.1996, Lopes v. yhteisöjen tuomioistuin, C‑174/96 P, EU:C:1996:473, 8 ja 10 kohta; määräys 16.3.2006, Correia de Matos v. komissio, C‑200/05 P, ei julkaistu, EU:C:2006:187, 11 kohta ja määräys 6.4.2017, PITEE v. komissio, C‑464/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:291, 24 kohta).

60

Perussäännön 19 artiklan kolmannen kohdan asiayhteys vahvistaa edellä esitetyt näkökohdat. Kyseisestä määräyksestä ilmenee nimittäin nimenomaisesti, että kyseisen artiklan kahden ensimmäisen kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävää asianosaista voi tuomioistuimessa edustaa ainoastaan asianajaja, kun taas kahdessa ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja asianosaisia voi edustaa asiamies, jolla voi tarvittaessa olla apunaan avustaja tai asianajaja.

61

Tätä näkökohtaa vahvistaa kyseisen edustussäännön tavoite, eli kyseisellä säännöllä, jonka mukaan perussäännön 19 artiklan kahden ensimmäisen kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jääviä asianosaisia edustaa asianajaja, pyritään yhtäältä estämään, että yksityiset asianosaiset ajaisivat tuomioistuimessa omaa asiaansa käyttämättä välikättä, ja toisaalta varmistamaan, että oikeushenkilöiden puolustamisesta huolehtii edustaja, joka on riittävän erillään edustamastaan oikeushenkilöstä (ks. vastaavasti määräys 5.9.2013, ClientEarth v. neuvosto, C‑573/11 P, ei julkaistu, EU:C:2013:564, 14 kohta; määräys 4.12.2014, ADR Center v. komissio, C‑259/14 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2417, 25 kohta ja määräys 6.4.2017, PITEE v. komissio, C‑464/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:291, 27 kohta).

62

Tässä yhteydessä on korostettava, että vaikka perussäännön 19 artiklan kolmannessa ja neljännessä kohdassa tarkoitettua edustamista koskevaa asianajajan tehtävää on harjoitettava hyvän oikeudenhoidon etua palvellen, kyseinen tehtävä perustuu erityisesti – kuten myös julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 104 kohdassa todennut – toimeksiantajan etujen suojelemiseen ja puolustamiseen parhaalla mahdollisella tavalla, täysin riippumattomasti ja lakia ja ammatillisia ja ammattieettisiä sääntöjä noudattaen.

63

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen määräyksen 19 kohdassa perustellusti muistuttanut, asianajajan riippumattomuuden käsite perussäännön 19 artiklan erityisessä asiayhteydessä määrittyy paitsi negatiivisesti, eli työ- tai palvelussuhteen puuttumisen perusteella, myös positiivisesti, eli viittaamalla ammattieettisiin sääntöihin liittyviin sitoumuksiin (ks. vastaavasti tuomio 6.9.2012, Prezes Urzędu Komunikacji Elektronicznej v. komissio, C‑422/11 P ja C‑423/11 P, EU:C:2012:553, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

64

Tässä yhteydessä asianajajan riippumattomuutta koskevaa velvollisuutta ei ole ymmärrettävä siten, ettei asianajajalla saisi olla asiakkaaseensa mitään siteitä, vaan siten, ettei hänellä saa olla asiakkaaseensa siteitä, jotka selvästi haittaavat hänen kykyään täyttää puolustamistehtävänsä palvellen asiakkaansa etuja parhaalla mahdollisella tavalla.

65

Unionin tuomioistuin on tältä osin jo katsonut, ettei riittävän riippumattomana edustamaansa oikeushenkilöön nähden voida pitää asianajajaa, jolla on kyseisessä oikeushenkilössä merkittäviä hallinnollisia ja taloudellisia valtuuksia, joiden perusteella hän on siinä korkeassa johtotehtävässä, joka on omiaan vaarantamaan hänen asemansa riippumattomana kolmantensa osapuolena (ks. vastaavasti määräys 29.9.2010, EREF v. komissio, C‑74/10 P ja C‑75/10 P, ei julkaistu, EU:C:2010:557, 50 ja 51 kohta), asianajajaa, joka on korkeassa asemassa edustamansa oikeushenkilön johdossa (ks. vastaavasti määräys 6.4.2017, PITEE v. komissio, C‑464/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:291, 25 kohta), tai asianajajaa, joka omistaa edustamansa yhtiön osakkeita ja jonka hallituksen puheenjohtajana hän toimii (määräys 4.12.2014, ADR Center v. komissio, C‑259/14 P, ei julkaistu, EU:C:2014:2417, 27 kohta).

66

Tällaisiin tilanteisiin ei kuitenkaan voida rinnastaa tilannetta, josta on kyse nyt käsiteltävässä asiassa ja jossa – kuten valituksenalaisesta määräyksestä ilmenee – oikeudellinen neuvonantaja puolusti Wrocławin yliopiston etuja olematta alisteisuussuhteessa yliopistoon nähden ja jossa hän oli sidoksissa kyseiseen yliopistoon ainoastaan sellaisen sopimuksen kautta, joka koski yliopistossa suoritettavia opetustehtäviä.

67

Tällainen sidos on nimittäin riittämätön, jotta olisi mahdollista katsoa, että kyseinen oikeudellinen neuvonantaja oli tilanteessa, joka selvästi haittasi hänen kykyään puolustaa asiakkaansa etuja parhaalla mahdollisella tavalla ja täysin riippumattomana.

68

Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on valituksenalaisen määräyksen 20 kohdassa katsonut, että pelkästään se, että Wrocławin yliopiston ja sitä ensimmäisessä oikeusasteessa nostetun kanteen osalta edustaneen oikeudellisen neuvonantajan välillä oli olemassa opetustehtäviä koskeva yksityisoikeudellinen sopimus, oli omiaan vaikuttamaan kyseisen oikeudellisen neuvonantajan riippumattomuuteen sen takia, että oli olemassa vaara siitä, että kyseisen neuvonantajan ammatillinen ympäristö vaikuttaisi ainakin osaksi hänen ammatilliseen mielipiteeseensä.

69

Näin ollen ensimmäinen valitusperuste, johon Wrocławin yliopisto ja Puolan tasavalta ovat vedonneet valitustensa tueksi, on hyväksyttävä. Valituksenalainen määräys on näin ollen kumottava ilman, että olisi tarpeen tutkia muita asiassa C‑561/17 P tehdyn valituksen toisen valitusperusteen osalta esitettyjä argumentteja, jotka koskevat oikeusvarmuuden periaatetta ja oikeutta tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, tai muita valitusperusteita.

70

Perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos muutoksenhaku todetaan aiheelliseksi, unionin tuomioistuin voi joko itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen, tai palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

71

Koska unionin yleinen tuomioistuin ei nyt käsiteltävässä asiassa ole lausunut asiakysymyksestä, asia on palautettava siihen.

72

Koska asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, esillä olevaan muutoksenhakumenettelyyn liittyvistä oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: