1

Islamic Republic of Iran Shipping Lines (jäljempänä IRISL), Hafize Darya Shipping Lines (HDSL), Khazar Shipping Lines, IRISL Europe GmbH, Qeshm Marine Services & Engineering Co. (aikaisemmin IRISL Marine Services and Engineering Co.), Irano Misr Shipping Co., Safiran Payam Darya Shipping Lines, Marine Information Technology Development Co. (aikaisemmin Shipping Computer Services Co.), Rahbaran Omid Darya Ship Management Co. (alias Soroush Sarzamin Asatir), Hoopad Darya Shipping Agency (aikaisemmin South Way Shipping Agency Co. Ltd) ja Valfajr 8th Shipping Line Co. vaativat unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 17.2.2017 antaman tuomion Islamic Republic of Iran Shipping Lines ym. v. neuvosto (T‑14/14 ja T‑87/14, EU:T:2017:102; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla se on hylännyt valittajien vaatimukset, jotka koskevat

2

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto (jäljempänä turvallisuusneuvosto) hyväksyi 23.12.2006 päätöslauselman 1737 (2006), jonka 7 kohdan nojalla kielletään Iranin islamilaista tasavaltaa viemästä tavaroita ja teknologiaa, jotka liittyvät sen ydinaseiden levittämistä edistävään ydinenergia-alan toimintaan ja ydinasejärjestelmien kehittämiseen.

3

Turvallisuusneuvosto antoi 24.3.2007 päätöslauselman 1747 (2007), jonka 5 kohdassa kielletään Iranin islamilaista tasavaltaa toimittamasta, myymästä tai siirtämästä suoraan tai välillisesti alueeltaan tai kansalaistensa välityksellä taikka lippunsa alla purjehtivaa alusta käyttäen aseita ja niihin liittyviä tarvikkeita.

4

Turvallisuusneuvosto hyväksyi 9.6.2010 päätöslauselman 1929 (2010), jolla laajennettiin sen aikaisemmilla päätöslauselmilla määrättyjen rajoittavien toimenpiteiden ulottuvuutta ja otettiin käyttöön uusia Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.

5

Eurooppa-neuvosto oli tyytyväinen 17.6.2010 päätöslauselman 1929 (2010) antamisesta ja pyysi Euroopan unionin neuvostoa hyväksymään toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön kyseiseen päätöslauselmaan sisältyvät toimenpiteet, sekä liitännäistoimenpiteitä, joilla tuettaisiin neuvotteluratkaisun löytämistä kaikkiin jäljellä oleviin ongelmiin, jotka koskevat Iranin islamilaisen tasavallan ydin- ja ohjusohjelmiensa tueksi kehittämiä arkaluonteisia teknologioita (jäljempänä 17.6.2010 annettu julkilausuma). Näiden toimenpiteiden oli määrä koskea erityisesti kaupan alaa, finanssialaa, Iranin kuljetusalaa mukaan lukien IRISL ja sen tytäryhtiöt sekä kaasu- ja öljyteollisuuden avainaloja. Varojen jäädyttäminen oli myös tarkoitus ulottaa erityisesti islamilaisen vallankumouskaartin jäseniin.

6

Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26.7.2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (EUVL 2010, L 195, s. 39) neljännessä, viidennessä, seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

7

Tämän päätöksen 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, jonka kohteena ovat ”henkilöt ja yhteisöt, jotka – – osallistuvat Iranin ydinalan toimintaan – – tai joilla on välitön yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle – – tai henkilöt ja yhteisöt, jotka ovat avustaneet nimettyjä henkilöitä tai yhteisöjä päätöslauselmien 1737 (2006), 1747 (2007), 1803 (2008) ja 1929 (2010) määräysten tai tämän päätöksen säännösten kiertämisessä tai rikkomisessa, sekä muut – – IRISL:n vanhemmat jäsenet ja yhteisöt sekä sen omistuksessa tai määräysvallassa olevat taikka sen puolesta toimivat yhteisöt, joiden luettelo on liitteessä II”.

8

Valittajien nimet merkittiin mainitun päätöksen liitteeseen II IRISL:n osalta erityisesti siitä syystä, että se ”on osallistunut sotilaskäyttöön tarkoitetun rahdin, mukaan luettuna Iranista peräisin olevan kielletyn rahdin, laivaukseen. Kolmeen tällaiseen tapaukseen liittyi selvää määräysten rikkomista, josta raportoitiin [Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston] – – pakotekomitealle ”, ja muiden valittajien osalta siitä syystä, että ne olivat IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa tai toimivat sen puolesta.

9

Samana päivänä 26.7.2010 valittajat merkittiin Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä 19.4.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 423/2007 (EUVL 2007, L 103, s. 1) liitteessä V olevaan luetteloon Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen N:o 423/2007 7 artiklan 2 kohdan täytäntöönpanosta 26.7.2010 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 668/2010 (EUVL 2010, L 195, s. 25) keskeisiltä osin samoin perustein.

10

Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 423/2007 kumoamisesta 25.10.2010 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 961/2010 (EUVL 2010, L 281, s. 1) 16 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettiin sen liitteessä VIII luetelluille sellaisille henkilöille, yhteisöille ja elimille kuuluvien varojen ja taloudellisten resurssien jäädyttämisestä, jotka ”ovat [IRISL:n] omistuksessa tai määräysvallassa olevia oikeushenkilöitä, yhteisöjä tai elimiä”. Tämä luetteloon merkitsemistä koskeva kriteeri on keskeisiltä osin toistettu Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen N:o 961/2010 kumoamisesta 23.3.2012 annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 (EUVL 2012, L 88, s. 1) 23 artiklan 2 kohdan e alakohdassa.

11

Valittajien nimet pysytettiin asetuksen N:o 961/2010 liitteessä VIII ja asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX keskeisiltä osin samoin perustein kuin tämän tuomion 8 kohdassa on mainittu.

12

Unionin yleinen tuomioistuin kumosi 16.9.2013 antamallaan tuomiolla Islamic Republic of Iran Shipping Lines ym. v. neuvosto (T‑489/10, EU:T:2013:453; jäljempänä 16.9.2013 annettu tuomio) valittajia koskevin osin päätöksen 2010/413 liitteen II, täytäntöönpanoasetuksen N:o 668/2010 liitteen, asetuksen N:o 961/2010 liitteen VIII ja asetuksen N:o 267/2012 liitteen IX sillä perusteella, että neuvosto ei ollut perustellut oikeudellisesti riittävästi väitettään siitä, että IRISL olisi auttanut nimettyä henkilöä tai yhteisöä rikkomaan turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, eikä osoittanut, että IRISL olisi tukenut ydinaseiden levittämistä kuljettamalla kolmesti sotatarvikkeita asevientikieltoa rikkoen.

13

Neuvosto antoi 10.10.2013 päätöksen 2013/497. Tämän päätöksen toisen perustelukappaleen mukaan henkilöitä ja yhteisöjä, jotka ovat auttaneet luettelon merkittyjä henkilöitä tai yhteisöjä kiertämään tai rikkomaan turvallisuusneuvoston päätöslauselmien määräyksiä tai päätöksen 2010/413 säännöksiä, koskevia luetteloon merkitsemisen kriteereitä varojen jäädyttämisen osalta olisi mukautettava, jotta ne koskisivat myös henkilöitä ja yhteisöjä, jotka itse ovat kiertäneet tai rikkoneet näitä säännöksiä.

14

Mainitulla päätöksellä muutettiin päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdan sanamuotoa seuraavasti:

”henkilöt ja yhteisöt – –, jotka osallistuvat Iranin ydinalan toimintaan – – tai joilla on välitön yhteys tällaiseen toimintaan tai jotka antavat tukea tällaiselle toiminnalle – – tai henkilöt ja yhteisöt, jotka ovat kiertäneet tai rikkoneet taikka auttaneet nimettyjä henkilöitä tai yhteisöjä kiertämään tai rikkomaan [turvallisuusneuvoston päätöslauselmien] 1737 (2006), 1747 (2007), 1803 (2008) ja 1929 (2010) määräyksiä tai tämän päätöksen säännöksiä, sekä muut – – IRISL:n jäsenet ja yhteisöt sekä niiden omistuksessa tai määräysvallassa olevat yhteisöt taikka niiden puolesta toimivat henkilöt tai yhteisöt taikka IRISL:lle tai [sen] omistuksessa tai määräysvallassa oleville tai niiden puolesta toimiville yhteisöille vakuutuksia tai muita olennaisia palveluja tarjoavat henkilöt ja yhteisöt, joiden luettelo on liitteessä II”.

15

Neuvosto antoi 10.10.2013 päätöksen 2013/497 täytäntöönpanon varmistamiseksi Euroopan unionissa myös asetuksen N:o 971/2013, jolla muutettiin asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b ja e alakohdan sanamuotoa seuraavasti:

”– – Liitteessä IX luetellaan luonnolliset henkilöt, oikeushenkilöt, yhteisöt ja elimet, joista on – – todettu, että ne:

– –

– –

16

Neuvosto merkitsi riidanalaisilla marraskuun 2013 toimilla valittajien nimet uudelleen yhtäältä päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon henkilöistä ja yhteisöistä, joiden varat jäädytetään, ja toisaalta asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevaan luetteloon (jäljempänä riidanalaiset luettelot).

17

IRISL:n näihin luetteloihin merkitsemisen perusteet olivat samanlaiset ja kuuluivat seuraavasti:

”IRISL on osallistunut aseisiin liittyvien tarvikkeiden laivaukseen Iranista vastoin [turvallisuusneuvoston] päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdan määräyksiä. [Turvallisuusneuvoston] Irania koskevalle pakotekomitealle raportoitiin kolmesta selvästä määräysten rikkomisesta vuonna 2009.”

18

Muista valittajista HDSL, Safiran Payam Darya Shipping Lines ja Hoopad Darya Shipping Agency merkittiin uudelleen mainittuihin luetteloihin sillä perusteella, että ne ”toimivat IRISL:n puolesta”, Khazar Shipping Lines, IRISL Europe ja Valfajr 8th Shipping Line sillä perusteella, että ne olivat ”IRISL:n omistuksessa”, Qeshm Marine Services & Engineering ja Marine Information Technology Development sillä perusteella, että ne olivat ”IRISL:n määräysvallassa”, Irano Misr Shipping sillä perusteella, että se ”toimitt[i] IRISL:lle olennaisia palveluita” ja Rahbaran Omid Darya Ship Management sillä perusteella, että se ”toimi IRISL:n puolesta ja tarjo[si] sille olennaisia palveluja”.

19

Pannakseen täytäntöön 14.7.2015 Iranin islamilaisen tasavallan kanssa sovitun yhteisen kattavan toimintasuunnitelman neuvosto antoi 18.10.2015 yhtäältä Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413 muuttamisesta päätöksen (YUTP) 2015/1863 (EUVL 2015, L 274, s. 174), jolla päätöksessä 2013/685 säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden soveltaminen keskeytettiin valittajien osalta, sekä toisaalta asetuksen N:o 267/2012 täytäntöönpanosta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1862 (EUVL 2015, L 274, s. 161), jolla poistettiin näiden nimet viimeksi mainitun asetuksen liitteessä IX olevasta luettelosta.

20

Valittajat nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.1. ja 7.2.2014 toimittamillaan kannekirjelmillä asiassa T‑14/14 kanteen riidanalaisten lokakuun 2013 toimien kumoamiseksi ja asiassa T‑87/14 kanteen yhtäältä riidanalaisten marraskuun 2013 toimien kumoamiseksi ja toisaalta sen toteamiseksi, että riidanalaisia lokakuun 2013 toimia ei sovelleta SEUT 277 artiklan nojalla. Unionin yleinen tuomioistuin yhdisti nämä kaksi asiaa suullista käsittelyä ja tuomion antamista varten.

21

Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi ensin valituksenalaisessa tuomiossa asiassa T‑14/14 nostetun kanteen ja lausui sitten asiassa T‑87/14 nostetusta kanteesta. Se hylkäsi ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 53–105 kohdassa kaikki valittajien riidanalaisista lokakuun 2013 toimista esittämien lainvastaisuusväitteiden tueksi esittämät kanneperusteet. Näistä perusteista ensimmäinen koski oikeudellisen perustan puuttumista, toinen luottamuksensuojan ja oikeusvarmuusperiaatteen, ne bis in idem ‑periaatteen ja oikeusvoimaperiaatteen loukkaamista, kolmas harkintavallan väärinkäyttöä, neljäs niiden puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja viides valittajien perusoikeuksien, erityisesti niiden omaisuudensuojan ja niiden maineen kunnioittamista koskevan oikeuden, loukkaamista.

22

Valituksenalaisen tuomion 106–211 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän jälkeen kaikki valittajien riidanalaisten marraskuun 2013 toimien kumoamisvaatimuksen tueksi esittämät perusteet. Näistä perusteista ensimmäinen koski oikeudellisen perustan puuttumista, toinen neuvoston tekemiä ilmeisiä arviointivirheitä, kolmas puolustautumisoikeuksien loukkaamista, neljäs luottamuksensuojan periaatteen, oikeusvarmuuden periaatteen, oikeusvoimaperiaatteen, ne bis in idem ‑periaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen loukkaamista ja viides valittajien perusoikeuksien loukkaamista, erityisesti niiden omaisuudensuojan ja niiden maineen kunnioittamista koskevan oikeuden loukkaamista sekä suhteellisuusperiaatteen loukkaamista.

23

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi asioissa T‑14/14 ja T‑87/14 nostetut kanteet kokonaisuudessaan.

24

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

25

Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin

26

Euroopan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

27

Neuvosto vaatii valituksen tutkimatta jättämistä siitä syystä, ettei valittajilla ole intressiä sen ratkaisuun, koska niihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet on poistettu päätöksellä 2015/1863 ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/1862 ja koska niiden mainetta ei ole loukattu sen päätöksellä merkitä ne riidanalaisilla marraskuun 2013 toimilla uudelleen riidanalaisiin luetteloihin. Tätä uudelleen merkitsemistä koskevat perusteet viittaavat erityisesti turvallisuusneuvoston pakotekomitean julkiseen kertomukseen vuodelta 2009.

28

Komissio lisää, että valitus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin valittajat pyrkivät todellisuudessa siihen, että unionin tuomioistuin tutkii uudelleen unionin yleisen tuomioistuimen ratkaiseman asian. Tältä osin se väittää, että valittajat vain toistavat suurelta osin ne perusteet ja väitteet, jotka ne ovat esittäneet unionin yleiselle tuomioistuimelle, rajoittamatta niitä oikeudellisiin kysymyksiin erityisesti niiden kuudennen valitusperusteen osalta.

29

Kantajat vaativat, että valitus otetaan tutkittavaksi. Ne väittävät yhtäältä, että niillä on oikeussuojan tarve, jotta niihin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden lainvastaisuus alusta asti tunnustetaan niiden maineen, jota unioni itse on loukannut, palauttamiseksi ja jotta tarpeen vaatiessa ne voivat nostaa vahingonkorvauskanteen. Ne väittävät toisaalta, että niiden valituksesta ilmenevät selvästi ne oikeudelliset virheet, jotka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt ja joiden pitäisi johtaa valituksenalaisen tuomion kumoamiseen.

30

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valittajalla on oikeussuojan tarve vain, jos valituksen lopputulos voi tuottaa valittajalle etua (tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Unionin tuomioistuin on katsonut, että henkilöllä tai yhteisöllä, jonka nimi on merkitty niiden henkilöiden ja yhteisöjen, joiden varat jäädytetään, luetteloon, on katsottava edelleen olevan vähintään muu kuin aineellinen intressi saada tämä merkitseminen kumotuksi, jotta saataisiin todetuksi unionin tuomioistuimissa, että sen nimeä ei olisi milloinkaan pitänyt merkitä kyseiseen luetteloon, kun otetaan huomioon sen maineelle aiheutuvat seuraukset, myös sen jälkeen, kun sen nimi on poistettu kyseisestä luettelosta tai sen varojen jäädyttäminen on keskeytetty (tuomio 29.11.2018, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, C‑600/16 P, EU:C:2018:966, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.11.2018, Bank Tejarat v. neuvosto, C‑248/17 P, EU:C:2018:967, 29 kohta).

32

Tästä seuraa, että valittajilla on vähintään muu kuin aineellinen intressi vaatia valituksenalaisen tuomion kumoamista, jotta niiden uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin kumottaisiin, vaikka yhtäältä tästä uudelleen merkitsemisestä päätöksen 2010/413 liitteessä II olevaan luetteloon seurannut varojen jäädyttäminen keskeytettiin ja toisaalta niiden nimi poistettiin asetuksen N:o 267/2012 liitteessä IX olevasta luettelosta päätöksen 2015/1863 ja täytäntöönpanoasetuksen 2015/1862 nojalla. Samoin pelkästään se, että tällainen luetteloon merkitseminen perustuu turvallisuusneuvoston kaltaisen kansainvälisen toimielimen julkiseen kertomukseen, ei horjuta kyseessä olevan henkilön tai yhteisön vähintäänkin muuta kuin aineellista intressiä vaatia sellaisen unionin toimen kumoamista, joka jo sinänsä voisi vahingoittaa sen mainetta taikka pahentaa tällaista olemassa olevaa vahinkoa.

33

Näin ollen neuvoston esittämää oikeudenkäyntiväitettä ei voida hyväksyä.

34

Toiseksi siltä osin kuin komissio vaatii valituksen jättämistä tutkimatta siitä syystä, että valittajat vaativat vain unionin yleiselle tuomioistuimelle jo esitettyjen perusteiden ja perustelujen uudelleen tutkimista, on muistutettava, että jos valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen tekemän unionin oikeuden tulkinnan tai soveltamisen, ensimmäisessä oikeusasteessa tutkittuja oikeuskysymyksiä voidaan käsitellä uudelleen valituksen yhteydessä. Muutoksenhakumenettelyn tarkoitus jäisi nimittäin osaksi toteutumatta, jollei valittaja voisi tällä tavoin perustaa valitustaan perusteisiin ja perusteluihin, jotka on esitetty jo unionin yleisessä tuomioistuimessa (tuomio 19.1.2017, komissio v. Total ja Elf Aquitaine, C‑351/15 P, EU:C:2017:27, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 17.5.2017, Portugali v. komissio, C‑337/16 P, EU:C:2017:381, 20 kohta).

35

Nyt käsiteltävässä asiassa valituksessa kokonaisuutena yksilöidään riittävän täsmällisesti valituksenalaisen tuomion kritisoidut kohdat sekä syyt, joiden vuoksi ne sisältävät valittajien mukaan oikeudellisia virheitä, eikä siinä vain toisteta väitteitä tai esitetä niitä uudelleen, kuten komissio väittää, joten unionin tuomioistuin voi harjoittaa laillisuusvalvontaansa.

36

Näin ollen komission esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä siltä osin kuin se koskee valitusta kokonaisuudessaan.

37

Tämä toteamus ei kuitenkaan vaikuta millään tavoin tiettyjen perusteiden tutkittavaksi ottamista koskevaan erikseen suoritettavaan tarkasteluun (tuomio 14.6.2016, Marchiani v. parlamentti, C‑566/14 P, EU:C:2016:437, 34 kohta ja tuomio 4.5.2017, RFA International v. komissio, C‑239/15 P, ei julkaistu, EU:C:2017:337, 20 kohta).

38

Valittajat vetoavat valituksensa tueksi yhdeksään valitusperusteeseen.

39

Viisi ensimmäistä valitusperustetta koskevat unionin yleisen tuomioistuimen tekemiä oikeudellisia virheitä sen tutkiessa kanneperusteita, joilla on tuettu asiassa T‑87/14 esitettyä lainvastaisuusväitettä, joka kohdistuu riidanalaisiin lokakuun 2013 toimiin, joilla neuvosto on muuttanut niiden henkilöiden ja yhteisöjen, joiden varat jäädytetään, luetteloon merkitsemistä koskevia kriteereitä.

40

Neljällä viimeisellä valitusperusteella pyritään riitauttamaan unionin yleisen tuomioistuimen suorittama riidanalaisten marraskuun 2013 toimien, joilla neuvosto merkitsi valittajien nimet uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, kumoamisperusteiden, joihin on vedottu samassa asiassa, tutkinta; uudelleen luetteloihin merkitseminen perustui yhtäältä IRISL:n osalta päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2013/497, ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan b alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 971/2013, tarkoitettuun luetteloon merkitsemistä koskevaan kriteeriin (jäljempänä päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskeva kriteeri) ja toisaalta muiden valittajien osalta päätöksen 2010/413 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2013/497, ja asetuksen N:o 267/2012 23 artiklan 2 kohdan e alakohdassa, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 971/2013, tarkoitettuun luetteloon merkitsemistä koskevaan kriteeriin (jäljempänä yhteyttä IRISL:iin koskeva kriteeri).

41

Ensinnäkin on tutkittava 16.9.2013 annetun tuomion seurauksiin liittyviä oikeudellisia virheitä koskevaa toista ja kahdeksatta valitusperustetta yhdessä ensimmäisen valitusperusteen kolmannen osan ja kuudennen valitusperusteen kolmannen osan kanssa, toiseksi ensimmäisen valitusperusteen toista osaa, joka koskee puuttuvaa vastausta väitteeseen siitä, että neuvosto ei ilmoittanut objektiivista perustetta eikä perustelua niiden henkilöiden ja yhteisöjen, joiden varat jäädytetään, luetteloon merkitsemistä koskevienkriteereiden muuttamiselle riidanalaisilla lokakuun 2013 toimilla, kolmanneksi puolustautumisoikeuksien loukkaamista koskevaa neljättä ja seitsemättä valitusperustetta, neljänneksi kolmatta, viidettä ja yhdeksättä valitusperustetta yhdessä ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisen osan ja kuudennen valitusperusteen toisen osan kanssa, jotka koskevat suhteellisuusperiaatteen ja perusoikeuksien loukkaamista sekä unionin yleisen tuomioistuimen tekemää oikeudellista virhettä sen todetessa, että neuvosto ei ollut käyttänyt harkintavaltaansa väärin, ja viimeksi kuudennen valitusperusteen ensimmäistä osaa, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen tekemiä oikeudellisia virheitä, kun se ei ole todennut, että neuvosto on tehnyt useita ilmeisiä arviointivirheitä.

42

Toisella ja kahdeksannella valitusperusteellaan samoin kuin ensimmäisen valitusperusteensa kolmannella osalla ja kuudennen valitusperusteensa kolmannella osalla valittajat väittävät lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että lainvoimaiseksi tulleen 16.9.2013 annetun tuomion johdosta neuvosto saattoi antaa riidanalaiset lokakuun 2013 ja marraskuun 2013 toimet loukkaamatta oikeusvoimaperiaatetta, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatetta, ne bis in idem ‑periaatetta taikka Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Riidanalaisten lokakuun 2013 toimien ainoa oikeutus oli tämän tuomion kiertäminen.

43

Valittajat katsovat, että nämä periaatteet estävät sen, että neuvosto muotoilee uudelleen luetteloon merkitsemistä koskevat kriteerit niiden merkitsemiseksi uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, kun tosiseikat eivät ole muuttuneet eikä uutta näyttöä ole ja vaikka 16.9.2013 annetussa tuomiossa oli todettu yhteyden puuttuminen päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdassa määrätyn aseiden siirron kiellon ja ydinaseiden levittämisen välillä ja siinä oli hylätty IRISL:iin sidoksissa olleita yhteisöjä koskeva merkitsemistä koskeva kriteeri. IRISL:n uudelleen merkitseminen luetteloon perustui samoihin vuonna 2009 tehtyjä päätöslauselman 1747 (2007) väitettyjä loukkaamisia koskeviin väitteisiin kuin sen alkuperäinen luetteloon merkitseminen, joka oli kumottu 16.9.2013 annetulla tuomiolla. Unionin yleinen tuomioistuin vain totesi, että nämä seikat olivat riittävän äskettäisiä.

44

Valittajat lisäävät, että mahdollisuus merkitä ensimmäisen luetteloon merkitsemisen kumoamisen jälkeen henkilö tai yhteisö uudelleen niiden henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, joiden varat jäädytetään, ei anna neuvostolle absoluuttista ja rajoittamatonta valtaa uudelleen merkitsemiseen samojen tosiseikkojen perusteella, joita luonnehditaan eri tavalla. Valituksenalaisen tuomion 186–189 kohta ovat siten virheelliset. Muu tulkinta vain ”ikuistaisi” oikeusriidan ja poistaisi tehokkaan oikeussuojan merkityksen.

45

Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää valittajien perustelut.

46

Kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti on muistuttanut valituksenalaisen tuomion 183 kohdassa, unionin tuomioistuinten antamilla kumoamistuomioilla on heti lopullisiksi tultuaan oikeusvoimavaikutus. Se ei liity ainoastaan tuomioistuimen antaman kumoamistuomion tuomiolauselmaan, vaan se ulottuu tuomion perusteluihin, jotka ovat tuomion tuomiolauselman tarpeellinen tuki ja joita ei tämän takia voida tuomiolauselmasta erottaa (tuomio 29.11.2018, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, C‑600/16 P, EU:C:2018:966, 42 kohta ja tuomio 29.11.2018, Bank Tejerat v. neuvosto, C‑248/17 P, EU:C:2018:967, 70 kohta).

47

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeusvoimavaikutus ulottuu ainoastaan niihin tosiseikka- ja oikeuskysymyksiin, jotka on tuomioistuinratkaisulla tosiasiallisesti tai väistämättä ratkaistu (tuomio 29.3.2011, ThyssenKrupp Nirosta v. komissio, C‑352/09 P, EU:C:2011:191, 123 kohta ja tuomio 13.9.2017, Pappalardo ym. v. komissio, C‑350/16 P, EU:C:2017:672, 37 kohta), kuten valituksenalaisen tuomion 184 kohdasta ilmenee.

48

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 185 kohdassa, nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin kumosi 16.9.2013 antamassaan tuomiossa IRISL:n alkuperäisen luetteloon merkitsemisen todettuaan yhtäältä kyseisen tuomion 38 ja 39 kohdassa, että tämän merkitsemisen perustelut, jotka koskevat nimetyille henkilöille tai yhteisöille annettua apua turvallisuusneuvoston päätöslauselmien rikkomisen osalta, olivat riittämättömät, ja toisaalta mainitun tuomion 58 ja 66 kohdassa, että neuvosto ei ollut osoittanut, että IRISL olisi tukenut ydinaseiden levittämistä kuljettamalla päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdassa määrättyä kieltoa rikkoen kolmesti sotatarvikkeita. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin ei kuitenkaan kyseenalaistanut näiden kolmen tapahtuman paikkansa pitävyyttä eikä niihin liittyvää näyttöä.

49

Kuten valituksenalaisen tuomion 80, 186 ja 187 kohdasta myös perustellusti ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin ei sitä vastoin lausunut 16.9.2013 antamassaan tuomiossa niiden merkitsemistä koskevien kriteereiden pätevyydestä, joilla perusteltiin IRISL:n alkuperäistä luetteloon merkitsemistä ja jotka koskivat ydinaseiden levittämisen tukemista ja nimetyille henkilöille tai yhteisöille annettua apua turvallisuusneuvoston päätöslauselmien rikkomisen osalta, eikä siitä, oliko IRISL:n merkitseminen luetteloon perusteltua päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskevan kriteerin perusteella.

50

Muiden valittajien kuin IRISL:n osalta valituksenalaisen tuomion 188 kohdasta ilmenee myös perustellusti, että unionin yleinen tuomioistuin vain totesi 16.9.2013 antamassaan tuomiossa, että vaikka oletettaisiin, että ne olisivat tosiasiallisesti IRISL:n omistuksessa tai sen määräysvallassa taikka toimisivat sen puolesta, tällä seikalla ei voida perustella niihin kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista ja pysyttämistä, koska IRISL:ia itseään ei ollut merkitty pätevästi niiden henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, joiden varat jäädytetään, eikä se tutkinut niiden kriteereiden laillisuutta, joihin niiden luetteloon merkitseminen perustui, eikä kysymystä siitä, vastasivatko ne näitä kriteereitä.

51

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 106 kohdassa, unionin yleisen tuomioistuimen 16.9.2013 antamassa tuomiossa esittämistä toteamuksista, joihin on viitattu tämän tuomion48–50 kohdassa ja jotka ovat tämän tuomion 46 ja 47 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan oikeusvoimaisia, ei johdu, että neuvosto ei voisi 16.9.2013 annetun tuomion noudattamiseksi toteutettujen toimenpiteiden puitteissa päättää pysyttää olemassa olevat luetteloon merkitsemistä koskevat kriteerit, jotka ovat valittajien alkuperäisen luetteloon merkitsemisen perustana, eikä mukauttaa niitä lainsäätäjän roolissaan pyrkiäkseen sen käytettävissä olevia oikeudellisia keinoja vahvistaen tavoitteeseen painostaa Iranin islamilaista tasavaltaa sen pakottamiseksi lopettamaan ydinaseohjelmansa.

52

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 186 kohdassa, on todettava, että IRISL:n merkitseminen uudelleen riidanalaisiin luetteloihin perustuu merkitsemistä koskevaan eri kriteeriin kuin ne, jotka olivat perustana sen alkuperäiselle merkitsemiselle päätöksillä, jotka kumottiin 16.9.2013 annetulla tuomiolla, ja näin ollen erilaiseen oikeudelliseen perustaan (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2018. Bank Tejarat, C‑248/17 P, EU:C:2018:967, 74 kohta).

53

On lisäksi täsmennettävä, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että niiden todisteiden riittämättömyydestä, jotka neuvosto esitti tukeakseen niiden toimien tosiseikkaperustaa, joilla henkilö tai yhteisö on merkitty sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen luetteloon, joiden varat jäädytetään, johtuva kyseisten toimien lainvastaisuus ei voinut estää neuvostoa kyseisen henkilön tai yhteisön tilanteen uudelleentarkastelun jälkeen toteuttamasta uusia rajoittavia toimenpiteitä jo olemassa tai käytettävissä olevien tosiseikkojen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2018, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, C‑600/16 P, EU:C:2018:966, 45 ja 56 kohta ja tuomio 29.11.2018, Bank Tejarat v. neuvostoC‑248/17 P, EU:C:2018:967, 73 ja 82 kohta).

54

Toisin kuin valittajat väittävät, IRISL:n uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin, joka perustuu eri kriteeriin kuin ne, joiden perusteella se oli merkitty luetteloihin 16.9.2013 annetun tuomion julistamiseen asti, on – kuten valituksenalaisen tuomion 132 ja 186 kohdasta ilmenee – itsessään uusi seikka muiden valittajien tilanteen osalta.

55

Näin ollen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä, kun se on katsonut valituksenalaisen tuomion 90 ja 189 kohdassa, että 16.9.2013 annetun tuomion oikeusvoima ei estänyt riidanalaisten lokakuun 2013 ja marraskuun 2013 toimien toteuttamista.

56

Se valittajien väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin on 16.9.2013 annetussa tuomiossa todennut päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdassa määrätyn kiellon ja ydinaseiden levittämisen välisen yhteyden puuttumisen, johtuu kyseisen tuomion virheellisestä tulkinnasta, koska – kuten mainitun tuomion 49 kohdasta ilmenee – unionin yleinen tuomioistuin on vain tulkinnut ydinaseiden levittämisen tukemisesta johtuvaa luetteloon merkitsemistä koskevaa kriteeriä ja soveltanut sitä ratkaistavanaan olevassa asiassa todeten muun muassa, että päätöslauselman 1747 (2007) 5 kohdassa ja päätöslauselman 1737 (2006) 7 kohdassa määrätyt kiellot ovat erillisiä eivätkä ne välttämättä kata samoja tavaroita ja teknologiaa kaikissa olosuhteissa. Se on jatkanut todeten saman tuomion 52 kohdassa, että esitetyt todisteet eivät sisältäneet todisteita siitä, että päätöslauselman 1737 (2006) 7 kohdassa määrätty ydinaseiden levittämiseen liittyvien tarvikkeiden kielto koski samanaikaisesti tämän tuomion 48 kohdassa mainittuihin kolmeen tapahtumaan liittyviä tavaroita.

57

Luottamuksensuojan periaatteesta on muistutettava, että – kuten valituksenalaisen tuomion 191 kohdasta ilmenee – unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan oikeus vedota siihen on jokaisella yksityisellä, jolle unionin toimielin on antamalla hänelle täsmällisiä vakuutteluita synnyttänyt perusteltuja odotuksia. Sen sijaan kukaan ei voi vedota tämän periaatteen loukkaamiseen, jollei mainittuja vakuutteluja ole annettu (ks. vastaavasti tuomio 13.9.2017, Pappalardo ym. v. komissio, C‑350/16 P, EU:C:2017:672, 39 kohta ja tuomio 21.2.2018, Kreuzmayr, C‑628/16, EU:C:2018:84, 46 kohta).

58

Toisin kuin valittajat väittävät, 16.9.2013 annettu tuomio ei voinut saada aikaan niiden perusteltua luottamusta siihen, ettei neuvosto voinut tämän tuomion johdosta muuttaa asiassa sovellettavia luetteloon merkitsemistä koskevia kriteereitä tai tehdä mainittua tuomiota noudattaen riidanalaisiin luetteloihin uudelleen merkitsemistä koskevaa päätöstä tulevaisuudessa. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, koska – kuten valituksenalaisen tuomion 193 ja 194 kohdasta ilmenee – unionin yleinen tuomioistuin oli täsmentänyt 16.9.2013 annetun tuomion 64 ja 82 kohdassa, että neuvosto voi lainsäätäjän roolissaan antaa sovellettavan säännöstön niiden mahdollisuuksien laajentamiseksi, joissa rajoittavia toimenpiteitä voidaan toteuttaa, ja että sillä oli kahden kuukauden ja 10 päivän määräaika korjata todetut rikkomiset toteuttamalla tarpeen vaatiessa valittajiin kohdistuvia uusia rajoittavia toimenpiteitä. Näin ollen ja koska valittajat eivät valituksessaan tuo esiin mitään täsmällistä täydentävää väitettä siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, tällaista loukkaamista ei myöskään voida todeta.

59

Ne bis in idem ‑periaatteesta, joka vahvistetaan perusoikeuskirjan 50 artiklassa, on muistutettava, että rajoittavat toimenpiteet ovat luonteeltaan ehkäiseviä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Afrasiabi ym., C‑72/11, EU:C:2011:874, 44 kohta ja tuomio 18.7.2013, komissio ym. v. Kadi, C‑584/10 P, C‑593/10 P ja C‑595/10 P, EU:C:2013:518, 132 kohta), joten tähän periaatteeseen, joka koskee sellaisesta rikkomisesta syyttämistä ja siitä rankaisemista, jonka osalta henkilö on jo lainvoimaisella rikostuomiolla vapautettu tai tuomittu, ei voida vedota tällaisten toimenpiteiden pätevyyden riitauttamiseksi.

60

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 90, 196 ja 199 kohdassa, että neuvosto ei ole loukannut luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatetta eikä ne bis in idem ‑periaatetta.

61

Lopuksi valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin oli loukannut heidän oikeuttaan perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettuun tehokkaaseen oikeussuojaan, kun se ei ollut todennut, että neuvosto ei voi uusien tosiseikkojen tai todisteiden puuttuessa muuttaa luetteloon merkitsemistä koskevia kriteereitä merkitäkseen ne uudelleen riidanalaisiin luetteloihin.

62

On muistutettava, että mainitulla artiklalla taataan unionin oikeudessa Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleessa ja 13 artiklassa vahvistettu suoja. Kyseisen 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa edellytetään, että jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Tehokkaan oikeussuojan periaate ei kuitenkaan voi estää neuvostoa merkitsemästä henkilöä tai yhteisöä uudelleen niitä henkilöitä ja yhteisöjä, joiden varat jäädytetään, koskeviin luetteloihin muilla kuin niillä perusteilla, joihin alkuperäinen luetteloon merkitseminen perustui, tai identtisellä perusteella, joka perustuu muihin todisteisiin. Kyseisellä periaatteella nimittäin pyritään sen varmistamiseen, että asianomaiselle vastainen toimi voidaan riitauttaa tuomioistuimessa, eikä siihen, ettei uutta asianomaiselle vastaista toimea, joka perustuu eri perusteisiin tai todisteisiin, voitaisi toteuttaa (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2018, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, C‑600/16 P, EU:C:2018:966, 53 ja 54 kohta). Tämän vuoksi ja tämän tuomion 53 ja 54 kohdassa esitettyjen näkemysten perusteella mainittu periaate ei estänyt riidanalaisten lokakuun 2013 ja marraskuun 2013 toimien toteuttamista.

63

Edellä todetun perusteella toinen ja kahdeksas valitusperuste ja ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa ja kuudennen valitusperusteen kolmas osa on hylättävä.

64

Ensimmäisen valitusperusteen toisella osalla valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole valituksenalaisessa tuomiossa tutkinut niiden esittämää väitettä siitä, että neuvosto ei ollut ilmoittanut objektiivista perustetta eikä perustelua sille, että riidanalaisilla lokakuun 2013 toimilla muutettiin niiden henkilöiden ja yhteisöjen, joiden varat jäädytetään, luetteloon merkitsemistä koskevia kriteereitä.

65

Neuvosto väittää komission tukemana, että ensimmäisen valitusperusteen toinen osa ei ole perusteltu.

66

Siltä osin kuin valittajat väittävät ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole vastannut niiden väitteeseen, jonka mukaan luetteloon merkitsemistä koskevat kriteerit eivät olleet asianmukaisesti perusteltuja, on todettava, että valituksenalaisen tuomion 65–78 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt syyt, joiden vuoksi sen mukaan näitä kriteereitä on pidettävä perusteltuina ja oikeasuhteisina. Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin on vastannut kyseiseen väitteeseen.

67

Siltä osin kuin ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on ymmärrettävä niin, että sillä kritisoidaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole viran puolesta todennut, ettei riidanalaisille lokakuun 2013 toimille, joilla neuvosto on muuttanut niiden henkilöiden ja yhteisöjen, joiden varat jäädytetään, luetteloihin merkitsemistä koskevia kriteereitä, ole annettu muodollisia perusteluja, on todettava seuraavaa.

68

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät toimenpiteiden syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 138 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 15.11.2012, neuvosto v. Bamba, C‑417/11 P, EU:C:2012:718, 50 kohta).

69

Perusteluvelvollisuus määräytyy kuitenkin kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on tehty. Perusteluvelvollisuuden täyttymisestä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat erityisesti toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 139 ja 140 kohta ja tuomio 8.9.2016, Iranian Offshore Engineering & Construction v. neuvosto, C‑459/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:646, 24 kohta).

70

Ensinnäkin on todettava, että päätöksen 2013/497 johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan niiden henkilöiden ja yhteisöjen, jotka ovat auttaneet luetteloon merkittyjä henkilöitä tai yhteisöjä kiertämään tai rikkomaan turvallisuusneuvoston päätöslauselmien määräyksiä tai päätöksen 2010/413 säännöksiä, luetteloon merkitsemistä koskevia kriteereitä varojen jäädyttämisen osalta on mukautettava, jotta ne koskisivat myös henkilöitä ja yhteisöjä, jotka itse ovat kiertäneet tai rikkoneet näitä säännöksiä. Tämä perustelu toistetaan olennaisin osin asetuksen N:o 971/2013 toisessa perustelukappaleessa.

71

Neuvoston antama perustelu päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskevalle kriteerille, johon IRISL:n uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin perustuu, ilmenee siten selvästi riidanalaisten lokakuun 2013 toimien sanamuodosta. Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 68 kohdassa, unionin yleisiä sääntöjä, joissa säädetään rajoittavien toimenpiteiden toteuttamisesta, on luettava turvallisuusneuvoston niiden päätöslauselmien sanamuodon ja tarkoituksen valossa, jotka niillä pannaan täytäntöön (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2008, Kadi ja Al Barakaat International Foundation v. neuvosto ja komissio, C‑402/05 P ja C‑415/05 P, EU:C:2008:461, 297 kohta ja tuomio 16.11.2011, Bank Melli Iran v. neuvosto, C‑548/09 P, EU:C:2011:735, 104 kohta).

72

Toiseksi on todettava ensinnäkin, että päätöksen 2013/497 ensimmäisessä ja kolmannessa perustelukappaleessa viitataan päätökseen 2010/413, jota sillä muutetaan ja jonka 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa jo säädettiin sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämisestä, jotka olivat IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa tai toimivat sen puolesta.

73

Asetus N:o 971/2013 ei koske myöskään ainoastaan näitä päätöksiä vaan myös asetusta N:o 267/2012, jota sillä muutetaan ja jonka 23 artiklan 2 kohdan e alakohdassa myös jo säädettiin tällaisten henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämisestä. Asetuksella N:o 267/2012 korvattiin päätöksen 2010/413 täytäntöönpanosta annettu asetus N:o 961/2010, jonka 16 artiklassa säädettiin IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa olevien henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämisestä.

74

Lisäksi päätöksen 2010/413 johdanto-osan neljännessä ja viidennessä perustelukappaleessa viitataan turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1929 (2010) sekä 17.6.2010 annettuun julkilausumaan, jolla Eurooppa-neuvosto nimenomaisesti kehottaa neuvostoa toteuttamaan toimenpiteet, joilla pannaan täytäntöön päätöslauselmaan 1929 (2010) sisältyvät toimenpiteet, sekä liitännäistoimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden tulisi koskea Iranin kuljetusalaa, mukaan lukien ”IRISL ja sen tytäryhtiöt”.

75

Lisäksi päätöksen 2010/413 johdanto-osan seitsemännessä ja kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, että päätöslauselmalla 1929 (2010) laajennetaan päätöslauselmalla 1737 (2006) määrätyt taloudelliset ja matkustusta koskevat pakotteet koskemaan IRISL:n yhteisöjä ja että varojen jäädyttäminen olisi 17.6.2010 annetun julkilausuman mukaisesti ulotettava eräisiin muihin henkilöihin ja yhteisöihin niiden lisäksi, jotka turvallisuusneuvosto on nimennyt, samoja kriteereitä soveltaen. Samoin asetuksessa N:o 961/2010 viitattiin päätökseen 2010/413, päätöslauselmaan 1929 (2010) ja 17.6.2010 annettuun julkilausumaan.

76

Näiden seikkojen perusteella perustelu sille, miksi neuvosto on antanut päätöksellä 2010/413 ja asetuksella N:o 961/2010 IRISL:n tytäryhtiöiden ja laajemmin siihen sidoksissa olevien henkilöiden ja yhteisöjen varojen jäädyttämistä koskevat säännökset siihen kohdistuvien rajoittavien toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja siten niiden mahdollisen kiertämisen välttämiseksi viimeksi mainittujen välityksellä, ilmenee selkeästi, ymmärrettävästi ja yksiselitteisesti näistä toimista, kun otetaan huomioon niiden historiallinen asiayhteys ja kaikki säännöt, jotka koskevat Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä.

77

Valittajat ovat voineet tämän niiden hyvin tunteman asiayhteyden sekä tämän säännöstön avulla ymmärtää mainittujen säännösten perustelut ja unionin yleinen tuomioistuin on voinut harjoittaa valvontaansa.

78

Näin ollen on katsottava, että riidanalaisissa lokakuun 2013 toimissa perustellaan oikeudellisesti riittävällä tavalla IRISL:n omistuksessa tai määräysvallassa tai sen puolesta toimivien yhteisöjen varojen jäädyttämistä koskevan luetteloon merkitsemisen kriteerin pysyttämistä sekä sen laajentamista koskemaan IRISL:lle vakuutuksia tai muita olennaisia palveluja tarjoaviin yhteisöihin.

79

Edellä esitetystä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä, kun se ei ole viran puolesta tuonut esiin riidanalaisten lokakuun 2013 toimien puutteellisia perusteluja.

80

Tästä seuraa, että ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä.

81

Neljännellä ja seitsemännellä valitusperusteellaan valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että niiden puolustautumisoikeuksia oli kunnioitettu riidanalaisten lokakuun 2013 ja marraskuun 2013 toimien toteuttamisen yhteydessä. Ensinnäkin valittajat väittävät, että koska yhteyttä IRISL:iin koskevassa kriteerissä nimettiin nimenomaisesti tämä yhteisö, sitä olisi pidettävä ad hominem ‑kriteerinä siten, että neuvostolla oli velvollisuus ilmoittaa niille niistä muutoksista, joita se aikoi tehdä, ja sallia niiden esittää huomautuksensa. Toiseksi ne väittävät, että neuvosto ei ollut ottanut huomioon IRISL:n huomautuksia ennen kuin se päätti sen uudelleen merkitsemisestä luetteloon ja että se oli merkinnyt valittajat uudelleen riidanalaisiin luetteloihin ennen kuin se oli vastannut niiden huomautuksiin ja toimittanut niille tämän uudelleen merkitsemisen perusteluina oleva asiakirjat.

82

Neuvosto kiistää komission tukemana neljännen ja seitsemännen valitusperusteen perusteltavuuden.

83

Ensimmäiseksi on muistutettava, että yksittäistapausta koskevien rajoittavien toimenpiteiden osalta puolustautumisoikeuksien ja tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa koskevan oikeuden kunnioittaminen edellyttää, että unionin toimivaltainen viranomainen ilmaisee kyseessä olevalle henkilölle seikat, jotka tällä viranomaisella on käytössään kyseistä henkilöä vastaan mainitun päätöksen perustaksi (tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 121 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

84

Nyt käsiteltävässä asiassa valittajat eivät kuitenkaan kiistä sitä, että riidanalaisiin lokakuun 2013 toimiin perustuva yhteyttä IRISL:iin koskeva kriteeri on yleisesti sovellettava toimi, kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti muistuttaa valituksenalaisen tuomion 97 kohdassa, koska siinä määritellään objektiivisesti ja abstraktisti ne muut henkilöt ja yhteisöt kuin IRISL itse, joihin rajoittavat toimenpiteet voivat kohdistua, eivätkä sitä, että kyseinen kriteeri ei koske erikseen muita valittajia kuin IRISL:ia.

85

Näin ollen neuvoston tehtävänä ei ollut ilmoittaa sen käytettävissä olleita seikkoja muille valittajille kuin IRIS:lle ennen kuin se hyväksyi yhteyttä IRISL:iin koskevan kriteerin.

86

IRISL:ista itsestään on todettava, että mainittu kriteeri ei anna mahdollisuutta toteuttaa erikseen siihen kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä, joten sen esiin tuoma tätä samaa kriteeriä koskeva ad hominem ‑luonne ei saa aikaan neuvoston velvollisuutta soveltaa tämän tuomion 83 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä. On todettava, että joka tapauksessa riidanalaisia lokakuun 2013 toimia edeltäneessä säännöstössä säädettiin jo sitä koskevasta tällaisesta ad hominem ‑kriteeristä, joten kyseessä olevaa muutosta koskevan tiedon puuttuminen ei aiheuttanut sille vahinkoa eikä siltä ennen kaikkea ole riistetty mahdollisuutta kääntyä neuvoston puoleen esittääkseen sille tarpeen vaatiessa tämän kriteerin sitä erikseen koskevaa luonnetta koskevan näkökantansa mahdollisesti 16.9.2013 annetun tuomion julistamisen johdosta.

87

Näin ollen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että valittajien puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu mainittujen toimien toteuttamisen yhteydessä.

88

Toiseksi siitä kysymyksestä, onko unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 173–181 kohdassa, että neuvosto ei ollut loukannut valittajien puolustautumisoikeuksia, kun ne merkittiin uudelleen riidanalaisiin luetteloihin, on muistutettava, että sellaisen myöhemmän varainjäädytyspäätöksen osalta, jolla henkilön tai yhteisön nimi pysytetään niiden henkilöiden ja yhteisöjen luettelossa, joiden varat jäädytetään, niitä vastaan esitetyt seikat on lähtökohtaisesti ilmoitettava niille ja niille on annettava mahdollisuus tulla kuulluiksi ennen tällaisen päätöksen tekemistä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 62 kohta ja tuomio 7.4.2016, Central Bank of Iran v. neuvosto, C‑266/15 P, EU:C:2016:208, 32 kohta).

89

Silloin kun asianomaiselle on ilmoitettu riittävän tarkat tiedot, joiden avulla se voi tehokkaasti ilmaista kantansa neuvoston sitä vastaan esittämistä seikoista, puolustautumisoikeuksien kunnioittamista koskeva periaate ei merkitse sitä, että viimeksi mainitulla on velvollisuus antaa oma-aloitteisesti mahdollisuus tutustua kaikkiin asiaan liittyviin asiakirjoihin. Neuvoston on annettava oikeus tutustua kaikkiin hallinnollisiin asiakirjoihin, jotka eivät ole luottamuksellisia ja jotka koskevat kyseessä olevaa toimenpidettä, ainoastaan asianomaisen pyynnöstä (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2011, Bank Melli Iran v. neuvosto, C‑548/09 P, EU:C:2011:735, 92 kohta ja tuomio 28.7.2016, Tomana ym. v. neuvosto ja komissio, C‑330/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:601, 66 kohta).

90

On myös täsmennettävä, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oikeus tulla kuulluksi ennen sellaisten toimien toteuttamista, joilla pysytetään näiden toimenpiteiden kohteena jo oleviin henkilöihin tai yhteisöihin kohdistuvat rajoittavat toimenpiteet, on olemassa silloin, kun neuvosto on esittänyt uusia seikkoja näitä henkilöitä tai yhteisöjä vastaan, eikä silloin, kun tällainen pysyttäminen perustuu samoihin syihin, joiden perusteella on toteutettu alkuperäinen toimi, jolla määrätään kyseessä olevista rajoittavista toimenpiteistä (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2011, Ranska v. People’s Mojahedin Organization of Iran, C‑27/09 P, EU:C:2011:853, 63 kohta ja tuomio 28.7.2016, Tomana ym. v. neuvosto ja komissio, C‑330/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:601, 67 kohta).

91

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 190 kohdassa todennut, nyt käsiteltävässä asiassa ratkaiseva ajankohta sen arvioimiseksi, kunnioittiko neuvosto valittajien oikeutta tulla kuulluksi, on päivä, jona se merkitsi ne uudelleen riidanalaisiin luetteloihin eli 26.11.2013. Kuten valituksenalaisen tuomion 173–175 kohdasta kuitenkin ilmenee, neuvosto ilmoitti valittajille 22.10. tai 30.10.2013 päivätyissä kirjeissään uudelleen merkitsemisen perusteet, jotka perustuivat samoihin tosiseikkoihin ja olivat keskeisiltä osin samat kuin vuonna 2010 annetuissa alkuperäisissä luetteloon merkitsemistä koskevissa päätöksissä, joten nämä seikat olivat jo valittajien tiedossa. Valituksenalaisen tuomion 176–180 kohdasta ilmenee, että valittajat esittivät 15.11. tai 19.11.2013 päivätyissä kirjeissään huomautuksensa näistä seikoista ennen riidanalaisten marraskuun 2013 toimien toteuttamista: neuvosto vastasi näihin 27.11.2013 antamalla tiedoksi asiakirja-aineistoonsa sisältyvät asiakirjat.

92

Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 193 kohdassa todennut, toisin kuin valittajat väittävät, neuvostolla ei myöskään ole velvollisuutta vastata kyseessä olevan henkilön tai yhteisön esittämiin huomautuksiin ennen aiottujen rajoittavien toimenpiteiden toteuttamista. Tällaisen vastauksen lähettäminen, kun asianomaisia on kuultu, liittyy ennemminkin toteutettavia toimenpiteitä koskevan toimen perusteluihin kuin puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen.

93

Näin ollen on todettava, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan, että neuvosto ei ole loukannut valittajien puolustautumisoikeuksia riidanalaisten marraskuun 2013 toimien toteuttamisen yhteydessä.

94

Tästä seuraa, että neljäs ja seitsemäs valitusperuste on hylättävä.

95

Kolmannella, viidennellä ja yhdeksännellä valitusperusteellaan sekä ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisellä osalla ja kuudennen valitusperusteensa toisella osalla valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut yhtäältä valituksenalaisen tuomion 63, 71, 74 ja 76 kohdassa, että riidanalaiset lokakuun 2013 toimet olivat perusteltuja ja oikeasuhteisia ydinaseiden levittämisen torjumista Iranissa koskevaan tavoitteeseen nähden, ja toisaalta valituksenalaisen tuomion 93–95 kohdassa, että näiden toimien, jotka eivät valittajien mukaan olleet tämän tavoitteen mukaisia, toteuttaminen 16.9.2013 annetun tuomion seurauksena ei merkinnyt neuvoston harkintavallan väärinkäyttöä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on valittajien mukaan tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että riidanalaiset lokakuun 2013 ja marraskuun 2013 toimet eivät olleet perusteettomasti ja kohtuuttomasti loukanneet valittajien perusoikeuksia, erityisesti omaisuudensuojaa ja oikeutta niiden maineen kunnioittamiseen.

96

Valittajat väittävät ensinnäkin, että päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskeva kriteeri ei ole asianmukainen eikä oikeasuhteinen ydinaseiden levittämisen torjumista Iranissa koskevaan tavoitteeseen nähden, koska tämän päätöslauselman 5 kohdassa kielletyn aseiden kuljettamisen, kyseessä olevan yhteisön toimintojen ja ydinaseiden levittämisen väliltä puuttuu yhteys. Sama pätee sidosta IRISL:iin koskevan kriteerin osalta, koska tytäryhtiön merkitseminen niiden yhteisöjen luetteloon, joiden varat jäädytetään, on perusteltua vain, kun emoyhteisö on osallistunut ydinaseiden levittämiseen.

97

Valittajat katsovat tämän jälkeen, että unionin yleisen tuomioistuimen päättely on ristiriitaista. Se on vahvistanut näiden kriteereiden laillisuuden selittämättä, miltä osin ne olisivat asianmukaisia ja oikeasuhteisia kyseiseen tavoitteeseen nähden, ja se on valituksenalaisen tuomion 101 ja 102 kohdassa virheellisesti katsonut, että mainitut kriteerit eivät edellytä valittajien ja ydinaseiden levittämisen välistä yhteyttä eikä neuvostolla ole velvollisuutta todeta tällaista yhteyttä. Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut näitä kriteereitä liian laajasti.

98

Valittajat lisäävät, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole myöskään analysoinut, millä tavoin niiden uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin mahdollistaisi mainitun tavoitteen saavuttamisen ja miten sillä painostettaisiin Iranin islamilaista tasavaltaa, koska IRISL ei – toisin kuin valituksenalaisessa tuomiossa annetaan ymmärtää – ole Iranin hallituksen omistuksessa eikä määräysvallassa. Ne täsmentävät lopuksi, että kun IRISL nimetään uudelleen nimenomaisesti, yhteyttä IRISL:iin koskeva kriteeri saa sen näyttämään maailman silmissä yhteisöltä, joka tukee ydinaseiden levittämistä, millä on vakavia seurauksia sen maineelle ja liiketoiminnalle.

99

Neuvosto, jota komissio tukee, kiistää valittajien perustelut.

100

Valittajat väittävät kolmannessa, viidennessä ja yhdeksännessä valitusperusteessa sekä ensimmäisen valitusperusteen ensimmäisessä osassa ja kuudennen valitusperusteen toisessa osassa lähinnä ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti katsonut, että riidanalaisilla lokakuun 2013 ja marraskuun 2013 toimilla niiden perusoikeuksiin kuuluvaan omaisuudensuojaan ja maineen kunnioittamisen oikeuteen mahdollisesti kohdistettu loukkaaminen oli oikeasuhteista ja että samoilla perusteilla päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskevan kriteerin ja yhteyttä IRISL:iin koskevan kriteerin muotoilu oli myös suhteellisuusperiaatteen mukainen.

101

Ensinnäkin on muistutettava, että perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjassa tunnustettujen oikeuksien ja vapauksien käyttämistä voidaan rajoittaa ainoastaan lailla sekä niiden keskeistä sisältöä kunnioittaen, ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti rajoituksia näihin oikeuksiin ja vapauksiin voidaan säätää ainoastaan, jos ne ovat välttämättömiä ja vastaavat tosiasiallisesti unionin tunnustamia yleisen edun mukaisia tavoitteita tai tarvetta suojella muiden henkilöiden oikeuksia ja vapauksia.

102

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti muistuttanut valituksenalaisen tuomion 204 ja 205 kohdassa, perusoikeuskirjan 17 artiklassa vahvistettu omaisuudensuoja ei ole ehdoton oikeus. Lisäksi suhteellisuusperiaate edellyttää, että kyseessä olevan säännöstön legitiimit tavoitteet ovat toteutettavissa unionin oikeuden säännöksessä säädettyjen keinojen avulla ja että näillä keinoilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi (tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C‑539/10 P ja C‑550/10 P, EU:C:2012:711, 122 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 29.11.2018, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, C‑600/16 P, EU:C:2018:966, 76 kohta).

103

Suhteellisuusperiaatteen noudattamista koskevasta tuomioistuinvalvonnasta unionin tuomioistuin on todennut, että unionin lainsäätäjällä on katsottava olevan laaja harkintavalta aloilla, joilla siltä edellytetään poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten valintojen tekemistä ja joilla sen on suoritettava monitahoisia arviointeja, kuten myös unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa. Se on päätellyt tämän perusteella, että näillä aloilla toteutettu toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton toimivaltaisen toimielimen tavoittelemien päämäärien saavuttamiseen (tuomio 28.11.2013, neuvosto v. Manufacturing Support & Procurement Kala Naft, C‑348/12 P, EU:C:2013:776, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

104

Neuvoston tavoitteesta sen toteuttaessa riidanalaiset lokakuun 2013 ja marraskuun 2013 toimet, joilla muutettiin päätöstä 2010/413 ja asetusta N:o 267/2012, unionin tuomioistuin on jo todennut, että kyseisen päätöksen ja kyseisen asetuksen tavoitteena on estää ydinaseiden levittäminen ja painostaa siten Iranin islamilaista tasavaltaa lopettamaan kyseinen toiminta. Tämä tavoite, joka on osa laajempaa pyrkimystä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi, on legitiimi (tuomio 29.11.2018, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, C‑600/16 P, EU:C:2018:966, 77 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

105

Tämän jälkeen riidanalaisten lokakuun 2013 ja marraskuun 2013 toimien asianmukaisesta luonteesta mainitun tavoitteen saavuttamiseksi on todettava päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskevan kriteerin osalta, että – kuten neuvosto väittää – tästä päätöslauselmasta ilmenee, että turvallisuusneuvosto on katsonut sen 5 kohdassa määrätyn aseiden kuljetuskiellon Iranista vastaavan tavoitetta varmistaa, että Iranin ydinaseohjelma palvelee yksinomaan rauhanomaisia tarkoituksia, ja estää Irania kehittämästä arkaluonteisia teknologioita sen ydin- ja ohjusohjelmien tueksi.

106

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 76 ja 77 kohdassa, asekaupasta saaduilla tuloilla voidaan antaa Iranin hallitukselle suoraan tai välillisesti varoja tai erilaisia keinoja, joilla se voi jatkaa ydinaseiden levittämistoimintaansa, ja niitä voidaan ohjata tähän tarkoitukseen.

107

Näin ollen päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskevan kriteerin avulla voidaan kohdentaa toimi sellaisten henkilöiden ja yhteisöjen toimintaan, jotka voivat edistää ydinaseiden levittämistoimintaa Iranissa, vaikka näillä henkilöillä ja yhteisöillä ei olisikaan mitään suoraa tai välillistä yhteyttä ydinaseiden levittämiseen eivätkä ne osallistuisi tällaiseen toimintaan, kuten unionin yleinen tuomioistuin on perustellusti todennut valituksenalaisen tuomion 101 ja 102 kohdassa, joten tämä kriteeri on asianmukainen tämän tuomion 104 kohdassa mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.

108

Mainitun kriteerin välttämättömyydestä on – toisin kuin valittajat väittävät – todettava, että se, että sillä sallitaan varojen jäädyttämistä koskevien toimenpiteiden toteuttaminen kyseessä olevien henkilöiden ja yhteisöjen ja ydinaseiden levittämisen välisen yhteyden puuttuessa, ei johda siihen, että näillä toimenpiteillä katsottaisiin ylitettävän rajat, jotka koskevat sitä, mikä on tarpeellista kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, koska unionin tuomioistuin on jo katsonut, että tuen antamisen Iranin hallitukselle kaltainen luetteloon merkitsemistä koskeva kriteeri, jonka avulla toimi voidaan kohdentaa henkilön tai yhteisön sellaisiin toimintoihin, joilla ei sellaisinaan ole mitään suoraa tai välillistä yhteyttä ydinaseiden levittämiseen mutta joilla voidaan kuitenkin edistää sitä, ei ylitä sitä, mikä on tarpeen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 29.11.2018, National Iranian Tanker Company v. neuvosto, C‑600/16 P, EU:C:2018:966, 78 kohta). On korostettava myös, että suuri joukko turvallisuusneuvoston päätöslauselmia samoin kuin unionin asteittain toteuttamat eri toimenpiteet heijastavat tarvetta laajentaa tämän saman tavoitteen saavuttamiseksi tarkoitettujen rajoittavien toimenpiteiden valikoimaa.

109

Yhteyttä IRISL:iin koskevasta kriteeristä on todettava, että se kuuluu Iranin islamilaiseen tasavaltaan kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä sääntelevän säännöstön mukaisten tavoitteiden selvästi rajattuun oikeudelliseen kehykseen.

110

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, jos Iranin hallitusta tukevan yhteisön varat jäädytetään, on olemassa huomattava vaara siitä, että mainittu yhteisö ryhtyy sitä koskevista toimenpiteistä aiheutuvien vaikutusten kiertämiseksi painostamaan omistuksessaan tai määräysvallassaan olevia yhteisöjä, joten näiden yhteisöjen varojen jäädyttäminen on tarpeellista toteutettujen toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi ja sen takaamiseksi, ettei mainittuja toimenpiteitä kierretä, sekä tähän soveltuvaa (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2016, NIOC ym. v. neuvosto, C‑595/15 P, ei julkaistu, EU:C:2016:721, 89 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

111

Tällä kriteerillä määritellään siten objektiivisesti niiden henkilöiden ja yhteisöjen rajattu joukko, jotka niillä IRISL:iin olevien sidosten vuoksi voivat helpottaa viimeksi mainittuun kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden kiertämistä ja siten vaarantaa tämän tuomion 104 kohdassa esiin tuodun tavoitteen estää ydinaseiden levittämistä ja painostaa siten Iranin islamilaista tasavaltaa riippumatta näiden henkilöiden ja yhteisöjen mahdollisesta osallistumisesta ydinaseiden levittämiseen, eikä sillä siten ylitetä selvästi sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

112

On lisättävä, että tämän tuomion 106–111 kohdassa esitettyjen päätelmien valossa valittajien väite siitä, että unionin yleisen tuomioistuimen päättely olisi ollut ristiriitaista sen katsoessa, että päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskeva kriteeri ja sidosta IRISL:iin koskeva kriteeri eivät edellytä kyseessä olevan henkilön tai yhteisön ja ydinaseiden levittämisen välisen yhteyden toteamista, vaikka nämä perusteet ovatkin perusteltuja ja oikeasuhteisia mainittuun tavoitteeseen nähden, on hylättävä. Unionin yleinen tuomioistuin ei näin tehdessään ole tulkinnut näitä kriteereitä liian laajasti eikä sen päättely ole ristiriitaista.

113

Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole valittajien maineen väitetyn loukkaamisen osalta tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 209 kohdassa, ettei neuvosto ole väittänyt valittajien itse osallistuneen ydinaseiden levittämiseen eikä niitä itseään siis ole yhdistetty menettelyyn, joka vaarantaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden, ja että niiden mainetta on loukattu väistämättä vähäisemmin kuin jos niiden uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin olisi perustunut tällaiseen syyhyn. Sidosta IRISL:iin koskeva kriteeri ei myöskään merkitse sitä, että IRISL olisi itse osallistunut ydinaseiden levittämiseen. Siten mainittu maineen loukkaaminen ei selvästikään ylitä sitä, mikä on välttämätöntä tämän tuomion 104 kohdassa tarkoitetun ensisijaisen tärkeän tavoitteen kannalta ja henkilöiden ja yhteisöjen merkitsemistä niiden henkilöiden ja yhteisöjen, joiden varat jäädytetään, koskevien yleisten kriteereiden selkeän ja täsmällisen määritelmän kannalta eli nyt käsiteltävässä asiassa yhteydet IRISL:iin, jotka sellaisinaan oikeuttavat tämän luetteloon merkitsemisen heti, kun ne todetaan.

114

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt valituksenalaisen tuomion 71, 73, 75–77, 103 ja 208 kohdassa oikeudellista virhettä katsoessaan keskeisiltä osin yhtäältä, että päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskevan kriteerin ja yhteyttä IRISL:iin koskevan kriteerin on katsottava olevan suhteellisuusperiaatteen mukaiset, ja toisaalta, että valittajien omaisuudensuojan rajoitukset ja niiden maineen vahingoittaminen eivät ole ilmeisen kohtuuttomia tavoiteltuun päämäärään nähden.

115

Toiseksi valittajat eivät ole esittäneet näyttöä siitä, että neuvosto olisi käyttänyt harkintavaltaansa väärin toteuttaessaan riidanalaiset lokakuun 2013 toimet. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan, että tointa toteutettaessa harkintavaltaa on käytetty väärin ainoastaan, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että toimi on toteutettu yksinomaan tai ainakin olennaisilta osin muita kuin niitä tarkoituksia varten, joihin on vedottu, tai perussopimuksissa asian käsittelyjärjestykseksi erityisesti määrätyn menettelyn välttämiseksi (ks. vastaavasti tuomio 28.3.2017, Rosneft, C‑72/15, EU:C:2017:236, 135 kohta) kuten unionin yleinen tuomioistuin perustellusti muistuttaa valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa.

116

Kuten tämän tuomion 46–63 ja 101–114 kohdasta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 93–95 kohdassa perustellusti katsonut, että 16.9.2013 annettu tuomio ei ole esteenä näille toimille, joiden legitiiminä tavoitteena on ydinaseiden levittämisen estäminen ja siten Iranin islamilaisen tasavallan painostaminen lopettamaan ydinaseiden levittämistoiminta, joten se on perustellusti hylännyt tällaista harkintavallan väärinkäyttöä koskevan perusteen.

117

Tästä seuraa, että kolmas, viides ja yhdeksäs valitusperuste sekä ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa ja kuudennen valitusperusteen toinen osa on hylättävä.

118

Kuudennen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa valittajat väittävät ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti jättänyt toteamatta neuvoston ilmeiset arviointivirheet sen merkitessä IRISL:n uudelleen riidanalaisiin luetteloihin. Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 117 ja 131 kohdassa esittämät perustelut, jotka perustuvat päätöslauselman 1747 (2007) rikkomisiin vuonna 2009, ovat tosiasiallisesti paikkansa pitämättömät. Turvallisuusneuvoston pakotekomitean raportista vuodelta 2009, johon neuvosto tukeutui, ei voida päätellä, että IRISL olisi rikkonut tätä päätöslauselmaa. Unionin yleinen tuomioistuin myös antoi liian vähän painoarvoa valituksenalaisen tuomion 120 ja 124 kohdassa valittajien näytölle ja todistajanlausumille sen osoittamiseksi, että IRISL ei rikkonut päätöslauselmaa 1747 (2007).

119

Valittajat väittävät toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 136–165 kohdassa jättänyt toteamatta neuvoston tekemät arviointivirheet katsoessaan, että muiden valittajien kuin IRISL:n uudelleen merkitseminen luetteloihin oli perusteltua yhteyttä IRISL:iin koskevan kriteerin nojalla. Siten unionin yleinen tuomioistuin vain totesi Khazar Shipping Linesin, IRISL Europen ja Valfajr 8th Shipping Linen osalta, että niiden uudelleen merkitseminen riidanalaisiin luetteloihin oli perusteltua, koska ne olivat IRISL:n omistuksessa, vaikka neuvosto ei ollut tutkinut niiden omistuksen osuutta eikä sitä, oliko todennäköistä, että niitä voitiin painostaa, jotta IRISL:lle asetettuja rajoituksia kierrettäisiin, ja Qeshm Marine Services & Engineeringin ja Marine Information Technology Developmentin osalta vain, että ne olivat IRISL:n tytäryhtiöitä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin oli valittajien mukaan virheellisesti todennut, että HDSL ja Safiran Payam Darya Shipping Lines toimivat IRISL:n puolesta, koska ne ovat tiettyjen sen alusten osalta todellisia edunsaajia. Irano Misr Shippingin osalta neuvosto ei ollut maininnut sen tarjoamia palveluja eikä sitä, miksi ne olivat olennaisia.

120

Neuvosto ja komissio katsovat, että kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa on jätettävä tutkimatta ja että se on joka tapauksessa perusteeton.

121

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään asian tosiseikaston ja arvioimaan sitä ja lähtökohtaisesti arvioimaan sitä selvitysaineistoa, johon se on asian tosiseikastoa määrittäessään tukeutunut. Silloin, kun tämä selvitysaineisto on saatu asianmukaisesti ja yleisiä oikeusperiaatteita sekä todistustaakkaa ja asian selvittämistä koskevia menettelysääntöjä on noudatettu, ainoastaan unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida sille esitetyn selvitysaineiston näyttöarvoa. Lukuun ottamatta sitä tapausta, että tuomioistuimelle esitetty selvitysaineisto on otettu huomioon vääristyneellä tavalla, tämä arviointi ei näin ollen ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan piiriin (tuomio 7.4.2016, Akhras v. neuvosto, C‑193/15 P, EU:C:2016:219, 67 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

122

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava siltä osin kuin valittajat väittävät, että IRISL:n uudelleen merkitseminen luetteloihin päätöslauselman 1747 (2007) rikkomista koskevan kriteerin perusteella ei ollut oikeutettua, kun otetaan huomioon neuvoston mainitsema turvallisuusneuvoston pakotekomitean raportti vuodelta 2009 ja niiden esittämät todistajanlausunnot, että valittajat vaativat todellisuudessa unionin tuomioistuinta arvioimiaan uudelleen unionin yleiselle tuomioistuimelle esitettyjä tosiseikkoja ja selvitysaineistoa sekä niille annettavaa arvoa vetoamatta siihen, että nämä seikat olisi otettu huomioon vääristyneellä tavalla, eikä tätä voida ottaa tutkittavaksi muutoksenhakuvaiheessa. Samoista syistä on jätettävä tutkimatta valittajien väite, joka koskee valituksenalaisen tuomion 136–165 kohdassa esitettyjä unionin yleisen tuomioistuimen tosiseikkoja koskevia toteamuksia siitä, että Khazar Shipping Lines, IRISL Europe ja Valfajr 8th Shipping Line ovat IRISL:n omistuksessa, Qeshm Marine Services & Engineering ja Marine Information Technology Development ovat sen määräysvallassa, HDSL ja Safiran Payam Darya Shipping ovat toimineet sen puolesta ja Irano Misr Shipping tarjosi sille olennaisia palveluja.

123

Tästä seuraa, että kuudennen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

124

Koska kaikki valitusperusteet on hylätty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

125

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

126

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

127

Koska neuvosto on vaatinut valittajien velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja valittajat ovat hävinneet asian, ne on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan neuvoston oikeudenkäyntikulut.

128

Työjärjestyksen 140 artiklan, jota työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, 1 kohdan mukaisesti komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (neljäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: