–

Slovakian hallitus, asiamiehinään B. Ricziová ja M. Kianička,

–

Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek, J. Pavliš, J. Vláčil ja L. Dvořáková,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään D. Martin, A. Tokár ja B.-R. Killmann,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 883/2004 (EUVL 2004, L 166, s. 1, oikaisu EUVL 2004, L 200, s. 1), 1 artiklan w alakohdan, 4 ja 5 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 34 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat UB ja Generálny riaditel’ Sociálnej poist’ovne Bratislava (Bratislavan sosiaalivakuutusviranomaisen pääjohtaja, Slovakia) ja jossa on kyse sellaisen päätöksen lainmukaisuudesta, jolla UB:ltä evättiin oikeus tietyille huippu-urheilijoille myönnettävään avustukseen.

3

Asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan otsikko on ”Määritelmät”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

– –

– –”

4

Asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan otsikko on ”Asiallinen soveltamisala”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan kaikkeen seuraavia sosiaaliturvan aloja koskevaan lainsäädäntöön:

– –

3.   Tätä asetusta sovelletaan myös maksuihin perustumattomiin erityisiin raha-etuuksiin, joista säädetään 70 artiklassa.

– –”

5

Asetuksen N:o 883/2004 4 artiklan otsikko on ”Yhdenvertainen kohtelu”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”Henkilöillä, joihin tätä asetusta sovelletaan, on samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen jäsenvaltion kansalaisilla, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.”

6

Asetuksen N:o 883/2004 5 artiklan otsikko on ”Etuuksien, tulojen, tosiseikkojen tai tapahtumien rinnastaminen”, ja siinä säädetään seuraavaa:

”Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, ja erityiset täytäntöönpanosäännökset huomioon ottaen sovelletaan seuraavaa:

7

Asetuksen N:o 883/2004 III osastoon on sijoitettu sen 9 luku, jonka otsikko on ”Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet”. Luvussa on vain yksi artikla, asetuksen 70 artikla, jonka otsikko on ”Yleisiä säännöksiä” ja jonka 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä artiklaa sovelletaan erityisiin maksuihin perustumattomiin rahaetuuksiin, jotka myönnetään sellaisen lainsäädännön perusteella, jossa sen henkilöllisen soveltamisalan, tavoitteiden ja/tai myöntämisedellytysten takia on piirteitä sekä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta sosiaaliturvalainsäädännöstä että sosiaalihuollosta.

2.   Tässä luvussa ’erityisillä maksuihin perustumattomilla rahaetuuksilla’ tarkoitetaan etuuksia,

8

Työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella 5.4.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 492/2011 (EUVL 2011, L 141, s. 1) 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltion kansalaista ei työntekijänä saa kansalaisuutensa vuoksi saattaa toisen jäsenvaltion alueella kotimaisiin työntekijöihin verrattuna eri asemaan työ- ja palvelussuhteen ehtojen suhteen; tämä koskee erityisesti palkkausta, irtisanomista ja työttömyyden sattuessa paluuta saman alan työhön tai uudelleen työllistämistä.

2.   Hänen on saatava samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.”

9

Valtiota edustaneille urheilijoille myönnettävistä avustuksista ja sosiaalivakuutuksesta annetun lain nro 461/2003 muuttamisesta annetun lain nro 112/2015 (zákon č. 112/2015 Z.z. o príspevku športovému reprezentantovi a o zmene a doplnení zákona č. 461/2003 Z.z. o sociálnom poistení v znení neskorších predpisov, jäljempänä laki nro 112/2015), sellaisena kuin sitä on sovellettava pääasiassa, 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä laissa säädetään maajoukkueurheilijalle valtion sosiaalietuutena myönnettävästä avustuksesta (jäljempänä avustus), jonka tarkoituksena on turvata taloudellisesti urheilija, joka on voittanut Tšekkoslovakian tasavallan, Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan, Tšekkoslovakian liittotasavallan, Tšekin ja Slovakian liittotasavallan tai Slovakian tasavallan maajoukkueurheilijana mitalin olympialaisissa, paralympialaisissa, kuurojen olympialaisissa, maailmanmestaruuskilpailuissa tai Euroopan-mestaruuskilpailuissa.”

10

Lain nro 112/2015 2 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Avustusta voi hakea luonnollinen henkilö,

11

Lain nro 112/2015 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Avustuksen määrä on:

12

Tšekin kansalainen UB on asunut 52 vuoden ajan alueella, joka kuuluu nykyisin Slovakiaan. Hän voitti vuonna 1971 kultamitalin jääkiekon Euroopan-mestaruuskisoissa ja hopeamitalin jääkiekon maailmanmestaruuskisoissa Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan maajoukkueen pelaajana.

13

Tšekin ja Slovakian muodostaman liittotasavallan purkauduttua 31.12.1992 keskiyöllä, UB päätti valita Tšekin kansalaisuuden. Hän jäi kuitenkin asumaan Slovakian alueelle. Istunnossa Slovakian hallitus on lisäksi todennut, eivätkä muut asian osapuolet ole kiistäneet tätä, että Slovakian tasavallan ja Tšekin tasavallan liittyessä 1.5.2004 Euroopan unioniin, UB työskenteli alakoulussa ja jatkoi tehtävässään ainakin vuoteen 2006 saakka.

14

UB haki 17.12.2015 laissa nro 112/2015 säädettyä maajoukkueurheilijoille myönnettävää avustusta (jäljempänä maajoukkueurheilijan lisä). Todettuaan, ettei hakijalla ollut Slovakian kansalaisuutta ja ettei hän näin täyttänyt mainitun lain 2 §:n 1 momentin b kohdassa tarkoitettua edellytystä, Bratislavan sosiaaliturvaviranomainen hylkäsi hakemuksen.

15

UB valitti päätöksestä Krajský súd v Košiciachiin (Košicen alueellinen tuomioistuin, Slovakia) ja vetosi siihen, että unionin oikeuden kannalta tarkasteltuna oli katsottava, että Slovakian lainsäädäntö johti syrjintään kansalaisuuden perusteella, eikä siinä otettu huomioon, että hän oli asunut Slovakiassa 52 vuoden ajan.

16

Koska UB:n muutoksenhaku hylättiin, hän teki kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa lain nro 112/2015 valmisteluasiakirjoihin viitaten, että Slovakian lainsäätäjä on perustellut päätöksensä edellyttää pääasiassa kyseessä olevan avustuksen saamiselta Slovakian kansalaisuutta sillä, että avustus on valtion myöntämä sosiaalietuus eikä eläke-etuus ja että sen tarkoituksena on tukea niiden huippu-urheilijoiden taloudellista turvaa, jotka ovat edustaneet Slovakian tasavaltaa tai sen oikeudellisia edeltäjiä merkittävissä kansainvälisissä urheilukilpailuissa. Lakia ei ole ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tarkoitettu sovellettavaksi maajoukkueurheilijoihin, jotka ovat muiden valtioiden kansalaisia.

18

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan maajoukkueurheilijan lisä ei kuitenkaan ole pelkästään valtion sosiaalietuus, koska se maksetaan säännöllisesti ja eläke-etuuden rinnalla eläkkeen määrän korottamiseksi lain nro 112/2015 3 artiklan a–c kohdassa tarkoitetulle tasolle. Tämän lisäksi se toteaa, että UB:tä on joukkuelajin maajoukkueurheilijana kohdeltu eri tavalla kuin hänen joukkuetovereitaan yksinomaan siitä syystä, ettei hän näistä poiketen ole Slovakian kansalainen, siitä huolimatta, että myös hän on urheilijan kyvyillään ja suorituksillaan osaltaan ollut mukana vaikuttamassa maajoukkueen yhdessä saavuttamiin tuloksiin.

19

Najvyšší súd Slovenskej republiky (ylin tuomioistuin, Slovakian tasavalta) on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Voidaanko [asetuksen N:o 883/2004] 1 artiklan w alakohtaa sekä 4 ja 5 artiklaa, luettuina yhdessä [perusoikeuskirjan] 34 artiklan 1 ja 2 kohdan, joissa turvataan oikeus sosiaaliturvaetuuksiin ja sosiaalisiin etuihin, kanssa, tulkita pääasian olosuhteissa siten, että ne ovat esteenä sellaisen kansallisen säännön soveltamiselle, jonka mukaan slovakialainen sosiaaliturvalaitos katsoo, että maajoukkueurheilijan vanhuuseläke-etuuteen lisänä myönnettävän avustuksen perusedellytyksenä on avustuksen hakijan kansalaisuus, vaikka kansallisessa lainsäädännössä on asetettu myös toinen lakisääteinen edellytys eli se, että henkilö on kuulunut Slovakian tasavallan oikeudellisten edeltäjien, mukaan lukien Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan, maajoukkueeseen?”

20

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin haluaa kysymyksellään vastauksen asiallisesti siihen, onko asetuksen N:o 883/2004 1 artiklan w alakohtaa sekä 4 ja 5 artiklaa tulkittava yhdessä perusoikeuskirjan 34 artiklan 1 ja 2 artiklan kanssa siten, että ne ovat esteenä jäsenvaltion lainsäädännölle, jossa tiettyjen kyseistä jäsenvaltiota tai tämän oikeudellisia edeltäjiä kansainvälisissä urheilukilpailuissa edustaneiden huippu-urheilijoiden osalta käyttöön otetun avustuksen saamiselta edellytetään muun muassa, että hakijalla on mainitun jäsenvaltion kansalaisuus.

21

Tähän kysymykseen vastaaminen edellyttää sen selvittämistä, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen avustus asetuksen N:o 883/2004 asialliseen soveltamisalaan.

22

On muistettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan kuuluvien etuuksien ja sen soveltamisalan ulkopuolelle jäävien etuuksien välinen ero perustuu ennen kaikkea kunkin etuuden tunnusomaisiin osatekijöihin ja erityisesti etuuden tavoitteisiin ja myöntämisedellytyksiin eikä siihen, pidetäänkö etuutta kansallisessa lainsäädännössä sosiaaliturvaetuutena (tuomio 25.7.2018, A (Vammaisille tarkoitettu apu), C‑679/16, EU:C:2018:601, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Etuutta voidaan näin pitää sosiaaliturvaetuutena, jos yhtäältä sen myöntäminen etuudensaajille perustuu tiettyyn laissa määriteltyyn asemaan kaikesta yksilöllisestä tarveharkinnasta riippumatta ja jos toisaalta etuus liittyy johonkin asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainittuun vakuutustapahtumaan (tuomio 25.7.2018, A (Vammaisille tarkoitettu apu), C‑679/16, EU:C:2018:601, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Kun otetaan huomioon kummankin edellä 23 kohdassa mainittujen kahden edellytyksen kumulatiivisuus, toisen niistä täyttymättä jääminen merkitsee, että kyseessä oleva etuus ei kuulu asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan (tuomio 25.7.2018, A (Vammaisille tarkoitettu apu), C‑679/16, EU:C:2018:601, 33 kohta).

25

Erityisesti jälkimmäisen edellytyksen osalta on tutkittava, liittyykö pääasiassa kyseessä olevan kaltainen etuus johonkin asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainittuun vakuutustapahtumaan.

26

Sosiaalietuuden katsomisesta asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuksi vanhuusetuudeksi unionin tuomioistuin on todennut tarkentaen erityisesti, että vanhuusetuudeksi voidaan katsoa lisäavustus, joka maksetaan yksinomaan vanhuus- ja/tai leskeneläkkeen saajille, joka rahoitetaan samoista lähteistä kuin vanhuus- ja leskeneläkkeet ja joka täydentää vanhuuseläkettä ja antaa näin eläkkeensaajille mahdollisuuden huolehtia toimeentulostaan takaamalla heille taloudellisen lisän (ks. vastaavasti tuomio 20.1.2005, Noteboom, C‑101/04, EU:C:2005:51, 25–29 kohta ja tuomio 16.9.2015, komissio v. Slovakia, C‑361/13, EU:C:2015:601, 56 kohta).

27

Käsiteltävässä tapauksessa on aluksi mainittava siitä, että vaikka yksi maajoukkueurheilijan lisän päämääristä on turvata urheilijoiden talous, kuten lain nro 112/2015 1 §:ssä nimenomaisesti todetaan, unionin tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta käy ilmi, että avustuksen olemassaolon syynä on pääasiallisesti tunnustus, joka on haluttu antaa erittäin rajoitetulle määrälle huippu-urheilijoita poikkeuksellisista suorituksista kansainvälisissä urheilukilpailuissa ja niissä saavutetuista merkittävistä tuloksista. Avustuksen olennaisena päämääränä on siis palkita sen saajat saavutuksista, joihin nämä ovat yltäneet urheillessaan maansa edustajina.

28

Tämä keskeinen päämäärä selittää yhtäältä sen, minkä vuoksi kyseinen avustus saa rahoituksensa suoraan valtiolta, muualta kuin kansallisen sosiaaliturvajärjestelmän rahoituslähteistä ja riippumatta sen saajien suorittamista vakuutusmaksuista, ja toisaalta sen, että sitä ei makseta kaikille tällaisiin kilpailuihin osallistuneille urheilijoille vaan vain hyvin rajoitetulle määrälle urheilijoita, jotka ovat tällaisissa kilpailuissa voittaneet tiettyjä mitaleja.

29

Vaikka kyseessä olevan avustuksen määrälle on säädetty yläraja suhteessa mahdolliseen vanhuuseläkkeeseen, jota avustuksen saaja muuten saa, avustuksen maksamiselta edellytetään vain sitä, että hän tekee siitä hakemuksen, eikä suinkaan sitä, että hänellä on oikeus saada vanhuuseläkettä.

30

Tästä seuraa, ettei pääasiassa kyseessä olevan kaltaista avustusta voida katsoa vanhuusetuudeksi, eikä se näin liity mihinkään asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainituista vakuutustapahtumista.

31

Tästä seuraa, ettei edellä 23 kohdassa mainittu edellytys täyty.

32

Koska tällä avustuksella ei kateta ainuttakaan niistä vakuutustapahtumista, jotka kuuluvat asetuksen N:o 883/2004 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin, koska sitä ei ole tarkoitettu yksinomaan vammaisten henkilöiden erityissuojeluun, ja joka tapauksessa, koska sitä ei ole mainittu kyseisen asetuksen liitteessä X olevassa luettelossa, sitä ei voida katsoa myöskään sen 70 artiklassa tarkoitetuksi erityiseksi maksuihin perustumattomaksi rahaetuudeksi.

33

Edellä todetun perusteella on katsottava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen avustus ei kuulu asetuksen N:o 883/2004 soveltamisalaan.

34

Esitettyä kysymystä ei näin ollen ole tarpeen tutkia perusoikeuskirjan 34 artiklan 1 ja 2 artiklan kannalta.

35

On kuitenkin muistettava, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyössä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuimen tehtävänä on nimittäin tulkita kaikkia unionin oikeussääntöjä, joita kansalliset tuomioistuimet tarvitsevat ratkaistakseen käsiteltäväkseen saatetut asiat, vaikka näitä säännöksiä ei olisi nimenomaisesti mainittu kansallisten tuomioistuinten unionin tuomioistuimelle esittämissä kysymyksissä. Tätä varten unionin tuomioistuin voi poimia kaikista kansallisen tuomioistuimen esittämistä seikoista ja erityisesti ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ne unionin oikeussäännöt ja periaatteet, joita on syytä tulkita, kun otetaan huomioon pääasian riidan kohde (tuomio 16.7.2015, Abcur, C‑544/13 ja C‑545/13, EU:C:2015:481, 33 ja 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin onkin käsiteltävässä asiassa muodollisesti pyytänyt unionin tuomioistuinta tulkitsemaan vain asetusta N:o 883/2004, asiassa on kuitenkin tutkittava, kuten komissio on esittänyt, onko asetusta N:o 492/2011 ja erityisesti sen 7 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle.

37

Kuten edellä 13 kohdassa on tuotu esiin, Slovakian hallitus on vastauksessaan unionin tuomioistuimen istunnossa esittämään kysymykseen todennut, että Slovakian tasavallan ja Tšekin tasavallan liittyessä Euroopan unioniin UB työskenteli alakoulussa ja jatkoi tässä tehtävässä ainakin vuoteen 2006.

38

SEUT 45 artiklan 2 kohdan mukaan työntekijöiden vapaa liikkuvuus merkitsee, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä työsopimuksen tekemisessä sekä palkkauksessa ja muissa työehdoissa poistetaan (tuomio 15.12.2016, Depesme ym., C‑401/15–C‑403/15, EU:C:2016:955, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Lisäksi asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohta on erityinen ilmaisu SEUT 45 artiklan 2 kohdassa vahvistetusta yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta sosiaalisten etujen myöntämisen erityisalalla, ja sitä on tulkittava samalla tavalla kuin viimeksi mainittua määräystä (tuomio 15.12.2016, Depesme ym., C‑401/15–C‑403/15, EU:C:2016:955, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

40

Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion kansalaisen on työntekijänä saatava toisen jäsenvaltion alueella samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisten työntekijöiden.

41

Unionin tuomioistuin on katsonut, että tätä säännöstä on sovellettava erotuksetta sekä vastaanottavassa jäsenvaltiossa asuviin siirtotyöläisiin että rajatyöntekijöihin, jotka työskentelevät viimeksi mainitussa jäsenvaltiossa mutta asuvat toisessa jäsenvaltiossa (tuomio 15.12.2016, Depesme ym., C‑401/15–C‑403/15, EU:C:2016:955, 37 kohta ja tuomio 10.7.2019, Aubriet, C‑410/18, EU:C:2019:582, 24 kohta).

42

Vastaavasti unionin tuomioistuin on jo todennut, että työntekijä, joka on tehnyt palkkatyötä vastaanottavassa jäsenvaltiossa silloin, kun hänen kotijäsenvaltionsa on liittynyt unioniin, ja joka on jatkanut työntekoa liittymisen jälkeen, voi vedota liittymispäivästä alkaen työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta yhteisön alueella 15.10.1968 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1612/68 (EYVL 1968, L 257, s. 2) 7 artiklan 2 kohtaan, joka on otettu sanamuodoltaan samanlaisena asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaan, ellei liittymisasiakirjassa vahvistetusta siirtymäsäännöstöstä muuta johdu (ks. vastaavasti tuomio 27.9.1989, Lopes da Veiga, 9/88, EU:C:1989:346, 9, 10 ja 19 kohta).

43

Todettakoon tämän osalta, että Slovakiassa työskenteleviin Tšekin kansalaisiin sovelletaan Slovakian tasavallan ja Tšekin tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin 1.5.2004 alkaen täysimääräisesti työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, laaditun asiakirjan (EUVL 2003, L 236, s. 33) 24 artiklan sekä sen liitteessä V olevan 1.1 kohdan mukaisesti, ja ainoastaan, jollei tämän liitteen 1.2–1.14 kohdassa vahvistetuista siirtymämääräyksistä muuta johdu. Koska asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdasta ei ole annettu tällaisia siirtymämääräyksiä, sitä on sovellettava Tšekin kansalaisiin 1.5.2004 alkaen (ks. analogisesti tuomio 27.9.1989, Lopes da Veiga, 9/88, EU:C:1989:346, 9 kohta).

44

Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohtaa sovelletaan näin ollen myös UB:n kaltaiseen työntekijään, joka siitä huolimatta, ettei hän ole vaihtanut asuinpaikkaansa, on siitä syystä siirtotyöläisen asemassa, että sekä valtio, jonka kansalainen hän on, että valtio, jonka alueelle hän on päättänyt jäädä pysyvästi asumaan, on kumpikin liittynyt Euroopan unioniin.

45

On siis selvitettävä, kuuluuko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen maajoukkueurheilijan lisä asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sosiaalisen edun käsitteen alaan.

46

Tämän osalta todettakoon, että mainitussa säännöksessä olevaa viittausta sosiaalisiin etuihin ei voida tulkita suppeasti (ks. vastaavasti tuomio 30.9.1975, Cristini, 32/75, EU:C:1975:120, 12 kohta ja tuomio 17.4.1986, Reed, 59/85, EU:C:1986:157, 25 kohta).

47

Asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdalla tavoitellun yhdenvertaisen kohtelun päämäärästä seuraa nimittäin, että tällä säännöksellä muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin ulotettu sosiaalisen edun käsite kattaa kaikki työsopimukseen liittyvät tai siihen liittymättömät edut, jotka tunnustetaan yleensä kotimaisille työntekijöille pääasiallisesti näiden objektiivisen työntekijäaseman perusteella tai pelkästään sillä perusteella, että näiden vakinainen asuinpaikka on valtion alueella, ja käsitteen laajentamisella niin, että se ulottuu työntekijän asemassa oleviin muiden jäsenvaltioiden kansalaisiin, voidaan katsoa helpotettavan heidän liikkumistaan unionin alueella (ks. vastaavasti tuomio 17.4.1986, Reed, 59/85, EU:C:1986:157, 26 kohta; tuomio 12.5.1998, Martínez Sala, C‑85/96, EU:C:1998:217, 25 kohta ja tuomio 15.9.2005, Ioannidis, C‑258/04, EU:C:2005:559, 35 kohta) ja näin heidän kotoutumistaan vastaanottavaan jäsenvaltioon.

48

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, tällaisiksi eduiksi katsotaan työttömyyskorvaus, joka on tarkoitettu nuorille, jotka ovat juuri päättäneet opintonsa ja ovat ensimmäistä kertaa työnhakijoina (ks. vastaavasti tuomio 15.9.2005, Ioannidis, C‑258/04, EU:C:2005:559, 34 kohta), työntekijän lapselle maksettava kotihoidontuki (ks. vastaavasti tuomio 12.5.1998, Martínez Sala, C‑85/96, EU:C:1998:217, 26 kohta), siirtotyöläisen leskelle ja alaikäisille lapsille myönnetty oikeus suurperheille tarkoitettuun junamatkojen hinnanalennukseen (ks. vastaavasti tuomio 30.9.1975, Cristini, 32/75, EU:C:1975:120, 13 kohta), rikosasiassa syytettynä olevalle työntekijälle myönnetty oikeus valita vastaanottavan jäsenvaltion kunnan asukkaille tarjotuista kielivaihtoehdoista (ks. vastaavasti tuomio 11.7.1985, Mutsch, 137/84, EU:C:1985:335, 16 ja 17 kohta) tai oikeus saada työntekijän kumppanille, joka ei ole tämän aviopuoliso eikä jäsenvaltion kansalainen, lupa oleskella maassa tämän kanssa (ks. vastaavasti tuomio 17.4.1986, Reed, 59/85, EU:C:1986:157, 28 kohta), sillä kaikilla näillä toimenpiteillä voidaan edistää siirtotyöläisen kotoutumista vastaanottavaan valtioon ja näin työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen tähtäävän päämäärän toteutumista.

49

Vastaavasti sillä, että siirtotyöläisellä on mahdollisuus tulla palkituksi vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisten tavoin sellaisista erinomaisista urheilutuloksista, jotka hän on saavuttanut edustaessaan kyseistä jäsenvaltiota tai sen oikeudellisia edeltäjiä, voidaan edistää hänen kotoutumistaan kyseiseen jäsenvaltioon ja näin työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen tähtäävän päämäärän toteutumista.

50

Tätä tulkintaa ei voida kyseenalaistaa 31.5.1979 annetussa tuomiossa Even ja ONPTS (207/78, EU:C:1979:144) ja 16.9.2004 annetussa tuomiossa Baldinger (C‑386/02, EU:C:2004:535) omaksutuilla ratkaisuilla, vaikka Slovakian hallitus on istunnossa näin esittänyt.

51

On totta, että unionin tuomioistuin on mainituissa kahdessa tuomiossa katsonut, että sotatoimien vuoksi työkyvyttömiksi tulleille sotaveteraaneille tai pitkään vangittuina olleille entisille sotavangeille valtiollisena tunnustuksena kärsittyjen koettelemusten perusteella myönnettyjen avustusten ei katsottu kuuluvan asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sosiaalisen edun käsitteen alaan siksi, että avustukset oli suoritettu kyseisten henkilöiden palveluksista maalleen, siitäkään huolimatta, että näiden avustusten hakijat olivat siirtotyöläisiä. Avustuksilla ei myötävaikutettu kyseisten työntekijöiden kotoutumiseen vastaanottavaan jäsenvaltioon.

52

Pääasiassa kyseessä olevan avustuksen päämääränä on sitä vastoin palkita vastaanottavaa jäsenvaltiota tai sen oikeudellisia edeltäjiä kansainvälisissä urheilukilpailuissa edustaneita urheilijoita, jotka ovat saavuttaneet merkittäviä tuloksia. Sen lisäksi, että avustuksella turvataan sen saajat taloudellisesti kompensoimalla sitä, etteivät nämä ole voineet sijoittautua täysimääräisesti työmarkkinoille niiden vuosien aikana, jotka on käytetty huippu-urheiluun, sillä myös osoitetaan heille ennen kaikkea yhteiskunnan arvostusta niiden urheilutulosten ansiosta, jotka he ovat saavuttaneet edustaessaan näin valtiota. Se, että tällaisesta arvostuksesta, jota nauttivat samassa asemassa olevat vastaanottavan jäsenvaltion kansalaiset, voi päästä osalliseksi siirtotyöläinen, joka on jopa voittanut mitaleja saman joukkueen jäsenenä joukkuelajikilpailuissa, on omiaan helpottamaan kyseisten siirtotyöläisten kotoutumista kyseiseen jäsenvaltioon. Unionin tuomioistuin on lisäksi jo tunnustanut urheilun ja erityisesti amatööriurheilun huomattavan yhteiskunnallisen merkityksen unionissa, mitä SEUT 165 artikla heijastaa, sekä urheilun merkityksen vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskuntaan kotoutumisen osatekijänä (ks. vastaavasti tuomio 13.6.2019, TopFit ja Biffi, C‑22/18, EU:C:2019:497, 33 kohta).

53

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen avustus kuuluu siis asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sosiaalisen edun käsitteen alaan, minkä vuoksi jäsenvaltio, joka myöntää tällaisen avustuksen kotimaisille työntekijöille, ei voi evätä sitä työntekijöiltä, jotka ovat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, syyllistymättä tässä säännöksessä kiellettyyn syrjintään kansalaisuuden perusteella.

54

Edellä todetun perusteella ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava seuraavasti:

55

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: