1

Internacional de Productos Metálicos SA vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 25.1.2017 antaman määräyksen Internacional de Productos Metálicos v. komissio (T-217/16, ei julkaistu, jäljempänä valituksenalainen määräys, EU:T:2017:37), jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta sen kanteen, jossa kyseistä tuomioistuinta vaadittiin kumoamaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin, sellaisena kuin se on laajennettuna koskemaan Malesiasta lähetettyjen tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, kumoamisesta 26.2.2016 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/278 (EUVL 2016, L 52, s. 24; jäljempänä riidanalainen asetus) 2 artikla.

2

Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa (1986–1994) laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY (EYVL 1994, L 336, s. 1) Euroopan unionin neuvosto hyväksyi Marrakeshissa 15.4.1994 allekirjoitetun Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimuksen ja sen liitteissä 1, 2 ja 3 olevat sopimukset (jäljempänä yhdessä WTO-sopimukset), joihin lukeutuvat tullitariffeja ja kauppaa koskeva vuoden 1994 yleissopimus (EYVL 1994, L 336, s. 11; jäljempänä vuoden 1994 GATT-sopimus) ja tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen VI artiklan täytäntöönpanoa koskeva sopimus (EYVL 1994, L 336, s. 103; jäljempänä polkumyynnin vastainen WTO-sopimus).

3

Neuvosto antoi 26.1.2009 lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa asetuksen (EY) N:o 91/2009 (EUVL 2009, L 29, s. 1).

4

WTO:n riitojenratkaisuelin (jäljempänä riitojenratkaisuelin) hyväksyi 28.7.2011 valituselimen raportin ja paneelin raportin, sellaisena kuin se on muutettuna valituselimen raportilla, asiassa ”European Communities – Definitive Anti-Dumping Measures on Certain Iron or Steel Fasteners from China” (”Euroopan yhteisöt – tiettyjen Kiinasta peräisin olevien rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa sovellettavat lopulliset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet”) (WT/DS 397). Näissä raporteissa todettiin muun muassa, että unioni oli toiminut tavalla, joka ei ollut polkumyynnin vastaisen WTO-sopimuksen tiettyjen määräysten mukainen.

5

Riitojenratkaisuelimen mainitun päätöksen jälkeen neuvosto antoi 4.10.2012 täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 924/2012 (EUVL 2012, L 275, s. 1), jolla muutettiin asetusta N:o 91/2009 muun muassa siten, että viimeksi mainitussa asetuksessa säädettyä polkumyyntitullin määrää alennettiin.

6

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa asetuksella (EY) N:o 91/2009 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin laajentamisesta koskemaan Malesiasta lähetettyjen tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, 18.7.2011 annetulla täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 723/2011 (EUVL 2011, L 194, s. 6), sellaisena kuin se on muutettuna 25.7.2012 annetulla neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 693/2012 (EUVL 2012, L 203, s. 23), polkumyynnin vastaiset toimenpiteet laajennettiin Malesiasta lähetettyjen tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontiin riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu kyseinen maa.

7

Polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (EUVL 2009, L 343, s. 51) 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen komissio piti voimassa asetuksella N:o 91/2009 käyttöön otetun ja täytäntöönpanoasetuksella N:o 924/2012 muutetun polkumyyntitullin viiden vuoden lisäajanjakson ajan; kyseisestä voimassapidosta päätettiin lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuonnissa, sellaisena kuin se on laajennettuna koskemaan Malesiasta lähetettyjen tiettyjen rauta- ja teräskiinnittimien tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Malesia, asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen 26.3.2015 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/519 (EUVL 2015, L 82, s. 78) .

8

Riitojenratkaisuelin hyväksyi 12.2.2016 tekemällään päätöksellä uusia raportteja, joissa todettiin, että toimenpiteet, joita unionin oli toteuttanut täytäntöönpanoasetuksella N:o 924/2012, eivät olleet polkumyynnin vastaisen WTO-sopimuksen tiettyjen määräysten mukaisia.

9

Internacional de Productos Metálicos on Espanjan oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka pääasiallisena toimintana on rauta- ja teräskiinnittimien maahantuonti ja myynti Espanjassa.

10

Espanjan veroviranomaiset määräsivät asetuksen N:o 91/2009 ja täytäntöönpanoasetuksen N:o 924/2012 mukaisesti valittajan maksamaan tulleja, polkumyyntitulleja ja arvonlisäveroa viivästyskorkoineen 672934,20 euroa.

11

Valittaja riitautti osaksi nämä maksut Espanjan tuomioistuimissa.

12

Komissio antoi 26.2.2016 riidanalaisen asetuksen toimenpiteistä, joita unioni voi toteuttaa polkumyyntitoimenpiteitä ja tukien vastaisia toimenpiteitä koskevan WTO:n riitojenratkaisuelimen hyväksymän raportin johdosta, 11.3.2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/476 (EUVL 2015, L 83, s. 6) perusteella.

13

Riidanalaisen asetuksen 1 artiklassa polkumyyntitullit, jotka on otettu käyttöön asetuksella N:o 91/2009, joita on muutettu täytäntöönpanoasetuksella N:o 924/2012 ja jotka on pidetty voimassa täytäntöönpanoasetuksella 2015/519, kumotaan.

14

Mainitun asetuksen 2 artiklassa säädetään, että 1 artiklassa tarkoitettujen polkumyyntitullien kumoaminen tulee voimaan tämän asetuksen 3 artiklassa säädetystä voimaantulopäivästä eikä ennen kyseistä ajankohtaa kannettuja tulleja palauteta sen perusteella.

15

Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 10.5.2016 toimittamallaan kannekirjelmällä riidanalaisesta asetuksesta kanteen, jossa se vaati unionin yleistä tuomioistuinta ensinnäkin kumoamaan kyseisen asetuksen 2 artiklan ja toiseksi toteamaan nimenomaisesti, että mainitun asetuksen 1 artiklan vaikutuksia oli sovellettava taannehtivasti.

16

Unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisen määräyksen 21 kohdassa vaatimusten kyseisen osan tutkimatta sillä perusteella, että sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuivat, ja lausui sitten komission esittämästä oikeudenkäyntiväitteestä, joka koski sitä, ettei kannetta voitu ottaa tutkittavaksi, kun otettiin huomioon SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaiset tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

17

Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli tässä yhteydessä valituksenalaisen määräyksen 26–33 kohdassa ensiksi sitä, koskiko riidanalainen asetus valittajaa erikseen mainitussa määräyksessä tarkoitetulla tavalla.

18

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi muun muassa, että kyseinen asetus vaikutti valittajaan ainoastaan sellaisen objektiivisen ominaisuuden perusteella, että se oli asianomaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohteena olleiden tuotteiden maahantuoja, ja ilman, että asetuksessa olisi otettu huomioon sen yksilöllistä tilannetta, joten se totesi, ettei mainittu asetus koskenut valittajaa erikseen.

19

Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli toisaalta valituksenalaisen määräyksen 34–37 kohdassa sitä, oliko riidanalaisen asetuksen osalta olemassa täytäntöönpanotoimenpiteitä.

20

Unionin yleinen tuomioistuin totesi muun muassa, että unionin oikeudessa käyttöön otetussa tullijärjestelmässä säädetään, että polkumyynnin vastaisten tullien kantaminen tapahtuu kansallisten viranomaisten vahvistamien toimenpiteiden perusteella, ja että muutoksenhakukeinoja kyseisten toimenpiteiden osalta käytettiin – kuten nyt käsiteltävässä asiassa – kansallisella tasolla, ja katsoi tämän perusteella, että riidanalainen asetus edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

21

Unionin yleinen tuomioistuin jätti näin ollen kanteen tutkimatta, koska sen tutkittavaksi ottamista koskevat edellytykset selvästi puuttuivat.

22

Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin

23

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

24

Valittaja arvostelee ensimmäisellä valitusperusteellaan unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei riidanalainen asetus koske valittajaa SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla erikseen.

25

Valittaja väittää tältä osin, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että kun asetus vaikuttaa tiettyyn henkilöryhmään, kyseinen asetus voi koskea mainittuja henkilöitä erikseen sellaisten tosiasiallisten olosuhteiden perusteella, jotka ovat toteutuneet ennen kyseisen asetuksen antamista.

26

Valittaja toteaa, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin katsoikin valituksenalaisen määräyksen 30 kohdassa, että riidanalainen asetus vaikutti valittajaan ainoastaan sellaisen objektiivisen ominaisuuden perusteella, että se oli asianomaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohteena olleiden tuotteiden maahantuoja, ja ilman, että asetuksessa olisi otettu huomioon sen yksilöllistä tilannetta, se, että asetus koski sitä mainitulla tavalla, merkitsee välttämättä implisiittisesti sitä, että asetus koskee sitä erikseen.

27

Valittajan mukaan nyt käsiteltävässä asiassa edellytys, joka koskee sitä, että toimen täytyy koskea kantajaa erikseen, täyttyy sillä perusteella, etteivät kyseiset polkumyyntitullit koske kaikkia maahantuojia vaan ainoastaan niitä maahantuojia, jotka tuovat maahan tavaroita, jotka on asetuksessa N:o 91/2009 nimenomaisesti yksilöity ja joilla on tietty alkuperä, eli Kiina tai Malesia.

28

Valittaja toteaa näin ollen, että jos kyseisen polkumyyntitullin kumoaminen koski sitä objektiivisesti, on myös selvää, että se koski sitä erikseen, kun otetaan huomioon ne ominaisuudet, joita sillä on tiettyjen Kiinasta tai Malesiasta peräisin olevien tuotteiden maahantuojana.

29

Valittaja riitauttaa lisäksi toteamuksen, jonka unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen määräyksen 31 kohdassa ja jonka mukaan riidanalaiseen asetukseen sisältyvällä kanteen kohteena olevalla säännöksellä ei sellaisenaan muuteta minkäänlaista oikeutta, jonka valittaja oli saanut ennen kyseisen asetuksen antamista.

30

Oikeuskäytäntöä, johon unionin yleinen tuomioistuin tukeutui tältä osin, ei valittajan mukaan voida soveltaa silloin, kun on kyse velvollisuuksien kumoamisesta lainsäädännöllä. Valittajan mukaan kyse voi olla tilanteesta, jossa asetus koskee henkilöä erikseen, silloin, kun kanteen kohteena oleva toimi tai säännös johtaa siihen, että oikeus tai velvollisuus, jonka kantaja on saanut ennen kanteen kohteena olevan asetuksen antamista, muuttuu.

31

Komissio katsoo, että ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

32

Aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu hänelle tai sille. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että tuo toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee sitä suoraan (ks. mm. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 59 ja 91 kohta ja tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 39 kohta).

33

Ensimmäisellä valitusperusteellaan valittaja riitauttaa arvioinnin, jonka unionin yleinen tuomioistuin teki valituksenalaisen määräyksen 26–33 kohdassa tutkiessaan ensiksi mainittua tapausta siihen edellytykseen nähden, että toimen täytyy SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla koskea henkilöä erikseen.

34

Tästä on muistettava, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että muut henkilöt kuin päätöksen adressaatit voivat väittää, että päätös koskee niitä erikseen, ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 72 kohta ja tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 63 kohta).

35

Kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 28 kohdassa, vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että se, että on mahdollista määritellä jollakin tarkkuudella niiden oikeussubjektien lukumäärä, joihin toimea sovelletaan, tai jopa yksilöidä nämä oikeussubjektit, ei mitenkään merkitse sitä, että toimi koskisi näitä oikeussubjekteja erikseen, jos toimea sovelletaan siinä objektiivisesti määritellyn oikeudellisen tilanteen tai tosiseikaston perusteella (tuomio 19.12.2013, Telefónica v. komissio, C‑274/12 P, EU:C:2013:852, 47 kohta ja tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 88 kohta).

36

Vaikka onkin niin – kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen määräyksen 29 kohdassa – että kun toimi vaikuttaa sellaiseen henkilöryhmään, jonka jäsenet olivat tiedossa tai yksilöitävissä toimen tekoajankohtana kyseisen ryhmän jäsenille ominaisten kriteerien perusteella, toimen voidaan katsoa koskevan niitä erikseen talouden toimijoiden rajoitettuun piiriin kuuluvina henkilöinä ja että näin voi olla muun muassa silloin, kun päätöksellä muutetaan kyseisen henkilön ennen sen antamista saamia oikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 13.3.2008, komissio v. Infront WM, C‑125/06 P, EU:C:2008:159, 71 ja 72 kohta ja tuomio 27.2.2014, Stichting Woonpunt ym. v. komissio, C‑132/12 P, EU:C:2014:100, 59 kohta), kyseiset edellytykset eivät täyty nyt käsiteltävässä asiassa.

37

Siltä osin kuin valittaja väittää ensinnäkin, että riidanalaisella asetuksella kumotut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet vaikuttavat yksinomaan kyseisillä toimenpiteillä nimenomaisesti tarkoitettujen tuotteiden maahantuojiin, valittaja nimittäin ainoastaan vahvistaa valituksenalaisen määräyksen 30 kohdassa olevan toteamuksen siitä, että kyseinen asetus koskee sitä ainoastaan sen objektiivisen ominaisuuden perusteella, että se on asianomaisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden kohteena olleiden tuotteiden maahantuoja, ottamatta huomioon sen yksilöllistä tilannetta.

38

Kun otetaan huomioon tämän tuomion 34–36 kohdassa mieleen palautettu vakiintunut oikeuskäytäntö, joka koskee edellytystä siitä, että toimen täytyy koskea henkilöä erikseen, ei selvästikään voida väittää, että tämä edellytys täyttyisi siinä tapauksessa, että se, mihin vaikutus kohdistuu, on objektiivinen tilanne.

39

Siltä osin kuin valittaja riitauttaa toiseksi toteamuksen, jonka unionin yleinen tuomioistuin esitti valituksenalaisen määräyksen 31 kohdassa ja jonka mukaan riidanalaiseen asetukseen sisältyvä kanteen kohteena oleva säännös ei vaikuttanut siten, että sillä sellaisenaan olisi muutettu yhtäkään oikeutta, jonka valittaja oli saanut ennen kyseisen asetuksen antamista, on todettava, ettei valittaja ole esittänyt yhtäkään argumenttia tämän toteamuksen horjuttamiseksi.

40

Sen, että henkilöön kohdistuu riidanalaisella asetuksella kumotun kaltaisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, ei pätevästi voida katsoa merkitsevän tämän tuomion 36 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua saavutettua oikeutta.

41

Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä, kun se muun muassa valituksenalaisen määräyksen 33 kohdassa katsoi, ettei riidanalainen asetus koske valittajaa erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

42

Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

43

Toisella valitusperusteellaan valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi muun muassa valituksenalaisen määräyksen 36 ja 37 kohdassa, että riidanalainen asetus edellytti täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

44

Valittaja väittää tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että sille osoitetut maksumääräykset edellyttivät riidanalaisen asetuksen täytäntöönpanotoimenpidettä. Valittajan mukaan Espanjan veroviranomaiset nimittäin antavat kyseiset maksumääräykset asetuksen N:o 91/2009 mukaisesti eivätkä riidanalaisen asetuksen, jolla ensiksi mainitulla asetuksella käyttöön otetut polkumyyntitullit kumottiin, mukaisesti.

45

Valittajan mukaan näiden kahden asetuksen välillä on tehtävä selvä ero. Siltä osin kuin on kyse riidanalaisen asetuksen 2 artiklasta, valittaja esittää, että kyseinen säännös on itsenäinen oikeussääntö, joka ei edellytä minkäänlaista täytäntöönpanotoimenpidettä tuottaakseen oikeusvaikutuksia voimaantulopäivästään alkaen, koska mainitussa säännöksessä ainoastaan kumotaan kyseiset polkumyyntitullit. Valittajan mukaan riidanalaisella asetuksella tyydytään näin ollen velvoittamaan Espanjan veroviranomaiset siihen, etteivät ne ryhdy mihinkään toimenpiteisiin, jotka koskisivat kyseisten polkumyyntitullien maksuunpanoa.

46

Tästä seuraa valittajan mukaan, että kumoamiskanteen nostaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa oli ainoa keino riitauttaa riidanalaisen asetuksen 2 artikla.

47

Valittaja päättelee tämän perusteella, että koska kyseisen säännöksen vaikutusten ajallinen rajoittaminen koskee sitä lisäksi suoraan ja koska kyseisen säännöksen täytäntöönpano ei edellytä yhtäkään täytäntöönpanotoimenpidettä, unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa sen kanne tutkittavaksi.

48

Komissio riitauttaa valittajan argumentit ja vaatii toisen valitusperusteen hylkäämistä.

49

Sen tutkimiseksi, tekikö – kuten valittaja toisella valitusperusteellaan väittää – unionin yleinen tuomioistuin oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen määräyksen 34–38 kohdassa, että riidanalainen asetus edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitetulla tavalla, on muistettava, että – kuten unionin yleinen tuomioistuin toi perustellusti esiin kyseisen määräyksen 34 kohdassa – mainitussa määräyksessä olevaa ilmaisua ”joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä” on tulkittava kyseisen määräyksen tavoitteen valossa, jona on – kuten määräyksen syntyhistoriasta ilmenee – sen välttäminen, että yksityisen olisi rikottava lakia voidakseen saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Kun sääntelytoimella on välittömiä vaikutuksia luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeudelliseen tilanteeseen eikä täytäntöönpanotoimenpiteitä tarvita, kyseinen henkilö voisi jäädä ilman tehokasta tuomioistuimen tarjoamaa oikeussuojaa, jos sillä ei olisi suoraa oikeussuojakeinoa unionin tuomioistuimissa edellä mainitun sääntelytoimen laillisuuden kyseenalaistamiseksi. Täytäntöönpanotoimenpiteiden puuttuessa luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voisi näet – vaikka kyseessä oleva toimi koskee häntä suoraan – saattaa kyseisen toimen tuomioistuinvalvonnan piiriin vasta rikottuaan toimen säännöksiä ja vetoamalla sitten niiden lainvastaisuuteen menettelyissä, jotka on pantu sen suhteen vireille kansallisissa tuomioistuimissa (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 29 kohta ja tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 42 kohta).

50

Sen sijaan silloin, kun sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä, unionin oikeusjärjestyksen kunnioittamista koskeva tuomioistuinvalvonta varmistetaan riippumatta siitä, ovatko mainitut toimenpiteet unionin vai jäsenvaltioiden toteuttamia. Luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, jotka eivät voi SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi riitauttaa unionin sääntelytoimea suoraan unionin tuomioistuimissa, suojellaan siltä, että niihin sovelletaan tällaista toimea, antamalla niille mahdollisuus riitauttaa tällaisen toimen edellyttämät täytäntöönpanotoimenpiteet (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 30 kohta ja tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 43 kohta).

51

Jos mainitun toimen täytäntöönpano kuuluu unionin toimielimille, elimille tai laitoksille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat nostaa unionin tuomioistuimissa kanteen soveltamistoimista SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetuin edellytyksin ja vedota SEUT 277 artiklan nojalla kanteen tueksi kyseisen perussäädöksen lainvastaisuuteen. Jos täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille, luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat vedota kyseisen perussäädöksen pätemättömyyteen kansallisissa tuomioistuimissa ja saada nämä esittämään SEUT 267 artiklan mukaisesti tältä osin unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksiä (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars et Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 31 kohta ja tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 44 kohta).

52

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, on niin, että kun arvioidaan sitä, edellyttääkö sääntelytoimi täytäntöönpanotoimenpiteitä, on kiinnitettävä huomiota sen henkilön asemaan, joka vetoaa kanneoikeuteen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen osan perusteella. On siis merkityksetöntä, edellyttääkö kyseessä oleva toimi täytäntöönpanotoimenpiteitä muihin yksityisiin nähden (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 32 kohta ja tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 45 kohta).

53

Lisäksi on todettava, että tämän arvioinnin yhteydessä on käytettävä perustana yksinomaan kanteen kohdetta, ja siinä tapauksessa, että kantaja vaatii ainoastaan toimen osittaista kumoamista, on tarvittaessa otettava huomioon pelkästään ne täytäntöönpanotoimenpiteet, joita toimen kyseinen osa mahdollisesti edellyttää (tuomio 10.12.2015, Kyocera Mita Europe v. komissio, C‑553/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:805, 45 kohta ja tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 46 kohta).

54

Tältä osin merkitystä ei ole sillä, ovatko kyseiset toimenpiteet luonteeltaan mekaanisia vai eivät (tuomio 28.4.2015, T & L Sugars ja Sidul Açúcares v. komissio, C‑456/13 P, EU:C:2015:284, 41 ja 42 kohta ja tuomio 10.12.2015, Kyocera Mita Europe v. komissio, C‑553/14 P, ei julkaistu, EU:C:2015:805, 46 kohta).

55

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että kanteessa vaadittiin kumoamaan riidanalaisen asetuksen 2 artikla siltä osin kuin kyseisessä säännöksessä täsmennetään, että kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettujen polkumyyntitullien – eli asetuksella N:o 91/2009 käyttöön otettujen, täytäntöönpanoasetuksella N:o 924/2012 muutettujen ja täytäntöönpanoasetuksella 2015/519 voimassa pidettyjen polkumyyntitullien – kumoaminen tulee voimaan vasta riidanalaisen asetuksen voimaantulopäivästä ja ettei kyseinen kumoaminen ole peruste ennen kyseistä ajankohtaa kannettujen tullien palauttamiselle.

56

Siltä osin kuin valittaja väittää, ettei mainittu säännös edellytä oikeusvaikutuksia tuottaakseen yhtäkään täytäntöönpanotoimea, koska siinä tyydytään ainoastaan kumoamaan kyseiset polkumyyntitullit, on todettava, ettei se, että unionin sääntelytoimi edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisessä osassa tarkoitetulla tavalla siten, että kyseisen sääntelytoimen tietyt oikeusvaikutukset toteutuvat ainoastaan näiden toimenpiteiden avulla, sulje kuitenkaan pois sitä, että sääntelytoimi aiheuttaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön oikeudelliseen tilanteeseen muita oikeusvaikutuksia, jotka eivät riipu täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta (tuomio 13.3.2018, European Union Copper Task Force v. komissio, C‑384/16 P, EU:C:2018:176, 45 kohta).

57

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka – kuten valittaja toteaa – riidanalaisella asetuksella toteutettu polkumyyntitullien kumoaminen ei sellaisenaan riipu täytäntöönpanotoimenpiteiden toteuttamisesta, jotta kyseiset tullit tulisivat kumotuiksi, on kuitenkin niin, että kyseisen asetuksen 2 artikla – erityisesti siltä osin kuin siinä säädetään mainittujen tullien kumoamisesta asetuksen voimaantulopäivästä ja suljetaan pois kaikki taannehtivat vaikutukset – voi valittajan osalta tuottaa tosiasiallisia vaikutuksia ainoastaan sellaisten toimien välityksellä, joita kansalliset viranomaiset toteuttavat kantaakseen kyseisiä polkumyyntitulleja ennen mainittua ajankohtaa.

58

On nimittäin katsottava, että ainoastaan sen takia, että kansalliset viranomaiset ovat kohdistaneet valittajaan polkumyyntitulleja kyseisten tullien käyttöönotosta annettujen asetusten, eli muun muassa asetuksen N:o 91/2009, mukaisesti, voidaan katsoa, että riidanalaisen asetuksen 2 artiklan vaikutukset, jotka koskevat kyseisten tullien kumoamisen ajankohtaa ja erityisesti sitä – lainvastaiseksi väitettyä – seikkaa, ettei kyseisellä kumoamisella ole taannehtivaa vaikutusta, toteutuvat valittajan oikeudelliseen tilanteeseen nähden.

59

Siltä osin kuin valittaja väittää tässä yhteydessä, että toimenpiteet, jotka kansalliset viranomaiset ovat toteuttaneet kyseisten polkumyyntitullien kantamiseksi, kuten nyt käsiteltävässä maksumääräykset, jotka Espanjan veroviranomaiset osoittivat valittajalle, on toteutettu niiden asetusten nojalla, joilla kyseiset polkumyyntitullit otettiin käyttöön, eikä riidanalaisen asetuksen perusteella, on muistettava, että SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen osan sanamuodossa ei edellytetä – jotta toimi katsottaisiin sääntelytoimen täytäntöönpanotoimenpiteeksi – että tämä toimi on tämän toimenpiteen oikeusperusta. Sama toimenpide voi olla sekä sen toimen, jonka säännökset muodostavat sen oikeusperustan, että erillisen toimen, kuten nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen, täytäntöönpanotoimenpide, kun kaikki viimeksi mainitun toimen oikeusvaikutukset tai osa niistä toteutuu valittajaan nähden ainoastaan tämän toimenpiteen välityksellä (tuomio 13.3.2018, Industrias Químicas del Vallés v. komissio, C‑244/16 P, EU:C:2018:177, 72 kohta).

60

Tästä seuraa, että kun otetaan huomioon nyt käsiteltävän asian erityiset olosuhteet, unionin yleinen tuomioistuin on osoittaakseen sen, että riidanalaisen asetuksen osalta oli olemassa täytäntöönpanotoimenpiteitä, voinut perustellusti mainita valituksenalaisen määräyksen 35 kohdassa toimenpiteet, jotka kansalliset viranomaiset toteuttavat unionin tullijärjestelmän mukaisesti kantaakseen polkumyyntitulleja ja jotka voidaan riitauttaa kansallisissa tuomioistuimissa muun muassa siten, että vaaditaan aiheettomasti kannettujen polkumyyntitullien palauttamista.

61

Jos maahantuoja, joka katsoo kärsivänsä vahinkoa lainvastaisena pitämänsä asetuksen – kuten nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisen asetuksen, jonka valittajan argumenttien mukaan pitäisi olla peruste ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa kannettujen asianomaisten polkumyyntitullien palauttamiselle – soveltamisen takia, se voi vedota toimivaltaisessa kansallisessa tuomioistuimessa tähän lainvastaisuuteen. Kansallinen tuomioistuin voi esittää sitten unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti kysymyksen kyseisen asetuksen pätevyydestä, tai sen on tilanteen mukaan esitettävä tällainen kysymys (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2012, CIVAD, C-533/10, EU:C:2012:347, 33 kohta).

62

Kun edeltävät näkökohdat otetaan huomioon, on todettava, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä, kun se katsoi valituksenalaisen määräyksen 36 kohdassa, että riidanalainen asetus edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdan viimeisessä osassa tarkoitetulla tavalla.

63

Toinen valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

64

Kolmannella valitusperusteellaan valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen jättäessään valituksenalaisen määräyksen 20 ja 21 kohdassa tutkimatta kannekirjelmän vaatimusten toisen osan – jossa vaadittiin, että unionin yleinen tuomioistuin nimenomaisesti tunnustaisi riidanalaisen asetuksen 1 artiklan vaikutusten taannehtivan soveltamisen –, koska se ei selvästikään täyttänyt tutkittavaksi ottamista koskevia edellytyksiä.

65

Valittaja toteaa tältä osin, että kyseinen taannehtivuus seuraa väistämättä riidanalaisen asetuksen 2 artiklan vaaditusta kumoamisesta, koska kyseisessä artiklassa vahvistetaan ajallinen rajoitus, jonka oikeutus on perustellusti riitautettu. Kyseinen kumoaminen merkitsee valittajan mukaan toisin sanoen sitä, että mainittu taannehtivuus on oikeutettua, joten unionin yleinen tuomioistuin on tosiasiallisesti toimivaltainen lausumaan siitä nimenomaisesti.

66

Komissio riitauttaa valittajan argumentit ja katsoo, että kolmas valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

67

On todettava, että kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi perustellusti valituksenalaisen määräyksen 20 kohdassa, unionin yleisen tuomioistuimen asiana SEUT 263 artiklan mukaisen kumoamiskanteen yhteydessä on ainoastaan valvoa unionin toimielinten toimien laillisuutta ja tarvittaessa kumota riitautettu toimi. Sen toimivaltaan ei näin ollen kuulu se, että se tämän laillisuusvalvonnan yhteydessä antaisi oikeudellisia vahvistusratkaisuja tai esittäisi sellaisia toteamuksia kuin toteamus, joka koskee riidanalaisen asetuksen 1 artiklan taannehtivan soveltamisen tunnustamista ja jota unionin yleiseen tuomioistuimeen jätetyn kannekirjelmän vaatimusten toisessa osassa tarkoitetaan (ks. vastaavasti määräys 25.11.2008, TEA v. komissio, C‑500/07 P, ei julkaistu, EU:C:2008:651, 33 kohta).

68

Tästä seuraa, ettei unionin yleinen tuomioistuin tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen määräyksen 21 kohdassa, että vaatimusten kyseinen osa ei selvästikään täyttänyt tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.

69

Kolmas valitusperuste on näin ollen hylättävä perusteettomana.

70

Koska yhtäkään valittajan esittämistä valitusperusteista ei ole hyväksytty, valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

71

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

72

Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan – jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla – mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska valittaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut valittajan velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, valittaja on velvoitettava korvaamaan valitusasiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: