1.

Tiedämme, että emme oikeastaan tiedä mitään Euroopan unionin ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan (jäljempänä Yhdistynyt kuningaskunta) tulevasta oikeussuhteesta.

2.

Onko sillä kuitenkaan merkitystä sellaisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon kannalta, jonka on lähettänyt Yhdistynyt kuningaskunta Irlannille ennen Brexitin lähtökohtaista voimaantulopäivää? Sillä ei ole merkitystä. Eurooppalainen pidätysmääräys on edelleen pantava täytäntöön. Kuten ennenkin.

3.

Tämä on tiivistettynä ehdottamani ratkaisu käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka taustalla on High Courtin (ylempi piirituomioistuin, Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö.

4.

Kuten neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS ( 2 ) johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa todetaan, kyseisessä puitepäätöksessä säädetty eurooppalainen pidätysmääräys ”on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen, jota Eurooppa-neuvosto ( 3 ) on luonnehtinut unionin oikeudellisen yhteistyön kulmakiveksi, ensimmäinen konkreettinen sovellus rikoslainsäädännön alalla”.

5.

Puitepäätöksen johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa vahvistetaan, että ”eurooppalaista pidätysmääräystä koskevat järjestelyt perustuvat jäsenvaltioiden väliseen vankkaan luottamukseen. Järjestelyjen soveltaminen voidaan keskeyttää vain, jos jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti ja jatkuvasti [SEU] 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja periaatteita, minkä neuvosto toteaa [SEU] 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja minkä seurauksista on säädetty saman artiklan 2 kohdassa.”

6.

Puitepäätöksen 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Eurooppalaisen pidätysmääräyksen määritelmä ja velvollisuus panna se täytäntöön”, säädetään seuraavaa:

”1.   Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä tarkoitetaan oikeudellista päätöstä, jonka jäsenvaltio on antanut etsityn henkilön kiinni ottamiseksi ja luovuttamiseksi toisen jäsenvaltion toimesta syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanemista varten.

2.   Jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän puitepäätöksen määräysten mukaisesti.

3.   Tämä puitepäätös ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa [SEU] 6 artiklassa taattuja perusoikeuksia ja keskeisiä oikeusperiaatteita.”

7.

Puitepäätöksen 3 luvussa, johon kuuluvat 26–30 artikla, käsitellään luovuttamisen vaikutuksia.

8.

Puitepäätöksen 26 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Täytäntöönpanojäsenvaltiossa säilöön otettuna vietetyn ajan vähentäminen”, säädetään seuraavaa:

”Pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio vähentää eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta johtuvan säilöönottoajan vapausrangaistuksen kokonaisajasta, joka olisi suoritettava pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen tuomitsemisen seurauksena.”

9.

Mahdollista syytteeseenpanoa muista rikoksista koskeva puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohta sisältää säännöksen, jota yleisesti kutsutaan spesialiteettiperiaatteeksi. Mainitussa kohdassa säädetään seuraavaa:

”– – luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.”

10.

Puitepäätöksen 28 artiklassa säädetään pidätysmääräyksen mukaisesta luovuttamisesta ja luovuttamisesta edelleen (kolmanteen maahan).

11.

Puitepäätöksen säännökset on saatettu osaksi Irlannin lainsäädäntöä vuoden 2003 lailla eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä (European Arrest Warrant Act), sellaisena kuin se on muutettuna.

12.

Puitepäätöksen säännökset on saatettu osaksi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä vuoden 2003 luovutuslailla (Extradition Act).

13.

Yhdistyneen kuningaskunnan oikeusviranomaiset ovat pyytäneet R O:n luovuttamista murhaa, murhapolttoa ja raiskausta, joista kustakin säädetty enimmäisrangaistus on elinkautinen vankeus, koskevia syytetoimenpiteitä varten 27.1.2016 ja 4.5.2016 annetuilla eurooppalaisilla pidätysmääräyksillä, joiden täytäntöönpanon High Court (Irlanti) on hyväksynyt 1.2.2016 ja 10.5.2016.

14.

R O otettiin kiinni Irlannissa ensimmäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella 3.2.2016, ja hän on ollut säilöön otettuna mainitusta päivästä lähtien. Hänet otettiin kiinni toisen pidätysmääräyksen perusteella 4.5.2016 ja pidettiin edelleen säilöön otettuna.

15.

R O on esittänyt Yhdistyneeseen kuningaskuntaan luovuttamistaan vastaan väitteitä, jotka perustuvat Yhdistyneen kuningaskunnan eroamiseen unionista ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 3 artiklaan ja jotka liittyvät mahdolliseen epäinhimilliseen ja halventavaan kohteluun, jolle hän väitteensä mukaan altistuisi, mikäli hänet suljettaisiin Maghaberryn vankilaan Pohjois-Irlannissa. Hän väittää, ettei ole selvyyttä siitä, miten hänen puitepäätökseen perustuvia oikeuksiaan suojataan sen jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut unionista.

16.

R O:n asiassa pystyttiin hänen terveydentilansa vuoksi järjestämään suullinen käsittely vasta 27.7.2017.

17.

High Court (Irlanti) käsitteli 2.11.2017 antamassaan ratkaisussa R O:n väitettä siitä, että luovuttaminen Pohjois-Irlantiin altistaisi hänet epäinhimilliselle ja halventavalle kohtelulle, ja nimenomaisesti siirsi Brexit-kysymyksen ratkaistavaksi myöhempänä ajankohtana. High Court totesi, että samanlaisia testejä sovelletaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan ( 4 ) ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 4 artiklan mukaan. ( 5 ) High Court katsoi, että saatavilla oli Maghaberryn vankilaolosuhteita koskevia täsmällisiä ja päivitettyjä tietoja, jotka antavat aiheen huoleen, että R O saattaa haavoittuvuuksiensa johdosta olla todellisessa vaarassa altistua epäinhimilliselle ja halventavalle kohtelulle. Ottaen huomioon edellä mainitut määräykset, siten kuin Irish Supreme Court ja unionin tuomioistuin ovat niitä tulkinneet, sekä tapauksessa esitettyä näyttöä koskevan analyysin High Court pyysi Yhdistyneeltä kuningaskunnalta lisätietoja olosuhteista, joissa R O:ta pidettäisiin, mikäli hänet luovutettaisiin Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

18.

Pidätysmääräykset antanut oikeusviranomainen eli Laganside Court in Belfast (Lagansiden tuomioistuin Belfastissa, Pohjois-Irlanti) antoi 16.4.2018 tietoja siitä, miten Pohjois-Irlannin vankeinhoitolaitoksessa otettaisiin huomioon se, että R O on vaarassa altistua epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle Pohjois-Irlannissa.

19.

High Court on hylännyt kaikki R O:n esittämät vastalauseet lukuun ottamatta myöhemmäksi lykättyjä, Brexitin seurauksiin ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaan liittyviä kysymyksiä.

20.

High Court muistuttaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti 29.3.2017 Eurooppa-neuvostolle SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti aikomuksestaan erota unionista. Muista järjestelyistä riippuen tämän ilmoituksen vaikutuksena on, että Yhdistynyt kuningaskunta eroaa unionista SEU 50 artiklan määräysten mukaisesti 29.3.2019.

21.

High Court pitää hyvin todennäköisenä, että jos R O luovutettaisiin, hän tulisi olemaan vielä vankilassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa 29.3.2019 jälkeen eli Yhdistyneen kuningaskunnan erottua unionista. On mahdollista, että siirtymäjärjestelyjä otetaan käyttöön eroa välittömästi seuraavaa tilannetta varten, ja unioni ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat sopia järjestelyistä, joita sovelletaan näiden osapuolten välisiin tuleviin suhteisiin esimerkiksi puitepäätöksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

22.

Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole selvyyttä siitä, sovitaanko tällaisista järjestelyistä ja jos sovitaan, millaisia toteutettavat toimenpiteet ovat luonteeltaan. Ei ole etenkään selvillä, onko unionin kansalaisella, joka on Yhdistyneen kuningaskunnan lainkäyttöalueella, oikeus siihen, että riitatilanteessa unionin tuomioistuin ratkaisee viime kädessä unionin oikeutta koskevat merkitykselliset kysymykset myös sen jälkeen, kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut unionista.

23.

Ennakkoratkaisupyynnössään High Court tuo myös esiin, että vaikka se viittaa käsiteltävänä olevan tapauksen asiayhteydessä pitkälti samoihin kysymyksiin kuin Irish Supreme Court maaliskuussa 2018 asiassa KN v. Minister for Justice and Equality esittämässään ennakkoratkaisupyynnössä, ( 6 ) joka on tällä hetkellä vireillä unionin tuomioistuimessa, ( 7 ) se tarvitsee vastauksen vielä nopeammin, koska R O on säilöön otettuna.

24.

Tätä taustaa vasten High Court on esittänyt 17.5.2018 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 18.5.2018, seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”Kun otetaan huomioon

25.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on samalla 17.5.2018 tekemällään päätöksellä pyytänyt tämän ennakkoratkaisupyynnön käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 107 artiklassa määrätyssä kiireellisessä menettelyssä.

26.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin korostaa, että ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä nousee esiin kysymyksiä, jotka liittyvät EUT-sopimuksen kolmannen osan V osastoon kuuluvaan alaan eli oikeudelliseen yhteistyöhön rikosoikeuden alalla, että R O on tällä hetkellä säilöön otettuna yksinomaan Yhdistyneen kuningaskunnan antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla ja että unionin tuomioistuimen ratkaisu on tarpeen, jotta se voisi antaa asiassa lopullisen ratkaisun.

27.

Kiireellisyyttä on perusteltu sillä seikalla, että ennakkoratkaisupyynnön käsittely tavanomaisessa tai jopa nopeutetussakin menettelyssä lisäisi merkittävästi aikaa, jonka R O – johon syytetoimenpiteitä varten annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen yhteydessä sovelletaan syyttömyysolettamaa – tulee olemaan säilöön otettuna.

28.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin korostaa myös, että vireillä on kahdeksan muuta tapausta, joissa henkilöitä pidetään säilöön otettuina Irlannissa yksinomaan Yhdistyneen kuningaskunnan antamien eurooppalaisten pidätysmääräysten perusteella ja joissa kysymys Brexitistä on tuotu esiin perusteena sille, ettei tuomioistuimen tulisi tehdä luovutuspäätöstä. Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin huomauttaa myös, että vangittuina on muitakin kansallista, lähiaikoina päättyvää rangaistusta suorittavia henkilöitä, jotka voidaan rangaistuksen päättymisen jälkeen ottaa säilöön odottamaan luovuttamista Yhdistyneeseen kuningaskuntaan mutta joiden osalta tapauksen käsittelyä on lykättävä, kunnes Brexitiä koskeva kysymys on ratkaistu. Lisäksi on lukuisia muita henkilöitä, jotka on otettu kiinni Yhdistyneen kuningaskunnan antaman eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella mutta jotka ovat vapautettuina takuita vastaan luovuttamista koskevan asian ratkaisuun saakka ja jotka ovat myös ottaneet esiin kysymyksen Brexitistä. Lopuksi on todettava, että Irlanti on saanut Yhdistyneeltä kuningaskunnalta merkittävän määrän eurooppalaisia pidätysmääräyksiä, jotka odottavat täytäntöönpanoa, minkä vuoksi etsittyjä henkilöitä koskevat tulevat pidätykset ovat erittäin todennäköisiä.

29.

Unionin tuomioistuimen ensimmäinen jaosto päätti 11.6.2018 esittelevän tuomarin ehdotuksesta ja julkisasiamiestä kuultuaan hyväksyä kansallisen tuomioistuimen pyynnön ennakkoratkaisupyynnön käsittelemisestä kiireellisessä menettelyssä. Pääasian oikeudenkäynnin asianosaiset ovat jättäneet kirjallisia huomautuksia samoin kuin Yhdistynyt kuningaskunta ja Euroopan komissio. Samat asianosaiset sekä Romania osallistuivat 12.7.2018 järjestettyyn istuntoon.

30.

Unionin tuomioistuimelle esitetty kysymys koskee pääasiallisesti sitä, muuttuuko tilanteessa, jossa jäsenvaltio on 1) ilmoittanut Eurooppa-neuvostolle SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti aikomuksestaan erota unionista ja 2) antanut puitepäätöksen asianomaisten säännösten mukaisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jossa toista jäsenvaltiota pyydetään luovuttamaan etsitty henkilö, tämän toisen jäsenvaltion eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä tekemä oikeudellinen arvio ja jos muuttuu, niin miltä osin, edellä mainitun eroilmoituksen johdosta.

31.

Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi vahvistettava, onko eurooppalaisten pidätysmääräysten järjestelmän soveltamista jatkettava niin kauan kuin Yhdistynyt kuningaskunta toimii pidätysmääräyksen antaneena jäsenvaltiona, vaikka kyseessä olevalle henkilölle puitepäätöksestä johtuvia oikeuksia ei todennäköisesti enää suojata samalla tavoin 29.3.2019 jälkeen, erityisesti silloin, jos ennakkoratkaisumekanismi ei enää ole kyseisen valtion tuomioistuinten käytettävissä.

32.

Aluksi on korostettava, ettei tapauksen käsiteltäväksi ottamiseen liity epäselvyyttä.

33.

Unionin tuomioistuimen toimivalta ennakkoratkaisujen antamiseen SEUT 267 artiklan nojalla liittyy perussopimusten tulkintaan sekä toimielinten antamien säädösten pätevyyteen ja tulkintaan.

34.

Kysymykset itsessään liittyvät SEU 50 artiklaan. Esitetyt selvennykset ja yhteenveto ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevista oikeudellisista seikoista ( 8 ) ovat yhdessä riittäviä tapauksen käsiteltäväksi ottamiselle. Erityisesti on todettava, että käsiteltävänä oleva tapaus ei ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla hypoteettinen ( 9 ), sillä SEU 50 artiklalla on jo oikeusvaikutuksia.

35.

Lisäksi on niin, että jos tilanne säilyy täysin samana kuin tällä hetkellä, kuten jäljempänä yksityiskohtaisesti tarkastellaan, SEU 50 artiklan 3 kohdan seurauksena unionin oikeuden soveltaminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan päättyy 29.3.2019. Tämä päivämäärä on lähitulevaisuudessa ja joka tapauksessa hetkellä, jona luovutuksen jälkeistä aikaa koskevilla puitepäätöksen säännöksillä on edelleen vaikutuksia.

36.

Vaikka käsiteltävänä olevan kaltainen ennakkoratkaisupyyntö ei ole luonteeltaan hypoteettinen, edellä sanottu ei merkitse sitä, etteikö olisi mahdollista tarkastella asiaa oletusten perusteella siinäkin tapauksessa, että näiden oletusten mukaan tilanne tulee oikeudellisesti tarkasteltuna pysymään nykyisellään.

37.

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuimelta vastausta, jota se pitää tarpeellisena, ( 10 ) jotta se voisi tehdä pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta päätöksen. Tähän kysymykseen on annettava vastaus.

38.

Asiakysymyksen arviointi rakentuu seuraavasti: ensiksi kuvaan kahden jäsenvaltion välistä, puitepäätöksen mukaista tavanomaista luovuttamismenettelyä. Sitten tarkastelen SEU 50 artiklan mahdollisia vaikutuksia luovuttamismenettelyyn, kun pidätysmääräyksen antava viranomainen sijaitsee Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Sen jälkeen käsittelen R O:n esiin nostamia, luovuttamismenettelyyn liittyviä erityisiä kysymyksiä ja lopuksi vielä kysymystä unionin tuomioistuimen toimivallasta.

39.

Kuten unionin tuomioistuin on vakiintuneesti korostanut, puitepäätöksen tavoitteena on korvata monenvälinen luovuttamisjärjestelmä jäsenvaltioiden välillä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen perustuvalla oikeusviranomaisten välisellä rikoksesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamisjärjestelyllä tuomioiden täytäntöönpanoa tai syytteeseen asettamista varten. ( 11 ) Unionin tuomioistuin on hiljattain täsmentänyt, että kyse on ”rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta 13.12.1957 tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen[ ( 12 )] perustuvasta” monenvälisestä luovuttamisjärjestelmästä. ( 13 )

40.

Puitepäätöksen peruspiirteet ovat unionin tuomioistuimelle jo hyvin tuttuja siltä osin kuin kyse on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteista. ( 14 ) Puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohtaan sisältyy sääntö, jonka mukaan jäsenvaltiot panevat eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen ja tämän puitepäätöksen säännösten mukaisesti. Täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat kieltäytyä tällaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain puitepäätöksessä tyhjentävästi luetelluissa täytäntöönpanosta kieltäytymisen tapauksissa, ( 15 ) ja eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle voidaan asettaa vain puitepäätöksessä tyhjentävästi lueteltuja ehtoja. ( 16 ) Eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on näin ollen pääsääntö, ja täytäntöönpanosta kieltäytymisen on katsottava olevan poikkeus, jota on tulkittava suppeasti. ( 17 )

41.

Puitepäätöksen 3 artiklassa säädetään eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomista kieltäytymisperusteista sekä 4 ja 4 a artiklassa harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista. ( 18 ) Lisäksi eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle voidaan asettaa vain ( 19 ) yksi puitepäätöksen 5 artiklassa luetelluista ehdoista. ( 20 )

42.

Puitepäätös perustuu vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, joka on käsitteenä alun perin kehitetty sisämarkkinavapauksien yhteydessä ( 21 ) ja joka unionin oikeudellisen yhteistyön kulmakivenä nojautuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen ( 22 ) toteutettaessa unionille asetettua tehtävää tulla vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeksi. ( 23 ) Yleisesti tämä periaate edellyttää erityisesti vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen osalta sitä, että kukin jäsenvaltio katsoo, että kaikki muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja aivan erityisesti unionin oikeudessa tunnustettuja perusoikeuksia. ( 24 ) Voidaan perustellusti sanoa, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate on unionin jäsenvaltioiden viranomaisten välistä oikeudellista yhteistyötä todennäköisesti eniten edistänyt unionin toimi ja että puitepäätös on tämän alan merkittävin väline. ( 25 ) Koska keskinäinen luottamus ei ole sokeaa luottamusta, ( 26 ) unionin tuomioistuin on katsonut, että keskinäisen luottamuksen periaatteeseen ja näin ollen vastavuoroiseen tunnustamiseen voidaan soveltaa rajoituksia poikkeuksellisissa olosuhteissa. ( 27 )

43.

Puitepäätöksestä on erityisesti todettava, että kuten uraauurtavasta tuomiosta Aranyosi ja Căldăraru ( 28 ) ilmenee, tällaisia rajoituksia voidaan soveltaa, kun on olemassa todellinen vaara altistua perusoikeuskirjan 4 artiklassa ( 29 ) tarkoitetulle epäinhimilliselle ja halventavalle kohtelulle pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa vallitsevien vankeusolosuhteiden vuoksi. Tämän vuoksi täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen pitää ensinnäkin ja ensi vaiheessa nojautua sellaisiin objektiivisiin, luotettaviin, tarkkoihin ja asianmukaisesti päivitettyihin tietoihin pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa vallitsevista vankeusolosuhteista, jotka osoittavat puutteiden – olivatpa ne rakenteellisia tai yleisiä ja koskivatpa ne tiettyjä henkilöryhmiä tai tiettyjä vankeuslaitoksia – todellisen tilan. ( 30 ) Toisessa vaiheessa, kun tällaisen vaaran olemassaolo on todettu, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tämän jälkeen arvioitava konkreettisesti ja tarkasti, onko olemassa painavia perusteita uskoa, että kyseinen henkilö altistuisi tälle vaaralle pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion vankeusolosuhteiden vuoksi. ( 31 )

44.

Käsiteltävänä olevan tapauksen osalta on ennakkoratkaisupyynnön perusteella ilmeistä, ettei mikään eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomista tai harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista tule kysymykseen. Vankeusolosuhteiden osalta näyttää pikemminkin siltä, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on noudattanut huolellisesti tämän ratkaisuehdotuksen edellisessä kohdassa kuvattua kaksivaiheista analyysiä ja tehnyt sen päätelmän, ettei – Brexitin seurauksia lukuun ottamatta – asiaan liity perusoikeuskirjan 4 artiklaa koskevia ongelmia. ( 32 )

45.

Tämä heijastuu lisäksi suoraan siinä tavassa, jolla ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on muotoillut ensimmäisen kysymyksensä, kun se toteaa, että etsityn henkilön luovuttamista muutoin edellytettäisiin. On siis niin, että jos eroilmoitusta ei olisi tehty, ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin päättäisi, että Irlannin on pantava täytäntöön R O:ta koskeva eurooppalainen pidätysmääräys.

46.

Seuraavaksi on tarkasteltava kysymystä siitä, onko Yhdistyneen kuningaskunnan Eurooppa-neuvostolle SEU 50 artiklan mukaisesti antamalla ilmoituksella, joka koskee sen aikomusta erota unionista, merkitystä edellä kuvatun kannalta siinä mielessä, että pidätysmääräyksen täytäntöön panevan oikeusviranomaisen tulisi joltain osin muuttaa oikeudellista arviotaan tämän ilmoituksen johdosta.

47.

SEU 53 artiklaan, jonka mukaan sopimus Euroopan unionista on tehty rajoittamattomaksi ajaksi, liittyvässä SEU 50 artiklassa selvennetään, että jäsenvaltio voi päättää erota unionista, ( 33 ) ja muistutetaan, että unionin jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen. ( 34 ) SEU 50 artiklan 2 kohdassa määrätään sovellettavasta menettelystä: ensin kyseessä olevan jäsenvaltion tulee ilmoittaa Eurooppa-neuvostolle aikomuksestaan erota. Sen jälkeen unioni neuvottelee ja tekee kyseisen jäsenvaltion kanssa sopimuksen eroamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista määräyksistä Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen perusteella ja ottaen huomioon puitteet, jotka sääntelevät kyseisen valtion myöhempiä suhteita unioniin. ( 35 ) Tämän sopimuksen tekee unionin puolesta Euroopan unionin neuvosto, joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä Euroopan parlamentin hyväksynnän saatuaan.

48.

SEU 50 artiklan 3 kohdassa täsmennetään, että perussopimuksia (eli unionin oikeutta kokonaisuutena) lakataan soveltamasta asianomaiseen jäsenvaltioon sinä päivänä, jona erosopimus tulee voimaan tai, jos sopimusta ei ole, kahden vuoden kuluttua SEU 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta, jollei Eurooppa-neuvosto yhteisymmärryksessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa päätä yksimielisesti pidentää tätä määräaikaa.

49.

Jos erosopimusta yleensä ( 36 ) ja yksityiskohtaisia sääntöjä luovuttamismenettelyistä unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä erityisesti ei ole, sovelletaan kahden vuoden määräaikaa ilmoituksesta lukien, mikä merkitsee sitä, että tilanteen säilyessä nykyisellään Yhdistynyt kuningaskunta eroaa unionista 29.3.2019. Asiaa on tarkasteltava tämän oletuksen pohjalta, sillä se on oletustilanne. Kaikki muu on tähtiin kirjoitettua. Eikä näytä siltä, että kyse on unionin lipussa olevista tähdistä.

50.

R O väittää, että Yhdistyneen kuningaskunnan 29.3.2017 antama eroilmoitus on sellaisenaan poikkeuksellinen olosuhde, josta seuraa peruste kyseisten eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanosta kieltäytymiselle. ( 37 ) Hän esittää huomautuksissaan, että keskinäisen luottamuksen periaate on ”merkittävästi rapautunut” ( 38 ) eroilmoituksen johdosta. R O väittää tämän johtavan siihen, etteivät Yhdistyneen kuningaskunnan antamat eurooppalaiset pidätysmääräykset ole enää täytäntöönpanokelpoisia.

51.

En ole samaa mieltä tästä päättelystä, jossa eroilmoituksen oikeusvaikutusten tulkintaa laajennetaan kaiken mahdollisen oikeudellisen tulkinnan rajojen yli.

52.

Unionista eroaminen, vaikka se ei ehkä olekaan erityisen houkutteleva vaihtoehto kenellekään asianomaiselle, ( 39 ) on SEU 50 artiklassa nimenomaisesti tunnustettu mahdollisuus. Vaikka SEU 50 artiklaa on perussopimusten historiaan ja tavoitteisiin, ( 40 ) jotka perustuvat yhteisiin arvoihin ( 41 ), nähden epäilemättä pidettävä poikkeuksena, on kuitenkin niin, että kyseinen artikla on olemassa ja jäsenvaltiot voivat turvautua siihen.

53.

Jos eroilmoitus sellaisenaan olisi luokiteltava poikkeukselliseksi olosuhteeksi, joka merkittävästi rapauttaisi keskinäistä luottamusta, se määrittäisi ennakolta jäsenvaltion eron motiivit ja tekisi kyseisestä säännöksestä hyödyttömän.

54.

Lisäksi näyttää mielivaltaiselta päättää kategorisesti, että käsiteltävänä olevan tapauksen olosuhteita olisi kohdeltava eri tavoin verrattuna tapaukseen, jossa eurooppalainen pidätysmääräys on annettu juuri ennen eroilmoituksen antamista. ( 42 )

55.

R O:n esittämä lähestymistapa johtaisi käytännössä puitepäätöksen säännösten soveltamisen yleiseen keskeyttämiseen yksipuolisesti ( 43 ) eroilmoituksen päivämäärästä lukien. Tämä olisi vastoin puitepäätöksen taustalla olevaa, sen johdanto-osan kymmenennessä perustelukappaleessa kuvattua periaatetta, jonka mukaan eurooppalaisten pidätysmääräysten mekanismin soveltaminen voidaan keskeyttää vain, jos jokin jäsenvaltio rikkoo vakavasti ja jatkuvasti SEU 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja periaatteita, minkä neuvosto toteaa SEU 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja minkä seurauksista on määrätty saman artiklan 2 kohdassa. ( 44 ) Se ei olisi myöskään yhteensopiva sen unionin oikeuden yleisen periaatteen kanssa, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät voi keskeyttää unionin oikeuden säännösten soveltamista.

56.

Eroilmoituksen antamista ei näin ollen sellaisenaan ole pidettävä poikkeuksellisena olosuhteena, joka oikeuttaisi eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen.

57.

High Court viittaa neljään R O:n esille ottamaan unionin oikeutta koskevaan kysymykseen, jotka nousevat esiin teoriassa ( 45 ) luovuttamisen jälkeen ja ratkaisevasti 29.3.2019 jälkeen. Nämä kysymykset koskevat ensinnäkin sitä, onko hänellä puitepäätöksen 26 artiklan mukaan oikeus vähentää säilöön otettuna vietetty aika, toiseksi puitepäätöksen 27 artiklassa vahvistetun spesialiteettiperiaatteen noudattamista, kolmanneksi kieltoa, jonka mukaan Yhdistynyt kuningaskunta ei saa luovuttaa häntä edelleen kolmanteen valtioon ( 46 ) ja neljänneksi hänelle perusoikeuskirjan mukaan kuuluvia perusoikeuksia. Yleisenä huomautuksena R O lisää, että vaikka hän epäilemättä voisi kääntyä Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuinten puoleen saadakseen tarvittaessa päätöksen näistä neljästä kysymyksestä, hänellä ei olisi mahdollisuutta saada näitä unionin oikeutta koskevia kysymyksiä viime kädessä unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi.

58.

Irlannin ministeri, Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja komissio sitä vastoin eivät näe estettä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanolle. Romanian hallitus on samalla kannalla.

59.

Kun jäsenvaltio eroaa unionista ja kun asiaa koskevia sääntöjä ei ole, puitepäätöksen soveltaminen lakkaa kyseisen jäsenvaltion osalta. ( 48 ) Luonnollinen seuraus on se, että valtiota eivät sido puitepäätöksestä johtuvat velvoitteet eikä se voi hyötyä siinä vahvistetuista oikeuksista. Toinen luonnollinen seuraus on se, etteivät yksityiset henkilöt voi enää vedota puitepäätöksessä heille annettuihin oikeuksiin siihen jäsenvaltioon nähden, johon puitepäätöstä ei enää sovelleta. ( 49 )

60.

Tämä on yleinen ja luontaisesti seuraava ilmiö jäsenvaltiossa, joka eroaa järjestöstä, yleissopimuksesta tai muusta yhteistyömuodosta. Järjestön jäsenyyden myötä siihen liittyvät oikeudet ja velvoitteet tulevat ja menevät. Koska unionin jäsenyys on lähtökohtaisesti voimassa rajoittamattoman ajan, ( 50 ) unionin oikeudesta johtuvien oikeuksien (ja velvollisuuksien) kesto vastaa lähtökohtaisesti unionin jäsenyyden kestoa. Näin ollen esimerkiksi luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt eivät voi enää vedota sisämarkkinoilla voimassa oleviin perusvapauksiin kyseessä olevaan entiseen jäsenvaltioon nähden. He eivät voi enää tehdä kauppaa, työskennellä eivätkä matkustaa samalla tavoin kuin ennen. Tämä onkin epäilemättä perimmäinen syy sille, että jäsenvaltio eroaa unionin kaltaisesta järjestöstä: velvoitteista vapautuminen. Kolikon toinen puoli väistämättä ja mahdollisesti peruuttamattomasti on se, että myös oikeudet menetetään.

61.

Puitepäätös ei ole poikkeus tästä yleisestä ilmiöstä. ( 51 )

62.

Toisaalta unionin oikeutta sovelletaan niin kauan kuin valtio on unionin jäsenvaltio. Käsiteltävänä olevan tapauksen osalta en näe mitään syytä sille, että puitepäätöksen säännöksiä ja erityisesti luovuttamisvelvollisuutta ei sovellettaisi.

63.

On myös aluksi korostettava, että R O:n esittämien seikkojen tueksi ei ole konkreettista näyttöä. Ei ole mahdollista määrittää, ovatko huolenaineet todellisia vai hypoteettisia. Tämän on todennut myös ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin.

64.

Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin väliseen oikeudelliseen tilanteeseen sovelletaan luovutusten osalta edelleen puitepäätöstä, joka perustuu keskinäiseen luottamukseen, kuten edellä on tehty riittävän selväksi ja kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti vahvistanut. ( 52 ) Tilanne olisi erilainen vain siinä tapauksessa, että keskinäinen luottamus olisi heikentynyt.

65.

Ei ole nähtävissä konkreettisia viitteitä siitä, että eroilmoitusta edeltävät, sen syynä olevat tai siitä johtuvat poliittiset olosuhteet sellaisenaan merkitsisivät puitepäätöksen olennaisen sisällön tai perusoikeuskirjaan sisältyvien perusoikeuksien noudattamatta jättämistä. ( 53 ) Kuten Irlannin oikeus- ja tasa-arvoministeri aivan oikein esittää, Yhdistynyt kuningaskunta on päättänyt erota unionista, mutta ei hylätä oikeusvaltioperiaatetta tai perusoikeuksien suojaa. Näin ollen ei ole perustetta asettaa kyseenalaiseksi Yhdistyneen kuningaskunnan jatkuvaa sitoutumista perusoikeuksiin. ( 54 )

66.

Lisäksi on todettava, että jos valtio on lakannut olemasta unionin jäsen eivätkä puitepäätöksen säännökset enää sido sitä, se ei merkitse sitä, ettei muita sääntöjä sovellettaisi. Vuoden 2003 luovutuslain (Extradition Act 2003) säännösten ( 55 ) soveltaminen jatkuu (puhtaasti) kotimaisena lakina. ( 56 ) Tämän lisäksi Yhdistynyt kuningaskunta on sopimuspuolena esimerkiksi rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta vuonna 1957 tehdyssä Euroopan neuvoston yleissopimuksessa, ( 57 ) ja lisäksi sitä sitovat Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset. Luovuttamista koskeva yleissopimus sisältää spesialiteettiperiaatteen ( 58 ) sekä määräyksen, jolla lähtökohtaisesti kielletään luovuttaminen edelleen kolmanteen valtioon. ( 59 )

67.

Tässä yhteydessä ei sovi unohtaa sitä, että kokemusperäisesti tarkasteltuna puitepäätöksen säännökset, jotka liittyvät luovuttamisen jälkeiseen tilanteeseen, ovat vain harvoin olleet kansallisen tuomioistuimen esittämän ennakkoratkaisupyynnön kohteena. ( 60 )

68.

On lisäksi korostettava, että myös silloin, kun kyse on luovutuksesta unionin ulkopuoliseen valtioon, ( 61 ) unionin tuomioistuin on soveltanut samoja periaatteita kuin tuomiossa Aranyosi ja Căldăraru ( 62 ) tulkitessaan perussopimuksen määräyksiä kansalaisuudesta ja syrjimättömyydestä ja perusoikeuskirjan määräyksiä. ( 63 )

69.

Ankaramman testin soveltaminen käsiteltävänä olevaan tapaukseen merkitsisi väistämättä sitä, että R O nauttisi vahvempaa suojaa kuin siinä tapauksessa, että hänet luovutettaisiin unionin ulkopuoliseen valtioon. Se ei olisi johdonmukaista.

70.

Mielestäni olisi sen vuoksi sovellettava seuraavaa testiä: eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanohetkellä täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaiset voivat odottaa, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio noudattaa tosiasiassa luovutettavan henkilön osalta puitepäätöksen olennaista sisältöä, myös luovutuksen jälkeisissä tilanteissa sen jälkeen, kun pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio on eronnut unionista. Tällainen oletus voidaan tehdä, jos muita kansainvälisiä toimia edelleen sovelletaan unionista eronneeseen jäsenvaltioon. Vain siinä tapauksessa, että on konkreettista näyttöä päinvastaisesta tilanteesta, jäsenvaltion oikeusviranomaiset voivat päättää kieltäytyä pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

71.

Edellä mainitun arvion tekeminen kuuluu täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaisille. Kansallisen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössään esittämien selkeiden tietojen perusteella nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei näyttäisi olevan syytä kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.

72.

Lopuksi on tutkittava, mitä seuraa siitä, että unionin tuomioistuimella ei ole toimivaltaa tulkita puitesopimuksen säännöksiä.

73.

Kysymys on suhteellisen suoraviivainen, sillä sitä voidaan parhaiten analysoida tarkastelemalla menneisyyttä tulevaisuuden ( 64 ) sijaan.

74.

Puitepäätös tehtiin 13.6.2002 Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, ( 65 ) sellaisena kuin se oli viimeksi muutettuna Amsterdamin sopimuksella, ( 66 ) asianomaisten määräysten nojalla, joita tuolloin kutsuttiin ”kolmanneksi pilariksi”. Tämän pilarin alaan kuuluvat menettelyt olivat pääasiassa luonteeltaan hallitustenvälisiä. Näin ollen Euroopan yhteisön perustamissopimukseen verrattuna komission roolia vähennettiin merkittävästi, neuvoston äänestyksissä edellytettiin yksimielisyyttä ja yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta oli rajatumpi ja lisäksi se riippui tuolloin sovelletun EU 35 artiklan nojalla kunkin yksittäisen jäsenvaltion osalta toimivallan hyväksyntää koskevasta julistuksesta. ( 67 ) Yhdistynyt kuningaskunta ja sattumoisin Irlanti eivät kumpikaan olleet antaneet tällaista julistusta. ( 68 )

75.

Näin ollen nyt käsiteltävää asiaa ei olisi voitu saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. ( 69 ) Yhdistyneen kuningaskunnan tuomioistuimet eivät olisi myöskään voineet esittää ennakkoratkaisupyyntöä. Silti tuolloin, vaikkakaan ei kovin kaukaisessa menneisyydessä, unioni oli tukevasti ankkuroitu oikeusvaltioperiaatteeseen, mukaan lukien oikeussuojan saatavuus.

76.

Vasta Lissabonin sopimuksen tultua voimaan ( 70 ) tai tarkkaan ottaen viisi vuotta Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, ( 71 ) kun primaarioikeus tuli voimaan nykyisessä muodossaan, unionin tuomioistuin sai täyden toimivallan puitepäätöksen tulkinnan osalta. Kuten tiedossa on, kyseisellä sopimuksella poistettiin kolmen pilarin rakenne ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueelle annettiin perustuslaillinen asema ( 72 ) siinä mielessä, että nyt alaan sovelletaan perustavanlaatuisia ylikansallisia periaatteita, kuten tavallista lainsäätämisjärjestystä ( 73 ) ja unionin tuomioistuimen täyttä toimivaltaa ( 74 ).

77.

Yhteenvetona voidaan todeta, etten näe unionin tuomioistuimen toimivallan puuttumista 29.3.2019 jälkeen esteeksi R O:n luovuttamiselle Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

78.

Edellä esitetyn arvion perusteella on selvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan puitepäätöksen perusteella antamien eurooppalaisten pidätysmääräysten täytäntöönpanoa olisi jatkettava samalla tavoin kuin siinäkin tapauksessa, että Yhdistynyt kuningaskunta ei olisi antanut Eurooppa-neuvostolle SEU 50 artiklan mukaista ilmoitusta aikomuksestaan erota unionista. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei siten ole tarpeen käsitellä siirtymäkauden tai täytäntöönpanokauden mahdollisia yksityiskohtia yksinkertaisesti sen vuoksi, ettei oikeussääntöihin, sellaisina kuin ne ovat voimassa, (vielä) sisälly säännöksiä tai määräyksiä tällaisesta kaudesta. Näin ollen nykyisellään ei voida hyödyntää unionin runsasta kokemusta siirtymäkausista, jotka eri muodoissaan ( 75 ) eivät ole unionin oikeudessa ( 76 ) uusi asia. ( 77 )

79.

Brexit on unionin oikeuden kannalta ennalta tuntematon tilanne. ( 78 ) Unionin ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä 29.3.2019 jälkeen toteutettavista järjestelyistä yleensä ja eurooppalaisten pidätysmääräysten järjestelmästä erityisesti ei tiedetä paljoakaan. ( 79 ) Varmaa on se, että unionista eroamisen jälkeen jossain vaiheessa tulee laskuvesi. Unionin oikeus hiipuu niin kuin vesi laskee pois joista ja jokisuistoista. ( 80 )

80.

Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa tilanne on kuitenkin vielä ennallaan.

81.

On myös lisättävä, että Cour de cassation (ylin tuomioistuin, Ranska) katsoi 2.5.2018 antamassaan ratkaisussa, ettei ollut syytä lykätä asian käsittelyä siihen saakka, että unionin tuomioistuin on antanut ratkaisunsa (toiseen) ennakkoratkaisupyyntöön, joka koskee Brexitin vaikutuksia puitepäätökseen. ( 81 )

82.

Näin ollen en näe mitään syytä sille, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin muuttaisi oikeudellista arviotaan millään tavalla yksinomaan Yhdistyneen kuningaskunnan 29.3.2017 antaman eroilmoituksen vuoksi.

83.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa High Courtin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Tilanteessa, jossa jäsenvaltio on 1) ilmoittanut Eurooppa-neuvostolle SEU 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti aikomuksestaan erota Euroopan unionista ja 2) antanut eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, asianomaisten säännösten mukaisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jossa toista jäsenvaltiota pyydetään luovuttamaan etsitty henkilö, tämän toisen jäsenvaltion oikeusviranomaisten eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä tekemä oikeudellinen arvio ei muutu edellä mainitun eroilmoituksen johdosta.