–

Albert Buhagiar ym., edustajinaan L. Baglietto, QC, ja C. Bonfante, barrister,

–

Minister for Justice, edustajinaan M. Llamas, QC, ja Y. Sanguinetti, barrister,

–

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään G. Brown ja C. Brodie, avustajinaan M. Demetriou, QC, ja M. Birdling, barrister,

–

Euroopan parlamentti, asiamiehinään P. Schonard, R. van de Westelaken ja I. McDowell,

–

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään S. Petrova, E. Moro ja I. Lai,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään E. Manhaeve, K. Mifsud-Bonnici, E. White ja G. Braga da Cruz,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisehdoista ja sopimusten mukautuksista tehdyn asiakirjan (EYVL 1972, L 73, s. 14; jäljempänä vuoden 1972 liittymisasiakirja) 29 artiklan, luettuna yhdessä liittymisasiakirjan liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, tulkintaa ja aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18.6.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY (EYVL 1991, L 256, s. 51), sellaisena kuin se on muutettuna 21.5.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/51/EY (EUVL 2008, L 179, s. 5) (jäljempänä direktiivi 91/477), 12 artiklan 2 kohdan tulkintaa ja pätevyyttä.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Albert Buhagiar ja kuusi muuta kantajaa (jäljempänä Buhagiar ym.) ja Minister for Justice (Gibraltarin oikeusministeri) ja joka koskee viimeksi mainitun kieltäytymistä hyväksymästä Buhagiar ym:iden pyyntöä Euroopan ampuma-asepassin myöntämisestä (jäljempänä ampuma-asepassi).

3

Vuoden 1972 liittymisasiakirjan 28 artiklassa määrätään seuraavaa:

”[Euroopan unionin] toimielinten antamia säädöksiä, jotka koskevat ETY:n perustamissopimuksen liitteessä II mainittuja tuotteita ja yhteisön toteuttaman yhteisen maatalouspolitiikan johdosta yhteisöön tuotaessa erityissäännösten alaisia tuotteita, samoin kuin säädöksiä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta ei sovelleta Gibraltarilla, ellei neuvosto yksimielisesti komission ehdotuksesta toisin päätä.”

4

Liittymisasiakirjan 29 artiklan sanamuodon mukaan ”tämän asiakirjan liitteessä I olevassa luettelossa lueteltuja säädöksiä mukautetaan edellä mainitussa liitteessä määrätyllä tavalla”.

5

Liittymisasiakirjan liitteeseen I, joka sisältää tämän tuomion edellisessä kohdassa tarkoitetun luettelon, sisältyy osa I, jonka otsikkona on ”Tullilainsäädäntö”. Tämän osan 4 kohdassa mainitaan [unionin] tullialueen määritelmästä 27.9.1968 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1496/68 (EYVL 1968, L 238, s. 1) tehdyt muutokset. Asetuksen 1 artikla korvattiin sen johdosta seuraavalla sanamuodolla:

”[Unionin] tullialueeseen kuuluvat seuraavat alueet:

– –

6

Vuoden 1972 liittymisasiakirjan liitteessä I olevalla VIII osalla, jonka otsikko on ”Kauppapolitiikka”, korvattiin kolmansista maista tapahtuvaa tuontia koskevan yhteisen järjestelmän luomisesta 25.5.1970 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1025/70 (EYVL 1970, L 124, s. 6), sellaisena kuin se on muutettuna 29.9.1970 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1984/70 (EYVL 1970, L 218, s. 1), 30.3.1971 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 724/71 (EYVL 1971, L 80, s. 3), 25.5.1971 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1080/71 (EYVL 1971, L 116, s. 8), 2.7.1971 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1429/71 (EYVL 1971, L 151, s. 8) ja 8.11.1971 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2384/71 (EYVL 1971, L 249, s. 1), liitteessä II oleva maiden luettelo uudella luettelolla, jossa Gibraltar suljettiin sen ulkopuolelle.

7

Vuoden 1972 liittymisasiakirjan liitteessä II olevassa VI osassa, jonka otsikko on myös ”Kauppapolitiikka”, määrätään asetuksen N:o 1025/70 osalta seuraavaa:

”Gibraltaria koskevan maininnan poistamisesta liitteestä II aiheutuva ongelma on ratkaistava sillä tavoin, että taataan se, että Gibraltar asetetaan [unioniin] suuntautuvan tuonnin vapauttamista koskevan järjestelmän osalta samaan tilanteeseen kuin missä se oli ennen liittymistä.”

8

Pääasian tosiseikkojen tapahtumisaikaan sovellettava direktiivin 91/477 versio seuraa alkuperäisen direktiivin sanamuotoon direktiivillä 2008/51 sen takia tehdyistä muutoksista, että unioni oli liittynyt kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävään, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevaan lisäpöytäkirjaan, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous oli hyväksynyt 8.6.2001 antamallaan päätöslauselmalla nro 55/255. Direktiivi 2008/51 annettiin EY 95 artiklan 1 kohdan, jonka sisältö vastaa pääasiallisesti ETY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan 1 kohdan, johon direktiivi 91/477 perustuu, ja nykyään voimassa olevan SEUT 114 artiklan 1 kohdan sisältöä.

9

Direktiivin 91/477 johdanto-osan toisesta seitsemänteen perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Fontainebleaussa 25 ja 26 päivänä kesäkuuta 1984 pitämässään kokouksessa Eurooppa-neuvosto on ottanut päämääräkseen kaikkien poliisi- ja tullimuodollisuuksien poistamisen yhteisön sisäisiltä rajoilta,

– – komissio on todennut ’valkoisessa kirjassa – Sisämarkkinoiden toteutuminen’, että kuljetettavien tavaroiden ja henkilöiden turvallisuus edellyttää muun muassa aseita koskevien lainsäädäntöjen lähentämistä,

aseiden hallussapidon valvonnan poistaminen yhteisön sisäisiltä rajoilta edellyttää tehokasta sääntelyä, joka mahdollistaa ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon sekä niiden toiseen jäsenmaahan siirtämisen valvonnan jäsenvaltioissa; – –

tämä sääntely lisää jäsenvaltioiden välistä keskinäistä luottamusta henkilöiden turvallisuuden takaamisen alalla siinä määrin kuin se perustuu osittain yhdenmukaistettuihin lainsäädäntöihin; tätä tarkoitusta varten olisi säädettävä luokituksesta niiden ampuma-aseiden osalta, joiden hankinta ja hallussapito on kielletty yksityishenkilöiltä tai edellyttää lupaa tai ilmoitusta,

periaatteessa on aiheellista kieltää kulku jäsenvaltiosta toiseen aseistettuna ja poikkeus on hyväksyttävä ainoastaan, jos noudatetaan menettelyä, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden olla tietoisia ampuma-aseen tuonnista alueelleen,

joustavampia sääntöjä on kuitenkin annettava metsästyksen ja urheilukilpailujen osalta, jotta henkilöiden vapaata liikkuvuutta ei haitattaisi tarpeettomasti.”

10

Kyseisen direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tässä direktiivissä ’tuliaseella’ tai ’ampuma-aseella’ tarkoitetaan kannettavaa piipulla varustettua asetta, jolla voidaan palavan ajoaineen avulla ampua hauleja, luoteja tai muita ammuksia, joka on tarkoitettu niiden ampumiseen tai joka voidaan muuntaa ampumakelpoiseksi – – Ampuma-aseet luokitellaan liitteessä I olevassa II kohdassa.

– –

1 d.   Tässä direktiivissä ’jäljittämisellä’ tarkoitetaan valmistajalta ostajalle päätyvien ampuma-aseiden sekä, mahdollisuuksien mukaan, niiden osien ja ampumatarvikkeiden järjestelmällistä jäljittämistä – –

– –

2.   Tässä direktiivissä ’asekauppiaalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka elinkeinotoiminta koostuu – – ampuma-aseiden, osien ja ampumatarvikkeiden valmistuksesta, kaupasta, vaihdosta, vuokrauksesta, korjauksesta tai muuntamisesta.

– –

4.   Jäsenvaltioiden viranomaiset myöntävät – – ampuma-asepassin pyynnöstä henkilölle, josta tulee laillisesti ampuma-aseen haltija ja käyttäjä. Sen enimmäisvoimassaoloaika on viisi vuotta, sen voimassaoloaikaa voidaan pidentää ja siinä on oltava liitteessä II määrätyt maininnat. Se on henkilökohtainen asiakirja, jossa mainitaan ampuma-ase tai ampuma-aseet, joiden haltija ja käyttäjä passin haltija on. Passin on aina oltava ampuma-aseen käyttäjän hallussa, ja siinä on mainittava ampuma-aseen hallussapidossa tai ominaisuuksissa tapahtuvat muutokset sekä ampuma-aseen katoaminen tai anastaminen.”

11

Edellä mainitun direktiivin 4 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että markkinoille saatetut ampuma-aseet ja osat on merkitty ja kirjattu rekisteriin tämän direktiivin mukaisesti tai että ne on deaktivoitu.

– –

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava – –, että ne pitävät yllä – – tietokoneistettua tietojen arkistointijärjestelmää, jonka avulla toimivaltaisilla viranomaisilla on pääsy tietojen arkistointijärjestelmiin ja jossa kustakin tämän direktiivin soveltamisalan piiriin kuuluvasta ampuma-aseesta mainitaan tarpeelliset tiedot. – –

– –

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien ampuma-aseiden omistajat voidaan selvittää milloin tahansa. – –”

12

Direktiivin 91/477 4 a artiklan sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltiot voivat sallia ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon ainoastaan henkilöille, joille on myönnetty siihen lupa, tai luokkiin C ja D kuuluvien ampuma-aseiden osalta henkilöille, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti nimenomainen oikeus hankkia ja pitää hallussa tällaisia ampuma-aseita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista.”

13

Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Rajoittamatta 3 artiklan soveltamista jäsenvaltiot voivat sallia ampuma-aseiden hankinnan ja hallussapidon ainoastaan henkilöille, joilla on siihen hyväksyttävä peruste ja

Jäsenvaltiot voivat peruuttaa ampuma-aseen hallussapitoluvan, jos jokin edellytyksistä, joiden perusteella lupa on myönnetty, ei enää täyty.

– –”

14

Direktiivin 6 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet kieltääkseen A luokan ampuma-aseiden ja ampumatarvikkeiden hankinnan ja hallussapidon. – –

– –”

15

Direktiivin 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   B luokan ampuma-asetta ei saa hankkia jäsenvaltion alueella ilman jäsenvaltion hankkijalle antamaa lupaa.

– –

2.   B luokan ampuma-asetta ei saa pitää hallussa jäsenvaltion alueella ilman jäsenvaltion haltijalle antamaa lupaa. Jos haltija on toisen jäsenvaltion asukas, kyseiselle jäsenvaltiolle on ilmoitettava asiasta.

– –”

16

Saman direktiivin 8 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   C luokan ampuma-asetta ei saa pitää hallussa ilman, että haltija tekee siitä ilmoituksen sen jäsenvaltion viranomaisille, jossa asetta pidetään hallussa.

– –

3.   Jos jäsenvaltio kieltää tai tekee luvanvaraiseksi alueellaan B, C tai D luokan ampuma-aseen hankinnan ja hallussapidon, sen on ilmoitettava siitä muille jäsenvaltioille, joiden on nimenomaan mainittava asiasta, jos ne myöntävät – – ampuma-asepassin tällaiselle aseelle 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti.”

17

Direktiivin 91/477 11 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Ampuma-aseita saa siirtää jäsenvaltiosta toiseen ainoastaan seuraavissa kohdissa säädetyn menettelyn mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 12 artiklan soveltamista. Näitä säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun ampuma-aseen siirto on seurausta postimyynnistä.

– –

3.   – – ampuma-aseiden – – siirron osalta, jokaisen jäsenvaltion on myönnettävä asekauppiaille oikeus toteuttaa ampuma-aseiden siirtoja omalta alueeltaan toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle asekauppiaalle ilman 2 kohdan mukaista ennakkolupaa. Tässä tarkoituksessa jäsenvaltio antaa luvan, joka on voimassa enintään kolme vuotta ja joka voidaan koska tahansa keskeyttää tai peruuttaa perustellulla päätöksellä. – –

– –”

18

Direktiivin 12 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudateta, ampuma-aseen hallussapito matkalla kahden tai useamman jäsenvaltion läpi sallitaan ainoastaan, jos se, jota asia koskee, on saanut luvan mainituilta jäsenvaltioilta.

Jäsenvaltiot voivat myöntää tämän luvan yhtä tai useampaa matkaa varten ja enintään yhdeksi vuodeksi, jonka jälkeen lupa voidaan uudistaa. Nämä luvat on merkittävä – – ampuma-asepassiin, joka matkustajan on esitettävä aina jäsenvaltioiden viranomaisten pyynnöstä.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, metsästäjät voivat pitää hallussaan yhtä tai useampaa C ja D luokan ja urheiluampujat B, C ja D luokan ampuma-asetta ilman ennakkolupaa matkalla kahden tai useamman jäsenvaltion läpi harjoittaakseen toimintaansa, sillä edellytyksellä, että heillä on – – ampuma-asepassi, jossa tämä ase tai nämä aseet mainitaan, ja että he voivat osoittaa matkansa syyn erityisesti esittämällä kutsun tai muun todisteen metsästys- tai urheiluammuntatoiminnastaan määräjäsenvaltiossa.

Jäsenvaltiot eivät saa asettaa – – ampuma-asepassin hyväksymisen ehdoksi maksun tai korvauksen suorittamista.

Tätä poikkeusta ei kuitenkaan sovelleta matkoihin jäsenvaltioon, joka 8 artiklan 3 kohdan nojalla kieltää kyseisen ampuma-aseen hankinnan ja hallussapidon tai tekee siitä luvanvaraisen; tässä tapauksessa siitä on tehtävä nimenomainen merkintä – – ampuma-asepassiin.

– –”

19

Kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa II kohdan A alakohdassa on esineluettelo, jossa on seuraavat luokat: ”A luokka – Kielletyt ampuma-aseet”, ”B luokka – Luvanvaraiset ampuma-aseet”, ”C luokka – Ampuma-aseet, joista on tehtävä ilmoitus” ja ”D luokka – Muut ampuma-aseet” ja joita on sillä perusteella lähtökohtaisesti pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuina tuliaseina tai ampuma-aseina.

20

Direktiivin 91/477 liitteessä II täsmennetään tiedot, jotka ampuma-asepassin on sisällettävä, ja vaaditaan, että ampuma-asepassissa on mainittava seuraavaa:

”’Oikeus matkustaa toiseen jäsenvaltioon tässä asepassissa mainittujen B, C ja D luokkiin kuuluvan aseen tai aseiden kanssa edellyttää vierailun kohteena olevan jäsenvaltion ennakkolupaa/ennakkolupia. Tämä lupa tai nämä luvat voidaan merkitä asepassiin.

Yllä tarkoitettu ennakkolupamenettely ei ole välttämätön metsästyskäyttöön tarkoitetun, C tai D luokan aseen osalta tai luokkiin B, C tai D kuuluvan, urheilukäyttöön tarkoitetun aseen osalta, jos matkustajalla on asepassi ja hän voi esittää matkan syyn.’

Jos jokin jäsenvaltio on ilmoittanut muille jäsenvaltioille [tämän direktiivin] 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti, että joidenkin B, C tai D luokkiin kuuluvien aseiden hallussapito on kiellettyä tai luvanvaraista, asepassiin on liitettävä seuraavat maininnat:

’Matkustaminen – – (valtioon/valtioihin) aseen kanssa (aseen tunnistustiedot) on kiellettyä.’

’Matkustaminen – – (valtioon/valtioihin) aseen kanssa (aseen tunnistustiedot) on luvanvaraista’.”

21

Direktiivin 2008/51 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Direktiivi [91/477] oli sisämarkkinoiden tukitoimenpide. Sillä saatetaan keskenään tasapainoon sitoumus taata tietty liikkumisvapaus [unionin] sisällä eräille ampuma-aseille ja toisaalta tarve säännellä mainittua vapautta tietyin tämäntyyppisiin tuotteisiin mukautetuin turvallisuustakein.”

22

Buhagiar ym. ovat Gibraltar Target Shooting Association ‑nimisen urheiluampumaseuran jäseniä. Buhagiar osoitti ampumaseuran puheenjohtajana 19.5.2015 Gibraltarin oikeusministerille kirjeen, jossa hän pyysi tätä myöntämään ampuma-asepassin kullekin pääasian kantajalle.

23

Gibraltarin oikeusministeri vastasi 2.6.2015, että Gibraltarin hallitus oli päättänyt olla ryhtymättä toimenpiteisiin direktiivin 91/477 saattamiseksi osaksi Gibraltarin lainsäädäntöä, sillä sekä komission että Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kannan mukaan direktiiviä ei sovelleta Gibraltarin alueeseen, koska sen tarkoituksena on helpottaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Oikeusministeri vastasi tämän perusteella, ettei hän voinut myöntää pyydettyjä ampuma-asepasseja. Buhagiar ym. saattoivat kielteisen päätöksen Supreme Court of Gibraltarin (Gibraltarin ylin tuomioistuin) käsiteltäväksi.

24

Kyseisen tuomioistuimen mukaan unionin oikeutta sovelletaan SEUT 355 artiklan 3 kohdan perusteella Gibraltarin alueeseen täysimääräisesti vuoden 1972 liittymisasiakirjan 28–30 artiklassa määrättyjä poikkeuksia lukuun ottamatta. Liittymisasiakirjan 29 artiklan, luettuna yhdessä sen liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, mukaan Gibraltar on suljettu unionin tullialueen ulkopuolelle, ja unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt, että direktiivejä, joiden oikeudellinen perusta on SEUT 114 artikla tai SEUT 115 artikla ja joiden pääasiallinen tarkoitus on tavaroiden vapaa liikkuvuus, ei sovelleta Gibraltarin alueeseen.

25

Pääasian kantajat väittävät kuitenkin ensinnäkin, että kun otetaan huomioon vuoden 1972 liittymisasiakirjassa määrättyjen poikkeusten tavoite ja se, että näitä poikkeuksia on tulkittava suppeasti, Gibraltarin alueeseen on sovellettava tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia unionin oikeuden sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät vaaranna näiden poikkeusten tarkoitusta. Heidän mukaansa näin on direktiivin 91/477 niiden säännösten osalta, jotka koskevat ampuma-asepassia ja joista metsästäjien ja urheiluampujien on tarkoitus hyötyä, koska tällainen asiakirja myönnetään yksinomaan jäsenvaltioiden välisiin matkoihin, jotta kyseiset henkilöt voisivat osallistua urheilutapahtumiin. Ampuma-asepassin myöntämiseen ei liity ampuma-asepassin kohteena olevia tavaroita eli ampuma-aseita koskevia liiketoimia.

26

Pääasian kantajat toteavat seuraavaksi, että ampuma-asepassia koskevien direktiivin 91/477 säännösten tarkoituksena on helpottaa metsästäjien ja urheiluampujien palvelujen tarjoamisen ja vastaanottamisen vapautta jäsenvaltioiden välillä. Näitä säännöksiä on sovellettava tämän perusteella Gibraltarin alueeseen, mikä tarkoittaa, että toimivaltaiset viranomaiset ovat velvollisia panemaan säännökset täytäntöön Gibraltarin alueella sovellettavalla kansallisen oikeuden toimella. Jos näin ei tehdä, tämä johtaa Gibraltarilla asuvien metsästäjien ja urheiluampujien syrjintään, jolla rikotaan SEUT 56 artiklaa, koska heille aiheutuu lisäkuluja ja hallinnollisia viivästyksiä heidän matkustaessaan unionissa aseineen osallistuakseen metsästys- tai ammuntatapahtumiin ja ‑kilpailuihin. Tällaisessa yhteydessä käytettäviä ampuma-aseita ei nimittäin voida nähdä kaupan kohteena olevina tavaroina, vaan ne on katsottava urheiluvälineiksi, jotka ovat välttämättömiä tällaisia tapahtumia tai kilpailuja varten.

27

Buhagiar ym. väittävät, että ampuma-asepassia koskevat direktiivin 91/477 säännökset koskevat henkilöiden vapaata liikkuvuutta, kuten direktiivin johdanto-osan seitsemännessä perustelukappaleessa vahvistetaan. Direktiivi perustuu tältä osin väärään oikeudelliseen perustaan, koska se on annettu ETY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan 1 kohdan perusteella. ETY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan 2 kohdan, jonka sisältö vastaa pääosin EY 95 artiklan 2 kohdan ja SEUT 114 artiklan 2 kohdan sisältöä, nojalla näiden artiklojen 1 kohdassa tarkoitettua lainsäädäntömenettelyä ei nimittäin voida noudattaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien unionin toimien antamiseksi. Pääasian kantajat riitauttavat näin ollen ampuma-asepassia koskevien direktiivin 91/477 säännösten tai koko direktiivin pätevyyden.

28

Supreme Court of Gibraltar päätti tässä tilanteessa lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää näillä kolmella kysymyksellään, jotka on tutkittava yhdessä, unionin tuomioistuinta täsmentämään, missä laajuudessa Gibraltar on jätetty vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artiklassa, luettuna yhdessä kyseisen asiakirjan liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, unionin tullialueen ulkopuolelle, ja tutkimaan tässä yhteydessä, voidaanko Gibraltarin alueeseen soveltaa ampuma-asepassia koskevia direktiivin 91/477 säännöksiä siltä osin kuin ne koskevat metsästäjiä ja urheiluampujia.

30

Aivan ensimmäiseksi pääasian kohteesta, eli kieltäytymisestä hyväksymästä Buhagiar ym:iden esittämää pyyntöä siitä, että heille myönnettäisiin ampuma-asepassi metsästäjien ja urheiluampujien jäsenvaltioiden välillä siirtämiä ampuma-aseita koskevassa yksinkertaistetussa menettelyssä, on täsmennettävä, että direktiivin 91/477 se säännös, joka pääasian kantajien mukaan olisi pitänyt panna täytäntöön Gibraltarin alueella, on direktiivin 12 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä 1 artiklan 4 kohdan ja direktiivin liitteen II kanssa, eli säännös, jossa säädetään ampuma-asepassin käytöstä tässä yhteydessä. Näissä kahdessa viimeksi mainitussa säännöksessä määritetään ampuma-asepassin käsite ja sen sisältö.

31

Toiseksi on niin, että vaikka unionin oikeutta sovelletaan lähtökohtaisesti Gibraltarin alueeseen SEUT 355 artiklan 3 kohdan nojalla, tiettyjä unionin toimia ei kuitenkaan sovelleta siellä vuoden 1972 liittymisasiakirjan mukaan sen erityisen oikeudellisen aseman ja erityisesti sen aseman vuoksi, joka sillä on vapaasatamana (ks. vastaavasti tuomio 21.7.2005, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C‑349/03, EU:C:2005:488, 41 kohta ja tuomio 13.6.2017, The Gibraltar Betting and Gaming Association, C‑591/15, EU:C:2017:449, 29 ja 30 kohta).

32

Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut 23.9.2003 antamansa tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑30/01, EU:C:2003:489) 59 kohdassa, Gibraltarin jättäminen unionin tullialueen ulkopuolelle vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artiklassa, luettuna yhdessä kyseisen asiakirjan liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, merkitsee sitä, ettei Gibraltariin sovelleta tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä eikä unionin johdetun oikeuden sellaisia säännöksiä, joiden tarkoituksena on varmistaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentäminen EY 94 ja EY 95 artiklan, joista on tullut SEUT 114 ja SEUT 115 artikla, mukaisesti.

33

Tätä päätelmää ei mainitussa tuomiossa horjuttanut se, että tuomioon johtaneessa pääasiassa kyseessä olleet direktiivit, joilla pääasiallisesti tavoiteltiin tavaroiden kauppaan kohdistuvien esteiden poistamista ja jotka perustuivat EY 94 ja EY 95 artiklaan, sisälsivät säännöksiä ympäristönsuojelusta, joka on ala, jolla unionin oikeuden sääntöjä lähtökohtaisesti sovelletaan Gibraltarin alueeseen (ks. tästä tuomio 23.9.2003, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C‑30/01, EU:C:2003:489, 61 ja 62 kohta).

34

Unionin tuomioistuin on kylläkin täsmentänyt tästä, että se, ettei tällaisia direktiivejä sovelleta Gibraltariin, voi vaarantaa unionin muiden politiikkojen johdonmukaisuuden silloin, kun näillä direktiiveillä pyritään myös – liitännäisesti – näihin muihin politiikkoihin, kuten ympäristöpolitiikkaan, liittyviin tavoitteisiin. Tällaisen riskin olemassaolo ei voi kuitenkaan johtaa siihen, että näiden direktiivien, joilla pääasiallisesti pyritään tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyviin tavoitteisiin, alueellista soveltamisalaa laajennettaisiin perussopimuksissa ja vuoden 1972 liittymisasiakirjassa asetettujen rajojen ulkopuolelle (ks. vastaavasti tuomio 23.9.2003, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C‑30/01, EU:C:2003:489, 63 kohta).

35

Näistä seikoista seuraa yhtäältä, että kun unionin toimen pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentäminen SEUT 114 ja SEUT 115 artiklan mukaisesti, toimea ei voida soveltaa Gibraltarin alueeseen, vaikka sillä pyritään liitännäisesti yhteen tai useampaan unionin muihin politiikkoihin liittyvistä tavoitteista.

36

Toisaalta – vastoin sitä, mitä Buhagiar ym. näyttävät katsovan, ja kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 54 ja 55 kohdassa – on todettava, että unionin toimen pääasiallista tavoitetta on tarkasteltava ratkaistaessa, sovelletaanko tätä toimea sellaiseen alueeseen, joka on suljettu unionin oikeuden alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle tietyn alan osalta.

37

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämät kysymykset on tutkittava edellä olevien toteamusten valossa.

38

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee näillä kysymyksillään, onko vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artiklaa, luettuna yhdessä sen liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, tulkittava siten, että direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ja liitteen II kanssa, sovelletaan Gibraltarin alueeseen joko sillä perusteella, että sen tarkoituksena on helpottaa palvelujen tarjoamisen vapautta tai henkilöiden vapaata liikkuvuutta, tai sillä perusteella, että vaikka se koskee tavaroiden vapaata liikkuvuutta, se ei koske ampuma-aseiden kauppaa eikä niihin liittyviä liiketoimia.

39

Jos direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohtaa olisi tulkittava siten, että sen tavoitteena on helpottaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma tämän säännöksen tai koko direktiivin 91/477 pätevyydestä siitä syystä, että direktiiviä varten valittu oikeudellinen perusta olisi tällöin virheellinen, koska se perustuu ETY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan 1 kohtaan, josta tuli EY 95 artiklan 1 kohta, jonka perusteella direktiivi 2008/51, jolla direktiiviä 91/477 muutettiin, annettiin ja josta on myöhemmin tullut SEUT 114 artiklan 1 kohta, vaikka ETY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan 2 kohdassa, josta on tullut EY 95 artiklan 2 kohta ja myöhemmin SEUT 114 artiklan 2 kohta, suljetaan pois henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien säännösten antaminen näiden artiklojen 1 kohdan perusteella.

40

Ensinnäkin tarkasteltaessa kysymystä siitä, voidaanko direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ja liitteen II kanssa, soveltaa Gibraltariin sillä perusteella, että sen tarkoituksena on helpottaa palvelujen tarjoamisen vapautta tai henkilöiden vapaata liikkuvuutta, on selvitettävä tämän direktiivin pääasiallinen tavoite, kuten tämän tuomion 36 kohdassa on todettu.

41

Siltä osin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on epävarma oikeudellisen perustan, jolle direktiivi 91/477 perustuu, valinnasta, on todettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin toimen oikeudellisen perustan valinnan on perustuttava sellaisiin objektiivisiin seikkoihin, jotka voivat olla tuomioistuimen suorittaman valvonnan kohteena ja joihin kuuluvat toimen tarkoitus ja sisältö. Jos kyseessä olevaa tointa tarkasteltaessa ilmenee, että sillä on kaksi eri tarkoitusta tai että siinä on kahdenlaisia tekijöitä, ja jos toinen näistä on yksilöitävissä toimen pääasialliseksi tai määrääväksi tarkoitukseksi tai tekijäksi, kun taas toinen on ainoastaan liitännäinen, on käytettävä yhtä ainoaa oikeudellista perustaa, toisin sanoen sitä, jota toimen pääasiallinen tai määräävä tarkoitus tai tekijä edellyttää (tuomio 6.5.2014, komissio v. parlamentti ja neuvosto, C‑43/12, EU:C:2014:298, 29 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on yksilöitävä direktiivin 91/477 pääasiallinen tarkoitus ja tutkittava sen sisältö.

43

Direktiivin tarkoituksesta on todettava, että sen johdanto-osan toisesta, kolmannesta ja neljännestä perustelukappaleesta käy ilmi, että se on annettu sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja että tässä yhteydessä kuljetettavien tavaroiden ja henkilöiden turvallisuustarkastusten poistaminen edellytti muun muassa lainsäädäntöjen lähentämistä sellaisen ampuma-aseita koskevan tehokkaan sääntelyn avulla, jolla pyritään toteuttamaan aseiden hankinnan, hallussapidon ja siirtämisen valvonta jäsenvaltioissa (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, Zeman, C‑543/12, EU:C:2014:2143, 42 ja 43 kohta). Tällainen osittain yhdenmukaistettu sääntely lisää direktiivin johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan jäsenvaltioiden välistä keskinäistä luottamusta henkilöiden yleisen turvallisuuden takaamisen alalla.

44

Kyseisen direktiivin johdanto-osan kuudennen perustelukappaleen mukaisesti kulku jäsenvaltiosta toiseen aseistettuna pitää kieltää ja poikkeukset tästä periaatteesta ovat hyväksyttyjä ainoastaan, jos on olemassa menettely, joka antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden olla tietoisia ampuma-aseen tuonnista alueelleen. Seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan, että joustavampia sääntöjä on kuitenkin annettava metsästyksen ja urheilukilpailujen osalta, jotta henkilöiden vapaata liikkuvuutta ei haitattaisi tarpeettomasti.

45

Direktiivin 91/477 sisällöstä on todettava, että direktiivin 1 artiklassa, joka on direktiivin soveltamisalaa koskevassa 1 luvussa, määritellään tietyt siinä käytetyt käsitteet, kuten ”tuliase” tai ”ampuma-ase” ja ”asekauppias” sekä ”ampuma-asepassi”, jolla kyseisen artiklan 4 kohdan mukaan pääasiallisesti tarkoitetaan asiakirjaa, jonka jäsenvaltioiden viranomaiset myöntävät pyynnöstä henkilölle, josta tulee laillisesti ampuma-aseen haltija ja käyttäjä. Säännöksessä täsmennetään vielä, että ampuma-asepassi on henkilökohtainen asiakirja, jossa mainitaan ampuma-ase tai ampuma-aseet, joiden haltija ja käyttäjä ampuma-asepassin haltija on, ja että ampuma-asepassin on aina oltava ampuma-aseen käyttäjän hallussa, kun taas ampuma-asepassin sisältö määritellään tarkemmin kyseisen direktiivin liitteessä II.

46

Direktiivin 91/477 2 luku, jonka otsikko on ”Ampuma-aseita koskevien lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen”, sisältää säännöksiä, joissa säädetään ampuma-aseiden hallussapitoa ja hankintaa koskevien jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen yhdenmukaistamisesta.

47

Direktiivin 91/477 3 luvussa, jonka otsikko on ”Aseiden liikkuvuutta [unionissa] koskevat säännöt”, säädetään periaatteesta, jonka mukaan ampuma-aseiden siirtäminen jäsenvaltiosta toiseen on kiellettyä, ellei siinä noudateta direktiivin 11 artiklassa säädettyä menettelyä, jossa säädetään siitä, että jäsenvaltion, jossa aseet ovat, on annettava ennakkolupa suunniteltuun siirtämiseen sen jälkeen kun tämän jäsenvaltion viranomaiset ovat tarkastaneet, että siirron turvallisuusedellytyksiä noudatetaan. Direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jollei 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudateta, ampuma-aseen hallussapito matkalla, jossa kuljetaan kahden tai useamman jäsenvaltion läpi, sallitaan ainoastaan, jos se, jota asia koskee, on saanut luvan jokaiselta näistä jäsenvaltioista, ja että tällainen lupa on merkittävä ampuma-asepassiin.

48

Direktiivin 12 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tämän artiklan 1 kohdasta poiketen metsästäjät voivat pitää hallussaan yhtä tai useampaa C ja D luokan ja urheiluampujat B, C ja D luokan asetta ilman ennakkolupaa kahden tai useamman jäsenvaltion läpi tehtävällä matkalla harjoittaakseen toimintaansa sillä ehdolla, että heillä on ampuma-asepassi, jossa mainitaan tämä ase tai nämä aseet, ja että he voivat perustella matkansa syyn.

49

Näistä direktiivin 91/477 osista seuraa, että kyseinen direktiivi on annettu – kuten direktiivin 2008/51 johdanto-osan ensimmäisestä perustelukappaleesta käy ilmi – ”sisämarkkinoiden tukitoimenpiteenä”, jolla paitsi varmistetaan Euroopan kansalaisten hyväksi korkea turvataso myös myötävaikutetaan sellaisten edellytysten luomiseen, joiden johdosta jäsenvaltioiden välisiltä rajoilta voidaan poistaa valvonta ottamalla käyttöön vähimmäisharmonisointia koskevat säännökset siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden hankinnan ja hallussapidon ja niiden jäsenvaltioiden välillä tapahtuvan siirtämisen osalta.

50

Direktiivin sisällöstä käy erityisesti ilmi, että direktiivillä pyritään yhtäältä lähentämään jäsenvaltioiden säännöksiä, jotka koskevat edellytyksiä, joiden mukaisesti eri luokkiin kuuluvia ampuma-aseita voidaan hankkia ja pitää hallussa, ja siinä säädetään turvallisuusvaatimusten perusteella, että tietyntyyppisten ampuma-aseiden hankkiminen on kiellettävä.

51

Toisaalta direktiiviin sisältyy sääntöjä, joiden tarkoituksena on yhdenmukaistaa siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden liikkuvuutta koskevat jäsenvaltioiden hallinnolliset toimenpiteet, jolloin perusperiaatteena on – edelleen yleisen turvallisuuden korkean tason varmistamisen takia – ampuma-aseiden liikkumisen kieltäminen, ellei niiden osalta noudateta direktiivissä säädettyjä menettelyitä.

52

Edellä olevista seikoista seuraa, että direktiivi 91/477 on toimenpide, jonka tarkoituksena on varmistaa tavaroiden eli siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden vapaan liikkuvuuden osalta jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentäminen ja säännellä mainittua vapautta näiden tavaroiden luonteeseen mukautetuin turvallisuustakein.

53

Pääasian kantajien argumentit, joiden mukaan direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ja liitteen II kanssa, tarkoituksena on helpottaa metsästäjien ja urheiluampujien palvelujen tarjoamisen ja vastaanottamisen vapautta tai henkilöiden vapaata liikkuvuutta, eivät horjuta tätä toteamusta.

54

Tästä on tärkeää huomauttaa, että ampuma-aseista ihmisten turvallisuudelle aiheutuvan vaaran takia niiden vapaa liikkuvuus voidaan saavuttaa ainoastaan rajaamalla tiukasti ne edellytykset, joiden mukaisesti ampuma-aseita siirretään jäsenvaltioiden välillä ja joihin kuuluu periaate, jonka mukaan niiden jäsenvaltioiden, joita tällaisten tavaroiden siirto koskee, on annettava siirtoon ennakkolupa.

55

Unionin lainsäätäjä on halunnut, että tiettyihin ampuma-aseiden siirtoihin ei välttämättä tarvita tällaista lupaa, koska voidaan osoittaa, että niistä aiheutuu vähemmän vaaraa yleiselle turvallisuudelle. Tällaisiin siirtoihin kuuluvat direktiivin 91/477 11 artiklan 3 kohdassa olevat, asekauppiaiden toteuttamat siirrot. Tämän järjestelmän soveltamisen edellytyksenä on asekauppiaille myönnetty erityislupa, minkä lisäksi heidän toimintaansa sovelletaan direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa säädettyä tiukkaa valvontaa. Samalla tavalla direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen siirtojen toteuttajina ovat metsästäjät ja urheiluampujat, eli kyseessä on sellaisten ampuma-aseiden haltijoiden luokka, joilla oletetaan olevan heidän harjoittamansa toiminnan takia legitiimejä ja helposti erityisesti ampuma-asepassin – jota he ovat velvollisia pitämään aina mukanaan – avulla tarkastettavia syitä suorittaa ampuma-aseiden siirtoja.

56

Unionin lainsäätäjä on ottanut näin ollen huomioon yleisen turvallisuuden vaatimukset ja säätänyt joustavammista säännöistä metsästyksen ja urheilukilpailutoiminnan harjoittamista varten tarkoitettujen ampuma-aseiden siirtojen osalta, koska – kuten direktiivin 91/477 johdanto-osan seitsemännestä perustelukappaleesta käy ilmi – direktiivillä aikaansaadut yhdenmukaistetut puitteet voivat vaikuttaa negatiivisesti sellaisten henkilöiden, jotka haluavat siirtää ampuma-aseita legitiimejä tarkoituksia varten, muiden perusvapauksien käyttämiseen.

57

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt tällaisessa yhteydessä, että ampuma-asepassin tarkoitus on sallia metsästäjien ja urheiluampujien vapaa liikkuminen aseidensa kanssa jäsenvaltiosta toiseen, ja korostanut, että direktiivin 91/477 1 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 12 artiklan 2 kohdan kanssa, pääasiallisena tarkoituksena on helpottaa metsästyksen tai urheiluammunnan harjoittamiseen tarkoitettujen aseiden liikkumista (ks. vastaavasti tuomio 4.9.2014, Zeman, C‑543/12, EU:C:2014:2143, 39, 52 ja 57 kohta).

58

Näin ollen on niin, että vaikka direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohdassa säädetyn kaltaisella yksinkertaistetulla menettelyllä, jossa käytetään ampuma-asepassia, saattaa olla positiivisia vaikutuksia palvelujen tarjoamisen vapauteen ja henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen metsästyksen ja urheiluammunnan alalla, tosiasia on, että säännöksellä osaltaan edistetään tämän direktiivin pääasiallista tavoitetta, joka ei ole helpottaa näitä vapauksia vaan säätää siviilitarkoituksiin tarkoitettujen ampuma-aseiden hankinnasta ja hallussapidosta ja näiden ampuma-aseiden vapaasta liikkuvuudesta unionissa.

59

Näin ollen ei voida katsoa, että direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä 1 artiklan 4 kohdan ja direktiivin liitteen II kanssa, on sovellettava Gibraltariin sillä perusteella, että kyseisen säännöksen tarkoituksena ei ole helpottaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

60

Samalla tavoin direktiivin 91/477 – tämän tuomion 41 kohdassa mieleen palautetun oikeuskäytännön mukaisesti suoritetussa – analyysissä, jossa yksilöidään direktiivin pääasiallinen tarkoitus ja tutkitaan sen sisältö, ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat direktiivin pätevyyteen siksi, että unionin lainsäätäjä on päättänyt antaa kyseisen direktiivin ETY:n perustamissopimuksen 100 a artiklan 1 kohdan nojalla ja direktiivin 2008/51 EY 95 artiklan 1 kohdan nojalla.

61

Toiseksi sitä koskevasta kysymyksestä, sovelletaanko direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ja liitteen II kanssa, Gibraltariin sillä perusteella, että vaikka tämä säännös koskee tavaroiden vapaata liikkuvuutta, se ei koske ampuma-aseiden kauppaa eikä niihin liittyviä liiketoimia, on täsmennettävä, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin yhtyy siihen lähtökohtaan, jonka mukaan vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artiklassa, luettuna yhdessä kyseisen asiakirjan liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, määrätty Gibraltarin poissulkeminen merkitsee periaatteessa sitä, ettei Gibraltarin alueeseen sovelleta unionin toimia, joiden pääasiallisena tarkoituksena on varmistaa jäsenvaltioiden säännösten lähentäminen tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta, 23.9.2003 annettuun tuomioon komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑30/01, EU:C:2003:489) perustuvan oikeuskäytännön mukaisesti.

62

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä, miten pääasian kantajien niihin argumentteihin olisi suhtauduttava, joiden mukaan poikkeusten suppeaa tulkintaa koskevasta yleisestä periaatteesta seuraa, että direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohdan, luettuna yhdessä direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ja liitteen II kanssa, kaltaisia säännöksiä voidaan soveltaa tähän alueeseen sillä perusteella, että ne eivät koske tavaroiden vapaata liikkuvuutta kaupallisessa yhteydessä ja että ne kuuluvat näin ollen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien toimenpiteiden sellaiseen ryhmään, joka ei vaaranna niitä – tämän tuomion 31 kohdassa mainittuja – etuja, joita tällä poikkeuksella pyritään turvaamaan.

63

On selvää, että vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artikla on poikkeus SEUT 355 artiklan 3 kohdassa olevasta säännöstä, jonka mukaan unionin oikeutta sovelletaan Gibraltariin, ja että tätä poikkeusta on – kuten 21.7.2005 annetun tuomion komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑349/03, EU:C:2005:488) 43 ja 51 kohdassa on korostettu, tulkittava suppeasti siten, että sen soveltamisala rajoitetaan siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä niiden etujen turvaamiseksi, joita Gibraltar saa tämän määräyksen perusteella suojata.

64

On silti korostettava, että unionin tuomioistuinta ei ollut pyydetty edellä olevassa tuomion kohdassa mainittuun tuomioon johtaneessa asiassa lausumaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien unionin toimien asemasta tämän poikkeuksen valossa, toisin kuin 23.9.2003 annettuun tuomioon komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (C‑30/01, EU:C:2003:489) johtaneessa asiassa.

65

Tästä seuraa, että vaikka tämän tuomion 63 kohdan mukaisesti vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artiklaa on tulkittava suppeasti, tämä ei tarkoita sitä, että pääasian kantajien väitteen mukaisesti olisi unionin säännöksiä, joita olisi sovellettava Gibraltarin alueeseen siitä huolimatta, että niillä osaltaan edistetään toimen pääasiallista tavoitetta, joka on varmistaa jäsenvaltioiden säännösten yhdenmukaistaminen tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta.

66

Tässä yhteydessä on tärkeää palauttaa mieleen, että SEUT 28 artiklan 1 kohdan, joka on EUT-sopimuksen kolmannen osan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevassa II osastossa, mukaan tulliunioni käsittää kaiken tavaroiden kaupan. Tulliliitto edellyttää välttämättä, että tavaroiden vapaa liikkuvuus varmistetaan jäsenvaltioiden välillä ja yleisesti tulliliiton alueella (tuomio 23.9.2003, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, C‑30/01, EU:C:2003:489, 53 kohta).

67

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisessä määräyksessä tarkoitettuina ”tavaroina” on pidettävä tuotteita, jotka voidaan arvioida rahassa ja jotka voivat sellaisenaan olla liiketoimien kohteena. Tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia EUT-sopimuksen määräyksiä sovelletaan kuitenkin lähtökohtaisesti siitä riippumatta, kuljetetaanko kyseisiä tavaroita rajojen yli myynti- tai jälleenmyyntitarkoituksessa vai henkilökohtaiseen käyttöön tai kulutukseen (ks. vastaavasti tuomio 7.3.1989, Schumacher, 215/87, EU:C:1989:111, 22 kohta ja tuomio 3.12.2015, Pfotenhilfe-Ungarn, C‑301/14, EU:C:2015:793, 47 kohta).

68

Koska unionin johdetulla oikeudella on näin ollen lähtökohtaisesti sama soveltamisala kuin perussopimuksilla itsellään (ks. analogisesti tuomio 15.12.2015, parlamentti ja komissio v. neuvosto, C‑132/14–C‑136/14, EU:C:2015:813, 77 kohta) ja koska Gibraltarin unionin tullialueen ulkopuolelle jättämisen tulkitseminen suppeasti ei voi unionin oikeuden yhtenäistä soveltamista vaarantamatta johtaa tulkintaan, jonka mukaan tavaroiden vapaan liikkuvuuden soveltamisala olisi suhteissa Gibraltariin rajoitetumpi kuin EUT-sopimuksen määräyksistä seuraava soveltamisala, siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden siirtoa koskevien direktiivin 91/477 säännösten on katsottava kuuluvan tavaroiden vapaan liikkuvuuden piiriin riippumatta siitä, onko siirrot suoritettu kaupallisessa yhteydessä, mukaan lukien asekauppiaiden välityksellä tai postimyynnin kautta suoritetut siirrot, vai tällaisen kaupallisen yhteyden ulkopuolella, nimittäin silloin, kun yksityiset henkilöt, erityisesti metsästäjät ja urheiluampujat, siirtävät ampuma-aseita harjoittamiensa toimintojen yhteydessä tapahtuvaa käyttöä varten.

69

Tästä seuraa, että direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ja liitteen II kanssa, ei sovelleta Gibraltarin alueeseen, vaikka tämä unionin oikeuden säännös ei koske ampuma-aseiden kauppaa eikä niihin liittyviä liiketoimia.

70

Lisäksi on todettava, että toisin kuin pääasian kantajat väittävät kirjallisissa huomautuksissaan, se, sovelletaanko tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien säännösten yhdenmukaistamista koskevia unionin toimia Gibraltarin alueeseen, ei voi riippua niistä syistä, joiden takia nämä tavarat siirretään. Jos näin olisi, tämä johtaisi – kuten Gibraltarin hallitus ja Euroopan komissio ovat todenneet unionin tuomioistuimessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä ja kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 73 kohdassa – oikeudellisesti epävarmaan tilanteeseen määriteltäessä Gibraltarin alueeseen sovellettavia tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä ja voisi myös vaarantaa niitä etuja, joita Gibraltarille pyritään turvaamaan vuoden 1972 liittymisasiakirjassa tunnustetulla järjestelmällä.

71

Edellä olevasta seuraa yhtäältä, että direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn täytäntöönpanoa ei voida tarkastella tällä direktiivillä käyttöön otetun aseiden hankinnan ja hallussapidon valvontaa koskevan lainsäädännön, joka on osittain yhdenmukaistettu, ulkopuolella.

72

Toisaalta direktiivin 91/477 niiden säännösten täytäntöönpano Gibraltarin alueella, jotka ovat välttämättömiä ampuma-asepassin tehokkaan ja luotettavan toiminnan varmistamiseksi edellä mainitun menettelyn yhteydessä ja henkilöiden korkean turvatason takaamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi, edellyttäisi, että huomattava määrä kyseisen direktiivin säännöksistä olisi pantava täytäntöön, mikä laajentaisi perusteettomasti unionin oikeuden alueellista soveltamisalaa.

73

Kaikkien edellä olevien seikkojen perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että vuoden 1972 liittymisasiakirjan 29 artiklaa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä I olevan I osan 4 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että direktiivin 91/477 12 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä direktiivin 1 artiklan 4 kohdan ja liitteen II kanssa, ei sovelleta Gibraltarin alueeseen. Näiden kysymysten tutkinnassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka vaikuttaisivat tämän direktiivin pätevyyteen.

74

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: