1

Euroopan komissio vaatii valituksellaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen 16.3.2016 antaman tuomion Xinyi PV Products (Anhui) Holdings v. komissio (T‑586/14, EU:T:2016:154; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla se kumosi lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 13.5.2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 470/2014 (EUVL 2014, L 142, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) siltä osin kuin tämä asetus koski Xinyi PV Products (Anhui) Holdings Ltd:tä.

2

Pääasian tosiseikkojen tapahtumisaikaan säännökset Euroopan unionin toimenpiteistä polkumyyntiä vastaan sisältyivät polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 1225/2009 (EYVL 2009, L 343, s. 51; jäljempänä perusasetus). Kyseinen asetus on kumottu polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8.6.2016 annetulla neuvoston asetuksella (EU) 2016/1036 (EUVL 2016, L 176, s. 21).

3

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa säädettiin seuraavaa:

– –

– –”

4

Asian tausta, sellaisena kuin se käy ilmi valituksenalaisesta tuomiosta, voidaan tiivistää seuraavasti.

5

Xinyi PV on aurinkopaneeleissa käytettävän lasin Kiinaan sijoittautunut valmistaja ja viejä. Kantajan ainoa osakas on Hongkongiin (Kiina) sijoittautunut Xinyi Solar (Hong Kong) Ltd ‑yhtiö, joka on noteerattu Hongkongin pörssissä.

6

15.1.2013 tehdyn kantelun johdosta komissio pani 28.2.2013 vireille polkumyyntitutkimuksen, joka koski tiettyjen Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonteja.

7

Xinyi PV esitti 21.5.2013 komissiolle pyynnön, että sille myönnetään perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettu markkinataloudessa toimivan yrityksen asema (jäljempänä markkinatalouskohtelu), jotta sen osalta normaaliarvo määritetään kyseisen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti, eikä niin sanotun vertailumaan menetelmän mukaisesti, johon viitataan kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa.

8

Komissio ilmoitti 22.8.2013 päivätyllä kirjeellä Xinyi PV:lle katsovansa, ettei se voi suostua tähän pyyntöön. Komissio totesi kirjeessään seuraavaa:

”Tutkimuksessa ilmeni, että [Xinyi PV] oli saanut erilaisia tuloveroetuja, kuten seuraavat:

Komissio katsoo, että näistä alennetuista verokannoista saadaan huomattavaa taloudellista etua, joten [Xinyi PV] ei ole onnistunut näyttämään, ettei sen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä – –

Tämän perusteella komissio katsoo aiheelliseksi hylätä [Xinyi PV:n tekemän markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön].”

9

Xinyi PV toimitti 1.9.2013 päivätyllä kirjeellä komission kirjettä koskevat huomautuksensa, joihin komissio vastasi 13.9.2013 päivätyllä kirjeellä, jossa vahvistettiin tämän yhtiön esittämän markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön hylkääminen.

10

Komissio totesi kirjeessään seuraavaa:

”Tuloverojärjestelmä, joka [suosii] tiettyjä yhtiöitä tai tiettyjä talouden aloja, joita hallitus pitää strategisina, merkitsee sitä, että tämä verojärjestelmä ei ole markkinatalouden mukainen, vaan se johtuu vielä suuresti valtion suunnittelusta ja siten se voi kuulua vielä [perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan] mukaisen kriteerin soveltamisalaan. Suotuisan verokannan soveltaminen vaikuttaa ennen veroja laskettuun voittoon, joka yrityksen on tehtävä sijoittajien houkuttelemiseksi – –

Tältä osin on todettava, että oli mahdollista soveltaa [Xinyi PV:hen] alennettua verokantaa (14,01 %), koska [se] saattoi kumuloida korkean teknologian yritysten verojärjestelmän toisen järjestelmän eli ’2 Free 3 Halve’ ‑ohjelman kanssa. Näiden yhdistetty vaikutus on ollut normaaliin verokantaan (25 %) nähden huomattavasti alennettu verokanta, jonka tavoitteena voi erityisesti olla pääomien houkuttelu alennetuilla verokannoilla ja siten vaikutus koko yhtiön rahoitustilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen.

– –

Väitätte lopuksi, että komission arviointi siitä, että verojärjestelmää voidaan mukauttaa melkein jatkuvasti, on perusteeton. Väitteenne siitä, että nämä kaksi verojärjestelmää ovat ajallisesti rajoitettuja, on otettu asianmukaisesti huomioon. Kuitenkaan se, että nämä kaksi verojärjestelmää eivät ole luonteeltaan pysyviä, ei voi horjuttaa sitä – –, että niiden tarkoituksena on vaikuttaa yrityksen rahoitustilanteeseen ja taloudelliseen tilanteeseen.”

11

Komissio antoi 26.11.2013 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa asetuksen (EU) N:o 1205/2013 (EUVL 2013, L 316, s. 8; jäljempänä väliaikaista tullia koskeva asetus). Vertailumaan menetelmän mukaisesti Turkin tasavaltaa käytettiin normaaliarvon laskemiseksi kaikkien kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien, mukaan lukien Xinyi PV, osalta. Kyseisen tuottajan valmistaman, tarkasteltavana olevan tuotteen tuonneille määrättiin 39,3 prosentin suuruinen väliaikainen polkumyyntitulli.

12

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen 34–47 perustelukappaleet koskevat markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 40, 41, 43 ja 45–47 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

13

Komissio hyväksyi 13.5.2014 riidanalaisen asetuksen, jonka 34 perustelukappaleessa se vahvisti erityisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34–47 kappaleessa esitetyt toteamuksen siitä, että kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt on hylättävä. Tässä tilanteessa määrättiin 36,1 prosentin lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Xinyi PV:n valmistamien aurinkopaneeleissa käytettävien lasituotteiden tuonnissa.

14

Tätä lopullista polkumyyntitullia muutettiin sittemmin ja sen suuruudeksi vahvistettiin 75,4 prosenttia lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöönotetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 470/2014, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2015/588, muuttamisesta asetuksen N:o 1225/2009 12 artiklan nojalla uudelleen aloitetun absorptiotutkimuksen perusteella 13.8.2015 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1394 (EUVL 2015, L 215, s. 42).

15

Polkumyyntitutkimuksen kanssa samanaikaisesti tukien vastainen tutkimus pantiin vireille 23.4.2013, minkä johdosta annettiin 13.5.2014 lopullisen tasoitustullin käyttöönotosta Kiinasta peräisin olevan aurinkopaneeleissa käytettävän lasin tuonnissa komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 471/2014 (EUVL 2014, L 142, s. 23). Kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla määrättiin 3,2 prosentin tasoitustulli Xinyi PV:n valmistamissa aurinkopaneeleissa käytettävien lasituotteiden tuonneille.

16

PV vaati riidanalaisen asetuksen kumoamista unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 7.8.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä.

17

Xinyi PV vetosi kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen. Unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisessa tuomiossa ainoastaan ensimmäisen kanneperusteen, joka koski perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista ja jolla on siis merkitystä nyt käsiteltävän valituksen kannalta.

18

Tällä kanneperusteella Xinyi PV väitti, että komissio katsoi riidanalaisessa asetuksessa virheellisesti, että sen tuotantokustannukset ja taloudellinen tilanne olivat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevien merkittävien vääristymien kohteena.

19

Tältä osin unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa, että oli katsottava, että komission arviointi oli ilmeisen virheellinen.

20

Valituksenalaisen tuomion 63–67 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin perusteli tätä päätelmäänsä sillä, ettei voida katsoa, että kyseessä olevat veroedut ovat peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä siinä mielessä, että ne johtuvat siitä tai ovat seurausta siitä, koska on yleisesti tunnettua, että unionin jäsenvaltioiden kaltaiset markkinatalousmaat myöntävät myös yrityksille veroetuja verovapautusten muodossa tietyn ajanjakson ajan taikka alennetun verokannan muodossa, kuten ilmenee valtiontukia koskevasta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä.

21

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 68–78 kohdassa komission väitteet siitä, että kyseessä olevat veroedut ovat niiden erityisten ominaisuuksien vuoksi epätyypillisiä markkinataloudessa, koska ne liittyvät Kiinassa täytäntöön pantuihin eri suunnitelmiin.

22

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi ensimmäisen kanneperusteen ja kumosi tämän seurauksena riidanalaisen asetuksen 1 artiklan siltä osin kuin se koskee Xinyi PV:tä, tutkimatta muita sen esittämiä kumoamisperusteita.

23

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

24

Xinyi PV vaatii, että unionin tuomioistuin

25

Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 13.10.2016 antamallaan määräyksellä komissio v. Xinyi PV Products (Anhui) Holdings (C‑301/16 P, ei julkaistu, EU:C:2016:796) GMB Glasmanufaktur Brandenburg GmbH:n (jäljempänä GMB) väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia.

26

Valituksensa tueksi komissio vetoaa kolmeen valitusperusteeseen, joista ensimmäinen koskee oikeudellista virhettä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa olevan ilmaisun ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin oleva” tulkinnassa, toinen perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä ja kolmas menettelyvirheitä.

27

Komission ensimmäinen valitusperuste jakautuu viiteen osaan.

28

Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 63 ja 69 kohdassa, että sen osoittaminen, että toimenpide on tarkoitettu Kiinan viisivuotissuunnitelman täytäntöön panemiseksi, ei riitä, jotta sen voitaisiin katsoa olevan peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla ilman, että tämä säännös menettäisi kaiken tehokkaan vaikutuksensa.

29

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmatta luetelmakohtaa pitäisi tulkita siten, että viisivuotissuunnitelman täytäntöön panemiseksi tarkoitetut veroedut ovat aina peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.

30

Xinyi PV väittää vastauksena tähän ensimmäiseen osaan, että valituksenalaisen tuomion 57 kohdasta ilmenee, että komission sitä koskevasta väitteestä, että viisivuotissuunnitelman täytäntöön panemiseksi tarkoitetut veroedut ovat aina peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, ole missään vaiheessa keskusteltu unionin yleisessä tuomioistuimessa. Näin ollen kyseessä on uusi väite, joka unionin tuomioistuimen pitäisi sellaisenaan jättää tutkimatta.

31

Asiakysymyksen osalta unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa katsonut perustellusti, että markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön hylkääminen sillä perusteella, että kyseessä olevien veroetujen ja Kiinan kansantasavallan täytäntöönpanosuunnitelmien välillä on epäsuora yhteys, poistaisi ilmaisun ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin oleva” tehokkaan vaikutuksen.

32

Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä on tehnyt valituksenalaisen tuomion 74–76 kohdassa oikeudellisen virheen katsoessaan, että tietyssä maassa strategiseksi katsottujen korkean teknologian kaltaisten tiettyjen toiminta-alojen tukeminen on legitiimi tavoite markkinataloudessa.

33

Tältä osin komissio väittää, että vaikka markkinatalouden käsite sallii tietyt valtion interventiot, niiden tavoitteena on yleinen etu eikä ”huippualojen” valinta, joka muodostuu siitä, että etusijalle asetetaan ”strategiseksi” julistettu talouden ala suhteessa muihin eri verokantojen tai muiden etumuotojen avulla. Markkinataloudessa valtiontuet ovat oikeutettuja vain, jos niiden tarkoituksena on korjata markkinoiden toimintapuutteita tai jos niillä pyritään oikeudenmukaisuuteen.

34

Xinyi PV väittää, että tämä väite, siltä osin kuin se koskee valituksenalaisen tuomion 75 ja 76 kohtaa, koskee unionin yleisen tuomioistuimen periaatteessa itsenäisesti suorittamaa Xinyi PV:n sille toimittaman näytön arviointeja, joita ei voida tutkia muutoksenhakuvaiheessa, koska komissio ei ole väittänyt eikä osoittanut, että näyttö on otettu huomioon ilmeisesti vääristyneellä tavalla.

35

Mainitut 75 ja 76 kohta vain havainnollistavat sitä tosiseikkaa, että kyseiset veroedut eivät muodosta sen kaltaisia vääristymiä kuin joita esiintyy valtiojohtoisen kaupankäynnin taloudessa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitun kriteerin soveltamiseksi.

36

Komissio väittää ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 77 ja 78 kohdassa, että komission väite, jonka mukaan kyseessä olevilla veroeduilla ei ole vaikutusta yksinomaan noudatettuun tavoitteeseen suoraan liittyviin kustannuksiin, vaan Xinyi PV:n taloudelliseen tulokseen kokonaisuudessaan ja siten sen taloudelliseen kokonaistilanteeseen, on merkityksellinen vain määritettäessä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun vääristymän merkitys, mutta ei sen arvioimiseksi, onko mainittu vääristymä peräisin tässä samassa säännöksessä tarkoitetusta aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.

37

Kuten komissio on todennut sekä hallinnollisessa menettelyssä että unionin yleisessä tuomioistuimessa, eräs yhteinen ominaisuus tukijärjestelmille markkinataloudessa on se, että tuet ovat kohdennettuja ja rajoitettuja tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi tarpeelliseen julkiseen rahoitukseen. Sitä vastoin nyt esillä olevassa asiassa tarkastellut toimenpiteet eivät ole tällä tavoin rajoitettuja yhteen erityiseen investointeihin liittyvään kustannusluokkaan, eikä niitä ole rajoitettu myöskään ajallisesti.

38

Xinyi PV väittää, että komissio ei esitä mitään todisteita sen väitteensä tueksi, jonka mukaan ainoat markkinataloudessa olemassa olevat tuet ovat kohdennettuja ja rajoitettuja tavoiteltujen päämäärien saavuttamiseksi tarpeelliseen julkiseen rahoitukseen, eikä se viittaa mihinkään unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyyn seikkaan.

39

Tämä väite on lisäksi perusteeton, koska perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmas luetelmakohta ei koske kysymystä siitä, kuuluuko vääristymä markkinataloudessa hyväksyttyihin toimenpiteisiin, vaan sitä, kuuluiko se toimenpiteisiin, jotka olivat olemassa aiemmassa keskusjohtoisessa talousjärjestelmässä.

40

Ensimmäisen valitusperusteensa neljännessä osassa komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on katsonut valituksenalaisen tuomion 66 ja 67 kohdassa, että valtiontukiohjelmat, jotka oli katsottu lainvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi 29.1.1998 annetussa tuomiossa komissio v. Italia (C‑280/95, EU:C:1998:28), 21.3.2002 annetussa tuomiossa Espanja v. komissio (C‑36/00, EU:C:2002:196) ja 28.7.2011 annetussa tuomiossa Diputación Foral de Vizcaya ym. v. komissio (C‑471/09 P–C‑473/09 P, ei julkaistu, EU:C:2011:521), ovat rinnastettavissa käsiteltävässä asiassa tarkasteltuihin verotuksellisiin toimenpiteisiin, joten tällaisten toimenpiteiden olemassaolo ei sellaisenaan riitä, jotta ne luokiteltaisiin keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin oleviksi.

41

Ensinnäkin kyseisissä kolmessa unionin tuomioistuimen tuomiossa kyseessä oleville tukiohjelmille oli yhteistä se, että ne olivat kohdennettuja ja rajoitettuja niillä tavoiteltujen strategisten päämäärien saavuttamiseksi tarpeelliseen määrään ja niillä oli siten markkinataloudelle ominainen sama ominaispiirre. Sitä vastoin nyt käsiteltävässä asiassa tutkitut toimenpiteet eivät ole rajoitettuja tiettyyn kustannusluokkaan, eikä myöskään korkean teknologian yritysten hyväksi säädetty alhaisempi verokanta ole ajallisesti rajoitettu.

42

Lisäksi näillä kolmella mainitulla tukiohjelmalla oli markkinataloudelle ominainen strateginen tavoite eli ympäristönsuojelu, vaikeuksissa olevien yritysten rakenneuudistus ja alueellinen kehitys. Sitä vastoin nyt käsiteltävässä asiassa tutkittujen toimenpiteiden tarkoituksena on strategisten alojen edistäminen eikä niillä siten ole markkinataloudelle ominaista tavoitetta.

43

Komissio toteaa lopuksi, että valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa mainituissa tuomioissa lainvastaisiksi ja sisämarkkinoille soveltumattomiksi todettujen valtiontukien saajilla ei, toisin kuin Xinyi PV:llä, ollut oikeutta tukien pitämiseen, koska ne oli määrätty perittäviksi takaisin.

44

Xinyi PV katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 66 ja 67 kohdassa esittämät toteamukset ovat tosiseikkoja koskevia arviointeja, joita ei muutoksenhakuvaiheessa voida tutkia, koska komissio ei ole väittänyt eikä näyttänyt toteen, että näyttö olisi otettu huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla.

45

Komissio ei ole täsmentänyt asiakysymyksen osalta, miltä osin kyseessä olevia veroetuja ei ole rajoitettu niillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi tarpeelliseen määrään. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainittu kriteeri ei missään tapauksessa edellytä sen toteamista, että saadut tuet on rajoitettu niillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi tarpeelliseen määrään. Kyseessä olevilla veroeduilla pyrittiin sitä paitsi ympäristötavoitteisiin.

46

GMB arvostelee ensinnäkin valituksenalaisen tuomion 66 kohtaa siitä, että unionin yleinen tuomioistuin on sekoittanut toisiinsa kaksi eri käsitettä. Aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, tässä tapauksessa Kiinan kansantasavallasta, peräisin olevan merkittävän vääristymän käsite liittyi unionin polkumyynnin vastaista lainsäädäntöä ja politiikkaa koskevaan kysymykseen siitä, onko kiinalaisella viejällä oikeus saada markkinatalouskohtelu. Sitä vastoin valtiontukien käsite kuuluu sääntökokonaisuuteen, joka koskee eri kysymystä eli sitä, ovatko markkinatalousmaan myöntämät valtiontuet sallittuja.

47

Unionin yleinen tuomioistuin on tämän jälkeen erehtynyt talouden keskusjohtoisen valvonnan ja rajoitettujen ja kohdennettujen interventioiden, joita saatetaan havaita markkinataloudessa ja joiden tarkoituksena on houkutella ulkomaisia investointeja ja edistää taloudellista toimintaa, välisestä erosta.

48

Lopuksi GMB kritisoi valituksenalaisen tuomion 67 kohdassa esitettyä päätelmää ja väittää, että kyseessä olevat veroedut oli nimenomaisesti ja tarkoituksellisesti luotu Kiinan talousrakenteen organisoimiseksi tietyllä tavalla, koska niitä ei voida tarkastella erillään Kiinan talouden kokonaissuunnittelusta, jolla on tarkoitus manipuloida siellä toimivia markkinavoimia.

49

Ensimmäisen valitusperusteensa viidennessä osassa komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen nojautuessaan valituksenalaisen tuomion 75 ja 76 kohdassa sekä 66 ja 67 kohdassa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun käsitteen ”keskusjohtoinen talousjärjestelmä” virheelliseen tulkintaan.

50

Komissio väittää ensinnäkin, että kun unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, että keskusjohtoiselle talousjärjestelmälle on ominaista ”keskusjohtoisessa suunnitelmassa määritettyjä tuotantotavoitteita seuraavien yritysten kollektiiviseen tai valtion omistukseen perustuva taloudellinen organisaatiomalli”, se viittaa virheellisesti valtiojohtoisen kaupankäynnin maan käsitteeseen.

51

Käsite ”keskusjohtoinen talousjärjestelmä” on laajempi kuin käsite ”valtiojohtoisen kaupankäynnin maa”, koska se kattaa muun muassa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdassa olevassa alaviitteessä luetellut maat, joista tietyt, ellei jopa suurin osa, ovat markkinatalouteen siirtymässä olevia talouksia.

52

Samoin Kiinan kansantasavalta, joka jo aikana, jona se sisältyi tähän luetteloon ennen kuin se siirrettiin polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 muuttamisesta 27.4.1998 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 905/98 (EYVL 1998, L 128, s. 18) johdosta perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohtaa vastaavassa säännöksessä tarkoitettujen maiden ryhmään, oli jo vuodesta 1979 lähtien niin sanottu siirtymävaiheessa oleva talous.

53

Kiinan kansantasavallassa otettiin käyttöön vuonna 1986 suorien ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi toimenpiteitä, joihin kuului ”2 Free 3 Halve” ‑ohjelma, erityisesti korkean teknologian alalla toimiville ulkomaisille yrityksille.

54

Näin ollen on niin, että kun unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, että ulkomaisten suorien sijoitusten houkuttelun tavoite on ristiriidassa keskusjohtoisen talousjärjestelmän käsitteen kanssa, se on tehnyt oikeudellisen virheen, koska se on tukeutunut tämän käsitteen virheelliseen tulkintaan. Suurin osa, elleivät kaikki maat, joissa ei toteuteta markkinataloutta, yrittävät talousuudistusten käynnistämisen jälkeen houkutella ulkomaisia investointeja usein pääasiassa kyseessä olevan kaltaisten verohelpotusten avulla.

55

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 66, 67, 75 ja 76 kohdassa nojautunut olettamaan siitä, että mikään sellainen, mikä voidaan havaita markkinataloudessa, ei voi lähtökohtaisesti olla peräisin keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä.

56

Tällainen olettama on virheellinen, koska yhtäältä useimmat maat, joissa ei toteuteta markkinataloutta, ovat siirtymävaiheessa olevia talouksia, jotka suuntautuvat markkinatalouteen, ja toisaalta valtiontuen aiheuttamia kilpailun vääristymiä voidaan havaita myös markkinatalouksissa. Ratkaiseva kysymys ei ole se, voidaanko tiettyjä tekijöitä havaita myös markkinataloudessa, vaan se, ovatko ne ominaisia tällaiselle taloudelle.

57

Xinyi PV väittää, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa oleva ilmaus ”aiemmasta” ei jätä mitään sijaa epäilyille siitä, että komission on kiinalaisten tuottajien 1.7.1998 eli asetuksen N:o 905/98, jossa tämä mahdollisuus otettiin käyttöön, voimaantulopäivästä alkaen esittämien markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arvioimiseksi tutkittava, onko olemassa vääristymiä, jotka ovat peräisin ennen tätä päivää voimassa olleesta aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä eli siltä ajalta, jolloin Kiinan kansantasavalta oli vielä perinteinen valtiojohtoisen kaupankäynnin maa.

58

Unionin yleinen tuomioistuin on siten valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa perustellusti tulkinnut, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitulla keskusjohtoisen talousjärjestelmän käsitteellä tarkoitetaan nimenomaan valtiojohtoisen kaupankäynnin järjestelmää.

59

GMB väittää, että valituksenalaisen tuomion 65 ja 67 kohdassa on tehty oikeudellinen virhe. Se korostaa, että kilpailun vääristymistä voidaan pitää 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla ”peräisin olevana”, koska Kiinan talous ei ole luopunut täysin keskusjohtoisesta taloudesta siirtyäkseen markkinatalouteen.

60

Kiinan talous on kuitenkin monessa suhteessa talous, jota ei ole uudistettu ja jossa valtion valvonnalla on edelleen organisatorinen rooli. Peräkkäiset viisivuotissuunnitelmat heijastavat Kiinan keskushallinnon sitovia ohjeita, jotka pannaan täytäntöön kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla Kiinan talouden organisoimiseksi keskushallinnon suunnitelmien mukaisesti. Kiinan talousmalli ei ole muuttunut merkittävästi vuoden 1998 jälkeen tavalla, jonka perusteella sitä voitaisiin kuvailla markkinataloudeksi.

61

GMB tuo esiin liiallisen formalistiseksi katsomansa unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistavan ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevan vääristymän” käsitteen osalta, koska se merkitsee, että jokainen Kiinan kansantasavallasta peräisin oleva vääristymä sen taloudessa vuoden 1998 jälkeen sulkee pois sen, että komissio kieltäytyy myöntämästä markkinatalouskohtelua.

62

Tämä yhtiö katsoo, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on myös tehnyt oikeudellisen virheen, koska vääristymien asianmukainen analyysi ei koske vain kyseessä olevien toimenpiteiden ”olemassaoloa” taloudellisina kannustimina, vaan pikemminkin niiden roolia Kiinan keskushallinnon poliittisten tavoitteiden jatkeena. Xinyi PV:lle asetetun ensin 36,1 prosentin, sittemmin 75,4 prosentin polkumyyntitullin historia osoittaa, että vääristymät, joista se on voinut hyötyä Kiinan hallituksen suunniteltujen taloudellisten päämäärien tavoittelussa, ovat auttaneet sitä suuresti pienentämään hintojaan ennätyksellisen alhaisiksi lukuun ottamatta sen tuotantokustannusten kokonaisuutta. Hintojen täydellistä joustamattomuutta ei olisi syntynyt ilman kyseisiä vääristymiä.

63

GMB väittää lopuksi, että valituksenalaisen tuomion 65 kohdassa on joka tapauksessa tehty oikeudellinen virhe, koska Kiinan hallitus otti vuoden 1986 aikana käyttöön ”2 Free 3 Halve” ‑ohjelman, joka ulottuu siten ajanjaksoon, jolloin Kiinalla ei vielä ollut mitään markkinatalouden tunnusmerkkejä.

64

Aluksi on todettava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaan on niin, että poiketen siitä, mitä saman artiklan 1–6 kohdassa säädetään, muussa kuin markkinatalousmaista peräisin olevassa tuonnissa normaaliarvo määritetään kolmannessa maassa, joka on markkinatalousmaa, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella eli vertailumaan menetelmän mukaisesti. Tällä säännöksellä pyritään näin siihen, ettei sellaisissa maissa, jotka eivät ole markkinatalousmaita, voimassa olevia hintoja ja kustannuksia oteta huomioon, koska nämä muuttujat eivät näissä maissa perustu markkinavoimien normaaliin vaikutukseen (ks. tuomio 19.7.2012, neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, C‑337/09 P, EU:C:2012:471, 66 kohta).

65

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaan kuitenkin muun muassa Kiinasta peräisin olevaa tuontia koskevassa polkumyyntitutkimuksessa normaaliarvo määritetään kyseisen asetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan mukaisesti eikä siten vertailumaan menetelmän mukaisesti, jos voidaan yhden tai useamman tutkimuksen kohteena olevan tuottajan asianmukaisesti perusteltujen vaatimusten perusteella sekä kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa olevien perusteiden ja menettelyjen mukaisesti osoittaa, että kyseinen tuottaja tai kyseiset tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa asianomaisen samankaltaisen tuotteen valmistuksen ja myynnin osalta.

66

Kuten eri asetuksista, joista perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohta on peräisin, ilmenee, kyseisellä järjestelyllä pyritään siihen, että markkinatalousolosuhteissa muun muassa Kiinassa toimiville tuottajille voidaan myöntää kohtelu, joka vastaa niiden yksilöllistä tilannetta pikemminkin kuin sen maan kokonaistilannetta, johon ne ovat sijoittautuneet (tuomio 4.2.2016, C & J Clark International ja Puma, C‑659/13 ja C‑34/14, EU:C:2016:74, 108 kohta).

67

Perusasetuksessa myönnetyn toimivallan perusteella komission on arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen siten, että sille voidaan myöntää kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdassa tarkoitettu markkinatalouskohtelu, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (ks. mm. vastaavasti tuomio 19.7.2012, neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, C‑337/09 P, EU:C:2012:471,70 kohta).

68

On selvää, että nyt käsiteltävässä asiassa Xinyi PV:n pyyntö markkinatalouskohtelun myöntämisestä sille on hylätty sillä ainoalla perusteella, että tämä yhtiö ei ole osoittanut, että se täyttää perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainitun kriteerin.

69

Tämän säännöksen perusteella kyseessä olevan tuottajan on esitettävä riittävästi todisteita siitä, että sen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä, erityisesti varojen aliarvostuksen, muiden poistojen, vaihtokauppojen tai velkojen hyvittämisellä tapahtuneiden maksujen muodossa.

70

Kuten unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 46 kohdassa, tämän säännöksen sanamuodosta ilmenee, että siinä vahvistetaan kaksi kumulatiivista edellytystä, joista toinen koskee yhtäältä kyseessä olevan yrityksen tuotantokustannusten ja taloudellisen tilanteen merkittävää vääristymää ja toinen sitä, että mainittu vääristymä osoittautuu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevaksi.

71

Valituksenalainen tuomio koskee vain viimeksi mainittua näistä kahdesta edellytyksestä, koska unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut ja sitten hyväksynyt Xinyi PV:n ensimmäisen kanneperusteen sen osan, joka koskee sitä, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että Kiinan lainsäädännössä säädetyt veroedut, joita Xinyi PV oli saanut, olisi luokiteltava perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuiksi ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin oleviksi” vääristymiksi.

72

Komissio riitauttaa ensimmäisen valitusperusteensa viidennessä osassa, jota on tutkittava ensimmäiseksi, unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa esittämän perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa asetetun toisen edellytyksen tulkinnan, ja se väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu ilmaisu ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä” viittaa ”keskusjohtoisessa suunnitelmassa määritettyjä tuotantotavoitteita seuraavien yritysten kollektiiviseen tai valtion omistukseen perustuvaan taloudelliseen organisaatiomalliin”.

73

Tässä yhteydessä on todettava, että Xinyi PV on unionin yleisessä tuomioistuimessa väittänyt muun muassa, että sen saamien veroetujen ei voida katsoa kuuluvan järjestelmään, jossa kauppa on kokonaan tai lähes kokonaan monopolin vallassa ja jossa valtio vahvistaa alhaisemmat hinnat eli valtiojohtoisen kaupankäynnin maahan.

74

Tästä seuraa – mitä kukaan unionin tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin osapuolista ei ole kiistänyt –, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa olevan ilmaisun ”aiempi keskusjohtoinen talousjärjestelmä” määrittelemiseksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa viitannut erityisesti valtiojohtoisen kaupankäynnin maan talousjärjestelmään.

75

Tältä osin on muistutettava, että – kuten asetuksen N:o 905/98 neljännestä ja viidennestä perustelukappaleesta ilmenee – erityisesti perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohtaan myöhemmin otettua säännöstä perusteltiin sillä, että muun muassa Kiinassa tehdyt uudistukset olivat perusteellisesti muuttaneet kyseisen maan taloutta, ja se oli johtanut sellaisten yritysten syntyyn, joita koskevat markkinatalousolosuhteet, joten kyseisessä maassa ei enää ollut sellaista talousjärjestelmää, jonka takia vertailumaan menetelmän systemaattinen käyttäminen oli ollut perusteltua (tuomio 19.7.2012, neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, C‑337/09 P, EU:C:2012:471, 68 kohta).

76

Koska Kiinan kansantasavalta ei kuitenkaan näistä uudistuksista huolimatta edelleenkään ole markkinatalousmaa, jonka vientiin sovellettaisiin automaattisesti perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdan säännöksiä, viimeksi mainitun asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaan jokaisen tuottajan, joka toivoo näitä sääntöjä sovellettavan itseensä, on esitettävä viimeksi mainitussa säännöksessä mainitun kaltaiset riittävät todisteet siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa, mikä oikeuttaa markkinatalouskohtelun myöntämisen (tuomio 19.7.2012, neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, C‑337/09 P, EU:C:2012:471, 69 kohta).

77

Näin ollen on katsottava, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa oleva ilmaisu ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevat merkittävät vääristymät” viittaavat aiempaan talousjärjestelmään, joka oli oikeuttanut vertailumaan menetelmän järjestelmällisen käyttämisen kiinalaisiin tuottajiin nähden mutta josta Kiinan kansantasavalta oli erkaantunut.

78

On tunnettua, että paljon ennen 1.7.1998, jolloin tuli voimaan asetus N:o 905/98, jossa otettiin käyttöön myöhemmin muun muassa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdassa toistettu säännös, Kiinassa vallinnut talousjärjestelmä ei enää ollut valtiojohtoisen kaupankäynnin maan järjestelmä. Se oli itse asiassa sellaisen maan järjestelmä, joka tosin oli aina ollut vailla markkinataloutta mutta jossa oli tehty jo tiettyjä uudistuksia, joilla vähennettiin valtion valvontaa, mutta jonka talouden monille aloille oli edelleen ominaista muun muassa viisivuotissuunnitelmien keskeinen rooli.

79

Kuten myös julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 59 kohdassa, on selvää, että mainitun säännöksen käyttöön ottamisen tavoitteena oli niiden uudistusten tunnustaminen, jotka oli jo tehty tietyillä Kiinan talouden aloilla ja kannustaminen vielä perustavanlaatuisempiin uudistuksiin, jotta melko lähitulevaisuudessa kaikilla tämän talouden aloilla valtio ei enää ratkaisevasti tai merkittävästi vaikuttaisi tuottajien kustannuksiin eikä niiden hintoihin, vaan ne olisivat olennaisin osin vapaan kysynnän ja tarjonnan tulos.

80

Tällä välin direktiivin 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan mukaista vertailumaan menetelmää sovelletaan kuitenkin edelleen normaaliarvon laskemiseen, ellei tuottaja osoita oikeudellisesti riittävällä tavalla täyttävänsä kaikki perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa asetetut viisi edellytystä, jotta tätä menetelmää ei sovellettaisi siihen ja jotta komissiolla olisi velvollisuus laskea normaaliarvo perusasetuksen 2 artiklan 1–6 kohdassa säädetyn menetelmän mukaisesti tämän tuottajan osalta markkinatalousmaasta peräisin oleville tuonneille.

81

Päätelmää, jonka mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa oleva ilmaisu ”aiempi keskusjohtoinen talousjärjestelmä” ei välttämättä ja erityisesti viittaa valtiojohtoisen kaupankäynnin maan historialliseen talousjärjestelmään, vaan yleisemmin talousjärjestelmään, jolla ei ole markkinataloutta ja jossa on mahdollisesti toteutettu jo tiettyjä uudistuksia, vahvistaa se, että useissa tämän säännöksen kieliversioissa käytetään eri ilmaisuja, kuten ”aiempi talousjärjestelmä, jonka talous ei ole markkinoiden lakien alainen” (”sistema anterior de economia no sujeta a las leyes del mercado” espanjaksi), ”aiempi ei-markkinatalousjärjestelmä” (”former non-market economy system” englanniksi) taikka ”aiempi keskitetty talousjärjestelmä” (”antigo sistema de economia centralizada” portugaliksi).

82

Tätä päätelmää tukee samoin se seikka, että – kuten julkisasiamies myös totesi ratkaisuehdotuksensa 70–73 kohdassa – ilmaisu ”peräisin olevia”, jota edeltää ilmaisu ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”, on ymmärrettävä markkinatalouskohtelua koskevien säännösten lain tarkoitus huomioon ottaen siten, että tämän aiemman järjestelmän on täytynyt aiheuttaa kyseessä olevat vääristymät tai johtaa niihin, taikka toisin sanoen siten, että kyseessä olevien etujen on johduttava tällaisesta järjestelmästä, kuten unionin yleinen tuomioistuin on katsonut valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa perusasetuksen tiettyjen kieliversioiden vertailun perusteella.

83

Tätä päätelmää tukee vielä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan tarkoitus, joka on sen varmistaminen, että tuottaja toimii markkinatalousolosuhteissa ja että etenkin sille aiheutuvat kustannukset ja sen soveltamat hinnat määräytyvät vapailla markkinoilla (tuomio 19.7.2012, neuvosto v. Zhejiang Xinan Chemical Industrial Group, C‑337/09 P, EU:C:2012:471, 82 kohta).

84

Tähän tarkoitukseen nähden ei ole merkitystä kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen alakohdan soveltamiseksi sillä, onko kyseessä oleva talousjärjestelmä valtiojohtoisen kaupankäynnin järjestelmä vai muunlainen talousjärjestelmä, joka ei ole markkinatalous.

85

Tästä seuraa, että perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmas luetelmakohta on ymmärrettävä niin, että siinä velvoitetaan tuottaja osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, että sen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen ei kohdistu mitään merkittävää vääristymää, joka johtuu talousjärjestelmästä, joka ei ole markkinatalous ja joka mahdollisesti on jo tiettyjen alojen osalta siirtymävaiheessa kohti markkinatalousjärjestelmää.

86

Edellä esitetyn perusteella on todettava, että viittaamalla valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa olevan ilmaisun ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä” määrittelemiseksi valtiojohtoisen kaupankäynnin maan talousjärjestelmään unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen.

87

Ensimmäisen valitusperusteen viides osa on näin ollen hyväksyttävä.

88

Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa komissio moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan valituksenalaisen tuomion 63 ja 69 kohdassa, että sen osoittaminen, että toimenpide on tarkoitettu Kiinan viisivuotissuunnitelman täytäntöön panemiseksi, ei riitä, jotta sen voitaisiin katsoa olevan peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla, ilman, että tämä säännös menettäisi kaiken tehokkaan vaikutuksensa.

89

Tältä osin on aluksi hylättävä Xinyi PV:n esittämä oikeudenkäyntiväite, jonka mukaan komission tämä väite on jätettävä tutkimatta, koska kyseessä on uusi väite, jota ei ole käsitelty ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa.

90

Komissiolla on oikeus tehdä valitus ja vedota unionin tuomioistuimessa perusteisiin, jotka perustuvat valituksenalaiseen tuomioon itseensä ja joilla pyritään arvostelemaan oikeudellisesti sen perustelujen riittävyyttä (ks. vastaavasti mm. tuomio 10.4.2014, komissio ym. v. Siemens Österreich ym., C‑231/11 P–C‑233/11 P, EU:C:2014:256, 102 kohta). Valituksenalaisen tuomion 52 ja 53 kohdasta ilmenee sitä paitsi, että komissio on esittänyt kyseessä olevan väitteen unionin yleisessä tuomioistuimessa, joten tällä oli velvollisuus vastata siihen.

91

Asiakysymyksen osalta on todettava aluksi, että toisin kuin Xinyi PV väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei ole tukeutunut valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa siihen, että Kiinan kansantasavallan tänä päivänä laatimat viisivuotissuunnitelmat eivät ole verrattavissa niihin, jotka pantiin täytäntöön tämän maan ollessa vielä valtiojohtoisen kaupankäynnin maa.

92

Unionin yleinen tuomioistuin on mainitussa kohdassa hylännyt komission väitteen, joka koskee ”kyseessä olevien veroetujen epäsuoraa liityntää Kiinassa täytäntöön pantuihin eri suunnitelmiin” siitä syystä, että se ”johtuu liiallisesta formalismista, koska mainittujen suunnitelmien jäänne ei merkitse välttämättä sitä, että mainitut järjestelmät olivat peräisin Kiinan aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, ellei katsota, että kaikki Kiinassa toteutetut toimenpiteet, jotka liittyvät johonkin suunnitelmaan, ovat peräisin sen aiemmasta keskusjohtoisesta taloudesta, mikä poistaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan tehokkaan vaikutuksen”.

93

Unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 76 kohdassa, että keskusjohtoisten suunnitelmien käyttäminen, joissa määritellään tuotantotavoitteet, on ominaista keskusjohtoiselle talousjärjestelmälle.

94

Tältä osin on todettava, että vaikka oletettaisiin, että Kiinan viisivuotissuunnitelmissa ei nykyisin enää määrätä kaikille talouden aloille määriteltyjä tuotantotavoitteita, kuten tehtiin vielä aikana, jona Kiinan kansantasavalta oli vielä valtiojohtoisen kaupankäynnin maa, on kuitenkin niin, että – kuten julkisasiamieskin toteaa ratkaisuehdotuksensa 89 ja 99 kohdassa – on yleisesti tiedossa, että näillä suunnitelmilla on edelleen, jopa Kiinan talousjärjestelmän uudistusten jälkeen, perustavanlaatuinen merkitys tämän talouden organisoinnissa, koska ne sisältävät monien alojen osalta täsmällisiä tavoitteita, jotka sitovat kaikkia julkishallinnon tasoja.

95

Näin ollen on niin – kuten jo tämän tuomion 85 kohdassa on todettu –, että koska perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa mainittu kriteeri velvoittaa tuottajan osoittamaan oikeudellisesti riittävällä tavalla, ettei sen tuotantokustannuksiin ja taloudelliseen tilanteeseen kohdistu mitään merkittävää vääristymää, joka johtuu talousjärjestelmästä, joka ei ole markkinatalous, riippumatta siitä, onko kyseessä valtiojohtoisen kaupankäynnin järjestelmä vai markkinatalouteen siirtymässä oleva järjestelmä, koska pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen toimenpiteen, joka muodostuu veroetujen myöntämisestä ulkomaisille investoinneille korkean teknologian kaltaisilla strategiseksi katsotuilla aloilla, liityntä Kiinassa käyttöön otettuihin eri suunnitelmiin riittää, jotta voidaan olettaa, että kyseinen toimenpide muodostaa kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevan” vääristymän.

96

Lisäksi toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin on todennut valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa, tämä olettama ei poista perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannen luetelmakohdan tehokasta vaikutusta.

97

Sen lisäksi, että sitä sovelletaan vain toimenpiteisiin, jotka ovat tosiasiallisesti sidoksissa viisivuotissuunnitelmaan, kyseinen tuottaja voi kääntää tämän olettaman, jos se osoittaa oikeudellisesti riittävällä tavalla, ettei kyseessä oleva toimenpide ole itsessään ristiriidassa markkinatalouden kanssa.

98

Kyseisellä tuottajalla säilyy joka tapauksessa mahdollisuus osoittaa, että tämä toimenpide, sellaisena kuin sitä on sovellettu siihen, ei sisällä vääristymää, joka voitaisiin luokitella samassa säännöksessä tarkoitetulla tavalla ”merkittäväksi”.

99

Tämän vuoksi valituksenalaisen tuomion 69 kohdassa esitetyt perustelut sisältävät oikeudellisen virheen.

100

Näin ollen on todettava, että myös ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteltu.

101

Komissio moittii ensimmäisen valitusperusteensa toisessa ja neljännessä osassa, joita on tutkittava kolmanneksi yhdessä, unionin yleinen tuomioistuinta siitä, että tämä on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan valituksenalaisen tuomion 66, 67, 75 ja 76 kohdassa, ettei voida katsoa, että kyseessä olevat veroedut ovat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä, koska yhtäältä on yleisesti tunnettua, että unionin jäsenvaltioiden kaltaiset markkinatalousmaat myöntävät myös yrityksille veroetuja, joiden tavoitteena on ulkomaisten investointien houkuttelu korkean teknologian kaltaisilla strategiseksi katsotuilla aloilla, ja koska toisaalta tällainen tavoite osoittautuu ainakin teoriassa ristiriitaiseksi sellaisen talouden organisointitavan kanssa, joka perustuu keskusjohtoisessa suunnitelmassa määriteltyjen tavoitteiden kohteena olevien yritysten kollektiiviseen tai valtion omistukseen, mikä on ominaista keskusjohtoiselle talousjärjestelmälle.

102

Vaikka – kuten Xinyi PV väittää – unionin tuomioistuimen tehtävänä ei tosin ole tarkistaa muutoksenhakuvaiheessa valituksenalaisen tuomion mainituissa kohdissa tehtyä luonteeltaan olennaisesti tosiasiallista toteamusta siitä, että samankaltaisia veroetuja kuin joita kyseessä oleva tuottaja on saanut, myönnetään myös unionin jäsenvaltioiden kaltaisissa markkinatalousmaissa, komissiolla on sitä vastoin mahdollisuus kritisoida valituksessaan unionin yleisen tuomioistuimen näiden tosiseikkojen oikeudellisena luonnehdintana tekemää päätelmää eli sitä, ettei voida katsoa, että nämä edut muodostavat perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun ”aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevan” vääristymän.

103

On todettava, että tämä kritiikki on perusteltu.

104

Kuten myös julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 95–99 kohdassa, koska ei ole kiistetty sitä, että kyseessä olevat veroedut voivat liittyä Kiinassa täytäntöön pantuihin eri suunnitelmiin ja että tämän maan katsotaan edelleen olevan, huolimatta sen talousmallin uudistuksista, periaatteessa maa, jolta puuttuu markkinatalous, kuten ilmenee perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan säännöksistä, asiayhteys, jossa nämä veroedut myönnetään, on suuresti erilainen kuin se, jossa mahdollisesti samankaltaiset toimenpiteet toteutetaan markkinatalousmaissa.

105

Unionin jäsenvaltioiden osalta on muistutettava, että tällaiset veroedut ovat periaatteessa soveltumattomia sisämarkkinoille ja siten kiellettyjä, jos ne voidaan luokitella SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi valtiontuiksi, mikä edellyttää, että kyseisessä määräyksessä asetetut neljä edellytystä täyttyvät (ks. vastaavasti tuomio 21.12.2016, komissio v. World Duty Free Group ym.,C‑20/15 P ja C‑21/15 P, EU:C:2016:981, 53 kohta).

106

Lisäksi – kuten komissio on myös todennut, ilman, että tätä olisi kiistetty – unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 66 kohdassa mainitsemissa kolmessa tuomiossa oli kyse lainvastaisiksi ja unionin oikeuden kanssa yhteensopimattomiksi todetuista verotuksellisista tuista, jotka oli perittävä takaisin niiden saajilta silloinkin, kun niiden myöntämiseen oli liittynyt tiettyjä rajoituksia täsmällisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sitä vastoin nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevat veroedut on myönnetty laajasti määritellyille strategisille aloille eikä niitä ole rajoitettu ajallisesti eikä vaikuta siltä, että tuen myöntämiseen kohdistuu valtion valvonta, joka altistaisi tuensaajat niiden takaisin perimisen riskille.

107

Kiinassa vallitsevan erityisen talousjärjestelmän osalta, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdassa eli markkinatalouteen siirtymässä olevana talousjärjestelmänä, jota kuitenkin edelleen pidetään järjestelmänä, jolla ei ole markkinataloutta – jos on niin, kuten tässä tapauksessa, että kyseessä olevat veroedut liittyvät Kiinassa täytäntöön pantuihin eri suunnitelmiin –, ei voida katsoa, että nämä edut olisivat ristiriidassa tällaisen järjestelmän kanssa.

108

Sitä vastoin – kuten julkisasiamies on myös todennut ratkaisuehdotuksensa 104 kohdassa – on niin, että koska kyseessä olevilla veroeduilla toteutetaan viisivuotissuunnitelmaa, joka on tunnusomainen tekijä keskusjohtoisissa talouksissa ja perustavanlaatuinen tekijä Kiinan talouden organisoinnissa, komissio saattoi olettaa, että nämä toimenpiteet ”olivat peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”.

109

Siten on katsottava, että komission ensimmäisen valitusperusteen toinen ja neljäs osa ovat perusteltuja.

110

Tästä seuraa ilman, että olisi tarpeen tutkia ensimmäisen valitusperusteen kolmatta osaa, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen evätessään Xinyi PV:ltä markkinatalouskohtelun, sen toteamuksen perusteella, että näistä toimenpiteistä johtuvat vääristymät eivät olleet perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla ”peräisin aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä”.

111

Koska näin ollen komission ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen, toinen, neljäs ja viides osa ovat perusteltuja, valituksenalainen tuomio on kumottava ilman, että olisi tarpeen tutkia toista ja kolmatta valitusperustetta.

112

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään, että jos unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin voi itse ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen.

113

Näin ei ole nyt käsiteltävässä asiassa, koska unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi Xinyi PV:n kumoamiskanteen tutkimatta ensimmäisen kanneperusteen toista osaa ja toista, kolmatta ja neljättä kanneperustetta. Näin ollen asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen.

114

Koska asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen, oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: