1

TV2/Danmark A/S vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan osittain unionin yleisen tuomioistuimen 24.9.2015 antaman tuomion TV2/Danmark v. komissio (T‑674/11, EU:T:2015:684, jäljempänä valituksenalainen tuomio), jossa tämä yhtäältä kumosi Tanskan toimenpiteistä (C 2/03) TV2/Danmarkin hyväksi annetun komission päätöksen 2011/839/EU (EUVL 2011, L 340, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös) siltä osin kuin komissio oli katsonut, että TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä maksetut vuosien 1995 ja 1996 mainostulot olivat valtiontukea, ja toisaalta hylkäsi sen kanteen muilta osin.

2

TV2/Danmark on vuonna 1986 perustettu tanskalainen yleisradioyhtiö. Se oli aluksi oikeudelliselta muodoltaan itsenäinen valtionyritys, mutta se muutettiin kirjanpidollisin ja verotuksellisin vaikutuksin 1.1.2003 alkaen osakeyhtiöksi. TV2/Danmark on toinen julkinen televisioasema Tanskassa, kun taas ensimmäinen on Danmarks Radio.

3

TV2:n tehtävänä on tuottaa ja lähettää valtakunnallisia ja alueellisia televisio-ohjelmia. Ohjelmat voidaan lähettää muun muassa radiolaitteistoilla taikka satelliitin tai kaapelin välityksellä. Tanskan kulttuuriministeri vahvistaa TV2/Danmarkille kuuluvat julkisen palvelun velvoitteet.

4

Julkisten yleisradioyhtiöiden lisäksi koko Tanskan televisiomarkkinoilla toimii kaupallisia televisioyhtiöitä. Niitä ovat muun muassa yhtäältä Viasat Broadcasting UK Ltd (jäljempänä Viasat) ja toisaalta yhteenliittymä, jonka muodostavat SBS TV A/S ja SBS Danish Television Ltd (jäljempänä SBS).

5

TV2/Danmark perustettiin alun perin valtion myöntämällä korollisella lainalla, ja sen toimintaa oli Danmarks Radion toiminnan tavoin tarkoitus rahoittaa kaikkien tanskalaisten televisionkatselijoiden maksamista lupamaksuista saatavalla tuotolla. Lainsäätäjä päätti kuitenkin, että Danmarks Radiosta poiketen TV2/Danmarkilla olisi mahdollisuus saada myös muun muassa mainostoiminnan tuotto.

6

SBS Broadcasting SA/Tv Danmarkin 5.4.2000 tekemän kantelun johdosta komissio tutki TV2/Danmarkin rahoitusjärjestelmää Tanskan toimenpiteistä TV2/Danmarkin hyväksi 19.5.2004 tehdyssä päätöksessään 2006/217/EY (EUVL 2006, L 85, s. 1; jäljempänä TV2 I ‑päätös). Kyseinen päätös kattoi vuoden 1995 ja vuoden 2002 välisen ajanjakson, ja se koski seuraavia toimenpiteitä: lupamaksutulot, TV2/Danmarkin rahoittamiseen tarkoitettujen varojen (TV2-Fonden ja Radiofonden) siirrot, tilapäisesti myönnetyt summat, vapautus yhtiöverosta, TV2/Danmarkille sitä perustettaessa myönnetyt korko- ja lyhennysvapaat lainat, käyttöpääomalainan valtiontakaus ja suotuisat ehdot maksulle, joka TV2/Danmarkin on suoritettava valtakunnallisen lähetystaajuuden käytöstä (jäljempänä yhdessä asianomaiset toimenpiteet). Komission tutkimus koski myös TV2/Danmarkille myönnettyä lupaa käyttää paikallistaajuuksia verkotetusti ja kaikilla yhteisantennien omistajilla olevaa velvoitetta lähettää TV2/Danmarkin julkisen palvelun ohjelmia laitteistollaan.

7

Asianomaisten toimenpiteiden tutkinnan päätteeksi komissio katsoi, että ne olivat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea sillä perusteella, että TV2/Danmarkin rahoitusjärjestelmä, jolla pyrittiin korvaamaan kyseisen yrityksen tarjoamasta julkisesta palvelusta aiheutuneet kustannukset, ei täyttänyt toista ja neljättä edellytystä niistä neljästä edellytyksestä, jotka yhteisöjen tuomioistuin oli vahvistanut 24.7.2003 antamassaan tuomiossa Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C‑280/00, EU:C:2003:415; jäljempänä näiden edellytysten osalta Altmark-edellytykset).

8

Komissio päätti lisäksi, että edellä mainitut tuet, jotka Tanskan kuningaskunta oli myöntänyt TV2/Danmarkille vuosina 1995–2002, soveltuivat sisämarkkinoille SEUT 106 artiklan 2 kohdan perusteella lukuun ottamatta 628,2 miljoonan Tanskan kruunun (DKK) (noin 85 miljoonaa euroa) suuruista summaa, jonka se luonnehti liian suureksi korvaukseksi. Se määräsi siten Tanskan kuningaskunnan perimään kyseisen määrän takaisin korkoineen TV2/Danmarkilta.

9

TV2 I ‑päätöksestä nostettiin neljä kumoamiskannetta yhtäältä TV2/Danmarkin (asia T‑309/04) ja Tanskan kuningaskunnan (asia T‑317/04) ja toisaalta TV2/Danmarkin kilpailijoiden Viasatin (asia T‑329/04) ja SBS:n (asia T‑336/04) toimesta.

10

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumosi mainitun päätöksen 22.10.2008 antamallaan tuomiolla TV2/Danmark ym. v. komissio (T‑309/04, T‑317/04, T‑329/04 ja T‑336/04, EU:T:2008:457). Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi tuomiossaan, että komissio oli perustellusti päätellyt, että TV2/Danmarkille annettu julkisen palvelun tehtävä täytti yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien yleisradiopalvelujen määritelmän. Se totesi kuitenkin myös, että TV2 I ‑päätökseen liittyi useita lainvastaisuuksia.

11

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi ensinnäkin tutkiessaan kysymystä siitä, johtavatko TV2 I ‑päätöksessä tarkoitetut toimenpiteet valtion varojen käyttöön, ettei komissio ollut ottaessaan kantaa siihen, onko kyseiset toimenpiteet luonnehdittava valtion varoiksi, perustellut arviointiaan siitä, että vuosien 1995 ja 1996 mainostulot otettiin de facto huomioon valtion varoina. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi toiseksi, että komission suorittama tutkinta siitä, olivatko toinen ja neljäs Altmark-edellytys täyttyneet, ei perustunut perusteelliseen analyysiin niistä konkreettisista oikeudellisista ja taloudellisista olosuhteista, joiden mukaisesti TV2/Danmarkille tulevan lupamaksun määrä määritettiin. TV2 I ‑päätöksestä puuttuivat näin ollen tätä seikkaa koskevat perustelut. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi kolmanneksi, että myös komission arvioinnit, jotka koskivat tuen soveltuvuutta SEUT 106 artiklan 2 kohdan kannalta ja erityisesti liian suuren korvauksen olemassaoloa, olivat puutteellisesti perusteltuja. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kyseiset puutteelliset perustelut johtuivat siitä, ettei niitä konkreettisia, oikeudellisia ja taloudellisia olosuhteita, jotka ohjasivat TV2/Danmarkille tutkinnan kohteena olevan ajanjakson aikana tulleen lupamaksun määrän määrittämistä, ollut tutkittu perusteellisesti.

12

TV2 I ‑päätöksen kumoamisen jälkeen komissio tarkasteli asianomaisia toimenpiteitä uudelleen. Se kuuli tässä yhteydessä Tanskan kuningaskuntaa ja TV2/Danmarkia ja sai lisäksi huomautuksia kolmansilta osapuolilta.

13

Komissio teki kyseisen tutkinnan päätyttyä riidanalaisen päätöksen.

14

Kyseinen päätös koskee TV2/Danmarkin osalta vuosina 1995–2002 toteutettuja toimenpiteitä. Komissio on ottanut arvioinnissaan kuitenkin huomioon myös TV2 I ‑päätöksen jälkeen vuonna 2004 toteutetut pääoman vahvistamista koskevat toimenpiteet.

15

Komissio toisti riidanalaisessa päätöksessä näkemyksensä siitä, että asianomaiset toimenpiteet on luonnehdittava SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Se katsoi aluksi, että vuosien 1995 ja 1996 mainostulot olivat valtion varoja, ja päätteli tämän jälkeen valikoivan edun olemassaoloa tarkastaessaan, etteivät asianomaiset toimenpiteet täyttäneet toista ja neljättä Altmark-edellytystä. Vaikka komissio oli TV2 I ‑päätöksessä päätellyt, että 628,2 miljoonan DKK:n (noin 85 miljoonaa euroa) suuruinen summa oli liian suuri korvaus, joka oli ristiriidassa SEUT 106 artiklan 2 kohdan kanssa, se katsoi riidanalaisessa päätöksessä, että kyseinen summa oli asianmukainen oman pääoman varanto TV2/Danmarkille. Komissio totesi kyseisen päätöksen päätösosassa seuraavaa:

”1 artikla

Toimenpiteet, jotka Tanska on toteuttanut TV2/Danmarkin hyväksi vuosina 1995–2002 lupamaksuvarojen ja muiden tässä päätöksessä määritettyjen toimenpiteiden muodossa, soveltuvat sisämarkkinoille [SEUT] 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.”

16

TV2/Danmark nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 30.12.2011 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin riidanalaisen päätöksen osittaista kumoamista.

17

TV2/Danmark vaati ensisijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio oli katsonut, että asianomaiset toimenpiteet ovat SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

18

TV2/Danmark vaati toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio oli päätellyt, että

19

Valituksenalaisella tuomiolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin komissio oli katsonut, että TV2/Danmarkille TV2-Fondenin välityksellä maksetut vuosien 1995 ja 1996 mainostulot ovat valtiontukea, ja hylkäsi kanteen muilta osin.

20

TV2/Danmark vaatii valituksessaan, että unionin tuomioistuin

21

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

22

Tanskan kuningaskunta vaatii unionin tuomioistuinta hyväksymään valituksen kaikilta osiltaan.

23

Viasat vaatii, että unionin tuomioistuin

24

TV2/Danmark esittää valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta.

25

TV2/Danmark väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se hylkäsi TV2 Danmarkin kanteessaan esittämän ensisijaisen vaatimuksen neljännen Altmark-edellytyksen virheellisen tulkinnan ja soveltamisen perusteella.

26

TV2/Danmark katsoo erityisesti, että kun otetaan huomioon sen hoidettavana olevan julkisen palvelun tehtävän erityisluonne ja Altmark-edellytysten taannehtiva soveltaminen, unionin yleisen tuomioistuimen ei olisi pitänyt tulkita ja soveltaa neljättä Altmark-edellytystä täysin kirjaimellisesti, vaan sen olisi pitänyt pelkästään tarkastaa, oliko tavoite, johon sillä pyritään, tässä tapauksessa saavutettu.

27

TV2/Danmarkin mukaan tällainen soveltamistapa on näet mahdoton, koska ala, jolla TV2/Danmark toimii, ei ole kilpailu- ja markkinahenkinen ja koska tästä syystä ei ole olemassa ”viiteyritystä”, jota voitaisiin käyttää vertailukohtana tässä edellytyksessä vaaditussa vertailussa.

28

TV2/Danmark katsoo näin ollen, että unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt soveltaa neljättä Altmark-edellytystä niin, että se ottaa huomioon kyseisen edellytyksen tavoitteen, ja todeta, että kun otetaan huomioon Rigsrevisionenin (valtion tilintarkastusvirasto, Tanska) suorittama TV2/Danmarkin tilien tarkastus, tämä tavoite oli saavutettu. Sen olisi siis pitänyt katsoa, että kyseinen edellytys oli täyttynyt.

29

TV2/Danmark toteaa lisäksi, että tätä arviointia tukevat se, että Altmark-edellytyksiä on nyt käsiteltävässä tapauksessa sovellettu taannehtivasti, ja se, että tämän seurauksena on loukattu oikeusvarmuutta.

30

Tanskan kuningaskunta yhtyy TV2/Danmarkin argumentaatioon.

31

Komissio ja Viasat ovat sitä mieltä, etteivät TV2/Danmarkin ensimmäisen valitusperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyty, ja väittävät, että kyseinen valitusperuste on joka tapauksessa perusteeton.

32

TV2/Danmark riitauttaa vastauksessaan komission ja Viasatin argumentaation, jolla kyseenalaistetaan sen valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen, ja se vetoaa pääasiallisesti siihen, että sen valitukseen sisältyvissä oikeudellisissa perusteissa ja perusteluissa tuodaan esiin oikeuskysymyksiä.

33

Tanskan kuningaskunta väittää vastauksessaan, että TV2/Danmarkin valitus voidaan ottaa tutkittavaksi. Tanskan kuningaskunta on erityisesti sitä mieltä, että neljännen Altmark-edellytyksen tulkintaa ja soveltamista koskeva kysymys on oikeuskysymys ja unionin yleisen tuomioistuimen tämän kysymyksen osalta esittämät arvioinnit ovat oikeudellisia arviointeja, joita unionin tuomioistuin voi valvoa muutoksenhaun yhteydessä.

34

On huomautettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 256 artiklasta, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan d alakohdasta seuraa, että valituksessa on ilmoitettava täsmällisesti sekä se, miltä kaikilta osin tuomion tai määräyksen kumoamista vaaditaan, että ne oikeudelliset perustelut, joihin erityisesti halutaan vedota tämän vaatimuksen tueksi, tai muuten valitus tai asianomainen valitusperuste jätetään tutkimatta (ks. mm. tuomio 20.9.2016, Ledra Advertising ym. v. komissio ja EKP, C‑8/15 P–C‑10/15 P, EU:C:2016:701, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Kyseisten määräysten mukaista perusteluvelvollisuutta ei täytä sellainen valitus, johon ei sisälly edes argumentaatiota, jonka tarkoituksena olisi erityisesti määrittää valituksenalaiseen tuomioon tai määräykseen väitetysti sisältyvä oikeudellinen virhe, vaan jossa vain kerrataan tai toistetaan unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esitetyt perusteet ja perustelut, sellaisetkin, joiden pohjana olevien tosiseikkojen osalta kyseinen tuomioistuin on nimenomaisesti omaksunut eri näkemyksen. Tällaisella valituksella tosiasiassa pyritään nimittäin ainoastaan siihen, että unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetty kanne tutkitaan uudelleen, mikä ei kuulu unionin tuomioistuimen toimivaltaan (ks. mm. tuomio 20.9.2016, Ledra Advertising ym. v. komissio ja EKP, C‑8/15 P–C‑10/15 P, EU:C:2016:701, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Lisäksi on huomautettava myös, että SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisestä kohdasta seuraa, että muutosta voidaan hakea vain oikeuskysymyksiä koskevilta osin. Näin ollen ainoastaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen määrittämään ratkaisun perustaksi asetettavan tosiseikaston ja arvioimaan sitä sekä sille esitettyä selvitysaineistoa. Tosiseikaston ja selvitysaineiston arviointi ei näin ollen – lukuun ottamatta sitä tapausta, että ne on otettu huomioon vääristyneellä tavalla – ole sellainen oikeuskysymys, että se sinänsä kuuluisi unionin tuomioistuimen muutoksenhaun yhteydessä harjoittaman valvonnan piiriin (ks. mm. tuomio 15.6.2017, Espanja v. komissio, C‑279/16 P, ei julkaistu, EU:C:2017:461, 36 kohta).

37

Ensimmäisessä valitusperusteessaan TV2/Danmark kuitenkin vain olennaisilta osin kertaa tai toistaa unionin yleisessä tuomioistuimessa jo esittämänsä perustelut, jotta unionin tuomioistuin tutkisi uudelleen sen kumoamiskanteen.

38

Kyseisessä valitusperusteessa ei myöskään esitetä täsmällisesti niitä oikeudellisia perusteluja, joiden tarkoituksena olisi erityisesti määrittää valituksenalaiseen tuomioon tältä osin väitetysti sisältyvä oikeudellinen virhe, vaan siinä riitautetaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemät arvioinnit tosiseikastosta siltä osin kuin on kyse varsinkin yleisradioalan kilpailu- ja markkinahenkisyydestä, sellaisen hyvin johdetun ja riittävillä välineillä varustetun keskivertoyrityksen olemassaolosta, jonka kustannuksiin TV2/Danmarkin kustannuksia voitaisiin verrata, ja valtion tilintarkastusviraston suorittaman TV2/Danmarkin tilien tarkastuksen luonteesta. TV2/Danmark ei vetoa tältä osin kuitenkaan mihinkään ilmeiseen tosiseikaston tai selvitysaineiston huomioon ottamiseen vääristyneellä tavalla.

39

TV2/Danmark ei myöskään osoita, että tosiseikaston erilainen arviointi tai neljännen Altmark-edellytyksen teleologinen tulkinta olisi johtanut unionin yleisen tuomioistuimen tekemästä arvioinnista poikkeavaan arviointiin.

40

Siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on myös katsonut valituksenalaisen tuomion 132–148 kohdassa, että vaikka neljättä Altmark-edellytystä oli sovellettava käsiteltävässä asiassa sisällöltään tai tavalla, joka ei ole niin tiukka, TV2/Danmarkin esittämät väitteet eivät missään tapauksessa olisi olleet vieläkään riittäviä osoittamaan, että komissio oli tehnyt oikeudellisen virheen soveltaessaan tuota neljättä edellytystä, ensimmäinen valitusperuste on lisäksi tehoton.

41

Sama koskee argumentaatiota, joka perustuu Altmark-edellytysten taannehtivaan soveltamiseen, koska näiden edellytysten nojalla SEUT 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle voidaan sulkea toimenpiteet, jotka – jos 24.7.2003 annettua tuomiota Altmark Trans ja Regierungspräsidium Magdeburg (C‑280/00, EU:C:2003:415) ei olisi – kuuluisivat heti suoralta kädeltä kyseisessä määräyksessä tarkoitetun tuen käsitteen alaan. Sillä, ettei mainittuja edellytyksiä sovelleta, ei siis voida edistää TV2/Danmarkin vaatimuksia.

42

Tämä valitusperuste on siis osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

43

TV2/Danmark väittää toisessa valitusperusteessaan, että kun unionin yleinen tuomioistuin tutki asiakysymyksen osalta sen toissijaisten vaatimusten toisen kohdan ja hylkäsi sen, vaikka TV2/Danmark ja komissio eivät olleet eri mieltä TV2/Danmarkin aluetoimituksilleen ohjaamien lupamaksutulojen luonnehdinnasta, se lausui kanteen ulkopuolelta (ultra petita), ylitti laillisuusvalvontansa rajat ja loukkasi kontradiktorista periaatetta.

44

TV2/Danmark väittää lisäksi, että unionin yleisen tuomioistuimen suorittama asiakysymyksen arviointi perustuu Tanskan oikeuden ilmeisen virheelliseen tulkintaan.

45

TV2/Danmark väittää erityisesti, että sen ei tarvitse kansallisen säännöstön mukaan maksaa korvausta aluetoimituksilleen sen lähettämien alueellisten ohjelmien toimittamisesta. Kyseisestä säännöstöstä ei myöskään ilmene, että lupamaksutulojen ohjaaminen näille toimituksille oli sellainen korvauksen suorittamista koskeva velvollisuus, josta TV2/Danmark vastasi itse aluetoimituksiin nähden vastikkeeksi kyseisten ohjelmien toimittamisesta.

46

Tanskan kuningaskunta yhtyy TV2/Danmarkin argumentaatioon.

47

Komissio ja Viasat ovat sitä mieltä, etteivät toisen valitusperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyty, ja väittävät, että se on joka tapauksessa perusteeton.

48

Toisessa valitusperusteessa lähinnä riitautetaan unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma tulkinta Tanskan oikeudesta, joten heti alkuun on todettava, että kyse on tältä osin tosiasiakysymyksestä, joka ei lähtökohtaisesti kuulu unionin tuomioistuimen valvonnan piiriin.

49

Silloin, kun valituksen yhteydessä tutkitaan unionin yleisen tuomioistuimen arviointi kansallisesta oikeudesta, unionin tuomioistuin on siten toimivaltainen vain tutkimaan, onko kansallinen oikeus otettu huomioon vääristyneellä tavalla (ks. tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 79 kohta ja tuomio 10.11.2016, DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio, C‑449/14 P, EU:C:2016:848, 44 kohta).

50

Tästä on muistutettava, että vääristyneellä tavalla huomioon ottamisen on ilmettävä asiakirja-aineistosta selvästi ilman, että on tarpeen ryhtyä uudelleen arvioimaan tosiseikastoa ja selvitysaineistoa (ks. tuomio 3.4.2014, Ranska v. komissio, C‑559/12 P, EU:C:2014:217, 80 kohta ja tuomio 10.11.2016, DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio, C‑449/14 P, EU:C:2016:848, 45 kohta).

51

Käsiteltävässä tapauksessa tällaista vääristyneellä tavalla huomioon ottamista ei ole kuitenkaan näytetty toteen, koska TV2/Danmark ei ilmoita täsmällisesti, mitkä tosiseikat tai minkä selvityksen unionin yleinen tuomioistuin olisi mahdollisesti ottanut huomioon vääristyneellä tavalla, eikä se osoita, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt sellaisia virheitä, jotka olisivat voineet johtaa siihen, että se on ottanut tosiseikaston tai selvitysaineiston huomioon vääristyneellä tavalla.

52

TV2/Danmark ei erityisestikään ole osoittanut, että unionin yleinen tuomioistuin olisi tehnyt arviointeja, jotka ovat selvästikin ristiriidassa kyseisen lainsäädännön säännösten sisällön kanssa, tai että se olisi katsonut viimeksi mainittujen olevan ulottuvuudeltaan sellaisia, mitä ne eivät selvästikään ole.

53

On todettava, että TV2/Danmark pyrkii sillä verukkeella, että se moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä on tehnyt oikeudellisen virheen harjoittaessaan riidanalaista päätöstä koskevaa tuomioistuinvalvontaansa ja ottanut kyseiset säännökset huomioon vääristyneellä tavalla, todellisuudessa vain arvostelemaan unionin yleisen tuomioistuimen tekemää arviointia selvitysaineistosta, jonka mainitut säännökset, joita on jo tutkittu täsmällisesti valituksenalaisen tuomion 169–173 kohdassa, muodostavat, ja se tekee näin, jotta Tanskan oikeutta tutkittaisiin uudelleen yksityiskohtaisemmin ja jotta tosiseikkoja ja selvitysaineistoa arvioitaisiin uudelleen muutoksenhaun yhteydessä.

54

Sillä, että TV2/Danmark ja komissio eivät olleet unionin yleisessä tuomioistuimessa eri mieltä riidanalaisen päätöksen tulkinnasta siltä osin kuin on kyse TV2/Danmarkin aluetoimituksilleen ohjaamien lupamaksutulojen luonnehdinnasta, ei ole vaikutusta siihen, onko unionin yleinen tuomioistuin harjoittanut mainittua valvontaan sääntöjenmukaisesti.

55

Oikeuskäytännöstä näet ilmenee, että unionin tuomioistuinten tehtävänä on tulkita muun muassa komission päätöksiä niissä esitettyjen perustelujen pohjalta ja näin on tarvittaessa kyseisen toimielimen oikeudenkäynnin aikana esittämästä argumentaatiosta riippumatta (ks. vastaavasti tuomio 19.7.2012, Alliance One International ja Standard Commercial Tobacco v. komissio, C‑628/10 P ja C‑14/11 P, EU:C:2012:479, 72–79 kohta; tuomio 19.3.2013, Bouygues ja Bouygues Télécom v. komissio ym. ja komissio v. Ranska ym., C‑399/10 P ja C‑401/10 P, EU:C:2013:175, 126–129 kohta ja tuomio 30.11.2016, komissio v. Ranska ja Orange, C‑486/15 P, EU:C:2016:912, 130–132 kohta).

56

Kuten valituksenalaisen tuomion 154, 157 ja 173 kohdasta ilmenee, TV2/Danmarkin tästä esittämät huomautukset on lisäksi kuultu, ja se on luopunut kanteestaan tältä kohdin.

57

Näin ollen toinen valitusperuste on osittain jätettävä tutkimatta ja osittain hylättävä perusteettomana.

58

Tässä tilanteessa valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.

59

Komissio väittää vaatimuksessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että toinen Altmark-edellytys oli käsiteltävässä tapauksessa täyttynyt, ja se kehottaa unionin tuomioistuinta korvaamaan perustelut tältä osin. Tällä vaatimuksella olisi merkitystä siinä tilanteessa, että neljännen Altmark-edellytyksen soveltamista koskeva TV2/Danmarkin ensimmäinen valitusperuste hyväksyttäisiin.

60

TV2/Danmarkin mielestä kyseisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset eivät täyty.

61

Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on niin, että jotta perustelujen korvaamista koskeva vaatimus voidaan ottaa tutkittavaksi, vaatimus edellyttää oikeussuojan tarpeen olemassaoloa siinä mielessä, että vaatimuksen lopputulos voi tuottaa vaatimuksen esittäjälle etua. Näin voi olla silloin, kun perustelujen korvaamista koskevalla vaatimuksella puolustaudutaan kantajan esittämää kanneperustetta vastaan (ks. tuomio 11.7.2013, Ziegler v. komissio, C‑439/11 P, EU:C:2013:513, 42 kohta ja tuomio 22.6.2016, DK Recycling und Roheisen v. komissio, C‑540/14 P, EU:C:2016:469, 42 kohta).

62

Koska Altmark-edellytykset ovat kumulatiivisia ja koska TV2/Danmarkin ensimmäinen valitusperuste on hylätty, komissiolla ei ole vaadittua tarvetta vaatimuksensa esittämiseen.

63

Kyseisellä vaatimuksella, jonka komissio on esittänyt vastineessaan nyt käsiteltävään valitukseen ja jossa ei vaadita valituksen hyväksymistä, hylkäämistä tai tutkimatta jättämistä kokonaan tai osittain, ei voida myöskään laajentaa valituksen kohdetta (ks. analogisesti tuomio 10.11.2016, DTS Distribuidora de Televisión Digital v. komissio, C‑449/14 P, EU:C:2016:848, 100 ja 101 kohta).

64

Tästä seuraa, ettei komission vaatimusta voida ottaa tutkittavaksi.

65

Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton.

66

Kyseisen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan, jota sovelletaan saman työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

67

Koska komissio ja Viasat ovat vaatineet TV2/Danmarkin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska TV2/Danmark on hävinnyt asian, sen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on lisäksi velvoitettava korvaamaan kaikki komissiolle ja Viasatille ensimmäisessä oikeusasteessa ja tämän valituksen käsittelyn yhteydessä aiheutuneet oikeudenkulut.

68

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdassa, jota myös sovelletaan työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, määrätään, että jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

69

Tanskan kuningaskunta, joka on ollut väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa, vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: