–

Tšekin hallitus, asiamiehinään L. Březinová, M. Smolek ja J. Vláčil,

–

Itävallan hallitus, asiamiehenään G. Eberhard,

–

Puolan hallitus, asiamiehenään B. Majczyna,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Grünheid ja P. Mihaylova,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden huomioon ottamisesta uudessa rikosprosessissa 24.7.2008 annetun neuvoston puitepäätöksen 2008/675/YOS (EYVL 2008, L 220, s. 32) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty sellaisen hakemuksen yhteydessä, jonka Trayan Beshkov on jättänyt Sofiyski Rayonen sadille (Sofian alueen tuomioistuin, Bulgaria), jotta kyseinen tuomioistuin ottaisi huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen hänelle aiemmin antaman tuomion.

3

Puitepäätöksen 2008/675 johdanto-osan 2, 5–7 ja 13 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

– –

– –

4

Kyseisen puitepäätöksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on määritellä edellytykset, joiden täyttyessä henkilöön kohdistuvassa rikosprosessissa yhdessä jäsenvaltiossa otetaan huomioon samalle henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat tuomiot.”

5

Mainitun puitepäätöksen 3 artiklan, jonka otsikko on ”Toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion huomioon ottaminen uudessa rikosprosessissa”, 1–4 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että henkilöön kohdistuvassa rikosprosessissa samalle henkilölle toisissa jäsenvaltioissa eri tosiseikkojen perusteella annetut aiemmat tuomiot, joista on saatu tietoa keskinäiseen oikeusapuun tai rikosrekisteritietojen vaihtoon sovellettavien sopimusten mukaisesti, otetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti huomioon samassa määrin kuin vastaavat kansalliset tuomiot otetaan huomioon ja että niihin liitetään vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiempiin kansallisiin tuomioihin.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan rikosoikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, itse rikosoikeudenkäynnin aikana ja tuomion täytäntöönpanovaiheessa erityisesti rikosprosessissa sovellettavien menettelysääntöjen osalta, joihin kuuluvat tutkintavankeutta, rikoksen määrittelyä ja rangaistuksen tyyppiä ja tasoa sekä tuomion täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

3.   Toisissa jäsenvaltioissa annettujen aiempien tuomioiden huomioon ottamisesta 1 kohdan mukaisesti ei ole seurauksena, että uutta prosessia hoitava jäsenvaltio puuttuisi aiempiin tuomioihin tai niiden täytäntöönpanoon liittyviin päätöksiin taikka kumoaisi tai tarkistaisi niitä.

4.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta 3 kohdan mukaisesti siinä tapauksessa, että jos aiempi tuomio olisi ollut uutta prosessia hoitavan jäsenvaltion antama kansallinen tuomio, aiemman tuomion huomioon ottamisen seurauksena olisi ollut kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaan puututtava aiempiin tuomioihin tai niiden täytäntöönpanoon liittyviin päätöksiin taikka kumottava ne tai tarkistettava niitä.”

6

Rikoslain (Nakazatelen kodeks) 8 §:n 2 momentissa, joka tuli voimaan 27.5.2011 ja jolla puitepäätös 2008/675 on saatettu osaksi Bulgarian oikeusjärjestystä, säädetään seuraavaa:

”Toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa annettu lainvoimainen tuomio, joka on annettu teosta, joka on Bulgarian rikoslain mukaan rikos, on otettava huomioon jokaisessa Bulgarian tasavallassa samaa henkilöä vastaan käytävässä rikosprosessissa.”

7

Kyseisen lain 23 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos samalla teolla syyllistytään useisiin rikoksiin tai jos henkilö on tehnyt useita erillisiä rikoksia ennen kuin jostakin näistä rikoksista annettu tuomio on tullut lainvoimaiseksi, tuomioistuin langettaa sen jälkeen, kun se on määrittänyt jokaisesta yksittäisestä rikoksesta rangaistuksen, niistä ankarimman rangaistuksen.”

8

Mainitun lain 25 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Edellä olev[aa] [23 §:ää] sovelletaan myös, jos henkilö on tuomittu erillisissä tuomioissa.

2.   Jos jossakin tuomiossa määrätty rangaistus on suoritettu kokonaan tai osittain, se vähennetään täytäntöönpanoa varten yhteisestä rangaistuksesta, jos se on samanluonteinen kuin määritetty yhteinen rangaistus.”

9

Saman lain 66 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Jos tuomioistuin määrää enintään kolmen vuoden vankeusrangaistuksen, se voi samalla määrätä, että rangaistus pannaan täytäntöön niin, että tuomittu on – – ehdollisessa vapaudessa – –, jos henkilöä ei ole tuomittu vankeusrangaistukseen virallisen syytteen alaisesta rikoksesta – –.”

10

Rikosprosessilain (Nakazatelno-protsesualen kodeks) 4 §:n 2 ja 3 momentissa säädetään seuraavaa:

”2.   Bulgarian tasavallan viranomaiset eivät pane täytäntöön lainvoimaista tuomiota, jonka on antanut toisen valtion tuomioistuin ja jota ei ole tunnustettu Bulgarian lainsäädännössä säädetyn menettelyn mukaisesti.

3.   Edellä olev[aa] [2 momenttia] ei sovelleta, jos ratifioidussa, julkaistussa ja voimaan tulleessa kansainvälisessä sopimuksessa, jonka sopimuspuoli Bulgarian tasavalta on, määrätään toisin.”

11

Kyseisen lain 463 §:ssä, joka sisältyy saman lain 36 luvun II jaksoon, jonka otsikko on ”Ulkomaisen tuomioistuimen tuomion tunnustaminen ja täytäntöönpano”, säädetään seuraavaa:

”Bulgarian tasavallan viranomaiset tunnustavat ja panevat täytäntöön 4 §:n 3 momentin mukaisesti ulkomaisen tuomioistuimen antaman lainvoimaisen tuomion, jos

12

Mainitun lain 465 §:ssä, jossa täsmennetään kyseistä tunnustamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, säädetään seuraavaa:

”1.   Toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen on osoitettava pyyntö ulkomaisen tuomioistuimen tuomion tunnustamisesta Bulgarian tasavallassa oikeusministeriölle.

2.   Oikeusministeriö välittää pyynnön sekä siihen liitetyn tuomion ja muut asiakirjat tuomitun asuinpaikan Okrazhen sadille [alueellinen tuomioistuin]. Jos tuomittu ei oleskele Bulgarian tasavallassa, toimivalta ratkaista pyyntö on Sofiyski gradski sadilla [Sofian kaupungin alioikeus].

– –”

13

Saman lain 466 §:n 1 momentin, jossa määritellään mainitun tunnustamisen vaikutukset, sanamuoto on seuraava:

”Päätöksellä, jolla tunnustettiin ulkomaisen tuomioistuimen tuomio, on sama oikeusvaikutus kuin bulgarialaisen tuomioistuimen tuomiolla.”

14

Beshkoville määrättiin Itävallassa 14.11.2010 tapahtuneesta varastetun tavaran kätkemisestä Landesgericht Klagenfurtin (Klagenfurtin alueellinen tuomioistuin, Itävalta) 13.12.2010 antamalla lainvoimaisella tuomiolla 18 kuukauden vankeusrangaistus, josta ehdotonta vankeutta oli kuusi kuukautta ja kaksitoista kuukautta oli suoritettava ehdollisena, jolloin koeajan pituus oli kolme vuotta. Kuuden kuukauden vankeusrangaistus suoritettiin, ja koeaika alkoi kulua 14.5.2011.

15

Tämän jälkeen Beshkoville määrättiin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 29.4.2013 antamalla lainvoimaisella tuomiolla vuoden vankeusrangaistus 19.11.2008 Sofiassa (Bulgaria) tapahtuneesta lievän, terveydellisiä ongelmia aiheuttaneen ruumiinvamman tuottamisesta, jonka vaikuttimet liittyivät huliganismiin. Kyseistä rangaistusta ei ollut ennakkoratkaisupyynnön ajankohtana vielä suoritettu, sillä Beshkovia etsittiin.

16

Beshkov jätti 14.5.2015 valitsemansa puolustusasianajajan välityksellä ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen rikoslain 23 §:n 1 momenttiin ja 25 §:n 1 momenttiin perustuvan hakemuksen, jossa vaadittiin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin määrää hänelle täytäntöönpanoa varten vapaudenmenetyksen käsittäväksi yhteiseksi rangaistukseksi yhtäältä Landesgericht Klagenfurtin 13.12.2010 antamalla tuomiolla ja toisaalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 29.4.2013 antamalla tuomiolla määräämistä rangaistuksista ankarimman.

17

Näissä kummassakin säännöksessä näet säädetään muun muassa, että kun henkilö on syyllistynyt useisiin rikoksiin ennen kuin hänelle määrätään kustakin näistä rikoksista eri tuomioilla eri rangaistukset, kansallinen tuomioistuin määrää kyseiselle henkilölle näiden rangaistusten täytäntöönpanoa varten yhtenäisen yhteisen rangaistuksen, joka vastaa alun perin määrätyistä rangaistuksista kaikkein ankarinta. Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että tässä tapauksessa ankarin rangaistus pitää sisällään sitä lievemmät alkuperäiset rangaistukset. Mainituista säännöksistä seuraa lisäksi, että kun jokin alkuperäisistä rangaistuksista on jo suoritettu kokonaan tai osittain, se vähennetään täytäntöönpanoa varten yhteisestä rangaistuksesta, jos se on samanluonteinen kuin yhteinen rangaistus.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa kuitenkin, että suurimmassa osassa kansallista oikeuskäytäntöä katsotaan – ja tätä mieltä on myös Sofiyska rayonna prokuratura (Sofian alueen syyttäjä, Bulgaria) –, että etenkin rikosprosessilain 4 §:n 2 momentin vuoksi ei ole mahdollista vahvistaa yhteistä rangaistusta, jossa otetaan huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antamalla tuomiolla määräämä rangaistus, jolleivät Bulgarian toimivaltaiset tuomioistuimet ole tunnustaneet tuota tuomiota ensin erityisesti kyseisen lain 463–466 §:ssä säädetyn ulkomaisten tuomioistuinten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan erityismenettelyn mukaisesti. Kyseisen oikeuskäytännön valossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lähinnä, onko Beshkovin hakemuksen hyväksymiseksi Landesgericht Klagenfurtin antama tuomio tunnustettava ensin erityisesti mainittujen 463–466 §:n mukaisesti vai voiko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin hyväksyä tai onko sen hyväksyttävä kyseinen hakemus – kuten Beshkov väittää –, vaikkei tätä tuomiota ole tunnustettu tällä tavalla ensin, nojautumalla rikoslain 8 §:n 2 momenttiin, jolla puitepäätös 2008/675 on saatettu osaksi Bulgarian oikeusjärjestystä.

19

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mielestä välttämätöntä määrittää, sovelletaanko kyseistä puitepäätöstä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen menettelyyn, jossa on kyse vapaudenmenetyksen käsittävän yhteisen rangaistuksen määräämisestä täytäntöönpanoa varten ottamalla huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio ja erityisesti tuomitulle henkilölle kyseisessä tuomiossa määrätty rangaistus.

20

Jos näin on – ja tilanteessa, jossa Landesgericht Klagenfurtin antaman tuomion huomioon ottaminen edellyttäisi nyt käsiteltävässä tapauksessa ensin erityisesti rikosprosessilain 463–466 §:ssä säädetyn tunnustamismenettelyn toteuttamista –, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii myös viimeksi mainitun menettelyn yhteensoveltuvuutta mainitun puitepäätöksen kanssa siltä osin kuin tuomittu henkilö ei voi suoraan panna mainittua menettelyä vireille.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa näet tältä osin lähinnä, että vaikka voimassa olevan Bulgarian lainsäädännön mukaan jokainen tuomittu henkilö voi saattaa Bulgarian toimivaltaisten tuomioistuinten käsiteltäväksi hakemuksen, jossa vaaditaan yhteisen rangaistuksen määräämistä rikoslain 23 ja 25 §:n nojalla, rikosprosessilain merkityksellisissä säännöksissä ja erityisesti kyseisen lain 463–466 §:ssä säädetty tunnustamismenettely voidaan sitä vastoin toteuttaa ainoastaan Bulgarian toimivaltaisten viranomaisten tai ensimmäisen tuomion antaneen valtion toimivaltaisten viranomaisten aloitteesta. Tästä seuraa, ettei tuomittu henkilö voi tosiasiallisesti panna itse vireille menettelyä, jossa vaaditaan tällaisen yhteisen rangaistuksen määräämistä ottamalla huomioon toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annettu tuomio, ja näin on myös silloin, kun toimivaltaiset viranomaiset eivät ryhdy toimenpiteisiin.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii lisäksi selvittämään, estääkö puitepäätös 2008/675 sen, että yhteisen rangaistuksen määräämiseksi ottamalla huomioon Landesgericht Klagenfurtin Beshkoville määräämä rangaistus tuon viimeksi mainitun rangaistuksen täytäntöönpanotapaa muutetaan. Nyt käsiteltävässä tapauksessa on näet niin, että koska Landesgericht Klagenfurtin Beshkoville määräämä 18 kuukauden vankeusrangaistus, josta 12 kuukautta suoritetaan ehdollisena, on ankarampi kuin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen 29.4.2013 antamassaan tuomiossa vahvistama rangaistus, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on määrättävä Beshkoville tuota ensimmäiseksi mainittua rangaistusta vastaava yhteinen rangaistus. Rikoslain 66 §:n 1 momentin mukaan Beshkovia, joka on jo aiemmin tuomittu useaan kertaan vapaudenmenetyksen käsittäviin rangaistuksiin Bulgariassa, ei voitaisi tuomita kyseisessä jäsenvaltiossa enää ehdolliseen rangaistukseen. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi näin ollen muutettava Landesgericht Klagenfurtin Beshkoville määräämän rangaistuksen täytäntöönpanotapaa ja määrättävä hänelle yhteiseksi rangaistukseksi 18 kuukautta ehdotonta vankeutta vähentämällä siitä Itävallassa jo kärsitty 6 kuukauden pituinen ehdoton vankeusrangaistus.

23

Tässä tilanteessa Sofiyski Rayonen sad päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko puitepäätöstä 2008/675 tulkittava siten, että sitä sovelletaan yksinomaan menettelyihin, jotka liittyvät syytetyn henkilön mahdollisen syyllisyyden toteamiseen, vai siten, että sitä sovelletaan myös kansalliseen menettelyyn, jossa on kyse vapaudenmenetyksen käsittävän yhteisen rangaistuksen määräämisestä täytäntöönpanoa varten ottamalla huomioon kansallisen tuomioistuimen kyseiselle henkilölle määräämä rangaistus ja toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman aiemman tuomion yhteydessä tuolle samalle henkilölle eri teoista määräämä rangaistus.

25

Tuohon kysymykseen vastaamiseksi on korostettava, että puitepäätöksen 2008/675 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sen tarkoituksena on määritellä edellytykset, joiden täyttyessä henkilölle jossakin jäsenvaltiossa aiemmin annetut tuomiot otetaan huomioon toisessa jäsenvaltiossa tämän saman henkilön osalta eri tekojen johdosta vireille pannun uuden rikosprosessin yhteydessä.

26

Kyseisen puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohdassa, kun sitä luetaan puitepäätöksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen valossa, jäsenvaltioille asetetaan tätä varten velvollisuus toimia siten, että tässä tapauksessa toisessa jäsenvaltiossa annetut aiemmat tuomiot, joista on saatu tietoa keskinäiseen oikeusapuun tai rikosrekisteritietojen vaihtoon sovellettavien sopimusten mukaisesti, yhtäältä otetaan huomioon samassa määrin kuin vastaavat aiemmat kansalliset tuomiot otetaan huomioon kansallisen lainsäädännön nojalla ja niihin toisaalta liitetään vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiempiin kansallisiin tuomioihin kansallisen lainsäädännön mukaisesti riippumatta siitä, liittyvätkö vaikutukset tosiseikkoihin taikka prosessioikeudellisiin tai aineellisoikeudellisiin seikkoihin.

27

Mainitun puitepäätöksen 3 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että tuota velvollisuutta sovelletaan rikosoikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, itse rikosoikeudenkäynnin aikana ja tuomion täytäntöönpanovaiheessa erityisesti rikosprosessissa sovellettavien menettelysääntöjen osalta, joihin kuuluvat rikoksen määrittelyä ja rangaistuksen tyyppiä ja tasoa sekä tuomion täytäntöönpanoa koskevat säännöt. Mainitun puitepäätöksen johdanto-osan toisessa ja seitsemännessä perustelukappaleessa todetaan siten, että kansallisen tuomioistuimen on voitava ottaa huomioon muissa jäsenvaltioissa annetut tuomiot ja myös määrittää sovellettavat täytäntöönpanomenettelyt ja että näillä tuomioilla olisi oltava vastaavat vaikutukset kuin kansallisilla tuomioilla kaikissa näissä menettelyn vaiheissa.

28

Tästä seuraa, että puitepäätöstä 2008/675 sovelletaan paitsi syytetyn henkilön mahdollisen syyllisyyden selvittämiseen ja toteamiseen liittyviin menettelyihin myös rangaistuksen täytäntöönpanoa koskeviin menettelyihin, joiden osalta on otettava huomioon toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annetulla tuomiolla määrätty rangaistus. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 59 kohdassa huomauttanut, unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että nyt käsiteltävässä tapauksessa Beshkovin vireille panema yhteisen rangaistuksen määräämistä koskeva menettely kuuluu jälkimmäiseen ryhmään, joten se kuuluu kyseisen puitepäätöksen soveltamisalaan.

29

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöstä 2008/675 on tulkittava siten, että sitä sovelletaan kansalliseen menettelyyn, jossa on kyse vapaudenmenetyksen käsittävän yhteisen rangaistuksen määräämisestä täytäntöönpanoa varten ottamalla huomioon kansallisen tuomioistuimen kyseiselle henkilölle määräämä rangaistus ja toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman aiemman tuomion yhteydessä tuolle samalle henkilölle eri teoista määräämä rangaistus.

30

Aluksi on huomautettava, että – kuten tämän tuomion 18 kohdassa on esitetty – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko Bulgarian toimivaltaisten tuomioistuinten tunnustettava ensin pääasiassa kyseessä oleva Landesgericht Klagenfurtin antama tuomio erityisesti rikosprosessilain 463–466 §:ssä säädetyn menettelyn mukaisesti, jotta kyseinen tuomio voidaan ottaa huomioon yhteisen rangaistuksen määräämiseksi.

31

Kuten tämän tuomion 20 ja 21 kohdassa on huomautettu, ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on tästä epäilyksiä, mutta se lähtee kuitenkin siitä, että kyseinen ennalta tunnustamista koskeva menettely on toteutettava tätä varten, ja pohtii toisessa kysymyksessään, onko puitepäätös 2008/675 esteenä mainituille 463–466 §:lle siltä osin kuin niissä säädetään, että tuomittu henkilö ei voi suoraan panna vireille kyseistä menettelyä.

32

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, on kuitenkin ensin tarkastettava, onko kyseinen puitepäätös esteenä tällaisen tunnustamista koskevan menettelyn toteuttamiselle.

33

Toinen kysymys on unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä (tuomio 21.12.2016, Ucar ja Kilic, C‑508/15 ja C‑509/15, EU:C:2016:986, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) myönnetyn mahdollisuuden mukaan muotoiltava tätä varten uudelleen siten, että sillä pyritään selvittämään lähinnä, onko puitepäätöstä 2008/675 tulkittava siten, että se estää asettamasta edellytykseksi sille, että jäsenvaltiossa otetaan huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio, että tuon ensimmäisen jäsenvaltion toimivaltaiset tuomioistuimet toteuttavat ensin pääasiassa kyseessä olevan, erityisesti rikosprosessilain 463–466 §:ssä säädetyn kaltaisen kyseisen tuomion ennalta tunnustamista koskevan kansallisen menettelyn, ja jos näin ei ole, onko kyseinen puitepäätös esteenä kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan tuon menettelyn voivat panna vireille pelkästään kansalliset toimivaltaiset viranomaiset muttei tuomittu henkilö.

34

Tähän kysymykseen vastaamiseksi on viitattava siihen tämän tuomion 11–13 kohdassa olevaan rikosprosessilain 463–466 §:n sisältöä koskevaan esitykseen, josta ilmenee, että kyseisillä pykälillä otetaan käyttöön erityismenettely, jonka mukaisesti Bulgarian toimivaltaiset tuomioistuimet tunnustavat ensin ulkomaisten tuomioistuinten antamat lainvoimaiset tuomiot ja jonka tarkoituksena on, että päätöksellä, jolla kyseiset tuomiot tunnustetaan, on bulgarialaisen tuomioistuimen antaman tuomion vaikutus. Kyseinen menettely edellyttää asianomaisen ulkomaisen tuomion tutkintaa sen tarkastamiseksi, että mainitussa 463 §:ssä esitetyt edellytykset täyttyvät.

35

Kansallisen tuomioistuimen on tältä osin voitava tosin tämän tuomion 26 kohdassa mainitun puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi tarkastaa muun muassa se, otetaanko aiemmat kansalliset tuomiot huomioon kansallisen oikeuden nojalla, ja mahdollisesti se, mitä vaikutuksia niillä on kyseisen oikeuden mukaisesti.

36

Kuten kyseisen puitepäätöksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa todetaan, puitepäätöksellä pyritään kuitenkin panemaan täytäntöön SEUT 82 artiklan 1 kohdassa, jolla on korvattu EU 31 artikla, jonka nojalla kyseinen puitepäätös on annettu, vahvistettu periaate, joka koskee tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroista tunnustamista rikosoikeuden alalla. Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 30, 31 ja 64 kohdassa huomauttanut, kyseinen periaate estää sen, että edellytykseksi sille, että mainitun puitepäätöksen yhteydessä otetaan huomioon toisessa jäsenvaltiossa aiemmin annettu tuomio, asetettaisiin pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ennalta tunnustamista koskevan kansallisen menettelyn toteuttaminen, ja sen, että kyseistä tuomiota tästä syystä tarkistettaisiin (ks. analogisesti tuomio 9.6.2016, Balogh, C‑25/15, EU:C:2016:423, 54 kohta).

37

Puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 3 kohdassa ja johdanto-osan 13 perustelukappaleessa kielletään siten nimenomaisesti tällainen tarkistaminen, ja muissa jäsenvaltiossa aiemmin annetut tuomiot on siis otettava huomioon sellaisina kuin ne on annettu.

38

Toisin kuin Itävallan hallitus väittää, on niin, että vaikka mainitussa 13 perustelukappaleessa todetaan myös, että puitepäätöksessä 2008/675 otetaan huomioon erilaiset kansalliset ratkaisut ja menettelyt, joita sovelletaan toisessa jäsenvaltiossa annetun aiemman tuomion huomioon ottamiseksi, eikä se estä jäsenvaltiota tekemästä tarvittaessa päätöstä, jonka seurauksena kyseisellä tuomiolla on vastaavat oikeusvaikutukset, tällaisen päätöksen tekeminen ei siis voi kuitenkaan missään tapauksessa edellyttää pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen ennalta tunnustamista koskevan kansallisen menettelyn toteuttamista.

39

Edellä esitetyn perusteella ei ole tarvetta vastata kysymykseen siitä, edellyttääkö mainittu puitepäätös, että tuomittu henkilö voi itse panna kyseisen menettelyn vireille.

40

Toiseen kysymykseen on siis vastattava, että puitepäätöstä 2008/675 on tulkittava siten, että se estää asettamasta edellytykseksi sille, että jäsenvaltiossa otetaan huomioon toisen jäsenvaltion tuomioistuimen aiemmin antama tuomio, että tuon ensimmäisen jäsenvaltion toimivaltaiset tuomioistuimet toteuttavat pääasiassa kyseessä olevan, rikosprosessilain 463–466 §:ssä säädetyn kaltaisen kyseisen tuomion ennalta tunnustamista koskevan kansallisen menettelyn.

41

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään lähinnä, onko puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se estää kansallisen säännöstön, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu hakemus sellaisen vapaudenmenetyksen käsittävän yhteisen rangaistuksen määräämisestä täytäntöönpanoa varten, jossa otetaan huomioon muun muassa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman aiemman tuomion yhteydessä määrätty rangaistus, muuttaa tässä tarkoituksessa viimeksi mainitun rangaistuksen täytäntöönpanotapaa.

42

Aluksi on korostettava, että unionin tuomioistuimella olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, että Landesgericht Klagenfurt on 15.10.2014 tekemässään päätöksessä todennut, että sen 13.12.2010 antamassa tuomiossa määrätty kolmen vuoden koeaika oli päättynyt, joten Beskoville ehdollisena määrätty rangaistuksen osa on rauennut ja kyseisen rangaistuksen on katsottava tulleen suoritetuksi kokonaisuudessaan. Nyt esillä olevan kysymyksen tutkimiseksi on otettava huomioon kyseinen seikka, josta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle on ilmoitettu unionin tuomioistuimen tälle unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 101 artiklan perusteella esittämän selvennyspyynnön yhteydessä.

43

Vastauksena tähän kysymykseen on tosin huomautettava, että – kuten tämän tuomion 26 kohdassa todetaan – puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 1 kohdan mukaan toisessa jäsenvaltiossa annetut aiemmat tuomiot on lähtökohtaisesti otettava huomioon samassa määrin kuin vastaavat kansalliset tuomiot otetaan huomioon kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja niihin on liitettävä vastaavat oikeusvaikutukset kuin aiempiin kansallisiin tuomioihin liitetään kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

44

Kyseisen puitepäätöksen 3 artiklan 3 kohdassa täsmennetään kuitenkin, ettei tästä huomioon ottamisesta ole seurauksena, että muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamiin aiempiin tuomioihin tai niiden täytäntöönpanoon siinä jäsenvaltiossa, jossa uutta rikosprosessia käydään, liittyviin päätöksiin puututaan tai ne kumotaan. Kuten tämän tuomion 37 kohdassa todetaan, kyseinen säännös estää lisäksi mainittujen tuomioiden kaikenlaisen tarkistamisen, ja ne on siis otettava huomioon sellaisina kuin ne on annettu.

45

Mainitun puitepäätöksen johdanto-osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee lisäksi, ettei puitepäätöksen tarkoituksena ole yhdessä jäsenvaltiossa annettujen tuomioistuinratkaisujen täytäntöönpano muissa jäsenvaltioissa.

46

Tästä seuraa, ettei kansallinen tuomioistuin voi tuon saman puitepäätöksen nojalla tarkistaa ja muuttaa toisessa jäsenvaltiossa annetun aiemman, jo täytäntöön pannun tuomion täytäntöönpanotapaa esimerkiksi kumoamalla kyseisellä tuomiolla määrätyn rangaistuksen ehdollisuuden ja muuttamalla rangaistuksen ehdottomaksi vankeusrangaistukseksi. Se ei tämän perusteella voi myöskään määrätä kyseisen näin muutetun rangaistuksen uudesta täytäntöönpanosta.

47

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen kysymykseen on vastattava, että puitepäätöksen 2008/675 3 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se estää kansallisen säännöstön, jonka mukaan kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu hakemus sellaisen vapaudenmenetyksen käsittävän yhteisen rangaistuksen määräämisestä täytäntöönpanoa varten, jossa otetaan huomioon muun muassa toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antaman aiemman tuomion yhteydessä määrätty rangaistus, muuttaa tässä tarkoituksessa viimeksi mainitun rangaistuksen täytäntöönpanotapaa.

48

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: