—

Borealis AB, Kubikenborg Aluminium AB ja Yara AB, edustajinaan M. Tagaeus, advokat, ja J. Nilsson, jur. kand.,

—

SSAB EMEA AB ja Lulekraft AB, edustajanaan R. Setterlid, advokat,

—

Värmevärden i Nynäshamn AB, edustajanaan M. Hägglöf, advokat,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja K. Petersen,

—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään M. Bulterman ja C. Schillemans,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään E. White ja K. Mifsud-Bonnici, avustajanaan M. Johansson, advokat,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee ensinnäkin päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti 27.4.2011 annetun komission päätöksen 2011/278/EU (EUVL 2011, L 130, s. 1) 15 artiklan 3 kohdan pätevyyttä, toiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan 3 kohdan mukaisista kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä päästöoikeuksien jakamiseksi maksutta siirtymäaikana 5.9.2013 annetun komission päätöksen 2013/448/EU (EUVL 2013, L 240, s. 27) 4 artiklan ja liitteen II pätevyyttä, kolmanneksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (EUVL 2003, L 275, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY (EUVL 2009, L 140, s. 63; jäljempänä direktiivi 2003/87), 10 a artiklan 1, 2, 4 ja 5 kohdan tulkintaa ja neljänneksi päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdan, 10 artiklan 3 ja 8 kohdan ja liitteen IV tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina on useita kasvihuonekaasuja tuottavien laitosten toiminnanharjoittajia, eli Borealis AB, Kubikenborg Aluminium AB, Yara AB, SSAB EMEA AB, Lulekraft AB, Värmevärden i Nynäshamn AB, Cementa AB ja Höganäs Sweden AB, ja Naturvårdsverket (luonnonsuojeluvirasto, Ruotsi) ja joka koskee kyseisen viraston 21.11.2013 tekemän sellaisen päätöksen (jäljempänä 21.11.2013 tehty päätös) laillisuutta, joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien (jäljempänä päästöoikeudet) lopullista jakamista kaudelle 2013–2020 direktiivin 2003/87 10 a artiklan 5 kohdassa säädetyn yhtenäisen monialaisen korjauskertoimen (jäljempänä korjauskerroin) soveltamisen jälkeen.

3

Direktiivin 2003/87 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tällä direktiivillä perustetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä yhteisössä (jäljempänä ’yhteisön järjestelmä’) kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti.

Lisäksi tässä direktiivissä säädetään kasvihuonekaasujen päästövähennysten lisäämisestä siten, että voidaan auttaa saavuttamaan vähennysten tasot, joita pidetään tieteellisesti välttämättöminä vaarallisen ilmastonmuutoksen välttämiseksi.

– –”

4

Mainitun direktiivin 3 artiklan sanamuoto on seuraava:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

– –

– –

5

Direktiivin 2003/87 10 a artiklassa, jonka otsikko on ”Yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevat yhteisön laajuiset siirtymäsäännökset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Komissio hyväksyy viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2010 jäljempänä 4, 5, 7 ja 12 kohdassa tarkoitettujen päästöoikeuksien jakamista koskevia yhteisön laajuisia ja täysin yhdenmukaistettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä, mukaan lukien 19 kohdan yhdenmukaistettua soveltamista varten tarpeelliset säännökset.

– –

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on siinä määrin kuin se on toteutettavissa määriteltävä yhteisön laajuiset ennakolta asetetut vertailuarvot sen varmistamiseksi, että oikeudet jaetaan tavalla, joka tarjoaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja energiatehokkaisiin tekniikkoihin liittyviä kannustimia, ja siten, että otetaan huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, prosessikaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia laitoksia on käytettävissä, ja ettei jaolla kannusteta päästöjen lisäämiseen. Maksuttomia päästöoikeuksia ei saa jakaa sähköntuotannolle lukuun ottamatta tapauksia, jotka kuuluvat 10 c artiklan soveltamisalaan, ja prosessikaasuista tuotettua sähköä.

Kullakin toimialalla ja toimialan osalla vertailuarvot lasketaan periaatteessa tuotteille eikä tuotantopanoksille, jotta kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset ja energiatehokkuudesta saatavat säästöt kunkin tuotantoprosessin aikana kyseisellä toimialalla tai toimialan osalla ovat mahdollisimman suuret.

Määritellessään periaatteita yksittäisiä toimialoja ja toimialojen osia koskevien ennakolta asetettujen vertailuarvojen asettamista varten komissio kuulee asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kyseisten toimialojen ja toimialojen osien edustajat.

– –

2.   Määriteltäessä vertailuarvojen ennakolta asettamista koskevia periaatteita yksittäisillä toimialoilla tai toimialojen osilla lähtökohtana on käytettävä tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräistä tehokkuutta tietyllä toimialalla tai toimialan osalla yhteisössä vuosina 2007–2008. Komissio kuulee asianomaisia sidosryhmiä, mukaan lukien kyseisten toimialojen ja toimialojen osien edustajat.

Jäljempänä olevien 14 ja 15 artiklan mukaisesti annettavissa asetuksissa säädetään tuotantoon sidoksissa olevien kasvihuonekaasupäästöjen seurantaa, raportointia ja todentamista koskevat säännöt ennakolta asetettavien vertailuarvojen määrittämiseksi.

3.   Ellei 4 ja 8 kohdasta muuta johdu, ja sen estämättä, mitä 10 c artiklassa säädetään, päästöoikeuksia ei jaeta maksutta sähköntuottajille eikä hiilidioksidin talteenottolaitoksille, sen kuljetusputkistoille tai varastointipaikoille.

4.   Kaukolämpöä ja direktiivissä 2004/8/EY määritellyllä tehokkaalla yhteistuotannolla taloudellisesti perusteltavissa olevaan kysyntään vastaamiseksi tapahtuvaa lämmön tai jäähdytyksen tuotantoa varten jaetaan päästöoikeuksia maksutta. Näille laitoksille tällaisen lämmöntuotannon osalta jaettavaa kokonaismäärää tarkistetaan vuoden 2013 jälkeen vuosittain 9 artiklassa tarkoitetulla lineaarisella määrällä.

5.   Päästöoikeuksien vuosittainen enimmäismäärä, jonka perusteella lasketaan päästöoikeudet muille kuin 3 kohdan soveltamisalaan kuuluville laitoksille, jotka eivät ole uusia osallistujia, ei saa olla suurempi kuin seuraavien yhteismäärä:

Tarvittaessa on sovellettava yhtenäistä monialaista korjauskerrointa.

– –

11.   Jollei 10 b artiklasta muuta johdu, tämän artiklan 4–7 kohdan mukaisesti maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrä vuonna 2013 on 80 prosenttia 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti määritellystä määrästä. Sen jälkeen maksutta jaettavaa määrää vähennetään vuosittain samansuuruisilla määrillä siten, että maksutta jaetaan 30 prosenttia vuonna 2020, jotta maksutta jakaminen pystytään lopettamaan kokonaan vuoteen 2027 mennessä.

– –”

6

Päätöksen 2011/278 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Vertailuarvojen määrittämiseksi komissio on käyttänyt lähtökohtana sellaisten tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten laskennallista keskimääräistä tehokkuutta kasvihuonekaasujen suhteen vuosina 2007–2008, joista tietoja on kerätty. Lisäksi komissio on tutkinut direktiivin [2003/87] 10 a artiklan 1 kohdan mukaisesti kaikkien sellaisten toimialojen osalta, joiden tuotteen vertailuarvo esitetään liitteessä I, sellaisten lisätietojen pohjalta, joita se on saanut monista lähteistä ja asiaa koskevasta tutkimuksesta, jossa tarkastellaan tehokkaimpia tekniikoita ja vähennyspotentiaalia EU:ssa ja kansainvälisesti, sitä, otetaanko näissä lähtökohdissa riittävän hyvin huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, jätekaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia laitoksia on käytettävissä. Vertailuarvoja määritettäessä käytetyt tiedot on kerätty monista eri lähteistä, jotta ne kattaisivat mahdollisimman suuren määrän laitoksia, jotka tuottivat vuosina 2007–2008 vertailuarvon piiriin kuuluvaa tuotetta. Ensinnäkin kukin eurooppalainen toimialajärjestö on kerännyt tiedot päästökauppajärjestelmään kuuluvien, vertailuarvon piiriin kuuluvia tuotteita tuottavien laitosten tehokkuudesta kasvihuonekaasujen suhteen tai tiedot on kerätty niiden puolesta tarkkaan määriteltyjen sääntöjen, niin sanottujen toimialakohtaisten ohjekirjojen, pohjalta. Komissio on laatinut näiden ohjekirjojen viiteaineistoksi ohjeita – – päästökauppajärjestelmän lähtökohtatietojen laatu- ja todentamiskriteereistä. Toiseksi Euroopan komission konsultit ovat täydentäneet eurooppalaisten toimialajärjestöjen tiedonkeruuta keräämällä komission puolesta tietoa laitoksista, joita teollisuuden tiedot eivät kata, ja lisäksi jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat toimittaneet tietoja ja analyyseja.”

7

Mainitun päätöksen johdanto-osan 11 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Ellei saatavilla ole ollut tietoja tai vertailumenetelmän mukaisesti kerättyjä tietoja, vertailuarvot on määritetty käyttämällä nykyisiä päästöjä ja nykyistä kulutusta sekä tehokkaimpia tekniikoita koskevia tietoja. Nämä tiedot on saatu lähinnä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevista viiteasiakirjoista (BREF), jotka on laadittu ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY [(EUVL 2008, L 24, s. 8)] mukaisesti. Erityisesti koska jätekaasujen käsittelystä, lämmön viennistä ja sähkön tuotannosta ei ollut saatavilla tietoja, koksin ja kuuman metallin tuotevertailuarvot on saatu suoria ja epäsuoria päästöjä koskevista laskelmista, jotka perustuvat olennaisia energiavirtoja koskeviin tietoihin, jotka on saatu asiaankuuluvasta BREF-asiakirjasta, sekä päästöjä koskeviin oletuskertoimiin, jotka vahvistetaan – – direktiivin [2003/87] mukaisten ohjeiden vahvistamisesta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia varten 18 päivänä heinäkuuta 2007 tehdyssä komission päätöksessä 2007/589/EY [(EUVL 2007, L 229, s. 1)]. – –”

8

Saman päätöksen johdanto-osan 12 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Kun tuotteen vertailuarvoa ei voitu määrittää, mutta kasvihuonekaasuja, joille voidaan jakaa maksuttomia päästöoikeuksia, kuitenkin syntyy, kyseiset päästöoikeudet pitäisi jakaa yleisten tarkkailumenetelmien (fallback-menetelmien) pohjalta. Kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten ja energiansäästöjen maksimoimiseksi on kehitetty kolme tarkkailumenetelmää, joita voidaan soveltaa tietyssä järjestyksessä ainakin joihinkin osiin kyseisistä tuotantoprosesseista. Lämmön vertailuarvoa sovelletaan lämmön kulutuksen prosesseihin, joissa käytetään mitattavissa olevaa lämmönsiirtäjää. Polttoaineen vertailuarvoa käytetään, kun prosessissa kulutetaan ei-mitattavissa olevaa lämpöä. – –”

9

Päätöksen 2011/278 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Kilpailun vääristymisen välttämiseksi ja hiilimarkkinoiden asianmukaisen toiminnan takaamiseksi jäsenvaltioiden pitäisi varmistaa, että määritettäessä yksittäisille laitoksille jaettavia päästöoikeuksia ei esiinny päällekkäisyyksiä eikä kaksinkertaista laskentaa. – –”

10

Mainitun päätöksen johdanto-osan 32 perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Tuotteiden vertailuarvoissa on myös asianmukaista ottaa huomioon jätekaasujen energian tehokas talteenotto ja niiden käyttöön liittyvät päästöt. Tätä varten vertailuarvojen määrittämiseksi tuotteille, joiden tuotannossa syntyy prosessikaasuja, näiden jätekaasujen hiilipitoisuus on otettu laajalti huomioon. Kun jätekaasuja viedään tuotantoprosessista asiaankuuluvan tuotteen vertailuarvon järjestelmän rajojen ulkopuolella ja poltetaan lämmön tuottamiseksi liitteessä I määritellyn, vertailuarvon piiriin kuuluvan prosessin järjestelmän rajojen ulkopuolella, tähän liittyvät päästöt pitäisi ottaa huomioon jakamalla lisää päästöoikeuksia lämmön tai polttoaineen vertailuarvon pohjalta. Koska yleisen periaatteen mukaan sähköntuotannolle ei pitäisi jakaa maksutta päästöoikeuksia kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämiseksi teollisuuslaitoksille toimitettavan sähkön markkinoilla ja kun otetaan huomioon sähköön sisältyvä hiilen hinta, on asianmukaista, että kun jätekaasuja viedään asiaankuuluvan vertailuarvon järjestelmän rajojen ulkopuolisesta tuotantoprosessista ja poltetaan sähkön tuottamiseksi, asiaankuuluvan tuotteen vertailuarvossa huomioon otetun prosessikaasun sisältämän hiilen lisäksi ei jaeta ylimääräisiä päästöoikeuksia.”

11

Päätöksen 2011/278 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

– –

– –

– –

– –”

12

Päätöksen 2011/278 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän päätöksen soveltamista varten jäsenvaltioiden on jaettava vaatimusten mukaisesti kukin laitos, joka voi saada päästöoikeuksia maksutta direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan nojalla, yhteen tai useampaan seuraavaan osaan:

Laitosten osien täytyy vastata mahdollisimman pitkälti laitoksen fyysisiä osia.

– –

2.   Kunkin laitoksen osan yhteenlasketut panokset, tuotokset ja päästöt eivät saa ylittää laitoksen panoksia, tuotoksia ja kokonaispäästöjä.”

13

Mainitun päätöksen 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on kerättävä toiminnanharjoittajilta kunkin sellaisen vakiintuneen laitoksen osalta, jolle voidaan jakaa direktiivin [2003/87] 10 a artiklan nojalla maksutta päästöoikeuksia, mukaan luettuna vain ajoittain toimivat laitokset, erityisesti laitokset, joita pidetään varalla tai valmiudessa, ja laitokset, jotka toimivat kausiluonteisesti, 1 päivänä tammikuuta 2005 alkavan ja 31 päivänä joulukuuta 2008 päättyvän kauden tai tilanteen mukaan 1 päivänä tammikuuta 2009 alkavan ja 31 päivänä joulukuuta 2010 päättyvän kauden jokaiselta vuodelta kaikki olennaiset tiedot kustakin liitteessä [IV] mainitusta muuttujasta.

2.   Jäsenvaltioiden on kerättävä kutakin laitoksen osaa koskevat tiedot erikseen. Tarvittaessa jäsenvaltiot voivat vaatia toiminnanharjoittajaa toimittamaan lisää tietoja.

– –

7.   Jäsenvaltioiden on vaadittava toiminnanharjoittajia toimittamaan täydellisiä ja johdonmukaisia tietoja ja varmistettava, ettei laitosten osien välillä ole päällekkäisyyksiä ja ettei kaksinkertaista laskentaa pääse tapahtumaan. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että toiminnanharjoittajat noudattavat asianmukaista huolellisuutta ja toimittavat mahdollisimman tarkkoja tietoja, jotta tietojen luotettavuudesta on riittävä varmuus.

– –”

14

Päätöksen 2011/278 10 artiklassa, jonka otsikko on ”Laitoskohtaisten päästöoikeuksien jakaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on laskettava 7 artiklan mukaisesti kerättyjen tietojen pohjalta joka vuosi kullekin alueellaan toimivalle vakiintuneelle laitokselle maksutta vuodesta 2013 alkaen 2–8 kohdan mukaisesti jaettavien päästöoikeuksien määrä.

2.   Tämän laskelman tekemistä varten jäsenvaltioiden on ensin määritettävä erikseen kullekin laitoksen osalle maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustava vuotuinen määrä seuraavasti:

3.   Siinä määrin, kun mitattavissa olevaa lämpöä viedään yksityistalouksiin ja 2 kohdan b alakohdan i luetelmakohdan mukaisesti määritetty päästöoikeuksien alustava vuotuinen määrä vuotta 2013 varten on alhaisempi kuin vuotuiset historialliset mediaanipäästöt, jotka liittyvät kyseisen laitoksen osan yksityisiin kotitalouksiin 1 päivän tammikuuta 2005 ja 31 päivän joulukuuta 2008 välisenä aikana viemän mitattavissa olevan lämmön tuotantoon, päästöoikeuksien alustavaa vuosittaista määrää vuodelle 2013 mukautetaan kyseisellä erolla. Kunakin vuonna vuosina 2014–2020 2 kohdan b alakohdan i luetelmakohdan mukaisesti määritettyä päästöoikeuksien alustavaa vuosittaista määrää mukautetaan siinä määrin, kun päästöoikeuksien alustava vuotuinen määrä kyseistä vuotta varten on alhaisempi kuin edellä mainitun vuosittaisten historiallisten päästöjen mediaanin tietty prosenttiosuus. Tämä prosenttiosuus on 90 prosenttia vuonna 2014 ja sitä vähennetään 10 prosenttiyksiköllä kunakin seuraavana vuonna.

– –

7.   Kullekin laitokselle maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustava vuotuinen kokonaismäärä on 2, 3, 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti laskettu laitoksen kaikille osille maksutta jaettavien päästöoikeuksien lopullinen vuotuinen päästöoikeusmäärä.

– –

8.   Määrittäessään kullekin laitokselle maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavaa vuotuista kokonaismäärää jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei päästöjä lasketa kahteen kertaan ja että jako ei ole negatiivinen. Varsinkin kun laitos tuo välituotetta, joka kuuluu tuotteen vertailuarvon piiriin liitteessä I vahvistetun kyseisen järjestelmän rajojen määritelmän mukaisesti, päästöjä ei saa laskea kahteen kertaan kummallekin asiaankuuluvalle laitokselle maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavaa vuotuista kokonaismäärää määritettäessä.

9.   Päästöoikeuksien lopullinen vuotuinen kokonaismäärä, joka jaetaan maksutta kullekin vakiintuneelle laitokselle, lukuun ottamatta direktiivin [2003/87] 10 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja laitoksia, on 7 kohdan mukaisesti määritettävä kullekin laitokselle maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustava vuotuinen kokonaismäärä kerrottuna monialaisella korjauskertoimella, joka määritetään 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Päästöoikeuksien lopullinen vuotuinen kokonaismäärä, joka jaetaan maksutta laitoksille, jotka kuuluvat direktiivin [2003/87] 10 a artiklan 3 kohdan soveltamisalaan ja joille voidaan jakaa maksutta päästöoikeuksia, vastaa kullekin laitokselle maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavaa vuotuista, 7 kohdan mukaisesti määritettävää kokonaismäärää tarkistettuna direktiivin [2003/87] 10 a artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla lineaarisella kertoimella, käyttäen vertailukohtana kyseiselle laitokselle maksutta vuodeksi 2013 jaettavien päästöoikeuksien alustavaa vuotuista kokonaismäärää.”

15

Päätöksen 2011/278 15 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Direktiivin [2003/87] 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 30 päivään syyskuuta 2011 mennessä luettelo alueellaan olevista direktiivin [2003/87] soveltamisalaan kuuluvista laitoksista, mukaan luettuina 5 artiklan mukaisesti määritetyt laitokset, käyttäen komission laatimaa sähköistä lomaketta.

– –

3.   Saatuaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luettelon komissio arvioi kutakin luetteloon sisällytettyä laitosta ja siihen liittyvää maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavaa kokonaismäärää.

Saatuaan kaikkien jäsenvaltioiden ilmoituksen vuosina 2013–2020 maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavasta vuotuisesta kokonaismäärästä komissio määrittelee – – korjauskertoimen. Se määritetään vertaamalla sellaisten päästöoikeuksien alustavien kokonaismäärien summaa, jotka jaetaan kaudella 2013–2020 vuosittain maksutta laitoksille, jotka eivät tuota sähköä, soveltamatta liitteessä VI tarkoitettuja kertoimia, päästöoikeuksien vuosittaiseen määrään, joka lasketaan direktiivin [2003/87] 10 a artiklan 5 kohdan mukaisesti laitoksille, jotka eivät ole sähköntuottajia eivätkä uusia osallistujia, ottaen huomioon asiaankuuluvan osuuden koko unionin vuotuisesta kokonaismäärästä, siten kuin se määritetään kyseisen direktiivin 9 artiklan mukaisesti, sekä asiaankuuluvan päästömäärän, joka sisällytetään vain unionin järjestelmään vuodesta 2013 alkaen.

4.   Ellei komissio hylkää laitoksen mainitsemista luettelossa, mukaan luettuna sille maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavaa vuotuista kokonaismäärää, kyseinen jäsenvaltio määrittelee kaudella 2013–2020 vuosittain maksutta jaettavien päästöoikeuksien lopullisen vuotuisen määrän tämän päätöksen 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

– –”

16

Päätöksen 2011/278 liitteessä I, jonka otsikko on ”Tuotteiden vertailuarvot”, olevassa 1 kohdassa, jonka otsikko on puolestaan ”Tuotteiden vertailuarvojen ja järjestelmän rajojen määritelmät, joissa ei oteta huomioon sähkön ja polttoaineen vaihdettavuutta”, säädetään seuraavaa:

– –”

17

Mainitun päätöksen liitteessä IV, jonka otsikko on ”Vakiintuneiden laitosten lähtökohtatietojen keräämisessä käytettävät muuttujat”, säädetään seuraavaa:

”Tämän päätöksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua lähtökohtatietojen keräämistä varten jäsenvaltioiden on vaadittava toiminnanharjoittajaa toimittamaan ainakin seuraavat tiedot laitoksista ja laitosten osista 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti valitun viiteajanjakson (2005–2008 tai 2009–2010) kaikilta kalenterivuosilta. Jäsenvaltiot voivat 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarvittaessa pyytää lisätietoja.

18

Direktiivissä 2003/87 tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista 21.6.2012 annetun komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 (EUVL 2012, L 181, s. 30) liitteessä IV olevan 1 kohdan A alakohdassa säädetään seuraavaa:

”– –

Toiminnanharjoittaja ei tarkkaile eikä raportoi kuljetusvälineiden polttomoottoreiden päästöjä. – – Toiminnanharjoittaja ei lue päästöjä, jotka liittyvät muista laitoksista siirretyn lämmön tai sähkön tuotantoon, kuuluviksi vastaanottavan laitoksen päästöihin.

– –”

19

Päätöksen 2013/448 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Direktiivin [2003/87] 10 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettu ja päätöksen [2011/278] 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetty – – korjauskerroin esitetään tämän päätöksen liitteessä II.”

20

Päätöksen 2013/448 liitteessä II säädetään seuraavaa:

21

Luonnonsuojeluvirasto määritteli 21.11.2013 tekemässään päätöksessä maksutta jaettavien päästöoikeuksien lopullisen määrän päästökauppakaudelle 2013–2020. Kahdeksan kasvihuonekaasuja päästävien laitosten toiminnanharjoittajaa, eli Borealis, Kubikenborg Aluminium, Yara, SSAB EMEA, Lulekraft, Värmevärden i Nynäshamn, Cementa ja Höganäs Sweden, nostivat kyseisestä päätöksestä kumoamiskanteet.

22

Kyseiset toiminnanharjoittajat ovat esittäneet kanteidensa tueksi yhtäältä useita kanneperusteita, jotka koskevat päätöksiä 2011/278 ja 2013/448 rasittavia oikeudellisia virheitä.

23

Ne katsovat muun muassa, että päätöksen 2011/278 15 artiklan 3 kohdan perusteella määritetty ja päätöksen 2013/448 4 artiklassa ja liitteessä II vahvistettu korjauskerroin on direktiivin 2003/87 10 a artiklan 5 kohdasta aiheutuvien vaatimusten vastainen. Koska 21.11.2013 tehty päätös on tehty korjauskerrointa soveltaen, myös se on pätemätön.

24

Lisäksi komissio on vahvistanut päätöksen 2011/278 liitteessä I kuuman metallin vertailuarvon direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdassa säädettyjen rajojen vastaisesti. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan vertailuarvoja määritettäessä on käytettävä lähtökohtana tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten keskimääräistä tehokkuutta tietyllä toimialalla. Tätä sääntöä soveltaessaan komissio on yliarvioinut kuumaa metallia tuottavien laitosten tehokkuuden. Vaikka komissio onkin ottanut huomioon sen, että kuuman metallin tuotannon yhteydessä aiheutuneita jätekaasuja voidaan käyttää polttoaineen asemesta, myös mukautus, jonka avulla voidaan ottaa huomioon kyseisten kaasujen ja maakaasun erilainen energiapitoisuus, on liian suuri. Koska vertailuarvot ovat ratkaisevia maksutta jaettavien päästöoikeuksien kannalta, nämä virheet vaikuttavat 21.11.2013 tehdyn päätöksen pätevyyteen.

25

Toisaalta pääasian kantajat katsovat, että viimeksi mainittu päätös itsessään on useiden direktiivin 2003/87 ja päätöksen 2011/278 säännösten vastainen.

26

Koska luonnonsuojeluvirasto ei ole ottanut jakaessaan päästöoikeuksia yksityisiin kotitalouksiin kaukolämmityksen yhteydessä toimitetun lämmön tuotannosta aiheutuville päästöille huomioon jätekaasujen poltosta aiheutuvia todellisia päästöjä siltä osin kuin ne ylittävät lämmön vertailuarvon, 21.11.2013 tehdyllä päätöksellä rikotaan näin ollen päätöksen 2011/278 10 artiklan 2 kohdan b alakohtaa ja 10 artiklan 3 kohtaa. Luonnonsuojeluvirasto katsoo päinvastoin, että se ei voinut jakaa enempää päästöoikeuksia kuin kyseisessä vertailuarvossa säädetyt päästöoikeudet. Lisäksi kyseisen viraston mukaan jätekaasujen poltosta aiheutuvat päästöt on otettu huomioon määritettäessä kuumaa metallia ja koksia koskevia vertailuarvoja, koska nämä arvot ovat suurempia kuin polttoaineen vertailuarvo.

27

Lisäksi pääasian kantajat väittävät, että 21.11.2013 tehty päätös on pätemätön, koska se ei ole niiden sääntöjen mukainen, jotka koskevat päästöoikeuksien jakamista maksutta lämmön tuotantoa ja kulutusta varten.

28

Yhtäältä se, että luonnonsuojeluvirasto on kieltäytynyt jakamasta maksutta jaettavia päästöoikeuksia silloin, kun laitoksen osa kuluttaa toisessa laitoksen osassa, johon sovelletaan polttoaineen vertailuarvoa, tuotettua lämpöä, on yhden direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan tavoitteen vastaista. Kyseisellä säännöksellä pyritään muun muassa kannustamaan tehokkaiden tekniikoiden käyttämiseen ja parantamaan energiatehokkuutta ottamalla jätekaasujen energia tehokkaasti talteen. Luonnonsuojeluvirasto katsoo, että sen kieltäytyminen on perusteltu päällekkäisen jakamisen välttämistä koskevan velvollisuuden vuoksi. Polttoaineita polttavasta laitoksen osasta peräisin olevia päästöjä ei nimittäin voida ottaa toista kertaa huomioon, kun lämmön vertailuarvon piiriin kuuluva toinen laitoksen osa ottaa lämpöä talteen.

29

Toisaalta pääasian kantajat katsovat, että 21.11.2013 tehty päätös on myös pätemätön siltä osin kuin siinä rikotaan sääntöä, jonka mukaan silloin, kun lämpöä viedään lämmönjakelijalle, joka toimittaa sitä verkkonsa kautta useille yrityksille, maksutta jaettavat päästöoikeudet on jaettava lämmöntuottajalle eikä käyttäjälle. Luonnonsuojeluvirasto ei kiistä kyseistä periaatetta mutta katsoo, että pääasiassa kyseessä olevassa erityistapauksessa verkkoa operoiva taho ei ole lämmönjakelija, koska se käyttää itse suurimman osan lämmöstä yhdessä sen laitoksista eikä sitä voida siten luokitella pelkäksi välittäjäksi.

30

Näissä olosuhteissa Nacka Tingsrätt – Mark- och miljödomstolen (Nackan käräjäoikeuden kiinteistö- ja ympäristöasioita käsittelevä jaosto, Ruotsi) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

31

Ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessatoista kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta pääasiallisesti lausumaan päätöksen 2013/448 pätevyydestä siltä osin kuin jätekaasujen päästöjä, joita käytetään sähköntuotantoon, ja lämmön tuotannosta yhteistuotannolla aiheutuneita päästöjä ei ole korjauskerrointa määritettäessä sisällytetty direktiivin 2003/87 10 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun päästöoikeuksien vuosittaiseen enimmäismäärään (jäljempänä päästöoikeuksien vuosittainen enimmäismäärä).

32

Aluksi on muistutettava, että kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen. Unionin tuomioistuin saattaa myös joutua ottamaan huomioon sellaisia unionin oikeuden normeja, joihin kansallinen tuomioistuin ei ole ennakkoratkaisukysymyksissään viitannut (tuomio 11.2.2015, Marktgemeinde Straßwalchen ym.,C‑531/13, EU:C:2015:79, 37 kohta).

33

Tässä yhteydessä on todettava, että direktiivin 2003/87 3 artiklan u alakohdasta käy ilmi, että laitos, joka tuottaa sähköä myytäväksi kolmansille osapuolille ja jossa ei suoriteta muuta kyseisen direktiivin liitteessä I lueteltua toimintaa kuin polttoaineiden polttoa, on luokiteltava sähköntuottajaksi.

34

Siltä osin kuin sähköntuottajat ovat polttaneet jätekaasuja, vastaavia päästöjä ei ole otettu huomioon määritettäessä päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää (ks. tässä yhteydessä tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 74 kohta).

35

Samoin direktiivin 2003/87 10 a artiklan 3 ja 5 kohdasta ilmenee, että lämmön tuotannosta yhteistuotannolla syntyneitä päästöjä ei ole otettu huomioon päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää määritettäessä siltä osin kuin ne ovat peräisin sähköntuottajilta (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 75 kohta).

36

Päätöksen 2011/278 15 artiklan 3 kohdassa, joka on annettu direktiivin 2003/87 10 a artiklan 5 kohdan täytäntöön panemiseksi, ei sallita sähköntuottajien päästöjen huomioimista määritettäessä päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 68 kohta).

37

Tästä seuraa, että ensimmäisellä, toisella ja kolmannellatoista kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta pääasiallisesti, onko mainitun päätöksen 15 artiklan 3 kohta pätevä siltä osin kuin kyseisessä säännöksessä suljetaan pois sähköntuottajien päästöjen huomioiminen määritettäessä päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää.

38

Unionin tuomioistuin on 28.4.2016 antamassaan tuomiossa Borealis Polyolefine ym. (C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311) lausunut kysymyksestä, joka on pääasiallisesti samanlainen, ja kyseisessä tuomiossa annettua vastausta voidaan soveltaa täysin käsiteltävään asiaan.

39

Unionin tuomioistuin on katsonut kyseisessä tuomiossa, että kun päätöksen 2011/278 15 artiklan 3 kohdassa ei sallita sähköntuottajien päästöjen huomioimista määritettäessä päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää, se on direktiivin 2003/87 10 a artiklan 5 kohdan sanamuodon mukainen, kun sitä tarkastellaan yhdessä saman artiklan 3 kohdan kanssa (ks. tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 68 kohta).

40

Kyseinen tulkinta on niin ikään direktiivin 2003/87 systematiikan ja sen tavoitteiden mukainen (tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 69 kohta).

41

Näissä olosuhteissa – samoista kuin 28.4.2016 annetun tuomion Borealis Polyolefine ym. (C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311) 62–83 kohdassa esitetyistä syistä – ensimmäisen, toisen ja kolmannentoista kysymyksen tarkastelussa ei ole käynyt ilmi mitään, mikä voisi vaikuttaa päätöksen 2011/278 15 artiklan 3 kohdan pätevyyteen.

42

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteentoista kysymykseen annettu vastaus, kolmanteen kysymykseen ei ole enää tarpeen vastata.

43

Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta pääasiallisesti lausumaan päätöksen 2011/278 liitteen I pätevyydestä siltä osin kuin kuuman metallin vertailuarvo on määritetty direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdasta aiheutuvien vaatimusten vastaisesti.

44

SSAB EMEA ja Lulekraft katsovat, että kyseisestä säännöksestä käy ilmi, että vertailuarvot on vahvistettava sillä perusteella, mikä on tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten tehokkuus toimialalla, jota vertailuarvo koskee. Tätä sääntöä soveltaessaan komissio on yliarvioinut kuumaa metallia tuottavien laitosten tehokkuuden. Vaikka kyseinen vertailuarvo kuvastaa sitä, että kuuman metallin tuotannon yhteydessä syntyneitä jätekaasuja voidaan käyttää polttoaineen asemesta, lisäksi mukautus, jossa on otettu huomioon kyseisten kaasujen ja maakaasun erilainen energiapitoisuus, on liian suuri.

45

Tässä yhteydessä on todettava, että komissiolla on laaja harkintavalta, kun se määrittää vertailuarvoja yksittäisillä toimialoilla tai toimialojen osilla direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdan nojalla. Tämä harkintavallan käyttäminen edellyttää nimittäin komissiolta muun muassa valintoja ja monitahoisia teknisiä ja taloudellisia arviointeja. Tähän alaan kuuluva toimenpide voidaan katsoa lainvastaiseksi ainoastaan, jos kyseinen toimenpide on ilmeisen soveltumaton (ks. analogisesti tuomio 22.12.2010, Gowan Comércio Internacional e Serviços, C‑77/09, EU:C:2010:803, 82 kohta).

46

Päätöksen 2011/278 johdanto-osan kahdeksannesta perustelukappaleesta käy ilmi, että komissio on käyttänyt vertailuarvojen määrittämiseksi lähtökohtana sellaisten tehokkaimpaan 10 prosentin joukkoon kuuluvien laitosten laskennallista keskimääräistä tehokkuutta kasvihuonekaasujen suhteen vuosina 2007–2008, joista tietoja on kerätty. Komissio on tarkistanut, että tässä lähtökohdassa on otettu riittävän hyvin huomioon tehokkaimmat tekniikat, korvaavat ratkaisut, vaihtoehtoiset tuotantomenetelmät, tehokas yhteistuotanto, jätekaasujen energian tehokas talteenotto, biomassan käyttö sekä hiilidioksidin talteenotto ja varastointi, jos tällaisia keinoja on käytettävissä. Tämän jälkeen komissio on täydentänyt näitä tietoja käyttämällä muun muassa tietoja, joita eri eurooppalaiset toimialajärjestöt ovat keränneet tai niiden puolesta on kerätty tarkkaan määriteltyjen sääntöjen, niin sanottujen toimialakohtaisten ohjekirjojen, pohjalta. Komissio on laatinut näiden toimialakohtaisten ohjekirjojen viiteaineistoksi ohjeita laatu- ja todentamiskriteereistä.

47

Lisäksi päätöksen 2011/278 johdanto-osan 11 perustelukappaleesta käy ilmi, että ellei saatavilla ole ollut tietoja tai vertailumenetelmän mukaisesti kerättyjä tietoja, vertailuarvot on määritetty käyttämällä nykyisiä päästöjä ja nykyistä kulutusta sekä tehokkaimpia tekniikoita koskevia tietoja; nämä tiedot on saatu lähinnä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevista viiteasiakirjoista (BREF), jotka on laadittu direktiivin 2008/1 mukaisesti. Koska jätekaasujen käsittelystä, lämmön viennistä ja sähkön tuotannosta ei ollut saatavilla tietoja, erityisesti koksin ja kuuman metallin tuotevertailuarvot on saatu suoria ja epäsuoria päästöjä koskevista laskelmista, jotka perustuvat olennaisia energiavirtoja koskeviin tietoihin, jotka on saatu asiaankuuluvasta BREF-asiakirjasta, sekä päästöjä koskeviin oletuskertoimiin, jotka vahvistetaan päätöksessä 2007/589.

48

Kuuman metallin tuotannon yhteydessä syntyvien jätekaasujen osalta päätöksen 2011/278 johdanto-osan 32 perustelukappaleesta käy ilmi, että tuotteiden vertailuarvoissa otetaan huomioon jätekaasujen energian tehokas talteenotto ja niiden käyttöön liittyvät päästöt. Tätä varten näiden jätekaasujen hiilipitoisuus on otettu laajalti huomioon vertailuarvojen määrittämiseksi tuotteille, joiden tuotannossa syntyy jätekaasuja.

49

Näissä olosuhteissa ei näytä siltä, että komissio olisi ylittänyt harkintavaltansa rajat määrittäessään vertailuarvot direktiivin 2003/87 10 a artiklan 2 kohdan nojalla.

50

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että viidennen kysymyksen tarkastelussa ei ole käynyt ilmi mitään, mikä voisi vaikuttaa päätöksen 2011/278 liitteen I pätevyyteen.

51

Neljännessä kysymyksessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta pääasiallisesti lausumaan päätöksen 2013/448 4 artiklan ja liitteen II, joissa korjauskerroin vahvistetaan, pätevyydestä.

52

Tässä yhteydessä on todettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että koska komissio ei ole määrittänyt päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää direktiivin 2003/87 10 a artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan vaatimusten mukaisesti, päätöksen 2013/448 4 artiklassa ja liitteessä II vahvistettu korjauskerroin on niin ikään kyseisen säännöksen vastainen (tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 98 kohta).

53

Näissä olosuhteissa neljänteen kysymykseen on vastattava, että päätöksen 2013/448 4 artikla ja liite II, joissa korjauskerroin vahvistetaan, ovat pätemättömiä (tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 99 kohta).

54

Tuomion Borealis Polyolefine ym. (C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311), joka on annettu 28.4.2016, 111 kohdasta käy ilmi, että unionin tuomioistuin on rajoittanut päätöksen 2013/448 4 artiklan ja liitteen II pätemättömäksi julistamisen ajallisia vaikutuksia yhtäältä siten, että sillä on vaikutuksia vasta 10 kuukauden jälkeen kyseisen tuomion julistamisesta, jotta komissio voi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, ja toisaalta siten, että pätemättömien säännösten perusteella kyseisen ajanjakson päättymiseen saakka toteutettuja toimenpiteitä ei voida kyseenalaistaa.

55

Kuudennella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2003/87 10 a artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että siinä sallitaan se, että päästöoikeuksia ei jaeta maksutta yksityisiin kotitalouksiin vietyä lämpöä varten.

56

Kuten tämän tuomion 32 kohdassa on muistutettu, kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tämän vuoksi tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen.

57

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että kuudes kysymys koskee sellaisen yrityksen tilannetta, joka polttoaineita polttamalla lämmittää metallilevyjä ennen kuin ne valssataan ohutlevyiksi. Lämpö, jonka se voi ottaa talteen kyseisen prosessin yhteydessä, siirretään kahteen muuhun lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvaan yrityksen laitoksen osaan, joista toinen vie kyseistä lämpöä kaukolämpöverkkoon.

58

Kyseisestä pyynnöstä käy myös ilmi, että sen välttämiseksi, että päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen yhteydessä polttoaineiden poltosta syntyneet päästöt otetaan toisen kerran huomioon kulutettuna tai vietynä lämpönä, luonnonsuojeluvirasto on vähentänyt kyseisen lämmön lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvien laitoksen osien historiallisesta tuotantotasosta.

59

Tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2003/87 10 a artiklaa ja päätöksen 2011/278 10 artiklan 1–3 ja 8 kohtaa tulkittava siten, että niissä sallitaan se, että päällekkäisen jakamisen välttämiseksi päästöoikeuksia ei jaeta lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvalle laitoksen osalle silloin, kun kyseinen laitoksen osa vie yksityisiin kotitalouksiin lämpöä, jonka se on ottanut talteen polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvalta laitoksen osalta.

60

Tässä yhteydessä on todettava, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että komissio hyväksyy päästöoikeuksien jakamista koskevia yhteisön laajuisia ja täysin yhdenmukaistettuja täytäntöönpanotoimenpiteitä. Kyseisen artiklan 2 kohdasta käy ilmi, että komissio määrittää tässä yhteydessä vertailuarvoja yksittäisillä toimialoilla tai toimialojen osilla.

61

Kuten päätöksen 2011/278 10 artiklan 1 ja 2 kohdasta käy ilmi, jäsenvaltiot laskevat maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavan vuotuisen määrän kertomalla kyseiset vertailuarvot kunkin laitoksen osan historiallisella tuotantotasolla. Tätä varten niiden on erotettava kyseisen päätöksen 6 artiklan mukaisesti laitoksen osat toisistaan niiden toiminnan perusteella, jotta voidaan määrittää, onko sovellettava tuotteen vertailuarvoa, lämmön vertailuarvoa vai polttoaineen vertailuarvoa taikka erityistä tekijää, joka koskee prosessipäästöjen piiriin kuuluvia laitoksen osia.

62

Tässä yhteydessä on todettava, että tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan, lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan, polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan ja prosessipäästöjen piiriin kuuluvan laitoksen osan määritelmät ovat toisensa pois sulkevia, kuten päätöksen 2011/278 3 artiklan b–d ja h alakohdasta käy ilmi.

63

Saman päätöksen 3 artiklan b alakohdassa nimittäin säädetään, että tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluva laitoksen osa käsittää ainoastaan panokset, tuotokset ja niihin liittyvät päästöt, jotka liittyvät sellaisen tuotteen tuotantoon, jolle on asetettu vertailuarvo liitteessä I.

64

Päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdassa määritellään lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvat laitoksen osat siten, että niillä tarkoitetaan tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvaan laitoksen osaan kuulumattomia panoksia ja tuotoksia sekä niihin liittyviä päästöjä, jotka liittyvät mitattavissa olevan lämmön tuotantoon tai sen tuontiin unionin järjestelmään kuuluvasta laitoksesta tai muusta yksiköstä. Tämä lämpö on muun muassa käytettävä tuotteiden tuotantoon tai vietävä laitokseen tai muuhun yksikköön, joka ei kuulu unionin järjestelmään, lukuun ottamatta vientiä sähköntuotantoa varten.

65

Päätöksen 2011/278 3 artiklan d alakohdassa määritellään polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvat laitoksen osat siten, että niillä tarkoitetaan tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvaan laitoksen osaan kuulumattomia panoksia ja tuotoksia sekä niihin liittyviä päästöjä, jotka liittyvät ei-mitattavissa olevan lämmön polttoainetta polttamalla tapahtuvaan tuotantoon, kun tämä lämpö käytetään muun muassa tuotteiden tuotantoon tai mekaanisen energian tuotantoon, ei kuitenkaan sähkön tuotantoon tarkoitetun mekaanisen energian tuotantoon.

66

”Prosessipäästöjen piiriin kuuluviksi laitoksen osiksi” luokittelusta on todettava, että kyseinen luokittelu voidaan tehdä ainoastaan tietyntyyppisten erityisten päästöjen, jotka on mainittu saman päätöksen 3 artiklan h alakohdan i–vi alakohdassa, syntymisen perusteella.

67

Päätöksen 2011/278 johdanto-osan 12 perustelukappaleessa todetaan, että kun tuotteen vertailuarvoa ei voitu määrittää, mutta kasvihuonekaasuja, joille voidaan jakaa maksuttomia päästöoikeuksia, kuitenkin syntyy, kyseiset päästöoikeudet pitäisi jakaa yleisten tarkkailumenetelmien (fallback-menetelmien) pohjalta. Tässä yhteydessä kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten ja energiansäästöjen maksimoimiseksi on kehitetty kolme tarkkailumenetelmää, joita voidaan soveltaa tietyssä järjestyksessä ainakin joihinkin osiin kyseisistä tuotantoprosesseista.

68

Näiden selitysten valossa on todettava, että kun kyseisen päätöksen 3 artiklan b–d ja h alakohdassa esitettyjä määritelmiä luetaan yhdessä, tästä käy ilmi, että ainoastaan siinä tapauksessa, että tuotteen vertailuarvoa ei voida soveltaa laitoksen osaan, maksuttomien päästöoikeuksien jakamisen on tapahduttava jollakin kolmesta muusta menetelmästä, eli lämmön vertailuarvon, polttoaineen vertailuarvon tai prosessipäästöjen perusteella.

69

Kyseisistä säännöksistä käy myös ilmi, että polttoaineen polttaminen ei voi johtaa useiden eri vertailuarvojen soveltamiseen, koska yksi ja sama toiminta voi kuulua ainoastaan yhteen päätöksen 2011/278 3 artiklan b–d ja h alakohdassa säädetyistä laitoksen osien ryhmistä, sillä nämä ryhmät ovat – kuten tämän tuomion 62 kohdassa on jo muistutettu – toisensa pois sulkevia. Mikä tahansa muunlainen lähestymistapa olisi useissa kyseisen päätöksen säännöksissä vahvistetun päästöjen kaksinkertaista laskentaa ja päästöoikeuksien päällekkäistä jakamista koskevan kiellon vastainen.

70

Päätöksen 2011/278 6 artiklan 2 kohdan mukaan kunkin laitoksen osan yhteenlasketut panokset, tuotokset ja päästöt eivät nimittäin saa ylittää laitoksen panoksia, tuotoksia ja kokonaispäästöjä. Lisäksi kyseisen päätöksen 7 artiklan 7 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että kasvihuonekaasuja tuottavien laitosten toiminnanharjoittajat ovat lähtökohtatietoja toimittaessaan velvollisia varmistamaan, ”ettei laitosten osien välillä ole päällekkäisyyksiä ja ettei kaksinkertaista laskentaa pääse tapahtumaan”. Tämä toiminnanharjoittajien velvollisuus vastaa päätöksen 2011/278 10 artiklan 8 kohdassa säädettyä jäsenvaltioiden velvollisuutta varmistaa, ”ettei päästöjä lasketa kahteen kertaan”.

71

Näin ollen silloin, kun lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan tuoma lämpö on peräisin polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvasta laitoksen osasta, on vältettävä se, että kyseisen lämmön tuotantoon tosiasiallisesti liittyvät päästöt otetaan huomioon kaksi kertaa jaettaessa päästöoikeuksia maksutta. Polttoaineen vertailuarvon soveltaminen lämmön tuotantoon ja lämmön vertailuarvon soveltaminen kyseisen lämmön kulutukseen johtaisi kaksinkertaiseen laskentaan, jonka tämän tuomion edellisessä kohdassa luetellut säännökset estävät.

72

Tätä päätöksen 2011/278 tulkintaa tukevat polttoprosesseista peräisin olevien päästöjen tarkkailua koskevat erityiset säännöt, jotka sisältyvät asetuksen N:o 601/2012 liitteessä IV olevan 1 kohdan A) alakohtaan ja joista käy muun muassa ilmi, että ”toiminnanharjoittaja ei lue päästöjä, jotka liittyvät muista laitoksista siirretyn lämmön tai sähkön tuotantoon, kuuluviksi vastaanottavan laitoksen päästöihin”.

73

Tämä tulkinta on myös direktiivin 2003/87 päätavoitteen, joka on ympäristön suojeleminen kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä, mukainen (ks. tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 79 kohta) ja päätöksen 2011/278 johdanto-osan 18 perustelukappaleessa, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan kilpailun vääristymisen välttämiseksi ja hiilimarkkinoiden asianmukaisen toiminnan takaamiseksi, ettei esiinny päällekkäisyyksiä eikä kaksinkertaista laskentaa, vahvistetun tavoitteen mukainen.

74

Lisäksi direktiivin 2003/87 10 a artiklaan ei sisälly mitään, minkä perusteella voitaisiin päätellä, että kyseinen säännös olisi esteenä päästöjen kaksinkertaista laskentaa koskevaa kieltoa koskevalle säännölle. Erityisesti se, että kyseisen artiklan 4 kohdassa säädetään päästöoikeuksien jakamisesta maksutta kaukolämmön tuotantoon liittyville päästöille, ei voi kumota tätä toteamusta. Kyseisessä kohdassa ei nimittäin määritetä jaettavien päästöoikeuksien määrää eikä myöskään edellytetä, että päästöt, jotka kuuluvat jo toisen laitoksen osan piiriin, on jaettava päällekkäisesti viedyn lämmön osalta.

75

Myöskään asiakirjassa, jonka otsikko on ”Guidance Document no 6 on the harmonized free allocation methodology for the EU-ETS post 2012 Cross-Boundary Heat Flows” ja jonka komissio on julkaissut internetsivustollaan, esitetyt selitykset eivät voi kumota tätä toteamusta. Kyseiseen asiakirjaan sisältyvän nimenomaisen maininnan mukaan kyseinen asiakirja ei nimittäin ole oikeudellisesti sitova eikä se kuvasta komission virallista kantaa. Vaikka lisäksi on totta – kuten tässä asiakirjassa todetaan –, että direktiivissä 2003/87 ja päätöksessä 2011/278 ei säädetä erillisistä säännöistä, jotka koskisivat päästöoikeuksien jakamista maksutta lämmön kulutusta varten kyseisen lämmön lähteestä riippuen, tästä ei kuitenkaan seuraa, että päästöoikeuksien päällekkäinen jakaminen lämmön tuotantoa ja kulutusta varten olisi sallittua.

76

Päätöksen 2011/278 10 artiklan 3 kohdassa säädetyn säännön tarkoituksena on se, että päästöoikeuksien jakamista yksityisiin kotitalouksiin vietyä mitattavissa olevaa lämpöä varten mukautetaan silloin, kun lämmön vertailuarvon perusteella määritetty päästöoikeuksien määrä on alhaisempi kuin historialliset mediaanipäästöt, jotka liittyvät kyseisen lämmön tuotantoon.

77

Lämmön tuotantoon liittyviin historiallisiin mediaanipäästöihin ei voi kuitenkaan kuulua muita päästöjä kuin ne päästöt, jotka on otettu huomioon sovellettaessa lämmön vertailuarvoa kyseisen laitoksen osan historialliseen toimintaan, mikä sulkee pois sen, että polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan historialliseen toimintaan liittyvät päästöt otetaan tässä yhteydessä huomioon.

78

Tämä päätöksen 2011/278 10 artiklan 3 kohdan tulkinta seuraa päästöjen kaksinkertaista laskentaa ja päästöoikeuksien päällekkäistä jakamista koskevasta kiellosta, joka on – kuten tämän tuomion 70 ja 71 kohdasta käy ilmi – esteenä sille, että lämmön tuotantoon liittyvät päästöt otetaan huomioon kaksi kertaa eli jaettaessa päästöoikeuksia maksutta yhtäältä laitokselle, joka tuottaa kyseisen lämmön, ja toisaalta laitokselle, joka kuluttaa sen tai vie sen. Koska polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan viemä lämpö ei kuulu lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan historiallisen toiminnan piiriin, näin ollen viimeksi mainitun laitoksen osan historiallisia mediaanipäästöjä ei voida määrittää kyseisen lämmön tuotantoon liittyvien päästöjen perusteella.

79

Kun tämän tuomion 71 ja 76–78 kohdassa esitetyt seikat otetaan huomioon, on todettava, ettei voida sulkea pois sitä, että päästöjen kaksinkertaista laskentaa koskevan kiellon täytäntöön paneminen voi johtaa siihen, että kansallinen viranomainen, joka on toimivaltainen jakamaan päästöoikeuksia, ei jaa päästöoikeuksia yksityisiin kotitalouksiin vietyä lämpöä varten.

80

Kaiken edellä esitetyn perusteella kuudenteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/87 10 a artiklaa ja päätöksen 2011/278 10 artiklan 1–3 ja 8 kohtaa on tulkittava siten, että niissä sallitaan se, että päällekkäisen jakamisen välttämiseksi päästöoikeuksia ei jaeta lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvalle laitoksen osalle silloin, kun kyseinen laitoksen osa vie yksityisiin kotitalouksiin lämpöä, jonka se on ottanut talteen polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvalta laitoksen osalta.

81

Kymmenennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko päätöksen 2011/278 10 artiklan 8 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että toiminnanharjoittajalle jaetaan maksuttomia päästöoikeuksia lämmön kulutusta varten lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvassa laitoksen osassa, kun kyseinen lämpö on tuotettu polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvassa laitoksen osassa.

82

Kuten tämän tuomion 70 kohdassa on jo todettu, jäsenvaltioiden on mainitun päätöksen 10 artiklan 8 kohdan nojalla varmistettava, ”ettei päästöjä lasketa kahteen kertaan”.

83

Tässä yhteydessä tämän tuomion 71 kohdasta käy ilmi, että silloin, kun lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan tuoma lämpö on peräisin polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvasta laitoksen osasta, on vältettävä se, että kyseisen lämmön tuotantoon tosiasiallisesti liittyvät päästöt otetaan huomioon kaksi kertaa jaettaessa päästöoikeuksia maksutta. Polttoaineen vertailuarvon soveltaminen lämmön tuotantoon ja lämmön vertailuarvon soveltaminen kyseisen lämmön kulutukseen johtaisi tällaiseen kaksinkertaiseen laskentaan, joka on kielletty.

84

Kaiken edellä esitetyn perusteella kymmenenteen kysymykseen on vastattava, että päätöksen 2011/278 10 artiklan 8 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että toiminnanharjoittajalle jaetaan maksuttomia päästöoikeuksia lämmön kulutusta varten lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvassa laitoksen osassa, kun kyseinen lämpö on otettu huomioon polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvassa laitoksen osassa.

85

Kun otetaan huomioon kuudenteen ja kymmenenteen kysymykseen annettu vastaus, yhdenteentoista ja kahdenteentoista kysymykseen ei ole enää tarpeen vastata.

86

Seitsemännellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko päätöksen 2011/278 liitteen IV mukaista, ettei – kuten luonnonsuojeluvirasto on tehnyt – päästöoikeuksien maksutonta jakamista koskevassa hakemuksessa ilmoiteta kaikkia yksityisiin kotitalouksiin vietävän lämmön tuotantoon liittyviä kasvihuonekaasupäästöjä.

87

Aluksi on todettava, että seitsemäs ennakkoratkaisukysymys kuuluu samojen, tämän tuomion 57 ja 58 kohdassa kuvattujen tosiseikkojen piiriin kuin kuudes kysymys.

88

Lisäksi päätöksen 2011/278 7 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta kerätä sellaisten laitosten osalta, joille voidaan jakaa direktiivin 2003/87 10 a artiklan nojalla maksutta päästöoikeuksia, ”kaikki olennaiset tiedot kustakin [kyseisen päätöksen] liitteessä [IV] mainitusta muuttujasta”. Näihin muuttujiin kuuluvat muun muassa ”viety mitattavissa oleva lämpö” ja ”yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt”. Nämä tiedot on toimitettava komissiolle komission pyynnöstä päätöksen 2011/278 7 artiklan 9 kohdan nojalla.

89

Tässä asiayhteydessä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään seitsemännellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko kyseisen päätöksen 7 artiklaa ja liitettä IV tulkittava siten, että niissä sallitaan se, että jäsenvaltio ei ota kyseisissä säännöksissä tarkoitettuja tietoja kerätessään huomioon kaikkia lämmön, jota lämmön vertailuarvon piiriin kuuluva laitoksen osa vie yksityisiin kotitalouksiin, tuotantoon liittyviä päästöjä kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi.

90

Näitä tietoja kerätessään jäsenvaltioiden on varmistettava päätöksen 2011/278 7 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ”ettei laitosten osien välillä ole päällekkäisyyksiä ja ettei kaksinkertaista laskentaa pääse tapahtumaan”. Tästä seuraa, että siinä tapauksessa, että päästöt on laskettu kahteen kertaan, toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus vaatia, että toiminnanharjoittajat korjaavat niille toimitetut tiedot.

91

Päätöksen 2011/278 liite IV ei ole esteenä kyseiselle säännölle. Tähän liitteeseen sisältyy nimittäin ainoastaan luettelo, jossa säädetään yksityiskohtaisesti niistä vähimmäistiedoista, jotka kyseisten toiminnanharjoittajien on toimitettava jäsenvaltioille kyseisen päätöksen 7 artiklan mukaisesti.

92

Kaiken edellä esitetyn perusteella seitsemänteen kysymykseen on vastattava, että päätöksen 2011/278 7 artiklaa ja liitettä IV on tulkittava siten, että niissä sallitaan se, että jäsenvaltio ei ota kyseisissä säännöksissä tarkoitettuja tietoja kerätessään huomioon kaikkia lämmön, jota lämmön vertailuarvon piiriin kuuluva laitoksen osa vie yksityisiin kotitalouksiin, tuotantoon liittyviä päästöjä kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi.

93

Kahdeksannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 ja 4 kohtaa sekä päätöksen 2011/278 10 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että niissä sallitaan se, ettei fossiilisille päästöille jaeta lisää maksuttomia päästöoikeuksia, joiden määrä ylittää yksityisiin kotitalouksiin vietävää lämpöä varten jaettavien päästöoikeuksien määrän.

94

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että kahdeksas ennakkoratkaisukysymys koskee sellaisen yrityksen, eli SSAB EMEAn, tilannetta, joka toimittaa lämpöä yksityisille henkilöille kaukolämpöverkon kautta. Kyseinen lämpö tuotetaan kuuman metallin tuotannossa syntyviä jätekaasuja polttamalla.

95

Viedyn lämmön osalta luonnonsuojeluvirasto on soveltanut lämmön vertailuarvoa maksutta jaettavien päästöoikeuksien määrän määrittämiseksi. Se ei ole jakanut kyseisessä vertailuarvossa sallittua määrää ylittävää määrää päästöoikeuksia, koska se katsoo, että päästöt, jotka ylittävät polttoaineen vertailuarvossa vahvistetun arvon, luetaan jätekaasujen tapauksessa kyseisten kaasujen tuottajille kuuluviksi päästöiksi. Nämä päästöt otetaan huomioon kuuman metallin vertailuarvossa.

96

Edellä esitetyn ja tämän tuomion 76 kohdan valossa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 ja 4 kohtaa ja päätöksen 2011/278 10 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, ettei päästöille, jotka liittyvät mitattavissa olevan lämmön jätekaasuja, jotka kuuman metallin vertailuarvon piiriin kuuluva laitos on aiheuttanut, polttamalla tapahtuvaan tuotantoon, jaeta lisää maksuttomia päästöoikeuksia siltä osin kuin lämmön vertailuarvon perusteella määritetty päästöoikeuksien määrä on alhaisempi kuin historialliset mediaanipäästöt, jotka liittyvät kyseisen lämmön tuotantoon.

97

On todettava, että unionin tuomioistuin on jo todennut, että päätöksen 2011/278 johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee, että komissio otti direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti huomioon päästöt, jotka liittyvät jätekaasujen energian tehokkaaseen talteenottoon. Komissio hyväksyi tässä tarkoituksessa tiettyjä tuotteiden vertailuarvoja; näihin kuuluivat muun muassa koksin, nestemäisen raakaraudan ja sintratun malmin vertailuarvot. Se pyrkii tällä tavoin rohkaisemaan yrityksiä käyttämään uudelleen tai myymään jätekaasut, jotka syntyvät kyseisten tuotteiden valmistamisen yhteydessä. Lisäksi samasta perustelukappaleesta ilmenee yhtäältä, että niiden hyödyntäminen teollisuuslaitoksen jossain muussa prosessissa antaa lähtökohtaisesti oikeuden saada maksutta lisäpäästöoikeuksia lämmön vertailuarvon tai polttoaineen vertailuarvon perusteella, ja toisaalta, että tällaisten kaasujen myynti mahdollistaa sen, että niiden tuottaja voi säästää päästöoikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 28.4.2016, Borealis Polyolefine ym., C‑191/14, C‑192/14, C‑295/14, C‑389/14 ja C‑391/14–C‑393/14, EU:C:2016:311, 73 kohta).

98

Näiden toteamusten mukaisesti päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdan toisen luetelmakohdan ja 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla jätekaasujen polttaminen lämmön tuottamiseksi kaukolämpöverkkoon mahdollistaa päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen lämmön vertailuarvon perusteella.

99

Päästöjen kaksinkertaista laskentaa ja päästöoikeuksien päällekkäistä jakamista koskeva kielto ei ole esteenä kyseiselle säännölle.

100

Kuuman metallin vertailuarvossa otetaan nimittäin jätekaasujen polttaminen tietyssä määrin huomioon, kun taas siitä, että lämmön vertailuarvon piiriin kuuluva laitoksen osa on tosiasiallisesti polttanut ne, syntyneet päästöt eivät lähtökohtaisesti kuulu kuuman metallin vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan historiallisen toiminnan piiriin. Kuten päätöksen 2011/278 3 artiklan b alakohtaan sisältyvästä määritelmästä ilmenee, tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvaan laitoksen osaan kuuluvat ainoastaan ”panoks[et], tuotoks[et] ja niihin liittyv[ät] päästö[t], jotka liittyvät sellaisen tuotteen tuotantoon, jolle on asetettu vertailuarvo [kyseisen päätöksen] liitteessä I”. Tämä ei koske päästöjä, jotka liittyvät laitoksen, joka luokitellaan päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetuksi lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvaksi laitoksen osaksi, suorittamaan jätekaasujen polttamiseen.

101

Näin ollen lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan suorittama jätekaasujen polttaminen on – toisin kuin polttoaineen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan tuottaman lämmön talteenotto – prosessi, joka eroaa tuotteen valmistusprosessista, jossa nämä kaasut ovat syntyneet.

102

Tämä päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdan toisen luetelmakohdan ja 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan tulkinta on sen direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 kohdan tavoitteen mukainen, joka on kannustaminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen parantamalla energiatehokkuutta ottamalla huomioon tehokkaimmat tekniikat, joihin kuuluu muun muassa jätekaasujen energian mahdollisimman kattava talteenotto.

103

Päätöksen 2011/278 10 artiklan 3 kohdan soveltamisesta on todettava, että kun päästöjen kaksinkertaista laskentaa ja päästöoikeuksien päällekkäistä jakamista koskevaa kieltoa noudatetaan, lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvalle laitoksen osalle voidaan jakaa lisää päästöoikeuksia, jos kyseisen säännöksen soveltamista koskevat edellytykset täyttyvät.

104

Saksan hallituksen käsiteltävän asian yhteydessä esittämissä kirjallisissa huomautuksissa ja ennakkoratkaisupyynnössä selostetuissa luonnonsuojeluviraston esittämissä selityksissä kuitenkin todetaan, että jätekaasujen polttamisesta syntyneet päästöt kuuluvat kuuman metallin vertailuarvon piiriin siltä osin kuin ne ylittävät ne päästöt, jotka aiheutuvat maakaasun polttamisesta.

105

Tässä yhteydessä asiakirjasta, jonka otsikko on ”Guidance Document no 8 on the harmonized free allocation methodology for the EU-ETS post 2012, Waste gases and process emissions sub-installation” ja joka on julkaistu komission internetsivustolla, käy ilmi, että niiden jätekaasujen tapauksessa, jotka ovat syntyneet tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan sisällä, kyseisen vertailuarvon piiriin kuuluu päästöoikeuksien jakaminen päästöille, jotka liittyvät jätekaasujen tuotantoon ja niiden turvasoihdutukseen. Kyseisen asiakirjan mukaan jaettaessa päästöoikeuksia jätekaasujen tuotantoon liittyville päästöille otetaan huomioon päästöt, jotka ylittävät maakaasun polttamisen yhteydessä syntyneet päästöt.

106

Koska kuuman metallin vertailuarvossa otetaan siis tosiasiallisesti huomioon jätekaasujen tuotantoon liittyvät päästöt, tässä tapauksessa on päästöjen kaksinkertaista laskentaa ja jaettavien päästöoikeuksien päällekkäistä jakamista koskevan kiellon vastaista jakaa päätöksen 2011/278 10 artiklan 3 kohdan perusteella lisää päästöoikeuksia yksityisiin kotitalouksiin vietyä mitattavissa olevaa lämpöä varten sillä perusteella, että lämmön vertailuarvon perusteella määritetty päästöoikeuksien määrä on alhaisempi kuin historialliset mediaanipäästöt, jotka liittyvät kyseisen lämmön tuotantoon.

107

Kaiken edellä esitetyn perusteella kahdeksanteen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 2003/87 10 a artiklan 1 ja 4 kohtaa ja päätöksen 2011/278 10 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että niissä sallitaan se, ettei päästöille, jotka liittyvät mitattavissa olevan lämmön jätekaasuja, jotka kuuman metallin vertailuarvon piiriin kuuluva laitos on aiheuttanut, polttamalla tapahtuvaan tuotantoon, jaeta lisää maksuttomia päästöoikeuksia siltä osin kuin lämmön vertailuarvon perusteella määritetty päästöoikeuksien määrä on alhaisempi kuin historialliset mediaanipäästöt, jotka liittyvät kyseisen lämmön tuotantoon.

108

Aluksi on todettava, että yhdeksäs ennakkoratkaisukysymys kuuluu samojen, tämän tuomion 94 ja 95 kohdassa kuvattujen tosiseikkojen piiriin kuin kahdeksas kysymys.

109

Lisäksi tämän tuomion 88 kohdassa on todettu, että päätöksen 2011/278 7 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta kerätä sellaisten laitosten osalta, joille voidaan jakaa direktiivin 2003/87 10 a artiklan nojalla maksutta päästöoikeuksia, ”kaikki olennaiset tiedot kustakin [kyseisen päätöksen] liitteessä [IV] mainitusta muuttujasta”. Näihin muuttujiin kuuluvat muun muassa ”viety mitattavissa oleva lämpö” ja ”yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt”. Nämä tiedot on toimitettava komissiolle komission pyynnöstä päätöksen 2011/278 7 artiklan 9 kohdan nojalla.

110

Näin ollen ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee yhdeksännellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko kyseisen päätöksen 7 artiklaa ja liitettä IV tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio mukauttaa kyseisissä säännöksissä tarkoitettuja tietoja kerätessään kyseisen valtion saamia lukuja siten, että kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat peräisin lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan suorittamasta jätekaasujen polttamisesta, rinnastetaan maakaasun polttamisesta peräisin oleviin kasvihuonekaasupäästöihin.

111

Kuten tämän tuomion 90 kohdassa on todettu, päätöksen 2011/278 7 artiklassa ja liitteessä IV tarkoitettuja tietoja kerätessään jäsenvaltioiden on varmistettava päätöksen 2011/278 7 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ”ettei laitosten osien välillä ole päällekkäisyyksiä ja ettei kaksinkertaista laskentaa pääse tapahtumaan”. Tästä seuraa, että siinä tapauksessa, että päästöt on laskettu kahteen kertaan, toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus vaatia, että toiminnanharjoittajat korjaavat niille toimitetut tiedot.

112

Tässä yhteydessä tämän tuomion 105 kohdassa on todettu, että asiakirjasta, jonka otsikko on ”Guidance Document no 8 on the harmonized free allocation methodology for the EU-ETS post 2012, Waste gases and process emissions sub-installation”, käy ilmi, että niiden jätekaasujen tapauksessa, jotka ovat syntyneet tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan sisällä, kyseisen vertailuarvon piiriin kuuluu muun muassa päästöoikeuksien jakaminen päästöille, jotka liittyvät jätekaasujen tuotantoon, ja että jaettaessa päästöoikeuksia näille päästöille otetaan huomioon päästöt, jotka ylittävät maakaasun polttamisen yhteydessä syntyneet päästöt.

113

Kaiken edellä esitetyn perusteella yhdeksänteen kysymykseen on vastattava, että päätöksen 2011/278 7 artiklaa ja liitettä IV on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä sille, että jäsenvaltio mukauttaa kyseisissä säännöksissä tarkoitettuja tietoja kerätessään kyseisen valtion saamia lukuja siten, että kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat peräisin lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvan laitoksen osan suorittamasta jätekaasujen polttamisesta, rinnastetaan maakaasun polttamisesta peräisin oleviin kasvihuonekaasupäästöihin siltä osin kuin tuotteen vertailuarvossa otetaan huomioon jätekaasujen tuotantoon liittyvät päästöt.

114

Neljännellätoista, viidennellätoista ja kuudennellatoista kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiallisesti, onko päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohtaa tulkittava siten, että käsitteen ”lämmön vertailuarvon piiriin kuuluva laitoksen osa” piiriin kuuluu toiminta, joka liittyy päästöoikeuksien kaupan järjestelmään kuuluvasta laitoksesta peräisin olevan mitattavissa olevan lämmön vientiin höyryverkkoon.

115

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että nämä kysymykset koskevat sellaisen sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksen tilannetta, joka toimittaa höyryä höyrynjakeluverkkoon. Kyseiseen verkkoon on liitetty kolme käyttäjää, joihin kuuluu jalostamo, joka käyttää noin 90 prosenttia verkossa jaetusta höyrystä. Luonnonsuojeluvirasto on katsonut, että kyseinen verkko on tosiasiallisesti kiinteä osa jalostamoa ja että sitä ei voida pitää lämmönjakelijana. Näin ollen kyseinen virasto on päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdan nojalla kieltäytynyt jakamasta päästöoikeuksia sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitokselle.

116

Tässä yhteydessä tämän tuomion 64 kohdassa on todettu, että kyseisen päätöksen 3 artiklan c alakohdassa määritellään lämmön vertailuarvon piiriin kuuluvat laitoksen osat siten, että niillä tarkoitetaan tuotteen vertailuarvon piiriin kuuluvaan laitoksen osaan kuulumattomia panoksia ja tuotoksia sekä niihin liittyviä päästöjä, jotka liittyvät mitattavissa olevan lämmön tuotantoon tai sen tuontiin unionin järjestelmään kuuluvasta laitoksesta tai muusta yksiköstä. Tämä lämpö on muun muassa käytettävä tuotteiden tuotantoon tai vietävä laitokseen tai muuhun yksikköön, joka ei kuulu unionin järjestelmään, lukuun ottamatta vientiä sähköntuotantoa varten.

117

Kyseisestä määritelmästä käy ilmi, että laitokselle, joka vie tuottamaansa lämpöä, voidaan jakaa päästöoikeuksia kyseistä lämpöä varten ainoastaan silloin, kun se vie sitä ”laitokseen tai muuhun yksikköön, joka ei kuulu unionin järjestelmään”. Kyseinen laitos ei voi sitä vastoin vaatia, että kyseistä lämpöä varten jaetaan päästöoikeuksia, kun se siirtää lämpöä toiseen laitokseen, joka kuuluu päästöoikeuksien kaupan järjestelmään.

118

Tästä seuraa, että lämmönjakelijaa, joka ei kuluta tuomaansa lämpöä mutta jakelee sitä muihin laitoksiin tai yksikköihin siitä riippumatta, kuuluvatko ne päästöoikeuksien kaupan järjestelmään vai eivät, on pidettävä päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdassa tarkoitettuna ”laitokse[na] tai muu[na] yksikkö[nä], joka ei kuulu unionin järjestelmään”.

119

Silloin, kun jakeluverkko on tosiasiallisesti kiinteä osa direktiivin 2003/87 3 artiklan e alakohdassa tarkoitettua laitosta, joka kuuluu päästöoikeuksien kaupan järjestelmään, kyseistä verkkoa ei voida kuitenkaan pitää päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdassa tarkoitettuna ”laitokse[na] tai muu[na] yksikkö[nä], joka ei kuulu unionin järjestelmään”. Näin ollen silloin, kun lämmön tuottaja siirtää lämpöä tällaiseen verkkoon, se toimittaa sitä päästöoikeuksien kaupan järjestelmään kuuluvalle laitokselle.

120

Asia on näin myös silloin, kun kyseisen lämmön tuottajan ja käyttäjän välillä on tehty lämmön toimittamista koskeva sopimus, sillä tällaisessa tapauksessa lämpöä ei toimiteta ”laitokseen tai muuhun yksikköön, joka ei kuulu unionin järjestelmään”.

121

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida pääasian tosiseikkoja edellä esitettyjen seikkojen valossa sen ratkaisemiseksi, viekö kyseinen sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitos lämpöä päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohdassa tarkoitettuun ”laitokseen tai muuhun yksikköön, joka ei kuulu unionin järjestelmään”. Niillä seikoilla, jotka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on luetellut viidennentoista kysymyksensä yhteydessä, ei ole tässä yhteydessä merkitystä.

122

Kaiken edellä esitetyn perusteella neljänteentoista, viidenteentoista ja kuudenteentoista kysymykseen on vastattava, että päätöksen 2011/278 3 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että käsitteen ”lämmön vertailuarvon piiriin kuuluva laitoksen osa” piiriin kuuluu toiminta, joka liittyy päästöoikeuksien kaupan järjestelmään kuuluvasta laitoksesta peräisin olevan mitattavissa olevan lämmön vientiin höyryverkkoon, silloin, kun kyseinen verkko voidaan luokitella ”laitokse[ksi] tai muu[ksi] yksik[öksi], joka ei kuulu unionin järjestelmään”.

123

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: