1.

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, että Irlanti ei ole noudattanut tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY ( 2 ) 3, 5 ja 6 artiklan eikä 17 artiklan 2 ja 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei sovella direktiivin säännöksiä lääkäriharjoittelijoiden, joiden ammattinimikkeenä on myös ”harjoittelussa olevat sairaalalääkärit” (”non-consultant hospital doctors”, jäljempänä NCHD-lääkärit), työajan järjestämiseen.

2.

Irlanti on saattanut direktiivin 2003/88 osaksi kansallista oikeutta NCHD-lääkäreiden osalta vuoden 2004 asetuksella lääkäriharjoittelijoiden työajan järjestämisestä Euroopan yhteisöissä (European Communities (Organisation of Working Time) (Activities of Doctors in Training) Regulations 2004, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 2010 asetuksella; jäljempänä vuoden 2004 asetus).

3.

NCHD-lääkäreiden työaikaa koskevan riidan ratkaisemiseksi Irish Medical Organisation (Irlannin lääkäriliitto), joka edustaa kaikkia Irlannin alueella toimivia lääkäreitä, ja Health Service Executive (terveysviranomaisia edustava julkinen elin; jäljempänä HSE) allekirjoittivat 22.1.2012 sovintosopimuksen, johon on liitetty mainittujen osapuolten välinen työehtosopimus ( 3 ) ja NCHD-lääkäreiden mallityösopimus. ( 4 )

4.

Mallityösopimuksen johdanto-osassa kuvataan NCHD-lääkäreitä seuraavasti:

”Tässä sopimuksessa tarkoitetaan [’NCHD-lääkäreillä’] henkilöitä, jotka ovat Irlannin julkisen terveydenhoidon palveluksessa ammattinimikkeillä ’Interns’, ’Senior House Officers’, ’Registrars’, ’Senior Registrars’, ’Specialist Registrars’ [nämä ammattinimikkeet vastaavat lääkärien ammattiuran tasoja muun muassa heidän koulutuksensa mukaan] tai muulla perusteella sairaan- tai hammashoitopalvelujen tarjoamiseksi ja/tai lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen harjoittelun suorittamiseksi ja jotka eivät tällaisessa palveluksessa työskentele ammattinimikkeellä ’Consultants’.”

5.

Työehtosopimuksen 3 lausekkeen a alakohdassa määrätään, että työvuorolistan mukaista päivystysaikojen ulkopuolista harjoitteluaikaa ei saa laskea työajaksi.

6.

Komissio katsoo päinvastoin, että tällaisessa harjoitteluajassa on kyse direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta ”työajasta”.

7.

Komission Irlantia vastaan nostamassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa kanteessa on useita kanneperusteita. Tämä ratkaisuehdotus kohdistuu kuitenkin vain siihen kanneperusteeseen, jonka mukaan työehtosopimuksen 3 lausekkeen a alakohta ei sovi yhteen direktiivin 2003/88 kanssa. Kanneperuste nimittäin nostattaa uuden oikeuskysymyksen, joka koskee direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun käsitteen ”työaika” tulkintaa. Unionin tuomioistuimen on siis ratkaistava, onko direktiivin 2003/88 mukaista sulkea tämän direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta työajan käsitteestä pois NCHD-lääkäreiden harjoitteluunsa käyttämä aika, mukaan lukien heidän päivystysaikojensa ulkopuolinen aika.

8.

Direktiivin 2003/88 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Määritelmät”, säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1.   ’työajalla’ ajanjaksoa, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti;

– –”

9.

Työajan käsitteen määrittely on erityisen tärkeää direktiivin 2003/88 järjestelmässä, sillä se on edellytyksenä direktiivin muiden säännösten, kuten sen 3, 5 ja 6 artiklan, soveltamiselle.

10.

Direktiivin 2003/88 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Päivittäinen lepoaika”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään 11 tunnin yhtäjaksoisen lepoajan jokaista 24 tunnin jaksoa kohden.”

11.

Direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Viikoittainen lepoaika”, ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa jokaista seitsemän päivän jaksoa kohden vähintään kahdenkymmenenneljän tunnin keskeytymättömän lepoajan, johon lisätään 3 artiklassa tarkoitettu yhdentoista tunnin päivittäinen lepoaika.”

12.

Direktiivin 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Viikoittainen enimmäistyöaika”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelemiseksi:

– –

13.

Komissio toteaa, että NCHD-lääkäreiden harjoittelutoiminta on erottamaton osa heidän työskentelyään ja ammatillista asemaansa, kuten mallityösopimuksen ja erityisesti sen 8 §:n, jonka otsikko on ”Medical Education and Training” (”Lääketieteellinen koulutus ja harjoittelu”), määräyksistä ilmenee. Mainitut lääkärit ovat työsopimustensa mukaisesti velvollisia kyseiseen harjoittelutoimintaan.

14.

Lisäksi komissio huomauttaa, että työehtosopimukseen liitetyssä harjoitteluajan kohtelua koskevassa sopimuksessa erotetaan toisistaan kolme harjoitteluaikakategoriaa:

15.

Komissio katsoo, että siltä osin kuin harjoittelutoimintaa edellytetään harjoitteluohjelmassa ja sitä suoritetaan tässä ohjelmassa määritetyssä paikassa, se on laskettava direktiivissä 2003/88 tarkoitetuksi ”työajaksi”. Näin olisi komission mielestä tehtävä kahden ensimmäisen harjoitteluajan kohtelua koskevassa sopimuksessa määritellyn harjoitteluaikakategorian osalta. Sitä vastoin aikaa, joka käytetään opiskelu- ja tutkimustoimintaan kotona, ei komission mukaan ole katsottava ”työajaksi”, joten se voidaan laskea direktiivissä tarkoitetuksi ”lepoajaksi”. Näin näyttää komission mukaan olevan kolmannen harjoitteluaikakategorian osalta.

16.

Komissio toteaa vielä, että se, että työvuorolistoissa osoitetaan harjoittelutoimintaan tiettyjä ajankohtia, ei muuta mitenkään sitä, että kyse on luonnostaan ”työstä”.

17.

Komissio korostaa myös sitä erityistä asemaa, jossa lääkäreiden työajan rajoittaminen ja vähimmäislepoaikojen vahvistaminen ovat lääkäreiden ja heidän potilaidensa terveyden ja turvallisuuden suojelussa. Komission mielestä Irlannin ehdottaman kaltaisessa työajan käsitteen rajoittavassa tulkinnassa, jossa harjoittelutoiminta suljettaisiin siitä pois, ei kunnioitettaisi direktiivissä 2003/88 myönnettyjä sosiaalisia perusoikeuksia eikä noudatettaisi direktiivin tavoitetta suojella työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta.

18.

Siksi komissio katsoo, ettei työehtosopimuksen 3 lausekkeen a alakohta sovi yhteen direktiivin 2003/88 säännösten eikä varsinkaan sen 3, 5 ja 6 artiklan kanssa.

19.

Irlanti puolestaan väittää, että työvuorolistoissa määrättyjä päivystysaikojen ulkopuolisia harjoittelutunteja, joissa on kyse suojatusta harjoitteluajasta, ei pidä laskea direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetuksi ”työajaksi”.

20.

Irlanti kyllä myöntää, että työskentely ja harjoittelu voivat NCHD-lääkäreiden tapauksissa liittyä kiinteästi toisiinsa. Näiden kahden käsitteen välillä on sen mielestä kuitenkin perustavanlaatuinen ero erityisesti suojatun harjoitteluajan yhteydessä, kuten nyt käsiteltävässä asiassa. Irlanti nimittäin huomauttaa, että mainitussa yhteydessä NCHD-lääkäri ei ole työnantajan käytettävissä eikä suorita toimintaansa tai tehtäviään.

21.

Irlanti selittää, että vaikka harjoittelujaksot rekisteröidään ja tosiasiallisesti kirjataan työvuorolistaan sen varmistamiseksi, että ne tulevat NCHD-lääkärin aikataulussa suojatuiksi ja että työnantaja voi suunnitella toiminnan järkevästi, tällaisia jaksoja pidetään nimenomaisesti erillisinä – tai ”vapautuksena” – työhön liittyvistä ”toiminnasta tai tehtävistä”.

22.

Irlannin mukaan tuomiosta Simap ( 5 ) ilmenee, että työajan käsite liittyy olennaisesti siihen, että työntekijä suorittaa tai on käytettävissä suorittamaan ja tosiasiallisesti suorittaa työtehtävät ja -toiminnan työpaikalla. Lisäksi sen mielestä tuomion Jaeger ( 6 ) 63 kohdasta ilmenee, että direktiivissä 2003/88 säädetyn työajan määritelmän täyttämiseksi on välttämätöntä, että lääkäri on työnantajansa käytettävissä tietyssä paikassa, tavallisesti muttei yksinomaan paikan päällä, palvelujen tarjoamiseksi ja/tai työhönsä liittyvien tehtävien ja toiminnan suorittamiseksi.

23.

Irlannin mielestä työehtosopimuksen 3 lausekkeen a alakohdasta ja työehtosopimuksen liitteestä ilmenee selvästi, että suojattu viikoittainen harjoitteluaika on aikaa, jolloin NCHD-lääkäri ei päivystä eikä myöskään suorita työhönsä liittyviä tehtäviä tai toimintaa eikä ole tosiasiallisesti käytettävissä näihin tehtäviin tai toimintaan. Harjoittelun suojattu luonne sulkee välttämättä pois sen, että kyseinen lääkäri on käytettävissä työhön. Lisäksi se, että harjoitteluaika on palkallista, vaikkei lääkäri tee tai ole käytettävissä tekemään työtään, ilmentää vain lääkäriharjoittelijoiden erityisasemaa ja kuuluu heidän etuihinsa.

24.

Irlannin mukaan fyysistä läsnäoloa työpaikalla merkitsevä suojattu harjoitteluaika eroaa perustavanlaatuisesti fyysistä läsnäoloa työpaikalla edellyttävästä päivystysajasta, jota unionin tuomioistuin käsitteli tuomioissaan Simap ( 7 ) ja Jaeger ( 8 ) ja joka vuoden 2004 asetuksessa nimenomaisesti määritellään työajaksi. Päivystävä lääkäri on käytettävissä työhön ja voi olla velvollinen suorittamaan työhönsä liittyviä tehtäviä ja toimintaa, kun taas suojatussa harjoittelujaksossa oleva lääkäri ei ole käytettävissä työhön eikä voi suorittaa tällaisia tehtäviä tai toimintaa. Tästä syystä harjoitteluaikaa ei voida pitää vuoden 2004 asetuksessa tai direktiivissä 2003/88 tarkoitettuna ”työaikana”.

25.

Irlannin mielestä komission argumentaatio perustuu perustavanlaatuiseen väärinkäsitykseen suhteesta, joka vallitsee NCHD-lääkäreiden harjoitteluvaatimusten ja heidän työsopimuksestaan johtuvien tavanomaisten velvollisuuksiensa välillä. Toisin kuin komissio väittää vastauskirjelmässään, NCHD-lääkäreiden harjoitteluvaatimukset eivät ole erottamaton osa heidän työtään työnantajan asettamien tai valvomien velvollisuuksien merkityksessä. Kuten mallityösopimuksen 2 ja 8 §:stä ilmenee, kyse on olennaisista sääntelyvaatimuksista, jotka kaikkien NCHD-lääkäreiden on täytettävä voidakseen tulla rekisteröidyiksi hoitaviksi lääkäreiksi vuonna 2007 hoitavista lääkäreistä annetun lain (Medical Practitioners Act 2007) mukaisesti. NCHD-lääkäreiden ja heidän harjoittelustaan vastaavan elimen välinen suhde poikkeaa ja on erillinen NCHD-lääkäreiden ja heidän työnantajansa välisestä suhteesta.

26.

Kuten mallityösopimuksen 8 §:n a kohdassa selitetään, Irlannin mielestä työnantajan on tarvittaessa vain edistettävä vaadittua harjoittelua ja/tai takeita NCHD-lääkäreiltä vaaditusta pätevyydestä. Kun työnantaja tarjoaa kehyksen, jossa NCHD-lääkärit voivat saada harjoittelua, se ei johda tällaisen harjoittelun toteuttamista, ei määritä NCHD-lääkäreille harjoittelussa kuuluvaa toimintaa eikä NCHD-lääkäreiden etenemistä sen yhteydessä eikä se myöskään määritä harjoittelun paikkaa. Tällaiset kysymykset kuuluvat NCHD-lääkäreiden harjoittelusta vastaaville elimille tai NCHD-lääkäreille itselleen.

27.

Irlannin mukaan sillä, että työvuorolistoissa osoitetaan harjoittelutoiminnalle tiettyjä ajankohtia, pyritään tekemään NCHD-lääkäreille helpommaksi noudattaa hoitavista lääkäreistä vuonna 2007 annetun lain mukaisia velvoitteitaan ja varmistamaan, että NCHD-lääkäreiden ajankäytön järjestäminen on täysin selvää niin heille itselleen kuin työnantajillekin palvelujen tehokkaan tarjoamisen takaamiseksi.

28.

Direktiivin 2003/88 tarkoituksena on vahvistaa vähimmäisvaatimuksia, joilla pyritään parantamaan työntekijöiden elin- ja työoloja muun muassa työajan kestoa koskevien kansallisten säännöstöjen lähentämisellä. Tällaisella työajan järjestämistä koskevalla yhdenmukaistamisella Euroopan unionin tasolla pyritään takaamaan työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parempi suojelu varmistamalla heille erityisesti päivittäisiä ja viikoittaisia vähimmäislepoaikoja sekä asianmukaisia taukoja ja säätämällä työviikon keskimääräisen keston ylärajaksi 48 tuntia; tästä enimmäiskestosta täsmennetään nimenomaisesti, että se sisältää ylityön. ( 9 )

29.

Tämän olennaisen tavoitteen valossa kullakin työntekijällä on oltava oikeus asianmukaisiin lepoaikoihin, joiden on oltava paitsi todellisia niin, että kyseiset henkilöt voivat toipua työn aiheuttamasta rasituksesta, myös toimittava ennaltaehkäisevästi pienentäen mahdollisimman paljon työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden heikkenemisen riskiä, jota työskentelyjaksojen kasautuminen ilman tarvittavaa lepoa saattaa merkitä. ( 10 )

30.

Direktiivin 2003/88 eri säännökset enimmäistyöajasta ja vähimmäislepoajasta ovat erityisen merkittäviä unionin sosiaalioikeuden sääntöjä, joita on sovellettava kuhunkin työntekijään tarpeellisena vähimmäisvaatimuksena hänen turvallisuutensa ja terveytensä suojelun varmistamiseksi. ( 11 )

31.

Lääkäriharjoittelijoiden toiminta, joka oli alun perin suljettu pois tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 23.11.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/104/EY ( 12 ) soveltamisalasta, sisällytettiin tämän direktiivin soveltamisalaan direktiivillä 2000/34/EY. ( 13 )

32.

Komissio korosti työaikadirektiivin ulkopuolisista toimialoista 15.7.1997 antamassaan valkoisessa kirjassa ( 14 ), että ”lääkäriharjoittelijat työskentelivät useissa maissa yleisesti yli 55 tuntia viikossa” ( 15 ). Tästä seurasi komission mukaan ”ilmiselvä riski – – hyvin monien lääkäriharjoittelijoiden terveydelle ja turvallisuudelle. Siltä osin kuin nämä lääkärit osallistuvat suoraan lääketieteellisiin menettelyihin ja päätöksiin, jotka koskevat potilaita, myös potilaiden turvallisuus voisi vaarantua” ( 16 ).

33.

Lääkäriharjoittelijat sisällytettiin vaiheittain direktiivin 93/104 soveltamisalaan, jotta voitiin ottaa huomioon jäsenvaltioiden mahdolliset vaikeudet sovittaa työaikasäännökset yhteen niillä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämisessä ja tarjoamisessa olevien velvollisuuksien kanssa.

34.

Direktiivillä 2003/88 toteutetun kodifioinnin seurauksena siirtymäsäännökset sisältyvät direktiivin 17 artiklan 5 kohtaan. Tästä ilmenee pääasiallisesti, että sallitut poikkeukset koskevat direktiivin 6 artiklaa (viikoittainen enimmäistyöaika) ja 16 artiklan (vertailujaksot) b alakohtaa ja ne sallitaan 1.8.2004 alkaen vain viiden vuoden siirtymäajaksi, jota voidaan mahdollisesti jatkaa ensin kahdella vuodella ja sitten vuodella.

35.

Tästä lyhyestä lääkäriharjoittelijoihin sovellettavan lainsäädännön kehityksen kuvauksesta seuraa, että siirtymäkauden päätyttyä tähän lääkärikategoriaan sovelletaan täysimääräisesti direktiivin 2003/88 sisältämiä työajan järjestämistä koskevia sääntöjä.

36.

Lisäksi on huomattava, että niissä direktiivin säännöksissä, jotka koskevat nimenomaan lääkäriharjoittelijoita, ei ole heidän osaltaan erityistä määritelmää työajan käsitteestä eikä niissä myöskään suljeta mitään heidän toiminnoistaan pois kyseisestä käsitteestä.

37.

Niinpä on sovellettava direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohtaan sisältyvää yleistä määritelmää.

38.

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin on todennut toistuvasti, että kyseisessä direktiivissä määritellään mainitussa säännöksessä tarkoitettu käsite ”työaika” ajanjaksoksi, jonka aikana työntekijä tekee työtä, on työnantajan käytettävissä ja suorittaa toimintaansa tai tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti, ja että kyseisen käsitteen on katsottava olevan ristiriidassa lepoajan kanssa, koska nämä kaksi käsitettä ovat toisensa pois sulkevia. ( 17 )

39.

Tässä asiayhteydessä unionin tuomioistuin on täsmentänyt yhtäältä, että direktiivissä 2003/88 ei säädetä työ- ja lepoaikojen välimuodosta, ja toisaalta, että yhtenä tässä direktiivissä tarkoitetun työajan käsitteen ominaispiirteenä ei ole työntekijän työnteon intensiivisyys tai tehokkuus. ( 18 )

40.

Niinpä kyseisessä direktiivissä ei säädetä ”harmaasta ajasta”, joka sijoittuisi työajan ja lepoajan väliin. Unionin lainsäätäjän perustaman järjestelmän mukaisesti unionin tuomioistuin on omaksunut binaarisen lähestymistavan, jonka mukaan se, mikä ei kuulu työajan käsitteeseen, kuuluu lepoajan käsitteeseen, ja päinvastoin.

41.

Unionin tuomioistuin on todennut myös, että direktiivissä 2003/88 tarkoitetut työajan ja lepoajan käsitteet ovat unionin oikeuden käsitteitä, jotka on määriteltävä objektiivisten ominaispiirteiden mukaan tukeutumalla kyseisen direktiivin, jolla vahvistetaan vähimmäisvaatimuksia työntekijöiden elin- ja työolojen parantamiseksi, systematiikkaan ja tarkoitukseen. Vain tällaisella itsenäisellä tulkinnalla nimittäin voidaan varmistaa direktiivin täysi tehokkuus ja kyseisten käsitteiden yhdenmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa. ( 19 )

42.

Lisäksi on muistutettava, että direktiivin 2003/88 2 artikla ei kuulu niihin direktiivin säännöksiin, joista on sallittua poiketa. ( 20 )

43.

Unionin tuomioistuin on päätellyt tästä lääkäreiden osalta, että päivystystä, jonka työntekijä suorittaa olemalla fyysisesti läsnä työnantajansa tiloissa, on kokonaisuudessaan pidettävä direktiivissä 2003/88 tarkoitettuna ”työaikana” riippumatta asianomaisten päivystyksen aikana todellisuudessa suorittamista työtehtävistä. ( 21 )

44.

Unionin tuomioistuimen mukaan se, että päivystykseen kuuluu joitakin joutenolojaksoja, on tässä yhteydessä siis täysin merkityksetöntä. Ratkaisevana tekijänä sille, onko tällaisella päivystyksellä, jota työntekijä tekee työpaikallaan, katsottava olevan direktiivissä 2003/88 tarkoitetun työajan käsitteen ominaispiirteitä, on nimittäin se, että työntekijä on velvollinen olemaan fyysisesti läsnä työnantajan osoittamassa paikassa ja siellä työnantajan käytettävissä voidakseen välittömästi suorittaa ne työtehtävät, joita kulloinkin tarvitaan. Unionin tuomioistuimen mukaan on siis katsottava, että nämä velvoitteet kuuluvat työntekijän työtehtäviin. ( 22 )

45.

Direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun työajan määritelmä perustuu kolmeen kriteeriin, joiden osalta näyttää unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella siltä, että niitä on pidettävä kumulatiivisina. Kyse on sijaintikriteeristä (oleminen työpaikalla), määräysvaltakriteeristä (oleminen työnantajan käytettävissä) ja ammatillisesta kriteeristä (toiminnan tai tehtävien suorittaminen). ( 23 )

46.

NCHD-lääkäreiden harjoittelutuntien sulkeminen pois mainitussa säännöksessä tarkoitetusta työajan käsitteestä on mielestäni vastoin direktiiviä 2003/88, koska säännöksen sisältämässä määritelmässä mainitut kolme kriteeriä täyttyvät kyseisen työntekijäryhmän osalta.

47.

Tarkastelen aluksi näistä luetelluista kolmesta kriteeristä viimeksi mainittua, jonka mukaan työntekijän on suoritettava toimintaansa tai tehtäviään.

48.

NCHD-lääkärien toiminta koostuu kahdesta pääasiallisesta osasta, nimittäin yhtäältä sairaanhoidon antamisesta ja toisaalta harjoittelun suorittamisesta. He saavat palkkaa kummastakin osasta.

49.

NCHD-lääkärit suorittavat toimintansa kahta osaa kahdessa yksikössä. Yhtäältä he toimivat sairaalassa ja toisaalta ovat kirjoittautuneet harjoittelusta vastaavaan elimeen, ja kokonaisuudesta huolehtii HSE, joka järjestää NCHD-lääkäreiden harjoittelun sopimuksilla harjoittelusta vastaavien elinten kanssa ja rahoittaa sen. ( 24 )

50.

HSE:n laatimasta asiakirjasta, jonka otsikko on ”Non Consultant Hospital Doctor (NCHD) – Job Specification” (”Harjoittelussa olevat sairaalalääkärit (NCHD-lääkärit) – Toimenkuvaus”), ( 25 ) ilmenee, että NCHD-lääkäreiden toiminnan ensimmäistä osaa kuvaavat muun muassa seuraavat tehtävät ( 26 ):

51.

NCHD-lääkärit ovat siis täysin mukana sairaanhoidon antamisessa potilaille.

52.

NCHD-lääkäreiden harjoittelua koskeva toinen osa puolestaan koostuu saman asiakirjan jakson ”Education and Training” (”Koulutus ja harjoittelu”) mukaan muun muassa seuraavista tehtävistä ( 27 ):

53.

NCHD-lääkäreiden on siis seurattava harjoitteluohjelmaa tähän tarkoitukseen hyväksytyssä elimessä yhteistoiminnassa työnantajansa kanssa, jonka on järjestettävä heidän työvuorolistansa siten, että harjoittelun moitteeton toteuttaminen voidaan varmistaa.

54.

NCHD-lääkäreiden toiminnan kahden osan välistä kiinteää yhteyttä korostetaan perustellusti asiakirjassa ”Training principles to be incorporated into new working arrangements for doctors in training” (”Lääkäriharjoittelijoiden uusiin työjärjestelyihin sisällytettävät harjoittelua koskevat periaatteet”. ( 28 ) Siinä todetaan, että NCHD-lääkäreiden harjoittelua ohjaavien yleisten sääntöjen joukossa on se, jonka mukaan ”koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksia työpaikalla olisi hyödynnettävä ja maksimoitava”, ja se, jonka mukaan ”työskentelyn ja harjoittelun välille ei saa luoda keinotekoista rajaa”. ( 29 )

55.

Huolimatta tästä toteamuksesta, jonka mukaan harjoittelun ja sairaanhoidon välillä ei ole tiivistä rajaa, asiakirja on osoitus käytännöstä, jossa työajasta suljetaan pois tunnit, jotka NCHD-lääkärit käyttävät harjoitteluunsa tästä tehtävästä vastaavassa elimessä. Niinpä asiakirjan I osan 9 kohdassa todetaan, että ”aikaa, joka käytetään harjoitteluun tästä vastaavan elimen eikä työnantajan vaatimuksesta, ei lasketa [direktiivissä 2003/88] tarkoitetuksi työajaksi, mutta sitä voidaan pitää palkallisena aikana”. Lisäksi I osan 15 kohdassa täsmennetään, että ”vaikka aikaa voidaan käyttää pääasiallisesti tai jopa yksinomaan koulutustarkoitukseen (esim. ’suojattu’ opiskeluvapaa) ja se jää työajan määritelmän ulkopuolelle, se voi silti sisältyä palkkatyösopimukseen”. Lopuksi saman asiakirjan II osan, jonka otsikko on ”Principles relating to each Training Body” (”Kutakin harjoittelusta vastaavaa elintä koskevat periaatteet”), 3 kohdassa todetaan, että ”koulutusta ja harjoittelua muualla kuin paikan päällä – – ei tavallisesti pidettäisi työaikana”.

56.

Tällainen NCHD-lääkäreiden harjoittelutuntien sulkeminen pois direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta työajan käsitteestä on mielestäni vastoin tätä direktiiviä, sillä se perustuu ajatukseen, jonka mukaan NCHD-lääkärit eivät suorita toimintaansa tai tehtäviään mainitussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla silloin, kun he suorittavat harjoitteluaan, sellaisena kuin se ilmenee tähän tarkoitukseen hyväksytyn elimen laatimasta ohjelmasta.

57.

Toisin kuin vaikutelma, jonka Irlanti haluaa nyt käsiteltävän kanteen yhteydessä antaa NCHD-lääkäreiden toiminnan siitä osasta, joka koskee sairaanhoidon antamista, ja osasta, joka koskee heidän harjoitteluaan, nämä osat liittyvät kiinteästi toisiinsa. NCHD-lääkäreiden asemaan nimittäin kuuluu luonnostaan, että he yhdistävät teoreettisen opin ja käytännön opin ja jatkavat tieteellisten tietojensa kehittämistä soveltaen niitä samalla käytännössä. NCHD-lääkäreiden harjoittelun laatu ja tehokkuus riippuvat juuri tästä teorian ja käytännön soveltamisen välisestä kiinteästä yhteydestä.

58.

NCHD-lääkäreiden ammatillinen harjoittelu kuuluu siis täysin heidän toimintaansa, joten heidän on katsottava suorittavan toimintaansa tai tehtäviään direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla silloin, kun he seuraavat harjoitteluohjelmaansa, myös päivystysaikojensa ulkopuolella.

59.

Ei siis ole mitään objektiivista syytä erottaa NCHD-lääkäreiden toiminnan kahta osaa toisistaan heidän työaikaansa laskettaessa.

60.

Mielestäni myös sijaintikriteeri, jonka mukaan työntekijän on oltava työpaikallaan, näyttää täyttyvän.

61.

On nimittäin niin, että suoritettiinpa harjoittelu sairaalassa tai harjoittelusta vastaavan elimen tiloissa, merkitystä on sillä, että NCHD-lääkärit ovat velvollisia pysymään harjoittelutuntiensa aikana paikassa, jota he eivät voi vapaasti valita vaan joka riippuu harjoitteluohjelmasta, jota heidän on seurattava. Tällainen NCHD-lääkäreiden velvollisuus olla fyysisesti läsnä tietyssä paikassa harjoittelutuntiensa aikana merkitsee alisteisuutta, joka estää heitä harjoittamasta vapaasti ammattitoimintaansa.

62.

Lopuksi siinä kriteerissä, jonka mukaan työntekijän on oltava työnantajan käytettävissä, on ennen kaikkea kyse määräysvaltakriteeristä, joka edellyttää, että työntekijä on jatkuvasti alisteisessa suhteessa työnantajaansa. ( 30 )

63.

Kun NCHD-lääkärit suorittavat harjoitteluaan päivystysaikojen ulkopuolella, he eivät vapaudu työnantajansa johtovallasta.

64.

On nimittäin niin, että koska NCHD-lääkärit ovat hierarkkisessa suhteessa työnantajaansa, heidän harjoittelunsa on työnantajan seurannan kohteena.

65.

Tämä ilmenee nimenomaisesti mallityösopimuksen 3 §:stä, jonka otsikko on ”Reporting Relationship” (”Raportointisuhde”) ja jossa määrätään seuraavaa:

”NCHD-lääkäri on raportointisuhteessa työnantajaansa valvovan lääkärin ja kliinisen yksikön johtajan (jos tällainen toimi on perustettu) välityksellä. NCHD-lääkärillä voi olla raportointivelvollisuus nimetylle valvovalle lääkärille/kliinisen yksikön johtajalle/yliopiston vastaavan laitoksen päällikölle lääketieteelliseen koulutukseen, harjoitteluun ja tutkimukseen liittyvissä asioissa. NCHD-lääkäri raportoi suoraan työnantajalle vaatimusten mukaisesti.” ( 31 )

66.

Samoin mallityösopimuksen 6 §:n c kohdassa todetaan seuraavaa:

”NCHD-lääkärillä on palveluksensa aikana oikeus säännölliseen suoritustensa arviointiin – mukaan lukien suoritukset [lääketieteellisen koulutuksen ja harjoittelun] tai tutkimuksen alalla – nimetyn valvovan lääkärin/kliinisen yksikön johtajan/yliopiston vastaavan laitoksen päällikön toteuttamien toimien välityksellä ja heidän kanssaan.”

67.

Se, että NCHD-lääkäreiden harjoittelu on työnantajan seurannassa, on johdonmukainen sen toteamuksen kanssa, jonka mukaan kyseisten lääkäreiden osallistuminen harjoitteluohjelmaan kuuluu mallityösopimuksen 8 §:n b kohdan mukaan niihin velvollisuuksiin, jotka NCHD-lääkäreillä on työnantajansa kanssa tekemänsä työsopimuksen nojalla. Tästä mielestäni seuraa, että työnantaja voisi perustellusti määrätä seuraamuksen siitä, etteivät NCHD-lääkärit täytä harjoitteluvelvollisuuksiaan, sellaisina kuin ne sisältyvät työsopimukseen.

68.

Lisäksi työnantaja on tärkeässä asemassa harjoittelun moitteettomassa toteuttamisessa ja velvollinen edistämään sitä. Tässä yhteydessä mallityösopimuksen 8 §:n a kohdassa määrätään, että ”NCHD-lääkäreiden koulutusta, harjoittelua ja heidän ammattipätevyytensä ylläpitoa varten työnantajan on hoitavista lääkäreistä vuonna 2007 annetun lain vaatimusten mukaisesti tarvittaessa edistettävä harjoittelua/takeita NCHD-lääkäreiltä vaaditusta pätevyydestä”. Samoin mallityösopimuksen 8 §:n c kohdassa määrätään myös työnantajan ja harjoittelusta vastaavan elimen toimien välisestä yhteensovittamisesta, kun nämä toteuttavat NCHD-lääkäreiden harjoittelua, joka on sisällytettävä työnantajan laatimaan työvuorolistaan. ( 32 ) Työnantajan tehtävänä siis on sovittaa NCHD-lääkäreiden harjoitteluvelvollisuus yhteen heillä olevien työvelvollisuuksien kanssa.

69.

NCHD-lääkäreiden harjoittelun tavoitteena on perehdyttää heidät työhönsä, joten sillä on ammatillinen tarkoitus. NCHD-lääkäreiden harjoitteluunsa käyttämä aika voitaisiin rinnastaa henkilökohtaiseen aikaan vain, jos se sijoittuisi työsuhteen ulkopuolelle niin, että he voisivat silloin hoitaa vapaasti henkilökohtaisia asioitaan. Edellä esitetystä kuitenkin ilmenee, ettei näin ole, koska työnantaja käyttää edelleen määräysvaltaansa NCHD-lääkäreiden harjoittelun seurannan yhteydessä. Lisäksi on niin, ettei viimeksi mainittujen harjoittelu seuraa heidän itsenäisestä valinnastaan käyttää siihen osaa henkilökohtaisesta ajastaan. Koska NCHD-lääkäreiden harjoitteluajan tarkoituksena on täyttää ammatillinen velvollisuus työnantajan välittömässä tai välillisessä valvonnassa, se ei ole lepoaikaa.

70.

Palautan mieleen, että direktiivin 2003/88 tavoitteena on työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelu. Se, että työntekijöille taataan vähimmäislepoaika, kuuluu mainittuun tavoitteeseen. Niinpä NCHD-lääkäreiden harjoitteluajan sulkeminen pois heidän työaikansa laskemisesta kaventaisi vähimmäislepoaikaa ja olisi siis vastoin kyseistä tavoitetta. ( 33 ) Toisin sanoen direktiivi 2003/88 on esteenä sille, että NCHD-lääkäreiden lepoaikaa typistetään sillä, että heidän harjoittelutuntinsa suljetaan pois direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta työajan käsitteestä.

71.

Lisään, että Irlannin puolustama näkemys voidaan helposti torjua tavalla, jolla unionin tuomioistuin on määrittänyt lepoajan käsitteen. Niinpä unionin tuomioistuin on täsmentänyt direktiivin 93/104 17 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista ”vastaavanlaisista korvaavista lepoajoista”, ettei ”työntekijällä voi näiden jaksojen aikana olla työnantajaan nähden mitään velvoitteita, jotka estäisivät häntä vapaasti ja keskeytyksettä keskittymästä omiin intresseihinsä, jotta työn vaikutukset henkilön turvallisuuteen ja terveyteen voidaan neutralisoida. Niinpä tällaisten lepoaikojen on seurattava välittömästi työaikaa, jota niillä on tarkoitus kompensoida, jotta voidaan välttää peräkkäisten työskentelyjaksojen kasautumisesta aiheutuva työntekijän väsymys- tai ylirasitustila”. ( 34 ) Unionin tuomioistuin on täsmentänyt myös, että ”voidakseen todellisuudessa levätä työntekijällä täytyy olla mahdollisuus olla poissa työympäristöstään tietty määrä tunteja, joiden on oltava paitsi peräkkäisiä myös seurattava välittömästi työskentelyjaksoa, jotta asianomainen voi rentoutua ja toipua työtehtävien aiheuttamasta rasituksesta”. ( 35 )

72.

Lepoaikojen tehtävänä on siis kompensoida työskentelyjaksojen aiheuttama väsymys. Tätä lepoaikojen olennaista tehtävää heikennettäisiin, jos NCHD-lääkäreiden harjoitteluajat sisältyisivät niihin.

73.

Näistä näkökohdista seuraa, että mielestäni direktiivin 2003/88 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetun työajan käsitteen kolme kriteeriä täyttyvät. Niinpä tunteja, jotka NCHD-lääkäreiden on käytettävä harjoitteluunsa päivystysaikojen ulkopuolella, on pidettävä mainitussa säännöksessä tarkoitettuna ”työaikana”.

74.

Ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin toteaisi, että Irlanti ei ole noudattanut tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/88/EY 2 artiklan 1 alakohdan eikä 3, 5 ja 6 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se sulkee harjoittelussa olevien sairaalalääkäreiden (”non-consultant hospital doctors”) työvuorolistan mukaiset päivystysaikojen ulkopuoliset harjoittelutunnit käytännössä pois kyseisen direktiivin 2 artiklan 1 alakohdassa tarkoitetusta työajan käsitteestä.