—

Hauck GmbH & Co. KG, edustajinaan advocaat S. Klos, advocaat A. A. Quaedvlieg ja advocaat S. A. Hoogcarspel,

—

Stokke A/S, Stokke Nederland BV, Peter Opsvik ja Peter Opsvik A/S, edustajinaan advocaat T. Cohen Jehoram ja advocaat R. Sjoerdsma,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään T. Henze ja J. Kemper,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan avvocato dello Stato M. Salvatorelli,

—

Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna, B. Czech ja J. Fałdyga,

—

Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes ja R. Solnado Cruz,

—

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään M. Holt ja barrister N. Saunders,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään F.W. Bulst ja F. Wilman,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annetun ensimmäinen neuvoston direktiivin 89/104/ETY (EYVL 1989, L 40, s. 1; jäljempänä tavaramerkkidirektiivi) 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa kantajana on Saksan oikeuden mukaan perustettu yhtiö Hauck GmbH & Co. KG (jäljempänä Hauck) sekä vastaajina Stokke A/S, Stokke Nederland BV, Peter Opsvik ja Peter Opsvik A/S (jäljempänä yhdessä Stokke ym.) ja joka koskee vaatimusta Benelux-maissa tavaramerkiksi rekisteröidyn, Stokke ym:iden markkinoiman lastentuolia esittävän merkin mitättömäksi julistamiseksi.

3

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet”, 1 kohdan e alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi:

– –

4

Haagissa 25.2.2005 allekirjoitetun ja 1.9.2006 voimaan tulleen teollis- ja tekijänoikeuksia (tavaramerkit ja mallit) koskevan Benelux-maiden yleissopimuksen 2.1. artiklan 2 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Benelux-tavaramerkin muodostavat merkit:

– –

2.   Tavaramerkkeinä ei voida kuitenkaan pitää merkkejä, jotka muodostuvat yksinomaan tavaran luonteenomaisesta muodosta, joka vaikuttaa olennaisesti tavaran arvoon tai joka on välttämätön teknisen tuloksen saavuttamiseksi.”

5

Peter Opsvik kehitti Tripp Trapp ‑nimisen lastentuolin. Tämä tuoli koostuu vinoista tukipuista, joihin kaikki tuolin osat on kiinnitetty, sekä L-muotoisista tukipuista ja palkeista, joiden vuoksi se on ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan erittäin omaperäinen. Tämä tuoli on saanut lukuisia palkintoja ja kunniamainintoja, ja se on ollut esillä museoissa. Stokke ym. ovat markkinoineet Tripp Trapp ‑tuoleja vuodesta 1972 erityisesti Skandinavian markkinoilla ja vuodesta 1995 Alankomaiden markkinoilla.

6

Hauck valmistaa ja jälleenmyy lastentuotteita, kuten kahta lastentuolia, joista käytetään nimityksiä Alpha ja Beta.

7

Stokke A/S rekisteröi 8.5.1998 Tripp Trapp ‑lastentuolin muotoa esittävän kolmiulotteisen tavaramerkin Benelux-maiden tavaramerkkivirastossa. Tavaramerkki rekisteröitiin tällä nimellä ”tuoleja, erityisesti lastentuoleja” varten, ja se koskee seuraavaa muotoa:

8

Saksassa käydyssä Stokke ym:iden ja Hauckin välisessä oikeudenkäynnissä Oberlandesgericht Hamburg totesi antamassaan lainvoimaiseksi tulleessa tuomiossa, että Tripp Trapp ‑tuoli sai Saksan oikeuden nojalla tekijänoikeudellista suojaa ja että Alpha-tuoli loukkasi tätä tekijänoikeutta.

9

Alankomaissa Stokke ym. nostivat kanteen Rechtbank ’s-Gravenhagessa Hauckia vastaan väittäen, että Alpha- ja Beta-tuolien valmistaminen ja markkinointi loukkasivat Tripp Trapp ‑tuoliin liittyvää tekijänoikeutta ja Stokke ym:iden Benelux-tavaramerkkiä, ja vaativat vahingonkorvausta tästä loukkauksesta. Hauck nosti vastakanteen Benelux-tavaramerkiksi Stokke A/S:n rekisteröimän Tripp Trapp -merkin mitättömäksi julistamiseksi.

10

Rechtbank ’s-Gravenhage hyväksyi pääasiallisesti Stokke ym:iden vaatimukset siltä osin kuin ne koskivat käyttöoikeuksia. Se kuitenkin hyväksyi kyseisen tavaramerkin mitättömäksi julistamista koskevan vaatimuksen.

11

Hauck valitti tästä päätöksestä Gerechtshof te’s‑Gravenhageen (Alankomaat). Tämä katsoi tuomiossaan, että Tripp Trapp ‑tuoli sai tekijänoikeussuojaa ja että Alpha- ja Beta‑tuolit olivat tämän tekijänoikeussuojan piirissä. Niinpä Gerechtshof te’s‑Gravenhage katsoi, että Hauck oli vuosina 1986–1999 loukannut Stokke ym:iden tekijänoikeuksia.

12

Gerechtshof te’s‑Gravenhage katsoi kuitenkin, että Tripp Trapp ‑tuolin houkutteleva muoto vaikutti olennaisesti kyseessä olevan tavaran arvoon ja että sen muoto muodostui sille luonteenomaisesta muodosta eli siitä, että se oli turvallinen, mukava ja laadukas lastentuoli. Näin ollen riidanalainen tavaramerkki muodostui Gerechtshof te’s‑Gravenhagen mukaan yksinomaan muodosta, joka oli tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädettyjen rekisteröinnin esteiden ja mitättömyysperusteiden mukainen. Näin ollen tämä tuomioistuin katsoi, että Rechtbank ’s-Gravenhage oli perustellusti mitätöinyt kyseisen kolmiulotteisen tavaramerkin.

13

Hauck teki Gerechtshof te’s Gravenhagen tuomiosta kassaatiovalituksen Hoge Raad der Nederlandeniin, ja Stokke ym. tekivät tässä menettelyssä vastavalituksen. Hoge Raad der Nederlanden on hylännyt kassaatiovalituksen, mutta katsoo, että vastavalitus edellyttää tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan säännösten tulkintaa, ja ettei näitä säännöksiä ole aiemmin käsitelty unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä.

14

Näissä olosuhteissa Hoge Raad der Nederlanden on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitettua tavaramerkin rekisteröinnin estettä voidaan soveltaa vain sellaiseen merkkiin, joka muodostuu yksinomaan muodosta, joka on välttämätön tavaran tehtävän kannalta, vai myös merkkiin, joka muodostuu yksinomaan muodosta, jolla on yksi tai useampi tavaran käyttöön liittyvä olennainen ominaisuus, jota kuluttaja saattaa hakea kilpailijoiden tavaroista.

16

Tämän säännöksen mukaan merkkejä, jotka muodostuvat yksinomaan tavaran luonteenomaisesta muodosta, ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi.

17

Unionin tuomioistuin on jo aiemmin katsonut, että tavaramerkkidirektiivin 3 artiklassa lueteltuja rekisteröintiesteitä on tulkittava ottamalla huomioon se yleinen etu, joka on kulloisenkin rekisteröintiesteen tausta-ajatuksena (ks. vastaavasti tuomio Windsurfing Chiemsee, C-108/97 ja C‑109/97, EU:C:1999:230, 25–27 kohta ja tuomio Philips, C‑299/99, EU:C:2002:377, 77 kohta).

18

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan toisesta luetelmakohdasta on todettava, että yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut, että tämän säännöksen tarkoituksena on sen estäminen, että tavaramerkkioikeus johtaisi siihen, että yritykselle annetaan monopoli teknisiin ratkaisuihin tai tavaran käyttöön liittyviin piirteisiin, joiden kuluttaja saattaisi haluta löytyvän kilpailijoiden tavaroista (tuomio Philips, EU:C:2002:377, 78 kohta ja 20.12.1993 yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 7 artiklan 1 kohdan e alakohdan, joka on sisällöltään samanlainen tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan kanssa, osalta tuomio Lego Juris v. SMHV, C‑48/09 P, EU:C:2010:516, 43 kohta).

19

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan toisen luetelmakohdan mukaisten täysin toiminnallisten muotojen tai kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen olennaisesti tavaran arvoon vaikuttavien muotojen rekisteröinnin kieltämisen perimmäisenä tarkoituksena on välttää se tilanne, että tavaramerkistä johtuvaa pysyvää yksinoikeutta käytettäisiin sellaisten muiden oikeuksien säilyttämiseen, joille unionin lainsäätäjä on asettanut vanhentumisajat (ks. vastaavasti tuomio Lego Juris v. SMHV, EU:C:2010:516, 45 kohta).

20

Kuten julkisasiamies on katsonut ratkaisuehdotuksensa 28 ja 54 kohdassa, on todettava, että tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisella rekisteröinnin esteellä on sama tavoite kuin tämän säännöksen toisella ja kolmannella luetelmakohdalla ja että näin ollen tätä ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava niiden kanssa yhdenmukaisesti.

21

Näin ollen tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan asianmukainen soveltaminen edellyttää, että kyseisen merkin olennaiset piirteet eli merkin tärkeimmät osatekijät määritetään tapauskohtaisesti joko merkistä saatavan kokonaisvaikutelman perusteella tai tutkimalla peräkkäin merkin jokainen osatekijä (ks. vastaavasti tuomio Lego Juris v. SMHV, EU:C:2010:516, 68–70 kohta).

22

Tästä on korostettava, että tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaista rekisteröinnin estettä ei voida soveltaa, jos tavaramerkiksi rekisteröintiä koskeva hakemus koskee sellaista tavaran muotoa, jossa ei-toiminnallisella osatekijällä, kuten koristeellisella tai mielikuvituksellisella osatekijällä, on tärkeä tai huomattava merkitys (ks. vastaavasti tuomio Lego Juris v. SMHV, EU:C:2010:516, 52 ja 72 kohta).

23

Näin ollen kyseisen säännöksen ensimmäisen luetelmakohdan tulkinta, jonka mukaan säännöstä sovelletaan ainoastaan sellaisiin merkkeihin, jotka koostuvat yksinomaan kyseisen tavaran toiminnan kannalta välttämättömästä muodosta niin, että kyseisellä valmistajalla ei ole mahdollisuutta omaan merkittävään panokseen, estäisi säädetyn esteen tavoitteen täydellisen toteutumisen.

24

Tällainen tulkinta nimittäin johtaisi tämän rekisteröintiesteen rajoittamiseen niin kutsuttuihin luonnollisiin tavaroihin, joita ei voida korvata, tai niin kutsuttuihin säänneltyihin tavaroihin, joiden muoto on oikeudellisesti säännelty, vaikka tällaisten tavaroiden muodosta muodostuvia merkkejä ei missään tapauksessa voisi rekisteröidä niiltä puuttuvan erottamiskyvyn vuoksi.

25

Tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaista rekisteröinnin estettä sovellettaessa on sitä vastoin otettava huomioon se, että tavaran luonteenomaisen muodon käsite merkitsee sitä, että sellaisia muotoja, joiden ominaisuudet ovat luonteenomaisia tavaran tehtävän tai geneeristen tehtävien kannalta, ei myöskään voida lähtökohtaisesti rekisteröidä.

26

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 58 kohdassa, tällaisten ominaisuuksien varaamisesta yhdelle taloudelliselle toimijalle seuraisi, että kilpailevien yritysten olisi vaikea antaa tavaroilleen käyttökelpoinen muoto. Lisäksi on todettava, että kyse on olennaisista ominaisuuksista, joita kuluttaja saattaa hakea kilpailijoiden tavaroista, koska näiden tavaroiden käyttötarkoitus on sama tai samankaltainen.

27

Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädettyä rekisteröinnin estettä voidaan soveltaa merkkiin, joka muodostuu yksinomaan tavaran sellaisesta muodosta, jolla on yksi tai useampi tavaran tehtävään tai geneerisiin tehtäviin liittyvä olennainen ja luonteenomainen ominaisuus, jota kuluttaja mahdollisesti hakee myös kilpailijoiden tavaroista.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, onko tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan kolmatta luetelmakohtaa tulkittava siten, että tämän säännöksen mukaista rekisteröinnin estettä voidaan soveltaa merkkiin, joka muodostuu yksinomaan tavaran muodosta, jolla on useita tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavia ominaisuuksia, ja onko tätä arviointia tehtäessä otettava huomioon se, miten kohdeyleisö mieltää tavaran muodon.

29

Ennakkoratkaisupyynnön esittämisestä tehdystä päätöksestä käy ilmi, että mainittua säännön tulkintaa koskevat Hoge Raad der Nederlandenin epäilykset perustuvat siihen seikkaan, että tämän tuomioistuimen mukaan Tripp Trapp ‑tuolin muoto antaa sille merkittävää esteettistä arvoa, vaikka tällä tavaralla on myös muita ominaisuuksia, kuten turvallisuus, mukavuus ja laadukkuus, jotka vaikuttavat olennaisesti tavaran arvoon sen toiminnan kannalta.

30

Tästä on todettava, että tavaran muodon katsominen tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavaksi seikaksi ei sulje pois sitä, että myös tavaran muut ominaisuudet voivat tuoda sille merkittävää arvoa.

31

Niinpä tavoite sen välttämiseksi, että tavaramerkistä johtuvaa pysyvää yksinoikeutta ilman ajallista rajoitusta käytettäisiin sellaisten muiden oikeuksien säilyttämiseen, joille unionin lainsäätäjä on asettanut vanhentumisajat, edellyttää, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 85 kohdassa, että tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan kolmatta luetelmakohtaa ei jätetä automaattisesti soveltamatta silloin, kun kyseessä olevalla tavaralla on esteettisen tehtävän lisäksi muita olennaisia tehtäviä.

32

Tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavan muodon käsitettä ei nimittäin voida rajoittaa vain sellaiseen tavaran muotoon, jolla on yksinomaan taiteellista tai koristeellista arvoa, jolloin käsite saattaisi jättää kattamatta tavarat, joilla on merkittävän esteettisen osatekijän lisäksi olennaisia toiminnallisia ominaisuuksia. Viimeksi mainitussa tilanteessa tavaramerkin haltijalle myönnettävä oikeus toisi yksinoikeuden näiden tavaroiden olennaisiin ominaisuuksiin, mikä estäisi kyseisen rekisteröintiesteen tavoitteen täydellisen toteutumisen.

33

Kohdeyleisön merkityksestä unionin tuomioistuin on katsonut lisäksi, että – toisin kuin tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa, jossa kohdeyleisön käsitys on ehdottomasti otettava huomioon, koska se on olennainen sen ratkaisemiseksi, voidaanko tavaramerkiksi haetun merkin perusteella tavarat tai palvelut tunnistaa tietyn yrityksen tavaroiksi tai palveluiksi – tällaista velvollisuutta ei ole kyseisen artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa asiayhteydessä (ks. vastaavasti tuomio Lego Juris v. SMHV, EU:C:2010:516, 75 kohta).

34

Se, miten keskivertokuluttajan oletetaan mieltävän merkin, ei ole ratkaiseva seikka asetuksen tämän säännöksen kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun hylkäysperusteen soveltamisen yhteydessä, vaan se voi korkeintaan toimia toimivaltaiselle viranomaiselle hyödyllisenä arviointiperusteena sen määrittäessä merkin olennaisia piirteitä (ks. vastaavasti tuomio Lego Juris v. SMHV, EU:C:2010:516, 76 kohta).

35

Kuten julkisasiamies on todennut tästä ratkaisuehdotuksensa 93 kohdassa, kysymykseen voivat tulla muut arviointiperusteet, kuten kyseessä olevan kaltaisen tavararyhmän luonne, kyseisen muodon taiteellinen arvo, sen erityisyys suhteessa muihin, kyseisillä markkinoilla yleisesti käytettäviin muotoihin, huomattava hintaero verrattuna samankaltaisiin tavaroihin nähden tai pääasiallisesti kyseisen tavaran esteettisiä ominaisuuksia korostava myynninedistämisstrategia.

36

Edellä esitetyn perusteella toiseen kysymykseen on vastattava, että tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan kolmatta luetelmakohtaa on tulkittava siten, että tämän säännöksen mukaista rekisteröinnin estettä voidaan soveltaa merkkiin, joka muodostuu yksinomaan tavaran muodosta, jolla on useita tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavia ominaisuuksia. Se, miten kohdeyleisö mieltää tavaran muodon, on vain yksi arviointiperusteista määriteltäessä kyseessä olevan rekisteröinnin esteen soveltamista.

37

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohtaa tulkittava siten, että tämän säännöksen ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa mainittuja rekisteröinnin esteitä voidaan soveltaa yhdessä.

38

Kyseisen säännöksen mukaan merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi, jos ne muodostuvat yksinomaan tavaran luonteenomaisesta muodosta, teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta tai tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta.

39

Tästä sanamuodosta käy selvästi ilmi, että mainitussa säännöksessä säädetyt kolme rekisteröinnin estettä ovat luonteeltaan itsenäisiä. Niihin viittaaminen peräkkäin ja termin ”yksinomaan” käyttäminen nimittäin merkitsevät sitä, että kutakin estettä on sovellettava toisistaan riippumatta.

40

Jos siis yksikin tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa mainituista kriteereistä täyttyy, yksinomaan tavaran muodosta tai tämän muodon graafisesta esityksestä muodostuvaa merkkiä ei voida rekisteröidä tavaramerkiksi (tuomio Philips, EU:C:2002:377, 76 kohta ja tuomio Benetton Group, C‑371/06, EU:C:2007:542, 26 kohdan kolmas luetelmakohta).

41

Tämän osalta ei ole merkitystä sillä, että merkin rekisteröinti voidaan evätä useiden rekisteröinnin esteiden perusteella, mikäli edes yhtä näistä esteistä voidaan soveltaa asianmukaisesti kyseiseen merkkiin.

42

Lisäksi on korostettava, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 99 kohdassa, että direktiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädettyjen rekisteröinnin esteiden soveltamisen tavoitteena oleva yleinen etu on esteenä rekisteröinnin epäämiselle silloin, kun yhtäkään näistä kolmesta edellytyksestä ei voida soveltaa asianmukaisesti.

43

Näissä olosuhteissa kolmanteen kysymykseen on vastattava, että tavaramerkkidirektiivin 3 artiklan 1 kohdan e alakohtaa on tulkittava siten, että sen ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädettyjä rekisteröinnin esteitä ei voida soveltaa yhdessä.

44

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: