1. 

Unionin tuomioistuimelta pyydetään nyt käsiteltävässä asiassa ensisijaisesti lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevien tietynlaisten rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuonnissa sekä Thaimaasta ja Turkista peräisin olevien tietynlaisten rauta- tai teräsköysien ja -kaapeleiden tuonnissa sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden kumoamisesta 30.10.2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1279/2007 ( 2 ) pätevyyden arviointia koskevaa ennakkoratkaisua.

2. 

Tämä kysymys pätevyydestä riippuu olennaisin osin muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 ( 3 )11 artiklan 9 kohdan – säännös, jota unionin tuomioistuin on, unionin yleisestä tuomioistuimesta poiketen, ( 4 ) vain harvoin joutunut tulkitsemaan ja soveltamaan ( 5 ) – tulkinnasta.

3. 

Tarkemmin sanottuna unionin tuomioistuinta pyydetään vastaamaan kysymykseen, missä määrin Euroopan unionin toimielimet voivat, viejäyritykseen kohdistetun polkumyynnin vastaisen toimenpiteen tarkastelumenettelyn yhteydessä, käyttää vientihintojensa määrittelyssä menetelmää, joka poikkeaa alkuperäisten toimenpiteiden perustana olevan asetuksen yhteydessä käytetystä menetelmästä, ja siten määrittelemään, mitä perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu ”olosuhteiden muuttuminen” pitää sisällään.

4.

Tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen 1994 VI artiklan soveltamisesta tehty sopimus, ( 6 ) joka on Maailman kauppajärjestön perustamisesta tehdyn, Marrakechissä 15.4.1994 allekirjoitetun sopimuksen liitteenä 1 A, on hyväksytty Uruguayn kierroksen (1986–1994) monenvälisissä kauppaneuvotteluissa laadittujen sopimusten tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta yhteisön toimivaltaan kuuluvissa asioissa 22.12.1994 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/800/EY. ( 7 )

5.

Koska perusasetuksen tarkoituksena on nimenomaisesti – kuten ilmenee sen johdanto-osan viidennestä perustelukappaleesta – vuoden 1994 polkumyyntikoodiin sisältyvien uusien ja yksityiskohtaisten sääntöjen saattaminen mahdollisuuksien mukaan osaksi unionin lainsäädäntöä, ( 8 ) kyseisen polkumyyntikoodin pääasian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiin määräyksiin viitataan jäljempänä tarvittavilta osin.

6.

Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan sovellettiin perusasetusta, ( 9 ) ja tärkeimpiä asiaa koskevia säännöksiä olivat sen 2 artiklan 8 ja 9 kohta sekä sen 11 artiklan 3 ja 9 kohta.

7.

Perusasetuksen 2 artiklan 8 ja 9 kohdassa säädetään seuraavaa:

”8.   Vientihinta on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta tuotteesta, joka on myyty vientiin viejämaasta yhteisöön.

9.   Jos vientihintaa ei ole tai jos näyttää siltä, että vientihinta ei ole luotettava, koska viejän ja tuojan tai kolmannen osapuolen välillä on yhtiösuhde tai hyvitysjärjestely, vientihinta voidaan muodostaa sen hinnan perusteella, jolla maahantuodut tuotteet jälleenmyydään ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle, tai jos tuotteita ei jälleenmyydä riippumattomalle ostajalle tai niitä ei jälleenmyydä samanlaisessa kunnossa, jossa ne olivat tuotaessa, millä tahansa muulla hyväksyttävällä perusteella.

– –”

8.

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio soveltaa kaikissa tämän artiklan mukaisten tarkastelu- tai palautusmenettelyjen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin tullin käyttöön ottamiseen johtaneessa tutkimuksessa 2 artikla ja erityisesti sen 11 ja 12 kohta sekä 17 artikla huomioon ottaen.”

9.

Perusasetuksen muihin keskeisiin säännöksiin viitataan jäljempänä tarvittavilta osin.

10.

Euroopan unionin neuvosto antoi 2.8.2001 asetuksen (EY) N:o 1601/2001 tiettyjen Thaimaasta, Tšekin tasavallasta, Turkista ja Venäjältä peräisin olevien rauta- tai teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta ja väliaikaisen polkumyyntitullin kantamisesta lopullisesti. ( 10 ) Sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan Venäjältä peräisin olevien rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuontiin sovellettiin 50,7 prosentin lopullista polkumyyntitullia.

11.

Asetuksen N:o 1601/2001 johdanto-osan 87 perustelukappaleessa todetaan, että koska vientihinnan osalta ei toimitettu uusia tietoja, vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen ( 11 ) johdanto-osan 107 perustelukappaleessa esitetyt alustavat päätelmät. Kyseisessä perustelukappaleessa täsmennettiin, että yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vientihinta määritettiin tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

12.

Komissio teki 26.7.2001 päätöksen 2001/602/EY tiettyjen Korean tasavallasta, Malesiasta, Thaimaasta, Tšekistä, Turkista ja Venäjältä peräisin olevien rauta- tai teräsköysien ja -kaapeleiden tuontia koskevan polkumyyntimenettelyn ja Korean tasavallasta ja Malesiasta peräisin olevaa tuontia koskevan menettelyn päättämisen yhteydessä tarjottujen sitoumusten hyväksymisestä. ( 12 ) Päätöksen 1 artiklassa täsmennetään, että muun muassa osakeyhtiö Cherepovetsky Staleprokatny Zavod OAO:n ( 13 ) tarjoamat hintasitoumukset hyväksytään.

13.

ChSPZ pyysi vuonna 2004 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla osittaista välivaiheen tarkastelua. ( 14 )

14.

Komissio aloitti pyydetyn tarkastelumenettelyn 10.8.2004. ( 15 )

15.

ChSPZ:sta tuli 1.1.2006 Closed Joint Stock Company Severstal-Metiz, ( 16 ) jonka kotipaikka on Cherepovets (Venäjä), sen ja Open Joint Stock Company Orlovsky Staleprokatny Zavod -nimisen yrityksen ja SSM:n sulauduttua toisiinsa. ( 17 )

16.

Komissio pani vireille 3.8.2006 myös asetuksella N:o 1601/2001 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun. ( 18 )

17.

Neuvosto antoi 30.10.2007 asetuksen N:o 1279/2007, joka koski sekä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun että erityisesti SSM:n pyytämän osittaisen välivaiheen tarkastelun päättämistä. Kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan tietynlaisten SSM:n valmistamien rauta- tai teräsköysien ja ‑kaapeleiden tuonnissa yhteisöön sovelletaan 9,7 prosentin lopullista polkumyyntitullia. Kyseisestä asetuksesta ilmenee myös, ettei SSM tarjonnut lopullisen ilmoituksen jälkeen perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hyväksyttävää hintasitoumusta. ( 19 )

18.

Asetuksen N:o 1279/2007 johdanto-osan pääasian ratkaisemisen kannalta tärkeimmät SSM:n vientihintojen määrittämistä koskevat perustelukappaleet toistetaan jäljempänä tarvittavilta osin.

19.

Samana päivänä tekemällään päätöksellä komissio kumosi SSM:n hintasitoumusten hyväksymistä koskevan päätöksensä 2001/602. ( 20 )

20.

Tullilain (Zakon na Mitnitsite, jäljempänä ZM) 214 §:ssä, jolla säännellään tullien palauttamista, säädetään seuraavaa:

”1)   Tullien palautus muodostuu maksettujen tuonti- tai vientitullien täydellisestä tai osittaisesta palauttamisesta.

2)   Tullit palautetaan, kun todetaan, ettei tulleja maksettaessa ollut tullivelkaa tai ettei niiden maksamiseen ole enää syytä.”

21.

”Valimar” OOD ( 21 ) on bulgarialainen yhtiö, joka harjoittaa pääasiallisesti eri alkuperää olevien, myös SSM:n valmistamien, teräksestä valmistettujen köysien, kaapeleiden ja vastaavien tavaroiden tuontia ja kauppaa.

22.

Tuodessaan Bulgariaan (ajankohtana, joka ei ole tiedossa) – vapaaseen liikkeeseen luovuttamista tietyissä määräpaikoissa koskevan menettelyn yhteydessä – Venäjältä peräisin olevia, SSM:n maasta viemiä teräsvaijereita Valimarin oli asetuksen 1279/2007 mukaisesti maksettava 9,7 prosentin lopullinen polkumyyntitulli, yhteensä 2117,01 Bulgarian leviä (BGN).

23.

Valimar vaati 25.1.2011 Teritorialno Mitnichesko upravlenie Varnaan (Varnan kaupungin tullivirasto) jättämällään hakemuksella viimeksi mainittua toteamaan, että kyseiset polkumyyntitullit oli ZM:n 214 §:ssä ja yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 ( 22 ) 236 artiklassa tarkoitetulla tavalla maksettu perusteettomasti. Se katsoi, että asetus N:o 1279/2007 oli pätemätön ja että sen maksamat polkumyyntitullit oli palautettava sille.

24.

Nachalnik na Mitnitsa Varna (Varnan kaupungin tulliviraston johtaja) hylkäsi hakemuksen perusteettomana ja vailla kohdetta olevana 24.2.2011 tekemällään päätöksellä, jonka tullilaitoksen johtaja vahvisti 12.4.2011 tekemällään päätöksellä.

25.

Administrativen sad Varna (Varnan kaupungin hallintotuomioistuin), jonka käsiteltäväksi Valimar saattoi 24.2.2011 tehdyn päätöksen, hylkäsi sen kanteen 8.11.2011 antamallaan tuomiolla.

26.

Valimar teki tämän johdosta kassaatiovalituksen Varhoven administrativen sadiin (Bulgarian ylin hallintotuomioistuin). Se väitti erityisesti, että asetus N:o 1279/2007 oli pätemätön erityisesti sen vuoksi, että se oli annettu perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 8 kohdan kanssa, vastaisesti. Sen mukaan neuvosto oli SSM:n vientihintoja määritellessään käyttänyt alkuperäisen polkumyyntitullin käyttöönottamista koskevassa asetuksessa N:o 1601/2001 käytetystä menetelmästä poikkeavaa menetelmää ilman, että kyseinen ero oli perusteltu perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetulla olosuhteiden muutoksella.

27.

Tämän vuoksi Varhoven administrativen sad on lykännyt asian käsittelyä ja esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

28.

Pääasian vastapuoli, Bulgarian hallitus sekä neuvosto ja komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Valimarin, pääasian vastapuolen, Bulgarian hallituksen sekä neuvoston ja komission suulliset huomautukset kuultiin 13.11.2013 pidetyssä istunnossa.

29.

Pääasian vastapuoli ja Bulgarian hallitus väittävät, että ennakkoratkaisukysymys on asiaa TWD Textilwerke Deggendorf ( 23 ) koskevan oikeuskäytännön mukaan jätettävä tutkimatta. Niiden mukaan asetus N:o 1279/2007 koskee nimittäin Valimaria SSM:n yksinoikeutettuna tuojana suoraan ja erikseen EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla siten, että sen olisi pitänyt riitauttaa kyseinen asetus nostamalla viimeksi mainitussa määräyksessä tarkoitettu kumoamiskanne EY 230 artiklan viidennessä kohdassa määrätyssä määräajassa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi kuitenkin toisin ja korosti erityisesti sitä, että Valimar oli itsenäinen tuoja, jolla ei ollut yhteyksiä SSM:ään, ja ettei se ollut osallistunut kyseisen asetuksen antamismenettelyyn. Neuvosto ja komissio eivät kumpikaan ole esittäneet oikeudenkäyntiväitettä.

30.

Valimar totesi istunnossa yhtäältä, että vaikka se toi Bulgariaan muun muassa SSM:n tuotteita, sitä ei voitu tämän perusteella katsoa SSM:n kauppaedustajaksi eikä sen voitu katsoa tehneen tämän kanssa yksinomaista edustussopimusta. Se väittää yhtäältä, että tarkastelumenettelyn aloittamisen ajankohtana ( 24 ) Bulgarian tasavalta ei ollut vielä Euroopan unionin jäsenvaltio ( 25 ) ja ettei se tuonut kyseisiä tuotteita, minkä vuoksi sillä ei voida katsoa olleen asetuksen N:o 1279/2007 suhteen asiavaltuutta kyseisen asetuksen antamisen ajankohtana.

31.

Edellä mainitussa asiassa TWD Textilwerke Deggendorf annetusta tuomiosta ilmenee, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka tekee kansallisessa tuomioistuimessa unionin toimesta lainvastaisuusväitteen, on menettänyt tätä koskevan oikeutensa, jos hän olisi voinut nostaa kyseisestä toimesta SEUT 263 artiklassa tarkoitetun suoran kumoamiskanteen mutta ei ole tehnyt niin kyseisessä määräyksessä asetetussa määräajassa. Tällaisessa tilanteessa esitetty ennakkoratkaisukysymys, joka koskee pätevyyden arviointia, on tästä syystä jätettävä tutkimatta.

32.

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin myös, että tämä ”rinnakkaisten oikeussuojakeinojen käyttämistä koskeva oikeudenkäyntiväite” voidaan esittää luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vastaan ( 26 ) vain, jos on ”selvää”, ( 27 ) että suora kumoamiskanne olisi voitu ottaa tutkittavaksi, tai jos on näytetty toteen, että hän olisi ”epäilyksittä” voinut nostaa sellaisen kumoamiskanteen, ( 28 ) tai jos hänellä oli kiistatta ( 29 ) oikeus nostaa sellainen kumoamiskanne ja hänelle oli ilmoitettu kyseisestä oikeudesta. ( 30 )

33.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että tapauksessa, jossa kyseessä oli sidoksissa polkumyyntitullin alaiseen yritykseen oleva tuojayritys, jonka tavaroiden jälleenmyyntihinnat ovat olleet kyseisen tullin käyttöönotosta annetulla asetuksella vahvistetun vientihinnan muodostuksen perustana, kyseisen asetuksen oli katsottava koskevan kyseistä tuojayritystä suoraan ja erikseen ja että kyseisellä tuojayrityksellä oli ”epäilemättä” oikeus nostaa kanne unionin tuomioistuimissa. ( 31 )

34.

Kuten ilmenee sekä Valimarin suullisista huomautuksista että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen täsmennyksistä, Valimar ei kuitenkaan ole sidoksissa SSM:ään, eivätkä sen jälleenmyyntihinnat ole olleet SSM:n vientihinnan muodostuksen perustana, minkä vuoksi sen ei voida katsoa olleen vastaavassa tilanteessa kuin edellä mainitussa asiassa Nachi Europe annetun tuomion taustalla olleessa tapauksessa kyseessä ollut yritys.

35.

Koska ei voida katsoa, että Valimar olisi voinut nostaa asetusta N:o 1279/2007 koskevan kumoamiskanteen, joka olisi epäilyksettä otettu tutkittavaksi, ennakkoratkaisukysymystä ei voida jättää tutkimatta. Tässä yhteydessä voidaan lisäksi todeta, että koska asetuksen N:o 1279/2007 säännökset vaikuttavat Valimariin kyseisen asetuksen kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden kautta, se ei olisi voinut vedota SEUT 263 artiklan neljännen kohdan määräyksiin, vaikka oletettaisiin, että niitä voidaan soveltaa; kyseisten määräysten nojalla luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen itseään suoraan koskevista sääntelytoimista, jotka eivät edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä. ( 32 )

36.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnössään unionin tuomioistuimelle kaksi kysymystä, jotka koskevat pääasiallisesti perusasetuksen 11 artiklan 3 ja 9 kohdan tulkintaa, ja kysymyksen, joka koskee asetuksen N:o 1279/2007 pätevyyden arviointia. Kysymykset liittyvät läheisesti toisiinsa ja ovat verraten monitahoisia. Koska monitahoisuus johtuu asetuksen N:o 1279/2007 kaksitahoisuudesta, ennen kysymysten täsmentämistä on suotavaa tarkastella kyseistä asetusta sen lainsäädännöllisessä asiayhteydessä.

37.

Perusasetuksen 11 artiklan, joka koskee erityisesti polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaoloaikaa ja uudelleentarkastelua, 1 kohdassa täsmennetään, että polkumyynnin vastainen toimenpide on voimassa vain niin kauan ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi. Sen 2 kohdassa säädetään, että polkumyynnin vastaisen toimenpiteen voimassaolo päättyy viisi vuotta sen käyttöön ottamisen jälkeen, ja täsmennetään, että toimenpiteen voimassaolon päättymistä voidaan tarkastella joko komission aloitteesta tai unionin tuottajien tekemästä tai niiden puolesta tehdystä pyynnöstä, ja tarkastelun johdosta joko toimenpidettä voidaan jatkaa tai se voidaan kumota.

38.

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään lisäksi, että polkumyynnin vastaista toimenpidettä voidaan tarkastella myös, jos se on perusteltua, ennen toimenpiteen voimassaolon päättymistä joko komission tai jäsenvaltion pyynnöstä tai viejän, tuojan tai unionin asianomaisten tuottajien pyynnöstä, jos lopullisen toimenpiteen käyttöön ottamisesta kyseisessä tapauksessa on kulunut vähintään vuoden mittainen aika ja jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita välivaiheen tarkastelun välttämättömyydestä.

39.

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaan lopullisen polkumyynnin vastaisen toimenpiteen välivaiheen tarkastelu suoritetaan vain, jos pyyntöön sisältyy riittävästi todisteita siitä, että ”toimenpiteen jatkaminen ei enää ole tarpeen polkumyynnin vastapainoksi” ja/tai että ”vahingon jatkuminen tai uudelleen alkaminen olisi epätodennäköistä, jos toimenpide kumottaisiin tai jos sitä muutettaisiin”, tai että ”olemassa oleva toimenpide ei ole tai ei enää ole riittävä vahinkoa aiheuttaneen polkumyynnin vastapainoksi”.

40.

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa täsmennetään, että komissio voi välivaiheen tarkastelun yhteydessä – ottamalla huomioon kaikki olennaiset todisteet – muun muassa tutkia, ”ovatko polkumyyntiä ja vahinkoa koskevat olosuhteet huomattavasti muuttuneet” ( 33 ) tai ”ovatko olemassa olevat toimenpiteet poistaneet – – vahingon”. ( 34 )

41.

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa asetetaan yleinen sääntö, jonka mukaan ”sillä edellytyksellä, että olosuhteet eivät ole muuttuneet”, komission on sovellettava kaikissa tarkastelumenettelyjen yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin alkuperäisen tutkimuksen aikana ottamalla huomioon erityisesti kyseisen asetuksen 2 artiklan säännökset.

42.

Kuten edellä olevasta asiaa koskevien oikeussääntöjen kuvauksesta ilmenee, asetus N:o 1279/2007 on sekä asetuksella N:o 1601/2001 SSM:lle määrätyn polkumyyntitullin muun muassa viimeksi mainitun pyynnöstä ( 35 ) suoritettua ”osittaista välivaiheen tarkastelua koskeva asetus” että samalla asetuksella N:o 1601/2001 käyttöön otettujen ”lopullisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa” – Liaison Committee of European Union Wire Rope Industries’n pyynnöstä ( 36 ) suoritettua – ”tarkastelua koskeva asetus”.

43.

Asetus N:o 1279/2007 on annettu osittaisen välivaiheen tarkastelun osalta perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan nojalla ja toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun osalta perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla. ( 37 )

44.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien kysymysten monitahoisuus puolestaan selittyy asetuksen N:o 1279/2007 monitahoisuudella.

45.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa ensiksi, että poiketen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevista tarkasteluista, joiden perusteella voidaan ainoastaan kumota käyttöön otettu tulli tai säilyttää se samalla tasolla, välivaiheen tarkastelut voivat johtaa tullien muuttamiseen. ( 38 ) Kuten jäljempänä todetaan, tämä kahden menettelyn välinen ero osaltaan selventää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen merkitystä ja ulottuvuutta.

46.

Lisäksi toimielimet ovat juuri samojen käytettävissä olevien tietojen ja niiden analysoinnin perusteella päättäneet sekä osittaisen välivaiheen tarkastelun että asetuksessa N:o 1601/2001 säädettyjen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päättämisestä, huolimatta siitä, että kyseisten tutkimusten kattamat ajanjaksot eivät vastaa toisiaan.

47.

Asetuksen N:o 1279/2007 johdanto-osan 41 perustelukappaleessa esitetään tältä osin, että toimielimet tutkivat ensimmäisessä vaiheessa ”johdonmukaisuussyistä”, tapahtuiko polkumyyntiä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja olisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti johtanut polkumyynnin jatkumiseen. Tämän jälkeen kyseiset toimielimet tutkivat ”välivaiheen tarkastelujen mahdollisia maakohtaisia vaikutuksia perusasetuksen päätelmiin”.

48.

Edellä esitetyt täsmennykset ovat tarpeen, jotta voidaan ymmärtää ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisupyynnössään esittämien kysymysten, joista osa on varsin monitahoisia, merkitys ja ulottuvuus.

49.

Ensimmäisessä kysymyksessä on kaksi osaa. Ensimmäisessä osassa, jossa lähtökohtana on, ettei sellaista olosuhteiden muuttumista, jonka nojalla olisi perusteltua muuttaa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua vientihinnan määrittämisen menetelmää, ole näytetty toteen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, sovelletaanko sellaisessa tilanteessa kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan säännöksiä, erityisesti niitä, jotka koskevat vientihintojen luotettavuutta ja toteutettavuutta. Toisessa osassa se pohtii, onko – jotta voidaan vastata edelliseen kysymykseen – asianmukaista ottaa huomioon se, että toimielimet ovat muuttaneet SSM:n polkumyyntitulleja ja käytännössä pienentäneet niitä.

50.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toinen ennakkoratkaisukysymys on sanamuodoltaan paljon yksinkertaisempi. Siinä pohditaan, olisiko – kun otetaan huomioon, ettei asetuksessa N:o 1279/2007 nimenomaisesti todeta sellaista olosuhteiden muutosta, jonka nojalla SSM:n vientihinnan määrittämisen menetelmän muuttaminen olisi perusteltua perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan nojalla – toimielinten pitänyt käyttää samaa menetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa.

51.

Kolmas kysymys on vieläkin yksinkertaisempi, sillä se koskee kahteen ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen seurauksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko asetus N:o 1279/2007 kumottava osittain sen oikeusperustan epäasianmukaisuuden vuoksi siltä osin kuin sillä on muutettu SSM:n vientihintojen määrittämisen menetelmää ilman, että olosuhteiden on todettu muuttuneen.

52.

Esitän vastaukseni tämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä esitettyihin näin muotoiltuihin kysymyksiin seuraavasti. Minun on aluksi annettava suora kieltävä vastaus ensimmäisen kysymyksen ensimmäiseen osaan sellaisena kuin se on muotoiltuna käyttäen seuraavaa sanamuotoa. Kysymystä, onko perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa esitettyä sääntöä, jonka mukaan vientihinnan määrittämisen menetelmää voidaan muuttaa ainoastaan olosuhteiden muuttumisen johdosta, noudatettu, ei ole tarpeen ratkaista ennen kysymystä siitä, ovatko olosuhteet muuttuneet siten, että polkumyynnin vastaisen toimenpiteen kumoaminen tai muuttaminen kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti on perusteltu. Toisin kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin näyttää tulkinneen asian ensimmäisessä kysymyksessään, perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan säännösten soveltamisen edellytyksenä ei ole kyseisen asetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu muutos. Sen sijaan kysymystä, sovelletaanko kyseisen asetuksen 11 artiklan 9 kohtaa, on tarkasteltava kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohden soveltamisen yhteydessä.

53.

Ensimmäisen kysymyksen ensimmäiseen osaan, sellaisena kuin se on esitetty, on siten vastattava kieltävästi: sitä, etteivät olosuhteet ole muuttuneet perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koskeva toteamus ei voi johtaa siihen, että toimielimet eivät sovella sen 11 artiklan 3 kohdan säännöksiä. Jäljempänä esitetyistä syistä tämä vastaus ei vaikuta minusta kuitenkaan yksinään riittävältä.

54.

Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa sitä hyödyttävä vastaus, katson, että on tarpeen ensiksi tarkastella sen asetuksessa N:o 1279/2007 esitetyn toteamuksen asianmukaisuutta, jonka mukaan on niin, että koska olosuhteet eivät ole huomattavasti muuttuneet perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, polkumyyntitulleja ei ollut syytä poistaa. Voitaisiin huomauttaa, ettei ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole kyseenalaistanut muotoa, jota käyttäen asetuksessa N:o 1279/2007 on analysoitu SSM:n vientihintojen luotettavuutta tulevaisuuden osalta, vaan ainoastaan kyseisten tullien laskentamenetelmän muutoksen. Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että jotta voitaisiin arvioida oikein tapaa, jolla asetuksessa N:o 1279/2007 on tarkasteltu vientihinnan määrittämisen menetelmää koskevaa kysymystä, on otettava huomioon se tapa, jolla siinä on analysoitu SSM:n vientihintojen luotettavuutta.

55.

Tarkastelen siten vasta toiseksi – juuri kuvaillun kysymyksen yhteydessä esitettyjen kysymysten perusteella – ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen esiin tuomien ongelmien ydintä, toisin sanoen sitä, voitiinko vientihintojen määrittämisen menetelmää muuttaa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Tarkastelen tässä yhteydessä myös sitä, onko asianmukaista ottaa huomioon se, että asetuksella N:o 1279/2007 on lievennetty SSM:ään kohdistettua toimenpidettä, ja sitä, onko ratkaisevaa, ettei kyseisessä asetuksessa ole nimenomaisesti todettu perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua olosuhteiden muutosta. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kolmanteen kysymykseen annettava vastaus on suoraan pääteltävissä vastauksesta kahteen ensimmäiseen kysymykseen.

56.

Tämän tarkastelun yhteydessä on lopuksi otettava huomioon unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, jonka mukaan unionin toimielimillä on kauppapoliittisella ja aivan erityisesti suojatoimenpiteiden alalla laaja harkintavalta, koska ne taloudelliset, poliittiset ja oikeudelliset tilanteet, joita toimielinten on arvioitava, ovat monitahoisia, ( 39 ) niin että unionin tuomioistuimen on rajattava valvontansa koskemaan ainoastaan sen tarkistamista, että menettelysääntöjä on noudatettu, että riitautetun valinnan perustaksi hyväksytyt tosiseikat ovat aineellisesti paikkansapitäviä, että näitä tosiseikkoja arvioitaessa ei ole tehty ilmeistä arviointivirhettä ja että harkintavaltaa ei ole käytetty väärin. ( 40 )

57.

Polkumyynnin vastaisen toimenpiteen kohteena olevan viejäyrityksen, joka pyytää toimenpiteen kumoamista, on näytettävä toteen se, että polkumyyntiin ja vahinkoon liittyvät olosuhteet ovat muuttuneet huomattavasti.

58.

Komissio voi sille tässä yhteydessä kuuluvan valvonnan yhteydessä joutua laatimaan sekä ”menneisyyttä koskevan arvioinnin” tilanteen aiemmasta kehittymisestä – alkaen alkuperäisen lopullisen toimenpiteen käyttöönotosta – sen arvioimiseksi, onko sen jatkaminen tai muuttaminen tarpeen haittaa aiheuttaneen polkumyynnin vastapainoksi, että ”tulevaisuutta koskevan arvioinnin” tilanteen todennäköisestä kehityksestä tulevaisuudessa alkaen tarkastelutoimenpiteen käyttöönotosta lopullisen toimenpiteen kumoamisen tai muuttamisen todennäköisen vaikutuksen arvioimiseksi. ( 41 )

59.

Toimielimet ovat nyt esillä olevassa asiassa katsoneet, että SSM:n pyytämän tarkastelun tarkoituksenmukaisuuden arvioimiseksi niiden oli – kun otetaan huomioon sen allekirjoittamat hintasitoumukset – tarkasteltava perinpohjaisesti sen vientihintojen luotettavuutta ja toteutettavuutta. Ne tarkastelivat siten SSM:n vientihintoja sekä polkumyynnin jatkumisen ja/tai toistumisen arvioinnin ( 42 ) että muuttuneiden olosuhteiden pysyvyyden arvioinnin yhteydessä. ( 43 )

60.

Ne katsoivat, että SSM:n allekirjoittamien hintasitoumusten vuoksi hinnat, joita se oli soveltanut yhteisöön suuntautuvaan vientiin välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana, ( 44 ) olivat keinotekoisia ja etteivät ne olleet toteutettavia eivätkä siten luotettavia, ( 45 ) eikä niitä siten voitu käyttää sen polkumyyntimarginaalin määrittämiseen ja että ne oli näin ollen muodostettava ottamalla huomioon sen vientihinnat kolmansiin maihin.

61.

Tässä yhteydessä on otettu huomioon sekä aiempi menettely (menneisyyttä koskeva arviointi) että SSM:n todennäköinen menettely tulevaisuudessa (tulevaisuutta koskeva arviointi). ( 46 )

62.

Tämä päätelmä perustuu yhtäältä – menneisyyden osalta – toteamukseen, että SSM:n yhteisön 15 jäsenvaltioon soveltamat vientihinnat, joiden osalta oli tehty hintasitoumuksia, olivat ”alhaisemmat” kuin hinnat, joita sovellettiin välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimuksen aikana unioniin liittyneessä kymmenessä jäsenvaltiossa ennen niiden liittymistä, ( 47 ) ja ”huomattavasti alhaisemmat” kuin kolmansiin maihin sovelletut vientihinnat tai ”keskimäärin huomattavasti alhaisemmat” kuin ne; ( 48 ) kolmansiin maihin viedyt määrät olivat lisäksi huomattavasti suuremmat. ( 49 ) On myös täsmennetty, että tutkimuksessa ”pääteltiin, että tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin polkumyyntihinnalla muihin kuin EU-valtioihin”. ( 50 )

63.

Toimielinten päätelmä perustuu yhtäältä – tulevaisuuden osalta – SSM:n vientimenettelyn tulevaisuutta koskevaan arviointiin ( 51 ) – tarkemmin sanottuna ja pääasiallisesti siihen, että jos hintasitoumus lakkaisi olemasta voimassa ( 52 ) ja kun otetaan huomioon SSM:n tuotantokapasiteetti, se todennäköisesti myisi suuria tuotemääriä polkuhinnoilla unionin markkinoilla. ( 53 )

64.

Edellä esitetyistä seikoista ilmenee, että toimielimet päättelivät, ettei ollut syytä peruuttaa SSM:ään kohdistettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, koska viimeksi mainittu ei ollut osoittanut, että perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ”olosuhteiden muutoksen” sen vientihintojen osalta olisi voitu katsoa olevan luonteeltaan pysyvä ( 54 ) sen toteamuksen perusteella, että sen allekirjoittamat hintasitoumukset olivat perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu ”olosuhteiden muutos”, jonka nojalla on perusteltua muuttaa sen vientihintojen määrittelyn menetelmää laskettaessa sen polkumyyntimarginaalia.

65.

Todettakoon, että tämän arvioinnin olennaisia osia ei ole asetettu kyseenalaisiksi.

66.

Ei siten ole väitetty, että unionin toimielimet olisivat tehneet ilmeisen arviointivirheen, kun ne ovat – käyttäen perusteena näitä tietoja, joita ei ole kiistetty – todenneet, etteivät SSM:n yhteisöön suuntautuvan viennin vientihinnat ole luotettavia eivätkä toteutettavia.

67.

Myöskään sitä ei ole kiistetty, että toimielimet saattoivat tai että niiden jopa täytyi arvioidessaan SSM:n pyytämän tarkastelun tarkoituksenmukaisuutta käytettävissä olevien tietojen perusteella tarkastella SSM:n todennäköistä menettelyä tulevaisuudessa erityisesti vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden ja väitetyn – perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun – olosuhteiden muutoksen pysyvyyden arvioimiseksi.

68.

Edellyttäen, että perusasetuksessa säädettyjen menettelysääntöjen noudattamista valvotaan tiukasti – mitä tarkastellaan jäljempänä – ei siis ilmene, että kun otetaan huomioon nyt käsiteltävän asian tosiseikat ja menettelylliset olosuhteet sekä toimielinten laaja harkintavalta, viimeksi mainitut olisivat tehneet ilmeisiä virheitä.

69.

Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy unionin tuomioistuimelta hyvin konkreettisesti, olisiko toimielinten pitänyt – kun otetaan huomioon sen ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus – sen perusteella, ettei ”nimenomaista toteamusta” perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta ollut esitetty, soveltaa tarkastelumenettelyn yhteydessä samaa SSM:n vientihintojen määrittämisen menetelmää kuin se, jota käytettiin alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä, toisin sanoen perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua menetelmää. Juuri tässä yhteydessä voidaan ottaa huomioon ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ensimmäisen kysymyksen toinen osa, jossa se pohtii pääasiallisesti, onko asianmukaista ottaa huomioon se, että toimielimet ovat päättäneet pienentää SSM:lle määrättyä polkumyyntitullia.

70.

Kuten unionin tuomioistuin on korostanut, ( 55 ) perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa on periaatteessa – siltä osin kuin siinä säädetään poikkeuksesta yleiseen sääntöön, jonka mukaan komission on sovellettava kaikissa tarkastelumenettelyn yhteydessä tehdyissä tutkimuksissa samaa menetelmää kuin alkuperäisen tutkimuksen aikana – tulkittava suppeasti; ( 56 ) täsmennettäköön, ettei kyseinen vaatimus mahdollista sitä, että toimielimet voisivat tulkita ja soveltaa sitä sen sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti. ( 57 )

71.

Perusasetuksessa ei kuitenkaan selitetä, mikä on sen 11 artiklan 9 kohdassa esitetyn yleisen säännön tarkoitus, eikä täsmennetä, mihin siinä mainitulla ”menetelmällä” tarkkaan ottaen pyritään, eikä selvitetä niitä täsmällisiä edellytyksiä, joiden nojalla kyseisestä säännöstä voidaan poiketa, eikä tarkoitettujen olosuhteiden luonnetta tai vaadittujen muutosten ulottuvuutta.

72.

Unionin tuomioistuimen on siten tulkittava kyseistä säännöstä ottamalla oikeuskäytäntönsä mukaisesti huomioon paitsi sen sanamuoto ja asiayhteys myös sillä tavoitellut päämäärät ( 58 ) ja otettava lisäksi huomioon perusasetuksen systematiikka ja tarkoitus. ( 59 ) Säännöksen tai määräyksen syntyhistoriasta voi niin ikään ilmetä sen tulkinnan kannalta merkityksellisiä seikkoja. ( 60 )

73.

Viimeksi mainitun seikan osalta on syytä huomauttaa, että perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa vahvistettu sääntö sisällytettiin polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden uudelleentarkasteluun sovellettavaan lainsäädäntöön ( 61 ) asetuksen (EY) N:o 3283/94 ( 62 ) hyväksymisen myötä ja että se esiintyy samanlaisena kaikissa myöhemmissä asetuksissa. ( 63 )

74.

Valmisteluasiakirjoihin ei kuitenkaan sisälly mitään, mikä voisi ohjata kyseisen säännöksen tulkintaa; komission alkuperäistä ehdotusta ( 64 ) ei olennaisesti muutettu. ( 65 ) Voidaan myös huomauttaa, ettei GATTin vuoden 1994 polkumyyntikoodiin sisälly perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa vastaavia määräyksiä, minkä vuoksi siihen sisältyvää sääntöä ei voida pitää polkumyyntikoodin yksityiskohtaisen säännön täytäntöönpanosäännöksenä, jota olisi tulkittava kyseisen koodin mukaisesti. ( 66 )

75.

Ei voida myöskään jättää huomioimatta sitä, että asetuksen N:o 1225/2009 tarkistuksen yhteydessä ( 67 ) komissio ehdotti kyseisen yleisen säännön poistamista. Se väitti yhtäältä, että sen soveltaminen käytännössä on aiheuttanut epävarmuutta erityisesti sen osalta, milloin olosuhteiden katsotaan muuttuneen vaaditulla tavalla, ja toisaalta, että se oli joissakin tapauksissa johtanut siihen, että menettelyissä käytetään edelleen selvästi vanhentuneita menetelmiä.

76.

Perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan säännöksiä oli kuitenkin sovellettava asetuksen N:o 1279/2007 antamisen ajankohtana. Kyseiset säännökset sitoivat toimielimiä, ja unionin tuomioistuimen on siten tulkittava ja sovellettava sitä tämän ennakkoratkaisupyynnön yhteydessä.

77.

Perusasetuksen 11 artiklasta ja erityisesti sen 1, 3 ja 9 kohdasta yhdessä luettuina voidaan päätellä sillä luodun järjestelmän valossa, että on yhtäältä loogisesti välttämätöntä, että menetelmä on sama määritettäessä, jatkuuko alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettu polkumyynti ja onko alun perin hyväksytyt toimenpiteet sekä muotonsa että laajuutensa osalta säilytettävä vai onko niitä muutettava tai onko ne peruutettava. ( 68 ) Se, että menetelmä on sama, takaa toisaalta yrityksille, joita polkumyynnin vastaiset toimenpiteet koskevat, tietynasteisen ennustettavuuden ja siten tietynlaisen oikeusvarmuuden unionin polkumyynnin vastaisen lainsäädännön täytäntöönpanon osalta.

78.

Esillä olevassa asiassa ei ole kiistetty sitä, etteivät toimielimet käyttäneet asetuksessa N:o 1279/2007 samaa SSM:n vientihintojen määrittämisen menetelmää kuin asetuksessa N:o 1601/2001. Koska ne katsoivat, etteivät SSM:n yhteisöön soveltamat vientihinnat, joita oli käytetty alkuperäisessä tutkimuksessa, olleet luotettavia eivätkä toteutettavia sen allekirjoittamien hintasitoumusten vuoksi, ne muodostivat vientihinnan ottamalla huomioon sen vientihinnat kolmansiin maihin.

79.

Ei ole kiistetty sitäkään, ettei asetuksessa N:o 1279/2007 mainita nimenomaisesti perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua ”olosuhteiden muuttumista”, jonka nojalla SSM:n vientihinnan määrittämisen menetelmää olisi perusteltua muuttaa. Pelkästään tämän perusteella ei voida kuitenkaan päätellä, että kyseinen asetus on lainvastainen.

80.

Asetuksen N:o 1279/2007 edellä mainituista johdanto-osan perustelukappaleista ilmenee epäsuorasti mutta selvästi, että SSM:n tekemät hintasitoumukset on katsottu kyseisen muutoksen tärkeimmiksi tunnusmerkeiksi.

81.

Tämän vuoksi herää kysymys, onko oikein katsoa, että hintasitoumukset itsessään merkitsevät perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua olosuhteiden muutosta. On kuitenkin niin, että asetuksessa N:o 1279/2007 on otettu laajasti kantaa aiheeseen ( 69 ) ja selitetty yksityiskohtaisesti, että juuri hintasitoumusten vuoksi SSM:n vientihinnat yhteisöön eivät olleet luotettavia eivätkä kestäviä. Toisin sanoen syyt, joiden vuoksi on katsottu, etteivät polkumyyntiä koskevat olosuhteet olleet muuttuneet perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ovat samat kuin syyt, joilla voidaan kyseisen asetuksen 11 artiklan 9 kohdan nojalla perustella tarve luopua alun perin käytetystä vientihintojen määrittämisen menetelmästä. Yksinkertaisemmin ilmaisten alun perin käytetty menetelmä ei ole enää luotettava tarkastelumenettelyn yhteydessä. Tällaisessa tilanteessa voidaan ainoastaan todeta, ettei toimielinten tarvitse enää soveltaa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan sääntöä, jonka mukaan niiden on käytettävä samaa menetelmää.

82.

Toiseen kysymykseen, sellaisena kuin ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on sen esittänyt, on näin ollen vastattava, että perusasetuksen 11 artiklan 9 kohtaa on tulkittava siten, ettei siinä velvoiteta komissiota käyttämään polkumyynnin vastaisen toimenpiteen tarkastelumenettelyn yhteydessä samaa vientihintojen määrittämisen menetelmää kuin se, jota käytettiin alkuperäisen tutkimuksen yhteydessä, kun on laillisesti todettu, etteivät kyseistä menetelmää käyttäen määritetyt vientihinnat olleet luotettavia eivätkä pysyviä, mikä johtuu nimenomaisesti tehdyistä hintasitoumuksista.

83.

Tässä yhteydessä on lisäksi esitettävä kysymys toimielinten SSM:n vientihintojen määrittämiseen käyttämän menetelmän lainmukaisuudesta – kysymys, jonka ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on tuonut esiin ennakkoratkaisupyynnössään sisällyttämättä sitä kuitenkaan esittämiinsä kysymyksiin ( 70 ) ja johon perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa ei anneta nimenomaista vastausta.

84.

Neuvosto on esittänyt kirjallisissa huomautuksissaan, etteivät toimielimet olleet esillä olevassa asiassa soveltaneet perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa vaan ainoastaan kyseisen asetuksen 11 artiklan 3 kohtaa ja että ne olivat hintasitoumusten muodostaman olosuhteiden muutoksen vuoksi päättäneet käyttää SSM:n kolmansiin maihin soveltamia vientihintoja. Neuvosto on lisäksi todennut, että perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa annettiin toimielimille harkintavalta, jota ne voivat käyttää valitessaan vientihintojen vahvistamisen menetelmää; kyseisen artiklan säännökset on ainoastaan otettava ”asianmukaisesti huomioon”.

85.

Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa aivan ensiksi, että pitää paikkansa, että siltä osin kuin on kyse SSM:stä, ( 71 ) asetuksessa N:o 1279/2007 ei millään kohden nimenomaisesti eikä epäsuorasti viitata perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan säännöksiin.

86.

Tämän jälkeen on syytä huomauttaa yhtäältä – ja kuten on jo todettu – ettei perusasetuksen 11 artiklassa todeta mitään menetelmästä, jota on käytettävä vientihintojen määrittämiseen tarkastelumenettelyn yhteydessä tapauksessa, jossa olosuhteet ovat muuttuneet sen 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla. ( 72 )

87.

Tässä tilanteessa ei voida katsoa, että toimielimet olisivat perusasetuksen aukkoja täyttäessään selvästi ylittäneet sen laajan harkintavallan rajat, joka niillä on sen täytäntöönpanossa.

88.

Toisaalta on niin, että vaikka perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan säännöksiä, joita sovelletaan ainoastaan polkumyyntitullin käyttöönoton yhteydessä, ei voida yksinkertaisesti vain soveltaa tarkastelumenettelyn yhteydessä, niitä voidaan käyttää vertailuperusteena. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan ensimmäisen alakohdan lopussa säädetään, että vientihinnat voidaan siinä säädettyjen edellytysten täyttyessä määrittää ”millä tahansa hyväksyttävällä perusteella”.

89.

Tästä voidaan päätellä, että koska toimielimet ovat voineet pätevästi katsoa, etteivät SSM:n vientihinnat olleet luotettavia, ja tämän jälkeen, että olosuhteet olivat muuttuneet perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetulla tavalla, ne saattoivat sivuuttaa kyseisen asetuksen 2 artiklan 8 kohdan säännösten sanamuodon ja käyttää mitä tahansa kohtuullista menetelmää vientihintojen määrittämiseen.

90.

Ei vaikuta kohtuuttomalta – eikä ole väitetty olevan kohtuutonta – että toimielimet muodostivat SSM:n vientihinnat käyttämällä sen vientihintoja kolmansiin maihin.

91.

On lisäksi otettava huomioon, ettei asetuksessa N:o 1279/2007 suinkaan todeta, että on tarpeen säilyttää SSM:ään kohdistettu alkuperäinen polkumyynnin vastainen toimenpide, koska perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua huomattavaa olosuhteiden muutosta ei ole tapahtunut, vaan sillä on päinvastoin lopullisesti pienennetty SSM:lle määrättyä polkumyyntitullia. Kun otetaan huomioon ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ensimmäisen ennakkoratkaisukysymyksen toinen osa, on siis todettava, että asetus N:o 1279/2007 vastaa erittäin hyvin perusasetuksen perustavoitetta, jonka mukaan polkumyyntitullin käyttöönoton on oltava täysin välttämätön toimenpide vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin estämiseksi.

92.

Näin ollen ei ilmene, että toimielimet olisivat – kun ne päättivät muodostaa SSM:n vientihinnat ottamalla huomioon muun muassa sen vientihinnat kolmansiin maihin – tehneet selvästi epäasianmukaisen tai kohtuuttoman valinnan. ( 73 )

93.

Näin ollen on todettava, ettei ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ennakkoratkaisukysymysten tutkinnassa ole tullut esiin mitään sellaista seikkaa, jolla olisi vaikutusta asetuksen N:o 1279/2007 pätevyyteen.

94.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Varhoven administrativen sadin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti: