1

Liga para a Protecção da Natureza (jäljempänä LPN) (C‑514/11 P) ja Suomen tasavalta (C‑605/11 P) vaativat valituksissaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-29/08, LPN vastaan komissio, 9.9.2011 antaman tuomion (Kok., s. II-6021; jäljempänä valituksenalainen tuomio) siltä osin kuin tässä tuomiossa hylättiin LPN:n kanne, jossa vaadittiin kumoamaan 22.11.2007 tehty komission päätös vahvistaa niihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen, jotka liittyvät Portugalin tasavaltaa vastaan aloitettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn (jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) määritellään ne periaatteet, edellytykset ja rajoitukset, jotka koskevat EY 255 artiklassa määrättyä oikeutta tutustua kyseisten toimielinten asiakirjoihin.

3

Tämän asetuksen 4 artiklassa, jonka otsikko on ”Poikkeukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:

2.   Toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi:

jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

3.   Asiakirjaa, jonka toimielin on laatinut sisäiseen käyttöön tai jonka se on vastaanottanut ja joka liittyy asiaan, josta toimielin ei ole tehnyt päätöstä, ei anneta tutustuttavaksi, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

Tutustuttavaksi ei anneta asiakirjaa, joka sisältää sisäiseen käyttöön tarkoitettuja mielipiteitä osana asianomaisen toimielimen neuvotteluja ja alustavia keskusteluja päätöksen tekemisen jälkeenkään, jos asiakirjan sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi vakavasti toimielimen päätöksentekomenettelyä, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

– –

5.   Jäsenvaltio voi pyytää toimielintä olemaan luovuttamatta kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevaa asiakirjaa ilman jäsenvaltion etukäteen antamaa suostumusta.

6.   Jos vain osaan pyydetystä asiakirjasta voidaan soveltaa poikkeusta, muut asiakirjan osat luovutetaan.

7.   Edellä 1–3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia sovelletaan ainoastaan niin kauan kuin suojelu on asiakirjan sisällön kannalta perusteltua. – –”

4

Tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin 6.9.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1367/2006 (EUVL L 264, s. 13) johdanto-osan 15 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Asetuksessa – – N:o 1049/2001 säädettyjä poikkeuksia olisi sovellettava, ellei muuta johdu tämän asetuksen tarkemmista säännöksistä, jotka koskevat pyyntöjä ympäristötiedon saamiseksi. Ympäristötietojen saannin epäämisperusteita olisi tulkittava suppeasti ottaen huomioon tietojen ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu sekä se, liittyykö pyydetty tieto ympäristöpäästöihin. – –”

5

Asetuksen N:o 1367/2006 II osastossa, jonka otsikko on ”Ympäristötiedon saatavuus”, olevan 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään seuraavaa:

”Yhteisön toimielinten tai elinten hallussa olevan ympäristötiedon saatavuutta koskeviin pyyntöihin sovelletaan asetusta – – N:o 1049/2001 ilman kansalaisuuteen, kansallisuuteen tai kotipaikkaan liittyvää syrjintää, sekä oikeushenkilön osalta ilman sen rekisteröidyn kotipaikan tai toiminnan tosiasiallisen keskuksen sijaintiin perustuvaa syrjintää.”

6

Asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeusten soveltaminen ympäristötiedon saatavuutta koskeviin pyyntöihin”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Asetuksen – – N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan osalta ylivoimaisen yleisen edun, joka edellyttää ilmaisemista, katsotaan olevan kyseessä, kun pyydetyt tiedot liittyvät ympäristöpäästöihin, lukuunottamatta tutkintatoimia, erityisesti yhteisön oikeuden mahdollista rikkomista koskevia. Muiden asetuksen – – N:o 1049/2001 4 artiklassa esitettyjen poikkeusten osalta epäämisperusteita on tulkittava suppeasti ja otettava huomioon ilmaisemisen tuottama yleinen etu ja se, liittyvätkö pyydetyt tiedot ympäristöpäästöihin.”

7

LPN on valtiosta riippumaton järjestö, jonka tavoitteena on ympäristönsuojelu. Se teki huhtikuussa 2003 Euroopan komissiolle kantelun, jossa se väitti, että padon rakentamishanke Sabor-jokeen Portugalissa rikkoo luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21.5.1992 annettua neuvoston direktiiviä 92/43/ETY (EYVL L 206, s. 7). Tämän kantelun seurauksena komissio aloitti jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn Portugalin tasavalta vastaan ja otti yhteyttä Portugalin viranomaisiin tarkistaakseen, missä määrin tämä hanke saattoi olla luonnonvaraisten lintujen suojelusta 2.4.1979 annetun neuvoston direktiivin 79/409/ETY (EYVL L 103, s. 1) sekä direktiivin 92/43 vastainen.

8

LPN pyysi maaliskuussa 2007 komissiolta oikeutta tutustua kantelun käsittelyä koskeviin tietoihin ja tutkia ”komission työryhmän” laatimia sekä komission ja Portugalin viranomaisten välillä vaihdettuja asiakirjoja. Komissio hylkäsi tämän pyynnön 22.5.2007 päivätyllä kirjeellä asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella.

9

LPN:n toistettua pyyntönsä 14.6.2007 päivätyllä kirjeellä komissio vahvisti riidanalaisella päätöksellä asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen katsoen, että kaikki pyydetyt asiakirjat kuuluvat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn tarkastus‑, tutkinta- ja tilintarkastustoimien suojaa koskevan poikkeuksen alaan. Tämän päätöksen sisältö on tiivistetty valituksenalaisessa tuomiossa seuraavasti:

10

Komission ympäristön pääosasto ilmoitti 18.1.2008 eli päivänä, jona kanne riidanalaisesta päätöksestä nostettiin, LPN:lle aikomuksestaan esittää komissiolle sen kantelun käsittelyn lopettamista kyseistä patohanketta koskevassa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä.

11

LPN toisti helmikuussa 2008 pyyntönsä tutustua asiakirjoihin, jotka sisältyvät mainitun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn asiakirja-aineistoon.

12

Komissio ilmoitti 3.4.2008 päivätyllä kirjeellä LPN:lle, että se oli 28.2.2008 pitämässään kokouksessa päättänyt lopettaa mainittua patohanketta koskevan kantelun käsittelyn. Asiakirjoihin tutustumista koskevaan pyyntöön ei voitu enää soveltaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädettyä poikkeusta, joten pyydetyt asiakirjat voitiin vastedes toimittaa sille, mikäli niihin ei sovelleta jotakin toista tässä asetuksessa tarkoitettua poikkeusta.

13

Tämän jälkeen LPN on voinut perehtyä komission asiakirja-aineistoon ja tutustua tiettyjen asiakirjojen sisältöön. Lisäksi komissio myönsi 24.10.2008 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä 24.10.2008 tehty päätös) oikeuden tutustua muiden kyseessä olevien asiakirjojen sisältöön kokonaisuudessaan tai osittain, mutta pysytti tiettyihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn päätöksentekomenettelyn suojaa koskevan poikkeuksen ja saman asetuksen 4 artiklan 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa säädetyn tuomioistuinkäsittelyn suojaa koskevan poikkeuksen nojalla.

14

LPN vaati 18.1.2008 nostamallaan kanteella unionin yleistä tuomioistuinta kumoamaan riidanalaisen päätöksen. Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta hyväksyttiin väliintulijoiksi tukemaan LPN:n vaatimuksia.

15

Komissio vaati unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että kanteella ei ollut enää kohdetta, koska oli myönnetty oikeus tutustua osaan kyseisistä asiakirjoista ja koska muihin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epääminen ei enää perustunut samaan perusteeseen.

16

Unionin yleinen tuomioistuin totesi yhtäältä valituksenalaisen tuomion 57 kohdassa, että siltä osin kuin LPN:lle oli asian käsittelyn kuluessa annettu oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin, oikeusriidalla ei ollut enää kohdetta ja näin ollen lausunnon antaminen asiassa oli rauennut. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi kanteen sellaisten asiakirjojen, joiden sisältöä ei ollut vielä annettu tiedoksi tai se oli annettu tiedoksi vain osittain, osalta sillä perusteella, että LPN:n esittämät kaksi kanneperustetta, jotka koskivat asetuksen N:o 1367/2006 ja erityisesti sen 6 artiklan ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan rikkomista, eivät olleet perusteltuja.

17

Unionin yleinen tuomioistuin tutki näitä kanneperusteita yhdessä ja otti valituksenalaisen tuomion 110–112 kohdassa lähtökohdaksi periaatteen, jonka mukaan yhtäältä komissiolla on velvollisuus tutkia konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti jokainen pyydetty asiakirja sen arvioimiseksi, voiko tiedon antaminen sen sisällöstä tosiasiallisesti vahingoittaa suojattua etua, ja toisaalta tämän tutkimisen on ilmettävä kyseisen toimielimen päätöksen perusteluista.

18

Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi valituksenalaisen tuomion 126 kohdassa ja sitä seuraavissa kohdissa, kun se otti huomioon asiassa C-39/05 P ja C-52/05 P, Ruotsi ja Turco vastaan neuvosto, 1.7.2008 annetun tuomion (Kok., s. I-4723, 50 kohta) ja analogisesti valtiontukien valvontamenettelyyn nähden (asia C-139/07 P, komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomio 29.6.2010, Kok., s. I-5885, 54–62 kohta), yleisen olettaman, jonka mukaan tiedon antaminen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan hallintomenettelyn asiakirja-aineistossa olevien asiakirjojen sisällöstä vahingoittaa lähtökohtaisesti tutkintatoimien tarkoitusten suojaa. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan komissio saattoi lähteä periaatteesta, että tätä yleistä olettamaa sovellettiin kyseisiin asiakirjoihin kokonaisuudessaan, koska riidanalaisen päätöksen tekoajankohtana jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely oli oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa.

19

Unionin yleinen tuomioistuin esitti tältä osin perusteena, että valvonta, jota komission on harjoitettava jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä, kuuluu hallinnolliseen toimintaan, jonka puitteissa sillä on laaja harkintavalta ja se käy kahdenvälisiä neuvotteluja kyseisen jäsenvaltion kanssa. Se katsoi, ettei henkilöllä, joka on tehnyt komissiolle kantelun, ole mahdollisuutta saattaa unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi kannetta, joka koskee tämän kantelun käsittelyn lopettamista koskevaa mahdollista päätöstä, eikä sellaisia menettelyllisiä oikeuksia, että se voisi edellyttää komission antavan sille tietoa ja kuulevan sitä.

20

Mainitulla olettamalla ei unionin yleisen tuomioistuimen mukaan suljeta pois asianomaisten oikeutta osoittaa, että tietty asiakirja ei kuulu sen soveltamisalaan tai että olemassa on sellainen asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa antamaan tiedon kyseisen asiakirjan sisällöstä. Unionin yleinen tuomioistuin totesi kuitenkin, etteivät LPN tai väliintulijoina olevat jäsenvaltiot ole esittäneet seikkoja, joiden perusteella voitaisiin kyseenalaistaa arviointi, jonka mukaan tämän 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu poikkeus koski kaikkia kyseisiä asiakirjoja.

21

Unionin yleinen tuomioistuin myös katsoi valituksenalaisen tuomion 116, 117 ja 122 kohdassa, ettei asetus N:o 1367/2006 vaikuta komission mahdollisuuteen luopua pyydettyjen asiakirjojen konkreettisesta ja asiakirjakohtaisesta tutkimisesta.

22

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 132–139 kohdassa, ettei komissio ollut tehnyt minkäänlaista oikeudellista tai tosiseikkoja koskevaa virhettä, kun se totesi, ettei käsiteltävissä asioissa ole kyse asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitetusta ylivoimaisesta yleisestä edusta, joka edellyttää tiedon antamista kyseisten asiakirjojen sisällöstä.

23

Tästä unionin yleinen tuomioistuin totesi, ettei ollut tarpeellista lausua siitä, sisälsivätkö nämä asiakirjat ympäristöpäästöihin liittyviä tietoja, koska käsiteltävissä asioissa ei sovelleta asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädettyä olettamaa. Tästä samasta syystä se katsoi, ettei ole mahdollista johtaa tästä säännöksestä, että on olemassa mainitun 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu.

24

Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan LPN ei voi myöskään vedota mainitun 6 artiklan 1 kohdan toiseen virkkeeseen. Se katsoi nimittäin, että tämä virke koskee ainoastaan velvollisuutta tulkita suppeasti muita kuin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa säädettyjä poikkeuksia. Se lisäsi, ettei asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä viitata asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettuun ylivoimaiseen yleiseen etuun.

25

Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin totesi, että istunnossa LPN ja väliintulijoina olevat jäsenvaltiot eivät kyenneet unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin vastatessaan yksilöimään mahdollista muuta ylivoimaista yleistä etua kuin väitetyn avoimuuden lisäämisen ympäristöasioissa eivätkä selittämään, liittyivätkö pyydetyt tiedot asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöpäästöihin ja missä määrin ne niihin liittyivät.

26

Kyseiset kaksi valitusta yhdistettiin unionin tuomioistuimen presidentin 27.2.2012 antamalla määräyksellä kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

27

Unionin tuomioistuimen presidentti hyväksyi 27.4.2012 antamallaan määräyksellä Saksan liittotasavallan väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia. Unionin tuomioistuimen presidentin 10.7.2012 antamalla määräyksellä Viron tasavalta hyväksyttiin väliintulijaksi tukemaan Suomen tasavallan vaatimuksia ja esittämään huomautuksensa suullisessa menettelyssä.

28

LPN vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta

29

Suomen tasavalta vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta

30

Tanskan kuningaskunta, Viron tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta tukevat valittajien vaatimuksia. Ruotsin kuningaskunta vaatii myös, että komissio velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

31

Komissio vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään valitukset ja velvoittamaan valittajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

32

Saksan liittotasavalta tukee komission vaatimuksia.

33

LPN ja Suomen tasavalta esittävät valitustensa tueksi kolme ensisijaista perustetta. Nämä perusteet koskevat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan, asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen ja asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisen lauseen rikkomista.

34

Lisäksi LPN vetoaa neljänteen valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki useita oikeudellisia virheitä, kun se velvoitti LPN:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Lisäksi LPN vaatii unionin tuomioistuinta korjaamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman, jossa ei sen mukaan yksilöidä asianmukaisesti riidanalaista päätöstä.

35

LPN:n ja Suomen tasavallan ensimmäinen valitusperuste liittyy oikeudelliseen virheeseen, jonka unionin yleisen tuomioistuimen väitetään tehneen, kun se tulkitsi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa siten, että komissiolla on oikeus evätä tiedon antaminen kaikkien EY 226 artiklan nojalla aloitettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvien asiakirjojen sisällöstä tutkimatta näitä asiakirjoja konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti. Ei ole perusteltua olettaa, ettei mistään tällaiseen menettelyyn liittyvän asiakirjan tai asiakirjan osan sisällöstä voitaisi antaa tietoa vaarantamatta tämän menettelyn tarkoitusta saada kyseinen jäsenvaltio noudattamaan unionin oikeutta.

36

Edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Technische Glaswerke Ilmenau annetussa tuomiossa (56–59 kohta) todettua päätelmää yleisestä olettamasta, jonka perusteella evätään oikeus tutustua valtiontuen valvontamenettelyihin liittyviin asiakirjoihin, ei voida niiden mukaan soveltaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyviin asiakirjoihin. Erityisesti on todettava, ettei tämän viimeksi mainitun menettelyn osalta ole olemassa erityistä säännöstöä, joka koskee luottamuksellisuutta ja oikeutta tutustua tietoihin. LPN lisää, ettei se puolusta pelkästään omia etujaan vaan yleisiä etuja. Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvät asiakirjat eivät myöskään ole homogeeninen asiakirjaluokka.

37

Tanskan kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta tukevat tätä perustelua ja toteavat muun muassa, ettei syitä, jotka ovat saaneet unionin tuomioistuimen katsotaan aikaisemmissa asioissa (em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau sekä yhdistetyt asiat C-514/07 P, C-528/07 P ja C-532/07 P, Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomio 21.9.2010, Kok., s. I-8533), että on olemassa yleinen olettama, sovelleta käsiteltävissä asioissa analogisesti, kun otetaan huomioon erityisesti se seikka, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt ovat luonteeltaan erilaisia sekä asian aineellisen sisällön, laajuuden ja arkaluonteisuuden että siihen tutustumista koskevan oikeutetun intressin kannalta. Ruotsin kuningaskunta väittää toissijaisesti, että komission olisi pitänyt joka tapauksessa tarkastaa, sovelletaanko mainittua olettamaa todella käsiteltävissä asioissa.

38

Komissio ja Saksan liittotasavalta väittävät sitä vastoin, ettei ensimmäinen valitusperuste ole perusteltu. Erityisesti ne väittävät, että valtiontukien valvontamenettely on vain jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn erityismuoto ja että tässä viimeksi mainitussa menettelyssä säädetään sellaisen vuoropuhelun aloittamisesta komission ja kyseisen jäsenvaltion välillä, jossa yksityisillä ei ole menettelyllisiä oikeuksia. Lisäksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn tarkoituksena on nopeasti ja tehokkaasti lopettaa mahdolliset unionin oikeuden rikkomiset erityisesti sopimalla riita hallinnollisen menettelyn aikana. Jos komission ja kyseessä olevan jäsenvaltion välisen kirjeenvaihdon sisällöstä annettaisiin tieto, erityisesti jäsenvaltioiden tahto toimia yhteistyössä keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä vaarantuisi.

39

Valittajat moittivat ensimmäisessä valitusperusteessa unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se totesi, että komissiolla on mahdollisuus hylätä pyyntö tutustua kokonaisuutena kaikkiin asiakirjoihin, jotka sisältyvät EY 226 artiklaan perustuvan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn asiakirja-aineistoon sen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, ilman että se tutkii konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti jokaista asiakirjaa ja ottamalla perusteeksi yleisen olettaman, jonka mukaan tiedon antaminen kyseisten asiakirjojen sisällöstä vahingoittaisi asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen tutkintatoimien tarkoitusten suojaa.

40

Aluksi on muistettava, että EY 225 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan kaikilla unionin kansalaisilla sekä kaikilla luonnollisilla henkilöillä, jotka asuvat jossain jäsenvaltiossa, tai kaikilla oikeushenkilöillä, joilla on kotipaikka jossain jäsenvaltiossa, on oikeus tutustua unionin toimielinten asiakirjoihin, ellei EY 251 artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti määritellyistä periaatteista ja edellytyksistä muuta johdu. Asetuksella N:o 1049/2001 pyritään, kuten sen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta ja 1 artiklasta ilmenee, myöntämään yleisölle mahdollisimman laaja oikeus tutustua toimielinten asiakirjoihin. Tästä asetuksesta ilmenee myös, erityisesti sen johdanto-osan 11 perustelukappaleesta ja 4 artiklasta, jossa säädetään poikkeuksista tältä osin, että tätä oikeutta tutustua asiakirjoihin kuitenkin rajoittavat tietyt yleisen tai yksityisen edun mukaiset syyt (ks. em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 51 kohta; em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 69 ja 70 kohta sekä asia C-404/10 P, komissio v. Èditions Odile Jacob, tuomio 28.6.2012, 111 kohta ja asia C-477/10 P, komissio v. Agrofert Holding, 53 kohta).

41

Asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa säädetyn poikkeuksen, johon komissio vetoaa, mukaan toimielimet kieltäytyvät antamasta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaisi tarkastus-, tutkinta- ja tilintarkastustoimien tarkoitusten suojaa, jollei ylivoimainen yleinen etu edellytä ilmaisemista.

42

Tästä seuraa, että tässä 4 artiklassa ja etenkin sen 2 kohdassa säädetty poikkeusjärjestelmä perustuu tietyssä tilanteessa vastakkaisten etujen, eli yhtäältä etujen, joita edistetään antamalla tieto kyseisten asiakirjojen sisällöstä, ja toisaalta etujen, joita tämä tiedon antaminen uhkaa, punnintaan. Pyynnöstä tutustua asiakirjoihin tehtävä päätös riippuu siitä, mikä etu on käsiteltävissä asioissa ensisijainen.

43

Käsiteltävissä asioissa on selvää, että LPN:n pyynnössä tarkoitetut asiakirjat todella kuuluvat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetun ”tutkintatoimen” alaan.

44

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen perustelemiseksi, että toimielin päättää olla antamatta tutustuttavaksi asiakirjaa, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei lähtökohtaisesti riitä, että tämä asiakirja kuuluu jonkin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa mainitun toiminnan alaan. Kyseisen toimielimen on myös selitettävä, millä tavoin tähän asiakirjaan tutustuminen voisi konkreettisesti ja tosiasiallisesti loukata etua, jota suojataan tässä säännöksessä säädetyllä poikkeuksella (ks. em. asia Ruotsi ja Turco v. neuvosto, tuomion 49 kohta; em. yhdistetyt asiat komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 53 kohta; em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 72 kohta; em. asia komissio v. Éditions Odile Jacob, tuomion 116 kohta sekä em. asia komissio v. Agrofert Holding, tuomion 57 kohta).

45

Unionin tuomioistuin on joka tapauksessa todennut, että kyseinen toimielin voi käyttää tältä osin perusteluina yleisiä olettamia, joita sovelletaan tiettyihin asiakirjojen luokkiin, koska samankaltaiset yleisluonteiset toteamukset saattavat olla sovellettavissa luonteeltaan samanlaisia asiakirjoja koskeviin tiedonsaantipyyntöihin (ks. em. asia Ruotsi ja Turco v. neuvosto, tuomion 50 kohta; em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 54 kohta; em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 74 kohta; em. asia komissio v. Éditions Odile Jacob, tuomion 116 kohta sekä em. asia komissio v. Agrofert Holding, tuomion 57 kohta).

46

Kuten julkisasiamies esitti ratkaisuehdotuksensa 57–62 kohdassa, unionin tuomioistuin on jo myöntänyt tällaisten yleisten poikkeusten olemassaolon kolmessa asiassa, nimittäin valtiontukien valvontamenettelyn hallinnollisten asiakirjojen (ks. em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 61 kohta), komission ja ilmoituksen tehneiden osapuolten tai kolmansien välillä yrityskeskittymien valvontamenettelyn yhteydessä vaihdettujen asiakirjojen (ks. em. asia komissio v. Éditions Odile Jacob, tuomion 123 kohta ja em. asia komissio v. Agrofert Holding, tuomion 64 kohta) sekä toimielimen tuomioistuinmenettelyssä esittämien kirjelmien (ks. em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 94 kohta) osalta.

47

Kaikille näille asioille oli luonteenomaista se, että kyseinen pyyntö tutustua asiakirjoihin ei koskenut yhtä asiakirjaa vaan asiakirjojen kokonaisuutta (ks. em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 50 kohta; em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 9 kohta; em. asia komissio v. Éditions Odile Jacob, tuomion 10 kohta, jossa toistetaan valituksenalaisen unionin yleisen tuomioistuimen tuomion 1 ja 2 kohta muutoksenhakuasiassa, jossa tämä unionin tuomioistuimen tuomio annettiin, sekä em. asia komissio v. Agrofert Holding, tuomion 7 kohta, jossa toistetaan valituksenalaisen unionin yleisen tuomioistuimen tuomion 2 kohta muutoksenhakuasiassa, jossa viimeksi mainittu unionin tuomioistuimen tuomio annettiin).

48

Tällaisessa tilanteessa sellaisen yleisen olettaman, jonka mukaan tiedon antaminen tietynlaisten asiakirjojen sisällöstä vahingoittaisi lähtökohtaisesti yhden asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa luetellun edun suojaa, hyväksyminen mahdollistaa sen, että kyseinen toimielin käsittelee pyyntöä kokonaisuutena ja vastaa siihen vastaavasti.

49

Tällainen tilanne on kyseessä käsiteltävissä asioissa. LPN nimittäin pyysi, kuten edellä mainitun asian komissio vastaan Technische Glaswerke Ilmenau asianomainen pyynnössään, joka koski sille myönnettyjen valtiontukien valvontamenettelyihin liittyvää hallinnollista asiakirja-aineistoa kokonaisuudessaan, oikeutta tutustua kokonaisuutena kaikkiin asiakirjoihin, jotka sisältyvät Portugalin tasavaltaa vastaan aloitettuun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn, jossa on kyse padon rakentamisesta, liittyvään asiakirja-aineistoon.

50

Lisäksi on muistettava, että tämä pyyntö esitettiin, kun mainittu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely oli vielä oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, ja ettei komissio ollut lopettanut tätä samaa menettelyä tai saattanut sitä unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi riidanalaisen päätöksen tekohetkellä.

51

Näin ollen on tarkasteltava kysymystä siitä, onko hyväksyttävä sellaisen yleisen olettaman olemassaolo, jonka mukaan tiedon antaminen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa olevaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvien asiakirjojen sisällöstä vahingoittaisi tällaisessa tilanteessa tutkintatoimien tarkoitusten suojaa.

52

Tältä osin on aluksi otettava huomioon asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke.

53

Vaikka tämän asetuksen 3 artiklan mukaan yhteisön toimielinten tai elinten hallussa olevan ympäristötiedon saatavuutta koskeviin pyyntöihin sovelletaan lähtökohtaisesti asetusta N:o 1049/2001 ja myös sen 4 artiklaa, asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklassa säädetään tällaisia pyyntöjä tutustua asiakirjaan koskevista täsmällisemmistä säännöistä, jotka osittain laajentavat ja osittain rajoittavat oikeutta tutustua asiakirjoihin.

54

Tämän 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä, jossa vakiinnutetaan sääntö, jonka tavoitteena on laajentaa oikeutta tutustua ympäristötietoja sisältäviin asiakirjoihin, säädetään, ettei tätä sääntöä sovelleta ”tutkintatoimiin, erityisesti yhteisön oikeuden mahdollista rikkomista koskeviin”.

55

Tästä seuraa, että tässä unionin lainsäädännössä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva menettely katsotaan sellaiseksi menettelyksi, jolla on sellaisenaan piirteitä, jotka estävät täyden avoimuuden tällä alalla, ja jolla on vastaavasti erityinen asema oikeutta tutustua asiakirjoihin koskevassa järjestelmässä.

56

Lisäksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä on valtiontukien valvontamenettelyn piirteisiin verrattavia piirteitä, jotka ovat saaneet unionin tuomioistuimen hyväksymään tältä osin yleisen olettaman olemassaolon edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Technische Glaswerke Ilmenau annetussa tuomiossa.

57

Näissä kahdessa tapauksessa on nimittäin kyse sellaista jäsenvaltiota vastaan aloitetusta menettelystä, joka on vastuussa joko riidanalaisen tuen myöntämisestä (ks. em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 57 kohta) tai unionin oikeuden väitetystä noudattamatta jättämisestä.

58

Unionin tuomioistuin esitti perusteena myös, että tuen myöntämisestä vastuussa olevaa jäsenvaltiota lukuun ottamatta asianomaisilla ei valtiontukien valvontamenettelyssä ole oikeutta tutustua komission hallintomenettelyn asiakirja-aineistossa oleviin asiakirjoihin ja että jos nämä asianomaiset voisivat asetuksen N:o 1049/2001 perusteella saada oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin, valtiontukien valvontamenettelyjärjestelmä vaarantuisi (ks. em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 58 ja 61 kohta).

59

Unionin oikeudessa, erityisesti EY 226 artiklassa, ei myöskään säädetä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen osalta yksityisen oikeudesta tutustua asiakirja-aineistoon, vaikka menettely olisi aloitettu sen kantelun johdosta. Komissio on vain kantelijaan kohdistuvia hallinnollisia toimia koskevissa sisäisissä menettelysäännöissään todennut, että viimeksi mainitulle annetaan tiedoksi tehdyt päätökset ja ehdotus asian käsittelyn lopettamisesta (ks. 20.3.2002 annettu komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja Euroopan oikeusasiamiehelle kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa (KOM(2002) 141 lopullinen, EYVL C 244, s. 5, 7, 9 ja 10 kohta).

60

Lisäksi vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kantelijalla ei ole jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä oikeutta vaatia komissiota ottamaan kantaa tietyllä tavalla tai riitauttaa komission päätöstä olla aloittamatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaa menettelyä jotakin jäsenvaltiota vastaan (ks. vastaavasti mm. asia 247/87, Star Fruit v. komissio, tuomio 14.2.1989, Kok., s. 291, 11 kohta ja asia C-87/89, Sonito ym. v. komissio, tuomio 17.5.1990, Kok., s. I-1981, 6 kohta sekä asia C-111/11 P, Ruipérez Aguirre ja ATC Petition v. komissio, määräys 14.7.2011, 11 ja 12 kohta). Tältä osin on merkityksetöntä, toimiiko kantelija henkilökohtaista vai yleistä etua puolustaakseen.

61

Komission tehtävänä on nimittäin katsoessaan, ettei jäsenvaltio ole noudattanut velvoitteitaan, arvioida sen tarkoituksenmukaisuutta, että tätä jäsenvaltiota vastaan ryhdytään toimenpiteisiin, määrittää ne säännökset, joita jäsenvaltio on rikkonut, ja valita ajankohta, jolloin se aloittaa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn kyseistä jäsenvaltiota vastaan (ks. mm. asia C-33/04, komissio v. Luxemburg, tuomio 8.12.2005, Kok., s. I-10629, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen sekä asia C-154/09, komissio v. Portugali, tuomio 7.10.2010, 51 kohta). Lisäksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohde rajataan komission perustellussa lausunnossa (ks. asia C-171/08, komissio v. Portugali, tuomio 8.7.2010, Kok., s. I-6817, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

62

Lisäksi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä seuraa, että oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn tarkoituksena on antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle yhtäältä tilaisuus täyttää unionin oikeuden mukaiset velvoitteensa ja toisaalta tilaisuus puolustautua asianmukaisesti komission esittämiä väitteitä vastaan (ks. mm. asia C-147/03, komissio v. Itävalta, tuomio 7.7.2005, Kok., s. I-5969, 22 kohta ja asia C-522/09, komissio v. Romania, tuomio 14.4.2011, Kok., s. I-2963, 15 kohta).

63

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvien asiakirjojen sisällön ilmaiseminen sen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa voisi lisäksi muuttaa tällaisen menettelyn luonnetta ja kulkua, kun otetaan huomioon, että tässä tilanteessa voisi osoittautua vielä vaikeammaksi aloittaa neuvottelumenettely ja saada komission ja kyseisen jäsenvaltion välillä aikaan sovinto, jolla väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen lopetetaan, jotta unionin oikeutta noudatettaisiin ja asian saattaminen tuomioistuimeen vältettäisiin.

64

Lopuksi vastoin valittajien väitteitä oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa olevaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvät asiakirjat ovat edellä mainitun yleisen olettaman soveltamisen kannalta yksi asiakirjojen luokka. Yhtäältä nimittäin asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyssä poikkeuksessa ei säädetä yhteisön lainsäädännön mahdollisiin noudattamatta jättämisiin liittyvien tutkimusten osalta minkäänlaisesta erottelusta tällaisiin tutkimuksiin liittyvään asiakirja-aineistoon kuuluvan asiakirjan tyypin tai kyseisten asiakirjojen laatijan perusteella. Toisaalta valtiontukien valvontamenettelyihin liittyvistä asiakirjoista unionin tuomioistuin on todennut, että kaikki tällaiseen menettelyyn liittyvät hallinnollisen asiakirja-aineiston asiakirjat ovat yksi luokka, johon sovelletaan yleistä olettamaa, jonka mukaan näiden asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaiseminen vahingoittaa lähtökohtaisesti tutkintatoimien tarkoitusten suojaa (ks. em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 61 kohta).

65

Edellä esitetyillä perusteilla voidaan olettaa, että tiedon antaminen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvien asiakirjojen sisällöstä oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa voi muuttaa tämän menettelyn luonnetta sekä kulkua ja että näin ollen tiedon antaminen tästä sisällöstä vahingoittaa lähtökohtaisesti tutkintatoimien tarkoitusten suojaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla.

66

Tämä yleinen olettama ei estä mahdollisuutta osoittaa, että tietty asiakirja, jonka sisältämien tietojen ilmaisemista on pyydetty, ei kuulu mainitun olettaman alaan tai että olemassa on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa tiedon antamisen kyseisen asiakirjan sisällöstä (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 62 kohta; em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 103 kohta; em. asia komissio v. Éditions Odile Jacob, tuomion 126 kohta sekä em. asia komissio v. Agrofert Holding, tuomion 68 kohta).

67

Lisäksi komissio ei ole velvollinen perustamaan päätöstään mainittuun yleiseen olettamaan. Se voi aina tutkia konkreettisesti pyynnössä tutustua asiakirjaan mainitut asiakirjat ja antaa vastaavat perustelut. Jos se lisäksi toteaa, että kyseisessä pyynnössä tutustua asiakirjaan tarkoitetussa jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevassa menettelyssä on piirteitä, jotka mahdollistavat tiedon antamisen asiakirja-aineiston asiakirjojen sisällöstä kokonaisuudessaan tai osittain, sen on annettava tieto sisällöstä.

68

Sitä vastoin vaatimusta tarkastaa, sovelletaanko kyseistä yleistä olettamaa todella, ei pidä tulkita siten, että komission pitäisi tutkia asiakirjakohtaisesti kaikki käsiteltävissä asioissa pyydetyt asiakirjat. Tällainen vaatimus poistaisi tältä yleiseltä olettamalta sen tehokkaan vaikutuksen eli komission mahdollisuuden vastata yleiseen tiedonsaantipyyntöön yhtä yleisellä tavalla.

69

Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 121 kohdassa, ettei ole ajateltavissa, että komissio olisi voinut antaa oikeuden tutustua vain yhteen näistä asiakirjoista tai osaan niiden sisällöstä vaarantamatta Portugalin viranomaisten kanssa käytäviä neuvotteluja. Valittajat eivät ole kyseenalaistaneet tätä toteamusta, eivätkä ne myöskään ole vedonneet siihen, että unionin yleinen tuomioistuin olisi ottanut tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla.

70

Kun otetaan edellä esitetty huomioon, unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se katsoi, että komissio voi ottaa perusteeksi yleisen olettaman, jonka mukaan yleisön oikeus tutustua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyviin asiakirjoihin tai edes osaan niistä oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa vaarantaisi tämän menettelyn tavoitteiden toteuttamisen, evätäkseen oikeuden tutustua näihin asiakirjoihin asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannen luetelmakohdan perusteella.

71

Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

72

LPN ja Suomen tasavalta, joita Ruotsin kuningaskunta tukee, väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi muun muassa valituksenalaisen tuomion 136 kohdassa, ettei asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan toista virkettä sovelleta tutkintatoimien suojaan liittyvään poikkeukseen. Tässä säännöksessä nimittäin tarkoitetaan kaikkia asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklassa säädettyjä poikkeuksia, joita mainitun 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä mainittu laillinen olettama ei kata, kuten ilmenee asetuksen N:o 1367/2006 päämäärästä, sen johdanto-osan 15 perustelukappaleesta ja tiedon saatavuudesta, yleisön osallistumisesta päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuudesta ympäristöasioissa 25.6.1998 Århusissa allekirjoitetun yleissopimuksen, jonka Euroopan yhteisö hyväksyi 17.2.2005 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2005/370/EY (EYVL L 124, s. 1), 4 artiklan 4 kohdasta, jossa määrätään myös velvoitteesta tulkita suppeasti ympäristötietoihin tutustumista koskevien pyyntöjen epäämisperusteita.

73

LPN:n mukaan asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen kanssa on ristiriidassa, että hyväksytään yleinen olettama, jonka mukaan tiedon antaminen asiakirjojen sisällöstä aiheuttaa vahinkoa, koska mainitussa säännöksessä säädetään suppean tulkinnan vaatimuksesta ja koska viimeksi mainitun mukaan on tarpeellista tarkistaa konkreettisesti, liittyvätkö pyydettyihin asiakirjoihin sisältyvät tiedot ympäristöpäästöihin.

74

Lopuksi LPN väittää, että valituksenalaisen tuomion 138 kohdan toteamus, jonka mukaan se ei ole kyennyt selvittämään, liittyivätkö pyydetyt tiedot – ja missä määrin – mainitun 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ympäristöpäästöihin, on virheellinen. Se ei nimittäin ole voinut antaa tällaista selvitystä, koska se ei tuntenut niiden asiakirjojen sisältöä, joiden sisällöstä ei vielä ollut annettu tietoa.

75

Komissio väittää, että jättämällä asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetyn laillisen olettaman soveltamisalan ulkopuolelle yhteisön oikeuden mahdollista noudattamatta jättämistä koskevat tutkintatoimet unionin lainsäätäjä pyrki selvästi ottamaan huomioon niiden erityisluonteen. Tämän vuoksi mahdollista ylivoimaista yleistä etua, joka oikeuttaa antamaan tiedon asiakirjojen sisällöstä, olisi tarkasteltava asetuksen N:o 1049/2001 perusteella, eikä asetuksesta N:o 1367/2006 voida päätellä, että ympäristöalan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä olisi kohdeltava eri tavalla kuin muiden alojen vastaavia menettelyjä siltä osin kuin kyseessä on olettama, jonka mukaan tiedon antaminen asiakirjojen sisällöstä vahingoittaisi tutkintatoimien tarkoitusta.

76

Saksan liittotasavalta väittää, että asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan toinen virke ei vaikuta oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa olevan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn ympäristöä koskeviin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden epäämisen arviointiin, josta säädetään asetuksella N:o 1049/2001. Sen mukaan kyseisessä säännöksessä ainoastaan toistetaan unionin tuomioistuinten käyttöön ottama vaatimus epäämisperusteiden suppeasta tulkinnasta ja mainitaan yksinkertaisesti vaatimus ottaa ympäristönäkökohdat huomioon, kun vastakkaisia etuja punnitaan.

77

Toisessa valitusperusteessa valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, ettei asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdassa estetä sitä, että komissio ottaa perusteeksi yleisen olettaman, jonka mukaan tiedon antaminen oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa olevaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyvien asiakirjojen sisällöstä vahingoittaisi tutkintatoimien tarkoitusten suojaa asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla.

78

Jotta voidaan lausua tämän valitusperusteen perusteltavuudesta, on tutkittava kysymystä siitä, muutetaanko tämän 6 artiklan 1 kohdassa ympäristöön liittyvien menettelyjen osalta – ja missä määrin – sitä tutkintaa, joka komission on asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan nojalla tehtävä.

79

Asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklassa lisätään asetukseen N:o 1049/2001 erityisiä sääntöjä, jotka koskevat pyyntöjä tutustua ympäristötietoihin.

80

Tämän 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä viitataan asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäiseen ja kolmanteen luetelmakohtaan ja säädetään, että sisällön ilmaisemisen katsotaan olevan ylivoimaisen yleisen edun mukaista, kun pyydetyt tiedot liittyvät ympäristöpäästöihin. Tämä laillinen olettama liittyy tämän 4 artiklan 2 kohdan viimeiseen lauseeseen, jossa estetään mahdollisuus evätä oikeus tutustua asiakirjaan, jos suojattuja etuja painavampi ylivoimainen yleinen etu oikeuttaa tiedon antamisen tarkoitetun asiakirjan sisällöstä. Mainittua laillista olettamaa ei kuitenkaan sovelleta ”tutkintatoimiin, erityisesti yhteisön oikeuden mahdollista rikkomista koskeviin”.

81

Asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetään, että ”muiden asetuksen – – N:o 1049/2001 4 artiklassa esitettyjen poikkeusten osalta epäämisperusteita on tulkittava suppeasti ja otettava huomioon ilmaisemisen tuottama yleinen etu ja se, liittyvätkö pyydetyt tiedot ympäristöpäästöihin”.

82

Tämän 6 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ja rakenteesta ilmenee, että tämän kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetut ”muut poikkeukset” eivät sisällä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevien menettelyjen suojaa.

83

Mainitun 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä vahvistetaan nimittäin sääntö, joka koskee asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä ja kolmannessa luetelmakohdassa mainittuja poikkeuksia. Saman 1 kohdan toisessa virkkeessä ei mainita pelkästään ”muita poikkeuksia” vaan ”muut asetuksen [N:o 1049/2001] 4 artiklassa esitetyt poikkeukset”. Tässä säännöksessä tarkoitetaan siis tämän 4 artiklan 1 kohdassa, 2 kohdan toisessa luetelmakohdassa, 3 kohdassa ja 5 kohdassa mainittuja poikkeuksia. Koska jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt kuuluvat asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa, johon viitataan asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdassa, tarkoitettuihin tutkintatoimiin, tällainen toiminta ei sisälly tämän 6 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä olevaan käsitteeseen ”muut poikkeukset”.

84

Tästä asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan kahden virkkeen sanamuodosta ja niiden rakenteesta käy ilmi lainsäätäjän tarkoitus jättää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevat menettelyt koko tämän säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle.

85

Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tehnyt oikeudellista virhettä, kun se katsoi, ettei asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohta vaikuta siihen tutkintaan, joka komission on tehtävä asetuksen N:o 1049/2001 nojalla, kun tutustumispyyntö koskee vielä oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa olevaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyviä asiakirjoja.

86

Tästä seuraa, että toinen valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

87

Suomen tasavalta, jonka väitteitä tukevat Tanskan kuningaskunta ja Ruotsin kuningaskunta, väittää, että riippumatta asetuksen N:o 1367/2006 6 artiklan 1 kohdan soveltamisesta unionin yleinen tuomioistuin tulkitsi virheellisesti asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeistä lausetta siltä osin kuin se ei arvioinut sitä seikkaa, tarkastiko komissio, oliko tiedon antaminen kyseisten asiakirjojen sisällöstä oikeutettua ylivoimaisen yleisen edun perusteella. Edellä mainitussa asiassa Ruotsi ja Turco vastaan neuvosto annetun tuomion (44, 45 ja 49 kohta) mukaisesti unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt vaatia, että komissio vertaa tutkintatoimien suojaan liittyvää etua yleiseen etuun voida tutustua kyseisiin asiakirjoihin, kun otetaan huomioon laajemman avoimuuden tuottamat edut. Kun pyyntö tutustua asiakirjoihin koskee asetuksen N:o 1367/2006 soveltamisalaan kuuluvaa asiakirjaa, ympäristötietojen saanti ja tällaisten tietojen saatavuuden merkitys ympäristönsuojelun ja ihmisten terveyden kannalta voisivat olla asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettu ylivoimainen yleinen etu.

88

Ruotsin kuningaskunta lisää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen valituksenalaisen tuomion 138 ja 139 kohdassa asettamalla henkilölle, joka pyytää oikeutta tutustua asiakirjoihin, velvollisuuden vedota ylivoimaiseen yleiseen etuun ja osoittaa sen olemassaolo, kun otetaan huomioon erityisesti se seikka, että kyseinen toimielin on ainoa, joka tuntee niiden asiakirjojen sisällön, joiden sisällön antamista tiedoksi on pyydetty.

89

Komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perustellusti valituksenalaisen tuomion 139 kohdassa väitteen, joka liittyy asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisessä lauseessa tarkoitettuun vastakkaisten etujen asianmukaiseen punnitsemiseen.

90

Suomen tasavalta väittää kolmannessa valitusperusteessa, ettei unionin yleinen tuomioistuin arvioinut sitä, tarkastiko komissio asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisen lauseen nojalla, oikeuttaako ylivoimainen yleinen etu antamaan tiedon kyseisten asiakirjojen sisällöstä.

91

Unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 132 ja 133 kohdassa, että riidanalaisen päätöksen sanamuodon mukaan esillä olevassa tapauksessa ei ole kyse tässä säännöksessä tarkoitetusta ylivoimaisesta yleisestä edusta ja ettei tähän arviointiin, jonka mukaan kyseessä ei ole ylivoimainen yleinen etu, liity mitään oikeudellista tai tosiseikkoja koskevaa virhettä. LPN ja Suomen tasavalta eivät vetoa konkreettiseen etuun, joka oikeuttaisi tiedon antamisen käsiteltävissä asioissa kyseessä olevien asiakirjojen sisällöstä, vaan ainoastaan ympäristötietojen saatavuuden yleiseen merkitykseen ympäristönsuojelun ja ihmisten terveyden kannalta.

92

Ylivoimaisen yleisen edun, joka oikeuttaa antamaan tiedon asiakirjojen sisällöstä, ei välttämättä pidä olla erillinen periaatteista, jotka ovat asetuksen N:o 1049/2001 taustalla (ks. vastaavasti em. asia Ruotsi ja Turco v. neuvosto, tuomion 74 ja 75 kohta).

93

Niin yleisten näkemysten perusteella kuin ne, joihin käsiteltävissä asioissa vedotaan, ei kuitenkaan voida todeta, että avoimuusperiaate olisi nyt käsiteltävissä asioissa erityisen pakottava niin, että se olisi voinut ohittaa syyt, jotka oikeuttivat epäämään kyseisiin asiakirjoihin tutustumista koskevan oikeuden (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 158 kohta).

94

Vaatimus siitä, että pyynnön esittäjä vetoaa konkreettisesti seikkoihin, jotka osoittavat ylivoimaisen yleisen edun, joka oikeuttaa antamaan tiedon kyseisten asiakirjojen sisällöstä, on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 62 kohta; em. yhdistetyt asiat Ruotsi ym. v. API ja komissio, tuomion 103 kohta; em. asia komissio v. Éditions Odile Jacob, tuomion 126 kohta sekä em. asia komissio v. Agrofert Holding, tuomion 68 kohta).

95

Sillä, että LPN pyysi oikeutta tutustua mainittuihin asiakirjoihin täydentääkseen komissiolla padon rakentamishankkeesta, joka on kyseisen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn aiheena, olevia tietoja ja siis osallistuakseen aktiivisesti tähän menettelyyn, ei osoiteta asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ”ylivoimaisen yleisen edun” olemassaoloa (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Technische Glaswerke Ilmenau, tuomion 70 kohta; em. asia komissio v. Éditions Odile Jacob, tuomion 145 ja 146 kohta sekä em. asia komissio v. Agrofert Holding, tuomion 85 ja 86 kohta), vaikka LPN valtiosta riippumattomana järjestönä toimiikin sääntömääräisen tavoitteensa mukaisesti, joka on ympäristönsuojelu.

96

Vaikka asetuksen N:o 1367/2006 johdanto-osan toisen perustelukappaleen mukaan asetuksessa säädetään ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman yhteydessä, kuinka tärkeää on antaa riittävästi ympäristötietoa ja tarjota yleisölle tosiasiallinen mahdollisuus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon, on kuitenkin niin, ettei tähän osallistumiseen voida vedota jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevaan menettelyyn liittyviin asiakirjoihin tutustumisen oikeuttamiseksi. Tämän asetuksen 9 artiklan mukaan nimittäin asetuksessa säädetään yleisön osallistumisesta vain, kun yhteisön toimielimet tai elimet valmistelevat, muuttavat tai tarkistavat ympäristöön liittyviä suunnitelmia tai ohjelmia. Sitä vastoin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeviin menettelyihin ei viitata tässä artiklassa.

97

Edellä esitetyillä perusteilla on selvää, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole jättänyt arvioimatta sitä, tarkastiko komissio asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan viimeisen lauseen mukaisesti, oikeuttaako ylivoimainen yleinen etu tiedon antamisen kyseisten asiakirjojen sisällöstä.

98

Näin ollen kolmaskin valitusperuste on hylättävä perusteettomana.

99

LPN väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisussa velvoittaa LPN korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jota perustellaan valituksenalaisen tuomion 141–143 kohdassa, on useita oikeudellisia virheitä.

100

Tältä osin on riittävää muistuttaa, että oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että silloin kun kaikki muut valitusperusteet on hylätty, oikeudenkäyntikuluja koskevan unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun väitettyyn virheellisyyteen kohdistuva vaatimus on jätettävä tutkimatta Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan toisen kohdan mukaan, jossa määrätään, että muutosta ei voida hakea vain oikeudenkäyntikulujen määrän osalta tai siltä osin, kuka niistä vastaa (ks. mm. yhdistetyt asiat C-57/00 P ja C-61/00 P, Freistaat Sachsen ym. v. komissio, tuomio 30.9.2003, Kok., s. I-9975, 124 kohta; asia C-301/02 P, Tralli v. EKP, tuomio 26.5.2005, Kok., s. I-4071, 88 kohta sekä asia C-263/09 P, Edwin v. SMHV, tuomio 5.7.2011, Kok., s. I-5853, 78 kohta).

101

Koska kaikki muut LPN:n esittämät valitusperusteet on hylätty, oikeudenkäyntikulujen jakamista koskeva viimeinen valitusperuste on näin ollen jätettävä tutkimatta.

102

LPN vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta korjaamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan. Sen mukaan unionin yleinen tuomioistuin ei yksilöinyt asianmukaisesti riidanalaista päätöstä, joka ei ole 24.10.2008 tehty päätös vaan 22.11.2007 tehty päätös. LPN vaatii, että mainitussa 1 kohdassa täsmennetään nimenomaisesti, että kanne oli nostettu ”komission 22.11.2007 tekemästä päätöksestä” ja että 24.10.2008 tehdyllä päätöksellä ”evätään edelleen” oikeus tutustua kyseisiin asiakirjoihin.

103

Komission mukaan tämä vaatimus on jätettävä tutkimatta.

104

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklan 1 kohdan, sellaisena kuin se oli voimassa käsiteltävänä olevan valituksen tekohetkellä, mukaan valituksessa on vaadittava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun kumoamista kokonaan tai osittain.

105

LPN:n lisävaatimuksessa ei kuitenkaan vaadita valituksenalaisen tuomion eli sen tuomiolauselman kumoamista edes osittain (ks. yhdistetyt asiat C-539/10 P ja C-550/10 P, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, tuomio 15.11.2012, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) vaan ainoastaan tuomiolauselman sanamuodon muuttamista, jolla ei ole vaikutusta sen sisältöön tai riidan ratkaisuun ensimmäisessä oikeusasteessa. Valituksenalaisesta tuomiosta, muun muassa sen 18, 38 ja 59 kohdasta, ilmenee nimittäin selvästi, että tämän tuomion tuomiolauselman 1 kohdassa hylätty kanne koskee 22.11.2007 tehtyä päätöstä.

106

Lisäksi on todettava, että jos unionin yleisen tuomioistuimen tuomio sisältää kirjoitusvirheitä tai muita selviä virheitä, vain unionin yleinen tuomioistuin voi oikaista ne työjärjestyksensä 84 artiklan mukaisesti.

107

Tästä seuraa, että LPN:n lisävaatimus on jätettävä tutkimatta.

108

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että LPN:n ja Suomen tasavallan valitukset on hylättävä kokonaisuudessaan.

109

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan on niin, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista.

110

Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Mainitun 138 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos hävinneitä asianosaisia on useita, unionin tuomioistuin ratkaisee, miten kulut on jaettava näiden asianosaisten kesken. Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

111

Koska LPN ja Suomen tasavalta ovat hävinneet asian ja komissio on vaatinut niiden velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ne on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut yhtä suurin osin.

112

Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Viron tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta vastaavat väliintulijoina omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti: