1. 

Tässä asiassa Oberlandesgericht Koblenz on esittänyt unionin tuomioistuimelle eräitä SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja 108 artiklan 3 kohdan tulkintaa koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä. Kysymykset ovat nousseet esiin oikeudenkäynnissä, jonka Deutsche Lufthansa AG (jäljempänä DL) on pannut vireille Frankfurt-Hahnin lentokenttää (jäljempänä F-H:n lentokenttä) hallinnoivaa, osake-enemmistöltään julkisomisteista Flughafen Frankfurt-Hahn GmbH ‑pääomayhtiötä (jäljempänä FFH) vastaan ja jossa se vaatii muun muassa niiden oletettujen tukien takaisinperintää, jotka vastapuoli kantajan mukaan on myöntänyt Ryanair Ltd -yhtiölle (jäljempänä RA) lentoasemamaksujen ja muiden RA:ta suosivien sopimusehtojen muodossa. Oberlandesgericht Koblenz tiedustelee yhtäältä, sitooko komission päätös aloittaa muodollinen tutkintamenettely pääasian kohteena olevista toimenpiteistä sitä SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisessa valtiontuen olemassaolon arvioinnissa. Toisaalta se esittää tuomioistuimelle SEUT 107 artiklan mukaista tuen valikoivuuden edellytystä koskevan kysymyksen.

2. 

Ennakkoratkaisupyynnössään Oberlandesgericht Koblenz toteaa, että pääasia on yksi lukuisista saksalaisissa tuomioistuimissa vireillä olevista kanteista, joita niin sanottujen halpalentoyhtiöiden kilpailijat ovat nostaneet ja jotka koskevat oletettuja tukia, joita kyseisten yhtiöiden väitetään saaneen useiden Saksassa sijaitsevien lentokenttien julkisilta hallinnoijilta. ( 2 )

3.

DL nosti 26.11.2006 Landgericht Bad Kreuznachissa kanteen, joka koski eräitä liiketoimintakäytäntöjä, joita FFH sen mukaan noudatti RA:n eduksi ja jotka DL:n mukaan olivat valtiontukea, jota ei ollut ilmoitettu SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Se väitti, että FFH:n vuonna 2001 ja vuonna 2006 vahvistamat lentoasemamaksut oli määritetty RA:n – joka edusti yli 95:tä prosenttia F-H:n lentokentän matkustajaliikenteestä – kanssa aiemmin tehtyjen sopimusten perusteella ja että niihin sisältyi ehtoja, joilla kyseistä yhtiötä tosiasiallisesti suosittiin. RA on sen mukaan hyötynyt etenkin erityisen pienistä maksuista, jotka ovat olleet seurausta lähtevien matkustajien lukumäärän mukaan lasketuista maksujen alennuksista, sekä niin sanotusta markkinointituesta (marketing support), jota RA:lle on myönnetty uusien reittien avaamisesta. ( 3 ) DL:n mukaan kyseisiä toimenpiteitä myönnettiin siitä huolimatta, että FFH kirjasi jatkuvasti tappioita. DL vaati tuomioistuinta määräämään, että RA palauttaisi sille vuosien 2002 ja 2005 välisenä aikana markkinointitukena maksetut määrät sekä niitä maksujen alennuksia vastaavat määrät, jotka sille vuonna 2003 väitetysti myönnettiin soveltamalla FFH:n vuodeksi 2001 vahvistamaa maksutaulukkoa, ( 4 ) ja että kaikki tuet RA:n hyväksi jatkossa lopetettaisiin.

4.

Landgericht Bad Kreuznach hylkäsi DL:n kanteen perusteettomana. ( 5 ) DL valitti tuomiosta Oberlandesgericht Koblenziin, joka puolestaan hylkäsi valituksen 25.2.2009 antamallaan tuomiolla. DL valitti Bundesgerichtshofiin, joka kumosi kyseisen tuomion 10.2.2011 ja palautti asian Oberlandesgericht Koblenzin käsiteltäväksi, jotta se arvioisi, oliko SEUT 108 artiklan 3 kohtaa rikottu.

5.

Komissio päätti 17.6.2008 aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn Saksan liittotasavallan FFH:lle ja RA:lle mahdollisesti myöntämästä valtiontuesta. ( 6 ) Päätöksen kohteena olleisiin toimenpiteisiin sisältyivät muun muassa lentoasemamaksujen alennukset sekä erityinen markkinointijärjestely RA:n hyväksi.

6.

Oberlandesgericht Koblenz pyysi 4.1.2012 komissiolta valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa annetun komission tiedonannon ( 7 ) (jäljempänä tiedonanto) 3.2 kohdassa tarkoitettua lausuntoa. Unionin tuomioistuimessa esitetyistä huomautuksista käy ilmi, että kyseinen pyyntö koski markkinointituen myöntämistä, oletettua käynnistämistukea ja lentoasemamaksujen alentamista vuoden 2006 maksujen perusteella. Oberlandesgericht Koblenz tiedusteli, olivatko kyseiset toimenpiteet valtion toteuttamia ( 8 ) ja valikoivia toimenpiteitä. Komissio vastasi 29.2.2012 antamallaan lausunnolla, jossa se unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten katsoi alustavasti, ettei Oberlandesgericht Koblenzin kyseisessä yksittäistapauksessa tarvinnut arvioida valtiontuen olemassaoloa, vaan se saattoi tehdä kaikki tarvittavat johtopäätökset SEUT 108 artiklan 3 kohdan rikkomisesta muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen perusteella. Tältä osin komissio totesi lisäksi Bundesgerichtshofin omaksuman kannan olevan ristiriidassa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Oberlandesgericht Koblenzin esittämään kysymykseen komissio vastasi toteamalla, että kyseiset toimenpiteet olivat samanaikaisesti sekä valtion toimenpiteitä että valikoivia.

7.

Oberlandesgericht Koblenz katsoi vastoin komission lausuntoa tarpeelliseksi arvioida, olivatko tarkasteltavat toimenpiteet valtiontukea. Näin ollen se päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

8.

Ennakkoratkaisupyynnön tehnyt tuomioistuin ilmoitti 18.6.2012 päivätyllä kirjeellään unionin tuomioistuimelle, että kantaja oli nostanut pääasiassa ennakkoratkaisupyynnöstä kumoamiskanteen.

9.

Kirjallisia huomautuksia esittivät pääasian asianosaisten lisäksi Saksan, Puolan, Belgian ja Alankomaiden hallitukset sekä komissio. Suullisessa käsittelyssä, joka pidettiin 11.4.2013, kuultiin DL:ää, FFH:ta, RA:ta, Saksan ja Belgian hallituksia sekä komissiota.

10.

Vaikka Oberlandesgericht Koblenzin ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvä ennakkoratkaisukysymyksiin liittyvien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen kuvaus on kiistatta niukka, se on silti mielestäni riittävä, jotta unionin tuomioistuin voi antaa tuomioistuimen tarvitseman vastauksen, ja vastaa näin ollen oikeuskäytännössä asetettuja edellytyksiä. ( 10 ) Ennakkoratkaisupyynnön prosessinedellytyksen puuttumista koskeva väite, jonka DL esitti kirjallisissa huomautuksissaan, on näin ollen hylättävä.

11.

Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi saatetussa kanteessa, jolla vaaditaan väitetysti lainvastaisten tukien lopettamista ja jo maksettujen tukien takaisin perimistä, vedotaan SEUT 108 artiklan 3 kohdan rikkomiseen, velvollinen noudattamaan arviota, jonka komissio on kyseisistä toimenpiteistä esittänyt muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessään, vaikka kyseinen arvio on luonteeltaan ainoastaan väliaikainen. Kansallinen tuomioistuin katsoo, että jos vastaus tähän kysymykseen on myöntävä, se supistaa kansallisten tuomioistuinten valvontavaltaa kohtuuttomasti; se huomauttaa, että Saksan korkeimman oikeusasteen tuomioistuimet ovat esittäneet kysymykseen kieltävän vastauksen, joka on perustunut erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen asiassa Transalpine Ölleitung in Österreich 5.10.2006 antamaan tuomioon ( 11 ) ja asiassa SFEI ym. 11.7.1996 antamaan tuomioon. ( 12 ) Lisäksi se huomauttaa, että jos kansallisilla tuomioistuimilla olisi lupa arvioida itsenäisesti kyseisten toimenpiteiden luonnetta vielä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeen ja sen ollessa vireillä, ristiriitaisten ratkaisujen riski voitaisiin välttää sekä pyytämällä komissiolta lausuntoa että esittämällä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö.

12.

Saksan korkeimman oikeusasteen tuomioistuinten ilmaisema ja ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen omaksuma kanta perustuu unionin tuomioistuimen kansallisille tuomioistuimille antamaan tehtävään, jonka mukaan niiden on varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat niille SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä asetettua velvoitetta olla toteuttamatta suunniteltuja tukitoimia, ennen kuin komissio on tehnyt niiden osalta lopullisen päätöksen.

13.

Kuten tiedetään, kyseisen määräyksen (tai täsmällisemmin sanottuna tuolloin voimassa olleen EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen) välitön vaikutus on tunnustettu jo tunnetusta Costa vastaan Enel -tapauksesta lähtien. ( 13 ) Unionin tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt, että edellä mainitussa määräyksessä tarkoitettu täytäntöönpanokielto – ja näin ollen myös suoja, johon yksityiset oikeussubjektit voivat kansallisissa tuomioistuimissa välittömän oikeusvaikutuksen perusteella vedota – ei koske ainoastaan komissiolle ilmoitettuja tukisuunnitelmia, kuten perustamissopimuksesta nimenomaan ilmenee, vaan kaikkia tukitoimenpiteitä, jotka jäsenvaltio aikoo toteuttaa, myös ilmoittamatta niistä etukäteen, ja se ulottuu koko sille ajanjaksolle, jonka kielto on voimassa. ( 14 )

14.

Jotta kansalliset tuomioistuimet voivat taata asianmukaisen suojan oikeussubjekteille, joiden oikeuksia SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen rikkominen loukkaa, unionin tuomioistuin on vahvistanut kansallisten tuomioistuinten vallan tulkita ja soveltaa tuen käsitettä etenkin sen määrittämiseksi, onko valtion toimenpiteeseen, johon on ryhdytty ilman etukäteisilmoitusta, sovellettava perustamissopimuksessa tarkoitettua tutkintamenettelyä. ( 15 )

15.

Yksityishenkilöille kansallisissa tuomioistuimissa annettava suoja on osa perustamissopimuksessa säädetyn valtiontukien valvontajärjestelmän moitteetonta toimintaa, ( 16 ) ja sillä osaltaan taataan järjestelmän tehokkuus etenkin, kun otetaan huomioon, ettei komissiolla ole tukien edunsaajiin nähden välittömiä voimakeino-oikeuksia. Myös komissio on vahvistanut kansallisille tuomioistuimille kyseisessä järjestelmässä annetun keskeisen roolin tiedonannossaan (ja sitä edeltäneessä valtiontuen toimintasuunnitelmassaan), ( 17 ) josta käy ilmi etenkin pyrkimys kyseisen roolin vahvistamiseen ja siihen, että varsinkin tuensaajien kilpailijayrityksiä kannustetaan yksityisen täytäntöönpanon (private enforcement) käyttöön. ( 18 )

16.

Tässä yhteydessä kansallisilla tuomioistuimilla ja komissiolla on siis erilliset mutta toisiaan täydentävät tehtävät. ( 19 ) Kansallisten tuomioistuinten on ryhdyttävä niiden oikeussubjektien hyväksi, jotka voivat vedota tuomioistuimessa SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä säädetyn velvoitteen laiminlyöntiin, kaikkiin kansallisen oikeuden mukaisiin toimiin sekä tukitoimenpiteiden täytäntöönpanoa koskevien toimien pätevyyden osalta että pidättäytymistä koskevan velvollisuuden vastaisesti myönnetyn rahallisen tuen takaisin perimisen osalta. ( 20 ) Kansallisissa tuomioistuimissa saatavilla olevat oikeussuojakeinot ovat näin ollen sääntöjenvastaisen tuen maksamisen keskeyttäminen, ( 21 ) tällaisen tuen takaisinperintä ( 22 ) korkoineen, ( 23 ) vahingonkorvaukset ( 24 ) sekä väliaikaiset toimenpiteet. ( 25 )

17.

Tähän asti esitetystä käy ilmi yhtäältä se, että suojan, jonka kansalliset tuomioistuimet ovat velvollisia yksityisille antamaan, tarkoituksena on toteuttaa päämäärää, johon SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitetulla toimenpiteistä pidättäytymistä koskevalla velvollisuudella pyritään, ja toisaalta, että kyseisen suojan laajuus riippuu kyseisen velvollisuuden ulottuvuudesta. Seuraavassa tarkastelen yksi kerrallaan näitä kahta seikkaa, toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan niin sanotun standstill-velvollisuuden päämäärää ja ulottuvuutta (ks. jäljempänä 1 ja 2 kohta), määrittääkseni siten kansallisille tuomioistuimille SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeiselle virkkeelle vahvistetun välittömän vaikutuksen nojalla annetun toimivallan rajat (ks. jäljempänä 3 kohta).

18.

SEUT 108 artiklan 3 kohdan ensimmäisellä virkkeellä jäsenvaltioille asetetaan velvollisuus antaa tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevista suunnitelmista. Jos komissio alustavan tarkastelun jälkeen katsoo, ettei ilmoitettu suunnitelma sovellu sisämarkkinoille, se aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn (SEUT 108 artiklan 3 kohdan toinen virke ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 4 artiklan 4 kohta). Kuten edellä jo todettiin, SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisellä virkkeellä kielletään asianomaista jäsenvaltiota toteuttamasta suunniteltuja toimenpiteitä, ennen kuin komissio on antanut edellä mainitussa menettelyssä lopullisen päätöksen. ( 26 )

19.

Yhteisöjen tuomioistuin on aiemmin selventänyt, että kyseisen määräyksen kiellon tarkoituksena on ”sen takaaminen, etteivät tuen vaikutukset toteudu, ennen kuin komissiolla on ollut kohtuullisesti aikaa tarkastella suunnitelmaa yksityiskohtaisesti ja aloittaa tarvittaessa saman artiklan 2 kohdassa määrätty menettely”; ( 27 ) näin otetaan käyttöön ”uusien tukisuunnitelmien ennakkovalvonta”. ( 28 )

20.

Tämän luonteeltaan ensisijaisesti menettelyllisen tehtävän lisäksi yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut edellä mainitulle kiellolle myös aineellisen tehtävän, jolla tarkoitetaan tavoitetta ”taata, ettei yhteismarkkinoille soveltumatonta tukea koskaan toteuteta”. ( 29 ) Yhteisöjen tuomioistuin totesi CELF I -tapauksessa antamassaan tuomiossa kyseisen tehtävän perustuvan nimenomaisesti ”turvaamistavoitteeseen”, joka saavutetaan ensi vaiheessa ”väliaikaisesti” valvontamenettelyn ajaksi asetettavalla standstill-velvollisuudella ja tämän jälkeen lopullisesti siinä tapauksessa, että kyseisen menettelyn päätteeksi tehtävä päätös on kielteinen. ( 30 ) Täytäntöönpanosta pidättäytymistä koskevan velvollisuuden ”ehkäisytavoitteeseen” pyritään siis alkuvaiheessa lykkäämällä tukisuunnitelman toteuttamista siihen saakka, kunnes epäilys sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille poistetaan. ( 31 ) Tässä yhteydessä kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on turvata yksityisten oikeussubjektien oikeudet komission lopullisen päätöksen tekemiseen asti siinä tapauksessa, etteivät valtion viranomaiset noudata SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua kieltoa ( 32 ) määräämällä, että kyseisen kiellon vastaisesti maksetut tuet on kokonaisuudessaan palautettava. Unionin tuomioistuin totesi lisäksi CELF II -tapauksessa antamassaan tuomiossa, että ”kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on – – ottaa kantaa toimenpiteisiin, joilla tukien toteuttamisen sääntöjenvastaisuus voidaan korjata, jottei tuensaajalla olisi enää mahdollisuutta käyttää niitä vapaasti komission päätöksen tekemiseen saakka jäljellä olevan ajan”. ( 33 )

21.

Tältä osin on kiinnostavaa huomata, että kansallisen tuomioistuimen velvollisuus määrätä sääntöjenvastaisesti maksetun tuen eli tuen, joka on toteutettu toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan standstill-velvollisuuden vastaisesti, palauttamisesta lakkaa sen jälkeen, kun komissio on poistanut aiemmin esitetyt epäilykset toteamalla tuen soveltuvan sisämarkkinoille. Kuten yhteisöjen tuomioistuin edellä mainitussa CELF I -tapauksessa totesikin, sisämarkkinoille soveltuvan tuen toteuttaminen ei ole ristiriidassa SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen kanssa, joka koskee ainoastaan sisämarkkinoille soveltumattomien tukien täytäntöönpanon ehkäisyä. ( 34 ) Sen sijaan tällainen toteuttaminen on ristiriidassa kyseisessä säännöksessä tarkoitetun kiellon menettelyllisen tehtävän kanssa, jonka mukaan – kuten jo todettiin – on taattava, etteivät tuen (edes sisämarkkinoille soveltuvan tuen) vaikutukset toteudu, ennen kuin komissio on tehnyt asiassa lopullisen päätöksen. Tässä tilanteessa kansallisen tuomioistuimen on siis määrättävä tuensaaja maksamaan korkoa sääntöjenvastaisuuden ajalta, toisin sanoen siitä päivästä lähtien, jolloin tuensaaja sai täytäntöönpanokiellon vastaisesti tuen käyttöönsä, siihen saakka, kunnes komissio tekee lopullisen päätöksen.

22.

Unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla valvontajärjestelmällä perustetaan velvollisuus tehdä ennakkoilmoitus, ”jolla on suoraan kyseisen määräyksen viimeisessä virkkeessä tarkoitettu toimenpiteet keskeyttävä vaikutus”. ( 35 )

23.

Vaikka on riidatonta, että kyseinen velvollisuus koskee ainoastaan tuen myöntämistä tai muuttamista koskevia suunnitelmia, SEUT 108 artiklan 3 kohdassa perustetun valvontajärjestelmän ehkäisevä luonne, ilmoitusvelvollisuuksien ja toteuttamisen keskeyttämistä koskevien velvollisuuksien erottamattomuus ( 36 ) sekä viimeksi mainittujen menettelyllinen merkitys, johon viitattiin jo edellä, johtavat päätelmään, jonka mukaan kyseisen määräyksen viimeisessä virkkeessä tarkoitettu täytäntöönpanokielto on automaattinen seuraus ilmoituksen tekemisestä. Tästä seuraa, että kyseinen velvollisuus sitoo jäsenvaltioita koko valvontamenettelyn keston ajan ( 37 ) ilmoitettujen toimenpiteiden luonteesta riippumatta eli myös siinä tapauksessa, että nämä eivät objektiivisesti tarkasteltuina ole tukea – mahdollisuus, josta jo asetuksessa N:o 659/1999 sitä paitsi nimenomaisesti säädetään. ( 38 )

24.

Tällainen tulkinta kuvastaa mielestäni perustamissopimuksessa tarkoitetun tukien valvontamenettelyn luonnetta ja päämäärää. Jos jäsenvaltion sallittaisiin ryhtyä toteuttamaan toimenpidettä toisenlaisen arvion perusteella kuin sen, jonka perusteella jäsenvaltio ilmoitti toimenpiteen komissiolle, tämä aiheuttaisi epäjohdonmukaisuutta ja heikentäisi SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen tehokasta vaikutusta järjestelynä, jolla turvataan kyseisessä artiklassa määrätty valvontamekanismi. ( 39 ) Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun julkisten tukitoimien yhä suurempi monimutkaisuus markkinoilla vaikeuttaa usein sen määrittämistä, onko niissä kyse tuesta, mikä kasvattaa sitä konkreettista vaaraa, että ellei täytäntöönpanokieltoa pelkän ilmoituksen tekemisen perusteella noudateta, pantaisiin täytäntöön sisämarkkinoille tosiasiassa soveltumattomia tukia.

25.

Ellei ilmoitusta tehdä, standstill-velvollisuuden sovellettavuus liittyy puolestaan siihen, onko objektiivisesti tarkasteltuna kyse valtiontuesta: jäsenvaltio, joka toteuttaa SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tukitoimenpiteen ilmoittamatta siitä etukäteen komissiolle, laiminlyö sille SEUT 108 artiklan 3 kohdassa asetettuja velvollisuuksia. Nyt tarkasteltavassa asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään täsmentämään, pitääkö jäsenvaltion lisäksi kyseisen toimenpiteen tosiasiallisesta luonteesta riippumatta keskeyttää toimenpiteen täytäntöönpano siihen asti, kunnes komissio tekee lopullisen päätöksen asiassa, kun komissio päättää kantelun perusteella tai viran puolesta aloitetun alustavan tutkinnan jälkeen käynnistää SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn.

26.

Komission ja pääasian kantajan tavoin katson, että kyseiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi.

27.

Velvollisuus keskeyttää sellaisen toimenpiteen täytäntöönpano, jonka osalta on aloitettu muodollinen tutkintamenettely, perustuu SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeiseen virkkeeseen sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, ( 40 ) ja kuten ilmoitustapauksessakin, se on käsillä riippumatta siitä, onko kyseinen toimenpide objektiivisesti tarkasteltuna tukea.

28.

Tällaiseen päätelmään päädytään tarkastelemalla unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Asiassa Italia vastaan komissio 9.10.2001 antamassaan tuomiossa ( 41 ) yhteisöjen tuomioistuin ratkaisi komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen, joka koski kannetta, jonka Italia oli nostanut eräitä Gruppo Tirrenia di Navigazionen hyväksi toteutettuja toimenpiteitä, joiden katsottiin kyseisessä päätöksessä olevan ”uutta tukea”, koskevan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä. Yhteisöjen tuomioistuin viittasi tässä yhteydessä asioissa Espanja vastaan komissio (Cenemesa) ( 42 ) ja Italia vastaan komissio (Italgrani) ( 43 ) antamiinsa tuomioihin ja totesi, että ”jos kyse on tuesta, jonka täytäntöönpano ja maksaminen on jo aloitettu ja jonka jäsenvaltio arvioi voimassa olevaksi tueksi, ja jos komissio sitä vastoin määrittelee sen – vaikkakin väliaikaisesti – uudeksi tueksi päätöksessään, jolla tätä tukea koskeva [SEUT 108 artiklan 2 kohdassa] määrätty menettely aloitetaan, tällä komission antamalla määrittelyllä on itsenäisiä oikeusvaikutuksia”. ( 44 ) Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että vaikka ”tuen määrittely perustuu objektiiviseen tilanteeseen, joka ei riipu siitä, miten tukea arvioidaan siinä vaiheessa, kun – – menettely aloitetaan”, tällainen päätös kuitenkin merkitsee, että komission mielestä ”tuki on pantu tai pannaan täytäntöön sääntöjenvastaisesti, koska [SEUT 108 artiklan 2 kohdan] viimeisestä virkkeestä johtuvaa lykkäävää vaikutusta, joka koskee uusia tukia, ei ole otettu huomioon”, ( 45 ) ja se ”muuttaa välttämättä kyseisen toimenpiteen – – oikeudellista tilannetta erityisesti toimenpiteen täytäntöönpanon jatkamisen osalta”. ( 46 ) On nimittäin niin, että ”tällaisen päätöksen tekemisen jälkeen tämän toimenpiteen laillisuudesta on ainakin vahvoja epäilyksiä, ja tällöin jäsenvaltion on keskeytettävä tuen maksaminen – tosin välitoimista päättävää tuomaria voidaan silti pyytää määräämään välitoimista – koska [SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun] muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen vuoksi ei ole mahdollista tehdä heti päätöstä, jossa tuki todettaisiin yhteismarkkinoille soveltuvaksi ja jonka perusteella kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanoa voitaisiin sääntöjenmukaisesti jatkaa”. ( 47 ) Tältä osin edellä mainitun menettelyn aloittamista koskeva päätös ”vaikuttaa suoraan kyseisten toimenpiteiden keskeyttämiseen”. ( 48 )

29.

Edellä esitetyistä kohdista käy mielestäni riittävän selvästi ilmi, että yhteisöjen tuomioistuimen mainitsemat muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen ”itsenäiset oikeusvaikutukset”, etenkin jäsenvaltion velvollisuus keskeyttää kyseisen toimenpiteen täytäntöönpano, johtuvat siitä, että kyseinen toimenpide katsotaan ”uudeksi tueksi”. ( 49 ) On ilmeistä, ja yhteisöjen tuomioistuin vahvistaa tämän kyseisessä tuomiossa selvästi, että tällainen tuen määrittely on luonteeltaan pelkästään väliaikaista, koska komissio voi muodollisen tutkintamenettelyn kuluessa kerättyjen tietojen perusteella yhtä hyvin päätyä siihen, ettei kyseinen toimenpide ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, tai siihen, että kyseessä on voimassa oleva tuki. Tästä huolimatta, kun komissio katsoo ilmoittamatta jätetyn toimenpiteen, jonka täytäntöönpano on jo aloitettu, olevan ”uutta tukea”, ja määrää sitä koskevan muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta, se ilmaisee joka tapauksessa epäilevänsä vakavasti kyseisen toimenpiteen sääntöjenmukaisuutta ja sen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut, tällaiset epäilyt riittävät laukaisemaan SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitetun valvontamekanismin ja velvoittamaan jäsenvaltion keskeyttämään toimenpiteen täytäntöönpanon. ( 50 )

30.

FFH:n esittämän tulkinnan vastaisesti katson, että asiassa Tirrenia 9.10.2001 annettu tuomio ulottuu laajemmalle kuin tilanteeseen, jossa se, että toimenpide on tukea, on riidatonta, ja jäsenvaltion ja komission välinen erimielisyys koskee yksinomaan sitä, onko kyse voimassa olevasta vai uudesta tuesta. Kyseinen asia nimittäin koski myös julkisia interventioita, joiden oli kantajana olleen jäsenvaltion mielestä riidanalaisessa päätöksessä virheellisesti – ja joka tapauksessa riittämättömän tarkastelun perusteella – katsottu olevan tukea. ( 51 ) Kyseisen tuomion 69 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin nimenomaisesti vahvisti, että kanne oli otettava tutkittavaksi myös kyseisten toimenpiteiden osalta ”samoista syistä kuin mitä – – tuomion 59 ja 60 kohdassa on käsitelty”. Pääasiaa koskeneessa tuomiossa, joka annettiin 10.5.2005, unionin tuomioistuin yhtäältä vahvisti tämän 9.10.2001 annetun tuomion tulkinnan ( 52 ) ja toisaalta antoi selvästi ymmärtää, että muodollisen tutkintamenettelyn käynnistämistä koskevan päätöksen oikeudelliset seuraamukset ovat käytännössä samat sekä silloin, kun asianomainen jäsenvaltio katsoo tilapäisesti uudeksi tueksi määritellyn tuen olevan voimassa olevaa tukea, että silloin, kun jäsenvaltio katsoo, ettei kyse ole lainkaan tuesta. ( 53 ) Edellä tarkoitetuissa tuomioissa yhteisöjen tuomioistuin sitä paitsi kumosi riidanalaisen päätöksen juuri siksi, että siinä edellytettiin sellaisten toimenpiteiden keskeyttämistä, joiden kyseinen jäsenvaltio ei katsonut olevan tukea, keskustelematta asiasta ensin jäsenvaltion kanssa, ( 54 ) vaikka komissio itsekin oli muodollisen tutkintamenettelyn osittaista päättämistä koskevassa päätöksessä epäsuorasti todennut, etteivät toimenpiteet täyttäneet valikoivuuden edellytystä.

31.

Lisäksi on syytä todeta, että yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on jo soveltanut edellä mainitussa 9.10.2001 annetussa tuomiossa vahvistettuja periaatteita tilanteeseen, jossa toimenpiteet, joiden osalta muodollinen tutkintamenettely oli aloitettu, eivät kyseisen jäsenvaltion mielestä olleet tukea. ( 55 ) Kuten komissio aivan oikein kirjallisissa huomautuksissaan toteaa, näitä kahta tilannetta ei ole syytä erottaa toisistaan.

32.

Kaikesta edellä todetusta seuraa, että muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös voi merkitä asianomaisen jäsenvaltion kannalta velvollisuutta keskeyttää toimenpiteet, joihin ei sovellettaisi SEUT 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvontamenettelyä joko siksi, että ne eivät ole tukea, tai siksi, että ne ovat voimassa olevaa tukea. Vaikka silloin, kun kyse on toimenpiteistä, jotka kuuluvat tuen ja uuden tuen käsitteen piiriin, muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisesta seuraava keskeyttämisvelvollisuus on päällekkäinen SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitetun kiellon kanssa, syntyy kyseinen velvollisuus siinä tapauksessa, että kyse on toimenpiteistä, joista menettelyn päätteeksi todetaan, etteivät ne ole tukea tai että ne ovat voimassa olevaa tukea, seurauksena siitä, että ne on tilapäisesti määritelty uusiksi tuiksi.

33.

Toisin kuin Saksan hallitus näyttää kirjallisissa huomautuksissaan katsovan, komission valta määrätä asianomainen jäsenvaltio asetuksen N:o 659/1999 11 artiklan 1 kohdan nojalla keskeyttämään sääntöjenvastaisen – toisin sanoen SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä säädetyn täytäntöönpanokiellon vastaisen – tuen maksaminen, tämä ei estä vahvistamasta keskeyttämisvelvollisuuden, joka koskee muodollisen tutkintamenettelyn kohteena olevia toimenpiteitä, olemassa oloa itsenäisenä, kyseisen menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä johtuvana vaikutuksena. Tältä osin muistutan, että asetuksen N:o 659/1999 11 artiklaan on kodifioitu periaatteet, jotka vahvistettiin niin sanotussa Boussac-tapauksessa annetussa tuomiossa, ( 56 ) jossa yhteisöjen tuomioistuin vahvisti komissiolle edellä tarkoitetun määräysvallan tarkoituksenaan tasapainottaa komissiolle asetettua velvollisuutta tarkastella ilmoittamatta jätettyjen tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille voimatta tyytyä vain toteamaan niitä sääntöjenvastaisiksi. ( 57 ) Toisin kuin SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen toimenpiteiden toteuttamista koskevan kiellon noudattamatta jättäminen, johon voidaan vedota ainoastaan kansallisissa tuomioistuimissa, asetuksen N:o 659/1999 11 artiklassa tarkoitetun tuen keskeyttämistä koskevan päätöksen täytäntöönpanon laiminlyönti antaa komissiolle oikeuden saattaa asia suoraan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 108 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun menettelyn perusteella. Kyse on siis kahdesta eri oikeuskeinosta ja kahdesta pohjimmiltaan eri menettelystä.

34.

FFH ja RA ovat lisäksi korostaneet, että jos muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevalla päätöksellä katsottaisiin olevan keskeyttävä vaikutus, se loukkaisi asianomaisten oikeussubjektien puolustautumisoikeuksia; tämä koskisi etenkin kyseisen toimenpiteen edunsaajaa, joka kärsisi toimenpiteen keskeyttämisen seuraamuksista ilman, että sillä olisi ollut mahdollisuutta esittää kantansa ennen päätöksen tekemistä. Vaikka onkin niin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti komissiolla on ainoastaan SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tutkintavaiheessa velvollisuus kehottaa asianomaisia, kuten tuensaajia ja tukea antavia tahoja, esittämään näkemyksensä, ( 58 ) kyseisillä oikeussubjekteilla on kuitenkin oikeus valittaa päätöksestä, jolla komissio alustavan tutkintavaiheen päätteeksi aloittaa muodollisen tutkintamenettelyn, ja tämä oikeus on myönnetty nimenomaan kyseisen päätöksen aikaansaamien oikeudellisten vaikutusten vuoksi. Se, että komission tekemän arvioinnin alustavan luonteen huomioon ottaen unionin tuomioistuinten valvonta on tällaisista päätöksistä nostettujen kanteiden tapauksessa rajoitettua ( 59 ) eivätkä unionin tuomioistuimet voi lopullisesti ratkaista tuen olemassaoloa, ei – toisin kuin FHH väittää – loukkaa oikeutta asianmukaiseen oikeussuojaan. Kyse on nimittäin menettelyn kuluessa tehdyistä (infraprocedimentali) päätöksistä, jolloin kyseinen valvonta rajoittuu välttämättä sen tutkimiseen, vallitsevatko edellytykset siirtyä menettelyn seuraavaan vaiheeseen, jonka aloittamisesta seuraavat ne oikeusvaikutukset, joiden vuoksi kyseisiin päätöksiin voidaan hakea muutosta.

35.

Kuten edellä 22 ja 24 kohdassa todettiin, SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitettu toimenpiteistä pidättäytymistä koskeva velvollisuus syntyy yksinomaan ilmoituksen vaikutuksesta, siinä tapauksessa, että ilmoitus on tehty. Kansallisten tuomioistuinten on näin ollen tehtävä kaikki päätelmät kyseisen velvollisuuden mahdollisesta noudattamatta jättämisestä riippumatta SEUT 107 artiklan 1 kohdan perusteella itsenäisesti tekemästään, ilmoituksen kohteena olevia toimenpiteitä koskevasta arviosta.

36.

Ellei toimenpiteestä sen sijaan ole tehty ilmoitusta, on niiden kansallisten tuomioistuinten, joissa SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeiseen virkkeeseen vedotaan, selvitettävä, onko kyseinen toimenpide valtiontukea, jota sellaisena koskee standstill-velvollisuus, ja jos on, määrätä kaikki uudet maksusuoritukset keskeytettäviksi ja jo maksetut osuudet palautettaviksi. Kuten tämän ratkaisuehdotuksen 14 kohdassa muistutetaan, niillä on tätä varten oikeus tulkita ja soveltaa tuen käsitettä. Jos niillä on epäilyksiä kyseisen toimenpiteen määrittelystä, ne voivat sekä pyytää komissiolta selvennystä tiedonannossa kuvatun yhteistyön mukaisesti ( 60 ) että esittää asiasta unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön. ( 61 )

37.

Miten komission päätös aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely vaikuttaa tähän asetelmaan?

38.

Unionin tuomioistuin on jo edellä mainitussa asiassa SFEI ym. selventänyt, että se, että komissio on aloittanut alustavan tutkintamenettelyn tai muodollisen tutkintamenettelyn, ei aiheuta sitä, ettei kansallisilla tuomioistuimilla enää olisi velvollisuutta suojella yksityisten oikeuksia siinä tapauksessa, että ennakkoilmoitusta koskevaa velvollisuutta olisi rikottu. ( 62 )

39.

Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ja Saksan hallituksen mukaan kyseisestä tuomiosta käy ilmi kansallisten tuomioistuinten oikeus/velvollisuus tulkita ja soveltaa tuen käsitettä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen jälkeenkin ilman, että komission menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä esittämät arviot sitovat niitä. Vaikka unionin tuomioistuin asiassa SFEI ym. toteaakin selvästi, että kansalliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ottamaan kantaa väitettyjen sääntöjenvastaisten tukien olemassaoloon, vaikka kyseiset toimenpiteet olisivat samanaikaisesti komission tutkittavina, tämä toteamus on kuitenkin nimenomaisesti rajattu tilanteeseen, jossa komissio ei vielä ole ottanut kantaa kysymykseen siitä, ovatko toimenpiteet valtion tukia, ( 63 ) eikä se koske tilannetta, jossa – kuten nyt tarkasteltavassa tapauksessa – tällainen kannanotto on sen sijaan jo tapahtunut, vaikkakin muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen muodossa. Vaikka kansalliset tuomioistuimet siis ovat toimivaltaisia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin turvatakseen niiden yksityisten oikeudet, joita SEUT 108 artiklan 3 kohdan rikkomisella on loukattu, senkin jälkeen, kun kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely on aloitettu, ei asiassa SFEI ym. annetun tuomion perusteella voida tehdä päätelmiä menettelyn aloittamista koskevan päätöksen vaikutuksesta kyseisen toimivallan käyttämiseen.

40.

Kyseistä vaikutusta arvioitaessa on sitä vastoin muistettava, että jäsenvaltioille asetetaan SEU 4 artiklan 3 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa kaikkiin jäsenvaltioiden toimielimiin, tuomioistuimet toimivaltansa osalta mukaan luettuina, ulottuva velvollisuus toteuttaa kaikki yleis- tai erityistoimenpiteet, joilla voidaan varmistaa perussopimuksista tai unionin toimielinten säädöksistä johtuvien velvoitteiden täyttäminen, sekä pidättäytyä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen. ( 64 ) Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskeva päätös sitoo siten sen jäsenvaltion tuomioistuimia, jolle päätös on osoitettu, ja kun kyseisten tuomioistuinten on otettava kantaa toimenpiteisiin, joista komissio myöhemmin tekee päätöksen, niiden on vältettävä tekemästä sellaisia lopullisia päätöksiä, jotka saattavat osoittautua komission päätöksen kanssa yhteensoveltumattomiksi. ( 65 ) Lisäksi on muistettava, että kuten unionin tuomioistuin on täsmentänyt, jäsenvaltioiden tuomioistuinten on turvatessaan SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen täytäntöönpanokiellon noudattamista otettava täysimääräisesti huomioon myös unionin etu. ( 66 )

41.

Tämän sekä edellä 25–34 kohdassa esitettyjen toteamusten perusteella voidaan tehdä seuraavat päätelmät.

42.

SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen ja sen, että tarkasteltavan toimenpiteen katsotaan olevan (uutta) tukea, yhteisvaikutuksesta muodollisen tutkintamenettelyn aloittaminen aiheuttaa asianomaiselle jäsenvaltiolle velvollisuuden keskeyttää kyseisen toimenpiteen toteuttaminen aloittamispäätöksen tekemisestä alkaen lopulliseen päätökseen saakka – eikä tämä riipu kyseisen toimenpiteen objektiivisesta luonteesta (ks. erityisesti edellä 32 kohta). Kansallisten tuomioistuinten on sen vuoksi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kyseistä velvollisuutta noudatetaan, ja poistaakseen sen mahdollisen rikkomisen seuraamukset riippumatta siitä, onko toimenpiteen ennalta arvioitu olevan tukea SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Jos tuomioistuimet ovat epävarmoja siitä, vallitsevatko kyseisessä yksittäistapauksessa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen edellytykset, jotka koskevat toimenpiteen luokittelua tueksi, ne voivat esittää SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetun pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen. ( 67 )

43.

Muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista edeltävänä aikana SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen mukaisen toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan kiellon sovellettavuus liittyy sen sijaan siihen, onko kyse objektiivisesti tarkasteltuna valtiontuesta (ks. edellä 25 kohta). Mahdollinen kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanon aloittamisen ja tutkintamenettelyn aloittamisen välisenä aikana maksettujen osuuksien takaisinperintää koskeva määräys edellyttää näin ollen sen toteamista, että kyseinen toimenpide on tosiasiallisesti tukea.

44.

Myös toimenpiteen luonnetta selvittäessään kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon komission päätös aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu menettely, koska vaikka tällainen päätös onkin tehty alustavan tarkastelun perusteella, siihen sisältyy kuitenkin komission kannanotto siitä, onko toimenpide ensi arviolta tukea. Tällainen kannanotto on katsottava vähintään riittäväksi välitoimiin ryhtymistä koskevan edellytyksen fumus boni juris täyttymisen kannalta. Vaikka kyseinen tuomioistuin näin ollen komission alustavan toteamuksen vastaisesti katsoisi, ettei kyseinen toimenpide ole tukea, se ei voi hylätä toimenpiteen täytäntöönpanon aloittamisen ja muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen välisenä aikana maksettujen osuuksien takaisinperintää koskevaa vaatimusta esittämättä ensin unionin tuomioistuimelle aloittamispäätöksen pätevyyttä koskevaa ennakkoratkaisukysymystä SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen sijaan se voi – edellyttäen, että tämä on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista – päättää olla ryhtymättä lopulliseen takaisinperintään, ennen kuin komissio on tehnyt asiassa lopullisen päätöksen, ja antaa sillä välin väliaikaista takaisinperintää koskevan määräyksen, jonka mukaan maksettavat summat talletetaan sulkutilille, kunnes riita on ratkaistu. ( 68 )

45.

Joka tapauksessa voi olla tarkoituksenmukaista, että jos kansallinen tuomioistuin on epävarma toimenpiteen luonteesta, se voi tiedonannon 3 jaksossa tarkoitetulla tavalla kuulla komissiota sekä saadakseen tietoa vireillä olevan menettelyn etenemisestä että pyytääkseen selvennystä myös mahdollisten sellaisten tiedossaan olevien seikkojen perusteella, jotka eivät olleet komission tiedossa menettelyn aloittamista koskevan päätöksen tekohetkellä. Komissio ei puolestaan voi vetäytyä tällaisesta lausuntopyynnöstä viittaamalla pelkästään kyseisen päätöksen sisältöön.

46.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu vaatimus kaikkien maksujen keskeyttämisestä ja sellaisen, valtion toimenpiteeksi katsottavan, SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitetun toimenpiteen täytäntöön panemiseksi jo suoritettujen maksujen takaisin perimisestä, jonka osalta komissio on tehnyt SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen, on velvollinen ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että kansalliset viranomaiset noudattavat SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen ja edellä mainittuun päätökseen sisältyvän tilapäisen tueksi katsomisen yhteisvaikutuksesta johtuvaa velvollisuutta pidättäytyä toimenpiteistä, ja poistaakseen kyseisen velvollisuuden mahdollisen rikkomisen seuraukset. Tällaisia toimia ovat muun muassa kyseisen toimenpiteen toteuttamisen keskeyttäminen ja jo maksettujen summien takaisinperintä.

Jos kyseinen tuomioistuin on eri mieltä komission muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksessä esittämästä toimenpiteen luokittelusta, se voi paitsi esittää unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetun pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen myös päättää, jos se on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista, olla ryhtymättä lopulliseen takaisinperintään, ennen kuin komissio on tehnyt asiassa lopullisen päätöksen, ja antaa sillä välin väliaikaista takaisinperintää koskevan määräyksen, jonka mukaan kyseiset summat talletetaan sulkutilille, kunnes riita on ratkaistu.

47.

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että Oberlandesgericht Koblenz on eri mieltä komission muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä omaksumasta valikoivuuden edellytyksen tulkinnasta sekä päätelmästä, jonka komissio on tarkasteltavana olevien toimenpiteiden valikoivuudesta tehnyt. Tällaisessa tilanteessa ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen olisi pitänyt esittää kyseisen päätöksen pätevyydestä SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitettu kysymys. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ettei sen tarkoituksena ollut toisella ja kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään esittää tällaista kysymystä, vaan pikemminkin kyseisen säännöksen a alakohdassa tarkoitettu tulkintaa koskeva kysymys, jonka edellytyksenä sitä paitsi on, että unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen kieltävästi. Kyseisen kysymyksen yhteydessä esittämieni näkökohtien perusteella ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin jättää vastaamatta toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen.

48.

Seuraavassa esittämieni lyhyiden huomautusten tarkoituksena on siis tarjota lähtökohtia siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin on eri mieltä edellä esittämästäni ratkaisuehdotuksesta ja päättää vastata ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen kieltävästi.

49.

Toisella ennakkoratkaisukysymyksellään kansallinen tuomioistuin tiedustelee unionin tuomioistuimelta, onko FFH:n vuonna 2001 ja 2006 vahvistamia maksutaulukoita pidettävä valikoivina toimenpiteinä pelkästään sen vuoksi, että niitä sovelletaan yksinomaan F-H:n lentokenttää käyttäviin lentoyhtiöihin. Kolmannella kysymyksellään kyseinen tuomioistuin tiedustelee, voidaanko siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi, valikoivuus johtaa erityisistä tarkasteltavalle tapaukselle ominaisista seikoista. Toisin kuin FFH huomautuksissaan väittää, nämä kysymykset voidaan tutkia. ( 69 )

50.

Toiseen ennakkoratkaisukysymykseen, jota on tarkasteltava yhdessä kolmannen kysymyksen ensimmäisen osan kanssa, on mielestäni vastattava myöntävästi. Kansallisen tuomioistuimen, FFH:n ja RA:n esittämä näkemys johtaisi käytännössä siihen, että lähtökohtaisesti kiellettäisiin mahdollisuus katsoa valtiontueksi ehdot, joilla julkinen yritys tarjoaa palveluitaan, jos kyseisiä ehtoja sovelletaan erotuksetta kaikkiin sen sopimuskumppaneihin. Tällaisesta näkemyksestä seuraisi, että perustamissopimuksen tavoitteena olleen valtiontukien valvontajärjestelmän ulkopuolelle suljettaisiin jo ennalta sellaiset julkisista varoista rahoitetut kilpailua rajoittavat tuet, jotka myönnetään julkisen yrityksen välityksellä tietyille taloudellisille toimijoille, joita erottaa se, että niillä on kyseisen yrityksen kanssa kaupallisia suhteita. ( 70 ) Kuten komissio mielestäni aivan oikein on todennut, tällainen pois sulkeminen ei näytä vastaavan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jonka mukaan valikoivia voivat olla myös sellaiset toimenpiteet, jotka koskevat erotuksetta kokonaisen talouden alan kaikkia toimijoita, ( 71 ) eikä niitä monia aiempia tapauksia, joissa valikoiviksi on katsottu edut, jotka perustuvat julkisten (tai yksityisten) yritysten kaikille tiettyä toimintaa harjoittaville toimijoille samoilla hinnoilla tai ehdoilla tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin. ( 72 )

51.

Nyt tarkasteltavassa tapauksessa kyseisten maksutaulukoiden soveltamisesta koituvat oletetut edut hyödyttävät yksinomaan niitä lentoyhtiöitä, jotka ryhtyvät kaupallisiin suhteisiin FFH:n kanssa, toisin sanoen vain asianomaiseen talouden alaan rajoittuvaa toimijoiden piiriä. Se FFH:n korostama seikka, että halutessaan kaikki lentoyhtiöt voivat käyttää F-H:n lentokenttää, jonka kapasiteetti mukautuisi helposti mahdolliseen kysynnän kasvuun, ja hyötyä näin sen käyttämistä hinnoista, ei mielestäni ole erityisen merkityksellinen. Se, että mahdollisuus hyötyä tietystä järjestelystä johtuvista eduista riippuu yksittäisen toimijan – tässä tapauksessa lentoyhtiön, joka päättää käyttää F-H:n lentokenttää – päätöksestä, ei nimittäin riitä sulkemaan pois kyseisten etujen valikoivuutta. ( 73 ) Nyt tarkasteltavassa tapauksessa FFH:n käyttämät hinnoitteluehdot on sitä paitsi FFH:n valitseman nimenomaisen liiketoimintastrategian mukaisesti mukautettu tietyntyyppisille käyttäjille eli halpalentoyhtiöille, kun taas perinteisten lentoyhtiöiden kannalta ne eivät ole erityisen houkuttelevia tai niin houkuttelevia. Viimeksi mainittujen osalta valinnanvapaus on siis tosiasiassa rajoitettua, etenkin kun – kuten sekä ennakkoratkaisupyynnöstä että muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä käy ilmi – kyseiset maksutaulukot vastaavat FFH:n ja RA:n välisten sopimusten sisältöä, eli ne on laadittu kyseisen yhtiön tarpeiden mukaisiksi.

52.

Lopuksi olen samaa mieltä komission kanssa siitä, ettei valikoivuuden tarkastelu nyt käsillä olevan kaltaisessa tapauksessa edellytä unionin tuomioistuimen eräitä kansallisia verojärjestelmiä varten kehittämän sellaisen kaksivaiheisen tarkastelumenetelmän käyttöä, jonka perusteella toimenpiteen valikoivuuden arvioimiseksi on ensin tietyn oikeudellisen järjestelmän osalta selvitettävä, suositaanko kyseisellä toimenpiteellä jotakin yritystä verrattuna muihin yrityksiin, jotka ovat samankaltaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, ( 74 ) ja sen jälkeen, onko mahdollinen yritysten välinen erottelu kyseisen järjestelmän luonteen ja rakenteen vuoksi perusteltua.

53.

Jos unionin tuomioistuin kuitenkin katsoo aiheelliseksi soveltaa kyseistä menetelmää nyt tarkasteltavaan tapaukseen, huomautan ensinnäkin, että jos ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ja FFH:n tavoin katsotaan, että ainoastaan ne lentoyhtiöt, jotka haluavat muodostaa liikesuhteeseen F-H:n lentokentän kanssa, ovat kyseisten maksutaulukoiden osalta keskenään samankaltaisessa tosiasiallisessa tai oikeudellisessa tilanteessa, päädytään kehäpäätelmän kautta katsomaan, että ainoastaan ne oikeussubjektit, jotka täyttävät tietyn toimenpiteen soveltamisesta johtuvien etujen saamiseksi säädetyt edellytykset tai ehdot, ovat merkityksellisiä toimenpiteen valikoivuutta tarkasteltaessa. ( 75 )

54.

Jos välttämättä halutaan yksilöidä toimijajoukko, joka on maksutaulukoiden osalta keskenään samankaltaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, se koostuu mielestäni (ainakin) kaikista lentoyhtiöistä, jotka saattaisivat käyttää Frankfurt-Hahnin lentokenttää ja edellä mainittuihin maksutaulukoihin sisältyviä palveluja. ( 76 ) Näistä yrityksistä ainoastaan ne, jotka tosiasiassa käyttävät lentokenttää, hyötyvät kyseisten maksutaulukoiden soveltamiseen perustuvista eduista, ja kyseisistä yrityksistä oikeudenkäyntiasiakirjojen perusteella ainoastaan RA hyötyy FFH:n kanssa käytyjen kahdenvälisten ennakkoneuvottelujen kohteena olleista maksuista ja muista ehdoista. ( 77 )

55.

Jos unionin tuomioistuin päättää vastata toiseen ennakkoratkaisukysymykseen edellisissä kohdissa esittämieni näkemysten vastaisesti kieltävästi, katson, että kansallisen tuomioistuimen kolmannessa kysymyksessään (b ja c kohta) mainitsemien ja edellä toistettujen seikkojen, toisin sanoen sen, että FFH on omaksunut halpalentoyhtiöiden kanssa tehtävään yhteistyöhön perustuvan liiketoimintamallin ja tällaisten yritysten tarpeisiin mukautetut käyttöehdot, sekä sen tosiseikan, että suurin osa lentokentän matkustajaliikenteestä muodostuu yhden ainoan yhtiön liikenteestä, perusteella on myös kokonaisarvioinnissa joka tapauksessa päädyttävä siihen, että riidanalaiset maksutaulukot ovat luonteeltaan valikoivia.

56.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Oberlandesgericht Koblenzin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Kansallinen tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu vaatimus kaikkien maksujen keskeyttämisestä ja sellaisen, valtion toimenpiteeksi katsottavan, SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä tarkoitetun toimenpiteen täytäntöön panemiseksi jo suoritettujen maksujen takaisin perimisestä, jonka osalta komissio on tehnyt SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista koskevan päätöksen, on velvollinen ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin varmistaakseen, että kansalliset viranomaiset noudattavat SEUT 108 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen ja edellä mainittuun päätökseen sisältyvän tilapäisen tueksi katsomisen yhteisvaikutuksesta johtuvaa velvollisuutta pidättäytyä toimenpiteistä, ja poistaakseen kyseisen velvollisuuden mahdollisen rikkomisen seuraukset. Tällaisia toimia ovat muun muassa kyseisen toimenpiteen toteuttamisen keskeyttäminen ja jo maksettujen summien takaisinperintä.

Jos kyseinen tuomioistuin on eri mieltä komission muodollisen tutkintamenettelyn aloittamispäätöksessä esittämästä toimenpiteen luokittelusta, se voi paitsi esittää unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitetun pätevyyttä koskevan ennakkoratkaisukysymyksen myös päättää, jos se on kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista, olla ryhtymättä lopulliseen takaisinperintään, ennen kuin komissio on tehnyt asiassa lopullisen päätöksen, ja antaa sillä välin väliaikaista takaisinperintää koskevan määräyksen, jonka mukaan kyseiset summat talletetaan sulkutilille, kunnes riita on ratkaistu.

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen annettu vastaus, toiseen ja kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.