1

Euroopan komissio vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-19/07, Systran ja Systran Luxembourg vastaan komissio, 16.12.2010 antaman tuomion (Kok., s. II-6083; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin on velvoittanut komission maksamaan Systran SA:lle (jäljempänä Systran) 12001000 euroa kiinteämääräisenä korvauksena vahingosta, joka aiheutui Systranin tekijänoikeuksien ja tietotaidon loukkaamisesta komission julkaiseman, sen konekäännösjärjestelmän kielelliseen ylläpitoon ja vahvistamiseen liittyvän tarjouspyynnön seurauksena.

2

Systran-konekäännösjärjestelmän (SYStem TRANslation) alkuperäinen versio Systran Mainframe kehitettiin vuonna 1968, ja sitä pitivät kaupan World Translation Center Inc. (jäljempänä WTC) ja sen tytäryhtiöt (jäljempänä yhdessä WTC-konserni).

3

WTC:n kanssa vuonna 1977 tekemänsä sopimuksen perusteella komissio alkoi aluksi käyttää mainitun järjestelmän EC-Systran Mainframe -versiota käännöspalvelujaan varten. Komissio teki lisäksi vuosien 1976 ja 1987 välillä WTC-konsernin yhtiöiden kanssa useita sopimuksia, jotka koskivat yhtäältä Systran-konekäännösjärjestelmän parantamista ja toisaalta uusien kieliparien – yhteensä yhdeksän uuden kieliparin – kehittämistä.

4

Syyskuun 1985 jälkeen tehtiin sarja sopimuksia, joilla Gachot SA (jäljempänä Gachot) hankki omistukseensa WTC-konsernin yhtiöt, jotka omistivat Systran-teknologian ja Systran-konekäännösjärjestelmän Systran Mainframe -version, ja hankinnan myötä kyseisen konsernin nimeksi tuli Systran-konserni.

5

Systran-konserni ja komissio allekirjoittivat 4.8.1987 sopimuksen Systran-konekäännösjärjestelmän yhteisestä kehittämisestä ja parantamisesta Euroopan yhteisön nykyisten ja tulevien virallisten kielten osalta sekä sen käyttöönotosta (jäljempänä yhteistyösopimus). Yhteistyösopimuksen 11 ja 12 artiklan mukaan sopimukseen sovellettiin Belgian lakia ja kaikki sopijapuolten väliset erimielisyydet sopimuksen tulkinnasta, täytäntöönpanosta tai täyttämättä jättämisestä ratkaistiin välimiesmenettelyssä.

6

Lisäksi komissio teki myöhemmin vuosina 1988 ja 1989 neljä sopimusta Gachot’n, jota sittemmin kutsuttiin nimellä Systran, kanssa saadakseen Systran-konekäännösjärjestelmää koskevan käyttölisenssin kieliparien saksa–englanti, saksa–ranska, englanti–kreikka, espanja–englanti ja espanja–ranska osalta.

7

Joulukuussa 1991 komissio irtisanoi yhteistyösopimuksen sillä perusteella, ettei Systran ollut täyttänyt sopimusvelvoitteitaan. Yhteistyösopimuksen irtisanomisen hetkellä Systran-konekäännösjärjestelmän EC-Systran Mainframe -versio käsitti 16 kieliversiota.

8

Tämän jälkeen Systran-konserni kehitti ja saattoi markkinoille Systran-konekäännösjärjestelmän uuden version eli Systran Unixin, jota voitiin käyttää Unix- ja Windows-käyttöjärjestelmissä, kun taas komissio kehitti osittain yhdessä ulkopuolisen sopimuskumppanin kanssa mainitun järjestelmän EC-Systran Mainframe -version, joka toimi Mainframe-käyttöjärjestelmässä, joka ei ollut yhteensopiva Unix- ja Windows-käyttöjärjestelmien kanssa.

9

Systran Luxembourg SA:n (jäljempänä Systran Luxembourg) ja komission välillä tehtiin myöhemmin neljä sopimusta, joiden tavoitteena oli saada Systran-konekäännösjärjestelmän EC-Systran Mainframe -versio toimimaan Unix- ja Windows-ympäristöissä ja jotka johtivat EC-Systran Unix -konekäännösjärjestelmän kehittämiseen (jäljempänä migraatiosopimukset).

10

Ensimmäisen migraatiosopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä joulukuussa 1997 Systran antoi komissiolle yhtäältä luvan käyttää tavaramerkkiä Systran järjestelmällisesti kaikista alkuperäiseen Systran-konekäännösjärjestelmään pohjautuvista konekäännösjärjestelmistä siten, että lupa myönnettiin yksinomaan kyseisen järjestelmän jakamista tai käyttöönantoa varten, ja toisaalta luvan käyttää Systran-tuotteita komission sisäisiin tarkoituksiin Unix- ja/tai Windows-ympäristöissä.

11

Ensimmäisen migraatiosopimuksen 13 artiklassa määrättiin, että ”komissiolle ilmoitetaan välittömästi kaikista [Systran Luxembourgin] tämän sopimuksen toteuttamisen yhteydessä saamista tuloksista tai patenteista; tämä tulos tai patentti kuuluu Euroopan yhteisöille, joka voi käyttää sitä vapaasti, lukuun ottamatta tapauksia, joissa teollis- ja tekijänoikeudet ovat jo olemassa”, ja että ”komission konekäännösjärjestelmä, mukaan luettuina sen osat, joita on voitu muuttaa sopimuksen täytäntöönpanon yhteydessä, pysyy komission omistuksessa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa teollis- ja tekijänoikeudet ovat jo olemassa”.

12

Ensimmäisen migraatiosopimuksen 15 ja 16 artiklan mukaan sopimukseen sovellettiin Luxemburgin lakia, ja sopimusta koskevissa osapuolten välisissä riita-asioissa toimivaltaisia tuomioistuimia olivat Luxemburgin tuomioistuimet.

13

Neljännen migraatiosopimuksen ensimmäisessä täydennyksessä sopimuksen päättymisajankohdaksi vahvistettiin 15.3.2002, ja siinä täsmennettiin muun muassa, että Systran Luxembourg olisi kyseisenä ajankohtana velvollinen toimittamaan ajantasaistetut todisteet kaikista tekijän- ja teollisoikeuksista, joihin Systran-konserni vetoaa ja jotka liittyvät Systran-konekäännösjärjestelmään. Komission mukaan Systran Luxembourg ei toimittanut sille näitä tietoja.

14

Komissio julkaisi 4.10.2003 tarjouspyynnön komission EC-Systran Unix -konekäännösjärjestelmän ylläpidosta ja kielellisestä vahvistamisesta. Tarjouspyynnön myötä tehtiin sopimus Gosselies SA:n (jäljempänä Gosselies) kanssa kahdesta tarjouskilpailun kohteena olleesta kymmenestä erästä.

15

Systranin ilmoitettua 31.10.2003 päivätyllä kirjeellä komissiolle, että tämän suunnittelemat työt voivat loukata sen teollis- ja tekijänoikeuksia, komissio vastasi, ettei Systran-konserni ollut toimittanut todisteita teollis- ja tekijänoikeuksista, joihin Systran vetosi Systran-konekäännösohjelmiston osalta, ja että komissio näin ollen katsoi, ettei Systranilla ollut oikeutta vastustaa tarjouskilpailun voittaneen yhtiön toteuttamia töitä.

16

Systran ja Systran Luxembourg nostivat unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.1.2007 jättämällään kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin korvaamaan vahinko, jonka väitettiin aiheutuneen lainvastaisuuksista, jotka olivat tapahtuneet komission julkaiseman, sen konekäännösjärjestelmän ylläpitoon ja kielelliseen vahvistamiseen liittyvän tarjouspyynnön seurauksena.

17

Mainitut yhtiöt vaativat erityisesti, että unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin määrää komission lopettamaan välittömästi oikeuksien loukkaamisen ja taitotiedon paljastamisen, toiseksi määrää tietyt komission ja Gosselies'n hallussa olevat tietovälineet takavarikoitaviksi tai tuhottaviksi, kolmanneksi velvoittaa komission maksamaan Systran Luxembourgille vähintään 1170328 euroa ja Systranille 48804000 euroa (summaa täsmennetään myöhemmin), neljänneksi määrää julkaisemaan annettavan ratkaisun komission kustannuksella kyseistä alaa koskevissa sanoma- ja aikakauslehdissä ja alan internetsivustoilla ja viidenneksi velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

18

Ennen asiakysymysten tarkastelemista unionin yleinen tuomioistuin tutki aluksi komission esittämät perusteet sille, että kanne olisi jätettävä tutkimatta.

19

Ensimmäisestä perusteesta, jonka mukaan vaatimus komission velvoittamisesta korvaamaan Systranin ja Systran Luxembourgin väittämä vahinko on jätettävä tutkimatta kyseisen vaatimuksen sopimusoikeudellisen luonteen vuoksi, unionin yleinen tuomioistuin muistutti valituksenalaisen tuomion 57–64 kohdassa periaatteista, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa sopimussuhteeseen perustuvan vastuun ja sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun alalla.

20

Täsmennettyään tämän unionin yleinen tuomioistuin totesi Systranin ja Systran Luxembourgin esittämän vahingonkorvausvaatimuksen tutkimisen yhteydessä valituksenalaisen tuomion 68–77 kohdassa, että kyseiset yhtiöt olivat esittäneet riittävästi seikkoja, joiden perusteella voitiin todeta, että Systran-konserni voi vedota Systran-konekäännösjärjestelmän Systran Unix -versiota koskeviin tekijänoikeuksiin, ja ettei komissio ollut onnistunut kyseenalaistamaan unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa kiistäessään tekijänoikeudet, joihin Systran-konserni kyseisen version osalta vetosi.

21

Taitotiedosta unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 78–81 kohdassa yhtäältä, että liikesalaisuus kattaa taitotietoon liittyvät tekniset tiedot, joiden välittäminen yleisölle tai myös pelkälle kolmannelle osapuolelle voi vakavasti loukata tiedot antaneen osapuolen etuja, ja toisaalta, että teknisiä tietoja, jotka kuuluvat yrityksen liikesalaisuuden piiriin ja jotka on annettu komissiolle tiettyä tarkoitusta varten, ei voida paljastaa kolmannelle osapuolelle muuta tarkoitusta varten ilman kyseisen yrityksen lupaa.

22

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten valituksenalaisen tuomion 82 kohdassa Systranin ja Systran Luxembourgin väittäneen oikeudellisesti riittävällä tavalla, jotta unionin yleisen tuomioistuimen voitiin katsoa olevan toimivaltainen EY 235 artiklan nojalla, että komissio on jättänyt noudattamatta tekijänoikeuksiin ja taitotietoon liittyviä sopimussuhteen ulkopuolisia velvoitteita, jotka koskevat Systran-konekäännösjärjestelmän Systran Unix -versiota.

23

Tämän jälkeen unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 84–102 kohdassa, kävikö asiakirja-aineistosta ilmi, että WTC-konsernin ja Systran-konsernin (jäljempänä WTC/Systran-konserni) ja komission välillä tehdyissä useissa sopimuksissa olisi annettu kyseiselle toimielimelle sopimukseen perustuva lupa Systran-konsernille kuuluvien tekijänoikeuksien ja taitotiedon nojalla mahdollisesti suojattujen tietojen paljastamiseen kolmannelle osapuolelle eli tässä tapauksessa Gosselies’lle ilman Systranin ja Systran Luxembourgin suostumusta.

24

Kaikki nämä seikat huomioon ottaen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisen tuomion 104 kohdassa ensimmäisen komission esittämän oikeudenkäyntiväitteen.

25

Valituksenalaisen tuomion 107–110 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi perusteettomana toisen oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan kannekirjelmä oli epäselvä.

26

Valituksenalaisen tuomion 113–117 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi myös kolmannen oikeudenkäyntiväitteen, jonka mukaan unionin yleisellä tuomioistuimella ei ollut toimivaltaa lausua oikeuksien loukkaamisesta vahingonkorvausvaatimuksen yhteydessä, koska se katsoi, että kyseisessä asiassa tekijänoikeuden loukkaamisen käsitteeseen vedottiin yhdessä taitotiedon luottamuksellisuuden suojan käsitteen kanssa, ja ainoana tarkoituksena oli todeta komission toiminta lainvastaiseksi sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevan kanteen yhteydessä.

27

Valituksenalaisen tuomion 118–124 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi lopuksi muita Systranin ja Systran Luxembourgin esittämiä vaatimuksia kuin vahingonkorvausvaatimuksia koskevat oikeudenkäyntiväitteet.

28

Vahingonkorvausvaatimuksen aineellisen tarkastelun yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin arvioi ensin valituksenalaisen tuomion 137–147 kohdassa, että Systran-konekäännösjärjestelmän Systran Unix- ja EC-Systran Unix -versioiden välillä oli huomattavaa samankaltaisuutta, ja totesi, että Systran ja Systran Luxembourg voivat näin ollen vedota Systran-konsernin hallussa oleviin oikeuksiin, jotka koskevat kyseisen järjestelmän Systran Unix -versiota, vastustaakseen sitä, että kolmannelle osapuolelle paljastetaan ilman niiden suostumusta mainitun järjestelmän johdettu versio EC-Systran Unix. Valituksenalaisen tuomion 148–157 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tässä yhteydessä väitteiden yleisluonteisuuden ja teknisen näytön puuttumisen vuoksi komission väitteet, joilla tämä pyrki kiistämään Systranin ja Systran Luxembourgin oikeudet sillä perusteella, että EC-Systran Unix -versio on vain tulosta Systran-konekäännösjärjestelmän EC-Systran Mainframe -version siirtämisestä toiseen tietokoneympäristöön.

29

Muistutettuaan valituksenalaisen tuomion 158 kohdassa komission moititun toiminnan sisällöstä unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli sitten kyseisen tuomion 200–261 kohdassa kokonaisvaltaisesti tämän toiminnan lainvastaisuutta.

30

Tämän tarkastelun yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin ensinnäkin totesi valituksenalaisen tuomion 201 ja 204–215 kohdassa, että Systran ja Systran Luxembourg voivat vedota oikeuteen vastustaa töitä, jotka komissio oli tilannut kolmannelta osapuolelta ja jotka liittyvät tiettyihin Systran-konekäännösjärjestelmän EC-Systran Unix -version ominaisuuksiin, erityisesti teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (EUVL L 157, s. 45) 5 artiklaan sisältyvän teollis- ja tekijänoikeusolettaman perusteella, jonka mukaan siihen, että teoksen tekijää voidaan pitää tekijänä, riittää, että hänen nimensä on ilmoitettu teoksessa. Mainitun tuomion 202 ja 216–222 kohdassa se katsoi, ettei komissio ollut osoittanut, että sillä olisi ollut Systran-konsernin kanssa vuodesta 1975 alkaen tehtyjen sopimusten nojalla luovutettujen oikeuksien ja tässä yhteydessä myönnetyn rahoituksen perusteella lupa sellaiseen käyttöön ja paljastamiseen, joihin se oli ryhtynyt riidanalaisen julkisen hankintamenettelyn ratkaisemisen myötä.

31

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli valituksenalaisen tuomion 228–260 kohdassa komission kolmannella osapuolella teettämien töiden luonnetta selvittääkseen, saattoivatko nämä johtaa sellaisten Systran-konekäännösjärjestelmän Systran Unix -versioon liittyvien tietojen tai tietoelementtien muuttamiseen tai siirtämiseen, jotka sisältyivät kyseisen järjestelmän EC-Systran Unix -versioon.

32

Valituksenalaisen tuomion 261 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin siten katsoi, että komissio oli toiminut lainvastaisesti alalla sovellettavien jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden näkökulmasta. Unionin yleisen tuomioistuimen mukaan tämä lainvastainen toimi muodosti Systran-konsernille kuuluvien Systran-konekäännösjärjestelmän Systran Unix -versiota koskevien tekijänoikeuksien ja taitotiedon riittävän ilmeisen loukkaamisen, josta yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa.

33

Tämän todettuaan unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 262–325 kohdassa Systranille ja Systran Luxembourgille aiheutunutta vahinkoa ja sen syy-yhteyttä komission tekemään lainvastaisuuteen.

34

Tarkastelunsa päätteeksi unionin yleinen tuomioistuin totesi mainitun tuomion 326 kohdassa, että Systranille oli maksettava 12001000 euron kiinteämääräinen korvaus sille komission toiminnasta aiheutuneesta vahingosta.

35

Valituksenalaisen tuomion 329–332 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin vielä hylkäsi muita toimenpiteitä kuin vahingonkorvauksen myöntämistä koskevat Systranin ja Systran Luxembourgin vaatimukset.

36

Valituksessaan komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

37

Systran ja Systran Luxembourg vaativat, että unionin tuomioistuin

Suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskeva vaatimus

38

Suullinen käsittely päätettiin 15.11.2012 julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen esittämisen jälkeen.

39

Systran ja Systran Luxembourg vaativat 14.12.2012 päivätyllä kirjeellä unionin tuomioistuinta aloittamaan uudelleen asian suullisen käsittelyn.

40

Tämän vaatimuksen tueksi ne väittivät, että julkisasiamiehen 15.11.2012 esittämään ratkaisuehdotukseen sisältyy uusia väitteitä, joista asianosaisilla ei ole ollut tilaisuutta lausua.

41

Tästä on todettava, että unionin tuomioistuin voi työjärjestyksensä 83 artiklan perusteella milloin tahansa määrätä asian käsittelyn suullisen vaiheen aloitettavaksi uudelleen erityisesti, jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei sillä ole riittävästi tietoa asiasta tai että asia olisi ratkaistava sellaisen argumentin perusteella, josta asianosaisilla tai Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 23 artiklassa tarkoitetuilla osapuolilla ei ole ollut tilaisuutta lausua (ks. asia C-116/11, Bank Handlowy ja Adamiak, tuomio 22.11.2012, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Nyt käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin katsoo julkisasiamiestä kuultuaan, että sen tiedossa ovat kaikki ne seikat, jotka se tarvitsee vastatakseen esitettyihin kysymyksiin, ja että asianosaiset ovat lausuneet näistä seikoista.

43

Näin ollen suullisen käsittelyn uudelleen aloittamista koskeva Systranin ja Systran Luxembourgin vaatimus on hylättävä.

44

Komissio esittää valituksensa tueksi kahdeksan valitusperustetta.

45

Ensimmäinen valitusperuste koskee oikeudellista virhettä, jonka unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt katsoessaan, ettei kyseessä oleva oikeusriita ole sopimusoikeudellinen. Toinen valitusperuste koskee puolustautumisoikeuksien loukkaamista ja todistelua koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä. Kolmannella valitusperusteellaan komissio vetoaa siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut väärin tekijänoikeutta koskevia sääntöjä siltä osin kuin kysymys on sen osoittamisesta, onko Systran näiden oikeuksien haltija. Neljännessä ja viidennessä valitusperusteessaan komissio väittää unionin yleisen tuomioistuimen tehneen ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan sen toiminnan lainvastaisuutta tai tuottamuksellisuutta ja sen väitetyn lainvastaisen toimen riittävän ilmeistä luonnetta. Kuudennessa valitusperusteessaan komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut väärin tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta 14.5.1991 annetun neuvoston direktiivin 91/250/ETY (EYVL L 122, s. 42) 5 artiklassa säädettyä poikkeusta ja että se on perustellut valituksenalaisen tuomion puutteellisesti kyseisen direktiivin 6 artiklassa säädetyn poikkeuksen osalta. Seitsemäs valitusperuste koskee oikeudellista virhettä väitetyn lainvastaisen toimen ja väitetyn vahingon välisen riittävän suoran syy-yhteyden arvioinnissa. Kahdeksannen valitusperusteen mukaan vahingonkorvauksen vahvistamisessa 12001000 euroksi on tehty oikeudellinen virhe.

46

Komissio väittää ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti asiassa C-214/08 P, Guigard vastaan komissio, 20.5.2009 annettua tuomiota, jonka 43 kohdassa täsmennetään, että pelkkä vetoaminen oikeussääntöihin, jotka eivät perustu kyseiseen sopimukseen vaan joita sopijapuolten on yleisesti noudatettava, ei voi muuttaa oikeusriidan sopimusluonnetta ja aiheuttaa sitä, ettei toimivaltainen tuomioistuin näin ollen olisi enää toimivaltainen käsittelemään oikeusriitaa. Jos asia olisi toisin, oikeusriidan luonne ja näin ollen toimivaltainen tuomioistuin voisivat vaihdella sen mukaan, mihin sääntöihin asianosaiset vetoavat, mikä olisi vastoin tuomioistuinten asiallista toimivaltaa koskevia säännöksiä.

47

Tästä näkökulmasta unionin yleisen tuomioistuimen olisi komission mukaan pitänyt asiakirja-aineiston merkityksellisten seikkojen perusteella tutkia, perustuiko Systranin ja Systran Luxembourgin esittämä vahingonkorvausvaatimus objektiivisesti ja yleisesti sopimusperusteisiin vai sopimussuhteen ulkopuolisiin velvoitteisiin, voidakseen määritellä oikeusriidan mahdollisen sopimusoikeudellisen perustan. Väitteen luonne ei nimittäin ole ratkaiseva seikka unionin tuomioistuinten toimivaltaa tässä suhteessa määriteltäessä. Tästä seuraa, että lisenssi- tai luovutussopimukseen perustuvaa tekijänoikeutta koskeva riita on luonteeltaan sopimusoikeudellinen, koska tällaisen riidan ratkaisu riippuu väistämättä kyseisen oikeuden luovuttamista tai sen käyttöoikeutta koskevien asianosaisten sopimien ehtojen tulkinnasta.

48

Jos Systranin väite toiminnasta, joka sen mukaan ei ollut sopimuslausekkeiden perusteella sallittua, riittäisi muuttamaan sen ja komission välisen riidan sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun piiriin kuuluvaksi oikeudenkäyntiasiaksi, EY 235 artiklan soveltamisalaa laajennettaisiin komission mukaan perusteetta EY 238 artiklan kustannuksella.

49

Toiseksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on esittänyt virheellisiä oikeudellisia arviointeja tulkitessaan oikeuksia, jotka perustuvat useisiin ensimmäisessä oikeusasteessa vedottuihin sopimusasiakirjoihin ja kirjeisiin, erityisesti komission ja WTC:n välillä 22.12.1975 tehtyyn sopimukseen, WTC-konsernin yhtiöiden kanssa vuosien 1976 ja 1987 välisenä aikana tehtyihin sopimuksiin, joihin kuuluu erityisesti Gachot’n kanssa 18.1.1985 tehty teknistä yhteistyötä koskeva sopimus, yhteistyösopimukseen, Gachot’n kanssa vuosina 1988 ja 1989 tehtyihin lisenssisopimuksiin ja migraatiosopimuksiin.

50

Vaikka unionin yleinen tuomioistuin on tunnustanut komission sopimukseen perustuvat erityisoikeudet, erityisesti ”käyttöoikeudet”, Systran-konekäännösjärjestelmän EC-Systran Unix -versioon, komission mukaan se ei näet ole arvioinut tarkoituksenmukaisella tavalla näiden oikeuksien sisältöä ja tarkkaa luonnetta.

51

Näin toimimalla unionin yleinen tuomioistuin on komission mukaan tulkinnut virheellisesti tai jopa vääristänyt edellä mainittujen sopimusten selvää sanamuotoa, minkä vuoksi se on tehnyt oikeusriidan luonnetta koskevan arviointivirheen.

52

Kolmanneksi ja viimeiseksi komissio vetoaa sopimusten tulkintasääntöjen rikkomiseen, sillä unionin yleinen tuomioistuin ei voi tulkita migraatiosopimuksia eikä varsinkaan ensimmäisen migraatiosopimuksen 13 artiklaa siten, että niissä ei anneta komissiolle lainkaan oikeuksia. Tässä yhteydessä komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on niin ikään tehnyt virheen katsoessaan, että koska Systran ei ollut allekirjoittanut migraatiosopimuksia, näihin sopimuksiin ei voitu vedota sitä vastaan sen periaatteen nojalla, että sopimukset sitovat ainoastaan sopimuspuolia.

53

Systran ja Systran Luxembourg puolestaan katsovat, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä edellä mainitussa asiassa Guigard vastaan komissio annettua tuomiota tulkitessaan. Se, että unionin yleinen tuomioistuin katsoi olevansa toimivaltainen, ei johtunut siitä, että se olisi tutkinut oikeusriitaa ainoastaan sellaisten oikeussääntöjen valossa, joihin mainitut yhtiöt olivat vedonneet, vaan se tarkasteli valituksenalaisen tuomion päätelmissä pääosin komission toimittamia sopimuksia. Kyseisen tuomion 62 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin muistutti erityisesti, että arvioidessaan toimivaltaisuuttaan se voi täysin vapaasti tarkastella sopimuksen sisältöä samalla tavoin kuin se tutkisi mitä tahansa asiakirjaa, johon asianosainen on vedonnut väitteidensä tueksi, selvittääkseen, voiko sopimuksen sisältö kyseenalaistaa unionin yleiselle tuomioistuimelle EY 235 artiklassa nimenomaisesti myönnetyn erityistoimivallan.

54

Tästä näkökulmasta unionin yleinen tuomioistuin on niiden mukaan valituksenalaisen tuomion 71–100 kohdassa todennut, että vedottuihin sopimuksiin ei sisälly mitään oikeuksien luovuttamista koskevaa lauseketta eikä määräyksiä, joissa komission sallittaisiin teettää tai toteuttaa itse Systranin tekijänoikeuksia loukkaavia töitä taikka paljastaa tietoja, jotka voivat olla tekijänoikeuksilla suojattuja.

55

Tästä seuraa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole niiden mukaan tehnyt mitään oikeudellista virhettä mainittuja sopimuksia tulkitessaan, koska niiden perusteella ei voida tehdä mitään päätelmiä tuomioistuimen toimivallasta nyt käsiteltävässä asiassa, ja että se on katsonut perustellusti valituksenalaisen tuomion 101–104 kohdassa, ettei kyseinen oikeusriita ole luonteeltaan sopimusoikeudellinen.

56

EY:n perustamissopimuksessa määrätään toimivallan jaosta unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välillä yhteisöä vastaan nostettujen kanteiden osalta, joissa vedotaan yhteisön vahingonkorvausvastuuseen (asia C-377/09, Hanssens-Ensch, tuomio 29.7.2010, Kok., s. I-7751, 16 kohta).

57

EY 240 artiklassa määrätään erityisesti, että kansalliset tuomioistuimet ovat toimivaltaisia ratkaisemaan asiat, joissa yhteisö on asianosainen, niitä asioita lukuun ottamatta, joiden osalta perussopimuksessa määrätään, että unionin tuomioistuin tai unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen (ks. yhdistetyt asiat C-80/99-C-82/99, Flemmer ym., tuomio 9.10.2001, Kok., s. I-7211, 39 kohta ja em. asia Guigard v. komissio, tuomion 39 kohta).

58

Missään muussa perussopimuksen määräyksessä kuin EY 238 artiklassa ei anneta unionin tuomioistuimelle tai unionin yleiselle tuomioistuimelle toimivaltaa ratkaista yhteisön sopimussuhteeseen perustuvaan vastuuseen liittyviä riita-asioita. Tässä artiklassa edellytetään kuitenkin, että yhteisön tekemään tai sen puolesta tehtyyn sopimukseen sisältyy välityslauseke (ks. em. yhdistetyt asiat Flemmer ym., tuomion 42 kohta ja em. asia Guigard v. komissio, tuomion 40 ja 41 kohta), joten siinä määrätään yleisesti sovellettavista oikeussäännöistä poikkeavasta toimivallasta, jota näin ollen on tulkittava suppeasti (ks. asia 426/85, komissio v. Zoubek, tuomio 18.12.1986, Kok., s. 4057, 11 kohta ja asia C-114/94, IDE v. komissio, tuomio 20.2.1997, Kok., s. I-803, 82 kohta).

59

Tämän johdosta – ja kun otetaan huomioon EY 240 artikla – sopimussuhteeseen perustuvaa yhteisön vastuuta koskevat oikeusriidat kuuluvat välityslausekkeen puuttuessa kansallisten tuomioistuinten toimivallan piiriin (asia Hanssens-Ensch, tuomion 19 kohta).

60

Sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta koskevat oikeusriidat kuuluvat sitä vastoin unionin tuomioistuinten toimivaltaan. EY 235 artiklan, luettuna yhdessä EY 225 artiklan 1 kohdan kanssa, nojalla unionin tuomioistuimella ja unionin yleisellä tuomioistuimella nimittäin on toimivalta ratkaista EY 288 artiklan toisessa kohdassa – joka koskee nimenomaan sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta – tarkoitetut vahingonkorvausta koskevat riidat. Tämä unionin tuomioistuinten toimivalta on yksinomainen (ks. vastaavasti asia C-282/90, Vreugdenhil v. komissio, tuomio 13.3.1992, Kok., s. I-1937, 14 kohta; asia C-275/00, First ja Franex, tuomio 26.11.2002, Kok., s. I-10943, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja em. asia Hanssens-Ensch, tuomion 19 kohta), ja kyseisten tuomioistuinten on tarkistettava, täyttyvätkö kaikki kumulatiiviset edellytykset eli toimielimen moititun toiminnan lainvastaisuus, tosiasiassa aiheutunut vahinko ja syy-yhteys toimielimen väitetyn toiminnan ja väitetyn vahingon välillä, ja yhteisö on sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa ainoastaan silloin, kun ne täyttyvät (ks. asia C-243/05 P, Agraz ym. v. komissio, tuomio 9.11.2006, Kok., s. I-10833, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

61

Edellä esitetyn johdosta sen määrittämiseksi, mikä on toimivaltainen tuomioistuin ratkaisemaan sellaisen erityisluonteisen kanteen, joka on nostettu yhteisöä vastaan tämän vahingonkorvausvastuun toteamiseksi, on tutkittava, onko tämän kanteen kohteena sopimussuhteeseen perustuva yhteisön vastuu vai sen sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu (em. asia Hanssens-Ensch, tuomion 20 kohta).

62

Tästä on syytä todeta, että EY 235 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun käsitettä, joka on luonteeltaan itsenäinen, on tulkittava siten, että otetaan huomioon sen päämäärä eli unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisen toimivallanjaon mahdollistaminen.

63

Silloin, kun unionin tuomioistuinten käsiteltävänä on vahingonkorvauskanne, niiden on aluksi ennen pääasian ratkaisemista selvitettävä se, ovatko ne toimivaltaisia, tarkastelemalla väitetyn vastuun luonnetta ja siten itse kyseessä olevan oikeusriidan luonnetta.

64

Mainitut tuomioistuimet eivät voi suorittaa tätä tarkastelua pelkästään sellaisten oikeussääntöjen perusteella, joihin asianosaiset ovat vedonneet.

65

Kuten komissio ensimmäisessä valitusperusteessaan esittää, niin kuin tämän tuomion 46 kohdassa mainittiin, unionin tuomioistuin on näet jo todennut tästä, että pelkkä vetoaminen oikeussääntöihin, jotka eivät perustu asiassa merkitykselliseen sopimukseen vaan joita sopijapuolten on noudatettava, ei voi muuttaa oikeusriidan sopimusluonnetta ja aiheuttaa sitä, ettei toimivaltainen tuomioistuin näin ollen olisi enää toimivaltainen käsittelemään oikeusriitaa. Jos asia olisi toisin, oikeusriidan luonne ja siten toimivaltainen tuomioistuin voisivat vaihdella sen mukaan, mihin sääntöihin asianosaiset vetoavat, mikä olisi vastoin tuomioistuinten asiallista toimivaltaa koskevia säännöksiä (em. asia Guigard, tuomion 43 kohta).

66

Unionin tuomioistuimilla on päinvastoin velvollisuus tutkia, perustuuko vahingonkorvausvaatimus, joka on niiden käsiteltävänä olevan vahingonkorvauskanteen kohteena, objektiivisesti ja yleisesti sopimusperusteisiin vai sopimussuhteen ulkopuolisiin oikeuksiin ja velvoitteisiin. Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 49 ja 50 kohdassa esittää, näiden tuomioistuinten on tässä yhteydessä asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen kuten sen oikeussäännön, jota väitetään rikotun, väitetyn vahingon luonteen, moititun menettelyn ja asianosaisten välisten oikeussuhteiden tarkastelun perusteella selvitettävä, onko asianosaisten välillä oikeusriidan kohteeseen liittyvää todellista sopimusoikeudellista asiayhteyttä, jonka perusteellinen tutkiminen on välttämätöntä mainitun kanteen ratkaisemiseksi.

67

Mikäli mainittujen seikkojen alustavasta tarkastelusta käy ilmi, että yhden tai useamman, asianosaisten välillä kyseisessä asiassa tehdyn sopimuksen sisällön tulkinta on tarpeen sen ratkaisemiseksi, ovatko kantajan vaatimukset oikeutettuja, mainittujen tuomioistuinten on lopetettava oikeusriidan tutkiminen siihen ja todettava, ettei niillä ole toimivaltaa ratkaista asiaa, jos kyseisiin sopimuksiin ei ole otettu välityslauseketta. Tällaisessa tapauksessa yhteisöä vastaan ajetun vahingonkorvauskanteen tutkiminen edellyttäisi sopimusperusteisten oikeuksien ja velvoitteiden arvioimista, mikä kuuluu EY 240 artiklan nojalla kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan.

68

Komission ensimmäistä valitusperustetta on arvioitava näiden periaatteiden valossa.

69

Nyt käsiteltävässä asiassa on syytä huomauttaa, että Systranin ja Systran Luxembourgin nostaman kanteen tutkittavaksi ottamista koskevan tarkastelun yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin totesi ensin perustellusti valituksenalaisen tuomion 60 kohdassa, että määrittääkseen toimivaltansa EY 235 artiklan nojalla sen on tutkittava asiakirja-aineiston merkityksellisten seikkojen perusteella, perustuuko Systranin ja Systran Luxembourgin esittämä vahingonkorvausvaatimus objektiivisesti ja yleisesti sopimusperusteisiin vai sopimussuhteen ulkopuolisiin velvoitteisiin, ja että tätä kautta voidaan määritellä oikeusriidan luonne.

70

Mainitussa 60 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin sitten kuitenkin katsoi, että nämä seikat voidaan päätellä erityisesti tarkastelemalla asianosaisten vaatimuksia, sen vahingon aiheuttanutta tekoa, jonka korvaamista vaaditaan, sekä oikeusriidan ratkaisemiseksi esiin otettujen sopimusmääräysten ja muiden kuin sopimukseen perustuvien määräysten sisältöä.

71

Tästä näkökulmasta unionin yleinen tuomioistuin siten katsoi valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa, että WTC/Systran-konsernin ja komission välillä vuosina 1975–2002 tehtyjen sopimusten sisällön tarkastelu kuuluu toimivaltaisuuden tutkimiseen, eikä se voi sinänsä johtaa oikeusriidan luonteen muuttumiseen niin, että siitä tulisi sopimusoikeudellinen. Siten unionin yleinen tuomioistuin totesi, että se voi täysin vapaasti tarkastella sopimuksen sisältöä samalla tavoin kuin se tutkisi mitä tahansa asiakirjaa, johon asianosainen on vedonnut väitteidensä tueksi, selvittääkseen, voiko sopimuksen sisältö kyseenalaistaa unionin yleiselle tuomioistuimelle EY 235 artiklassa nimenomaisesti myönnetyn erityistoimivallan, ja että tämä tarkastelu kuuluu niiden seikkojen tutkintaan, joihin on vedottu unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan toteamiseksi.

72

Valituksenalaisen tuomion 63 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin viittasi vertailun vuoksi edellä mainitussa asiassa Guigard vastaan komissio annettuun tuomioon ja lisäsi, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, jossa Systran ja Systran Luxembourg esittävät perusteeksi ainoastaan sopimussuhteen ulkopuolisten velvoitteiden noudattamatta jättämisen, pelkästään se, että kantajien sopimuskumppani vetoaa sopimussuhteeseen perustuviin velvoitteisiin, jotka eivät liity riidanalaiseen toimintaan, ei siis voi muuttaa oikeusriidan sopimussuhteen ulkopuolista luonnetta eikä aiheuttaa sitä, ettei toimivaltainen tuomioistuin olisi enää toimivaltainen käsittelemään kyseistä asiaa.

73

Täsmennettyään valituksenalaisen tuomion 64 kohdassa, että sen asianosaisen, joka vetoaa velvoitteen noudattamatta jättämiseen, on osoitettava velvoitteen sisältö ja se, miten velvoitetta sovelletaan asian tosiseikkoihin, unionin yleinen tuomioistuin yhtäältä tutki kyseisen tuomion 65–82 kohdassa Systranin ja Systran Luxembourgin esittämän vahingonkorvausvaatimuksen sisältöä ja erityisesti näyttöä niiden oikeuksien omistuksesta, joita asiassa väitettiin loukatun. Valituksenalaisen tuomion 84–102 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin tutki toisaalta komission moititun toiminnan lainvastaisuutta tarkastelemalla yksityiskohtaisesti useita osapuolten välillä vuosina 1975–2002 tehtyjä sopimuksia selvittääkseen, oliko komissiolle annettu sopimukseen perustuva lupa mainittuun toimintaan.

74

Tämän tarkastelun seurauksena unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei komissiolla ollut mainittua lupaa, ja hylkäsi valituksenalaisen tuomion 104 kohdassa komission väitteet siitä, että kanne on jätettävä tutkimatta sen sopimusoikeudellisen luonteen vuoksi.

75

On todettava, että näin katsoessaan unionin yleinen tuomioistuin teki kuitenkin oikeudellisia virheitä tämän tuomion 63–67 kohdassa mainittujen niiden periaatteiden soveltamisessa, joiden perusteella tuomioistuimen toimivalta määräytyy yhteisöjä vastaan nostettujen vahingonkorvauskanteiden yhteydessä, sekä WTC/Systran-konsernin ja komission välisten sopimussuhteiden oikeudellisessa luonnehdinnassa, ja rikkoi näin ollen sääntöjä, jotka koskevat sen EY 225 artiklan 1 kohdassa, EY 235 artiklassa ja EY 240 artiklassa määriteltyä toimivaltaa.

76

Todetakseen, perustuiko sen käsiteltävänä oleva oikeusriita sopimussuhteeseen vai ei, ja selvittääkseen siten toimivaltaisuutensa unionin yleinen tuomioistuin ei nimittäin tutkinut ainoastaan, oliko asianosaisten välillä asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella todellista oikeusriidan kohteeseen liittyvää sopimusoikeudellista asiayhteyttä, jonka perusteellinen tutkiminen olisi välttämätöntä kanteen ratkaisemiseksi.

77

Valituksenalaisen tuomion 62 kohdassa unionin yleinen tuomioistuin päinvastoin virheellisesti katsoi, että WTC/Systran-konsernin ja komission välillä vuosina 1975–2002 tehtyjen eri sopimusten sisällön yksityiskohtainen ja konkreettinen tarkastelu kuuluu toimivaltaisuuden tutkimiseen, koska se voi täysin vapaasti tarkastella sopimuksen siinä missä minkä tahansa asiakirja-aineistoon sisältyvän asiakirjan sisältöä.

78

Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin tutki valituksenalaisen tuomion 84–102 kohdassa toimivaltansa määrittämisen yhteydessä yksityiskohtaisesti useiden sellaisten sopimusmääräysten sisältöä, joilla säänneltiin WTC/Systran-konsernin ja komission välisiä talous- ja kauppasuhteita vuosina 1975–2002, selvittääkseen, oliko komissiolla lupa paljastaa kolmannelle osapuolelle Systranille kuuluvilla, Systran-konekäännösjärjestelmän Systran Unix -versiota koskevilla tekijänoikeuksilla ja taitotietoon liittyvillä oikeuksilla suojattuja tietoja, koska se katsoi, että yhteisön vastuun sopimusperusteisuus riippui siitä, oliko tällainen lupa olemassa. Kuten komissio perustellusti ensimmäisessä valitusperusteessaan katsoo, tällainen tarkastelu koskee kuitenkin kyseisen toimielimen moititun toiminnan laillisuutta tai lainvastaisuutta ja kuuluu siis oikeusriidan asiakysymysten alaan eikä alustavaan kyseisen oikeusriidan luonteen määrittelemiseen.

79

Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen myös WTC/Systran-konsernin ja komission välillä vuosina 1975–2002 tehtyjen eri sopimusten oikeudellisessa luonnehdinnassa, kun se asiakirja-aineistosta ilmenevien seikkojen perusteella valituksenalaisen tuomion 84–102 kohdassa katsoi, ettei näiden sopimusten olemassaolo vaikuta oikeusriidan luokitteluun EY 235 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

80

Tämän osalta on totta, kuten unionin yleinen tuomioistuin totesi valituksenalaisen tuomion 62 ja 63 kohdassa, että vetoaminen sopimussuhteeseen kantajan kanssa tai sopimussuhteeseen perustuviin velvoitteisiin, jotka eivät liity riidanalaiseen toimintaan, ei riitä muuttamaan oikeusriidan luonnetta sopimusoikeudelliseksi. On kuitenkin niin, että tilanteessa, jossa toimielinten moititun toiminnan laillisuuden tai lainvastaisuuden toteamiseksi on, kun otetaan huomioon yhteisöä vastaan nostetun vahingonkorvauskanteen sisältö, välttämätöntä tulkita yhtä tai useampaa asianosaisten välillä tehtyä sopimusta, oikeusriita ei kuulu unionin tuomioistuinten toimivaltaan.

81

Kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 70 kohdassa toteaa, nyt käsiteltävässä asiassa tilanne on juuri tällainen. On nimittäin selvää, että useat sopimusasiakirjat, joihin komissio on vedonnut unionin yleisessä tuomioistuimessa ja jotka se mainitsee ensimmäisessä valitusperusteessaan, erityisesti komission ja WTC:n välillä 22.12.1975 tehty sopimus, WTC-konsernin yhtiöiden kanssa vuosina 1976–1987 tehdyt sopimukset, joista erityisen merkityksellinen on Gachot’n kanssa 18.1.1985 tehty teknistä yhteistyötä koskeva sopimus, yhteistyösopimus, Gachot’n kanssa vuosina 1988 ja 1989 tehdyt lisenssisopimukset ja migraatiosopimukset, muodostavat oikeusriidan kohteeseen liittyvän todellisen sopimusoikeudellisen asiayhteyden, jonka perusteellinen tutkiminen on välttämätöntä sen toteamiseksi, onko komission moitittu toiminta lainvastaista.

82

Tämä näkemys perustuu lisäksi suoraan valituksenalaisen tuomion tiettyihin kohtiin, joissa käsitellään oikeusriidan aineellisia kysymyksiä. Todetakseen, oliko riidanalainen menettely lainvastaista, unionin yleinen tuomioistuin nimittäin tutki valituksenalaisen tuomion 158, 202 ja 216–222 kohdassa yksityiskohtaisesti, annetaanko sopimusasiakirjoissa, joihin komissio vetosi ja joita oli selvitetty mainitun tuomion 181–187 kohdassa, kyseiselle toimielimelle nimenomainen lupa mainittuun menettelyyn.

83

Kaikki nämä seikat huomioon ottaen on siten todettava unionin yleisen tuomioistuimen katsoneen virheellisesti, ettei kyseessä oleva oikeusriita ole luonteeltaan sopimusoikeudellinen EY 235 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetulla tavalla.

84

Näin ollen ja ilman, että olisi tarpeen tutkia muita valitusperusteita, ensimmäinen valitusperuste on hyväksyttävä ja valituksenalainen tuomio on kumottava, koska unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut sääntöjä, jotka koskevat sen EY 225 artiklan 1 kohdassa, EY 235 artiklassa ja EY 240 artiklassa määriteltyä toimivaltaa

85

Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan silloin, kun unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu kumotaan, unionin tuomioistuin voi ratkaista asian lopullisesti, jos asia on ratkaisukelpoinen. Nyt käsiteltävässä asiassa tilanne on tällainen.

86

Kuten tämän tuomion 78–82 kohdasta ilmenee, unionin tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia ratkaisemaan Systranin ja Systran Luxembourgin nostamaa vahingonkorvauskannetta. Mainittu kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta.

87

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteltu ja unionin tuomioistuin ratkaisee itse riidan lopullisesti, se päättää oikeudenkäyntikuluista.

88

Mainitun työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan sen 184 artiklan 1 kohdan nojalla valituksen käsittelyyn, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

89

Koska komissio on tässä tapauksessa voittanut valitusasian ja Systran ja Systran Luxembourg hävinneet vahingonkorvauskanteen yhteydessä esittämänsä vaatimukset, viimeksi mainitut on velvoitettava korvaamaan sekä tässä oikeusasteessa että unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: