—

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue, edustajanaan asianajaja A. Siponen,

—

Lapin luonnonsuojelupiiri ry, edustajinaan kyseisen yhdistyksen puheenjohtaja S. Hänninen ja sihteeri T. Pasma,

—

Suomen hallitus, asiamiehenään M. Pere,

—

Itävallan hallitus, asiamiehenään A. Posch,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään I. Koskinen ja A. Marghelis,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19.11.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (EUVL L 312, s. 3) ja kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta 18.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (EUVL L 396, s. 1 ja – oikaisu – EUVL 2007, L 136, s. 3), sellaisena kuin se on muutettuna 22.6.2009 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 552/2009 (EUVL L 164, s. 7; jäljempänä REACH-asetus), tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue (jäljempänä liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue) ja Lapin luonnonsuojelupiiri ry (jäljempänä Lapin luonnonsuojelupiiri) ja joka koskee kunnostustöiden toteuttamista polulla, joka muodostuu pitkospuista, joiden alus- ja telapuut koostuvat niin sanotulla CCA (kupari-kromi-arseeni) -liuoksella (jäljempänä CCA-liuos) käsitellyistä vanhoista puisista puhelinpylväistä.

3

Direktiivin 2008/98 3 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä tarkoitetaan

– –

– –

4

Direktiivin 2008/98 6 artiklassa, jonka otsikko on ”Jätteeksi luokittelun päättyminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tietyt jätteet lakkaavat olemasta 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, ja ovat seuraavien edellytysten mukaisesti laadittujen arviointiperusteiden mukaiset:

Näihin perusteisiin sisältyy tarvittaessa epäpuhtauksien raja-arvoja, ja niissä otetaan huomioon aineen tai esineen mahdolliset haitalliset vaikutukset ympäristölle.

2.   Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia niitä täydentämällä, jotka koskevat 1 kohdassa säädettyjen arviointiperusteiden hyväksymistä ja joilla yksilöidään se jätetyyppi, johon tällaisia arviointiperusteita sovelletaan, hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia erityisperusteita olisi harkittava muun muassa ainakin kiviainekselle, paperille, lasille, metallille, renkaille ja tekstiileille.

– –

4.   Jos yhteisön tasolla ei ole vahvistettu perusteita 1 ja 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, jäsenvaltiot voivat soveltuvan oikeuskäytännön huomioon ottaen päättää tapauskohtaisesti, onko jokin jäte lakannut olemasta jätettä. – –”

5

Saman direktiivin 7 artiklan, jonka otsikko on ”Jäteluettelo”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia ja jotka koskevat päätöksellä 2000/532/EY laaditun jäteluettelon saattamista ajan tasalle, hyväksytään 39 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen. Jäteluetteloon sisällytetään vaaralliset jätteet ja siinä otetaan huomioon jätteen alkuperä ja koostumus sekä tarvittaessa vaarallisten aineiden pitoisuuksien raja-arvot. Jäteluettelo on sitova siltä osin kuin on kyse vaaralliseksi jätteeksi katsottavan jätteen määrittelystä. Aineen tai esineen sisällyttäminen luetteloon ei tarkoita, että se on kaikissa tapauksissa jätettä. Aine tai esine katsotaan jätteeksi ainoastaan, jos se on 3 artiklan 1 kohdassa olevan määritelmän mukainen.”

6

Direktiivin 2008/98 13 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jätehuolto tapahtuu vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä – –”

7

Direktiivin 2008/98 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Vaarallisen jätteen valvonta”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on toteuttava tarvittavat toimet varmistaakseen, että vaarallisen jätteen tuottaminen, kerääminen ja kuljettaminen sekä sen varastoiminen ja käsitteleminen toteutetaan olosuhteissa, joissa varmistetaan ympäristön ja ihmisten terveyden suojelu 13 artiklan säännösten noudattamiseksi, mukaan luettuina toimet, joilla varmistetaan vaarallisen jätteen jäljitettävyys syntypaikalta lopulliseen käsittelypaikkaan, sekä sen valvonta 35 ja 36 artiklan vaatimusten täyttämiseksi.”

8

REACH-asetuksen 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen.”

9

REACH-asetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”– – direktiivissä [2008/98] määritelty jäte ei ole tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu aine, seos tai esine.”

10

REACH-asetuksen 3 artiklan 1–3 kohtaan sisältyvät seuraavat määritelmät, joiden mukaan tässä asetuksessa tarkoitetaan

11

REACH-asetuksen VIII osaston, jonka otsikko on ”Tiettyjen vaarallisten aineiden, seoksien ja esineiden valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä koskevat rajoitukset”, 1 luvussa, jonka otsikko on ”Yleiset seikat”, olevan 67 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Sellaisen aineen valmistus, markkinoille saattaminen tai käyttö, jolle on asetettu jokin rajoitus liitteessä XVII, ei ole sallittua sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, ellei aine ole kyseisen rajoituksen edellytysten mukainen. – –

– –

3.   Jäsenvaltio voi 1 päivään kesäkuuta 2013 saakka pitää voimassa aineen valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat olemassa olevat ja tiukemmat rajoitukset liitteen XVII osalta edellyttäen, että kyseiset rajoitukset on ilmoitettu Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti. Komissio laatii ja julkaisee luettelon näistä rajoituksista 1 päivään kesäkuuta 2009 mennessä.”

12

REACH-asetuksen 68 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.   Kun aineiden valmistus, käyttö tai markkinoille saattaminen aiheuttaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle vaaran, jota ei voida hyväksyä ja johon on puututtava yhteisön tasolla, liite XVII on muutettava 133 artiklan 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti antamalla uusia rajoituksia tai muuttamalla – – nykyisiä rajoituksia – –.

– –

2.   Niiden sellaisenaan, seoksessa tai esineessä olevien aineiden osalta, jotka täyttävät vaaraluokkiin syöpää aiheuttava, sukusolujen perimää vaurioittava tai lisääntymiselle vaarallinen, kategoriaan 1A tai 1B, luokitusta koskevat kriteerit ja joita kuluttaja voi käyttää ja joiden kulutuskäytölle komissio ehdottaa rajoituksia, liite XVII on muutettava 133 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Asetuksen 69–73 artiklaa ei sovelleta.”

13

Saman asetuksen 69 artiklassa säädetään, että jos komissio tai jäsenvaltio katsoo, että aineen valmistus, markkinoille saattaminen tai käyttö sellaisenaan, seoksessa tai esineessä aiheuttaa ihmisten terveydelle tai ympäristölle riskin, joka ei ole riittävän hyvin hallinnassa ja johon on puututtava nykyisiä toimenpiteitä pidemmälle menevillä yhteisön laajuisilla toimilla, se aloittaa uusien rajoitusten valmistelua koskevan menettelyn.

14

REACH-asetuksen 128 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan aineen valmistusta, maahantuontia, markkinoille saattamista tai käyttöä sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, kun kyseinen aine on tämän asetuksen tai tarvittaessa tämän asetuksen täytäntöönpanosta annettujen yhteisön säädösten mukainen.

2.   Tämän asetuksen säännöksillä ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta työntekijöiden, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemista koskevia kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan tapauksiin, joissa tällä asetuksella ei yhdenmukaisteta valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia.”

15

Saman asetuksen 129 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos jäsenvaltiolla on perustellut syyt katsoa, että tarvitaan kiireellisiä toimia ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi tietyn aineen osalta sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, vaikka se täyttää tämän asetuksen vaatimukset, jäsenvaltio voi toteuttaa asianmukaisia väliaikaisia toimenpiteitä. – –”

16

REACH-asetuksen liitteen XVII, jonka otsikko on ”Tiettyjen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön rajoitukset”, sarakkeeseen 1 sisältyy nimike 19, joka koskee ”arseeniyhdisteitä”. Kyseisiä yhdisteitä koskevat rajoitukset on otettu tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksia koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 27.7.1976 annetusta neuvoston direktiivistä 76/769/ETY (EYVL L 262, s. 201).

17

Liitteen XVII nimikkeen 19 sarakkeessa 2, joka koskee ”rajoitusehtoja”, todetaan näistä arseeniyhdisteistä seuraavaa:

”– –

18

Ympäristönsuojelulain 86/2000, sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiaan, 7 §:ssä, jonka otsikko on ”Maaperän pilaamiskielto”, säädetään seuraavaa:

”Maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus – –”

19

Saman lain 28 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista.

Ympäristölupa on lisäksi oltava:

– –

20

Tietyistä REACH-asetuksen XVII liitteen säännöksistä poikkeamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen 647/2009 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”REACH-asetuksen 67 artiklassa tarkoitettujen vaarallisten aineiden, seosten ja esineiden valmistuksen, markkinoille saattamisen ja käytön mainitun asetuksen XVII liitteessä säädetyistä rajoituksista poiketaan tämän asetuksen liitteen mukaisesti.”

21

Saman valtioneuvoston asetuksen liitteeseen sisältyy seuraava arseeniyhdisteitä koskeva säännös:

”Poiketen siitä, mitä REACH-asetuksen XVII liitteen kohdassa 19 säädetään, voidaan ennen 30 päivää syyskuuta 2007 käytettyä, B-tyypin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta saattaa markkinoille, käyttää ja uudelleenkäyttää, kun REACH-asetuksen XVII liitteen 19.4 kohdan b, c ja d alakohdassa luetellut ehdot täyttyvät.”

22

Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue päätti vuonna 2008 kunnostaa 35 kilometrin pituisen polun, joka yhdistää Raittijärven kylän (Lappi) lähimpään autotiehen ja joka sijoittuu osittain Natura 2000 -alueelle. Kyseisten kunnostustöiden oli määrä koostua muun muassa pitkospuiden rakentamisesta, jotta helpotettaisiin niin sanottujen mönkijöiden kulkua kosteikkoalueiden läpi talvikauden ulkopuolella. Kyseisiä pitkospuita tukevat alus- ja telapuut, jotka muodostuvat vanhoista puhelinpylväistä, jotka on käsitelty niiden aikaisempaa käyttöä varten CCA-liuoksella.

23

Lapin luonnonsuojelupiiri -niminen yhdistys katsoi, että kyseiset pylväät ovat vaarallista jätettä, joten se teki pääasiassa hakemuksen, jolla se pyysi, että Lapin ympäristökeskus, josta on tullut Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (ympäristönsuojeluviranomainen), kieltäisi kyseisen materiaalin käyttämisen. Kyseinen hakemus hylättiin 24.2.2009 tehdyllä päätöksellä, ja kyseinen yhdistys valitti Vaasan hallinto-oikeuteen, joka kumosi kyseisen hylkäävän päätöksen 9.10.2009 antamallaan tuomiolla.

24

Liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue valitti kyseisestä tuomiosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii muun muassa sitä, edellyttääkö vanhojen CCA-liuoksella käsiteltyjen puhelinpylväiden käyttäminen laissa 86/2000 tarkoitettua ympäristölupaa. Se katsoo, että jotta tähän kysymykseen voidaan vastata, on selvitettävä, ovatko tällaiset alus- ja telapuina uudelleen käytetyt pylväät jätettä, erityisesti vaarallista jätettä, vai ovatko ne menettäneet kyseisen ominaisuuden kyseisen uudelleenkäytön vuoksi ja onko näin siitä huolimatta, että REACH-asetuksessa sallitaan tällaisen käsitellyn puun käyttäminen.

26

Korkein hallinto-oikeus on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

27

Kuten ennakkoratkaisupyynnön perusteluista ilmenee, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltäväksi saatetun riita-asian taustalla on ensisijaisesti se, että vaikka kyseiset puhelinpylväät on käsitelty REACH-asetuksessa tarkoitetulla vaarallisella aineella, tällainen käsittely ei kuitenkaan ole saman asetuksen mukaan esteenä sille, että kyseisiä puupylväitä käytetään tietyissä tilanteissa ja tietyin edellytyksin tiettyihin tarkoituksiin, joihin kyseisen polun pitkospuiden voidaan mahdollisesti katsoa kuuluvan.

28

Tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen on lausuttava aluksi REACH-asetuksen tulkintaa koskevista kysymyksistä; se on jätteitä koskevasta säännöstöstä riippumaton säännöstö, kun otetaan huomioon, että direktiivissä 2008/98 määritelty jäte ei ole kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaan saman asetuksen 3 artiklassa tarkoitettu aine, seos tai esine.

29

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on lisäksi täsmentänyt unionin tuomioistuimen pyynnöstä, joka on esitetty työjärjestyksen, sellaisena kuin se oli voimassa kyseisen pyynnön esittämisen ajankohtana, 104 artiklan 5 kohdan nojalla, että sen on otettava huomioon paitsi se lainsäädäntö, joka oli voimassa tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, myös se lainsäädäntö, joka on voimassa sinä päivänä, jona se ratkaisee asian, esitettyihin kysymyksiin on vastattava soveltamalla yhtäältä direktiivin 2008/98 ja toisaalta REACH-asetuksen niitä säännöksiä, joista pääasiassa on kyse.

30

Kolmannella kysymyksellään, jota on syytä tarkastella ensiksi, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko REACH-asetuksen 67 ja 128 artiklaa tulkittava siten, että REACH-asetuksella on yhdenmukaistettu aineen, kuten arseeniyhdisteiden, jolle on lisäksi asetettu jokin rajoitus kyseisen asetuksen liitteessä XVII, valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat vaatimukset.

31

Tässä yhteydessä on muistutettava, että REACH-asetuksen tarkoituksena on sen 1 artiklan 1 kohdan mukaan varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu, mukaan lukien vaihtoehtoisten keinojen edistäminen aineiden vaarojen arvioimiseksi, sekä aineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla samalla kilpailukykyä ja innovointia edistäen (asia C-558/07, S.P.C.M. ym., tuomio 7.7.2009, Kok., s. I-5783, 35 kohta).

32

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 55 kohdassa, vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla varmistetaan siten, että jäsenvaltioilla on REACH-asetuksen 128 artiklan 1 kohdan mukaan velvollisuus olla kieltämättä, rajoittamatta tai estämättä kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvan aineen valmistusta, maahantuontia, markkinoille saattamista tai käyttöä sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, kun kyseinen aine on kyseisen asetuksen tai tarvittaessa kyseisen asetuksen täytäntöönpanosta annettujen unionin säädösten mukainen. Saman 128 artiklan 2 kohdan mukaan REACH-asetuksen säännöksillä ei kuitenkaan estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai antamasta työntekijöiden, ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemista koskevia kansallisia sääntöjä, joita sovelletaan tapauksiin, joissa kyseisellä asetuksella ei yhdenmukaisteta valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevia vaatimuksia.

33

Näistä säännöksistä siis ilmenee, että unionin lainsäätäjä on pyrkinyt yhdenmukaistamaan nämä vaatimukset tietyissä tapauksissa, joihin REACH-asetuksen 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tapaus kuuluu.

34

Viimeksi mainitun säännöksen mukaan sellaisen aineen valmistus, markkinoille saattaminen tai käyttö, jolle on asetettu jokin rajoitus liitteessä XVII, ei nimittäin ole sallittua sellaisenaan, seoksessa tai esineessä, ellei aine ole kyseisen rajoituksen edellytysten mukainen.

35

Tästä seuraa, että REACH-asetuksen 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun aineen valmistukselle, markkinoille saattamiselle tai käytölle ei voida asettaa muita edellytyksiä kuin kyseisessä asetuksessa vahvistetut edellytykset, joilla vastataan, kuten saman asetuksen 68 artiklan 1 kohdasta ja 69 artiklasta ilmenee, tarpeeseen toimia ”yhteisön tasolla”.

36

Vaikka REACH-asetuksen 67 artiklan 3 kohdassa sallitaankin se, että jäsenvaltio pitää voimassa olemassa olevat rajoitukset, jotka ovat tiukempia kuin liitteessä XVII asetetut rajoitukset, tämä on sallittu väliaikaisesti – 1.6.2013 saakka – ja edellyttää, että kyseiset rajoitukset on ilmoitettu komissiolle, minkä Suomen tasavalta sitä paitsi myöntää jättäneensä tekemättä. Kyseisen toimenpiteen väliaikaisuus ja ehdollisuus eivät voi asettaa kyseenalaiseksi REACH-asetuksen 67 artiklan 1 kohdassa toteutettua yhdenmukaistamista.

37

Jos jäsenvaltio aikoo asettaa uusia edellytyksiä sellaisen aineen valmistukselle, markkinoille saattamiselle tai käytölle, jolle on asetettu jokin rajoitus REACH-asetuksen liitteessä XVII, se voi näin ollen asettaa niitä ainoastaan kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 kohdan nojalla reagoidakseen kiireelliseen tilanteeseen ihmisten terveyden tai ympäristön suojelemiseksi tai SEUT 114 artiklan 5 kohdan nojalla muun muassa uuden ympäristönsuojelua koskevan tieteellisen näytön perusteella. Se, että jäsenvaltiot asettavat muunlaisia edellytyksiä, on ristiriidassa kyseisen asetuksen päämäärien kanssa (ks. analogisesti yhdistetyt asiat C-281/03 ja C-282/03, Cindu Chemicals ym., tuomio 15.9.2005, Kok., s. I-8069, 44 kohta).

38

Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että REACH-asetuksen 67 ja 128 artiklaa on tulkittava siten, että unionin oikeudessa on yhdenmukaistettu aineen, kuten arseeniyhdisteiden, jolle on asetettu jokin rajoitus kyseisen asetuksen liitteessä XVII, valmistusta, markkinoille saattamista tai käyttöä koskevat vaatimukset.

39

Neljännellä ja viidennellä kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohtaa, jossa luetellaan tarkoitukset, joihin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan käyttää, tulkittava siten, että kyseinen säännös on tyhjentävä ja että sitä ei näin ollen voida ulottaa koskemaan muita kuin siinä lueteltuja käyttötarkoituksia.

40

REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan säännöksissä vahvistetaan tapaukset, joissa voidaan poiketa saman nimikkeen 3 kohdan säännöksistä, joissa kielletään arseeniyhdisteiden käyttäminen puunsuojaukseen.

41

Sekä kyseisten säännösten sanamuodosta että niiden tavoitteesta ilmenee, että kyseisessä 4 kohdassa säädettyä poikkeusta on välttämättä tulkittava suppeasti.

42

On nimittäin selvää, että kun unionin lainsäätäjä on sisällyttänyt arseeniyhdisteet REACH-asetuksen liitteeseen XVII, se on katsonut – kuten muun muassa kyseisen liitteen otsikosta ja kyseisen asetuksen 68 ja 69 artiklasta ilmenee –, että kyseisestä aineesta aiheutuu ihmisten terveydelle tai ympäristölle vaaraa tai riski, joka ei ole hallinnassa ja on jopa mahdoton hyväksyä. Tämän vuoksi tällaisen aineen käyttöä koskevia poikkeuksia ei voida tulkita laajasti.

43

Näin ollen REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohdassa oleva luettelo tarkoituksista, joihin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan käyttää, on tyhjentävä.

44

Puun käytöstä pääasiassa kyseessä olevissa töissä on todettava, ettei unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta eikä etenkään siihen kuuluvista valokuvista ilmene, että pääasiassa kyseessä olevien pitkospuiden ominaisuudet – etenkin niiden rakenne ja niiden tehtävä – eroavat minkä tahansa sillan tai siltarakenteen, joka on tarpeen väylän rakentamiseksi, ominaisuuksista. Yksinomaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on kuitenkin tarkastaa, kuuluuko kyseisten puhelinpylväiden käyttö näiden pitkospuiden alus- ja telapuina tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittuun luetteloon kuuluvien käyttötarkoitusten piiriin.

45

Neljänteen ja viidenteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohtaa, jossa luetellaan tarkoitukset, joihin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan poikkeuksellisesti käyttää, on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä oleva luettelo on tyhjentävä ja että kyseistä poikkeusta ei voida näin ollen soveltaa muihin kuin kyseisessä luettelossa mainittuihin tapauksiin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa, kuuluuko kyseisten puhelinpylväiden käyttö pitkospuiden alus- ja telapuina pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa kyseisessä säännöksessä lueteltujen käyttötarkoitusten piiriin.

46

Kuudennella ja seitsemännellä kysymyksellään, joita on syytä tarkastella yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, mikä on REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan d alakohdan toisen luetelmakohdan säännösten ulottuvuus, kun niiden mukaan CCA-liuoksella käsiteltyä puuta ei saa käyttää käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen.

47

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 45 ja 46 kohdassa, unionin lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut kieltää tällaisen puun käyttöä pelkästään sillä perusteella, että ihokosketus on mahdollinen, koska tällaista mahdollisuutta ei voida käytännössä koskaan sulkea täysin pois. Kyseisen kosketuksen toistuvuus siis oikeuttaa kyseisen kiellon.

48

Kun REACH-asetuksen tavoitteet, sellaisina kuin ne on mainittu tämän tuomion 31 kohdassa, otetaan huomioon, tällaisen mahdollisuuden on oltava sellainen, että siitä aiheutuu kyseisen yleisön terveydelle vaaraa ihokosketuksen yleisyyden vuoksi.

49

Tässä yhteydessä on todettava, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan b alakohdan mukaan CCA-liuoksella käsitelty puu voidaan saattaa markkinoille ammattimaiseen käyttöön ja teollisuuskäyttöön ainoastaan, jos yleisön ihokosketus tällaisen puun kanssa on puun käyttöaikana epätodennäköistä.

50

Tästä seuraa, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan d alakohdan toisessa luetelmakohdassa asetettua kieltoa on sovellettava kaikissa tilanteissa, joissa ihokosketus CCA-liuoksella käsitellyn puun kanssa on kaiken todennäköisyyden mukaan toistuvaa.

51

Tämän todennäköisyyden arviointi on näin ollen riippuvainen konkreettisista käyttöolosuhteista tarkoituksissa, joihin CCA-liuoksella käsiteltyä puuta voidaan käyttää. Etenkin pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa tämä todennäköisyys voi riippua muun muassa siitä, miten puhelinpylväitä käytetään pitkopuiden rakenteissa, tai pitkospuiden erilaisista käyttötavoista. Jos kyseisillä pylväillä nimittäin ainoastaan tuetaan kyseisiä pitkospuita ja jos kyseiset pylväät eivät muodosta väylää, jota pitkin käyttäjät kulkevat tavanomaisesti, käyttäjien toistuva ihokosketus käsitellyn puun kanssa näyttää lähtökohtaisesti epätodennäköiseltä. Tämän arvioinnin suorittaminen on kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

52

Kuudenteen ja seitsemänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että REACH-asetuksen liitteen XVII nimikkeessä 19 olevan 4 kohdan d alakohdan toisen luetelmakohdan säännöksiä, joiden mukaan CCA-liuoksella käsiteltyä puuta ei saa käyttää käyttötarkoituksissa, joissa toistuva ihokosketus on mahdollinen, on tulkittava siten, että kyseistä kieltoa on sovellettava kaikissa tilanteissa, joissa ihokosketus käsitellyn puun kanssa on kaiken todennäköisyyden mukaan toistuvaa, ja tällainen todennäköisyys on pääteltävä kyseisen puun käyttötarkoituksen mukaisen tavanomaisen käytön konkreettisista olosuhteista, mikä on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

53

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, seuraako direktiivin 2008/98 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa vahvistetusta vaatimuksesta, jonka mukaan edellytyksenä sille, että jäte lakkaa olemasta jätettä hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, seurauksena, on se, ettei sen käytöstä aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle, että vaarallisten jätteiden luokkaan kuuluva jäte ei voi koskaan lakata olemasta jätettä.

54

Tämän kysymyksen esittäessään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää lähtökohtana sitä, että pääasiassa kyseessä olevista puhelinpylväistä on tullut sen jälkeen, kun niiden käyttäminen niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen on lopetettu, direktiivissä 2008/98 tarkoitettua jätettä, ja sitä, että niiden uusi käyttötarkoitus pitkospuiden alus- ja telapuina voi sopia yhteen kyseisen direktiivin vaatimusten kanssa ainoastaan siinä tapauksessa, että ne ovat lakanneet olemasta jätettä saman direktiivin 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten mukaisesti ja että niiden käytöstä ei etenkään aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle.

55

Kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 67 kohdassa, direktiivin 2008/98 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuitenkin ainoastaan vahvistetaan edellytykset, jotka niiden erityisten arviointiperusteiden on täytettävä, joiden perusteella voidaan määrittää, mitkä jätteet lakkaavat olemasta kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna. Tällaisten edellytysten itsensä perusteella ei näin ollen voida suoraan päätellä, että tiettyjä jätteitä ei ole enää pidettävä jätteenä. Lisäksi on selvää, että unionin oikeudessa ei ole säädetty tällaisista erityisistä arviointiperusteista, jotka koskisivat pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa käsiteltyä puuta.

56

On kuitenkin totta, että kun unionin tasolla ei ole vahvistettu arviointiperusteita, jäsenvaltiot voivat direktiivin 2008/98 6 artiklan 4 kohdan nojalla soveltuvan oikeuskäytännön huomioon ottaen päättää tapauskohtaisesti, onko jokin jäte lakannut olemasta jätettä. Jotta ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle voidaan antaa hyödyllinen vastaus, kyseinen oikeuskäytäntö on siis otettava huomioon tutkittaessa, voiko vaarallisena pidettävä jäte lakata olemasta jätettä, mitä ei direktiivin 2008/98 6 artiklassa eikä missään muussakaan kyseisen direktiivin säännöksessä suljeta pois.

57

Tässä yhteydessä on muistutettava, että silloinkin, kun jäte hyödynnetään täysin, minkä seurauksena kyseinen aine saa samat ominaisuudet ja tunnusmerkit kuin raaka-aine, kyseistä ainetta voidaan kuitenkin pitää jätteenä, jos sen haltija direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdassa olevan määritelmän mukaisesti poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-418/97 ja C-419/97, ARCO Chemie Nederland ym., tuomio 15.6.2000, Kok., s. I-4475, 94 kohta ja asia C-9/00, Palin Granit ja Vehmassalon kansanterveystyön kuntayhtymän hallitus, tuomio 18.4.2002, Kok., s. I-3533, 46 kohta). Tässä yhteydessä tarpeellisten arviointien suorittaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

58

Se, että aine on peräisin direktiivissä 2008/98 tarkoitetusta hyödyntämistoimesta, on vain yksi niistä seikoista, jotka on otettava huomioon ratkaistaessa, onko kyse edelleen jätteestä, mutta pelkästään sen perusteella ei voida tehdä tältä osin lopullisia päätelmiä (em. yhdistetyt asiat ARCO Chemie Nederland ym., tuomion 97 kohta).

59

Sen ratkaisemiseksi, voidaanko kyseinen esine muuttaa hyödyntämistoimen avulla käyttökelpoiseksi tuotteeksi, on näin ollen tarkastettava kaikkien asian olosuhteiden perusteella, voidaanko kyseistä esinettä käyttää direktiivin 2008/98 vaatimusten mukaisesti, sellaisina kuin ne on vahvistettu muun muassa kyseisen direktiivin 1 ja 13 artiklassa, vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä.

60

Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että unionin oikeudessa ei lähtökohtaisesti suljeta pois sitä, että vaarallisena pidettävä jäte voi lakata olemasta direktiivissä 2008/98 tarkoitettua jätettä, jos siitä voidaan tehdä hyödyntämistoimen avulla käyttökelpoista vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä ja jos ei lisäksi ole todettu, että kyseisen esineen haltija poistaa sen käytöstä, aikoo poistaa sen käytöstä tai on velvollinen poistamaan sen käytöstä saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, minkä tarkastaminen on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.

61

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko REACH-asetuksella, etenkin sen liitteellä XVII, jossa sallitaan CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttö tietyin edellytyksin, merkitystä määritettäessä, voiko tällainen puu lakata olemasta jätettä sen vuoksi, että sen haltijalla ei ole kyseisten edellytysten täyttyessä velvollisuutta poistaa sitä käytöstä direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

62

Kuten tämän tuomion 31 kohdassa on muistutettu, REACH-asetuksen tarkoituksena on muun muassa varmistaa korkeatasoinen ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu. Kun kyseinen tavoite otetaan huomioon, on myönnettävä, että kun unionin lainsäätäjä on sallinut CCA-liuoksella käsitellyn puun käytön tietyin edellytyksin, se on katsonut, että vaikka kyseinen käsittely toteutetaan vaarallisella aineella, jolle kyseisessä asetuksessa on asetettu rajoituksia, tämä vaarallisuus ei ole omiaan vaarantamaan kyseistä korkeatasoista ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua, kun kyseinen käyttö on rajoitettu tiettyihin tarkoituksiin.

63

Jätehuollon on tapahduttava direktiivin 2008/98 13 artiklan mukaan vastaavan tavoitteen mukaisesti eli vaarantamatta ihmisten terveyttä ja vahingoittamatta ympäristöä. Tässä tilanteessa mikään ei estä sitä, että kyseisen vaatimuksen arvioinnissa otetaan huomioon se, että vaarallinen jäte lakkaa olemasta jätettä sen vuoksi, että sen hyödyntäminen tapahtuu REACH-asetuksen liitteessä XVII sallitun käytön muodossa, ja se, että sen haltijalla ei näin ollen ole enää velvollisuutta poistaa sitä käytöstä kyseisen direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

64

Toiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että REACH-asetuksella, etenkin sen liitteellä XVII, jossa sallitaan CCA-liuoksella käsitellyn puun käyttö tietyin edellytyksin, on pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa merkitystä määritettäessä, voiko tällainen puu lakata olemasta jätettä sen vuoksi, että sen haltijalla ei ole kyseisten edellytysten täyttyessä velvollisuutta poistaa sitä käytöstä direktiivin 2008/98 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

65

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: