I Johdanto

II Asiaa koskeva lainsäädäntö

A Århusin yleissopimus

B Unionin lainsäädäntö

1. IPPC-direktiivi

2. Kaatopaikoista annettu direktiivi

3. Direktiivi ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta

4. YVA-direktiivi

C Slovakian lainsäädäntö

III Tosiseikat, pääasia ja ennakkoratkaisupyyntö

A Sijaintipaikka

B Ympäristövaikutusten arviointi

C Yhtenäisen luvan myöntäminen laitokselle

D Oikeudenkäyntimenettely

E Ylimmän tuomioistuimen kysymykset

IV Oikeudellinen arviointi

A Ensimmäinen kysymys – ylimmän tuomioistuimen oikeus esittää ennakkoratkaisukysymyksiä

B Toinen kysymys – sijaintipaikkapäätöstä koskevan tiedon saatavuus yhtenäisessä lupamenettelyssä

1. Toisen kysymyksen tutkittavaksi ottaminen

2. Tarve antaa sijaintipaikkapäätös saataville

a) Tietojen julkistaminen yhtenäisessä lupamenettelyssä

b) Sijaintipaikkapäätöksen julkistaminen

3. Liikesalaisuuksien suojelu

4. Ilmaisemisen ajankohta

5. Toisen kysymyksen vastaus

C Kolmas kysymys – YVA-direktiivin soveltaminen

1. YVA-direktiivi

a) YVA-direktiivin sovellettavuus

b) Ympäristövaikutusten arviointia koskevan päätöksen voimassaolon jatkamisen perusteet

c) Yleisön osallistuminen sitä koskevaan päätöksentekoon, onko vanha ympäristövaikutusten arviointi edelleen riittävä

d) Välipäätelmä

2. Sen hyväksyttävyys, että luvan myöntämisen eri edellytyksiin sovelletaan eri muutoksenhakukeinoja

3. Tiettyjen oikeuskysymysten ottaminen huomioon viran puolesta

4. Kolmannen kysymyksen vastaus

D Neljäs kysymys – väliaikainen oikeussuoja

E Viides kysymys – omaisuudensuojan laajuus

V Ratkaisuehdotus

1.

Slovakian ylin tuomioistuin, Najvyšší súd Slovenskej republiky, esittää unionin tuomioistuimelle useita kysymyksiä, jotka perustuvat hyvin monimutkaiseen kaatopaikan hyväksymistä koskevaan riitaan.

2.

Erityisesti on selvitettävä, onko ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annetun direktiivin ( 2 ) (jäljempänä IPPC-direktiivi) mukaisen yleisön lupamenettelyyn osallistumisen yhteydessä esitettävä kaatopaikan sijaintipaikan vahvistamista koskeva päätös, joka on tehty lupamenettelystä erillisessä menettelyssä.

3.

Lisäksi nousee esiin kysymyksiä tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin ( 3 ) (jäljempänä YVA-direktiivi) soveltamisesta, erityisesti sen ajallisesta sovellettavuudesta, arvioinnin riittävästä ajankohtaisuudesta ja yleisön osallistumisesta sitä seikkaa koskevaan päätöksentekoon, onko arviointi vielä riittävän ajankohtainen.

4.

Nämä ympäristöoikeudelliset kysymykset liittyvät ongelmiin tehokkuusperiaatteen toteuttamisessa jäsenvaltioiden sisäisiä hallinnollisia menettelyjä ja oikeussuojakeinoja koskevassa järjestelmässä.

5.

Sijaintipaikkapäätöstä koskevan tiedon saatavuuden yhteydessä herää kysymys, voidaanko aluksi tehty lainvastainen päätös saatavuuden epäämisestä korjata myöhemmän hallintomenettelyn yhteydessä.

6.

Ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisten puutteiden yhteydessä on selvitettävä, sallitaanko unionin oikeudessa se, että säädetään kaatopaikalle myönnettävää yhtenäistä lupaa koskevista oikeussuojakeinoista erillisistä oikeussuojakeinoista, ja voiko toimivaltainen kansallinen tuomioistuin tai pitääkö sen ottaa huomioon ympäristövaikutusten arvioinnin puutteet viran puolesta yhtenäisen luvan myöntämistä koskevan oikeusriidan yhteydessä.

7.

Lisäksi Najvyšší súd Slovenskej republiky tiedustelee, onko sillä oikeus myöntää väliaikaista oikeussuojaa ja onko mainittujen direktiivien ja Århusin yleissopimuksen ( 4 ) täytäntöönpano yhteensopivaa omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden kanssa.

8.

Århusin yleissopimuksen, jonka yhteisö allekirjoitti 25.6.1998 Århusissa Tanskassa, ( 5 ) 6 artiklassa määrätään yleisön osallistumisesta tiettyjä erityisiä toimia koskevaan päätöksentekoon.

9.

Yleissopimuksen 6 artiklan 4 kappaleessa määrätään yleisön osallistumisen laadusta seuraavaa:

”Kukin sopimuspuoli huolehtii siitä, että yleisö voi osallistua jo alkuvaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat avoimia ja kun yleisö voi osallistua menettelyyn tehokkaasti.”

10.

Tiedon saatavuutta yleisön osallistumisen yhteydessä täsmennetään 6 artiklan 6 kappaleessa seuraavasti:

”Kukin sopimuspuoli edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset antavat pyynnöstä, jos kansallisessa lainsäädännössä niin edellytetään, yleisölle, jota asia koskee, mahdollisuuden tutkia kaikki tässä artiklassa tarkoitetut päätöksentekoon liittyvät tiedot, jotka ovat saatavilla yleisön osallistumismenettelyn ajankohtana, maksutta ja heti kun tiedot ovat saatavilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sopimuspuolten oikeutta kieltäytyä ilmaisemasta tiettyjä tietoja 4 artiklan 3 ja 4 kappaleen mukaisesti.– –”

11.

Yleissopimuksen 9 artikla sisältää määräyksiä oikeussuojasta. Käsiteltävän asian kannalta on kiinnostava erityisesti artiklan 4 kappale:

”Tämän artiklan 1 kappaleen lisäksi ja sen soveltamista rajoittamatta tämän artiklan 1, 2 ja 3 kappaleessa tarkoitettujen menettelyiden tulee olla riittäviä ja tehokkaita oikeussuojakeinoja, joihin sisältyy tarvittaessa väliaikaiset turvaamistoimenpiteet, ja niiden tulee olla oikeudenmukaisia, tasapuolisia ja nopeita eivätkä ne saa olla niin kalliita – –.”

12.

Pääasian oikeudenkäynti koskee 18.8.2008 tehtyä päätöstä. Useaan kertaan muutettu direktiivi 96/61/EY ( 6 ) oli tällöin jo kodifioitu 18.2.2008 direktiivillä 2008/1 viimeksi mainitun 22 artiklan mukaisesti ilman erillistä siirtymäaikaa ja ilman sisällöllisiä muutoksia. Sen vuoksi viittaan jäljempänä IPPC-direktiiviin sellaisena kuin se oli kodifioituna direktiivillä 2008/1.

13.

Direktiivin 2008/1 johdanto-osan 11 perustelukappale käsittelee suhdetta YVA-direktiiviin:

”Tämän direktiivin säännöksiä olisi sovellettava rajoittamatta tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/337/ETY säännösten soveltamista. Jos luvan myöntämisessä on otettava huomioon viimeksi mainitun direktiivin soveltamisen seurauksena saatuja tietoja tai päätelmiä, tämän direktiivin ei pitäisi rajoittaa direktiivin 85/337/ETY täytäntöönpanoa.”

14.

Johdanto-osan 24 perustelukappale koskee yleisön osallistumista:

”Yleisön tehokkaan osallistumisen päätöksentekomenettelyyn olisi mahdollistettava se, että yleisö voi ilmaista ja päätöksentekijät ottaa huomioon mielipiteet ja huolenaiheet, joilla voi olla merkitystä itse päätöksiin, mikä puolestaan lisää päätöksenteon vastuullisuutta ja avoimuutta sekä yleisön tietoisuutta ympäristökysymyksistä ja tukea tehdyille päätöksille. Yleisöllä tulisi erityisesti olla oikeus saada tietoa laitosten toiminnasta ja niiden mahdollisesta vaikutuksesta ympäristöön ja, ennen päätöksen tekoa, tietoa uusien laitosten lupahakemuksista tai olennaisista muutoksista sekä tietoa itse luvista, niiden ajanmukaistamisesta ja oleellisesta tarkkailutiedosta.”

15.

IPPC-direktiivin 1 artiklassa esitetään direktiivin tarkoitus seuraavasti:

”Tämän direktiivin tarkoituksena on liitteessä I mainitusta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistäminen. Siinä säädetään yllä tarkoitetusta toiminnasta aiheutuvia ilmaan, veteen ja maaperään kulkeutuvia päästöjä ehkäisevistä, tai jos se ei ole mahdollista, päästöjä vähentävistä toimenpiteistä, mukaan lukien jätteitä koskevat toimenpiteet, koko ympäristön suojelun korkean tason saavuttamiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 85/337/ETY säännösten ja muiden yhteisön asiaa koskevien säännösten soveltamista.”

16.

Lupahakemukselle asetetut vaatimukset käyvät ilmi IPPC-direktiivin 6 artiklasta:

”1.   Jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta toimivaltaiselle viranomaiselle osoitettu lupahakemus sisältäisi tiedot

– –

– –

Lupahakemuksessa on myös oltava käytännönläheinen tiivistelmä a–j alakohdassa tarkoitetuista tiedoista.

2.   Silloin kun direktiivissä 85/337/ETY säädettyjen vaatimusten mukaisesti hankitut tiedot tai – – muut mitä tahansa muuta lainsäädäntöä soveltamalla hankitut tiedot mahdollistavat johonkin tämän artiklan säätämiin vaatimuksiin vastaamisen, voidaan nämä tiedot esittää lupahakemuksessa tai ne voidaan liittää siihen.”

17.

IPPC-direktiivin 9 artikla sisältää säännöksiä luvan sisällöstä:

”1.   Jäsenvaltiot varmistavat, että lupa käsittää kaikki tarvittavat toimenpiteet 3 ja 10 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttämiseksi, jotta varmistetaan ilman, veden ja maaperän suojelu ja saavutetaan näin koko ympäristön suojelun korkea taso.

2.   Kun on kyse uudesta laitoksesta tai merkittävästä muutoksesta, johon sovelletaan direktiivin 85/337/ETY 4 artiklaa, kaikki mainitun direktiivin 5, 6 ja 7 artiklaa soveltamalla saadut asiaankuuluvat tiedot tai päätelmät on otettava huomioon lupaa myönnettäessä.

– –

4.   Päästöjen raja-arvot, vastaavat parametrit ja 3 kohdassa tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan, ilman määräystä käyttää tiettyä tekniikkaa tai tiettyä teknologiaa kuitenkin siten, että otetaan huomioon kyseisen laitoksen tekniset ominaisuudet, sen maantieteellinen sijainti sekä paikalliset ympäristöolosuhteet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan soveltamista. Kaikissa tapauksissa lupaehtojen on sisällettävä määräyksiä epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta tai valtioiden rajat ylittävän ympäristön pilaantumisen minimoinnista sekä taattava koko ympäristön korkea suojelun taso.”

18.

IPPC-direktiivin 15 artiklassa säädetään yleisön osallistumisesta seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyyn, joka koskee

Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä V säädettyä menettelyä.

2.   – –

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa sovelletaan, jollei ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.”

19.

IPPC-direktiivin 16 artikla sisältää erityisiä oikeussuojaa koskevia säännöksiä, joilla Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappale saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä.

20.

Liitteessä V täsmennetään, mitä tietoja yleisölle on annettava:

21.

Yleisön kuulemisesta säädetään liitteessä V olevassa 3 ja 4 kohdassa seuraavaa:

22.

Kaatopaikoista annetussa direktiivissä ( 7 ) (jäljempänä kaatopaikkadirektiivi) säädetään kaatopaikkojen perustamisesta ja käytöstä.

23.

Kaatopaikkadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivi sisältää IPPC-direktiivin soveltamisalaan kuuluvia kaatopaikkoja koskevat olennaiset tekniset säännökset:

”Tämä direktiivi sisältää kaatopaikkojen teknisten ominaisuuksien osalta niitä kaatopaikkoja koskevat olennaiset tekniset säännökset, joihin sovelletaan direktiiviä 96/61/EY, tuon direktiivin yleisten vaatimusten esittämiseksi konkreettisessa muodossa. Direktiivin 96/61/EY olennaisia vaatimuksia pidetään täytettyinä, jos tämän direktiivin vaatimuksia noudatetaan.”

24.

Kaatopaikkadirektiivin 7 artiklassa säädetään lupahakemuksen sisällöstä. Sen on sisällettävä erityisesti seuraavat tiedot:

25.

Lupaehdot käyvät ilmi 8 artiklasta:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että:

26.

Kaatopaikkadirektiivin liitteessä I täsmennetään kaatopaikalle ja erityisesti sen sijaintipaikalle asetettuja vaatimuksia seuraavasti:

27.

IPPC-direktiivin 15 artiklan 3 kohdassa viitataan ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annettuun direktiiviin ( 8 ) (jäljempänä ympäristötietodirektiivi), jonka 4 artiklassa säädetään poikkeuksista seuraavaa:

”1.   – –

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että pyyntö saada ympäristötietoa voidaan evätä, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti:

– –

– –

Edellä 1 ja 2 kohdassa mainittuja epäämisperusteita on tulkittava suppeasti, ottaen kussakin yksittäistapauksessa huomioon ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu. Kussakin yksittäistapauksessa tiedon ilmaisemiseen liittyvää yleistä etua olisi verrattava epäämisellä saavutettaviin etuihin. Jäsenvaltiot eivät voi 2 kohdan a, d, f, g ja h alakohdan osalta säätää, että pyyntö voidaan evätä, jos pyyntö liittyy ympäristöön joutuneita päästöjä koskeviin tietoihin.

– –

3.   – –

4.   Pyydetty viranomaisen omassa tai viranomaista varten toisen hallussa oleva ympäristötieto on saatettava saataville osittain, jos 1 kohdan d ja e alakohdassa tai 2 kohdassa tarkoitettu tieto on mahdollista erottaa muista pyydetyistä tiedoista.

– –”

28.

YVA-direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa määritellään, että luvan käsite tarkoittaa

”toimivaltaisen viranomaisen tai viranomaisten päätöstä, joka oikeuttaa hankkeen toteuttajan ryhtymään hankkeen toteuttamiseen”.

29.

YVA-direktiivin 2 artiklan 1 kohta sisältää lähtökohtaisen velvoitteen ympäristövaikutusten arviointiin:

”Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Tässä tarkoitetut hankkeet määritellään 4 artiklassa.”

30.

YVA-direktiivin 10 a artikla sisältää erityisiä oikeussuojaa koskevia säännöksiä, joilla Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappale saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä.

31.

IPPC-direktiivi saatettiin osaksi Slovakian lainsäädäntöä lailla 245/2003. Käsiteltävän asian kannalta kiinnostavia ovat erityisesti sen 8 §:n 3 ja 4 momentti, joissa säädetään lain suhteesta muihin hallintomenettelyihin seuraavaa:

”3.   Kun on kyse yhtenäisestä luvasta toimintaan, joka edellyttää samalla lupaa uuden rakennelman rakentamiseen tai olemassa olevan rakennelman muuttamiseen, lupamenettelyyn sisältyy myös maankäyttöpäätöstä koskeva menettely. Rakennusviranomaisella on yhtenäisen luvan myöntämisen yhteydessä sellaisen viranomaisen asema, jota asia koskee (10 §:n 2 momentti).

4.   Yhtenäiseen lupamenettelyyn eivät sisälly maankäyttöpäätöstä koskeva menettely, laitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettely eikä vakavien teollisuusonnettomuuksien ehkäisemiseksi asetettavien vaatimusten määrittäminen.”

32.

Lisäksi on viitattava 11 §:n 2 momentin g kohtaan, jossa säädetään, että lupahakemuksen yhteydessä on esitettävä mahdollinen sijaintipäätös:

”Hakemukseen on liitettävä

– –

”maankäyttöpäätös, kun on kyse uudesta hankkeesta tai olemassa olevan hankkeen laajentamisesta,

– –”

33.

Kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävä asia koskee kaatopaikan perustamista slovakialaiseen Pezinokin kaupunkiin. Entisen tiilitehtaan alueella on ollut vanha kaatopaikka jo useita vuosikymmeniä. Nyt samalle alueelle aiotaan perustaa uusi kaatopaikka entiseen savikuoppaan.

34.

Asiakirjojen mukaan tämä hanke oli kolmen peräkkäisen toisiinsa perustuvan päätöksen kohteena, jotka tehtiin kolmen erillisen hallintomenettelyn yhteydessä. Kaupunki ja kaupunkisuunnittelusta vastaavat alueviranomaiset määräsivät sijaintipaikan, ympäristöministeriö antoi päätöksen ympäristövaikutuksista, ja ympäristötarkastuslaitos myönsi lopulta laitokselle yhtenäisen luvan kahdessa hallintoasteessa tapahtuneen menettelyn jälkeen. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty viimeiseen päätökseen liittyvän asian yhteydessä.

35.

Pezinokin kaupunki julkaisi kaavan 26.6.1997 yleisesti sovellettavalla säännöstöllä nro 2/1997, jossa muun muassa suunniteltiin kaatopaikan perustamista entiseen savikuoppaan aivan kaupungin välittömään läheisyyteen (noin 300 m:n päähän). Se muutti kaavaa kuitenkin vuonna 2002 ja laati uuden kaavan vuonna 2006, kun Slovakian perustuslakituomioistuin oli todennut kaavan olevan perustuslain vastainen. Se katsoi joka kerta, ettei kyseiselle alueelle voi perustaa kaatopaikkaa.

36.

Ekologická skládka a.s. -niminen yhtiö oli kuitenkin jo 7.8.2002 hakenut uuden kaatopaikan sijaintipaikan vahvistusta. Kaupunki hylkäsi hakemuksen 30.11.2006, mutta Bratislavan alueellinen rakennusviranomainen muutti päätöksen 7.5.2007 ja antoi maankäyttöä koskevan luvan, jossa vahvistettiin kaatopaikan sijaintipaikka.

37.

Hallintomenettelyn kuluessa useat asukkaat (jäljempänä Križan ym.) vastustivat suunnitelmaa. He vetosivat erityisesti vuoden 2006 uuden kaavan rikkomiseen sekä alueviraston virkailijoiden puolueellisuuteen. Heidät suljettiin kuitenkin menettelyn ulkopuolelle sillä perusteella, ettei kyseisessä lupamenettelyn vaiheessa voinut olla vielä kyse välittömästi heidän eduistaan. Sen vuoksi muutospäätöksessä ei käsitelty näitä väitteitä.

38.

Pezinokin kaupungin muutospäätöksestä nostama kanne hylättiin, sillä se ei voinut olla menettelyssä sekä alemman asteen hallintoviranomainen että asianosainen. ( 9 ) Križan ym. ilmoittavat, että niiden menettelyn ulkopuolelle sulkemista koskeva muutoksenhaku on hyväksytty, ( 10 ) mutta sijaintipaikkaa koskeva päätös on tällä välin jo tullut lainvoimaiseksi.

39.

Ympäristöministeriö toteutti kaatopaikkahankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin Pezinské tehelne a.s. -nimisen yhtiön 16.12.1998 päivätyn hakemuksen perusteella ja antoi lopullisen lausunnon ympäristövaikutuksista 26.7.1999.

40.

Ympäristöministeriö jatkoi sijaintipaikan vahvistamista koskevan menettelyn aikana 27.3.2006 tekemällään päätöksellä ympäristövaikutuksia koskevan lausunnon voimassaoloaikaa Pezinské tehelne a.s:n hakemuksesta 1.2.2008 asti.

41.

Edellä mainittujen menettelyjen päätyttyä Slovakian ympäristötarkastuslaitos aloitti Ekologická skládkan 25.9.2007 esittämän hakemuksen johdosta lain 245/2003, jolla IPPC-direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaisen yhtenäisen menettelyn. Ympäristötarkastuslaitos julkisti hakemuksen 17.10.2007 ja aloitti yleisön osallistumista koskevan menettelyn.

42.

Hallinnollisen menettelyn ensimmäisessä vaiheessa Križan ym. ja Pezinokin kaupunki valittivat, ettei hakemus ollut täydellinen, koska siihen ei sisältynyt kaatopaikan sijaintipaikkaa koskevaa päätöstä, joka on lain mukaan liitettävä hakemukseen. Ekologická skládka toimitti tosin ympäristötarkastuslaitokselle tämän pyynnöstä alueellisen rakennusviranomaisen tekemän laitoksen sijaintipaikkaa koskevan lainvoimaisen päätöksen mutta vetosi siihen, että se kuuluu liikesalaisuuden suojaan. Sen vuoksi sitä ei annettu tiedoksi yleisölle.

43.

Ympäristötarkastuslaitos myönsi yhtenäisen luvan kaatopaikan perustamiseen ja toimintaan 22.1.2008.

44.

Križan ym. ja Pezinokin kaupunki tekivät oikaisuvaatimuksen päätöksestä ympäristötarkastuslaitokseen. Ne vetosivat erityisesti kaupungin kaavan rikkomiseen ja siihen, etteivät ne olleet saaneet tietoa laitoksen sijaintipaikkaa koskevasta päätöksestä. Suunniteltu kaatopaikka ei ollut myöskään riittävän kaukana asuintaloista eikä korkeatasoisen ympäristönsuojelun tavoitteen mukainen.

45.

Tämän menettelyn yhteydessä ympäristötarkastuslaitos julkisti laitoksen sijaintipaikasta tehdyn päätöksen, joka oli nähtävillä virastossa 14.3.–14.4.2008. Se hylkäsi oikaisuvaatimuksen 18.8.2008 tekemällään päätöksellä. Kaavan rikkomista koskevasta väitteestä ympäristötarkastuslaitos totesi, että siihen olisi pitänyt vedota sijaintipaikkapäätöstä koskevan menettelyn yhteydessä.

46.

Križan ym. ja Pezinokin kaupunki nostivat 18.8.2008 kanteen ympäristötarkastuslaitoksen muutoksenhausta tekemästä päätöksestä Bratislavan alueellisessa tuomioistuimessa, joka hylkäsi kanteen 4.12.2008 antamallaan tuomiolla.

47.

Muutoksenhakumenettelyssä ylin tuomioistuin päätti aluksi 6.4.2009 tekemällään päätöksellä lykätä yhtenäisen luvan täytäntöönpanoa ja kumosi luvan myöhemmin 28.5.2009 antamallaan tuomiolla. Perusteluissaan se viittasi sijaintipaikkapäätöksen myöhäiseen julkistamiseen ja moitti rakennushankkeen ympäristövaikutuksia koskevan päätöksen voimassaolon jatkamista.

48.

Ekologická skládka teki mainituista ratkaisuista valituksen perustuslakituomioistuimeen. Perustuslakituomioistuin kumosi ylimmän tuomioistuimen 6.4.2009 tekemän päätöksen ja 28.5.2009 antaman tuomion 27.5.2010 antamallaan tuomiolla ja palautti asian takaisin ylimmän tuomioistuimen käsiteltäväksi.

49.

Perustuslakituomioistuin perusteli tuomiotaan erityisesti sillä, ettei ylin tuomioistuin ollut valituksenalaisessa tuomiossa tutkinut riittävästi sitä, oliko yleisön riittävä osallistuminen muutoksenhakumenettelyyn varmistettu yhtenäisessä lupamenettelyssä tarkoitetulla tavalla. Se ei ole menettelyllisesti pois suljettua.

50.

Perustuslakituomioistuin moitti myös rakennushankkeen ympäristövaikutuksia koskevan päätöksen voimassaolon jatkamiseen liittyviä päätelmiä. Mainittu päätös ei ollut oikeudenkäynnin kohteena, koska muutoksenhakijat eivät vedonneet kanteessaan sen lainvastaisuuteen ja koska ympäristövaikutusten arviointiin liittyvän lausunnon tutkimista varten on olemassa erityinen menettely.

51.

Palauttamisen jälkeen asia on taas vireillä ylimmässä tuomioistuimessa, joka esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

52.

Križan ym., Pezinokin kaupunki, Slovakian Bratislavan ympäristötarkastuslaitos, Ekologická skládka a. s., Tšekin tasavalta, Itävallan tasavalta, Slovakian tasavalta ja Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Istuntoon, joka pidettiin 17.1.2012, osallistui lisäksi Ranskan tasavalta, kun taas Ekologická skládka jäi siitä pois.

53.

Ylimmän tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee pääasiallisesti sitä, estääkö perustuslakituomioistuimen tuomio ennakkoratkaisupyynnön esittämisen. Kansallisen lainsäädännön mukaan ylin tuomioistuin on nimittäin velvollinen ratkaisemaan kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian perustuslakituomioistuimen näkemyksen huomioon ottaen. Lisäksi kysymys koskee sitä, voiko ylin tuomioistuin esittää ennakkoratkaisupyynnön viran puolesta, siis ilman menettelyn asianosaisten sitä koskevia pyyntöjä.

54.

Tutkin kolmannen kysymyksen yhteydessä kysymystä, johon on viitattu ennakkoratkaisupyynnön perusteluissa: antaako unionin oikeus mahdollisuuden siihen tai peräti edellyttääkö se sitä, että ylin tuomioistuin tutkii viran puolesta tietyt oikeudelliset kysymykset? ( 11 ) Oikeuskäytännön mukaan säännöstöllä itsellään voi olla ratkaiseva merkitys pohdittaessa, onko sitä tutkittava viran puolesta vai ei. ( 12 ) Ylin tuomioistuin mainitsee viran puolesta tutkimismahdollisuuden ainoastaan kolmannessa ennakkoratkaisukysymyksessä esitettyjen oikeudellisten kysymysten yhteydessä.

55.

Oikeuskäytännön mukaan perustuslakituomioistuimen määräykset tai asianosaisten esittämien ennakkoratkaisukysymyksiä koskevien pyyntöjen puuttuminen eivät ole esteenä ennakkoratkaisupyynnön esittämiselle.

56.

SEUT 267 artiklassa annetaan kansallisille tuomioistuimille erittäin laajat mahdollisuudet ( 13 ) – omasta aloitteestaan tai asianosaisten pyynnöstä – saattaa asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, jos ne katsovat, että niiden käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys sellaisten unionin oikeuden säännösten tai määräysten tulkinnasta tai pätevyyden arvioinnista, joiden suhteen niiden on tehtävä ratkaisu. ( 14 )

57.

Tuomioistuimen, jonka omiin ratkaisuihin ei kansallisen lainsäädännön mukaan enää saa hakea muutosta, on SEUT 267 artiklan kolmannen kohdan mukaan saatettava kysymys unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, kun ilmenee unionin oikeuden tulkintaa koskevia ongelmia. Kyseisessä määräyksessä tarkoitetun muutoksenhaun pyrkimyksenä on voitava olla unionin oikeuden moitteeton soveltaminen, ( 15 ) koska tällä viimeisen oikeusasteen tuomioistuimen velvollisuudella pyritään erityisesti estämään unionin oikeussääntöjen kanssa ristiriidassa olevan kansallisen oikeuskäytännön syntyminen jäsenvaltiossa. ( 16 )

58.

Otan lähtökohdaksi sen, että Slovakian ylin tuomioistuin on SEUT 267 artiklan kolmannessa kohdassa tarkoitettu tuomioistuin – ainakin kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa. Slovakian perustuslakituomioistuin voi tosin tutkia sen päätöksiä, mutta perustuslakituomioistuin varmistaa ainoastaan Slovakian perustuslain noudattamisen eikä valvo sitä, että Slovakian viranomaiset ja tuomioistuimet noudattavat unionin oikeutta. ( 17 )

59.

Unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallinen oikeussääntö, jonka nojalla tuomioistuimet, joiden ratkaisuihin saa hakea muutosta, ovat sidottuja ylemmän oikeusasteen tekemiin arviointeihin, ei voi evätä näiltä tuomioistuimilta mahdollisuutta esittää unionin tuomioistuimelle kysymyksiä niiden unionin oikeuden säännösten tulkinnasta, joita tällaiset oikeuskysymyksistä tehdyt arvioinnit koskevat. Unionin tuomioistuin on nimittäin katsonut, että tuomioistuimella, jonka ratkaisuihin saa hakea muutosta, on oltava vapaus saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi aiheelliseksi katsomiaan kysymyksiä, jos se katsoo, että ylemmän oikeusasteen tuomioistuimen tekemän oikeudellisen arvioinnin takia sen olisi annettava unionin oikeuden vastainen ratkaisu. ( 18 )

60.

Unionin oikeuden ensisijaisuuden varmistamiseksi kyseisen yhteistyöjärjestelmän toiminta edellyttää, että kansallinen tuomioistuin voi vapaasti saattaa missä tahansa asianmukaiseksi katsomassaan oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa, ja jopa perustuslainmukaisuuden valvontaa koskevan erillisen menettelyn päätyttyä, unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi minkä tahansa tarpeelliseksi katsomansa ennakkoratkaisukysymyksen. ( 19 )

61.

Unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisumenettelyssä antama tuomio sitoo kansallista tuomioistuinta sen ratkaistessa käsiteltävänään olevaa asiaa. Sen vuoksi kansallinen tuomioistuin, joka on käyttänyt sille SEUT 267 artiklan toisessa kohdassa annettua mahdollisuutta, on sidottu pääasian ratkaisussa tulkintaan, jonka unionin tuomioistuin on omaksunut kyseisistä säännöksistä, ja sen on tapauksen niin vaatiessa sivuutettava ylemmän tuomioistuimen arvioinnit, jos se katsoo tämän tulkinnan perusteella, etteivät kyseiset arvioinnit ole unionin oikeuden mukaisia. ( 20 )

62.

Nämä näkemykset koskivat tosin tuomioistuimia, joiden ratkaisuihin saa hakea muutosta, mutta niiden on koskettava erityisesti myös tuomioistuimia, jotka ratkaisevat ylimpänä oikeusasteena unionin oikeuteen liittyviä kysymyksiä mutta kuuluvat jäsenvaltionsa perustuslain noudattamisen osalta perustuslakituomioistuimen valvontaan. Perustuslaki voi mennä tavallisten oikeusnormien edelle muttei voi estää unionin oikeuden soveltamista. ( 21 )

63.

Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että SEUT 267 artikla velvoittaa jäsenvaltion tuomioistuimen, jonka unionin oikeuden tulkintaa koskevaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta, esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyynnön viran puolesta myös ilman asianosaisten pyyntöä, jos sillä on unionin oikeuden soveltamiseen vireillä olevassa asiassa liittyviä epäilyksiä, vaikka jäsenvaltion perustuslakituomioistuin olisi ratkaissut asian ja velvoittanut ensiksi mainitun tuomioistuimen antamaan ratkaisunsa sen perustuslakia koskevat päätelmät huomioon ottaen.

64.

Toinen kysymys koskee kaatopaikan sijaintipaikkapäätöstä koskevan tiedon saatavuutta yhtenäisessä lupamenettelyssä.

65.

Ensimmäisessä asteessa hallintoviranomainen piti päätöstä aluksi liikesalaisuutena, minkä vuoksi sitä ei annettu tiedoksi. Toisessa asteessa hallintoviranomainen antoi kuitenkin päätöksen yleisön saataville. Ylin tuomioistuin tiedustelee, onko tämä menettelytapa IPPC-direktiivin mukainen.

66.

Edellä esitetyn vuoksi on tutkittava, kuuluuko sijaintipaikkaa koskeva päätös tietoihin, jotka on lähtökohtaisesti ilmaistava yleisölle yhtenäisessä lupamenettelyssä (jäljempänä 2 kohta), sen jälkeen, oikeuttaako liikesalaisuuksien suoja poikkeamaan ilmaisemisesta (jäljempänä 3 kohta), ja lopuksi, oliko tietojen ilmaiseminen toisessa hallintoasteessa unionin oikeuden vaatimusten mukaista vai liian myöhäistä (jäljempänä 4 kohta). Ensin on kuitenkin tutkittava (jäljempänä 1 kohdassa) toisen kysymyksen tutkittavaksi ottamista koskevia epäilyksiä.

67.

Ekologická Skládka toteaa, että Slovakian lainsäädännön mukaan sijaintipaikkaa koskeva päätös on riippumaton laitokselle myönnettävästä yhtenäisestä luvasta (lain 245/2003 8 §:n 4 momentti). Sen mielestä sijaintipaikkaa koskevaa päätöstä ei voi enää kyseenalaistaa yhtenäisessä lupamenettelyssä. Sen vuoksi päätöksen ilmaiseminen ei ollut enää tarpeen. Ekologická Skládka päättelee tästä jopa, että toinen kysymys on asian ratkaisun kannalta merkityksetön ja jätettävä sen vuoksi tutkimatta.

68.

Olettamana on kuitenkin, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole unionin tuomioistuimen tehtävä, esittämillä unionin oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta. Unionin tuomioistuin voi jättää tutkimatta kansallisen tuomioistuimen esittämän pyynnön ainoastaan, jos on ilmeistä, että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin. ( 22 )

69.

Se kysymys, onko sijaintipaikkapäätös ilmaistava laitoksen yhtenäisessä lupamenettelyssä ja millä edellytyksillä, liittyy ilmiselvästi riitaan luvan lainmukaisuudesta. Virhe ilmaisemisen yhteydessä voi nimittäin olla menettelyvirhe. Ylimmän tuomioistuimen toinen kysymys on siis otettava tutkittavaksi.

70.

Sitä, mitä tietoja yhtenäisessä lupamenettelyssä yleisön saataville on annettava, on arvioitava IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohdan, 6 artiklan ja liitteen V perusteella.

71.

IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan yleisölle, jota asia koskee, on annettava mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyyn, joka koskee luvan myöntämistä uusille laitoksille. Tällaisessa osallistumisessa sovelletaan liitteessä V säädettyä menettelyä.

72.

IPPC-direktiivin liitteessä V olevan 1 kohdan mukaan yleisölle on ilmoitettava tietyistä tosiseikoista päätöksentekomenettelyn varhaisessa vaiheessa tai viimeistään heti, kun tiedot voidaan kohtuudella antaa. Näihin tietoihin kuuluvat erityisesti lupahakemus, mukaan lukien 6 artiklan 1 kohdassa lueteltujen seikkojen kuvaus.

73.

Liitteessä V olevan 2 kohdan mukaan tietyt tiedot on saatettava asianmukaisen ajan kuluessa yleisön, jota asia koskee, saataville. Näillä tiedoilla tarkoitetaan ensinnäkin tärkeimpiä selvityksiä ja ohjeita, joita toimivaltaiselle viranomaiselle tai toimivaltaisille viranomaisille on annettu ajankohtana, jona yleisölle, jota asia koskee, annetaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot (a alakohta), ja toiseksi 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja, jotka ovat merkityksellisiä lupapäätöksen kannalta ja jotka annetaan saataville vasta, kun yleisölle, jota asia koskee, on ilmoitettu 1 kohdan mukaisesti (b alakohta).

74.

Edellä esitettyjä säännöksiä voitaisiin tulkita suppeasti siten, että ainoastaan IPPC-direktiivin liitteessä V olevassa 2 kohdassa mainitut tiedot on saatettava saataville, kun taas 1 kohdassa tarkoitetut tiedot ilmoitetaan lupamenettelyn alussa annettavalla ilmoituksella. Alkuperäiset asiakirjat – erityisesti lupahakemus – voitaisiin tämän tulkinnan mukaan jättää ilmaisematta.

75.

Tiedot, jotka liitteessä V olevan 1 kohdan c ja f alakohdan mukaan on ilmoitettava, tukevat kuitenkin alkuperäisten asiakirjojen laajempaa saatavuutta. Mainittujen kohtien mukaan on nimittäin ilmoitettava myös, miltä viranomaisilta ja milloin, missä ja miten asiaan liittyvät tiedot annetaan saataville. Liitteessä olevan 1 kohdan mukainen yleisölle tiedottaminen ei ole siis tyhjentävää, vaan sen on tarkoitus mahdollistaa muiden sellaisten tietojen saatavuus, jotka ovat merkityksellisiä lupamenettelyn kannalta.

76.

Olisi myös ristiriitaista antaa liitteessä V olevan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti saataville sellaiset myöhemmin esitettävät tiedot, jotka ovat merkityksellisiä luvan kannalta, muttei alusta alkaen viranomaisten hallussa olleita tietoja.

77.

Lupahakemuksen ja sen liitteiden ilmaisematta jättäminen tarkoittaisi lisäksi yleisölle tiedottamisen rajoittamista IPPC-direktiivin alkuperäiseen versioon verrattuna, jonka 15 artiklan 1 kohdassa nimenomaan säädetään yleisön oikeudesta saada tietoa lupahakemuksesta. IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohtaa direktiivillä 2003/35 ( 23 ) päivitettäessä lainsäätäjän tarkoituksena ei ollut rajoittaa avoimuutta, vaan viimeksi mainitun direktiivin johdanto-osan 10 ja 11 perustelukappaleen mukaan tarkoituksena oli mukauttaa kyseistä säännöstä Århusin yleissopimuksen pidemmälle meneviin vaatimuksiin.

78.

Yleissopimuksen tavoitteena ei ole rajoittaa yleisölle tiedottamista, vaan sen 6 artiklan 6 kappaleessa määrätään nimenomaisesti, että yleisölle, jota asia koskee, on annettava mahdollisuus tutkia kaikki mainitussa artiklassa tarkoitetut päätöksentekoon liittyvät tiedot, jotka ovat saatavilla yleisön osallistumismenettelyn ajankohtana. IPPC-direktiivin yleisölle tiedottamista koskevia säännöksiä on mahdollisuuksien mukaan tulkittava Århusin yleissopimuksista johtuvien kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden mukaisesti, jotka pannaan täytäntöön muun muassa tällä direktiivillä. ( 24 ) Sen vuoksi niitä on tulkittava siten, että saataville on annettava lähtökohtaisesti kaikki sellaiset tiedot, jotka ovat merkityksellisiä yhtenäisen lupamenettelyn kannalta.

79.

Edellä esitettyjen pohdintojen perusteella sijaintipaikkapäätöstä koskeva tieto oli lähtökohtaisesti asetettava saataville yhtenäisessä lupamenettelyssä, jos tieto oli merkityksellinen luvan myöntämisen kannalta.

80.

Spontaanisti voisi odottaa, että laitoksen yhtenäinen lupamenettely sisältää myös sijaintipaikan vahvistamisen. Esimerkiksi IPPC-direktiivin 1 artiklassa ja 9 artiklan 1 kohdassa vaadittua ympäristön suojelun korkeaa tasoa edistäisi varmasti, jos laitoksen sijaintipaikka valittaisiin siten, että tavoitteena oli haitallisten ympäristövaikutusten vähentäminen.

81.

IPPC-direktiivillä ei kuitenkaan yhtenäistetä laitoksen lupamenettelyä kokonaisuudessaan vaan (ainoastaan) tarvittavat toimet ympäristön osa-alueiden, eli erityisesti ilman, veden ja maan, suojelemiseksi. Direktiivissä säädetään ensi sijassa laitoksen toiminnasta ja siinä yhteydessä käytettävästä parhaasta käytettävissä olevasta tekniikasta. Sijaintipaikkaa koskeva päätös voi vaikuttaa yhtenäisen luvan myöntämiseen; IPPC-direktiivin 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että luvan myöntämisehdoissa on otettava huomioon kyseisen laitoksen maantieteellinen sijainti sekä paikalliset ympäristöolosuhteet. Siitä ei kuitenkaan anneta säännöksiä, että yhtenäisessä lupamenettelyssä pitäisi vahvistaa sijaintipaikka tai tarkistaa olemassa oleva sijaintipaikkapäätös. Sijaintipaikkapäätös voidaan näin ollen kyseenalaistaa ainoastaan epäsuorasti, kun laitokselle ei saa IPPC-direktiivin mukaan myöntää lupaa vahvistetun sijaintipaikan olosuhteiden vuoksi.

82.

Kaatopaikkoja koskevat kuitenkin erityiset säännökset, jotka on vahvistettu kaatopaikkadirektiivissä. Siltä osin kuin kaatopaikat kuuluvat IPPC-direktiivin soveltamisalaan, kaatopaikkadirektiivi sisältää sen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kaatopaikkoja koskevat olennaiset tekniset säännökset IPPC-direktiivin yleisten vaatimusten esittämiseksi konkreettisessa muodossa. IPPC-direktiivin olennaisia vaatimuksia pidetään täytettyinä, jos kaatopaikkadirektiivin vaatimuksia noudatetaan.

83.

Kaatopaikkadirektiivin liitteessä I olevassa 1 kohdassa säädetään kaatopaikan sijainnin valinnasta. Erityisesti 1.1 kohdan a alakohdassa säädetään, että on otettava huomioon välimatkat kaatopaikka-alueen rajojen ja asuin- ja virkistysalueiden sekä kaupunkialueiden välillä. Kaatopaikka voidaan 1.2 kohdan mukaan hyväksyä vain, jos alueen ominaisuudet osoittavat, ettei kaatopaikka aiheuta vakavaa vaaraa ympäristölle.

84.

Sitä voidaan tosin epäillä, esitetäänkö kaatopaikkadirektiivin sijainnin valintaa koskevissa säännöissä kaatopaikkadirektiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti IPPC-direktiivin olennaiset tekniset säännökset konkreettisessa muodossa, mutta kaatopaikan lupaa myönnettäessä on kaatopaikkadirektiivin 8 artiklan a kohdan i alakohdan mukaan noudatettava direktiivin kaikkia vaatimuksia. Kaatopaikalle ei näin ollen saa myöntää yhtenäistä lupaa, jos sijainnin valintaa koskevia vaatimuksia ei ole noudatettu.

85.

Sijaintipaikkapäätös olisi kiinnostava, vaikka kaatopaikkadirektiivin kaatopaikan sijaintia koskevat vaatimukset jätettäisiin yhtenäisen lupamenettelyn ulkopuolelle. Menettelyssä on nimittäin otettava huomioon useita sijainnista riippuvia seikkoja. Kaatopaikkadirektiivin 7 artiklan d alakohdan mukaan jo lupahakemuksessa on kuvattava kaatopaikan olosuhteet, mukaan lukien sen hydrogeologiset ja geologiset ominaisuudet. ( 25 ) Liitteessä I olevassa 3 kohdassa esitetyt maaperän ja vesien suojelulle asetetut vaatimukset koskevat sijainnin määrittämiä edellytyksiä. Myös kaatopaikan sijaintia koskevassa hallinnollisessa päätöksessä pitäisi ottaa huomioon nämä kohdat, ja päätöksen pitäisi sisältää vastaavat tiedot.

86.

Etukäteen tehty kaatopaikan sijaintipaikkaa koskeva päätös on yhtenäisessä lupamenettelyssä kiinnostava myös sen vuoksi, että kansallisen lainsäädännön mukaan se muodostaa yhtenäisen luvan myöntämisen puitteet.

87.

Sijaintipaikkapäätös kuuluu näin ollen joka tapauksessa tietoihin, jotka ovat merkityksellisiä yhtenäisen lupamenettelyn yhteydessä. Tämä selittää sen, että Slovakian lain 245/2003 11 §:n 2 momentin g kohdassa vaaditaan nimenomaisesti, että kyseinen päätös on esitettävä lupahakemuksen yhteydessä. Sen vuoksi etukäteen tehty laitoksen sijaintia koskeva hallinnollinen päätös on lähtökohtaisesti annettava saataville yhtenäisessä lupamenettelyssä.

88.

Tietoa voidaan kuitenkin kieltäytyä antamasta, jos ilmaisemisen esteenä ovat oikeutetut edut. IPPC-direktiivin 15 artiklan 3 kohdan mukaan 15 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisön osallistumista sovelletaan, jollei ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyistä rajoituksista muuta johdu.

89.

Ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat evätä pyynnön saada ympäristötietoa, jos tiedon ilmaiseminen vaikuttaisi haitallisesti kaupallisten tai teollisten tietojen luottamuksellisuuteen, jos kansallisessa tai yhteisön lainsäädännössä säädetään tällaisesta salassapidosta oikeutetun taloudellisen edun suojelemiseksi, mukaan lukien tilasto- ja verosalaisuuden säilyttämistä koskeva yleinen etu.

90.

Ympäristötietodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan tiedon saamisen epäämisperusteita on tulkittava suppeasti, ottaen kussakin yksittäistapauksessa huomioon ilmaisemiseen liittyvä yleinen etu. ( 26 ) Vaikka asiakirjat sisältäisivät liikesalaisuuksia, 4 artiklan 4 kohdan mukaan saataville on annettava ainakin ne kohdat, joita ei ole suojeltu liikesalaisuuksina.

91.

Unionin tuomioistuin ei voi lopullisesti arvioida, miltä osin sijaintipaikkapäätöstä edellä esitetyn perusteella oli käsiteltävä luottamuksellisena liikesalaisuuksien vuoksi, koska ylin tuomioistuin ei ole esittänyt mahdollisia liikesalaisuuksia koskevia tietoja. Kyseisen asian tutkiminen jää näin ollen kansallisten tuomioistuinten tehtäväksi.

92.

Sen perusteella, että toisessa asteessa hallintoviranomainen julkisti sijaintipaikkapäätöksen, voidaan kuitenkin olettaa, ettei se sisältänyt liikesalaisuuksia. Tähän mennessä ei ole myöskään esitetty, edes Ekologická Skládkan toimesta, viitteitä siitä, että päätös ylipäänsä sisältää salassa pidettäviä tietoja. Kaatopaikan sijaintia koskevan tiedon saamiseen puolestaan liittyy huomattava yleinen etu. Se on yleensä painavampi kuin yrityksiin liittyvien tietojen suojaamista koskeva etu.

93.

Edellä esitetyn vuoksi otan seuraavan tarkastelun lähtökohdaksi sen, ettei sijaintipaikkapäätöstä pidä suojella kokonaan tai osittain liikesalaisuutena.

94.

Näin ollen on tutkittava, oliko sijaintipaikkapäätöksen ilmaiseminen toisessa hallintoviranomaisasteessa IPPC-direktiivin mukaista vai tapahtuiko se liian myöhään.

95.

IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että yleisölle, jota asia koskee, annetaan mahdollisuus osallistua varhaisessa vaiheessa ja tehokkaasti menettelyyn, joka koskee luvan myöntämistä uusille laitoksille. Vieläkin selkeämpi on Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 4 kappale, joka direktiivissä on tarkoitus panna täytäntöön. Sen mukaan kukin sopimuspuoli huolehtii siitä, että yleisö voi osallistua jo alkuvaiheessa, kun kaikki vaihtoehdot ovat avoimia ja kun yleisö voi osallistua menettelyyn tehokkaasti.

96.

Pelkkä tietojen ilmaiseminen ei kuitenkaan riitä. IPPC-direktiivin liitteessä V olevan 3 kohdan mukaan yleisöllä, jota asia koskee, on oikeus ilmaista toimivaltaiselle viranomaiselle huomautuksensa ja mielipiteensä ennen kuin lupahakemuksesta päätetään. Lisäksi 4 kohdan mukaan päätöstä tehdessä on otettava asianmukaisesti huomioon kuulemisen tulokset. Århusin yleissopimuksen 6 artiklan 7 ja 8 kappale vastaavat näitä säännöksiä.

97.

Jos – kuten lähtökohtana on – sijaintipaikkapäätös ei kuulunut täydellisesti liikesalaisuuden suojan piiriin ja oli sen vuoksi annettava saataville, ensimmäisessä hallintoasteessa tehtyä yhtenäistä lupapäätöstä koskeva menettely ei ollut IPPC-direktiivin vaatimusten mukainen. Yleisö ei saanut tietoa sijaintipaikkapäätöksestä eikä voinut ilmaista mielipidettään siitä, noudatettiinko direktiiviä, eikä siitä, oliko menettely kaatopaikkadirektiivin liitteessä I olevan 1 kohdan vaatimusten mukainen.

98.

Edellä mainituista syistä ylin tuomioistuin katsoi, että tiedot ilmaistiin myöhässä. Yleisön riittävää osallistumista ei varmistettu.

99.

Toisessa asteessa hallintoviranomainen kuitenkin ilmaisi sijaintipaikkapäätöksen, ja yleisöllä oli muutetun yhtenäisen lupapäätöksen jälkeen 30 päivää aikaa ottaa kantaa siihen. Slovakian perustuslakituomioistuimen mukaan on mahdollista, että tämä ilmoitus korjasi menettelyvirheen. Se korosti, että Slovakian hallintomenettelyjen yleisten periaatteiden mukaan toinen hallintoviranomaisaste voi muuttaa koko hallintopäätöksen ja sillä on myös velvollisuus kuulla yleisöä.

100.

IPPC-direktiivi ja kaatopaikkadirektiivi eivät sisällä säännöksiä menettelyvirheiden korjaamisesta. Unionin oikeudessa tunnustetaan lähtökohtaisesti mahdollisuus menettelyvirheiden korjaamiseen, ( 27 ) eikä IPPC- ja kaatopaikkadirektiiviä voida tulkita niin, ettei niissä tarjota mahdollisuutta menettelyvirheiden korjaamiseen. Asiassa Wells annettu tuomio sisältää ympäristövaikutusten arvioinnin täydellistä puuttumista koskevan vastaavan arvion, kun siinä todetaan, että jo myönnetyn luvan lykkääminen kyseessä olevan hankkeen (tekemättä jätetyn) ympäristövaikutusten arvioinnin suorittamiseksi YVA-direktiivissä säädetyllä tavalla on sopiva toimenpide direktiivin rikkomisen korjaamiseksi. ( 28 )

101.

Koska unionin oikeudessa ei ole annettu säännöstöä kaatopaikkojen yhtenäiseen lupamenettelyyn liittyvien menettelyvirheiden korjaamiseksi, on sovellettava kansallisessa oikeudessa annettuja sääntöjä. Menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate). ( 29 )

102.

Kun menettelyvirheiden korjaamiseen käytetään tavallisia kansallisia sääntöjä, noudatetaan vastaavuusperiaatetta. Jotta korjaustoimenpide olisi tehokkuusperiaatteen mukainen, sen on näin ollen saatettava oikeudenhaltija tilanteeseen, jossa hän olisi ollut, jollei menettelyvirhettä olisi tapahtunut. ( 30 ) Lisäksi korjaustoimenpide ei saa tarjota asianomaisille tilaisuutta kiertää unionin sääntöjä tai vapauttaa niitä niiden soveltamisesta, ja sen on pysyttävä poikkeuksellisena. ( 31 ) Muuten asianomaisen olisi käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa käyttää oikeuksiaan.

103.

Se, että toisessa asteessa hallintoviranomainen antoi saataville aluksi puuttuneet tiedot ja antoi tilaisuuden huomautusten esittämiseen ja että toisessa asteessa hallintoviranomaisella oli oikeus muuttaa ensimmäisessä asteessa tehtyä viranomaisen päätöstä huomautusten perusteella, ovat näin ollen menettelyvirheen korjaamisen välttämättömiä mutteivät riittäviä edellytyksiä.

104.

Korjaaminen edellyttää nimittäin myös, että kaikki vaihtoehdot olivat tosiasiallisesti vielä avoimia, kun yleisö sai tilaisuuden osallistua. Muuten menettelyn jälkeenpäin suoritettu vaihe olisi pelkkä muodollinen toimi, jolla ei voida toteuttaa yleisön osallistumista.

105.

Kansallisten tuomioistuinten on ratkaistava, olivatko kaikki vaihtoehdot tosiasiallisesti vielä avoimia, kun yleisö sai tilaisuuden osallistua. Ne voisivat tällöin tutkia esimerkiksi sitä, mitä seurauksia yhden hallintoviranomaistason poisjäämisestä on. Ne voisivat ottaa lähtökohdaksi myös sen, oliko ensimmäisessä asteessa tehty hallintoviranomaisen päätös jo käytännössä toteutettu korjauksen ajankohtana, jolloin olisi luotu tilanne, jota ei voi enää muuttaa, vai käsittelikö hallintoviranomainen toisessa asteessa mahdollisia huomautuksia avoimesti ja objektiivisesti. Koska oli kyse kaatopaikan sijainnista, sen yhteydessä olisi odottanut käsiteltävän erityisesti kaatopaikkadirektiivin liitteessä I olevassa 1 kohdassa esitettyjä vaatimuksia kaatopaikkojen sijainnin valinnasta.

106.

Toiseen kysymykseen voidaan näin ollen tiivistäen vastata, että IPPC-direktiivin 15 artiklan 1 kohdan ja liitteen V mukaan tieto ennen yhtenäistä lupamenettelyä tehdystä kaatopaikan sijaintipäätöksestä on annettava yleisön saataville, jollei tiedon saatavuuden esteenä ole pakottavia syitä, esimerkiksi liikesalaisuuksia. Jos asiakirjan saatavuus evätään aluksi ilman riittävää oikeutusta, puute voidaan korjata myöhemmin kansallisen lainsäädännön mukaisesti hallintomenettelyssä, kunhan yleisö saatetaan myöhemmän saatavuuden avulla tilanteeseen, jossa se olisi ollut, jos tiedot olisi annettu saataville jo alussa.

107.

Kolmannella kysymyksellään ylin tuomioistuin tiedustelee, voitiinko vuonna 1999 annetun kaatopaikkahankkeen ympäristövaikutuksia koskevan lausunnon voimassaoloaikaa jatkaa vuonna 2006 ilman uutta ympäristövaikutusten arviointia.

108.

Ekologická Skládka suhtautuu epäillen siihen, onko tämä kysymys merkityksellinen pääasian ratkaisun kannalta. Perustuslakituomioistuin on nimittäin jo todennut, etteivät ympäristövaikutusten arvioinnin mahdolliset puutteet ole pääasian kohteena. Niitä voitaisiin tutkia ainoastaan erillisessä menettelyssä, eivätkä pääasian asianosaisetkaan ole vedonneet niihin.

109.

Tämä väite liittyy seikkaan, jonka jätin avoimeksi ensimmäiseen kysymykseen antamani vastauksen yhteydessä, nimittäin siihen, edellyttääkö unionin oikeus sitä tai antaako se mahdollisuuden siihen, että kansallinen tuomioistuin ottaa tietyt ympäristöoikeudelliset kysymykset huomioon viran puolesta, vaikka kansallisessa lainsäädännössä ei siitä säädetä. ( 32 ) Sen vuoksi kolmatta kysymystä on tulkittava yhdessä ensimmäisen kysymyksen kanssa siltä kannalta, sallitaanko YVA-direktiivissä ympäristövaikutuksia koskevan lausunnon voimassaolon jatkaminen ilman uutta ympäristövaikutusten arviointia (jäljempänä 1 kohta), onko tätä kysymystä tutkittava yhtenäisen luvan myöntämisen yhteydessä, vaikka kansallisessa lainsäädännössä on erillinen menettely ympäristövaikutusten arvioinnin puutteiden käsittelyä varten (jäljempänä 2 kohta), ja onko se unionin oikeuden mukaan otettava huomioon tai saako sen ottaa huomioon viran puolesta (jäljempänä 3 kohta).

110.

Jotta voidaan arvioida, voitiinko vuonna 1999 tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin voimassaoloaikaa jatkaa vuonna 2006 ilman uutta ympäristövaikutusten arviointia, on aluksi selvitettävä, voidaanko YVA-direktiiviä ylipäänsä soveltaa.

111.

Unionin tuomioistuin on todennut, ettei YVA-direktiivi edellytä uutta ympäristövaikutusten arviointia tapauksissa, joissa lupa on myönnetty sen jälkeen, kun YVA-direktiivi oli pantava viimeistään täytäntöön, mutta lupamenettely on kuitenkin aloitettu ennen kyseistä päivämäärää (niin sanotut ”pipe-line”-hankkeet). ( 33 )

112.

Slovakian liittymisasiakirjojen ( 34 ) 2 artiklan mukaan YVA-direktiivi oli pantava täytäntöön Slovakiassa liittymispäivämäärään eli 1.5.2004 mennessä.

113.

Lupamenettelyn muodollisena alkuna voitaisiin pinnallisen tarkastelun perusteella pitää hakemusta yhtenäisen luvan saamiseksi. Se tehtiin 25.9.2007, niin että YVA-direktiiviä voitaisiin soveltaa.

114.

Oikeudenkäyntiasiakirjojen sisältämien tietojen nojalla on kuitenkin tutkittava myös, muodostavatko kolme peräkkäistä menettelyä, nimittäin ympäristövaikutusten arviointi, sijaintipaikan vahvistus ja yhtenäisen luvan myöntäminen, YVA-direktiivissä tarkoitetun yhtenäisen lupamenettelyn. ( 35 ) Tällöin jo 16.12.1998 tehtyä hakemusta ympäristövaikutusten arvioinnin alkamisesta olisi pidettävä YVA-direktiivissä tarkoitetun lupamenettelyn muodollisena aloituksena. YVA-direktiiviä ei siinä tapauksessa voitaisi soveltaa.

115.

Sitä tukee erityisesti se, että ympäristövaikutukset arvioitiin nimenomaan kaatopaikan perustamiseksi. Sen, että ympäristövaikutukset arvioidaan Slovakian lainsäädännön mukaan erillään varsinaisesta lupamenettelystä, ei pitäisi venyttää YVA-direktiivin ajallista soveltamista.

116.

Koska ympäristövaikutusten arviointimenettely on muodollinen hallintomenettely, se eroaa lupahakemuksen valmisteluun liittyvistä epävirallisista yhteyksistä, joita unionin tuomioistuin ei ole hyväksynyt lupamenettelyn alkamiseksi. ( 36 )

117.

Lupamenettelyn ei voitaisi näin ollen olettaa alkavan ympäristövaikutusten arvioinnista ainoastaan silloin, kun se koskisi toista hanketta, jota ei käytännössä toteutettaisi milloinkaan. ( 37 ) Ratkaisevaa on se, jatkettiinko kaatopaikkahanketta yhtäjaksoisesti vai luovuttiinko siitä välillä. ( 38 )

118.

Pezinokin kaupunki on tällä välin muuttanut useaan kertaan kaavaa siten, että se torjui kaatopaikan perustamisen, mutta päätökset eivät ole Slovakian lainsäädännön mukaan ilmeisesti johtaneet hankkeen päättämiseen. Pinnallisesta samankaltaisuudesta huolimatta käsiteltävän asian lähtökohta eroaa myös asian Gedeputeerde Staten van Noord-Holland lähtökohdasta. Siinäkin kunta muutti useaan kertaan suunnitelmiaan. Sen vuoksi unionin tuomioistuin piti viimeistä suunnittelutoimenpidettä uutena suunnitelmana. ( 39 ) Kunta oli kyseisessä menettelyssä kuitenkin itse luvan hakija ja aloitti sen vuoksi aina uuden lupamenettelyn. ( 40 )

119.

Käsiteltävässä asiassa hakemuksen jätti Ekologická Skládka. Sen väitteet tukevat menettelyn yhtäjaksoista jatkumista, koska niiden mukaan alkuperäisen suunnitelman viivästykset johtuivat ennen kaikkea Pezinokin kaupungin vastustuksesta.

120.

Hakemuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn käynnistämisestä jätti kuitenkin toinen yhtiö, Pezinské tehelne a.s. Kyseiset yhtiöt näyttävät kuitenkin liittyvän toisiinsa. Pezinské tehelne a.s. tukee ilmeisesti hankkeen toteuttamista, koska se pyysi ympäristövaikutusten arvioinnin voimassaolon jatkamista, kun taas sijaintipaikkaa koskevaan menettelyyn osallistui jo Ekologická Skládka. Lisäksi yritykset käyttivät yhdessä hallinnollista oikeussuojakeinoa, joka johti sijaintipaikkapäätöksen tekemiseen.

121.

Edes sen yrityksen täydellinen vaihtuminen, joka haluaisi toteuttaa hankkeen, ei johtaisi väistämättä siihen, että hankkeesta katsottaisiin väliaikaisesti luovutun. On nimittäin helppo käsittää, että hanketta koskevat taloudelliset edut siirretään yritykseltä toiselle muuttamatta olennaisesti itse hanketta.

122.

Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin lopulta tutkittava, jatkettiinko kaatopaikkahanketta yhtäjaksoisesti vai luovuttiinko siitä välillä ja jatkettiin myöhemmin uudelleen. Jo senkin vuoksi käsiteltävää kysymystä on tutkittava edelleen YVA-direktiivin ajallista sovellettavuutta koskevista epäilyksistä huolimatta.

123.

Ylimmän tuomioistuimen intressi tähän kysymykseen vastaamiseen voisi perustua useiden asianosaisten ja muiden osapuolten lausumiin, joiden mukaan Slovakia oli muuttanut ja soveltanut omaa kansallista lainsäädäntöään YVA-direktiivin mukaisesti jo ennen unioniin liittymistä. Sen vuoksi on loogista käsitellä ajallisista syistä yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti toteutettua ympäristövaikutusten arviointia aivan samalla tavalla kuin arviointia, johon voidaan jo soveltaa YVA-direktiiviä. ( 41 ) Asiassa Ynos annettu tuomio ( 42 ) ei olisi esteenä kansallisten tuomioistuinten tällaiselle menettelytavalle, koska lupamenettely alkoi tosin ennen Slovakian liittymistä mutta päättyi vasta kauan sen jälkeen.

124.

Jos osoittautuisi, että YVA-direktiiviä voidaan soveltaa kaatopaikkahankkeen luvan myöntämisessä tai että kansallinen lainsäädäntö edellyttäisi direktiivin vaatimusten vastaavaa soveltamista, heräisi kysymys, oliko direktiivin mukaista jatkaa vuonna 1999 tehdyn ympäristövaikutusten arviointia koskevan päätöksen voimassaoloa vuonna 2006.

125.

Kansallisen tuomioistuimen pitäisi tutkia aluksi, oliko vuonna 1999 tehty arviointi jo YVA-direktiivin kaikkien vaatimusten mukainen. Riittämätön arviointi ei voi voimassaolon jatkamisen yhteydessäkään korvata direktiivissä tarkoitettua arviointia.

126.

YVA-direktiivissä ei nimenomaisesti säädetä siitä, voidaanko sisällöllisesti riittävän arvioinnin voimassaoloa jatkaa. Ratkaisevaa on kuitenkin oltava YVA-direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa määritetty ympäristövaikutusten arvioinnin tarkoitus. Sen mukaan arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia. Arviointia ei voida rajoittaa vaikutuksiin, jotka olisivat syntyneet hankkeen toteutuksesta joskus aiemmin. Sen on sisällettävä kaikki vaikutukset, joita luvan myöntämisen ajankohtana tosiasiallisesti on odotettavissa.

127.

Tämä käy ilmi myös YVA-direktiivin liitteessä II olevasta 13 kohdasta, joka koskee hankkeiden muutoksia, ( 43 ) jolloin muutoksen käsitettä on tulkittava laajasti. ( 44 )

128.

Jos ympäristöolosuhteet tai hanke ovat muuttuneet välillä, niin että muut merkittävät ympäristövaikutukset ovat mahdollisia, ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on täydennettävä tai se on toteutettava kokonaan uudelleen. Sen vuoksi voi olla tarpeen tutkia, kuvaako ympäristövaikutusten arviointi edelleen osuvasti hankkeen mahdollisia merkittäviä ympäristövaikutuksia luvan myöntämisen ajankohtana. ( 45 ) On siis tehtävä eräänlainen päivitysarviointi, jonka tarkoituksena on todeta, onko täydentävä ympäristövaikutusten arviointi tarpeen.

129.

Pääasiassa useat seikat ovat saattaneet olla merkityksellisiä päivitysarvioinnin kannalta.

130.

Ensimmäinen näkökohta koskee ajallista etenemistä. Ympäristövaikutusten arvioinnissa on lähtökohtaisesti otettava huomioon jo hankkeen todellinen muoto, sellaisena kuin se käy ilmi yhtenäisestä luvasta. ( 46 ) Ei olisi yllättävää, jos hankkeen ympäristövaikutukset olisivat muuttuneet ympäristövaikutusten arviointiin verrattuna. Kaatopaikkadirektiivi annettiin vasta sinä vuonna, jona ympäristövaikutuksia koskeva päätös tehtiin, mutta sen vaatimukset oli otettava huomioon yhtenäistä lupaa myönnettäessä. Vaikka Slovakia olisi soveltanut unionin oikeutta jo vuonna 1999 ennen unioniin liittymistään, ei ole selvää, että ympäristövaikutusten arvioinnissa olisi jo otettu huomioon kaatopaikkadirektiivin vaikutukset kaatopaikan ympäristövaikutusten kannalta.

131.

Pezinokin kaupunki on myös muuttanut kaavojaan ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen. Sen vuoksi ei voida sulkea pois varsinkaan sitä, että kaatopaikkahankkeen ympäristövaikutuksia on arvioitava uudelleen lähialueiden muuttuneiden ja vielä huomioimatta jääneiden käyttötarkoitusten yhteydessä. Muuttuneet käyttötarkoitukset voivat olla alttiimpia kaatopaikan vaikutuksille tai voimistaa yhteisvaikutuksia alkuperäiseen arviointiin verrattuna. ( 47 )

132.

Voimistuneita yhteisvaikutuksia voi syntyä myös sen vuoksi, että Pezinokin olemassa olevaa kaatopaikkaa ei suljettu vuonna 2001, kuten ympäristövaikutusten arvioinnissa oletettiin, vaan sen toimintaa jatkettiin ainakin 31.10.2007 asti ja mahdollisesti pidempäänkin. Se on saattanut lisätä alueen esikuormitusta.

133.

Ennakkoratkaisupyynnön perustelujen mukaan ylin tuomioistuin tiedustelee myös, voidaanko päivitysarviointi tehdä ilman yleisön osallistumista pelkästään hankkeesta vastaavan hakemuksen perusteella.

134.

Tässä yhteydessä on muistutettava, että päivitysarvioinnin avulla on tarkoitus todeta, onko yleisön uusi osallistuminen tarpeellista. Tällöin on punnittava tehokkaan ja nopean hallintomenettelyn etuja ja yleisön oikeuksia. Yleisön osallistuminen raskauttaisi menettelyä, varsinkin kun lupamenettelyn kuluessa voidaan joutua arvioimaan useaan kertaan, onko ympäristövaikutusten arviointi tällä välin tapahtuneiden olosuhteiden muutosten jälkeen edelleen riittävän ajankohtainen.

135.

Vaikka päivityspäätöksen yhteydessä ei tapahtuisi yleisön osallistumista, yleisö ei jää vaille oikeuksia. Päivityspäätöksellä on yhtäläisyyksiä sen seikan ennakkoarvioinnin kanssa, onko pienten hankkeiden, jotka luetellaan YVA-direktiivin liitteessä II, yhteydessä ylipäänsä suoritettava arviointi. Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava ennakkoarvioinnin yhteydessä, ettei yksikään hanke, jolla voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, välty direktiivissä tarkoitetulta arvioinnilta, paitsi jos ulkopuolelle rajattua tiettyä hanketta voidaan pitää kokonaisarvioinnin pohjalta sellaisena, ettei sillä voi olla merkittäviä ympäristövaikutuksia. ( 48 ) Yleisön, samoin kuin muiden kansallisten viranomaisten, joita asia koskee, on voitava varmistaa, tarvittaessa oikeusteitse, tämän toimivaltaiselle viranomaiselle kuuluvan selvitysvelvollisuuden noudattaminen. ( 49 ) Tehokas oikeussuoja edellyttää, että kyseisellä toimivaltaisella kansallisella viranomaisella on velvollisuus ilmoittaa tekemänsä kielteisen päätöksen perustelut joko itse päätöksessä tai myöhemmin erikseen tätä pyydettäessä. ( 50 )

136.

Näiden periaatteiden on oltava voimassa päivitysarvioinninkin yhteydessä, koska sen tarkoituksena on myös riittämättömästi arvioitujen merkittävien ympäristövaikutusten tunnistaminen. Tämän perusteella pitäisi jättää jäsenvaltioiden päätettäväksi, antavatko ne yleisön osallistua päivityspäätöksen tekemiseen, ja jos antavat, niin miten. ( 51 )

137.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kun YVA-direktiiviä voidaan soveltaa ajallisesti, aiemmin tehty ympäristövaikutusten arviointi on edelleen voimassa, jos siinä kuvataan paikkansa pitävästi hankkeen mahdolliset merkittävät ympäristövaikutukset luvan myöntämisen ajankohtana. Sen tutkimiseen, ovatko ympäristöolosuhteet tai hanke muuttuneet sittemmin niin paljon, että muut merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset ovat mahdollisia, ei tarvita välttämättä yleisön osallistumista.

138.

Edellä esitetyt pohdiskelut ovat merkityksellisiä pääasian kannalta ainoastaan, jos ympäristövaikutusten arvioinnin puutteita voidaan ylipäänsä riitauttaa yhtenäisen lupamenettelyn yhteydessä. Slovakian lainsäädäntö vaikuttaa sulkevan pois tämän mahdollisuuden, koska perustuslakituomioistuin viittaa erilliseen oikeussuojamenettelyyn. Tämän vuoksi on tutkittava, onko unionin oikeuden mukaista sulkea ennakkoon tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisten puutteiden tutkiminen kaatopaikan yhtenäisen luvan myöntämistä koskevan tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle ja varata sille erillinen oikeussuojamenettely.

139.

IPPC-direktiivissä ei edellytetä ympäristövaikutusten arvioinnin tekemistä osana yhtenäistä lupamenettelyä. Ympäristövaikutusten arviointiprosessin yhteydessä saadut tiedot on tosin IPPC-direktiivin 9 artiklan 2 kohdan mukaan otettava huomioon, mutta IPPC-direktiiviä on sen 1 artiklan ja johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaan sovellettava rajoittamatta YVA-direktiivin soveltamista. Sen vuoksi IPPC-direktiivissä sallitaan jäsenvaltioiden lähtökohtaisesti soveltaa direktiivejä erillisissä menettelyissä ja erottaa toisistaan myös näiden menettelyjen oikeudellinen valvonta.

140.

Kaatopaikalle myönnettävä yhtenäinen lupa on Slovakian lainsäädännön mukaan sekä lupa kaatopaikan käyttöön IPPC-direktiivin mukaisesti että lupa kaatopaikan perustamiseen (Slovakian lain 245/2003 8 §:n 3 momentti). Lupa kaatopaikan perustamiseen on YVA-direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lupa. Sen vuoksi sen voi myöntää vasta ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen. Ympäristövaikutusten arvioinnin ja yhtenäisen luvan myöntämisen yhteys käy näin ollen ilmi Slovakian lainsäädännöstä, vaikka unionin oikeus ei edellytä sitä.

141.

YVA-direktiivin 10 a artiklan mukaan siihen yleisöön kuuluvilla, jota asia koskee, on oltava mahdollisuus saattaa tuomioistuimen tai muussa lailla perustetun riippumattoman ja puolueettoman elimen tutkittavaksi tähän direktiiviin sisältyvien yleisön osallistumista koskevien säännösten soveltamisalaan kuuluvien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus. Näin ollen kaatopaikan perustamista koskevan luvan myöntämistä koskevan tuomioistuinvalvonnan on ulotuttava ympäristövaikutusten arviointiin.

142.

Muutoksenhakumenettelyn tarpeellisuus ei kuitenkaan välttämättä sulje pois sitä, että yksittäisiä kohteita – esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointia – tarkastellaan erillisessä muutoksenhakumenettelyssä.

143.

Unionin oikeudessa ei nimittäin anneta yksityiskohtaisia sääntöjä siitä, minkälainen muutoksenhakumenettelyn on oltava. Se on jäsenvaltioiden tehtävä. Menettelysäännöt sellaisia oikeussuojakeinoja varten, joilla pyritään turvaamaan yksityisillä unionin oikeuden perusteella olevat oikeudet, eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vaatimuksia (vastaavuusperiaate), eivätkä ne saa olla sellaisia, että unionin oikeudessa vahvistettujen oikeuksien käyttäminen on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa (tehokkuusperiaate). ( 52 )

144.

Erillisen muutoksenhakumenettelyn luomiselle yksittäisiä kohteita varten voi olla perusteltuja syitä. Hakemuksen tekijöiden osalta oikeusvarmuus voi olla suurempi, jos tietyt kysymykset on selvitetty etukäteen lainvoimaisesti, ennen kuin toteutetaan laajoja muita menettelyjä.

145.

Ympäristövaikutusten arviointi ei ole kuitenkaan luonteeltaan sellainen, että muusta menettelystä erottaminen takaisi aina oikeusvarmuuden. Sen on nimittäin katettava ympäristövaikutukset, jotka johtuvat hyväksytystä hankkeesta ja kyseisen ympäristön tilasta kyseisenä ajankohtana. ( 53 ) Sen kanssa olisi ristiriidassa, jos jo menettelyn aikaisemmassa vaiheessa tehtäisiin lainvoimaisia tyhjentäviä päätelmiä ympäristövaikutuksista. Ainakin sellaisia ympäristövaikutusten arvioinnin puutteita, jotka syntyvät tai käyvät ilmi vasta myöhemmin, on voitava riitauttaa myös tuona myöhempänä ajankohtana.

146.

Erillisten menettelyvaiheiden puutteet on lisäksi voitava ottaa huomioon myöhemmissäkin vaiheissa. Jos oikeusriita johtaa esimerkiksi siihen tulokseen, että ympäristövaikutusten arviointi oli virheellinen, hanketta ei saa lainvoimaisesti hyväksyä tai toteuttaa kyseisen tuomioistuinmenettelyn aikana. ( 54 ) Oikeussuojan pilkkominen ei saa myöskään johtaa siihen, että henkilöiltä tai organisaatioilta, joilla on YVA-direktiivin 10 a artiklan mukainen oikeus päätökseen liittyvien menettelyjen ja päätöksen asiasisällön laillisuuden saattamiseen tuomioistuimen tutkittavaksi, viedään oikeus riitauttaa tietyt erilliset menettelyvaiheet. Tällainen järjestelmä ei myöskään saa lisätä suhteettomasti vaivaa, joka yleisölle aiheutuu kanteen nostamisesta hankkeesta.

147.

Kansallinen oikeussuojajärjestelmä, joka ei ole näiden vaatimusten mukainen, on ristiriidassa tehokkuusperiaatteen kanssa, koska se vaikeuttaa suhteettomasti unionin ympäristölainsäädännöstä johtuvien oikeuksien toteuttamista tai tekee sen jopa mahdottomaksi.

148.

Tällaisessa tapauksessa kyseisten direktiivien tehokas vaikutus edellyttäisi, että myöhempiä menettelyvaiheita koskevan asian yhteydessä tutkittaisiin aiempien vaiheiden toteutuksessa tehtyjä virheitä. ( 55 ) Näin pitäisi tehdä erityisesti, jos kansallisten viranomaisten toiminnan ja preklusiivisen määräajan vuoksi henkilö olisi menettänyt täysin mahdollisuutensa vedota oikeuksiinsa kansallisissa tuomioistuimissa, ( 56 ) esimerkiksi koska toimivaltaiset viranomaiset salaavat oikeussuojamahdollisuudet.

149.

Unionin tuomioistuimella ei ole riittäviä tietoja, jotta se voisi selvittää käsiteltävässä asiassa tyhjentävästi, onko oikeussuoja Slovakiassa tai sen soveltaminen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevissa menettelyissä tehokkuusperiaatteen mukaista. Ennakkoratkaisupyynnön perusteella sitä voidaan kuitenkin epäillä. Ylimmän tuomioistuimen esittämistä tiedoista löytyy nimittäin viitteitä Ekologická skládkan ja toimivaltaisten viranomaisten salaisesta yhteistyöstä:

150.

Näiden tosiseikkojen konkreettinen tutkiminen kuuluu kansallisille tuomioistuimille, jotka voivat epäselvissä tapauksissa käyttää ennakkoratkaisumenettelyä saadakseen tarkempia tietoja tehokkuusperiaatteen soveltamisesta tietyissä tilanteissa.

151.

Yhteenvetona on todettava, että on unionin oikeuden mukaista sulkea ennakkoon tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisten puutteiden tutkiminen kaatopaikan yhtenäisen perustamisluvan tutkimista koskevan tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle ja varata sille erillinen oikeussuojamenettely, kunhan tämä oikeussuojan pilkkominen ei aiheuta sitä, että yhtenäisen luvan saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Jos oikeussuoja tai sen soveltaminen ei ole näiden vaatimusten mukaista, kyseisten direktiivien tehokas vaikutus edellyttää, että menettelyn myöhempiä vaiheita koskevan asian yhteydessä tutkitaan aiempien vaiheiden toteutuksen yhteydessä tehdyt virheet.

152.

Ympäristövaikutusten arvioinnin mahdollisten puutteiden tutkimisen esteenä voisi pääasiassa olla perustuslakituomioistuimen toinen toteamus. Se moitti nimittäin sitä, etteivät asianosaiset olleet kyseenalaistaneet ympäristövaikutusten arvioinnin pätevyyttä. Sen vuoksi ylin tuomioistuin oli tehnyt päätöksen ultra petita ja ylittänyt samalla toimivaltansa. Tästä syystä ylin tuomioistuin tiedustelee, voiko se unionin oikeuden mukaan ottaa kysymyksen huomioon viran puolesta.

153.

Koska unionin oikeudessa ei ole annettu asiaa koskevia säännöksiä, noudatetaan tässäkin lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta, jota on kuitenkin harjoitettava vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudattaen. ( 60 )

154.

Ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä viitteitä siitä, missä määrin kansallisen oikeuden kysymyksiä voidaan ottaa huomioon viran puolesta. Sen vuoksi sen tutkimiselle ei löydy lähtökohtaa, velvoittaako vastaavuusperiaate ottamaan ympäristövaikutusten arvioinnin puutteet huomioon viran puolesta. Käsiteltävä asia eroaa tässä suhteessa yhdistetyissä asioissa van der Weerd ym. annetussa tuomiossa kyseessä olleesta tilanteesta, jossa nousi esiin kysymys siitä, vastasivatko kyseiset unionin oikeuden säännökset yleistä järjestystä (ordre public) koskevia kansallisia säännöksiä, joita Alankomaiden lainsäädännön mukaan voitiin ottaa huomioon viran puolesta. ( 61 )

155.

Tehokkuusperiaatteen soveltamiseksi sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottaen huomioon tämän menettelysäännön merkitys koko oikeudenkäynnin, sen kulun ja sen erityispiirteiden kannalta eri kansallisissa elimissä. Tämän osalta on otettava tarvittaessa huomioon kansallisen oikeussuojajärjestelmän perustana olevat periaatteet, joita ovat muun muassa puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä oikeudenkäyntimenettelyn moitteeton kulku. ( 62 ) On kyse yksittäistapauksissa tehdyistä arvioinneista, jotka on tehty huomioimalla kaikki kullekin asialle ominaiset, tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat asiayhteydet ja joita ei voida automaattisesti soveltaa muilla aloilla. ( 63 )

156.

Sellaiset kansalliset säännökset ovat lähtökohtaisesti tehokkuusperiaatteen mukaisia, jotka estävät kansallista tuomioistuinta ottamasta viran puolesta huomioon unionin oikeussääntöjen rikkomista koskevaa perustetta, jos tuomioistuimen olisi tutkiakseen tällaisen perusteen luovuttava sille lähtökohtaisesti kuuluvasta passiivisesta asemasta, koska sen pitäisi ylittää asianosaisten rajaaman riita-asian kohde ja nojautua muihin tosiseikkoihin ja olosuhteisiin kuin niihin, joihin asianosainen, jonka edun mukaista on soveltaa sanottuja oikeussääntöjä, on perustanut vaatimuksensa. ( 64 )

157.

Tällainen kansallisen tuomioistuimen toimivallan rajoitus voi perustua periaatteeseen, jonka mukaan aloitteen tekeminen oikeudenkäynnissä on asianosaisten tehtävä, eikä tuomioistuin näin ollen voi toimia viran puolesta kuin poikkeuksellisissa tilanteissa yleisen edun sitä edellyttäessä. Tällä periaatteella suojataan puolustautumisoikeuksia ja turvataan menettelyn moitteeton kulku erityisesti välttämällä uusien perusteiden harkintaan liittyvät viiveet. ( 65 )

158.

Nämä näkemykset esitettiin menettelyissä, jotka koskivat liittämistä pakolliseen valtiolliseen vakuutusjärjestelmään ( 66 ) tai sellaisen eläintaudin todistamista, johon eräässä asiassa kyseessä ollutta maatilaa koskevat toimenpiteet perustuivat. ( 67 )

159.

Tärkein tapaus, jolloin kansalliset tuomioistuimet ovat silti velvollisia ottamaan unionin oikeutta koskevan kysymyksen huomioon viran puolesta, koskee kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 6 artiklan 1 kohtaa. ( 68 ) Kuluttajan heikompi asema toiseen sopimuspuoleen verrattuna huomioon ottaen kyseisessä säännöksessä säädetään, etteivät kohtuuttomat ehdot sido kuluttajia. Kuten oikeuskäytännöstä käy ilmi, kyseessä on pakottava säännös, jolla pyritään korvaamaan muodollinen tasapaino, joka sopimuksessa perustetaan sopimuspuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välille, todellisella tasapainolla, jolla voidaan palauttaa sopimuspuolten välinen yhdenvertaisuus. Säännöksen tehokkuuden takaamiseksi unionin tuomioistuin on katsonut, että kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus viran puolesta tutkia sopimusehdon kohtuuttomuus. ( 69 )

160.

Ympäristökin tarvitsee suojelua, ja siihen liittyy huomattava yleinen etu, että unionin oikeuden mukainen ympäristövaikutusten arviointi toteutetaan asianmukaisesti.

161.

YVA-direktiivi ei kuitenkaan sisällä kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annetun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan kaltaista säännöstä ympäristövaikutusten arvioinnin puutteiden seurauksista lupien voimassaololle. Siinä ei varsinkaan säädetä, että lupa olisi pätemätön ympäristövaikutusten arvioinnin puutteiden vuoksi.

162.

Tässä voidaan jättää käsittelemättä, pitääkö unionin oikeuden mukaisen ympäristövaikutusten arvioinnin täydellinen laiminlyönti mahdollisesti ottaa huomioon viran puolesta. Arviointi on sentään tärkeä perusta hankkeita vastaan esitettyjen ympäristölainsäädännöllisesti perusteltujen väitteiden muotoilulle.

163.

Mielestäni ei ole tarpeen aina ottaa viran puolesta huomioon ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuutta koskevia epäilyksiä. Jos ympäristövaikutusten arviointi on tehty, sen pitäisi tarjota mahdollisille kantajille riittävästi tukea arvioinnin mahdollisten puutteiden riitauttamiseen. Puutteita voi syntyä suhteellisen helposti myös ajan kuluessa tai ulkoisten olosuhteiden muuttuessa, eivätkä ne välttämättä johda merkittäviin ympäristövaikutuksiin. Täydentävä arviointi on silti tarpeen, jos lisävaikutukset ovat mahdollisia. Jos tuomioistuinten olisi otettava ympäristövaikutusten ajankohtaisuus huomioon viran puolesta, syntyisi vakavia oikeudenkäyntimenettelyyn liittyviä riskejä, vaikka ympäristön kannalta ei välttämättä olisi odotettavissa vastaavaa hyötyä. Sen vuoksi ajankohtaisen ympäristövaikutusten arvioinnin huomioon ottamiseen liittyvällä yleisellä edulla ei ole sellaista painoarvoa, joka oikeuttaisi viran puolesta tutkimisen. Pikemminkin riittää, että epäilykset otetaan huomioon ainoastaan nimenomaisten väitteiden perusteella.

164.

Muihin ympäristölainsäädännöllisiin näkökohtiin perustuva pohdiskelu saattaisi johtaa toisiin tuloksiin. Križanin ym. väitteiden perusteella olisi loogista tutkia, onko Pezinokin vanhan kaatopaikan toiminta ollut kaatopaikkadirektiivin 14 artiklan mukaista. ( 70 ) Siihen liitetään merkittäviä terveysriskejä. Ei ole kuitenkaan viitteitä siitä, että vanhan kaatopaikan toiminta olisi pääasian kohteena.

165.

Uudesta kaatopaikasta ylin tuomioistuin toteaa, ettei sen toiminnan voida todeta olevan sovellettavien teknisten standardien vastaista. Vanhan kaatopaikan toiminnan jatkamiseen verrattuna sen toiminta voisi näin ollen jopa edistää ympäristön suojelua.

166.

Edellä esitetyn perusteella en näe mitään erityisesti union ympäristölainsäädäntöön perustuvia yleiseen etuun liittyviä syitä, joiden perusteella ylin tuomioistuin pitäisi velvoittaa kansallisten säännösten vastaisesti ottamaan viran puolesta huomioon ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuutta koskevat epäilykset.

167.

Myös unionin oikeuteen liittyvät oikeudelliset kysymykset on kuitenkin otettava tehokkuusperiaatteen mukaisesti huomioon viran puolesta, kun asianosaisille ei anneta tosiasiallista mahdollisuutta vedota kyseisiin säännöksiin pohjautuvaan perusteeseen kansallisessa tuomioistuimessa. ( 71 )

168.

Jos ylimmän tuomioistuimen esittämien Ekologická Skládkan ja lupaviranomaisten ( 72 ) välistä salaista yhteistyötä koskevien viitteiden perusteella kävisi ilmi, että tehokkuusperiaatetta on todella loukattu, lähtökohtana olisi, ettei Križanilla ym. tosiasiallisesti ollut mahdollisuutta vedota ympäristövaikutusten arvioinnin ilmeiseen puuttuvaan ajankohtaisuuteen kansallisissa tuomioistuimissa. Tässä tapauksessa ylin tuomioistuin olisi velvollinen ottamaan tämän kysymyksen huomioon viran puolesta.

169.

Kolmanteen kysymykseen on siis vastattava seuraavasti:

Kun YVA-direktiiviä voidaan soveltaa ajallisesti, hankkeen aiemmin tehty ympäristövaikutusten arviointi voi olla perustana luvan myöntämiselle hankkeelle, jos siinä kuvataan paikkansa pitävästi hankkeen mahdolliset merkittävät ympäristövaikutukset luvan myöntämisajankohtana. Sen tutkimiseen, ovatko ympäristöolosuhteet tai hanke muuttuneet sittemmin niin paljon, että muut merkittävät haitalliset ympäristövaikutukset ovat mahdollisia, ei tarvita välttämättä yleisön osallistumista.

On unionin oikeuden mukaista sulkea ennakkoon tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuuden tutkiminen kaatopaikan yhtenäisen perustamisluvan tutkimista koskevan tuomioistuinmenettelyn ulkopuolelle ja varata sille erillinen oikeussuojamenettely, kunhan tämä oikeussuojan pilkkominen ei aiheuta sitä, että yhtenäisen luvan saattaminen tuomioistuimen tutkittavaksi ympäristövaikutusten arvioinnin osalta on käytännössä mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa. Jos oikeussuojasääntely tai sen soveltaminen ei ole näiden vaatimusten mukaista, kyseisten direktiivien tehokas vaikutus edellyttää, että menettelyn myöhempiä vaiheita koskevan asian yhteydessä tutkitaan aiempien vaiheiden toteutuksen yhteydessä tehdyt virheet.

Kansalliset tuomioistuimet ovat velvollisia ottamaan ympäristövaikutusten arvioinnin ajankohtaisuutta koskevan kysymyksen huomioon viran puolesta, jos asianosaisilla ei ole tosiasiallisesti ollut mahdollisuutta vedota tähän kysymykseen kansallisissa tuomioistuimissa. Näin on oletettava erityisesti, jos oikeussuojasääntely tai sen soveltaminen ei ole tehokkuusperiaatteen vaatimusten mukaista.

170.

Neljännellä kysymyksellään ylin tuomioistuin tiedustelee, sisältyykö yleisön oikeussuojaan IPPC-direktiivin ja YVA-direktiivin mukaan mahdollisuus vaatia kansallisen lainsäädännön mukaisen väliaikaisen hallinto-oikeudellisen tai tuomioistuimen määräämän toimenpiteen (esim. yhtenäistetyn päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan päätöksen) käyttöönottoa, joka mahdollistaisi suunnitellun laitoksen rakentamisen lykkäämisen tilapäisesti – toisin sanoen pääasiassa annettavaan ratkaisuun saakka.

171.

IPPC-direktiivissä ja YVA-direktiivissä ei tosin säädetä turvaamistoimista, mutta vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvaa oikeudenkäyntiasiaa käsittelevän kansallisen tuomioistuimen on voitava määrätä turvaamistoimista tuomioistuimen sellaisen myöhemmän ratkaisun täyden tehokkuuden turvaamiseksi, joka koskee unionin oikeuteen perustuvien oikeuksien olemassaoloa. ( 73 )

172.

Tämä velvoite kuvastaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaan kirjattua oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan, joka jäsenvaltioiden on SEU 19 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan taattava.

173.

Myös Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappale edellyttää, että IPPC-direktiiviä ja YVA-direktiiviä tulkittaessa on otettava huomioon, ( 74 ) että näiden direktiivien mukaisen oikeussuojan on mahdollistettava asianmukaiset turvaamistoimet.

174.

Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi myös ylimmän tuomioistuimen epätietoisuus sen suhteen, onko turvaamistoimen kohteena olevaa asianosaista kuultava ennen toimen määräämistä.

175.

Tässä yhteydessä on otettava huomioon oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaate, johon sisältyy oikeus tulla kuulluksi. ( 75 ) Vaikka oikeutta tulla kuulluksi koskevat konkreettiset yksityiskohtaiset säännöt voivat vaihdella sen mukaan, kuinka kiireellisesti asia on ratkaistava, kaikki tämän oikeuden käyttämistä koskevat rajoitukset on perusteltava asianmukaisesti, ja niihin on liitettävä menettelylliset takeet, joilla niille, joita tällainen menettely koskee, taataan mahdollisuus tosiasiallisesti riitauttaa kiireellisesti toteutetut toimenpiteet. ( 76 )

176.

Edellä esitetyn vuoksi tuomioistuin voi väliaikaisen toimenpiteen erityisen kiireellisyyden vuoksi luopua asianosaisten kuulemisesta toistaiseksi, ( 77 ) mutta sen on joko korvattava laiminlyönti mahdollisimman pian ( 78 ) tai annettava ainakin mahdollisuus riitauttaa toimenpide nopeutetussa menettelyssä muutoksenhakukeinolla, joka tarjoaa kaikille asianosaisille tilaisuuden esittää lausuntonsa.

177.

Neljänteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että IPPC-direktiivin ja YVA-direktiivin mukaan yleisön oikeussuoja sisältää mahdollisuuden määrätä kansallisen lainsäädännön mukaisesta väliaikaisesta hallinnollisesta tai oikeudellisesta toimenpiteestä, joka mahdollistaa suunnitellun laitoksen rakentamisen lykkäämisen tilapäisesti. Erityisen kiireellisissä tapauksissa voidaan luopua asianosaisten kuulemisesta, jos heillä on mahdollisuus riitauttaa päätös mahdollisimman pian.

178.

Viidennellä kysymyksellään ylin tuomioistuin tiedustelee, voidaanko IPPC-direktiivin, YVA-direktiivin tai Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 4 kappaleen mukaiset ehdot toteuttavalla tuomioistuimen ratkaisulla, jolla kumotaan hakijan uutta laitosta koskeva lopullinen ympäristölupa, loukata lainvastaisesti kaatopaikkatoiminnan harjoittajan omaisuudensuojaa. Erityisesti on kyse siitä, miten ympäristönsuojelua koskeva yleinen etu tulee tasapainoisesti suhteuttaa yksityiseen omaisuudensuojaa koskevaan oikeuteen, jos tällaisen oikeuden (erityisesti käyttöoikeuden) sisältö johtaa väistämättä unionin oikeudessa suojattuun ympäristöön kohdistuvaan vaikutukseen tai jos tällainen vaikutus liittyy siihen väistämättä.

179.

Omaisuudensuoja tunnustetaan perusoikeuskirjan 17 artiklassa ja on tunnustettu jo aiemmin unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä. Omaisuudensuojaa voidaan rajoittaa, kunhan rajoitukset tosiasiassa palvelevat yleisen edun mukaisia unionin tavoitteita eikä niillä puututa perusoikeuksiin tavoitellun päämäärän kannalta suhteettomasti ja tavalla, jota ei voida hyväksyä ja jolla loukattaisiin näin suojattujen oikeuksien keskeistä sisältöä. ( 79 )

180.

Pääasia koskee kahta omaisuudensuojaan liittyvää näkökohtaa. Ensinnäkin kaatopaikalle varattuun alueeseen kohdistuvaa omaisuudensuojaa, sillä alueeseen kohdistuvaa käyttöoikeutta rajoitetaan luvanvaraisuuden avulla, toiseksi luvan myöntämisen yhteydessä mahdollisesti annettua oikeutta perustaa alueelle kaatopaikka ja harjoittaa kaatopaikkatoimintaa.

181.

Oikeus kaatopaikan perustamiseen ja kaatopaikkatoimintaan voi kuitenkin kuulua omaisuudensuojan piiriin vasta, kun myönnettyä lupaa ei voi enää riitauttaa. Sitä ennen on nimittäin kyse ainoastaan mahdollisuudesta saada perustaa kaatopaikka ja harjoittaa kaatopaikkatoimintaa. Pelkät mahdollisuudet eivät kuitenkaan kuulu omaisuudensuojan piiriin, ( 80 ) ainakaan, jos niiden toteutus on riidanalaista. ( 81 )

182.

Kaatopaikan luvanvaraisuus rajoittaa sitä vastoin omaisuuden käyttöä kyseisillä alueilla.

183.

Luvanvaraisuuden vuoksi ennen aiottua käyttöä on toteutettava useita hallintomenettelyjä. YVA-direktiivin on tarkoitus varmistaa, että kaikki hankkeen merkittävät ympäristöön kohdistuvat vaikutukset tunnistetaan ja otetaan huomioon päätöksessä. IPPC-direktiivin tavoitteena on laitoksen ympäristövaikutusten minimointi. Molemmat direktiivit antavat lisäksi laajat mahdollisuudet riitauttaa päätösten asiasisältö taikka niihin liittyvien menettelyjen laillisuus.

184.

On mahdollista, ettei tiettyjä hankkeita voida lainkaan toteuttaa näiden säännöstöjen vuoksi ja toiset ainakin viivästyvät tai niitä rajoitetaan.

185.

Omaisuudensuojan rajoitukset voidaan kuitenkin lähtökohtaisesti perustella yleisellä edulla, joka liittyy ympäristönsuojelun korkeaan tasoon, ( 82 ) joka SEUT 191 artiklan ja perusoikeuskirjan 37 artiklan mukaan on unionin tavoitteena. ( 83 )

186.

Sen vuoksi on omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden mukaista kieltää maan sellainen käyttö, joka vaikuttaa kohtuuttomasti ympäristöön. Hankkeet, jotka voivat vaikuttaa kohtuuttomasti ympäristöön, on myös voitava tutkia huolellisesti, ennen kuin ne saadaan toteuttaa. YVA-direktiivin, IPPC-direktiivin tai Århusin yleissopimuksen vaatimukset eivät ilmeisesti ole tässä suhteessa kohtuuttomia.

187.

Perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettu perusoikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin edellyttää, että ympäristönsuojeluun liittyvien oikeutettujen sääntöjen huomioon ottamista voidaan valvoa tuomioistuimessa ja että sellaiset luvat voidaan kumota, joita myönnettäessä ei ole noudatettu näitä sääntöjä.

188.

Yhteenvetona on todettava, ettei IPPC-direktiivin, YVA-direktiivin tai Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 2 ja 4 kappaleen mukaiset ehdot täyttävällä tuomioistuimen ratkaisulla, jolla kumotaan uutta laitosta koskeva ympäristölupa, loukata lainvastaisesti kaatopaikkatoiminnan harjoittajan omaisuudensuojaa.

189.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti: