Asia C-163/09

Repertoire Culinaire Ltd

vastaan

The Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs

(First-tier Tribunalin (Tax Chamber) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Direktiivi 92/83/ETY – Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistaminen – Direktiivin 20 artiklan ensimmäinen luetelmakohta sekä 27 artiklan 1 kohdan e ja f alakohta – Ruoanlaittoviini, -portviini ja -konjakki

Tuomion tiivistelmä

1. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Valmisteverot – Alkoholi ja alkoholijuomat – Etyylialkoholi – Ruoanlaittoviini ja -portviini kuuluvat etyylialkoholin käsitteen piiriin

(Neuvoston direktiivin 92/83 20 artiklan ensimmäinen luetelmakohta)

2. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Valmisteverot – Direktiivi 92/83 – Alkoholi ja alkoholijuomat – Vapautukset yhdenmukaistetusta valmisteverosta – Elintarvikkeiden valmistukseen käytetty ruoanlaittoviini, -portviini ja -konjakki

(Neuvoston direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan e ja f alakohta)

3. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Valmisteverot – Direktiivi 92/83 – Alkoholi ja alkoholijuomat – Vapautukset yhdenmukaistetusta valmisteverosta – Elintarvikkeiden valmistukseen käytetty ruoanlaittoviini, -portviini ja -konjakki

(Neuvoston direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohta)

4. Verotus – Jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistaminen – Valmisteverot – Direktiivi 92/83 – Alkoholi ja alkoholijuomat – Vapautukset yhdenmukaistetusta valmisteverosta – Direktiivin 27 artiklan 1 kohdassa säädetyt vapautukset

(Neuvoston direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohta)

1. Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 92/83 20 artiklan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että siinä mainittua etyylialkoholin määritelmää sovelletaan ruoanlaittoviiniin ja -portviiniin.

Sillä seikalla, että ruoanlaittoviiniä ja -portviiniä sellaisinaan pidetään tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun asetuksen N:o 2658/87 liitteessä olevan yhdistetyn nimikkeistön, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2587/91, 21 ryhmään kuuluvina elintarvikevalmisteina ja että ne eivät sovellu käytettäviksi juomina, ei ole merkitystä mainitun säännöksen soveltuvuuteen näiden viinien sisältämään etyylialkoholiin.

(ks. 26, 27 ja 30 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

2. Elintarvikkeiden valmistukseen käytetyn ruoanlaittoviinin, -portviinin ja ‑konjakin vapauttamiseen yhdenmukaistetusta valmisteverosta voidaan soveltaa alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa.

Tällaisiin tuotteisiin voitaisiin soveltaa direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan e alakohtaa vain, jos niitä käytettäisiin elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien valmistukseen tarkoitettujen aromien valmistukseen.

(ks. 33, 34 ja 36 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)

3. Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 92/83 säännösten yhdenmukainen soveltaminen merkitsee sitä, että tuotteen valmisteverollisuus tai -verottomuus ja verovapautus yhdessä jäsenvaltiossa on lähtökohtaisesti tunnustettava muissa jäsenvaltioissa. Päinvastaisella tulkinnalla vaarannettaisiin direktiivin tavoitteen toteutuminen ja saatettaisiin rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

Jos ruoanlaittoviinin, -portviinin ja -konjakin kaltaiset tuotteet, joiden on valmistusjäsenvaltiossa katsottu olevan valmisteverottomia tai vapautettuja valmisteverosta direktiivin 92/83 nojalla ja jotka on luovutettu siellä kulutukseen, on tarkoitettu myytäviksi toisessa jäsenvaltiossa, viimeksi mainitun jäsenvaltion on kohdeltava näitä tuotteita samalla tavoin omalla alueellaan, paitsi jos konkreettiset, objektiiviset ja todennettavissa olevat seikat osoittavat, että ensin mainittu jäsenvaltio ei ole soveltanut oikein kyseisen direktiivin säännöksiä tai että toimenpiteiden toteuttaminen saman direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti valmisteverovapautuksiin liittyvien veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi sekä valmisteverovapautuksien oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi on perusteltua.

(ks. 41, 42 ja 45 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

4. Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta annetun direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetyn verovapautuksen myöntämiseksi voidaan asettaa kansallisessa säännöstössä säädettyjä edellytyksiä, jotka koskevat palautushakemuksen tekemiseen oikeutettujen henkilöiden rajoittamista, neljän kuukauden määräaikaa tällaisen hakemuksen tekemiseksi ja palautuksen vähimmäismäärän asettamista, vain siinä tapauksessa, että konkreettisista, objektiivisista ja todennettavissa olevista seikoista ilmenee, että nämä edellytykset ovat tarpeellisia verovapautuksen oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko tilanne mainitussa säännöstössä säädettyjen edellytysten osalta tällainen.

Direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vapauttaminen valmisteverosta on nimittäin pääsääntö ja vapautuksen epääminen poikkeuksellista, ja jäsenvaltioille samassa säännöksessä myönnetty oikeus säätää edellytyksistä näiden valmisteverovapautuksien oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi ei voi saattaa kyseisessä säännöksessä säädetyn, verosta vapauttamista koskevan velvollisuuden ehdottomuutta kyseenalaiseksi.

(ks. 51 ja 56 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

9 päivänä joulukuuta 2010 (*)

Asiassa C‑163/09,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka First-tier Tribunal (Tax Chamber) (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 24.4.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 8.5.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Repertoire Culinaire Ltd

vastaan

The Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit D. Šváby, R. Silva de Lapuerta (esittelevä tuomari), E. Juhász ja J. Malenovský,

julkisasiamies: J. Kokott,

kirjaaja: hallintovirkamies N. Nanchev,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 10.6.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

– Repertoire Culinaire Ltd, edustajinaan avocat P. Dewast ja barrister H. Mercer,

– Ranskan hallitus, asiamiehenään B. Cabouat,

– Puolan hallitus, asiamiehenään M. Dowgielewicz,

– Portugalin hallitus, asiamiehenään L. Inez Fernandes,

– Euroopan komissio, asiamiehinään R. Lyal ja A. Sauka,

kuultuaan julkisasiamiehen 15.7.2010 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/83/ETY (EYVL L 316, s. 21) 20 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan sekä 27 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdan tulkintaa.

2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Repertoire Culinaire Ltd (jäljempänä Repertoire Culinaire) ja Commissioners for Her Majesty’s Revenue and Customs (jäljempänä Commissioners) ja joka koskee ruuanlaittoviinin, -portviinin ja -konjakin valmistusaineisiin sisältyvän alkoholin verokohtelua.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin säännöstö

3 Direktiivin 92/83 3., 4., 18., 19., 20., 22. ja 23. perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi olisi vahvistettava yhteiset määritelmät kaikille näille tuotteille,

näiden määritelmien olisi perustuttava tämän direktiivin antamisen ajankohtana voimassa olevan yhdistetyn nimikkeistön määritelmiin,

– –

jäsenvaltioiden olisi annettava palauttaa kulutukseen sopimattomiksi tulleista alkoholijuomista maksettu valmistevero,

yhteisön tasolla on säädettävä valmisteverovapautuksista, joita sovelletaan jäsenvaltioiden välillä kuljetettaviin tavaroihin,

jäsenvaltioiden olisi kuitenkin annettava soveltaa valmisteverovapautuksia, jotka perustuvat tuotteiden käyttöön niiden alueella,

– –

jäsenvaltioilla olisi oltava käytettävissään keinot valmisteverovapautuksiin liittyvien veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi,

jäsenvaltioiden olisi annettava toteuttaa tässä direktiivissä säädetyt valmisteverovapautukset palautusteitse”.

4 Mainitun direktiivin 19 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on kannettava etyylialkoholista valmisteveroa tämän direktiivin mukaisesti.”

5 Saman direktiivin 20 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä ’etyylialkoholilla’ tarkoitetaan:

– kaikkia CN-koodeihin 2207 ja 2208 kuuluvia tuotteita, joiden todellinen alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1,2 tilavuusprosenttia, mukaan lukien tuotteet, jotka muodostavat osan muuhun yhdistetyn nimikkeistön ryhmään kuuluvasta tuotteesta

– –”

6 Kyseisen direktiivin 27 artiklan 1 kohdan e ja f alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on vapautettava tässä direktiivissä tarkoitetut tuotteet yhdenmukaistetusta valmisteverosta edellytyksin, jotka niiden on vahvistettava näiden valmisteverovapautuksien oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi, kun nämä tuotteet on:

– –

e) tarkoitettu käytettäviksi elintarvikkeiden ja enintään 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien alkoholittomien juomien valmistukseen tarkoitettujen aromien valmistukseen

f) tarkoitettu käytettäviksi sellaisinaan tai puolivalmisteiden ainesosina täytettyjen tai muiden elintarvikkeiden valmistukseen, jos alkoholipitoisuus on kulloinkin enintään 8,5 litraa puhdasta alkoholia 100 kilogrammassa suklaan valmistukseen tarkoitettua tuotetta ja enintään 5 litraa puhdasta alkoholia 100 kilogrammassa muiden tuotteiden valmistukseen tarkoitettua tuotetta.”

7 Direktiivin 92/83 27 artiklan 6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot voivat toteuttaa edellä mainitut valmisteverovapautukset palauttamalla jo maksetun valmisteveron.”

Kansallinen säännöstö

8 Vuoden 1995 verolain (Finance Act 1995) 4 §:ssä säädetään menettelystä sellaisen valmisteveron palauttamiseksi, joka on kannettu valmisteveron alaisesta alkoholista, jota on käytetty sellaisen ruoan tuotannossa tai valmistuksessa, jonka alkoholipitoisuus on enintään 5 litraa alkoholia 100 kilogrammassa ruokaa.

9 Palautus tehdään tiettyihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden vaatimuksesta, eikä alle 250 Englannin punnan (GBP) suuruisia summia palauteta.

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

10 Repertoire Culinaire toimii elintarvikkeiden tukkukauppiaana.

11 Commissionersin virkamiehet tarkastivat 10.7.2002 Coquellesin (Ranska) tullivalvonta-alueella perävaunullisen ajoneuvon.

12 Ajoneuvon kuljettaja esitti lastistaan asiakirjan, jonka mukaan kyseessä oli 11 kuormalavallista ruoanlaittoviiniä, joiden vastaanottajana oli Repertoire Culinaire.

13 Lastin tarkastaneen virkamiehen mukaan kuormaan sisältyi 2 800 litraa valkoviiniä, jonka alkoholipitoisuus oli 11 tilavuusprosenttia, 2 800 litraa punaviiniä, jonka alkoholipitoisuus oli 11 tilavuusprosenttia, 160 litraa portviiniä, jonka alkoholipitoisuus oli 19 tilavuusprosenttia, ja 80 litraa konjakkia, jonka alkoholipitoisuus oli 40 tilavuusprosenttia.

14 Tavarat otettiin haltuun sillä perusteella, ettei ollut näyttöä siitä, että valmistevero olisi maksettu Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltaisille viranomaisille.

15 National Discreditation Teamin (kansallinen todisteiden hankintaryhmä) tekemissä tutkimuksissa todettiin, että haltuun otettuihin alkoholijuomiin sisältyi ”ainesosia”.

16 Näiden tutkimusten jälkeen tavarat takavarikoitiin 16.7.2002.

17 Repertoire Culinaire, jolle ilmoitettiin takavarikosta 16.7.2002 päivätyllä kirjeellä, vaati 2.8.2002 tavaroiden palauttamista.

18 Commissioners hylkäsi tämän vaatimuksen 28.8.2002 päivätyllä kirjeellä.

19 Repertoire Culinaire teki hylkäämispäätöksestä oikaisuvaatimuksen.

20 Commissioners ilmoitti Repertoire Culinairelle 17.10.2002 päivätyllä kirjeellä, että tutkittuaan asian uudelleen se oli päättänyt pitää voimassa päätöksen siitä, ettei tavaroita palauteta Repertoire Culinairelle, sillä ne olivat Yhdistyneessä kuningaskunnassa valmisteveron alaisia.

21 Repertoire Culinaire nosti 4.11.2002 kanteen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa 17.10.2002 tehdystä päätöksestä.

22 Tässä tilanteessa First-tier Tribunal (Tax Chamber) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1) Onko ruoanlaittoviinistä ja -portviinistä kannettava direktiivin [92/83] mukaan valmistevero tuontijäsenvaltiossa sillä perusteella, että ne vastaavat kyseisen direktiivin 20 artiklan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettua etyylialkoholin määritelmää?

2) Vastaako se, että ruoanlaittoviinille, -portviinille ja -konjakille säädetty verovapautus rajoitetaan koskemaan tapauksia, joissa alkoholijuomia on käytetty ainesosana, ja että verovapautusta voivat hakea vain henkilöt, jotka ovat käyttäneet alkoholijuomia tuotteiden ainesosana, ja/tai henkilöt, jotka harjoittavat tällaisten tuotteiden tukkukauppaa ja/tai ovat tuottaneet tai valmistaneet tällaisia tuotteita tällaista liiketoimintaa varten, ja että lisäksi edellytetään, että vaatimus on esitettävä neljän kuukauden kuluessa valmisteveron maksamisesta ja että palautettavan summan on oltava vähintään 250 GBP, jäsenvaltion velvoitetta panna täytäntöön direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetty verovapautus, kun tätä alakohtaa tulkitaan yhdessä direktiivin 27 artiklan 6 kohdan ja/tai EY 28 artiklan kanssa ja/tai näiden velvoitteiden välittömän vaikutuksen ja/tai yhdenvertaisen kohtelun periaatteen ja suhteellisuusperiaatteen kanssa?

3) Onko kanteen kohteena olevaa ruoanlaittoviiniä ja -portviiniä, jos niistä on kannettava valmisteveroa direktiivin 92/83 20 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan, ja/tai kanteen kohteena olevaa ruoanlaittokonjakkia pidettävä valmistushetkellä direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohdan tai vaihtoehtoisesti e alakohdan perusteella valmisteverosta vapautettuna?

4) Kun valmistusmaana oleva jäsenvaltio on luovuttanut ruoanlaittoviinin, ‑portviinin ja -konjakin [valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston] direktiivin 92/12/ETY [(EYVL L 76, s. 1)] mukaisesta valmisteverollisten tavaroiden liikkumiseen sovellettavasta järjestelmästä vapaaseen liikkeeseen Euroopan unionissa, mikä on EY 10 ja EY 28 artiklan valossa luovuttamisen mahdollinen vaikutus niihin velvoitteisiin, joita jäsenvaltioilla on direktiivin 92/83 20 artiklan sekä 27 artiklan 1 kohdan f alakohdan tai vaihtoehtoisesti e alakohdan perusteella?”

Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

Ensimmäinen kysymys

23 Ensimmäisellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko direktiivin 92/83 20 artiklan ensimmäistä luetelmakohtaa tulkittava siten, että siinä mainittua etyylialkoholin määritelmää sovelletaan ruoanlaittoviiniin ja -portviiniin.

24 On huomattava, että ruoanlaittoviini ja -portviini – jotka elintarvikevalmisteina kuuluvat tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista 23.7.1987 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (EYVL L 256, s. 1) liitteessä olevan yhdistetyn nimikkeistön, sellaisena kuin se oli muutettuna 26.7.1991 annetulla komission asetuksella (ETY) N:o 2587/91 (EYVL L 259, s. 1), 21 ryhmään – sisältävät etyylialkoholia, joka puolestaan kuuluu yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 2208, ja että koska tämän etyylialkoholin todellinen alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1,2 tilavuusprosenttia, se kuuluu direktiivin 92/83 20 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan soveltamisalaan (ks. asia C-458/06, Gourmet Classic, tuomio 12.6.2008, Kok., s. I-4207, 35 ja 36 kohta).

25 Selvää on, että pääasiassa kyseessä olevien ruoanlaittoviinin ja -portviinin todellinen alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1,2 tilavuusprosenttia ja että ne on valmistettu edellä mainitun direktiivin nojalla yhdenmukaistetun valmisteveron alaisista alkoholijuomista eli viinistä ja portviinistä.

26 Koska direktiivin 92/83 20 artiklan ensimmäistä luetelmakohtaa sovelletaan, vaikka siinä tarkoitetut tuotteet muodostavat osan asetuksen N:o 2658/87 liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 2587/91, muuhun ryhmään kuuluvasta tuotteesta, on lisäksi mainittava, ettei sillä seikalla, että ruoanlaittoviiniä ja -portviiniä sellaisinaan pidetään tämän nimikkeistön 21 ryhmään kuuluvina elintarvikevalmisteina, ole merkitystä mainitun säännöksen soveltuvuuteen näiden viinien sisältämään etyylialkoholiin (ks. em. asia Gourmet Classic, tuomion 36–38 kohta).

27 Sama pätee siihen seikkaan, etteivät ruoanlaittoviini ja -portviini sovi käytettäviksi juomina.

28 Direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdasta, luettuna yhdessä saman direktiivin 18. ja 20. perustelukappaleen kanssa, ilmenee, että tällaisilla seikoilla on merkitystä ainoastaan yhdenmukaistetun valmisteveron alaisten tuotteiden vapauttamiselle kyseisestä verosta.

29 Lisäksi direktiivillä 92/83 pyritään, kuten sen otsikostakin ilmenee, yhdenmukaistamaan sekä alkoholijuomien että yleensä alkoholin valmisteverojen rakenteet.

30 Tässä tilanteessa ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 92/83 20 artiklan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että siinä mainittua etyylialkoholin määritelmää sovelletaan ruoanlaittoviiniin ja -portviiniin.

Kolmas kysymys

31 Kolmannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko pääasiassa kyseessä olevat ruoanlaittoviini, -portviini ja -konjakki – jos ne ovat yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia direktiivin 92/83 nojalla – vapautettava tästä valmisteverosta, koska ne ovat tuotteita, jotka on tarkoitettu käytettäviksi aromien valmistukseen direktiivin 27 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla tai elintarvikkeiden valmistukseen saman 27 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

32 Vaikka onkin mahdollista, että ruoanlaittoviiniä, -portviiniä ja -konjakkia voidaan käyttää direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetulla tavalla elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien valmistukseen tarkoitettujen aromien valmistukseen, pääasiassa kyseessä olevia tuotteita ei ole tarkoitettu tällaiseen käyttöön.

33 Ennakkoratkaisupäätöksestä ilmenee, että pääasiassa kyseessä olevia ruoanlaittoviiniä, -portviiniä ja -konjakkia ei käytetä aromien valmistukseen vaan ainesosina elintarvikkeiden valmistukseen.

34 Näin ollen pääasiassa kyseessä olevien tuotteiden mahdolliseen verovapautukseen sovelletaan lähtökohtaisesti direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa, ellei niitä käytetä elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien valmistukseen tarkoitettujen aromien valmistukseen.

35 Tässä yhteydessä on muistutettava, että oikeuskäytännössä on jo katsottu, että merkityksellinen säännös ruoanlaittoviinin mahdolliseksi vapauttamiseksi yhdenmukaistetusta valmisteverosta on lähtökohtaisesti direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohta (em. asia Gourmet Classic, tuomion 39 kohta).

36 Näin ollen kolmanteen kysymykseen on vastattava siten, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa ruoanlaittoviinin, -portviinin ja -konjakin vapauttamiseen yhdenmukaistetusta valmisteverosta voidaan soveltaa direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa.

Neljäs kysymys

37 Neljännellä kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko sillä seikalla, että pääasiassa kyseessä olevien ruoanlaittoviinin, -portviinin ja -konjakin kaltaisten tuotteiden on katsottu olevan valmistusjäsenvaltiossa valmisteverottomia tai vapautettuja valmisteverosta direktiivin 92/83 nojalla ja että ne on luovutettu siellä kulutukseen, vaikutusta siihen, että toinen jäsenvaltio mahdollisesti soveltaa näihin tuotteisiin saman direktiivin säännöksiä, kun tuotteet on tarkoitettu myytäviksi jälkimmäisessä jäsenvaltiossa.

38 Tästä on todettava, että direktiivin 92/12 ensimmäisen ja neljännen perustelukappaleen mukaan sisämarkkinoiden toteuttaminen ja toiminta edellyttävät tavaroiden – myös valmisteveron alaisten – vapaata liikkuvuutta sekä sitä, että valmisteverosaatavan syntyminen on sama kaikissa jäsenvaltioissa.

39 On myös muistettava, että direktiivin 92/83 kolmannen perustelukappaleen mukaan sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi on vahvistettava yhteiset määritelmät kaikille kyseessä oleville tuotteille ja että direktiivin 19. perustelukappaleen mukaan valmisteverovapautuksista, joita sovelletaan jäsenvaltioiden välillä kuljetettaviin tavaroihin, on säädettävä unionin tasolla

40 Näin ollen sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi ja tavaroiden vapaan liikkuvuuden takaamiseksi valmisteveron alaisten tuotteiden määrittämisen ja verovapautusten soveltamisen on oltava yhdenmukaista unionissa, kun toisin ei ole nimenomaisesti säädetty.

41 Direktiivin 92/83 säännösten yhdenmukainen soveltaminen merkitsee sitä, että tuotteen valmisteverollisuus tai -verottomuus ja verovapautus yhdessä jäsenvaltiossa on lähtökohtaisesti tunnustettava muissa jäsenvaltioissa.

42 Päinvastaisella tulkinnalla vaarannettaisiin direktiivin tavoitteen toteutuminen ja saatettaisiin rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

43 Jäsenvaltion virheellinen tulkinta direktiivin 92/83 säännöksistä ei kuitenkaan voi tässä yhteydessä sitoa toista jäsenvaltiota, eikä jälkimmäiseltä voida evätä direktiivin 22. perustelukappaleessa ja 27 artiklassa myönnettyä mahdollisuutta toteuttaa toimenpiteitä valmisteverovapautuksiin liittyvien veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi sekä valmisteverovapautuksien oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi.

44 Tällaisen virheellisen soveltamisen toteamisen tai edellä kuvattujen toimenpiteiden toteuttamisen on kuitenkin perustuttava konkreettisiin, objektiivisiin ja todennettavissa oleviin seikkoihin (ks. vastaavasti asia C-482/98, Italia v. komissio, tuomio 7.12.2000, Kok., s. I-10861, 51 ja 52 kohta).

45 Näin ollen neljänteen kysymykseen on vastattava siten, että jos pääasiassa kyseessä olevien ruoanlaittoviinin, -portviinin ja -konjakin kaltaiset tuotteet, joiden on valmistusjäsenvaltiossa katsottu olevan valmisteverottomia tai vapautettuja valmisteverosta direktiivin 92/83 nojalla ja jotka on luovutettu siellä kulutukseen, on tarkoitettu myytäviksi toisessa jäsenvaltiossa, viimeksi mainitun jäsenvaltion on kohdeltava näitä tuotteita samalla tavoin omalla alueellaan, paitsi jos konkreettiset, objektiiviset ja todennettavissa olevat seikat osoittavat, että ensin mainittu jäsenvaltio ei ole soveltanut oikein mainitun direktiivin säännöksiä tai että toimenpiteiden toteuttaminen saman direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti valmisteverovapautuksiin liittyvien veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi sekä valmisteverovapautuksien oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi on perusteltua.

Toinen kysymys

46 Toisella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii selvittämään, onko direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa tulkittava pääasiassa kyseessä olevien ruoanlaittoviinin, -portviinin ja -konjakin kaltaisten tuotteiden tapauksessa siten, että kyseisessä säännöksessä säädetty verovapautus voidaan yhtäältä myöntää vain henkilöille, jotka ovat käyttäneet näitä tuotteita ainesosina elintarvikkeiden valmistuksessa ja/tai jotka harjoittavat tällaisten elintarvikkeiden tukkukauppaa ja/tai ovat tuottaneet tai valmistaneet näitä elintarvikkeita tällaista liiketoimintaa varten, ja vapautuksen myöntämiselle voidaan toisaalta asettaa kaksi edellytystä eli se, että vaatimus on esitettävä neljän kuukauden kuluessa valmisteveron maksamisesta ja että palautettavan summan on oltava vähintään 250 GBP.

47 Tässä yhteydessä on aluksi huomautettava, että direktiivin 92/83 27 artiklan 6 kohdan mukaan, luettuna yhdessä direktiivin 18. ja 23. perustelukappaleen kanssa, jäsenvaltiot voivat toteuttaa kyseisessä direktiivissä säädetyt valmisteverovapautukset palauttamalla jo maksetun valmisteveron.

48 Lisäksi on huomautettava, että direktiivissä 92/83 säädettyjen vapautusten tarkoituksena on muun muassa neutralisoida alkoholin valmisteveron vaikutuksia tilanteessa, jossa alkoholi on vain muiden kaupallisten tai teollisten tuotteiden ainesosana oleva välituote (ks. em. asia Italia v. komissio, tuomion 4 kohta ja asia C-63/06, Profisa, tuomio 19.4.2007, Kok., s. I-3239, 17 kohta).

49 Direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohdasta, luettuna yhdessä saman direktiivin 20. perustelukappaleen kanssa, seuraa näin ollen, että jäsenvaltion velvollisuus toteuttaa mainitussa säännöksessä säädetty vapautus riippuu kyseessä olevien tuotteiden lopullisesta käyttötarkoituksesta.

50 Vastaavasti saman 27 artiklan 1 kohdassa, luettuna yhdessä direktiivin 92/83 22. perustelukappaleen kanssa, säädetään, että jäsenvaltiot voivat asettaa edellytyksiä mainitussa säännöksessä säädettyjen valmisteverovapautusten oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi.

51 On myös huomautettava, että oikeuskäytännössä on tässä yhteydessä todettu, että direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden vapauttaminen valmisteverosta on pääsääntö ja vapautuksen epääminen poikkeuksellista ja että jäsenvaltioille samassa säännöksessä myönnetty oikeus säätää edellytyksistä ”näiden valmisteverovapautuksien oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi” ei voi saattaa kyseisessä säännöksessä säädetyn, verosta vapauttamista koskevan velvollisuuden ehdottomuutta kyseenalaiseksi (em. asia Italia v. komissio, tuomion 50 kohta ja em. asia Profisa, tuomion 18 kohta).

52 Tästä seuraa, että kun jäsenvaltio käyttää tätä mahdollisuutta, sen on vedottava konkreettisiin, objektiivisiin ja todennettavissa oleviin seikkoihin, jotka tukevat käsitystä siitä, että veropetoksen, veron kiertämisen tai muun väärinkäytöksen vakava vaara on olemassa (ks. vastaavasti em. asia Italia v. komissio, tuomion 52 kohta), ja että kyseisen jäsenvaltion sille näin myönnetyn mahdollisuuden nojalla asettamilla edellytyksillä ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän päämäärän saavuttamiseksi.

53 Näin ollen on niin, että vaikka jäsenvaltiot voivat toteuttaa direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn verovapautuksen palauttamalla jo maksetun valmisteveron ja ottamalla huomioon sen, mihin kyseessä olevia tuotteita käytetään, ne eivät sitä vastoin voi asettaa vapautuksen soveltamisen edellytykseksi sellaisten edellytysten täyttymistä, joiden ei ole osoitettu konkreettisten, objektiivisten ja todennettavissa olevien seikkojen perusteella olevan tarpeellisia verovapautuksen oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi.

54 Unionin tuomioistuimelle esitetyistä seikoista näyttäisi kuitenkin ilmenevän, että pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädetyt edellytykset – eli palautushakemuksen tekemiseen oikeutettujen henkilöiden rajoittaminen, neljän kuukauden määräaika tällaisen hakemuksen tekemiseksi ja palautuksen vähimmäismäärän asettaminen – eivät ole tarpeellisia direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohdassa säädetyn verovapautuksen oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi eivätkä myöskään veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi.

55 Kansallisen tuomioistuimen, jonka ratkaistavana pääasia on ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kuitenkin selvittää konkreettisten, objektiivisten ja todennettavissa olevien seikkojen perusteella, onko tilanne tällainen.

56 Tässä tilanteessa toiseen kysymykseen on vastattava, että direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetyn verovapautuksen myöntämiseksi voidaan asettaa pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädetyn kaltaisia edellytyksiä, jotka koskevat palautushakemuksen tekemiseen oikeutettujen henkilöiden rajoittamista, neljän kuukauden määräaikaa tällaisen hakemuksen tekemiseksi ja palautuksen vähimmäismäärän asettamista, vain siinä tapauksessa, että konkreettisista, objektiivisista ja todennettavissa olevista seikoista ilmenee, että nämä edellytykset ovat tarpeellisia verovapautuksen oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko tilanne mainitussa säännöstössä säädettyjen edellytysten osalta tällainen.

Oikeudenkäyntikulut

57 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1) Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen rakenteiden yhdenmukaistamisesta 19.10.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/83/ETY 20 artiklan ensimmäistä luetelmakohtaa on tulkittava siten, että siinä mainittua etyylialkoholin määritelmää sovelletaan ruoanlaittoviiniin ja -portviiniin.

2) Pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa ruoanlaittoviinin, ‑portviinin ja -konjakin vapauttamiseen yhdenmukaistetusta valmisteverosta voidaan soveltaa direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa.

3) Jos pääasiassa kyseessä olevien ruoanlaittoviinin, -portviinin ja ‑konjakin kaltaiset tuotteet, joiden on valmistusjäsenvaltiossa katsottu olevan valmisteverottomia tai vapautettuja valmisteverosta direktiivin 92/83 nojalla ja jotka on luovutettu siellä kulutukseen, on tarkoitettu myytäviksi toisessa jäsenvaltiossa, viimeksi mainitun jäsenvaltion on kohdeltava näitä tuotteita samalla tavoin omalla alueellaan, paitsi jos konkreettiset, objektiiviset ja todennettavissa olevat seikat osoittavat, että ensin mainittu jäsenvaltio ei ole soveltanut oikein mainitun direktiivin säännöksiä tai että toimenpiteiden toteuttaminen saman direktiivin 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti valmisteverovapautuksiin liittyvien veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi sekä valmisteverovapautuksien oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi on perusteltua.

4) Direktiivin 92/83 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että siinä säädetyn verovapautuksen myöntämiseksi voidaan asettaa pääasiassa kyseessä olevassa kansallisessa säännöstössä säädetyn kaltaisia edellytyksiä, jotka koskevat palautushakemuksen tekemiseen oikeutettujen henkilöiden rajoittamista, neljän kuukauden määräaikaa tällaisen hakemuksen tekemiseksi ja palautuksen vähimmäismäärän asettamista, vain siinä tapauksessa, että konkreettisista, objektiivisista ja todennettavissa olevista seikoista ilmenee, että nämä edellytykset ovat tarpeellisia verovapautuksen oikean ja välittömän soveltamisen varmistamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen tai muiden väärinkäytösten torjumiseksi. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, onko tilanne mainitussa säännöstössä säädettyjen edellytysten osalta tällainen.

Allekirjoitukset

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.