Asia C-377/09
Françoise-Eléonor Hanssens-Ensch, Agenor SA:n konkurssipesän pesänhoitajana
vastaan
Euroopan yhteisö
(Tribunal de commerce de Bruxellesin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
EY 235 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta – Unionin tuomioistuimen toimivalta ratkaista Euroopan yhteisöä vastaan nostettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne – Belgian yhtiölain 530 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne, jossa vaaditaan korvattavaksi varojen alijäämää – Kansallisten tuomioistuinten toimivalta ratkaista osakeyhtiön konkurssipesän pesänhoitajan Euroopan yhteisöä vastaan nostama kanne
Tuomion tiivistelmä
Vahingonkorvauskanne – Kanteen kohde – Yhteisön syyksi luettavaa vahinkoa koskeva korvausvaatimus
(EY 235 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta)
Euroopan yhteisöä vastaan nostettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne ei EY 235 artiklan, luettuna yhdessä EY 288 artiklan toisen kohdan kanssa, nojalla kuulu kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan, vaikka se perustuu kansalliseen säännöstöön, jossa säädetään erityisestä oikeudellisesta järjestelmästä, joka poikkeaa kyseisen jäsenvaltion yleisestä vahingonkorvausjärjestelmästä.
Se seikka, että tällaiseen vahingonkorvauskanteeseen sovelletaan esimerkiksi sellaista erityisedellytystä, jonka mukaan ainoastaan törkeä ja ilmeinen virhe voi johtaa kyseessä olevan henkilön korvausvastuuseen, ei voi tehdä tyhjäksi sitä seikkaa, että kyseessä on yleisiltä ominaispiirteiltään kanne, jolla vaaditaan korvattavaksi EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua sopimussuhteen ulkopuolista vahinkoa ja joka EY 235 artiklan mukaan kuuluu yhteisön tuomioistuinten yksinomaiseen toimivaltaan.
(ks. 17, 22 ja 26 kohta sekä tuomiolauselma)
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
29 päivänä heinäkuuta 2010 (*)
EY 235 artikla ja EY 288 artiklan toinen kohta – Unionin tuomioistuimen toimivalta ratkaista Euroopan yhteisöä vastaan nostettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne – Belgian yhtiölain 530 §:n 1 momentissa tarkoitettu kanne, jossa vaaditaan korvattavaksi varojen alijäämää – Kansallisten tuomioistuinten toimivalta ratkaista osakeyhtiön konkurssipesän pesänhoitajan Euroopan yhteisöä vastaan nostama kanne
Asiassa C‑377/09,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Tribunal de commerce de Bruxelles (Belgia) on esittänyt 14.9.2009 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 23.9.2009, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Françoise-Eléonor Hanssens-Ensch, Agenor SA:n konkurssipesän pesänhoitajana,
vastaan
Euroopan yhteisö,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, E. Juhász, T. von Danwitz (esittelevä tuomari) ja D. Šváby,
julkisasiamies: V. Trstenjak,
kirjaaja: hallintovirkamies N. Nanchev,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.5.2010 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Françoise-Eléonor Hanssens-Ensch, Agenor SA:n konkurssipesän pesänhoitajana, edustajinaan avocat J. P. Renard ja avocat M. Elvinger,
– Belgian hallitus, asiamiehinään J.-C. Halleux ja T. Materne,
– Euroopan komissio, asiamiehinään J.-P. Keppenne ja M. Owsiany-Hornung,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat asianajaja Françoise-Eléonor Hanssens-Ensch, Agenor SA:n (jäljempänä Agenor) konkurssipesän pesänhoitajana, sekä Euroopan yhteisö ja jossa on kyse viimeksi mainitulle esitetystä kahden miljoonan euron vaatimuksesta sen väitetysti virheellisen toiminnan, joka on myötävaikuttanut kyseisen yhtiön konkurssiin, johdosta.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
3 Belgian yhtiölain 530 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Jos yhtiön jouduttua konkurssiin sen varat eivät kata velkoja ja jos osoitetaan, että konkurssitilaan on myötävaikuttanut liikkeenjohtajan tai aikaisemman liikkeenjohtajan tai tosiasiallista liikkeenjohtovaltaa käyttäneen henkilön törkeä ja ilmeinen virhe, heidät voidaan velvoittaa henkilökohtaiseen vastuuseen yhteisvastuullisesti tai jaetuin vastuuosuuksin yhtiön kaikista veloista tai niiden osasta siltä osin kuin varat eivät kata niitä – –.”
Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymys
4 Agenorin toimialana on konsultointi, asiantuntijapalvelut, tutkimukset, koulutus ja kaikki niihin liittyvät osaamispalvelut. Vuoden 1994 lopussa järjestetyn tarjouspyyntömenettelyn jälkeen sen toteutettavaksi myönnettiin teknisen tuen toimiston tehtävät eurooppalaisessa Leonardo da Vinci -ohjelmassa. Tätä varten se teki 13.6.1995 ensimmäisen 12 kuukauden pituisen sopimuksen Euroopan yhteisöjen kanssa.
5 Sopimuksen 3 artiklan mukaan sopimus voitiin uusia edellyttäen, että Euroopan komissio on tyytyväinen Agenorin suorittamiin palveluihin, ja sen mukaan, onko yhteisöjen talousarviossa käytettävissä olevia määrärahoja. Tämän sopimusmääräyksen mukaisesti allekirjoitettiin sopimukset ajanjaksoksi 1.6.1996–31.5.1997 ja sen jälkeen ajanjaksoksi 1.6.1997–31.5.1998.
6 Edellä mainitun 31.5.1998 päättyneen sopimuksen voimassaoloa jatkettiin lisäsopimuksella 1.6.1998 alkaen 30.9.1998 saakka. Sen jälkeen allekirjoitettiin toinen sopimus määräajaksi, joka päättyi 31.1.1999.
7 Komissio toimitti 6.1.1999 Agenorille maaliskuussa 1998 laaditun tarkastuskertomuksen. Tässä kertomuksessa tuotiin esiin lukuisia heikkouksia ja puutteita teknisen tuen toimiston hallinnoinnissa. Siinä täsmennettiin myös, että sopimussuhteen jatkaminen edellyttää erittäin tuntuvia parannuksia toimiston toiminnassa ja että mikäli sopimus uusitaan jatkumaan 31.1.1999 jälkeen, teknisen tuen toimiston uudelleenjärjestely on välttämätön. Samalla lueteltiin joukko tarpeelliseksi katsottuja parannuksia.
8 Komissio esitti 29.1.1999 Agenorille, että voimassa olevaa sopimusta jatkettaisiin lisäsopimuksella 15.2.1999 asti. Agenor ei kuitenkaan hyväksynyt tätä ehdotusta. Komissio totesi näin ollen 11.2.1999, että sopimuksen voimassaolo oli päättynyt 31.1.1999. Samana päivänä Agenor ilmoitti komissiolle kiistävänsä komission näkemyksen.
9 Agenor hakeutui konkurssiin 3.3.1999.
10 Pääasian kantaja, joka toimi Agenorin konkurssipesän pesänhoitajana, nosti 30.1.2004 Tribunal de commerce de Bruxellesissä Euroopan yhteisöä vastaan vahingonkorvauskanteen, joka perustui ensisijaisesti Belgian yhtiölain 530 §:n 1 momenttiin ja jossa komissiota moitittiin siitä, että tämä on asettanut Agenorille sellaisia hallinnointiin liittyviä pakotteita, joiden vuoksi konkurssi oli ollut väistämätön, sekä siitä, että se oli ”hylännyt” ja ”lynkannut” Agenorin erityisesti kieltäytymällä uusimasta asianosaisten välillä ollutta sopimusta.
11 Komissio riitautti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toimivallan ja väitti, että EY 235 artiklan ja EY 288 artiklan toisen kohdan nojalla unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta ratkaista pääasian kantajan nostaman kanteen kaltainen kanne.
12 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan asiassa on epäselvää, onko unionin tuomioistuimen ratkaistava EY 288 artiklan toisen kohdan nojalla sopimussuhteen ulkopuolista vahingonkorvausvastuuta koskevat kanteet, joihin sovelletaan Belgian yhtiölain 530 §:ssä säädetyn kaltaista erityisjärjestelmää.
13 Tribunal de commerce de Bruxelles päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [EY 288 artiklan toista kohtaa] tulkittava siten, että kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevana kanteena pidetään Belgian yhtiölain 530 §:ään perustuvaa konkurssipesän hoitajan nostamaa vahingonkorvauskannetta, jossa vaaditaan Euroopan yhteisön velvoittamista korvaamaan konkurssiin menneen yhtiön varojen alijäämä sillä perusteella, että Euroopan yhteisö on kantajan mukaan toiminut kaupallisen yhtiön tosiasiallisena johtajana ja tehnyt tämän yhtiön johtamisessa törkeän ja ilmeisen virheen, joka on myötävaikuttanut yhtiön konkurssiin?”
Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu
14 Kansallinen tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään, onko yhteisöä vastaan nostettu vahingonkorvauskanne, joka perustuu kansalliseen säännöstöön, jossa säädetään erityisestä oikeudellisesta järjestelmästä, joka poikkeaa kyseisen jäsenvaltion yleisestä vahingonkorvausjärjestelmästä, EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne, joka EY 235 artiklan nojalla ei kuulu kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan.
15 Pääasian kantaja väittää, että kun otetaan huomioon EY 288 artiklan toisessa kohdassa oleva viittaus ”jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisiin yleisiin periaatteisiin”, mainittu määräys koskee vain vetoamista sopimussuhteen ulkopuoliseen yhteisön yleiseen vahingonkorvausvastuuseen, sellaisena kuin se ilmenee esimerkiksi Belgian oikeudessa siviililain 1382 §:stä. Sitä vastoin kaikkiin muihin säännöksiin perustuvat kanteet kuuluvat kantajan mukaan kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan, vaikka kyseessä ei olisikaan sopimussuhteeseen perustuva kanne. Niinpä pääasian oikeudenkäynnin oikeudellisena perustana olevaan Belgian yhtiölain 530 §:ään perustuvaa kannetta ei voida pitää yleisenä sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevana kanteena huolimatta siitä, että kanteen perustana ei ole sopimussuhde.
16 EY:n perustamissopimuksessa määrätään toimivallan jaosta unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välillä yhteisöön kohdistettujen sellaisten kanteiden osalta, joissa vedotaan yhteisön vahingonkorvausvastuuseen.
17 Sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta koskevat oikeusriidat kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan. EY 235 artiklassa määrätään, että unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista EY 288 artiklan toisessa kohdassa – joka koskee sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta – tarkoitettua vahingonkorvausta koskevat riidat. Tämä unionin tuomioistuinten toimivalta on yksinomainen (ks. vastaavasti mm. asia C-282/90, Vreugdenhil v. komissio, tuomio 13.3.1992, Kok., s. I-1937, 14 kohta ja asia C-275/00, First ja Franex, tuomio 26.11.2002, Kok., s. I-10943, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Sitä vastoin sopimussuhteeseen perustuvaa yhteisön vastuuta koskevien oikeusriitojen osalta perustamissopimuksessa annetaan unionin tuomioistuimelle toimivalta ratkaista tällaisia asioita ainoastaan EY 238 artiklassa, joka koskee yhteisön tekemässä tai sen puolesta tehdyssä sopimuksessa olevaan välityslausekkeeseen perustuvaa toimivaltaa (ks. vastaavasti asia 426/85, komissio v. Zoubek, tuomio 18.12.1986, Kok., s. 4057, 11 kohta ja yhdistetyt asiat C-80/99–C-82/99, Flemmer ym., tuomio 9.10.2001, Kok., s. I-7211, 42 kohta).
19 Koska EY 235 artiklassa viitataan ainoastaan EY 288 artiklan toiseen kohtaan, joka koskee yksinomaan sopimussuhteen ulkopuolista yhteisön vastuuta, sillä sopimussuhteeseen perustuva yhteisön vastuu on mainittu samaisen EY 288 artiklan ensimmäisessä kohdassa, unionin tuomioistuimen toimivaltaa ratkaista sopimussuhteeseen perustuva kanne ei voida johtaa EY 235 artiklasta (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Flemmer ym., tuomion 42 kohta). Tämän johdosta – ja kun huomioon otetaan EY 240 artikla – sopimussuhteeseen perustuvaa yhteisön vastuuta koskevat oikeusriidat kuuluvat välityslausekkeen puuttuessa kansallisten tuomioistuinten toimivallan piiriin (ks. vastaavasti asia C-214/08 P, Guigard v. komissio, tuomio 20.5.2009, 41 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
20 Edellä esitetyn johdosta sen määrittämiseksi, mikä on toimivaltainen tuomioistuin ratkaisemaan sellaisen erityisluonteisen kanteen, joka on nostettu yhteisöä vastaan tämän vahingonkorvausvastuun toteamiseksi, on tutkittava, onko tämän kanteen kohteena sopimussuhteeseen perustuva yhteisön vastuu vai sen sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu.
21 Tältä osin on otettava huomioon se seikka, että EY 235 artiklassa oleva viittaus EY 288 artiklan toiseen kohtaan koskee vain tässä viimeksi mainitussa määräyksessä tarkoitettua vahinkojen käsitettä, eli yhteisön toimielinten ja henkilöstön tehtäviään suorittaessaan aiheuttamia sopimussuhteen ulkopuolisia vahinkoja. EY 288 artiklan toisessa kohdassa oleva viittaus jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisiin yleisiin periaatteisiin ei sitä vastoin kuulu tämän käsitteen piiriin. Tämän viittauksen tarkoituksena on määrittää ne edellytykset, joiden on täytyttävä, jotta yhteisö olisi velvollinen korvaamaan tällaiset vahingot.
22 Lisäksi pääasiassa kyseessä olevasta kanteesta on todettava, että kyseessä ei ole – kuten kantaja itsekin myöntää – sopimussuhteeseen perustuva kanne. Myöskään se seikka, että tähän kanteeseen sovelletaan erityisedellytyksiä, joiden mukaan ainoastaan ”törkeä ja ilmeinen virhe” voi johtaa kyseessä olevan henkilön korvausvastuuseen, ei voi tehdä tyhjäksi sitä seikkaa, että kyseessä on yleisiltä ominaispiirteiltään kanne, jolla vaaditaan korvattavaksi EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettua sopimussuhteen ulkopuolista vahinkoa.
23 Näissä olosuhteissa se seikka, että kansallinen säännöstö, johon yhteisöä vastaan nostettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne perustuu, muodostaa erityisen oikeudellisen järjestelmän, joka poikkeaa kyseisen jäsenvaltion yleisestä vahingonkorvausjärjestelmästä, ei voi johtaa siihen, että tämä kanne jäisi EY 235 artiklan soveltamisalan ulkopuolelle.
24 Asiassa C-330/88, Grifoni vastaan Euratom, 5.3.1991 annetulla tuomiolla (Kok., s. I-1045, 20 kohta), johon pääasian kantaja on vedonnut, ei voida horjuttaa edellä esitettyä johtopäätöstä, sillä tuohon tuomioon johtaneessa kanteessa oli kyse sopimussuhteeseen perustuvasta yhteisön vastuusta.
25 Niinpä pääasian kantajan näkemys, jonka mukaan sopimussuhteeseen perustuvan vastuun ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun lisäksi olisi olemassa kolmas vastuuluokka, joka EY 240 artiklan nojalla kuuluisi kansallisten tuomioistuinten toimivallan piiriin, on hylättävä.
26 Näin ollen esitettyyn kysymykseen on vastattava siten, että yhteisöä vastaan nostettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne ei EY 235 artiklan, luettuna yhdessä EY 288 artiklan toisen kohdan kanssa, nojalla kuulu kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan, vaikka se perustuu kansalliseen säännöstöön, jossa säädetään erityisestä oikeudellisesta järjestelmästä, joka poikkeaa kyseisen jäsenvaltion yleisestä vahingonkorvausjärjestelmästä.
Oikeudenkäyntikulut
27 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Euroopan yhteisöä vastaan nostettu sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanne ei EY 235 artiklan, luettuna yhdessä EY 288 artiklan toisen kohdan kanssa, nojalla kuulu kansallisten tuomioistuinten toimivaltaan, vaikka se perustuu kansalliseen säännöstöön, jossa säädetään erityisestä oikeudellisesta järjestelmästä, joka poikkeaa kyseisen jäsenvaltion yleisestä vahingonkorvausjärjestelmästä.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: ranska.