—

Itävallan hallitus, asiamiehenään E. Riedl,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään G. de Bergues ja J.-Ch. Niollet,

—

Alankomaiden hallitus, asiamiehinään C. Wissels ja Y. de Vries,

—

Slovakian hallitus, asiamiehenään J. Čorba,

—

Suomen hallitus, asiamiehenään J. Heliskoski,

—

Ruotsin hallitus, asiamiehenään A. Falk,

—

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehenään aluksi T. Harris, sittemmin I. Rao,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään R. Troosters ja S. Grünheid,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (EYVL 2000, L 239, s. 19), joka allekirjoitettiin 19.6.1990 Schengenissä (Luxemburg) (jäljempänä yleissopimus), 54 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosasiassa, joka pantiin 23.11.2000 vireille Itävallassa Turanskýa vastaan, joka on Slovakian kansalainen ja joka on muiden henkilöiden kanssa epäiltynä Itävallan kansalaiseen kohdistuneesta törkeästä ryöstöstä Itävallan tasavallan alueella.

3

Keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Strasbourgissa 20.4.1959, 21 artiklan 1 ja 2 kappaleessa, jotka koskevat syyttämispyyntöä, määrätään seuraavaa:

”1.   Sopimuspuolen pyyntö syyttämisestä toisen osapuolen tuomioistuimessa on tehtävä asianomaisten oikeusministeriöiden välillä ––

2.   Pyynnön vastaanottaneen osapuolen tulee ilmoittaa pyynnön esittäneelle osapuolelle tällaisen syyttämispyynnön aiheuttamista toimenpiteistä ja lähettää sille jäljennös asiassa annetusta tuomiosta.”

4

Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionia tehdyn pöytäkirjan, joka on liitetty Amsterdamin sopimuksella Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen (jäljempänä pöytäkirja), 1 artiklan mukaan kolmetoista Euroopan unionin jäsenvaltiota, joiden joukossa on Itävallan tasavalta, voi toteuttaa tiiviimpää yhteistyötä keskenään Schengenin säännöstön soveltamisalalla, sellaisena kuin se määritellään pöytäkirjan liitteessä.

5

Näin määriteltyyn Schengenin säännöstöön kuuluvat erityisesti Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla tehty sopimus, joka allekirjoitettiin Schengenissä 14.6.1985 (EYVL 2000, L 239, s. 13), ja yleissopimus.

6

Itävallan tasavallan liittymisestä yleissopimukseen tehty sopimus, joka allekirjoitettiin Brysselissä 28.4.1995 (EYVL 2000, L 239, s. 90), tuli voimaan 1.12.1997.

7

Pöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Euroopan unionin neuvosto teki 20.5.1999 päätöksen 1999/436/EY Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen asiaa koskevien määräysten mukaisen oikeusperustan vahvistamisesta kullekin Schengenin säännöstöön kuuluvalle määräykselle ja päätökselle (EYVL L 176, s. 17). Tämän päätöksen 2 artiklasta ja sen liitteestä A ilmenee, että neuvosto on vahvistanut yleissopimuksen 54–58 artiklan oikeusperustaksi EU 34 ja EU 31 artiklan.

8

Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (EUVL 2003, L 236, s. 33) 3 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä asiakirjan liitteessä I olevan 2 kohdan kanssa, mukaan yleissopimus on Slovakian tasavaltaa sitova ja siellä sovellettavissa tämän valtion liittymispäivästä eli 1.5.2004 alkaen.

9

Yleissopimuksen III osastoon, jonka otsikkona on ”Poliisi ja turvallisuus”, sisältyy 3 luku, jonka otsikkona on ”Ne bis in idem -periaatteen soveltamisesta”. Kyseiseen 3 lukuun kuuluvassa 54 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimuspuoli on antanut lainvoimaisen tuomion, ei voida syyttää samasta teosta toisen sopimuspuolen toimesta edellyttäen, että tämä henkilö on tuomion saatuaan suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa.”

10

Yleissopimuksen 55 artiklan 1 ja 4 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”1.   Sopimuspuoli voi tämän yleissopimuksen ratifioidessaan tai hyväksyessään selittää, että 54 artikla ei sido sitä yhdessä tai useammassa seuraavista tapauksista:

– –

4.   Poikkeuksia, joista on tehty 1 kappaleen mukainen selitys, ei sovelleta, kun kyseinen sopimuspuoli on samojen tekojen kyseessä ollessa pyytänyt toista sopimuspuolta suorittamaan tutkinnan ––”

11

Yleissopimuksen 57 artiklan 1 ja 2 kappaleessa määrätään seuraavaa:

”1.   Jos sopimuspuoli syyttää henkilöä rikoksesta ja jos tämän sopimuspuolen toimivaltaisilla viranomaisilla on syytä epäillä, että syyte koskee samaa tekoa, josta toinen sopimuspuoli on hänet jo kerran lainvoimaisesti tuominnut, näiden viranomaisten on tarpeelliseksi katsoessaan pyydettävä asianomaiset tiedot sen sopimuspuolen toimivaltaisilta viranomaisilta, jonka alueella tuomio on annettu.

2.   Pyydetyt tiedot on annettava mahdollisimman pikaisesti, ja ne on otettava huomioon päätettäessä meneillään olevan käsittelyn jatkamisesta.”

12

Amsterdamin sopimuksen voimaantulopäivästä annetusta ilmoituksesta, joka on julkaistu 1.5.1999 päivätyssä Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL L 114, s. 56), ilmenee, että Itävallan tasavalta on antanut EU 35 artiklan 2 kohdan mukaisen julistuksen, jolla se on hyväksynyt yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan antaa ratkaisuja EU 35 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

13

Rikosprosessilain 9 §:n 1 momentin e kohdassa, sellaisena kuin se oli voimassa, kun Slovakian poliisiviranomainen antoi pääasiassa kyseessä olevan ratkaisun esitutkinta- ja syytemenettelyn keskeyttämisestä, kielletään aloittamasta tällaista menettelyä tai, jos sellainen jo on aloitettu, jatkamasta sitä, jos kyse on ”henkilöstä, jota vastaan samasta teosta aloitettu aikaisempi esitutkinta- ja syytemenettely on päätetty lainvoimaisella tuomiolla tai jos tällainen menettely on lainvoimaisesti keskeytetty ––”.

14

Kyseisellä säännöksellä pannaan täytäntöön Slovakian tasavallan perustuslain 50 §:n 5 momentti, jonka mukaan henkilöön ei saa kohdistaa esitutkinta- tai syytemenettelyä teosta, jonka osalta hän jo on saanut lainvoimaisen tuomion tai jota koskevasta syytteestä hänet jo on lainvoimaisesti vapautettu.

15

Rikosprosessilain 215 §:n 1 ja 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Syyttäjä keskeyttää esitutkinta- ja syytemenettelyn,

– –

4.   Myös poliisi voi määrätä 1 momentin mukaisesta menettelyn keskeyttämisestä, jos syytettä ei ole nostettu. ––”

16

Najvyšší súd Slovenskej republikyn (Slovakian tasavallan ylimmän oikeusasteen tuomioistuin) oikeuskäytännöstä ja erityisesti asiassa Tz 64/80 10.7.1980 annetusta tuomiosta ilmenee, että rikosprosessilain 9 §:n 1 momentin e kohta ei ole esteenä sille, että esitutkinta- ja syytemenettelyä, joka on saman lain 215 §:n 1 momentin b kohdan nojalla keskeytetty, jatketaan myöhemmin samasta teosta silloin, kun aikaisempaa esitutkinta- ja syytemenettelyä ei ole päätetty lainvoimaisella tuomiolla.

17

Turanskýa epäillään siitä, että hän yhdessä kahden Puolan kansalaisen, joita vastaan on vireillä erillinen esitutkinta- ja syytemenettely, kanssa 5.10.2000 ryösti erään henkilön kotoa Wienissä (Itävalta) tälle kuuluneen rahasumman aiheutettuaan tälle ensin vakavia ruumiinvammoja.

18

Staatsanwaltschaft Wien (Wienin syyttäjänvirasto) pyysi siksi 23.11.2000 ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tutkintatuomaria aloittamaan esitutkinnan Turanskýsta, jota epäiltiin painavin perustein Itävallan rikoslaissa tarkoitetusta törkeästä ryöstöstä, ja antamaan pidätysmääräyksen ja ilmoituksen hänen pidättämistään varten.

19

Saatuaan 15.4.2003 tiedon siitä, että Turanský oleskeli lähtömaassaan, Itävallan tasavalta pyysi keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 21 artiklan nojalla Slovakian tasavaltaa jatkamaan esitutkinta- ja syytemenettelyä kyseistä henkilöä vastaan.

20

Koska Slovakian viranomaiset hyväksyivät tämän pyynnön, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tutkintatuomari keskeytti väliaikaisesti rikosasian käsittelyn, kunnes Slovakian viranomaiset antaisivat lainvoimaisen ratkaisun.

21

Prievidzan (Slovakia) poliisipiirin esitutkintaviranomainen aloitti 26.7.2004 esitutkinta- ja syytemenettelyn teosta, josta tällaisen menettelyn jatkamista koskenut pyyntö oli esitetty, muttei samalla kuitenkaan kohdellut ketään tiettyä henkilöä syytettynä. Tämän esitutkinnan yhteydessä Turanskýa kuultiin todistajana.

22

Slovakian tasavallan yleinen syyttäjänvirasto antoi 20.12.2006 päivätyllä kirjeellä Itävallan viranomaisille tiedoksi Prievidzan poliisipiirin johdon 14.9.2006 päivätyn ratkaisun, jolla ryöstöä koskeneen rikosasian käsittely määrättiin keskeytyneeksi rikosprosessilain 215 §:n 1 momentin b kohdan nojalla. Tässä ratkaisussa Prievidzan poliisipiirin esitutkintaviranomainen kirjoitti seuraavaa:

”Määrään [rikosprosessilain] 215 §:n 1 momentin b kohdan nojalla esitutkinta- ja syytemenettelyssä, joka koskee osallisuutta väkivaltaa käyttämällä tehtyyn ryöstöön,

menettelyn keskeytyneeksi,

koska kyseessä oleva teko ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä eikä menettelyn jatkamiselle ole mitään perustetta.

Perustelut

–– Tämä on osoitettu myös uhrin –– antamissa lausumissa ja todistajan [Turanský] antamissa lausumissa. Tämä merkitsee, että Turanskýn teko ei täyttänyt väkivaltaa käyttämällä tehdyn ryöstön tunnusmerkistöä ––

Vaikka rangaistavan teon estämättä jättäminen olisikin otettava huomioon ––, syytteen nostamiseen tarkoitetun –– menettelyn jatkaminen ei olisi mahdollista, koska vanhentuminen olisi tässä asiassa esitutkinta- ja syytemenettelyn esteenä ––”

23

Tästä ratkaisusta oli mahdollista tehdä lykkäävin vaikutuksin oikaisuvaatimus kolmen päivän kuluessa ratkaisun antamisesta. Mitään oikaisuvaatimusta ei kuitenkaan tehty.

24

Landesgericht für Strafsachen Wien epäilee sitä, että ratkaisu, jolla Slovakian poliisiviranomainen keskeytti esitutkinta- ja syytemenettelyn sen esitutkinnan yhteydessä, joka koski samaa tekoa kuin se, joka on kyseisessä tuomioistuimessa vireillä olevan menettelyn kohteena, voisi johtaa yleissopimuksen 54 artiklan soveltamiseen ja siis olla esteenä vireillä olevan menettelyn jatkamiselle.

25

Koska ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on lausuttava siitä, onko Slovakian poliisiviranomaisen 14.9.2006 päivätty ratkaisu esteenä sille, että tutkintatuomari jatkaa Itävallan tasavallassa väliaikaisesti keskeytettyä esitutkintaa, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko [yleissopimuksen] 54 artiklaan sisältyvää samasta teosta rankaisemisen kieltoa (ne bis in idem) tulkittava niin, että se on esteenä rikoksesta epäiltyyn kohdistuvalle esitutkinta- ja syytemenettelylle Itävallan tasavallassa, kun Slovakian tasavallassa aloitettiin sen Euroopan unioniin liittymisen jälkeen samaa tekoa koskenut menettely, joka päättyi siihen, että poliisiviranomainen määräsi lainvoimaisesti asian aineellisesti tutkittuaan sen käsittelyn keskeytyneeksi ilman muita seuraamuksia?”

26

On palautettava mieleen, että kuten tämän tuomion 12 kohdasta ilmenee, yhteisöjen tuomioistuin on tässä asiassa EU 35 artiklan nojalla toimivaltainen lausumaan yleissopimuksen tulkinnasta.

27

Tämän osalta on täsmennettävä, että yleissopimuksen 54 artiklaa sovelletaan ratione temporis pääasian kaltaiseen rikosasiaan, kuten Itävallan hallitus on katsonut. Vaikka nimittäin onkin totta, ettei yleissopimus ollut vielä voimassa Slovakian tasavallassa 5.10.2000, kun pääasiassa kyseessä oleva teko tehtiin Itävallassa, se oli voimassa molemmissa kyseessä olevissa valtioissa paitsi silloin, kun kyseinen teko tutkittiin ensimmäisen kerran syyskuussa 2006 Slovakian tasavallan poliisiviranomaisessa, myös silloin, kun ne bis in idem -periaatteen soveltamisedellytykset tutkittiin lokakuussa 2007 ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, jonka käsiteltävänä oleva asia on johtanut tähän ennakkoratkaisupyyntöön (ks. vastaavasti asia C-367/05, Kraaijenbrink, tuomio 18.7.2007, Kok. 2007, s. I-6619, 22 kohta).

28

Lisäksi on täsmennettävä ensinnäkin, että kysymys, joka koskee esitutkinta- ja syytemenettelyn keskeyttämisestä annetun Slovakian poliisiviranomaisen ratkaisun ne bis in idem -vaikutusta, on tutkittava, kuten Euroopan yhteisöjen komissio on perustellusti todennut, yleissopimuksen 54–58 artiklan perusteella, koska keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 21 artiklassa, jonka mukaisesti Itävallan tasavalta pyysi Slovakian tasavaltaa aloittamaan esitutkinta- ja syytemenettelyn Turanskýa vastaan, ei säännellä, miten se, että pyynnön vastaanottanut valtio ottaa vastatakseen esitutkinta- ja syytemenettelystä, vaikuttaa pyynnön esittäneessä valtiossa vireillä olevaan menettelyyn.

29

Toiseksi on lisättävä, että vaikka Itävallan tasavalta on antanut yleissopimuksen 55 artiklan 1 kappaleen a–c kohdan mukaisen selityksen (BGBl. III, 27.5.1997, s. 2048) ja vaikka kyseisen määräyksen a kohtaan sisältyvä poikkeus kattaa juuri pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen tilanteen, koska kyseessä oleva teko tapahtui selityksen antaneen valtion alueella, tähän menettelyyn ei voida soveltaa esitettyä varaumaa saman 55 artiklan 4 kappaleen määräysten perusteella, koska tässä kappaleessa määrätään esitettyjen varaumien soveltamatta jättämisestä silloin, kun kyseessä oleva sopimuspuoli, eli tässä asiassa Itävallan tasavalta, on samojen tekojen kyseessä ollessa pyytänyt toista sopimuspuolta, nimittäin Slovakian tasavaltaa, suorittamaan tutkinnan.

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tällä kysymyksellä pääasiallisesti sitä, sovelletaanko yleissopimuksen 54 artiklaan sisältyvää ne bis in idem -periaatetta pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen ratkaisuun, jolla poliisiviranomainen on käsiteltäväkseen saamansa asian aineellisesti tutkittuaan määrännyt aloitetun esitutkinta- ja syytemenettelyn keskeytyneeksi vaiheessa, jossa rikoksesta epäiltyä henkilöä ei vielä ole asetettu syytteeseen.

31

Yleissopimuksen 54 artiklan sanamuodosta ilmenee, että henkilöä, jota koskevassa asiassa sopimusvaltio on antanut ”lainvoimaisen tuomion”, ei voida syyttää samasta teosta toisessa jäsenvaltiossa.

32

Yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut lainvoimaisen tuomion käsitteestä yhdistetyissä asioissa C-187/01 ja C-385/01, Gözütok ja Brügge, 11.2.2003 antamansa tuomion (Kok. 2003, s. I-1345) 30 kohdassa, että kun rikosoikeudellisen menettelyn päätyttyä syyteoikeus on lainvoimaisesti rauennut, on katsottava, että niiden tekojen osalta, joista henkilöä syytetään, on annettu yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitettu ”lainvoimainen tuomio”.

33

Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut toisaalta asiassa C-150/05, Van Straaten, 28.9.2006 antamansa tuomion (Kok. 2006, s. 9327) 61 kohdassa, että yleissopimuksen 54 artiklaa sovelletaan sellaiseen sopimusvaltion lainkäyttöviranomaisten antamaan ratkaisuun, jolla syytetty vapautetaan lainvoimaisesti syytteestä puutteellisen näytön takia.

34

Tästä seuraa, että jotta ratkaisu voitaisiin luokitella yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitetuksi lainvoimaiseksi ratkaisuksi, sen on lähtökohtaisesti oltava ratkaisu, jolla esitutkinta- ja syytemenettely päätetään ja joka johtaa syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen.

35

Sen arvioimiseksi, onko ratkaisu yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitetulla tavalla ”lainvoimainen”, on tarkistettava aluksi, kuten erityisesti Itävallan, Alankomaiden, Suomen ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset sekä komissio ovat todenneet, että sopimusvaltion, jonka viranomaiset ovat antaneet kyseessä olevan ratkaisun, kansallisen oikeuden mukaan tämä ratkaisu on lainvoimainen ja sitova, ja on varmistuttava siitä, että ratkaisu johtaa tässä valtiossa ne bis in idem -periaatteen mukaiseen suojaan.

36

Sellaista ratkaisua nimittäin, joka ei esitutkinta- ja syytemenettelyn henkilöä vastaan aloittaneen ensimmäisen sopimusvaltion oikeuden mukaan johda kansallisesti syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen, ei lähtökohtaisesti voida pitää menettelyllisenä esteenä sille, että toisessa sopimusvaltiossa mahdollisesti aloitetaan kyseistä henkilöä vastaan samasta teosta esitutkinta- ja syytemenettely tai jatketaan tällaista menettelyä.

37

On todettava tarkemmin pääasiassa kyseessä olevan ratkaisun lainvoimaisuudesta Slovakian oikeudessa, että kuten Alankomaiden hallituksen ja komission huomautuksistakin ilmenee, yleissopimuksen 57 artiklassa määrätään yhteistyöstä, jonka avulla toisen sopimusvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää ensimmäisen sopimusvaltion viranomaisilta merkityksellisiä oikeudellisia tietoja selvittääkseen esimerkiksi sen ratkaisun täsmällisen luonteen, joka ensimmäisen sopimusvaltion alueella on annettu.

38

Tällaisen yhteistyön, jota ei kuitenkaan tehty pääasiassa, avulla olisi ollut mahdollista selvittää, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen ratkaisu ei todellisuudessa ollut Slovakian oikeuden nojalla luonteeltaan sellainen, että sen oli katsottava johtaneen kansallisesti syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen.

39

Tämän osalta on huomattava, että Slovakian hallituksen tässä asiassa esittämistä kirjallisista huomautuksista juuri ilmenee, että Slovakian rikosprosessilain 215 §:n 1 momentin b kohdan nojalla annettu ratkaisu, jolla esitutkinta- ja syytemenettely määrätään keskeytyneeksi vaiheessa, jossa tiettyä henkilöä ei vielä ole asetettu syytteeseen, ei kansallisen oikeuden mukaan ole este samaa tekoa koskevalle uudelle esitutkinta- ja syytemenettelylle Slovakian tasavallan alueella.

40

Näin ollen on todettava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen poliisiviranomaisen ratkaisu, jolla esitutkinta- ja syytemenettely keskeytetään mutta joka ei kyseessä olevan kansallisen oikeusjärjestyksen mukaan johda syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen, ei voi olla ratkaisu, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että kyseessä olevaa henkilöä koskevassa asiassa olisi annettu yleissopimuksen 54 artiklassa tarkoitettu ”lainvoimainen tuomio”.

41

Yleissopimuksen 54 artiklan tällainen tulkinta vastaa tämän artiklan tavoitetta, jona on estää se, että henkilöä, jota koskevassa asiassa on annettu lainvoimainen tuomio, voitaisiin syyttää samoista teoista useiden sopimusvaltioiden alueella, koska hän käyttää oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen (ks. vastaavasti em. yhdistetyt asiat Gözütok ja Brügge, tuomion 38 kohta).

42

Kyseisen artiklan soveltaminen pääasiassa annetun kaltaiseen ratkaisuun, jolla esitutkinta- ja syytemenettely keskeytetään, aiheuttaisi toisessa sopimusvaltiossa, jossa lisänäyttöä voisi ehkä olla saatavilla, esteen kaikelle konkreettiselle mahdollisuudelle syyttää henkilöä hänen lainvastaisesta toiminnastaan ja mahdollisuudelle rangaista häntä siitä, kun taas tällaiset mahdollisuudet säilyisivät ensimmäisessä sopimusvaltiossa, jossa ei katsota kyseessä olevan henkilön osalta, että häntä koskevassa asiassa on annettu tämän viimeksi mainitun valtion kansallisessa oikeudessa tarkoitettu lainvoimainen tuomio.

43

Tällainen seuraus olisi, kuten Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset totesivat kirjallisissa huomautuksissaan, vastoin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston määräysten tavoitetta, sellaisena kuin se esitetään EU 2 artiklan ensimmäisen kohdan neljännessä luetelmakohdassa, eli tavoitetta toteuttaa ”–– rikollisuuden ehkäisyä ja torjuntaa koskevat aiheelliset toimenpiteet” samalla, kun unionia kehitetään vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena, jossa henkilöiden vapaa liikkuvuus taataan.

44

On lisättävä, että vaikka yleissopimuksen 54 artiklan tavoitteena onkin taata henkilölle, joka on sopimusvaltiossa saanut tuomion ja suorittanut rangaistuksensa tai mahdollisesti saanut syytteestä vapauttavan lainvoimaisen tuomion, että hän voi liikkua Schengen-alueella joutumatta pelkäämään sitä, että hänet asetetaan syytteeseen samasta teosta toisessa sopimusvaltiossa (ks. vastaavasti asia C-436/04, Van Esbroeck, tuomio 9.3.2006, Kok. 2006, s. I-2333, 34 kohta), sen tavoitteena ei ole suojata rikoksesta epäiltyä mahdollisuudelta joutua samasta teosta tutkinnan kohteeksi peräkkäin useassa sopimusvaltiossa.

45

Esitettyyn kysymykseen on vastattava edellä esitetyn perusteella, että yleissopimuksen 54 artiklaan sisältyvää ne bis in idem -periaatetta ei sovelleta ratkaisuun, jolla sopimusvaltion viranomainen on käsiteltäväkseen saamansa asian aineellisesti tutkittuaan määrännyt esitutkinta- ja syytemenettelyn keskeytyneeksi vaiheessa, jossa rikoksesta epäiltyä henkilöä ei vielä ole asetettu syytteeseen, kun tällainen keskeyttämisestä annettu ratkaisu ei kyseisen valtion kansallisen oikeuden mukaan johda syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen ja kun se ei siten ole esteenä samaa tekoa koskevalle uudelle esitutkinta- ja syytemenettelylle kyseisessä valtiossa.

46

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kuudes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin 19.6.1990 Schengenissä (Luxemburg), 54 artiklaan sisältyvää ne bis in idem -periaatetta ei sovelleta ratkaisuun, jolla sopimusvaltion viranomainen on käsiteltäväkseen saamansa asian aineellisesti tutkittuaan määrännyt esitutkinta- ja syytemenettelyn keskeytyneeksi vaiheessa, jossa rikoksesta epäiltyä henkilöä ei vielä ole asetettu syytteeseen, kun tällainen keskeyttämisestä annettu ratkaisu ei kyseisen valtion kansallisen oikeuden mukaan johda syyteoikeuden lainvoimaiseen raukeamiseen ja kun se ei siten ole esteenä samaa tekoa koskevalle uudelle esitutkinta- ja syytemenettelylle kyseisessä valtiossa.