—

Competition Authority, asiamiehenään V. Balaguer, jota avustavat D. McDonald, SC, A. Collins, SC, ja Ú. Tighe, BL, jotka on valtuuttanut solicitor D. McFadden,

—

Beef Industry Development Society Ltd, edustajinaan D. O’Donnell, SC, M. Collins, SC, D. Barniville, SC, ja I. McGrath, BL,

—

Belgian hallitus, asiamiehenään C. Pochet,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään X. Lewis ja J. Samnadda,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 81 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä ennakkoratkaisupyyntö on esitetty riita-asiassa, jossa valittajana on Competition Authority ja sen vastapuolina ovat Beef Industry Development Society Ltd (jäljempänä BIDS) ja Barry Brothers (Carrigmore) Meats Ltd (jäljempänä Barry Brothers) ja jossa on kyse BIDSin päätöksistä, joilla pyritään Irlannin naudanliha-alan rationalisointiin.

3

Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että Supreme Courtin käsiteltävänä oleva riita-asia liittyy naudanlihantuotannon ja erityisesti jalostustoiminnan (karjan teurastaminen ja lihan luuttomaksi leikkaaminen) ylikapasiteettiin Irlannissa.

4

Irlannin hallituksen ja naudanlihantuottajien edustajien yhteisestä aloitteesta vuonna 1998 laaditussa selonteossa todettiin tarve rajoittaa jalostajien määrä 20:stä 4–6:een. Tässä selonteossa suositeltiin myös, että markkinoille jäävät yritykset (jäljempänä jatkajat) maksavat korvauksia niille yrityksille, joiden on vetäydyttävä markkinoilta (jäljempänä luopujat).

5

Maatalous- ja elintarvikeministeriön perustama työryhmä päätyi vuonna 1999 samanlaisiin johtopäätöksiin ja suositteli, että jalostajat perustavat korvausrahaston.

6

Kymmenen suurinta jalostajaa perusti näiden johtopäätösten mukaisesti 2.5.2002 BIDSin. Tämä laati luonnoksen rationalisointisuunnitelmasta, jossa todetaan muun muassa, että jalostuskapasiteettia vähennetään noin 25 prosentilla, joka vastaa noin 420000 yksilön vuosittaista määrää.

7

BIDS aikoi saavuttaa tämän tavoitteen jatkajien ja luopujien välisillä sopimuksilla sellaisen vakiosopimuksen ehtojen mukaisesti, jonka pääasialliset ominaispiirteet esitetään tiivistetysti seuraavassa kohdassa.

8

Tässä vakiosopimuksessa todetaan, että jatkajat maksavat luopujille korvauksia, jonka määrästä osapuolet päättävät. BIDS maksaa nämä korvaukset. Jatkajat maksavat BIDSille nämä määrät takaisin siten, että ne suorittavat BIDSille maksun, jonka suuruus on 2 euroa yksilöltä jalostuksen tavanomaisen määrän osalta ja 11 euroa yksilöltä kyseisen määrän ylittävän jalostuksen osalta. Vastineeksi luopujat sitoutuvat

9

Barry Brothers on naudanlihan jalostustoimintaa harjoittava yhtiö. Se teki BIDSin kanssa edeltävässä kohdassa kuvatun kaltaisen sopimuksen.

10

BIDS ilmoitti Competition Authoritylle tämän sopimuksen ja vakiosopimuksen (jäljempänä BIDS-sopimukset).

11

Competition Authority ilmoitti BIDSille 5.6. ja katsovansa, että BIDS-sopimukset ovat EY 81 artiklan 1 kohdan vastaisia, minkä jälkeen se nostamassaan kanteessa vaati High Courtia määräämään, että BIDS ja Barry Brothers eivät saa panna sopimuksia täytäntöön.

12

High Court hylkäsi tämän vaatimuksen 27.7.2006 antamallaan tuomiolla. Se totesi, ettei BIDSin ja Barry Brothersin välinen sopimus kuulu EY 81 artiklan 1 kohdassa esitetyn kiellon soveltamisalaan eikä täytä myöskään saman artiklan 3 kohdassa asetettuja poikkeusluvan edellytyksiä.

13

Competition Authority valitti tästä päätöksestä Supreme Courtiin, joka päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Kun on osoitettu tuomioistuimen hyväksymällä tavalla, että

ja kun on kiistatonta, että tällainen sopimus on omiaan vaikuttamaan tuntuvasti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko katsottava, että tällaisen järjestelyn tarkoituksena – erillään siitä, mitä kyseisestä järjestelystä seuraa – on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla ja että se on näin ollen ristiriidassa Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 81 artiklan 1 kohdan kanssa?”

14

Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin pyrkii kysymyksellään selvittämään, onko BIDS-sopimusten kaltaisten sopimusten katsottava rajoittavan kilpailua ja olevan EY 81 artiklan 1 kohdassa kiellettyjä pelkästään niiden tarkoituksen perusteella vai onko tällaisen päätelmän tekemiseksi päinvastoin tarpeen osoittaa etukäteen, että tällaisilla sopimuksilla on kilpailua rajoittavia vaikutuksia.

15

On huomautettava, että jotta sopimus kuuluisi EY 81 artiklan 1 kohdassa esitetyn kiellon soveltamisalaan, sopimuksen on oltava sellainen, että sen ”tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla tai [siitä] seuraa, että kilpailu estyy, rajoittuu tai vääristyy yhteismarkkinoilla”. Asiassa 56/65, LTM, 30.6.1966 annetusta tuomiosta (Kok. 1966, s. 337 ja 359, Kok. Ep. I, s. 251) lähtien vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämän ehdon vaihtoehtoisuus, joka osoitetaan konjunktiolla ”tai”, johtaa ensinnäkin siihen, että sopimuksen tarkoitusta on tarkasteltava ottaen huomioon taloudellinen asiayhteys, jossa sitä sovelletaan. Jos kuitenkin tämän sopimuksen määräysten tarkastelusta ei ilmene riittävää vahingollisuutta kilpailulle, on tutkittava sopimuksen vaikutuksia, ja jotta kielto koskisi sopimusta, on edellytettävä niiden eri seikkojen olemassaoloa, jotka osoittavat, että kilpailu on tosiasiallisesti estynyt, rajoittunut tai vääristynyt tuntuvasti.

16

Arvioitaessa sitä, onko sopimus EY 81 artiklan 1 kohdan nojalla kielletty, sopimuksen konkreettisten vaikutusten huomioon ottaminen on näin ollen tarpeetonta, kun on ilmeistä, että sopimuksen tarkoituksena on estää, rajoittaa tai vääristää kilpailua yhteismarkkinoilla (yhdistetyt asiat 56/64 ja 58/64, Consten ja Grundig v. komissio, tuomio 13.7.1966, Kok. 1966, s. 429, 496, Kok. Ep. I, s. 275 ja asia C-105/04 P, Nederlandse Federatieve Vereniging voor de Groothandel op Elektrotechnisch Gebied v. komissio, tuomio 21.9.2006, Kok. 2006, s. I-8725, 125 kohta). Tämä tutkinta on toteutettava sopimuksen sisällön ja sen taloudellisen asiayhteyden valossa (yhdistetyt asiat 29/83 ja 30/83, Compagnie royale asturienne des mines ja Rheinzink v. komissio, tuomio 28.3.1984, Kok. 1984, s. 1679, 26 kohta ja asia C-551/03 P, General Motors v. komissio, tuomio 6.4.2006, Kok. 2006, s. I-3173, 66 kohta).

17

Erottelu ”tarkoitukseen perustuvan rikkomisen” ja ”vaikutuksiin perustuvan rikkomisen” välillä liittyy siihen, että tiettyjen yritysten välisten yhteistoimintamuotojen voidaan jo luonteensa puolesta katsoa haittaavan kilpailun normaalia toimintaa.

18

Sekä Competition Authority että Belgian hallitus ja Euroopan yhteisöjen komissio katsovat yhteisöjen tuomioistuimelle toimittamissaan kirjallisissa huomautuksissa, että BIDS-sopimusten tarkoitus on selvästi kilpailua rajoittava, minkä vuoksi niiden konkreettisten vaikutusten analysoiminen on tarpeetonta, ja että nämä sopimukset on tehty EY 81 artiklan 1 kohdassa esitetyn kiellon vastaisesti.

19

BIDS sen sijaan väittää, että kyseiset sopimukset eivät kuulu tarkoitukseen perustuvien rikkomisten luokkaan vaan että niitä on päinvastoin analysoitava niiden konkreettisten markkinavaikutusten valossa. Se väittää, ettei BIDS-sopimuksilla ole ensinnäkään kilpailua rajoittavaa tarkoitusta eivätkä ne toiseksi aiheuta vahingollisia vaikutuksia kuluttajille ja yleisemmin kilpailulle. Se toteaa, ettei näiden sopimusten tarkoituksena ole vahingoittaa kilpailua ja kuluttajien hyvinvointia vaan rationalisoida naudanlihantuotantoa, jotta se saataisiin kilpailukykyisemmäksi, rajoittamalla tuotannon ylikapasiteettia poistamatta sitä kuitenkaan kokonaan.

20

Viimeksi mainittuja väitteitä ei voida hyväksyä.

21

Sen määrittämiseksi, kuuluuko sopimus EY 81 artiklan 1 kohdassa esitetyn kiellon soveltamisalaan, on tarkasteltava sopimuksen lausekkeiden sisältöä ja sen objektiivisia tavoitteita. Vaikka tältä osin oletettaisiin näytetyn toteen, että sopimuksen osapuolet ovat toimineet vain korjatakseen alakohtaisen kriisin vaikutuksia ilman minkäänlaista subjektiivista tarkoitusta rajoittaa kilpailua, tällaisilla seikoilla ei ole merkitystä sovellettaessa kyseistä määräystä. Sopimusta voidaan nimittäin pitää tarkoitukseltaan kilpailua rajoittavana, vaikka sen ainoana päämääränä ei ole kilpailun rajoittaminen, vaan sillä on myös muita, hyväksyttäviä päämääriä (em. asia General Motors v. komissio, tuomion 64 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). BIDSin mainitsemien seikkojen kaltaiset seikat voidaan mahdollisesti ottaa huomioon ainoastaan EY 81 artiklan 3 kohdan yhteydessä siinä tarkoituksessa, että saataisiin poikkeus saman artiklan 1 kohdassa esitetystä kiellosta.

22

BIDS väittää lisäksi, että tarkoitukseen perustuvan rikkomisen käsitettä olisi tulkittava rajoittavasti. Sen mukaan tähän luokkaan kuuluvat ainoastaan sopimukset, joiden tarkoituksena on hintojen horisontaalinen vahvistaminen, tuotannon rajoittaminen tai markkinoiden jakaminen ja joiden kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat niin ilmeisiä, etteivät ne edellytä minkäänlaista taloudellista analyysiä. Sen mukaan BIDS-sopimuksia ei voida samastaa tällaisiin sopimuksiin eikä muihin monitahoisten yhteistoimintamenettelyjen muotoihin. BIDS väittää, ettei alakohtaisen ylikapasiteetin rajoittamista koskevaa sopimusta voida samastaa sopimukseen, jolla ”rajoitetaan tuotantoa” EY 81 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Sen mukaan tämän käsitteen on nimittäin ymmärrettävä tarkoittavan pikemminkin markkinoiden kokonaistuotannon rajoittamista kuin tiettyjen, markkinoilta vapaaehtoisesti vetäytyvien toimijoiden tuotannon rajoittamista, joka ei aiheuta tuotannon vähentymistä.

23

Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 48 kohdassa, EY 81 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa mainitut sopimustyypit eivät kuitenkaan muodosta kiellettyjen yhteistoimintamuotojen tyhjentävää luetteloa.

24

Näin ollen on tutkittava, onko ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen kuvailemien sopimusten kaltaisten sopimusten tarkoituksena rajoittaa kilpailua.

25

Jos sopimus ei vaikuta markkinoiden kokonaistuotantoon eikä rajoita toimijoiden vapautta toimia itsenäisesti, BIDSin mukaan kaikki kilpailua rajoittavat vaikutukset ovat poissuljettuja. Pääasiassa tiettyjen toimijoiden poistumisella markkinoilta ei ole merkitystä, sillä jatkajat voivat tyydyttää kysynnän.

26

BIDS toteaa myös, että markkinoiden rakenne ei mahdollista sitä, että jalostajat vaikuttaisivat niihin, koska kysyntä tulee 90-prosenttisesti Irlannin ulkopuolelta. Irlannin markkinoilla jalostajien voiman vastapainona on neljän suuren jakelijan ostovoima. BIDSin mukaan huomioon on otettava myös kilpailu, jota kyseisille markkinoille tulevat uudet toimijat voisivat saada aikaan.

27

BIDS toteaa, että tapauksissa, joissa tarjonnan rajoittaminen on todettu tarkoitukseen perustuvaksi rikkomiseksi, oli kyse hintojen horisontaalista vahvistamista tai tuotantoa koskevien sopimusten liitännäisistä sopimuksista (ETY:n perustamissopimuksen [81] artiklan soveltamisesta 17.12.1980 tehty komission päätös 80/1334/ETY (IV/29.869 – Italian valettu lasi) (EYVL L 383, s. 19) ja EY:n perustamissopimuksen [81] artiklan soveltamisesta tehty komission päätös 94/601/EY (IV/C/33.833 – Kartonki) (EYVL L 243, s. 1)), joihin BIDS-sopimuksia ei voida verrata.

28

BIDSin mukaan komission päätöskäytännön ja oikeuskäytännön perusteella ei voida todeta tarkoitukseen perustuvan rajoituksen olemassaoloa (ks. mm. ETY:n perustamissopimuksen [81] artiklan soveltamisesta 4.7.1984 tehty komission päätös 84/380/ETY (IV/30.810 – Synteettiset kuidut) (EYVL L 207, s. 17) ja EY:n perustamissopimuksen [81] artiklan soveltamisesta tehty komission päätös 94/296/EY (IV/34.456 – Stichting Baksteen) (EYVL L 131, s. 15) sekä yhdistetyt asiat T-197/97 ja T-198/97, Weyl Beef Products ym. v. komissio, tuomio 31.1.2001, Kok. 2001, s. II-303).

29

BIDSin mukaan BIDS-sopimuksia ei voida verrata kapasiteetin jäädyttämiseen, josta merikonferenssit olivat päättäneet ja josta oli kyse EY:n perustamissopimuksen [81] artiklan soveltamisesta 19.10.1994 tehdyssä komission päätöksessä 94/980/EY (IV/34.446 – Trans Atlantic Agreement) (EYVL L 376, s. 1), sillä jäädyttäminen ei ollut riittävää alakohtaisen ylikapasiteetin poistamiseksi.

30

BIDSin mukaan BIDS-sopimuksissa ei myöskään sovita kapasiteetin jäädyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä, tietojenvaihdosta eikä kiintiöistä tai muista toimenpiteistä jatkajien markkinaosuuksien säilyttämiseksi.

31

Tältä osin ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen toimittamasta asiakirjavihosta ja tiedoista ilmenee, että BIDS-sopimusten tarkoituksena on muuttaa tuntuvasti markkinoiden rakennetta sellaisen mekanismin avulla, jonka tarkoituksena on kannustaa kilpailevia yrityksiä poistumaan markkinoilta.

32

Yhteisöjen tuomioistuimen tietoon saatetut seikat osoittavat, että BIDS-sopimuksilla pyritään parantamaan yritysten, jotka tarjoavat yli 90 prosenttia naudanlihan jalostuspalveluista Irlannin markkinoilla, kokonaiskannattavuutta siten, että ne voivat lähestyä tehokkuuden vähimmäistasoaan tai jopa tavoittaa sen. Tätä varten näillä sopimuksilla on kaksi pääasiallista tavoitetta. Ensinnäkin kyseessä olevien markkinoiden keskittymisastetta lisätään vähentämällä merkittävästi jalostuspalveluja tarjoavien yritysten määrää ja toiseksi ylimääräisestä tuotantokapasiteetista poistetaan lähes 75 prosenttia.

33

BIDS-sopimuksilla pyritään siis lähinnä mahdollistamaan se, että useat yritykset voivat panna täytäntöön yhteisen toimintatavan, jonka tarkoituksena on edistää tiettyjen yritysten poistumista markkinoilta ja vähentää tämän avulla ylikapasiteettia, joka vaikuttaa niiden kannattavuuteen estämällä niitä toteuttamasta mittakaavasäästöjä.

34

Tällainen sopimustyyppi on selvästi EY:n perustamissopimuksen kilpailua koskeviin määräyksiin sisältyvän sellaisen ajatuksen vastainen, jonka mukaan jokaisen taloudellisen toimijan on määritettävä itsenäisesti toimintatapa, jota se aikoo noudattaa markkinoilla. EY 81 artiklan 1 kohdassa nimittäin kielletään kaikenlainen yhteensovittaminen, jolla korvataan tietoisesti kilpailun riskit yritysten välisellä käytännön yhteistyöllä.

35

Kilpailutilanteessa BIDS-sopimukset tehneillä yrityksillä ei olisi ilman näitä sopimuksia ollut muita keinoja parantaa kannattavuuttaan kuin voimistaa kaupallista kilpailuaan tai toteuttaa keskittymähankkeita. Näiden sopimusten avulla ne saattoivat välttää tällaisen menettelyn ja siirtää yhteisesti vastattaviksi merkittävän osan kustannuksista, jotka olivat tarpeen markkinoiden keskittymisasteen lisäämiseksi, erityisesti maksun avulla, jonka suuruus on kaksi euroa kunkin jatkajan tuottamaa yksikköä kohti.

36

Lisäksi myös BIDS-sopimusten tavoitteen saavuttamiseksi käytetyt keinot sisältävät rajoituksia, joiden tarkoituksena on kilpailun rajoittaminen.

37

Ensinnäkin maksu, jonka suuruus on 11 euroa teurastetulta yksilöltä kunkin jatkajan tuotannon tavanomaisen määrän ylittävän tuotannon osalta, muodostaa BIDSin mukaan vastikkeen, joka jatkajien on maksettava luopujien asiakaskunnan saamisesta. On kuitenkin todettava, kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 85 kohdassa, että myös tällainen toimenpide estää markkinaosuuksien luonnollisen kehityksen tiettyjen jatkajien osalta, joita tämän maksun ehkäisevän vaikutuksen avulla kannustetaan olemaan ylittämättä tavanomaista tuotantomääräänsä. Tämä toimenpide saattaa näin ollen ohjata tietyt toimijat jäädyttämään tuotantonsa.

38

Kun toiseksi kyse on rajoituksista, joita luopujille on asetettu tuotantolaitostensa hallussapidon ja käyttämisen osalta, BIDS-sopimukset rajoittavat jo tarkoituksensa perusteella kilpailua, koska niillä pyritään estämään se, että markkinoille jatkajien kanssa kilpailemaan tulevat uudet toimijat voisivat käyttää näitä laitoksia. Kuten Competition Authority korosti kirjallisissa huomautuksissaan, koska uuden jalostuslaitoksen rakentamiseksi tarvittavat investoinnit ovat huomattavasti suuremmat kuin olemassa olevan laitoksen käyttöönottokustannukset, näillä rajoituksilla pyritään selvästi ehkäisemään uusien kilpailijoiden alalle tuloa koko Irlannin saaren alueella.

39

Lopuksi se, että kyseiset rajoitukset ja luopujille asetettu kilpailukieltolauseke ovat ajallisesti rajoitettuja, ei voi kyseenalaistaa toteamusta siitä, että BIDS-sopimusten tarkoituksena on rajoittaa kilpailua. Kuten julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 86 kohdassa, tällaiset seikat voidaan korkeintaan ottaa huomioon tutkittaessa niitä neljää edellytystä, joiden täyttymistä edellytetään EY 81 artiklan 3 kohdassa, jotta sopimukseen ei sovellettaisi saman artiklan 1 kohdassa esitettyä kieltoa.

40

Edellä esitetyn valossa ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että Irlannin kymmenen suurimman naudanlihanjalostajan, jotka ovat BIDSin jäseniä, välisen vakiosopimuksen, jossa sovitaan muun muassa jalostuskapasiteetin vähentämisestä noin 25 prosentilla, kaltaisen sopimuksen tarkoituksena on estää kilpailu tai rajoittaa tai vääristää kilpailua EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

41

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Irlannin kymmenen suurimman naudanlihanjalostajan, jotka ovat Beef Industry Development Society Ltd:n jäseniä, välisen vakiosopimuksen, jossa sovitaan muun muassa jalostuskapasiteetin vähentämisestä noin 25 prosentilla, kaltaisen sopimuksen tarkoituksena on estää kilpailu tai rajoittaa tai vääristää kilpailua EY 81 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.