—

Trespa International BV, edustajinaan advocaat S. D’Hoine, advocaat A. Jansen ja advocaat K. Van den Bosch,

—

Nova Haven- en Vervoerbedrijf NV, edustajinaan advocaat J. Stevens ja advocaat B. Delbaere,

—

Belgian hallitus, asiamiehinään L. Van den Broeck ja C. Pochet,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään S. Schønberg ja H. van Vliet,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna annetulla komission asetuksella (EY) N:o 89/97 (EYVL L 17, s. 28; jäljempänä soveltamisasetus), 1 a, 291 ja 297 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa kantajana on Trespa International BV (jäljempänä Trespa) ja vastaajana Nova Haven- en Vervoerbedrijf NV (jäljempänä Nova) ja joka koskee Trespan esittämää vaatimusta saada korvausta ja palautusta hallinnollisista kuluista, jotka ovat aiheutuneet Novan väitetyistä virheistä.

3

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Jollei 243 artiklan 2 kohdan b alakohdan yhteydessä annetuista säännöksistä muuta johdu, henkilö voi 64 artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin nimetä itselleen edustajan suorittamaan tullilainsäädännössä säädettyjä toimia ja menettelyjä tulliviranomaisessa.

2.   Edustus voi olla:

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa oikeutta tulli-ilmoitusten tekemiseen alueellaan

– –

4.   Edustajan on ilmoitettava toimivansa edustamansa henkilön puolesta sekä ilmoitettava, onko edustus suora vai välillinen, ja oltava valtuutettu toimimaan edustajana.

Henkilön, joka ei ilmoita toimivansa toisen nimissä tai lukuun taikka joka ilmoittaa toimivansa toisen nimissä tai lukuun olematta valtuutettu toimimaan edustajana, katsotaan toimivan omissa nimissään ja omaan lukuunsa.

5.   Tulliviranomaiset voivat vaatia henkilöä, joka ilmoittaa toimivansa toisen nimissä tai lukuun, todistamaan valtuutuksensa toimia edustajana.”

4

Tullikoodeksin 21 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tietyille tavaroille niiden luonteen tai tietyn käyttötarkoituksen perusteella myönnettävän edullisen tullikohtelun on oltava komiteamenettelyä noudattaen määritettävien edellytysten mukainen. Mahdollisesti vaadittavaan lupaan sovelletaan 86 ja 87 artiklaa.”

5

Tämän koodeksin 29 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Maahan tuotujen tavaroiden tullausarvona käytetään niiden kauppa-arvoa eli hintaa, joka niistä on tosiasiallisesti maksettu tai maksettava myytäessä ne vietäviksi yhteisön tullialueelle, tapauksen mukaan 32 ja 33 artiklassa tarkoitettujen tarkistusten jälkeen, jos:

– –

6

Tullikoodeksin 86 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Sanotun rajoittamatta kyseistä menettelyä koskevien ylimääräisten erityisedellytysten soveltamista, 85 artiklassa ja 100 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lupa voidaan myöntää ainoastaan:

7

Soveltamisasetuksen 1 a artikla kuuluu seuraavasti:

”Sovellettaessa 16–34 ja 291–308 artiklaa on Benelux-talousunionin maita pidettävä yhtenä ainoana jäsenvaltiona.”

8

Pääasian kannalta keskeiset soveltamisasetuksen säännökset eli 291–304 artikla sisältyvät tämän asetuksen II osan, jonka otsikkona on ”Tulliselvitysmuodot”, I osaston, jonka otsikkona on ”Luovutus vapaaseen liikkeeseen”, 2 luvun, jonka otsikkona on ”Edullisen tullikohtelun myöntäminen tietyille tavaroille niiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella”, 1 jaksoon, jonka otsikkona on ”Muut tavarat kuin teurastettaviksi tarkoitetut hevoset”.

9

Soveltamisasetuksen 291 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Edullinen tullikohtelu vapaaseen liikkeeseen luovutettaville tavaroille niiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella voidaan myöntää kirjallisella luvalla henkilölle, joka tuo tai tuotattaa tavarat vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi.

2.   Luvan antavat asianomaisen kirjallisesta hakemuksesta sen jäsenvaltion tulliviranomaiset, jossa tavarat ilmoitetaan vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi.

3.   – –

Asianomaisen on järjestettävä tulliviranomaisille näiden hyväksymä mahdollisuus seurata tavaroiden kulkua niiden teknisen käsittelyprosessin aikana yrityksen tuotantolaitoksessa tai -laitoksissa.”

10

Tämän asetuksen 293 artikla kuuluu seuraavasti:

”Luvanhaltija on velvollinen:

11

Mainitun asetuksen 295 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Tavaroita on pidettävä kyseiseen tiettyyn käyttötarkoitukseen käytettyinä seuraavasti:

– –

– –”

12

Soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Luovutettaessa tavaroita yhteisössä luovutuksensaajalla on oltava hallussaan 291 artiklan mukaisesti annettu lupa.”

13

Tämän asetuksen 298 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”4.   Tavarat saatuaan vastaanottavan luovutuksensaajan on merkittävä ne kirjanpitoonsa, josta säädetään 293 artiklan b alakohdassa ja johon luovutuksensaajan on liitettävä alkuperäiskappale ja lähetettävä neljäs jäljennös viipymättä määräjäsenvaltion toimivaltaiseen tullitoimipaikkaan tämän määräämin edellytyksin ilmoittaen tälle saapumispäivän. Tämän on välittömästi ilmoitettava kyseiselle tullitoimipaikalle ylimääräisistä tavaroista, tavaroiden puuttumisesta, tavaroiden tilalle tulleista tavaroista ja muista säännönvastaisuuksista. Lisäksi tämän on palautettava viides jäljennös lähettäjälle.

5.   Tästä luvusta johtuvat velvoitteet siirtyvät lähettävältä luovuttajalta vastaanottavalle luovutuksensaajalle 4 kohdassa mainitusta päivästä alkaen. Siihen saakka velvoitteet kuuluvat lähettävälle luovutuksensaajalle.”

14

Kyseisen asetuksen 300 artikla kuuluu seuraavasti:

”Tavaran luovutuksesta saman jäsenvaltion sisällä on ilmoitettava tulliviranomaisille. Kyseisten viranomaisten on vahvistettava ilmoituksen muoto, määräaika ja muut edellytykset. Ilmoituksessa on selvästi mainittava tavaroiden luovutuspäivä.

Luovutuksensaajan on otettava vastattavakseen tästä jaksosta johtuvista, luovutuksen kohteena oleviin tavaroihin liittyvistä velvoitteista kyseisestä päivästä alkaen.”

15

Tämän saman asetuksen 302 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tulliviranomaiset voivat hyväksyä tavaroiden käytön muuhun kuin 291 artiklassa tarkoitetun edullisen tullikohtelun myöntämiseksi määrättyyn käyttötarkoitukseen ainoastaan, jos luvanhaltija todistaa tulliviranomaisten hyväksymällä tavalla, ettei tavaroita ole voitu käyttää määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen luvanhaltijaan tai tavaroihin itseensä liittyvistä syistä.

– –

3.   Edellisten kohtien säännösten soveltaminen edellyttää, että luvanhaltija maksaa [tulli]koodeksin 208 artiklan mukaisesti vahvistetun tuontitullien määrän.”

16

Trespa on tuonut 1.1.1995 lähtien Yhdysvalloista Alankomaihin voimapaperia rakennusmateriaaliksi jalostamista varten. Trespa ostaa nämä tavarat amerikkalaiselta Westvaco-yhtiöltä niin sanottujen toimittaminen tullaamatta -myyntiehtojen (delivered duty unpaid) mukaisesti. Näiden ehtojen mukaan myyjä vastaa varastointikuluista ja Trespa voi käyttää näitä varastoja tarpeidensa mukaisesti.

17

Vuoden 1997 toukokuuhun asti voimapaperi toimitettiin Moerdijk Marine Services -yhtiölle Moerdijkiin (Alankomaat), jossa se sitten varastoitiin. Vuoden 1997 toukokuussa Westvaco-yhtiön eurooppalainen haara Westvaco Europe NV ilmoitti Trespalle, että se aikoi siirtää varastonsa Moerdijkistä Antwerpeniin (Belgia) ja käyttää Novan palveluja tullimenettelyissä, varastoinnissa ja varaston purkamisessa.

18

Samanaikaisesti kuin Westvaco Europe NV:n varasto siirrettiin Antwerpeniin Trespa pyysi Euroopan yhteisöjen komissiota sijoittamaan voimapaperin suspensiojärjestelmään, jotta sen ei tarvitsisi maksaa tuontitulleja. Tämä pyyntö perustui siihen, että Euroopan unioni ei tuottanut riittävästi voimapaperia Trespan tarpeisiin.

19

Euroopan unionin neuvosto antoi 27.6.1997 tiettyjä maatalous- ja teollisuustuotteita koskevien yhteisön autonomisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista ja tiettyjä maatalous- ja teollisuustuotteita koskevien yhteisön autonomisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista annetun asetuksen (EY) N:o 3059/95 muuttamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 2505/96 (vuoden 1996 ensimmäinen sarja) muuttamisesta asetuksen (EY) N:o 1291/97 (EYVL L 176, s. 17), jonka mukaan kiintiötullin määrä oli CN-koodiin 4804419110kuuluvan 8000 tonnin voimapaperimäärän ja CN-koodiin 4804519010kuuluvan 7000 tonnin voimapaperimäärän osalta 0 prosenttia.

20

Asetuksen N:o 1291/97 mukaan nämä kaksi tariffikiintiötä oli varattu tiettyä käyttötarkoitusta varten, erityisesti tiettyjen tuotteiden valmistukseen tarkoitetun voimapaperin tuonnille.

21

Heinäkuun 1997 ja tammikuun 1998 välisenä aikana Nova tullasi Trespan tavaroita tuontitulleista vapautettuina Antwerpeniin tulliviranomaisten esittämättä tästä vastalausettaan. Vuoden 1998 tammikuussa mainitut viranomaiset suorittivat tullausasiakirjojen ulkoisen tarkastuksen ja ilmoittivat Novalle, että kyseessä olevat tariffikiintiöt eivät olleet ehdottomia vaan niihin liittyi ehto, jonka mukaan tuoduilla tavaroilla täytyi olla tietty käyttötarkoitus, jota varten tarvittiin lupa (jäljempänä tiettyä käyttötarkoitusta koskeva lupa).

22

Saatuaan tämän tiedon Novalta Trespa esitti 26.1.1998 Alankomaiden tulliviranomaisille pyynnön tiettyä käyttötarkoitusta koskevan luvan saamiseksi, jotta se voisi tuoda voimapaperia Yhdysvalloista tuontitulleista vapautettuna Trespan levytuotantoa varten. Alankomaiden tulliviranomaiset myönsivät sille tämän luvan varustettuna maininnalla, että se tuli voimaan .

23

Nova teki samanlaisen lupahakemuksen Belgian tulliviranomaisille, ja ne myönsivät sille 17.2.1998 tiettyä käyttötarkoitusta koskevan luvan tullinimikkeeseen CN 4804419910kuuluville tavaroille. Tämän jälkeen Nova teki täydentävän hakemuksen, ja tätä lupaa laajennettiin alkavin vaikutuksin tullinimikkeisiin CN 4804419110ja CN 4804519010.

24

Belgian tulliviranomaiset lähettivät Novalle 2.12.1999 ilmoituksen tullimaksujen ja arvonlisäveron perimisestä jälkikäteen tavaroista, jotka oli tuotu Trespan lukuun. Nova ilmoitti Trespalle tämän asiakirjan olemassaolosta ja pyysi tätä korvaamaan sille summat, jotka sen täytyisi maksaa, ja tämän jälkeen Nova itse suoritti noin 508400 euron suuruisen tulli- ja arvonlisäveromaksun.

25

Trespa pyysi lisäksi Alankomaiden tulliviranomaisia suorittamaan hallinnollisen tarkastuksen sen osoittamiseksi, että tuotuja tavaroita oli 1.1.1998 lähtien käytetty vastaavissa tariffinimikkeissä kuvattuun tarkoitukseen.

26

Pientä tuotujen tavaroiden määrää lukuun ottamatta Trespa on voinut osoittaa, että näitä tavaroita oli käytetty määrättyyn tiettyyn tarkoitukseen, joten Belgian tulliviranomaiset maksoivat Novalle 30.11.2000– takaisin melkein kokonaisuudessaan sen maksamat tullit eli noin 507200 euroa.

27

Nova oli kuitenkin 18.1.2000 laatinut Trespan nimissä laskun, joka vastasi sen maksamien tullien ja arvonlisäverojen määrää. Nova nosti rechtbank van koophandel te Antwerpenissä kanteen, jossa se vaati Trespan velvoittamista maksamaan sille noin 203100 euroa korkoineen ja hallinnollisista kuluista aiheutuvine kertakorvauksineen, jonka suuruus on 10 prosenttia mainitun laskun määrästä. Belgian tulliviranomaisilta myöhemmin saamiensa palautusten jälkeen Nova muutti tätä vaatimusta, muttei perunut sitä kokonaan. Trespa puolestaan esitti vastavaateita saadakseen korvauksia ja palautuksia niistä hallinnollisista kuluista, joita sille oli syntynyt.

28

Rechtbank van koophandel te Antwerpen antoi tuomionsa 26.11.2004. Se katsoi, ettei ole näytetty toteen, että Nova olisi tehnyt virheen, joka olisi johtanut Belgian tulliviranomaiset suorittamaan jälkitullauksen, ja ettei myöskään ole näytetty toteen, että Novalla itsellään täytyisi olla tiettyä käyttötarkoitusta koskeva lupa. Trespa ja Nova määrättiin lopuksi molemmat maksamaan toisilleen tietyt määrät. Trespa valitti tästä tuomiosta .

29

Trespan mukaan jälkitullaus voi olla ainoastaan seuraus Novan tekemistä virheistä; sillä olisi pitänyt olla sen tehdessä tavaroista tulli-ilmoituksen Belgian tulliviranomaisille tiettyä käyttötarkoitusta koskeva lupa, jota sillä ei kuitenkaan ollut. Novan mukaan tällainen lupa on täytynyt olla yksinomaan sen toimeksiantajalla eli Trespalla.

30

Tässä tilanteessa hof van beroep te Antwerpen on päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

31

Komissio esittää epäilyksiä ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamisesta. Se väittää, että pääasian riita koskee pääasian asianosaisten välisiä yksityisoikeudellisia suhteita, joita säännellään Belgian siviililailla, ja että esitettyjen kysymysten keskeisyys asian ratkaisemisen kannalta ei ole ilmeistä. Vaikka se myöntääkin, että näillä kysymyksillä voi olla tiettyä merkitystä pääasiassa, komissio ei ole vakuuttunut siitä, että riidan ratkaisemiseen riittää vastausten antaminen mainittuihin kysymyksiin.

32

Tältä osin on palautettava mieliin, että EY 234 artiklan mukaisessa yhteisöjen tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on kunkin asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen yhteisöjen tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (ks. mm. asia C-144/04, Mangold, tuomio 22.11.2005, Kok. 2005, s. I-9981, 34 kohta; asia C-217/05, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, tuomio 14.12.2006, Kok. 2006, s. I-11987, 16 kohta ja asia C-119/05, Lucchini, tuomio 18.7.2007, Kok. 2007, s. I-6199, 43 kohta).

33

Tämän johdosta olettamana on, että kansallisen tuomioistuimen niiden oikeudellisten seikkojen ja tosiseikkojen perusteella, joiden määrittämisestä se vastaa ja joiden paikkansapitävyyden selvittäminen ei ole yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä, esittämillä yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvillä kysymyksillä on merkitystä asian ratkaisun kannalta (ks. asia C-300/01, Salzmann, tuomio 15.5.2003, Kok. 2003, s. I-4899, 31 kohta ja yhdistetyt asiat C-94/04 ja C-202/04, Cipolla ym., tuomio 5.12.2006, Kok. 2006, s. I-11421, 25 kohta). Tämä olettama voidaan hylätä vain poikkeustapauksissa eli silloin, kun on ilmeistä, että pyydetyllä yhteisön oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, tai kun kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen taikka kun yhteisöjen tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (ks. vastaavasti asia C-105/03, Pupino, tuomio 16.6.2005, Kok. 2005, s. I-5285, 30 kohta ja asia C-467/05, Dell’Orto, tuomio 28.6.2007, Kok. 2007, s. I-5557, 40 kohta).

34

Nyt esillä olevassa asiassa yhteisön tullisäännösten tulkinnan avulla on mahdollista selvittää, täytyykö tulliasiamiehellä olla pääasian kaltaisissa olosuhteissa tiettyä käyttötarkoitusta koskeva lupa. Asiakirja-aineistosta ilmenee, että tämä tieto on välttämätön sen ratkaisemiseksi, onko Nova tehnyt virheen suhteessaan Trespaan, ja sen selvittämiseksi, kenen on vastattava kustannuksista, jotka ovat syntyneet kyseessä olevasta jälkitullauksesta. Kyseessä ei siis ole hypoteettinen ongelma eikä kysymys, jolla ei ole mitään tekemistä pääasian riidan kohteen kanssa.

35

On tosin myönnettävä, että ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevassa päätöksessä ei ilmoiteta täsmällisesti, onko tulliasiamies eli Nova tehnyt tulli-ilmoitukset omaan lukuunsa vai Trespan lukuun. Ensimmäinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys luovat tältä osin epävarmuutta, jota lisäävät pääasian asianosaisten kirjallisissa ja suullisissa huomautuksissaan esittämät vastakkaiset väitteet.

36

On palautettava mieliin, että yhteisöjen tuomioistuin ei voi EY 234 artiklan mukaisen menettelyn puitteissa ratkaista tosiseikkoja koskevaa kiistaa. Tällainen kiista, kuten kaikki muutkin asian tosiseikkoja koskevat arvioinnit, kuuluvat kansallisen tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan (ks. asia C-279/06, CEPSA, tuomio 11.9.2008, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, Kok. 2008, s. I-6681).

37

Nyt esillä olevassa asiassa yhteisöjen tuomioistuimella on kuitenkin käytettävissään riittävästi tietoja voidakseen tulkita kyseessä olevia yhteisön sääntöjä ja antaakseen hyödyllisiä vastauksia erottelemalla tarpeen vaatiessa eri olettamia.

38

Ennakkoratkaisupyyntö on siis otettava tutkittavaksi.

39

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee lähtökohtaisesti, onko soveltamisasetuksen 291 artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että siinä oleva käsite ”henkilö, joka tuo tai tuotattaa tavarat”, tarkoittaa paitsi tuojaa, jolle tavarat on tarkoitettu, myös tulliasiamiestä, joka tekee tulli-ilmoituksen.

40

Aluksi on todettava, että tullikoodeksissa tai soveltamisasetuksessa ei määritellä käsitettä ”tulliasiamies”. Tullikoodeksin 5 artiklassa mainitaan ”tulliasioitsija” edustajana tulliviranomaisessa.

41

Mainitussa 5 artiklassa säädetään lisäksi, että jokainen voi nimetä itselleen edustajan suorittamaan tullilainsäädännössä säädettyjä toimia ja menettelyjä tulliviranomaisessa. Mainittu edustus voi olla suoraa tai välillistä sen mukaan, toimiiko edustaja toisen nimissä ja lukuun vai toimiiko tämä omissa nimissään mutta toisen lukuun.

42

Kuten tämän tuomion 35 kohdassa on todettu, yhteisöjen tuomioistuin ei voi määrittää, missä ominaisuudessa Nova on tulliasiamiehenä toimiessaan tehnyt pääasiassa kyseessä olevat tulli-ilmoitukset. Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen tehtävänä on selvittää tämä tosiasioita koskeva seikka.

43

Jos oletetaan, että Nova on toiminut tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitettuna edustajana, on todennäköistä, että se on tehnyt mainitut ilmoitukset Trespan lukuun välillisellä edustuksella, koska Novan ja Belgian hallituksen yhteisöjen tuomioistuimelle antamien selitysten mukaan Belgian tullisäännöksissä ei säädetä suorasta edustuksesta.

44

Ei kuitenkaan ole suljettu pois, että Nova ei ole ilmoittanut, että se toimi Trespan lukuun tai että sillä ei ole ollut edustusvaltuutta. Tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee, että tällaisessa tapauksessa tulli-ilmoitukset tehneen henkilön katsotaan toimivan omissa nimissään ja omaan lukuunsa. Tätä henkilöä olisi siis pidettävä tuojana eikä edustajana.

45

Lisäksi on määritettävä, onko näissä kahdessa tapauksessa Novan kaltaisella tulliasiamiehellä oltava soveltamisasetuksen 291 artiklassa tarkoitettu kirjallinen lupa.

46

Vaikka onkin totta, että soveltamisasetuksen II osan 1 osaston 2 luvussa, jossa säädetään edullisen tullikohtelun myöntämisestä tietyille tavaroille niiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella, ei määritellä käsitettä ”henkilö, joka tuo tai tuotattaa tavarat”, kyseisellä sääntelyllä asetetaan kuitenkin mainitun luvan haltijalle tiettyjä velvollisuuksia, joiden perusteella voidaan määrittää, kuka on tämän asetuksen 291 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö.

47

Siten soveltamisasetuksen 291 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa täsmennetään, että asianomaisen on järjestettävä tulliviranomaisille näiden hyväksymä mahdollisuus seurata tavaroiden kulkua niiden teknisen käsittelyprosessin aikana yrityksen tuotantolaitoksessa tai -laitoksissa. Tämän asetuksen 293 artiklasta ilmenee myös, että luvanhaltija on velvollinen käyttämään tavarat määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen, pitämään kirjanpitoa, jonka perusteella tulliviranomaiset voivat suorittaa tarpeellisina pitämänsä valvonnan, ja säilyttämään tämän kirjanpidon.

48

Nämä velvollisuudet osoittavat, kuten komissio perustellusti toteaa, että henkilö, joka tuo tai tuotattaa tavarat, eli henkilö, jolla täytyy olla soveltamisasetuksen 291 artiklassa tarkoitettu lupa, on se henkilö, jolle tavara on tarkoitettu ja jolla on aikomus käyttää se määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen. Vain tämä henkilö voi noudattaa tämän asetuksen 291 ja 293 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia.

49

Se, että soveltamisasetuksen 291 artiklan 1 kohdassa käytetään vaihtoehtoisesti ilmaisua ”henkilö, joka tuo” ja ”henkilö, joka tuotattaa”, merkitsee sitä, että on sallittua tuoda tavaroita, joilla on tietty käyttötarkoitus, käyttämällä edustajaa tulliviranomaisissa tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

50

Tästä seuraa, että edustaja, joka tekee tulli-ilmoitukset toisen lukuun, ei ole soveltamisasetuksen 291 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu henkilö, eikä hänen siis tarvitse olla tässä artiklassa tarkoitettu luvanhaltija.

51

Vain tämän tuomion 44 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa eli silloin, kun tulliasiamies ei ilmoita toimivansa toisen henkilön nimissä ja lukuun tai kun hän ilmoittaa toimivansa toisen henkilön nimissä ja lukuun ilman, että hänellä olisi toimivalta edustaa tätä, tällaisen asiamiehen katsotaan itsensä olevan tuoja, jolla täytyy näin ollen olla kirjallinen lupa, jotta hän voi saada edullisen tullikohtelun tuoduille tavaroille.

52

Tältä osin on palautettava mieliin, että tullikoodeksin 21 ja 86 artiklasta ilmenee, että lupa myönnetään vain henkilöille, jotka antavat kaikki tarvittavat vakuudet toimintojen asianmukaisesta suorittamisesta. Jos lupa kuitenkin on myönnetty, mutta sen haltija ei voi myöhemmin näyttää toteen, että tavarat on käytetty kokonaisuudessaan määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen, luvanhaltijalla on soveltamisasetuksen 302 artiklan nojalla velvollisuus maksaa tullikoodeksin mukaisesti vahvistettu tuontitullien määrä.

53

Belgian hallituksen väite, jonka mukaan myös tulliasiamiehellä on oltava tiettyä käyttötarkoitusta koskeva lupa, kun hän varastoi tavaraa omiin varastoihinsa toimeksiantajansa lukuun taatakseen tullivalvonnan, on hylättävä. Soveltamisasetuksen 291–304 artiklasta ei johdu, että tiettyyn käyttötarkoitukseen tarkoitettujen tavaroiden on pysyttävä jatkuvasti tullivalvonnassa. Nämä tavarat saatetaan sitä vastoin vapaaseen liikkeeseen, ja tulliviranomaisten on voitava suorittaa tarkastuksia joko tuojan yrityksen tiloissa kyseisten tavaroiden teknisen käsittelyprosessin aikana taikka tuojan kirjanpidon perusteella varmistaakseen jälkikäteen sen, että kyseessä olevia tavaroita on todella käytetty määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen.

54

Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että soveltamisasetuksen 291 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että siinä oleva käsite ”henkilö, joka tuo tai tuotattaa tavarat” tarkoittaa henkilöä, jolle tavarat on tarkoitettu ja jolla on aikomus käyttää ne määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen, riippumatta siitä, tekeekö hän tulli-ilmoituksen itse vai käyttääkö hän tätä varten tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitettua edustajaa. Mainittu käsite ei tarkoita tämän henkilön edustajaa tulliviranomaisissa sitä tapausta lukuun ottamatta, että mainitun henkilön katsotaan toimivan omissa nimissään ja omaan lukuunsa tullikoodeksin 5 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, jolloin häntä on pidettävä tuojana.

55

Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee lähtökohtaisesti, onko soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä saman asetuksen 1 a artiklan kanssa, tulkittava niin, että kyseessä on tavaroiden luovutus yhteisössä silloin, kun tavarat on tuotu Belgiaan ja kuljetettu sitten Alankomaihin. Se haluaa lisäksi tietää, onko soveltamisasetuksen 291 artiklassa tarkoitetulla henkilöllä oltava tällaisessa tapauksessa tässä artiklassa tarkoitettu lupa.

56

Aluksi on todettava, että soveltamisasetuksen 291 ja 297 artiklalla säännellään eri toimenpiteitä. Ensin mainittu koskee tavaroiden tuonnin edullista tullikohtelua niiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella, kun taas jälkimmäinen artikla koskee näiden tavaroiden yhteisössä tapahtuvaa luovutusta, joka on tapahtunut niiden tuonnin jälkeen mutta ennen niiden käyttämistä määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen.

57

Tästä seuraa, että yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvitse miettiä vastausta toisen kysymyksen toiseen osaan, koska jos kyse on tuonnista, vastaus ilmenee jo tämän tuomion 54 kohdasta. Jos sitä vastoin kyse on luovutuksesta, henkilö, jolla täytyy olla lupa, eli luovutuksensaaja, mainitaan soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohdassa.

58

Soveltamisasetuksen 297 artiklassa säädetään, että luovutettaessa tavaroita yhteisössä luovutuksensaajalla on oltava hallussaan tämän asetuksen 291 artiklan mukaisesti annettu lupa. Mainitun asetuksen 1 a artiklassa säädetään, että sovellettaessa muun muassa tämän saman asetuksen 291–308 artiklaa on Benelux-talousunionin maita pidettävä yhtenä ainoana jäsenvaltiona.

59

Trespa väittää yhteisöjen tuomioistuimelle esittämissään huomautuksissa, että kyseessä on soveltamisasetuksen 297 artiklassa tarkoitettu luovutus aina, kun tuotujen tavaroiden hallussapito siirtyy.

60

Komissio katsoo sitä vastoin, että kyseessä voi olla tällainen luovutus vain silloin, kun kyseisten tavaroiden omistusoikeus siirtyy.

61

Nova esittää, että kyseessä ei ole tavaroiden luovutus yhteisössä, koska Belgian kuningaskuntaa ja Alankomaiden kuningaskuntaa on soveltamisasetuksen 1 a artiklan nojalla pidettävä yhtenä ainoana jäsenvaltiona.

62

Tätä viimeistä väitettä ei voida hyväksyä. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, joka koskee soveltamisasetuksen 297 artiklaa edeltäneen mutta sanamuodoltaan samanlaisen säännöksen tulkintaa, ilmenee, että tavaroiden luovutuksella yhteisössä tarkoitetaan sekä luovutusta, joka on tapahtunut jäsenvaltiosta toiseen, että saman jäsenvaltion sisällä tapahtunutta luovutusta (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat 248/88, 254/88–258/88, 309/88 ja 316/88, Chimica del Friuli ym., tuomio 13.7.1989, Kok. 1989, s. 2837, tuomiolauselma). Näin ollen soveltamisasetuksen 1 a artiklalla ei ole merkitystä luovutuksen käsitteen määrittelyssä.

63

Vastaus kysymykseen siitä, koskeeko soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luovutuksen käsite tavaroiden omistusoikeuden siirtoa vai niiden hallussapidon siirtoa, ei ilmene selvästi mainitun asetuksen tekstistä eikä tullikoodeksista. Tämä käsite on siten lueteltu tullikoodeksin 29 artiklan 1 kohdan c alakohdassa yhdessä jälleenmyynnin ja käytön kanssa, ja se on mainittu vaihtoehtona ilmaisulle ”palautetaan omistajan käyttöön” soveltamisasetuksen 295 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan c ja d alakohdassa.

64

Soveltamisasetuksen eri kieliversioiden vertailu ei myöskään osoita, että lainsäätäjä olisi halunnut ilmaista täsmällisesti, onko kyseessä tavaroiden omistusoikeuden vai niiden hallussapidon luovutus. Siten mainittu käsite on niissä ilmaistu esimerkiksi espanjaksi sanalla ”cesión”, saksaksi sanalla ”Übertragung”, englanniksi sanalla ”transfer”, italiaksi sanalla ”cessione” ja hollanniksi sanalla ”overdracht”.

65

Kysymys siitä, onko kyseessä omistusoikeuden vai hallussapidon siirto, ei missään tapauksessa ole keskeinen sen ratkaisemiseksi, onko kyseessä soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu luovutus yhteisössä. Tämän asetuksen tavoitteesta ilmenee sitä vastoin, että ratkaisevaa on luovutuksen kohteena olevia tavaroita koskevien velvoitteiden siirto luovutuksensaajalle. Tätä varten luovutuksensaajalla on oltava kyseisen asetuksen 291 artiklan mukaisesti annettu lupa.

66

Siten soveltamisasetuksen 298 artiklan 4 ja 5 kohdassa ja 300 artiklan toisessa alakohdassa säädetään, että soveltamisasetuksen 291–304 artiklasta johtuvat velvoitteet siirtyvät luovuttajalta luovutuksensaajalle tavaroiden luovutuspäivästä alkaen ja että viimeksi mainitun on merkittävä luovutetut tavarat kirjanpitoonsa.

67

Tästä johtuu, että soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohdan mukainen tavaroiden luovutus voi tapahtua ainoastaan sellaisten henkilöiden välillä, joilla on tiettyä käyttötarkoitusta koskeva lupa, toisin sanoen sellaisten henkilöiden välillä, joilla on tai oli tarkoitus käyttää luovutuksen kohteena olevat tavarat määrättyyn tiettyyn käyttötarkoitukseen.

68

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa eli silloin, kun tullimuodollisuudet on suoritettu Belgiassa ja kun tavarat on tämän jälkeen tuotu Alankomaihin, ei voida katsoa, että olisi tapahtunut soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tavaroiden luovutus yhteisössä, jos luvan saanut henkilö toimii lopullisen tuojan lukuun; kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava tämä. Se, että tavarat on tuotu Belgiaan ja tullattu siellä ja sittemmin siirretty Alankomaihin, on vailla merkitystä tässä säännöksessä tarkoitetun luovutuksen toteamisen kannalta.

69

Edellä todetusta seuraa, että toiseen kysymykseen on vastattava, että soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että kyseessä ei ole tavaroiden luovutus yhteisössä silloin, kun tavarat on tuotu Belgiaan ja tämän jälkeen siirretty Alankomaihin, jos luvan saanut henkilö toimii lopullisen tuojan lukuun; kansallisen tuomioistuimen on tarkistettava tämä. Se, että tavarat on tuotu Belgiaan ja tullattu siellä ja sittemmin siirretty Alankomaihin, on vailla merkitystä tässä säännöksessä tarkoitetun luovutuksen toteamisen kannalta. Luovutustapauksessa luovutuksensaajalla on oltava mainitun asetuksen 291 artiklan mukaisesti myönnetty lupa.

70

Kolmannella kysymyksellään ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee, onko soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että siinä olevalla luovutuksensaajan käsitteellä tarkoitetaan tulliasiamiestä, joka suorittaa tullimuodollisuudet tuojan lukuun.

71

Kuten pääasian asianosaiset, Belgian hallitus ja komissio perustellusti toteavat, tähän kysymykseen on vastattava kieltävästi.

72

Luovutuksensaaja on henkilö, joka saa luovuttajalta luovutetun oikeuden tai tavaran. Näin ollen soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohdassa oleva luovutuksensaajan käsite tarkoittaa henkilöä, joka saa luovuttajalta tavarat, jotka ovat saaneet edullisen tullikohtelun vapaaseen liikkeeseen luovuttamisen yhteydessä niiden tietyn käyttötarkoituksen perusteella mutta joita ei vielä ole käytetty tällaiseen tarkoitukseen luovutuspäivänä.

73

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tulliasiamies, joka tullaa muut kuin yhteisön tavarat tuojan lukuun, on kuitenkin tullikoodeksin 5 artiklassa tarkoitettu tuojan edustaja tulliviranomaisissa, kun taas tuoja on henkilö, joka tuotattaa tavarat vapaaseen liikkeeseen luovutettaviksi soveltamisasetuksen 291 artiklassa tarkoitetulla tavalla.

74

Edellä esitetyistä seikoista johtuu, että kolmanteen kysymykseen on vastattava, että soveltamisasetuksen 297 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, että siinä oleva luovutuksensaajan käsite ei tarkoita tulliasiamiestä, joka suorittaa tullimuodollisuudet tuojan lukuun.

75

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: