Asia C-96/04
Standesamt Stadt Niebüllin
vireille panema asia
(Amtsgericht Niebüllin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
Ennakkoratkaisupyyntö – Lapsen sukunimen määräytyminen – Menettely, jolla määräämisen oikeus siirretään toiselle vanhemmalle – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan puuttuminen
Julkisasiamies F. G. Jacobsin ratkaisuehdotus 30.6.2005
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 27.4.2006
Tuomion tiivistelmä
Ennakkoratkaisukysymykset – Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi – EY 234 artiklassa tarkoitetun kansallisen tuomioistuimen käsite
(EY 234 artikla)
EY 234 artiklasta johtuu, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen.
Familiengerichtinä toimiva Amtsgericht (Saksa) ei siis voi saattaa asiaa käsiteltäväksi yhteisöjen tuomioistuimessa silloin, kun se toimii hallintoviranomaisena eikä samalla ratkaise oikeusriitaa.
Tällaisesta tilanteesta on kyse silloin, kun sen on siirrettävä oikeus määrätä lapsen sukunimestä toiselle vanhemmalle tilanteessa, jossa vanhemmat, joilla ei ole avioliiton perusteella yhteistä sukunimeä mutta jotka ovat kummatkin lapsen huoltajia, eivät ole valinneet väestörekisterinpitäjälle tehtävällä ilmoituksella joko isän tai äidin sukunimeä, joka annetaan kyseisen lapsen sukunimeksi syntymähetkellä; tällöin Familiengericht tekee nimittäin päätöksen ilman, että asian sen käsiteltäväksi saattanut väestörekisterinpitäjä olisi tehnyt tai olisi voinut tehdä asiassa aiemmin päätöksen, ja toinen tuomioistuin on jo ratkaissut viimeisenä oikeusasteena kyseisen vanhempien ja viranomaisen välisen oikeusriidan, jossa oli kyse mahdollisuudesta rekisteröidä molempien vanhempien sukunimistä muodostuva kaksoisnimi ja joka ei siis ole Amtsgerichtissä käytävän oikeudenkäynnin kohde, eikä asiassa mainittujen vanhempien välillä ole oikeusriitaa, koska he ovat yksimielisiä siitä nimestä, jonka haluavat antaa lapselleen, nimittäin heidän kummankin sukunimestä koostuvasta kaksoisnimestä.
(ks. 13–19 kohta)
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
27 päivänä huhtikuuta 2006 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Lapsen sukunimen määräytyminen – Menettely, jolla määräämisen oikeus siirretään toiselle vanhemmalle – Yhteisöjen tuomioistuimen toimivallan puuttuminen
Asiassa C-96/04,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Amtsgericht Niebüll (Saksa) on esittänyt 2.6.2003 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 26.2.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jonka on pannut vireille
Standesamt Stadt Niebüll
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Colneric, J. N. Cunha Rodrigues, M. Ilešič ja E. Levits,
julkisasiamies: F. G. Jacobs,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies L. Hewlett,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 28.4.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Leonhard Matthias -niminen lapsi, isänsä S. Grunkinin välityksellä,
– Saksan hallitus, asiamiehinään A. Tiemann ja A. Dittrich,
– Belgian hallitus, asiamiehenään A. Goldman,
– Kreikan hallitus, asiamiehinään E.-M. Mamouna, S. Vodina ja G. Skiani,
– Espanjan hallitus, asiamiehenään E. Braquehais Conesa,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään G. de Bergues ja A. Bodard-Hermant,
– Alankomaiden hallitus, asiamiehinään H. G. Sevenster ja C. W. Wissels,
– Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään M. Condou-Durande ja S. Grünheid,
kuultuaan julkisasiamiehen 30.6.2005 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 12 ja EY 18 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jonka on pannut vireille Standesamt Stadt Niebüll (Niebüllin kaupungin väestörekisteri, jäljempänä Standesamt) tarkoituksenaan siirtää oikeus määrätä erään lapsen sukunimestä toiselle vanhemmista. Nämä olivat aikaisemmin kieltäytyneet siitä, että tälle lapselle annettaisiin muu nimi kuin se kaksoisnimi, joka muodostuu vanhempien sukunimistä ja jolla mainittu lapsi on jo merkitty väestörekisteriin Tanskassa, missä hän on syntynyt.
Asiaa koskevat kansalliset oikeussäännöt
Kansainvälinen yksityisoikeus
3 Saksan siviililain voimaanpanolain (Einführungsgesetz zum Bürgerlichen Gesetzbuch, jäljempänä EGBGB) 10 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Henkilön nimen määräytymiseen sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen tämä henkilö on.”
Siviilioikeus
4 Lapsen, jonka vanhemmilla on eri sukunimet, sukunimen määräytymisen osalta Saksan siviililain (Bürgerliches Gesetzbuch, jäljempänä BGB) 1617 §:ssä säädetään seuraavaa:
”(1) Jos vanhemmilla ei ole avioliiton perusteella yhteistä sukunimeä ja jos he ovat kummatkin lapsen huoltajia, heidän on valittava väestörekisterinpitäjälle tehtävällä ilmoituksella joko isän tai äidin ilmoitushetken sukunimi, joka annetaan lapsen sukunimeksi syntymähetkellä – –
(2) Jos vanhemmat eivät ole tehneet tätä ilmoitusta kuukauden kuluessa lapsen syntymästä, Familiengericht (perheoikeus) siirtää oikeuden määrätä lapsen sukunimestä toiselle vanhemmalle. Tällöin sovelletaan vastaavasti 1 momenttia. Tuomioistuin voi asettaa kyseiselle vanhemmalle määräajan tämän oikeuden käyttämiselle. Jos oikeutta määrätä lapsen sukunimestä ei ole käytetty määräajassa, lapselle annetaan sen vanhemman sukunimi, jolle tämä oikeus oli siirretty.
(3) Silloin kun lapsi on syntynyt Saksan alueen ulkopuolella, tuomioistuin siirtää oikeuden määrätä lapsen sukunimestä 2 momentin mukaisesti vain jos jompikumpi vanhempi tai lapsi sitä pyytää tai jos on välttämätöntä merkitä lapsen sukunimi saksalaiseen väestörekisteriin tai saksalaiseen viralliseen henkilöllisyystodistukseen.”
5 Hakemuslainkäytöstä annetun lain (Gesetz über die Angelegenheiten der freiwilligen Gerichtsbarkeit) 46 a §:ssä säädetään seuraavaa:
”Ennen kuin Familiengericht päättää siviililain 1617 §:n 2 momentin mukaisesti siitä, kummalle vanhemmalle oikeus määrätä sukunimestä on siirrettävä, se kuulee kumpaakin vanhempaa ja yrittää saada nämä sopimaan asiasta. Familiengerichtin päätöstä ei tarvitse perustella, eikä siihen voida hakea muutosta.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymys
6 Aviopuolisoille Dorothee Paul ja Stefan Grunkin, jotka ovat molemmat Saksan kansalaisia, syntyi 27.6.1998 Tanskassa lapsi. Lapsi, joka myös on Saksan kansalainen, asui ennakkoratkaisupyynnön tekemispäivänä Tanskassa.
7 Tanskan toimivaltaisen viranomaisen myöntämän nimitodistuksen (navnebevis) mukaisesti mainitun lapsen nimeksi määräytyi Tanskan lain nojalla nimi Grunkin-Paul, joka merkittiin tanskalaiseen syntymätodistukseen.
8 Saksan väestörekisteriä ylläpitävät viranomaiset ovat kieltäytyneet hyväksymästä Paulin ja Grunkinin lapsen nimeä sellaisena kuin se oli määräytynyt Tanskassa sillä perusteella, että EGBGB:n 10 §:n nojalla henkilön nimen määräytymiseen sovelletaan sen valtion lakia, jonka kansalainen tämä henkilö on, ja että Saksan oikeuden mukaan lapsella ei saa olla kaksoisnimeä, joka muodostuu tämän isän ja äidin nimistä. Paulin ja Grunkinin tätä päätöstä vastaan tekemät valitukset on hylätty, viimeisessä oikeusasteessa Kammergericht Berlinin antamalla tuomiolla. Bundesverfassungsgericht (liittovaltion valtiosääntötuomioistuin) kieltäytyi tutkimasta kyseisen lapsen nimissä tehtyä valtiosääntövalitusta.
9 Paulilla ja Grunkinilla, jotka ovat tässä välissä eronneet, ei ole ollut yhteistä sukunimeä, ja he ovat kieltäytyneet määrittämästä lapsensa nimeä BGB:n 1617 §:n 1 momentin mukaisesti.
10 Standesamt on saattanut asian käsiteltäväksi Familiengerichtinä toimivassa Amtsgericht Niebüllissä, jotta BGB 1617 §:n 2 ja 3 momentin mukaisesti siirretään jommallekummalle vanhemmista oikeus määrätä lapsen sukunimestä. Koska Amtsgericht Niebüll katsoo, että jos yhteisön oikeudessa määrättäisiin Tanskassa asianmukaisesti määräytyneen nimen tunnustamisesta Saksan oikeusjärjestyksessä, siinä vireillä olevalla asialla ei olisi kohdetta, se on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Voidaanko EGBGB:n 10 §:ään sisältyvää Saksan lainvalintasäännöstä soveltaa, kun otetaan huomioon EY 12 artiklaan sisältyvä syrjintäkielto ja EY 18 artiklassa taattu unionin kansalaisen liikkumisvapaus, siltä osin kuin tässä lainvalintasäännöksessä käytetään nimioikeuden osalta ainoana liittymänä valtion kansalaisuutta?”
Yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaisuus
11 EY 234 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla yhteisöjen tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu muun muassa EY:n perustamissopimuksen ja Euroopan yhteisön toimielinten säädösten tulkinnasta. Tämän artiklan toisessa kohdassa lisätään, että ”jos tällainen kysymys tulee esille jäsenvaltion tuomioistuimessa, tämä tuomioistuin voi, jos se katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, pyytää yhteisön tuomioistuinta ratkaisemaan sen”. Mainitun artiklan kolmannessa kohdassa säädetään, että ”jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys yhteisön tuomioistuimen käsiteltäväksi”.
12 Harkitessaan, onko ennakkoratkaisua pyytänyt elin EY 234 artiklassa tarkoitettu tuomioistuin, mikä on pelkästään yhteisön oikeuden perusteella ratkaistava kysymys, yhteisöjen tuomioistuin ottaa huomioon useita seikkoja, joita ovat muun muassa kyseisen toimielimen lakisääteisyys, pysyvyys, sen tuomiovallan pakottavuus, menettelyn kontradiktorisuus, toimiminen oikeussääntöjen soveltajana ja riippumattomuus (ks. mm. asia C-54/96, Dorsch Consult, tuomio 17.9.1997, Kok. 1997, s. I-4961, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; yhdistetyt asiat C-110/98–C-147/98, Gabalfrisa ym., tuomio 21.3.2000, Kok. 2000, s. I-1577, 33 kohta; asia C-178/99, Salzmann, tuomio 14.6.2001, Kok. 2001, s. I-4421, 13 kohta ja asia C-182/00, Lutz ym., tuomio 15.1.2002, Kok. 2002, s. I-547, 12 kohta).
13 Lisäksi on huomattava, että vaikka EY 234 artiklassa ei edellytetä, että menettely, jonka yhteydessä kansallinen tuomioistuin esittää ennakkoratkaisukysymyksen, olisi kontradiktorinen (ks. asia C-18/93, Corsica Ferries, tuomio 17.5.1994, Kok. 1994, s. I-1783, Kok. Ep. XV, s. 147, 12 kohta), tästä artiklasta seuraa kuitenkin, että kansalliset tuomioistuimet voivat pyytää yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ainoastaan silloin, kun niissä on vireillä oikeusriita ja kun niissä vireillä olevan menettelyn tarkoituksena on ratkaisun antaminen tuomiovaltaa käyttäen (ks. asia 138/80, Borker, määräys 18.6.1980, Kok. 1980, s. 1975, Kok. Ep. V, s. 245, 4 kohta; asia 318/85, Greis Unterweger, määräys 5.3.1986, Kok. 1986, s. 955, 4 kohta; asia C-111/94, Job Centre, tuomio 19.10.1995, Kok. 1995, s. I-3361, 9 kohta; em. asia Salzmann, tuomion 14 kohta; em. asia Lutz ym., tuomion 13 kohta ja asia C-165/03, Längst, tuomio 30.6.2005, Kok. 2005, s. I-5637, 25 kohta).
14 Jos siis ennakkoratkaisupyynnön esittänyt elin toimii hallintoviranomaisena eikä samalla ratkaise oikeusriitaa, sen ei voida katsoa toimivan tuomiovallan käyttäjänä, vaikka se täyttäisi muut tämän tuomion 12 kohdassa mainitut edellytykset (ks. em. asia Job Centre, tuomion 11 kohta; em. asia Salzmann, tuomion 15 kohta ja em. asia Lutz ym., tuomion 14 kohta).
15 Tähän liittyen on todettava, että silloin kun vanhemmat, joilla ei ole avioliiton perusteella yhteistä sukunimeä mutta jotka ovat kummatkin lapsen huoltajia, eivät ole valinneet väestörekisterinpitäjälle tehtävällä ilmoituksella joko isän tai äidin sukunimeä, joka annetaan kyseisen lapsen sukunimeksi syntymähetkellä, Saksan laissa säädetään, että Familiengerichtillä on toimivalta siirtää oikeus määrätä kyseisen lapsen sukunimestä toiselle vanhemmalle.
16 Tästä seuraa, että Familiengericht tekee päätöksen ilman että väestörekisterinpitäjä olisi tehnyt tai olisi voinut tehdä asiassa aiemmin päätöksen. Asiakirja-aineistosta pääasiassa käy nimittäin ilmi, että Standesamt on tyytynyt saattamaan asian Amtsgericht Niebüllin käsiteltäväksi.
17 Näissä olosuhteissa on katsottava, että Amtsgericht Niebüll toimii hallintoviranomaisena eikä samalla ratkaise oikeusriitaa.
18 Yhtäältä kyseessä olevien vanhempien ja toisaalta hallintoelimen välillä oli tosin oikeusriita siltä osin, kun kyse on mahdollisuudesta rekisteröidä kaksoisnimi Grunkin-Paul Saksassa. Kammergericht Berlin on kuitenkin ratkaissut kyseisen oikeusriidan viimeisenä oikeusasteena, eikä se ole Amtsgericht Niebüllissa käytävän oikeudenkäynnin kohde.
19 Sitä paitsi pääasiassa kyseessä olevassa asiassa ei mainittujen vanhempien välillä ole oikeusriitaa, koska he ovat yksimielisiä siitä nimestä, jonka haluavat antaa lapselleen, nimittäin heidän kummankin sukunimestä koostuvasta kaksoisnimestä.
20 Edellä esitetystä seuraa, että mainitussa asiassa Amtsgericht Niebüllin ei voida katsoa toimivan tuomiovallan käyttäjänä. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Amtsgericht Niebüllin 2.6.2003 tekemällä päätöksellä esittämään kysymykseen.
Oikeudenkäyntikulut
21 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe Amtsgericht Niebüllissa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi Amtsgericht Niebüllin asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan Amtsgericht Niebüllin 2.6.2003 tekemällään päätöksellä esittämään kysymykseen.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: saksa.