Asia C-201/02
The Queen, ex parte: Delena Wells,
vastaan
Secretary of State for Transport, Local Government and the Regions
(High Court of Justice (England & Wales), Queen's Bench Divisionin (Administrative Court) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)
«Direktiivi 85/337/ETY – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Kansallinen toimenpide, jolla myönnetään louhintalupa arvioimatta ympäristövaikutuksia – Direktiivien välitön oikeusvaikutus – Kolmikantainen tilanne»
|
| Julkisasiamies P. Léger'n ratkaisuehdotus 25.9.2003 |
|
|
|
|
|
|
|
|
| Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 7.1.2004 |
|
|
|
|
|
|
|
Tuomion tiivistelmä
- 1.
- Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337/ETY – Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus tehdä arviointi ennen luvan myöntämistä – 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu luvan käsite – Päätös, jolla vahvistetaan uusia ehtoja louhinnan uudelleen aloittamista koskevalle hankkeelle, kuuluu käsitteen alaan
(Neuvoston direktiivin 85/337/ETY 1 artiklan 2 kohta, 2 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 2 kohta)
- 2.
- Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337/ETY – Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus tehdä arviointi ennen luvan myöntämistä – Velvollisuus, joka ei ole välittömästi yhteydessä jonkin direktiivin perusteella kolmannelle kuuluvan velvollisuuden täytäntöönpanoon
– Yksityisen mahdollisuus vedota direktiiviin
(Neuvoston direktiivin 84/337/ETY 1 artiklan 2 kohta, 2 artiklan 1 kohta ja 4 artiklan 2 kohta)
- 3.
- Ympäristö – Tiettyjen hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi – Direktiivi 85/337/ETY – Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus tehdä arviointi ennen luvan myöntämistä – Arvioinnin laiminlyöminen – Viranomaisten velvollisuus korjata laiminlyönti – Ulottuvuus – Kansallisten menettelysääntöjen soveltaminen
(EY 10 artikla; neuvoston direktiivin 85/337/ETY 2 artiklan 1 kohta)
- 1.
- Tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 85/337/ETY 2 artiklan
1 kohtaa, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan
myöntämistä arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia, luettuna
yhdessä direktiivin 4 artiklan 2 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että kun vuoden 1991 Planning and Compensation Actin
(maankäytön suunnittelusta ja vahingonkorvauksesta annettu Ison-Britannian laki) 22 §:n ja kyseisen lain liitteen 2, jossa
säädetään louhintalupia (old mining permissions) koskevasta erityisjärjestelmästä, kaltaisia säännöksiä sovelletaan, toimivaltaisten
viranomaisten tekemiin päätöksiin, joiden johdosta louhoksen toiminta voidaan aloittaa uudelleen, sisältyy kokonaisuudessaan
mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lupa, joten toimivaltaisilla viranomaisilla on tarvittaessa velvollisuus
arvioida ympäristövaikutukset.
- Useisiin vaiheisiin jakautuvassa lupamenettelyssä kyseinen arviointi on lähtökohtaisesti suoritettava heti kun kaikkien niiden
vaikutusten, joita hankkeella voi olla ympäristöön, yksilöiminen ja arvioiminen on mahdollista.
(ks. 42 ja 53 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
- 2.
- Silloin kun asianomaisella jäsenvaltiolla on velvollisuus varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset arvioivat louhoksen
ympäristövaikutukset, ja kun kyseinen velvollisuus ei ole välittömästi yhteydessä jonkin kyseisen louhoksen omistajille direktiivin
85/337/ETY perusteella kuuluvan velvollisuuden täytäntöönpanoon, se, että louhoksen omistajien on sen johdosta, että valtio
on täyttänyt kyseisen velvollisuuden myöhässä, hyväksyttävä louhinnan lopettaminen arvioinnin valmistumiseen saakka, ei voi
estää yksityistä vetoamasta mainitun direktiivin 2 artiklan 1 kohtaan, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin 1 artiklan 2
kohdan ja 4 artiklan 2 kohdan kanssa.
- Pelkät kielteiset vaikutukset kolmansien oikeuksiin, vaikka ne olisivat varmoja, eivät näet ole peruste kieltää yksityistä
vetoamasta direktiivin säännöksiin asianomaista jäsenvaltiota vastaan.
(ks. 57, 58 ja 61 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
- 3.
- EY 10 artiklan perusteella jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on toimivaltansa rajoissa velvollisuus ryhtyä kaikkiin
yleis- tai erityistoimenpiteisiin sen korjaamiseksi, että direktiivin 85/337/ETY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu hankkeen
ympäristövaikutusten arviointi on laiminlyöty.
- Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden menettelyllistä autonomiaa koskevan periaatteen nojalla sovellettavat menettelysäännöt annetaan
kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä edellyttäen kuitenkin, että nämä säännöt eivät ole epäedullisempia kuin
ne, joilla säännellään jäsenvaltion sisäiseen oikeuteen perustuvia vastaavia tilanteita (vastaavuusperiaate), ja ettei niillä
tehdä yhteisön oikeusjärjestyksellä annettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi
(tehokkuusperiaate).
- Kansallisen tuomioistuimen on tältä osin todettava, onko kansallisen oikeuden mukaan mahdollista, että jo myönnetty lupa peruutetaan
tai sitä lykätään siten, että kyseisen hankkeen ympäristövaikutukset voidaan arvioida direktiivin vaatimusten mukaisesti,
tai vaihtoehtoisesti, onko yksityisellä, jos se siihen suostuu, mahdollisuus vaatia korvausta kärsimästään vahingosta.
(ks. 70 kohta ja tuomiolauselman 3 kohta)