62003O0320(01)

Väliaikainen oikeussuoja - Täytäntöönpanon lykkääminen - Välitoimet - Myöntämisedellytykset - Kiireellisyys - Vakava ja korjaamaton vahinko - Kaikkien kysymyksessä olevien intressien vertailu - Yhteisön yritysten toiminta sekä taloudellinen ja rahoituksellinen vakavaraisuus

(EY 242 ja EY 243 artikla; yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 2 kohta)

$$Välitoimista määräämisen tarpeellisuuden ja niiden laajuuden määrittelemiseksi on vertailtava mukana olevia intressejä, jolloin ensimmäinen vertailukohta tässä yhteydessä on vakava ja korjaamaton vahinko, joka on väitetyn kiireellisyyden peruste.

Tältä osin ympäristön ja terveyden suojelulle aiheutunut vahinko on periaatteessa korjaamaton, koska tällaisille eduille aiheutuneita haittoja ei useimmiten voida niiden luonteen vuoksi poistaa jälkikäteen.

Mitä tulee kansalliseen asetukseen, jolla ihmisen toiminnasta syntyvien päästöjen vähentämiseksi ja siten ilmanlaadun parantamiseksi otetaan käyttöön alakohtainen liikennöintikielto moottoritiellä, ilmanlaatua koskeva keskipitkän aikavälin rakenteellinen lähestymistapa ei kuitenkaan vaarannu mainitun asetuksen väliaikaisesta soveltamatta jättämisestä.

Tällainen liikennöintikielto voi sitä vastoin vaikuttaa tuntuvasti monien yhteisön yritysten toimintaan sekä taloudelliseen ja rahoitukselliseen vakavaraisuuteen. Kyseinen vahinko ei rajoitu eri yrityksille aiheutuvien negatiivisten rahallisten seurausten yhteismäärään. On nimittäin olemassa merkittävä riski siitä, että liikennöintikielto aiheuttaa useiden yritysten lopullisen häviämisen sekä rakenteellisen ja tietyiltä osin peruuttamattoman muutoksen liikenteen edellytyksiin ja tavarakaupan virtoihin kyseessä olevalla alueella ja sen lävitse, ja näin ollen vakavan ja korjaamattoman vahingon riski on näytetty riittävällä tavalla toteen.

( ks. 90-92, 97, 101 ja 102 kohta )

Asiassa C-320/03 R,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään C. Schmidt, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

jota tukee

Saksan liittotasavalta, asiamiehinään W.-D. Plessing ja A. Tiemann, avustajanaan Rechtsanwalt T. Lübbig,

ja

Italian tasavalta, asiamiehenään I. M. Braguglia, avustajanaan avvocato dello Stato G. De Bellis, prosessiosoite Luxemburgissa,

väliintulijoina,

vastaan

Itävallan tasavalta, asiamiehenään E. Riedl, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin määrää sellaisen alakohtaisen liikennöintikiellon täytäntöönpanon lykkäämisestä, josta on säädetty 27.5.2003 annetussa Verordnung des Landeshauptmanns von Tirol, mit der auf der A 12 Inntalautobahn verkehrsbeschränkende Maßnahmen erlassen werden (sektorales Fahrverbot) -nimisessä asetuksessa (Tirolin pääministerin asetus liikennettä rajoittavista toimenpiteistä A 12 -moottoritiellä Innin laaksossa (alakohtainen liikennöintikielto); BGBl. II, 2003/279),

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

1 Euroopan yhteisöjen komissio on nostanut EY 226 artiklan nojalla kanteen, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 24.7.2003 ja jossa yhteisöjen tuomioistuinta vaaditaan toteamaan, että Itävallan tasavalta ei ole noudattanut yhteisössä jäsenvaltion alueelle tai sen alueelta taikka yhden tai useamman jäsenvaltion alueen kautta tapahtuvan maanteiden tavaraliikenteen markkinoille pääsystä 26 päivänä maaliskuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 881/92 (EYVL L 95, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 1.3.2002 annetulla Euroopan Parlamentin ja neuvoston asetuksella N:o 484/2002 (EYVL L 76, s. 1; jäljempänä asetus N:o 881/92), 1 ja 3 artiklan, edellytyksistä, joilla muut kuin jäsenvaltiosta olevat liikenteenharjoittajat voivat harjoittaa kansallista maanteiden tavaraliikennettä jäsenvaltiossa 25 päivänä lokakuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3118/93 (EYVL L 279, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 484/2002 (jäljempänä asetus N:o 3118/93), 1 ja 6 artiklan sekä EY 28 ja EY 30 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on määrännyt tiettyjä tavaroita kuljettaville kuorma-autoille liikennöintikiellon, josta on säädetty 27.5.2003 annetussa Verordnung des Landeshauptmanns von Tirol, mit der auf der A 12 Inntalautobahn verkehrsbeschränkende Maßnahmen erlassen werden (sektorales Fahrverbot) -nimisessä asetuksessa (Tirolin pääministerin asetus liikennettä rajoittavista toimenpiteistä A 12 -moottoritiellä Innin laaksossa (alakohtainen liikennöintikielto), BGBl. II, 2003/279; jäljempänä riidanalainen asetus).

2 Komissio on yhteisöjen tuomioistuimeen 25.7.2003 toimittamallaan erillisellä asiakirjalla esittänyt EY 242 ja EY 243 artiklan nojalla välitoimihakemuksen, joka koskee Itävallan tasavallan velvoittamista ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin riidanalaisella asetuksella asetetun kiellon soveltamisen lykkäämiseksi siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin on antanut pääasian kannetta koskevan ratkaisunsa.

3 Komissio on myös vaatinut työjärjestyksen 84 artiklan 2 kohdan artiklan nojalla, että välitoimihakemus hyväksytään tilapäisesti siihen saakka, kunnes välitoimimenettelyn päättävä määräys annetaan, ja jo ennen kuin vastapuoli on esittänyt huomautuksensa.

4 Yhteisöjen tuomioistuimen presidentin 30.7.2003 antamalla määräyksellä on Itävallan tasavalta määrätty turvaamistoimena lykkäämään riidanalaisessa asetuksessa säädetyn liikennöintikiellon täytäntöönpanoa siihen saakka, kunnes välitoimimenettelyn päättävä määräys annetaan.

5 Yhteisöjen tuomioistuimeen 29.7. ja 6.8.2003 toimittamillaan väliintulohakemuksilla Saksan liittotasavalta ja Italian tasavalta ovat pyytäneet saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia.

6 Tässä välitoimimenettelyssä esitetyt väliintulohakemukset on syytä hyväksyä yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan ensimmäisen ja neljännen kohdan sekä työjärjestyksen 93 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

7 Itävallan tasavalta on esittänyt välitoimihakemusta koskevat kirjalliset huomautuksensa 18.8.2003 päivätyllä faksilla. Saksan liittotasavalta ja Italian tasavalta ovat esittäneet väliintulokirjelmänsä samana päivänä päivätyillä fakseilla.

8 Asianosaisten esittämät suulliset huomautukset on kuultu 27.8.2003.

Asiaa koskevat oikeussäännöt ja tosiseikat

Maantiekuljetusten sisämarkkinoihin liittyvä yhteisön lainsäädäntö

9 Komission kannekirjelmässä mainituissa asetuksissa N:o 881/92 ja N:o 3118/93 annetaan maantiekuljetusten sisämarkkinoita koskevat säännökset ja niissä säännellään tämän alan palveluiden tarjoamisen vapautta yhteisön alueella.

Ilmanlaadun suojelemiseen liittyvät yhteisön direktiivit

10 Ilmanlaadun suojelemiseen liittyvää yhteisön lainsäädäntöä on annettu erityisesti ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/62/EY (EYVL L 296, s. 55) ja ilmassa olevien rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22 päivänä huhtikuuta 1999 annetussa neuvoston direktiivissä 1999/30/EY (EYVL L 163, s. 41), sellaisena kuin se on muutettuna 17.10.2001 tehdyllä komission päätöksellä 2001/744/EY (EYVL L 278, s. 35; jäljempänä direktiivi 1999/30/EY).

11 Direktiivin 96/62/EY yleisenä päämääränä on sen 1 artiklan mukaan määritellä perusperiaatteet yhteiselle strategialle, jonka tarkoituksena on

- ilmanlaatua koskevien päämäärien määrittely ja vahvistaminen yhteisössä ihmisten terveydelle ja koko ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi

- arvioida yhteisin menetelmin ja arviointiperustein ilmanlaatua jäsenvaltioiden alueella

- saada ilmanlaadusta riittävästi tietoa ja toimia siten, että väestölle tiedotetaan tästä muun muassa käyttäen varoituskynnyksiä

- ylläpitää ilmanlaatu sellaisenaan silloin kun se on hyvä ja muissa tapauksissa parantaa sitä.

12 Direktiivin 96/62/EY 7 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Ilmanlaadun parantaminen

Yleiset vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen raja-arvojen noudattamisen.

2. Tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavissa toimenpiteissä:

a) on otettava huomioon ilman, veden ja maaperän suojelun yhdentämisen periaate,

b) on oltava rikkomatta työterveyttä ja työturvallisuutta koskevaa yhteisön lainsäädäntöä,

c) ei saa aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia muissa jäsenvaltioissa.

3. Jäsenvaltioiden on laadittava toimintasuunnitelmia, joista ilmenevät toimenpiteet, jotka on toteutettava lyhyellä aikavälillä raja-arvojen ja/tai varoituskynnysten ylittymisen uhatessa, kyseisen uhan vähentämiseksi ja sen keston lyhentämiseksi. Näissä suunnitelmissa voidaan määrätä tapauskohtaisesti valvontatoimista ja tarvittaessa sellaisten toimintojen keskeyttämisestä, moottoriajoneuvoliikenne mukaan lukien, jotka myötävaikuttavat raja-arvojen ylittymiseen."

13 Direktiivin 96/62/EY 8 artiklan 3 kohdassa säädetään lisäksi seuraavaa:

"Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen - - alueilla ja taajamissa [joissa yhden tai useamman epäpuhtauden tasot ylittävät ylitysmarginaalilla korotetun raja-arvon] sellaisten suunnitelmien tai ohjelman laatimisen tai toteutuksen, jolla saavutetaan raja-arvo vahvistetussa määräajassa.

Tässä suunnitelmassa tai ohjelmassa, joka on oltava yleisön saatavilla, on oltava vähintään liitteessä IV luetellut tiedot."

14 Typpidioksidin pitoisuuksien raja-arvot on vahvistettu direktiivissä 1999/30/EY.

15 Direktiivin 1999/30/EY 4 artiklassa säädetään seuraavaa:

"Typpidioksidi ja typen oksidit

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että ilman typpidioksidipitoisuudet ja tarvittaessa typen oksidien pitoisuudet eivät 7 artiklan mukaisesti arvioituina ylitä liitteessä II olevassa I jaksossa vahvistettuja raja-arvoja siinä määrätyistä määräajoista alkaen.

Liitteessä II olevan I jakson mukaisia ylitysmarginaaleja sovelletaan direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukaisesti.

2. Ilman typpidioksidipitoisuuden varoituskynnys vahvistetaan liitteessä II olevassa II jaksossa."

16 Direktiivin 1999/30/EY liitteestä käy ilmi, että säädetyllä ylitysmarginaalilla korotetuksi vuosiraja-arvoksi vuodelle 2002 on typpidioksidin osalta vahvistettu 56 µg/m3.

17 Direktiivin 1999/30/EY neljännen perustelukappaleen mukaan direktiivissä vahvistetut raja-arvot ovat vähimmäisvaatimuksia ja EY:n perustamissopimuksen 130 t artiklan (josta on tullut EY 176 artikla) mukaisesti jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai toteuttaa tiukempia suojatoimenpiteitä ja erityisesti voidaan säätää tiukempia raja-arvoja.

Kansallinen lainsäädäntö ja asian perustana olevat tosiseikat

18 Direktiivit 96/62/EY ja 1999/30/EY on saatettu osaksi Itävallan oikeusjärjestystä Immissionsschutzgesetz-Luft-nimiseen lakiin (Itävallan laki ilman suojelusta saasteilta; BGBl. I, 1997/115) tehdyillä muutoksilla.

19 Vuonna 1999 tapahtuneen typpidioksidin raja-arvon ensimmäisen ylityksen jälkeen raskaita ajoneuvoja koskeva öinen liikennöintikielto on tullut voimaan 1.10.2002 A 12 -moottoritien Innin (Itävalta) laaksossa kulkevalla osalla.

20 Immissionsschutzgesetz-Luftilla vuodelle 2002 vahvistettu vuosiraja-arvo 55 µg/m3 on ylitetty Vompin taukopaikan mittauspisteessa kyseisellä tieosuudella siellä rekisteröidyn vuosittaisen keskiarvon ollessa 61 µg/m3.

21 Öistä liikennöintikieltoa, joka oli alun perin säädetty rajoitetuksi ajaksi, on ensin pidennetty, ja se on 1.6.2003 lähtien korvattu pysyvällä öisellä liikennöintikiellolla, joka koskee tavarankuljetuksia yli 7,5 tonnia painavilla raskailla ajoneuvoilla ja joka on voimassa ympäri vuoden.

22 Tirolin pääministeri on Immissionsschutzgesetz-Luftin nojalla antanut 27.5.2003 riidanalaisen asetuksen, jossa kielletään 1.8.2003 lähtien määräämättömäksi ajaksi tiettyjä tavaroita kuljettavalta raskaiden ajoneuvojen luokalta liikennöinti noin 46 kilometrin pituisella A 12 -moottoritien osuudella Innin laaksossa.

23 Riidanalaisella asetuksella pyritään sen 1 §:n mukaan vähentämään ihmisen toiminnasta syntyviä päästöjä ja näin parantamaan ilmanlaatua ihmisten terveyden sekä eläinten ja kasvien kestävän suojelun varmistamiseksi.

24 Riidanalaisen asetuksen 2 §:ssä rajataan "terveysvyöhyke", joka on A 12 -moottoritien 46 kilometrin pituinen tieosuus Innin laaksossa Kundlin ja Ampassin (Itävalta) kuntien välillä. Riidanalaisen asetuksen 3 §:ssä kielletään raskailta ajoneuvoilta tai puoliperävaunuyhdistelmiltä, joiden sallittu enimmäispaino ylittää 7,5 tonnia, ja raskaiden ajoneuvojen ja perävaunujen yhdistelmiltä, joiden yhteenlaskettu sallittu enimmäispaino ylittää 7,5 tonnia, liikennöinti seuraavia tavaroita kuljettaen: kaikki jätteet, jotka on mainittu Euroopan jäteluettelossa (joka on esitetty jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta 3 päivänä toukokuuta 2000 tehdyssä komission päätöksessä 2000/532/EY (EYVL L 226, s. 3), sellaisena kuin se on muutettuna jäteluetteloa koskevan komission päätöksen 2000/532/EY muuttamisesta 23 päivänä heinäkuuta 2001 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2001/573/EY (EYVL L 203, s. 18)), viljat, halot, kaarna ja korkki, rautamalmi ja rautaa sisältämätön malmi, pikkukivet, maa-ainekset, moottoriajoneuvot ja perävaunut tai rakennusteräs. Minkään viranomaisen ei tarvitse antaa määräystä kiellon voimaansaattamiseksi, koska kiellon vaikutukset seuraavat siitä suoraan.

25 Riidanalaisen asetuksen 4 §:ssä rajataan saman asetuksen 3 §:stä seuraavan kiellon ulkopuolelle raskaat ajoneuvot, joiden kuljetukset alkavat tai päättyvät Innsbruckin kaupungin alueella tai Kufsteinin, Schwazin tai Innsbruck-Landin (Itävalta) alueilla. Lisäksi Immissionsschutzgesetz-Luftissa itsessään on tehty muita poikkeuksia. Siinä jätetään suoraan liikennöintikiellon ulkopuolelle useita ajoneuvoluokkia, joihin kuuluvat muun muassa tieverkon kunnossapitoajoneuvot, jätehuoltoajoneuvot ja maa- ja metsätalousajoneuvot. Erityistä poikkeusta voidaan lisäksi hakea muille ajoneuvoille yleisen edun tai merkittävän yksityisen edun takia.

Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely

26 Itävallan kanssa käydyn ensimmäisen kirjeenvaihdon jälkeen komissio on 25.6.2003 esittänyt kyseiselle jäsenvaltiolle virallisen huomautuksen ja kehottanut sitä vastaamaan viikon määräajassa. Itävallan tasavalta on vastannut 3.7.2003 päivätyllä kirjeellä.

27 Komissio on 9.7.2003 päivätyllä kirjeellään antanut Itävallan tasavallalle EY 226 artiklan mukaisen perustellun lausunnon, johon kyseinen jäsenvaltio on vastannut 18.7.2003 päivätyllä kirjeellä.

Välitoimien myöntämisedellytykset

28 EY 243 artiklan mukaan yhteisöjen tuomioistuin voi käsiteltävänään olevassa asiassa päättää tarpeellisista välitoimista.

29 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 2 kohdassa määrätään, että tällaisia toimia koskevissa hakemuksissa on ilmoitettava oikeudenkäynnin kohde ja seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaaditusta välitoimesta määrääminen on ilmeisesti perusteltua.

30 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan välitoimista päättävä tuomari voi määrätä välitoimista, jos on selvitetty, että niistä määrääminen ilmeisesti on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti perusteltua (fumus boni juris) ja että ne ovat kiireellisiä siinä mielessä, että kantajan etuja koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että näistä toimista määrätään ja niiden vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu. Välitoimista päättävän tuomarin on myös tarvittaessa vertailtava kyseessä olevia etuja keskenään (ks. asia C-440/01 P(R), komissio v. Artegodan, määräys 14.2.2002, Kok. 2002, s. I-1489, 58 ja 59 kohta).

Fumus boni juris

Asianosaisten lausumat

31 Komissio korostaa, että liikennöintikielto rajoittaa selvästi perustamissopimuksessa taattua ja johdetun oikeuden osalta asetuksissa N:o 881/92 ja N:o 3118/93 vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta tavarakuljetusalalla sekä EY 28 artiklassa tarkoitettua tavaroiden vapaata liikkuvuutta.

32 Toimenpide koskee tosiasiassa - ellei yksinomaan niin vähintään ensisijaisesti - kansainvälistä tavaroiden kauttakuljetusta. Näin ollen toimenpide johtaa vähintään välilliseen syrjintään, mikä on ristiriidassa asetusten N:o 881/92 ja N:o 3118/93 sekä EY 28 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen kanssa. Koska toimenpide on syrjivä, sitä ei voida perustella ympäristön suojelua koskevilla näkökohdilla, ja toimenpide on joka tapauksessa suhteeton.

33 Saksan liittotasavalta - tukien täysin näitä perusteita - lisää, ettei riidanalaista asetusta voida perustella direktiivien 96/62/EY ja 1999/30/EY nojalla ja että sillä loukataan EY 10 artiklaan kirjattua lojaalin yhteistyön periaatetta ja suhteellisuusperiaatetta.

34 Itävallan tasavalta ei voi vedota direktiivin 96/62/EY 7 artiklaan, koska kyseisessä säännöksessä velvoitetaan laatimaan toimintasuunnitelma, siinä sallitaan vain väliaikaisten toimenpiteiden toteuttaminen ja siinä säädetään, etteivät toteutetut toimenpiteet saa aiheuttaa merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia muissa jäsenvaltioissa, ja kaikki nämä ovat edellytyksiä, joita ei ole täytetty käsiteltävänä olevassa asiassa.

35 Riidanalainen asetus ei ole myöskään direktiivin 96/62/EY 8 artiklan mukainen.

36 Saksan liittotasavalta katsoo myös, ettei typpidioksidin raja-arvon ylitystä, johon riidanalainen asetus perustuu, ole näytetty toteen niiden vaatimusten mukaisesti, jotka käyvät ilmi direktiivin 1999/30/EY liitteistä V ja VI.

37 EY 10 artiklassa on myös asetettu Itävallan tasavallalle velvoite neuvotella hyvissä ajoin ennen kuin se toteuttaa niin radikaalin toimenpiteen kuin kyseessä olevan alakohtaisen liikennöintikiellon.

38 Riidanalaisella asetuksella toteutettu toimenpide on lisäksi suhteeton, koska millään ei voida perustella sitä, että se koskee tavaroiden kuljetusta raskailla ajoneuvoilla tai tiettyjä erityisiä tavaroita.

39 Italian tasavalta on istunnossa puolestaan korostanut välttämättömyyttä toteuttaa tällaisia toimenpiteitä yksinomaan yhteisön tasolla.

40 Itävallan tasavalta sitä vastoin katsoo, että riidanalainen asetus on yhteisön oikeuden mukainen.

41 Liikennöintikielto on sen mukaan annettu kansallisen oikeuden sääntöjä ja ilmanlaadun suojeluun liittyviä yhteisön direktiivien säännöksiä - erityisesti direktiivin 96/62/EY 7 ja 8 artiklaa - noudattaen.

42 Riidanalainen asetus ei ole myöskään asetusten N:o 881/92 ja N:o 3118/93 vastainen. Niissä ei nimittäin anneta yhteisön liikenneluvan haltijalle ehdotonta oikeutta eikä vapauteta sitä velvollisuudestaan noudattaa yleisiä kuljetusehtoja.

43 Kyseessä oleva liikennöintikielto on lisäksi tarpeellinen, syrjimätön ja oikeasuhteinen toimenpide.

44 Toimenpiteen tarpeellisuuden osoittaa pelkkä niiden raja-arvojen ylityksen toteaminen, jotka on vuoden 2002 osalta vahvistettu typpidioksidille sekä Itävallan lainsäädännössä että direktiivissä 1999/30/ETY.

45 Syrjimättömyyden osalta Itävallan tasavalta korostaa, että liikennöintikielto koskee myös sisäistä liikennettä. Säädetyt poikkeukset ovat rajoitettuja, perusteltuja yleistä etua koskevista pakottavista syistä ja hyödyllisiä myös ulkomaalaisille liikennöitsijöille.

46 Vaikka toimenpide katsottaisiin välillisesti syrjiväksi, liikennöintikielto on joka tapauksessa perusteltavissa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelua koskevilla syillä.

47 Komission huolilla, jotka koskevat kyseisen toimenpiteen katastrofaalisia vaikutuksia, ei ole perusteita, sillä rautatie on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollinen vaihtoehtoratkaisu niiden tavaroiden kuljettamiseksi, joita liikennöintikielto koskee.

Asian arviointi

48 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 83 artiklan 2 kohdan mukaan välitoimihakemuksissa on ilmoitettava muun muassa ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi kyseisestä toimesta määrääminen on ilmeisesti perusteltua.

49 Tältä osin asianosaisten esittämien seikkojen alustavasta tutkinnasta käy ilmi, että riidanalaisesta asetuksesta seuraa rajoituksia perustamissopimuksen ja johdetun oikeuden mukaisille liikkumisvapauksille, ja näin on ilman, että olisi tarpeen tässä vaiheessa täsmällisesti määrittää kyseessä olevat yhteisön säännökset.

50 Riidanalaisella asetuksella otetaan nimittäin käyttöön suurta liikennöitsijöiden ryhmää koskeva täydellinen liikennöintikielto, ja näin tehdään liikenneväylällä, joka kuuluu yhteen tärkeimmistä maaliikenneyhteyksistä Euroopan pohjoisosan ja Pohjois-Italian välisen kaupan kannalta.

51 Kyseisen rajoituksen mahdollista välillisesti syrjivää luonnetta ei voida alustavan tutkimuksen perusteella poissulkea.

52 On totta, että riidanalaista asetusta sovelletaan kaikkiin liikennöitsijöihin riippumatta heidän kansallisuudestaan ja että se tästä syystä koskee myös itävaltalaisia liikennöitsijöitä, jotka kuljettavat tarkoitettuja tavaroita kyseessä olevalla moottoritieosuudella.

53 Ei kuitenkaan voida poissulkea sitä, että kyseessä olevan kuljetusten lajin ja säädettyjen poikkeusten ulottuvuuden johdosta riidanalaisen asetuksen pääasiallinen vaikutus rasittaa olennaisin osin muiden jäsenvaltioiden kuin Itävallan tasavallan liikennöitsijöitä ilman, että tätä epätasapainoa voitaisiin perustella. Tämän kysymyksen arviointi edellyttää kuitenkin riidanalaisen asetuksen eri liikennöitsijäryhmiin kohdistuvan vaikutuksen yksityiskohtaista tutkimista, mikä ei ole mahdollista tässä välitoimimenettelyssä. Eri asianosaiset ovat istunnossa sitä paitsi esittäneet tältä osin lukuja, jotka näyttävät ensi näkemältä ristiriitaisilta ja joiden merkityksellisyyttä ei ole voitu tarkistaa.

54 Mahdollista syrjintää koskevan kysymyksen lisäksi myös sen arviointi, onko Itävallan tasavalta jättänyt noudattamatta yhteisön oikeuden mukaisia velvoitteitaan, edellyttää liikennöintikiellosta aiheutuvan rajoituksen yksityiskohtaista tutkintaa.

55 Mainittu tutkinta edellyttää yhtäältä Itävallan esittämien ihmisten terveyden ja/tai ympäristön suojelua koskevien päämäärien ja erityisesti sen, millä tavoin riidanalainen asetus sopii yhteen ilmanlaatua koskevan yhteisön lainsäädännön kanssa, ottamista huomioon ja toisaalta syntyneen rajoituksen suhteellisuuden arviointia verrattuna kyseisiin päämääriin.

56 Tältä osin näyttää ensi arvion perusteella siltä, että - kuten Itävallan tasavalta on korostanut - riidanalainen asetus on osa kansallista lainsäädäntöä, joka on laadittu ilmanlaatua koskevista yhteisön direktiiveistä seuraavien velvollisuuksien täyttämiseksi.

57 Lisäksi eri asianosaiset eivät ole kiistäneet, että typpidioksidin päästöjen raja-arvot ovat tosiasiassa ylittyneet vuonna 2002, minkä on väitetty olleen riidanalaisen asetuksen antamisen perusteena.

58 Ilman, että olisi tarpeen tässä vaiheessa määritellä, voidaanko riidanalaisen asetuksen tueksi vedota ympäristön ja/tai ihmisten terveyden suojeluun perustuviin seikkoihin, on ilmeistä, että periaatteessa tämän tyyppisiin seikkoihin liittyville vaatimuksille on annettava etusija taloudellisiin näkökohtiin verrattuna.

59 Komission välitoimihakemuksensa yhteydessä esittämää painotusta, joka koskee pelkästään tilanteen taloudellisia näkökohtia, ei voida näin ollen sellaisenaan hyväksyä.

60 Vaikka asia onkin näin, riidanalaisesta asetuksesta seuraavan liikennöintikiellon osalta nousee kuitenkin esiin vakavia kysymyksiä, jotka koskevat kiellon yhteensoveltuvuutta yhteisön oikeuden kanssa.

61 Ensinnäkin - kuten Italian tasavalta on huomauttanut - riidanalainen asetus on annettu ainoastaan muutama kuukausi öisen liikennöintikiellon voimaantulon jälkeen eli ennen kuin tämän viimeksimainitun toimenpiteen vaikutuksia typpidioksidipitoisuuteen oli voitu täysin arvioida. Koska öinen liikennöintikielto oli tullut voimaan vasta 1.10.2002, typpidioksidin vuosittainen keskiarvo vuoden 2002 osalta ei mahdollistanut sen todellisen vaikutuksen arviointia.

62 Seuraavaksi riidanalaisen asetuksen antamisen ja voimaantulon välinen lyhyt määräaika on omiaan vahvistamaan huomattavasti asetuksen negatiivisia vaikutuksia kyseessä olevien maantiekuljetuksia harjoittavien yritysten toimintaan ja järjestelyihin. Kahden kuukauden ajanjakso näyttää nimittäin erittäin vähäiseltä niihin kuljetustapoja tai -reittejä koskeviin rakenteellisiin mukautuksiin nähden, jotka ovat tarpeen liikennöintikiellon takia. Erityisesti - vaikka Itävallan tasavalta on voinut esittää tiettyjä seikkoja, jotka osoittavat rautatiekuljetusten tarjonnan kasvun toteutettavuuden kyseessä olevalla reitillä - kaikista asianosaisten esittämistä tiedoista käy ilmi, että tällaista mukautusta voidaan suunnitella ainoastaan keskipitkällä aikavälillä ja asteittain.

63 Lopuksi - kuten komissio ja väliintulijat ovat korostaneet - toimenpiteet, jotka vaikuttavat suoraan tavaroiden kuljetukseen jäsenvaltioiden välillä, näyttävät edellyttävän tietyn määrän edeltävää yhteisön tason yhteistoimintaa, joka vaikuttaa puuttuneen käsiteltävänä olevassa asiassa.

64 Kaikkien näiden väitteiden lopullinen arviointi, jossa nousee esiin vaikea kysymys tasapainosta, joka on löydettävä yhtäältä sisämarkkinoiden vaatimusten ja toisaalta terveyden ja/tai ympäristön suojelun välillä, vaatii perusteellisempaa tutkintaa, jota ei voida suorittaa tässä välitoimimenettelyssä.

65 Näin ollen ja ilman, että tässä vaiheessa olisi syytä ratkaista pääasian yhteydessä esitettyjä kanneperusteita pidemmälle, on todettava, ettei sitä, että pääasian kanne on perusteltu, voida suoralta kädeltä poissulkea, vaikkei Itävallan tasavallan puolustuksekseen esittämiä perusteluja voida myöskään jättää huomiotta.

66 Välitoimihakemuksen tutkintaa on siten jatkettava arvioimalla, onko vaadittu toimenpide kiireellinen siinä mielessä, että etuja, joihin komissio vetoaa, koskevan vakavan ja korjaamattoman vahingon välttämiseksi on tarpeen, että tästä toimesta määrätään ja sen vaikutukset alkavat jo ennen kuin pääasiassa annetaan ratkaisu, ja myönteisen vastauksen tapauksessa on vertailtava kyseessä olevia etuja.

Kiireellisyys ja etujen vertailu

Asianosaisten lausumat

67 Kiireellisyyden osalta komissio esittää väliintulijoiden tukemana, että riidanalaisella asetuksella, jonka piti tulla voimaan 1.8.2003, on suoria ja merkittäviä vaikutuksia kuljetusyritysten toimintaan kyseessä olevilla markkinoilla ja yleisemmin sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.

68 Komission mukaan asialla on esimerkkiarvoa yleisen järjestyksen kannalta, sillä muut merkittävää kauttakulkuliikennettä omaavat Itävallan osavaltiot kuin Tiroli ovat jo ilmoittaneet, että ne haluavat seurata riidanalaisen asetuksen esimerkkiä ja harkitsevat samankaltaisten säännösten antamista. Ei ole myöskään poissuljettua, että muut jäsenvaltiot kuin Itävallan tasavalta voivat myös suunnitella tämän luonteisia toimenpiteitä.

69 Lisäksi käsiteltävänä olevassa asiassa liikennöintikielto koskee suoraan niiden taloudellisten toimijoiden logistiikkaketjua, jotka käsittelevät kyseessä olevia tavaroita. Koska kielto on annettu yksipuolisesti ja ilman ennakkoilmoitusta, se muuttaa äkillisesti ja perusteellisesti yhteisön tavarankuljetusmarkkinoilla vallitsevia olosuhteita, joita ei enää myöhemmin voida täysin palauttaa. Siitä kärsivät ensimmäisinä tuotantoketjun heikoimmat lenkit eli maantiekuljetuksia harjoittavat yritykset ja erityisesti pienet yritykset, jotka ajoneuvokantansa koon vuoksi ovat erikoistuneet ainoastaan yhden tavaratyypin kuljetuksiin. Yli puolella kyseessä olevista kuljetusyrityksistä on käytössään ainoastaan yhdestä kolmeen kuorma-autoa ja 31 prosentilla niistä on vain neljästä kymmeneen kuorma-autoa.

70 Niiden yritysten osalta, jotka ovat erikoistuneet tiettyjen tavaroiden (esimerkiksi uusien autojen tai jätteiden) kuljetukseen ja jotka käyttävät tätä varten erikoisajoneuvoja, alakohtainen liikennöintikielto vastaa yleistä kieltoa, sillä ne eivät voi lyhyellä aikavälillä helposti siirtyä muiden tavaroiden kuljetukseen.

71 Useimmissa jäsenvaltioissa, erityisesti Saksassa, on maantiekuljetusalalla ylikapasiteettia, joka selittää yritysten välisen kovan kilpailun ja pienet voittomarginaalit. Ainoastaan yritykset, jotka onnistuvat pitämään kapasiteettinsa käytön korkealla tasolla, ovat kilpailukykyisiä. Näin ollen kuljetusyrityksille on elintärkeää, etteivät ne menetä nykyisiä tilauksia ja asiakkaita. Muutamien päivien odotus voisi jo merkitä taloudellista perikatoa yrityksille, joilla on käytössään pieni määrä ajoneuvoja.

72 Saksan liittotasavallan mukaan kyseessä oleva liikennöintikielto koskee vuosittain noin 53 700 matkaa Saksan ja Italian välillä. Kiellolla on näin ollen vakavia seurauksia kyseessä oleville yrityksille, kuten joidenkin niistä tekemät ilmoitukset osoittavat. Nämä seuraukset olisivat vielä merkittävämpiä, koska ne heijastuisivat myös niiden kierrosten järjestämiseen, joita raskaat ajoneuvot tekevät tyhjänä ajettavien osuuksien välttämiseksi.

73 Lisäksi komission ja väliintulijoiden mukaan mitään riittävää vaihtoehtoratkaisua ei ole olemassa.

74 Kyseessä olevilla kuljetusyrityksillä olisi nimittäin ainoastaan kaksi mahdollisuutta ehkäistä liikennöintikiellon vaikutuksia eli kiertotien valitseminen tai rautatiekuljetuksiin turvautuminen.

75 Kiertotiet merkitsevät kuitenkin matkojen pituuksien ja keston huomattavaa pidentymistä ja näin ollen merkittävää lisäkustannusta sekä polttoaineen suurempaa kulutusta ja saastumisen pahenemista.

76 Mitä tulee siirtymiseen rautatiekuljetuksiin, ainoastaan turvautuminen "liikkuvan tien" (Rollende Strasse) käyttöön olisi mahdollinen vaihtoehto maantiekuljetuksia harjoittaville yhtiöille. Vaunukuormittain tapahtuva kuljetus ei nimittäin kuulu niiden toimialaan ja yhdistetty kuljetus ilman autonkuljettajaa olisi mahdoton useimmille pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla ei ole keinoa saada konttia tai puoliperävaunua takaisin määränpäästä. Liikkuvan tien omaavien junien nykyinen tarjonta on kuitenkin riittämätön, mistä seuraa kallista ajanhukkaa. Saksan liittotasavalta korostaa erityisesti sitä, että rautatiekuljetusten tarjonnan riittävä kasvu voi toteutua ainostaan keskipitkällä aikavälillä. Se korostaa myös, että liikkuva tie on usein liian joustamaton pääsääntöisen 48 tunnin pituisen varausmääräajan takia eikä se ole taloudellisesti mielenkiintoinen lyhyiden välimatkojen alueellisten kuljetusten kannalta. Näiden näkökohtien lisäksi Italian tasavalta tuo esiin rautatiekuljetusten selvästi korkeammat kustannukset.

77 Olipa kyseessä olevien yritysten asenne mikä tahansa, niille aiheutuu näin ollen lisäkustannuksia ja ajanhukkaa, jotta ne eivät joutuisi kokonaan lopettamaan toimintaansa. Kun otetaan huomioon liikennöintikiellon kohteena olevien tavaroiden vähäinen arvo ja kova kilpailu tavaroiden maantiekuljetusten alalla, kyseisiä lisäkustannuksia ei voida suoraan siirtää tilaajille tai asiakkaille, vaan liikennöitsijöiden on kannettava ne ainakin ensi vaiheessa. Kuitenkin ainoastaan suuret yritykset pystyvät kompensoimaan tietyn osuuden - tässä tapauksessa Itävallan läpi kulkevan Brenner-reitin - lisäkustannukset. Pienet yritykset, jotka ovat erikoistuneet liikennöintikiellon kohteena olevien tavaroiden kuljetukseen, eivät voi välittömästi kantaa näitä kustannuksia ja ne menettävät tilauksensa ja tilaajansa. Kun otetaan huomioon se, että useimmat näistä yrityksistä ovat erikoistuneita, on pelättävissä, etteivät monet niistä voi lyhyellä aikavälillä saada korvaavia tilauksia ja että niiden on jätettävä ajoneuvonsa seisomaan.

78 Kun otetaan huomioon maantiekuljetuksia harjoittavien yritysten pienet voittomarginaalit, voidaan tehdä johtopäätös, että kyseessä olevat pienet ja keskisuuret yritykset voivat olla pakotettuja lopettamaan toimintansa. Kyseinen vahinko vaikuttaisi raskaasti Euroopan talouteen eikä sitä voitaisi korjata.

79 Saksan liittotasavalta esittää seikkoja, joista käy ilmi, että kyseessä olevien yritysten vuosittainen liikevaihdon menetys on lähellä 54 miljoonaa euroa ilman, että yritysten siirtymistä muualle otetaan huomioon. Tämä aiheuttaa satojen työpaikkojen menetyksiä ja kymmenien yritysten konkursseja.

80 Lisäksi komissio ja Italian tasavalta toteavat, ettei liikennöintikielto vaikuta pelkästään kuljetusalaan vaan myös tuotantoteollisuuteen, erityisesti metsä- ja kaivosteollisuuteen Pohjois-Italiassa. Saksan liittotasavallan mukaan myös kuormaajien säännölliset taloudelliset suhteet vaarantuisivat ja liikennöintikielto voi lopulta johtaa tiettyjen kyseisen kiellon kohteena olevien tavaroiden kaupan loppumiseen Italian ja Saksan välillä.

81 Etujen vertailu puoltaa hakemuksen hyväksymistä, koska vähemmän rajoittavat toimet - kuten eniten saastuttavia kuorma-autoja koskeva liikennöintikielto - ovat mahdollisia.

82 Mitä tulee ympäristöä koskeviin etuihin, joihin Itävallan tasavalta vetoaa, komissio korostaa, että liikennöintikiellon soveltamatta jättämisestä ympäristölle Innin laaksossa mahdollisesti aiheutuvan vahingon määrää ei voida mitata, toisin kuin liikennöintikiellon konkreettisia taloudellisia vaikutuksia. Saksan liittotasavalta puolestaan huomauttaa, että riidanalaisella asetuksella - jolla ei läheskään ratkaista typpidioksidipäästöjä koskevaa ongelmaa - ainoastaan siirretään se muille Itävallan alueille tai muihin jäsenvaltioihin ja Sveitsiin. Lisäksi Italian tasavalta väittää, että esitettyjen ympäristöongelmien laajuuden arvioimiseksi on ensin tutkittava lokakuussa 2002 käyttöönotetun öisen liikennöintikiellon myönteisiä vaikutuksia, mikä on mahdollista vasta vuoden 2003 lopussa.

83 Itävallan tasavalta on huomautuksissaan kiistänyt väitteen, joka koskee vakavan ja korjaamattoman vahingon syntymistä, jos riidanalaista asetusta sovelletaan.

84 Ensinnäkin Itävallan tasavalta kiistää ehdottomasti, että muut Itävallan osavaltiot kuin Tiroli aikoisivat seurata kyseisen asetuksen esimerkkiä. Sen tietojen mukaan millään muulla jäsenvaltiolla ei myöskään ole tällaista aikomusta, joten komission esittämää seurannaisvaikutusta ei ole olemassa.

85 Seuraavaksi niillä, joita asia koskee, on ollut käytettävissään riittävän pitkä siirtymäaika, kun otetaan huomioon riidanalaisen asetuksen toukokuussa 2003 tapahtuneen antamisen ja sen voimaantulopäivän 1.8.2003 välinen aika.

86 Itävallan tasavalta korostaa lisäksi, että liikennöintikiellosta liikennöitsijöille aiheutuvat haitat kuuluvat kaikille markkinatalouksille ominaisiin riskeihin ja että muutoin siirtyminen rautatiekuljetuksiin on sekä teknisesti että taloudellisesti mahdollista. Itävallan tasavalta arvostelee komissiota teknisten näkökohtien osalta siitä, ettei se ole ottanut huomioon mahdollisuuksia siirtyä vaunukuormittain tapahtuviin kuljetuksiin ja yhdistettyihin kuljetuksiin ilman autonkuljettajaa. Muilta osin rautateiden kapasiteetti on jo riittävä, kun taas teknisen mahdottomuuden tilanteessa voidaan turvautua Itävallan lainsäädännössä säädettyyn tapauskohtaiseen poikkeusmahdollisuuteen. Taloudelliselta kannalta rautatie- ja maantiekuljetusten kustannukset ja kesto ovat keskenään vertailukelpoisia.

87 Vastoin komission esittämää maantiekuljetuksiin voidaan käyttää myös muita reittejä kuin niitä, joihin kyseessä olevaa moottoritieosuus sisältyy. Tältä osin Itävallan tasavalta korostaa sitä, että tällä hetkellä merkittävä osuus niiden raskaiden ajoneuvojen virrasta, jotka käyttävät tätä tieosuutta kauttakulkuun, aiheutuu kyseessä olevien liikennöitsijöiden valinnasta olla käyttämättä lyhintä reittiä, joka veisi ne Sveitsin läpi.

88 Itävallan tasavalta korostaa vielä, että liikennöintikiellon vaikutus on suhteellisen rajoittunut maantiekuljetuksia harjoittavien yritysten kannalta. Kun otetaan huomioon ne huomattavat taloudelliset resurssit, jotka niillä yhteisön lainsäädännön mukaan on oltava, riski toiminnan päättymisestä on vähäinen. Komissio ei myöskään ole esittänyt vakuuttavaa selvitystä tuotantoteollisuudelle ja erityisesti Italian puuteollisuudelle aiheutuvan todellisen vahingon osoittamiseksi.

89 Lopuksi Itävallan tasavalta korostaa etujen vertailun yhteydessä sen terveydelle ja ympäristölle aiheutuneen vahingon merkittävyyttä, jonka tapahtumisen direktiivissä 96/62/EY säädettyjen raja-arvojen ylitykset ja useat kansainväliset tutkimukset osoittavat. Nämä perustavanlaatuiset edut ovat tärkeämpiä kuin taloudelliset edut, jotka koskevat ainoastaan maantiekuljetusalan suojelua.

Asian arviointi

90 Välitoimista määräämisen tarpeellisuuden ja niiden laajuuden määrittelemiseksi on vertailtava mukana olevia intressejä, jolloin ensimmäinen vertailukohta tässä yhteydessä on vakava ja korjaamaton vahinko, joka on väitetyn kiireellisyyden peruste.

91 Edut, joihin Itävallan tasavalta vetoaa, liittyvät näkökohtiin, jotka perustuvat ympäristön ja terveyden suojeluun.

92 Tällaisille eduille aiheutunut vahinko on periaatteessa korjaamaton, koska ympäristölle ja terveydelle aiheutuneita haittoja ei useimmiten voida niiden luonteen vuoksi poistaa jälkikäteen.

93 Lisäksi tosiseikat, joihin on vedottu tämän välitoimimenettelyn yhteydessä, näyttävät osoittavan kyseisen vahingon todellisuuden.

94 Ilmanlaadun suojeluun liittyvästä yhteisön lainsäädännöstä ja erityisesti ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevasta yhteisön poliittisesta toimintaohjelmasta (EYVL 1993, C 138, s. 5) käy kuitenkin ilmi, että ilmanlaatua koskeva politiikka suunnitellaan yhteisön tasolla pitkän aikavälin tavoitteiden perusteella.

95 Käsiteltävänä olevassa asiassa tämänhetkinen ilman saastumista koskeva tilanne kyseessä olevalla alueella on seuraus asteittaisesta kehityksestä ja näyttää ensi arviolta siltä, että se voidaan ratkaista tyydyttävällä tavalla ainoastaan keskipitkällä aikavälillä ja vähitellen.

96 Tässä yhteydessä rakenteelliset toimenpiteet ovat todennäköisesti tarpeellisia ja kaikilla tämän välitoimimenettelyn asianosaisilla on laajuudeltaan vaihteleva velvollisuus antaa tukensa tarkoituksenmukaisimpien ratkaisujen etsimiselle. Ratkaisut, jotka voivat tulla kyseeseen, ovat välttämättä vastakkaisten etujen välisiä kompromisseja ilman, että voitaisiin lähtökohtaisesti poissulkea sitä, että ne aiheuttavat tiettyjä haittoja sekä sisämarkkinoiden toiminnalle että yhteisön taloudellisten toimijoiden tiettyjen ryhmien eduille.

97 Näissä olosuhteissa - vaikka on myönnettävä, että riidanalaisella asetuksella voidaan lyhyellä aikavälillä myötävaikuttaa ilmanlaatua koskevan tilanteen paranemiseen kyseessä olevalla alueella - on todettava, että keskipitkän aikavälin rakenteellinen lähestymistapa, joka on olennainen, ei vaarannu mainitun asetuksen väliaikaisesta soveltamatta jättämisestä.

98 Toisin sanoen ei ole ilmeistä, että - jos yhteisöjen tuomioistuin hylkäisi komission nostaman kanteen - riidanalaisen asetuksen soveltamatta jättäminen pääasiassa annettavaa ratkaisua edeltävänä rajoitettuna ajanjaksona vaarantaisi pidemmällä aikavälillä ilmanlaadun suojelun kyseessä olevalla alueella.

99 Sitä vastoin liikennöintikiellon välittömästä voimaantulosta aiheutuvien vahinkojen vakavuutta ja vaikeasti korjattavaa luonnetta ei voida aliarvioida. On nimittäin ilmeistä, että kyseinen kielto laajuudellaan ja yksipuolisuudellaan vaikuttaa tuntuvasti monien yhteisön yritysten toimintaan sekä taloudelliseen ja rahoitukselliseen vakavaraisuuteen.

100 Tosiseikat, joita erityisesti väliintulijat ovat esittäneet, osoittavat niiden taloudellisten seurausten todellisuuden ja merkittävyyden, jotka liikennöintikiellosta aiheutuvat lukuisille kuljetusyrityksille ja erityisesti liikennöintikiellon kohteena olevien tavaroiden kuljetukseen erikoistuneille pienikokoisille yrityksille.

101 Kyseinen vahinko ei rajoitu eri yrityksille aiheutuvien negatiivisten rahallisten seurausten yhteismäärään. On osoitettu vakuuttavasti, että on olemassa merkittävä riski siitä, että liikennöintikielto aiheuttaa useiden yritysten lopullisen häviämisen sekä rakenteellisen ja tietyiltä osin peruuttamattoman muutoksen liikenteen edellytyksiin ja tavarakaupan virtoihin kyseessä olevalla alueella ja sen lävitse.

102 Näin ollen on katsottava, että riidanalaisen asetuksen välittömästä soveltamisesta johtuva vakavan ja korjaamattoman vahingon riski on näytetty riittävällä tavalla toteen.

103 Niiden arvioinnissa huomioon otettavien seikkojen perusteella, jotka on esitetty välitoimista päättävälle tuomarille, näyttää siten tarpeelliselta määrätä välitoimista, jotka mahdollistavat kyseessä olevien etujen turvaamisen lyhyellä aikavälillä. Tämän ajanjakson aikana on annettava suurin paino kaikkein välittömimmällä ja peruuttamattomimmalla tavalla uhattuina oleville eduille eli niille, joihin komissio on vedonnut.

104 Näin ollen näyttää tarkoituksenmukaiselta pidentää rajoitetuksi ajaksi Itävallan tasavallalle annettua määräystä lykätä riidanalaisessa asetuksessa säädetyn alakohtaisen liikennöintikiellon täytäntöönpanoa.

105 Kun otetaan kuitenkin huomioon ilmanlaadun ongelmien todellisuus ja merkittävyys kyseessä olevalla alueella, asianosaisia kehotetaan neuvottelemaan keskenään toimenpiteistä, joilla voitaisiin edes väliaikaisesti sovittaa yhteen niiden vastakkaiset edut, ja ilmoittamaan yhteisöjen tuomioistuimelle mahdollisesti saavutetusta sovitteluratkaisusta.

106 Siinä tapauksessa, ettei sovitteluratkaisuun päästä, asianosaisia kehotetaan kokoamaan kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot erityisesti ilmanlaadun kehityksestä kyseessä olevalla alueella, öisen liikennöintikiellon arvioidusta vaikutuksesta vuoden 2003 aikana ja rautateitse tai muita reittejä tapahtuvien kuljetusten kehitysnäkymistä sekä esittämään nämä tiedot tarpeellisiksi katsottujen huomautusten kanssa yhteisöjen tuomioistuimelle viimeistään 6.2.2004.

107 Näiden uusien tietojen ja huomautusten perusteella voidaan päättää tämän määräyksen mukaisen toimen jatkamisesta, peruuttamisesta tai muuttamisesta.

108 Nämä seikat huomioon ottaen näyttää perustellulta jatkaa edellä mainitussa 30.7.2003 annetussa määräyksessä määrätyn välitoimen soveltamista 30.4.2004 asti.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1) Itävallan tasavalta velvoitetaan lykkäämään 30.4.2004 asti sen alakohtaisen liikennöintikiellon täytäntöönpanoa, josta on säädetty 27.5.2003 annetussa Verordnung des Landeshauptmanns von Tirol, mit der auf der A 12 Inntalautobahn verkehrsbeschränkende Maßnahmen erlassen werden (sektorales Fahrverbot) -nimisessä asetuksessa (Tirolin pääministerin asetus liikennettä rajoittavista toimenpiteistä A 12 -moottoritiellä Innin laaksossa (alakohtainen liikennöintikielto)).

2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.