61990J0159

1. Ennakkoratkaisukysymykset - Asian saattaminen yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi - Tarve saada ennakkoratkaisu ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi - Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevat edellytykset - Kansallinen tuomioistuin on edelleen toimivaltainen

(ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla)

2. Palvelujen vapaa liikkuvuus - Palvelut - Käsite - Raskaudenkeskeytys - Soveltamisalaan kuuluminen

(ETY:n perustamissopimuksen 60 artikla)

3. Palvelujen vapaa liikkuvuus - Palvelut - Käsite - Muu kuin taloudellinen toiminta - Ei kuulu käsitteeseen - Jäsenvaltion, jossa raskaudenkeskeytys on kielletty, asettama kielto levittää tietoja mahdollisuuksista käyttää tältä osin toisessa jäsenvaltiossa laillista toimintaa harjoittavia palvelujen suorittajia - Sellaisen ryhmän hoitama levitys, jolla ei ole mitään yhteyttä palvelujen tarjoajiin - Kielto, joka ei riko yhteisön oikeutta

(ETY:n perustamissopimuksen 59 ja 60 artikla)

1. Kansallinen tuomioistuin voi saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 177 artiklassa määrätyn ennakkoratkaisumenettelyn mukaisesti ainoastaan silloin, kun ratkaistessaan asiaa kansallinen tuomioistuin voi ottaa ennakkoratkaisun huomioon. Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa ennakkoratkaisua silloin, kun menettely ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on jo päättynyt.

2. Raskaudenkeskeytys, joka on sopusoinnussa sen jäsenvaltion oikeuden kanssa, jossa se suoritetaan, on perustamissopimuksen 60 artiklassa tarkoitettu palvelu.

3. Se, että taloudellisesta toiminnasta annetaan tietoja, ei ole perustamissopimuksen 60 artiklassa tarkoitettua palvelua silloin kun mainittuja tietoja ei levitetä taloudellisen toimijan lukuun, vaan ne ainoastaan ilmentävät sananvapautta.

Näin ollen yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että jäsenvaltio, jossa raskaudenkeskeytys on kielletty, kieltää opiskelijayhdistyksiä levittämästä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien, laillisia raskaudenkeskeytyksiä suorittavien klinikoiden tarkkoja nimi- ja osoitetietoja, sekä tietoja siitä, miten mainittuihin klinikoihin otetaan yhteyttä, silloin kun kyseessä olevat klinikat eivät millään tavalla ole osallisina mainittujen tietojen levittämisessä.

Asiassa C-159/90,

jonka Dublinin High Court on saattanut yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Society for the Protection of Unborn Children Ireland Ltd

vastaan

Stephen Grogan ym.

ennakkoratkaisun ETY:n perustamissopimuksen 59-66 artiklan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat G. F. Mancini, T. F. O'Higgins, J. C. Moitinho de Almeida, G. C. Rodríguez Iglesias, M. Díez de Velasco sekä tuomarit Sir Gordon Slynn, C. N. Kakouris, R. Joliet, F. A. Schockweiler, F. Grévisse, M. Zuleeg ja P. J. G. Kapteyn,

julkisasiamies: W. Van Gerven,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet:

- Society for the Protection of Unborn Children Ireland Ltd, edustajinaan James O'Reilly, SC, ja barrister-at-law Anthony M. Collins, neuvonantajanaan solicitorit Collins, Crowley & Co,

- S. Grogan ym., edustajinaan asianajaja Mary Robinson, SC, ja barrister-at-law Seamus Woulfe, neuvonantajanaan solicitorit Taylor & Buchalter,

- Irlannin hallitus, asiamiehenään Chief State Solicitor Louis J. Dockery, avustajinaan Dermot Gleeson, SC, ja barrister-at-law Aindrias O'Caoimh,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamies Karen Banks,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,

kuultuaan suulliset huomautukset, jotka ovat 6.3.1991 pidetyssä istunnossa esittäneet toisaalta Society for the Protection of Unborn Children Ireland Ltd, edustajinaan James O'Reilly, SC, ja barrister-at-law Shane Murphy, toisaalta S. Grogan ym., edustajinaan John Rodgers, SC, ja barrister-at-law Seamus Woulfe, toisaalta Irlannin hallitus sekä komissio,

kuultuaan 11.6.1991 pidetyssä istunnossa julkisasiamiehen esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Dublinin High Court on esittänyt 5.3.1990 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 23.5.1990, ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kolme ennakkoratkaisukysymystä yhteisön oikeuden ja erityisesti ETY:n perustamissopimuksen 60 artiklan tulkinnasta.

2 Mainitut kysymykset on esitetty asiassa, jossa Society for the Protection of Unborn Children Ireland Ltd (jäljempänä SPUC) on nostanut Stephen Grogania ja neljäätoista muuta opiskelijajärjestöjen johtajaa vastaan kanteen, joka koskee toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien, raskaudenkeskeytyksiä suorittavien klinikoiden tarkkojen nimi- ja osoitetietojen levittämistä Irlannissa.

3 Abortit ovat aina olleet kiellettyjä Irlannissa, ensin common law'lla ja sitten säädännäisoikeudella. Nykyään voimassa olevat asianomaiset säännökset ovat vuoden 1861 Offences Against the Person Actin (laki henkilöön kohdistuvista rikoksista) 58 ja 59 pykälä, jotka esiintyvät myös vuoden 1979 Health (Family Planning) Actissa [laki terveydestä (perhesuunnittelusta)].

4 Vuonna 1983 kansanäänestyksellä hyväksytyn perustuslain muutoksen johdosta Irlannin perustuslain 40 pykälän 3 momenttiin lisättiin seuraavanlainen kolmas kohta: "Valtio tunnustaa syntymättömän lapsen oikeuden elämään, ja ottaen asianmukaisesti huomioon äidin yhtäläisen oikeuden elämään valtio takaa laeillaan mainitun oikeuden noudattamisen ja, siinä määrin kuin on mahdollista, sen puolustamisen ja voimassapitämisen."

5 Irlantilaisten tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaan (High Courtin 19.12.1983 ja Supreme Courtin 16.3.1988 tekemät päätökset asiassa The Attorney General at the relation of the Society for the Protection of Unborn Children Ireland Ltd vastaan Open Door Counselling Ltd ja Dublin Wellwoman Centre Ltd, 1988, Irish Reports 593) Irlannin perustuslain 40 pykälän 3 momentin kolmannessa kohdassa kielletään sellainen toiminta, jolla autetaan raskaana olevia naisia lähtemään Irlannista raskauden keskeyttämiseksi ulkomailla, erityisesti antamalla heille raskaudenkeskeytyksiä suorittavan yhden tai useamman tietyn klinikan nimi- ja osoitetietoja sekä tietoja siitä, miten mainittuihin klinikoihin otetaan yhteyttä.

6 Pääasian kantaja SPUC on irlantilainen yhdistys, jonka tarkoituksena on erityisesti estää abortin dekriminalisointi ja vahvistaa, puolustaa ja edistää ihmiselämää hedelmöittymisen hetkestä lähtien. Pääasian vastaajat S. Grogan ym. olivat vuosien 1989-90 aikana sellaisten opiskelijayhdistysten jäseniä, jotka tuottivat opiskelijoille tarkoitettuja julkaisuja. Mainitut julkaisut sisälsivät tietoja mahdollisuuksista saada laillinen raskaudenkeskeytys Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä tällaisia raskaudenkeskeytyksiä suorittavien tiettyjen klinikoiden nimi- ja osoitetietoja sekä tietoja siitä, miten mainittuihin klinikoihin otetaan yhteyttä. On kiistatonta, ettei opiskelijayhdistyksillä ollut mitään yhteyksiä toisessa jäsenvaltiossa sijaitseviin klinikoihin.

7 Syyskuussa 1989 SPUC vaati pääasian vastaajia sitoutumaan kunkin yhdistyksen johtajana olemaan julkaisematta lukuvuoden 1989-90 aikana edellä kuvatun kaltaisia tietoja. Koska SPUC ei saanut vastausta mainituilta vastaajilta, se pyysi High Courtia toteamaan tällaisten tietojen levittämisen olevan laitonta ja antamaan määräyksen, jolla kielletään mainittujen tietojen levittäminen.

8 High Court päätti 11.10.1989 tekemällään päätöksellä esittää ennen ratkaisun antamista kantajan pyytämän kieltomääräyksen osalta yhteisöjen tuomioistuimelle ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksiä. Mainittuun päätökseen haettiin muutosta Supreme Courtilta, joka 19.12.1989 antoi pyydetyn kieltomääräyksen, muttei muuttanut High Courtin päätöstä, jolla pyydetään yhteisön tuomioistuimelta ennakkoratkaisua. Lisäksi kummallekin asianosaiselle annettiin lupa hakea muutosta High Courtilta Supreme Courtin päätöksen muuttamiseksi yhteisöjen tuomioistuimen antaman ennakkoratkaisutuomion perusteella.

9 High Court katsoi, kuten se oli jo 11.10.1989 antamassaan päätöksessä todennut, että asiaan liittyy yhteisön oikeuden tulkintaa koskevia ongelmia, ja päätti keskeyttää asian käsittelyn esittääkseen yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

"1) Kuuluvatko aborttiin tai raskaudenkeskeytykseen liittyvä järjestetty toiminta tai niiden suorittaminen ETY:n perustamissopimuksen 60 artiklassa tarkoitettuun 'palvelun' käsitteeseen?

2) Voiko jäsenvaltio kieltää levittämästä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan, abortteja suorittavan yhden tai useamman tietyn klinikan tarkkoja nimi- ja osoitetietoja sekä tietoja siitä, miten mainittuun klinikkaan tai mainittuihin klinikoihin otetaan yhteyttä, kun aborttiin tai raskaudenkeskeytykseen liittyvän järjestetyn toiminnan ja abortin tai raskaudenkeskeytyksen suorittamisen osalta puuttuvat toimet jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen lähentämiseksi?

3) Silloin kun abortti on kielletty sekä perustuslailla että jäsenvaltion A rikosoikeuden mukaan, mutta on laillinen tietyin edellytyksin jäsenvaltiossa B, onko jäsenvaltiossa A asuvalla henkilöllä yhteisön oikeuden mukaan oikeutta levittää jäsenvaltiossa B sijaitsevan, abortteja suorittavan yhden tai useamman klinikan tarkkoja nimi- ja osoitetietoja sekä tietoja siitä, miten mainittuun klinikkaan tai mainittuihin klinikoihin otetaan yhteyttä?"

10 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua sekä yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä vain, mikäli se on tarpeen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

Yhteisöjen tuomioistuimen toimivalta

11 Komissio toteaa kirjallisissa huomautuksissaan, ettei ilmene selkeästi, onko ennakkoratkaisupyyntöä koskeva päätös tehty pääasian yhteydessä vai kieltomääräystä koskevan menettelyn yhteydessä.

12 Tältä osin on syytä muistuttaa, että kuten yhteisöjen tuomioistuin on 21.4.1988 antamassaan tuomiossa (asia 338/85, Pardini, Kok. 1988, s. 2041, 11 kohta) todennut, kansallinen tuomioistuin voi saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi perustamissopimuksen 177 artiklassa määrätyn ennakkoratkaisumenettelyn mukaisesti ainoastaan silloin, kun ratkaistessaan asiaa kansallinen tuomioistuin voi ottaa ennakkoratkaisun huomioon. Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuimella ei ole toimivaltaa antaa ennakkoratkaisua silloin, kun menettely ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa on jo päättynyt.

13 Nyt kyseessä olevan menettelyn osalta on huomattava, että jos High Court saattoi asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi kieltomääräystä koskevan menettelyn yhteydessä, Supreme Court antoi nimenomaisesti luvan muuttaa annettua määräystä yhteisöjen tuomioistuimen ennakkoratkaisun perusteella. Sitä vastoin jos ennakkoratkaisupyynnöt esitettiin pääasian yhteydessä, High Courtin olisi annettava päätös pääasiassa. Molemmissa tapauksissa ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta pyydetään päätöstä, jonka osalta voidaan ennakkoratkaisu ottaa huomioon. Näin ollen mainittu tuomioistuin voi perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla esittää ennakkoratkaisukysymyksiä yhteisöjen tuomioistuimelle, jolla on toimivalta ratkaista ne.

14 SPUC väittää, että kyseessä oleva menettely ei mitenkään liity yhteisön oikeuteen ja että yhteisöjen tuomioistuimen olisi kieltäydyttävä ratkaisemasta esitettyjä kysymyksiä. Ensinnäkin SPUC:n mukaan pääasian vastaajien toiminta tietojen levittämiseksi ei mitenkään liity taloudelliseen toimintaan, joten palvelujen vapaata tarjoamista koskevien sellaisten perustamissopimuksen sääntöjen soveltaminen, joiden osalta tulkintaa pyydetään, on poissuljettua. Lisäksi se väittää, että koska tiedottaminen tapahtui kokonaan Irlannissa, eikä siis koskenut muita jäsenvaltioita, mainittuja perustamissopimuksen määräyksiä ei voida soveltaa.

15 Tältä osin riittää, kun todetaan, että SPUC:n esittämien olosuhteiden tutkiminen kuuluu asiakysymysten tutkimisen yhteyteen. Vaikka ne siis voidaan ottaa huomioon mainittuihin kysymyksiin vastaamiseksi, ne eivät ole merkityksellisiä arvioitaessa yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa antaa ennakkoratkaisu (katso asiassa 180/83, Moser, 28.6.1984 annettu tuomio, Kok. 1984, s. 2539). Näin ollen on syytä tutkia esitettyjä kysymyksiä.

Ensimmäinen kysymys

16 Kansallisen tuomioistuimen ensimmäisessä kysymyksessä pyritään pääasiallisesti selvittämään, onko raskaudenkeskeytys, joka on sopusoinnussa sen valtion oikeuden kanssa, jossa se suoritetaan, ETY:n perustamissopimuksen 60 artiklassa tarkoitettu palvelu.

17 Perustamissopimuksen 60 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan perustamissopimuksessa tarkoitetaan palveluilla suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita määräykset tavaroiden, pääomien tai henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske. Artiklan toisen kohdan d alakohdassa määrätään nimenomaisesti, että vapaiden ammattien harjoittamiseen kuuluva toiminta kuuluu palvelun käsitteeseen.

18 Raskaudenkeskeytys, sellaisena kuin se laillisena suoritetaan useissa jäsenvaltioissa, on lääkäripalvelu, joka tavallisesti on vastikkeellinen ja jonka vapaan ammatin harjoittaja voi suorittaa. Joka tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin on jo katsonut 31.1.1984 antamassaan tuomiossa (asiat 286/82 ja 26/83, Luisi ja Carbone, Kok. 1984, s. 377, 16 kohta), että lääkäripalvelut kuuluvat perustamissopimuksen 60 artiklan soveltamisalaan.

19 SPUC väittää kuitenkin, että raskaudenkeskeytystä ei voida pitää palveluna, sillä se on erittäin moraalitonta ja tarkoittaa ihmiselämän eli syntymättömän lapsen tuhoamista.

20 Riippumatta tällaisten väitteiden moraalisesta arvosta on syytä katsoa, ettei niillä voi olla vaikutusta vastaukseen, joka ensimmäiseen esitettyyn kysymykseen annetaan. Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä ei ole korvata omilla arvioillaan niiden jäsenvaltioiden lainsäätäjien arviointeja, joissa kyseessä olevia toimintoja suoritetaan laillisina.

21 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen ensimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, että raskaudenkeskeytys, joka on sopusoinnussa sen jäsenvaltion oikeuden kanssa, jossa se suoritetaan, on perustamissopimuksen 60 artiklassa tarkoitettu palvelu.

Toinen ja kolmas kysymys

22 Ottaen huomioon pääasian olosuhteet on syytä katsoa, että toisella ja kolmannella kysymyksellään kansallinen tuomioistuin pyrkii pääasiallisesti selvittämään, onko yhteisön oikeuden vastaista se, että jäsenvaltio, jossa raskaudenkeskeytys on kielletty, kieltää opiskelijayhdistyksiä levittämästä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien, laillisia raskaudenkeskeytyksiä suorittavien klinikoiden tarkkoja nimi- ja osoitetietoja sekä tietoja siitä, miten mainittuihin klinikoihin otetaan yhteyttä, silloin kun kyseessä olevat klinikat eivät millään tavalla ole osallisina mainittujen tietojen levittämisessä.

23 Vaikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksissä viitataan yhteisön oikeuteen kokonaisuudessaan, yhteisöjen tuomioistuimen mukaan tutkinnan on kohdistuttava perustamissopimuksen 59 artiklaan ja sitä seuraaviin artikloihin, jotka koskevat palvelujen vapaata tarjontaa, sekä perusoikeuksia koskevaan väitteeseen, jota on laajalti käsitelty yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyissä huomautuksissa.

24 Ensinnäkin perustamissopimuksen 59 artiklan määräysten osalta, joissa kielletään kaikki palvelujen vapaan liikkuvuuden rajoitukset, pääasiassa kyseessä olevista olosuhteista ilmenee, että S. Groganin ym. johtamien opiskelijayhdistysten toiminnan ja toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien klinikoiden välinen yhteys on liian kaukainen, jotta tietojen levittämiskieltoa voitaisiin pitää perustamissopimuksen 59 artiklassa tarkoitettuna rajoituksena.

25 Sellainen tilanne, jossa pääasiassa kyseessä olevia tietoja levittävät opiskelijayhdistykset eivät toimi yhteistyössä niiden klinikoiden kanssa, joiden osoitteita ne julkaisevat, on erilainen kuin tilanne, jonka osalta yhteisöjen tuomioistuin antoi tuomion 7.3.1990 (asia C-362/88, GB-Inno-BM, Kok. 1990, s. I-667); mainitussa asiassa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että mainosten levittämistä koskeva kielto voi olla tavaroiden vapaan liikkuvuuden este, ja sitä näin ollen on arvioitava ottaen huomioon ETY:n perustamissopimuksen 30, 31 ja 36 artikla.

26 Niitä tietoja, joihin ennakkoratkaisukysymyksissä viitataan, ei levitetä toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen taloudellisen toimijan lukuun. Päin vastoin, tietoja levitettäessä on käytetty sananvapautta sekä vapautta vastaanottaa ja levittää tietoja, ja tietoja on levitetty itsenäisesti suhteessa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien klinikoiden taloudelliseen toimintaan.

27 Tästä seuraa, että kieltoa levittää tietoa pääasian kaltaisissa olosuhteissa ei mitenkään voida pitää perustamissopimuksen 59 artiklassa tarkoitettuna rajoituksena.

28 Toiseksi on tutkittava pääasian vastaajien väitettä, jonka mukaan kyseessä oleva kielto, siltä osin kuin se perustuu vuonna 1983 hyväksyttyyn perustuslain muutokseen, rikkoo ETY:n perustamissopimuksen 62 artiklan määräyksiä, joiden mukaan jäsenvaltiot eivät kohdista uusia rajoituksia siihen palvelujen tarjoamisen vapauteen, joka on tosiasiallisesti saavutettu perustamissopimuksen tullessa voimaan.

29 Tältä osin riittää kun todetaan, että 62 artiklalla, joka täydentää 59 artiklan määräyksiä, ei voida kieltää rajoituksia, jotka eivät kuulu 59 artiklan soveltamisalaan.

30 Kolmanneksi ja lopuksi pääasian vastaajat väittävät, että pääasiassa tarkoitetun kiellon kaltainen kielto rikkoo perusoikeuksia ja erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleessa tunnustettua sananvapautta sekä vapautta vastaanottaa ja levittää tietoja.

31 Tässä yhteydessä on muistutettava, kuten 18.6.1991 annetussa tuomiossa (asia C-260/89, Elliniki Radiophonia Tileorassi, Kok. 1991, s. I-2925) todetaan, että silloin kun kansallinen säännöstö kuuluu yhteisön oikeuden soveltamisalaan ja yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi on saatettu ennakkoratkaisupyyntö, yhteisöjen tuomioistuimen on esitettävä kansalliselle tuomioistuimelle kaikki sellaiset tulkintaan liittyvät seikat, jotka kansallinen tuomioistuin tarvitsee arvioidakseen kyseisen säännöstön yhteensopivuutta niiden perusoikeuksien kanssa, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo ja jotka johtuvat erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksesta. Sitä vastoin yhteisöjen tuomioistuimella ei ole mainittua toimivaltaa arvioida kansallista säännöstöä, joka ei kuulu yhteisön oikeuden soveltamisalaan. Ottaen huomioon pääasian olosuhteet ja perustamissopimuksen 59 ja 62 artiklan määräysten ulottuvuutta koskevat aiemmat päätelmät tällainen näyttää olevan tilanne myös sen kiellon osalta, joka on oikeudenkäynnin kohteena ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa.

32 Kansallisen tuomioistuimen esittämiin toiseen ja kolmanteen kysymykseen on siis vastattava, että yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että jäsenvaltio, jossa raskaudenkeskeytys on kielletty, kieltää opiskelijayhdistyksiä levittämästä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien, laillisia raskaudenkeskeytyksiä suorittavien klinikoiden tarkkoja nimi- ja osoitetietoja sekä tietoja siitä, miten mainittuihin klinikoihin otetaan yhteyttä, silloin kun kyseessä olevat klinikat eivät millään tavalla ole osallisina mainittujen tietojen levittämisessä.

Oikeudenkäyntikulut

33 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Irlannin hallitukselle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Dublinin High Courtin 5.3.1990 tekemällään päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Raskaudenkeskeytys, joka on sopusoinnussa sen jäsenvaltion oikeuden kanssa, jossa se suoritetaan, on perustamissopimuksen 60 artiklassa tarkoitettu palvelu.

2) Yhteisön oikeuden vastaista ei ole se, että jäsenvaltio, jossa raskaudenkeskeytys on kielletty, kieltää opiskelijayhdistyksiä levittämästä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien, laillisia raskaudenkeskeytyksiä suorittavien klinikoiden tarkkoja nimi- ja osoitetietoja sekä tietoja siitä, miten mainittuihin klinikoihin otetaan yhteyttä, silloin kun kyseessä olevat klinikat eivät millään tavalla ole osallisina mainittujen tietojen levittämisessä.