61979J0136

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 26 päivänä kesäkuuta 1980. - National Panasonic (UK) Limited vastaan Euroopan yhteisöjen komissio. - Kilpailu: komission tarkastukset. - Asia 136/79.

Oikeustapauskokoelma 1980 sivu 02033
Kreikank. erityispainos sivu 00347
Ruotsink. erityispainos sivu 00253
Suomenk. erityispainos sivu 00261
Espanjank. erityispainos sivu 00607


Tiivistelmä
Asianosaiset
Tuomion perustelut
Päätökset oikeudenkäyntikuluista
Päätöksen päätösosa

Avainsanat


1. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission tutkintavaltuudet - Tarkastuksen tekemisestä tehty päätös, jota ei edellä pelkän valtuutuksen perusteella tehty tarkastus - Hyväksyttävyys - Tietojensaantipyyntö - Erilainen menettely

(Neuvoston asetuksen N:o 17/62 11, 13 ja 14 artikla)

2. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Tarkastuksen yhteydessä pyydetyt tiedot - Tarkastusta ei voi rinnastaa tietojensaantipyyntöön

(Neuvoston asetuksen N:o 17/62 11 ja 14 artikla)

3. Yhteisön oikeus - Yleiset oikeusperiaatteet - Perusoikeudet - Perusoikeuksien noudattamisen valvominen yhteisöjen tuomioistuimessa

4. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Komission tutkintavaltuudet - Tarkoitus - Ei yritysten perusoikeuksien loukkausta

(Neuvoston asetuksen N:o 17/62 14 artikla)

5. Kilpailu - Hallinnollinen menettely - Yritysten oikeus tulla kuulluksi - Soveltamisala - Tarkastusmenettely - Poissulkeminen

(Neuvoston asetuksen N:o 17/62 14 artiklan 3 kohta ja 19 artiklan 1 kohta; komission asetus N:o 99/63/ETY)

Tiivistelmä


$$1. Vaikkakin asetuksen N:o 17 11 artiklassa komission valta pyytää tietoja yritykseltä tai yritysten väliseltä yhteenliittymältä alistetaan kaksivaiheiseen menettelyyn, jonka toinen vaihe, joka käsittää sen, että komissio tekee päätöksen, jossa "pyydetyt tiedot yksilöidään", voidaan käynnistää ainoastaan, jos ensimmäinen vaihe, joka käsittää tietojensaantipyynnön lähettämisen yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, ei ole onnistunut, saman asetuksen komission tutkintavaltuuksia koskeva 14 artikla ei kuitenkaan sisällä mitään, mistä aiheutuisi, että komissio voisi tehdä 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen vain, jos se on aiemmin yrittänyt suorittaa pelkkään valtuutukseen perustuvan tarkastuksen.

Asetuksen 13 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komission pyynnöstä jäsenvaltioiden viranomaisten on suoritettava tutkimukset, joita komissio pitää tarpeellisina 14 artiklan 1 kohdan nojalla tai joista se on määrännyt 14 artiklan 3 kohdan mukaisella päätöksellään, ja tästä säännöksestä, etenkin sanan "tai" käytöstä, ilmenee selvästi, että nämä kaksi menettelyä eivät välttämättä ole päällekkäisiä, vaan muodostavat kaksi vaihtoehtoista valvontamahdollisuutta, joiden välillä tehdään valinta kunkin tapauksen ominaispiirteet huomioon ottaen.

2. Se, että komission valtuuttamilla virkamiehillä on asetuksen N:o 17 14 artiklassa säädettyjä "tutkimuksia" suorittaessaan toimivalta pyytää tietoja erityisistä konkreettisista seikoista, jotka liittyvät heidän tutkimaansa kirjanpitoon ja liikeasiakirjoihin, ei riitä sellaisen johtopäätöksen tekemiseen, että tutkimus voitaisiin rinnastaa tämän asetuksen 11 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn, jonka tarkoituksena on ainoastaan saada tietoja.

3. Perusoikeudet ovat osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo ottaen huomioon jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteen sekä kansainväliset sopimukset, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet.

4. Asetuksen N:o 17 14 artiklassa komissiolle uskotun toimivallan tarkoituksena on mahdollistaa, että komissio voi sille ETY:n perustamissopimuksessa uskotun tehtävän mukaisesti valvoa kilpailusääntöjen noudattamista yhteismarkkinoilla. Näiden sääntöjen tarkoituksena on välttää kilpailun vääristyminen yleisen edun, yksittäisten yritysten ja kuluttajien kustannuksella. Tämän vuoksi näyttää siltä, että tässä säännöksessä, jossa komissiolle annetaan toimivalta suorittaa tarkastuksia ilman ennalta annettua tiedonantoa, ei loukata yritysten perusoikeuksia.

5. Yrityksen oikeus tulla kuulluksi ennen sitä koskevan ja yhteisön kilpailulainsäädännön mukaisen päätöksen tekemistä liittyy pääasiassa sellaisten hallinnollisten tai oikeudenkäyntimenettelyjen yhteyteen, joiden tarkoituksena on keskeyttää jokin rikkomus tai todeta oikeudenvastaisuus, kuten on komission asetuksessa N:o 99/63/ETY tarkoitettujen menettelyjen tapauksessa. Sen sijaan asetuksen N:o 17 14 artiklassa säädetyn tutkimusmenettelyn tarkoituksena ei ole keskeyttää rikkomusta tai todeta oikeuden-

vastaisuutta, vaan ainoastaan mahdollistaa se, että komissio voi hankkia tarvittavat asiakirjat tutkiakseen tietyn tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen todellisuuden ja merkityksen. Tämän vuoksi asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu tutkimusten määräämistä koskeva päätös ei ole sellainen päätös, jota komissio ei asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti voi tehdä ennen kuin se on antanut asianomaisille mahdollisuuden käyttää puolustautumisoikeuttaan.

Asianosaiset


Asiassa 136/79,

National Panasonic (UK) Limited, edustajinaan barrister David Vaughan, Inner Temple, ja solicitor D. F. Gray, Lovelle, White & King, prosessiosoite Luxemburgissa J. C. Wolterin toimisto, 2 rue Goethe,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellinen neuvonantajansa John Temple Lang, prosessiosoite Luxemburgissa c/o Euroopan yhteisöjen komission oikeudellinen neuvonantaja Mario Cervino, bâtiment Jean Monnet, Kirchberg,

vastaajana,

jossa vaaditaan kumoamaan neuvoston asetuksen N:o 17/62 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehtävistä tutkimuksista 22 päivänä kesäkuuta 1979 tehty komission päätös,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti H. Kutscher, jaostojen puheenjohtajat A. O'Keeffe ja A. Touffait sekä tuomarit J. Mertens de Wilmars, P. Pescatore, A. J. Mackenzie Stuart, G. Bosco, T. Koopmans ja O. Due,

julkisasiamies: J. P. Warner,

kirjaaja: A. Van Houtte,

on antanut seuraavan

tuomion

Tuomion perustelut


1 National Panasonic (UK) Limited, jonka kotipaikka on Yhdistyneessä kuningaskunnassa, (jäljempänä National Panasonic) vaatii 24.8.1979 nostamallaan kanteella yhteisöjen tuomioistuinta ETY:n perustamissopimuksen 173 ja 174 artiklan nojalla kumoamaan neuvoston asetuksen N:o 17/62 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehtävistä tutkimuksista 22 päivänä kesäkuuta 1979 tehdyn komission päätöksen. Kantaja vaatii lisäksi, että komissio velvoitetaan lähettämään National Panasonicille kaikki kopiot, joita komission virkamiehet ovat ottaneet tarkastuksen yhteydessä, ja hävittämään tarkastuksen yhteydessä tehdyt muistiinpanot ja sitoutumaan olemaan käyttämättä mitään näistä asiakirjoista, muistiinpanoista tai tiedoista.

2 Kantajana oleva yhtiö on japanilaisen Matsushita Electric Industrial Companyn englantilainen tytäryhtiö ja vähittäismyyntiin tarkoitettujen National Panasonicin ja Technicsin elektroniikkatuotteiden yksinmyyjä Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Matsushita-konsernin eräs toinen tytäryhtiö on Saksan liittotasavaltaan sijoittautunut National Panasonic Vertriebsgesellschaft mbH, joka on National Panasonicin tuotteiden jälleenmyyjä kyseisessä jäsenvaltiossa.

3 Edellä mainittu saksalainen yhtiö on 11.1.1977 ilmoittanut komissiolle National Panasonicin tuotteiden jälleenmyyntiä koskevasta sopimuksesta ja pyytänyt puuttumattomuustodistusta tai perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan mukaista poikkeusta.

4 Vaikka ilmoituksesta ei käynyt ilmi, liittyikö sopimukseen kielto viedä tuotteita johonkin toiseen jäsenvaltioon, komission hankkimista tiedoista ilmeni, että National Panasonic oli velvoittanut jälleenmyyjiä olemaan viemättä National Panasonicin ja Technicsin tuotteita edelleen muihin jäsenvaltioihin.

5 Komissio on näiden tietojen perusteella arvioinut, että oli syytä katsoa, että kantaja oli ollut ja oli edelleen osallisena ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan vastaisissa sopimuksissa ja yhdenmukaistetuissa menettelytavoissa, minkä vuoksi komissio on päättänyt suorittaa neuvoston asetuksen N:o 17 ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan mukaisen tarkastuksen paikan päällä. Tätä varten se 22.6.1979 teki kanteen kohteena olevan päätöksen, jonka 3 artiklassa määrätään muun muassa, että komission valtuuttamat virkamiehet antavat tiedon päätöksestä asianomaisen yrityksen edustajille henkilökohtaisesti välittömästi ennen tarkastuksen alkua.

6 Edellä tarkoitetun tarkastuksen ovat 27.6.1979 suorittaneet kaksi komission valtuuttamaa virkamiestä, jotka yhdessä Office of Fair Tradingin eli Yhdistyneen kuningaskunnan "toimivaltaisen viranomaisen", jota on asetuksen N:o 17 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti kuultava, yhden virkamiehen kanssa ovat menneet National Panasonicin Slough'ssa, Berkshiressä sijaitseviin liiketiloihin ja annettuaan tiedon päätöksestä kyseisen yrityksen johtajille henkilökohtaisesti suorittaneet tarkastustoimenpiteet odottamatta asianomaisen yrityksen lakimiehen saapumista. Virkamiehet ovat lähteneet yrityksen toimitiloista vielä saman päivän aikana ja vieneet mukanaan kopioita useista yrityksen asiakirjoista ja tarkastuksen kuluessa tekemänsä muistiinpanot.

7 Kantaja riitauttaa tämän tarkastuksen sääntöjenmukaisuuden ja väittää, että tarkastuksen suorittamista koskeva komission päätös on laiton. Kantaja esittää kanteensa tueksi neljä väitettä: Kantajan mukaan päätös on asetuksen N:o 17 14 artiklan vastainen ja perusoikeuksien vastainen sekä riittämättömästi perusteltu ja vastoin suhteellisuusperiaatetta.

a) Asetuksen N:o 17 14 artiklan virheellinen soveltaminen

8 Kantaja väittää ensinnäkin, että kanteen kohteena oleva päätös on laiton sen vuoksi, että se ei ole neuvoston asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohdan sanamuodon ja tarkoituksen mukainen. Kantaja esittää, että oikein tulkittuina näissä säännöksissä säädetään kaksivaiheisesta menettelystä, jonka mukaisesti komissio voi tehdä päätöksen siitä, että yrityksen on alistuttava tarkastukseen, vasta sen jälkeen kun komissio on yrittänyt suorittaa tarkastuksen omille virkamiehilleen antamansa kirjallisen valtuutuksen perusteella. Kantajan mukaan tätä tulkintaa vahvistaa kyseisen asetuksen 11 artikla, joka on rakenteeltaan samankaltainen ja jossa säädetään kaksivaiheisesta menettelystä, sekä 13 artiklan 1 kohta, jossa erotetaan toisistaan komission epävirallisesti suorittamat tarkastukset ja tarkastukset, joista komissio on määrännyt päätöksellään.

9 Nämä väitteet ovat perusteettomia. Asetuksen N:o 17 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, että jotta komissio voisi täyttää sille uskotun tehtävän valvoa kilpailusääntöjen noudattamista yhteismarkkinoilla, komissiolla "on oltava toimivalta vaatia tietoja ja suorittaa tutkimuksia, jotka ovat tarpeen kaikkien 85 artiklan 1 kohdan mukaan kiellettyjen sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen taikka 86 artiklan mukaan kielletyn määräävän aseman väärinkäytön selville saamiseksi". Tätä tarkoitusta varten kyseisessä asetuksessa säädetään erillisistä menettelyistä, mikä osoittaa, että komissiolle uskotun toimivallan käytölle ei tietopyyntöjen ja tarkastusten osalta aseteta samoja vaatimuksia.

10 Asetuksen N:o 17 11 artikla koskee komission toimivaltaa pyytää tarpeelliseksi katsomiaan tietoja, ja artiklan 2, 3 ja 5 kohdassa säädetään seuraavasti:

"2. Kun komissio lähettää yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle tietojensaantipyynnön, sen on samanaikaisesti lähetettävä jäljennös pyynnöstä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella yrityksen tai yritysten yhteenliittymän kotipaikka on.

3. Komission on pyynnössään mainittava sen oikeudellinen peruste ja tarkoitus sekä 15 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyt seuraamukset virheellisten tietojen antamisesta.

- -

5. Jos yritys tai yritysten yhteenliittymä ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa puutteellisia tietoja, komission on päätöksellään vaadittava tietojen antamista. Päätöksessä on yksilöitävä pyydetyt tiedot, asetettava aiheellinen määräaika tietojen antamista varten sekä ilmoitettava 15 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyistä seuraamuksista sekä oikeudesta hakea muutosta päätökseen yhteisön tuomioistuimelta."

Näistä säännöksistä ilmenee, että kyseisessä artiklassa säädetään tämän toimivallan käyttöä varten kaksivaiheisesta menettelystä, jonka toinen vaihe, joka käsittää sen, että komissio tekee päätöksen, jossa "pyydetyt tiedot yksilöidään", voidaan käynnistää ainoastaan silloin, jos ensimmäinen vaihe, joka käsittää tietojensaantipyynnön lähettämisen yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, ei ole johtanut haluttuun tulokseen.

11 Saman asetuksen 14 artiklalla, joka koskee komission toimivaltaa "tutkimusten alalla", on sitä vastoin toisenlainen rakenne. Toimivallan käyttämisen edellytykset määritellään tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa, joiden sanamuoto on seuraava:

"2. Komission virkamiehillä, jotka on valtuutettu suorittamaan näitä tutkimuksia, on oikeus käyttää toimivaltaansa esitettyään kirjallisen valtuutuksen, jossa mainitaan tutkimuksen kohde ja tarkoitus sekä 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyt seuraamukset sen varalta, että vaadittua kirjanpitoa tai muita vaadittuja liikeasiakirjoja ei esitetä täydellisinä. Hyvissä ajoin ennen tutkimusta komission on ilmoitettava tutkimuksesta ja sen suorittamiseen valtuutettujen virkamiesten henkilöllisyydestä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka alueella tutkimus on määrä suorittaa.

3. Yritysten ja yritysten yhteenliittymien on alistuttava komission päätöksellään määräämiin tutkimuksiin. Päätöksessä on mainittava tutkimuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä päivä, jona tutkimus alkaa, sekä ilmoitettava 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 16 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyistä seuraamuksista ja oikeudesta hakea muutosta päätökseen yhteisön tuomioistuimelta."

Tässä säännöksessä ei tietenkään estetä komissiota suorittamasta tarkastusta pelkästään sen virkamiehilleen antaman kirjallisen valtuutuksen perusteella eli ilman päätöksen tekemistä, mutta säännös ei myöskään sisällä mitään, mistä seuraisi, että komissio voi tehdä artiklan 3 kohdassa tarkoitetun päätöksen ainoastaan, jos se on aiemmin yrittänyt suorittaa pelkkään valtuutukseen perustuvan tarkastuksen. Asetuksen 11 artiklan 5 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että komissio voi tehdä päätöksen sillä edellytyksellä, että se on ensin vaatinut tarvittavia tietoja "asianosaisille osoitetulla pyynnöllä", ja 11 artiklan 3 kohdassa määrätään täsmällisesti ne olennaiset seikat, joiden on sisällyttävä tällaiseen pyyntöön, mutta 14 artiklassa ei päätöksellä määrätylle tarkastusmenettelylle ole asetettu yhtään tämänlaista ennakkoedellytystä.

12 Kantaja ei vi vedota väitteensä tueksi kyseisen asetuksen 13 artiklaan, jonka 1 kohdassa säädetään, että komission pyynnöstä jäsenvaltioiden viranomaisten on suoritettava tutkimukset, joita komissio pitää tarpeellisina 14 artiklan 1 kohdan nojalla tai joista se on määrännyt 14 artiklan 3 kohdan mukaisella päätöksellään. Koska nämä tutkimusmenettelyt erotetaan toisistaan sanalla "tai", tästä säännöksestä ilmenee selvästi, että nämä kaksi menettelyä eivät välttämättä ole päällekkäisiä, vaan muodostavat kaksi vaihtoehtoista valvontamahdollisuutta, joiden välillä tehdään valinta kunkin tapauksen ominaispiirteet huomioon ottaen.

13 Asiaa koskevien edellä mainittujen 11 ja 14 artiklan välinen ero selittyy lisäksi niiden tarpeiden moninaisuudella, joihin nämä säännökset vastaavat. Vaikka tietoja, joihin tutustumisen komissio katsoo aiheelliseksi, ei pääsääntöisesti voi kerätä ilman tietoja hallussaan pitävien yritysten tai yritysryhmittymien yhteistyötä, tarkastuksille ei välttämättä aseteta tätä edellytystä. Yleisesti ottaen tarkastusten tarkoituksena on asetuksen N:o 17 14 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisin toimenpitein tutkia komissiolla jo olevien tietojen paikkansapitävyys ja merkitys, eikä niissä siis välttämättä edellytetä aikaisempaa yhteistyötä niiden yritysten tai yritysten yhteenliittymien kanssa, jotka pitävät hallussaan valvonnan kannalta välttämätöntä aineistoa.

14 Kantaja esittää lisäksi, että jos edellä tarkoitetun asetuksen 14 artiklaa olisi tulkittava toisin kuin sen 11 artiklaa, eli siten, että 14 artikla mahdollistaisi sen, että komissio voisi tehdä päätöksen tarkastuksesta ilman, että sen olisi ensin suoritettava 14 artiklan 2 kohdan mukainen tarkastus, komissio voisi, turvautumalla tässä samassa artiklassa tietojensaantipyynnöistä säädettyyn menettelyyn, välttää 11 artiklassa asetetut edellytykset ja siten kiertää takeet, joita 11 artiklassa annetaan asianomaisille yrityksille ja yritysten yhteenliittymille.

15 Kantajan väitteissä ei kuitenkaan oteta huomioon eroa, joka tehdään itse asetuksessa sen 11 artiklassa tarkoitettujen "tietojen" ja 14 artiklassa tarkoitettujen "tutkimusten" välillä. Se, että komission valtuuttamilla virkamiehillä on tarkastusta suorittaessaan toimivalta pyytää tietoja erityisistä konkreettisista seikoista, jotka liittyvät heidän tutkimaansa kirjanpitoon ja liikeasiakirjoihin, ei riitä sellaisen johtopäätöksen tekemiseen, että tarkastus voitaisiin rinnastaa edellä tarkoitetun asetuksen 11 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn, jonka tarkoituksena on ainoastaan saada tietoja.

16 Edellä esitettyjen seikkojen vuoksi ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

b) Perusoikeuksien loukkaaminen

17 Toiseksi kantaja esittää, että jättäessään ilmoittamatta kantajalle ennalta riidanalaisesta tarkastusta koskevasta päätöksestä komissio olisi tässä tapauksessa loukannut asianomaisen yrityksen perusoikeuksia, erityisesti oikeutta saada ennalta tieto aikomuksesta tehdä sitä koskeva päätös ja oikeutta tulla kuulluksi ennen sille vastaisen päätöksen tekemistä sekä oikeutta käyttää perustamissopimuksen 185 artiklan mukaista mahdollisuutta pyytää tällaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä. Kantaja vetoaa erityisesti 4 päivänä marraskuuta 1950 ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 8 artiklaan, jonka mukaan "jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta". Kantaja katsoo, että nämä takeet on varmistettava tarpeellisin muutoksin myös oikeushenkilöille.

18 Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut 14.5.1974 asiassa 4/73, Nold, antamassaan tuomiossa (Kok. 1974, s. 508), perusoikeudet ovat osa yleisiä oikeusperiaatteita, joiden noudattamista yhteisöjen tuomioistuin valvoo ottaen huomioon jäsenvaltioiden yhteisen valtiosääntöperinteen sekä kansainväliset sopimukset, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet.

19 Tältä osin on otettava huomioon, että vaikka ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn sopimuksen 8 artiklaa sovelletaan oikeushenkilöihin niin, että sen mukaisesti viranomaiset eivät saa puuttua artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen oikeuksien käyttämiseen, artiklan 2 kohdassa todetaan kuitenkin, että tämä puuttuminen on mahdollista silloin, kun "laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi".

20 Tässä tapauksessa - kuten ilmenee asetuksen N:o 17 johdanto-osan seitsemännestä ja kahdeksannesta perustelukappaleesta - tämän asetuksen 14 artiklassa komissiolle uskotun toimivallan tarkoituksena on mahdollistaa, että komissio voi sille ETY:n perustamissopimuksessa uskotun tehtävän mukaisesti valvoa kilpailusääntöjen noudattamista yhteismarkkinoilla. Kuten perustamissopimuksen johdanto-osan neljännestä perustelukappaleesta, perustamissopimuksen 3 artiklan f alakohdasta ja 85 ja 86 artiklasta ilmenee, näiden sääntöjen tarkoituksena on välttää kilpailun vääristyminen yleisen edun, yksittäisten yritysten ja kuluttajien kustannuksella. Asetuksella N:o 17 komissiolle uskotun toimivallan käyttäminen auttaa ylläpitämään perustamissopimuksessa määrättyä kilpailua koskevaa järjestelmää, jota yritysten on ehdottomasti noudatettava. Tämän vuoksi näyttää siltä, että asetuksella N:o 17, jossa komissiolle annetaan toimivalta suorittaa tutkimuksia ilman ennalta annettua tiedonantoa, ei loukata oikeuksia, joihin kantaja vetoaa.

21 Edelleen, etenkin sen väitteen osalta, jonka mukaisesti kantajalta olisi tässä tapauksessa evätty mahdollisuus tulla kuulluksi ennen sitä koskevan päätöksen tekemistä, on täsmennettävä, että tällainen puolustautumisoikeus liittyy pääasiallisesti sellaisten hallinnollisten tai oikeudenkäyntimenettelyjen yhteyteen, joiden tarkoituksena on keskeyttää jokin rikkomus tai todeta oikeudenvastaisuus, kuten on 25.7.1963 annetussa komission asetuksessa N:o 99/63/ETY tarkoitettujen menettelyjen tapauksessa (EYVL 1963, N:o L 127). Sen sijaan asetuksen N:o 17 14 artiklassa tarkoitetun tutkimusmenettelyn tarkoituksena ei ole keskeyttää rikkomusta tai todeta oikeudenvastaisuutta, vaan ainoastaan mahdollistaa se, että komissio voi hankkia tarvittavat asiakirjat tutkiakseen tietyn tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen todellisuuden ja merkityksen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että komissio katsoo, että tällä tavoin arvioitavaksi saadut seikat oikeuttavat komission asetuksessa N:o 99/63/ETY tarkoitetun menettelyn aloittamisen, asianomaista yritystä tai yritysten yhteenliittymää on asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan ja asetuksen N:o 99/63/ETY säännösten mukaisesti kuultava ennen päätöksen tekemistä. Juuri tämä olennainen ero tällaisen menettelyn johdosta tehtyjen päätösten ja tutkimuksen määräämistä koskevan päätöksen välillä selittää asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 kohdan sanamuodon, jossa luetellaan päätökset, joita komissio ei voi tehdä ennen kuin se on antanut asianomaisille mahdollisuuden käyttää puolustautumisoikeuttaan, eikä mainita tämän asetuksen 14 artiklan 3 kohdassa säädettyä päätöstä.

22 Edelleen, väite, jonka mukaan kantajalta oli ennalta annettavan ilmoituksen puuttumisen johdosta evätty oikeus käyttää perustamissopimuksen 185 artiklan mukaista mahdollisuutta pyytää riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, on perusteeton juuri edellä tarkoitetun 185 artiklan sisällön vuoksi. Tässä määräyksessä edellytetään, että päätös on tehty ja että sillä on oikeusvaikutuksia, mutta ilmoituksen, jonka antamatta jättämisestä kantaja moittii komissiota, olisi pitänyt edeltää riidanalaisen päätöksen tekemistä, eikä sillä olisi voinut olla pakottavia oikeusvaikutuksia.

23 Näiden toteamusten johdosta kantajan toinenkaan kanneperuste ei ole perusteltu.

c) Perustelujen puuttuminen

24 Kantaja väittää myös, että kanteen kohteena oleva päätös on lainvastainen perustelujen puuttumisen tai niiden riittämättömyyden vuoksi ja että nämä puutteet johtuvat erityisesti siitä, että päätöksessä ei mitenkään osoiteta niitä syitä, joiden vuoksi komissio on tässä tapauksessa soveltanut asetuksen N:o 17 14 artiklan 3 kohtaa yrittämättä ensin suorittaa epävirallista tutkimusta.

25 Edellä tarkoitetun asetuksen 14 artiklan 3 kohdassa määritellään tutkimuksen määräämistä koskevan päätöksen perustelujen olennaiset seikat, ja siinä säädetään, että "päätöksessä on mainittava tutkimuksen kohde ja tarkoitus, määrättävä päivä, jona tutkimus alkaa, sekä ilmoitettava 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 16 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyistä seuraamuksista ja oikeudesta hakea muutosta päätökseen yhteisön tuomioistuimelta".

26 On kiistatonta, että kanteen kohteena olevan päätöksen johdanto-osassa mainitaan tutkimuksen tarkoitus, joka on tutkia olosuhteita niin, että perustamissopimuksen vastaisen vientikiellon mahdollinen olemassaolo selvitetään, ja että siinä ilmoitetaan asetuksen N:o 17 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 16 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädetyistä seuraamuksista. On myös kiistatonta, että päätöksen 1 ja 2 artiklassa täsmennetään seikat, joihin päätetty tutkimus kohdistuu, sekä suoritettavan tutkimuksen aika ja paikka. Päätöksen 3 artiklan toisessa kohdassa kerrotaan perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisista muutoksenhakumahdollisuuksista yhteisöjen tuomioistuimessa.

27 Näiden seikkojen vuoksi kanteen kohteena oleva päätös täyttää asetuksessa N:o 17 säädetyt perusteluja koskevat edellytykset ja tämä kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

d) Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

28 Kantaja esittää, että suhteellisuusperiaate, sellaisena kuin se on vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä, käsittää sen, että ilman aiempaa menettelyä tehty tutkimusta koskeva päätös on perusteltu ainoastaan silloin, jos tilanne on hyvin vakava tai äärimmäisen kiireellinen tai jos ennen valvontatoimien aloittamista on noudatettava ehdotonta vaitiolovelvollisuutta. Kantaja esittää, että koska kanteen kohteena olevan päätöksen perusteluissa ei esitetä yhdenkään tällaisen olosuhteen olemassaoloa, päätös on tämän periaatteen vastainen.

29 Komission valinta pelkän valtuutuksen perusteella tehtävän ja päätöksellä määrätyn tutkimuksen välillä ei riipu kantajan esittämistä olosuhteista, vaan tarpeesta suorittaa kunkin tapauksen ominaispiirteet huomioon ottava asianmukainen tutkimus.

30 Koska kanteen kohteena olevan päätöksen tarkoitus oli ainoastaan se, että komission oli mahdollista koota tarpeelliset seikat arvioidakseen perustamissopimuksen määräysten rikkomisen mahdollista olemassaoloa, näyttää siltä, että komissio ei ole tässä tapauksessa toiminut tavalla, joka olisi ollut suhteeton asetettuun tavoitteeseen nähden, ja näin ollen rikkonut suhteellisuusperiaatetta.

31 Myöskään viimeistä kanneperustetta ei voida hyväksyä, ja kanne on hylättävä perusteettomana kaikkien näiden seikkojen vuoksi.

Päätökset oikeudenkäyntikuluista


Oikeudenkäyntikulut

32 Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

33 Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Päätöksen päätösosa


Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on antanut seuraavan tuomiolauselman:

1) Kanne hylätään perusteettomana.

2) Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.