SOC/815

Itsenäisten ammatinharjoittajien kuuluminen sosiaalisen suojelun piiriin

LAUSUNTO

”Työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -jaosto

Itsenäisten ammatinharjoittajien kuuluminen sosiaalisen suojelun piiriin – tilannekatsaus, rajoitukset ja parannusmahdollisuudet

(puheenjohtajavaltio Puolan pyytämä valmisteleva lausunto)

Yhteydenotot	SOC@eesc.europa.eu
Hallintovirkamies	Bartek BEDNAROWICZ
Asiakirjan päivämäärä	14/3/2025

Esittelijä: Marcin Antoni ZIELENIECKI

Neuvonantajat	Marta OTTO (esittelijän neuvonantaja) Jukka AHTELA (ryhmä I:n neuvonantaja)
Neuvoston puheenjohtajavaltion Puolan lausuntopyyntö	6/9/2024 päivätty kirje
Oikeusperusta	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
Vastaava jaosto	”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
Hyväksyminen jaostossa	11/3/2025
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	69/5/1
Hyväksyminen täysistunnossa	D/M/YYYY
Täysistunnon numero	…
Äänestystulos (puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)	…/…/…

1.Päätelmät ja suositukset

1.1ETSK palauttaa mieliin EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 151 artiklan, jonka mukaan unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteena on, ottaen huomioon sosiaaliset perusoikeudet sellaisina kuin ne ovat Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa, riittävä sosiaalinen suojeleminen. Tätä varten täytäntöön pantavissa toimenpiteissä on otettava huomioon kansallisten käytäntöjen erot, erityisesti sopimussuhteissa, sekä tarve säilyttää unionin talouden kilpailukyky. Vuonna 2017 annetun Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 12 mukaan työntekijöillä ja vastaavin ehdoin itsenäisillä ammatinharjoittajilla on työsuhteen tyypistä ja kestosta riippumatta oikeus riittävään sosiaaliseen suojeluun.

1.2Komitea painottaa, että 8. marraskuuta 2019 annetussa EU:n suosituksessa sosiaalisen suojelun saatavuudesta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta (2019/C 387/01) jäsenvaltioita kehotetaan varmistamaan sosiaalisen suojelun virallinen ja tosiasiallinen kattavuus kaikille työntekijöille, olivatpa he tavanomaisissa tai epätyypillisissä työsuhteissa, ja kaikille itsenäisille ammatinharjoittajille, tämän rajoittamatta jäsenvaltioiden toimivaltaa järjestää sosiaalisen suojelun järjestelmänsä. Siinä suositeltiin, että sosiaalisen suojelun järjestelmä tarjoaa hyvissä ajoin suojan, jonka taso riittää säilyttämään kohtuullisen elintason ja korvaa menetetyt tulot asianmukaisesti samalla kun se ehkäisee ajautumista köyhyyteen.

1.3Komitea yhtyy Euroopan komission arvioon, jonka se esitti 31. tammikuuta 2023 annetussa kertomuksessaan neuvostolle sosiaalisen suojelun saatavuutta työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien kannalta koskevan neuvoston suosituksen (2019/C 387/01) täytäntöönpanosta. Siinä todetaan, että jotkin jäsenvaltiot, joissa epätyypillisissä työsuhteissa olevilla työntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla ei vieläkään ole riittävää sosiaaliturvaa, eivät ole esittäneet uudistussuunnitelmia tai suunnitelmat eivät ole riittävän kunnianhimoisia (Euroopan komissio, 2023, s. 31). Useimmilla suunnitelmilla ei pyritä korjaamaan kaikkia seurantakehyksessä tai talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä havaittuja kattavuuspuutteita (sama kuin edellä, s. 31).

1.4Komitea toteaa, että SEUT-sopimuksen 153 artiklan 4 kohdan mukaan oikeus määritellä sosiaaliturvajärjestelmien perusperiaatteet kuuluu jäsenvaltioille. Unionin tehtävänä on puolestaan tukea ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa työntekijöiden sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelemisen sekä sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistamisen aloilla (SEUT-sopimuksen 153 artiklan 1 kohdan c ja k alakohta). Tätä varten Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat toteuttaa toimenpiteitä jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi ja antaa sosiaaliturvan ja sosiaalisen suojelemisen alalla direktiivin vähimmäisvaatimuksista, jotka pannaan täytäntöön asteittain ottaen huomioon kunkin jäsenvaltion edellytykset ja kussakin jäsenvaltiossa voimassa oleva tekninen sääntely (SEUT-sopimuksen 153 artiklan 2 kohdan b alakohta). Direktiivin antaminen edellyttää yksimielisyyttä neuvostossa. Direktiivissä ei saa säätää sellaisia hallinnollisia, taloudellisia tai oikeudellisia rasituksia, jotka vaikeuttaisivat pienten ja keskisuurten yritysten perustamista taikka niiden kehittämistä. Se ei saa rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta määritellä sosiaaliturvajärjestelmiensä perusperiaatteita tai estää jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia suojatoimenpiteitä, jotka ovat perussopimusten mukaisia.

1.5ETSK arvostaa edellisten puheenjohtajavaltioiden pyrkimyksiä taata riittävä sosiaalinen suojelu itsenäisille ammatinharjoittajille EU:n jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien kautta. Koska edistys tämän alan toimenpiteiden täytäntöönpanossa on kuitenkin ollut vaatimatonta, komitea pitää perusteltuna jatkaa näitä toimia.

1.6Komitea toistaa kantansa, jonka se ilmaisi vuonna 2013 aiheesta ”Itsenäisen ammatinharjoittajan aseman väärinkäyttö” antamassaan lausunnossa (INT/628) 1 : mahdollista aseman väärinkäyttöä voidaan ehkäistä kehittämällä kaikissa jäsenvaltioissa itsenäisiä ammatinharjoittajia varten kattava sosiaaliturva, jossa otetaan huomioon itsenäisen ammatinharjoittajan aseman erityispiirteet.

1.7Covid-19-pandemian aikaiset kokemukset osoittivat, miten tärkeitä ovat helposti käynnistettävät ja joustavat järjestelyt työpaikkojen säilyttämiseksi. Niiden tulisi kattaa myös itsenäiset ammatinharjoittajat. Komitea toistaa vuonna 2024 antamansa lausunnon SOC/802 2 tapaan, että riittävät ja kestäväpohjaiset sosiaalisen suojelun järjestelmät ovat ILO:n mallin mukaan elämänlaadun olennainen edellytys. ETSK pitääkin tarpeellisena, että jäsenvaltiot edistävät kansallisten käytäntöjensä mukaisesti sellaisten sosiaalisen suojelun järjestelmien kehittämistä, joissa ei keskitytä vain – tavanomaisissa tai epätyypillisissä työsuhteissa oleviin – työntekijöihin vaan kaikkiin kansalaisiin. Järjestelmissä olisi Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteen 14 mukaisesti myönnettävä vähimmäistoimeentulo niille, jotka eivät kykene työskentelemään, ja niihin olisi sisällyttävä kannustimia ja tukea työkykyisten työhönpaluulle. Sosiaalisen suojelun järjestelmien taloudellinen kestävyys olisi myös taattava kaikissa tilanteissa.

1.8.Komitea katsoo, että EU voi toimia tällä alalla sekä perinteisten politiikan seurantaprosessien puitteissa (SEUT-sopimuksen 145–150 ja 156–159 artiklan mukaisesti) että toteuttamalla soveltuvia täydentäviä toimia, joilla edistetään työmarkkinapolitiikan ja sosiaalisen suojelun politiikan vuorovaikutusta. Toimintamahdollisuuksia on perussopimusten mukaan enemmän työmarkkinapolitiikan kuin sosiaalisen suojelun alalla. EU:n tavoitteena pitäisi olla jäsenvaltioiden kannustaminen varmistamaan, että itsenäisillä ammatinharjoittajilla on tilapäisessä työttömyystilanteessa mahdollisuus samanlaiseen tai vastaavaan suojaan kuin työntekijöillä jo on. 3

1.9.Komitea kehottaa jatkamaan sosiaalisen suojelun kysymysten ja erityisesti epätyypillistä työtä ja itsenäisiä ammatinharjoittajia koskevien seikkojen seurantaa EU-ohjausjakson yhteydessä. Epätyypillisissä työsuhteissa oleville ja itsenäisille ammatinharjoittajille tarjolla olevan sosiaalisen suojelun seuranta on olennaisen tärkeää, jotta pystytään havaitsemaan, millaisia aukkoja sosiaalisen suojelun virallisessa ja tosiasiallisessa kattavuudessa on.

1.10.ETSK katsoo, että kokemustenvaihto jäsenvaltioiden kesken on hyödyllinen keino kehittää parhaita käytänteitä siitä, miten kansallisia sosiaalisen suojelun järjestelmiä voidaan mukauttaa epätyypilliseen työhön ja miten mahdolliset eroavaisuudet saadaan korjattua. Komitea pitää tärkeänä, että tarjotaan tilaisuuksia vastavuoroiseen oppimiseen ja otetaan niihin jäsenvaltioiden hallitusten edustajien lisäksi mukaan myös työmarkkinaosapuolten ja ETSK:n edustajia.

2.Lausunnon tausta, perustelut ja pääsisältö

2.1Kiinnostus itsenäistä ammatinharjoittamista kohtaan oikeudellisena työnteon muotona on kasvanut Euroopan unionin jäsenvaltioissa useiden vuosikymmenten ajan. Euroopan unionissa oli vuonna 2022 yhteensä 27,7 miljoonaa itsenäistä ammatinharjoittajaa, mikä on 13,7 prosenttia koko työvoimasta. 4 Itsenäisten ammatinharjoittajien osuudet olivat vuonna 2021 suurimmat Euroopan unionin maista Kreikassa (31,82 %) ja Italiassa (21,83 %) ja pienimmät Latviassa (12,98 %), Ranskassa (12,61 %), Unkarissa (12,51 %), Itävallassa (11,91 %), Liettuassa (11,63 %), Ruotsissa (10,60 %), Luxemburgissa (10,23 %), Tanskassa (8,84 %) ja Saksassa (8,75 %). 5

2.2Itsenäisen ammatinharjoittamisen yleistymiseen ovat epäilemättä vaikuttaneet nykyaikaisen teknologian kehittyminen, tietotekniikka ja digitalisaatio. Tämän seurauksena tehdään yhä enemmän muun muassa alustatyötä, jossa toimitaan hyvin usein itsenäisenä ammatinharjoittajana. Yli 28 miljoonaa EU:ssa asuvaa henkilöä työskentelee nykyisin työtä välittävien digitaalisten alustojen kautta, ja määrän odotetaan vuonna 2025 nousevan 43 miljoonaan. 6 Komitea haluaa työehtojen ja työolojen parantamisesta alustatyössä annetun direktiivin (2024/2831) tulevan täytäntöönpanon yhteydessä kiinnittää jäsenvaltioiden huomion tarpeeseen varmistaa, että sosiaalinen suojelu kattaa virallisesti ja tosiallisesti myös tällaisen työn tekijät direktiivin soveltamisalan ja määritelmien mukaisesti (5 artiklan 3 kohta). Direktiivin 5 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava tehokas kumottavissa oleva työsuhdetta koskeva oikeudellinen olettama, joka helpottaa menettelyjä alustatyötä tekevien henkilöiden kannalta. Saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa todetaan, että jäsenvaltioilla on oltava käytössään asianmukaiset ja tehokkaat menettelyt, joilla ne todentavat ja varmistavat alustatyötä tekevien henkilöiden ammattiaseman määrittämisen ja vahvistavat jäsenvaltioissa voimassa olevassa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä, unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö huomioon ottaen, määritellyn työsuhteen olemassaolon, myös soveltamalla työsuhdetta koskevaa oikeudellista olettamaa. Vaikka työsuhdetta koskevaa oikeudellista olettamaa ei sovelleta sosiaaliturvaan liittyviin menettelyihin (direktiivin 5 artiklan 3 kohta), komitea toivoo, että mainitut toimenpiteet kannustaisivat jäsenvaltioita etsimään ratkaisuja, joilla turvataan itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalinen suojelu.

2.3Taloudellista toimintaa harjoittavat henkilöt kuuluvat jonkinlaisen sosiaalisen suojelun piiriin lähes kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Valtaosassa maita itsenäisille ammatinharjoittajille kuuluva suoja on suppeampi kuin työntekijöillä. Suurimmat erot liittyvät sairaus- ja äitiysetuuksiin sekä tapaturma- ja työttömyysetuuksiin. Esimerkiksi työttömyyskorvausta vaille jää yli 15 miljoonaa itsenäistä ammatinharjoittajaa EU:ssa, jos he lopettavat työskentelyn. 7 Sosiaaliturvajärjestelmien rakenteen ja rahoituksen määrittäminen kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, jota EU:n on kunnioitettava kaikilta osin. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen 883/2004 lähtökohtana on, että kansallisten lainsäädäntöjen välillä on suuria eroja sen suhteen, ketkä sosiaaliturvan piiriin kuuluvat. Asetuksessa velvoitetaankin kunnioittamaan kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen erityispiirteitä.

2.4Itsenäinen ammatinharjoittaminen voi olla ainoa ansiotulon lähde tai täydennys muusta työstä, esimerkiksi työsuhteessa tehtävästä työstä, saatavalle tulolle. Kullakin ansiotulon muodolla on oma oikeudellinen kehyksensä ja sosioekonomiset tavoitteensa. Jos sosiaaliturvavelvoitetta on rajattu tai se on suljettu pois oikeudellisilla järjestelyillä silloin, kun taloudellisen toiminnan harjoittamisen rinnalla on voimassa muunlaisia vakuutuksia, esim. työsuhteeseen perustuvia, itsenäisen ammattiharjoittajan sosiaalinen suojelu on suppeampaa ja voi johtaa näennäisesti itsenäiseen ammatinharjoittamiseen.

2.5Oikeuksien ja maksujen määrittämistä koskevat säännöt ovat joissakin jäsenvaltioissa haitallisia itsenäisille ammatinharjoittajille, jotka eivät niiden vuoksi kuulu tosiasiallisen ja riittävän sosiaalisen suojelun piiriin. Eurostatin tiedot osoittavat, että itsenäisillä ammatinharjoittajilla on suurempi köyhyysriski kuin tavanomaisissa työsuhteissa olevilla työntekijöillä. Tämä koskee erityisesti yksinyrittäjiä. 8  EU:n jäsenvaltiot voidaan käytössä olevien erilaisten menettelytapojen perusteella jakaa kahteen pääryhmään: Ensimmäiseen ryhmään kuuluu 16 valtiota, joissa itsenäisten ammatinharjoittajien maksuosuudet perustuvat heidän todellisiin tuloihinsa. Se ei tarkoita, että maksuosuus perustuisi välttämättä tuloihin kokonaisuudessaan, vaan usein tiettyyn osaan tuloista, ja joissakin tapauksissa on käytössä tulorajat. Tähän ryhmään kuuluvat Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Irlanti, Itävalta, Latvia, Luxemburg, Malta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Slovakia, Slovenia, Tanska, Tšekki ja Viro. Muissa maissa maksuosuuden laskeminen ei perustu itsenäisten ammatinharjoittajien tuloihin. Joissakin maissa perusteena käytetään maan keski- tai vähimmäispalkkaa. Näin on esimerkiksi Espanjassa, Italiassa, Kroatiassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Saksassa ja Unkarissa. Toisissa (Kypros ja Suomi) perusteena käytetään ammattiryhmiä. Kreikassa on puolestaan käytössä kiinteät maksuosuudet. 9

3.Yleiset huomiot

3.1Itsenäisten ammatinharjoittajien riittämätön sosiaalinen suojelu voi joskus olla seurausta siitä, että työtä tehdään näennäisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana. ETSK muistuttaa, että ILO:n vuonna 2006 antamassa suosituksessa esitetyn ’työsuhteen’ käsitteen ymmärretään laajasti mahdollistavan toimet näennäistä itsenäistä ammatinharjoittamista vastaan. Työsuhteen olemassaolon määrittämisen tulisi perustua ennen kaikkea olosuhteisiin, jotka on vahvistettu kussakin jäsenvaltioissa voimassa olevassa lainsäädännössä, työehtosopimuksissa tai käytännössä. Olosuhteisiin voivat kuulua työn suorittamiseen tai työntekijän palkkaukseen liittyvät tekijät, riippumatta siitä, miten työsuhde on kuvattu esimerkiksi työsopimuksessa. Vastaavasti unionin tuomioistuin on täsmentänyt, ettei se, että kansallisen oikeuden mukaan kyseessä on ’itsenäinen palvelujen tarjoaja’, estä sitä, että henkilön on katsottava olevan unionin oikeudessa tarkoitettu ’työntekijä’, jos hänen itsenäisyytensä on vain fiktiivistä ja peittää todellisen työsuhteen. 10 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kehitetty kriteerejä, joiden perusteella pystytään erottamaan toisistaan työsuhde ja itsenäinen ammatinharjoittaminen. Niitä ovat muun muassa työskentelyaika ja ‑paikka sekä työn suorittamistapa 11 sekä alisteisuussuhteen puuttuminen työn tilaajan ja korvauksensaajan väliltä.

3.2EU:n lainsäädännössä ei ole vahvistettu yhtenäistä itsenäisen ammatinharjoittamisen määritelmää, koska määritelmän vahvistaminen on jäsenvaltioiden asia. Tästä syystä on vaikeaa erottaa yksiselitteisesti toisistaan aidosti itsenäiset ammatinharjoittajat, jotka työskentelevät omaan lukuunsa, ja näennäisesti itsenäiset ammatinharjoittajat. Kukin toimivaltainen viranomainen ja yksittäinen elin käyttää määrittelyyn omia oikeudellisia tai sääntelypuitteitaan, jotka voivat vaihdella lainkäyttö- ja politiikanalan mukaan (verolainsäädäntö, sosiaaliturva, kauppaoikeus, työmarkkinat, vakuutusala). Jos tällaisia olosuhteita käytetään sääntöjen kiertämiseen, itsenäisen ammatinharjoittajan aseman väärinkäyttö voi vääristää vakavasti kilpailua aidosti itsenäisten ammatinharjoittajien, mikroyritysten ja pk-yritysten ja niiden työntekijöiden kannalta.

3.3Itsenäiset ammatinharjoittajat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Joukkoon kuuluu 1) elinkeinonharjoittajia, jotka työllistävät muita henkilöitä ja joilla on rajoittamaton määrä yhteistyökumppaneita, 2) henkilöitä, joiden palveluksessa ei ole muita ja joilla on rajoittamaton määrä yhteistyökumppaneita, ja 3) itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka ovat taloudellisesti riippuvaisia yhdestä pääasiakkaasta. Erittely on tärkeä sen määrittämiseksi, mistä lähteestä sosiaalinen suojelu rahoitetaan (eli mikä taho hoitaa maksuosuudet). Kahdessa ensimmäisessä tapauksessa on selvää, että maksuosuudet kuuluvat elinkeinonharjoittajan maksettaviksi. Taloudellisesti riippuvaisten itsenäisten ammatinharjoittajien tapauksessa maksaja voi olla joko itsenäinen ammatinharjoittaja tai työllistävä osapuoli riippuen asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännöstä. 12

3.4Useimmissa sosiaaliturvajärjestelmissä itsenäisten ammatinharjoittajien vakuutusmaksut ovat pienemmät kuin palkansaajien. Koska maksuperusta on alhaisempi, myös itsenäisille ammatinharjoittajille myönnettävät etuudet ovat pienemmät. On syytä painottaa, että maksuperustan optimoimisen rajana on tarve varmistaa tietty vähimmäiselintaso, joten kansallisissa järjestelmissä on yleensä ilmoitettava vakuutusmaksujen perustaksi vähintään tietty summa. 13

3.5Niiden jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmissä, joissa etuuksien suuruus riippuu taloudellisesta toiminnasta saaduista tuloista, vaarana on, että tulot eivät kaikilla itsenäisillä ammatinharjoittajilla riitä toimeentuloon työkyvyttömyys- tai työttömyystilanteessa tai eläkeiän saavuttamisen jälkeen, koska tällaisesta työstä ei ole maksettu täysimääräisiä maksuosuuksia. Vain osa itsenäisistä ammatinharjoittajista pystyy sinä aikana, jona he ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, kerryttämään pääomaa, jonka ansiosta he voivat (yhdessä omien varojensa turvin) elää ihmisarvoista elämää silloin, kun he eivät kykene työntekoon. Suuremmassa köyhyysvaarassa ovat erityisesti matalan osaamistason itsenäiset ammatinharjoittajat ja taloudellisesti riippuvaiset itsenäiset ammatinharjoittajat sekä sellaisissa maissa, joissa sukupuolten välillä on palkkaeroja, myös naiset, erityisesti jos he jäävät eläkkeelle miehiä aikaisemmin. ETSK katsoo, että jäsenvaltioiden olisi pyrittävä aktiivisesti varmistamaan, että edellä mainittuihin ryhmiin kuuluvat saavat riittävää sosiaalista suojelua.

4.Erityiset huomiot

4.1Itsenäisen ammatinharjoittamisen yleistymisen myötä on muodostunut erityisryhmä: taloudellisesti riippuvaiset itsenäiset ammatinharjoittajat. Itsenäinen ammatinharjoittaminen taloudellisessa riippuvuussuhteessa voidaan yleensä määritellä sopimussuhteeksi, jossa toinen osapuoli, muodollisesti itsenäinen ammatinharjoittaja, tekee työtään samoin ehdoin kuin palkansaajat. Jotkin jäsenvaltiot ovatkin päättäneet puuttua itsenäisten ammatinharjoittajien taloudelliseen riippuvuuteen sääntelyn keinoin.

4.2ETSK toteaa vuonna 2006 julkaistun vihreän kirjan ”Työlainsäädäntö 2000-luvun haasteiden tasalle” perusteella, ettei työsuhteelle ja itsenäiselle ammatinharjoittamiselle ole EU:n laajuista määritelmää. Käsitteiden määritteleminen kuuluu jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden väliset erot tässä asiassa voivat kuitenkin aiheuttaa ongelmia, jotka liittyvät työsuhteen muodon asianmukaiseen määrittelyyn, erityisesti kun on kyse rajat ylittävästä työskentelystä (ja rajat ylittävästä palvelujen tarjoamisesta). Jotta aito siirtyminen palkkatyöstä itsenäiseen ammatinharjoittamiseen ja päinvastoin olisi helpompaa, jäsenvaltioissa vahvistettuja palkkatyön ja itsenäisen ammatinharjoittamisen oikeudellisia määritelmiä on sovellettava asianmukaisesti.

4.3ETSK panee merkille, että lähes kaikki Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat ratifioineet vuonna 1961 tehdyn Euroopan sosiaalisen peruskirjan tai sen vuonna 1996 tarkistetun version, mikä tarkoittaa, että ne pyrkivät ”pitämään sosiaaliturvajärjestelmänsä tyydyttävällä tasolla, vähintään [Kansainvälisen työjärjestön sosiaaliturvan vähimmäistasoa koskevan yleissopimuksen (nro 102) tai] Euroopan sosiaaliturvakoodin ratifioimisen edellyttämällä tasolla” ja ”asteittain nostamaan sosiaaliturvajärjestelmänsä tasoa” peruskirjan 12 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Komitea kehottaakin jäsenvaltioita varmistamaan omilla toimivalta-aloillaan EU:n toimielinten asianmukaisella avustuksella ja tarkoituksenmukaisilla tasoilla käytävän työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun jälkeen, että itsenäisillä ammatinharjoittajilla on mahdollisuus riittävään sosiaaliseen suojeluun sekä ihmisarvoiseen työhön ja ihmisarvoiseen elämään.

4.4EU:n työvoimasta yli 40 prosenttia työskentelee tilastojen mukaan tällä hetkellä epätyypillisissä työsuhteissa (Eurostat, 2022). Ratkaisut, jotka on suunniteltu etupäässä perinteisille työntekijöille, eivät siksi todennäköisesti enää sovellu tulevaisuuden työmarkkinoille, etenkään jos epätyypilliset ja joustavat työmuodot jatkavat yleistymistään. Sosiaalisen suojelun järjestelmiä olisi käynnissä olevien muutosten valossa muokattava niin, että niissä otetaan huomioon tulevat haasteet ja niiden avulla pystytään hyödyntämään tulevaisuuden työelämän tarjoamat mahdollisuudet eurooppalaisissa yhteiskunnissa ja talousalueilla parhaalla mahdollisella tavalla. 14 Kaikille työntekijöille olisi ansiotyön muodosta riippumatta taattava riittävä suoja samoilta riskeiltä. Neuvoston vuoden 2019 suosituksen (2019/C 387/01) 3.2 kohdan mukaan itsenäisillä ammatinharjoittajilla pitäisi olla oikeus muun muassa sairaus- ja terveydenhuoltoetuuksiin, äitiys- ja isyysetuuksiin, vanhuus- ja perhe-eläke-etuuksiin, työtapaturma- ja ammattitautietuuksiin sekä työttömyysetuuksiin. Kyvyttömyys ansaita toimeentuloon riittäviä tuloja, kun ihminen sairastuu, saa lapsen, kantaa vammaa, joutuu työtapaturmaan, sairastuu ammattitautiin, joutuu työttömäksi tai ikääntyy, on peruskysymys, joka koskee koko väestöä ja jonka vuoksi on järkevää suojella kaikkia työntekijöitä. 15

Bryssel 11. maaliskuuta 2025

Cinzia DEL RIO

”Työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -jaoston puheenjohtaja

_____________

(1)     EUVL C 161, 6.6.2013, s. 14 .

(2)     EUVL C, 106, 10.1.2025, s. 1 .

(3)    De Becker, E., Schoukens, P., Spasova, S., Haapanala, H., Marenco, M., ”Improving Access to Social Protection in the European Union: a proposal for further action: Paper providing expertise to the future Belgian Presidency of the Council of the European Union (January - June 2024)”, s. 48–49, Ose paper series, 2024.

(4)    EU:n työvoimatutkimus 2022, Eurostat.

(5)    Itsenäisten ammatinharjoittajien osuus, OECD, Self-employment rate | OECD .

(6)    PPMI, Study to support the impact assessment of an EU Initiative on improving working conditions in platform work, 2021 – saatavilla internetissä.

(7)    Euroopan komissio, COM(2023) 43.

(8)    Euroopan komissio, COM(2023) 43.

(9)      Petelczyc, J., Lasocki, T., Dobrowolne ubóstwo. O konsekwencjach dobrowolnego ZUS dla samozatrudnionych, Polska Sieć Ekonomii, Varsova, lokakuu 2024, s. 56.

(10)    Tuomio asiassa C-413/13, FNV Kunsten Informatie en Media, kohdat 35–36, ja tuomio asiassa C‑256/01 Allonby, EU:C:2004:18, kohta 71. Ks. myös tuomiot asioissa Agegate (C‑3/87, EU:C:1989:650, kohta 36) ja Becu et al. (C‑22/98, EU:C:1999:419, kohta 26).

(11)    Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-107/94 Asscher, kohdat 24–25.

(12)      Krajewski, M., ”Prawny model samozatrudnienia w Polsce – perspektywa ubezpieczeń społecznych”, teoksessa W poszukiwaniu prawnego modelu samozatrudnienia w Polsce. Analiza prawnoporówwnawcza, toim. T. Duraj, Łódzin yliopiston julkaisuja, Łódź 2024, s. 444–445.

(13)    Krajewski, M., ks. edellinen alaviite, s. 24.

(14)    Aranguiz, A., ”The demise of standard work and the importance of labour neutrality”, teoksessa Schoukens, P., De Becker, E., Keersmaekers, T., (toim.), Living and working tomorrow (2035): Challenges for social security (administrations), 2024, s. 31–45.

(15)

   Aranguiz, A., ”The demise of standard work and the importance of labour neutrality”, teoksessa Schoukens, P., De Becker, E., Keersmaekers, T., (toim.), Living and working tomorrow (2035): Challenges for social security (administrations), 2024, s. 31–45.