SOC/744
Suositus vähimmäistoimeentulosta
LAUSUNTO
”Työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -jaosto
Ehdotus neuvoston suositukseksi riittävästä vähimmäistoimeentulosta aktiivisen osallisuuden varmistamiseksi
[COM(2022) 490 final]
Esittelijät: Jason Deguara ja Paul Soete
|
Lausuntopyyntö
|
Euroopan komissio, 25/11/2022
|
|
Oikeusperusta
|
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
|
|
|
|
|
Vastaava jaosto
|
”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus”
|
|
Hyväksyminen jaostossa
|
08/03/2023
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
71/00/01
|
|
Hyväksyminen täysistunnossa
|
DD/MM/YYYY
|
|
Täysistunnon numero
|
…
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
…/…/…
|
1.Päätelmät ja suositukset
1.1ETSK suhtautuu myönteisesti suosituksen sisältöön, erityisesti vähimmäistoimeentulon riittävyyttä ja saatavuutta koskevien realististen ja riittävien perusteiden käyttöönottoon, sen lakisääteiseen takaamiseen, raportointijärjestelmään ja siihen, että Euroopan komissio tunnustaa edelleen aktiivisen sosiaalipolitiikan ja EU:ssa köyhyyden torjumiseksi toteutettavien lisätoimien tarpeen.
1.2Riittävää vähimmäistoimeentuloa varten tarvitaan oikeuksiin perustuva, kattava toimintamalli, jossa ketään ei jätetä jälkeen, jonka perusteet eivät ole liian rajoittavia ja jota mitataan tarkkaan tehokkuuden varmistamiseksi.
1.3Köyhyyden ja tuloerojen torjuminen on tärkeää paitsi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takia myös talouskasvun tukemiseksi. Samassa yhteydessä olisi myös otettava huomioon vähimmäistoimeentulojärjestelmien yleinen vakauttava vaikutus talouteen.
1.4Kaikkien sosiaalisen suojelun alalla toteutettavien EU:n toimien ohjaavina periaatteina olisi oltava jäsenvaltioiden oikeus määritellä sosiaaliturvajärjestelmiensä periaatteet, EU:n ja jäsenvaltioiden täydentävä toimivalta ja EU:n perussopimusvälineiden kattava käyttö.
1.5Laadukkaat ja kestävät työpaikat ovat paras tapa torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Kun samalla varmistetaan, että yhä useammat ihmiset ovat osallistavilla ja laadukkailla työmarkkinoilla, autetaan rahoittamaan sosiaalisen suojelun järjestelmiä ja tekemään niistä taloudellisesti kestävämpiä.
1.6Monissa jäsenvaltioissa vähimmäistoimeentuloetuuksien ja niiden tason vahvistaminen ei perustu tällä hetkellä luotettavaan menetelmään tai tilastollisesti perusteltuihin, ihmisarvoista elämää kuvaaviin indikaattoreihin. Ensimmäiseksi on otettava käyttöön tällainen menetelmä ja huomioitava erilaiset tulolähteet ja kotitalouksien erityistilanteet.
1.7ETSK korostaa, että vähimmäistoimeentulo on pidettävä inflaation ja erityisesti ruokaan ja energiaan liittyvien elinkustannusten nousun tasalla. Tätä olisi tarkasteltava säännöllisesti kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, työmarkkinaosapuolten ja sosiaalialan järjestöjen tuella.
1.8Suosituksen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää toimeentulotukipolitiikkojen ja muiden, aktiivisen osallisuuden varmistamiseen tähtäävien sosiaalisen suojelun politiikkojen täytäntöönpanon jatkuvaa seurantaa. Asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, sosiaalialan järjestöjen ja työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava jäsenvaltioiden edistymiskertomusten laatimiseen tai niiden raportteja olisi käsiteltävä säännöllisesti komission seurantamekanismissa, kuten neuvoston suosituksessa todetaan.
2.Johdanto
2.1Vaikka köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vähentämisessä on edistytty EU:ssa jonkin verran vuosisadan alun jälkeen, vuonna 2021 köyhyysvaarassa oli edelleen yli 95,4 miljoonaa ihmistä.
2.2Monissa jäsenvaltioissa vajaatyöllisissä tai työttömissä kotitalouksissa elävien ihmisten köyhyysriski kasvaa ja köyhyydestä on tullut vakavampaa ja pysyvämpää. Riski on suurempi naisilla kuin miehillä. EU:n tavoitteena on köyhyysvaarassa olevien määrän vähentäminen vähintään 15 miljoonalla vuoteen 2030 mennessä.
2.3Väestönkehityksellä on pitkällä aikavälillä merkittäviä taloudellisia seurauksia, sillä työvoima vähenee ja nopeasti ikääntyvä väestö aiheuttaa lisäpaineita julkiselle taloudelle ja vähimmäistoimeentulojärjestelmien rahoitukselle.
2.4Nyt kun Ukrainassa on käynnissä sota, energianhinnat nousevat ja inflaatio kiihtyy, neuvoston on entistä haasteellisempaa päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen. IMF arvioi, että inflaatio nousee tänä vuonna maailmanlaajuisesti 8,8 prosenttia ja vuonna 2023 6,5 prosenttia.
2.5Yksinhuoltajatalouksien osuus kotitalouksista on EU:ssa alle 15 prosenttia, mutta niillä on paljon suurempi köyhyys- ja työttömyysriski. Edes kokoaikatyö ei suojaa yksinhuoltajia köyhyysriskiltä. Kokopäivätyössä olevat kahden tulonsaajan kotitaloudet, joilla ei ole yleensä köyhyysriskiä, ovat kuitenkin vaarassa, jos lapsia on enemmän kuin kaksi.
2.6Vähimmäistoimeentuloetuudet ovat viimesijaisia, tarveharkintaisia etuuksia, joita myönnetään työkykyisille työttömille tarpeiden mukaan, ja ne ovat yhteydessä riittäviin kannustimiin työmarkkinoille siirtymistä tai palaamista varten. Kansallisessa politiikassa edellytetään yleensä käytettävissä olevien tulojen arviointia yhdessä henkilökohtaisen tarveharkinnan kanssa. Vähimmäistoimeentulojärjestelmät on sovitettu kansallisiin olosuhteisiin ja perinteisiin, ja ne ovat yhteydessä kunkin jäsenvaltion laajempiin sosiaalisen suojelun järjestelmiin.
2.7Hyvinvointivaltioiden välillä on yleensä hyvin suuria eroja vähimmäistoimeentulon tasossa ja sisällössä, ja asia on näin myös EU:ssa. Vähimmäistoimeentulon saajien työmarkkinatilanne vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen, kuten komission tutkimuksista käy ilmi.
2.8Yksikään maa ei tällä hetkellä takaa työttömille perheille riittävää toimeentulotukea köyhyysvaaran välttämiseksi, ja 20 prosenttia työttömistä ei voi saada mitään tukea. Ongelmana on myös vähimmäistoimeentulon vähäinen käyttöaste, jonka arvioidaan olevan
30–50 prosenttia.
2.9Vähimmäistoimeentulotason analysoinnissa huomioon otettavia tulon osatekijöitä ovat palkat, sosiaaliavustukset, lapsilisät (yleisin lisätulo), asumis- ja energiatuet, terveysavustukset sekä muut etuudet, kuten luontoisetuudet, jotka kaikki mitataan verojen ja sosiaaliturvamaksujen jälkeen.
2.10Euroopan tasolla on toteutettu seuraavia toimia ja annettu seuraavia asiakirjoja vähimmäistoimeentuloon liittyen:
·neuvoston suositus 92/441/ETY ja komission suositus 2008/867/EY työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä
·Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaate 14 ja muut periaatteet, kuten työllisyyden aktiivinen tukeminen, sosiaalinen suojelu, peruspalvelujen saatavuus, opetus, koulutus ja elinikäinen oppiminen sekä yhtäläiset mahdollisuudet
·eurooppalainen ohjausjakso, joka tarjoaa puitteet politiikan koordinointitoimien asianmukaiselle seurannalle neuvoston sosiaalisen suojelun komitean vertailuanalyysikehyksen pohjalta
·neuvoston päätelmät vuodelta 2020 vähimmäistoimeentuloturvan vahvistamisesta covid-19-pandemian aikana ja sen jälkeen, joissa jäsenvaltioita kehotetaan tarkistamaan kansallisia vähimmäistoimeentulojärjestelmiään
·työllisyyden suuntaviivat 2022.
3.Yleistä
3.1Köyhyys on moniulotteista, ja sitä esiintyy kaikilla elämänaloilla. Köyhyys on osoitus siitä, että resurssit ja mahdollisuudet eivät ole jakautuneet oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla. Vähimmäistoimeentulojärjestelmä onkin välttämätön, muttei yksinään riittävä edellytys ihmisarvoiselle elämälle ja ulospääsylle köyhyydestä. Köyhyys ja muut sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden muodot ovat yhteydessä toisiinsa. Sukupuoleen ja rotuun perustuva eriarvoisuus lisää köyhyysriskiä, ja köyhyys lisää puolestaan vaaraa syrjäytymisestä ja syrjinnästä, jotka ilmenevät erityisesti terveyden ja koulutuksen alalla sekä altistumisessa taloudelliselle riippuvuudelle ja väkivallalle.
3.2ETSK suhtautuu myönteisesti suosituksen sisältöön, erityisesti vähimmäistoimeentulon riittävyyttä ja saatavuutta koskevien realististen ja riittävien perusteiden käyttöönottoon, sen lakisääteiseen takaamiseen, raportointijärjestelmään ja siihen, että Euroopan komissio tunnustaa edelleen EU-tason aktiivisen sosiaalipolitiikan ja EU:ssa köyhyyden torjumiseksi toteutettavien lisätoimien tarpeen. Suositus on askel kohti Euroopan sosiaalisten oikeuksien periaatetta 14, jonka mukaan ”jokaisella, jolla ei ole riittäviä varoja, on oikeus riittäviin vähimmäistoimeentuloetuuksiin, joilla varmistetaan ihmisarvoinen elämä kaikissa elämän vaiheissa”.
3.3Venäjän hyökättyä laittomasti ja julmasti Ukrainaan neuvoston on entistä haasteellisempaa päästä poliittiseen yhteisymmärrykseen, kun energianhinnat ovat nousseet jyrkästi ja inflaatioaste on korkealla, millä on vaikutuksia kotitalouksille, erityisesti pienituloisille perheille. Globalisaation, digitaalisen ja vihreän siirtymän ja väestörakenteen muutoksen kaltaisten megatrendien vuoksi Euroopan työmarkkinoilla on käynnissä huomattavia siirtymiä. Vähimmäistoimeentulojärjestelmillä on keskeinen rooli tuen ja kannustimien tarjoamisessa ihmisten integroimiseksi (uudelleen) työmarkkinoille.
3.4Riittävää vähimmäistoimeentuloa varten tarvitaan oikeuksiin perustuva, kattava toimintamalli, jossa ketään ei jätetä jälkeen, joka perustuu avoimiin ja syrjimättömiin vaatimuksiin ja jota mitataan tarkkaan tehokkuuden varmistamiseksi. Osallistavan yhteiskunnan olisi palveltava kaikkia yhteiskunnan aloja, ja jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön vankat mekanismit vähimmäistoimeentulon ja sen käyttöasteen seuraamiseksi ilman lisäviivytyksiä.
3.5Tehokkailla vähimmäistoimeentulojärjestelmillä voidaan taata ihmisoikeuksien kunnioittaminen, turvata ihmisarvoinen elämä, auttaa ihmisiä pysymään aktiivisina ja osallisina yhteiskuntaan sekä auttaa heitä löytämään pysyvää ja laadukasta työtä. ETSK korostaa myös vähimmäistoimeentulojärjestelmien merkitystä Euroopan itsenäisille ammatinharjoittajille, joilla olisi oltava täysi oikeus samoihin tukiin ja etuuksiin kuin muillakin ryhmillä.
3.6Köyhyyden ja tuloerojen torjuminen on tärkeää paitsi oikeudenmukaisuuden takia myös talouskasvun tukemiseksi. Kuten OECD:n raportissa vuodelta 2021 todetaan, hyvin suunnitelluilla veropolitiikoilla voidaan tukea osallistavaa ja kestävää kasvua ja puuttua tulojen ja varallisuuden jakautumiseen. Osallistavan kasvun tavoitteena olisi tässä oltava kasvun hyötyjen oikeudenmukainen jakaminen ja työmarkkinoiden osallistavuuden edistäminen. Samassa yhteydessä olisi myös otettava huomioon vähimmäistoimeentulojärjestelmien yleinen vakauttava vaikutus talouteen.
3.7Vähimmäistoimeentulojärjestelmien olisi oltava osa kansallisia köyhyyden torjuntastrategioita toimenpiteineen, joilla tähdätään oikeudenmukaiseen palkkaan ja ihmisarvoiseen työhön, kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin peruspalveluihin, perussosiaaliturvan ja riittävän toimeentulotuen saatavuuteen, henkilökeskeisiin sosiaalipalveluihin ja aktiivista osallisuutta edistäviin toimintapolitiikkoihin.
3.8ETSK korostaa tavoitetta ottaa käyttöön Euroopan laajuinen menettely, jota tuetaan Euroopan tason analyysillä, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita määrittelemään vähimmäistoimeentulon riittävyys asianmukaisella menetelmällä, esimerkiksi yhteisesti sovitulla (pienituloisuusastetta mittaavalla) EU:n köyhyysriski-indikaattorilla, joka on 60 prosenttia tasoitetuista käytettävissä olevista tuloista ja/tai joka perustuu viitebudjettiin (muun muassa elintarvikkeet, asuminen, vesi, sähkö, lämmitys, televiestintä, terveys, liikenne, vapaa-aika ja kulttuuri).
3.9Kuten neuvoston poliittisen sopimuksen johdanto-osassa todetaan, laadukkaat ja kestävät työpaikat ovat paras tapa torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä. Mitä enemmän työmarkkinoilla on ihmisiä, sitä kestävämpää on sosiaalisen suojelun järjestelmien rahoitus, sillä ne saavat suuren osan rahoituksestaan työn verotuksesta.
3.10Jäsenvaltiot ovat vuosien mittaan kehittäneet ja uudistaneet sosiaalisia turvaverkkojaan ottaen huomioon neuvoston suosituksessa 92/441/ETY annetut ohjeet, mutta talouden, työmarkkinoiden ja koko yhteiskunnan kehitys Euroopassa on tuonut mukanaan uusia haasteita ja kiireellisen tarpeen päivittää eurooppalaisia puitteita tuloerojen ja köyhyyden torjumiseksi.
3.11Kaikkien sosiaalisen suojelun alalla toteutettavien EU:n toimien ohjaavina periaatteina olisi oltava jäsenvaltioiden oikeus määritellä sosiaaliturvajärjestelmiensä periaatteet, EU:n ja jäsenvaltioiden täydentävä toimivalta ja EU:n perussopimusvälineiden kattava käyttö. On myös tärkeää analysoida nykyisiä vähimmäistoimeentulojärjestelmiä suhteessa jäsenvaltioiden kattaviin sosiaalisen suojelun järjestelyihin. EU-tason toiminnalla on kuitenkin mahdollista tukea jäsenvaltioiden ponnisteluja.
3.12Tuloerojen torjuminen edellyttää jäsenvaltioilta määrätietoisia uudistuksia, koordinoituja toimintapolitiikkoja ja hyvin kohdennettuja toimia monilla eri politiikanaloilla. Esimerkkeinä voidaan mainita vero- ja etuusjärjestelmät, palkanmuodostusmekanismit, työmarkkinakannustimet, koulutus, yhtäläiset mahdollisuudet ja kaikkien saatavilla olevat laadukkaat ja kohtuuhintaiset palvelut. Lisäksi kaikkien uudelleenjakojärjestelmien keskeinen edellytys on hyvin toimiviin markkinoihin ja kilpailukykyisiin yrityksiin perustuva kestävä kasvu.
3.13ETSK yhtyy komission yksiköiden päätelmään, jonka mukaan ammatinvalinnanohjauksella, yksilöllisillä toimintasuunnitelmilla ja aktivointitoimenpiteiden yhdistämisellä vähimmäistoimeentuloon on myönteinen vaikutus onnistuneen työllistymisen todennäköisyyteen.
3.14ETSK tuo esiin komission yksiköiden havainnon, jonka mukaan suuri osa vähimmäistoimeentulon saajista ei ole aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimenpiteiden piirissä, vaikka he olisivat työkykyisiä. Kannustimien välillä olisi oltava yleisesti oikeudenmukainen tasapaino ja niiden olisi oltava tiiviimmin yhteydessä toimeentulotuen saamisen ja aktivointitoimenpiteiden ehtoihin, mutta olisi kiinnitettävä huomiota erityisryhmiin, kuten työmarkkinoiden ulkopuolella tai köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa oleviin nuoriin aikuisiin.
3.15Euroopan köyhyyden vastaisen verkoston (EAPN) mukaan vähimmäistoimeentulojärjestelmien poliittisen suunnittelun kolme keskeistä kriteeriä ovat riittävyys, saatavuus ja mahdollistava luonne:
·Riittävyydellä tarkoitetaan ihmisarvoisen elämän tarpeiden täyttämistä.
·Saatavuudessa keskitytään varmistamaan kaikille vähimmäistoimeentulojärjestelmää tarvitseville pääsy järjestelmään ja järjestelmän täysi kattavuus.
·Mahdollistava luonne liittyy siihen, että suunnittelussa käytetään muuttujia, jotka ovat integroidun ja ihmiskeskeisen aktiivisen osallistamisen mallin mukaisia.
3.16Kuten neuvoston poliittisessa sopimuksessa aivan oikein todetaan, kohtuuton hallinnollinen taakka, tietämättömyys tai leimautumisen tai syrjinnän pelko voivat johtaa siihen, että vähimmäistoimeentuloon oikeutetut jättävät sen hakematta.
3.17Yhteisötalouden yritykset yhdessä yleisesti pienten ja keskisuurten yritysten kanssa ovat tärkeitä etenkin aloitustason työpaikkoina. ETSK suhtautuu myönteisesti komission julkaisemaan yhteisötalouden toimintasuunnitelmaan ja kehottaa komissiota arvioimaan parhaita hankkeita soveltuvalla tasolla.
3.18Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tiettyihin ryhmiin, kuten yksinhuoltajaperheisiin, maahanmuuttajaperheisiin, nuoriin, vammaisiin henkilöihin ja romaneihin.
3.19Monet eläkeläiset ovat nykyään riippuvaisia vähimmäistoimeentulosta liian pienten eläkkeiden takia. Jos nämä ikääntyneet eivät kykene työskentelemään, he eivät voi palata työmarkkinoille nostaakseen tulotasoaan. He tarvitsevat eläkejärjestelmän, joka tarjoaa heille riittävän eläkkeen, jotta heidän ei tarvitse turvautua vähimmäistoimeentulotukeen. Jäsenvaltioiden väestökehitys kulkee siihen suuntaan, että tulevaisuudessa on yhä enemmän eläkeläisiä, joten on tärkeää, että niiden eläkejärjestelmät turvaavat riittävät eläkkeet.
3.20ETSK ehdottaa, että jäsenvaltiot arvioisivat vähimmäistoimeentulotasoa vähintään kerran vuodessa ja että se indeksoitaisiin inflaation huomioon ottamiseksi vähintään kerran vuodessa inflaatiotasosta riippuen.
4.Erityistä
4.1Vähimmäistoimeentulon riittävyys
4.1.1Monissa jäsenvaltioissa vähimmäistoimeentuloetuuksien ja niiden tason vahvistaminen ei perustu tällä hetkellä luotettavaan menetelmään tai ole yhteydessä tilastollisesti perusteltuihin indikaattoreihin. Ensimmäiseksi on otettava käyttöön tällainen menetelmä ja huomioitava erilaiset tulolähteet ja kotitalouksien erityistilanteet.
4.1.2Vähimmäistoimeentulon tasoon liittyen ETSK toteaa, että suosituksessa ehdotetaan erilaisia menetelmiä vähimmäistason määrittelemiseksi niin, että perustana käytetään kansallista köyhyysriskirajaa, välttämättömien tavaroiden ja palvelujen laskettua rahallista arvoa kansallisten määritelmien mukaisesti tai kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä vahvistettuja muita tasoja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että voidaan harkita viitebudjettijärjestelmiä. Nämä järjestelmät perustuvat kansallisesti määriteltyyn tavara- ja palvelukoriin, jossa otetaan huomioon elinkustannukset tietyssä jäsenvaltiossa tai jopa tietyllä alueella, ja ne voivat auttaa ohjaamaan riittävyyden arviointia.
4.1.3ETSK korostaa, että vähimmäistoimeentulo on pidettävä inflaation ja erityisesti ruokaan ja energiaan liittyvien elinkustannusten nousun tasalla ja että tätä olisi tarkasteltava säännöllisesti. Vuosittainen tarkistaminen jäsenvaltioiden tasolla on tässä mielessä selkeä suositus.
4.1.4Tavara- ja palvelukoreihin perustuvat viitebudjetit on laadittava jäsenvaltiotasolla koordinoiden niitä Euroopan tasolla. Tämä auttaisi jäsenvaltioita varmistamaan vähimmäistoimeentulojärjestelmien riittävyyden. Tavara- ja palvelukoreihin on sisällyttävä muun muassa asuminen, vesi, energia, televiestintä, ruoka, terveys, liikkuminen, kulttuuri ja vapaa-aika. Mekanismit, jotka mahdollistavat tarkan ja nopean indeksoinnin reaalihintojen pohjalta, ovat ratkaisevan tärkeitä riittävyyden varmistamiseksi erityisesti elinkustannuksiin vaikuttavien kriisien aikana.
4.1.5Vähimmäistoimeentuloavustuksia ei pitäisi käyttää korvaamaan alhaista palkkaa. Jos työssäkäyville köyhille suunnitellaan lisäratkaisuja, niiden olisi oltava väliaikaisia ja täydentäviä. Kun otetaan huomioon työn moninaiset muodot, laadukkaiden työpaikkojen ja kohtuullisen elintason varmistamiseksi olisi edistettävä ja tuettava aktiivista työmarkkinapolitiikkaa ja asianmukaista palkkapolitiikkaa sekä tukea antavia sosiaaliturva- ja verojärjestelmiä. Niille, joita ei voida työllistää lainkaan tai pysyvästi säällisin ehdoin ihmisarvoisen elämän mahdollistamiseksi, olisi taattava vahvat turvaverkot niin kauan kuin he tarvitsevat niitä.
4.1.6ETSK on tyytyväinen päätökseen, jonka mukaan vammaisetuuden kaltaisia avustuksia ei pidetä osana tarveharkintaa, jonka perusteella päätetään, onko henkilöllä oikeus vähimmäistoimeentuloavustukseen, koska nämä avustukset kattavat erityistarpeista johtuvat lisäkustannukset. Tämä osoittaa, että reagoimme herkästi niiden tarpeisiin, jotka todella tarvitsevat apua yhteiskunnassamme.
4.1.7Erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvassa asemassa oleviin perheisiin ja yksinhuoltajiin, jotka ovat pääosin naisia, sillä lapsilisien sekä helposti saatavilla olevien lastenhoito- ja muiden hoitopalvelujen täydentävä rooli on näille olennaisen tärkeä.
4.1.8Lakisääteiset tai työehtosopimusneuvotteluissa vahvistetut riittävät vähimmäispalkat ovat hyödyllinen väline köyhyyden torjumiseksi. Riittäviä vähimmäispalkkoja koskevan direktiivin täytäntöönpanolla on myönteinen vaikutus köyhyysriskiin merkittävälle osalle työvoimaa, erityisesti kokopäivätyössä oleville yhden hengen kotitaloudessa asuville työntekijöille ja kahden työssäkäyvän kotitalouksille. Työmarkkinaosapuolia olisi kannustettava direktiivin täytäntöönpanoon työehtosopimuksissa. Kun direktiivi on pantu täytäntöön, vähimmäispalkkaa voitaisiin tarvittaessa käyttää myös vähimmäistoimeentulon viitearvona, jos vähimmäistoimeentulo sijoittuu köyhyystasolle.
4.1.9ETSK katsoo, että vähimmäistoimeentulojärjestelmiin olisi sisällyttävä sekä käteis- että luontoisetuuksia niille, jotka eivät voi työskennellä tai joille työskentely on lähes mahdotonta.
4.1.10Työssä käyville maksettavilla etuuksilla voi myös olla tärkeä rooli pyrittäessä houkuttelemaan työvoiman ulkopuolella olevia työmarkkinoille.
4.1.11Eurooppa-neuvoston tavoitteena on vähentää köyhyys- ja syrjäytymisvaarassa olevien määrää vuoteen 2030 mennessä 15 miljoonalla, mikä saattaa vaikuttaa kunnianhimottomalta. Tavoitetta on kuitenkin pidettävä vähimmäistasona, kun otetaan huomioon, että eräät maat ovat tällä hetkellä jopa alle 20 prosentissa riittävyyden suhteen ja tarvitsevat melko lailla aikaa tavoitteiden saavuttamiseksi. Komissio toteaa, että suosituksessa vahvistetaan määräaika toimeentulotuen riittävyyttä koskevien säännösten asteittaiselle täytäntöönpanolle. Muiden haasteiden, kuten kattavuuden ja käyttöasteen, kohdalla määräaikojen olisi oltava lyhyempiä.
4.2Kattavuus, kelpoisuus ja käyttöaste
4.2.1Tällä hetkellä keskimäärin 20 prosenttia työttömistä ei ole oikeutettu pääsemään vähimmäistoimeentulojärjestelmien piiriin. Tämä johtuu kelpoisuusehdoista, jotka liittyvät muun muassa vähimmäisikään, oleskelun kestoon kyseisessä maassa, osoitteen puuttumiseen asunnottomilta ja perheen kokoonpanoon. Jäsenvaltioiden olisi korjattava nämä kattavuuden puutteet. Ongelmana on myös kattavuuden jatkuvuus eri vaiheissa elämää ja toimintaa. Jäsenvaltioissa olisi joka tapauksessa otettava käyttöön avoimet ja syrjimättömät perusteet vähimmäistoimeentulon saamiselle.
4.2.2Vastuu alhaisesta käyttöasteesta vaikuttaisi olevan suurelta osin hallinnon taholla. Tämä ei ole oikeudenmukaista, ja asia olisi korjattava. Vähimmäistoimeentulon käyttämättä jäämisen aste on jäsenvaltioissa 30–50 prosenttia. Luku vaikuttaa hyvin korkealta, ja vaihteluväli on varsin suuri. Jäsenvaltioita olisi kannustettava keräämään tietoja alhaisesta käyttöasteesta ja sen syistä. ETSK antaa varauksettoman tukensa sille, että neuvoston poliittisessa sopimuksessa kannustetaan vähimmäistoimeentulon täyden käyttöasteen saavuttamiseen muun muassa keventämällä hallinnollista taakkaa, varmistamalla helppokäyttöisen tiedon saatavuus, toteuttamalla toimia leimaamisen torjumiseksi ja ryhtymällä ennakoiviin toimiin vähävaraisten hyväksi.
4.2.3Vähimmäistoimeentulo olisi taattava erikseen nuorille aikuisille 18 vuoden iästä lähtien ja maahanmuuttajille. Koska vähimmäistoimeentulo on maksuihin perustumaton etuus, olisi pyrittävä välttämään monitulkintaisuutta siitä, mitä voidaan pitää oleskelun riittävänä kestona.
4.2.4Vähimmäistoimeentulojärjestelmien nykyisen kattavuuden kuvaamiseksi tarvitaan EU:n tason eriteltyjä määrällisiä ja laadullisia indikaattoreita. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä käyttöasteeseen ja järjestelmien tehokkuuteen erityisesti marginalisoituneiden ryhmien, kuten romanien, pakolaisten ja asunnottomien osalta.
4.3Työmarkkinoille pääsy
4.3.1Vähimmäistoimeentulojärjestelmät olisi suunniteltava niin, että niihin sisältyy vahvoja aktivointitoimenpiteitä työskentelemään kykeneville tilapäisiä hoitoprioriteetteja koskevien toimintapolitiikkojen osalta. Työtulot eivät saisi missään tapauksessa vähentää suhteettomasti sosiaalietuuksia kannustinloukun välttämiseksi.
4.3.2Julkisiin työllistämisohjelmiin osallistumista ja yhteisötalouden mahdollisuuksia olisi kehitettävä kattavasti erityisesti muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä silmällä pitäen.
4.3.3Kohdennettu tuki on erityisen tärkeää pitkäaikaistyöttömille ja työelämän ulkopuolella oleville, jotka pystyvät osallistumaan työmarkkinoille. Työssäoloaikaiset etuudet yhdessä haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien osallistamista helpottavien rakenteellisten toimenpiteiden kanssa voivat auttaa pääsemään työmarkkinoille, mutta niiden olisi oltava tilapäisiä.
4.3.4Aktivointiohjelmiin osallistuminen edellyttää asianmukaisten toimenpiteiden, kuten yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen ohjelmien, saatavuutta sekä tukipalveluja, kuten neuvontaa, valmennusta tai työnhaun tukemista. Tehokkaiden toimenpiteiden kehittäminen edellyttää jäsenvaltioilta vahvaa sitoutumista aktiiviseen työmarkkinapolitiikkaan yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, kanssa. Hallinnolla ja sen henkilöstöllä olisi oltava vaikean tehtävänsä vaatimaa osaamista, ja niiden olisi hyödynnettävä asiantuntijoita ja tieteellistä tietoa. Työttömien oma pätevyys, potentiaali, taidot ja urasuunnitelmat olisi otettava järjestelmällisesti huomioon.
4.4Peruspalvelujen saatavuus
4.4.1Suosituksessa vahvistetaan tarve varmistaa laadukkaiden ja kohtuuhintaisten, Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteessa 20 lueteltujen peruspalvelujen (vesihuolto-, puhtaanapito-, energia-, liikenne- ja rahoituspalvelut ja digitaalinen tietoliikenne) todellinen saatavuus. Digitalisaatiota olisi pidettävä uutena sosiaalisena tekijänä peruspalvelujen saatavuudessa, ja digitaalisen kuilun umpeen kuromiseksi olisi toteutettava toimia.
4.5Hallinto
4.5.1ETSK korostaa tarvetta tehostaa sosiaalisten turvaverkkojen hallinnointia kaikilla tasoilla. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä eri sidosryhmien vahvaan koordinointiin sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. Sidosryhmien roolit ja vastuut olisi määriteltävä selkeästi välttäen samalla siilovaikutuksia.
4.5.2Kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät, mukaan lukien (erityisesti köyhyydessä elävien etuja ajavat) kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, sosiaalipalvelujen tarjoajat ja työmarkkinaosapuolet kaikissa jäsenvaltioissa, olisi osallistettava vähimmäistoimeentulojärjestelmien täytäntöönpanoon. Sidosryhmiä olisi kuultava osana jatkuvien seuranta- ja arviointijärjestelmien kehittämistä.
4.6Seuranta
4.6.1Kuten neuvoston poliittisessa sopimuksessa todetaan, suosituksen tavoitteiden mahdollisimman tehokkaaksi saavuttamiseksi on tarpeen seurata jatkuvasti toimeentulotukipolitiikkojen ja niihin liittyvien työmarkkinoiden aktivointitoimenpiteiden täytäntöönpanoa sekä palvelujen saatavuutta ja tehdä säännöllisiä arviointeja. Asiaankuuluvien kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, sosiaalialan järjestöjen ja työmarkkinaosapuolten olisi osallistuttava mielekkäällä tavalla jäsenvaltioiden edistymiskertomusten laatimiseen tai niiden raportteja olisi käsiteltävä säännöllisesti komission seurantamekanismissa. ETSK ei ole, kuten ehdotetussa suosituksessa mainitaan, yksi monista sidosryhmistä EU:n tasolla vaan perussopimuksen mukaisesti keskeinen toimielin seurantaprosessissa.
4.6.2Vähimmäistoimeentulojärjestelmiin olisi sisällyttävä suojatoimia, joilla varmistetaan tosiasiallisten tai mahdollisten edunsaajien syrjimättömyys, sekä mekanismeja, joilla turvataan haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien mahdollisuus etuuksien saamiseen. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi perustettava sisäisiä elimiä valvomaan tietosuojan ja kaikkien asianosaisten perusoikeuksien kunnioittamista.
4.6.3Edistymisen kannalta on tärkeää hyödyntää EU:n tasolla saatavilla olevia tietoja ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, jotta kullakin jäsenvaltiolla olisi paremmat mahdollisuudet parantaa kansallisten toimeentulojärjestelmiensä toimintaa. Tähän sisältyy tarve järjestää kansallisten käytäntöjen vaihtoa, temaattisia seminaareja ja tapahtumia. ETSK suhtautuukin myönteisesti ehdotettuihin institutionaalisiin toimiin, kuten komission ja jäsenvaltioiden nykyisen yhteistyön vahvistamiseen sosiaalisen suojelun komiteassa, työllisyyskomiteassa ja julkisten työvoimapalvelujen verkostossa, edistymisen seuraamiseksi. On kuitenkin löydettävä keinoja poistaa tietosuojalainsäädännöstä johtuvat esteet ja vaikeudet, jotka saattavat haitata tarpeettomasti viranomaisten välistä sujuvaa yhteistyötä.
4.6.4Jäsenvaltioiden seuranta on välttämätöntä erityisesti niille, jotka ovat vielä jäljessä tavoitteista. ETSK korostaa, että on tärkeää edetä selkeästi eurooppalaisen ohjausjakson ja muiden välineiden avulla, jotta voidaan seurata kaikkien jäsenvaltioiden edistymistä.
Bryssel 8. maaliskuuta 2023
Aurel Laurențiu Plosceanu
”Työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -jaoston puheenjohtaja
_____________