NAT/873
Elintarvikkeiden hintakriisi Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen
LAUSUNTO
”Maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -jaosto
Elintarvikkeiden hintakriisi: keinottelun rooli ja konkreettisia toimintaehdotuksia Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen
[oma-aloitteinen lausunto]
|
Yhteydenotot
|
nat@eesc.europa.eu
|
|
Hallintovirkamies
|
Monica GUARINONI
|
|
Asiakirjan päivämäärä
|
01/12/2022
|
Esittelijä: Peter Schmidt
|
Komitean täysistunnon päätös
|
14/07/2022
|
|
Oikeusperusta
|
työjärjestyksen 52 artiklan 2 kohta
|
|
|
oma-aloitteinen lausunto
|
|
|
|
|
Vastaava jaosto
|
”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
|
|
Hyväksyminen jaostossa
|
24/11/2022
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
44/0/2
|
|
Hyväksyminen täysistunnossa
|
DD/MM/YYYY
|
|
Täysistunnon numero
|
…
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
…/…/…
|
1.Päätelmät ja suositukset
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea (ETSK)
1.1kiinnittää huomion maailmanlaajuiseen elintarvikkeiden hintakriisiin, jota Ukrainan sota on pahentanut. Lisäksi sota on johtanut joidenkin olennaisten elintarvikkeiden, kuten vehnän ja auringonkukkaöljyn, toimitushäiriöihin. Komitea korostaa, että kriisi ei johdu ainoastaan sodasta vaan myös rakenteellisista ja systeemisistä ongelmista, jotka aiheuttavat nälänhätää ja uhkaavat ihmisten toimeentuloa maailmanlaajuisesti. Elintarvikkeita ei pitäisi käsitellä taloudellisina omaisuuserinä, koska ne eivät ole samanlaisia hyödykkeitä kuin monet muut.
1.2tiedostaa, että elintarvikkeiden hintoja ja keinottelua koskeva kysymys on erittäin monimutkainen ja syy-yhteyttä on tutkittava tarkemmin, mutta korostaa, että hyödykemarkkinoiden nykyinen rakenne ei edistä tarvitsemaamme kestävää taloutta eikä YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettuja kestävään kehitykseen, ilmastoon ja oikeudenmukaiseen siirtymään liittyviä tavoitteita vaan toimii aktiivisesti niitä vastaan. Se vie pohjaa toimilta, joiden avulla pyritään poistamaan nälkä maailmasta, edistämään maataloustuottajien ja työntekijöiden oikeudenmukaisten tulojen ja oikeudenmukaisten kuluttajahintojen tavoitetta ja suojaamaan pieniä ja keskisuuria elintarvikejalostajia ja vähittäiskaupan alaa kiihtyvän inflaation riskeiltä. Rakennetta on siksi muutettava sääntelyteitse, jotta voidaan edistää ihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista kehitystä, joka tukee kestävän kehityksen tavoitteiden täytäntöönpanoa. Kun otetaan huomioon, että EU:n markkinat ovat jo nykyisellään tiukimmin säännellyt, on selvää, että sääntely on ulotettava maailmanlaajuiselle tasolle, jotta sillä olisi vaikutusta.
1.3korostaa tarvetta puuttua elintarvikeketjujen keskittymiseen ja taloudelliseen omistukseen. Komitea painottaa, että maailmanlaajuinen fyysinen viljakauppa on erittäin keskittynyttä. Arviolta 70–90 prosenttia maailman viljakaupasta tapahtuu seuraavien neljän yrityksen alaisuudessa: Archer-Daniels-Midland, Bunge, Cargill ja Louis Dreyfus. Nämä yritykset ovat oligopoliasemassa paitsi maailmanlaajuisessa viljakaupassa myös markkinoiden perustekijöitä koskevassa tiedossa, ja lisäksi finanssitoiminta korostuu niissä hyvin vahvasti.
1.4toteaa, että pörssilistatut rahastot (ETF-rahastot) ja indeksisijoitusrahastot, mukaan lukien erityisesti elintarvikkeisiin ja maatalouteen kytkeytyvät rahastot, ovat uusia ja laajasti käytettyjä väyliä tehdä finanssisijoituksia ja tavoitella voittoa. Tavalliset yksityishenkilöt hyödyntävät tällaisia sijoitusvälineitä yhä enemmän eläkerahastojensa ja yksilöllisten eläkesäästötiliensä kautta. Tällaisten osakesidonnaisten sijoitusrahastojen kasvu muokkaa maatalouselintarvikejärjestelmiä siten, että osakkeenomistajien tarpeet menevät muiden sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden edelle.
1.5panee merkille, että korkeat ja nopeasti nousevat hinnat ja vaiteliaisuus varastomääristä aiheuttavat epävarmuutta ja nostattavat pelkoa ja paniikkia. Pelko ja paniikki johtavat varsinkin hyvin epävarmoina aikoina, kuten Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen, kohtuuttomiin hintatasoihin ja hintojen epävakauteen, kun keinottelutarkoituksessa kauppaa käyvät tahot intoutuvat hyödyntämään hintojen rajua nousua ja hallitsevat markkinoita.
1.6kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä lisäämään markkinoiden avoimuutta erityisesti seuraavin tavoin:
·Keinotteluun osallistuvilta toimijoilta tulee edellyttää ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintotapakysymyksiä koskevaa ESG-raportointia ja muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista. On tutkittava ESG-luokituksen roolia elintarvikkeilla tapahtuvan keinottelun näkökulmasta.
·Maailman kaikkien toimijoiden, myös maiden ja yksityisten tahojen, olisi toimitettava tietoja maatalousmarkkinoiden tietojärjestelmään (AMIS).
·Pörssin ulkopuolista kaupankäyntiä (over-the-counter, OTC) pitää valvoa tarkemmin.
1.7tähdentää, että hyödykejohdannaismarkkinat tarjoavat elintarvikkeiden tuottajille ja käyttäjille keskeisiä palveluja – ne auttavat erityisesti riskienhallinnassa ja hinnanmuodostuksessa – ja että keinottelu heikentää näiden markkinoiden toimintaa. Komitea kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin liiallisen hyödykkeillä keinottelun hillitsemiseksi. Tarvitaan erityisesti seuraavia toimia:
1.7.1Futuurimarkkinoiden sääntely:
·Palataan elintarvikejohdannaisten markkinoilla sääntelyyn, jota noudatettiin useiden vuosikymmenten ajan viime vuosisadan loppuun saakka ja joka turvaa futuurien käyttötarkoituksen suojautumisinstrumentteina. Futuurit ovat maataloustuottajille tärkeitä riskien hallitsemiseksi. Niiden avulla voidaan lyödä lukkoon sekä tuotantopanosten että tuotosten hinnat tiettynä aikana tulevaisuudessa.
·Aletaan soveltaa tiukkoja hinnanmuutosrajoituksia ja päiväkohtaisia positiolimiittejä heti, kun hyödykefutuurimarkkinoiden kaupankäynti on tavallisuudesta poikkeavaa (MiFID II ‑rahoitusmarkkinadirektiivi). Positiolimiitit olisi mitoitettava uudelleen siten, että niissä otetaan huomioon kaupan osapuolen aito intressi ja tarve suojautua todellisilta riskeiltä.
·Rajoitetaan johdannaisten ja suojausinstrumenttien käyttö vain päteville ja asiantunteville sijoittajille ja kaupankävijöille, joilla on aito yhteys kohde-etuutena oleviin maataloushyödykkeisiin.
·Aletaan soveltaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin sopimusvelvoitteita vakauden lisäämiseksi.
·Kannustetaan pankkeja ja rahoitusalan yrityksiä luopumaan elintarvikehyödykkeillä toteutettavasta finanssikeinottelusta ottamalla käyttöön tiukemmat pääomavaatimukset vipuvaikutusten vähentämiseksi.
1.7.2Indeksien (hyödyke- ja elintarvikeindeksit) sääntely:
·Säännellään hyödykeindeksirahastoja ja niiden kopioimista swap-sopimusten ja pörssilistattujen indeksituotteiden kautta ja kielletään tällainen toiminta, sillä se tiukentaa energia- ja elintarvikemarkkinoiden välistä kytköstä äärimmilleen. Positiolimiitit eivät tehoa hyödykeindekseillä tai -swapeilla kauppaa tekeviin, koska näitä välineitä käytetään synkronoidusti.
·Estetään elintarvikkeilla keinotteluun osallistuvia toimijoita hyödyntämästä julkisia varoja tai sijoitusrahastoja. Minkään julkisen toimijan ei pitäisi käydä yleisen edun vastaisesti kauppaa elintarvikejohdannaisilla keinottelutarkoituksessa.
·Kielletään pehmeiden hyödykkeiden (esim. pörssilistatut ja muut rahastot) käyttö institutionaalisten toimijoiden (esim. eläkerahastot, vakuutusyhtiöt) salkuissa.
·Koska kyseisiä markkinoita on tarpeen säännellä, ETSK:n on jatkokehiteltävä konkreettisia suosituksia tulevissa lausunnoissaan.
1.7.3Puuttuminen elintarvikealan finansialisaatioon, sillä kyse on massiivisesta rahan tekemisestä ihmisten kustannuksella:
·Aletaan periä windfall-veroa yritysten ylimääräisistä voitoista ennen osingonjakoa ja otetaan käyttöön elintarvikkeilla keinottelua koskeva vero huippunopean algoritmikaupan hillitsemiseksi.
·Murretaan oligopolit ketjun ja taloudellisten etujen kaikilla tasoilla.
2.Tilanne – Elintarvikkeiden hintakriisi Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen
2.1Nälkä lisääntyi maailmassa edelleen vuonna 2021, vaikka maailman toivottiin nousevan kriisistä nopeammin ja ruokaturvan alkavan vuonna 2021 jälleen kohentua pandemian jäljiltä. Erot pandemian vaikutuksissa ja siitä elpymisessä sekä sosiaalisen suojelun toimenpiteiden rajallinen kattavuus ja kesto ovat lisänneet eriarvoisuutta, mikä johti vuonna 2021 yhä uusiin takaiskuihin nälän poistamista koskevan tavoitteen saavuttamisessa vuoteen 2030 mennessä. Tämä on vaikuttanut erityisen voimakkaasti naisiin ja lapsiin. Arviolta 702–828 miljoonaa ihmistä näki vuonna 2021 nälkää (eli 8,9–10,5 prosenttia maailman väestöstä). Tämä on yhteensä 150 miljoonaa ihmistä enemmän kuin vuonna 2019, ennen covid-19-pandemiaa.
2.2Ukrainassa käytävä sota, jonka osapuolina on kaksi maailman suurimpiin kuuluvaa perusviljojen, öljykasvien ja lannoitteiden tuottajaa, ja muut ulkoiset häiriöt sekoittavat kansainvälisiä toimitusketjuja ja nostavat viljan, lannoitteiden ja energian hintoja. Samaan aikaan toimitusketjut, joihin vaikuttavat jo nyt kielteisesti yhä yleisemmät äärimmäiset ilmastoilmiöt erityisesti matalan tulotason maissa, ovat vasta toipumassa covid-19-pandemian jäljiltä. Kaikella tällä voi olla vakavia vaikutuksia maailman ruokaturvaan ja ravinnonsaantiin. Ruoasta ei ole pulaa, mutta konflikti on johtanut tilapäiseen niukkuuteen ja vakaviin häiriöihin ja jakeluongelmiin elintarvikeketjussa – liittyen myös siihen, missä varastot sijaitsevat – ja vaikuttanut kielteisesti tuotantoon (korjuuseen, istutukseen ja kylvöön) Ukrainassa.
2.3YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) on kirjannut vuoden 2022 kuluessa elintarvikkeiden hintaindeksiennätyksen, kun hinnat ovat nousseet 34 prosenttia edellisvuodesta. On tärkeää huomata, että FAO:n elintarvikehintaindeksi oli noussut tämän vuoden tammikuussa jo vuoden 2008 huippulukemien tasolle. Olikin väistämätöntä, että toimitushäiriö, joka vaikuttaa kahteen maailman suurimpaan viljanviejämaahan, horjuttaisi maailmanmarkkinoita jonkin verran. Hintojen nykyisen epävakauden laajuus ja taso selittyvät kuitenkin vain osittain markkinoiden perustekijöillä. Yksi niistä elintarvikejärjestelmän puutteista, joiden takia Ukrainan kriisi on muuttunut maailmanlaajuiseksi ruokaturvakriisiksi, on viljamarkkinoiden läpinäkymättömyys ja toimimattomuus.
2.4Päätöslauselmassaan
”Ukraina: hätäavusta jälleenrakentamiseen – Euroopan kansalaisyhteiskunnan ehdotuksia”
ETSK kiinnittää huomiota maailmanlaajuiseen elintarvikkeiden hintakriisiin, jota Ukrainan sota on pahentanut, ja kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin hyödykkeillä keinottelun hillitsemiseksi ja markkinoiden avoimuuden lisäämiseksi. Euroopan parlamenttikin on vaatinut kahdessa äskettäisessä päätöslauselmassaan toimenpiteitä liiallisen keinottelun estämiseksi.
2.5Hyödykemarkkinoiden nykyinen rakenne ei edistä tarvitsemaamme kestävää taloutta eikä YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmassa ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa vahvistettuja kestävään kehitykseen, ilmastoon ja oikeudenmukaiseen siirtymään liittyviä tavoitteita. Se ei liioin edistä maataloustuottajien ja työntekijöiden oikeudenmukaisten tulojen ja oikeudenmukaisten kuluttajahintojen tavoitetta eikä myöskään suojaa elintarvikkeiden jalostajia (etenkään pk-yrityksiä) ja vähittäiskaupan alaa kiihtyvän inflaation riskeiltä.
3.Hyödykkeillä keinottelun rooli ja vaikutukset: markkinat ja mekanismit
3.1Keinottelu on sijoitusten tekemistä tappioriskillä tulevan tuoton toivossa. Hyödykkeillä voidaan keinotella kolmella tavalla: i) ostamalla tai myymällä suoraan tietty fyysinen hyödyke, ii) ostamalla tai myymällä sopimus, jossa määrätään hyödykkeen tulevasta hankinnasta tai toimittamisesta ja iii) ostamalla tai myymällä hyödykkeitä tuottavan tai niillä kauppaa käyvän yrityksen osakkeita tai velkoja. Vakiomuotoisia hyödykesopimuksia kutsutaan futuurisopimuksiksi tai hyödykejohdannaisiksi, ja niillä käydään kauppaa hyödykejohdannaismarkkinoilla, jotka ovat säänneltyjä finanssituotteiden markkinoita. Hyödykkeillä keinottelua voidaan näin ollen harjoittaa sekä fyysisillä että finanssituotteisiin liittyvillä hyödykemarkkinoilla ja välillisesti osake- ja joukkovelkakirjamarkkinoilla.
3.2Hyödykejohdannaismarkkinoille on virrannut runsaasti likviditeettiä ”epätavanomaisilta” sijoittajilta 2000-luvun alusta lähtien, näitä markkinoita koskevien sääntelypuitteiden muututtua. Uusien kauppaa käyvien tahojen ilmaantumista on kutsuttu hyödykemarkkinoiden finansialisaatioksi. Vaikka likviditeetin lisääntyminen on osaltaan syventänyt hyödykejohdannaismarkkinoita ja vaikeuttanut markkinoiden suoraa manipulointia, se on myös synnyttänyt spekulatiivista kysyntää, joka on irrallaan fyysisten hyödykemarkkinoiden olosuhteista, mikä heikentää näiden markkinoiden kykyä hoitaa keskeisiä tehtäviään.
3.3Säännellyt hyödykejohdannaismarkkinat palvelevat alkuperäisessä muodossaan kahta päätarkoitusta: i) hyödykkeiden tuottajien ja käyttäjien riskinhallinta ja ii) hinnanmuodostus. Riskienhallinta toteutetaan suojautumalla, mikä tarkoittaa vastakkaisten positioiden ottamista fyysisillä markkinoilla ja johdannaismarkkinoilla ja siten hyödykkeen hinnan lyömistä lukkoon suojauksen tekohetkellä. Suojaus edellyttää tiivistä yhteyttä hyödykefutuurimarkkinoiden ja fyysisten markkinoiden välillä. Tämän tiiviin yhteyden varmistamiseksi fyysisen kaupankäynnin vertailukohtana käytetään yleensä johdannaisten hintaa. Näin varmistetaan suojausten tehokkuus, mutta seurauksena on myös johdannaismarkkinoiden spekulatiivisten positioiden suora välittyminen fyysisille markkinoille.
3.4Futuurisopimusten kaupassa erääntymiskuukaudet vaihtelevat. Kussakin futuurisopimuksessa sovitaan ostajasta ja myyjästä. Pörssin selvitysyhteisö saattaa ostajien ja myyjien tekemät tarjoukset yhteen. Sovittua hintaa ei makseta kokonaisuudessaan, vaan kaupan molemmat osapuolet siirtävät vakuustalletuksen selvitysyhteisön rekisteröimälle marginaalitilille. Voitot ja tappiot otetaan suoraan vakuustalletuksesta. Hyödykefutuureilla käytävä kauppa on siis hyvin velkavetoista.
3.5Kun futuurisopimuksen erääntymispäivä lähestyy, kauppaa käyvillä tahoilla on kaksi vaihtoehtoa: i) pitää kiinni sopimuksesta ja (myyjän tapauksessa) edellyttää hyödykkeen vastaanottamista tai (ostajan tapauksessa) ottaa hyödyke vastaan tai ii) ottaa vastakkainen positio sopimuksen päättämiseksi ennen erääntymispäivää. Valtaosa kaikista hyödykefutuurisopimuksista kuitataan vastakkaisilla positioilla. Hyödykefutuurikauppa ei siis edellytä, että kaupan osapuoli pitää myymäänsä fyysistä hyödykettä hallussaan tai että sillä on varastointikapasiteettia ostamansa fyysisen hyödykkeen vastaanottamiseksi.
3.6Ainoastaan meklarit voivat käydä kauppaa rekisteröidyissä hyödykepörsseissä. Meklarit käyvät kauppaa asiakkaidensa nimissä ja henkilökohtaisen hyödyn saamiseksi. On olemassa suuret jälkimarkkinat, joilla hyödykejohdannaisia myydään ja paketoidaan uusiksi instrumenteiksi pörssin ulkopuolella. Myös futuurisopimuksilla käydään kauppaa säänneltyjen pörssien ulkopuolella (over-the-counter, OTC) siten, että sopimuksia tehdään ilman selvitysyhteisön osallistumista. Hyödykejohdannaiset ovat näin ollen helposti vähittäissijoittajien ulottuvilla, pääasiassa sellaisten pörssilistattujen rahastojen muodossa, joissa kohde-etuutena on tietty hyödyke tai hyödykeindeksi.
3.7Koska hyödykejohdannaismarkkinoiden sääntelyä on purettu ja niillä on helppo käydä kauppaa, nämä markkinat ovat erittäin likvidit ja kaupankäynti hyödykejohdannaisilla on selvästi laajempaa kuin fyysisillä hyödykkeillä käytävä kauppa. Likviditeetti on keskeinen vaatimus hinnanmuodostuksen kannalta. Hinnanmuodostuksella tarkoitetaan markkinoiden kykyä ottaa asianmukaisesti ja hyvissä ajoin huomioon tieto fyysisestä kysyntä- ja tarjontatilanteesta. Hinta muotoutuu oikein vain, jos kaikki kaupankävijät määrittelevät positionsa riippumattomasti ja ainoastaan sen tiedon perusteella, joka niillä on fyysisestä kysyntä- ja tarjontatilanteesta, johon viitataan käsitteellä ”markkinoiden perustekijät”. Hinnanmuodostusta haittaa, jos kauppaa käyvät tahot ottavat markkinoiden perustekijöistä irrallaan olevia positioita.
3.8Kaikki kaupankävijät eivät perusta positioitaan markkinoiden perustekijöihin. Akateemisessa kirjallisuudessa tehdään ero aktiivisten ja passiivisten kaupankävijöiden välillä. Aktiiviset kaupankävijät jaetaan edelleen niihin, jotka käyvät kauppaa markkinatiedon pohjalta, ja niihin, jotka eivät tee näin. Aktiiviset ja markkinatiedon pohjalta toimivat kaupankävijät ovat hyödykkeisiin keskittyviä välittäjiä, joiden ydinliiketoimintaan kuuluu kaupankäynti hyödykefutuureilla suojautumis- ja keinottelutarkoituksessa, sekä erikoistuneita varainhoitajia (esim. hedgerahastoja), jotka noudattavat markkinatietoon perustuvia kaupankäyntistrategioita.
3.9Aktiiviset kaupankävijät, jotka eivät toimi markkinatietojen (vaan positiivisen palautteen) perusteella, ovat varainhoitajia, jotka noudattavat tilastomallianalyyseihin ja vain vähän tai ei lainkaan markkinatietoon perustuvia kaupankäyntistrategioita. Passiiviset (indeksi)kaupankävijät, jotka eivät toimi markkinatietojen perusteella, ovat yhteisösijoittajia, kuten eläkerahastoja, ja pörssilistattuihin rahastoihin sijoittavia vähittäissijoittajia, jotka etsivät salkkujen hajauttamiseksi sijoituskohteita, jotka ovat kytköksissä monien erilaisten hyödykkeiden (esim. maataloushyödykkeet, energia, mineraalit ja metallit) hintoihin. Sijoitukset tehdään kopioimalla hyödykeindeksejä, jotka muistuttavat osakemarkkinaindeksejä.
3.10Indeksiä kopioitaessa otetaan ainoastaan sellaisia ostopositioita, jotka uusitaan futuurisopimuksen erääntymispäivänä. Indeksikauppaa käyvät valitsevat siis positioita yksipuolisesti. Lisäksi ne toimivat synkronoidusti eri hyödykeryhmissä, mikä johtaa vahvaan kysyntäsignaaliin monenlaisissa perushyödykkeissä ja siten eri hyödykeryhmien hintojen samansuuntaiseen kehitykseen ilman yhteyttä markkinoiden perustekijöihin.
3.11Tällaisia spekulatiivisia hintasignaaleja voivat vahvistaa entisestään positiivisen palautteen perusteella kauppaa käyvät tahot, jotka arvioivat hintasuuntausten markkinoilla saamaa tukea. Lyömällä vetoa tietyn hintasuuntauksen puolesta nämä positiiviseen palautteeseen tukeutuvat kaupankävijät vahvistavat suuntauksia tavalla, joka johtaa itseään toteuttaviin ennusteisiin ja loppujen lopuksi keinottelukupliin ja suuriin hintaheilahteluihin. Keinottelukuplat voivat olla sitkeitä, etenkin jos tietoa markkinoiden perustekijöistä on suuren epävarmuuden vallitessa niukasti ja jos markkinoita hallitsevat passiiviset kaupankävijät, jotka eivät toimi markkinatiedon pohjalta.
3.12Markkinatiedon kerääminen maksaa paljon ja on suhteellisesti kalliimpaa kuin tilastoanalyysit tai nopea otsikoiden selailu erityisesti silloin, kun kaupankävijät sijoittavat samanaikaisesti useille markkinoille. Markkinatiedon perusteella toimivia kaupankävijöitä on näin ollen suhteellisen vähän, ja ne ovat yleensä suuria välittäjätahoja, jotka keräävät markkinatietoja osana fyysisiä hyödykkeitä koskevaa liiketoimintaansa. Tämä altistaa hyödykejohdannaismarkkinat jatkuville keinottelukuplille varsinkin epävarmuuden ja paniikin vallitessa markkinoilla.
3.13Maailmanlaajuinen fyysinen viljakauppa on erittäin keskittynyttä. Arviolta 70–90 prosenttia maailman viljakaupasta tapahtuu seuraavien neljän ylisuuria voittoja takovan yrityksen alaisuudessa: Archer-Daniels-Midland, Bunge, Cargill ja Louis Dreyfus, joista käytetään yhteistä lyhennettä ABCD. (ADM on tehnyt 120-vuotisen historiansa parhaan tuloksen, ja sen liikevoitto on kasvanut vuositasolla 38 prosenttia.) Nämä yritykset ovat oligopoliasemassa paitsi maailmanlaajuisessa viljakaupassa myös markkinoiden perustekijöitä – myös varastoja – koskevassa tiedossa. Varastoja pidetään kaupallisissa, ennalta varautumiseen liittyvissä tai keinottelutarkoituksissa. Varastomääriä koskevat tiedot salataan kilpailijoilta tarkoin. Kauppaa käyvinä tahoina nämä yritykset ovat tulevaisuuteen suuntautuvia, ja ne pyrkivät ostamaan halvalla ja myymään kalliilla.
3.14Lisäksi finanssitoiminta korostuu ABCD-yrityksissä hyvin vahvasti. Archer-Daniels-Midland ja Bunge ovat pörssiyhtiöitä, ja niihin kohdistuu paineita osakkeenomistajien taholta, joille pikavoitot ovat tärkeämpiä kuin pitkäaikaissijoittaminen. Osakkaina on hedgerahastoja (esim. BlackRock), investointipankkeja ja myös paljon yhteisösijoittajia, kuten eläkerahastoja. Cargill ja Louis Dreyfus ovat yksityisomistuksessa olevia viljakauppaa käyviä yrityksiä, joilla on lisäksi tytäryhtiöinään hedgerahastoja, pankkeja sekä kuljetus-, rahti-, varastointi-, kiinteistö- ja infrastruktuuriyhtiöitä.
3.15Suuret fyysisen hyödykekaupan kävijät käyvät kauppaa sekä johdannais- että fyysisillä markkinoilla, ja niillä on omat välityspalvelunsa ja niiden kautta suora pääsy hyödykejohdannaismarkkinoille. Niillä on myös merkittävää valtaa tavarantoimittajiinsa ja asiakkaisiinsa nähden. Valtansa ansiosta ne voivat lykätä maksuja kasvattaakseen käteisvarantoja tai lykätä hyödykkeiden toimituksia, jos ne odottavat hintoihin itselleen suotuisia muutoksia. Toisin kuin tuottajille ja kuluttajille, markkinoiden epävakaus on eduksi fyysisen kaupan kävijöille, sillä suuret ja nopeat hintamuutokset luovat mahdollisuuksia myydä varastoja ja finanssipositioita suurella voitolla lyhyessä ajassa.
3.16Korkeat ja nopeasti nousevat hinnat ja vaiteliaisuus varastomääristä nostattavat pelkoa ja paniikkia. Pelko ja paniikki johtavat varsinkin hyvin epävarmoina aikoina, kuten Ukrainan sodan puhkeamisen jälkeen, kohtuuttomiin hintatasoihin ja epävakauteen, kun keinottelutarkoituksessa kauppaa käyvät tahot intoutuvat hyödyntämään hintojen rajua nousua ja hallitsevat markkinoita.
Asiaan puuttuminen lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ei ole juurikaan fyysisen kaupan kävijöiden etujen mukaista, koska korkeat hinnat nostavat niiden spekulatiivisten positioiden ja kaupallisten varastopositioiden arvoa ja ne myyvät positioita valtavalla voitolla. Kaikkien ABCD-kaupankäyntiyritysten voitot olivat vuonna 2021 ennätyksellisen suuria tai lähellä ennätystasoa.
3.17Poikkeuksellisen korkeat hinnat aiheuttavat pelkoa toimitusvaikeuksista ja hyödykkeiden kohtuuttoman korkeista hinnoista ja vahvistavat halua pitää yllä varmuusvarastoja. Elintarvikehyödykkeiden hamstraaminen joko varastoimalla tuontitavaroita tai ottamalla käyttöön vientikieltoja aiheuttaa keinotekoista niukkuutta fyysisillä markkinoilla ja voimistaa hintojen nousua entisestään. Spekulatiiviset hinnannousut konkretisoituvat näin ollen markkinoiden perustekijöissä jälkikäteen, itseään toteuttavien ennusteiden tavoin. Vuoden 2008 elintarvikekriisin aikana Intia reagoi viljan korkeisiin hintoihin kieltämällä riisin viennin, mikä johti riisin hintojen jyrkkään nousuun. Tällä hetkellä Kiina varastoi suuria määriä maissia, riisiä ja vehnää pulan pelossa. Elintarvikehyödykkeitä hamstraavat maat toimivat spekulatiivisesti, mutta hamstrauksen takana on pelko ja halu turvata kansalaisten oikeus ruokaan eikä keinotteluaikomus. Tällainen toiminta eroaa siksi selvästi finanssitoimijoiden ja fyysisen kaupan kävijöiden harjoittamasta keinottelusta. Hallitusten ja kuluttajien harjoittama hamstraus on reaktio elintarvikkeiden korkeisiin hintoihin, ei niiden syy, eikä se edistä ruokaturvaa eikä strategista riippumattomuutta sen paremmin EU:ssa kuin kehitysmaissakaan.
4.Ympäristö-, yhteiskunta- ja hallintotapakysymyksiin liittyviä ESG-luokituksia tekevien laitosten sekä kaupankäyntiyritysten rooli
4.1Kansallisiin ympäristömerkkeihin, kuten Itävallan UZ49-merkkiin tai Saksan FNG-merkkiin, liittyvissä arviointiprosesseissa ei tällä hetkellä oteta nimenomaisesti huomioon elintarvikkeilla keinottelua. Johdannaiset, joita ei käytetä yksinomaan suojaustarkoituksiin, ovat yleisesti ottaen kiellettyjä. Elintarviketeollisuuden toimitusketjuja pidetään ympäristömerkkien yhteydessä liian monimutkaisina, jotta niitä varten voitaisiin laatia helposti sovellettavat säännöt. Hankalia kysymyksiä ovat esimerkiksi lannoitteiden käyttö, jota voidaan arvioida eri tavoin lannoitteiden hiilijalanjäljen perusteella, maananastukseen liittyvien ongelmien tunnistamiseksi tarvittavien tietojen puuttuminen, avoimuuden puute spekulatiivista kaupankäyntiä koskevien tietojen antamisessa vuosikertomuksissa jne. Toimitusketjujen monimutkaisuuden takia ei voida määritellä selkeitä poissulkemiskriteereitä vaan painoarvoltaan kevyempiä ”kiistanalaisia kriteerejä”, joita luokituslaitokset tulkitsevat todennäköisemmin hyvin eri tavoin. Kansallisiin ympäristömerkkeihin liittyviin arviointiprosesseihin ei sisälly nimenomaan pehmeitä hyödykkeitä koskevia kriteerejä. Kiistanalaisilla kriteereillä, joissa keskitytään hallintotapaan, on luokitusprosessissa kaiken kaikkiaan vähäinen merkitys tulkintaerojen mahdollisuuden vuoksi. Kiistanalaiset kriteerit koskevat pääasiassa yritysetiikkaa ja sen yhteydessä spekulatiivista kaupankäyntiä, avoimuuden puutetta, maananastusta jne. Yhdessä ympäristömerkissä esimerkiksi tarkastellaan hyödykejohdannaisia käyttävän rahaston ”ESG-laatua”, mutta prosessi ja sen mahdolliset tulokset ovat epäselviä eikä niistä ole julkisia dokumentteja.
4.2ESG-luokituksen keskeinen osatekijä on elintarviketeollisuusyritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän (omistus, valvonta, hallitus, kirjanpito jne.) ja toiminnan (liiketoiminnan etiikka ja verotusta koskeva avoimuus) arviointi. Esimerkiksi varainhoito-osastojen pehmeillä hyödykkeillä harjoittaman keinottelun prosenttiosuudesta ei kuitenkaan ole tietoja, kuten ei myöskään ole selkeitä tietoja varastossa olevista hyödykemääristä, ja näitä suhdelukuja tarkastellaan vain harvoin hallintotapakriteerien yhteydessä.
4.3Luokituslaitokset arvioivat, että elintarvikemarkkinat ovat muita aloja haavoittuvammat. Elintarviketeollisuudella on muihin ESG-toimialoihin verrattuna keskimääräistä suurempi ilmastoriski, sillä maatalouselintarvikeala paitsi myötävaikuttaa ilmasto-ongelmiin (kuten lämpötilan nousu, kuivuus, tulvat jne.) on myös niille altis. Elintarvikealan yritysten keskimääräinen ESG-luokitus on noussut viiden viime vuoden aikana, mutta elintarviketuotteiden vertaisryhmässä valtaosassa yrityksiä on ollut hallitsevassa asemassa oleva osakkeenomistaja ja hyvin suuri osa yrityksistä on perheomisteisia. Tällaiseen yritysrakenteeseen liittyy hallintotapariskejä monimutkaisen omistusrakenteen ja äänioikeuksien tasoerojen takia. Tähän saattaa liittyä hallinnointisopimuksia tai liiketoimia yhtiön ja hallitsevassa asemassa olevan omistajan tai saman hallitsevassa asemassa olevan henkilön omistamien tahojen välillä. Jos etusijalla on kestävien voittojen varmistamisen sijasta pääomistajan henkilökohtainen vaurastuminen, vähemmistösijoittajat saattavat joutua heikkoon asemaan perheyhteisöjä voimakkaasti suosivien päätösten johdosta. Suuri osa elintarviketeollisuudesta on hallitsevassa asemassa olevien omistajien määräysvallassa: 58,4 prosentissa MSCI ACWI -indeksiin kuuluvista yrityksistä on osakkeenomistaja tai osakkeenomistajien ryhmä, jolla on hallussaan vähintään 30 prosenttia äänioikeuksista.
4.4Suurin osa (60 prosenttia) elintarviketeollisuuden yrityksistä on ESG-luokiteltu investointiluokkaa (BBB) korkeampaan luokkaan. Lähes kahdella kymmenestä toimijasta on korkea tai erittäin korkea ESG-luokitus. Tämä kehitys johtaa suuriin sijoitusvirtoihin omaisuudenhoitajilta elintarviketeollisuuden osakkeisiin. Elintarvikkeiden hinnat ovat korkeimmalla tasollaan kymmeneen vuoteen, ja nousu saattaa jatkua. Sijoittajat suhtautuvat kuitenkin yhä penseämmin ESG-periaatteita rikkoviin teollisuudenaloihin, kuten palmuöljyteollisuuteen. ESG-periaatteiden mukaisten hyödykesalkkujen rakentamiselle on yhä suurempi kysyntä. FAO:n indeksi nousi syyskuun 2008 ja syyskuun 2011 välisenä aikana 12 prosenttia, mikä on enemmän kuin inflaatio. Elintarvikkeiden hintapiikin vaikutus osakkeisiin oli ensinnäkin laaja-alainen. Elintarvikkeiden hintojen nousulla on ollut myönteinen vaikutus elintarvikkeiden tuottajiin, elintarvikkeiden jalostajiin ja nopeakiertoisia kulutustavaroita valmistaviin yrityksiin. Tällä kertaa ESG-järjestelmä on keskeinen ratkaiseva tekijä varojen kohdentamista koskevissa päätöksissä. Palmuöljyosakkeiden heikot tulokset palmuöljyn hinnan noustessa vuonna 2021 ovat esimerkki uusista näkökohdista, jotka vaikuttavat osakkeiden hintoihin. Kuten 4.1–4.4 kohdassa todetaan, ESG-luokituksissa ei kuitenkaan oteta huomioon elintarvikkeilla keinottelua. Kun esimerkiksi erittäin spekulatiivista kaupankäyntiä tai fyysisten hyödykkeiden liiallista hamstraamista, jotka ajavat hintoja ylöspäin, tarkastellaan osana yrityksen liiketoimintaetiikkaa ja hallintoa, ESG-luokitusta on mukautettava vastaavasti. Elintarviketeollisuuden ja rahastoyhtiöiden keskimääräinen ESG-luokitus saattaakin olla liian korkea. Asiaa on tutkittava tarkemmin.
4.5Maatalouselintarvikealan voimakas ja nopeasti etenevä keskittyminen vahvistaa teollista elintarvike- ja maatalousmallia, pahentaa sen sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia ja syventää olemassa olevaa vallan epätasapainoa. Varainhoitoalan jätit BlackRock, Vanguard, State Street, Fidelity ja Capital Group omistavat yhdessä merkittäviä osuuksia yrityksistä, jotka ovat hallitsevassa asemassa maatalouselintarvikeketjun eri kohdissa. Nämä viisi varainhoitoyhtiötä omistavat yhteen laskettuna noin 10–30 prosenttia maatalouselintarvikealan huippuyritysten osakkeista. Suurilla varainhoitoyhtiöillä on suurimmat omistukset sellaisissa yrityksissä, jotka ovat hallitsevassa asemassa hyvin harvojen toimijoiden käsiin keskittyneissä markkinasegmenteissä, joita ovat esimerkiksi maatalouden tuotantopanokset, hyödykekauppa sekä jalostetut ja pakatut elintarvikkeet. Tällaiset yritysstrategiat voivat yhdessä johtaa laajempiin vaikutuksiin, kuten eriarvoisuuden lisääntymiseen elintarvikejärjestelmässä, alan innovoinnin hiipumiseen ja sen johtavien yritysten markkina- ja poliittisen vallan vahvistumiseen. Tarvitaan lisätutkimuksia vankan perustan luomiseksi toimintapolitiikoille, joiden avulla voidaan saada aikaan edistystä elintarvike- ja maataloussektorille suuntautuvissa oman pääoman ehtoisissa sijoituksissa.
4.6Maatalouselintarvikealalle tehtävissä oman pääoman ehtoisissa sijoituksissa ilmenevät selvästi monet finansialisaatioon liittyvät näkökohdat. Pörssilistatut rahastot (ETF-rahastot) ja indeksisijoitusrahastot, mukaan lukien erityisesti elintarvikkeisiin ja maatalouteen kytkeytyvät rahastot, ovat uusia väyliä tehdä finanssisijoituksia ja tavoitella voittoa. Tavalliset yksityishenkilöt hyödyntävät tällaisia sijoitusvälineitä yhä enemmän eläkerahastojensa ja yksilöllisten eläkesäästötiliensä kautta. Tällaisten osakesidonnaisten sijoitusrahastojen kasvu muokkaa maatalouselintarvikejärjestelmiä siten, että osakkeenomistajien tarpeet menevät muiden sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden edelle. Esimerkkinä voidaan mainita Vaneck Vectors Agribusiness ETF, joka on suurin maatalousalaan liittyvä indeksirahasto. Sen tuotto on ollut kymmenen viime vuoden aikana keskimäärin 8,32 prosenttia vuodessa, ja sen nettoarvo nousi 32 prosenttia vuosina 2020–2021.
5.Nykyinen sääntelykehys: haasteet ja esteet
5.1MiFID II -direktiivissä (2014/65/EU) asetettiin liiallisen spekulatiivisen kaupankäynnin hillitsemiseksi ja avoimuuden edistämiseksi kattavat tiedonanto- ja raportointivaatimukset. Siinä säädetään kauppapaikkakohtaisista positiolimiiteistä, joita on tarkoitus soveltaa arvopaperikaupan lisäksi myös vastaaviin OTC-kauppoihin. Yrityksillä on myös velvollisuus ilmoittaa päivittäin positioistaan kauppapaikoille ja sääntelyviranomaisille.
5.2Nämä toimenpiteet ja erityisesti positiorajoitukset ovat hyödyllisiä, mutta niillä on kuitenkin vain suppea vaikutus liiallisen finanssimarkkinakeinottelun hillitsemiseen. Ne liittyvät läheisesti kysymykseen tällaisen keinottelun merkityksestä hinnanmuodostuksessa. Kansalaisyhteiskunta ja tutkijat eivät kritisoi yksinomaan positiolimiittien (mahdollisesti) heikkoa täytäntöönpanoa vaan esittävät kritiikkiä myös aiheeseen liittyvistä sääntelykysymyksistä, kuten i) uudelleentarkasteluvälistä, ii) indeksirahastojen huomioon ottamisesta positiolimiittejä määritettäessä ja iii) sääntelyviranomaisten myöntämiä poikkeuksia koskevista säännöistä. Sääntelyviranomaisilta on tiedusteltava, milloin positiolimiittejä ryhdytään soveltamaan ja miksi kahden viime vuoden aikaisista suurista pääomavirroista maataloushyödykkeisiin ei ole huolestuttu. Sääntelyviranomaisten avoimuuden lisääminen on myös olennaisen tärkeää.
5.3Kaikista liiketoimista on ilmoitettava kansallisille viranomaisille heti, kun ne tapahtuvat: kaikissa merkittävissä pörsseissä olisi otettava käyttöön reaaliaikainen (tai mahdollisimman lähellä sitä oleva) liiketoimista raportoiminen kaikkien hyödykejohdannaisten, myös OTC-sopimusten, osalta. Mahdollisimman suuri osa kaupoista olisi tehtävä avoimilla alustoilla, ja kaikki OTC-sopimukset olisi rekisteröitävä. Erityyppisiin vastapuoliin olisi sovellettava tarkoituksenmukaisia julkistamisvaatimuksia: markkinaosapuolet ja positiot olisi luokiteltava toimijalajeittain (esim. pankki vai fyysistä kauppaa käyvä taho) ja toimintatyypeittäin (esim. spekulatiivinen toiminta vai suojautuminen), ja niihin olisi sovellettava kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvia julkistamisvaatimuksia ja sääntelyrajoituksia.
5.4Esimerkiksi Yhdysvaltojen Commodity Futures Trading Commission (CFTC) julkaisee vain viikoittaisia tietoja kaupankäyntipositioista, vaikka päiväkohtaisia tietoja on saatavilla.
5.5Olisi asetettava rajoituksia sen suhteen, kuinka paljon hinnat voivat nousta tai laskea päivässä, ja pörssillä olisi oltava oikeus sulkea markkinat, jos rajat ylittyvät. Olisi otettava käyttöön aikasidonnaisia päivänsisäisiä hintarajoituksia, jotka asetetaan aluksi varovaisille mutta riittäville tasoille, joita voidaan tiukentaa asteittain sen jälkeen, kun on tarkistettu, aiheutuuko niistä mahdollisesti kielteisiä seurauksia, kuten heikkoa likviditeettiä.
5.6Lisäksi positiolimiitit olisi mitoitettava uudelleen yksittäisen toimijan hintavaikutusten vähentämiseksi. Ennakkoon asetettavat positiolimiitit olisi koottava yhteen eri rahoitusmarkkinoilla. Olisi rajoitettava sitä, kuinka monta kertaa sopimukset voivat vaihtaa omistajaa yhden päivän aikana.
5.7OTC-kauppoja olisi säänneltävä, ja liiketoimet olisi rekisteröitävä selvitysyhteisössä valvontaa varten. Rekisteröidyillä pörsseillä olisi myös oltava oikeus keskeyttää kaupankäynti, jos järjestyksen säilymistä markkinoilla ei voida taata. Yhdenkään kauppaa käyvän tahon ei pitäisi voida vaatia pörssiä vastaamaan tappioista, joita niille on aiheutunut pörssien sääntelyvaltaan kuuluvista kaupankäynnin keskeyttämisistä.
5.8Kaikentyyppisille johdannaissopimuksille olisi otettava käyttöön kokonaispositiolimiitit, ja niitä olisi sovellettava kaikkiin vastapuoliin: poikkeuksia positiolimiiteistä olisi myönnettävä vain sellaisille yrityksille, jotka käyvät kauppaa suoraan fyysisillä hyödykkeillä ja käyttävät hyödykemarkkinoita suojautuakseen liiketoiminnan kannalta olennaisilta riskeiltä.
5.9Olisi otettava käyttöön verojärjestelmä, jolla rajoitetaan passiivisen keinottelun, pörssilistattujen rahastojen ja huippunopean algoritmikaupan käyttöä maatalousjohdannaismarkkinoilla. Sen lisäksi, että finanssitransaktioveron avulla voidaan koota varoja kehitys- ja ilmastorahoitusta varten, sitä voidaan käyttää myös liiallisen keinottelun hillitsemiseen. Millisekunneissa tapahtuvia liiketoimia voi kuitenkin olla liian vaikeaa verottaa. Automaattisen kaupankäynnin ansiosta kauppatapahtuman keskimääräinen kesto on kahdeksan sekuntia. Olisi tarkoituksenmukaisempaa verottaa pörssiä toimijana tiettyjen kriteerien perusteella sen sijasta, että kohteena on jokainen tuleva ja lähtevä kauppatapahtuma.
5.10Ukrainan kriisin vuoksi vehnän hinnat vaihtelevat joillakin paikallisilla markkinoilla. Chicagon pörssissä ero käteishintojen ja vertailuarvofutuurien välillä on kutistunut merkittävästi, kun vehnän ostajat ovat säikähtäneet hintoja, jotka ovat korkeimmillaan sitten vuoden 2008. Tämä voi ajaa viljelijät, jotka jo kärsivät vuosikausiin pahimmasta maatalouskustannusten inflaatiosta, hankalaan asemaan. Käteismarkkinoilla sodan vuoksi nähtävä kehitys heikentää viljelijöiden kykyä saada tällä hetkellä kaupaksi vanhaa ja uuttakaan vehnäsatoa. Jotkut viljelijät sanovat, että heidän tarjoamaansa viljaa ei ole otettu vastaan viljavarastoihin. Vehnäfutuurit ovat absurdissa tilassa, sillä futuurien ja käteiskaupan väliset erot ovat hyvin suuria.
5.11Lisäsääntelyä koskevan keskustelun suhteuttamiseksi on huomattava, että EU:lla on jo tiukimmin säännellyt rahoitusmarkkinat. On selvää, että sääntely on ulotettava maailmanlaajuiselle tasolle, jotta sillä olisi vaikutusta.
5.12Yhteenvetona voidaan todeta, että finanssimarkkinakeinottelu ei ole ainoa hyödykefutuurimarkkinoiden hintadynamiikkaa ja siten elintarvikkeiden hintojen nousua vauhdittava tekijä, mutta se on yksi merkittävä syy. Sääntelyvälineitä ja niiden toimintaa ja mahdollista mukauttamista kriisin aikana on analysoitava perusteellisemmin.
6.Miten tästä eteenpäin: kansalaisyhteiskunnan toimintaehdotukset
6.1ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä lisäämään markkinoiden avoimuutta erityisesti edellyttämällä keinotteluun osallistuvilta toimijoilta ESG-raportointia ja muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamista. On tutkittava ESG-luokituksen roolia elintarvikkeilla tapahtuvan keinottelun näkökulmasta. Erityisesti on tarkasteltava menetelmiä, joiden avulla luokituslaitokset arvioivat elintarviketeollisuutta ja yleisesti elintarvikealan toimijoita. Tällä hetkellä ESG-luokitusten korrelaatioaste on alle 50 prosenttia. Tämä johtaa virhearviointeihin, joilla on merkittävä vaikutus maatalousalaan kytkettyjen rahastojen tulovirtoihin.
6.2Maailman kaikkien toimijoiden, myös maiden ja yksityisten tahojen, olisi toimitettava tietoja maatalousmarkkinoiden tietojärjestelmään (AMIS), mahdollisesti FAO:n kautta. Mitä enemmän elintarvikevarastoista tiedetään, sen parempi. Maailmanlaajuiset tiedot ruokavarantojen varastoinnista ja virroista ovat olennaisen tärkeitä. Myös OTC-kauppoja olisi valvottava tarkemmin. Kaikki OTC-tuotteet on selvitettävä ja rekisteröitävä selvitysyhteisön kautta. Sääntelyviranomaisten saataville tulee asettaa tiedot positioista asiakkaittain eriteltyinä.
6.3ETSK korostaa, että hyödykejohdannaismarkkinat tarjoavat elintarvikkeiden tuottajille ja käyttäjille keskeisiä palveluja – ne auttavat erityisesti riskienhallinnassa ja hinnanmuodostuksessa – ja että keinottelu uhkaa näiden markkinoiden toimintaa. Komitea kehottaakin jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin liiallisen hyödykkeillä keinottelun hillitsemiseksi. Tarvitaan erityisesti seuraavia toimia:
6.3.1Säännellään elintarvikejohdannaisten futuurimarkkinoita siten kuin tehtiin useiden vuosikymmenten ajan viime vuosisadan loppuun saakka, säilyttäen futuurien käyttötarkoitus suojautumisinstrumentteina. Muita suositeltuja toimenpiteitä ovat muun muassa seuraavat:
·Aletaan soveltaa tiukkoja hinnanmuutosrajoituksia ja päiväkohtaisia positiolimiittejä heti, kun hyödykefutuurimarkkinoiden kaupankäynti on tavallisuudesta poikkeavaa (MiFID II ‑direktiivi). Positiolimiitit olisi mitoitettava uudelleen siten, että niissä otetaan huomioon kaupan osapuolen aito intressi ja tarve suojautua todellisilta riskeiltä. Olisi hyödyllistä lisätä avointa tiedottamista positiolimiiteistä ja tehostaa niiden täytäntöönpanoa.
·Rajoitetaan johdannaisten ja suojausinstrumenttien käyttö vain päteville ja asiantunteville sijoittajille ja kaupankävijöille, joilla on aito yhteys kohde-etuutena oleviin maataloushyödykkeisiin.
·Aletaan soveltaa lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin sopimusvelvoitteita vakauden lisäämiseksi.
·Kannustetaan pankkeja ja rahoitusalan yrityksiä luopumaan elintarvikehyödykkeillä toteutettavasta finanssikeinottelusta ottamalla käyttöön tiukemmat pääomavaatimukset vipuvaikutusten vähentämiseksi. Esimerkit suurista rahoituslaitoksista (Deutsche Bank, ERSTE Bank, Raiffeisen Austria jne.), jotka ovat kieltäneet johdannaisten avulla tapahtuvan keinottelun elintarvikkeilla, osoittavat rahoitusalan toimijoiden pystyvän mukauttamaan hallintotapaansa tällä tavoin.
·Tiukennetaan sääntelyä poikkeavuuksien varalta. Pörssien olisi otettava käyttöön sääntöjä, joilla vähennetään huippunopean algoritmikaupan epävakauttavaa vaikutusta.
·Tehostetaan ja joustavoitetaan markkina-aseman väärinkäyttöä koskevia valvonta- ja seuraamusmekanismeja, jotta tilanteisiin voidaan reagoida oikea-aikaisesti.
6.3.2Säännellään indeksejä (hyödyke- ja elintarvikeindeksejä), erityisesti hyödykeindeksirahastoja ja niiden kopioimista swap-sopimusten ja pörssilistattujen indeksituotteiden kautta, ja kielletään tällainen toiminta, sillä se tiukentaa energia- ja elintarvikemarkkinoiden välistä kytköstä äärimmilleen. Positiolimiitit eivät tehoa hyödykeindekseillä tai -swapeilla kauppaa tekeviin, koska näitä välineitä käytetään synkronoidusti. Lisäksi olisi lopetettava julkisten varojen antaminen toimijoille, jotka osallistuvat elintarvikkeilla keinotteluun. Minkään julkisen toimijan ei pitäisi käydä yleisen edun vastaisesti kauppaa elintarvikejohdannaisilla keinottelutarkoituksessa. Olisi myös kiellettävä pehmeiden hyödykkeiden (esim. pörssilistatut ja muut rahastot) käyttö institutionaalisten toimijoiden (esim. eläkerahastot, vakuutusyhtiöt) salkuissa. Koska kyseisiä markkinoita on tarpeen säännellä, ETSK:n on jatkokehiteltävä konkreettisia suosituksia tulevissa lausunnoissaan.
6.3.3Puututaan elintarvikealan finansialisaatioon, sillä kyse on massiivisesta rahan tekemisestä ihmisten kustannuksella. Tulee esimerkiksi alkaa periä windfall-veroa yritysten ylimääräisistä voitoista ennen osingonjakoa ja ottaa käyttöön elintarvikkeilla keinottelua koskeva vero sekä murtaa oligopolit ketjun ja taloudellisten etujen kaikilla tasoilla.
Bryssel 24. marraskuuta 2022
Peter Schmidt
”Maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -jaoston puheenjohtaja
_____________