NAT/841
Luonnon ennallistamistavoitteet EU:n biodiversiteettistrategian yhteydessä
LAUSUNTO
”Maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -jaosto
Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luonnon ennallistamisesta
[COM(2022) 304 final – 2022/0195 (COD)]
|
Yhteydenotot
|
nat@eesc.europa.eu
|
|
Hallintovirkamies
|
Arturo INIGUEZ YUSTE
|
|
Asiakirjan päivämäärä
|
16/01/2023
|
Esittelijä: Arnold Puech d’Alissac
|
Lausuntopyyntö
|
Euroopan unionin neuvosto, 11/07/2022
Euroopan parlamentti, 05/07/2022
|
|
Oikeusperusta
|
Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 304 artikla
|
|
|
|
|
Vastaava jaosto
|
”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö”
|
|
Hyväksyminen jaostossa
|
10/01/2023
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
50/1/4
|
|
Hyväksyminen täysistunnossa
|
DD/MM/YYYY
|
|
Täysistunnon numero
|
…
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
.../.../...
|
1.Päätelmät ja suositukset
1.1ETSK on komission ja Euroopan parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että luonnon monimuotoisuutta koskeva lähestymistapa ja luonnon monimuotoisuuden hyväksi tähän mennessä toteutetut toimenpiteet eivät ole riittäviä. Komitea suhtautuu myönteisesti ehdotetun asetuksen yleistavoitteeseen vauhdittaa luonnon ennallistamistoimia, jotta luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen saadaan pysäytettyä ja luonnon monimuotoisuus Euroopassa saadaan elpymään. Jäsenvaltioille on siksi asetettava oikeudellisesti sitovia velvoitteita. ETSK panee merkille, että valittu lähestymistapa on Montrealissa pidetyn COP15-kokouksen päätösten mukainen.
1.2ETSK katsoo kuitenkin, että komission tavoitteiden määrittelyyn ja sen esittämiin menetelmiin liittyy huomautettavaa ja huolenaiheita. Vakavin puute on se, että tarvittavien toimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia useimmiten yksityisiin maankäyttäjiin ja kaikkiin erilaisiin käyttötarkoituksiin ei oteta huomioon. ETSK on jo todennut vuoteen 2030 ulottuvasta EU:n biodiversiteettistrategiasta antamassaan lausunnossa, ettei ”biologisen monimuotoisuuden suojelua tule sälyttää taloudellisesti maataloustuottajien ja metsänomistajien kannettavaksi. Tämän ’julkishyödykkeen ja julkisen arvon’ käyttöön asettamisesta on pikemminkin tultava maataloustuottajille ja metsänomistajille mielenkiintoinen tulonhankintamahdollisuus. Komitea katsoo, että tämä kysymys voitaisiin ottaa konkreettisesti huomioon uudessa talouden elpymissuunnitelmassa esittämällä henkilö- ja materiaaliresursseihin tehtäviä investointeja strategian turvaamiseksi myös käytännössä.” Komissio ja jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet tätä suositusta. Aiemmissa lausunnoissaan ETSK on arvostellut muun muassa Natura 2000 ‑toimien valtavaa rahoitusvajetta. Komitea on varma siitä, että myös komission nyt omaksuma uusi lähestymistapa epäonnistuu, ellei käytettävissä ole riittävästi rahoitusta. Tämä on olennaisen tärkeää, jotta maankäyttäjille voidaan maksaa korvauksia niille aiheutuvista taloudellisista menetyksistä, kun ne muuttavat maankäyttöään laajaperäisemmäksi biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi (sekä hyvityksiä biologiseen monimuotoisuuteen liittyvistä palveluista). ETSK kehottaakin perustamaan eurooppalaisen biodiversiteettirahaston ja etsimään uusia tapoja hyödyntää EU:n eri alojen toimintapolitiikkoja (YMP, energia, asuminen, liikenne jne.) asetuksen sitovien tavoitteiden saavuttamiseksi.
1.3ETSK toivoo, että asetukseen sisältyvien ehdotusten kohteena olevien viljelymaiden, metsien ja jokien tarkka pinta-ala arvioidaan etukäteen rahoitusnäkökohtia ajatellen. Lisäksi ETSK kehottaa komissiota ottamaan huomioon, että on varauduttava maksamaan taloudellisia korvauksia erityisesti viljelijöille ja metsänomistajille, jotka saattavat menettää koko tuotantoalansa.
1.4Vaikka luonnon ennallistaminen on tarpeen suojelualueilla niiden heikentyneen tilan vuoksi, kaikista ennallistetuista alueista ei tarvitse tulla suojelualueita. Useimmilla alueilla on pyrittävä ekosysteemien kunnostamiseen tavalla, joka ei sulje pois mahdollisuutta taloudellisen toiminnan harjoittamiseen. Kunnostaminen on soveltuva tieteellinen ja poliittinen termi, jolla tarkoitetaan tasapainon löytämistä elämisen ja tuottamisen välillä. ETSK kehottaa valitsemaan termiksi ’kunnostamisen’ ’ennallistamisen’ sijaan. Monet tutkimukset nimittäin osoittavat, että luonnontilan palauttamiseen tähtäävistä toimista aiheutuu korkeita kustannuksia ilman että tuloksena on todellista ennallistamista. Tämä johtaa semanttiseen pohdiskeluun: asetuksen tavoitteena ei pitäisi olla luonnonympäristön ennallistaminen alkuperäiseen tilaansa vaan luonnonympäristön ekosysteemipalvelujen palauttaminen ja siten alueiden kestävän ja monipuolisen käytön tukeminen. Koska ihminen on muuttanut luonnon tilaa vuosien saatossa, luonnon ennallistaminen alkuperäiseen tilaansa on tieteellisesti mahdotonta. Asteittain etenevä ilmastonmuutos voi myös olla yksi tekijä, jonka vuoksi joidenkin menneiden ekosysteemien olosuhteita ei pystytä enää palauttamaan. Sen sijaan luonnonympäristön kestävyyden varmistaminen huolehtimalla ekosysteemipalvelujen elinkelpoisuudesta on realistinen tavoite. Tämä vivahde-ero on tärkeä komission termivalinnassa. ETSK kannattaa luonnon kunnostamistavoitteiden toteuttamista siten, että varmistetaan yhteiskunnan tarpeisiin vastaavat ekologiset toiminnot. Tästä on huolehdittava poliittisin päätöksin.
1.5Kiinteä aikataulu ja jäykät raja-arvot eivät sovellu luonnolle, jota ei voida hallita. Tiukkojen määräaikojen asettaminen jäsenvaltioille ei ole järkevää, vaan toiminnan on tapahduttava luonnon realiteettien mukaisesti. On sallittava enemmän joustoa, jotta kunkin maan täsmälliset tarpeet, olosuhteet, mahdollisuudet ja lähtökohdat voidaan tunnustaa. Ehdotetussa asetuksessa ei oteta huomioon, miten tärkeää on ennallistamistoimenpiteiden huolellinen priorisointi ja kohdentaminen, joista jäsenvaltioiden olisi huolehdittava. Tämän takia korkealaatuisten tulosten saavuttaminen kustannustehokkaasti ei ehkä ole mahdollista. Päätöksenteko jäsenvaltioiden tasolla on ehdottomasti perusteltua, sillä näin varmistetaan myös maanomistajien oikeuksien toteutuminen ja noudatetaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Lähestymistapa olisikin sovitettava maa-alan erityisolosuhteisiin, ja siinä olisi otettava huomioon myös tulevat kehityssuuntaukset ja tarpeet, kuten elintarviketurvan varmistaminen ja ilmasto-olot.
1.6Komission asiakirjassa esitetty kokonaisvaikutusten arviointi on pettymys, sillä siinä pitäisi keskittyä nimenomaan taloudellisiin, sosiaalisiin ja elintarvikenäkökohtiin. ETSK pyytääkin tekemään täydentävän vaikutustenarvioinnin.
1.7ETSK suosittaa, että lähialueet, jotka eivät lähtötilanteessa ole tuottavia mutta jotka myös ovat kiinnostavia biodiversiteetin kannalta, otetaan huomioon 10 prosentin kattamislaskelmassa. ETSK korostaa, että tekstissä asetetaan erittäin kunnianhimoisia tavoitteita viljelijöille, ja muistuttaa, että on tärkeää ottaa huomioon kaikki lajeille suotuisat luonnonympäristöt. Ekosysteemien parantamiseen on kuitenkin tärkeää saada mukaan koko yhteiskunta. ETSK muistuttaa tässä yhteydessä toimenpiteiden oikeasuhteisuuden periaatteesta (oikeudenmukainen taakan ja kustannusten mutta myös hyötyjen jako) eri sidosryhmien välillä.
1.8ETSK kannattaa asetettua tavoitetta, sillä kyse on EU:n tulevaisuuden kannalta strategisesta päämäärästä, ja kehottaa tiukentamaan tavoitteita kannustamalla kaikkien vesiympäristöjen ennallistamiseen ja myös turvemaiden uudelleenvesittämiseen muun muassa laajaperäisen maataloustoiminnan avulla.
1.9ETSK on tietoinen siitä, että Euroopassa tarvitaan täysin uudenlaista vesipolitiikkaa. Vuosisatojen ajan harjoitetulla politiikalla, jossa maisemat ojitetaan mahdollisimman tehokkaasti, on ollut monia kielteisiä vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen, mutta nyttemmin – osittain ilmastonmuutoksen seurauksena – on ilmennyt kielteisiä vaikutuksia myös metsä- ja maatalouteen (kuivuus ja tulipalot) ja asukkaille (tulvat). ETSK korostaakin, että veden pitää palata luontoon tai sen on pysyttävä siellä, mutta on myös otettava huomioon, että ihmisen toiminta on edelleen hyödyllistä monissa tilanteissa esimerkiksi jokien kunnossapidon ansiosta.
1.10ETSK katsoo, että luonnonalueita ei pitäisi supistaa ottamalla maata infrastruktuurin käyttöön. Komitea kannustaa niin ikään luomaan kaupunkeihin viheralueita ja lisäämään vettä läpäiseviä pintoja kaupungeissa, jotta voidaan lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia vuoteen 2030 mennessä.
1.11ETSK kannattaa turvaamismekanismin käyttöönottoa yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa meriympäristöjen ennallistamistavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi komitea kannustaa tarjoamaan eurooppalaista rahoitustukea innovatiivisten ratkaisujen etsimiseen ja ekosysteemien tuntemuksen parantamiseen.
1.12 ETSK korostaa, että taloudellinen ja sosiaalinen näkökulma on tunnustettava täysimääräisesti luonnon ennallistamisen yhteydessä. Ehdotetun lainsäädännön hyväksyttävyyden ja sen onnistuneen täytäntöönpanon edellytyksenä on taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden tunnustaminen ja varmistaminen, sillä tulokset riippuvat suurelta osin maanomistajien ja muiden kentällä toimivien motivaatiosta, tuesta ja tulevasta osallistumisesta. On äärimmäisen tärkeää kunnioittaa maanomistajien oikeuksia avoimen viestinnän, aktiivisen osallistamisen ja mahdollisten taloudellisten menetysten täyden rahallisen korvaamisen keinoin. ETSK korostaa tässä yhteydessä vapaaehtoisiin toimiin ja taloudellisiin kannustimiin perustuvien lähestymistapojen potentiaalia.
1.13ETSK kehottaa luomaan peltometsäviljelyn taloudellista hyödyntämistä varten EU:n tukijärjestelmän, jolla edistetään puun elinkaaren alku- ja loppupään tuotantoalojen kehittymistä ja yleistymistä.
1.14ETSK varoittaa maatalouden sukupolvenvaihdoksiin kohdistuvien kielteisten vaikutusten riskistä ja toistaa suosituksensa, että kylien ja maaseutualueiden houkuttelevuutta olisi lisättävä varmistamalla mahdollisuudet jatkaa taloudellisesti kannattavaa elinkeinotoimintaa, joka perustuu luonnonvarojen kestävään käyttöön.
2.Johdanto
2.1Tieteelliset tutkimustulokset varoittavat laajasti ilmastonmuutoksen seurauksista, jotka uhkaavat yhteiskuntiemme tulevaisuutta. Euroopan komissio on tässä tilanteessa osoittanut sitoutumisensa laatimalla biodiversiteettistrategian, jossa asetetaan kaikille jäsenvaltioille kunnianhimoisia tavoitteita saavutettavaksi vuoteen 2030 ja vuoteen 2050 mennessä. Komissio antoi 22. kesäkuuta 2022 ehdotuksen asetukseksi luonnon ennallistamisesta. Luonnon suojelemiseen ja ennallistamiseen sovellettiin EU:ssa aiemmin pääasiassa luontotyyppi- ja lintudirektiivejä sekä Aichin tavoitteita. Komissio päätti nyt asettaa uuden sitovan kehyksen, jonka avulla varmistetaan, että ennallistamistoimenpiteet todella pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa.
2.2Ympäristökeskuksen tutkimukset ovat osoittaneet, että 81 prosenttia EU:n suojelualueista on huonossa tilassa. Vain yhdeksässä prosentissa on tapahtunut parantumista. Suojelun taso on heikko myös 84 prosentissa turvemaista, joilla on olennaisen tärkeä tehtävä hiilen sitomisessa ja varastoimisessa sekä veden suodattamisessa, ja viime vuosikymmenen aikana 71 prosenttia kalapopulaatioista ja 60 prosenttia sammakkoeläinpopulaatioista on pienentynyt. Kuitenkin yli puolet maailman BKT:stä riippuu luonnosta ja sen tarjoamista palveluista, ja yli 75 prosenttia ravintokasvien viljelytavoista maailmassa edellyttää eläinten suorittamaa pölytystä.
2.3Lisäksi EU:n säädösehdotus liittyy Yhdistyneiden kansakuntien ekosysteemien ennallistamisen vuosikymmeneen, jota johtavat UNEP ja YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö. Kyse on merkittävästä maailmanlaajuisesta liikkeestä, jonka tarkoituksena on vauhdittaa ennallistamishankkeita ja varmistaa maapallon kestävä tulevaisuus. Heikentyneiden ekosysteemien ennallistaminen on välttämätöntä kestävän kehityksen tavoitteiden ja erityisesti ilmastonmuutokseen, köyhyyden poistamiseen ja elintarviketurvaan liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi.
2.4Komission lähestymistapa pohjautui alun perin vuoteen 2030 ulottuvaan biodiversiteettistrategiaan ja ehdotuksiin vapaaehtoisista tavoitteista, mutta nopeasti ote tiukentui ja johti ehdotuksiin jäsenvaltioita sitoviksi teksteiksi. Kansainvälisen yhteisön tapaan komissiokin on joutunut reagoimaan nopeasti havaintoihin biodiversiteetin köyhtymisestä ja IPCC:n uusimmissa julkaisuissakin ennakoituihin seurauksiin. Komissio päätti biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen yhteydessä käytyjen kansainvälisten neuvottelujen aikana, että se ottaisi johtavan roolin ja vaatisi toimia Euroopan ekosysteemien tilan kunnostamiseksi vuoteen 2050 mennessä.
2.5Ehdotuksen tarkoituksena on tämän mukaisesti asettaa jäsenvaltioille oikeudellisesti sitovia tavoitteita. Yleisenä tavoitteena on saattaa ekosysteemit hyvään suojelutilaan kaikkialla EU:ssa vuoteen 2050 mennessä. Jäsenvaltioiden tulee sitä varten ottaa viipymättä käyttöön toimivia ja alueperusteisia ennallistamistoimenpiteitä, joiden on yhdessä katettava vähintään 20 prosenttia unionin maa- ja merialueista vuoteen 2030 mennessä ja kaikki ennallistamisen tarpeessa olevat ekosysteemit vuoteen 2050 mennessä.
2.6Säännökset ovat yhteydessä ja liittyvät tavoitteisiin, jotka on asetettu luontotyyppi- ja lintudirektiivissä, vesipuitedirektiivissä, meristrategiapuitedirektiivissä ja haitallisia vieraslajeja koskevassa asetuksessa, sekä YMP:n tavoitteisiin, pölyttäjiä koskevan EU:n aloitteen tavoitteisiin ja vuoteen 2030 ulottuvaan EU:n uuteen metsästrategiaan.
2.7Asetusteksti, joka on määrä saattaa suoraan osaksi jäsenvaltioiden kansallista politiikkaa, on uudenlainen sikäli, että siinä käsitellään sekä ilmasto- että biodiversiteettihaasteita. Poliitikkoja on jo kauan varoiteltu ilmastonmuutoksen haasteista, mutta tiedemaailma on vasta hiljattain alkanut korostaa suoraa yhteyttä ilmaston muuttumisen ja biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvien merkittävien seurausten välillä. Komissio kannustaa melko ennennäkemättömällä tavalla ottamaan haasteet huomioon kokonaisvaltaisesti luopuen tähän asti sovelletuista lokeroituneista alakohtaisista toimintapolitiikoista.
3.Asetusehdotuksen analyysi
3.1Ehdotus herättää perustavanlaatuisia kysymyksiä ja huolenaiheita, jotka liittyvät toisaalta valittuihin tavoitteisiin, jotka on saavutettava lyhyessä määräajassa, ja toisaalta määritelmiin ja indikaattoreihin. Edellä esitetyn tilannekatsauksen perusteella toimien tarpeellisuudesta ei ole epäilystäkään, mutta komission valitsema menettelytapa saattaa osoittautua liian idealistiseksi. EU:n asetusehdotuksen tavoitteena on esimerkiksi täydentää jäsenvaltioiden ympäristölainsäädäntöä. Eräissä toimenpiteissä on kuitenkin kyse käsitteistä, jotka kuuluvat luonnon oikeuksia puolustavan oikeusalan piiriin. Asetusehdotuksessa olisikin viitattava siihen ymmärtämisen helpottamiseksi. Lisäksi olisi tietyissä yhteyksissä selkeytettävä sitä, missä määrin on pidetty kiinni toissijaisuusperiaatteesta jäsenvaltioihin nähden. Esimerkiksi 10 artiklassa luetellaan metsien ekosysteemien ennallistamisen indikaattoreita, mutta olisi otettava huomioon, että vastuu metsätaloudesta kuuluu olennaisesti jäsenvaltioille.
3.2On vaikeaa antaa kattavaa lausuntoa asetusehdotuksesta, jonka tavoitteena on ennallistaa jäsenvaltioiden ekosysteemit, tietämättä täsmällisesti, millaisia panoksia ja ponnisteluja jäsenvaltioilta edellytetään. Asetusehdotuksessa säädetään ”kansallisten ennallistamissuunnitelmien” laatimisesta ja täytäntöönpanosta uusimpien kansallisten tieteellisten analyysien pohjalta.
3.3Asetusehdotukseen valituilla termeillä on suuri merkitys, sillä ne määrittävät ja yhdenmukaistavat saavutettavien tavoitteiden perusteet jäsenvaltioiden näkökulmasta. Sellaisten määritelmien kuin ’hyvä tila’, ’suotuisa viiteala’ ja ’elinympäristön riittävä laatu ja määrä’ tulisi perustua tiedemaailman yhteisymmärrykseen, mutta niiden käytännön täytäntöönpanoon liittyy hankaluuksia, sillä näiden tieteellisten määritelmien taustalla on poliittisia näkökohtia. Miten valitaan ’suotuisa viiteala’? Kuka päättää, mikä on ’elinympäristön riittävä laatu ja määrä’? Aiempien viitearvojen puuttuminen tekee tavoitteista epämääräisiä ja hankaloittaa perinpohjaisen kannan muodostamista tekstistä. ETSK korostaa, että suotuisaa viitealaa määriteltäessä 70 viime vuoden huomioon ottaminen ei ole tieteellisesti perusteltua ja että tämä viiteaika ei myöskään kohtele jäsenvaltioita yhdenvertaisesti. Lisäksi jos asetusluonnoksella halutaan varmistaa ekosysteemien jatkuva parantaminen, mutta tilannekatsaus tehdään kolmen vuoden välein, miten tulisi suhtautua sellaisiin ekosysteemeihin, joiden tilan kohenemiseen kuluu vähemmän tai enemmän aikaa? On kyseenalaista, voidaanko näin lyhyillä raportointijaksoilla havaita merkittäviä parannuksia. Onko se silloin jäsenvaltioiden vika, vaikka kyse on vain siitä, että luonto tarvitsee enemmän aikaa muuttuakseen?
3.4ETSK katsoo, että ennallistamisessa tulee asettaa etusijalle olemassa olevaan suojelualueverkostoon kuuluvat alueet – erityisesti Natura 2000 ‑alueet – näiden alueiden koko potentiaalin hyödyntämiseksi. Tämä tukee parhaiten tavoitetta saavuttaa luontotyyppidirektiivin liitteessä I lueteltujen luontotyyppien hyvä tila. Ennallistamistoimenpiteiden kohdentaminen suojelualueille ei ainoastaan turvaa ennallistamistoimenpiteiden pitkäkestoisia hyötyjä vaan auttaa myös välttämään mahdolliset maankäyttöön liittyvät eturistiriidat. ETSK katsoo näin ollen, että hyvin laaja ja tiukka vaatimus suojelualueverkoston ulkopuolella sijaitsevien luontotyyppien huonontamisen estämisestä on epätasapainoinen ja suhteeton.
3.5Mekanismi jäsenvaltioiden asettamiseksi vastuuseen ennallistamistoimenpiteiden täytäntöönpanosta ja tavoitteiden saavuttamisesta ei sisällä kovin täsmällisiä säännöksiä tavoitteiden toteutumisen seurannasta. Epämääräisyys herättää huolta siitä, ovatko toimenpiteet tasapuolisia jäsenvaltioiden, eri alojen ja ihmisryhmien välillä. Asetuksen valitseminen on tehokas tapa edistää jäsenvaltioiden toimien yhdenmukaistamista, mutta se ei jätä jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa tehdä ennallistamista koskevia päätöksiä kansallisten tarpeidensa ja olosuhteidensa pohjalta. Vaikka tavoitteiden rinnalla tarvitaan seuranta- ja raportointimekanismi, kaikki hallinnolliset lisärasitteet on minimoitava. Edistymisen jatkuvassa arvioinnissa ja raportoinnissa olisi hyödynnettävä mahdollisimman paljon nykyisiä kansallisia ja EU:n mekanismeja.
4.Haasteet EU:n maa- ja metsätaloudelle
4.1Maatalousekosysteemien ennallistamisen yleiset tavoitteet
ETSK toteaa, että useimmat ennallistamistavoitteet koskevat yksityistä maatalousmaata. Tavoitteiden onnistunut toteuttaminen edellyttää siis väistämättä sitä, että viljelijät hyväksyvät tavoitteet täysin. Uudet maanhoitoa koskevat sääntelyrajoitteet, joita saatetaan tarvita maatalousmaan biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi, voivat kuitenkin olla lisärasite jo ennestäänkin varsin säännellylle maataloustoiminnalle. ETSK painottaa, ettei biologisen monimuotoisuuden suojelua tule sälyttää taloudellisesti maataloustuottajien ja metsänomistajien kannettavaksi. Tämän ”julkishyödykkeen ja julkisen arvon” käyttöön asettamisesta on pikemminkin tultava maataloustuottajille ja metsänomistajille mielenkiintoinen tulonhankintamahdollisuus. Ennallistamistavoitteiden saavuttamisen ehdoton edellytys on, että Euroopan ruoantuotannosta vastaaville viljelijöille annetaan vahvaa ja pysyvää tukea. Juuri tältä osalta komission ehdotus tuottaa pettymyksen, sillä, kuten komission aiemmissakin biologista monimuotoisuutta koskevissa strategioissa ja toimintaohjelmissa, tässäkään ei käsitellä tätä keskeistä taloudellista kysymystä. Näin ollen tämänkin asetuksen kohtalona lienee epäonnistua.
4.2Asetuksen 9 artiklan mukainen turvemaiden uudelleenvesittämistavoite
Tavoitteesta seuraa merkittäviä taloudellisia vaikutuksia eri ammatillisille toiminnoille, ja se koskee erityisesti joidenkin jäsenvaltioiden tiettyjä alueita. Ehdotettu tavoite saattaa olla näille alueille liian kunnianhimoinen eri tavoitteiden tasapainottamisen kannalta. ETSK huomauttaa, että ennallistettujen ja uudelleenvesitettyjen turvemaiden tuottavan käytön jatkaminen vaihtoehtoisilla tavoilla edellyttää taloudellista elinkelpoisuutta. Lisäksi on syytä ottaa huomioon tämän tavoitteen saavuttamiseen kaavailtua määräaikaa ajatellen, että vuonna 2012 tehdyssä tutkimuksessa, jossa analysoitiin ekologisia ennallistamistoimia yli 620 kosteikkoalueella, todettiin, että alkuperäisestä biodiversiteetistä ja erilaisista hydrologisista ja ekologisista toiminnoista (veden suodatus, hiilen varastointi) oli toimien ansiosta saatu palautettua sadan vuoden kuluttuakin keskimäärin vain 65–70 prosenttia verrattuna vertailuekosysteemiin, jonka tila ei ollut heikentynyt. Tämä herättää kysymyksiä, jotka liittyvät komission kaavailemaan ennallistamisaikatauluun ja ekologiseen tavoitteeseen. Turvemaihin on kuitenkin varastoitunut kolmannes maaperän hiilidioksidista, vaikka ne kattavat maapallon pinta-alasta vain 3 prosenttia. Ne ovat siis strategisesti äärimmäisen tärkeä ala ilmastonmuutoksen torjunnassa.
4.3Asetuksen 7 artiklan mukainen jokien luonnollisten yhteyksien ennallistamistavoite
Ilmaston muuttuminen epäsuotuisaksi ja veden hallintaongelmat heikentävät jatkuvasti ympäristön tilaa. Vesi ei ole hyödyllinen ja arvokas vain luonnon näkökulmasta, vaan se on ratkaiseva tekijä myös kestävyydelle ja siten turvallisuudelle. Toisinaan ylimääräistä vettä pitää johtaa pois, toisinaan taas vettä on pidätettävä ja on autettava luonnon kiertokulkuja. ETSK on samaa mieltä siitä, että jokien luonnollisten yhteyksien ja niihin liittyvien tulvatasanteiden luonnollisten toimintojen ennallistamiseksi voidaan muokata pintavesien pitkittäis- ja sivusuuntaisten yhteyksien esteitä tiukassa teknisessä valvonnassa. Samaan aikaan ETSK kehottaa muistamaan tulvariskin, joka voi seurata vesi-infrastruktuurin poistamisesta. Biologisen monimuotoisuuden ennallistamiseen tarvitaan vettä. Strategisilla toimenpiteillä voidaankin mahdollistaa veden hallinta ja ohjaaminen alueille, missä sitä tarvitaan. On tärkeää, että maisemissa säilyy vesielementti eikä vesi virtaa pois liian nopeasti. Vuosi 2022 on tarjonnut Euroopalle mieliinpainuvan esimerkin kuivuusriskistä. ETSK kehottaa käymään tästä aiheesta vuoropuhelua, johon osallistuu myös kansalaisyhteiskunnan organisaatioita. ETSK suosittaa myös, että jäsenvaltioita kannustetaan toteuttamaan vihreän infrastruktuurin hankkeita, jotka voivat auttaa samaan aikaan parantamaan tulvien torjuntaa, suojelemaan herkkiä ja biologiselle monimuotoisuudelle Euroopan laajuisesti tärkeitä vesialueita sekä kehittämään taloutta ja matkailua. ETSK muistuttaa, että muun muassa Tonava- ja Elbe-jokien tulvat ovat aiheuttaneet suuria vahinkoja.
4.4Pölyttäjien vähenemisen pysäyttämistavoite
ETSK tukee varauksetta tätä toimenpidettä, joka on erittäin merkittävä elintarviketurvan kannalta. Komitea huomauttaa kuitenkin, että asetusehdotuksessa ei säädetä lainkaan pölyttäjien ravintovaroja koskevista toimenpiteistä. Näiden lajien eloonjääntiä ei voida varmistaa pitkällä aikavälillä ilman riittävää hunajakasvi-infrastruktuuria, joka takaa pölyttäjille pysyvästi ravintoa. Lisäksi on turvattava pesimispaikkoja ja myrkytön elinympäristö.
4.5Asetuksen 9 artiklan mukaiset maatalouden tavoitteet
ETSK on huolissaan tavoitteesta kattaa 10 prosenttia käytössä olevista maatalousalueista hyvin monimuotoisilla maisemapiirteillä. Erityisen ongelmallista on se, että liitteen IV mukaan nämä alueet eivät saa olla maatalouden tuotantokäytössä (mukaan lukien laiduntaminen tai rehutuotanto). Olisi muistettava, että monilla alueilla nimenomaan viljely (esimerkiksi laiduntaminen alppilaitumilla, heinäniityillä tai kuivikeniityillä) on se tekijä, jonka ansiosta rikas biologinen monimuotoisuus on ylipäätään mahdollinen. Maanhoidon kieltäminen näillä alueilla tyystin on siksi liiallista. Tämä ehto olisi poistettava. Vuoden 2022 alku on lisäksi ollut erityinen muistutus elintarvikeomavaraisuuden merkityksestä monien tulevaisuuden haasteiden kannalta. Kattamalla 10 prosenttia käytössä olevasta maatalousmaasta parannettaisiin toki maatalouden tuottavuuden kannalta olennaista biologista monimuotoisuutta, mutta se johtaisi samalla tuoton huomattavaan vähentymiseen. Kymmenen prosentin tavoitetta ei pitäisikään kohdistaa pelkästään maatalousmaahan vaan myös niiden lähialueisiin. Esimerkiksi maanteiden ja polkujen pientareet ovat erittäin tärkeitä biologiselle monimuotoisuudelle. Näille maa-alueille voitaisiin sijoittaa pölyttäjille ja viljelmien hyötyeläimille suotuisia kukkaistutuksia. Maisemapiirteet eivät myöskään ole täysin tehokkaita, elleivät ne muodosta verkostoa. Tutkimukset osoittavat esimerkiksi, että kannattaa mieluummin muodostaa kukkaistutusten verkostoja kuin istuttaa yksi suuri kukkasaareke. ETSK muistuttaa myös, että kaikkiin luonnonympäristöihin olisi kiinnitettävä yhtäläisesti huomiota, jotta kaikki erilaisissa ympäristöissä elävät lajit voisivat hyötyä. Esimerkiksi pensasaidasta tai pientareesta ei ole juuri mitään hyötyä töyhtöhyypälle tai kiurulle. Suojelupolitiikkaa onkin sovellettava koko maa-alaan ja kaikkiin maan käyttötarkoituksiin eikä vain maa- ja metsätalousmaahan, ottaen huomioon yhteiskuntien erilaiset tarpeet.
4.6Asetuksen 10 artiklan mukaiset metsätalouden tavoitteet
Euroopan metsäympäristön ennallistaminen on erittäin tärkeää, jotta yhteiskuntamme voivat sopeutua ilmastonmuutokseen ja jotta taloudellisella toiminnalla voitaisiin edistää biologista monimuotoisuutta koskevien tavoitteiden toteutumista. Asetusehdotuksen tavoitteet ovat kansainvälisiä ja osa maailmanlaajuista lähestymistapaa. ETSK kannattaa komission poliittista tahtoa kannustaa jäsenvaltioita ennallistamaan metsäympäristönsä. Komitea korostaa kuitenkin, että ennallistaminen on nähtävä asianomaisten maantieteellisten alueiden maisemallisessa yhteydessä ja että on otettava huomioon ilmastokatastrofit, joita Eurooppa joutuu jo kohtaamaan (tulipalot, valtavat maastopalot jne.). Maan käyttötavat tietyssä maisemassa ovat kytköksissä toisiinsa, ja niiden on täytettävä samaan aikaan ympäristövaatimukset ja sosioekonomiset vaatimukset. Esimerkiksi maatalousmaan metsittämisestä voi seurata taloudellisia menetyksiä paikallisyhteisöille, eikä se välttämättä ole kestävää, kun sen sijaan kotoperäisten puulajien lisääminen peltometsätalousmallin mukaisesti saattaisi olla tarkoituksenmukaisempaa ja saada tukea paikallisväestöltä. Jäsenvaltioita olisikin ohjattava käyttämään sellaisia maankäytön suunnittelumalleja, joissa yhdistyvät luonnonvarojen suojelu ja talouskehitys. Metsätaloudelle asetetun tavoitteen saavuttaminen edellyttää pysyvää tukea puun elinkaaren alku- ja loppupään tuotantoalojen kehittymiselle ja yleistymiselle peltometsäviljelyn taloudellista hyödyntämistä varten.
5.Haasteet EU:n kaupunkialueille
5.1Luonnon tuominen kaupunkeihin on tärkeä tavoite, jota ETSK kannattaa. Euroopan kaupunkien viherryttäminen on kiistatta tärkeää niin asukkaiden hyvinvoinnille kuin biologisen monimuotoisuuden vaalimiselle. Euroopan helleaalto heinäkuussa 2022 muistutti puiden merkittävästä tehtävästä kaupunkien viilentäjinä: puut voivat alentaa maanpinnan lämpötilaa jopa 12 °C.
5.2Euroopan kaupungit levittäytyvät lisäksi nykyisin hyvin laajalle ja haittaavat näin lajien liikkumista ja supistavat niiden elinympäristöjä. On ehdottoman tärkeää, että jäsenvaltioita kannustetaan asettamaan rajoituksia luonnonympäristön ottamiselle infrastruktuurin käyttöön. Näiden toimenpiteiden ei pitäisi perustua ohjelmiin, joissa ehdotetaan maa-alueiden vaihtoa.
5.3Biologisen monimuotoisuuden ennallistamistavoitteen olisi oltava tiukempi kaupungeissa, joita olisi vaadittava luomaan viherinfrastruktuuria aina asuinalueita kehitettäessä. Puistot, puistokadut sekä viherkatot ja -seinät parantavat kaupunkien ilmanlaatua pienemmin kustannuksin. ETSK palauttaa tässä yhteydessä mieliin lausunnossa NAT/607 esittämänsä suositukset.
6.Haasteet EU:n merialueille
6.1Merialueiden ennallistamistavoitteet ovat keskeisen tärkeitä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta, sillä merialueilla esiintyy runsaasti lajeja ja ekosysteemejä ja ne ovat strategisen tärkeitä ilmastonmuutoksen näkökulmasta. ETSK kannattaa näiden alueiden ennallistamiseksi ehdotettuja tavoitteita, sillä ihmisen toiminta on siellä todistetusti johtanut ekosysteemien epätasapainoon. Lajien suojelun ja elinympäristöjen ennallistamisen lisäksi on ryhdyttävä harjoittamaan vastuullista kalastusta ja vähennettävä pilaantumista. ETSK kannattaa turvaamismekanismin käyttöönottoa yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa meriympäristöön kohdistuvien kielteisten vaikutusten hillitsemiseksi, sillä meriympäristöä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on sovittava kalavarojen hallinnoinnista yhdessä. Kyse on niin tärkeästä toiminnasta näiden ympäristöjen hyväksi, että komissiolla pitäisi olla valmiudet puuttua tilanteeseen suojelu- ja ennallistamistavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi.
6.2Lisäksi ETSK korostaa meriympäristöjen olennaisen tärkeää tehtävää ilmastonmuutoksen torjunnassa. Valtamerten hiilidioksidin talteenottokapasiteetin säilyttämisellä on strateginen merkitys tulevaisuuden kannalta. EU:n on varattava rahoitustukea innovoinnille ja tutkimukselle, jotta voidaan kannustaa etsimään innovatiivisia ratkaisuja ja parantamaan ekosysteemien tuntemusta. Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet rannikoiden pienten pohja-alueiden olennaisen tärkeyden lukuisten kalalajien elinympäristöinä: kalat kasvavat niissä ennen siirtymistään aikuisten kalojen elinalueille. Nämä alueet ovat kuitenkin usein huonossa tilassa rannikkoalueiden rakenteiden (satamat, padot jne.) takia. Niitä varten tarvitaan tutkimusta uusien ratkaisujen löytämiseksi. Esimerkiksi Toulonin ulkosatamassa ja La Seyne-sur-Merin vanhassa satamassa on kokeiltu upottaa mereen keinotekoisia riuttoja ja meriheinäkasvustoja. Toiminnan ekologisena yleistavoitteena on elvyttää rannikkoympäristön ekologisia toimintoja.
7.Luonnon ennallistamisen taloudelliset haasteet
7.1ETSK painottaa, että tämä kunnianhimoinen ja uudenlainen EU:n asetus on merkki komission vahvasta poliittisesta tahdosta. Komitea muistuttaa kuitenkin, että poliittisen tahdon rajat tulevat vastaan, jos rahoitus ei ole sitoumusten tasalla. Komission analyyseista, joissa on pyritty täsmentämään ekosysteemien ennallistamisen mahdollisia kustannuksia, saa alustavan kuvan jäsenvaltioilta vaadittavista sitoumuksista, mutta ne herättävät myös kysymyksiä. Analyyseista käy ilmi, että kustannus-hyötysuhde on 1:8 biologisen monimuotoisuuden säilyttämisessä, mutta ne eivät kerro, mitkä ovat tavoitteiden toteuttamisesta seuraavat taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset. Mitkä ovat maatalousalueilla toteutettavien ennallistamistoimenpiteiden taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset? ETSK pyytää, että asetukseen sisältyvien ehdotusten kohteena olevien viljelymaiden, metsien ja jokien tarkka pinta-ala arvioidaan etukäteen. ETSK muistuttaa myös lausunnossa NAT/786 esitetyistä huomioista, joissa muistutettiin rahoitustarpeiden olevan haasteiden tasoisia. Esimerkiksi Natura 2000 -verkostossa, joka tarjoaa Euroopalle ainutlaatuisen tilaisuuden parantaa merkittävien luonnonympäristöjen laatua, on saatavilla vain 20 prosenttia luvatuista toimenpiteisiin tarvittavista varoista. ETSK kiinnittää erityistä huomiota komission ilmoittamiin rahoitussitoumuksiin. Komitea muistuttaa, että rahoituksen on oltava odotusten tasalla, tai muuten uusi sääntely ei tuota mitään tuloksia.
7.2ETSK varoittaa vaarasta, että maatalouden sukupolvenvaihdos ei välttämättä onnistu. Jos maatiloille asetetaan tavoitteita, joita ei voida sovittaa yhteen todellisen tilanteen kanssa, aiheutetaan suuria taloudellisia vaikeuksia tälle alalle, jolle on jo nyt vaikeuksia löytää uusia ammattilaisia. Komission on kiinnitettävä erityistä huomiota maatiloihin kohdistuvaan taloudelliseen vaikutukseen, jotta voidaan varmistaa alan elinkelpoisuus pitkällä aikavälillä, ja tuettava samalla sellaisten käytäntöjen kehittämistä, joissa otetaan ilmastohaasteet huomioon.
Bryssel 10. tammikuuta 2023
Peter Schmidt
”Maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -jaoston puheenjohtaja
_____________