|
LAUSUNTO
|
|
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
|
|
Rakenteellisten ja alakohtaisten muutosten ennakointi ja teollisten kulttuurien uudistaminen
|
|
_____________
|
|
Rakenteellisten ja alakohtaisten muutosten ennakointi ja teollisten kulttuurien uudistaminen – kohti elpymisen ja palautumiskyvyn uusia rajoja eri puolilla Eurooppaa
(oma-aloitteinen lausunto)
|
|
|
|
CCMI/184
|
|
|
|
Esittelijä: Norbert Kluge
Toinen esittelijä: Dirk Jarré
|
|
Komitean täysistunnon päätös
|
25/03/2021
|
|
Oikeusperusta
|
työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
|
|
|
oma-aloitteinen lausunto
|
|
Vastaava elin
|
neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
|
|
Hyväksyminen jaostossa
|
10/11/2021
|
|
Hyväksyminen täysistunnossa
|
08/12/2021
|
|
Täysistunnon nro
|
565
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
143/1/2
|
1.Päätelmät ja suositukset
1.1Vähintään 55 prosentin vähennys hiilidioksidipäästöihin vuoteen 2030 mennessä: tämä on ”oikeudenmukaisen siirtymän” haasteellinen ja sitova tavoite, joka ohjaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden hallitusten toimintapolitiikkoja sekä yrityksiä alueilla, missä unionin kansalaiset asuvat ja työskentelevät. Juuri nyt tämä tavoite edellyttää yhteisiä toimia talous- ja yhteiskuntaelämään kohdistuvien vaikutusten ennakoimiseksi ja vastaavien strategioiden ja toimenpiteiden laatimiseksi.
1.2ETSK on vakuuttunut siitä, että Euroopan komission esittelemillä EU:n päivitetyllä teollisuusstrategialla ja 55-valmiuspaketilla tuetaan ”oikeudenmukaista siirtymää”. ETSK suhtautuu tässä mielessä myönteisesti uuteen sosiaaliseen ilmastorahastoon sosiaalisten haittojen tasapainottamiseksi osana pakettia. Covid-19-pandemia on myös osoittanut, että siirtymistä kestävämpään, digitaalisempaan ja vankempaan sosiaaliseen, taloudelliseen ja teolliseen malliin on nopeutettava. ETSK toteaa erityisesti, että alueellisilla eroilla ja sosiaalisella eriarvoisuudella on tässä yhteydessä iso merkitys.
1.3Kaikki nämä kysymykset sisältyvät jo poliittiseen ohjelmaan (esim. vihreän kehityksen ohjelma, kiertotalous, oikeudenmukainen siirtymä, rakenneohjelmat jne.), mutta niitä ei käsitellä yhdennetysti. ETSK suosittaakin, että otetaan huomioon kokemukset, joita on saatu eri politiikanaloilla, maissa ja alueilla, ja että kiinnitetään huomiota niiden eroihin ja erityispiirteisiin.
1.4Ennakkoedellytyksenä on tasapuolisten toimintaedellytysten luominen taloudelliselle kilpailulle. Tässä yhteydessä on otettava huomioon työmarkkinaosapuolten välinen sosiaalinen vuoropuhelu ja kansalaisvuoropuhelu yhdessä luomisen edistämiseksi. Tämän pitäisi edistää sellaisten EU:n johtavien yritysten luomista, jotka puolestaan voivat vahvistaa EU:n taloudellista riippumattomuutta.
1.5Vihreän kehityksen ohjelmaa ei voi olla olemassa ilman, että siihen sisällytetään sosiaalinen ulottuvuus. ETSK kehottaakin vahvistamaan Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoa. Sitä pidetään EU:n ja sen jäsenvaltioiden kiintopisteenä teollisuuden muutosten sosiaalisten vaikutusten lieventämisessä. Tämä perustuu ensisijaisesti työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja työehtosopimuksiin, jotka muodostavat perustan yritysten päätöksenteolle, jonka yhteydessä työntekijöitä informoidaan asianmukaisesti ja heidän intressinsä otetaan huomioon kuulemisin ja tarvittaessa yritysten valvontaan ja johtamiseen osallistumisen kautta.
1.6ETSK huomauttaa, että taloudellisia ja ympäristöön liittyviä edistysaskeleita saavutetaan ja saadaan aikaan ensisijaisesti siellä, missä ihmiset asuvat. Juuri siellä ilmastonsuojeluun liittyvät haasteet ennakoidaan ja ne määritellään yhdessä. Juuri siellä syntyy uusia ideoita, jotka muunnetaan teollisesti maailmanlaajuisesti kilpailukykyisiksi tuotteiksi ja palveluiksi.
1.7”Siirtymäväylät”, siinä mielessä kuin ne käsitteellistetään EU:n päivitetyssä teollisuusstrategiassa ja niistä keskustellaan EU:n teollisuusfoorumissa, tarjoavat EU:n kansalaisille tukea ja ohjausta. Kulloisetkin lähtökohdat aluetasolla vaihtelevat kuitenkin suuresti, ja yleisen tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan erilaisia strategioita. ETSK kehottaakin Euroopan komissiota kiinnittämään erityistä huomiota näihin erilaisiin vaatimuksiin puitteiden määrittelyssä ja EU:n teollisuusstrategian arvioimisessa, jotta alueellisiin ja alakohtaisiin tarpeisiin voidaan vastata joustavasti.
1.8Toissijaisuusperiaatetta on tarkasteltava ajatellen sen kykyä luoda vahvat valmiudet ”oikeudenmukaista siirtymää” varten. Alueet ja suurkaupunkialueet tuntevat parhaiten omat ongelmansa ja mahdollisuutensa. ETSK katsookin, että EU:n tasolla yhteisesti sovitut EU:n teollisuuspolitiikan sitovat tavoitteet ja periaatteet olisi määriteltävä selkeästi. On tärkeää tiedostaa, että täytäntöönpanon on perustuttava alueilla ja suurkaupunkialueilla toissijaisuusperiaatteeseen.
1.9Lähtökohdat ja valmiudet lähestyä ilmasto-, ympäristö- ja sosiaalisia tavoitteita ovat hyvin erilaisia. Jotkin alat ja yritykset saattavat saavuttaa tavoitteen helposti, kun vastaavasti toisilla edistyminen voi tuottaa enemmän vaikeuksia. Muita heikommat alueet ja tietyt teollisuudenalat vaativat siksi erityistä huomiota ja nimenomaista tukea. Koska yleinen tavoite koskee koko arvoketjua, on tärkeää keskittyä ensin nopeampiin vaikutuksiin ja kauaskantoisempiin muutoksiin.
1.10ETSK toteaa, että tämä on se periaate, jonka mukaisesti yritykset voivat palauttaa taloudellisen ja kestävän kilpailukykynsä asiaan sitoutuneiden yrittäjien ja johtajien sekä hyvin koulutettujen ja ammattitaitoisten työntekijöiden avulla. Pk-yrityksillä on tässä tärkeä rooli. Henkilöpääoman ohjelma on yritysten siirtymän onnistumisen edellytys.
1.11Jäsenvaltioiden olisi Euroopan unionin logistisella ja taloudellisella tuella vahvistettava rakenteellisia ja prosessisuuntautuneita julkisia investointeja yleishyödyllisin palveluin, joilla pyritään jatkuvasti parantamaan sellaisen teollisen ja sosiaalisen kehityksen edellytyksiä, joka voi parantaa alueiden ja paikallistason valmiuksia vastata tehokkaasti ympäristöön liittyviin, teknologisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin.
1.12ETSK katsoo, että EU:n teollisuusstrategiassa olisi ennakoitava köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymistä ja luotava sille vastapainoa, samoin kuin vihreän kehityksen ohjelmaa on täydennettävä sisällyttämällä siihen sosiaalinen ulottuvuus. Resursseja olisi näin ollen kanavoitava sinne, missä niitä tarvitaan eniten. Kattavalla EU:n kestävän kehityksen politiikalla on tehtävä enemmän oikeudenmukaisuuden ja talouselämään osallistumisen edistämiseksi, mikä hyödyttää ihmisiä ja alueita.
Euroopan kansalaistoiminnassa ja työelämässä olisi noudatettava vaatimusta luoda kestävää kehitystä, joka perustuu osallistavaan ja kestävään kasvuun, ihmisarvoiseen työhön ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen.
1.13ETSK kannattaa siirtymistä kiertotalouteen, joka pysäyttää uusiutumattomien luonnonvarojen tuhlaavan käytön ja vähentää kansainvälisiä riippuvuussuhteita. Tämän tulisi myös olla merkittävä osa EU:n teollisuusstrategiaa. Niinpä toimintaedellytyksiä olisi muutettava siten, että kiertotalouden periaatteita noudattaville yrityksille luodaan kilpailuetua.
2.Oikeudenmukainen siirtymä mahdollisuutena teollisuuden elpymiseen ja kasvuun
2.1Vihreän kehityksen ohjelmassa asetetaan selkeä ja poliittisesti sitova tavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä olisi vähennettävä Euroopassa 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tämän tavoitteen konkretisoimiseksi Euroopan komissio esitteli heinäkuussa 2021 55-valmiuspaketin toimenpiteet. Tulkinnanvaraa ei näin ollen enää ole. Oikeudenmukaisella kansainvälisellä kauppajärjestelmällä on varmistettava, että yritykset voivat pysyä maailmanlaajuisesti kilpailukykyisinä samalla, kun ne täyttävät vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet. Tähän sisältyy rajat ylittävä ja mannertenvälinen hiilirajamekanismi. Se kannustaa kauppakumppaneita liittymään maapallon rajoja kunnioittavien valtioiden joukkoon.
2.2EU:n ulkopuoliset maat, joiden ympäristölainsäädäntö on puutteellinen, aiheuttavat lisäpaineita EU:lle, jolla on verrattain vahva ympäristölainsäädäntö. Tämä maailmanlaajuinen vuorovaikutus ei saa johtaa polkumyyntiin ympäristöasioissa.
2.3Globaali tilanne voi käynnistää sellaisten uusien, kestävyysperiaatteiden mukaisten teknologioiden kehittämisen, joissa hyödynnetään Euroopan vahvuuksia, kuten sen kykyä toteuttaa asteittaista ja radikaalia innovointia, jotta maailmanmarkkinoille voidaan tarjota tuotteita, joilla hyödynnetään perinteistä osaamista uusiin haasteisiin vastaamiseksi. Tämä edellyttää muutoksen luonteen ja laajuuden huolellista ja kaukonäköistä ennakointia sekä julkisten palvelujen ja sosiaalipalvelujen huomattavaa lisäämistä, jotta pystytään selviytymään sosiaalisista ongelmista, kuten mahdollisesta köyhyyden lisääntymisestä, asunnottomuudesta, vammaisten henkilöiden ja vähemmistöjen syrjäytymisestä, naisten mahdollisuuksien supistumisesta sekä työmarkkinoille paluun helpottamiseen tähtäävän koulutuksen karsimisesta.
2.4Staattisen analyysin päätelmänä saattaa olla, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukainen toiminta tarjoaisi lyhyellä aikavälillä kustannusedun jo siirtymävaiheessa oleviin eurooppalaisiin yrityksiin nähden sellaisille kilpailijoille, jotka ovat maissa, joiden ilmastotavoitteet eivät ole yhtä kunnianhimoisia. Dynaaminen näkökulma korostaisi sitä, että yrityksille annetaan kannustimia innovoida asteittain tekemällä tuotantojärjestelmistään energiatehokkaampia, siirtymällä uusiutuviin energialähteisiin ja ottamalla käyttöön tarkoituksenmukaisia innovaatioita. Vaikka EU onkin selkeästi edelläkävijä pyrittäessä torjumaan tehokkaasti ilmastokriisiä, uusiutuvien materiaalien nopea käyttöönotto edellyttää kiertotalouden kunnianhimoisempaa täytäntöönpanoa ja häiriönsietokykyä raaka-aineiden alalla. Tuloksena oleva siirtymä toimii vain, jos tämän prosessin sosiaaliseen ulottuvuuteen kiinnitetään riittävästi huomiota. Pariisin ilmastosopimuksen oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet ja ILO:n antamat oikeudenmukaista siirtymää koskevat suuntaviivat
tarjoavat tähän liittyvää ohjausta. Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet antavat näin ollen suunnan elvytystoimille asettamalla kaikille sidosryhmille selkeät velvoitteet kunnioittaa ihmisoikeuksia ja sosiaalisia oikeuksia, demokraattisia arvoja ja oikeusvaltioperiaatetta, jotta ketään ei unohdettaisi.
2.5Tämän mittakaavan muutokset ja aiemmista siirtymistä saadut kokemukset antavat lisäksi ymmärtää, että tarvitaan yhdessä luomisen prosessi, johon osallistuu poliitikkoja, viranomaisia, työmarkkinaosapuolia, kansalaisyhteiskunnan organisaatioita, yrityksiä ja kansalaisia kaikilla hallintotasoilla EU:ssa ja yrityksissä. Käyttämällä Euroopassa asuvien ihmisten vielä hyödyntämätöntä luovuutta ja innovointipotentiaalia eduksi saadaan aikaan ratkaisuja, joita tarvitaan edessä olevista haasteista selviämiseksi. Ideoiden moninaisuus on korvaamaton innovoinnin lähde kaikilla talouden aloilla, ja se edistää merkittävästi tekniikan ja tieteen kehitystä.
2.6Aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että onnistuneiden ja pysyvien taloudellisten ja yhteiskunnallisten muutosten toteutumiseen on parhaimmat mahdollisuudet, jos tavoitteet on esitetty selkeästi, muutosprosessiin osallistuvien eri toimijoiden velvollisuudet on määritetty täsmällisessä strategiassa ja jos yhteiskunnan merkittävimmät voimat ovat yhtä mieltä koko hankkeesta, antavat sille hyväksyntänsä ja tukevat sitä. Poliittisten voimien, talouden sidosryhmien ja kansalaisyhteiskunnan on näin ollen toimittava yhdessä osana järjestelmää, joka käsittää tehokkaan työmarkkinavuoropuhelun, työehtosopimukset, keskinäisen tietojenvaihdon, kuulemisen ja aidon osallistumisen päätöksenteko- ja yhteisen luomisen prosesseihin.
2.7Työmarkkinaosapuolten välisellä sosiaalisella vuoropuhelulla ja kansalaisvuoropuhelulla, johon osallistuu yhteiskunnallisia sidosryhmiä, voi olla erityisen merkittävä rooli hankkeissa, joilla pyritään tasapainottamaan sosiaalisia, ekologisia ja taloudellisia etuja keskenään. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin konkreettinen täytäntöönpano on näin ollen välttämätöntä.
3.Alueet ovat keskeisiä työnteon, elämisen ja sosioekonomisen muutoksen ennakoimisen paikkoja – eivät ainoastaan ekosysteemejä
3.1Covid-19-pandemia on vaikuttanut eri tavoin eri ekosysteemeihin, kuten Euroopan komissio toteaa tiedonannossaan EU:n uudesta teollisuusstrategiasta. Se on myös entisestään kiihdyttänyt olemassa olevia suuntauksia kohti digitalisaatiota ja hiilestä irtautumista ja lisännyt riskiä alueiden välisen epäyhtenäisyyden syvenemisestä, koska ne ovat eri kehitystasoilla taloudellisen vaurauden ja teollisuuden muutokseen tehtäviin investointeihin käytettävissä olevien resurssien osalta. Siksi on olennaisen tärkeää, että nämä erilaiset vaikutukset otetaan huomioon teollisuusfoorumissa ja suunnitelluissa siirtymäväylissä.
3.2On Euroopan kansalaisyhteiskunnan edun mukaista luoda kansalaisille suotuisia näkymiä työllisyydestä ja tuloista alueilla, joita teollinen muutos koettelee. Tästä syystä on ymmärrettävä eri alueiden erilaiset lähtökohdat ja se, miten olemassa olevasta teollisesta osaamisesta ammentaen voidaan synnyttää myönteistä vuorovaikutusta. Integroitumisella globaalisti merkittäviin arvoketjuihin ja erityisesti tällaisia arvoketjuja osaltaan edistävillä eri näkökohdilla on tärkeä asema tässä yhteydessä. Euroopan komission ekosysteemilähtöinen toimintamalli perustuu makropoliittiseen tarkastelutapaan, jossa kaikki toimialat luokitellaan maailmanlaajuisesti. Tässä tarkastelutavassa ei oteta huomioon eri ekosysteemien erilaisia tilanteita tai keskinäisiä riippuvuuksia. Siinä tuskin voidaan tehdä oikeutta eri alueiden vaatimusten moninaisuudelle, ja sitä on täydennettävä aluepoliittisella näkökulmalla.
3.3Euroopan komissio kehittää parhaillaan keskeisiä suorituskykyindikaattoreita, joiden tarkoituksena on kuvata EU:n teollisuusstrategian menestymistä. Tällä hetkellä komissio keskittyy pääasiassa talouskasvuun ja jättää huomiotta Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetetut tavoitteet, kiertotalouteen siirtymisen edellyttämät muutokset sekä muutosprosessin sosiaalisen ulottuvuuden. On ratkaisevan tärkeää, että EU:n teollisuusstrategiassa selkeästi tunnustetaan ja tuodaan esille alueellisesti saatavilla olevien teollisten taitojen, potentiaalin ja osaamisen arvo. Tämä on otettava asianmukaisesti huomioon. Muussa tapauksessa liian kapea-alainen keskittyminen talouskasvuun ja siihen liittyviin toimenpiteisiin ja välineisiin voi johtaa ilmastotavoitteista erkaantumiseen ja teolliseen muutokseen liittyvien mahdollisuuksien menettämiseen, mikä voi vaarantaa kiertotalouden toteutumisen.
3.4Laadittaessa teollisuusstrategiaa ja -politiikkaa näissä olosuhteissa on otettava huomioon epävarmuus ja ennakoimattomuus. Yksittäisten tilanteiden mukaan räätälöityjen politiikkojen ja erilaisten väylien on oltava joustavia, ja niiden on perustuttava kaikkeen osaamiseen, jota alueella on käytettävissä tai jota voidaan saada käyttöön tekemällä yhteistyötä muiden alueiden ja maiden kanssa. Tarvitaan avoimuutta, joka on tärkeä strateginen voimavara, jotta saadaan selville, mitä puuttuu ja mitä tarvitaan välittömästi.
3.5Ilmaston suojelemiseksi toteutettava teollinen muutos aiheuttaa vakavia sosiaalisia ongelmia, jos vihreän kehityksen ohjelman tavoitteet on määrä saavuttaa lyhyessä jäljellä olevassa ajassa. Ympäristön kannalta haitallisten resurssien kulutus on ongelma, johon on puututtava ja jota on tutkittava, jotta löydetään sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti oikeudenmukainen ratkaisu.
3.6Kiertotalous vaikuttaa myönteisesti teolliseen muutokseen alueilla sekä toimitus- ja arvoketjuissa. Vaikka eniten lisäarvoa syntyy alueilla, missä teollisuudenalat ovat kehittyneimpiä, puolestaan seuduilla, joiden talous on vähemmän tietoperustainen ja energiaintensiivisempi, tuotetaan ja jalostetaan materiaaleja, jotka tuodaan kiertotalouden piiriin. Muita heikommat alueet voivat selvästikin hyötyä enemmän kiertotaloudesta ja tulla merkittäviksi toimijoiksi tällä alalla.
3.7Keskittyminen teollisen muutoksen onnistumiseen alueellisella tasolla edellyttää selvästikin vahvoja keskinäisiä yhteyksiä, tiivistä yhteistyötä ja osaamisen jakamista muiden alueiden kanssa, myös EU:n jäsenvaltioiden kansallisten rajojen yli. On olemassa kattava vuorovaikutusjärjestelmä, johon ilmi selvästi kuuluvat paikalliset pk-yritykset, jotka ovat vuorovaikutuksessa rajatylittävää toimintaa harjoittavien yritysten kanssa.
3.8Nykyinen alueellinen teollinen osaaminen ei yksinään takaa täyttä vaikuttavuutta sosio-ekologisen muutoksen yhteydessä. Tätä osaamista on kuitenkin mahdollista ja välttämätöntä kehittää edelleen investoimalla tietämykseen, välineisiin ja henkilöstöön, ja siitä voi tulla ja siitä on tultava tuottava tekijä muuttuneissa olosuhteissa. Tämä auttaa luomaan uusia tuotteita, palveluja, teknologioita ja mahdollisuuksia. Se puolestaan synnyttää alueilla taloudeltaan vakaita yrityksiä, joissa on houkuttelevia työpaikkoja. Juuri tämä on tavoite, johon Euroopan teollisuusstrategialla on pyrittävä.
3.9Aluetta määrittävät suurelta osin sen teollisuusrakenteet, yritykset, työvoima, ihmisten osaaminen, t&k-valmiudet sekä sen yritysten valmistamat tai jalostamat eri tuotteet. Teollinen osaaminen on ilmentymä laajasta kirjosta historiallisia erityispiirteitä.
Toimitus- ja arvoketjuilla on hyvin erilaisia alueellisia vaikutuksia eri puolilla Eurooppaa. Globaali konteksti on yhtä tärkeä kuin organisointi Euroopassa, mutta sillä on erilaisia vaikutuksia. Neljäs teollinen vallankumous, teollisuus 4.0, ja digitalisaatio sekä tieto- ja viestintäteknologia vaikuttavat merkittävästi mutta hyvin eri tavoin Euroopan teollisuusaloihin ja talouksiin ylipäätään. Tässä mielessä innovaatio- ja kehitysrahastoista tulee entistäkin keskeisempiä alueellisten erojen lieventämisessä.
3.10Teollisuuden muutoksen mahdollistaville palveluntarjoajille, startup- ja pk-yritykset mukaan luettuina, voidaan avata yhteydet asiakkaisiinsa myös syrjäisemmiltä alueilta käsin, ja houkuttelevia työpaikkoja voidaan luoda myös tällaisissa paikoissa. Erityisesti tietopohjaiset yritykset voivat osallistua arvoketjuihin pitkälti riippumatta siitä, kuinka lähellä ne ovat asiakkaitaan. Lisäksi suuren mittakaavan tehtaiden koneita voidaan usein hallita etäältä.
3.11Euroopan komission ekosysteemilähtöinen toimintamalli ei kata kaikkia asian kannalta merkityksellisiä tasoja ja näkökohtia. Siinä selvästi korostetaan, että on tärkeää tarkastella siirtymän etenemistä myös alueellisesta näkökulmasta ja varmistaa, että yritykset – myös yhteisötalouden yritykset – muodostavat tämän koko poliittisen operaation perustan. On tärkeää osoittaa, miten tämä liittyy arvoketjuihin ja miten yksittäisten ekosysteemien eri osatekijät vastaavat muiden ekosysteemien osatekijöitä.
4.Vaihtoehdot siirtymäväylille teollisuuden sosioekonomista kehitystä koskevan kokonaisvaltaisen tarkastelutavan mukaisesti
4.1Vaikka innovointi liittyykin laajalti uusiin teknologioihin tai tieteellisen tutkimuksen läpimurtoihin, on myös mahdollista käyttää olemassa olevaa osaamista perustana paremmille tai uusille tuotteille ja palveluille. Uudet teknologiat nivoutuvat olemassa oleviin perinteisiin teknologioihin. On myös muita selkeitä esimerkkejä siitä, miten vakiintuneet perinteiset valmistusmenetelmät ja asteittainen innovointi ja teollisuudenalojen nykyaikaistaminen ovat kytköksissä toisiinsa: ilma-aluksissa käytettävien uusien ja kevyempien materiaalien hyödyntäminen ajoneuvoissa, kevyempien materiaalien käyttö autoteollisuudessa ja bioteknologian soveltaminen uusien lääketieteellisten välineiden ja palvelujen suunnittelussa.
4.2Kehittyneet tieto- ja viestintätekniikkainfrastruktuurit edistävät uusien mahdollisuuksien syntymistä ja auttavat luomaan innovatiivisia ja kestäväpohjaisia ratkaisuja, jotka kuvastavat alueellisia erityispiirteitä. Esimerkiksi 3D-tulostinten käyttö tarjoaa mahdollisuuksia kehittää ja suunnitella tuotteita yhdessä paikassa ja asettaa ne tarvittaessa fyysisesti saataville useissa eri paikoissa. Tämä auttaa vähentämään kuljetukseen liittyviä ympäristövaikutuksia.
4.3Yhteisötalouden käsitteillä voi olla merkittävä rooli sosioekonomisessa muutoksessa luotaessa uusia oppimis-, elin- ja työllistymismahdollisuuksia sekä vaihtoehtoisia palvelu- ja tuki-infrastruktuureja paikallisyhteisöissä, erityisesti muita heikommassa asemassa oleville ryhmille ja riskiryhmiin kuuluville henkilöille. Yleishyödyllisten palvelujen ohella näihin käsitteisiin liittyy huomattavia mahdollisuuksia valmisteltaessa asiantuntevasti ja tehokkaasti yhteiskunnan ja talouden toimijoita innovoinnin ja muutoksen vaatimuksiin ja seurauksiin erityisesti alueellisella tasolla.
4.4Julkisilla rakenteilla on suuri vastuu muutoksen ja kehityksen mahdollistavien olosuhteiden luomisessa tarjoamalla yleishyödyllisiä palveluja, jotka ovat kaikkien talouden toimijoiden saatavilla.
4.5Tämä on myös osa yleishyödyllisiltä palveluilta edellytettävää kehitystä, jolloin kyse on esimerkiksi jatkuvan täydennyskoulutuksen järjestämisestä työvoiman osaamisen päivittämiseksi, joka on välttämätöntä pyrittäessä parantamaan työntekijöiden taitotasoa ja auttamaan yrityksiä selviytymään innovoinnin ja muutoksen keskellä. Näin myös ammattitaitoiset työntekijät juurtuvat paremmin alueelle ja osallistuvat meneillään olevan rakenteellisen – ja ekologisen – muutoksen muovaamiseen.
4.6Energiaintensiivisille teollisuudenaloille on olemassa monia yhteisiä ratkaisuja hiilestä irtautumiseksi ja siten mahdollisuuksia yhteisiin investointeihin (esim. puhdas vety, talteenotetun ja varastoidun hiilidioksidin uudelleenkäyttö). Myös kiertotalouden ja teollisen symbioosin tehostaminen ovat merkittäviä näkökohtia teollisuuden hiilestä irtautumisessa ja valmistauduttaessa tulevaisuuteen, jolle ovat ominaisia tehokkaat ja tuottavuudeltaan erittäin vahvat yritykset.
5.Säällistä työtä kestävän kehityksen mukaisissa teollisuus- ja palveluyrityksissä tarjoavien alueellisten työmarkkinoiden merkitys
5.1Alueita, yrityksiä ja niiden taloudellista suorituskykyä on ymmärrettävä ja analysoitava yksityiskohtaisesti niiden toimialakohtaisen perusosaamisen ja työvoiman näkökulmasta. Tähän tarkasteluun sisältyvät myös infrastruktuuri, sijainti, resurssien määrä, yrittäjähenkisyys ja institutionaalinen rakenne. Tämä on tärkeää, jotta voidaan mahdollistaa käytettävissä olevan työvoiman erittäin suuri pätevyys ja ennakoida tulevia taitotarpeita osaamisvajeen välttämiseksi (esim. insinöörit).
5.2Yhteistyö korkeakoulujen, myös soveltavaan tieteeseen erikoistuneiden korkeakoulujen, ja tutkimuslaitosten kanssa voi auttaa luomaan uusia teollisia mahdollisuuksia, jotka voivat tuottaa tulokseksi uusia työpaikkoja jo vakiintuneissa yrityksissä, monikansallisissa yrityksissä, pk-yrityksissä ja startup-yrityksissä.
5.3Inhimillisellä tasolla alueet, jotka toivottavat tervetulleiksi ja integroivat uusia tulokkaita toimiviin sosioekonomisiin rakenteisiin, ovat suotuisassa asemassa.
5.4Alueet, missä ammattitaitoinen työvoima on integroitunut tiiviisti sosioekonomisiin rakenteisiin ja tuntee viihtyvänsä, voivat myös houkutella tehokkaiden virallisten ja epävirallisten osaamisverkostojen avulla dynaamisia toimialoja ja yrityksiä, joille on ominaista korkea lisäarvo. Työvoima myötävaikuttaa näin ollen oleellisesti alueen innovatiivisen teollisen kapasiteetin määräytymiseen ja auttaa olennaisesti tukemaan nykyaikaistamis- ja muutosprosesseja.
5.5Työntekijöiden taidot ja erityisosaaminen sekä niiden jatkuva parantaminen voivat luoda perustan uudelleenjärjestelyille ja liiketoimintamallien muutoksille sekä tulevalle kasvulle ja uusille markkinoille. Se, ettei alueellisia kehitysmahdollisuuksia tunnusteta tai hyödynnetä, johtaa useissa tapauksissa työntekijöiden jatkuvaan poismuuttoon, mikä heikentää aina valmiuksia ja osaamista, joita alueilla tarvitaan Euroopan vihreän kehityksen ohjelman luomien mahdollisuuksien kehittämiseksi ja hyödyntämiseksi.
Bryssel 8. joulukuuta 2021
Christa Schweng
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja
_____________