Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
CCMI/167
Teollisuuden alakohtainen näkökulma
ilmasto- ja energiatoimien yhteensovittamiseen
LAUSUNTO
Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
Teollisuuden alakohtainen näkökulma ilmasto- ja energiatoimien yhteensovittamiseen
[oma-aloitteinen lausunto]
Esittelijä: Aurel Laurențiu Plosceanu
Toinen esittelijä: Enrico Gibellieri
|
Täysistunnon päätös
|
24/01/2019
|
|
Oikeusperusta
|
työjärjestyksen 32 artiklan 2 kohta
|
|
|
oma-aloitteinen lausunto
|
|
|
|
|
Vastaava elin
|
neuvoa-antava valiokunta ”teollisuuden muutokset” (CCMI)
|
|
Hyväksyminen CCMI:ssä
|
03/06/2019
|
|
Hyväksyminen täysistunnossa
|
17/07/2019
|
|
Täysistunnon nro
|
545
|
|
Äänestystulos
(puolesta / vastaan / pidättyi äänestämästä)
|
148/3/3
|
1.Päätelmät ja suositukset
1.1Eurooppalainen resurssi- ja energiaintensiivinen teollisuus (resource- and energy-intensive industries, REII) on strategisesti merkittävä tekijä EU:n teollisille arvoketjuille. Se on EU:n määrittämän ilmastonmuutoksen hillintäpolitiikan sanelemana sitoutunut toteuttamaan syvälle käyvän muutoksen ja suorittamaan massiivisia investointeja tavoiteltaessa ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä.
1.2Nykyisen päästökauppajärjestelmän tarkoituksena on kannustaa näihin investointeihin asettamalla kasvihuonekaasupäästöille hinta, ja tähän liittyy ristiriitaisia vaatimuksia: 1) ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää korkeampia hintoja, mutta 2) resurssi- ja energiaintensiivisen teollisuuden ulkoinen kilpailukyky edellyttää, että se mukautuu ulkoisten kilpailijoiden maksamiin alhaisiin tai jopa olemattomiin hintoihin.
1.3ETSK on huolissaan hiilivuodon tai investointivuodon riskistä (tuotanto- tai investointitoiminta, jota harjoitetaan paikassa, missä päästökauppajärjestelmää ei sovelleta) resurssi- ja energiaintensiivisessä teollisuudessa ja seurauksena olevista työpaikkojen menetyksistä nykytilanteessa, kun kasvihuonekaasupäästöjen hinnat vaihtelevat maailmanmarkkinoilla.
1.4ETSK on aikaisemmassa lausunnossaan perännyt maailmanlaajuista päästökauppajärjestelmää, jotta kansainväliselle kilpailulle resurssi- ja energiaintensiivisessä teollisuudessa luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset. Tässä toiveessa on toistaiseksi petytty.
1.5ETSK katsoo, että on olennaisen tärkeää sovittaa teollisuus- ja energiapolitiikat ilmastopolitiikan kanssa yhteen, jotta saadaan liikkeelle ne valtaisat investoinnit, jotka tarvitaan siirtymisessä kohti resurssi- ja energiaintensiivisen teollisuuden hiilineutraalia talousmallia. Sen täytyisi olla ”oikeudenmukainen siirtymä”, jonka määrittelyssä ja täytäntöönpanossa työmarkkinaosapuolten pitää olla aktiivisesti mukana.
1.6EU:n ja jäsenvaltioiden investoinneilla olisi oltava vaikutusta tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan sekä vähähiilisen ja hiilineutraalin teknologian käyttöönottoon resurssi- ja energiaintensiivisessä teollisuudessa, mukaan luettuina sen tarvitsema sähkön lisätuotanto ja sen palveluksessa olevan työvoiman yleissivistävä ja ammatillinen koulutus. Niinpä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä (2021–2027) tätä tarkoitusta varten ajateltua rahoitusta InvestEU-ohjelmaa ja muita siihen linkitettäviä investointiohjelmia koskevassa komission ehdotuksessa olisi lisättävä.
1.7ETSK aikoo osallistua pohdintaan Eurooppa-neuvoston edellyttämän pitkän aikavälin teollisuusstrategian tiimoilta tarkastelemalla yhtä lukuisista julkisen huomion kohteena olevista politiikkavaihtoehdoista teknisen ja oikeudellisen toteutettavuuden osalta: niiden, kasvihuonekaasupäästöjen sisäistä hintaa koskevien rajoilla toteutettavien sopeuttamistoimien täytäntöönpanoa, jotka perustuvat teollisuustuotteisiin sisältyvien perusmetallien, -kemikaalien ja -materiaalien kasvihuonekaasupäästöpitoisuuteen. Komitea huomauttaa, että se kiinnitti jo vuonna 2014 aiheesta ”Markkinapohjaiset ohjauskeinot – vähähiilinen talous Euroopan unionissa” antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa huomiota tarpeeseen arvioida tällaista mekanismia ja ottaa se mahdollisesti käyttöön mutta ei saanut komissiolta eikä neuvostolta asianmukaista vastakaikua.
1.8ETSK kehottaa komissiota pohtimaan syvällisemmin tätä ja muita toimintavaihtoehtoja, kuten uudistettua päästökauppajärjestelmää, hiilidioksidipäästöjen rajaveromekanismia, hiili-intensiteettiin mukautettua alv-kantaa, ja vertaamaan niitä seuraaviin seikkoihin:
·vaikutus hiili- ja investointivuotoon tulevaisuudessa, kun hinnat ovat korkeammat ja kun päästöoikeuksia on EU:ssa saatavilla vähemmän
·oikeusvarmuus WTO:n sääntöjen noudattamisesta
·hyväksyttävyys kauppakumppanien keskuudessa
·tekninen toteutettavuus erityisesti yleisesti hyväksyttyjen kirjanpito- ja mittausstandardien sekä luotettavien ja tunnustettujen tietokantojen osalta.
1.9ETSK kehottaa komissiota myös aloittamaan varhaisessa vaiheessa neuvottelut EU:n tärkeimpien kauppakumppanien kanssa, jotta pystytään punnitsemaan niiden näkemyksiä tarkasteltavana olevista vaihtoehdoista.
2.Yleishuomioita
2.1Resurssi- ja energiavaltaisiin teollisuudenaloihin sovellettavan ilmastopolitiikan dilemma
Ilmastopolitiikka on tietyltä osin luonnostaan vaikeaa.
2.1.1Tämän toimintapolitiikan tavoitteena on yhtäältä vähentää kunnianhimoisin tavoittein kasvihuonekaasupäästöjä (sekä fossiilisten polttoaineiden poltosta että teollisuusprosesseista johtuvia). EU:n tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2050 mennessä komission tiedonannon ”Puhdas maapallo kaikille” kannustamana. Näillä vähennyksillä ilmaston lämpenemisen olisi pysyttävä selvästi alle 2 °C:ssa ja toivottavasti alle 1,5 °C:ssa tavalla, joka sopii yhteen sellaisen maatalouden kanssa, joka pystyy ruokkimaan ihmiskunnan. Markkinatalouden oloissa erittäin tehokas keino on asettaa hinta kasvihuonekaasupäästöille. Tällä tavoin talouden toimijat voivat joko investoida kannattavasti päästösäästöjä tuottaviin laitteisiin tai -prosesseihin (mukaan lukien hiilidioksidin talteenotto ja varastointi/käyttö) tai säästää rahaa vähentämällä materiaalien kulutusta (esim. käyttämällä kulutuskestävyydeltään parempia tuotteita) tai keskittämällä hankintansa materiaaleihin, jotka tuottavat vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä (esimerkkinä kierrätetyt materiaalit). Jotta menetelmä olisi tehokas, kasvihuonekaasupäästöjen hinnan on oltava kyllin korkea ja ennustettavuudeltaan riittävä investointien käynnistämiseksi tai käyttäytymisen muuttamiseksi.
2.1.2Toisaalta energiakustannusten osuus resurssi- ja energiaintensiivisen teollisuuden kokonaiskustannuksista on suuri: 25 % teräksen, 22–29 % alumiinin ja 25–32 % lasin tapauksessa.
2.1.3Jos energiakustannukset nousevat, koska EU:ssa kasvihuonekaasupäästöille määrätty hinta on korkea verrattuna muualla perittyihin hintoihin ja koska matalapäästöisiin tai päästöttömiin teknologioihin, resurssi- ja energiavaltaisiin teollisuudenaloihin ja niihin liittyvään välttämättömään sähköenergian tuotanto-, siirto- ja varastointikapasiteettiin tehdyt laajamittaiset ja varhaiset investoinnit aiheuttavat korkeita poistokustannuksia, EU:hun sijoittautuneen resurssi- ja energiaintensiivisen teollisuuden yritysten ulkoinen kilpailukyky on vaarassa. Niiden suorittamista energiatehokkuutta parantavista toimenpiteistä huolimatta tuotanto on niille kalliimpaa kuin niiden ulkopuolisille kilpailijoille. Näillä markkinoilla, joille on tyypillistä standardoidut tuotteet, korkeampi hinta johtaa markkinaosuuden ja siihen liittyvien työpaikkojen menetykseen. Jos näin tapahtuu, kasvihuonekaasupäästöt yksinkertaisesti siirretään EU:ssa vaikuttavilta tuottajilta muualla toimiville tuottajille (jotka usein ovat vähemmän energiatehokkaita), millä (parhaimmillaankaan) ei ole vaikutusta maailman kaikkiin kasvihuonekaasupäästöihin. Tätä ilmiötä kutsutaan ”hiilivuodoksi”. Globaalissa kilpailutilanteessa, jossa kasvihuonekaasupäästöjen hinta on nolla, hiilidioksidin hinta on asetettava niin alhaiseksi kuin mahdollista ja jopa nollatasolle.
Tämä ilmiö nivoutuu ”investointivuotoon”. Vaikka kasvihuonekaasupäästöjen hintataso EU:ssa on matala, sen kehitykseen liittyvä epävarmuus estää jo nykyisellään investointeja resurssi- ja energiaintensiivisen teollisuuden tuotantoalueiden ylläpitoon ja parantamiseen, mikä johtaa jälleen yhteen ja erittäin huolestuttavaan kilpailukykyä heikentävään prosessiin EU:ssa aktiivisten tuottajien kannalta. EU:ssa toimivia resurssi- ja energiaintensiivisen teollisuuden yrityksiä koskeva investointivuoto lisääntyisi dramaattisesti, jos kasvihuonekaasupäästöjen hinnat olisivat paitsi epävakaat myös korkeat.
2.1.4Päästökauppajärjestelmä on EU:n nykyinen yritys määrittää kasvihuonekaasupäästöille hinta. Se on ollut suurimmaksi osaksi tehoton: kasvihuonekaasupäästöjen hinta on ollut jo vuosia erittäin matala (vaikka onkin hiljattain noussut) ja silti riittävän epävakaa laukaistakseen investointivuodon. Lisäksi hinnoittelu on monimutkainen ja täynnä poikkeuksia. Yksi laadultaan pysyvä syy tähän tehottomuuteen ja monimutkaisuuteen saattaa olla se, että päästökauppajärjestelmällä ei pystytä ratkaisemaan edellä kuvattua luontaista ristiriitaa yhtäältä korkeita ja toisaalta alhaisia kasvihuonekaasupäästöjen hintoja koskevien vastakkaisten vaatimusten välillä.
Tämä dilemma saattaa siis olla tarpeen ratkaista, jotta pystytään sovittamaan yhteen 1) ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja 2) eurooppalaisen resurssi- ja energiaintensiivisen teollisuuden ulkoista kilpailukykyä koskevat politiikkatavoitteet, samalla kun otetaan huomioon kaikki muut toimintatavoitteet, kuten vapaa ja oikeudenmukainen kauppa Eurooppa-neuvoston edellyttämän pitkän aikavälin teollisuusstrategian puitteissa.
2.2Rajoilla toteutettavat sopeuttamistoimet mahdollisena ratkaisuna
2.2.1EU:n toimielinten parhaana pitämä vaihtoehto tämän ongelman ratkaisemiseksi olisi yksi ja sama globaali päästökauppajärjestelmä kasvihuonekaasupäästöjen hinnan määrittämiseksi maailmanlaajuisesti. Tässä toiveessa on kuitenkin petytty. Viimeaikainen geopoliittinen kehitys unilateralismin suuntaan ei juurikaan anna toivoa siitä, että tällainen maailmanlaajuinen sopimus solmittaisiin ajoissa.
Euroopan komission kaavailemat toimenpiteet (päästökauppajärjestelmästä saatavat tulot kierrätetään teollisuudelle, innovaatiotuki, ilmaiset päästöoikeudet, jäsenvaltioiden valtuuttaminen maksamaan korvauksia välillisistä kustannuksista jne.) eivät ehkä anna riittäviä takeita hiili- tai investointivuotojen torjumiseksi tilanteessa, jossa ilmastotoimet ovat epäsymmetrisiä ja EU:n ilmastotavoitteet kasvussa. Tästä syystä monet ovat peräänkuuluttaneet vaihtoehtoisia lähestymistapoja mahdollisena ratkaisuna ilmastopolitiikan tavoitteiden yhteensovittamiseksi resurssi- ja energiaintensiivisen teollisuuden ulkoisen kilpailukyvyn kanssa. Nämä lähestymistavat liittyvät Maailman kauppajärjestön (WTO) määritelmän mukaiseen rajoilla toteutettavien sopeuttamistoimien (border adjustment measures, BAMs) konseptiin. Käsillä olevan lausunnon tarkoituksena on tutkia konkreettisen ehdotuksen avulla tällaisen vaihtoehdon teknistä ja oikeudellista toteutettavuutta.
2.3WTO:n oikeusperiaatteiden mukaan sisäisiin kulutusveroihin sovellettavat rajoilla toteutettavat sopeuttamistoimet eivät saisi syrjiä ulkoisia talouden toimijoita.
2.3.1Rajoilla toteutettavien sopeuttamistoimien periaate on seuraava: kun kulutukseen liittyvä sisäinen vero on määrätty jollekin tietylle lainkäyttöalueelle, vaarana on, että paikalliset tuottajat (jotka ovat tämän veron alaisia) joutuvat epäedulliseen kilpailuasemaan verrattuna ulkopuolisiin kilpailijoihinsa (jotka eivät ole sen alaisia) sekä sisämarkkinoilla (kun kilpailu on paikallisten tuottajien ja tuojien välinen) että vientimarkkinoilla. Kyseisen lainkäyttöalueen viranomaiset voivat korjata kilpailun oikeudenmukaiseksi seuraavasti: 1) kantamalla tuontitavaroista veroa ja 2) palauttamalla vientitavaroista kannetun veron määrän.
2.3.2Tuotepainotteiset rajoilla toteutettavat sopeuttamistoimet ovat tietyin edellytyksin oikeudellisesti WTO:n hyväksymiä, eikä asiaan liity huolta protektionismista. Perusteet tulkintaan antoi tällaisten sopeuttamistoimien uudelleentarkastelu vuodelta 1970 (rajoilla toteutettavia sopeuttamistoimia käsitelleen työryhmän raportti). Mainituista edellytyksistä todetaan, että tuotteet eivät saa syrjiä ulkoisia talouden toimijoita (GATT-sopimuksen II-2 a, III-2 ja VI-4 artikla), mikä tarkoittaa tässä tapauksessa, että tuontitavaroiden verotuksen olisi oltava tasoltaan enintään paikallisten tuottajien maksamaa veroa vastaava ja että vientitavaroista ei saisi palauttaa enempää kuin paikallisilla markkinoilla jo maksetun veron määrä.
2.4Suunnitellut mekanismit: läpinäkyvä kirjanpitojärjestelmä viejiä varten; tuojat maksavat ainoastaan perusmateriaalien kasvihuonekaasupäästöpitoisuudesta
2.4.1Ehdotetut mekanismit, joiden tarkoituksena on mukauttaa yleistä käsitystä rajoilla toteutettavista sopeuttamistoimista kasvihuonekaasupäästöjä ajatellen, ovat seuraavat:
·Jotta voidaan määrittää viejille palautettava rahamäärä, läpinäkyvässä tilinpidossa pidetään kirjaa kuhunkin teollisesti valmistettuun tavaraan sisältyvistä kasvihuonekaasujen päästöistä ja kuljetetaan niitä mukana arvoketjussa omana laskutuksen lisälinjanaan.
·Tuojat maksavat kasvihuonekaasupäästöistä, jotka sisältyvät teollisesti valmistetun tavaran valmistuksessa käytettäviin perusmateriaaleihin, mutta eivät sen muuntamiseen tai muokkaamiseen taikka sen logistisiin liikkeisiin liittyvistä kasvihuonekaasupäästöistä. Kyseessä on erittäin hyvä likiarvo, koska yli 90 % teollisesti valmistetun tavaran kasvihuonekaasupäästöistä sisältyy perusmateriaaleihin. Se antaa tulliviranomaiselle kiistattoman näytön, jonka nojalla tämä voi määrittää veron perusteen (kunkin materiaalin luonne ja paino). Se antaa myös jonkin verran etua tuojille, jolloin nämä eivät voi väittää, että näitä syrjitään.
Näitä mekanismeja esitellään ja analysoidaan yksityiskohtaisemmin jäljempänä.
2.5Vietyihin tavaroihin sisältyvien kasvihuonekaasupäästöjen hinnan palauttamisessa on kyse kirjanpidosta
2.5.1Järjestelmä olisi seuraavanlainen: Kun resurssi- ja energiaintensiivinen teollisuus on joutunut maksamaan kasvihuonekaasupäästöistään (joko päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien muodossa, jotka on ostettu hiilidioksidiekvivalentteina muuttuvaan kilohintaan markkinoilta tai kiinteään hintaan sisältyvän hiiliveron muodossa), sen on pidettävä tiliä kyseisestä maksusta (ja sen perustana olevasta kasvihuonekaasupäästöjen määrästä) kirjanpitojärjestelmässään ja siirrettävä se laskutuksessaan eteenpäin asiakkailleen (mukaan luettuna laitteistojensa kasvihuonekaasupäästöpitoisuuden kuoletus). Tällöin uusiokäytetään olemassa olevaa, pitkälle kehitettyä kasvihuonekaasujen kirjanpitojärjestelmää, joka on kehitetty EU:ssa maksuttomien päästöoikeuksien laskemiseksi päästökauppajärjestelmässä, ja tämä on selkeä etu. Viimeisten runsaan 50 vuoden aikana saadut kokemukset arvonlisäverotuksesta osoittanevat tällaisen kulujensiirtojärjestelmän teknisesti toteuttamiskelpoiseksi.
2.5.2Se toimitusketjun asema, jossa tämä maksu olisi sisällytettävä laskuihin, on vielä määriteltävä. Jos se siirrettäisiin lopulliselle kuluttajalle, seuraukset olisivat seuraavat:
·Se toisi ehdotetun järjestelmän lähemmäksi kulutusta koskevan sisäisen veron mallia, kuten alv:tä tai valmisteveroja, joiden osalta WTO on nimenomaisesti hyväksynyt rajoilla toteutettavien sopeutustoimien legitimiteetin, ja lisäisi siten oikeusvarmuutta.
·Se välttäisi välittäjinä toimivien yritysten rasittamisen.
·Se kannustaisi kuluttajakäyttäytymisen muutokseen kohti ilmastoystävällisempiä vaihtoehtoja.
2.5.3Kun yritys vie tavaraa, johon liittyy kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttamia kustannuksia, sen on seuraavaksi todettava kirjanpitojärjestelmästään viedyn tuotteen kasvihuonekaasupäästöpitoisuus ja anottava valtiolta tämän pitoisuuden hyvittämistä (joko myymällä vastaavat päästökauppajärjestelmän päästöoikeudet markkinoilla uudelleen tai maksamalla hiilivero takaisin) tuotteen sisältämien kasvihuonekaasupäästöjen määrän osalta.
2.5.4Jos päästöoikeuksia jaettaisiin päästökauppajärjestelmässä parhaiten suoriutuville EU:ssa toimiville tuottajille nykyiseen tapaan maksutta, tämä palautus tehtäisiin EU:n talouden mittakaavassa päästökauppajärjestelmän päästöoikeuden keskihintaan spot-markkinahinnan ja EU:n tuottajille maksutta jaettavien päästöoikeuksien osuuden perusteella.
2.5.5Tämä kirjanpitojärjestelmä antaa näytön siitä, että viejälle palautetaan tarkasti maksu kaikista kasvihuonekaasupäästöistä, jotka on sisällytetty tuotteeseen toimitusketjussa. Viejälle ei anneta aiheetonta etua, joten järjestelmä on WTO:n vaatimusten mukainen. Menettelyn oikeudenmukaisuus on helpompi osoittaa tapauskohtaisesti, kun kasvihuonekaasupäästöjen hinta on kiinteä (kuten hiilidioksidiverotuksessa). Tämä pätee kuitenkin vain keskimäärin, päästökauppamarkkinoilla onnekkaiden ja huono-onnisten keinottelijoiden joukossa ja ilmaisista päästöoikeuksista eri tavoin nauttimaan pääsevien, hyvin tai vaatimattomammin suoriutuvien EU-tuottajien keskuudessa, kun kasvihuonekaasupäästöjen hinta vaihtelee (kuten päästökauppamarkkinoilla tapahtuu).
2.6Tuontituotteita koskeva korjauskeino voi perustua niihin sisältyvien perusmetallien, -kemikaalien tai -materiaalien kasvihuonekaasupäästöpitoisuuteen
2.6.1Teollisesti valmistetun tavaran kasvihuonekaasupäästöpitoisuudet juontuvat olennaisesti sen materiaaleista.
Teollisesti valmistetun tavaran kasvihuonekaasupäästöpitoisuus voidaan jakaa kolmeen pääkomponenttiin, joista kukin vastaa lisäarvoa kerryttävien toimintojen eri luokkia:
·tuotteen käsittämien perusmetallien, -kemikaalien ja -materiaalien (esim. teräs, etyleeni, bentseeni, ammoniakki, suolahappo, lasi, puu) kasvihuonekaasupäästöpitoisuudet
·perusmetallien, -kemikaalien tai -materiaalien muuntamiseksi ja muokkaamiseksi harjoitetun teollisen toiminnan (esimerkiksi polymerointi, muovaus, työstäminen, leikkaaminen) kasvihuonekaasupäästöpitoisuudet
·lisäarvoa tuottavissa eri vaiheissa tuotantopaikkojen sisäisen ja niiden välisen logistiikkaketjun käsittämät kasvihuonekaasupäästöpitoisuudet.
Valtaosa teollisuustuotteiden kasvihuonekaasupäästöpitoisuudesta on niiden sisältämien perusmetallien, -kemikaalien ja -materiaalien (erityisesti, jos ne ovat kierrättämättömiä) päästöistä johtuvia. Esimerkkinä mainittakoon, että koneellisesti jalostetun teräskappaleen tuotantoprosessissa käytetty energia on 2,8 kWh, kun taas materiaaliin sisältyvä energia on 117 kWh eli 40 kertaa suurempi. Esimerkki havainnollistaa kyseisten komponenttien suhteellisen painoarvon suuruusluokan. Lannoitteiden, muovien, elastomeerien, liuottimien, voiteluaineiden ja tekstiilikuitujen yhteydessä lopputuotteen kasvihuonekaasupitoisuudesta hyvin hallitseva osuus on peräisin niiden valmistuksessa käytetyistä peruskemikaaleista, mikä voidaan päätellä niiden kemiallisesta kaavasta. Tämä tarkoittaa sitä, että teollisen tuotteen kasvihuonekaasupäästöpitoisuuksien kokonaismäärä on mahdollista haarukoida niiden sisältämien perusmetallien, kemikaalien ja materiaalien kasvihuonekaasupäästöpitoisuuksista.
2.6.2Tuontituotteisiin sovellettavan korjaavan toimen laskentatapa
2.6.2.1Jotta rajoilla toteutettavien sopeuttamistoimien hallinnoinnista vastaavilla viranomaisilla olisi sekä itseään että vilpittömässä mielessä toimivia tuontiyhtiöitä ajatellen edellytykset tehokkaaseen työskentelyyn ja oikeusvarmuuteen, on sekä veron peruste että verokanta vahvistettava siten, että jää mahdollisimman vähän mahdollisuuksia tulkintaan tai oikeusriitoihin.
Kasvihuonekaasupäästöjen hinnoittelu huomioon ottaen verokanta tarkoittaa joko vaatimusta ostaa päästökauppajärjestelmään kuuluvia päästöoikeuksia tuontituotteeseen sisältyviä kasvihuonekaasupäästöjä vastaavasti ja samaan päästöoikeuskohtaiseen hintaan kuin mikä viejille palautetaan (markkinapohjaisen järjestelmän tapauksessa) tai hiilidioksidiverokannan määrää (kun kyseessä on kiinteämaksuinen järjestelmä).
2.6.2.2Veron peruste on voitava todentaa analysoimalla tuotu tavara itse, sillä se on kiistattomin todiste. Puheena olevassa tapauksessa paras mahdollinen veron peruste olisi tuodun tavaran kasvihuonekaasupäästöpitoisuus kokonaisuudessaan.
Teollisesti valmistetun tuotteen koko kasvihuonekaasupäästöpitoisuuden määrittäminen on vaikeaa, koska kaikki lisäarvoa kerryttävät toimet, joita sen suhteen on tehty arvoketjun eri vaiheissa, ovat monimutkaisia, eivätkä monet niistä jätä minkäänlaista jälkeä itse tuotteeseen.
Toimintamalliksi ehdotetaan edellä hahmoteltua yksinkertaista mutta käyttökelpoista likimääräistä arviota: Tuodun tavaran koko kasvihuonekaasupäästöpitoisuutta on lähestyttävä sen sisältämien perusmetallien, -kemikaalien tai -materiaalien kasvihuonekaasupäästöpitoisuudesta käsin. Tämä koskee vain niitä perusmetalleja, -kemikaaleja tai -materiaaleja, joiden osuus on suurempi kuin esimerkiksi 1 % kokonaismassasta. Laskelmiin on tarkoitus jatkossakin sisällyttää mikroelektroniikka, joka tuottaa suuria kasvihuonekaasupäästöjä laitteiden pienestä massasta huolimatta.
‑‑Tuotteen sisältämien materiaalien kasvihuonekaasupäästöjen kokonaispitoisuus lasketaan seuraavasti: Tuotteen merkittävän osan sisältämien kunkin perusmetallin, -kemikaalin tai materiaalin massa kerrotaan tämän perusmetallin, -kemikaalin tai -materiaalin kasvihuonekaasupäästöintensiteetillä (eli yhden tämän perusmetallin, -kemikaalin tai materiaalin kilon suuruisen määrän käsittämillä kasvihuonekaasupäästöillä).
Kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräinen intensiteetti on määritetty useimpien perusmetallien, -kemikaalien ja -materiaalien osalta kussakin maassa. Luvut ovat saatavilla useista julkisista tietokannoista (jotka on lueteltu esimerkiksi kasvihuonekaasujen vähentämistä koskevassa pöytäkirjassa), jotka perustuvat pitkälle kehitettyihin elinkaariarviointimenetelmiin (life-cycle assessment, LCA) ja käsittävät myös Kiinan.
2.6.2.3Jotta voidaan kannustaa kasvihuonekaasupäästöjen intensiteetin vähentämiseen yksittäisissä laitoksissa ja tietojen julkaisuun sekä palkita siitä, ehdotetaan seuraavaa mekanismia, joka synnyttää positiivisen kierteen.
·Jos tuottaja voi luotettavasti osoittaa todellisen kasvihuonekaasupäästöjen intensiteettinsä, tätä arvoa sovelletaan EU:hun tuotaviin sen tuotteisiin. Jos tällaisia luotettavia tietoja ei kuitenkaan toimiteta, käytetään alkuperämaan keskimääräistä kasvihuonekaasupäästöintensiteettiä, joka lasketaan jäljellä olevan tuotannon ja jäljellä olevien kasvihuonekaasupäästöjen määrän perusteella, kun luotettavia tietoja toimittaneista tuottajista saadut tiedot on vähennetty.
·Näin ollen kaikkein ilmastoystävällisimmät tuottajat asianomaisessa maassa otetaan kirjanpidossa huomioon ensi kädessä (jotta näitä ei rasiteta kyseistä maakohtaista keskiarvoa soveltamalla). Tämän vuoksi kansallinen keskiarvo – sen jälkeen kun nämä ”kunnolliset” tuottajat on poistettu laskelmasta – heikkenee ajan mittaan, mikä kannustaa muitakin tuottajia toimittamaan luotettavat tiedot.
2.6.2.4EU voisi lisäksi tarjota ulkomaisille yrityksille teknistä tukea, kun ne perustavat vaadittavia luotettavia kirjanpitojärjestelmiä kasvihuonekaasupäästöille, ja siten jatkaa nykyistä ystävällismielistä suhtautumista kauppakumppaneihin.
2.6.2.5Jotta estetään häikäilemättömiä toimijoita lukemasta matalaa kasvihuonekaasupäästöjen intensiteettiä asiattomasti yhden jos toisenkin tuotantolaitoksen hyväksi, voitaisiin kehittää jäljitettävyysjärjestelmä, joka perustuu esimerkiksi lohkoketjuihin, ja käyttää sitä.
Bryssel 17. heinäkuuta 2019
Luca Jahier
Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja
_____________