KANNANOTTOPYYNTÖ

ALOITE (ilman vaikutustenarviointia)

Aloitteen nimi

Yhteiskunnan selviytymiskyky – ilmastoriskien hallinta EU:ssa

Vastuupääosasto ja -yksikkö

Ilmastotoimien pääosasto, yksikkö E1: Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja muutoksensietokyky

Todennäköinen aloitteen tyyppi

Komission tiedonanto

Alustava aikataulu

Vuoden 2024 ensimmäinen neljännes

Lisätiedot

https://climate-adapt.eea.europa.eu/en/eu-adaptation-policy/key-eu-actions/climate_risk_assessment/index_html/ 

Tämä asiakirja on laadittu ainoastaan informaatiotarkoituksiin. Se ei rajoita millään tavalla komission varsinaista päätöstä aloitteen toteuttamisesta tai sen lopullisesta sisällöstä. Kaikki tässä asiakirjassa kuvatut aloitteen yksityiskohdat, mukaan lukien sen toteutusaikataulu, voivat myöhemmin muuttua.

A. Poliittinen tausta, ongelmanmääritys ja toissijaisuusperiaatteen soveltaminen

Poliittinen tausta

Tämä komission tiedonanto on jatkotoimi EU:n vuoden 2021 sopeutumisstrategiassa esitetylle sitoumukselle, joka koskee EU:n laajuisen ilmastoriskiarvioinnin laatimista. Tiedonanto edistää myös eurooppalaisen ilmastolain (5 artiklan) tavoitteita, joiden mukaan tulee varmistaa jatkuva edistyminen toimissa, joilla parannetaan sopeutumiskykyä, vahvistetaan ilmastokestävyyttä ja vähennetään haavoittuvuutta.

Kuten hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kuudennessa arviointiraportissa (AR6) todetaan, ilmastonmuutoksesta aiheutuu väistämättä yhä enemmän fyysisiä vaikutuksia. Koska äärimmäisistä sääilmiöistä ja muista ilmastonmuutoksen vaikutuksista on yhä enemmän näyttöä, tällä tiedonannolla pyritään parantamaan EU:n valmiuksia varautua lisääntyvien ilmastouhkien yhteiskunnalle aiheuttamiin riskeihin. Tiedonanto laaditaan riippumattoman tieteellisen eurooppalaisen ilmastoriskien arviointiraportin pohjalta. Arviointiraportin on määrä ilmestyä keväällä 2024, ja se täydentää sopeutumisen edistymisen arviointia kansallisella tasolla.

Ratkaistava ongelma

Ilmasto lämpenee Euroopassa kaksi kertaa nopeammin kuin maailmassa keskimäärin, jossa 1,1 asteen raja-arvo saavutettiin jo vuonna 2020. Maailmanlaajuiset sitoumukset eivät tällä hetkellä ole riittäviä, jotta Pariisin sopimuksessa asetetut tavoitteet voitaisiin saavuttaa. Päinvastoin nykytahdilla maapallo lämpenee 2,4–2,6 astetta vuosisadan loppuun mennessä. Tämän estääkseen EU on ryhtynyt kunnianhimoisiin hillitsemistoimiin ja kannustaa myös muuta maailmaa toimimaan aktiivisemmin asian eteen. Lähitulevaisuudessa fyysisten uhkien lisääntyminen on kuitenkin väistämätöntä ja ilmastovaikutukset tulevat lisääntymään. Tästä ovat esimerkkinä Euroopassa ja muualla maailmassa yleistyneet äärimmäiset sääilmiöt. Lisäksi EU:n on varauduttava siihen, että globaalin tason ilmastotoimet ovat riittämättömiä ja/tai että ilmastojärjestelmän herkkyys johtaa entistä pahempiin vaikutuksiin entistä varhemmin.

EU-maille koituvia ilmastoriskien vaikutuksia on pyrittävä hillitsemään mahdollisimman pian ja jo ennakkoon, jotta vaikutukset pysyisivät mahdollisimman vähäisinä ja jotta nyt tehtävät poliittiset päätökset eivät lisäisi tuleville sukupolville koituvia vaikutuksia. EU:n poliittisten päättäjien on siksi tehtävä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, millaiset riskitasot voidaan hyväksyä. Jos ilmastoriskejä ei arvioida, EU jättää jäsenvaltiot alttiiksi häiriöille ja epävakaudelle, jotka olisivat vältettävissä. Ilmastoriskit voivat yhdistyä muihin riskitekijöihin, kuten yhteiskunnallisiin (sosioekonominen asema, sukupuoli, korkea ikä, sairaudet ja etninen tausta), ympäristöön liittyviin ja taloudellisiin tekijöihin. Tietyt toimintapolitiikan alat, kuten terveys- ja sosiaalihuolto, työmarkkinat, energiasektori, elintarvikeala, rakennusala ja kaupunkisuunnittelu, ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Jos ilmastoriskejä ei saada hallintaan, sillä voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia eurooppalaisiin ja heidän luottamukseensa EU:ta kohtaan.

Tiedonannossa yksilöidään siksi toimintapolitiikan aloja, joilla ilmastoriskit tulisi ottaa paremmin huomioon EU:n alueella. Tavoitteena on varmistaa, että poliittiset päättäjät voivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä siitä, millaiset riskit voidaan hyväksyä ja millaisia riskien lieventämiseen liittyviä kompromisseja on mahdollisesti tehtävä.

EU:n toimen perusta (oikeusperusta ja toissijaisuusperiaatteen soveltaminen)

Ilmastonmuutos on (maa- ja meri-) rajat ylittävä ongelma, joka vaikuttaa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin ja sekä suhteisiin unionin ulkopuolisten maiden kanssa. Tämän vuoksi saatetaan joutua ryhtymään EU:n tason toimenpiteisiin, joilla tuetaan kansallisia, alueellisia ja paikallisia toimia. Ilmastoriskit voivat myös vaikuttaa merkittävästi siihen, miten EU:n politiikat pannaan täytäntöön. Näin tiedonanto on hyvä keino alkaa selvittää, keiden vastuulla eri ilmastoriskeihin vastaaminen on ja millä ehdoilla riskejä voidaan siirtää yhdeltä hallinnon tasolta toiselle.

Oikeusperusta

Tiedonanto perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklaan (ympäristöpolitiikka).

EU:n toimen tarve

EU:n toimet ovat tarpeen, sillä riskejä on mahdollisesti siirrettävä hallinnon tasolta ja toimintapolitiikan alalta toiselle, joilla EU:n toimivalta vaihtelee. Lisäksi tiedonannon perusteella varmistetaan, etteivät EU:n politiikat ja ohjelmat lisää riskejä, vaan pikemminkin vähentävät niitä.

Ilmastoriskien hallintaa koskevilla suosituksilla voidaan vaikuttaa moniin EU:n politiikkoihin. Esimerkiksi vaikutukset talouteen, työllisyyteen, sisämarkkinoihin, alueelliseen yhteenkuuluvuuteen, ympäristöön, energiaan, kansanterveyteen, ruokaturvaan, jakeluun ja kauppaan tulisi ottaa huomioon. Tiedonannossa ehdotetaan seuraavia vaiheita ja arvioidaan sitä, missä tapauksissa koordinoitu EU:n yhteinen lähestymistapa olisi muita vaihtoehtoja hyödyllisempi, kun otetaan huomioon EU:n toimivalta ja toiminta-alat. Tiedonannolla tuetaan varautumista ja näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ilmastoriskien lieventämisessä.

B. Aloitteen tavoite ja toteutustapa

Komissio aikoo tehostaa toimiaan ilmastoriskeihin varautumiseksi EU:ssa. Päätös perustuu tieteelliseen arviointiin ja siihen, että äärimmäiset sääilmiöt, kuten tulvat, kuivuus ja helleaallot, ovat yleistyneet ja voimistuneet. Tiedonannolla halutaan varmistaa, että ilmastoriskien hyväksyttävät tasot huomioidaan ja määritellään EU:n tulevissa politiikoissa.

Ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva EU:n strategia tarjoaa yleiset puitteet EU:n ilmastokestävyyden parantamiselle. Muita strategian osia täydentävässä tieteellisessä eurooppalaisessa ilmastoriskien arviointiraportissa selvitetään, miten ilmastoriskit jakautuvat maantieteellisesti ja ajallisesti, miten ne saattavat kasautua, mitä kautta ne vaikuttavat yhteiskunnallisiin järjestelmiin ja mihin politiikanaloihin ne kohdistuvat ja millä viranomaisilla on mahdollisuuksia toimia niiden lieventämiseksi. Selvityksellä pyritään selkeyttämään sitä, miten vastuu riskeihin vastaamisesta jakautuu EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä.

Tiedonannossa esitetään tutkimustietoon perustuvia ilmastokestävyyden edistämistoimia lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Nämä voivat pitää sisällään esimerkiksi alakohtaisia politiikkoja ja ohjelmia, olemassa olevien välineiden tehostamista sekä uusien välineiden ja lähestymistapojen kehittämistä. Toimet riippuvat tieteellisessä eurooppalaisessa ilmastoriskien arviointiraportissa esitetystä näytöstä ja niitä arvioidaan kuulemisprosesseissa ja vastaavissa kanavissa.

Todennäköiset vaikutukset

Tiedonannossa yksilöidään toimintapolitiikan alat, joilla on tärkeä rooli, jotta ilmastoriskeihin voidaan puuttua komission tulevissa työohjelmissa, monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa ja politiikkaehdotuksissa. Se tuottaa tärkeää tietoa eri tasojen poliittisille päättäjille ja helpottaa ilmastoriskien hallintaan liittyvien perusteltujen ja tutkimukseen pohjautuvien valintojen tekemistä tulevina vuosikymmeninä. Tiedonannolla ei odoteta olevan merkittäviä suoria taloudellisia, yhteiskunnallisia tai ympäristövaikutuksia, mutta sen odotetaan edistävän ilmastoriskien vähentämistä ja tukevan kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista.

Tuleva seuranta

Sopeutumistoimien edistymisen seuranta toteutetaan ilmastolain vaatimusten ja muiden tätä tarkoitusta varten laadittujen raportointikehysten mukaisesti.

C. Sääntelyn parantaminen

Vaikutustenarviointi

Komissio ei tee vaikutustenarviointia tästä ei-lainsäädännöllisestä aloitteesta. Tämä johtuu siitä, että tiedonanto tehdään Euroopan ympäristökeskuksen riippumattoman tieteellisen raportin näytön ja tutkimustulosten perusteella. Raportin odotetaan tuovan esiin ne toimintapolitiikan alat, joilla tulevissa aloitteissa olisi otettava ilmastoriskit huomioon. Muutoksiin, joita EU:n alakohtaisiin politiikkoihin ja ohjelmiin tehdään seurannan myötä, kuitenkin sovelletaan parempia sääntelyä koskevia vaatimuksia, kuten vaikutustenarviointia. Vaikka tiedonannon odotetaan edistävän ilmastoriskien pienentämistä, sillä ei itsellään odoteta olevan merkittäviä suoria taloudellisia, yhteiskunnallisia tai ympäristövaikutuksia.

Kuulemisstrategia

Kannanottopyynnön tarkoituksena on hankkia erilaisilta sidosryhmiltä laaja-alaisesti lisänäyttöä siitä, millaisia EU-tason toimia ilmastouhkien aiheuttamien riskien hallinta edellyttää. Näin hankittu lisänäyttö täydentää tieteellisen eurooppalaisen ilmastoriskien arviointiraportin ja komission eri osastojen politiikanalakohtaisten kuulemisprosessien avulla hankittua näyttöä.