(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle ja uusimiselle.

(2)

Inositoli hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi kalojen ja äyriäisten rehun lisäaineena komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1249/2014 (2).

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti on toimitettu hakemus, joka koskee inositolin hyväksynnän uusimista elintarviketuotantoon käytettävien eväkalojen, koristetarkoituksessa pidettävien eväkalojen, elintarviketuotantoon käytettävien äyriäisten ja koristetarkoituksessa pidettävien äyriäisten rehun lisäaineena ja jossa pyydettiin, että kyseinen lisäaine luokitellaan lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”vitamiinit, provitamiinit ja kemiallisesti tarkkaan määritellyt aineet, joilla on samankaltainen vaikutus”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 16 päivänä syyskuuta 2025 antamassaan lausunnossa (3), että hakija oli toimittanut näyttöä siitä, että inositoli on tällä hetkellä hyväksyttyjen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä edelleen turvallinen elintarviketuotantoon käytettäville eväkaloille, koristetarkoituksessa pidettäville eväkaloille, elintarviketuotantoon käytettäville äyriäisille ja koristetarkoituksessa pidettäville äyriäisille sekä kuluttajille ja ympäristölle. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että inositoli ei ole ihoa tai silmiä ärsyttävä eikä ihoa herkistävä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että hyväksynnän uusimista koskevassa hakemuksessa ei ehdoteta alkuperäisen hyväksynnän edellytysten sellaista muuttamista tai täydentämistä, joka vaikuttaisi lisäaineen tehokkuuteen. Näin ollen se totesi, ettei lisäaineen tehokkuutta ole tarpeen arvioida hyväksynnän uusimisen yhteydessä. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen.

(5)

Asetuksella (EY) N:o 1831/2003 nimetty vertailulaboratorio katsoi, että edellisen hyväksynnän yhteydessä toteutetun rehun lisäaineena käytettävän inositolin analyysimenetelmää koskevan arvioinnin tuloksena tehdyt päätelmät ja annetut suositukset ovat päteviä ja sovellettavissa tähän hakemukseen. Komission asetuksen (EY) N:o 378/2005 (4) 5 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti vertailulaboratorion arviointiraporttia ei sen vuoksi edellytetä.

(6)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että inositoli täyttää asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt edellytykset. Sen vuoksi kyseisen lisäaineen hyväksyntä olisi uusittava.

(7)

Koska inositolin hyväksyntä rehun lisäaineena uusitaan, täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1249/2014 olisi kumottava.

(8)

Koska joitakin merkintöjä koskevia edellytyksiä, jotka liittyvät varastointia koskeviin edellytyksiin ja stabiilisuuteen, sekä viittausta tiettyihin eläinlajeihin on muutettu, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnän uusimisesta aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,