European flag

Euroopan unionin
virallinen lehti

FI

L-sarja


2024/2395

9.9.2024

KOMISSION SUOSITUS (EU) 2024/2395,

annettu 2 päivänä syyskuuta 2024,

suuntaviivoista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan tulkitsemiseksi lämmityksen ja jäähdytyksen tarjonnan osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2012/27/EU (1) säädettiin vaatimuksesta saavuttaa yleistavoitteena vähintään 32,5 prosentin energiansäästö unionin tasolla vuoteen 2030 mennessä.

(2)

Komissio antoi 6 päivänä marraskuuta 2013 päivätyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa SWD(2013) 449 (2) jäsenvaltioille ohjeita direktiiviin 2012/27/EU sisältyvän, lämmityksen ja jäähdytyksen tehokkuuden edistämistä koskevan 14 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanemiseksi. Komissio selvensi seuraavia seikkoja koskevia säännöksiä: tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen hyödyntämismahdollisuuksista tehtävä kattava arviointi, laitostasolla tehtävä kustannus-hyötyanalyysi sekä sellaisiin laitoksiin sovellettavat lupamenettelyt ja vastaavat hyväksymismenettelyt, joilta edellytetään kustannus-hyötyanalyysia. Direktiivin 2012/27/EU liite VIII, joka koskee lämmityksen ja jäähdytyksen tehostamismahdollisuuksien arviointia, korvattiin komission delegoidulla asetuksella (EU) 2019/826 (3). Uudet vaatimukset selitetään tarkemmin komission suosituksessa (EU) 2019/1659 (4).

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/1791 (5) annettiin 13 päivänä syyskuuta 2023. Sillä laadittiin uudelleen direktiivi 2012/27/EU säilyttäen osa sen säännöksistä muuttumattomina ja ottamalla samalla käyttöön joitakin uusia vaatimuksia. Erityisesti vuoden 2030 tavoitetasoa nostettiin tuntuvasti energiatehokkuuden osalta, mukaan lukien lämmityksen ja jäähdytyksen tarjonnan energiatehokkuus.

(4)

Tehokkaan sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen avulla voidaan saada aikaan merkittäviä primäärienergian säästöjä unionissa sekä ilmastohyötyjä. Sen vuoksi direktiivissä (EU) 2023/1791 tiukennettiin tehokkaan yhteistuotannon ja tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen vaatimuksia. Uusien suunnitteluvaatimusten mukaan sellaisten kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajien, joiden kokonaistuotto on yli 5 MW, on laadittava suunnitelma järjestelmiensä muuttamiseksi tehokkaiksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiksi.

(5)

Energiajärjestelmien laajempi integrointi on toinen pitkälti hyödyntämätön energiansäästöjen lähde. Suurten polttoaineen ja sähkön käyttäjien hukkalämmöstä tai -kylmästä peräisin olevan lämmityksen ja jäähdytyksen tarjonnan kustannus-hyötyanalyysi auttaa löytämään uusia ratkaisuja lämmityksen ja jäähdytyksen kysynnän kattamiseksi paikallisesti tai kaukolämpö- ja -jäähdytysverkoissa. Hukkalämmön laajempi käyttö kaukolämpö- ja -jäähdytysverkoissa auttaa täyttämään direktiivin (EU) 2023/1791 kaukolämpöjärjestelmiä koskevat vaatimukset.

(6)

Direktiivi (EU) 2023/1791 sisältää useita lämmityksen ja jäähdytyksen tarjontaa koskevia säännöksiä, jotka ovat luonteeltaan teknisiä, erityisesti kun on kyse teknisten parametrien merkityksestä. Näiden säännösten sisällön tulkitsemiseksi tarvitaan lisäselvennyksiä. Jotta varmistetaan yhdenmukaisempi lähestymistapa jäsenvaltioissa, on syytä kiinnittää huomiota 26 artiklan täytäntöönpanon teknisiin näkökohtiin ja niihin liittyviin mahdollisiin ratkaisuihin.

(7)

Komissio antoi päätöksessään 2008/952/EY (6) yksityiskohtaiset ohjeet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY (7) liitteen II täytäntöönpanoa ja soveltamista varten, muun muassa selvityksen yhteistuotannosta saatavan sähkön laskemisesta. Direktiivi 2004/8/EY ei ole enää voimassa, ja sen liitteestä II on tullut direktiivin (EU) 2023/1791 liite II, mutta päätöksessä 2008/952/EY annetut ohjeet ovat edelleen voimassa.

(8)

Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla direktiivin (EU) 2023/1791 26 artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, viimeistään 11 päivänä lokakuuta 2025, lukuun ottamatta mainitun artiklan 3 kohtaa, joka on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä aikaisemmin.

(9)

Jäsenvaltiot voivat harkintansa mukaan valita, miten ne saattavat lämmityksen ja jäähdytyksen tarjonnan tehokkuutta koskevat vaatimukset osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panevat ne täytäntöön kansallisiin olosuhteisiinsa parhaiten sopivalla tavalla. Tässä yhteydessä olisi suositeltavaa tulkita direktiivin (EU) 2023/1791 asiaankuuluvia säännöksiä yhdenmukaisella tavalla, mikä edistäisi direktiivin (EU) 2023/1791 johdonmukaista ymmärtämistä eri jäsenvaltioissa niiden valmistellessa toimenpiteitä, joilla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(10)

Lisäksi tällä suosituksella on tarkoitus antaa ohjeita niiden direktiivin (EU) 2023/1791 säännösten tulkinnasta, joita on muutettu direktiiviin (EU) 2012/27/EU verrattuna. Näin ollen suositusta olisi luettava yhdessä päätöksessä 2008/952/EY annettujen yksityiskohtaisten ohjeiden ja komission yksiköiden valmisteluasiakirjan SWD(2013) 449 kanssa ja sen olisi täydennettävä niitä,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

Jäsenvaltioiden olisi noudatettava tämän suosituksen liitteenä olevia tulkintaohjeita saattaessaan direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Tehty Brysselissä 2 päivänä syyskuuta 2024.

Komission puolesta

Kadri SIMSON

Komission jäsen


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2012/27/oj).

(2)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SWD(2013) 449 final, 6.11.2013, ”Guidance note on Directive 2012/27/EU on energy efficiency, amending Directives 2009/125/EC and 2010/30/EC, and repealing Directives 2004/8/EC and 2006/32/EC – Article 14: Promotion of efficiency in heating and cooling” (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/ALL/?uri=CELEX:52013SC0449).

(3)  Komission delegoitu asetus (EU) 2019/826, annettu 4 päivänä maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU lämmityksen ja jäähdytyksen tehostamismahdollisuuksien kattavien arviointien sisältöä koskevien liitteiden VIII ja IX muuttamisesta (EUVL L 137, 23.5.2019, s. 3, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2019/826/oj).

(4)  Komission suositus (EU) 2019/1659, annettu 25 päivänä syyskuuta 2019, direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan mukaisen lämmityksen ja jäähdytyksen tehostamismahdollisuuksien kattavan arvioinnin sisällöstä (EUVL L 275, 28.10.2019, s. 94, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2019/1659/oj).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/1791, annettu 13 päivänä syyskuuta 2023, energiatehokkuudesta ja asetuksen (EU) 2023/955 muuttamisesta (EUVL L 231, 20.9.2023, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2023/1791/oj).

(6)  Komission päätös 2008/952/EY, tehty 19 päivänä marraskuuta 2008, yksityiskohtaisista ohjeista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY liitteen II täytäntöönpanoa ja soveltamista varten (EUVL L 338, 17.12.2008, s. 55, ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2008/952/oj).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/8/EY, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, hyötylämmön tarpeeseen perustuvan sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämisestä sisämarkkinoilla ja direktiivin 92/42/ETY muuttamisesta (EUVL L 52, 21.2.2004, s. 50, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2004/8/oj).


LIITE

1.   Johdanto

Näissä suuntaviivoissa annetaan jäsenvaltioille ohjeita direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan tulkinnasta, kun ne saattavat direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Ne on tarkoitettu ainoastaan ohjeistamaan direktiivin (EU) 2023/1791 saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa, eivätkä ne tarjoa tulkintaa muiden säädösten yhteydessä. Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklalla korvataan direktiivin 2012/27/EU 14 artikla. Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklassa käsitellään lämmityksen ja jäähdytyksen tarjontaa sekä kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen tehokkuutta.

Euroopan unionin tuomioistuimella on kuitenkin viime kädessä yksinomainen toimivalta tulkita EU:n lainsäädäntöä sitovasti.

2.   Oikeudellinen ja toimintapoliittinen konteksti

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklassa kannustetaan siirtymään puhtaaseen ja hiilineutraaliin lämmityksen ja jäähdytyksen tarjontaan. Jotta unionin energia- ja ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa, lämmitys- ja jäähdytyssektorin energiankulutusta ja fossiilisten polttoaineiden käyttöä sektorilla on vähennettävä merkittävästi. Vuonna 2022 lämmitykseen ja jäähdytykseen käytetystä energiasta vain 24,9 prosenttia (1) oli peräisin uusiutuvista energialähteistä.

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artikla liittyy läheisesti muutamiin muihin vaatimuksiin, joista säädetään seuraavissa unionin säädöksissä:

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001  (2), jäljempänä ’uusiutuvan energian direktiivi’ – kaukolämmitystä ja -jäähdytystä koskevien säännösten osalta merkityksellisiä ovat 23 ja 24 artikla. Uusiutuvan energian direktiivissä asetetaan tavoitteet uusiutuvien energialähteiden sekä hukkalämmön ja -kylmän osuudelle. Jäsenvaltioiden on kannustettava kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajia yhdistämään kolmansia osapuolia keskenään. Jäsenvaltioiden on myös otettava käyttöön koordinointipuitteet hukkalämmön ja -kylmän käytön helpottamiseksi. Direktiivin 2012/27/EU mukaisen ’tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän’ määritelmän tarkistaminen on tärkeä täydentävä toimi uusiutuvan energian direktiivin kaukolämmitystä ja -jäähdytystä koskevien säännösten tarkistamisen yhteydessä. Uusiutuvan energian direktiivissä määritetään edellytykset, joiden perusteella jäsenvaltiot voivat poiketa irtikytkeytymistä, verkkoon pääsyä ja ohjeellista vuotuista keskimääräistä uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäystä koskevasta vaatimuksesta, kun taas direktiivissä (EU) 2023/1791 keskitytään uusiutuvien energialähteiden osuuteen yksittäisten kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien tasolla.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944  (3), jonka 8 artikla on merkityksellinen direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun lupamenettelyn kannalta.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1275  (4), jäljempänä ’rakennusten energiatehokkuutta koskeva direktiivi’ – kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen kannalta tärkeimpiä säännöksiä ovat 10 artikla, joka koskee aurinkoenergian integrointia rakennuksiin, ja 11 artikla, joka koskee päästöttömille rakennuksille asetettuja vaatimuksia. Uuden tai perusparannetun päästöttömän rakennuksen primäärienergian vuotuinen kokonaiskäyttö voidaan kattaa tehokkaan kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän tuottamalla lämmityksellä tai jäähdytyksellä.

Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2402  (5), jossa esitetään direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 13 kohdassa tarkoitetut viitearvot tehokkaan yhteistuotannon avulla aikaansaatujen primäärienergian säästöjen laskemiseksi.

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artikla ja erityisesti tehokkaan kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen sekä tehokkaan yhteistuotannon sääntely myös vaikuttavat muihin unionin tason säädöksiin ja suuntaviivoihin, jotka liittyvät hankkeiden ja laitosten tukikelpoisuuteen, koska laitokset, jotka eivät ole direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan mukaisia, voidaan tietyin edellytyksin sulkea pois julkisen rahoituksen piiristä. Tämä koskee esimerkiksi vuoden 2022 suuntaviivoja ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle (6), tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annettua asetusta (EU) 2023/1315 (7), jäljempänä ’yleinen ryhmäpoikkeusasetus’, neuvoston direktiiviä 2003/96/EY (8) sekä koheesiorahastojen ja elpymis- ja palautumistukivälineen käyttöä koskevaa lainsäädäntöä.

Elpymis- ja palautumistukivälineen osalta komissio on julkaissut kaukolämmön/jäähdytyksen tuotantoa ja jakeluinfrastruktuuria koskevan ohjeellisen mallin (9). Tämän ohjeellisen mallin 54 kohdan mukaan valtiontukea saa myöntää ainoastaan sellaisten kaukolämmitys- ja/tai -jäähdytysjärjestelmien rakentamiseen, laajentamiseen tai parantamiseen, jotka ovat tai joista on määrä tulla energiatehokkaita, kuten direktiivissä (EU) 2023/1791 säädetään.

Lämmityksen tai jäähdytyksen tuottamista tehokkaalla kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmällä tuetaan myös koheesiorahastoista. Asetuksen (EU) 2021/1060 (10), jäljempänä ’yhteisiä säännöksiä koskeva asetus’, liitteessä I luetellaan Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahasto plussan, koheesiorahaston ja oikeudenmukaisen siirtymän rahaston tukitoimityypit koodeineen. Yhteisiä säännöksiä koskeva asetus sisältää kaksi kaukolämpöhankkeisiin sovellettavaa tukitoimityyppiä, joiden koodit ovat 054 (kaukolämmitys ja -jäähdytys) ja 055 (tehokas kaukolämmitys ja -jäähdytys, jonka elinkaaripäästöt ovat alhaiset). Näistä jälkimmäisellä on suurempi ilmastonmuutostavoitteisiin myönnettävän tuen laskukerroin, eli se edistää jäsenvaltioiden yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa vahvistettujen ilmastotoimiin keskittyvien velvoitteiden täyttymistä enemmän. Yhteisiä säännöksiä koskevassa asetuksessa esitetyllä suppealla koheesiopolitiikan soveltamisalalla koodia 055 vastaavan tukitoimityypin määritelmässä – jota sovelletaan korkeamman ilmastokertoimen saamiseksi – viitataan kuitenkin edelleen direktiivin 2012/27/EU 2 artiklan 41 alakohdassa esitettyyn ’tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän’ määritelmään.

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artikla on yhteydessä myös seuraaviin kyseisen direktiivin säännöksiin:

2 artikla: ks. tämän liitteen 3 luvussa käsitellyt määritelmät.

11 artikla: Jäsenvaltiot voivat vaatia, että energiakatselmuksen osana tehdään arviointi olemassa olevaan tai suunniteltuun kaukolämmitys- tai -jäähdytysverkkoon liittämisen teknisestä ja taloudellisesta toteutettavuudesta.

25 artikla: Jäsenvaltioiden on toimitettava osana yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaansa ja sen päivityksiä kattava lämmitystä ja jäähdytystä koskeva arviointi.

30 artikla: Jäsenvaltioiden on edistettävä sellaisten taloudellisten tukijärjestelmien perustamista, joilla lisätään energiatehokkuutta parantavien toimenpiteiden käyttöönottoa lämmitys- ja kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien merkittävää uudistamista varten.

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan tärkeimmät säännökset ovat seuraavat:

tehokkaalle kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmälle asetetut päivitetyt kriteerit, jotka muodostavat selkeän vaiheittaisen lähestymistavan energiatehokkuuden lisäämiseksi ja lämmityksen ja jäähdytyksen hiilestä irtautumisen edistämiseksi (26 artiklan 1 kohta)

vaihtoehtoinen lähestymistapa 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehokkaalle kaukolämmitykselle ja -jäähdytykselle asetettujen kriteerien täyttämiseen; jäsenvaltiot voivat vaihtoehtoisesti valita myös kestävyyteen liittyvää suorituskykyä koskevia kriteerejä, jotka perustuvat kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmästä tulevien kasvihuonekaasupäästöjen määrään asiakkaille toimitettua lämmitys- tai jäähdytysyksikköä kohden (26 artiklan 2 ja 3 kohta) (11)

lisäedellytykset, jotka koskevat uusina rakennettavia tehokkaita kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmiä ja olemassa olevia, tehokkaiksi muunnettavia järjestelmiä (26 artiklan 4 kohta)

pakollisen muutossuunnitelman laatiminen 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen sellaisten olemassa olevien kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien osalta, jotka eivät täytä tehokkaille kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmille asetettuja kriteerejä, jotta varmistetaan primäärienergian tehokkaampi kulutus, vähennetään jakeluhäviöitä ja lisätään uusiutuvan energian osuutta lämmön ja jäähdytyksen toimituksessa (26 artiklan 5 kohta)

jäsenvaltioille asetettu velvoite varmistaa, että datakeskukset, joiden nimellinen kokonaisenergiapanos on yli 1 MW, käyttävät hukkalämpöä tai muita hukkalämmön talteenottosovelluksia, paitsi jos ne voivat osoittaa, että se ei ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa (26 artiklan 6 kohta)

kustannus-hyötyanalyysin edellyttäminen laitostasolla silloin, kun suunnitellaan uusia laitoksia tai laitosten merkittävää uudistamista, jotta arvioidaan, onko lämmityksen ja jäähdytyksen energiatehokkuuden parantaminen taloudellisesti toteutettavissa (26 artiklan 7 kohta)

jäsenvaltioiden mahdollisuus vapauttaa tietyt laitokset pakollista kustannus-hyötyanalyysia koskevasta vaatimuksesta (26 artiklan 8 kohta).

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 9–14 kohdan säännökset eivät muuttuneet direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan säännöksistä lukuun ottamatta 26 artiklan 12 kohtaa, joka koskee kustannus-hyötyanalyysien tietojen kokoamista.

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklassa asetettujen vaatimusten soveltaminen on aloitettava tai vaatimukset on täytettävä seuraavassa aikajärjestyksessä:

Taulukko 1

Määräajat direktiivin (EU) 2023/1791 vaatimusten saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

Kohta

Vaatimus

Määräaika

26 artiklan 1 kohta

Tehokkaissa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmissä käytettävä vähintään 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 50-prosenttisesti hukkalämpöä, 75-prosenttisesti yhteistuotannosta saatavaa lämpöä tai 50-prosenttisesti tällaisen energian ja lämmön yhdistelmää

31. joulukuuta 2027 mennessä

Tehokkaissa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmissä käytettävä vähintään 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 50-prosenttisesti hukkalämpöä, 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa ja hukkalämpöä, 80-prosenttisesti tehokkaasta yhteistuotannosta saatavaa lämpöä tai vähintään sellaista verkkoon menevän lämpöenergian yhdistelmää, jossa uusiutuvan energian osuus on vähintään 5 prosenttia ja uusiutuvan energian, hukkalämmön tai tehokkaan yhteistuotannon kokonaisosuus on vähintään 50 prosenttia

1. tammikuuta 2028 alkaen

Tehokkaissa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmissä käytettävä vähintään 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 50-prosenttisesti hukkalämpöä tai 50-prosenttisesti uusitutuvaa energiaa ja hukkalämpöä, tai järjestelmä, jossa uusiutuvan energian, hukkalämmön tai tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan lämmön kokonaisosuus on vähintään 80 prosenttia ja lisäksi uusiutuvan energian tai hukkalämmön kokonaisuusosuus on vähintään 35 prosenttia

1. tammikuuta 2035 alkaen

Tehokkaissa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmissä käytettävä vähintään 75-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 75-prosenttisesti hukkalämpöä tai 75-prosenttisesti uusitutuvaa energiaa ja hukkalämpöä, tai järjestelmä, jossa käytetään vähintään 95-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, hukkalämpöä ja tehokkaasta yhteistuotannosta saatavaa lämpöä ja jossa lisäksi uusiutuvan energian tai hukkalämmön kokonaisosuus on vähintään 35 prosenttia

1. tammikuuta 2040 alkaen

Tehokkaissa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmissä käytettävä vähintään 75-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 75-prosenttisesti hukkalämpöä tai 75-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa ja hukkalämpöä

1. tammikuuta 2045 alkaen

Järjestelmä, jossa käytetään ainoastaan uusiutuvaa energiaa, ainoastaan hukkalämpöä tai ainoastaan uusiutuvan energian ja hukkalämmön yhdistelmää

1. tammikuuta 2050 alkaen

26 artiklan 2 kohta

Komissiolle annettava ilmoitus suorituskykyä koskevien kriteerien käyttämisestä tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittämiseksi

11. tammikuuta 2024

Kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärä / yksikkö: 200 grammaa/kWh

31. päivään joulukuuta 2025

Komissiolle annettava ilmoitus suorituskykyä koskevien kriteerien käyttämisestä tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittämiseksi

30. kesäkuuta 2025

Kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärä / yksikkö: 150 grammaa/kWh

1. päivästä tammikuuta 2026

Komissiolle annettava ilmoitus suorituskykyä koskevien kriteerien käyttämisestä tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittämiseksi

30. kesäkuuta 2034

Kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärä / yksikkö: 100 grammaa/kWh

1. päivästä tammikuuta 2035

Komissiolle annettava ilmoitus suorituskykyä koskevien kriteerien käyttämisestä tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittämiseksi

30. kesäkuuta 2044

Kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärä / yksikkö: 50 grammaa/kWh

1. päivästä tammikuuta 2045

Komissiolle annettava ilmoitus suorituskykyä koskevien kriteerien käyttämisestä tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittämiseksi

30. kesäkuuta 2049

Kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärä / yksikkö: 0 grammaa/kWh

1. päivästä tammikuuta 2050

26 artiklan 5 kohta

Suunnitelma kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän muuttamiseksi tehokkaaksi järjestelmäksi

1. tammikuuta 2025 alkaen

26 artiklan 8 kohta

Ilmoitus 8 kohdan nojalla hyväksytyistä vapautuksista

Hyväksyttäessä vapautuksia

26 artiklan 10 kohta

Ilmoitus sellaisille yksittäisille laitoksille myönnetyistä vapautuksista, jotka kieltäytyvät toteuttamasta kustannus-hyötyanalyysissa yksilöityjä toimenpiteitä siitä huolimatta, että kyseisten toimenpiteiden hyödyt ylittävät kustannukset

Kolmen kuukauden kuluessa vapautuksen myöntämisestä

Liite III

Uusien ja merkittävästi uudistettujen tehokkaiden yhteistuotantoyksiköiden kasvihuonekaasupäästöjen määrän alitettava 270 gCO2/kWh

12. lokakuuta 2025 alkaen

Kaikkien tehokkaiden yhteistuotantoyksiköiden kasvihuonekaasupäästöjen määrän alitettava 270 gCO2/kWh

1. tammikuuta 2034 alkaen

3.   Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan mukaiset lämmityksen ja jäähdytyksen energiatehokkuuteen liittyvät velvoitteet

3.1   Tehokkaille kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmille asetetut kriteerit (oletuskriteerit ja vaihtoehtoinen lähestymistapa): direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 ja 2 kohta

3.1.1   Vaatimusten soveltamisala sekä asiaan liittyvät määritelmät ja termit

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1, 2 ja 3 kohdasta johtuvia velvoitteita sovelletaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiin ja niiden toiminnanharjoittajiin. Osa 26 artiklassa käytetyistä termeistä on määritelty selkeästi direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklassa, mutta jotkin määritelmistä, muun muassa kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen määritelmä, edellyttävät lisäselvennystä seuraavasti:

Yhteistuotanto

Direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklan 36 alakohdan määritelmän mukainen yhteistuotanto (lämmön ja sähkön yhteistuotanto) tapahtuu yksiköissä, jotka ovat 2 artiklan 43 alakohdan mukaisesti laitoksia, jotka voivat toimia yhteistuotannossa. Tämä tarkoittaa komission näkemyksen mukaan sitä, että laitoksissa, joissa käytetään höyryä rinnakkain useissa prosesseissa, joista yksi on sähkön ja lämmön yhteistuotanto, yhteistuotannoksi voidaan katsoa ainoastaan prosesseista se, jossa tuotetaan samanaikaisesti lämpöenergiaa ja sähkö- tai mekaanista energiaa.

Tehokas yhteistuotanto

’Tehokkaan yhteistuotannon’ määritelmä vahvistetaan direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklan 40 alakohdassa ja liitteessä III. Jotta lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitos voidaan luokitella tehokkaaksi yhteistuotantolaitokseksi, sen on käytettävä kymmenen prosenttia (12) vähemmän primäärienergiaa verrattuna lämmön ja sähkön erilliseen tuotantoon sekä täytettävä liitteen III mukaiset päästöjä ja polttoaineen kulutusta koskevat kriteerit.

Kaukolämmitys ja -jäähdytys

Kaukolämmitys ja -jäähdytys määritellään uusiutuvan energian direktiivissä (13) ja rakennusten energiatehokkuutta koskevassa direktiivissä (14). Kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen määrittelyssä on kuitenkin suositeltavaa käyttää samoja periaatteita kuin aiemmissa, direktiivin 2012/27/EU täytäntöönpanoa varten annetuissa suuntaviivoissa. Kaukolämmityksestä ja -jäähdytyksestä on toimitettava direktiivin 2012/27/EU 24 artiklan 6 kohdan nojalla tiettyjä tietoja, joiden ilmoittamista varten Eurostat on julkaissut ohjeet (15). Näiden ohjeiden mukaisesti lämpöenergia, joka täyttää seuraavat vaatimukset, lasketaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkosta saatavaksi lämmitykseksi tai jäähdytykseksi:

se on tuotettu muussa kuin siinä paikassa, jossa se kulutetaan;

se myydään (sähköä ja lämpöä koskevassa vuotuisessa lomakkeessa ilmoitettujen tietojen mukaisesti) jommallekummalle seuraavista:

eri rakennuksille, jotka ovat vähintään kahden eri asiakkaan omistuksessa tai käytössä;

eri kohteille, jotka ovat vähintään kahden eri asiakkaan omistuksessa.

Kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän toiminnanharjoittaja

Komission näkemyksen mukaan ’kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän toiminnanharjoittaja’ olisi ymmärrettävä yksityiseksi tai julkiseksi yritykseksi, joka omistaa kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkon ja jakelujärjestelmän, jonka kautta toimitetaan lämpöä tai kylmää loppukäyttäjille, ja joka harjoittaa kyseisen verkon ja järjestelmän toimintaa.

Rakennus

Komissio katsoo, että ’rakennus’ olisi määriteltävä samalla tavalla kuin rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa eli ”katetuksi seinälliseksi rakenteeksi, jonka sisäympäristön ylläpitämiseen käytetään energiaa”.

Kohde

’Kohdetta’ ei ole määritelty unionin lainsäädännössä, mutta se olisi ymmärrettävä rajatuksi alueeksi, johon kuuluu rakennuksia tai muita rakenteita ja jolla harjoitetaan taloudellista toimintaa, mukaan lukien teolliset prosessit tai palvelut.

3.1.2   Tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien oletusarvoiset kriteerit

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan yhteinen menetelmä sen arvioimiseksi, onko kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmä ”tehokas”. Menetelmä perustuu uusiutuvan energian, hukkalämmön ja (tehokkaan) yhteistuotannon (tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto) osuuteen. Tarkoituksena saavuttaa tavoitteet, jotka koskevat primäärienergian tehokkaamman kulutuksen varmistamista ja uusiutuvan energian osuuden lisäämistä kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkoon syötettävässä lämmityksessä ja jäähdytyksessä. Kriteerit perustuvat verkkoon syötettävään lämpöenergiaan, eli ne koskevat lämpöenergiaa tarjontapuolella verkkoon syötettäessä (lämmön-/kylmäntuotantoyksikössä tapahtuneen muuntamisen jälkeen).

Tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteerien tarkoituksena on varmistaa, että kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmät edistävät ilmastopolitiikan pitkän aikavälin tavoitteita ja energiatehokkuustavoitteita. Tämän saavuttamiseksi tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien on lisättävä primäärienergian kulutuksen tehokkuutta käyttämällä tehokkaita energiantuotantoteknologioita tai integroimalla järjestelmään hukkalämpöä. Uusiutuvan energian osuutta olisi myös asteittain lisättävä tehokkaissa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmissä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Uusiutuvan energian osuus, hukkalämmön osuus sekä lämmön ja sähkön (tehokkaan) yhteistuotannon avulla tuotetun, verkkoon syötettävän lämpöenergian osuus määräävät, onko kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmä ’tehokas’. Oletusmenetelmään liittyy tehokasta kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmää koskevien vaatimusten tiukentaminen viidessä peräkkäisessä vaiheessa eli vuosina 2028, 2035, 2040, 2045 ja 2050. Tässä aikataulussa keskeiset vaikutukset ovat seuraavat:

vuoteen 2035 saakka tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän määritelmä voidaan täyttää joko pelkästään lämmön ja sähkön tehokkaan yhteistuotannon avulla tai käyttämällä sellaista yhdistelmää, jossa uusiutuvien energialähteiden osuus on 5 prosenttia ja lämmön ja sähkön tehokkaan yhteistuotannon, uusiutuvan energian ja/tai hukkalämmön osuus 45 prosenttia;

tammikuun 1. päivästä 2035 alkaen järjestelmiä, joissa käytetään vain fossiilisia polttoaineita, ei voida luokitella tehokkaiksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiksi;

vuodesta 2035 vuoteen 2045 vaatimuksena on, että 35 prosenttia tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän lämmöstä on peräisin uusiutuvista energialähteistä ja hukkalämmöstä. Lämmön ja sähkön tehokkaan yhteistuotannon osuus voi olla enimmillään 45 prosenttia vuoteen 2040 asti ja 60 prosenttia vuoteen 2045 asti, kun taas sellaisen sähkön ja lämmön yhteistuotannon osuus, joka ei täytä tehokkaan yhteistuotannon kriteerejä, pienenee.

vuodesta 2045 alkaen tehokkaissa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmissä on oltava vähintään 75 prosentin osuus uusiutuvaa energiaa ja hukkalämpöä ja tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto jätetään ottamatta huomioon kriteerien täyttymisessä;

vuodesta 2050 alkaen kaikkien tehokkaisiin kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiin syötettyjen tuotantopanosten on oltava peräisin uusiutuvasta energiasta tai hukkalämmöstä.

Uusiutuvasta energiasta, hukkalämmöstä sekä lämmön ja sähkön (tehokkaan) yhteistuotannon avulla tuotetusta, verkkoon syötettävästä lämpöenergiasta muodostuva osuus mitataan siirrettäessä energia sen muuntamiseen käytetystä teknologiasta verkkoon. Kaaviossa 1 verkkoon syötettävää energiaa kutsutaan kokonaisloppuenergiaksi.

Kaavio 1

Energiavirtojen nimikkeet kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkoissa

Image 1

Lähde:

Yhteinen tutkimuskeskus (16).

’Uusiutuva energia’ määritellään uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 1 alakohdassa. Siihen sisältyvät tuuli- ja aurinkoenergia (aurinkolämpö ja aurinkosähkö), geoterminen energia, osmoottinen energia, ympäristön energia, vuorovesi- ja aaltoenergia ja muu valtamerienergia, vesivoima, biomassa, kaatopaikoilla ja jätevedenpuhdistamoissa syntyvä kaasu sekä biokaasu.

Koska kaukolämmitysjärjestelmissä on kuitenkin varmistettava tasapuolinen kohtelu kaikille uusiutuvan energian toimitusvaihtoehdoille, kaikki lämpöpumpuilla tuotettava lämpö on otettava huomioon arvioitaessa tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteerien täyttymistä direktiivin (EU) 2023/1791 asiaa koskevien artiklojen yhteydessä (17). Tätä varten direktiivin (EU) 2023/1791 johdanto-osan 107 kappaleessa todetaan, että kaikki lämpöpumpusta peräisin oleva lämpö olisi laskettava direktiivin (EU) 2023/1791 nojalla uusiutuvaksi energiaksi edellyttäen, että lämpöpumppu täyttää uusiutuvan energian direktiivin liitteessä VII vahvistetut tehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset asennushetkellä.

Biomassan ja biopolttoaineiden käyttöä koskevien vaatimusten johdonmukaisuuden varmistamiseksi kehotetaan painokkaasti ottamaan uusiutuvan energian kynnysarvoa laskettaessa huomioon vain sellainen biomassa ja sellaiset biopolttoaineet, jotka täyttävät uusiutuvan energian direktiivin kestävyyskriteerit. Muussa tapauksessa kestävän biomassan ja kestävien biopolttoaineiden käyttöönotto saattaa hidastua esimerkiksi pienempien kustannussäästöjen vuoksi.

Tarkoitus on, että tehokkaat kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmät lisäävät primäärienergian käytön tehokkuutta ja uusiutuvan energian ja hukkalämmön ja -kylmän asteittaista integrointia niihin. ’Hukkalämpö ja -kylmä’ määritellään uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 9 alakohdassa teollisuus- tai sähköntuotantolaitoksissa tai palvelualalla sivutuotteena väistämättä syntyväksi lämmöksi tai kylmäksi, joka katoaisi käyttämättömänä ilmaan tai veteen, jos sitä ei johdettaisi kaukolämmitys- tai jäähdytysjärjestelmään, jos on käytetty tai käytetään yhteistuotantoprosessia tai jos yhteistuotanto ei ole mahdollista (18). Tätä määritelmää olisi käytettävä tehokasta kaukolämmitystä ja -jäähdytystä koskevien direktiivin (EU) 2023/1791 säännösten osalta (19), kun otetaan huomioon direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan tavoite varmistaa primäärienergian tehokkaampi kulutus ja maksimoida hukkalämmön uudelleenkäyttö ja talteenotto.

Lämmön ja sähkön (tehokkaasta) yhteistuotannosta saatava lämpö lasketaan mukaan tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteereissä määriteltyihin kynnysarvoihin, kun se on peräisin direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdan a–d alakohdassa säädettyjen lämmön ja sähkön (tehokkaan) yhteistuotannon määritelmien mukaisista laitoksista.

Tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittämisessä olisi noudatettava kolmivaiheista menetelmää, joka kuvataan tarkemmin lisäyksessä A.

3.1.3   Vaihtoehtoinen lähestymistapa tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittelyyn

Eri energialähteiden osuuksiin perustuvien kriteerien lisäksi tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittelyssä voidaan käyttää direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä vaihtoehtoista lähestymistapaa, joka perustuu kasvihuonekaasupäästöjen määrään asiakkaille toimitettua lämmitys- tai jäähdytysyksikköä kohden. Tämän vaihtoehtoisen lähestymistavan soveltamiseksi olisi oltava tiedossa kasvihuonekaasupäästöt ja asiakkaille toimitetun lämmön tai kylmän määrä, joiden perusteella lasketaan päästökerroin energiayksikköä kohden.

Tarkistettaessa, täyttyvätkö tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien kriteerit, on otettava huomioon päästöt, jotka liittyvät suoraan lämmön ja kylmän tuotantoon esimerkiksi energiankantajia polttamalla. Komission näkemyksen mukaan epäsuorista päästölähteistä, kuten energiankantajien tuotannosta tai varastoinnista, aiheutuvia päästöjä ei pitäisi ottaa huomioon.

Asiakkaille toimitettuun lämmitys- ja jäähdytysmäärän lasketaan kaikki asiakkaille toimitetut lämmitys- ja jäähdytysyksiköt, jotka mitataan tavallisesti mittausjärjestelmällä. Sovellettaessa direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 2 kohtaa asiakkaille toimitettu energiamäärä mitataan ja ilmoitetaan kilowattitunteina. Tästä energiamäärästä käytetään kaaviossa 1 nimitystä ”loppuenergia”. Loppuenergia voi jakeluhäviöiden vuoksi poiketa merkittävästi kokonaisloppuenergiasta, mikä voi kasvattaa päästöintensiteettiä toimitettua yksikköä kohden.

Tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien määrittämisessä olisi noudatettava viisivaiheista menetelmää, joka kuvataan tarkemmin lisäyksessä B.

3.1.4   Tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien kriteerien eri käyttötarkoitukset ja kriteereihin liittyvät mahdolliset toimintalinjat

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa ei säädetä, missä tapauksissa tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien kriteerejä on käytettävä. Sen sijaan kriteerien käytöstä säädetään direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan muissa säännöksissä, erityisesti 4 ja 5 kohdassa. Lisäohjeistusta tällaisia tapauksia varten annetaan tämän liitteen 3 jaksossa.

Pakollisen soveltamisen lisäksi direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien kriteereitä voidaan käyttää jäsenvaltioiden tasolla myös moniin muihin tarkoituksiin. Tämä käyttö ei ole pakollista, ja se riippuu täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa.

Jäsenvaltiot voivat myöntää tehokkaille kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmille tukea, kunhan tuki on valtiontukisääntöjen tai yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaista ja myös koheesiopolitiikan rahastojen tai elpymis- ja palautumistukivälineen käytöstä annetun lainsäädännön ja niiden käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaista. Myönnettäessä tehokkaille kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmille tukea on tärkeää, että käytössä on mekanismi, jolla varmistetaan kriteerien jatkuva noudattaminen esimerkiksi suorittamalla tapauskohtaista valvontaa tai muita tarkastuksia kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän tiloissa järjestelmässä käytettävän energialähteiden yhdistelmän varmistamiseksi.

Jäsenvaltiot voivat edistää kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajien vapaaehtoisia sitoumuksia pitäytyä tehokkaassa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmässä. Komissio katsoo, että tätä varten voitaisiin perustaa tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän sertifikaatteja tai tunnuksia, jotka edellyttäisivät kattavaa seuranta-, raportointi- ja todentamisjärjestelmää. Tämä lisäisi tehokkaiden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien näkyvyyttä ja voisi johtaa tällaisten järjestelmien markkinaosuuksien kasvuun auttaen siten saavuttamaan energiansäästöä ja päästöjä koskevat yleistavoitteet.

3.2   Tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän määritelmän soveltaminen uusiin ja kunnostettaviin kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiin – direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 4 kohta

3.2.1   Merkitykselliset määritelmät ja termit

Direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklan 50 alakohdan määritelmän mukaan ’ merkittävällä uudistamisella ’ tarkoitetaan uudistustöitä, joiden kustannukset ylittävät 50 prosenttia uuden vastaavan yksikön investointikustannuksista. Merkittävän uudistamisen määritelmässä mainitaan ainoastaan uudistamisen kustannukset, ei sitä, millaiset työt voidaan katsoa uudistamiseksi. Kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän uudistamishankkeisiin liittyy tyypillisesti kahdenlaisia kustannuksia (20), jotka molemmat on otettava huomioon:

teknisiin näkökohtiin, kuten uusien teknologioiden integrointiin, jo käytössä olevien teknologioiden optimointiin ja kuluneiden laitteiden ja komponenttien korvaamiseen, liittyvät kustannukset;

muihin kuin teknisiin näkökohtiin liittyvät kustannukset, joita aiheutuu esimerkiksi projektinhallinnasta, sidosryhmien kuulemisista, taloudellisen elinkelpoisuuden analyyseista, lupamenettelyistä, valvonnasta ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten määräysten ja toimintaperiaatteiden noudattamisesta.

Uuden vastaavan yksikön investointikustannusten voidaan katsoa tarkoittavan täysin uuden kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kokonaisinvestointikustannuksia, joihin sisältyvät muun muassa

tuotantoyksiköiden uudistaminen, jotta ne täyttävät direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 tai 2 kohdassa vahvistetut tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteerit;

verkko, mukaan lukien varastointi- ja jakeluinfrastruktuuri;

toimitus kaikkiin samanlaisiin kulutuspisteisiin (mukaan lukien kaikki lämmönvaihtimet, jos ne on vaihdettava).

Koska uudistamiskustannukset vaihtelevat huomattavasti ja ovat verkkokohtaisia, jäsenvaltioiden on määritettävä selkeästi, mikä toimija vastaa näiden kustannusten arvioinnista, ja mahdollisesti myös se, miten ne on arvioitava. Lisäyksessä C esitetään luettelo ehdotetuista huomioon otettavista kustannuksista ja menetelmä niiden määrittämiseksi.

3.2.2   Kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän määrittely tehokkaaksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmäksi

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 4 kohdassa ohjataan investointeja, joita jäsenvaltiot tekevät uusien kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien ja/tai niiden syöttöyksiköiden rakentamiseen tai tällaisten järjestelmien ja niiden syöttöyksiköiden merkittävään uudistamiseen. Jos direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, investoinnin tulos olisi määriteltävä tehokkaaksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmäksi.

Varmistaakseen 26 artiklan 1 ja 2 kohdan täytäntöönpanon uudistettujen kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien osalta jäsenvaltioiden olisi arvioitava, onko kyseessä merkittävä uudistaminen. Komissio katsoo, että myös kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajat voivat tehdä tämän arvioinnin.

Kaaviossa 2 havainnollistetaan arviointimenettely, jota käytetään määritettäessä, voidaanko laitos katsoa uudistamisen jälkeen tehokkaaksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmäksi, sekä direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1, 2 tai 3 kohdan säännösten ja kyseisen direktiivin 26 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen edellytysten väliset yhteydet.

Kaavio 2

Kaukolämmitys- tai -jäähdytysjärjestelmän luokittelumenettelyä kuvaava vuokaavio

Image 2

Jotta kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmä voidaan määritellä tehokkaaksi (esimerkiksi julkisen tuen saamiseksi), jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun järjestelmä rakennetaan tai sen syöttöyksiköitä uudistetaan merkittävästi, kyseinen järjestelmä tai sen uudistetut syöttöyksiköt täyttävät molemmat seuraavista edellytyksistä:

 

Edellytys 1: asianomainen kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmä täyttää direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 tai 2 kohdassa vahvistetut kriteerit, joita sovelletaan ajankohtana, jona se aloittaa toimintansa tai jatkaa toimintaansa uudistamisen jälkeen;

 

Edellytys 2: muiden fossiilisten polttoaineiden kuin maakaasun käyttö olemassa olevissa lämmönlähteissä ei lisäänny, eikä missään kyseisen järjestelmän uusissa lämmönlähteissä käytetä muita fossiilisia polttoaineita kuin maakaasua, jos asianomaisen järjestelmän rakentaminen tai merkittävä uudistaminen tapahtuu vuoteen 2030 mennessä.

Kaikkien kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien koosta riippumatta on täytettävä nämä kaksi edellytystä, jotta ne voidaan luokitella tehokkaiksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmiksi. Jäsenvaltiot voivat vaatia kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajia varmistamaan, että nämä kaksi edellytystä täyttyvät, joskin tällöin myös lämmöntuottajien (tuotantoyksiköiden toiminnanharjoittajien) ja loppukäyttäjien olisi avustettava tarvittavien tietojen keräämisessä.

Varmistaakseen, että molemmat nämä edellytykset täytetään, jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä ne julkisen rahoituksen ja/tai tuen tukikelpoisuuskriteereiksi. Tukikelpoisuus olisi todennettava vaatimustenmukaisuuden arvioinnin avulla, joka koostuu toisesta tai molemmista seuraavassa esitetyistä vaiheista sen mukaan, onko kyseessä uusi vai merkittävästi uudistettu järjestelmä:

 

Vaiheessa 1 (vain uudistetut järjestelmät) arvioidaan, onko uudistaminen merkittävä.

 

Vaiheessa 2 (kaikki julkista tukea hakevat järjestelmät) tarkastetaan direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 4 kohdassa säädettyjen kahden edellytyksen täyttyminen.

Vaiheessa 1 tehtävässä arvioinnissa olisi laadittava arvio seuraavista kustannuksista ja verrattava näitä arvioita toisiinsa:

 

Arvio 1: ennen uudistustöiden aloittamista laadittava arvio asianomaisen kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän tai lämmönsyöttöyksikön uudistamiskustannusten kokonaismäärästä

 

Arvio 2: arvio uuden vastaavan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän tai lämmönsyöttöyksikön investointikustannuksista.

Kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän tai siihen kuuluvan lämmönsyöttöyksikön uudistustaso on merkittävä, jos sen uudistuskustannukset ylittävät 50 prosenttia uuden vastaavan yksikön tai järjestelmän investointikustannuksista. Jos uudistustaso katsotaan merkittäväksi, julkista tukea hakevien kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajien olisi varmistettava, että tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteerit täyttyvät, ja jatkettava sen jälkeen vaiheeseen 2.

Vaiheessa 2 arvioidaan, täyttyvätkö fossiilisten polttoaineiden käyttöä koskevat kriteerit. Tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteerien täyttyminen voidaan tarkastaa tämän liitteen 3.1.2 tai 3.1.3 kohdassa esitetyn menetelmän mukaisesti.

Menetelmä, jolla fossiilisten polttoaineiden käyttöä koskevien kriteerien täyttyminen arvioidaan, määräytyy sen mukaan, onko kyseessä uusi vai olemassa oleva lämmönlähde. Olemassa olevien lämmönlähteiden osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että muiden fossiilisten polttoaineiden kuin maakaasun käyttö ei lisäänny verrattuna kolmen edeltävän täyden toiminnan kalenterivuoden keskimääräiseen vuotuiseen kulutukseen ennen uudistamista. Uusien lämmönlähteiden osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niissä ei käytetä muita fossiilisia polttoaineita kuin maakaasua vuoteen 2030 saakka.

Jos järjestetään avoin tarjouspyyntömenettely julkisen tuen antamiseksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmille, tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteerien noudattamisen arviointimenetelmän olisi oltava avoin ja se olisi kuvattava selkeästi julkisen tuen hakumenettelyssä.

3.3   Pakollisten suunnitelmien laatiminen primäärienergian kulutuksen tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi – direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 5 kohta

3.3.1   Vaatimusten soveltamisala sekä asiaan liittyvät määritelmät ja termit

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tietyn kynnysarvon ylittävät eli sellaiset kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmät, joiden lämmön ja jäähdytyksen kokonaistuotto on yli 5 MW, joko täyttävät direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdassa vahvistetut tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteerit tai laativat suunnitelman, jolla varmistetaan primäärienergian tehokkaampi kulutus, vähennetään jakeluhäviöitä ja lisätään uusiutuvan energian tai hukkalämmön ja -kylmän osuutta lämmön ja jäähdytyksen toimituksessa. Suunnitelman tarkoituksena on määrittää toimenpiteitä 26 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa vahvistettujen kriteerien täyttämiseksi.

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 5 kohta koskee kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajia, mutta kyseisen kohdan noudattaminen edellyttää suurimpien lämmön ja/tai kylmän toimittajien osallistumista. Kaavion 3 avulla voidaan määrittää, milloin toimijan on laadittava edellä tarkoitettu suunnitelma.

Kaavio 3

Vuokaavio menettelystä, jolla määritetään, milloin toimijan on laadittava suunnitelma järjestelmän muuttamiseksi tehokkaaksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmäksi

Image 3

Termi ’ lämmön ja jäähdytyksen kokonaistuotto ’ olisi tulkittava kapasiteetiksi eikä energiamääräksi, sillä sitä on tarkoitus verrata 5 MW:n kynnysarvoon, joka viittaa lämmön-/kylmäntuotantokapasiteettiin. Tämän lämmön ja jäähdytyksen kokonaistuoton 5 MW:n kynnysarvon yhteydessä ei täsmennetä mittaushetkeä eli sitä, mistä kapasiteetista on kyse. Tätä indikaattoria suositellaan käyttämään käytännössä niin, että siihen luetaan kaikkien kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään syöttävien lämmöntuotantoyksiköiden asennettu kapasiteetti. On tärkeää huomata, että vain huippukysynnän aikoina eli korkeintaan muutaman tunnin ajan vuodessa käytettävä lämmöntuotantokapasiteetti, joka on kuitenkin pysyvästi liitetty kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään, olisi jätettävä laskennan ulkopuolelle.

Jäsenvaltioilla on käytettävissä useita vaihtoehtoja sen varmistamiseksi, että termiä ’ lämmön ja jäähdytyksen kokonaistuotto ’ sovelletaan asianmukaisesti käytännössä. Mittaus ja laskenta voidaan esimerkiksi antaa riippumattomien asiantuntijoiden tehtäväksi, ja tulokset voidaan todentaa toimivaltaisen viranomaisen suorittamilla satunnaisilla tarkastuksilla, joista ei ilmoiteta etukäteen. Tarkastusprosessia voidaan myös nopeuttaa esimerkiksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmässä käytettävän energialähteiden yhdistelmän säännöllisellä digitaalisella mittauksella.

3.3.2   Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 5 kohdan soveltamisalaan kuuluvien toimijoiden määrittäminen

Jotta 26 artiklan 5 kohdan soveltamisalaan kuuluvat kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajat määritetään saman menetelmän mukaisesti, on selvennettävä itse kynnysarvoa sekä määritettävä, täyttääkö kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmä direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa vahvistetut kriteerit.

Kaikkien sellaisten kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien osalta, joiden kokonaiskapasiteetti on yli 5 MW, olisi määritettävä, täyttävätkö ne direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdan b–e alakohdassa tai vaihtoehtoisesti kyseisen direktiivin 26 artiklan 2 kohdan b–e alakohdassa vahvistetut kriteerit. Tätä varten olisi käytettävä tämän liitteen 3.1.2 tai 3.1.3 kohdassa esitettyä menetelmää. Jos kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmä täyttää tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän kriteerit, lisätoimia ei tarvita. Jos kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmä ei täytä tehokkaan kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän kriteerejä, sen toiminnanharjoittajan olisi laadittava suunnitelma primäärienergian kulutuksen tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi.

3.3.3   Suunnitelma primäärienergian kulutuksen tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 5 kohdan mukaan viideksi vuodeksi laadittavien suunnitelmien tavoitteena on tehostaa primäärienergian kulutusta, lisätä uusiutuvan energian osuutta ja vähentää jakeluhäviöitä sekä määrittää toimenpiteitä kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän saattamiseksi direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdan b–e alakohdan mukaiseksi.

Suunnitelmassa olisi esitettävä pitkän aikavälin visio järjestelmän kehittämiseksi, jotta varmistetaan, että parannustoimet vahvistavat toisiaan. Tätä varten olisi suotavaa, että suunnitelmassa ennakoitaisiin jo seuraavien viiden vuoden jaksoa.

Kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajia olisi suositeltava kuulemaan suunnitelman laatimisen yhteydessä asiaankuuluvia sidosryhmiä, kuten tärkeimpien lämmön- ja/tai kylmäntuotantoyksiköiden toiminnanharjoittajia, paikallisia viranomaisia, järjestelmän toiminnanharjoittajan palveluksessa olevia teknisiä asiantuntijoita ja johtajia, ulkopuolisia asiantuntijoita, henkilöitä, joihin parannustyöt vaikuttavat, asiakkaita sekä muita paikallisia yksityishenkilöitä ja yhteisöjä.

Suunnitelmaan on suositeltavaa sisällyttää ainakin seuraavat osiot:

a)

kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän nykytilan kuvaus (tarjonta, verkon tehokkuus ja kysyntä, myös käyttölämpötila)

b)

tuleva kysyntä ja verkon laajentaminen

c)

mahdollisuus kattaa nykyinen ja tuleva kysyntä uusiutuvilla energialähteillä ja hukkalämmöllä

d)

yksityiskohtainen kuvaus tavoitetilasta / tavoitellusta järjestelmästä (kysyntä ja tarjonta), esimerkiksi mitä mahdollisuuksia hyödynnetään ja milloin

e)

koko järjestelmän energiatehokkuus: häviöt, vaihtoehdot lämpötilan alentamiseksi (nykyisestä käytännöstä riippuen) kysyntä- ja verkkopuolella

f)

strategian ja yksittäisten toimenpiteiden määrittäminen aikatauluineen.

Toimijoiden olisi sisällytettävä suunnitelmaan yksityiskohtaiset tiedot kustakin a ja b alakohdassa esitetystä näkökohdasta. Politiikkatoimia koskeva lisäys D sisältää lisäohjeistusta siitä, mitä muita toimia suunnitelmaan voidaan sisällyttää primäärienergian kulutuksen tehostamiseksi ja uusiutuvan energian käytön lisäämiseksi.

Suunnitelma täyttää direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 5 kohdan vaatimukset, jos lisäyksen E mukaisesti kerätyt tulokset johtavat siihen, että järjestelmä täyttää 26 artiklan 1 kohdan kriteerit kaikilta osin, tai edustavat ainakin merkittäviä kehitysaskelia kohti näiden kriteerien täyttymistä.

Lisäyksessä E esitetään tarkempi kuvaus suunnitelman sisällöstä.

3.3.4   Toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltainen viranomainen, joka hyväksyy kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajien laatimat suunnitelmat. Direktiivissä (EU) 2023/1791 ei kuvata hyväksyntämenettelyä, vaan toimivaltaisten viranomaisten olisi noudatettava vastaavissa hallinnollisissa tehtävissä kansallisella tai alueellisella tasolla sovellettavia menettelyjä.

3.4   Datakeskusten hukkalämmön tehokkaan käytön varmistaminen – direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 6 kohta

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että datakeskukset, joiden nimellinen kokonaisenergiapanos on yli 1 MW, käyttävät hukkalämpöä tai muita hukkalämmön talteenottosovelluksia, paitsi jos ne voivat osoittaa, että se ei ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa mainitun artiklan 7 kohdassa tarkoitetun arvioinnin mukaisesti. Komission näkemyksen mukaan tämä velvoite koskee kaikkia toiminnassa olevia datakeskuksia, jotka ylittävät 1 MW:n kynnysarvon ja joissa ei tällä hetkellä käytetä hukkalämpöä tai muita hukkalämmön talteenottosovelluksia. Sellaisten datakeskusten osalta, joissa ei käytetä hukkalämpöä tai muita hukkalämmön talteenottosovelluksia, on arvioitava hukkalämmön käyttömahdollisuuksia direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti.

3.5   Uusien tai merkittävästi uudistettavien laitosten osalta laitostasolla tehtävä kustannus-hyötyanalyysi – direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 ja 8 kohta

3.5.1   Vaatimusten soveltamisala

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdan a–d alakohdassa lueteltujen sähkön lauhdetuotantolaitosten, teollisuuslaitosten, palvelulaitosten (kuten suurten liikerakennusten, jätevedenkäsittelylaitosten, sähköasemien ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten) sekä datakeskusten toiminnanharjoittajat tekevät kustannus-hyötyanalyysin. Kustannus-hyötyanalyysi on tehtävä, kun suunnitellaan uutta energiantuotantokapasiteettia tai laitosta tai olemassa olevan kapasiteetin tai laitoksen merkittävää uudistamista ja energiapanos ylittää tietyn kynnysarvon (vaihtelee laitoksen tyypin mukaan). Analyysin tarkoituksena on arvioida, onko lämmityksen ja -jäähdytyksen tarjonnan parempi energiatehokkuus taloudellisesti toteutettavissa.

Kaavion 4 avulla voidaan määrittää, milloin toimijan on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi, ja erikseen se, milloin datakeskuksen osalta edellytetään tällaista analyysia 26 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

Kaavio 4

Vuokaavio menettelystä, jolla määritetään, milloin toimijan on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi

Image 4

Direktiivissä (EU) 2023/1791 ei täsmennetä, mikä taho vastaa kustannus-hyötyanalyysin valvonnasta ja laatimisesta. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on edellytettävä, että kustannus-hyötyanalyysi tehdään yhteistyössä laitoksen toiminnasta vastaavien yritysten kanssa. Järkevä ratkaisu olisi velvoittaa uusien tai merkittävästi uudistettavien laitosten toiminnanharjoittajat laatimaan analyysi, ja jäsenvaltiot nimeäisivät toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaisivat yhteisten menetelmien, oletusten ja aikataulujen laatimisesta ainakin taloudellista analyysia varten sekä varmistaisivat analyysien luotettavuuden esimerkiksi kolmannen osapuolen suorittaman validoinnin avulla.

Jäsenvaltioita kehotetaan omaksumaan aktiivisempi rooli esimerkiksi auttamalla koordinoimaan toimia asianomaisten osapuolten, kuten kuluttajien ja lämmityksen ja -jäähdytyksen toimittajien, suuntaan tai edistämällä tietojen keräämistä (kuten direktiivin (EU) 2023/1791 liitteessä XI esitetään). Osallistumalla tähän vaiheeseen jäsenvaltiot voisivat saada aikaan synergioita direktiivin (EU) 2023/1791 liitteessä X kuvatun kattavan arvioinnin ja kyseisen direktiivin liitteessä XI kuvatun kustannus-hyötyanalyysin välillä.

Kustannus-hyötyanalyysin tarkoitus vaihtelee laitoksen tyypin mukaan, kuten taulukosta 2 käy ilmi. Direktiivissä 2012/27/EU edellytettiin kustannus-hyötyanalyysin tekemistä sekä lämmönlähteiden (voimalaitosten ja teollisuuslaitosten) että lämmön käyttökohteiden (kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkojen) osalta, kun taas direktiivissä (EU) 2023/1791 käsitellään ainoastaan lämmönlähteitä, jotka ottavat talteen ja muuntavat energiaa ja siirtävät sen vaihtoehtoisiin lämmön käyttökohteisiin.

Taulukko 2

Eri laitoksiin sovellettavat kynnysarvot

Direktiiviin (EU) 2023/1791 kohta

Suunnitelman kohde (uusi tai uudistettava)

Kynnysarvo

Kustannus-hyötyanalyysin tarkoitus

26 artiklan 7 kohdan a alakohta

Sähkön lauhdetuotantolaitos

Keskimääräinen vuotuinen kokonaisenergiapanos yli 10 MW

 

Laitoksen kustannusten ja hyötyjen arvioiminen, jos se toteutettaisiin tehokkaana yhteistuotantolaitoksena

26 artiklan 7 kohdan b alakohta

Teollisuuslaitos

Keskimääräinen vuotuinen kokonaisenergiapanos yli 8 MW

 

Hukkalämmön käytön arvioiminen laitosalueella ja sen ulkopuolella

26 artiklan 7 kohdan c alakohta

Palvelulaitos (esimerkiksi jätevedenkäsittelylaitos tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitos)

Keskimääräinen vuotuinen kokonaisenergiapanos yli 7 MW

 

Hukkalämmön käytön arvioiminen laitosalueella ja sen ulkopuolella

26 artiklan 7 kohdan d alakohta

Datakeskus

Nimellinen kokonaisenergiapanos yli 1 MW

 

Aiheutuvien kustannusten ja saatavien hyötyjen, muun muassa teknisen toteutettavuuden, kustannustehokkuuden ja energiatehokkuuteen kohdistuvan vaikutuksen sekä paikallisen lämmön kysynnän, myös kausivaihtelun, arvioiminen, jos jäähdytysjärjestelmästä saatavaa hukkalämpöä käytettäisiin taloudellisesti perusteltua kysyntää varten ja kyseinen laitos liitettäisiin kaukolämpöverkkoon tai tehokkaaseen tai uusiutuvaan energiaan perustuvaan kaukojäähdytysjärjestelmään tai muihin hukkalämmön talteenottosovelluksiin

 

Kustannus-hyötyanalyysissa on tarkasteltava jäähdytysjärjestelmäratkaisuja, jotka mahdollistavat hukkalämmön poistamisen tai talteenoton käyttökelpoisella lämpötilatasolla mahdollisimman vähäisin lisäenergiapanoksin.

Komissio katsoo, että kustannus-hyötyanalyysin tuloksia olisi käytettävä myös direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 6 kohdan vaatimusten noudattamiseksi. Kyseisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että datakeskukset, joiden nimellinen kokonaisenergiapanos on yli 1 MW, käyttävät hukkalämpöä tai muita hukkalämmön talteenottosovelluksia. Jos kustannus-hyötyanalyysi osoittaa, että hukkalämmön tai muiden hukkalämmön talteenottosovellusten käyttö ei ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa, datakeskuksen ei tarvitse käyttää niitä.

Teknisen toteutettavuuden olisi katsottava riippuvan datakeskuksen ominaisuuksista ja siitä, onko hukkalämmön tai muiden hukkalämmön talteenottosovellusten hyödyntämiseksi saatavilla teknisiä tai teknologisia ratkaisuja, jotka eivät estä datakeskuksen käyttötarkoituksen toteutumista ja ensisijaista toimintaa.

Taloudellisen toteutettavuuden olisi katsottava tarkoittavan sitä, että datakeskuksen hukkalämmön tai hukkalämmön talteenottosovellusten hyödyntämiseksi toteutettava hanke on taloudellisesti elinkelpoinen tai kannattava eli se tuottaa riittävästi tuloja tai arvoa kustannustensa kattamiseksi sekä tarjoaa kohtuullisen korvauksen riskistä ja kohtuullisen tuoton investoinnille. Komissio katsoo, että taloudellisen toteutettavuuden osalta olisi otettava huomioon sellaiset tekijät kuin tuotantokustannukset, rahoitusvaihtoehdot, riskit sekä voitto- tai säästömahdollisuudet.

Taulukossa 3 luetellaan ehdotetut menetelmät sen määrittämiseksi, alittaako vai ylittääkö laitoksen kokonaisenergiapanos direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdassa vahvistetun kynnysarvon (sähkön lauhdetuotantolaitokset – 10 MW, teollisuuslaitokset – 8 MW, palvelulaitokset – 7 MW, datakeskukset – 1 MW). Tämän liitteen taulukossa 3 kuvataan, miten tuotantokapasiteetti olisi kussakin tapauksessa laskettava tai määritettävä. ”Kokonaisenergiapanos” olisi tulkittava tuotantokapasiteetiksi eikä energiamääräksi (joka mitataan megawattitunteina, MWh), sillä sitä on tarkoitus verrata megawatteina (MW) ilmaistuun kynnysarvoon, joka viittaa lämmön-/kylmäntuotantokapasiteettiin. Kun tarkastellaan laitosten kokonaisenergiapanosta (tai tuotantokapasiteettia), direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdan olisi katsottava viittaavan kyseisen laitoksen tuotantokapasiteettiin.

Taulukko 3

Ehdotetut menetelmät laitosten panoskapasiteetin määrittämiseksi

Direktiiviin (EU) 2023/1791 kohta

Suunnitelman kohde (uusi tai uudistettava)

Panoskapasiteetin määritysmenetelmä

26 artiklan 7 kohdan a alakohta

Sähkön lauhdetuotantolaitos

 

Otetaan huomioon keskimääräinen vuotuinen kokonaisenergiapanos

 

Mittausvaihtoehdot:

Oletusmenetelmä: jaetaan vuotuinen kokonaisenergiapanos (MWh) vuoden aikana kertyvien käyttötuntien lukumäärällä

Jaetaan päivittäinen tuotanto vuorokauden tuntimäärällä

Käytetään perustana tuotantohuippuja

26 artiklan 7 kohdan b alakohta

Teollisuuslaitos

 

Otetaan huomioon keskimääräinen vuotuinen kokonaisenergiapanos

 

Mittausvaihtoehdot:

Oletusmenetelmä: jaetaan vuotuinen kokonaisenergiapanos (MWh) vuoden aikana kertyvien käyttötuntien lukumäärällä

Jaetaan päivittäinen tuotanto vuorokauden tuntimäärällä

Käytetään perustana tuotantohuippuja

26 artiklan 7 kohdan c alakohta

Palvelulaitos (esimerkiksi jätevedenkäsittelylaitos tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitos)

 

Otetaan huomioon keskimääräinen vuotuinen kokonaisenergiapanos

 

Mittausvaihtoehdot:

Oletusmenetelmä: jaetaan vuotuinen kokonaisenergiapanos (MWh) vuoden aikana kertyvien käyttötuntien lukumäärällä

Jaetaan päivittäinen tuotanto vuorokauden tuntimäärällä

Käytetään perustana tuotantohuippuja

26 artiklan 7 kohdan d alakohta

Datakeskus

 

Otetaan huomioon nimellinen kokonaisenergiapanos (21)

 

Mittaushetki: Siirrettäessä sähkö verkkoon

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on myös pyrittävä poistamaan hukkalämmön käytön esteitä ja tuettava hukkalämmön käyttöönottoa, kun suunnitellaan uusia laitoksia tai laitosten merkittävää uudistamista. Tätä varten jäsenvaltioiden on ensin yksilöitävä nämä esteet (jotka todennäköisesti vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen sääntelyn, ympäristön ja teknisten mahdollisuuksien mukaan). Esteiden poistamiseksi tarjolla olevat ratkaisut riippuvat esteestä. Tämän liitteen lisäyksessä F on esimerkkejä hukkalämmön hyödyntämiseen tähtäävistä EU:n rahoittamista hankkeista, joista voi olla hyötyä tässä yhteydessä.

3.5.2   Laitostasolla tehtävän kustannus-hyötyanalyysin keskeiset periaatteet ja jäsenvaltioiden antama ohjeistus

Direktiivin (EU) 2023/1791 liitteessä XI vahvistetaan laitostasolla tehtävän kustannus-hyötyanalyysin laatimisessa noudatettavat periaatteet. Kustannus-hyötyanalyysista saadaan tietoja direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 ja 9 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä varten. Direktiivin (EU) 2023/1791 liitteessä XI esitetään analyysin laajuus. Analyysi rajoittuu suunniteltuun laitokseen (eli lämmönlähteeseen, hukkalämmön talteenotto mukaan lukien) ja kaikkiin asianmukaisiin olemassa oleviin tai mahdollisiin lämmön tai jäähdytyksen kysyntäpisteisiin, joihin laitoksesta voitaisiin toimittaa lämpöä ottaen huomioon järkevät mahdollisuudet (kuten tekninen toteutettavuus ja etäisyys). Komissio katsoo, että paikalliset hallintoyksiköt voivat päättää, minkä maantieteellisen alueen rajoissa kustannuksia ja hyötyjä tarkastellaan, kunkin jäsenvaltion määrittämien ohjaavien periaatteiden mukaisesti.

Kustannus-hyötyanalyysissa on otettava huomioon sekä olemassa olevat että mahdolliset lämmön ja jäähdytyksen kysyntäpisteet, joihin laitoksesta voitaisiin toimittaa lämpöä. Lämpö- ja jäähdytyskuorman mahdollisia siirtopisteitä ei luonnollisesti ole välttämättä vielä olemassa käyttöönottohetkellä. Sen vuoksi kustannus-hyötyanalyysi voidaan joutua tekemään ja lupa myöntämään sen oletuksen pohjalta, että laitos on varustettu yhteistuotantoa tai hukkalämmön talteenottoa varten (vaikka näin ei vielä ole käyttöönottohetkellä) ja että se pystyy tuottamaan mahdollisen lämpö- ja jäähdytyskuorman, kun siirtopisteet ovat olemassa. Näin on silloin, kun direktiivin (EU) 2023/1791 25 artiklan 1 kohdan mukaisen lämmitystä ja jäähdytystä koskevan kattavan arvioinnin perusteella on olemassa selkeitä näkymiä lämpö- ja jäähdytyskuormien toimittamisesta eli on hyväksytty tätä koskevia toimenpiteitä, toimintalinjoja tai strategioita, kuten uuden kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkon tai puuttuvan laitteiston rakentaminen ja kytkentöjen tekeminen lämmön kuluttajille osana hanketta tai hankekokonaisuutta, jonka hyödyt ylittävät direktiivin (EU) 2023/1791 liitteessä X olevan III osan mukaisen maakohtaisen kustannus-hyötyanalyysin mukaan kustannukset.

Direktiivin (EU) 2023/1791 liitteen XI mukaan kustannus-hyötyanalyyseihin on sisällyttävä taloudellinen analyysi, mukaan lukien rahoitusanalyysi, jossa tarkastellaan todellisia liiketoiminnan kassavirtoja. Rahoitusanalyysin on vastattava todellisia kassavirtoja, joita yksittäisiin laitoksiin investoimisesta ja niiden käyttämisestä syntyy. Tämä on tärkeää siksi, että rahoitusanalyysin tulokset on otettava huomioon lupapäätöksissä, jotka puolestaan vaikuttavat laitosten taloudelliseen toimintaan.

Laitostasolla tehtävä analyysi on myös mahdollista sisällyttää laitoksen toiminnanharjoittajan suorittamaan laajempaan taloudelliseen analyysiin. liitteessä XI edellytetään, että jäsenvaltiot vahvistavat ohjaavat periaatteet, jotka koskevat menetelmiä, oletuksia ja aikajännettä taloudellista analyysia varten.

On suositeltavaa, että jäsenvaltiot laativat yksityiskohtaiset ohjeet kustannus-hyötyanalyysia varten, jotta varmistetaan, että kaikki laitokset soveltavat kustannus-hyötyanalyysia koskevaa vaatimusta yhdenmukaisesti. Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 8 kohdassa mainittujen kriteerien lisäksi ohjeissa on suositeltavaa vahvistaa takaisinmaksuaikoja, vaadittuja investointien tuottoasteita, polttoaineen ja sähkön ennakoituja hintoja, toimintapolitiikoista johtuvia kustannuksia ja tukitasoja koskevat yhteiset oletukset. Taloudellisessa analyysissa olisi käytettävä näitä oletuksia, paitsi jos hakijalla on esittää näyttöä siitä, että sen laitoksen tapauksessa vaihtoehtoiset oletukset ovat asianmukaisempia. Direktiivin (EU) 2023/1791 liitteen XI vaatimusten mukaisesti oletusten olisi oltava realistisia eli niissä olisi otettava huomioon hankkeiden todelliset investointiehdot.

3.5.3   Kustannus-hyötyanalyysissa käytettävät menetelmät

Jäsenvaltioille suositellaan direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdan vaatimusten noudattamiseksi viisivaiheista menetelmää laitostasolla tehtävää kustannus-hyötyanalyysia varten. Ehdotettu menetelmä esitetään tämän liitteen lisäyksessä G, ja se perustuu suurelta osin vuonna 2015 julkaistussa yhteisen tutkimuskeskuksen raportissa (22) esiteltyyn menetelmään. Kyseisessä raportissa esitetään parhaat käytännöt ja epävirallisia ohjeita laitostasolla tehtävää kustannus-hyötyanalyysia varten. Jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan tämän liitteen lisäyksessä G esitetyt suositukset huomioon kansallisissa täytäntöönpanotoimenpiteissään.

3.5.4   Laitosten vapauttaminen kustannus-hyötyanalyysia koskevasta vaatimuksesta ja vapautuksista ilmoittaminen

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 8 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa tietyt laitokset kustannus-hyötyanalyysin tekemisestä tietyin edellytyksin. Jäsenvaltiot voivat myös asettaa kynnysarvoja yksittäisten laitosten vapauttamiseksi kustannus-hyötyanalyysin laatimisesta. Kynnysarvot ilmaistaan saatavilla olevan käyttökelpoisen hukkalämmön määränä, lämmityksen kysyntänä tai teollisuuslaitosten ja kaukolämmitysverkkojen välisinä etäisyyksinä. Jos jäsenvaltio vapauttaa laitoksia kustannus-hyötyanalyysin laatimisesta direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 8 kohdan nojalla, sen on ilmoitettava myönnetyistä vapautuksista komissiolle, paitsi jos niistä on jo ilmoitettu direktiivin 2012/27/EU täytäntöönpanon yhteydessä ja ne on julkaistu komission verkkosivustolla (23).

3.5.5   Lupamenettelyt tai vastaavat hyväksymismenettelyt lupien myöntämiseksi laitoksille

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 9 kohdassa edellytetään, että kustannus-hyötyanalyysia koskevan vaatimuksen soveltamisalaan kuuluviin laitoksiin sovellettavissa lupaperusteissa tai vastaavissa hyväksymisperusteissa otetaan huomioon kustannus-hyötyanalyysin tulokset.

Laitoksiin sovellettavia lupamenettelyjä ja vastaavia hyväksymismenettelyjä käsitellään direktiiviä 2012/27/EU koskevan ohjeasiakirjan (24) E jaksossa.

3.5.6   Kustannus-hyötyanalyyseja koskevien tietojen kokoaminen

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 12 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on koottava tiedot kustannus-hyötyanalyyseista, mukaan lukien lämpöparametreista. Lämmöllä on erilaisia mahdollisia käyttötarkoituksia, ja lämpötila on toissijaiseen käyttöön käytettävissä olevan lämmön tyypillisin parametri.

4.   Raportointivaatimukset

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan soveltamisesta ei raportoida kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien tai kansallisia energia- ja ilmastosuunnitelmia koskevien edistymisraporttien yhteydessä.

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artikla sisältää useita ilmoitusvaatimuksia, joita on noudatettava tietyissä tapauksissa:

Artiklan 3 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle, jos se aikoo käyttää vaihtoehtoista menetelmää tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän määrittelemiseksi. Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun 31 päivänä joulukuuta 2025 päättyvän ajanjakson osalta määräaika oli 11 päivä tammikuuta 2024. Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 2 kohdan b–e alakohdan mukaisina päivämäärinä alkavien ajanjaksojen osalta ilmoitus olisi annettava vähintään kuusi kuukautta ennen kyseisen ajanjakson alkua.

Artiklan 8 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat vapautuksista, joita ne myöntävät direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdassa edellytetyn kustannus-hyötyanalyysin suorittamisesta. Vapautuksista ilmoittamiselle ei ole määräaikaa, mutta komissio katsoo, että niistä olisi ilmoitettava samaan aikaan kansallisten täytäntöönpanotoimenpiteiden kanssa.

Artiklan 10 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle perustellun päätöksen vapautuksista, joita ne lupa- tai vastaavia hyväksymisperusteita soveltaessaan myöntävät laitoksille, joilta edellytetään direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdan nojalla kustannus-hyötyanalyysia, kolmen kuukauden kuluessa vapautuksen myöntämisestä.

Artiklan 13 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle tapauksista, joissa ne kieltäytyvät tunnustamasta tehokkaalla yhteistuotannolla tuotettavan sähkön alkuperätakuuta, sekä esittävät asianmukaiset perustelut kieltäytymiselleen.

Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artikla liittyy läheisesti kyseisestä direktiivistä ja erityisesti seuraavista artikloista johtuviin raportointivaatimuksiin:

Direktiivin (EU) 2023/1791 25 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat osana yhdennettyä kansallista energia- ja ilmastosuunnitelmaansa ja sen päivityksiä kattavan lämmitystä ja jäähdytystä koskevan arvioinnin. Jäsenvaltiot voivat soveltaa arvioinnin laatimiseen ja toimittamiseen komission suositusta (EU) 2019/1659 (25).

Direktiivin (EU) 2023/1791 35 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle ennen kunkin vuoden huhtikuun 30 päivää tilastotiedot tehokkaalla ja muulla yhteistuotannolla tapahtuvasta kansallisesta sähkön- ja lämmöntuotannosta. Nämä tiedot toimitetaan suoraan Eurostatille EDAMIS-järjestelmän (26) kautta. Eurostat toimittaa tarvittavat ohjeet ja raportointimallit tätä varten (27).

LISÄYS A

MENETELMÄ UUSIUTUVAN ENERGIAN, HUKKALÄMMÖN JA (TEHOKKAAN) SÄHKÖN JA LÄMMÖN YHTEISTUOTANNON OSUUDEN MÄÄRITTÄMISEKSI (OLETUSMENETELMÄ TEHOKKAAN KAUKOLÄMMITYS- JA -JÄÄHDYTYSJÄRJESTELMÄN MÄÄRITTÄMISEKSI)

Menetelmä koostuu seuraavista kolmesta peräkkäisestä vaiheesta:

Vaihe 1 – Lämmön- ja kylmäntuotantoyksiköiden tekniset tiedot

Kaikista lämmöntuotantoyksiköistä, joista toimitetaan lämpöä kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään, on kerättävä tiedot järjestelmään syötetyn energian määrästä käytetyn muuntotekniikan ja polttoaineen mukaan eriteltyinä. Energian määrä mitataan siirrettäessä energia lämmöntuotantoyksiköstä kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmään. Tätä energiamäärää kutsutaan ’kokonaisloppuenergiaksi’. Taulukossa A-1 esitetään suositeltu malli tiedonkeruuta varten.

Taulukko A-1

Suositeltu malli tietojen keräämiseksi kaukolämmitys- tai -jäähdytysjärjestelmään käytetystä energiasta

Energialähde

Muuntotekniikka

Kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään syötetyn lämmön määrä (MWh:a vuodessa)

Uusiutuvat energialähteet (määritelty uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 1 alakohdassa)

Syvä geoterminen lämpö

Suora lämpö

X1 MWh

Biomassa (kiinteä) (*)

Kattila

X2 MWh

Biomassa (kiinteä) (*)

Sähkön ja lämmön (tehokas) yhteistuotanto

X3 MWh

Uusiutuva kaasu

esim. kaatopaikalla syntyvä kaasu, biokaasu ja biometaani (*)

Kaasukattila

X4 MWh

Uusiutuva kaasu

esim. kaatopaikalla syntyvä kaasu, biokaasu ja biometaani (*)

Sähkön ja lämmön (tehokas) yhteistuotanto

X5 MWh

Biopolttoaineet (nestemäiset) (*)

Kattila

X6 MWh

Biopolttoaineet (nestemäiset) (*)

Sähkön ja lämmön (tehokas) yhteistuotanto

X7 MWh

Uusiutuvasta energialähteestä tuotettu sähkö

Sähkökattila

X8 MWh

Aurinkolämpö

Suora lämpö

X9 MWh

Ympäristön lämpö (esim. ilmasta, joista, järvistä ja meri- ja viemärivedestä)

Lämpöpumppu

X10 MWh

Matalalta otettu geoterminen lämpö (esim. pohjavesi, maaperä)

Lämpöpumppu

X11 MWh

Hukkalämmön talteenotto (hukkalämpö ja -kylmä määritellään uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 9 alakohdassa)

Teollisuudessa, sähköntuotannossa tai palvelualalla (esim. datakeskuksissa ja kaupunkien lämpösaarekkeissa) syntyvä sivutuote

Suora lämpö

Y1 MWh

Teollisuudessa, sähköntuotannossa tai palvelualalla (esim. datakeskuksissa ja kaupunkien lämpösaarekkeissa, kuten sairaaloissa, toimistoissa, ostoskeskuksissa ja metroissa) syntyvä sivutuote

Lämpöpumppu

Y2 MWh

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto (määritelty direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklan 36 ja 40 kohdassa sekä liitteessä III)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään vain fossiilisia polttoaineita

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

Z1 MWh (lämpö)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään fossiilisia ja uusiutuvia polttoaineita (yhteispolttoyksikkö) (*)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

Z2 MWh (lämpö)

Uusiutumattomat energialähteet

Muut kuin tehokkaaseen lämmön ja sähkön yhteistuotantoon käytettävät fossiiliset polttoaineet

Kaikki teknologiat (ml. muu kuin tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

W MWh

Syötettävä energia yhteensä

Yhteensä

Kaikki teknologiat

T = Σ Xi  + Σ Yi  + Σ Zi  + W

Huom.

Sähköntuotantoyksikössä sivutuotteena syntyvä lämpö katsotaan lämmön ja sähkön yhteistuotannosta saatavaksi lämmöksi, minkä vuoksi sen olisi vastattava uusiutuvien energialähteiden tai lämmön ja sähkön tehokkaan yhteistuotannon määritelmää, jotta se voidaan ottaa huomioon.

(*)

Biomassa ja biopolttoaineet lasketaan uusiutuvien polttoaineiden osuuteen, jos ne täyttävät uusiutuvan energian direktiivissä määritetyt kestävyyskriteerit.

Vaihe 2 – Kaikkien energialähteiden osuuksien laskenta (% kaikesta syötetystä lämpöenergiasta)

Kaikkien energialähteiden osuuksien laskemiseksi voidaan käyttää taulukossa A-2 esitettyä mallia. Taulukon ensimmäisessä ja toisessa sarakkeessa kuvataan lämmön tuottamiseksi käytettävät lähteet ja teknologiat. Kolmannessa sarakkeessa esitetään, kuinka suuri osuus syötetystä energiasta voidaan laskea kuhunkin kynnysarvoon.

Taulukko A-2

Mallipohja eri energialähteiden osuuksien laskemiseksi

Energialähde

Muuntotekniikka

Kynnysarvoon laskettava osuus (%)

Uusiutuvat energialähteet (RES) (määritelty uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 1 alakohdassa)

Syvä geoterminen lämpö

Suora lämpö

RES1 = X1 MWh / kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään syötetty energia (MWh) yhteensä (T)

Biomassa (kiinteä)

Kattila

RES2 = X2 MWh / T

Biomassa (kiinteä)

Sähkön ja lämmön (tehokas) yhteistuotanto (*)

RES3 = X3 MWh / T

Uusiutuva kaasu

esim. kaatopaikalla syntyvä kaasu, biokaasu ja biometaani

Kaasukattila

RES4 = X4 MWh / T

Uusiutuva kaasu

esim. kaatopaikalla syntyvä kaasu, biokaasu ja biometaani

Sähkön ja lämmön (tehokas) yhteistuotanto (*)

RES5 = X5 MWh / T

Biopolttoaineet (nestemäiset)

Kattila

RES6 = X6 MWh / T

Biopolttoaineet (nestemäiset)

Sähkön ja lämmön (tehokas) yhteistuotanto

RES7 = X7 MWh / T

Uusiutuvasta energialähteestä tuotettu sähkö

Sähkökattila

RES8 = X8 MWh / T

Aurinkolämpö

Suora lämpö

RES9 = X9 MWh / T

Ympäristön lämpö (esim. ilmasta, joista, järvistä ja meri- ja viemärivedestä)

Lämpöpumppu

RES10 = X10 MWh (**) / T

Matalalta otettu geoterminen lämpö (esim. pohjavesi)

Lämpöpumppu

RES11 = X11 MWh (**) / T

Uusiutuvien energialähteiden osuus yhteensä

%RES = Σ RESi

Hukkalämmön talteenotto (WHR) (hukkalämpö ja -kylmä määritellään uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 9 alakohdassa)

Teollisuudessa, sähköntuotannossa tai palvelualalla (esim. datakeskuksissa ja kaupunkien lämpösaarekkeissa) syntyvä sivutuote

Suora lämpö

WHR1 = Y1 MWh / T

Teollisuudessa, sähköntuotannossa tai palvelualalla (esim. datakeskuksissa ja kaupunkien lämpösaarekkeissa, kuten sairaaloissa, toimistoissa, ostoskeskuksissa ja metroissa) syntyvä sivutuote

Lämpöpumppu

WHR2 = Y2 MWh / T

Hukkalämmön osuus yhteensä

%WHR = Σ WHRi

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto (määritelty direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklan 36 ja 40 kohdassa sekä liitteessä III)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään vain fossiilisia polttoaineita

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

HECHP1 = Z1 MWh / T

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään fossiilisia ja uusiutuvia polttoaineita (kaksoispolttoainejärjestelmät)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

HECHP2 = Z2 MWh / T

Tehokkaan lämmön ja sähkön yhteistuotannon osuus yhteensä

%HECHP = Σ HECHPi

Huom.

(*)

Jotta vältetään kaksinkertainen laskenta, tuotettu lämpö on laskettava uusiutuvaksi, kun kyseessä on uusiutuva energialähde (riippumatta siitä, onko kyseessä lämmön ja sähkön yhteistuotanto vai tehokas yhteistuotanto), ja yhteistuotantoon, kun kyseessä on fossiilisiin energialähteisiin perustuva energialähde, jotta se voidaan ottaa huomioon lämmön ja sähkön tehokkaan yhteistuotannon kriteereissä.

(**)

Kuten direktiivin (EU) 2023/1791 johdanto-osan 107 kappaleessa ehdotetaan, laskettaessa uusiutuvan energian osuutta kaukolämpöverkossa direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan yhteydessä kaikki lämpöpumpusta peräisin oleva verkkoon syötetty lämpö suositellaan laskemaan uusiutuvaksi energiaksi edellyttäen, että lämpöpumppu täyttää direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä VII vahvistetut tehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset asennushetkellä.

Vaihe 3 – Laskettujen osuuksien vertaaminen sovellettaviin kynnysarvoihin

Menetelmän viimeisessä vaiheessa arvioidaan, täyttävätkö vaiheessa 2 lasketut osuudet direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdan määritelmässä esitetyt kynnysarvot.

Kaukolämmitys- ja-jäähdytysjärjestelmä määritellään ’tehokkaaksi’, jos se täyttää direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdassa vahvistetut kriteerit, jotka kehittyvät ajan myötä seuraavan aikataulun mukaisesti (ks. taulukko A-3):

Taulukko A-3

Tehokkaan kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän sovellettavat vähimmäiskynnysarvot (oletusmenetelmä)

Lämmön ja sähkön tehokkaan yhteistuotannon kriteerien täyttämiseksi vaadittavat energialähteet

Ajanjakso

Uusiutuva energia

Hukkalämpö

Uusiutuva energia ja hukkalämpö

Uusiutuvien energialähteiden, hukkalämmön ja (tehokkaan) yhteistuotannon yhteenlaskettu osuus

(Tehokas) yhteistuotanto

31.12.2027 saakka

Image 5

Image 6

Image 7

Image 8

Image 9

1.1.2028–31.12.2034

Image 10

Image 11

Image 12

Image 13

Image 14

1.1.2035–31.12.2039

Image 15

Image 16

Image 17

Image 18

 

1.1.2040–31.12.2044

Image 19

Image 20

Image 21

Image 22

1.1.2045–31.12.2049

Image 23

Image 24

Image 25

 

1.1.2050 jälkeen

Image 26

Image 27

Image 28

 

Huom.

(1)

Kynnysarvoon voidaan laskea vain tehokas yhteistuotanto. Vähintään 5 prosenttia verkkoon syötettävästä lämmöstä ja kylmästä olisi oltava peräisin uusiutuvista energialähteistä.

(2)

Kynnysarvoon voidaan laskea vain tehokas yhteistuotanto.

(3)

Kynnysarvoon voidaan laskea vain tehokas yhteistuotanto. Vähintään 35 prosenttia verkkoon syötettävästä lämmöstä ja kylmästä olisi oltava peräisin uusiutuvista energialähteistä tai hukkalämmöstä.

LISÄYS B

MENETELMÄ KAUKOLÄMMITYS- JA -JÄÄHDYTYSJÄRJESTELMÄSTÄ TULEVIEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN MÄÄRITTÄMISEKSI ASIAKKAILLE TOIMITETTUA LÄMMITYS- TAI JÄÄHDYTYSYKSIKKÖÄ KOHDEN (VAIHTOEHTOINEN LÄHESTYMISTAPA TEHOKKAIDEN KAUKOLÄMMITYS- JA -JÄÄHDYTYSJÄRJESTELMIEN MÄÄRITTELYYN)

Menetelmä koostuu seuraavista viidestä peräkkäisestä vaiheesta:

Vaihe 1 – Kunkin tuotantoyksikön tekniset tiedot

Tämä vaihe vastaa suurelta osin oletusmenetelmän ensimmäistä vaihetta. Kaikkien lämmön- ja kylmäntuotantoyksiköiden osalta, joista syötetään energiaa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään, määritetään järjestelmään syötetyn energian määrä käytetyn muuntotekniikan ja polttoaineen mukaan eriteltyinä. Energian määrä mitataan siirrettäessä energia muuntotekniikasta kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmään. Vaikka päästöt lasketaan kokonaispäästöinä eikä niitä jaotella tuotantoyksikön mukaan, tämä on tarpeen, koska ainoastaan tällä tavoin voidaan luotettavasti määrittää tuotantoprosesseissa syntyvien päästöjen kokonaismäärä, joka tarvitaan päästöintensiteetin laskemiseksi kutakin asiakkaille toimitettua energiayksikköä kohden.

Vaihe 2 – Päästökertoimien määrittäminen

Jäsenvaltioiden on määritettävä kullekin teknologialle ja polttoaineelle päästökerroin, joka kuvaa päästöjä energiayksikköä kohden (g/kWh). Taulukossa A-1 esitetään suositeltu malli päästökertoimien esittämistä varten. Ohjeita arvojen määrittämiseksi annetaan Euroopan ympäristökeskuksen julkaisemassa päästökerrointietokannassa (28). Jäsenvaltioiden päästökertoimet voivat poiketa toisistaan, koska päästökertoimiin vaikuttavat tekijät (esimerkiksi käytettyjen polttoaineiden ja teknologioiden yksittäiset piirteet) vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen. Kaikkien uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 1 alakohdassa määriteltyjen uusiutuvien energialähteiden ja hukkalämmön päästökerroin on 0.

Taulukko B-1

Suositeltu malli päästökertoimien esittämiseksi

Energialähde

Muuntotekniikka

Päästökerroin (g/kWh)

Uusiutuvat energialähteet (RES) (määritelty uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 1 alakohdassa)

Kaikki lähteet

Kaikki teknologiat

0

Hukkalämmön talteenotto (WHR) (hukkalämpö ja -kylmä määritellään uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 9 alakohdassa)

Kaikki sivutuotteet

Suora/lämpöpumppu

0 g/kWh

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto (määritelty direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklan 36 ja 40 kohdassa sekä liitteessä III)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään vain fossiilisia polttoaineita ja/tai muuta kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuvaa biomassaa

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

F13 g/kWh

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään fossiilisia polttoaineita, muuta kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuvaa biomassaa ja uusiutuvia polttoaineita (kaksoispolttoainejärjestelmät)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

F14 g/kWh

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään vain fossiilisia polttoaineita ja/tai muuta kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuvaa biomassaa

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto

F15 g/kWh

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään fossiilisia polttoaineita, muuta kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuvaa biomassaa ja uusiutuvia polttoaineita (kaksoispolttoainejärjestelmät)

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto

F16 g/kWh

Uusiutumattomat energialähteet

Maakaasu

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

F17 g/kWh

Öljy

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

F18 g/kWh

Ruskohiili

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

F19 g/kWh

Kivihiili

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

F20 g/kWh

Muu kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuva biomassa

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

F21 g/kWh

Vaihe 3 – Kokonaispäästöjen laskeminen

Vaiheessa 1 mitattu kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään syötettävä energia kerrotaan kunkin tuotantolaitoksen osalta asiaankuuluvalla kertoimella. Näin saatava tulo vastaa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään syötettävän energian kokonaispäästöjä. Lasketut kokonaispäästöt voidaan esittää taulukon B-2 mukaisesti.

Taulukko B-2

Kokonaispäästöjen laskeminen

Energialähde

Muuntotekniikka

Päästöt

Uusiutuvat energialähteet (RES) (määritelty uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 1 alakohdassa)

Uusiutuvien energialähteiden päästöt yhteensä

EMRES = 0

Hukkalämmön talteenotto (WHR) (hukkalämpö ja -kylmä määritellään uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 9 alakohdassa)

Hukkalämmön päästöt yhteensä

EMWHR = 0

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto (määritelty direktiivin (EU) 2023/1791 2 artiklan 36 ja 40 kohdassa sekä liitteessä III)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään vain fossiilisia polttoaineita ja/tai muuta kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuvaa biomassaa

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

CEM13 = X13 MWh * 1 000 kWh/MWh * F13 g/kWh

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään fossiilisia polttoaineita, muuta kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuvaa biomassaa ja uusiutuvia polttoaineita (kaksoispolttoainejärjestelmät)

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

CEM14 = X14 MWh * 1 000 kWh/MWh * F14 g/kWh

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään vain fossiilisia polttoaineita ja/tai muuta kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuvaa biomassaa

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto

CEM15 = X15 MWh * 1 000 kWh/MWh * F15 g/kWh

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto, jossa käytetään fossiilisia polttoaineita, muuta kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuvaa biomassaa ja uusiutuvia polttoaineita (kaksoispolttoainejärjestelmät)

Lämmön ja sähkön yhteistuotanto

CEM16 = X16 MWh * 1 000 kWh/MWh * F16 g/kWh

Yhteistuotannon päästöt yhteensä

EMCHP = Σ CEMi

Uusiutumattomat energialähteet (NRES)

Maakaasu

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

NEM17 = X17 MWh * 1 000 kWh/MWh * F17 g/kWh

Öljy

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

NEM18 = X18 MWh * 1 000 kWh/MWh * F18 g/kWh

Ruskohiili

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

NEM19 = X19 MWh * 1 000 kWh/MWh * F19 g/kWh

Kivihiili

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

NEM20 = X20 MWh * 1 000 kWh/MWh * F20 g/kWh

Muu kuin uusiutuviin energialähteisiin lukeutuva biomassa

Kaikki teknologiat (pl. lämmön ja sähkön yhteistuotanto)

NEM21 = X21 MWh * 1 000 kWh/MWh * F21 g/kWh

Uusiutumattomien energialähteiden päästöt yhteensä

EMNRES = Σ NEMi

 

 

 

Kokonaispäästöt

TOTEM = EMRES + EMWHR + EMCHP + EMNRES

Vaihe 4 – Päästöjen laskeminen toimitettua lämmitys- tai jäähdytysyksikköä kohden

Tässä vaiheessa jäsenvaltioiden on arvioitava, kuinka paljon lämpöä ja jäähdytystä asiakkaille on toimitettu. Lämmön ja kylmän määrä mitataan siirrettäessä lämpö/kylmä kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmästä asiakkaalle. Tässä vaiheessa voidaan käyttää apuna esimerkiksi kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien toiminnanharjoittajien tai sähköntoimittajien jo keräämiä tietoja. Tässä vaiheessa määritetään asiakkaille toimitetun energian kokonaismäärä, joka ei ole sama kuin verkkoon syötetyn energian kokonaismäärä, sillä verkossa tapahtuu lämpöhäviöitä. Päästöintensiteetti lämpönä tai jäähdytyksenä toimitettua kilowattituntia kohti lasketaan seuraavalla kaavalla:

Formula

Tämän laskelman tulokset olisi ilmoitettava päästöjen osalta hiilidioksidiekvivalenttigrammoina (g) ja energian osalta kilowattitunteina.

Vaihe 5 – Tuloksen vertaaminen sovellettavaan kynnysarvoon

Kun kasvihuonekaasujen ja toimitetun energiamäärän suhdeluku on määritetty, jäsenvaltioiden on verrattava sitä taulukossa B-3 esitettyyn kyseisenä ajanjaksona sovellettavaan kynnysarvoon. Jos päästömäärä asiakkaille toimitettua lämmitys- tai jäähdytysyksikköä kohden vastaa sovellettavaa kynnysarvoa tai alittaa sen, kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmä luokitellaan tehokkaaksi.

Taulukko B-3

Tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän sovellettavat kasvihuonekaasupäästöjen kynnysarvot

Ajanjakso

’Tehokkaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän’ kynnysarvo

31.12.2025 saakka

200 grammaa/kWh

1.1.2026–31.12.2034

150 grammaa/kWh

1.1.2035–31.12.2044

100 grammaa/kWh

1.1.2045–31.12.2049

50 grammaa/kWh

1.1.2050 alkaen

0 grammaa/kWh

LISÄYS C

UUDISTUSKUSTANNUSTEN MÄÄRITTÄMINEN

Taulukossa C-1 esitetään yhteenveto arviointiin sisällytettävistä kustannuksista. Tässä suositellussa luettelossa kustannukset on luokiteltu kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkojen eri osien mukaan lämmöntuotannosta kulutukseen, mukaan lukien seuranta, hallinta ja digitaaliteknologia.

Taulukko C-1

Uudistuskustannukset

Kustannusten tyyppi

Huomioon otettavat kustannukset

Tekniset kustannukset

Lämmöntuotanto

 

Tuotantoyksiköiden vaihto ja jälkiasennus

Lämmönjakelu

 

Jakeluteknologioiden vaihto ja jälkiasennus:

Tuloverkko (lämmönjakeluputket)

Paluuverkko (paluuputket)

 

Laitteet (esim. mittauslaitteet) ja ohjelmistot suorituskyvyn seurantaa ja tiedonkeruuta varten (ml. ohjelmistotyökalujen, seurantajärjestelmien, valvontajärjestelmien ja tiedonkeruun toteuttaminen)

Lämmön kulutus

 

Sähköasemien vaihto ja jälkiasennus

 

Älykkäiden mittaus- ja etäohjausteknologioiden toteuttaminen

Automatisointi, seuranta, hallinta ja digitaaliteknologia

 

Seuranta-, hallinta- ja digitaalilaitteiden ja -teknologioiden toteuttaminen ja vaihto

Muut kuin tekniset kustannukset

 

Projektinhallinta ja suunnittelu

 

Muut kustannukset, kuten tarjouskilpailumenettelyt ja yleisölle suunnatut tiedotuskampanjat

Jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkojen toiminnanharjoittajia varten menetelmä vastaavan uuden yksikön kustannusten arvioimiseksi. Tähän menetelmään olisi sisällyttävä ainakin seuraavat vaiheet:

 

Vaihe 1: Määritetään nykyisen järjestelmän tärkeimmät ominaisuudet ja osat: kaukolämmitys- ja jäähdytyslaitoksen tyyppi, koko, tuotantoteknologia ja muut lämmöntuotantoon, jakeluun ja kulutukseen liittyvät tekniset näkökohdat. Täsmennetään uudistettava järjestelmän osa.

 

Vaihe 2: Määritetään vastaava yksikkö. Uusi yksikkö katsotaan ’vastaavaksi’, jos se vastaa ominaisuuksiltaan (kaukolämmitys- ja -jäähdytyslaitoksen tyyppi, koko, jakelu- tai tuotantoteknologia ja muut lämmöntuotantoon, jakeluun ja kulutukseen liittyvät tekniset näkökohdat) nykyistä yksikköä.

 

Vaihe 3: Kerätään tiedot markkinoilla olevan vastaavan yksikön kunkin uuden osan kustannuksista, mukaan lukien laite-/materiaalikustannukset sekä asennuskustannukset. Kustannustiedot voidaan kerätä suoraan markkinatoimijoilta (valmistajilta, toimittajilta, asentajilta ja verkkojen toiminnanharjoittajilta). Tiedot voidaan kerätä myös erilaisista julkaisuista. Taulukossa C-2 esitetään luettelo mahdollisista tätä varten käytettävistä tutkimuksista ja lähteistä.

Taulukko C-2

Kaukolämpö- ja kaukojäähdytysjärjestelmien osien rakennus- ja uudistuskustannuksista tehtyjä tutkimuksia

Tekijä

Julkaisuvuosi

Nimike

Linkki

ReUseHeat

2022

Handbook for increased recovery of urban excess heat

https://www.reuseheat.eu/wp-content/uploads/2022/09/ReUseHeat-Handbook-For-Increased-Recovery-of-Urban-Excess-Heat.pdf

ReUseHeat

2022

Calculation tool for levelised cost of heat (LCOH)

https://www.euroheat.org/resource/reuseheat-calculation-tool-for-levelised-cost-of-heat.html

Upgrade DH

2019

Upgrading the performance of district heating networks – Technical and non-technical approaches

https://www.upgrade-dh.eu/images/Publications%20and%20Reports/D2.5_2019-07-02_Upgrade-DH_Handbook_EN.pdf

Upgrade DH

2020

Summary on business models and initiating investments for upgrading district heating

https://www.upgrade-dh.eu/images/Publications%20and%20Reports/UpgradeDH%20D5.5.pdf

 

Vaihe 4: Verrataan keskenään nykyisen yksikön arvioituja uudistuskustannuksia ja vastaavan uuden yksikön arvioituja investointikustannuksia. Kun arvioidut uudistuskustannukset ovat yli 50 prosenttia vastaavan uuden yksikön kustannuksista, uudistus on merkittävä.

LISÄYS D

PARHAITA KÄYTÄNTÖJÄ POLITIIKKATOIMILLE SEKÄ LASKELMAT NIIDEN VAIKUTUKSISTA PAKOLLISTEN VAATIMUSTEN OSALTA (MUKAAN LUKIEN USEISTA TEKIJÖISTÄ JOHTUVAT VAIKUTUKSET)

Upgrade DH -hanke tarjoaa esimerkkejä parhaista käytännöistä, jotka liittyvät kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän uudistamiseen energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseksi. Siinä annetaan myös ohjeita ja suosituksia, jotka havainnollistavat suunnitelmien laatimista kaukolämpöjärjestelmien hiilestä irtautumista varten. Upgrade DH -hankkeessa esitetään useita parhaita käytäntöjä, joita ovat esimerkiksi pumppaustoimintojen optimointi, keräinten ja biomassakattilan integrointi, kokonaisvaltainen uudistus, fossiilisten järjestelmien korvaaminen, siirtyminen matalaan lämpötilaan ja kahden erillisen verkon yhteenliittäminen.

Lisää käytäntöjä esitellään seuraavissa asiakirjoissa:

Galindo, M., Roger-Lacan, C., Gährs, U., ja Aumaitre, V., ”Efficient district heating and cooling markets in the EU: Case studies analysis, replicable key success factors and potential policy implications”, EUR 28418 EN, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2016, ISBN 978-92-79-65048-2 (sähköinen versio), 978-92-79-74179-1 (ePub), doi:10.2760/371045 (sähköinen versio), 10.2760/649894 (ePub), JRC104437. Saatavilla verkossa osoitteessa https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC104437.

Galindo Fernandez, M., Bacquet, A., Bensadi, S., Morisot, P., ja Oger, A., ”Integrating renewable and waste heat and cold sources into district heating and cooling systems”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxemburg, 2021, ISBN 978-92-76-29428-3, doi:10.2760/111509, JRC123771. Saatavilla verkossa osoitteessa https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC123771.

IEA, 2022, ”Annex TS2: Implementation of Low Temperature District Heating Systems”. Saatavilla verkossa osoitteessa https://www.iea-dhc.org/the-research/annexes/2017-2021-annex-ts2.

Euroopan komissio, energian pääosasto, Bacquet, A., Galindo Fernández, M., Oger, A. ym., ”District heating and cooling in the European Union: overview of markets and regulatory frameworks under the revised Renewable Energy Directive”, Euroopan unionin julkaisutoimisto, 2022. Saatavilla verkossa osoitteessa https://op.europa.eu/fi/publication-detail/-/publication/4e28b0c8-eac1-11ec-a534-01aa75ed71a1.

LISÄYS E

VIISIVUOTISEN SUUNNITELMAN LAADINTAMENETTELY

Suunnitelma suositellaan laatimaan kahdessa vaiheessa. Ensin asetetaan yleiset tavoitteet, joiden avulla määritellään, miten direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdan vaatimukset täytetään, tai vaihtoehtoisesti, miten saavutetaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän irtautuminen hiilestä. Toisessa vaiheessa määritellään konkreettiset toimenpiteet valitun tavoitteen saavuttamiseksi. Toimenpiteet liittyvät käytettäviin lämmöntuotantoyksiköihin, kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän infrastruktuurin päivittämiseen ja rahoitusvaihtoehtoihin. On hyödyllistä ja suositeltavaa päivittää suunnitelmia ja seurata niiden edistymistä säännöllisesti.

Toimenpiteiden määrittämiseen sisältyy useita vaiheita. Tässä lisäyksessä kuvataan ensin, miten kukin vaihe suoritetaan, minkä jälkeen esitetään luettelo mahdollisesti kerättävistä tai esitettävistä tiedoista.

Ensimmäinen vaihe – Nykytilan arviointi

Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän nykytila. Aluksi määritetään suunnitelman maantieteellinen kattavuus. Maantieteellinen alue käsittää nykyisen verkon, verkkoon liitetyt asiakkaat sekä lämmöntuotantoyksiköt, joiden lisäksi olisi otettava huomioon verkon tuleva laajentaminen sekä mahdolliset tulevat asiakkaat ja lämmöntuotantoyksiköt.

Taulukossa E-1 ehdotetussa mallissa esitetään yhteenveto kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän nykytilasta.

Taulukko E-1

Malli kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän nykytilan kuvaamiseksi

Indikaattori

Arvo

Yleiset indikaattorit

Lämmityksen/jäähdytyksen tasoitetut kustannukset

euro (€)

Monimutkaisuus (lämmöntuotantoyksiköt, liitäntäpisteet, verkkotasot)

osien lukumäärät ja kuvaukset

Kartta kaikista lämmöntuotantolaitoksista, verkosta ja pumppuasemista

kartta

Osien ikä

vuosien lukumäärä

Valmius hajautettuun lämmönsyöttöön (tarvitaan tietyntyyppistä uusiutuvaa energiaa varten)

tekninen arviointi

Putket

Verkon pituus ja alueellinen kattavuus

km

Putkistotekniikka

käytetyn teknologian nimi

Putkien tekniset tiedot (esim. halkaisija ja materiaali)

indikaattorin mukaan

Eristys

käytetyn teknologian nimi

Hydrauliikkaparametrit

baari ja m3/h

Lämpötilan kehitys (toimitus- ja paluulämpötila)

°C

Lämpövarastojen määrä, kapasiteetti ja teknologia

lukumäärä, MW ja käytetyn teknologian nimi

Putkien tekniset tiedot (esim. halkaisija ja materiaali)

indikaattorin mukaan

Asiakkaat

Asiakasmäärä

lukumäärä (eriteltynä kokonaisiin rakennuksiin ja yksittäisiin asuinyksiköihin)

Asiakastyyppi

yritys, julkinen tai yksityinen (yksiköiden ja kokonaisten rakennusten mukaan eriteltynä)

Rakennusten tyyppi

asuinrakennukset ja muut kuin asuinrakennukset

Kunkin asiakkaan lämmöntarve

kWh

Lämpötila asiakkaille toimitettuna

°C

Lämpötilan kehitys (toimitus- ja paluulämpötila)

°C

Lämmöntuotanto

Asennettu tuotantokapasiteetti

MW

Lämmöntuotantoyksiköiden lukumäärä

lukumäärä

Kussakin lämmöntuotantoyksikössä käytetty teknologia

muuntotekniikan nimi (esim. yhteistuotanto, kattila tai suora lämpö)

Kunkin lämmöntuotantoyksikön energialähde (erityisesti lämpöpumppujen osalta)

lähde (esim. ilma, maa, vesi, metrotunnelit ja datakeskukset)

Kunkin lämmöntuotantoyksikön syöttämä teho

MWh

Kunkin lämmöntuotantoyksikön ajallinen saatavuus

se prosenttiosuus vuodesta, jonka aikana yksikkö syöttää lämpöä kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään

Lämpötila asiakkaille toimitettuna

°C

Lämpötilan kehitys (toimitus- ja paluulämpötila)

°C

Kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän laatu

Nesteen vaihtojen määrä vuodessa

koko nesteen vaihtokertojen lukumäärä

Korroosio putkissa ja niiden ulkopuolella

korroosion esiintymispaikkojen lukumäärä; kuvaus korroosion voimakkuudesta

Lämpöhäviö

MW

Veden lämpötila

°C

Sulkujen määrä vuodessa

lukumäärä

Veden laatu

virallinen vedenlaadun standardi, esim. AGFW FW 510 (2018)

Toinen vaihe – Uusiutuvan energian, hukkalämmön ja tehokkaan yhteistuotannon käyttömahdollisuudet

Toisessa vaiheessa arvioidaan mahdollisuuksia lisätä uusiutuvaan energian, hukkalämmön ja tehokkaan yhteistuotannon käyttöä. Arvioinnissa voidaan ensin tarkastella yleisesti kaikkia mahdollisia lämmönlähteitä, minkä jälkeen lupaavimpia niistä arvioidaan perusteellisesti. Jos joidenkin lämmönlähteiden käyttömahdollisuudet osoittautuvat yksityiskohtaisessa analyysissa ennakoitua heikommiksi, on suositeltavaa toistaa arvioinnin jälkimmäinen vaihe analysoimalla perusteellisesti myös aiemmin poissuljettuja lämmönlähteitä. Taulukoissa E-2 ja E-3 esitetään suositellut mallit uusiutuvan energian, hukkalämmön ja tehokkaan yhteistuotannon teknisten ja taloudellisten käyttömahdollisuuksien analysoimiseksi.

Taulukko E-2

Uusiutuvan energian, hukkalämmön ja tehokkaan lämmön ja sähkön yhteistuotannon teknisten ja taloudellisten käyttömahdollisuuksien yksinkertaistettu arviointi

Yksinkertaistettu arviointi

Energialähde

Saatavuus

Lämpötila

Ajallinen saatavuus

Huomautukset

Ilma

Saatavilla kaikkialla

Alhainen; kesällä korkeampi kuin talvella

Vuoden ympäri

 

Aurinkolämpö

Tila rajallinen; saatavuus vaihtelee

Kohtalainen; riippuu voimakkuudesta

Vaihtelee

 

Hukkalämpö (datakeskuksista)

Jatkuvasti saatavilla

Kohtalainen; tasainen

Vuoden ympäri

 

Tehokkaassa lämmön ja sähkön yhteistuotannossa poltettava biomassa

Polttoainetta rajallisesti saatavilla

Korkea; tasainen

Vuoden ympäri

 


Taulukko E-3

Uusiutuvan energian, hukkalämmön ja tehokkaan lämmön ja sähkön yhteistuotannon teknisten ja taloudellisten käyttömahdollisuuksien yksityiskohtainen arviointi

Yksityiskohtainen arviointi (vastaa edellä esitettyä arviointia, johon on lisätty määrät)

Energialähde

Muuntotekniikka

Lämpötilataso

Teoreettisesti saatavilla oleva lämpöenergia

Lämmöntuotantolaitokset

Laitosten mahdolliset sijainnit

Ilma

Lämpöpumppu

X °C, kesällä korkeampi kuin talvella

X GWh

Kaksi laitosta, kukin X MW

Datakeskus 1

Biomassa

Tehokas lämmön ja sähkön yhteistuotanto

X °C, tasainen ympäri vuoden

X GWh

Viisi laitosta, kukin X MW

Alue 3, Alue 5

Kolmas vaihe – Lämmönkysynnän skenaariot

Kolmannessa vaiheessa laaditaan yksi tai kaksi lämmönkysynnän kehitystä kuvaavaa skenaariota. Skenaarioiden tarkoituksena on määrittää, kuinka suuri kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän laajentaminen on taloudellisesti perusteltua, sekä aikataulu määritetyn saatavilla olevan uusiutuvan energian, hukkalämmön ja tehokkaan lämmön ja sähkön yhteistuotannon käyttöönottamiseksi. Skenaarioissa olisi otettava huomioon muun muassa seuraavat tekijät:

kysynnän muuttuminen peruskorjausten myötä

merkittävät rakennushankkeet ja kaupunkiympäristön tiheyden suureneminen

mahdollisuus liittää uudet rakennukset kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään – järjestelmään liittäminen ei saisi muodostua esteeksi rakennushankkeiden toteuttamiselle

kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään liittyvät muutokset

kysynnän mahdollinen kasvu verkon laajentuessa.

Skenaarioiden laatimisen jälkeen määritetään viitearvot, jotka ilmaisevat, kuinka paljon kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän kautta olisi voitava toimittaa lämpöä tai kylmää ja mihin vuoteen mennessä.

Taulukossa E-4 esitetään ehdotettu malli tärkeimpien havaintojen kokoamiseksi.

Taulukko E-4

Tärkeimmät havainnot kaukolämpö- ja -jäähdytysjärjestelmiä koskeviin viisivuotisiin suunnitelmiin sisältyvistä lämmönkysynnän skenaarioista

Indikaattori

Arvo

Mahdollisten asiakkaiden määrä

lukumäärä

Kullekin mahdolliselle asiakkaalle toimitettavan lämmön nykyinen tuotantotapa

teknologian nimi

Kaikkien (myös mahdollisten) asiakkaiden tarvitseman energian määrä yhteensä

MWh

Neljäs vaihe – Tekninen konsepti tulevaisuutta varten

Neljännessä vaiheessa olisi määritettävä kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään syötettävän lämmön tuotantovaihtoehdot mahdollisten lämmöntuotantoyksiköiden ja mahdollisen kysynnän analyysin perusteella. On tärkeää määrittää eri lämmöntuotantoyksikkötyyppien osalta viitearvot, jotka on määrä saavuttaa tiettyinä vuosina, sekä uusiutuvan energian, hukkalämmön ja tehokkaan lämmön ja sähkön yhteistuotannon osuudet. Näiden viitearvojen olisi vähintään vastattava direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja kynnysarvoja. Tässä vaiheessa on tärkeää ottaa huomioon tiettyihin energialähteisiin, kuten biomassaan, liittyvät mahdolliset rajoitukset. Lämmöntuotantoyksiköiden lisäksi tässä vaiheessa määritellään myös kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän infrastruktuuriin tehtävät muutokset, kuten lisäputkien rakentaminen tai eristyksen parantaminen.

Kunkin vaihtoehdon yhteydessä olisi arvioitava toteutettavuutta lämmöntuotannon, kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän parametrien ja taloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. On myös suositeltavaa tarkastella sitä, miten kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmässä voitaisiin tarjota tasehallinta- ja muita sähköjärjestelmään liittyviä järjestelmäpalveluja. Toteuttamalla kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmässä tällaisia ratkaisuja mahdollistetaan epäsäännöllisesti ja jatkuvasti saatavilla olevien uusiutuvien energialähteiden yhdistäminen, jotta varmistetaan loppukäyttäjien ja kuluttajien jatkuva lämmönsaanti. Tämä analyysi tukee uusiutuvan energian direktiivin 24 artiklan 8 kohdan täytäntöönpanoa.

Tämän vaiheen lopputuloksen perusteella saadaan selville paras vaihtoehto kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmän tulevalle kehittämiselle. Tämä päätös voidaan tehdä sen perusteella, mikä vaihtoehdoista tarjoaa parhaan suhdeluvun direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 1 kohdan noudattamiseksi asetettujen määräaikojen ja taloudellisen suorituskyvyn välillä. Vaihtoehtoisesti päätös voidaan tehdä myös sen perusteella, mikä vaihtoehto tarjoaa parhaan suhdeluvun taloudellisen suorituskyvyn ja energiasäästöjen/päästövähennysten välillä.

Taulukossa E-5 esitetään ehdotettu malli tärkeimpien havaintojen kokoamiseksi.

Taulukko E-5

Kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmää koskevan viisivuotisen suunnitelman teknisen konseptin yhteenveto

Indikaattori

Arvo

Yleiset indikaattorit

Lämmityksen/jäähdytyksen tasoitetut kustannukset

euro (€)

Monimutkaisuus (lämmöntuotantoyksiköt, liitäntäpisteet, verkkojen tasot)

osien lukumäärät ja kuvaukset

Kartta kaikista lämmöntuotantolaitoksista, verkosta ja pumppuasemista

kartta

Valmius hajautettuun lämmönsyöttöön (tarvitaan tietyntyyppistä uusiutuvaa energiaa varten)

tekninen arviointi

Putket

Verkon pituus ja alueellinen kattavuus

km

Putkistotekniikka

käytetyn teknologian nimi

Putkien tekniset tiedot (esim. halkaisija ja materiaali)

indikaattorin mukaan

Eristys

käytetyn teknologian nimi

Hydrauliikkaparametrit

baari ja m3/h

Lämpötilan kehitys (toimitus- ja paluulämpötila)

°C

Lämpövarastojen määrä, kapasiteetti ja teknologia

lukumäärä, MW ja käytetyn teknologian nimi

Asiakkaat

Asiakasmäärä

lukumäärä (eriteltynä kokonaisiin rakennuksiin ja yksittäisiin asuinyksiköihin)

Asiakastyyppi

yritys, julkinen tai yksityinen (yksiköiden ja kokonaisten rakennusten mukaan eriteltynä)

Rakennusten tyyppi

asuinrakennukset ja muut kuin asuinrakennukset

Kunkin asiakkaan lämmöntarve

kWh

Lämpötila asiakkaille toimitettuna

°C

Lämpötilan kehitys (toimitus- ja paluulämpötila)

°C

Lämmöntuotanto

Uusiutuvan energian käytön lisääntyminen

MW

Hukkalämmön käytön lisääntyminen

MW

Tehokkaan lämmön ja sähkön yhteistuotannon käytön lisääntyminen

MW

Asennettu tuotantokapasiteetti (eriteltynä olemassa olevaan ja suunniteltuun)

MW

Lämmöntuotantoyksiköiden lukumäärä (eriteltynä olemassa oleviin ja suunniteltuihin)

lukumäärä

Kussakin lämmöntuotantoyksikössä käytetty teknologia (eriteltynä olemassa oleviin ja suunniteltuihin yksiköihin)

muuntotekniikan nimi (esim. yhteistuotanto, kattila tai suora lämpö)

Kunkin lämmöntuotantoyksikön energialähde (erityisesti lämpöpumppujen osalta)

lähde (esim. ilma, maa, vesi, metrotunnelit ja datakeskukset)

Kunkin lämmöntuotantoyksikön syöttämä teho

MW

Kunkin lämmöntuotantoyksikön ajallinen saatavuus

se prosenttiosuus vuodesta, jonka aikana yksikkö syöttää lämpöä kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmään

Lämpötila asiakkaille toimitettuna

°C

Lämpötilan kehitys (toimitus- ja paluulämpötila)

°C

Viides vaihe – Aikataulu, resurssit ja strategia

Viimeisessä vaiheessa on laadittava tarvittavat toimenpiteet neljännessä vaiheessa määritellyn parhaan vaihtoehdon toteuttamiseksi sekä toimenpiteiden aikataulu. Erityisesti toimenpiteet, jotka toteutetaan suunnitelman hyväksymistä seuraavien ensimmäisten vuosien aikana, on kuvattava yksityiskohtaisesti. Seuraavaksi määritetään kunkin toimenpiteen toteuttamiseksi tarvittavat resurssit ja niiden lähde. Tämä koskee erityisesti investointitarpeita mutta mahdollisesti myös tarvittavaa työvoimaa ja lupia. Lisäksi on laadittava strategia hankkeesta tiedottamiseksi ja yleisön hyväksynnän saamiseksi, jotta varmistetaan, että suunnitellut toimenpiteet eivät viivästy vältettävissä olevan julkisen vastustuksen vuoksi.

Viidennen vaiheen tulokset voidaan koota taulukon E-6 mukaisesti.

Taulukko E-6

Yhteenveto kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmää koskevan viisivuotisen suunnitelman kustannuksista ja rahoituksesta

Indikaattori

Arvo

Tarvittavat investoinnit yhteensä

Julkisella rahoituksella katettavat investointikustannukset

LISÄYS F

HUKKALÄMMÖN HYÖDYNTÄMISTÄ KOSKEVIA EU-RAHOITTEISIA HANKKEITA

Esimerkkejä hukkalämmön hyödyntämistä koskevista EU-rahoitteisista hankkeista:

ReUseHeat-hankkeessa tarkastellaan kaupunkitasolla saatavilla olevan hukkalämmön hyödyntämistä ja uudelleenkäyttöä tavoitteena parantaa kaukolämmitys- ja -jäähdytysjärjestelmien energiatehokkuutta: https://www.reuseheat.eu/.

HEATLEAP-hankkeessa tarkastellaan hukkalämmön talteenottojärjestelmiä, kuten suuria lämpöpumppuja energiaintensiivisillä teollisuudenaloilla: https://heatleap-project.eu/.

REFLOW-hankkeessa keskitytään materiaalivirtoihin, mutta siinä käsitellään myös hukkalämpöä jätevesilämmön muodossa: https://reflowproject.eu/ ja https://reflowproject.eu/blog/matching-supply-and-demand-in-wastewater-heat/.

REWARDHeat-hankkeessa tarkastellaan matalan lämpötilan kaukolämmitys- ja -jäähdytysverkkoja, jotka pystyvät hyödyntämään hukkalämpöä: https://www.rewardheat.eu/en/.

Celsius-hankkeen yhtenä aihealueena tarkastellaan hukkalämmön käyttöä kaukolämmitykseen: https://celsiuscity.eu/ ja https://celsiuscity.eu/excess-heat-from-sewage-in-hamburg-and-singen-germany/.

SEEnergies keskittyy energiatehokkuuteen, mutta se on tutkinut jonkin verran myös hukkalämpöä, erityisesti teollisuuden hukkalämmön potentiaalia: https://www.seenergies.eu/about/ ja https://s-eenergies-open-data-euf.hub.arcgis.com/search?categories=d5.1.

LISÄYS G

VIISIVAIHEINEN MENETELMÄ LAITOSTASOLLA TEHTÄVÄN KUSTANNUS-HYÖTYANALYYSIN SUORITTAMISEEN

Vaihe 1: Analyysin kattavuuden määrittäminen

Vaiheessa 1 määritetään kustannus-hyötyanalyysin kattavuus. Lisäksi määritetään ja kuvataan hankkeen tarkoitus. Kustannus-hyötyanalyysin kattavuuden osalta olisi käsiteltävä seuraavia kahta tärkeintä näkökohtaa:

Lämpöyhteyden määrittäminen: Kaikissa tapauksissa, joissa edellytetään kustannus-hyötyanalyysia ja jotka on lueteltu direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan 7 kohdan a–d alakohdassa, on yhteys lähteen ja käyttökohteen välillä. Näiden lämpöyhteyksien ja siten koko hankkeen kustannustehokkuus riippuu vaaditusta lämmityksen/jäähdytyksen määrästä sekä lämmityksen/jäähdytyksen toimitusetäisyydestä.

Järjestelmän rajojen määrittäminen: Analyysi kattaa päälaitoksen ja sen muutokset sekä lämpöyhteydet. Energiatuotteen etätoimittaja/-vastaanottaja on vuorovaikutuksessa järjestelmän kanssa, mutta ne sijaitsevat järjestelmän rajojen ulkopuolella eivätkä ne siten välttämättä sisälly kustannus-hyötyanalyysiin.

Vaihe 2: Saatavilla oleva / mahdollinen hukkalämpö

Vaiheessa 2 tutkitaan käytettävissä olevaa / mahdollista hukkalämpöä. Hukkalämpö vaikuttaa kustannus-hyötyanalyysiin kahdella tavalla. Ensinnäkin laitoksen talteenottama tai muuntama hukkalämpö on energiatuote, eli se tuottaa tulovirtoja. Toiseksi hukkalämpö määrittää tarvittavan lämmöntalteenottolaitteiston rakenteen ja koon ja vaikuttaa siten pääomakustannuksiin. Hankkeen hyötyihin ja kustannuksiin vaikuttaa myös se, kulutetaanko hukkalämpö paikan päällä vai muualla. Paikan päällä tapahtuva talteenotto luo energiasäästöjä, jotka alentavat laitoksen käyttökustannuksia, mutta toisaalta talteenotetun energian käyttö laitoksen ulkopuolella tuottaa lisätuloja, kun tämä ns. ylimääräinen tuote (eli hukkalämpö) myydään markkinoille. Saatavilla oleva hukkalämpö vaihtelee laitoksen tyypin mukaan, ja myös hukkalämmön tunnistamismenetelmät vaihtelevat.

Vaihe 3: Tietojen kerääminen kustannus-hyötyanalyysia varten

Vaiheessa 3 kerätään kaikki kustannus-hyötyanalyysin kannalta merkitykselliset tiedot. Tietyt direktiivin (EU) 2023/1791 säännökset voivat helpottaa tiedonkeruuta:

Direktiivin (EU) 2023/1791 liitteessä XI todetaan, että jäsenvaltiot voivat edellyttää erilaisia sidosryhmiä toimittamaan tietoja kustannus-hyötyanalyysia varten.

Joitakin tietoja kerätään jo nyt direktiivin (EU) 2023/1791 25 artiklassa edellytettyä kattavaa arviointia varten. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi lämmityksen ja jäähdytyksen kysyntää ja tarjontaa koskevat ennusteet ja suuntaukset sekä nykyiset ja odotettavissa olevat toimintapolitiikat ja toimenpiteet, jotka voivat vaikuttaa investoinnin elinkelpoisuuteen sen elinkaaren aikana.

Lisäksi saatetaan tarvita tietoja kustannus-hyötyanalyysiin sisältyvistä erityisistä laitteista.

Vaihe 4: Viiteskenaarion ja oletusten määrittäminen

Vaiheessa 4 määritellään viiteskenaario ja oletukset. Viiteskenaariolla tarkoitetaan skenaariota, johon suunniteltua uutta tai uudistettua laitosta verrataan. Viiteskenaario voidaan määrittää laskemalla lämmön hinta, jonka suunnitellun laitoksen avulla hyödynnettävästä hukkalämmöstä hyötyvät mahdolliset tahot maksavat. Viiteskenaarion avulla arvioidaan taloudelliset säästöt (kun säästetään lämmitystä tai jäähdytystä vastaava määrä polttoainetta) ja hiilisäästöt (päästöjen vähentyessä, hiilen hinta huomioon ottaen).

Vaihe 5: Kustannus-hyötyanalyysin suorittaminen

Vaiheessa 5 suoritetaan kustannus-hyötyanalyysi. Ensimmäiseksi yksilöidään ja määritellään parametrit ja oletukset, jotka vaikuttavat hankkeen taloudelliseen toteutettavuuteen ja sitä kautta sen toteuttamiseen sijoittajan näkökulmasta, sekä sijoituksen mahdolliset ulkoiset hyödyt yhteiskunnalle. Taloudellisessa analyysissa on otettava huomioon seuraavat kolme keskeistä näkökohtaa:

hankkeen kustannukset

hankkeen hyödyt

teknis-taloudelliset parametrit.

Hankkeen kustannuksiin sisältyvät pääasiassa pääoma- ja toimintamenot. Pääomamenot ovat kustannuksia, jotka aiheutuvat käyttöomaisuuden ostamisesta tai olemassa olevan omaisuuden arvonlisäyksestä. Pääomamenoihin voivat sisältyä esimerkiksi laitteistot, maan kustannukset, oheislaitteistot, liitännät sekä kehittämis- ja rahoituskustannukset. Toimintamenoja ovat päivittäiset kulut, kuten käyttö- ja ylläpitokustannukset, vakuutukset, projektinhallinta, kiinteistövero ja päästöoikeudet.

Hankkeen hyödyt ovat pääasiassa

taloudellisia hyötyjä, joilla tarkoitetaan hankkeen aikaansaamia positiivisia kassavirtoja (esimerkiksi myynti, energiansäästö, hiilidioksidisäästöt, taloudelliset kannustimet, kuten tuet, sekä veroedut); viiteskenaariossa hyödyt perustuvat saavutettuihin energia- ja hiilisäästöihin

muita ulkoisia sosioekonomisia hyötyjä, jotka eivät tuota varsinaista kassavirtaa mutta jotka ovat tärkeitä yhteiskunnalle ja jotka olisi siksi sisällytettävä analyysiin.

Teknis-taloudellisia parametreja ovat pääasiassa seuraavat:

hankkeen elinkaari, joka tarvitaan hankkeen kustannusten ja hyötyjen diskontatun kassavirran tai nettonykyarvon analysoimiseksi

rakennusaika (toimitusaika) eli ajanjakso, jonka aikana hanketta rakennetaan ja jolta ei näin ollen aina kerry tuloja

käyttöaika (kapasiteettikerroin), joka osoittaa, missä määrin alkupääomaa käytetään; käyttöaikaa käytetään yleisesti parametrina, joka edustaa vuoden aikana yhteensä tuotettua/kulutettua energiaa suhteessa energiaan, joka voitaisiin tuottaa/kuluttaa koko kyseisen vuoden aikana

rahoituksen ja taloudellinen diskonttokorko (rahan aika-arvo), jonka avulla otetaan huomioon inflaation vaikutukset, pääomakustannukset, vaihtoehtokustannukset, verotus ja muut vähennykset

energian hinnan nousu, joka kuvaa muutoksia polttoainekustannuksissa ja lämpötariffeissa.

Edellä luetelluista parametreista hankkeen kustannukset ja hyödyt ovat ne, joita käytetään kustannus-hyötyanalyysin laatimiseksi ja jotka määrittävät, onko hanke taloudellisesti perusteltu. Tämä määritetään vertaamalla kokonaishyötyjä (myös muita kuin puhtaasti taloudellisia hyötyjä ja tuloja eli laajemmin ympäristö-, sosiaalisia ja muita taloudellisia hyötyjä) kokonaiskustannuksiin (myös muihin kuin pelkkiin taloudellisiin rakennus- ja toimintakustannuksiin eli lisäksi sosiaalisiin, ympäristöön liittyviin ja laajempiin taloudellisiin kustannuksiin). Kustannus-hyötyanalyysin tekemiseen voidaan käyttää erilaisia menetelmiä, joista kussakin tarkastellaan erilaista joukkoa parametreja. Kustannus-hyötyanalyysin suorittamiseksi käytetään esimerkiksi seuraavia menetelmiä:

Rahoitusanalyysi: Tässä menetelmässä otetaan huomioon vain hankkeen kustannukset ja hyödyt hankkeen toteuttajalle. Siinä analysoidaan muun muassa diskontattua kassavirtaa ja nettonykyarvoa.

Taloudellinen analyysi: Rahoitusanalyysi voidaan muuntaa taloudelliseksi analyysiksi tarkastelemalla hankkeen laajempia hyötyjä ja kustannuksia yhteiskunnalle. Rahoitusanalyysiin voidaan tehdä useita mukautuksia (esimerkiksi verotukseen liittyvät korjaukset, markkinahintojen muuntaminen varjohinnoiksi, muiden kuin markkinoilla vaihdettavien hyötyjen tuottaminen ja ulkoisvaikutuksiin liittyvät korjaukset) sen muuntamiseksi taloudelliseksi analyysiksi.


(1)  Eurostat, 2024: https://doi.org/10.2908/NRG_IND_REN.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2018/2001/oj).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (EUVL L 158, 14.6.2019, s. 125, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2019/944/oj).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1275, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2024, rakennusten energiatehokkuudesta (EUVL L, 2024/1275, 8.5.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1275/oj).

(5)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2402, annettu 12 päivänä lokakuuta 2015, sähkön ja lämmön erillisen tuotannon yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen tarkistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU mukaisesti ja komission täytäntöönpanopäätöksen 2011/877/EU kumoamisesta (EUVL L 333, 19.12.2015, s. 54, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg_del/2015/2402/2024-01-01).

(6)  Komission tiedonanto: Vuoden 2022 suuntaviivat ilmastotoimiin, ympäristönsuojeluun ja energia-alalle myönnettävälle valtiontuelle (EUVL C 80, 18.2.2022, s. 1, https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?toc=OJ:C:2022:080:TOC&uri=uriserv:OJ.C_.2022.080.01.0001.01.FIN).

(7)  Komission asetus (EU) 2023/1315, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2023, tiettyjen tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi perussopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun asetuksen (EU) N:o 651/2014 muuttamisesta (EUVL L 167, 30.6.2023, s. 1, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2023/1315/oj).

(8)   Neuvoston direktiivi 2003/96/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta (EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2003/96/oj).

(9)   ”Recovery and Resilience Facility – State Aid” (https://competition-policy.ec.europa.eu/system/files/2023-04/template_RRF_district_heating_and_cooling_04042023.pdf).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2021/1060, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2021, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahasto plussaa, koheesiorahastoa, oikeudenmukaisen siirtymän rahastoa ja Euroopan meri-, kalatalous- ja vesiviljelyrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja varainhoitosäännöistä sekä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoa, sisäisen turvallisuuden rahastoa ja rajaturvallisuuden ja viisumipolitiikan rahoitusvälinettä koskevista varainhoitosäännöistä (EUVL L 231, 30.6.2021, s. 159, ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2021/1060/oj).

(11)  Direktiivin 26 artiklan 2 ja 3 kohdan vaihtoehtoiset kriteerit edistävät suoraan energiatehokkuutta, sillä niissä on otettu huomioon kaukolämmityksen ja -jäähdytyksen toimitus asiakkaille (ja siten myös verkkohäviöt). Myös tehokkaalle kaukolämmitykselle ja -jäähdytykselle asetetut oletusarvoiset kriteerit (26 artiklan 1 kohta) johtavat epäsuorasti parempaan energiatehokkuuteen, sillä niissä uusiutuvien tai muiden mahdollisten alhaisen lämpötilan lämmönlähteiden (joiden kestävyyssuorituskyky on parempi) osuus on suurempi, koska ne koskevat verkkoon syötettyä lämmitystä ja -jäähdytystä.

(12)  Sellaisten pienimuotoisten yhteistuotantoyksiköiden ja mikroyhteistuotantoyksiköiden osalta, joiden enimmäiskapasiteetti on 1 MWel, hyväksytään myös pienempi primäärienergian säästö.

(13)  Uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan toisen kohdan 19 alakohdan määritelmän mukaan ’kaukolämmityksellä’ tai ’kaukojäähdytyksellä’ tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetyistä tai hajautetuista tuotantolähteistä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa.

(14)   Rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin 2 artiklan 50 alakohdan määritelmän mukaan ’kaukolämmityksellä’ tai ’kaukojäähdytyksellä’ tarkoitetaan termisen energian jakelua höyryn, kuuman veden tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetystä tai hajautetusta tuotantolähteestä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen tai jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa.

(15)   ”Reporting instructions for completing the district heating and district cooling template for data reporting under Article 24(6) of Directive 2012/27/EU” (https://ec.europa.eu/eurostat/documents/38154/42195/Reporting-instructions-DH-DC.pdf/0e62bb06-2a29-478f-87bd-b4625d2d8f40); direktiivin 2012/27/EU 24 artiklan 6 kohta vastaa direktiivin (EU) 2023/1791 35 artiklan 3 kohtaa.

(16)   ”Efficient District Heating and Cooling”, yhteinen tutkimuskeskus 2021 (https://publications.jrc.ec.europa.eu/repository/handle/JRC126522).

(17)  Uusiutuvan energian direktiivissä täsmennettyjä tavoitteita varten ja sen 7 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaan kyseisessä direktiivissä määriteltyihin tavoitteisiin lasketaan ainoastaan mukaan lämpöpumpuilla saatu ympäristön ja geoterminen energia, jota käytetään lämmitykseen ja jäähdytykseen lämpöpumppujen ja kaukojäähdytysjärjestelmien avulla.

(18)  Ks. direktiivin (EU) 2023/1791 johdanto-osan 105 kappale.

(19)  Direktiivin (EU) 2023/1791 26 artiklan muiden hukkalämpöä koskevien säännösten eli 6–8 ja 14 kohdan yhteydessä hukkalämpöön olisi kuitenkin luettava mukaan laajemmin eri energiavirtoja, ja etenkään vaatimusta, jonka mukaan lämpö voidaan luokitella hukkalämmöksi vain, jos se lähetetään kaukolämpö- tai -jäähdytysjärjestelmään, ei pitäisi soveltaa. Näin tunnustetaan hukkalämmön talteenoton laajempi tarkoitus direktiivin (EU) 2023/1791 yleisessä yhteydessä eli tavoite välttää lämpövirtojen häviäminen ja varmistaa energiajärjestelmän optimointi. Ks. direktiivin (EU) 2023/1791 johdanto-osan 105 kappale.

(20)   ”Upgrading the performance of district heating networks: A Handbook” (https://www.upgrade-dh.eu/images/Publications%20and%20Reports/D2.5_2019-07-02_Upgrade-DH_Handbook_EN.pdf).

(21)  Nimellinen kokonaisenergiapanos kuvaa suurinta energiamäärää, joka voi virrata tietyn laitoksen läpi. Kyseessä ei siis ole datakeskuksen läpi tosiasiallisesti virtaava energiamäärä vaan teoreettinen enimmäismäärä.

(22)   ”Background report on best practices and informal guidance on installation level CBA for installations falling under Article 14(5) of the Energy Efficiency Directive” (https://op.europa.eu/s/zhWd).

(23)  Cogeneration of heat and power – Exemptions (https://energy.ec.europa.eu/topics/energy-efficiency/cogeneration-heat-and-power_en?prefLang=fi).

(24)  Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SWD(2013) 449 final, 6.11.2013, ”Guidance note on Directive 2012/27/EU on energy efficiency, amending Directives 2009/125/EC and 2010/30/EC, and repealing Directives 2004/8/EC and 2006/32/EC – Article 14: Promotion of efficiency in heating and cooling” (https://eur-lex.europa.eu/legal-content/Fi/ALL/?uri=CELEX:52013SC0449).

(25)   Komission suositus (EU) 2019/1659, annettu 25 päivänä syyskuuta 2019, direktiivin 2012/27/EU 14 artiklan mukaisen lämmityksen ja jäähdytyksen tehostamismahdollisuuksien kattavan arvioinnin sisällöstä (EUVL L 275, 28.10.2019, s. 94, ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2019/1659/oj).

(26)  EDAMIS: https://cros-legacy.ec.europa.eu/content/edamis_en.

(27)  Tietoa tiedonkeruumenetelmistä: https://ec.europa.eu/eurostat/web/energy/methodology#Annual%20data.

(28)   Euroopan ympäristökeskus, 2020: Emission Factor Database.


ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2024/2395/oj

ISSN 1977-0812 (electronic edition)