(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan mukaan unionin perustana olevat arvot ovat ihmisarvon kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo, oikeusvaltio ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sellaisina kuin ne on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ”perusoikeuskirja”. Unionin toiminnan olisi perustuttava kansainvälisellä tasolla sen oman perustamisen johtoajatuksena oleviin perusarvoihin sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden ja jakamattomuuden sekä Yhdistyneiden kansakuntien (YK) peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen. Tällaisiin toimiin kuuluu talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kestävän kehityksen edistäminen kehittyvissä maissa.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 191 artiklan mukaisesti unionin painopisteitä ovat ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen sekä eurooppalaisten perusarvojen edistäminen, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 annetussa komission tiedonannossa todetaan. Nämä tavoitteet edellyttävät viranomaisten lisäksi myös yksityisten toimijoiden, erityisesti yritysten, osallistumista.

(3)

Komissio sitoutui 14 päivänä tammikuuta 2020 annetussa tiedonannossaan ”Vahva sosiaalinen Eurooppa oikeudenmukaisten siirtymien toteuttamiseksi” parantamaan Euroopan sosiaalista markkinataloutta oikeudenmukaisen kestävän siirtymän toteuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että ketään ei jätetä jälkeen. Tällä direktiivillä vahvistetaan myös Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria, jolla edistetään oikeudenmukaiset työolot ja -ehdot varmistavia oikeuksia. Se kuuluu unionin politiikkoihin ja strategioihin, jotka liittyvät ihmisarvoisen työn edistämiseen maailmanlaajuisesti, myös globaaleissa arvoketjuissa, kuten ihmisarvoisesta työstä kaikkialla maailmassa 23 päivänä helmikuuta 2022 annetussa komission tiedonannossa todetaan.

(4)

Yritysten toiminta kaikilla talouden aloilla on avain siihen, että unionin kestävyystavoitteissa onnistutaan, sillä unionin yritykset – erityisesti suuret – ovat riippuvaisia globaaleista arvoketjuista. On myös yritysten edun mukaista suojella ihmisoikeuksia ja ympäristöä erityisesti, kun otetaan huomioon kuluttajien kasvava huoli näistä aiheista. Unionin ja jäsenvaltioiden tasolla on jo useita aloitteita, joilla edistetään arvokeskeistä muutosta tukevia yrityksiä.

(5)

Vastuullista liiketoimintaa koskevissa nykyisissä kansainvälisissä normeissa täsmennetään, että yritysten olisi suojeltava ihmisoikeuksia, ja esitetään, miten niiden olisi otettava ympäristönsuojelu huomioon kaikissa toimissaan ja arvoketjuissaan. Yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevissa YK:n ohjaavissa periaatteissa, jäljempänä ”YK:n ohjaavat periaatteet”, todetaan yritysten velvollisuus noudattaa ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta yksilöimällä, ehkäisemällä ja lieventämällä toimintansa haitallisia vaikutuksia ihmisoikeuksiin ja määrittämällä, miten ne puuttuvat näihin vaikutuksiin. YK:n ohjaavissa periaatteissa todetaan, että yritysten olisi vältettävä loukkaamasta ihmisoikeuksia ja puututtava haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin, joita ne ovat aiheuttaneet tai lisänneet tai jotka liittyvät niiden omiin toimintoihin tai niiden tytäryritysten toimintoihin tai suoriin ja välillisiin liikesuhteisiin.

(6)

Ihmisoikeuksia koskevan huolellisuusvelvoitteen käsitettä täsmennettiin ja kehitettiin edelleen Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeissa monikansallisille yrityksille, jäljempänä ”monikansallisia yrityksiä koskevat toimintaohjeet”, joissa huolellisuusvelvoite ulotettiin koskemaan myös ympäristö- ja hallintokysymyksiä. Vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet, jäljempänä ”vastuullista liiketoimintaa koskevat ohjeet”, ja alakohtaiset ohjeet ovat kansainvälisesti tunnustettuja kehyksiä, joissa vahvistetaan huolellisuusvelvoitteeseen liittyvät käytännön toimet. Niiden avulla yritykset voivat tunnistaa, miten ne käsittelevät tosiasiallisia ja mahdollisia vaikutuksia toiminnassaan, toimitusketjuissaan ja muissa liikesuhteissaan, sekä ehkäisevät, lieventävät ja selvittävät näitä toimintatapoja. Huolellisuusvelvoitteen käsite sisältyy myös Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantaiseen periaatejulistukseen, joka koskee monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa.

(7)

Kaikilla yrityksillä on velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia, jotka ovat yleismaailmallisia, jakamattomia, toisistaan riippuvaisia ja toisiinsa liittyviä.

(8)

Kaikki YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät vuonna 2015 YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, joihin sisältyvät kestävän, osallistavan ja kestävän talouskasvun edistämistä koskevat tavoitteet. Unioni on asettanut tavoitteekseen saavuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Myös yksityinen sektori edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.

(9)

Maailmanlaajuisiin arvoketjuihin ja erityisesti kriittisten raaka-aineiden arvoketjuihin vaikuttavat luonnononnettomuuksien ja ihmisestä johtuvien uhkien aiheuttamat haittavaikutukset. Kriittisiin arvoketjuihin kohdistuviin riskeihin liittyvien uhkien esiintymistiheys ja vaikutukset todennäköisesti lisääntyvät tulevaisuudessa. Yksityisellä sektorilla voisi olla merkittävä rooli jatkuvan, osallistavan ja kestävän talouskasvun edistämisessä niin, että samalla vältetään luomasta epätasapainoa sisämarkkinoilla. Tämä korostaa sitä, että on tärkeää vahvistaa yritysten kykyä kestää arvoketjuihinsa liittyviä epäsuotuisia skenaarioita ottaen huomioon ulkoisvaikutukset sekä yhteiskuntaan, ympäristöön ja hallintotapaan liittyvät riskit.

(10)

Ilmastonmuutosta koskevan YK:n puitesopimuksen nojalla tehdyissä kansainvälisissä sopimuksissa, joiden osapuolia unioni ja sen jäsenvaltiot ovat, kuten 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytyssä ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen liittyvässä Pariisin sopimuksessa (3), jäljempänä ”Pariisin sopimus”, ja hiljattain tehdyssä Glasgow’n ilmastosopimuksessa, esitetään täsmällisiä keinoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja maapallon lämpenemisen pitämiseksi 1,5 celsiusasteessa. Kaikilta allekirjoittajaosapuolilta odotetaan erityistoimia, mutta myös yksityisen sektorin ja erityisesti sen investointistrategioiden roolia pidetään myös keskeisenä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(11)

Unioni on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1119 (4) sitoutunut myös oikeudellisesti siihen, että siitä tulee ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä ja että päästöjä vähennetään vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Molemmat sitoumukset edellyttävät, että yritykset muuttavat tuotanto- ja hankintatapojaan. Komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa, joka on liitetty 17 päivänä syyskuuta 2020 annettuun komission tiedonantoon ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi” (ilmastotavoitesuunnitelma vuodelle 2030), esitetään eriasteisia päästövähennyksiä, joita eri talouden aloilta vaaditaan, vaikka kaikilta edellytetään huomattavia vähennyksiä, jotta unionin ilmastotavoitteet voidaan saavuttaa. Suunnitelman mukaan yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmien sekä esimerkiksi kestävää rahoitusta koskevien käytäntöjen muutokset saavat myös liikeyritysten omistajat ja johtajat asettamaan kestävyystavoitteet etusijalle strategioissa ja käytännön toimissa. Komission tiedonannossa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta todetaan, että kaikkien unionin toimien ja politiikkojen olisi yhdessä autettava unionia menestyksekkäässä ja oikeudenmukaisessa siirtymisessä kohti kestävää tulevaisuutta. Siinä todetaan myös, että kestävyys olisi sisällytettävä unionin yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevaan kehykseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2022/591 (5) vahvistetulla ympäristöä ja ilmastoa koskevalla unionin toimintakehyksellä pyritään nopeuttamaan vihreää siirtymää ilmastoneutraaliin, kestävään, myrkyttömään, resurssitehokkaaseen, uusiutuvaan energiaan perustuvaan, palautumis- ja selviytymiskykyiseen ja kilpailukykyiseen kiertotalouteen oikeudenmukaisella, tasapuolisella ja osallistavalla tavalla sekä suojelemaan ympäristön tilaa, palauttamaan se ennalleen ja parantamaan sitä muun muassa pysäyttämällä biologisen monimuotoisuuden häviäminen ja kääntämällä tämä suuntaus.

(12)

Komission 24 päivänä helmikuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Ilmastokestävä Eurooppa” muotoillaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaa unionin strategiaa. Sen mukaan uusien investointi- ja politiikkapäätösten olisi oltava ilmastotietoon perustuvia ja tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavia, mikä koskee myös arvoketjuja hallinnoivia suuria yrityksiä. Tämän direktiivin olisi oltava johdonmukainen kyseisen strategian kanssa. Samoin sen olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2024/1619 (6), jossa asetetaan selkeät vaatimukset pankkien hallinnointisäännöille. Niihin kuuluvat myös tiedot ympäristöön, yhteiskuntaan ja hallintotapaan liittyvistä riskeistä yrityksen hallituksen tasolla.

(13)

Aloite yritysten kestävästä hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä on yhtenä osatekijänä 11 päivänä maaliskuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” (kiertotalouden toimintasuunnitelma), 20 päivänä maaliskuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia – Luonto takaisin osaksi elämäämme” (biodiversiteettistrategia), 20 päivänä maaliskuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” (Pellolta pöytään -strategia), 14 päivänä lokakuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Kestävyyttä edistävä kemikaalistrategia – Kohti myrkytöntä ympäristöä” (kemikaalistrategia), 12 päivänä toukokuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa EU:n toimintasuunnitelmasta ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta”, 5 päivänä toukokuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Vuoden 2020 uuden teollisuusstrategian päivittäminen: vahvemmat sisämarkkinat Euroopan elpymistä varten”, komission lähestymistavassa ”Teollisuus 5.0”, 4 päivänä maaliskuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskeva toimintasuunnitelma” ja 18 päivänä helmikuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Kauppapolitiikan uudelleentarkastelu – Avoin, kestävä ja määrätietoinen kauppapolitiikka”. Lisäksi tämän direktiivin mukaisilla huolellisuusvelvoitetta koskevilla vaatimuksilla olisi edistettävä sitä, että saavutetaan EU:n toimintasuunnitelman ”Kohti ilman, veden ja maaperän saasteettomuutta” tavoitteet, jotka koskevat myrkyttömän ympäristön luomista ja ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveyden ja hyvinvoinnin suojelemista ympäristöriskeiltä ja kielteisiltä vaikutuksilta.

(14)

Tämä direktiivi on ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta 2020–2024 annetun komission yhteisen tiedonannon mukainen. Toimintasuunnitelmassa määritellään painopisteeksi edistää aktiivisesti kumppanimaiden pyrkimyksiä panna täytäntöön YK:n ohjaavat periaatteet ja muut asiaa koskevat kansainväliset suuntaviivat, kuten monikansallisia yrityksiä koskevat toimintaohjeet, muun muassa edistämällä asiaankuuluvia huolellisuusvelvoitetta koskevia normeja.

(15)

Euroopan parlamentti kehotti 10 päivänä maaliskuuta 2021 antamassaan päätöslauselmassa, jossa annettiin komissiolle suosituksia yritysten huolellisuusvelvoitteesta ja vastuuvelvollisuudesta, komissiota ehdottamaan kattavia yritysten huolellisuusvelvoitteita koskevia unionin tason sääntöjä, joista voi seurata jopa siviilioikeudellinen korvausvastuu yrityksille, jotka aiheuttavat vahinkoa itse tai yhdessä, koska ne eivät toteuta huolellisuusvelvoitetta. Ihmisoikeuksista ja ihmisarvoisesta työstä maailmanlaajuisissa toimitusketjuissa 1 päivänä joulukuuta 2020 annetuissa neuvoston päätelmissä komissiota kehotettiin esittämään ehdotus yritysten kestävää hallinnointia koskevaksi unionin oikeudelliseksi kehykseksi, joka sisältää monialaiset yrityksiä koskevat huolellisuusvelvoitteet globaaleissa toimitusketjuissa. Euroopan parlamentti kehotti selventämään johtajien velvollisuuksia myös 2 päivänä joulukuuta 2020 hyväksymässään valiokunta-aloitteisessa mietinnössä yritysten kestävästä hallinto- ja ohjausjärjestelmästä. Euroopan parlamentti, Euroopan unionin neuvosto ja komissio ovat sitoutuneet 21 päivänä joulukuuta 2021 antamassaan yhteisessä julistuksessa EU:n lainsäädännön painopisteistä vuonna 2022 saamaan aikaan tuloksia ihmisten hyväksi toimivan talouden suhteen ja parantamaan yritysten kestävää hallinnointia koskevaa sääntelykehystä.

(16)

Tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että sisämarkkinoilla toimivat yritykset edistävät kestävää kehitystä ja talouksien ja yhteiskuntien kestävyyteen siirtymistä yritysten omiin, niiden tytäryritysten ja yritysten toimintaketjuihin kuuluvien niiden liikekumppaneiden toimintoihin liittyvien tosiasiallisten tai mahdollisten haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten tunnistamisen, tarvittaessa priorisoinnin, ehkäisemisen, lieventämisen, lopettamisen, minimoimisen ja korjaamisen kautta ja varmistavat oikeussuojan ja oikeussuojakeinojen saatavuuden niille, joihin tämä velvollisuuden noudattamatta jättäminen vaikuttaa. Tällä direktiivillä ei rajoiteta jäsenvaltioiden velvollisuutta kunnioittaa ja suojella ihmisoikeuksia ja ympäristöä kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

(17)

Tämä direktiivi ei vaikuta unionin muiden säädösten mukaisiin ihmisoikeuksia, työhön liittyviä ja sosiaalisia oikeuksia, ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutosta koskeviin velvoitteisiin. Jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sellaisen toisen unionin säädöksen säännösten kanssa, jolla on samat tavoitteet ja jossa säädetään laajemmista tai yksityiskohtaisemmista velvoitteista, tämän toisen unionin säädöksen säännöksillä olisi oltava ristiriitatilanteessa etusija ja kyseisiin velvoitteisiin olisi sovellettava niitä. Esimerkkejä tällaisista unionin säädösten velvoitteista ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/821 (7), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2023/1542 (8) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2023/1115 (9) säädetyt velvoitteet.

(18)

Tätä direktiiviä ei sovelleta eläkelaitoksiin, jotka hallinnoivat sosiaaliturvajärjestelmiä unionin lainsäädännön mukaisesti. Jos jäsenvaltio on päättänyt olla soveltamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/2341 (10) kokonaan tai osittain ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin kyseisen direktiivin 5 artiklan mukaisesti, tätä direktiiviä ei sovelleta kyseisiin ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaviin laitoksiin.

(19)

Yritysten olisi toteutettava asianmukaiset toimet laatiakseen ja suorittaakseen huolellisuusvelvoitetta koskevat toimenpiteet omien toimintojensa, tytäryritystensä toimintojen sekä suorien ja välillisten liikekumppaneidensa toimintojen osalta kaikkialla toimintaketjuissaan tämän direktiivin mukaisesti. Tässä direktiivissä ei pitäisi vaatia yrityksiä takaamaan kaikissa olosuhteissa, ettei haitallisia vaikutuksia koskaan esiinny tai että ne lopetetaan. Esimerkiksi liikekumppanuuksissa, joissa haitallinen vaikutus johtuu valtion toimenpiteestä, yritys ei ehkä kykene saavuttamaan tällaisia tuloksia. Sen vuoksi tämän direktiivin pääasiallisten velvoitteiden olisi oltava keinoja koskevia velvoitteita. Yrityksen olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet, joilla pystytään täyttämään huolellisuusvelvoitteen tavoitteet käsittelemällä tehokkaasti haitallisia vaikutuksia tavalla, joka vastaa niiden vakavuutta ja todennäköisyyttä. Olisi otettava huomioon kyseisen tapauksen olosuhteet, haitallisen vaikutuksen luonne ja laajuus sekä asiaankuuluvat riskitekijät, kuten haitallisten vaikutusten torjumisessa ja lieventämisessä erityispiirteet yrityksen liiketoiminnassa ja sen toimintaketjussa, toimialalla tai maantieteellisellä alueella, jolla sen liikekumppanit toimivat, yrityksen valta vaikuttaa suoriin ja välillisiin liikekumppaneihinsa sekä se, voiko yritys lisätä vaikutusvaltaansa.

(20)

Tässä direktiivissä säädetyn huolellisuusvelvoitteeseen liittyvän prosessin olisi katettava vastuullista liiketoimintaa koskevissa ohjeissa määritellyt kuusi vaihetta, joihin sisältyy yritysten huolellisuusvelvoitetta koskevia toimenpiteitä haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi. Kyseinen prosessi sisältää seuraavat vaiheet: 1) huolellisuusvelvoitteen sisällyttäminen toimintapolitiikkoihin ja johtamisjärjestelmiin, 2) haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten tunnistaminen ja arviointi, 3) tosiasiallisten ja mahdollisten haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten ehkäiseminen, lopettaminen tai minimoiminen, 4) toimenpiteiden tehokkuuden seuranta ja arviointi, 5) tiedottaminen ja 6) korjausmahdollisuuksien tarjoaminen.

(21)

Huolellisuusvelvoitteen tuloksellisuuden lisäämiseksi ja yrityksille aiheutuvan rasitteen vähentämiseksi yrityksillä olisi oltava oikeus jakaa resursseja ja tietoja yritysryhmissään ja muiden oikeushenkilöiden kanssa. Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien emoyhtiöiden olisi voitava täyttää joitakin huolellisuusvelvoitteita myös tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tytäryritystensä puolesta, jos sillä varmistetaan tehokas noudattaminen. Tämä ei saisi vaikuttaa valvontaviranomaisen tytäryrityksiin käyttämiin valtuuksiin eikä niiden tämän direktiivin mukaiseen siviilioikeudelliseen korvausvastuuseen. Jos emoyhtiö täyttää ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevat velvoitteet tytäryrityksensä puolesta, tytäryrityksen olisi noudatettava kyseisiä velvoitteita emoyhtiön ilmastonmuutoksen hillintää koskevan suunnitelman mukaisesti sen liiketoimintamallia ja -strategiaa vastaavin asiaankuuluvin mukautuksin. Jos tytäryritys ei kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, koska tytäryritys ei ole velvollinen noudattamaan huolellisuusvelvoitetta, emoyhtiön olisi katettava tytäryrityksen toiminta osana omaa huolellisuusvelvoitettaan. Jos tytäryritykset kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan mutta emoyhtiö ei, niiden olisi silti saatava jakaa resursseja ja tietoja yritysryhmän sisällä. Tytäryritysten olisi kuitenkin oltava vastuussa tässä direktiivissä säädettyjen huolellisuusvelvoitteiden täyttämisestä.

(22)

Joidenkin huolellisuusvelvoitteiden täyttäminen ryhmätasolla ei saisi rajoittaa tämän direktiivin mukaista tytäryritysten siviilioikeudellista vastuuta vahingon kohteena olevien uhrien suhteen. Jos siviilioikeudellisen vastuun edellytykset täyttyvät, tytäryrityksen voitaisiin katsoa olevan vastuussa aiheutuneista vahingoista riippumatta siitä, onko huolellisuusvelvoitteen täyttänyt tytäryritys vai emoyhtiö tytäryrityksen puolesta.

(23)

Liikekumppaneita ei saisi velvoittaa ilmaisemaan tämän direktiivin mukaisia velvoitteita noudattavalle yritykselle tietoja, jotka ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/943 (11) määriteltyjä liikesalaisuuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta suorien tai välillisten liikekumppaneiden henkilöllisyyden ilmaisemista tai sellaisten tietojen ilmaisemista, joita tarvitaan tunnistamaan tosiasiallisia tai mahdollisia haitallisia vaikutuksia, jos ne ovat tarpeen ja asianmukaisesti perusteltuja yrityksen huolellisuusvelvoitteiden noudattamista varten. Tämä ei saisi rajoittaa liikekumppaneiden mahdollisuutta suojella liikesalaisuuksiaan direktiivillä (EU) 2016/943 perustettujen mekanismien kautta. Liikekumppaneita ei saisi koskaan velvoittaa ilmaisemaan turvallisuusluokiteltuja tietoja tai muita tietoja, joiden ilmaiseminen voisi aiheuttaa vaaran valtion keskeisille turvallisuuseduille.

(24)

Haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia saattaa esiintyä yritysten omissa toiminnoissa, niiden tytäryritysten toiminnoissa ja yritysten toimintaketjuihin kuuluvien niiden liikekumppaneiden toiminnoissa erityisesti raaka-aineiden hankinnan ja valmistuksen yhteydessä. Jotta huolellisuusvelvoitteella olisi merkitystä, sen olisi katettava haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset, joita aiheutuu tuotteiden tuotannon, jakelun, kuljetuksen ja varastoinnin tai palvelujen tarjoamisen elinkaaren valtaosan aikana yritysten omissa, niiden tytäryritysten toiminnoissa ja yritysten toimintaketjuihin kuuluvien niiden liikekumppaneiden toiminnoissa.

(25)

Toimintaketjujen olisi katettava yrityksen alkupään liikekumppaneiden toiminnot, jotka liittyvät yrityksen tuotteiden tuotantoon tai palvelujen tarjoamiseen, mukaan lukien raaka-aineiden, tuotteiden tai tuotteiden osien suunnittelu, louhinta, hankinta, valmistus, kuljetus, varastointi ja toimittaminen ja tuotteiden tai palvelun kehittäminen, ja yrityksen loppupään liikekumppaneiden toiminnot, jotka liittyvät tuotteen jakeluun, kuljetukseen ja varastointiin, jos liikekumppanit toteuttavat näitä toimintoja yritykselle tai yrityksen puolesta. Tällä direktiivillä ei olisi katettava tuotteen hävittämistä. Toimintaketjun ei tämän direktiivin mukaisesti myöskään pitäisi kattaa sellaisen tuotteen jakelua, kuljetusta, varastointia ja hävittämistä, joka kuuluu jäsenvaltion toteuttaman vientivalvonnan piiriin, millä tarkoitetaan joko Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/821 (12) mukaista vientivalvontaa tai kansallisen vientivalvonnan alaisten aseiden, ammusten tai sotatarvikkeiden vientivalvontaa, sen jälkeen, kun tuotteen vienti on sallittu. Tätä direktiiviä täydennetään muilla säädöksillä, jotka myös puuttuvat kielteisiin haitallisiin vaikutuksiin ihmisoikeuksien tai ympäristönsuojelun alalla. Etenkin asetuksella (EU) 2021/821 perustetaan kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa varten valvontajärjestelmä, jolla katetaan muun muassa ohjelmistot ja teknologiat, joita voidaan käyttää kybervalvontatarkoituksiin. Tämän järjestelmän mukaisesti jäsenvaltioiden olisi erityisesti harkittava riskiä, että tällaisia tuotteita käytetään kansallisiin tukahduttamistoimiin tai vakaviin ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/125 (13) kielletään sellaisten tuotteiden, kuten kemikaalien, vienti, joita käytetään tai voidaan käyttää kuolemantuomiossa tai kiduttamisessa tai muussa julmassa, epäinhimillisessä tai halventavassa kohtelussa tai rankaisemisessa, tai tapauksen mukaan säännellään niiden vientiä. Lisäksi useilla muilla lainsäädäntöaloitteilla pyritään lieventämään tuotteiden ympäristövaikutuksia niiden koko elinkaaren ajalta muun muassa asettamalla ekologisen suunnittelun vaatimukset, jotka perustuvat tuotteiden kestävyys- ja kierrätettävyysseikkoihin. Tämän direktiivin noudattamisella olisi helpotettava näiden muiden säädösten säännösten ja tavoitteiden sekä niiden mukaisesti täytäntöön pantujen sovellettavien valtuuksien ehtojen noudattamista. Viejien olisi otettava huomioon niiden tämän direktiivin mukaisten huolellisuusvelvoitteiden havainnot ja tulokset noudattaessaan kyseisiä muita säädöksiä. Tämän direktiivin mukainen ”toimintaketjun” määritelmä ei rajoita ”arvoketjun” ja ”toimitusketjun” määritelmiä siten kuin ne on määritelty muussa unionin lainsäädännössä.

(26)

”Toimintaketjun” määritelmään eivät saisi kuulua yrityksen loppupään liikekumppaneiden toiminnot, jotka liittyvät yrityksen palveluihin. Säänneltyjen rahoitusalan yritysten osalta ”toimintaketjun” määritelmään eivät saisi kuulua loppupään liikekumppanit, jotka vastaanottavat niiden palveluja ja tuotteita. Siksi rahoitusalan yritysten osalta tässä direktiivissä olisi katettava ainoastaan niiden toimintaketjujen alkupää, ei loppupäätä.

(27)

Tämän direktiivin mukaisesti yrityksiin, jotka on perustettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, olisi sovellettava huolellisuusvelvoitetta, jos ne täyttävät tietyt edellytykset muun muassa liikevaihdosta ja tietyissä tapauksissa työntekijöiden lukumäärää koskevista raja-arvoista. Vaikka kyseiset edellytykset ilmaistaan suhteessa yksittäisiin tilivuosiin, tätä direktiiviä olisi sovellettava vain, jos yritys on täyttänyt ne kahtena edeltävänä peräkkäisenä tilivuotena, eikä sitä olisi enää sovellettava, jos yritys ei täytä niitä kahtena edeltävänä asiaankuuluvana peräkkäisenä tilivuotena. Näin on myös sellaisten yritysten osalta, jotka on perustettu kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti. Niiden olisi täytettävä olennaiset unionin liikevaihtoa koskevat edellytykset kahtena edeltävänä tilivuotena. Selkeyden vuoksi ja tämän direktiivin porrastettu soveltaminen huomioon ottaen sekä unionin yritysten että kolmansien maiden yritysten olisi täytettävä soveltamisalaa koskevat kriteerit kahtena peräkkäisenä tilivuotena, jotka edeltävät tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevien sääntöjen mukaisesti vahvistettuja asiaankuuluvia soveltamispäivämääriä. Työntekijöiden lukumäärää koskevien raja-arvojen osalta vuokratyöntekijät ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/71/EY (14) 1 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti lähetetyt työntekijät olisi otettava mukaan laskettaessa vuokratyöntekijöitä käyttävän yrityksen työntekijöiden lukumäärää. Direktiivin 96/71/EY 1 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdan mukaiset lähetetyt työntekijät olisi otettava mukaan ainoastaan laskettaessa lähettävän yrityksen työntekijöiden lukumäärää. Muut epätyypillistä työtä tekevät työntekijät olisi myös otettava mukaan laskettaessa työntekijöiden lukumäärää siltä osin kuin he täyttävät Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistamat kriteerit työntekijän aseman määrittämiseksi. Kausityöntekijät olisi otettava mukaan laskettaessa työntekijöiden määrää suhteessa niiden kuukausien lukumäärään, joita varten heidät on palkattu. Tässä direktiivissä säädettyjen raja-arvojen laskennassa olisi otettava huomioon sellaisten yrityksen sivuliikkeiden työntekijöiden lukumäärä ja liikevaihto, jotka ovat muita liiketoimintapaikkoja kuin pääkonttori ja jotka ovat siitä oikeudellisesti riippuvaisia ja joita sen vuoksi pidetään osana yritystä unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tämän olisi koskettava myös yritysryhmää, jos raja-arvot lasketaan konsolidoinnin perusteella. Jollei toisin täsmennetä, raja-arvot, joiden mukaan määritellään, kattaako tämä direktiivi jonkin yrityksen, olisi katsottava raja-arvoiksi, jotka lasketaan yksittäisellä tasolla.

(28)

Unioniin sijoittuneita yrityksiä, joilla on keskimäärin yli 1 000 työntekijää ja joiden maailmanlaajuinen nettoliikevaihto on yli 450 000 000 euroa viimeisimpänä tilivuotena, jolta on hyväksytty tai olisi pitänyt hyväksyä vuositilinpäätös, olisi vaadittava noudattamaan tässä direktiivissä säädettyjä huolellisuusvelvoitteita. Myös sellaisten yritysten olisi edellytettävä noudattavan tässä direktiivissä säädettyjä huolellisuusvelvoitteita, jotka ovat solmineet unionissa franchising-sopimuksen tai lisenssisopimuksen riippumattomien kolmansien yritysten kanssa rojalteja vastaan, jos näillä sopimuksilla varmistetaan yhteinen identiteetti ja liiketoimintamalli ja yhtenäisten liiketoimintamenetelmien soveltaminen ja jos nämä rojaltit ovat yli 22 500 000 euroa viimeisimpänä tilivuotena, jolta on hyväksytty tai olisi pitänyt hyväksyä vuositilinpäätös, edellyttäen, että yrityksen maailmanlaajuinen nettoliikevaihto on yli 80 000 000 euroa viimeisimpänä tilivuotena, jolta on hyväksytty tai olisi pitänyt hyväksyä vuositilinpäätös. Sama pätee yritysryhmien perimmäisiin emoyhtiöihin, kun yritysryhmän yritykset yhdessä täyttävät nämä edellytykset. Sellaisen yrityksen, joka on yritysryhmän perimmäinen emoyhtiö, olisi täytettävä tämän direktiivin mukaiset vaatimukset. Jos yritysryhmän perimmäisen emoyhtiön pääasiallinen toiminta on omistaa operatiivisen tytäryrityksensä osakkeita eikä se osallistu yritysryhmään tai yhteen tai useampaan sen tytäryritykseen vaikuttaviin johtamista, toimintaa tai rahoitusta koskeviin päätöksiin, kyseisen perimmäisen emoyhtiön sijaan yhden unioniin sijoittautuneen operatiivisen tytäryrityksen olisi täytettävä vaatimukset tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

(29)

Jotta tällä direktiivillä voitaisiin kaikilta osin saavuttaa sen tavoitteet, jotka koskevat haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia yritysten ja niiden tytäryritysten toiminnan ja yritysten toimintaketjuihin kuuluvien niiden liikekumppaneiden osalta, sen olisi katettava myös kolmansien maiden yritykset, joilla on merkittävää toimintaa unionissa. Tätä direktiiviä olisi erityisesti sovellettava sellaisiin kolmansien maiden yrityksiin, joiden nettoliikevaihto unionissa oli vähintään 450 000 000 euroa viimeistä tilivuotta edeltävänä tilivuotena. Yritysten, jotka ovat solmineet unionissa franchising-sopimuksen tai lisenssisopimuksen riippumattomien kolmansien yritysten kanssa rojalteja vastaan, olisi edellytettävä noudattavan tässä direktiivissä säädettyjä huolellisuusvelvoitteita, jos näillä sopimuksilla varmistetaan yhteinen identiteetti ja liiketoimintamalli ja yhtenäisten liiketoimintamenetelmien soveltaminen ja jos nämä rojaltit ovat yli 22 500 000 euroa unionissa viimeisintä tilivuotta edeltävänä tilivuotena, edellyttäen, että yrityksen nettoliikevaihto unionissa on yli 80 000 000 euroa viimeisintä tilivuotta edeltävänä tilivuotena. Sama pätee yritysryhmien perimmäisiin emoyhtiöihin, kun yritysryhmän yritykset yhdessä täyttävät nämä edellytykset. Sellaisen yrityksen, joka on yritysryhmän perimmäinen emoyhtiö, olisi täytettävä tämän direktiivin mukaiset vaatimukset. Jos yritysryhmän perimmäisen emoyhtiön pääasiallinen toiminta on omistaa operatiivisen tytäryrityksensä osakkeita eikä se osallistu yritysryhmään tai yhteen tai useampaan sen tytäryritykseen vaikuttaviin johtamista, toimintaa tai rahoitusta koskeviin päätöksiin, perimmäisen emoyhtiön sijaan yhden unioniin sijoittautuneen operatiivisen tytäryrityksen olisi täytettävä vaatimukset tässä direktiivissä säädettyjen edellytysten mukaisesti.

(30)

Kun määritellään tämän direktiivin soveltamisalaa suhteessa kolmansien maiden yrityksiin, olisi valittava kuvattu liikevaihtoa koskeva edellytys, sillä tämä luo alueellisen yhteyden kolmansien maiden yritysten ja unionin alueen välille. Liikevaihto osoittaa vaikutukset, joita kyseisten yritysten toiminnalla voi olla sisämarkkinoihin. Kansainvälisen oikeuden mukaisesti tällaiset vaikutukset ovat perusteluna sille, että unionin oikeutta sovelletaan kolmansien maiden yrityksiin. Jotta voitaisiin varmistaa, että kyseisiltä yrityksiltä yksilöidään asianmukainen liikevaihto, olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/34/EU (15) säädettyjä kolmansien maiden yritysten nettoliikevaihdon laskentamenetelmiä. Tämän direktiivin tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi työntekijöiden raja-arvoa ei puolestaan pitäisi soveltaa määritettäessä, mitkä kolmansien maiden yritykset kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan, koska tässä direktiivissä tarkoitettu työntekijöiden käsite perustuu unionin oikeuteen, eikä sitä voida helposti saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä unionin ulkopuolella. Jos kolmansien maiden yritysten työntekijöiden määrittämiseksi ei ole olemassa selkeää ja johdonmukaista menetelmää, myöskään tilinpäätössäännöstöissä, tällainen työntekijöitä koskeva raja-arvo aiheuttaisi oikeudellista epävarmuutta ja valvontaviranomaisten olisi vaikea soveltaa sitä. ”Liikevaihdon” määritelmän olisi perustuttava direktiiviin 2013/34/EU, jossa kolmansien maiden yritysten nettoliikevaihdon laskentamenetelmät on jo vahvistettu, koska liikevaihdon ja tulojen määritelmät ovat samanlaiset kansainvälisissä tilinpäätössäännöstöissä. Jotta voidaan varmistaa, että valvontaviranomainen tietää, mitkä kolmannen maan yritykset tuottavat tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumiseksi vaaditun liikevaihdon unionissa, tässä direktiivissä olisi edellytettävä, että kolmannen maan yrityksen valtuutettu edustaja tai yritys itse ilmoittaa yrityksen kuulumisesta tämän direktiivin soveltamisalaan sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, jossa kolmannen maan yrityksen valtuutetulla edustajalla on kotipaikka tai johon se on sijoittautunut, ja jos tämä ei ole sama, sen jäsenvaltion valvontaviranomaiselle, jossa yritys on tuottanut suurimman osan nettoliikevaihdostaan unionissa viimeistä tilivuotta edeltävänä tilivuotena. Mikäli se on tarpeen sen määrittämiseksi, missä jäsenvaltiossa kolmannen maan yritys on tuottanut suurimman osan nettoliikevaihdostaan unionissa, jäsenvaltion olisi voitava pyytää komissiota ilmoittamaan jäsenvaltiolle kolmannen maan yrityksen unionissa tuottamasta nettoliikevaihdosta. Komission olisi perustettava järjestelmä tällaisen tietojenvaihdon varmistamiseksi.

(31)

On erittäin tärkeää luoda unionin kehys, joka auttaa omaksumaan vastuullisen ja kestävän lähestymistavan globaaleihin arvoketjuihin, sillä yrityksillä on keskeinen rooli kestävän yhteiskunnan ja talouden rakentamisessa. Sitovan lainsäädännön käyttöönotto useissa jäsenvaltioissa on tuonut esiin tarpeen varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset yrityksille, jotta vältetään pirstoutumista ja taataan sisämarkkinoilla toimiville yrityksille oikeusvarmuus. Tällä direktiivillä ei olisi kuitenkaan estettävä jäsenvaltioita ottamasta käyttöön tiukempia kansallisia säännöksiä, jotka eroavat niistä, joista säädetään muissa kuin 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdassa, myös silloin, jos tällaiset säännökset välillisesti nostavat 8 artiklan 1 ja 2 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 1 kohdassa asetettua suojauksen tasoa esimerkiksi soveltamisalaa, määritelmiä, tosiasiallisten haitallisten vaikutusten korjaamista koskevia asianmukaisia toimenpiteitä, sidosryhmien kanssa tehtävää tarkoituksenmukaista yhteistyötä ja siviilioikeudellista korvausvastuuta koskevien säännösten osalta. Niitä ei myöskään olisi estettävä ottamasta käyttöön kansallisia säännöksiä, jotka ovat tavoitteiltaan tai katetuilta aloiltaan tarkempia, kuten kansallisia säännöksiä, joilla säännellään tiettyjen toiminnanalojen haitallisia vaikutuksia, jotta saavutetaan erilainen taso ihmisten, työllisyyden ja yhteiskunnallisten oikeuksien, ympäristön ja ilmaston suojelussa.

(32)

Tällä direktiivillä pyritään laajalti kattamaan ihmisoikeudet, mukaan lukien kaikki työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista vuonna 1998 annetussa Kansainvälisen työjärjestön (ILO) julistuksessa määritellyt viisi työelämän perusperiaatetta ja -oikeutta. Jotta kestävyyteen siirtymistä voitaisiin edistää mielekkäällä tavalla, tämän direktiivin mukaista huolellisuusvelvoitetta olisi sovellettava henkilöihin kohdistuviin haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin, jotka johtuvat jonkin tämän direktiivin liitteessä olevan I osan 1 jaksossa luetelluissa kansainvälisissä välineissä vahvistetun oikeuden loukkaamisesta. ”Loukkaamisen” käsitettä olisi tulkittava kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti. Ihmisoikeuksien kattavuuden varmistamiseksi, sellaisen ihmisoikeuden loukkaamisen, jota ei ole nimenomaisesti lueteltu tämän direktiivin liitteessä olevan I osan 1 jaksossa ja jota yritys tai oikeushenkilö voi loukata ja joka vahingoittaa suoraan tämän direktiivin liitteessä olevan I osan 2 jaksossa luetelluilla ihmisoikeusvälineillä suojattua oikeudellista etua, olisi myös kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin edellyttäen, että asianomainen yritys olisi kohtuudella voinut ennakoida tällaisen ihmisoikeusloukkauksen riskin, ottaen huomioon yksittäistapauksen kaikki merkitykselliset olosuhteet, kuten yrityksen liiketoiminnan luonne ja laajuus sekä yrityksen toimintaketju, toimiala, maantieteellinen konteksti ja toimintaympäristö. Huolellisuusvelvoitteen piiriin olisi otettava lisäksi haitalliset ympäristövaikutukset, jotka johtuvat jonkin tämän direktiivin liitteessä olevassa II osassa luetellun kiellon tai velvoitteen rikkomisesta sekä haitalliset vaikutukset, jotka johtuvat jonkin tämän direktiivin liitteessä olevan I osan 15 ja 16 kohdassa luetellun kiellon rikkomisesta, ottaen huomioon kansallisen lainsäädännön, joka liittyy liitteessä lueteltuja välineitä koskeviin säännöksiin. Näitä kieltoja ja velvoitteita olisi tulkittava ja sovellettava kansainvälisen oikeuden ja SEUT 191 artiklassa vahvistettujen unionin ympäristölainsäädännön yleisten periaatteiden mukaisesti. Näihin kieltoihin kuuluvat kielto aiheuttaa mitattavissa olevaa ympäristön pilaantumista, kuten haitallista maaperän muutosta, veden tai ilman pilaantumista, haitallisia päästöjä, liiallista vedenkulutusta tai maaperän huonontumista, taikka mitä tahansa muita luonnonvaroihin kohdistuvia vaikutuksia, kuten metsäkatoa, jotka merkittävästi vahingoittavat elintarvikkeiden säilymisen ja tuotannon luonnollista perustaa, estävät ihmistä saamasta turvallista ja puhdasta juomavettä, vaikeuttavat sanitaation saavutettavuutta tai tuhoavat sen, vahingoittavat ihmisen terveyttä, turvallisuutta tai laillisesti saadun omaisuuden tai maan tavanomaista käyttöä taikka vahingoittavat merkittävästi ekosysteemipalveluita, joiden kautta ekosysteemi vaikuttaa suoraan tai välillisesti ihmisten hyvinvointiin. Jotta voidaan arvioida, onko ekosysteemipalveluja vahingoitettu merkittävästi, olisi tapauksen mukaan otettava huomioon seuraavat seikat: vahingoitetun ympäristön peruskunto; onko kyseessä pitkän, keskipitkän vai lyhyen aikavälin vahinko; vahingon laajuus; ja vahingon peruutettavuus. Tämän direktiivin mukaisilla huolellisuusvelvoitetta koskevilla vaatimuksilla olisi näin ollen edistettävä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä ja ennallistamista sekä ympäristön, erityisesti ilman, veden ja maaperän, tilan parantamista, jotta muun muassa suojeltaisiin ihmisoikeuksia paremmin. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän direktiivin liitettä jäljempänä 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten, muun muassa lisäämällä viittaukset työturvallisuudesta ja -terveydestä vuonna 1981 annettuun ILO:n yleissopimukseen (nro 155) ja työturvallisuuden ja -terveyden edistämisestä vuonna 2006 annettuun ILO:n yleissopimukseen (nro 187), jotka ovat osa ILO:n perusvälineitä, sen jälkeen kun kaikki jäsenvaltiot ovat ratifioineet ne.

(33)

Olosuhteista riippuen yritykset voivat joutua harkitsemaan ylimääräisiä normeja. Yritysten on esimerkiksi otettava huomioon erityiset olosuhteet tai risteävät tekijät, muun muassa sukupuoli, ikä, rotu, etnisyys, luokka, kasti, koulutus, maahanmuuttaja-asema, vammaisuus sekä sosiaalinen ja taloudellinen asema, osana sukupuoli- ja kulttuuritietoista lähestymistapaa huolellisuusvelvoitteeseen. Niiden on kiinnitettävä erityistä huomiota tiettyihin haitallisiin vaikutuksiin, jotka kohdistuvat yksilöihin, jotka voivat olla korkeammassa riskissä syrjäytymisen, haavoittuvaisuuden tai muiden olosuhteiden takia yksilöinä tai tiettyjen ryhmien tai yhteisöjen jäsenenä, muun muassa alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan YK:n julistuksen nojalla suojeltuja alkuperäiskansoja, ja myös vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen osalta. Yritysten on näin tehdessään otettava tapauksen mukaan huomioon kansainväliset välineet, kuten kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus.

(34)

Yritysten kuuluisi myös käyttää vaikutusvaltaansa riittävän elintason edistämiseen toimintaketjuissa. Tähän katsotaan kuuluvan työntekijöiden tapauksessa kohtuulliseen toimeentuloon riittävä palkka ja itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienviljelijöiden tapauksessa kohtuulliseen toimeentuloon riittävät tulot, jotka he saavat työstään ja tuotannostaan.

(35)

Tässä direktiivissä Maailman terveysjärjestön tunnustama yhteinen terveys -lähestymistapa vahvistetaan yhdennetyksi ja yhtenäistäväksi lähestymistavaksi, jonka tavoitteena on tasapainottaa ja optimoida kestävästi ihmisten, eläinten ja ekosysteemien terveys. Yhteinen terveys -lähestymistavassa tunnustetaan, että ihmisten, kotieläinten ja luonnonvaraisten eläinten, kasvien ja laajemman ympäristön, ekosysteemit mukaan lukien, terveysasiat ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa ja riippuvaisia toisistaan. Sen vuoksi on aiheellista säätää, että ympäristöä koskevaan huolellisuusvelvoitteeseen olisi sisällyttävä velvoite välttää ympäristön sellainen pilaantuminen, joka aiheuttaa haitallisia terveysvaikutuksia, kuten epidemioita, ja kunnioittaa oikeutta puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön.

(36)

Haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset voivat olla kytköksissä toisiinsa tai niitä voivat vahvistaa korruption ja lahjonnan kaltaiset tekijät. Siksi voi olla tarpeen, että yritykset ottavat nämä tekijät huomioon ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaa huolellisuusvelvoitetta noudattaessaan tavalla, joka on yhdenmukainen korruption vastaisen YK:n yleissopimuksen kanssa.

(37)

Arvioidessaan haitallisia ihmisoikeusvaikutuksia yrityksillä on käytettävissään ohjeistusta, joka osoittaa, miten niiden toiminta voi vaikuttaa ihmisoikeuksiin ja minkälainen yritysten toiminta on kielletty kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien mukaisesti. Tällaisia ohjeita sisältyy esimerkiksi YK:n ohjaavien periaatteiden raportointikehykseen ja tulkintaohjeeseen ”The corporate responsibility to respect human rights”.

(38)

Jotta tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat yritykset voisivat noudattaa asianmukaista ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaa huolellisuusvelvoitetta niiden omassa, tytäryritystensä ja yritysten toimintaketjuihin kuuluvien liikekumppaneidensa toiminnassa, niiden olisi sisällytettävä huolellisuusvelvoite toimintapolitiikkoihinsa ja riskinhallintajärjestelmiinsä, tunnistettava tosiasiallisten tai mahdollisten haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten laajuus, arvioitava, tarvittaessa priorisoitava, ehkäistävä ja lievennettävä niitä sekä lopetettava ja minimoitava ne, tarjottava tosiasiallisiin haitallisiin vaikutuksiin liittyviä korjauksia, osallistettava sidosryhmiä mielekkäästi, perustettava ilmoitusmekanismi ja valitusmenettely ja pidettävä niitä yllä, seurattava toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti ja tiedotettava julkisesti huolellisuusvelvoitteestaan. Jotta voidaan saada aikaan selkeyttä yrityksille, tässä direktiivissä olisi erotettava toisistaan erityisesti mahdollisten haitallisten vaikutusten ehkäisemistä ja lieventämistä koskevat toimet sekä niiden lopettamista – tai jos tämä ei ole mahdollista – tosiasiallisten haitallisten vaikutusten laajuuden minimointia koskevat toimet.

(39)

Yritysten olisi sisällytettävä huolellisuusvelvoite toimintapolitiikkoihinsa ja riskinhallintajärjestelmiinsä ja otettava käyttöön huolellisuustavoitetta koskeva toimintapolitiikka sen varmistamiseksi, että huolellisuusvelvoite on osa yritysten asiaankuuluvia toimintapolitiikkoja ja riskinhallintajärjestelmiä kaikilla asiaankuuluvilla toiminnan tasoilla asiaa koskevan kansainvälisen kehyksen mukaisesti. Huolellisuusvelvoitetta koskeva toimintapolitiikka olisi laadittava kuullen ennalta yrityksen työntekijöitä ja heidän edustajiaan, ja siihen olisi sisällyttävä kuvaus yrityksen lähestymistavasta huolellisuusvelvoitteeseen, myös pitkällä aikavälillä, sekä käytännesäännöt eli säännöt ja periaatteet, joita yrityksessä ja sen tytäryrityksissä sekä soveltuvissa tapauksissa yrityksen suorien ja välillisten liikekumppaneiden on noudatettava, sekä kuvaus käyttöön otetuista prosesseista, joilla huolellisuusvelvoitteet integroidaan asiaankuuluviin toimintapolitiikkoihin ja toteutetaan, mukaan lukien toimenpiteet, joilla käytännesääntöjen noudattaminen todennetaan ja käytännesääntöjen soveltaminen ulotetaan liikekumppaneihin. Huolellisuusvelvoitetta koskevalla toimintapolitiikalla olisi varmistettava riskiperustaiset huolellisuusvelvoitteet. Käytännesääntöjä olisi sovellettava kaikkiin asiaan liittyviin yrityksen toimintoihin ja toimintaan, myös hankinta-, työllisyys- ja ostopäätöksiin. Tämän direktiivin soveltamiseksi työntekijöiden olisi katsottava käsittävän vuokratyöntekijät ja muut epätyypillisessä työsuhteessa olevat työntekijät edellyttäen, että ne täyttävät Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistamat kriteerit työntekijän aseman määrittämiseksi.

(40)

Huolellisuusvelvoitteiden noudattamiseksi yritysten on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi, ehkäisemiseksi, lopettamiseksi, minimoimiseksi ja korjaamiseksi sekä sidosryhmien osallistamiseksi mielekkäästi huolellisuusvelvoitetta koskevassa prosessissa. ”Asianmukaisten toimenpiteiden” olisi katsottava tarkoittavan toimenpiteitä, joilla voidaan saavuttaa huolellisuusvelvoitteen tavoitteet puuttumalla tehokkaasti haitallisiin vaikutuksiin tavalla, joka on oikeassa suhteessa haitallisen vaikutuksen vakavuuteen ja todennäköisyyteen ja jotka ovat kohtuudella yrityksen käytettävissä, ottaen huomioon kunkin tapauksen olosuhteet, mukaan lukien haitallisen vaikutuksen luonne ja laajuus sekä merkitykselliset riskitekijät. Jos tarpeellisia tietoja, kuten tietoja, joiden katsotaan olevan liikesalaisuuksia, ei voida kohtuudella saada tosiasiallisten tai oikeudellisten esteiden vuoksi, esimerkiksi siksi, että liikekumppani kieltäytyy antamasta tietoja eikä tietojen antoon velvoittamiselle ole oikeudellisia perusteita, tällaisia olosuhteita ei voida käyttää yritystä vastaan. Yrityksen olisi kuitenkin voitava selittää, miksei tällaisia tietoja voitu saada, ja toteutettava tarpeelliset ja kohtuulliset toimet tietojen saamiseksi mahdollisimman pian.

(41)

Tässä direktiivissä säädettyjen huolellisuusvelvoitteiden mukaisesti yrityksen olisi tunnistettava ja arvioitava tosiasialliset tai mahdolliset haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset. Jotta haitalliset vaikutukset voidaan tunnistaa ja arvioida kattavasti, tällaisen tunnistamisen ja arvioinnin olisi perustuttava määrällisiin ja laadullisiin tietoihin, muun muassa asiaankuuluviin jaoteltuihin tietoihin, jotka voidaan kohtuudella saada yritykseltä. Yritysten olisi käytettävä asianmukaisia menetelmiä ja resursseja, muun muassa julkisia raportteja. Esimerkiksi haitallisten ympäristövaikutusten osalta yrityksen olisi saatava tietoa perusolosuhteista sen toimintaketjun korkeamman riskin tuotantopaikoissa tai -laitoksissa. Osana velvoitetta tunnistaa haitalliset vaikutukset yritysten olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä niiden omien, tytäryritystensä ja, jos se liittyy niiden toimintaketjuun, liikekumppaneidensa toimintojen kartoittamiseksi, jotta ne voivat tunnistaa yleisiä aloja, joilla haitallisia vaikutuksia todennäköisimmin tapahtuu ja joilla ne ovat vakavimpia. Yritysten olisi tällaisen kartoituksen tulosten perusteella tehtävä perusteellinen arvio omista, tytäryritystensä ja, jos se liittyy niiden toimintaketjuun, liikekumppaneidensa toiminnoista niillä aloilla, joilla tunnistettiin todennäköisimmin tapahtuvia ja vakavimpia haitallisia vaikutuksia. Kun yritykset tunnistavat ja arvioivat haitallisia vaikutuksia, niiden olisi huomioitava yleisarvion perusteella mahdollisia asiaankuuluvia riskitekijöitä, muun muassa yritystason riskitekijöitä, kuten seuraavia: onko liikekumppani tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluva yritys; yritystoimintaan liittyvät riskitekijät; maantieteelliset ja kontekstuaaliset riskitekijät, kuten haitallisten vaikutusten tyyppiin liittyvän lainsäädännön taso; tuote- ja palvelukohtaiset riskitekijät; ja alakohtaiset riskitekijät. Haitallisia vaikutuksia tunnistaessaan ja arvioidessaan yritysten olisi myös tunnistettava ja arvioitava liikekumppanin liiketoimintamallin ja -strategioiden vaikutukset, mukaan lukien kaupankäynti-, hankinta- ja hinnoittelukäytännöt. Jos haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi tarvittavat tiedot voidaan saada liikekumppaneilta niiden toimintaketjujen eri tasoilla, yritysten olisi noudatettava pidättyväisyyttä sellaisten liikekumppanien osalta, jotka eivät itsessään muodosta haitallisten vaikutusten riskiä, ja pyrittävä pyytämään yksityiskohtaisempia tietoja liikekumppaneilta suoraan niillä niiden toimintaketjujen tasoilla, joissa kartoituksen perusteella on todennäköistä, että tosiasiallisia tai mahdollisia haitallisia vaikutuksia tapahtuu, jotta vähennettäisiin tietopyyntöjen aiheuttamaa taakkaa pienemmille yrityksille. Haitallisten vaikutusten tunnistamiseen olisi sisällyttävä ihmisoikeuksien ja ympäristötilanteen arviointi dynaamisesti ja säännöllisin väliajoin: ilman aiheetonta viivytystä merkittävän muutoksen jälkeen mutta vähintään 12 kuukauden välein toiminnan tai suhteen koko elinkaaren ajan sekä silloin, kun on perusteltuja syitä uskoa, että uusia riskejä voi aiheutua. Merkittävä muutos olisi katsottava vallitsevan tilanteen muutokseksi, joka koskee yrityksen omaa toimintaa, sen tytäryritysten tai liikekumppaneiden toimintaa tai oikeudellista tai liiketoimintaympäristöä, tai miksi tahansa muuksi sellaiseksi merkittäväksi muutokseksi yrityksen tai sen toimintaympäristön tilanteessa. Esimerkkejä merkittävästä muutoksesta voivat olla tapaukset, joissa yritys alkaa toimia uudella toimialalla tai maantieteellisellä alueella, alkaa tuottaa uusia tuotteita tai muuttaa nykyisten tuotteiden tuotantotapaa käyttämällä teknologiaa, jolla on mahdollisesti suurempia haitallisia vaikutuksia, tai muuttaa yritysrakennettaan rakenneuudistuksen tai sulautumisten tai yritysostojen kautta. Perusteltuja syitä uskoa, että uusia riskejä voi aiheuta, voi ilmetä eri tavoin, mukaan lukien julkisesti saatavien tietojen pohjalta tai sidosryhmien tai ilmoitusten kautta saatu tieto haitallisista vaikutuksista. Jos yrityksillä ei ole kaikkia tarvittavia tietoja niiden toimintaketjuista, vaikka ne ovat toteuttaneet asianmukaiset toimenpiteet haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi, niiden olisi voitava selittää, miksei tällaisia tietoja voitu saada, ja toteutettava tarpeelliset ja kohtuulliset toimet tietojen saamiseksi mahdollisimman pian.

(42)

Asetuksen (EU) 2017/821 mukaisesti määritellyillä konfliktialueilla ja korkean riskin alueilla ihmisoikeusloukkaukset ovat todennäköisempiä ja todennäköisemmin vakavia. Yritysten olisi otettava tämä huomioon, kun ne sisällyttävät huolellisuusvelvoitteita toimintapolitiikkaansa ja riskinhallintajärjestelmiinsä, jotta varmistetaan, että huolellisuusvelvoitteiden toteuttamiseksi käyttöön otetut käytännesäännöt ja prosessit mukautetaan konfliktialueisiin ja korkean riskin alueisiin tavalla, joka on yhdenmukainen vuonna 1949 tehdyissä Geneven yleissopimuksissa ja niiden lisäpöytäkirjoissa vahvistetun kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kanssa. Yritysten olisi otettava huomioon, että tällaiset tilanteet muodostavat erityisiä maantieteellisiä ja kontekstuaalisia riskitekijöitä, kun ne suorittavat perusteellista arviotaan osana tunnistamis- ja arviointiprosessia, toteuttaessaan asianmukaisia toimenpiteitä tunnistettujen haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi, lopettamiseksi ja minimoimiseksi sekä yhteistyössään sidosryhmien kanssa. Tätä varten yritykset voivat hyödyntää komission ohjeita konfliktialueisiin ja korkean riskin alueisiin liittyvien riskitekijöiden arvioinnissa, jossa olisi otettava huomioon YK:n kehitysohjelman laatimat ohjeet ihmisoikeuksia koskevasta tiukemmasta huolellisuusvelvoitteesta, jota yritysten on noudatettava konfliktitilanteissa (”Heightened Human Rights Due Diligence for Business in Conflict-Affected Contexts: A Guide”).

(43)

Tällä direktiivillä ei rajoiteta salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä, joita sovelletaan asianajajiin tai muihin sertifioituihin ammattilaisiin, jotka ovat unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisia edustamaan asiakkaitaan oikeudenkäyntimenettelyissä.

(44)

Jos yritys ei pysty täysimääräisesti ehkäisemään, lieventämään tai lopettamaan kaikkia tunnistettuja tosiasiallisia ja mahdollisia haitallisia vaikutuksia tai minimoimaan niiden laajuutta samanaikaisesti, sen olisi voitava priorisoida haitalliset vaikutukset niiden vakavuuden ja todennäköisyyden perusteella. Haitallisen vaikutuksen vakavuutta olisi arvioitava haitallisen vaikutuksen mittakaavan, laajuuden tai korjaamattoman luonteen perusteella, ottaen huomioon vaikutuksen merkitys, mukaan luettuina vaikutuksen kohteeksi joutuneiden tai joutuvien yksilöiden määrä, se, missä määrin ympäristö vahingoittuu tai voi vahingoittua tai joutua muuten vaikutuksen kohteeksi, vaikutuksen peruuttamattomuus ja mahdolliset rajoitukset, jotka koskevat vaikutuksen kohteeksi joutuneiden yksilöiden tilanteen tai ympäristön tilan palauttamista vaikutusta edeltäneeseen tilanteeseen tai tilaan kohtuullisen ajan kuluessa. Sen jälkeen, kun vakavimmat ja todennäköisimmät haitalliset vaikutukset on käsitelty kohtuullisessa ajassa, yrityksen olisi käsiteltävä vähemmän vakavia ja vähemmän todennäköisiä haitallisia vaikutuksia. Toisaalta yrityksen tosiasiallista tai mahdollista vaikutusta liikekumppaneihinsa, sitä, missä määrin yritys on osallinen haitalliseen vaikutukseen, sen läheisyyttä tytäryritykseen tai liikekumppaniin tai sen mahdollista vastuuta ei pitäisi katsoa merkityksellisiksi tekijöiksi haitallisten vaikutusten priorisoinnissa.

(45)

Jos yritys havaitsee mahdollisia haitallisia ihmisoikeus- tai ympäristövaikutuksia, sen olisi tässä direktiivissä säädettyjen huolellisuusvelvoitteiden mukaisesti toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi riittävästi. Jotta yritykset saisivat oikeudellista selkeyttä ja varmuutta, tässä direktiivissä olisi vahvistettava toimet, joita yritysten olisi odotettava toteuttavan mahdollisten haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi tarvittaessa olosuhteista riippuen. Arvioitaessa asianmukaisia toimenpiteitä haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi riittävästi olisi otettava asianmukaisesti huomioon niin sanottu ”yrityksen haitallisen vaikutuksen syntyyn osallisuuden taso” kansainvälisten kehysten mukaisesti ja yrityksen kyky vaikuttaa haitallisen vaikutuksen aiheuttaneeseen tai sen yhdessä aiheuttaneeseen liikekumppaniin. Yritysten olisi toteutettava aiheellisia toimenpiteitä ehkäisemään tai lieventämään haitallisia vaikutuksia, jotka ne ovat aiheuttaneet itse (kansainvälisessä kehyksessä tarkoitettu ns. haitallisen vaikutuksen ”aiheuttaminen”) tai yhdessä tytäryritystensä tai liikekumppaneidensa kanssa (kansainvälisessä kehyksessä tarkoitettu ns. ”myötävaikuttaminen” haitallisen vaikutuksen syntymiseen). Tämä pätee siitä riippumatta, aiheuttavatko myös yrityksen toimintaketjun ulkopuoliset kolmannet osapuolet haitallisen vaikutuksen. Haitallisen vaikutuksen yhteinen aiheuttaminen ei rajoitu yrityksen ja sen tytäryrityksen tai liikekumppanin yhtäläiseen osallisuuteen haitallisen vaikutuksen synnyssä, vaan sen olisi katettava kaikki tapaukset, joissa yrityksen toimet tai laiminlyönnit aiheuttavat haitallisen vaikutuksen yhdessä tytäryritysten tai liikekumppaneiden toimien tai laiminlyöntien kanssa, mukaan lukien tapaukset, joissa yritys merkittävästi edistää tilannetta, jossa liikekumppani aiheuttaa haitallisen vaikutuksen, tai kannustaa liikekumppania tähän, kuitenkin siten, että vähäistä tai merkityksetöntä myötävaikutusta ei lasketa. Jos yritykset eivät aiheuta haitallisia vaikutuksia toimintaketjuissaan itse tai yhdessä muiden oikeushenkilöiden kanssa, vaan haitallisen vaikutuksen aiheuttaa vain yritysten toimintaketjuihin kuuluva niiden liikekumppani (kansainvälisessä kehyksessä tarkoitettu ns. suora yhteys haitalliseen vaikutukseen), niiden olisi edelleen pyrittävä käyttämään vaikutusvaltaansa ehkäistäkseen tai lieventääkseen tytäryritystensä tai liikekumppaneidensa aiheuttamia haitallisia vaikutuksia tai lisäämään niiden vaikutusvaltaa, jotta ne voisivat tehdä näin. Käyttämällä ainoastaan haitallisen vaikutuksen ”aiheuttamisen” käsitettä edellä mainittujen kansainvälisissä kehyksissä käytettyjen termien sijasta vältetään sekaannukset kansallisissa oikeusjärjestelmissä esiintyvien nykyisten oikeudellisten termien kanssa ja katetaan samat mainituissa kehyksissä kuvatut syy-seuraussuhteet. Kansainvälisten kehysten mukaisesti yrityksen liikekumppania koskevaan vaikutusvaltaan olisi tässä yhteydessä sisällyttävä toisaalta yrityksen kyky vakuuttaa liikekumppani ehkäisemään haitallisia vaikutuksia (esimerkiksi markkinavoimien ja esivalintavaatimusten kautta tai kytkemällä liiketoiminnan kannustimet ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun tasoon) ja toisaalta sen vaikutusvallan tai vipuvaikutuksen aste, jota yritys voi kohtuudella käyttää esimerkiksi tekemällä yhteistyötä kyseisen liikekumppanin kanssa tai toimimalla toisen yrityksen kanssa, joka on sen liikekumppanin välitön liikekumppani, johon liittyy haitallisia vaikutuksia.

(46)

Tässä direktiivissä säädetyn ennaltaehkäisy- ja lieventämisvelvoitteen noudattamiseksi yrityksiä olisi tarvittaessa vaadittava toteuttamaan seuraavat aiheelliset toimenpiteet. Koska ennaltaehkäisevät toimet ovat monimutkaisia, yritysten olisi tarvittaessa laadittava ja pantava täytäntöön ennaltaehkäisyä koskeva toimintasuunnitelma. Yritysten olisi pyrittävä saamaan suoralta liikekumppaniltaan sopimukseen perustuvat vakuudet siitä, että se varmistaa käytännesääntöjen ja tarvittaessa ennaltaehkäisyä koskevan toimintasuunnitelman noudattamisen, myös pyrkimällä saamaan vastaavat sopimukseen perustuvat vakuudet omilta kumppaneiltaan siltä osin kuin niiden toiminta on osa yritysten toimintaketjuja. Sopimukseen perustuvat vakuudet olisi suunniteltava siten, että varmistetaan vastuun asianmukainen jakautuminen yrityksen ja liikekumppaneiden kesken. Sopimukseen perustuviin vakuuksiin olisi liitettävä asianmukaiset toimenpiteet vaatimusten noudattamisen todentamiseksi. Yritys olisi kuitenkin velvoitettava vain hakemaan sopimukseen perustuvia vakuuksia, koska niiden saaminen voi riippua olosuhteista. Mahdollisten haitallisten vaikutusten kattavan ehkäisemisen varmistamiseksi yritysten olisi myös tehtävä taloudellisia tai muita investointeja, muutoksia tai päivityksiä, joilla pyritään ehkäisemään haitallisia vaikutuksia, ja tehtävä yhteistyötä muiden yritysten kanssa unionin oikeuden mukaisesti. Yritysten olisi tarvittaessa mukautettava liiketoimintasuunnitelmia, yleisiä strategioita ja toimintoja, myös hankintakäytäntöjä, sekä kehitettävä ja käytettävä hankintapolitiikkaa, jolla edistetään niiden toimittajien kohtuulliseen toimeentuloon riittäviä palkkoja ja tuloja ja joka ei kannusta mahdollisiin haitallisiin ihmisoikeus- tai ympäristövaikutuksiin. Jotta yritykset voisivat noudattaa huolellisuusvelvoitettaan vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla, niiden olisi myös tehtävä tarvittavia muutoksia tai parannuksia suunnittelu- ja jakelukäytäntöihinsä, jotta puututaan haitallisiin vaikutuksiin, joita aiheutuu sekä niiden toimintaketjujen alku- että loppupäässä ennen tuotteen valmistusta ja sen jälkeen. Tällaisten käytäntöjen omaksuminen ja mukauttaminen tarvittaessa voisi olla keskeistä yritykselle haitallisten vaikutusten välttämiseksi ensisijaisesti. Tällaiset toimenpiteet voisivat olla keskeisellä sijalla myös niihin haitallisiin vaikutuksiin puuttumiseksi, joita yritys ja sen liikekumppanit yhdessä aiheuttavat esimerkiksi yrityksen liikekumppaneilleen asettamien määräaikojen tai eritelmien vuoksi. Arvon paremman jakautumisen toimintaketjussa varmistavilla vastuullisilla hankinta- tai jakelukäytännöillä torjutaan myös lapsityövoiman käyttöä, jota esiintyy usein maissa tai alueilla, joilla köyhyysaste on korkea. Yritysten olisi myös tarjottava kohdennettua ja oikeasuhteista tukea pienelle ja keskisuurelle yritykselle, jäljempänä ”pk-yritys”, joka on yrityksen liikekumppani, kun se on tarpeen pk-yrityksen resurssien, tietämyksen ja rajoitteiden vuoksi, ja joka kattaa muun muassa valmiuksien kehittämisen, koulutuksen tai johtamisjärjestelmien parantamisen ja, mikäli käytännesääntöjen tai ennaltaehkäisyä koskevan toimintasuunnitelman noudattaminen vaarantaisi pk-yrityksen elinkelpoisuuden, tarjoamalla kohdennettua ja oikeasuhteista taloudellista tukea, kuten suoraa rahoitusta, matalakorkoisia lainoja, raaka-aineiden hankintaa koskevia takuita taikka rahoituksen saamisessa avustamista. ”Pk-yrityksen elinkelpoisuuden vaarantumisen” käsitteen olisi tulkittava tarkoittavan, että se voi aiheuttaa pk-yrityksen konkurssin tai saattaa pk-yrityksen tilanteeseen, jossa sitä uhkaa konkurssi.

(47)

Maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden myynnissä on erityisen tärkeää puuttua haitallisiin hankintakäytäntöihin ja tuottajiin ja erityisesti pienempiin toimijoihin kohdistuviin hintapaineisiin. Maatalousalan voimasuhteiden epätasapainon korjaamiseksi ja oikeudenmukaisten hintojen varmistamiseksi elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa ja viljelijöiden aseman vahvistamiseksi suurten elintarvikkeiden jalostajien ja vähittäismyyjien olisi mukautettava hankintakäytäntöjään sekä kehitettävä ja käytettävä hankintapolitiikkaa, jolla edistetään niiden toimittajien kohtuulliseen toimeentuloon riittäviä palkkoja ja tuloja. Tämän direktiivin soveltaminen ainoastaan suurimpien toimijoiden eli niiden toimijoiden liiketoimintaan, joiden maailmanlaajuinen nettoliikevaihto on yli 450 000 000 euroa, hyödyttää maataloustuottajia, joilla on vähemmän neuvotteluvoimaa. Koska tätä direktiiviä sovelletaan myös kolmannen maan lainsäädännön mukaisesti perustettuihin yrityksiin, tämä suojaisi unionin maataloustuottajia epäreilulta kilpailulta ja unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden toimijoiden haitallisilta käytännöiltä.

(48)

Jotta voidaan ottaa huomioon kaikki yrityksen vaihtoehdot tapauksissa, joissa mahdollisia haitallisia vaikutuksia ei voida käsitellä kuvattujen ennaltaehkäisy- tai lieventämistoimenpiteiden avulla, tässä direktiivissä olisi myös mainittava yrityksen mahdollisuus hakea sopimukseen perustuvia vakuuksia välilliseltä liikekumppanilta yrityksen käytännesääntöjen tai ennaltaehkäisyä koskevan toimintasuunnitelman noudattamiseksi ja toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sen todentamiseksi, että välillinen liikekumppani noudattaa sopimukseen perustuvia vakuuksia.

(49)

On mahdollista, että mahdollisten haitallisten vaikutusten ehkäiseminen edellyttäisi yhteistyötä toisen yrityksen kanssa, esimerkiksi välillisen liikekumppanin tasolla sellaisen yrityksen kanssa, jolla on suora sopimussuhde kyseisen välillisen liikekumppanin kanssa. Joissakin tapauksissa yhteistyö muiden yhteisöjen kanssa voisi olla ainoa realistinen tapa ehkäistä jopa suorien liikekumppaneiden aiheuttamia mahdollisia haitallisia vaikutuksia, jos yrityksen vaikutusvalta ei ole riittävä. Yrityksen olisi tehtävä yhteistyötä sen yhteisön kanssa, joka voi tehokkaimmin ehkäistä tai lieventää mahdollisia haitallisia vaikutuksia yksin tai yhdessä yrityksen tai muiden oikeushenkilöiden kanssa, sovellettavaa lainsäädäntöä, erityisesti kilpailulainsäädäntöä, noudattaen.

(50)

Jotta voidaan varmistaa, että aiheelliset toimenpiteet mahdollisten haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi ovat tuloksellisia, yritysten olisi asetettava etusijalle toiminta toimintaketjuihinsa kuuluvien liikekumppaneiden kanssa sen sijaan, että ne lopettaisivat liikesuhteen viimeisenä keinona sen jälkeen, kun ne ovat yrittäneet ehkäistä ja lieventää mahdollisia haitallisia vaikutuksia siinä onnistumatta. Tässä direktiivissä olisi kuitenkin mainittava myös niiden tapausten osalta, joissa tällaisten aiheellisten toimenpiteiden avulla ei voida puuttua mahdollisiin haitallisiin vaikutuksiin, yritysten velvoite viimeisenä keinona olla aloittamatta uusia suhteita tai olla laajentamatta olemassa olevia suhteitaan kyseisen kumppanin kanssa ja, kun muutokseen on kohtuullinen mahdollisuus, käyttäen tai lisäten yrityksen vipuvaikutusta keskeyttämällä väliaikaisesti liikesuhteet kyseisen toiminnan osalta, hyväksyä ja panna täytäntöön ilman aiheetonta viivytystä tiettyä haitallista vaikutusta koskeva tehostettu ennaltaehkäisyä koskeva toimintasuunnitelma, johon kuuluu kaikkien siihen sisältyvien toimien erityinen ja asianmukainen hyväksymis- ja täytäntöönpanoaikataulu, jonka aikana yritys voi myös etsiä vaihtoehtoisia liikekumppaneita. Tällaisten toimien hyväksymis- ja täytäntöönpanoaikataulun asianmukaisuutta määrittäviin tekijöihin voisivat kuulua haitallisen vaikutuksen vakavuus, tarve tunnistaa mahdolliset muut haitalliset vaikutukset ja toteuttaa toimia niiden ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi, mukaan lukien pk-yrityksiin tai pienviljelijöihin kohdistuvat vaikutukset. Yritysten olisi keskeytettävä liikesuhteensa liikekumppanin kanssa, mikä lisää niiden vipuvaikutusta ja mahdollisuuksia puuttua vaikutukseen. Kun ei ole kohtuullista odottaa, että nämä toimet onnistuisivat, esimerkiksi valtion määräämän pakkotyön tilanteissa tai jos tehostetun ennaltaehkäisyä koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanolla ei pystytä ehkäisemään tai lieventämään haitallisia vaikutuksia, yritystä olisi vaadittava lopettamaan liikesuhde kyseisen toiminnan osalta, jos sen mahdollinen haitallinen vaikutus on vakava. Jotta yritykset voivat toteuttaa tämän velvoitteen, jäsenvaltioiden olisi säädettävä mahdollisuudesta lopettaa liikesuhde niiden lainsäädännön piiriin kuuluvissa sopimuksissa. Ennen päätöstä liikesuhteen keskeyttämisestä tai lopettamisesta yrityksen olisi arvioitava, voitaisiinko kohtuudella olettaa, että keskeyttämisestä tai lopettamisesta aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat selvästi vakavampia kuin haitalliset vaikutukset, joita ei voitu ehkäistä tai riittävästi lieventää. Jos yritykset keskeyttävät väliaikaisesti tai lopettavat liikesuhteen, niiden olisi toteutettava toimia keskeyttämisen tai lopettamisen vaikutusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi tai lopettamiseksi, ilmoitettava liikekumppanille asiasta hyvissä ajoin ja seurattava päätökseen liittyvää tilannetta. On mahdollista, että haitallisten vaikutusten ehkäiseminen välillisten liikesuhteiden tasolla edellyttää yhteistyötä toisen toimijan kanssa. Joissakin tapauksissa yhteistyö toisen yrityksen kanssa voisi olla ainoa realistinen tapa ehkäistä haitallisia vaikutuksia välillisten liikesuhteiden tasolla erityisesti silloin, kun välillinen liikekumppani ei ole valmis tekemään sopimusta yrityksen kanssa.

(51)

Vaikka säänneltyihin rahoitusalan yrityksiin sovelletaan huolellisuusvelvoitteita vain niiden toimintaketjujen alkupäässä, rahoituspalvelujen erityispiirteet ja monikansallisia yrityksiä koskevat toimintaohjeet antavat viitteitä siitä, minkä tyyppisten toimenpiteiden toteuttamista pidetään asianmukaisena ja tehokkaana rahoitusalan yritysten kannalta asianmukaisen huolellisuuden prosesseissa. Kuten myös monikansallisia yrityksiä koskevissa toimintaohjeissa korostetaan, rahoituspalvelujen erityispiirteet on otettava huomioon. Säänneltyjen rahoitusalan yritysten odotetaan ottavan haitalliset vaikutukset huomioon ja käyttävän niin kutsuttua vipuvaikutustaan vaikuttaakseen yrityksiin. Osakkeenomistajien oikeuksien käyttö voi olla keino käyttää vipuvaikutusta.

(52)

Suorien ja välillisten liikekumppaneiden osalta toimialan ja useita sidosryhmiä käsittävät aloitteet voivat auttaa luomaan lisävaikutusta haitallisten vaikutusten tunnistamiseen, lieventämiseen ja ehkäisemiseen. Siksi yritysten olisi voitava osallistua tällaisiin aloitteisiin tämän direktiivin 7–16 artiklassa vahvistettujen velvoitteiden täytäntöönpanon tukemiseksi siinä määrin kuin tällaiset aloitteet soveltuvat kyseisten velvoitteiden täyttämisen tukemiseen. ”Aloitteet” ymmärretään laajasti niin, että niihin luetaan viranomaisten, toimialajärjestöjen, etujärjestöjen, myös kansalaisjärjestöt, tai niiden ryhmittymien tai yhdistelmien kehittämä ja valvoma huolellisuusvelvoitetta koskevien vapaaehtoisten menettelyjen, välineiden ja mekanismien yhdistelmä, johon yritykset voisivat osallistua huolellisuusvelvoitteiden täytäntöönpanon tukemiseksi. Yritykset voisivat niiden asianmukaisuuden arvioituaan hyödyntää toimialakohtaisten aloitteiden tai sidosryhmien yhteisaloitteiden tai näiden aloitteiden jäsenten tekemiä asiaankuuluvia riskianalyyseja tai liittyä niihin, ja ne voisivat tällaisten aloitteiden kautta toteuttaa tehokkaita asianmukaisia toimenpiteitä tai liittyä mukaan sellaisiin. Näin tehdessään yritysten olisi seurattava tällaisten toimenpiteiden tehokkuutta ja jatkettava tarvittaessa asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamista velvoitteidensa täyttämisen varmistamiseksi. Jotta voidaan varmistaa, että tällaisista aloitteista saadaan täydet tiedot, tässä direktiivissä olisi myös viitattava komission ja jäsenvaltioiden mahdollisuuteen helpottaa tiedon levittämistä tällaisista aloitteista ja niiden tuloksista. Komission olisi annettava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjeita, joissa vahvistetaan toimivuuskriteerit ja menetelmä, jolla yritykset voivat arvioida toimialakohtaisten ja sidosryhmien yhteisaloitteiden toimivuutta. Yritykset voisivat myös käyttää riippumattoman kolmannen osapuolen tekemiä, niiden toimintaketjuissa oleviin yrityksiin kohdistuvia tai niiltä saatavia todentamisia tukeakseen huolellisuusvelvoitteidensa täytäntöönpanoa siinä määrin kuin tällaiset aloitteet soveltuvat asiaankuuluvien velvoitteiden täyttämisen tukemiseen. Riippumattoman kolmannen osapuolen suorittaman todentamisen voisi suorittaa muu yritys tai toimialakohtainen aloite tai sidosryhmien yhteisaloite. Todentamisen suorittavien riippumattomien kolmansien osapuolten olisi toimittava objektiivisesti ja täysin yrityksistä riippumattomasti, oltava vailla eturistiriitoja ja vapaita suorasta tai välillisestä ulkoisesta vaikutuksesta ja pidättäydyttävä kaikista toimista, jotka ovat ristiriidassa niiden riippumattomuuden kanssa. Niillä olisi oltava haitallisen vaikutuksen luonteesta riippuen ympäristö- tai ihmisoikeusasioiden kokemusta ja osaamista ja niiden olisi oltava vastuussa todentamisen laadusta ja luotettavuudesta. Komission olisi annettava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjeita, joilla vahvistetaan toimivuuskriteerit ja menetelmät, joiden avulla yritykset voivat arvioida todentamisen suorittavien kolmansien osapuolten toimivuutta, sekä ohjeita kolmannen osapuolen suorittaman todentamisen tarkkuuden, tehokkuuden ja eheyden seurantaa varten. Nämä ohjeet ovat keskeisellä sijalla tehottomien tarkastusten puutteiden korjaamiseksi. Yritysten, jotka osallistuvat toimialakohtaisiin aloitteisiin tai sidosryhmien yhteisaloitteisiin tai tukeutuvat kolmannen osapuolen suorittamaan todentamiseen tai sopimuslausekkeisiin huolellisuusvelvoitteiden täytäntöönpanon tukemiseksi, olisi voitava katsoa olevan vastuussa tämän direktiivin rikkomisesta ja sen seurauksena uhreille aiheutuneista vahingoista tai niille olisi voitava määrätä näistä seuraamuksia.

(53)

Tässä direktiivissä säädettyjen huolellisuusvelvoitteiden mukaisesti, jos yritys havaitsee tosiasiallisia haitallisia ihmisoikeus- tai ympäristö vaikutuksia, sen olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä niiden lopettamiseksi. Voidaan olettaa, että yritys pystyy lopettamaan tosiasialliset haitalliset vaikutukset omassa ja tytäryritystensä toiminnassa. On kuitenkin selvennettävä, että jos haitallisia vaikutuksia ei voida lopettaa, yritysten olisi minimoitava tällaisten vaikutusten laajuus. Haitallisten vaikutusten laajuuden minimoinnissa olisi edellytettävä lopputulosta, joka on mahdollisimman lähellä haitallisten vaikutusten lopettamista. Sen vuoksi yrityksen olisi arvioitava säännöllisesti uudelleen olosuhteita, jotka estivät sitä lopettamasta haitallista vaikutusta, ja sitä, voidaanko haitallinen vaikutus lopettaa. Oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden varmistamiseksi yrityksille tässä direktiivissä olisi täsmennettävä, mitä toimia yrityksiltä olisi edellytettävä tosiasiallisten haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten lopettamiseksi ja niiden laajuuden minimoimiseksi tarpeen mukaan olosuhteista riippuen. Arvioitaessa asianmukaisia toimenpiteitä haitallisten vaikutusten lopettamiseksi tai niiden laajuuden minimoimiseksi olisi otettava asianmukaisesti huomioon niin sanottu ”yrityksen haitalliseen vaikutukseen osallistumisen taso” kansainvälisten kehysten mukaisesti ja yrityksen kyky vaikuttaa haitallisen vaikutuksen aiheuttaneeseen tai sen yhdessä aiheuttaneeseen liikekumppaniin. Yritysten olisi toteutettava aiheelliset toimenpiteet, joilla lopetetaan tai minimoidaan haitalliset vaikutukset, joita ne aiheuttavat itse (kansainvälisessä kehyksessä tarkoitettu ns. haitallisen vaikutuksen ”aiheuttaminen”) tai yhdessä tytäryritystensä tai liikekumppaniensa kanssa (kansainvälisessä kehyksessä tarkoitettu ns. ”myötävaikuttaminen” haitallisen vaikutuksen syntyyn). Tämä pätee siitä riippumatta, aiheuttavatko myös yrityksen toimintaketjun ulkopuoliset kolmannet osapuolet haitallisen vaikutuksen. Haitallisen vaikutuksen yhteinen aiheuttaminen ei rajoitu yrityksen ja sen tytäryrityksen tai liikekumppanin yhtäläiseen osallisuuteen haitallisen vaikutuksen synnyssä, vaan sen olisi katettava kaikki tapaukset, joissa yrityksen toimet tai laiminlyönnit aiheuttavat haitallisen vaikutuksen yhdessä tytäryritysten tai liikekumppaneiden toimien tai laiminlyöntien kanssa, mukaan lukien tapaukset, joissa yritys merkittävästi edistää tilannetta, jossa liikekumppani aiheuttaa haitallisen vaikutuksen, tai kannustaa liikekumppania tähän, kuitenkin siten, että vähäistä tai merkityksetöntä myötävaikutusta ei lasketa. Jos yritykset eivät aiheuta haitallisia vaikutuksia toimintaketjuissaan itse tai yhdessä muiden oikeushenkilöiden kanssa, vaan haitallisen vaikutuksen aiheuttaa vain yritysten toimintaketjuihin kuuluva niiden liikekumppani (kansainvälisessä kehyksessä tarkoitettu ns. ”suora yhteys” haitalliseen vaikutukseen), niiden olisi edelleen pyrittävä käyttämään vaikutusvaltaansa lopettaakseen tai minimoidakseen liikekumppaneidensa aiheuttamat haitalliset vaikutukset tai lisäämään niiden vaikutusvaltaa näin tehdäkseen. Käyttämällä ainoastaan haitallisen vaikutuksen ”aiheuttamisen” käsitettä edellä mainittujen kansainvälisissä kehyksissä käytettyjen termien sijasta vältetään sekaannukset kansallisissa oikeusjärjestelmissä esiintyvien nykyisten oikeudellisten termien kanssa ja katetaan samat mainituissa kehyksissä kuvatut syy-seuraussuhteet. Kansainvälisten kehysten mukaisesti yrityksen liikekumppania koskevaan vaikutusvaltaan olisi tässä yhteydessä sisällyttävä toisaalta yrityksen kyky vakuuttaa liikekumppani haitallisten vaikutusten lopettamiseksi tai niiden laajuuden minimoimiseksi (esimerkiksi markkinavoimien ja esivalintavaatimusten kautta tai kytkemällä liiketoiminnan kannustimet ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun tasoon) ja toisaalta sen vaikutusvallan tai vipuvaikutuksen aste, jota yritys voi kohtuudella käyttää esimerkiksi tekemällä yhteistyötä kyseisen liikekumppanin kanssa tai toimimalla toisen yrityksen kanssa, joka on sen liikekumppanin välitön liikekumppani, johon liittyy haitallisia vaikutuksia.

(54)

Tässä direktiivissä säädetyn tosiasiallisten haitallisten vaikutusten lopettamista ja niiden laajuuden minimoimista koskevan velvoitteen noudattamiseksi yrityksiltä olisi tarvittaessa edellytettävä seuraavien aiheellisten toimenpiteiden toteuttamista. Yritysten olisi laadittava ja pantava täytäntöön korjaava toimintasuunnitelma, jos tämä on välttämätöntä sen vuoksi, että haitallista vaikutusta ei voida välittömästi lopettaa. Yritysten olisi pyrittävä saamaan suoralta liikekumppaniltaan sopimukseen perustuvat vakuudet siitä, että se varmistaa käytännesääntöjen ja tarvittaessa korjaavan toimintasuunnitelman noudattamisen, myös pyrkimällä saamaan vastaavat sopimukseen perustuvat vakuudet omilta kumppaneiltaan siltä osin kuin niiden toiminta on osa yritysten toimintaketjuja. Sopimukseen perustuvat vakuudet olisi suunniteltava siten, että varmistetaan vastuun asianmukainen jakautuminen yrityksen ja liikekumppaneiden kesken. Sopimukseen perustuviin vakuuksiin olisi liitettävä asianmukaiset toimenpiteet vaatimusten noudattamisen todentamiseksi. Yritys olisi kuitenkin velvoitettava vain hakemaan sopimukseen perustuvia vakuuksia, koska niiden saaminen voi riippua olosuhteista. Yritysten olisi myös tehtävä taloudellisia tai muita investointeja, muutoksia tai päivityksiä, joilla pyritään lopettamaan tai laajuudeltaan minimoimaan haitallisia vaikutuksia, ja tehtävä yhteistyötä muiden yritysten kanssa unionin oikeuden mukaisesti. Yritysten olisi tarvittaessa mukautettava liiketoimintasuunnitelmia, yleisiä strategioita ja toimintoja, myös hankintakäytäntöjä, sekä kehitettävä ja käytettävä hankintapolitiikkaa, jolla edistetään niiden toimittajien kohtuulliseen toimeentuloon riittäviä palkkoja ja tuloja ja joka ei kannusta tosiasiallisiin haitallisiin ihmisoikeus- tai ympäristövaikutuksiin. Jotta yritykset voisivat noudattaa huolellisuusvelvoitettaan vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla, niiden olisi myös tehtävä tarvittavia muutoksia tai parannuksia suunnittelu- ja jakelukäytäntöihinsä, jotta puututaan haitallisiin vaikutuksiin, joita aiheutuu sekä niiden toimintaketjujen alku- että loppupäässä ennen tuotteen valmistusta ja sen jälkeen. Tällaisten käytäntöjen omaksuminen ja mukauttaminen tarvittaessa voisi olla keskeistä yritykselle haitallisten vaikutusten välttämiseksi ensisijaisesti. Tällaiset toimenpiteet voisivat olla keskeisellä sijalla myös niihin haitallisiin vaikutuksiin puuttumiseksi, joita yritys ja sen liikekumppanit yhdessä aiheuttavat esimerkiksi yrityksen liikekumppaneilleen asettamien määräaikojen tai eritelmien vuoksi. Arvon paremman jakautumisen toimintaketjussa varmistavilla vastuullisilla hankinta- tai jakelukäytännöillä torjutaan myös lapsityövoiman käyttöä, jota esiintyy usein maissa tai alueilla, joilla köyhyysaste on korkea. Yritysten olisi myös tarjottava kohdennettua ja oikeasuhteista tukea pk-yritykselle, joka on yrityksen liikekumppani, kun se on tarpeen pk-yrityksen resurssien, tietämyksen ja rajoitteiden vuoksi, ja joka kattaa muun muassa valmiuksien kehittämisen, koulutuksen tai johtamisjärjestelmien parantamisen ja, mikäli käytännesääntöjen tai korjaavan toimintasuunnitelman noudattaminen vaarantaisi pk-yrityksen elinkelpoisuuden, tarjoamalla kohdennettua ja oikeasuhteista taloudellista tukea, kuten suoraa rahoitusta, matalakorkoisia lainoja, raaka-aineiden hankintaa koskevia takuita taikka rahoituksen saamisessa avustamista. ”Pk-yrityksen elinkelpoisuuden vaarantumisen” käsitteen olisi tulkittava tarkoittavan, että se voi aiheuttaa pk-yrityksen konkurssin tai saattaa pk-yrityksen tilanteeseen, jossa sitä uhkaa konkurssi.

(55)

Jotta voidaan ottaa huomioon kaikki yrityksen vaihtoehdot tapauksissa, joissa tosiasiallisia haitallisia vaikutuksia ei voida käsitellä kuvattujen toimenpiteiden avulla, tässä direktiivissä olisi myös mainittava yrityksen mahdollisuus hakea sopimukseen perustuvia vakuuksia välillisen liikekumppanin kanssa yrityksen käytännesääntöjen tai korjaavan toimintasuunnitelman noudattamiseksi ja toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä sen todentamiseksi, että välillinen liikekumppani noudattaa sopimukseen perustuvia vakuuksia.

(56)

Kun sopimukseen perustuvat vakuudet saadaan pk-yritykseltä, joka on välillinen liikekumppani, yritysten olisi arvioitava, olisiko sopimukseen perustuviin vakuuksiin liitettävä asianmukaisia toimenpiteitä pk-yrityksiä varten. Jos pk-yritys pyytää maksamaan vähintään kustannuksista tai jos asiasta sovitaan yrityksen kanssa, pk-yrityksen olisi voitava jakaa todentamisen tulokset muiden yritysten kanssa.

(57)

Jotta voidaan varmistaa, että tosiasiallisten haitallisten vaikutusten lopettamiseksi tai minimoimiseksi toteutettavat aiheelliset toimenpiteet ovat tuloksellisia, yritysten olisi asetettava etusijalle toiminta niiden toimintaketjuihin kuuluvien liikekumppaneiden kanssa sen sijaan, että ne lopettaisivat liikesuhteen, viimeisenä keinona, sen jälkeen, kun ne ovat yrittäneet lopettaa tosiasialliset haitalliset vaikutukset tai minimoida niiden laajuuden siinä onnistumatta. Tässä direktiivissä olisi kuitenkin mainittava myös, niiden tapausten osalta, joissa tällaisten aiheellisten toimenpiteiden avulla ei voitaisi lopettaa tosiasiallisia haitallisia vaikutuksia tai minimoida niiden laajuutta riittävässä määrin, yritysten velvoite viimeisenä keinona olla aloittamatta uusia suhteita tai laajentamatta olemassa olevia suhteitaan kyseisen kumppanin kanssa ja, kun muutokseen on kohtuullinen mahdollisuus, käyttäen tai lisäten yrityksen vipuvaikutusta keskeyttämällä väliaikaisesti liikesuhteet kyseisen toiminnan osalta hyväksyä ja panna täytäntöön ilman aiheetonta viivytystä tiettyä haitallista vaikutusta koskeva tehostettu korjaava toimintasuunnitelma, johon kuuluu kaikkien siihen sisältyvien toimien erityinen ja asianmukainen hyväksymis- ja täytäntöönpanoaikataulu, jonka aikana yritys voi myös etsiä vaihtoehtoisia liikekumppaneita. Näiden toimien hyväksymis- ja täytäntöönpanoaikataulun asianmukaisuutta määrittäviin tekijöihin voisivat kuulua haitallisen vaikutuksen vakavuus, tarve tunnistaa mahdolliset muut haitalliset vaikutukset ja toteuttaa toimia niiden lopettamiseksi tai niiden laajuuden minimoimiseksi sekä pk-yrityksiin tai pienviljelijöihin kohdistuvat vaikutukset. Yritysten olisi keskeytettävä liikesuhteensa liikekumppanin kanssa, mikä lisää niiden vipuvaikutusta ja mahdollisuuksia puuttua vaikutukseen. Kun ei ole kohtuullista odottaa, että kyseiset toimet onnistuisivat, esimerkiksi valtion määräämän pakkotyön tilanteissa tai jos tehostetun korjaavan toimintasuunnitelman täytäntöönpanolla ei pystytä lopettamaan haitallisia vaikutuksia tai minimoimaan niiden laajuutta, yritystä olisi vaadittava lopettamaan liikesuhde kyseisen toiminnan osalta, jos sen tosiasiallinen haitallinen vaikutus on vakava. Jotta yritykset voivat toteuttaa tämän velvoitteen, jäsenvaltioiden olisi säädettävä mahdollisuudesta lopettaa liikesuhde niiden lainsäädännön piiriin kuuluvissa sopimuksissa. Ennen päätöstä liikesuhteen lopettamisesta tai keskeyttämisestä yrityksen olisi arvioitava, voitaisiinko kohtuudella olettaa, että lopettamisesta tai keskeyttämisestä aiheutuvat haitalliset vaikutukset ovat selvästi vakavampia kuin haitalliset vaikutukset, joita ei voitu lopettaa tai joiden laajuutta ei voitu riittävästi minimoida. Jos yritykset keskeyttävät väliaikaisesti tai lopettavat liikesuhteen, niiden olisi toteutettava toimia keskeyttämisen tai lopettamisen vaikutusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi tai lopettamiseksi, ilmoitettava liikekumppanille asiasta hyvissä ajoin ja seurattava päätökseen liittyvää tilannetta. On mahdollista, että haitallisten vaikutusten lopettaminen välillisten liikesuhteiden tasolla edellyttää yhteistyötä toisen toimijan kanssa. Joissakin tapauksissa yhteistyö toisen yrityksen kanssa voisi olla ainoa realistinen tapa lopettaa tosiasiallisia haitallisia vaikutuksia välillisten liikesuhteiden tasolla erityisesti silloin, kun välillinen liikekumppani ei ole valmis tekemään sopimusta yrityksen kanssa.

(58)

Jos yritys on yksin tai yhdessä aiheuttanut tosiasiallisen haitallisen vaikutuksen, sen olisi tarjottava korjaamista. ”Korjaamisella” tarkoitetaan vaikutusten kohteena olevan henkilön tai olevien henkilöiden, yhteisöjen tai ympäristön palauttamista tilanteeseen, joka vastaa tai on mahdollisimman lähellä tilannetta, jossa ne olisivat olleet, jos tosiasiallista haitallista vaikutusta ei olisi ollut, ja joka on oikeassa suhteessa yrityksen osallisuuteen haitallisen vaikutuksen synnyssä, mukaan lukien taloudellinen tai muu korvaus, jonka yritys myöntää henkilölle tai henkilöille, joihin tosiasiallinen haitallinen vaikutus kohdistuu, ja tapauksen mukaan korvaus kustannuksista, joita viranomaisille on aiheutunut tarvittavista korjaavista toimenpiteistä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sidosryhmiä, joihin haitallinen vaikutus kohdistuu, ei vaadita pyytämään korjaamista ennen kanteen nostamista tuomioistuimessa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos yritys ei tarjoa korjaamista siinä tapauksessa, että se on yksin tai yhdessä aiheuttanut tosiasiallisen haitallisen vaikutuksen, toimivaltaisella valvontaviranomaisella on valtuudet määrätä omasta aloitteestaan tai sille tämän direktiivin nojalla ilmoitettujen perusteltujen huolien vuoksi yritys toteuttamaan asianmukainen korjaaminen. Tämä ei rajoita tällaisessa tilanteessa seuraamusten määräämistä tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta eikä siviilioikeudellisen korvausvastuun hakemista kansallisessa tuomioistuimessa. Jos tosiasiallinen haitallinen vaikutus johtuu ainoastaan yrityksen liikekumppanista, yritys voi vapaaehtoisesti tarjota korjaamista. Yritys voi myös käyttää kykyään vaikuttaa haitallisen vaikutuksen yksin tai yhdessä aiheuttaneeseen liikekumppaniin korjaamisen mahdollistamiseksi.

(59)

Yritysten olisi annettava henkilöille ja järjestöille mahdollisuus tehdä niille valituksia suoraan, jos kyse on oikeutetusta huolesta, joka koskee tosiasiallisia tai mahdollisia haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia. Henkilöihin ja järjestöihin, jotka voisivat tehdä tällaisia valituksia, olisi luettava henkilöt, joita asia koskee tai joilla on perusteltu syy uskoa, että asia saattaisi koskea heitä, sekä tällaisten henkilöiden puolesta heidän lailliset edustajansa, kuten kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuksien puolustajat; ammattiliitot ja muut työntekijöiden edustajat, jotka edustavat kyseisessä toimintaketjussa työskenteleviä henkilöitä; sekä valituksen aiheena olevaan haitalliseen ympäristövaikutukseen liittyvillä aloilla toimivat kokeneet kansalaisjärjestöt. Yritysten olisi otettava käyttöön oikeudenmukainen, julkisesti ja helposti saatavilla oleva, ennakoitava ja läpinäkyvä menettely näiden valitusten käsittelemiseksi ja tiedotettava tällaisista menettelyistä asianomaisille työntekijöille, ammattiliitoille ja muille työntekijöiden edustajille. Yritysten olisi myös perustettava helposti saatavilla oleva mekanismi, jonka avulla henkilöt ja järjestöt voivat tehdä ilmoituksen, jos näillä henkilöillä tai järjestöillä on tietoa tai oikeutettu huoli tosiasiallisista tai mahdollisista haitallisista vaikutuksista. Yrityksille aiheutuvan rasitteen vähentämiseksi niiden olisi voitava osallistua yhteistoimintaan perustuviin valitusmenettelyihin ja ilmoitusmekanismeihin, mukaan lukien yritysten yhdessä, esimerkiksi yritysryhmän, käyttöön ottamat menettelyt ja mekanismit, toimialajärjestöjen ja sidosryhmien yhteisaloitteiden taikka maailmanlaajuisten puitesopimusten kautta. Ilmoituksen tai valituksen tekemisen ei olisi oltava edellytys sille, että niiden tekijät voivat käyttää perustellun huolen esittämistä koskevaa menettelyä tai oikeudellisia tai muita kuin oikeudellisia mekanismeja, kuten OECD:n kansallisia yhteyspisteitä, jos sellaisia on, eikä se saisi estää niiden käyttämistä. Tämän direktiivin valitusmenettelyä ja ilmoitusmekanismia koskevien säännösten olisi oltava sellaisia, että vältetään se, että tällainen pääsy yrityksen edustajien luo johtaisi kohtuuttomaan yhteydenottoon. Kansainvälisten standardien mukaisesti valituksia tekevillä henkilöillä, jos he eivät tee niitä nimettömästi, olisi oltava oikeus yrityksen toteuttamiin oikea-aikaisiin ja asianmukaisiin jatkotoimiin, ja oikeus olla vuorovaikutuksessa yrityksen asianmukaisen tason edustajien kanssa keskustellakseen valituksen aiheena olevista tosiasiallisista tai mahdollisista vakavista haitallisista vaikutuksista ja mahdollisesta korjaamisesta, oikeus saada tietoa siitä, miksi valitus on katsottu perustelluksi tai perusteettomaksi, ja perustelluksi katsotun valituksen tapauksessa oikeus tulla informoiduksi yrityksen toteuttamista toimista tai toimista, jotka sen on toteutettava. Yritysten olisi myös toteutettava kohtuullisesti käytettävissä olevia toimenpiteitä estääkseen kaikenlaiset vastatoimet varmistamalla valituksen tai ilmoituksen tehneen henkilön tai järjestön henkilöllisyyden luottamuksellisuus kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Ilmaisu ”oikeudenmukainen, julkisesti ja helposti saatavilla oleva, ennakoitava ja läpinäkyvä” olisi ymmärrettävä sellaisena kuin se on YK:n ohjaavien periaatteiden periaatteessa 31, jossa edellytetään, että menettelyt ovat laillisia, saavutettavia, ennakoitavia, tasapuolisia, avoimia, oikeuksien kanssa yhteensopivia ja jatkuvan oppimisen lähteitä, ja YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa nro 16. Työntekijöitä ja heidän edustajiaan olisi lisäksi suojeltava asianmukaisesti, eivätkä mitkään tuomioistuinten ulkopuoliset korjaavat toimet saisi heikentää työehtosopimusneuvottelujen ja ammattiliittojen tunnustamisen edistämistä eivätkä millään tavoin heikentää laillisten ammattiliittojen ja työntekijöiden edustajien roolia työriitojen käsittelyssä. Yritysten olisi varmistettava, että sidosryhmät voivat käyttää ilmoitusmekanismeja ja valitusmenettelyjä ottaen asianmukaisesti huomioon asiaankuuluvat esteet.

(60)

Koska luettelo henkilöistä tai organisaatioista, joilla on oikeus tehdä valitus, ja valitusten aihepiiri ovat laajempia, tämän direktiivin mukainen valitusmenettely olisi ymmärrettävä oikeudellisesti mekanismiksi, joka on erillinen yritysten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/1937 (16) mukaisesti perustamasta sisäisestä ilmoitusmenettelystä. Jos kyseisen direktiivin aineelliseen soveltamisalaan kuuluvaa unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkomista voidaan pitää haitallisena vaikutuksena ja ilmoituksen tekevä henkilö on yrityksen työntekijä, johon haitallinen vaikutus suoraan kohdistuu, kyseinen henkilö voi käyttää molempia menettelyjä eli tämän direktiivin mukaista valitusmekanismia ja direktiivin (EU) 2019/1937 mukaista sisäistä ilmoitusmenettelyä. Jos kuitenkin jokin edellä mainituista edellytyksistä ei täyty, henkilön olisi voitava edetä asiassa vain yhtä menettelyä käyttäen.

(61)

Yritysten olisi seurattava huolellisuusvelvoitetta koskevien toimenpiteidensä täytäntöönpanoa ja tehokkuutta. Niiden olisi arvioitava säännöllisesti omien toimiensa sekä tytäryritystensä ja yrityksen toimintaketjuun liittyvien liikekumppaneiden toimien täytäntöönpanoa ja seurattava haitallisten vaikutusten tunnistamisen, ehkäisemisen, minimoimisen, lopettamisen ja lieventämisen asianmukaisuutta ja tuloksellisuutta. Tällaisilla arvioinneilla olisi todennettava, että haitalliset vaikutukset tunnistetaan asianmukaisesti, että huolellisuusvelvoitetta koskevat toimenpiteet pannaan täytäntöön ja että haitalliset vaikutukset on tosiasiallisesti estetty tai lopetettu. Jotta voidaan varmistaa, että tällaiset arvioinnit ovat ajan tasalla, niitä olisi tehtävä ilman aiheetonta viivytystä merkittävän muutoksen jälkeen mutta vähintään 12 kuukauden välein ja niitä olisi tarkistettava tällä välin, kun on perusteltua syytä uskoa, että on muodostunut uusi haitallisten vaikutusten riski. Merkittävä muutos olisi katsottava vallitsevan tilanteen muutokseksi, joka koskee yrityksen omaa toimintaa, sen tytäryritysten tai liikekumppaneiden toimintaa tai oikeudellista tai liiketoimintaympäristöä, tai miksi tahansa muuksi sellaiseksi merkittäväksi muutokseksi yrityksen tai sen toimintaympäristön tilanteessa. Esimerkkejä merkittävästä muutoksesta voivat olla tapaukset, joissa yritys alkaa toimia uudella toimialalla tai maantieteellisellä alueella, alkaa tuottaa uusia tuotteita tai muuttaa nykyisten tuotteiden tuotantotapaa käyttämällä teknologiaa, jolla on mahdollisesti suurempia haitallisia vaikutuksia, tai muuttaa yritysrakennettaan rakenneuudistuksen tai sulautumisten tai yritysostojen kautta. Perustellut syyt uskoa uusiin riskeihin voivat pohjautua eri lähteisiin kuten tietoihin, joita haitallisista vaikutuksista on saatavilla julkisesti taikka sidosryhmien tai ilmoitusten kautta. Yritysten olisi säilytettävä viiden vuoden ajan asiakirjat, jotka osoittavat niiden noudattavan tätä artiklaa. Tällaisiin asiakirjoihin olisi tarvittaessa sisällyttävä vähintään 8 artiklan mukaiset tunnistetut vaikutukset ja perusteelliset arvioinnit, 10 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 11 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukainen ennaltaehkäisyä koskeva ja/tai korjaava toimintasuunnitelma, 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan, 10 artiklan 4 kohdan ja 11 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja 11 artiklan 5 kohdan mukaisesti saadut sopimusmääräykset tai tehdyt sopimukset, 10 artiklan 5 kohdan ja 11 artiklan 6 kohdan mukaiset todentamiset, korjaavat toimenpiteet, säännölliset arvioinnit osana yrityksen seurantavelvoitetta sekä ilmoitukset ja valitukset. Rahoitusalan yritysten olisi arvioitava säännöllisesti ainoastaan omia toimiaan, tytäryritystensä toimia ja tuotantoketjun alkupäässä olevien liikekumppaneidensa toimia.

(62)

YK:n suuntaviivoissa ja OECD:n kehyksessä vahvistettujen voimassa olevien kansainvälisten normien mukaisesti huolellisuusvelvoitteeseen kuuluu tiedottaa ulkoisesti huolellisuusvelvoitetta koskevista toimintaperiaatteista, prosesseista ja toiminnasta, joita on toteutettu tosiasiallisten tai mahdollisten haitallisten vaikutusten tunnistamiseksi ja torjumiseksi, mukaan lukien kyseisten toimien havainnot ja tulokset. Direktiivissä 2013/34/EU vahvistetaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten asiaankuuluvat raportointivelvoitteet. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/2088 (17) säädetään muista kestävyyteen liittyvien tietojen raportointivelvoitteista rahoitusalan yrityksille rahoituspalvelusektorilla. Päällekkäisten raportointivelvoitteiden välttämiseksi tässä direktiivissä ei olisi otettava käyttöön uusia raportointivelvoitteita direktiivissä 2013/34/EU säädettyjen lisäksi niiden yritysten osalta, jotka kuuluvat direktiivin 2013/34/EU soveltamisalaan, mikä koskee myös sen mukaisesti kehitettäviä raportointistandardeja. Jotta yritykset voisivat täyttää viestintävelvoitteensa osana tämän direktiivin mukaista huolellisuusvelvoitetta, niiden olisi julkaistava verkkosivustollaan vuosittainen selvitys vähintään yhdellä unionin virallisista kielistä kohtuullisen ajan kuluessa ja viimeistään 12 kuukauden kuluttua sen tilikauden tilinpäätöspäivästä, jolta selvitys on laadittu, paitsi jos yritykseen sovelletaan direktiivissä 2013/34/EU säädettyä kestävyysraportointia koskevia vaatimuksia. Tapauksissa, joissa yritykseltä ei vaadita direktiivin 2013/34/EU 19 a tai 29 a artiklan mukaista raportointia, selvitys olisi julkaistava vuositilinpäätöksen julkaisemispäivään mennessä. Vuotuinen selvitys olisi toimitettava nimetylle tiedonkeruuelimelle sen asettamiseksi saataville Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2023/2859 (18) perustettuun eurooppalaiseen keskitettyyn yhteyspisteeseen (ESAP). Jotta voidaan varmistaa tietojen asettamista saataville ESAPissa koskevien sääntöjen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Oikeusvarmuuden parantamiseksi asetuksen (EU) 2023/2859 liitettä olisi muutettava lisäämällä siihen viittaus tähän direktiiviin.

(63)

Vaatimus, jota sovelletaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin yrityksiin, joihin samanaikaisesti sovelletaan direktiivin 2013/34/EU 19 a, 29 a ja 40 a artiklan mukaisia raportointivaatimuksia ja joiden olisi täten raportoitava huolellisuusvelvoiteprosessistaan direktiivin 2013/34/EU 19 a, 29 a ja 40 a artiklassa säädetyllä tavalla, olisi ymmärrettävä yrityksiltä edellytettäväksi vaatimukseksi kuvata, miten ne noudattavat tässä direktiivissä säädettyä huolellisuusvelvoitetta.

(64)

Tämän direktiivin tavoitteena ei ole velvoittaa yrityksiä julkistamaan henkistä pääomaa, henkistä omaisuutta, taitotietoa tai innovoinnin tuloksia, joita voitaisiin pitää direktiivissä (EU) 2016/943 määriteltyinä liikesalaisuuksina. Tässä direktiivissä säädetyt raportointivaatimukset eivät sen vuoksi saisi rajoittaa direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista. Tätä direktiiviä olisi sovellettava myös ilman, että se vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (19) soveltamiseen.

(65)

Jotta yritykset voisivat noudattaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaa huolellisuusvelvoitetta merkittävällä tavalla, niiden olisi toteutettava aiheellisia toimenpiteitä tehdäkseen mielekästä yhteistyötä sidosryhmien kanssa huolellisuusvelvoitetta koskevien toimien yhteydessä. Rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista mielekkääseen yhteistyöhön olisi kuuluttava asianomaisten ja kattavien tietojen antaminen kuulluille sidosryhmille sekä jatkuva kuuleminen, joka mahdollistaa todellisen vuorovaikutuksen ja vuoropuhelun asianmukaisella tasolla, kuten hanke- tai paikkatasolla, ja asianmukaisin väliajoin. Mielekkäässä yhteistyössä kuultujen sidosryhmien kanssa olisi otettava asianmukaisesti huomioon yhteistyön esteet, varmistettava, että sidosryhmiin ei kohdistu vasta- tai kostotoimia, myös säilyttämällä luottamuksellisuus ja nimettömyys, ja kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien sidosryhmien tarpeisiin sekä päällekkäisiin haavoittuvuuksiin ja risteäviin tekijöihin, myös ottamalla huomioon ryhmittymät tai yhteisöt, joihin asia mahdollisesti vaikuttaa, ja näin esimerkiksi alkuperäiskansojen oikeuksista annetun YK:n julistuksen nojalla suojellut ja YK:n julistuksessa ihmisoikeuksien puolustajista tarkoitetut ryhmittymät tai yhteisöt. On tilanteita, joissa ei ole mahdollista tehdä mielekästä yhteistyötä kuultujen sidosryhmien kanssa tai joissa on hyödyllistä hankkia muiden asiantuntijoiden näkemyksiä, jotta yritys voi noudattaa täysimääräisesti tämän direktiivin vaatimuksia. Tällaisissa tapauksissa yritysten olisi lisäksi kuultava asiantuntijoita, kuten kansalaisjärjestöjä tai ihmisoikeuksia tai ympäristöä puolustavia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, saadakseen uskottavia näkemyksiä tosiasiallisista tai mahdollisista haitallisista vaikutuksista. Työntekijöiden ja heidän edustajiensa kuuleminen olisi toteutettava asiaa koskevan unionin lainsäädännön ja tapauksen mukaan kansallisen lainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiltä osin sovellettavia tiedonsaantioikeutta, oikeutta tulla kuulluksi ja osallistumisoikeutta sekä erityisesti niitä oikeuksia, joista säädetään työllisyyttä ja sosiaalisia oikeuksia koskevassa asianomaisessa unionin lainsäädännössä, mukaan lukien neuvoston direktiivi 2001/86/EY (20) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2002/14/EY (21) ja 2009/38/EY (22). Tämän direktiivin soveltamiseksi työntekijöiden olisi katsottava käsittävän vuokratyöntekijät ja muut epätyypillisessä työsuhteessa olevat työntekijät edellyttäen, että he täyttävät Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistamat kriteerit työntekijän aseman määrittämiseksi. Kuulemisia toteuttaessaan yritysten olisi voitava luottaa toimialakohtaisiin aloitteisiin siinä määrin kuin ne ovat tarkoituksenmukaisia mielekkään yhteistyön tukemiseksi. Toimialakohtaisten aloitteiden tai sidosryhmien yhteisaloitteiden käyttö ei itsessään riitä täyttämään velvoitetta kuulla työntekijöitä ja heidän edustajiaan.

(66)

Auttaakseen yrityksiä noudattamaan huolellisuusvelvoitteitaan toimintaketjujensa kaikissa vaiheissa komission olisi jäsenvaltioita ja sidosryhmiä kuullen annettava ohjeita mallisopimuslausekkeista, joita yritykset voivat käyttää vapaaehtoisesti apuna 10 ja 11 artiklan mukaisten velvoitteidensa täyttämisessä. Ohjeilla olisi pyrittävä helpottamaan selkeää tehtävien jakoa sopimuspuolten välillä ja jatkuvaa yhteistyötä siten, että vältetään tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden siirtäminen liikekumppanille ja sopimuksen automaattinen pätemättömyys rikkomistapauksessa. Ohjeissa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan pelkkä sopimukseen perustuvien vakuuksien käyttö ei yksinään riitä täyttämään tässä direktiivissä säädettyjä huolellisuusvelvoitetta koskevia vaatimuksia.

(67)

Tarjotakseen tukea ja käytännön välineitä yrityksille tai jäsenvaltioiden viranomaisille sen suhteen, miten yritysten olisi täytettävä huolellisuusvelvoitteensa käytännöllisellä tavalla, ja tarjotakseen tukea sidosryhmille, komission olisi annettava ohjeita, myös yleisiä ohjeita ja ohjeita tiettyjä aloja varten tai tietyistä haitallisista vaikutuksista ja tämän direktiivin ja sellaisten muiden unionin säädösten välisestä vuorovaikutuksesta, joilla pyritään samoihin tavoitteisiin ja joissa säädetään laajemmista tai täsmällisemmistä velvoitteista, asiaankuuluvia kansainvälisiä ohjeita ja normeja viitteenä käyttäen ja kuultuaan sitä ennen jäsenvaltioita ja sidosryhmiä, Euroopan unionin perusoikeusvirastoa, Euroopan ympäristökeskusta, Euroopan työviranomaista ja tarvittaessa sellaisia kansainvälisiä järjestöjä ja muita elimiä, joilla on huolellisuusvelvoitetta koskevaa asiantuntemusta.

(68)

Digitaalisilla välineillä ja teknologioilla, joita esimerkiksi käytetään raaka-aineiden, tavaroiden ja tuotteiden jäljittämisessä ja seurannassa kaikkialla arvoketjuissa, kuten satelliitit, droonit, tutkat tai alustapohjaiset ratkaisut, voitaisiin tukea ja vähentää arvoketjun hallintaa koskevan tiedonkeruun kustannuksia, mukaan lukien haitallisten vaikutusten tunnistaminen ja arviointi, ennaltaehkäisy ja lieventäminen sekä huolellisuusvelvoitetta koskevien toimenpiteiden tehokkuuden seuranta. Jotta voidaan auttaa yrityksiä täyttämään huolellisuusvelvoitteensa koko arvoketjunsa mitalta, tällaisten välineiden ja teknologioiden käyttöä olisi kannustettava ja edistettävä. Tätä varten komission olisi annettava suuntaviivoja, jotka sisältävät hyödyllisiä tietoja ja viittauksia asianmukaisiin resursseihin. Digitaalisia välineitä ja teknologioita käyttäessään yritysten olisi otettava huomioon niihin liittyvät mahdolliset riskit ja puututtava niihin asianmukaisesti sekä otettava käyttöön mekanismeja saatujen tietojen asianmukaisuuden todentamiseksi.

(69)

Vaikka pk-yritykset eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, sen säännökset voivat vaikuttaa niihin niiden toimeksisaajina tai alihankkijoina toimivien yritysten kautta, joihin direktiiviä sovelletaan. Tavoitteena on kuitenkin keventää pk-yrityksille aiheutuvaa taloudellista tai hallinnollista taakkaa, sillä monilla niistä on jo nyt vaikeuksia selvitä maailmanlaajuisen talous- ja terveyskriisin kurimuksessa. Tukeakseen pk-yrityksiä jäsenvaltioiden olisi komission tuella perustettava ja ylläpidettävä yksin tai yhdessä tähän tarkoitettuja käyttäjäystävällisiä verkkosivustoja, portaaleja tai alustoja tietojen ja tuen tarjoamiseksi yrityksille, ja jäsenvaltioiden olisi myös tuettava taloudellisesti pk-yrityksiä ja autettava niitä kehittämään valmiuksiaan. Tällaista tukea voitaisiin asettaa myös tuotantoketjun alkupäässä olevien, kolmansien maiden talouden toimijoiden saataville, minkä lisäksi sitä voitaisiin tarvittaessa mukauttaa ja laajentaa koskemaan niitä. Yrityksiä, joiden liikekumppanit ovat pk-yrityksiä, kehotetaan myös tukemaan näitä yrityksiä huolellisuusvelvoitetta koskevien toimenpiteiden noudattamisessa sekä asettamaan pk-yrityksille oikeudenmukaisia, kohtuullisia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia vaatimuksia.

(70)

Komission olisi perustettava keskitetty neuvontapalvelu yritysten kestävää toimintaa koskevaa huolellisuusvelvoitetta varten. Tämän keskitetyn neuvontapalvelun olisi voitava toimia yhteistyössä kunkin jäsenvaltion asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa ja saada näiltä tietoa, mukaan lukien mahdolliset kansalliset neuvontapalvelut, esimerkiksi voidakseen avustaa tietojen ja ohjeiden sovittamisessa kansallisiin olosuhteisiin ja niiden levittämisessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tehtävien ja valtuuksien jakamista viranomaisten kesken kansallisissa järjestelmissä. Keskitetyn neuvontapalvelun ja asianomaisten kansallisten viranomaisten olisi myös oltava yhteydessä toisiinsa rajatylittävän yhteistyön varmistamiseksi.

(71)

Täydentääkseen jäsenvaltioiden yrityksille, myös pk-yrityksille, tarjoamaa tukea huolellisuusvelvoitteidensa täytäntöönpanossa komission olisi hyödynnettävä käytössä olevia unionin välineitä, hankkeita ja muita toimia huolellisuusvelvoitteen täytäntöönpanossa unionissa ja kolmansissa maissa. Se voi ottaa käyttöön uusia tukitoimenpiteitä, joilla autetaan yrityksiä, myös pk-yrityksiä, huolellisuusvelvoitteissa, ja perustaa seurantakeskuksen toimintaketjun läpinäkyvyyden varmistamista sekä toimialakohtaisten aloitteiden tai sidosryhmien yhteisaloitteiden helpottamista varten.

(72)

Komissio voisi täydentää jäsenvaltioiden tukitoimenpiteitä unionin jo toteuttaman toiminnan pohjalta tukeakseen tuotantoketjun alkupäässä olevia talouden toimijoita kehittämään valmiuksiaan ehkäistä ja lieventää tehokkaasti toimintansa ja liikesuhteidensa haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia kiinnittäen erityistä huomiota pienviljelijöiden kohtaamiin haasteisiin. Unionia ja sen jäsenvaltioita kannustetaan toimivaltuuksiensa puitteissa käyttämään naapuruus- ja kehitysyhteistyövälineitään sekä kansainvälisen yhteistyön välineitään, mukaan lukien kauppasopimukset, tukeakseen kolmansien maiden hallituksia ja tuotantoketjun alkupäässä olevia talouden toimijoita sellaisten haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten torjumisessa, joita aiheutuu niiden toiminnasta ja alkupään liikesuhteista. Tähän voi kuulua kumppanimaiden hallitusten, paikallisen yksityisen sektorin ja sidosryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä haitallisten ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten perimmäisiin syihin puuttumiseksi.

(73)

Tämä direktiivi on yritysten siirtymisen kestävään talouteen varmistava tärkeä lainsäädäntöväline, jonka avulla myös vähennetään ilmastonmuutoksesta elämälle aiheutuvia haittoja ja kustannuksia, varmistetaan mukautuminen globaaliin nettonollatavoitteeseen vuoteen 2050 mennessä, vältetään tähän mukautumiseen liitetyt harhaanjohtavat väitteet ja lopetetaan viherpesu, disinformaatio ja fossiilisten polttoaineiden maailmanlaajuinen käytön laajentuminen, jotta voidaan saavuttaa kansainväliset ja eurooppalaiset ilmastotavoitteet. Jotta voidaan varmistaa, että tällä direktiivillä edistetään ilmastonmuutoksen torjumista, yritysten olisi hyväksyttävä ja toteutettava ilmastonmuutoksen hillintää koskeva siirtymäsuunnitelma, jolla pyritään varmistamaan parhaaksi katsotulla tavalla, että yrityksen liiketoimintamalli ja -strategia sopivat yhteen niiden tavoitteiden kanssa, jotka koskevat kestävään talouteen siirtymistä, ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti sekä ilmastoneutraaliuden saavuttamista asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisesti, mukaan lukien sen välitavoitteet ja vuodeksi 2050 asetetut ilmastoneutraaliustavoitteet. Suunnitelmassa olisi tarvittaessa käsiteltävä yrityksen altistumista hiileen, öljyyn ja kaasuun liittyville toiminnoille. Tällaiset vaatimukset olisi nähtävä tavoitteiden asemesta keinoihin liittyvänä velvoitteena. Koska on kyseessä keinoihin liittyvä velvoite, olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota yritysten saavuttamaan edistymiseen sekä ilmastosiirtymän monimutkaisuuteen ja muuttuvuuteen. Vaikka yritysten olisi pyrittävä saavuttamaan niiden suunnitelmiin sisältyvät kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteet, erityiset olosuhteet voivat johtaa siihen, että yritykset eivät pysty saavuttamaan näitä tavoitteita, jos se ei ole enää kohtuullista. Suunnitelmaan olisi sisällyttävä ilmastonmuutokseen liittyvät luotettavaan tieteelliseen näyttöön perustuvat aikasidonnaiset tavoitteet vuoteen 2030 mennessä ja viiden vuoden välein vuoteen 2050 saakka ja tarvittaessa kasvihuonekaasujen absoluuttiset päästövähennystavoitteet vaikutusalueen 1, vaikutusalueen 2 ja vaikutusalueen 3 kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Suunnitelmassa olisi kehitettävä täytäntöönpanotoimia yrityksen ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, ja niiden olisi perustuttava luotettavaan tieteelliseen näyttöön eli riippumattoman tieteellisen validoinnin läpikäymään näyttöön, joka tukee hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) määrittelemää ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen ja jossa otetaan huomioon ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan suositukset. Valvontaviranomaiset olisi velvoitettava vähintään valvomaan suunnitelman ja sen päivitysten hyväksymistä ja suunnittelua tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaisesti. Koska ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskevan siirtymäsuunnitelman sisällön olisi oltava direktiivin 2013/34/EU raportointivaatimusten mukainen yritysten kestävyysraportoinnin osalta, yritysten, jotka raportoivat tällaisesta suunnitelmasta direktiivin 2013/34/EU mukaisesti, olisi katsottava noudattaneen erityistä velvoitetta hyväksyä suunnitelma tämän direktiivin nojalla. Vaikka hyväksymisvelvoite katsotaan täytetyksi, yritysten olisi silti noudatettava velvoitettaan panna kyseinen ilmastonmuutoksen hillitsemistä koskeva siirtymäsuunnitelma täytäntöön ja päivittää sitä 12 kuukauden välein arvioidakseen edistymistä kohti siinä asetettuja tavoitteita.

(74)

Jotta tämän direktiivin tehokas valvonta ja tarvittaessa noudattamisen valvonta voidaan toteuttaa kolmansien maiden yritysten osalta, näiden yritysten olisi nimettävä unioniin valtuutettu edustaja, jolla on riittävät valtuudet ja joka toimittaa tietoja niiden valtuutetuista edustajista. Valtuutetun edustajan olisi voitava toimia myös yhteyshenkilönä edellyttäen, että tämän direktiivin asianomaisia vaatimuksia noudatetaan. Jos kolmannen maan yritys ei nimeä valtuutettua edustajaa, kaikilla jäsenvaltioilla, joissa yritys toimii, olisi oltava toimivalta valvoa tämän velvoitteen noudattamista, erityisesti luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nimeämiseksi johonkin niistä jäsenvaltioista, joissa yritys toimii, kansallisessa lainsäädännössä vahvistetun noudattamisen valvontaa koskevan kehyksen mukaisesti. Tällaisen noudattamisen valvonnan käynnistävien jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava asiasta muiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisille valvontaviranomaisten eurooppalaisen verkoston kautta, jotta muut jäsenvaltiot eivät ryhtyisi noudattamisen valvontatoimenpiteisiin.

(75)

Jotta voidaan varmistaa yritysten huolellisuusvelvoitteiden moitteettoman täytäntöönpanon seuranta ja tämän direktiivin asianmukainen noudattamisen valvonta, jäsenvaltioiden olisi nimettävä yksi tai useampi kansallinen valvontaviranomainen. Näiden valvontaviranomaisten olisi oltava julkisia, riippumattomia tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista yrityksistä tai muista markkinaintresseistä ja vapaita eturistiriidoista ja suorasta tai välillisestä ulkoisesta vaikuttamisesta. Voidakseen käyttää valtuuksiaan puolueettomasti nämä valvontaviranomaiset eivät saisi pyytää eivätkä ottaa vastaan ohjeita miltään taholta. Jäsenvaltioiden olisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti varmistettava, että jokaisella valvontaviranomaisella on tarvittavat henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, jotka ovat tarpeen tehtävien suorittamiseksi ja valtuuksien käyttämiseksi tehokkaasti. Niillä olisi oltava oikeus suorittaa tutkimuksia, omasta aloitteestaan tai tämän direktiivin nojalla esitettyjen perusteltujen huolenaiheiden pohjalta. Kyseisiin tutkimuksiin voisi tarvittaessa sisältyä paikan päällä tehtäviä tarkastuksia ja asianomaisten sidosryhmien kuulemista. Jäsenvaltiot voisivat yksilöidä alakohtaisen lainsäädännön mukaiset toimivaltaiset viranomaiset, jos niillä on sellaisia, tämän direktiivin soveltamisesta vastaaviksi niiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla. Valvontaviranomaisten olisi julkaistava ja asetettava saataville verkkosivustolla vuotuinen kertomus, jossa esitetään niiden aiemmat toimet, mukaan lukien vakavimmat havaitut rikkomistapaukset. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön helppokäyttöinen mekanismi perusteltujen huolenaiheiden vastaanottamiseksi maksutta tai sellaista maksua vastaan, joka rajoittuu ainoastaan hallinnollisten kustannusten kattamiseen, ja varmistettava, että yleisön saataville asetetaan käytännön tietoa siitä, miten tätä oikeutta käytetään.

(76)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten noudattamisen valvonnan tehokkuus, jäsenvaltioiden olisi säädettävä näiden toimenpiteiden rikkomista koskevista varoittavista, oikeasuhteisista ja tehokkaista seuraamuksista. Jotta tällainen seuraamusjärjestelmä olisi tehokas, kansallisten valvontaviranomaisten määräämiin seuraamuksiin olisi sisällyttävä taloudellisia seuraamuksia ja, jos yritys ei noudata taloudellisen seuraamuksen määräämistä koskevaa päätöstä sovellettavassa määräajassa, julkinen lausunto, josta käy ilmi vastuussa oleva yritys ja rikkomisen luonne. Kyseinen seuraamusjärjestelmä ei rajoita valtuuksia peruuttaa ja kieltää tuotteiden saattaminen markkinoille, asettaminen saataville markkinoilla ja vienti sellaisten muiden unionin säädösten kuten asetuksen (EU) 2023/1115 nojalla, joissa säädetään laajemmista tai yksityiskohtaisemmista huolellisuusvelvoitteista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että taloudellinen seuraamus on sitä määrättäessä oikeassa suhteessa yrityksen maailmanlaajuiseen nettoliikevaihtoon. Tämän ei kuitenkaan pitäisi velvoittaa jäsenvaltioita perustamaan taloudellista seuraamusta kaikissa tapauksissa yksinomaan yrityksen nettoliikevaihtoon. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti, olisiko valvontaviranomaisten määrättävä seuraamukset suoraan, yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa vai saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi. Jotta voidaan varmistaa tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen soveltamisen julkinen valvonta, valvontaviranomaisten päätökset, joilla määrätään yrityksille seuraamuksia tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten noudattamatta jättämisen vuoksi, olisi julkaistava, lähetettävä valvontaviranomaisten eurooppalaiselle verkostolle ja pidettävä julkisesti saatavilla vähintään kolmen vuoden ajan. Julkaistu päätös ei saisi sisältää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (23) tarkoitettuja henkilötietoja. Yrityksen nimen julkaiseminen olisi sallittava, vaikka se sisältäisi luonnollisen henkilön nimen.

(77)

Jotta estetään mahdollisten hallinnollisten sakkojen keinotekoinen alentaminen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että määrättäessä taloudellista seuraamusta konserniin kuuluvalle yritykselle kyseiset seuraamukset lasketaan ottaen huomioon perimmäisen emoyhtiön tasolla laskettu konsolidoitu liikevaihto.

(78)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin nojalla annetun kansallisen lainsäädännön säännösten johdonmukainen soveltaminen ja noudattamisen valvonta, kansallisten valvontaviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä ja koordinoitava toimintaansa. Tätä varten komission olisi perustettava valvontaviranomaisten eurooppalainen verkosto ja valvontaviranomaisten olisi avustettava toisiaan tehtäviensä suorittamisessa ja tarjottava keskinäistä avunantoa.

(79)

Jotta varmistetaan, että haitallisten vaikutusten uhreilla on tosiasiallinen mahdollisuus oikeussuojaan ja korvauksiin, jäsenvaltiot olisi velvoitettava vahvistamaan säännöt, jotka koskevat yritysten siviilioikeudellista vastuuta luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle aiheutuneesta vahingosta, sillä edellytyksellä, että yritys on tahallisesti tai tuottamuksellisesti jättänyt ehkäisemättä tai lieventämättä mahdollisia haitallisia vaikutuksia tai jättänyt lopettamatta tosiasialliset vaikutukset tai minimoimatta niiden laajuutta, ja tällaisen laiminlyönnin seurauksena on aiheutunut vahinkoa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle. Henkilön suojelluille oikeudellisille eduille aiheutunut vahinko, kuten kuolema, ruumiillinen tai psyykkinen vahinko, henkilökohtaisen vapauden menetys, ihmisarvon menetys tai henkilön omaisuuden vahingoittuminen, olisi ymmärrettävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Edellytys, jonka mukaan vahingon on täytynyt aiheutua henkilölle siksi, että yritys ei ole noudattanut velvoitetta puuttua haitalliseen vaikutukseen, kun tämän direktiivin liitteessä luetellun oikeuden, kiellon tai velvoitteen, jonka väärinkäyttö tai rikkominen johtaa haitalliseen vaikutukseen, johon olisi pitänyt puuttua, tarkoituksena on suojella luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolle vahinko on aiheutunut, olisi ymmärrettävä siten, että se ei kata välillistä vahinkoa (joka aiheutuu välillisesti muille henkilöille, jotka eivät ole haitallisten vaikutusten uhreja ja joita tämän direktiivin liitteessä luetellut oikeudet, kiellot tai velvoitteet eivät suojele). Jos esimerkiksi yrityksen työntekijälle on aiheutunut vahinkoa siitä, että yritys on rikkonut turvallisuusnormeja työpaikalla, tällaisen työntekijän vuokranantajan ei olisi voitava nostaa kannetta yritystä vastaan sellaisen taloudellisen menetyksen vuoksi, joka on aiheutunut siitä, että työntekijä ei pysty maksamaan vuokraa. Syy-yhteyttä ei siviilioikeudellisen korvausvastuun mielessä säännellä tällä direktiivillä, paitsi siltä osin, että yritysten ei pitäisi katsoa olevan vastuussa tämän direktiivin mukaisesti, jos vahingon aiheuttavat ainoastaan yritysten toimintaketjuun kuuluvat liikekumppanit (kansainvälisessä kehyksessä tarkoitettu niin sanottu ”suora yhteys”). Uhreilla olisi oltava oikeus täyteen korvaukseen aiheutuneesta vahingosta kansallisen lainsäädännön ja tällaisen yhteisen periaatteen mukaisesti. Vahingonkorvauksiin (rankaiseviin vahingonkorvauksiin) tai muihin liiallisten korvausten muotoihin perustuvat pelotteet olisi kiellettävä.

(80)

Koska haitalliset vaikutukset olisi priorisoitava niiden vakavuuden ja todennäköisyyden mukaan ja niihin olisi puututtava asteittain, niin jos ei ole mahdollista puuttua kaikkiin tunnistettuihin haitallisiin vaikutuksiin täysimääräisesti samaan aikaan, yrityksen ei myöskään olisi oltava vastuussa tämän direktiivin mukaisesti vahingoista, jotka johtuvat vähemmän merkittävistä haitallisista vaikutuksista, joihin ei ole vielä puututtu. Yrityksen haitallisten vaikutusten priorisoinnin oikeellisuutta olisi kuitenkin arvioitava määritettäessä, täyttyivätkö yrityksen vastuun edellytykset osana sen arviointia, onko yritys rikkonut velvoitettaan puuttua asianmukaisesti haitallisiin vaikutuksiin, jotka se tunnisti.

(81)

Vastuuta koskevalla järjestelyllä ei säännellä sitä, kenen olisi osoitettava vastuun edellytysten täyttyminen asian olosuhteissa tai millä edellytyksillä siviilioikeudelliset menettelyt voidaan panna vireille, joten tällaiset kysymykset on jätetty kansallisessa lainsäädännössä ratkaistavaksi.

(82)

Jotta voidaan varmistaa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 2 artiklan 3 kohdassa, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 8 artiklassa ja tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn yleissopimuksen, jäljempänä ”Århusin sopimus”, 9 artiklan 3 kohdassa vahvistettu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, tässä direktiivissä puututaan tiettyihin käytännön ja menettelyllisiin esteisiin, jotka haittaavat haitallisten vaikutusten uhrien oikeutta, mukaan lukien vaikeudet todisteiden saamisessa, vanhentumisaikojen rajoittaminen, riittävien edustajakanteita koskevien mekanismien puuttuminen ja siviilioikeudellista korvausvastuuta koskevien menettelyjen kohtuuttomat kustannukset.

(83)

Kun kantaja esittää perustellut perustelut, jotka sisältävät kohtuullisesti saatavilla olevia tosiseikkoja ja todisteita, jotka riittävät tukemaan hänen vahingonkorvauskanteensa uskottavuutta, ja ilmoittaa, että lisätodisteet ovat yrityksen hallussa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tuomioistuimet voivat määrätä yrityksen esittämään tällaiset todisteet kansallisen prosessioikeuden mukaisesti siten, että esittäminen rajataan siihen, mikä on tarpeen ja oikeasuhteista. Tätä varten kansallisten tuomioistuinten olisi otettava huomioon, missä määrin kanteen tai puolustuksen tukena on käytettävissä olevia tosiseikkoja ja todisteita, jotka oikeuttavat esittämistä koskevan pyynnön; esittämisen laajuus ja kustannukset sekä kaikkien kyseessä olevien osapuolten oikeutetut edut, mukaan lukien tietojen, joilla todennäköisesti ei ole merkitystä oikeudenkäynnin osapuolille, erittelemättömän hankinnan estäminen. Jos tällaiset todisteet sisältävät luottamuksellisia tietoja, kansallisten tuomioistuinten olisi voitava määrätä niiden esittämisestä vain, jos ne katsovat sen merkitykselliseksi vahingonkorvauskanteen kannalta, ja otettava käyttöön tehokkaita toimenpiteitä tällaisten tietojen suojaamiseksi.

(84)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä kohtuullisista edellytyksistä, joiden mukaisesti väitetty vahinkoa kärsinyt osapuoli voi valtuuttaa johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneen ammattijärjestön, valtiosta riippumattoman ihmisoikeus- tai ympäristöjärjestön tai muun valtiosta riippumattoman järjestön ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti kansalliset ihmisoikeusinstituutiot nostamaan siviilioikeudellista korvausvastuuta koskevia kanteita väitetyn vahinkoa kärsineen osapuolen oikeuksien vahvistamiseksi, jos tällaiset yhteisöt noudattavat kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä vaatimuksia, esimerkiksi säilyttävät pysyvän liikepaikkansa ja perussääntönsä mukaisesti eivät osallistu kaupallisesti vaan muutoinkin kuin tilapäisesti tämän direktiivin nojalla suojattujen oikeuksien tai kansallisen lainsäädännön vastaavien oikeuksien toteuttamiseen. Tämä voitaisiin saavuttaa kansallisen siviilioikeudellisen menettelyn säännöksillä, jotka koskevat lupaa edustaa uhria kolmannen osapuolen väliintulon yhteydessä väitetyn vahinkoa kärsineen osapuolen nimenomaisen suostumuksen perusteella, ja asiaa ei pitäisi tulkita siten, että tämä velvoittaisi jäsenvaltiot laajentamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2020/1828 (24) määriteltyjä edustajakanteita koskevien kansallisen lainsäädännön säännöstensä soveltamisalaa.

(85)

Siviilioikeudellista korvausvastuuta koskevan kanteen nostamiseen sovellettavan vanhentumisajan olisi oltava vähintään viisi vuotta eikä missään tapauksessa lyhyempi kuin yleistä siviilioikeudellista vastuuta koskevissa kansallisissa järjestelmissä säädetty vanhentumisaika. Vanhentumisaikojen alkamista, kestoa, lykkäämistä tai keskeyttämistä koskevat kansalliset säännöt eivät saisi aiheettomasti haitata vahingonkorvauskanteiden nostamista eivätkä missään tapauksessa saisi olla rajoittavampia kuin yleistä siviilioikeudellista vastuuta koskevia kansallisia järjestelmiä koskevat säännöt.

(86)

Lisäksi oikeussuojakeinojen varmistamiseksi kantajien olisi voitava hakea lopullisena tai väliaikaisena toimenpiteenä kieltotoimenpiteitä, joilla lopetetaan tämän direktiivin nojalla annetun kansallisen lainsäädännön säännösten rikkominen nostamalla kanne tai lopettamalla toiminta.

(87)

Siviilioikeudellista vastuuta koskevien sääntöjen osalta yrityksen siviilioikeudellinen vastuu vahingoista, joita aiheutuu siitä, että se ei ole noudattanut huolellisuusvelvoitetta riittävällä tavalla, ei rajoita sen tytäryritysten tai sen toimintaketjuun kuuluvien suorien tai välillisten liikekumppaneiden siviilioikeudellista vastuuta. Kun yritys on aiheuttanut vahingon yhdessä tytäryrityksensä tai liikekumppaninsa kanssa, sen olisi oltava yhteisvastuussa kyseisen tytäryrityksen tai liikekumppanin kanssa. Rajoittamatta yhteisvastuuta koskevan unionin tai kansallisen lainsäädännön soveltamista tämän olisi oltava yhteisvastuun edellytyksiä taikka takautumisoikeuksia yhden yhteisvastuullisen osapuolen maksamaan täyteen korvaukseen koskevan kansallisen lainsäädännön mukaista.

(88)

Tämän direktiivin mukaiset siviilioikeudellista korvausvastuuta koskevat säännöt eivät saisi rajoittaa sellaisten siviilioikeudellista korvausvastuuta koskevien unionin tai kansallisten sääntöjen soveltamista, jotka liittyvät haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin tai haitallisiin ympäristövaikutuksiin ja joissa säädetään korvausvastuusta tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomissa tilanteissa tai ankarammasta korvausvastuusta kuin tässä direktiivissä. Tiukempi vastuujärjestelmä olisi myös katsottava siviilioikeudellisen vastuun järjestelmäksi, jossa määrätään vastuusta myös tapauksissa, joissa tämän direktiivin mukaisten vastuuta koskevien sääntöjen soveltaminen ei johtaisi yrityksen vastuuseen.

(89)

Haitallisista ympäristövaikutuksista johtuvan siviilioikeudellisen vastuun osalta vahinkoa kärsineet henkilöt voivat hakea korvausta tämän direktiivin nojalla, vaikka tällaiset korvausvaatimukset olisivat päällekkäisiä ihmisoikeusvaatimusten kanssa.

(90)

Jotta voidaan varmistaa, että ihmisoikeus- ja ympäristövahinkojen uhrit voivat nostaa vahingonkorvauskanteen ja vaatia korvausta vahingosta, jonka yritys on tahallisesti tai tuottamuksellisesti aiheuttanut jättämällä noudattamatta tästä direktiivistä johtuvia huolellisuusvelvoitteita, tässä direktiivissä olisi edellytettävä, että jäsenvaltiot varmistavat, että niitä kansallisia säännöksiä, joilla tässä direktiivissä säädetty siviilioikeudellisen vastuun järjestelmä saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, sovelletaan ensisijaisena tapauksissa, joissa tällaisiin vaatimuksiin sovellettava laki ei ole minkään jäsenvaltion kansallinen laki, esimerkiksi tilanteessa, jossa toimitaan kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaisesti vahingon aiheutuessa kolmannessa maassa. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että vaatimuksia, jotka koskevat sitä, millä luonnollisilla henkilöillä tai oikeushenkilöillä on oikeus nostaa vahingonkorvauskanne, vanhentumissääntöjä ja todisteiden esittämistä sovelletaan ensisijaisena. Jäsenvaltioiden olisi voitava, saattaessaan tässä direktiivissä säädettyä siviilioikeudellisen vastuun järjestelmää osaksi kansallista lainsäädäntöään ja valitessaan menetelmät tällaisten tulosten saavuttamiseksi, ottaa huomioon myös kaikki asiaan liittyvät kansalliset säännöt siinä määrin kuin ne ovat tarpeen uhrien suojelun varmistamiseksi ja ratkaisevan tärkeitä jäsenvaltioiden yleisten etujen, kuten sen poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen järjestelmän, turvaamisen kannalta.

(91)

Tämän direktiivin mukainen siviilioikeudellisen vastuun järjestelmä ei saisi rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (25) soveltamista. Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita asettamasta yrityksille tiukempia lisävelvoitteita tai toteuttamasta muita lisätoimenpiteitä, joilla on samat tavoitteet kuin direktiivillä 2004/35/EY.

(92)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksytyn kansallisen lainsäädännön säännöksistä johtuvien velvoitteiden noudattamista tai niiden vapaaehtoista täytäntöönpanoa voidaan pitää ympäristö- ja/tai sosiaalisena näkökohtana tai seikkana, jonka hankintaviranomaiset voivat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2014/23/EU (26), 2014/24/EU (27) ja 2014/25/EU (28) mukaisesti ottaa huomioon osana julkisten hankinta- ja käyttöoikeussopimusten tekoperusteita tai vahvistaa tällaisten sopimusten täytäntöönpanon yhteydessä. Hankintaviranomaiset ja hankintayksiköt voivat sulkea, tai jäsenvaltiot voivat velvoittaa ne sulkemaan, hankintamenettelyn, myös käyttöoikeussopimuksen tekomenettelyn ulkopuolelle tapauksen mukaan minkä tahansa talouden toimijan, jos ne voivat millä tahansa asianmukaisella tavalla osoittaa, että sovellettavia ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädännön alalla sovellettavia velvoitteita, mukaan lukien velvoitteet, jotka johtuvat tietyistä kaikkien jäsenvaltioiden ratifioimista ja edellä mainituissa direktiiveissä luetelluista kansainvälisistä sopimuksista, on rikottu tai, että talouden toimija on syyllistynyt ammatin harjoittamiseen liittyvään vakavaan virheeseen, jonka vuoksi sen rehellisyys on kyseenalaistettavissa. Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden varmistamiseksi ja täytäntöönpanon tukemiseksi komission olisi harkittava, onko kyseisiä direktiivejä aiheellista päivittää erityisesti niiden vaatimusten ja toimenpiteiden osalta, joita jäsenvaltioiden on noudatettava varmistaakseen kestävyys- ja huolellisuusvelvoitteiden noudattaminen kaikissa hankinta- ja käyttöoikeusmenettelyissä.

(93)

Henkilöillä, jotka työskentelevät tässä direktiivissä säädettyjen huolellisuusvelvoitteiden soveltamisalaan kuuluvien yritysten hyväksi tai jotka ovat yhteydessä tällaisiin yrityksiin työhön liittyvän toimintansa yhteydessä, voi olla keskeinen rooli tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksytyn kansallisen lainsäädännön säännösten rikkomisen paljastamisessa. He voivat siten edistää niiden rikkomisen ehkäisemistä ja tehostaa tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Sen vuoksi tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksytyn kansallisen lainsäädännön säännösten rikkomisesta ilmoittamiseen ja tällaisesta rikkomisesta ilmoittavien henkilöiden suojeluun olisi sovellettava direktiiviä (EU) 2019/1937.

(94)

Oikeusvarmuuden parantamiseksi direktiivin (EU) 2019/1937 sovellettavuus tämän direktiivin nojalla tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksytyn kansallisen lainsäädännön säännösten rikkomisista ilmoittamiseen ja tällaisista rikkomisista ilmoittavien henkilöiden suojeluun olisi otettava huomioon direktiivissä (EU) 2019/1937. Sen vuoksi direktiivin (EU) 2019/1937 liitettä olisi muutettava tämän mukaisesti. Jäsenvaltioiden tehtävänä on varmistaa, että tämä muutos on otettu huomioon niiden direktiivin (EU) 2019/1937 mukaisesti hyväksytyissä kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä.

(95)

Sen täsmentämiseksi, mitä tietoja yritysten, jotka eivät kuulu yritysten kestävyysraportointia koskevien direktiivin 2013/34/EU säännösten mukaisten raportointivaatimusten soveltamisalaan, olisi annettava tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista asioista, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä SEUT 290 artiklan mukaisesti lisäsääntöjen määrittämiseksi tällaisen raportoinnin sisällöstä ja kriteereistä ja täsmentäen siihen sisällytettäviä tietoja huolellisuusvelvoitteen kuvauksesta, tosiasiallisista ja mahdollisista vaikutuksista ja niiden vuoksi toteutetuista toimista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (29) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(96)

Tätä direktiiviä sovellettaessa olisi noudatettava unionin tietosuojalainsäädäntöä sekä oikeutta yksityisyyden ja henkilötietojen suojaan sellaisina kuin ne on kirjattu perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaan. Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava asetusta (EU) 2016/679, mukaan lukien käyttötarkoituksen rajoittamista, tietojen minimointia ja säilytyksen rajoittamista koskevat vaatimukset.

(97)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (30) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausuntonsa 17 päivänä maaliskuuta 2022.

(98)

Komission olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja sen tuloksellisuudesta sen tavoitteiden saavuttamisessa, erityisesti haitallisten vaikutusten torjumisessa. Ensimmäisessä kertomuksessa olisi käsiteltävä muun muassa direktiivin vaikutuksia pk-yrityksiin, tämän direktiivin soveltamisalaa siihen kuuluvien yritysten kannalta, sitä, onko termin ”toimintaketju” määritelmää tarpeen tarkistaa, onko tämän direktiivin liitettä tarpeen muuttaa ja olisiko tässä direktiivissä tarkoitettua asiaan liittyvien kansainvälisten yleissopimusten luetteloa muutettava erityisesti kansainvälisen kehityksen perusteella, sitä, onko ilmastonmuutosten torjuntaa koskevia sääntöjä ja kyseisiin sääntöihin liittyviä valvontaviranomaisten valtuuksia tarpeen tarkistaa, kansallisella tasolla käyttöön otettujen täytäntöönpanomekanismien, siviilioikeudellista korvausvastuuta koskevien seuraamusten ja sääntöjen vaikuttavuutta ja sitä, onko tarpeen tehdä muutoksia tämän direktiivin yhdenmukaistamisen tasoon, jotta voidaan varmistaa yritysten tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla. Mahdollisimman pian tämän direktiivin voimaantulon jälkeen ja viimeistään kahden vuoden kuluttua kyseisestä päivämäärästä komission olisi myös annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tarpeesta vahvistaa säännellyille rahoitusalan yrityksille räätälöityjä uusia kestävyyttä koskevia huolellisuusvaatimuksia, jotka koskevat rahoituspalvelujen tarjoamista ja sijoitustoimintaa, sekä tällaisten huolellisuusvaatimusten vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista tämän direktiivin tavoitteiden mukaisesti ottaen samalla huomioon muut säänneltyihin rahoitusalan yrityksiin sovellettavat unionin säädökset. Kyseiseen kertomukseen olisi tarvittaessa liitettävä lainsäädäntöehdotus.

(99)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat sisämarkkinoiden potentiaalin parempi hyödyntäminen kestävään talouteen siirtymisen ja kestävän kehityksen edistämiseksi ehkäisemällä ja lieventämällä tosiasiallisia tai mahdollisia haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksia yritysten toimintaketjuissa, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi ja erityisesti sen vuoksi, että tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat ongelmat ja niiden syyt ylittävät valtioiden rajat, sillä monet yritykset toimivat unionin tai maailman laajuisesti ja niiden arvoketjut ulottuvat muihin jäsenvaltioihin sekä kolmansiin maihin, ja sen vuoksi, että yksittäisten jäsenvaltioiden toimenpiteet saattavat olla tuloksettomia ja johtaa sisämarkkinoiden pirstoutumiseen, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

”vii)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2024/1760, annettu 13 päivänä toukokuuta 2024, yritysten kestävää toimintaa koskevasta huolellisuusvelvoitteesta ja direktiivin (EU) 2019/1937 ja asetuksen (EU) 2023/2859 muuttamisesta (EUVL L, 2024/1760, 5.7.2024, ELI: http://data.europa.eu/eli/dir/2024/1760/oj).”.