(1)

Kansainvälinen rikollinen toiminta aiheuttaa merkittävän uhan unionin sisäiselle turvallisuudelle ja edellyttää koordinoituja, kohdennettuja ja mukautettuja vastatoimia. Kentällä toimivat kansalliset viranomaiset ovat rikollisuuden ja terrorismin torjunnan etulinjassa, mutta unionin tason toimet ovat ensiarvoisen tärkeitä tehokkaan ja toimivan yhteistyön varmistamiseksi tietojenvaihdon osalta. Lisäksi erityisesti järjestäytynyt rikollisuus ja terrorismi ovat osoitus sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välisen yhteyden merkityksestä. Kansainvälinen rikollinen toiminta leviää rajojen yli, ja se ilmenee järjestäytyneinä rikollis- ja terroristiryhminä, jotka harjoittavat monentyyppistä, yhä muuttuvampaa ja monitahoisempaa rikollista toimintaa. Sen vuoksi on tarpeen parantaa oikeudellista kehystä sen varmistamiseksi, että toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset voivat estää ennalta, paljastaa ja tutkia rikoksia tehokkaammin.

(2)

Jotta voidaan kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta, jolle on ominaista sisärajatarkastusten puuttuminen, on olennaisen tärkeää, että yhden jäsenvaltion toimivaltaisilla lainvalvontaviranomaisilla on sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön puitteissa mahdollisuus saada yhtäläinen pääsy tietoihin, jotka ovat heidän kollegojensa saatavilla toisessa jäsenvaltiossa. Toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten olisi tältä osin tehtävä toimivaa yhteistyötä kaikkialla unionissa. Poliisiyhteistyö, joka koskee asiaankuuluvien tietojen vaihtoa rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai tutkimiseksi, on sen vuoksi olennainen osa yleistä turvallisuutta tukevia toimenpiteitä alueella, jolla valtiot ovat toisistaan riippuvaisia ja jolla ei ole sisärajatarkastuksia. Rikollisuutta ja rikollista toimintaa, mukaan lukien terrorismi, koskevien tietojen vaihtamisella edistetään luonnollisten henkilöiden turvallisuuden suojelemista ja oikeushenkilöiden lainsäädännöllä turvattujen tärkeiden etujen suojaamista koskevan yleisen tavoitteen saavuttamista.

(3)

Suurin osa järjestäytyneistä rikollisryhmistä toimii useammassa kuin kolmessa maassa ja koostuu jäsenistä, joilla on useita kansalaisuuksia ja jotka harjoittavat monenlaista rikollista toimintaa. Järjestäytyneiden rikollisryhmien rakenne on nykyään entistäkin kehittyneempi, ja niiden jäsenten välillä on vahvoja ja toimivia rajatylittäviä viestintäjärjestelmiä ja yhteistyötä.

(4)

Jotta rajatylittävää rikollisuutta voidaan torjua tehokkaasti, on äärimmäisen tärkeää, että toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset vaihtavat nopeasti tietoja ja tekevät operatiivista yhteistyötä keskenään. Vaikka toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten rajatylittävä yhteistyö on parantunut viime vuosina, sille on edelleen tiettyjä käytännön ja oikeudellisia esteitä. Tältä osin neuvoston suositus (EU) 2022/915 (2) auttaa jäsenvaltioita tehostamaan edelleen rajatylittävää operatiivista yhteistyötä.

(5)

Jotkut jäsenvaltiot ovat kehittäneet rajatylittävän yhteistyön vahvistamiseksi pilottihankkeita, joissa keskitytään esimerkiksi naapurijäsenvaltioiden yhteisiin poliisipartioihin raja-alueilla. Eräät jäsenvaltiot ovat myös tehneet kahden- tai jopa monenvälisiä sopimuksia rajatylittävän yhteistyön, muun muassa tietojenvaihdon, tehostamiseksi. Tällä direktiivillä ei rajoiteta tällaisia mahdollisuuksia edellyttäen, että tällaisissa sopimuksissa vahvistetut tietojenvaihtoa koskevat säännöt ovat yhteensopivia tämän direktiivin kanssa silloin, kun sitä sovelletaan. Jäsenvaltioita päinvastoin kannustetaan vaihtamaan tällaisista pilottihankkeista ja sopimuksista saatuja parhaita käytäntöjä ja kokemuksia ja hyödyntämään tässä yhteydessä saatavilla olevaa unionin rahoitusta, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1149 (3) perustetusta sisäisen turvallisuuden rahastosta saatavaa rahoitusta.

(6)

Rangaistavien tekojen ehkäisemistä ja tutkimista koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta määrätään 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen (4) soveltamisesta 19 päivänä kesäkuuta 1990 tehdyssä yleissopimuksessa ja erityisesti sen 39 ja 46 artiklassa. Neuvoston puitepäätöksellä 2006/960/YOS (5) korvattiin osittain kyseiset säännökset ja otettiin käyttöön uudet toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välistä tietojen ja tiedustelutietojen vaihtoa koskevat säännöt.

(7)

Arvioinnit, mukaan lukien neuvoston asetuksen (EU) N:o 1053/2013 (6) nojalla tehdyt arvioinnit, ovat osoittaneet, että puitepäätös 2006/960/YOS ei ole riittävän selkeä eikä sillä varmisteta riittävää ja nopeaa jäsenvaltioiden välistä asiaankuuluvien tietojen vaihtoa. Arvioinneista käy myös ilmi, että kyseistä puitepäätöstä ei käytännössä juurikaan käytetä, mikä johtuu osittain siitä, että Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen ja kyseisen puitepäätöksen soveltamisalat ovat käytännössä epäselvät.

(8)

Sen vuoksi nykyinen oikeudellinen kehys olisi saatettava ajan tasalle, jotta voidaan poistaa ristiriitaisuuksia ja laatia selkeät ja yhdenmukaistetut säännöt, joilla voidaan helpottaa eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välistä riittävää ja nopeaa tietojenvaihtoa ja varmistaa se sekä mahdollistaa toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten mukautuminen järjestäytyneen rikollisuuden nopeasti muuttuvaan ja laajenevaan luonteeseen, myös globalisaation ja yhteiskunnan digitalisaation myötä.

(9)

Tämän direktiivin olisi katettava erityisesti rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai tutkintaa koskeva tietojenvaihto, jolloin Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 39 ja 46 artikla syrjäytetään tällaisen tietojenvaihdon osalta kokonaisuudessaan ja taataan siten tarvittava oikeusvarmuus. Lisäksi asiaa koskevia sääntöjä olisi yksinkertaistettava ja selkeytettävä, jotta niiden tehokas soveltaminen käytännössä helpottuisi.

(10)

On tarpeen vahvistaa yhdenmukaiset säännöt, jotka koskevat tämän direktiivin mukaisen jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon monialaisia näkökohtia tutkinnan eri vaiheissa aina rikostiedustelutietojen keräämisestä rikostutkintavaiheeseen asti. Kyseisten sääntöjen olisi katettava tietojenvaihto poliisi- ja tulliyhteistyökeskusten välillä, jotka kaksi tai useampi jäsenvaltio ovat perustaneet kahden- tai monenvälisten järjestelyjen pohjalta rikosten ennalta estämistä, paljastamista tai tutkintaa varten. Kahdenvälinen tietojenvaihto kolmansien maiden kanssa olisi kuitenkin jätettävä kyseisten sääntöjen ulkopuolelle. Tässä direktiivissä vahvistetut säännöt eivät saisi vaikuttaa sellaisten unionin oikeuden sääntöjen soveltamiseen, jotka koskevat tällaiseen tietojenvaihtoon, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/794 (7), (EU) 2018/1860 (8), (EU) 2018/1861 (9) ja (EU) 2018/1862 (10), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien (EU) 2016/681 (11) ja (EU) 2019/1153 (12) sekä neuvoston päätösten 2008/615/YOS (13) ja 2008/616/YOS (14) nojalla toteutettavaan tietojenvaihtoon, liittyviä erityisiä järjestelmiä tai puitteita.

(11)

Tämän direktiivin soveltamiseksi ’rikoksen’ käsitettä olisi pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut. Jotta rikollisuutta voitaisiin torjua tehokkaasti, ’rikoksen’ olisi tässä direktiivissä katsottava tarkoittavan mitä tahansa toimintaa, joka on sen jäsenvaltion rikoslainsäädännön nojalla rangaistavaa, joka saa tietoja joko pyynnöstä tai oma-aloitteiden tietojen toimittamisen johdosta tämän direktiivin mukaisesti, riippumatta siitä, millainen seuraamus kyseisessä jäsenvaltiossa voidaan siitä määrätä, ja siitä, onko toiminta rangaistavaa myös tiedot toimittavan jäsenvaltion rikoslainsäädännön nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tässä direktiivissä säädettyjen tietopyyntöjen epäämisperusteiden soveltamista.

(12)

Tämä direktiivi ei rajoita Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K.3 artiklan perusteella tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen (15) (Napoli II) soveltamista.

(13)

Koska tätä direktiiviä ei sovelleta tietojenkäsittelyyn, joka suoritetaan sellaisen toiminnan yhteydessä, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, kansallista turvallisuutta koskevat toimet eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(14)

Tässä direktiivissä ei säädetä tietojen toimittamisesta todistusaineistoksi oikeudenkäynteihin tai käytöstä todistusaineistona oikeudenkäynneissä. Sitä ei etenkään pitäisi tulkita siten, että sillä annettaisiin oikeus käyttää tämän direktiivin nojalla toimitettuja tietoja todistusaineistona, ja näin ollen sillä ei ole vaikutusta mihinkään sovellettavassa lainsäädännössä säädettyyn vaatimukseen saada suostumus jäsenvaltiolta, joka toimittaa tiedot tällaista käyttöä varten. Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta todistusaineistoa koskeviin unionin säädöksiin, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen eurooppalaisista esittämis- ja säilyttämismääräyksistä sähköistä todistusaineistoa varten rikosoikeudellisissa menettelyissä ja vapausrangaistusten täytäntöönpanemista varten rikosoikeudellisten menettelyjen jälkeen, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2014/41/EU (16) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin yhdenmukaisista säännöistä laillisten edustajien nimeämiseksi sähköisen todistusaineiston keräämistä varten rikosoikeudellisissa menettelyissä. Siksi tämän direktiivin nojalla tietoja toimittavien jäsenvaltioiden olisi tietoja toimittaessaan tai sen jälkeen voitava antaa suostumus käyttää kyseisiä tietoja todistusaineistona oikeudenkäynneissä, vaikka sitä ei niiltä tämän direktiivin nojalla vaadita, myös jos kansallisessa lainsäädännössä näin edellytetään, käyttämällä jäsenvaltioiden välisiä voimassa olevia oikeudellista yhteistyötä koskevia välineitä.

(15)

Kaikkeen tämän direktiivin mukaiseen tietojenvaihtoon olisi sovellettava viittä yleistä periaatetta, jotka ovat saatavuus, yhtäläinen pääsy, luottamuksellisuus, tietojen omistajuus ja tietojen luotettavuus. Vaikka kyseiset periaatteet eivät rajoita tämän direktiivin yksityiskohtaisempia säännöksiä, niiden olisi tarvittaessa ohjattava sen tulkintaa ja soveltamista. Ensiksi saatavuusperiaate olisi ymmärrettävä siten, että yhden jäsenvaltion keskitetyn yhteyspisteen tai toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten saatavilla olevien asiaankuuluvien tietojen olisi oltava mahdollisimman laajasti myös muiden jäsenvaltioiden keskitettyjen yhteyspisteiden tai toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten saatavilla. Kyseinen periaate ei kuitenkaan saisi vaikuttaa sellaisten tämän direktiivin erityisten säännösten, joilla rajoitetaan tietojen saatavuutta, kuten tietopyyntöjen epäämisperusteita ja tuomioistuimen lupia koskevien säännösten, tai sen velvollisuuden soveltamiseen, jonka mukaan tiedot alun perin toimittaneelta jäsenvaltiolta tai kolmannelta maalta on saatava suostumus ennen kuin tietoja jaetaan, silloin kun se on perusteltua. Toiseksi yhtäläisen pääsyn periaatteen mukaan jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että muiden jäsenvaltioiden keskitetyn yhteyspisteen ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten pääsy asiaankuuluviin tietoihin on olennaisilta osiltaan samanlainen – ei tiukempi eikä vähemmän tiukka – kuin niiden oman keskitetyn yhteyspisteen ja omien toimivaltaisten viranomaisten pääsy kyseisiin tietoihin, jollei tämän direktiivin yksityiskohtaisemmista säännöksistä muuta johdu. Kolmanneksi luottamuksellisuusperiaate edellyttää, että jäsenvaltiot noudattavat toistensa kansallisia salassapitosääntöjä käsitellessään keskitetylle yhteyspisteelleen tai toimivaltaisille lainvalvontaviranomaisilleen toimitettuja luottamukselliseksi merkittyjä tietoja siten, että ne varmistavat vastaavan luottamuksellisuuden tason kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen mukaisesti. Neljänneksi tietojen omistajuuden periaatteen mukaisesti alun perin toiselta jäsenvaltiolta tai kolmannelta maalta saadut tiedot olisi luovutettava ainoastaan kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan suostumuksella ja sen asettamien ehtojen mukaisesti. Viidenneksi tietojen luotettavuuden periaatteen mukaisesti henkilötiedot, jotka on todettu virheellisiksi, epätäydellisiksi tai vanhentuneiksi, olisi poistettava tai oikaistava tai kyseisten tietojen käsittelyä olisi rajoitettava tapauksen mukaan ja kyseisten tietojen vastaanottajille olisi ilmoitettava asiasta viipymättä.

(16)

Jäsenvaltioiden välisen riittävän ja nopean tietojenvaihdon helpottamista ja varmistamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi tässä direktiivissä olisi säädettävä jäsenvaltioiden mahdollisuudesta hankkia tietoja esittämällä tietopyyntö toisten jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille tiettyjen selkeiden, yksinkertaistettujen ja yhdenmukaistettujen vaatimusten mukaisesti. Tietopyyntöjen sisällön osalta tässä direktiivissä olisi täsmennettävä erityisesti tyhjentävästi ja riittävän yksityiskohtaisesti tilanteet, joissa tietopyyntöjä on pidettävä kiireellisinä, yksityiskohdat, joita niiden on vähintään sisällettävä, ja kieli, jolla ne on esitettävä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tapauskohtaisen arvioinnin tarvetta.

(17)

Vaikka kunkin jäsenvaltion keskitetyn yhteyspisteen olisi joka tapauksessa voitava esittää tietopyyntöjä toisen jäsenvaltion keskitetylle yhteyspisteelle, joustavuuden vuoksi jäsenvaltioiden olisi voitava lisäksi nimetä jotkut toimivaltaisista lainvalvontaviranomaisistaan, jotka mahdollisesti osallistuvat eurooppalaiseen yhteistyöhön, nimetyiksi lainvalvontaviranomaisiksi, jotta ne voivat esittää tällaisia pyyntöjä muiden jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille. Kunkin jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle luettelo nimetyistä lainvalvontaviranomaisistaan. Kunkin jäsenvaltion olisi ilmoitettava komissiolle kyseiseen luetteloon tehdyistä muutoksista. Komission olisi julkaistava luettelot verkossa. Jotta keskitetyt yhteyspisteet voivat hoitaa tämän direktiivin mukaiset koordinointitehtävänsä, on kuitenkin tarpeen, että jos jäsenvaltio päättää sallia joidenkin toimivaltaisista lainvalvontaviranomaisistaan esittää tietopyyntöjä muiden jäsenvaltioiden keskitetyille yhteyspisteille, kyseinen jäsenvaltio tiedottaa keskitetylle yhteyspisteelleen kaikista lähetettävistä tietopyynnöistä ja niihin liittyvästä viestinnästä lähettämällä keskitetylle yhteyspisteelleen aina kopion. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä rajoittamaan henkilötietojen perusteetonta päällekkäisyyttä ehdottomaan minimiin.

(18)

Määräajat ovat tarpeen keskitetylle yhteyspisteelle toimitettujen tietopyyntöjen nopean käsittelyn varmistamiseksi. Määräaikojen olisi oltava selkeitä ja oikeasuhteisia ja niissä olisi otettava huomioon, onko tietopyyntöä pidettävä kiireellisenä ja koskeeko pyyntö suoraan saatavilla olevia tietoja vai välillisesti saatavilla olevia tietoja. Jotta voidaan varmistaa sovellettavien määräaikojen noudattaminen ja kuitenkin sallia tietty jousto, kun se on objektiivisesti perusteltua, kyseisistä määräajoista olisi voitava poiketa ainoastaan poikkeustapauksissa silloin kun ja siltä osin kuin pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion toimivaltainen oikeusviranomainen tarvitsee lisäaikaa päättääkseen tarvittavan tuomioistuimen luvan myöntämisestä. Tällainen tarve voisi johtua esimerkiksi tietopyynnön kohteena olevien asioiden laajuudesta tai monimutkaisuudesta. Jotta varmistetaan mahdollisuuksien mukaan, että aikakriittisiä mahdollisuuksia toimia tietyissä tapauksissa ei menetetä, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion olisi toimitettava pyydettyjä tietoja heti, kun keskitetty yhteyspiste on saanut ne haltuunsa, vaikka kyseiset tiedot eivät olisi ainoat pyynnön kannalta merkitykselliset saatavilla olevat tiedot. Loput pyydetyistä tiedoista olisi toimitettava heti, kun keskitetty yhteyspiste on saanut ne haltuunsa.

(19)

Keskitettyjen yhteyspisteiden olisi arvioitava, ovatko pyydetyt tiedot tarpeen ja oikeasuhteisia tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi ja onko selvitys pyynnön perusteluna olevista objektiivisista perusteista riittävän selkeä ja yksityiskohtainen, jotta vältetään perusteeton tietojen toimittaminen tai suhteettomien tietomäärien toimittaminen.

(20)

Poikkeuksellisissa tapauksissa voi olla objektiivisesti perusteltua, että jäsenvaltio epää keskitetylle yhteyspisteelleen esitetyn tietopyynnön. Jotta varmistetaan tällä direktiivillä perustetun järjestelmän tehokas toiminta oikeusvaltioperiaatetta täysimääräisesti noudattaen, nämä tapaukset olisi määriteltävä tyhjentävästi ja niitä olisi tulkittava suppeasti. Tässä direktiivissä vahvistetuissa säännöissä painotetaan kuitenkin vahvasti tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita, mikä tarjoaa takuita tietopyyntöjen väärinkäytön estämiseksi myös silloin, kun se johtaisi ilmeisiin perusoikeuksien loukkauksiin. Jäsenvaltioiden olisi siksi yleisen huolellisuusvelvoitteensa osoituksena aina tarkistettava, että niille tämän direktiivin nojalla esitetyt pyynnöt ovat tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia, ja evättävä pyynnöt, joiden ne eivät katso olevan niiden mukaisia. Jos pyynnön epäämisen perusteet liittyvät ainoastaan osaan pyydetyistä tiedoista, muut tiedot olisi toimitettava tässä direktiivissä säädetyissä määräajoissa. Jotta voidaan ehkäistä tietopyyntöjen perusteettomia epäämisiä, pyynnön esittäneen jäsenvaltion keskitetyn yhteyspisteen tai tapauksen mukaan nimetyn toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen olisi pyynnöstä toimitettava selvennystä tai täsmennyksiä, jotka ovat tarpeen tietopyynnön käsittelemiseksi. Sovellettavien määräaikojen kuluminen olisi keskeytettävä siitä hetkestä alkaen, jona pyynnön esittäneen jäsenvaltion keskitetty yhteyspiste tai tapauksen mukaan nimetty lainvalvontaviranomainen vastaanottaa selvennys- tai täsmennyspyynnön. Olisi kuitenkin oltava mahdollista pyytää selvennystä tai täsmennyksiä ainoastaan, jos selvennys tai täsmennykset ovat objektiivisesti katsoen tarpeellisia ja oikeasuhteisia siten, että ilman niitä tietopyyntö olisi evättävä jostakin tässä direktiivissä luetellusta syystä. Tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi olisi edelleen oltava mahdollista pyytää tarvittavia selvennystä tai täsmennyksiä myös muissa tilanteissa ilman, että tämä johtaa määräaikojen kulumisen keskeyttämiseen.

(21)

Jotta mahdollistetaan tarvittava joustavuus ottaen huomioon operatiiviset tarpeet, jotka voivat vaihdella käytännössä, tässä direktiivissä olisi säädettävä kahdesta muusta tietojenvaihtotavasta kuin tietopyyntöjen esittämisestä keskitetyille yhteyspisteille. Ensimmäinen niistä on se, kun keskitetty yhteyspiste tai toimivaltainen lainvalvontaviranomainen toimittaa oma-aloitteisesti tietoja toisen jäsenvaltion keskitetylle yhteyspisteelle tai toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle ilman edeltävää pyyntöä, eli tietojen toimittaminen sen omasta aloitteesta. Toinen on tietojen toimittaminen silloin, kun joko keskitetty yhteyspiste tai toimivaltainen lainvalvontaviranomainen esittää tietopyynnön suoraan toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle. Molempien tietojenvaihtotapojen osalta tässä direktiivissä asetetaan ainoastaan rajoitettu määrä vähimmäisvaatimuksia, jotka koskevat erityisesti asiaankuuluville keskitetyille yhteyspisteille tiedottamista ja oma-aloitteisen tietojen toimittamisen osalta tilanteita, joissa tietoja toimitetaan, sekä käytettävää kieltä. Kyseisiä vaatimuksia olisi sovellettava myös tilanteissa, joissa toimivaltainen lainvalvontaviranomainen toimittaa tietoja oman jäsenvaltionsa keskitetylle yhteyspisteelle kyseisten tietojen toimittamiseksi toiselle jäsenvaltiolle, kuten silloin, kun on tarpeen noudattaa tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä tietojen toimittamisessa käytettävästä kielestä.

(22)

Vaatimus, jonka mukaan tietojen antamiseen on saatava etukäteen tuomioistuimen lupa, jos asiasta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, on tärkeä suojakeino, ja sitä olisi noudatettava. Jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmät ovat kuitenkin tältä osin erilaisia, eikä tämän direktiivin pitäisi tulkita vaikuttavan kansallisessa lainsäädännössä säädettyihin tuomioistuimen ennakkolupia koskeviin sääntöihin ja edellytyksiin muutoin kuin edellyttämällä, että jäsenvaltioiden sisäistä tietojenvaihtoa ja jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa kohdellaan samalla tavalla sekä aineellisesti että menettelyllisesti. Jotta tällaisen vaatimuksen soveltamiseen liittyvät viivästykset ja vaikeudet voidaan pitää mahdollisimman vähäisinä, toimivaltaisen oikeusviranomaisen jäsenvaltion keskitetyn yhteyspisteen tai tapauksen mukaan toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten olisi lisäksi toteutettava kaikki käytännön toimet ja oikeudelliset toimet – tarvittaessa yhteistyössä pyynnön esittäneen jäsenvaltion keskitetyn yhteyspisteen tai nimetyn lainvalvontaviranomaisen kanssa – saadakseen tuomioistuimen luvan mahdollisimman pian. Vaikka tämän direktiivin oikeusperusta on rajattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 87 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaiseen lainvalvontayhteistyöhön, tällä direktiivillä voi olla merkitystä oikeusviranomaisille.

(23)

On erityisen tärkeää varmistaa unionin oikeuden mukainen henkilötietojen suoja kaikessa tämän direktiivin nojalla tapahtuvassa tietojenvaihdossa. Tämän vuoksi kaikessa keskitetyn yhteyspisteen tai toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen tämän direktiivin nojalla suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava kaikilta osin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 (17). Asetuksen (EU) 2016/794 mukaan Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) käsittelee tietoja kyseisessä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tämä direktiivi ei vaikuta kyseiseen direktiiviin eikä kyseiseen asetukseen. Olisi erityisesti täsmennettävä, että keskitettyjen yhteyspisteiden ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten vaihtamat henkilötiedot rajoittuvat asetuksen (EU) 2016/794 liitteessä II olevassa B jaksossa lueteltuihin tietoluokkiin rekisteröityjen ryhmää kohti. Näin ollen olisi erotettava selvästi toisistaan epäiltyjä koskevat tiedot ja todistajia, uhreja tai muihin ryhmiin kuuluvia henkilöitä koskevat tiedot, joihin sovelletaan tiukempia rajoituksia. Tällaiset henkilötiedot olisi myös mahdollisuuksien mukaan erotettava toisistaan niiden paikkansapitävyyden ja luotettavuuden asteen perusteella. Paikkansapitävyyden ja luotettavuuden varmistamiseksi tosiseikat olisi erotettava henkilökohtaisista arvioista. Keskitettyjen yhteyspisteiden tai tapauksen mukaan toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten olisi käsiteltävä tämän direktiivin mukaisesti esitetyt tietopyynnöt mahdollisimman nopeasti, jotta voidaan varmistaa henkilötietojen paikkansapitävyys ja luotettavuus, välttää tietojen tarpeeton päällekkäisyys ja vähentää riskiä, että tiedot vanhentuvat tai eivät ole enää niiden saatavilla. Jos käy ilmi, että henkilötiedot ovat virheellisiä, ne olisi oikaistava tai poistettava tai niiden käsittelyä olisi rajoitettava viipymättä.

(24)

Jotta keskitetyt yhteyspisteet voivat toimittaa tietoja riittävästi ja nopeasti joko pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, on tärkeää, että toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset ymmärtävät toisiaan. Kaikki tiettyyn pyyntöön liittyvä tietojenvaihto, mukaan lukien pyydettyjen tietojen toimittaminen, tietopyyntöjen epäämiset, mukaan lukien tällaisten epäämisten perustelut, ja tarvittaessa selvennys- tai täsmennyspyynnöt ja selvennys tai täsmennykset olisi tehtävä kielellä, jolla pyyntö oli esitetty. Sen vuoksi, jotta estettäisiin pyydettyjen tietojen toimittamisen viivästyminen kieliesteiden vuoksi ja rajoitettaisiin käännöskustannuksia, jäsenvaltioiden olisi laadittava luettelo yhdestä tai useammasta kielestä, jolla niiden keskitettyyn yhteyspisteeseen voidaan ottaa yhteyttä ja jolla se voi viestiä. Koska englanti on kieli, jota ymmärretään laajalti ja jota käytetään käytännössä lainvalvontayhteistyössä unionissa, se olisi sisällytettävä kyseiseen luetteloon. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava kyseinen luettelo ja sen mahdolliset päivitykset komissiolle. Komission olisi julkaistava verkossa kooste kyseisistä luetteloista.

(25)

Unionin kansalaisten turvallisuuden varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että Europolilla on tarvittavat tiedot, jotta se voi täyttää tehtävänsä unionin rikostietokeskuksena ja tukea toimivaltaisia lainvalvontaviranomaisia. Tämän vuoksi, kun tietoja vaihdetaan jäsenvaltioiden välillä, riippumatta siitä, vaihdetaanko niitä keskitetylle yhteyspisteelle tai toimivaltaiselle lainvalvontaviranomaiselle esitetyn tietopyynnön perusteella vai toimitetaanko ne keskitetyn yhteyspisteen tai toimivaltaisen lainvalvontaviranomaisen omasta aloitteesta, olisi arvioitava tapauskohtaisesti, onko Europolille lähetettävä kopio tämän direktiivin nojalla esitetystä tietopyynnöstä tai tämän direktiivin nojalla vaihdetuista tiedoista asetuksen (EU) 2016/794 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti silloin, kun ne koskevat Europolin tavoitteiden puitteisiin kuuluvia rikoksia. Tällaisten arviointien olisi perustuttava asetuksessa (EU) 2016/794 säädettyihin Europolin tavoitteisiin siltä osin kuin kyseessä on rikoksen laajuus. Jäsenvaltioita ei pitäisi velvoittaa lähettämään kopiota tietopyynnöstä tai vaihdetuista tiedoista Europolille, jos se olisi asianomaisen jäsenvaltion keskeisten turvallisuusetujen vastaista, jos se vaarantaisi vireillä olevan tutkinnan onnistumisen tai yksilön turvallisuuden tai jos se paljastaisi tietoja kansallisista turvallisuusyksiköistä tai kansallista turvallisuutta koskevista yksittäisistä tiedustelutoimista. Lisäksi tietojen omistajuuden periaatteen mukaisesti ja rajoittamatta asetuksessa (EU) 2016/794 säädettyä velvoitetta, joka koskee Europolin tietojenkäsittelyn tarkoituksen määrittelyä ja rajoituksia, alun perin toiselta jäsenvaltiolta tai kolmannelta maalta saadut tiedot olisi toimitettava Europolille ainoastaan kyseisen jäsenvaltion tai kolmannen maan suostumuksella. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden keskitetyn yhteyspisteen ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten henkilöstöllä on riittävä tuki ja koulutus voidakseen määrittää nopeasti ja tarkasti, mitkä tämän direktiivin nojalla vaihdetut tiedot kuuluvat Europolin tehtävänannon piiriin ja ovat tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi.

(26)

Lainvalvontatietojen toimittamiseen jäsenvaltioiden välillä käytettävien viestintäkanavien määrän lisääntymisen muodostamaan ongelmaan olisi puututtava, sillä se haittaa tällaisten tietojen riittävää ja nopeaa vaihtamista ja lisää henkilötietoihin kohdistuvaa turvallisuusriskiä. Sen vuoksi Europolin asetuksen (EU) 2016/794 mukaisesti hallinnoiman ja kehittämän suojatun tiedonvaihdon verkkosovelluksen (SIENA-sovellus) käyttö olisi tehtävä pakolliseksi kaikessa tämän direktiivin mukaisessa tietojensiirrossa ja viestinnässä, mukaan lukien tietopyyntöjen lähettäminen keskitetyille yhteyspisteille ja suoraan toimivaltaisille lainvalvontaviranomaisille, tietojen toimittaminen tällaisten pyyntöjen perusteella ja tietojen toimittaminen keskitettyjen yhteyspisteiden ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten omasta aloitteesta, tietopyyntöjen epäämisiä, selvennystä ja täsmennyksiä koskeva viestintä sekä tietopyyntöjen tai tietojen kopioiden lähettäminen keskitetyille yhteyspisteille ja Europolille. Tätä varten kaikilla keskitetyillä yhteyspisteillä ja kaikilla tietojenvaihtoon mahdollisesti osallistuvilla toimivaltaisilla lainvalvontaviranomaisilla olisi oltava suora yhteys SIENA-sovellukseen. Jotta etulinjassa toimivat virkailijat, kuten suuroperaatioihin osallistuvat poliisit, voivat käyttää SIENA-sovellusta, sen olisi tarvittaessa oltava käytettävissä myös mobiililaitteilla. Tältä osin olisi säädettävä lyhyestä siirtymäkaudesta, jotta SIENA-sovellus voidaan ottaa kokonaisuudessaan käyttöön, koska se merkitsee joissakin jäsenvaltioissa muutosta nykyjärjestelyihin ja edellyttää kyseisen henkilöstön koulutusta. Operatiivisen todellisuuden huomioon ottamiseksi ja jotta ei haitata toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välistä hyvää yhteistyötä, jäsenvaltioiden olisi voitava sallia keskitetyn yhteyspisteensä tai toimivaltaisten lainvalvontaviranomaistensa käyttää toista suojattua viestintäkanavaa rajoitetussa määrässä perusteltuja tilanteita. Jos jäsenvaltiot sallivat keskitetyn yhteyspisteensä tai toimivaltaisten lainvalvontaviranomaistensa käyttää toista viestintäkanavaa tietopyynnön kiireellisyyden vuoksi, niiden olisi mahdollisuuksien mukaan ja operatiivisten tarpeiden mukaisesti palattava käyttämään SIENA-sovellusta sen jälkeen, kun tilanne lakkaa olemasta kiireellinen. SIENA-sovelluksen käyttämisen ei pitäisi olla pakollista jäsenvaltion sisäisessä tietojenvaihdossa.

(27)

Jotta tiedonkulkua voidaan yksinkertaistaa, helpottaa ja hallinnoida paremmin, kunkin jäsenvaltion olisi perustettava tai nimettävä keskitetty yhteyspiste. Keskitettyjen yhteyspisteiden olisi vastattava tämän direktiivin mukaisen tietojenvaihdon koordinoinnista ja helpottamisesta. Kunkin jäsenvaltion olisi ilmoitettava komissiolle keskitetyn yhteyspisteensä perustamisesta tai nimeämisestä sekä mahdollisista sitä koskevista muutoksista. Komission olisi julkaistava kyseiset ilmoitukset ja niiden mahdolliset päivitykset. Keskitettyjen yhteyspisteiden avulla olisi erityisesti kyettävä vähentämään tiedonkulun esteitä, jotka johtuvat toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välisten viestintätapojen hajanaisuudesta, jotta voidaan vastata kasvavaan tarpeeseen torjua yhdessä rajatylittävää rikollisuutta, kuten huumekauppaa, kyberrikollisuutta, ihmiskauppaa ja terrorismia. Keskitetyille yhteyspisteille olisi osoitettava erityisiä vähimmäistehtäviä ja niillä olisi myös oltava tietyt vähimmäisvalmiudet, jotta ne voivat hoitaa tehokkaasti koordinointitehtävänsä, jotka liittyvät tämän direktiivin nojalla lainvalvontatarkoituksessa tapahtuvaan rajatylittävään tietojenvaihtoon.

(28)

Keskitetyillä yhteyspisteillä olisi oltava pääsy kaikkiin niiden jäsenvaltiossa saatavilla oleviin tietoihin, mukaan lukien käyttäjäystävällinen pääsy kaikkiin asiaankuuluviin unionin ja kansainvälisiin tietokantoihin ja alustoihin, sovellettavassa unionin ja kansallisessa lainsäädännössä määriteltyjen järjestelyjen mukaisesti. Jotta tämän direktiivin vaatimukset ja erityisesti määräaikoja koskevat vaatimukset voidaan täyttää, keskitetyille yhteyspisteille olisi annettava riittävät määräraha- ja henkilöstöresurssit, mukaan lukien asianmukaiset käännösvalmiudet, ja niiden olisi toimittava ympärivuorokautisesti. Tältä osin palvelupiste, joka pystyy seulomaan, käsittelemään ja kanavoimaan saapuvia tietopyyntöjä, voisi lisätä keskitettyjen yhteyspisteiden tuloksellisuutta ja tehokkuutta. Keskitetyillä yhteyspisteillä olisi myös oltava aina käytettävissään oikeusviranomaisia, joilla on toimivalta myöntää tarvittavia tuomioistuimen lupia. Käytännössä tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi varmistamalla, että tällaiset oikeusviranomaiset ovat fyysisesti läsnä keskitetyn yhteyspisteen tiloissa tai käytettävissä toiminnallisesti joko keskitetyn yhteyspisteen tiloissa tai suoraan päivystysluonteisesti.

(29)

Jotta keskitetyt yhteyspisteet voisivat hoitaa tehokkaasti tämän direktiivin mukaiset koordinointitehtävänsä, niiden olisi koostuttava niiden toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten henkilöstön jäsenistä, joiden osallistuminen on tarpeen tämän direktiivin mukaisen riittävän ja nopean tietojenvaihdon kannalta. Kukin jäsenvaltio päättää itse, millainen rakenne ja kokoonpano on tarpeen kyseisen vaatimuksen täyttämiseksi, mutta poliisi-, tulli- ja muut toimivaltaiset lainvalvontaviranomaiset, jotka vastaavat rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta tai tutkimisesta, sekä mahdolliset alueellisten ja kahdenvälisten toimistojen yhteystahot, kuten yhteyshenkilöt ja asiantuntijat, jotka on lähetetty toisiin jäsenvaltioihin ja asiaankuuluviin unionin lainvalvontaviranomaisiin, kuten Europoliin, voisivat olla edustettuina keskitetyissä yhteyspisteissä. Tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi keskitettyjen yhteyspisteiden olisi kuitenkin koostuttava vähintään Europolin kansallisen yksikön, SIRENE-toimiston ja Interpolin kansallisen keskustoimiston, sellaisina kuin ne on perustettu asiaa koskevassa unionin säädöksessä tai kansainvälisessä sopimuksessa, edustajista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sitä, että tätä direktiiviä ei sovelleta kyseisissä unionin säädöksissä nimenomaisesti säänneltyyn tietojenvaihtoon.

(30)

Rajatylittävään lainvalvontayhteistyöhön liittyy erityisvaatimuksia, kuten arkaluonteisten tietojen käsittely sen yhteydessä, minkä vuoksi on tärkeää, että keskitettyjen yhteyspisteiden ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten henkilöstön jäsenillä on tarvittavat tiedot ja taidot, jotta he voivat hoitaa tämän direktiivin mukaiset tehtävänsä laillisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti. Keskitettyjen yhteyspisteiden henkilöstölle olisi eritoten tarjottava sekä unionin että kansallisella tasolla säännöllisesti asianmukaista koulutusta, joka vastaa heidän ammatillisia tarpeitaan ja heidän nimenomaista taustaansa ja helpottaa heidän tässä direktiivissä vahvistettujen sääntöjen soveltamisen edellyttämää yhteydenpitoaan muiden jäsenvaltioiden keskitettyihin yhteyspisteisiin ja toimivaltaisiin lainvalvontaviranomaisiin; ja heitä olisi kannustettava osallistumaan tällaiseen koulutukseen. Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tietojenkäsittelyvälineiden ja tietoteknisten järjestelmien asianmukaiseen käyttöön, oikeus- ja sisäasioiden alan asiaankuuluvia unionin ja kansallisia oikeudellisia kehyksiä koskevan tietämyksen välittämiseen, jossa olisi keskityttävä erityisesti henkilötietojen suojaan, lainvalvontayhteistyöhön ja luottamuksellisten tietojen käsittelyyn, sekä kieliin, joilla kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut keskitetyn yhteyspisteensä voivan vaihtaa tietoja, jotta voidaan auttaa poistamaan kieliesteet. Tarjotakseen koulutusta jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa hyödynnettävä myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2219 (18) perustetun Euroopan unionin lainvalvontakoulutusviraston (CEPOL) tarjoamia kursseja ja asiaankuuluvia välineitä, harkittava mahdollisuutta antaa henkilöstön viettää viikko Europolissa sekä hyödynnettävä unionin talousarviosta rahoitettavista ohjelmista ja hankkeista, kuten CEPOLin vaihto-ohjelmasta, saatavilla olevaa asiaan liittyvää tarjontaa.

(31)

Teknisten taitojen ja oikeudellisen tietämyksen lisäksi tämän direktiivin mukaisen tehokkaan ja tuloksellisen rajatylittävän lainvalvontayhteistyön edellytyksiä ovat keskinäinen luottamus ja yhteisymmärrys. Yhteisten operaatioiden kautta luodut henkilökohtaiset yhteydet ja asiantuntemuksen jakaminen helpottavat luottamuksen rakentamista ja unionin yhteisen poliisikulttuurin kehittämistä. Jäsenvaltioiden olisi myös harkittava yhteistä koulutusta ja henkilöstövaihtoa, jossa keskitytään siirtämään tietämystä toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten työ- ja tutkintamenetelmistä ja organisaatiorakenteista muissa jäsenvaltioissa.

(32)

Lisätäkseen keskitettyjen yhteyspisteiden ja toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten henkilöstön osallistumista koulutukseen jäsenvaltiot voisivat myös harkita erityisten kannustimien tarjoamista henkilöstölle.

(33)

Keskitettyjen yhteyspisteiden on otettava käyttöön keskitetty sähköinen asianhallintajärjestelmä, jossa on tietyt vähimmäistoiminnot ja -valmiudet, jotta ne voivat hoitaa kaikki tämän direktiivin mukaiset tehtävänsä tuloksellisesti ja tehokkaasti erityisesti tietojenvaihdon osalta. Asianhallintajärjestelmä on työnkulkujärjestelmä, jonka avulla keskitetyt yhteyspisteet voivat hallinnoida tietojenvaihtoa. On toivottavaa, että asianhallintajärjestelmän kehittämisessä käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/818 (19) perustettua UMF-standardiviestimuotoa.

(34)

Henkilötietojen käsittelyyn asianhallintajärjestelmässä sovelletaan direktiivissä (EU) 2016/680 vahvistettuja sääntöjä. Käsittely sisältää säilyttämisen. Selkeyden ja henkilötietojen tehokkaan suojan vuoksi kyseisessä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä olisi täsmennettävä edelleen tässä direktiivissä. Etenkin direktiivissä (EU) 2016/680 säädetyn vaatimuksen osalta, jonka mukaan henkilötiedot on säilytettävä muodossa, josta rekisteröity on tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen henkilötietojen käsittelytarkoitusten toteuttamista varten, tässä direktiivissä olisi täsmennettävä, että jos keskitetty yhteyspiste vastaanottaa tämän direktiivin nojalla vaihdettuja tietoja, jotka sisältävät henkilötietoja, keskitetyn yhteyspisteen olisi säilytettävä henkilötiedot asianhallintajärjestelmässä ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen ja oikeasuhteista sen tämän direktiivin mukaisten tehtävien hoitamiseksi. Jos näin ei enää ole, keskitetyn yhteyspisteen olisi poistettava henkilötiedot peruuttamattomasti asianhallintajärjestelmästä. Sen varmistamiseksi, että henkilötietoja säilytetään vain niin kauan kuin on tarpeen ja oikeasuhteista direktiivissä (EU) 2016/680 vahvistettujen säilyttämisen ja tarkistamisen määräaikoja koskevien sääntöjen mukaisesti, keskitetyn yhteyspisteen olisi säännöllisesti tarkistettava, täyttyvätkö kyseiset vaatimukset edelleen. Tätä varten ensimmäinen tarkistaminen olisi suoritettava viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun tietojenvaihto tämän direktiivin nojalla on päättynyt, eli siitä hetkestä, jona viimeinen tieto on toimitettu tai viimeinen siihen liittyvä viesti on vaihdettu. Tällaista tarkistamista ja poistamista koskevat tämän direktiivin vaatimukset eivät kuitenkaan saisi vaikuttaa rikosten ennalta estämisestä, paljastamisesta ja tutkinnasta vastaavien kansallisten viranomaisten mahdollisuuteen säilyttää henkilötietoja kansallisen lainsäädännön mukaisissa kansallisissa rikosrekistereissään unionin oikeutta ja erityisesti direktiiviä (EU) 2016/680 noudattaen.

(35)

Auttaakseen keskitettyjä yhteyspisteitä ja toimivaltaisia viranomaisia tämän direktiivin mukaisessa tietojenvaihdossa ja edistääkseen yhteistä eurooppalaista poliisikulttuuria jäsenvaltioiden välillä jäsenvaltioiden olisi kannustettava keskitettyjä yhteyspisteitään ja toimivaltaisia lainvalvontaviranomaisiaan keskinäiseen käytännön yhteistyöhön. Neuvoston olisi erityisesti järjestettävä keskitettyjen yhteyspisteiden johtajien kokouksia vähintään vuosittain, jotta voidaan vaihtaa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä tämän direktiivin mukaisesta tietojenvaihdosta. Muihin yhteistyömuotoihin olisi kuuluttava ohjeistuksen laatiminen lainvalvontatietojen vaihdosta, kansallisten tietokoosteiden kokoaminen suoraan ja välillisesti saatavilla olevista tiedoista, keskitetyistä yhteyspisteistä, nimetyistä lainvalvontaviranomaisista ja kielijärjestelyistä tai muiden yhteisiä menettelyjä koskevien asiakirjojen laatiminen, työnkulun ongelmien ratkaiseminen, asiaankuuluvien oikeudellisten kehysten erityispiirteistä tiedottaminen ja tarvittaessa asiaankuuluvien keskitettyjen yhteyspisteiden välisten kokousten järjestäminen.

(36)

Jotta tämän direktiivin soveltamista voitaisiin seurata ja arvioida tarvittavalla tavalla, jäsenvaltiot olisi velvoitettava keräämään ja toimittamaan komissiolle vuosittain tiettyjä tietoja, jotka koskevat tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Kyseinen vaatimus on tarpeen erityisesti sen vuoksi, että voidaan korjata sellaisten vertailukelpoisten tietojen puute, joilla kuvataan määrällisesti asiaankuuluvaa rajatylittävää tietojenvaihtoa toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välillä, minkä lisäksi sillä helpotetaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa koskevan komission raportointivelvollisuuden noudattamista. Asianhallintajärjestelmän ja SIENA-sovelluksen olisi automaattisesti tuotettava tähän tarkoitukseen tarvittavat tiedot.

(37)

Kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin rajatylittävä luonne edellyttää, että jäsenvaltiot turvautuvat toisiinsa tällaisten rikosten ennalta estämisessä, paljastamisessa tai tutkinnassa. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten välisen ja Europolille suunnatun riittävän ja nopean tiedonkulun varmistaminen, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla siten, että vahvistetaan tietojenvaihtoa koskevat yhteiset säännöt ja yhteinen toimintamalli, sekä nykyaikaisten välineiden ja viestintäkanavien avulla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(38)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (20) 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 7 päivänä maaliskuuta 2022.

(39)

Tämä direktiivi perustuu SEU 2 artiklassa määrättyihin unionin perustana oleviin arvoihin, joihin kuuluvat oikeusvaltioperiaate, vapaus ja demokratia. Siinä kunnioitetaan myös täysimääräisesti perusoikeuksia ja takeita sekä noudatetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, tunnustettuja periaatteita, etenkin perusoikeuskirjan 6, 7 ja 8 artiklassa sekä SEUT 16 artiklassa tunnustettua oikeutta vapauteen ja turvallisuuteen, oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen ja oikeutta henkilötietojen suojaan. Henkilötietojen käsittelyn tämän direktiivin nojalla olisi rajoituttava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista, ja siihen olisi sovellettava selkeitä ehtoja, tiukkoja vaatimuksia ja tehokasta valvontaa direktiivillä (EU) 2016/680 perustettujen kansallisten valvontaviranomaisten ja Euroopan tietosuojavaltuutetun toimesta, tapauksen mukaan toimeksiantojensa mukaisesti.

(40)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä direktiivillä kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän direktiivin, saattaako se direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(41)

Irlanti osallistuu tähän direktiiviin Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 19 olevan 5 artiklan 1 kohdan sekä neuvoston päätöksen 2002/192/EY (21) 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(42)

Islannin ja Norjan osalta tällä direktiivillä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (22) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (23) 1 artiklan H kohdassa tarkoitettuun alaan.

(43)

Sveitsin osalta tällä direktiivillä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (24) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan H kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/149/YOS (25) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(44)

Liechtensteinin osalta tällä direktiivillä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (26) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan H kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/349/EU (27) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(1)

Ruotsin hakemus nimityksen ”Grebbestadostron” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Grebbestadostron” olisi rekisteröitävä,

(1)

Espanjan hakemus nimityksen ”Nueces de Nerpio” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)

Komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, joten nimitys ”Nueces de Nerpio” olisi rekisteröitävä,

(1)

Asetuksella (EU) N:o 165/2014 otettiin käyttöön älykkäät ajopiirturit, joihin sisältyy yhteys maailmanlaajuiseen satelliittinavigointijärjestelmään (GNSS).

(2)

Älykkäiden ajopiirtureiden ja niiden osien rakentamista, testaamista, asennusta, käyttöä ja korjausta koskevat tekniset eritelmät vahvistetaan komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/799 (2).

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1054 (3) otettiin käyttöön älykästä ajopiirturia koskevia uusia vaatimuksia, jotka edellyttivät sen teknisten eritelmien muuttamista. Sen vuoksi asetusta (EU) 2016/799 muutettiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/1228 (4) älykkään ajopiirturin version 2 käyttöön ottamiseksi.

(4)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1228 myötä Galileon avoimeen palveluun sisältyvän navigointiviestien todentamisen (OSNMA) käytöstä älykkäissä ajopiirtureissa tuli pakollista, jotta ajopiirturin tallentamat sijaintitiedot voidaan todentaa maailmanlaajuisen Galileo-satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) avulla.

(5)

OSNMA on parhaillaan julkisessa testausvaiheessa, ja käyttöönottoilmoitus on odotettavissa vasta sen jälkeen, kun version 2 älykäs ajopiirturi on otettu käyttöön ensirekisteröidyissä ajoneuvoissa. Tästä aiheutuu epävarmuutta ajoneuvoyksikköjen tyyppihyväksynnän sekä version 2 älykkäiden ajopiirtureiden käyttäytymisen suhteen OSNMA:n avaruussignaalin tulevan muutoksen jälkeen.

(6)

Yhdenmukaisten testaus- ja tyyppihyväksyntäedellytysten sekä ajoneuvoyksikköjen yhdenmukaistetun käyttäytymisen varmistamiseksi on tarpeen varmistaa version 2 älykkäiden ajopiirtureiden yhtenäinen toiminta sekä ennen OSNMA:n käyttöönottoilmoituksen antamista että sen jälkeen.

(7)

Ensimmäinen version 2 älykäs ajopiirturi olisi tyyppihyväksyttävä palvelun julkista testausvaihetta varten saatavilla olevan OSNMA-avaruussignaalin ja salausaineiston perusteella. Kuljettajan häiritsemisen välttämiseksi näiden ajopiirtureiden olisi toimintavaiheen avaruussignaaliin siirtymisen jälkeen jätettävä OSNMA huomiotta, kunnes ne voidaan päivittää käyttämään OSNMA-palvelua kokonaisuudessaan. Näin luodaan siirtymävaihe version 2 älykkäille ajopiirtureille OSNMA:n käytön osalta.

(8)

Näissä siirtymävaiheen ajopiirtureissa olisi oltava kaikki asetuksen (EU) N:o 165/2014 II luvussa säädetyt toiminnot.

(9)

Laitteistoa ei OSNMA:n käyttöönottoilmoituksen jälkeen todennäköisesti tarvitse muuttaa, jotta ajopiirturi toimisi toimintavaiheen OSNMA-palvelun kanssa. Sen vuoksi siirtymävaiheen ajopiirturin ohjelmistoa olisi voitava päivittää, jotta OSNMA voidaan ottaa kokonaan käyttöön heti, kun se on saatavilla.

(10)

OSNMA:n saatavuuden ja toiminnan tulevan kehityksen, ajopiirturipäivityksen korjaamossa toteutettavuuden tai kentällä havaittujen mahdollisten ajopiirturin manipulointitekniikoiden perusteella komissio voi arvioida uudelleen, olisiko teknisiä eritelmiä tarkistettava, mukaan lukien se, onko tarpeen asettaa vaatimus, jonka mukaan siirtymävaiheen älykkään ajopiirturin on hyödynnettävä kaikki OSNMA-valmiutensa.

(11)

Toimialalle olisi annettava riittävästi aikaa siirtymätoimenpiteiden täytäntöönpanoon. Siirtymävaiheen ajopiirtureiden tyyppihyväksyntää olisi sen vuoksi voitava pyytää ainakin 31 päivään joulukuuta 2023 saakka. Siirtymävaiheen ajopiirtureiden asentamista olisi myös voitava jatkaa rajoitetun ajan OSNMA:n käyttöönottoilmoituksen jälkeen.

(12)

Valvontaviranomaisten olisi voitava siirtymävaiheen päätyttyä tunnistaa, onko asennettu älykäs ajopiirturi varustettu ohjelmistoversiolla, jonka avulla se voi käyttää Galileon OSNMA:ta.

(13)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1228 2 artiklassa säädetty nykyinen soveltamispäivä estää tyyppihyväksyntäviranomaisia myöntämästä laitteiden tyyppihyväksyntää täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/799 nojalla täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/1228 vahvistettujen muutosten mukaisesti ennen 21 päivää elokuuta 2023. Asetuksen (EU) N:o 165/2014 8 artiklan 1 kohdan ja 11 artiklan mukaan mainitusta päivästä alkaen ajoneuvoihin, jotka rekisteröidään ensimmäistä kertaa jäsenvaltiossa, on kuitenkin asennettava älykkään ajopiirturin uusi versio. Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) 2021/1228 olisi muutettava, jotta tyyppihyväksyntä voidaan myöntää heti, kun tämä asetus tulee voimaan.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 165/2014 42 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksen (EY) N:o 470/2009 mukaisesti komission on vahvistettava asetuksella unionissa elintarviketuotantoeläimille tarkoitetuissa eläinlääkkeissä tai kotieläintaloudessa käytettävissä biosidivalmisteissa käytettäviksi tarkoitettujen farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärät, jäljempänä ’MRL-arvot’.

(2)

Komission asetuksen (EU) N:o 37/2010 (2) liitteessä olevassa taulukossa 1 vahvistetaan farmakologisesti vaikuttavat aineet ja niiden MRL-arvoja eläinperäisissä elintarvikkeissa koskeva luokitus.

(3)

Pratsikvanteli sisältyy jo kyseiseen taulukkoon lampaiden ja hevoseläinten osalta sallittuna aineena. Nykyisessä taulukkokohdassa luokituksena on ”MRL-arvoa ei edellytetä”.

(4)

Yritys VETHELLAS AEBE toimitti asetuksen (EY) N:o 470/2009 3 artiklan mukaisesti 27 päivänä heinäkuuta 2021 Euroopan lääkevirastolle, jäljempänä ’lääkevirasto’, pyynnön pratsikvantelia koskevan kohdan laajentamisesta koskemaan kaloja.

(5)

Lääkevirasto totesi 8 päivänä syyskuuta 2022 eläinlääkekomitean lausunnossa, että oli aiheellista vahvistaa pratsikvantelin MRL-arvo kaloille sovellettavaksi lihakseen ja nahkaan luonnollisessa suhteessa.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 470/2009 5 artiklan mukaan lääkevirasto harkitsee, voitaisiinko farmakologisesti vaikuttavalle aineelle jonkin tietyn elintarvikkeen osalta vahvistettuja MRL-arvoja soveltaa samasta eläinlajista peräisin olevaan toiseen elintarvikkeeseen taikka voitaisiinko farmakologisesti vaikuttavalle aineelle yhden tai useamman eläinlajin osalta vahvistettuja MRL-arvoja soveltaa muihin lajeihin.

(7)

Lääkeviraston päätelmänä oli, että pratsikvantelia lampaissa koskevan luokituksen ”MRL-arvoa ei edellytetä” ekstrapolointi muihin märehtijöihin nautoja lukuun ottamatta on asianmukaista.

(8)

Lääkeviraston lausunto huomioon ottaen komissio pitää aiheellisena vahvistaa pratsikvantelin MRL-arvo kalojen osalta sovellettavaksi lihakseen ja nahkaan luonnollisissa suhteissa sekä vahvistaa suositeltu pratsikvantelia koskeva luokitus ”MRL-arvoa ei edellytetä” kaikille märehtijöille nautoja lukuun ottamatta.

(9)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 37/2010 olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän eläinlääkintäkomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Perussopimuksen 300 artiklan 3 kohdan nojalla alueiden komitea muodostuu alueellisten ja paikallisten julkisyhteisöjen edustajista, joilla on joko alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön vaaleissa saatu valtuutus tai jotka ovat poliittisesti vastuussa vaaleilla valitulle elimelle.

(2)

Neuvosto hyväksyi 3 päivänä helmikuuta 2020 päätöksen (EU) 2020/144 (2) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivänä tammikuuta 2020 alkavaksi ja 25 päivänä tammikuuta 2025 päättyväksi kaudeksi.

(3)

Yksi alueiden komitean varajäsenen paikka on vapautunut sen kansallisen tehtävän päätyttyä, jonka perusteella Annette BERGBOn nimeämistä ehdotettiin.

(4)

Suomen hallitus on ehdottanut Jesper JOSEFSSONia, joka on alueellisen julkisyhteisön edustaja, jolla on alueellisen julkisyhteisön vaaleissa saatu valtuutus Lagtingsledamot, Ålands lagting (Ahvenanmaan maakuntapäivien jäsen), alueiden komitean varajäseneksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 25 päivään tammikuuta 2025,

(1)

Eurooppalainen sopimus kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä (1), jäljempänä ’AETR-sopimus’, tuli voimaan 5 päivänä tammikuuta 1976. Sitä on viimeksi muutettu 20 päivänä syyskuuta 2010.

(2)

Sopimuspuolet voivat AETR-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti toimittaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ehdotuksia AETR-sopimukseen tehtäviksi muutoksiksi. Ennen kuin ehdotukset toimitetaan Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteerille, niistä keskustellaan YK:n Euroopan talouskomission (UN/ECE) tieliikenteen työryhmässä (SC.1-työryhmässä).

(3)

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissio, jäljempänä ’UNECE’, on perustanut AETR-sopimuksen puitteissa asiantuntijaryhmän. Kyseisen ryhmä on elin, jolla on valtuudet laatia ja toimittaa UNECEn tieliikenteen työryhmälle esityksiä AETR-sopimuksen muuttamiseksi.

(4)

AETR-sopimusta käsittelevän asiantuntijaryhmän on määrä keskustella 12 päivänä kesäkuuta 2023 järjestettäväksi suunnitellussa 32. kokouksessaan Valko-Venäjän tasavallan ja Venäjän federaation esityksestä, joka koskee AETR-sopimuksen 4 artiklan muuttamista lisäämällä siihen ylivoimaista estettä koskeva määräys, siten kuin asiakirjasa ECE/TRANS/SC.1/GE.21/2023/2/Rev.1esitetään.

(5)

On aiheellista määrittää AETR-sopimusta käsittelevässä asiantuntijaryhmässä ja mahdollisesti UNECEn tieliikenteen työryhmässä unionin puolesta esitettävä kanta, koska niiden käsiteltäväksi ja hyväksyttäväksi toimitettu AETR-sopimuksen muutos olisi kansainvälisen oikeuden nojalla sitova AETR-sopimuksen 21 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja se voisi vaikuttaa ratkaisevasti unionin lainsäädännön sisältöön, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiin (EY) N:o 561/2006 (2) ja (EU) N:o 165/2014 (3).

(6)

Euroopan unionin tuomioistuin totesi 31 päivänä maaliskuuta 1971 asiassa C-22/70 (4), komissio v. neuvosto, antamassaan tuomiossa, että tieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työ on ala, joka kuuluu unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan. Tätä toimivaltaa on käytetty sen jälkeen useissa unionin säädöksissä, muun muassa asetuksissa (EY) N:o 561/2006 ja (EU) N:o 165/2014. Koska AETR-sopimuksen kohde kuuluu asetuksen (EY) N:o 561/2006 soveltamisalaan, unionilla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksinomainen toimivalta neuvotella sopimuksesta ja sen muutoksista ja tehdä kyseinen sopimus.

(7)

Esitetyllä muutoksella pyritään ratkaisemaan Valko-Venäjän tasavallan ja Venäjän federaation käytännön ongelma, joka on todennäköisesti seurausta Venäjän federaation Ukrainaa vastaan käymästä laittomasta hyökkäyssodasta, jossa Valko-Venäjän tasavallalla on tukijan rooli ja jonka johdostaunioni on määrännyt rajoittavia toimenpiteitä Venäjän federaatiota ja Valko-Venäjä tasavaltaa vastaan. Kyseisistä rajoittavista toimenpiteistä on seurannut muun muassa se, että tietyt unioniin sijoittautuneet yritykset, mukaan lukien yritykset, jotka yleensä toimittavat digitaalisia ajopiirturikortteja ja -siruja Venäjän federaation ja Valko-Venäjän tasavallan kortin myöntäville viranomaisille, ovat keskeyttäneet toimintansa näissä kahdessa maassa ja niiden kanssa. Näin ollen nämä kaksi sopimuspuolta väittävät olevansa tilanteessa, jossa on vaikeaa tai mahdotonta toimittaa ajopiirturikortteja kyseisten maiden kuljettajille, jotka eivät näin ollen voi noudattaa AETR-sopimusta, kun he harjoittavat sen soveltamisalaan kuuluvaa kansainvälistä maantieliikennettä. Ehdotetun muutoksen myötä sopimuspuoli voisi ilmoittaa yksipuolisesti, ettei se enää pysty täyttämään yhtä AETR-sopimuksen päävaatimuksista eli käyttämään kansainvälistä liikennettä harjoittavissa ajoneuvoissa yhdenmukaistettuja valvontalaitteita (digitaalista ajopiirturia) ylivoimaisen esteen vuoksi; ylivoimaista estettä ei tarvitsisi vahvistaa eikä arvioida.

(8)

Suunniteltu muutos mahdollistaisi sen, että sopimuspuolen annettua ylivoimaista estettä koskevan ilmoituksen sen alueella rekisteröidyissä ajoneuvoissa ei olisi velvollisuutta käyttää digitaalista ajopiirturia ja digitaalista ajopiirturikorttia kansainvälisessä tieliikenteessä. Tämän seurauksena olisi huomattavasti vaikeampaa valvoa muualla AETR-sopimuksessa määrättyjen kuljettajien ajo- ja lepoaikojen noudattamista ja syntyisi porsaanreikä, joka todennäköisesti vaarantaisi koko sopimuksen tarkoituksen.

(9)

AETR-sopimusta käsittelevässäasiantuntijaryhmässä ja UNECEn tieliikenteen työryhmässä unionin puolesta esitettävän kannan olisi oltava vastustaa esitettyä muutosta, jotta estetään AETR-sopimuksessa vahvistettuja ajo- ja lepoaikoja koskevien sääntöjen noudattamisen valvonnan merkittävä heikkeneminen ja varmistetaan unionin hyväksymien rajoittavien toimenpiteiden täysi vaikutus.

(10)

On mahdollista, että Valko-Venäjän tasavalta tai Venäjän federaatio tekeeAETR-sopimuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille virallisesti esityksen AETR-sopimuksen muuttamiseksi Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) elimissä käytävistä keskusteluista riippumatta. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi vastustettava kyseistä esitystä AETR-sopimuksen 21 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(11)

Unionin kannan esittävät ne unionin jäsenvaltiot, jotka ovat jäseninä AETR-sopimusta käsittelevässä asiantuntijaryhmässä ja UNECEn tieliikenteen työryhmässä, toimien yhdessä unionin edun mukaisesti,

(1)

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa on lintujen tarttuva virustauti, joka voi vaikuttaa merkittävästi siipikarjan kasvatuksen kannattavuuteen ja aiheuttaa häiriöitä unionin sisäisessä kaupassa ja viennissä kolmansiin maihin. Korkeapatogeeniset lintuinfluenssavirukset voivat tarttua muuttolintuihin, jotka voivat levittää viruksia pitkien matkojen päähän syys- ja kevätmuuttojensa aikana. Tämän vuoksi korkeapatogeenisten lintuinfluenssavirusten esiintyminen luonnonvaraisissa linnuissa muodostaa jatkuvan uhkan näiden virusten suorasta tai välillisestä kulkeutumisesta pitopaikkoihin, joissa pidetään siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja. Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan puhjetessa on olemassa vaara, että taudinaiheuttaja saattaa levitä muihin pitopaikkoihin, joissa pidetään siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja.

(2)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva uusi oikeudellinen kehys. Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa kuuluu mainitussa asetuksessa esitetyn luetteloitujen tautien määritelmän piiriin, ja siihen sovelletaan kyseisessä asetuksessa vahvistettuja taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä. Asetusta (EU) 2016/429 täydennetään komission delegoidulla asetuksella (EU) 2020/687 (2) tiettyjen luetteloitujen tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien sääntöjen osalta, mukaan lukien korkeapatogeenista lintuinfluenssaa koskevat taudintorjuntatoimenpiteet.

(3)

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/641 (3) hyväksyttiin asetuksen (EU) 2016/429 puitteissa, ja siinä vahvistetaan korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksiin liittyvät kiireelliset toimenpiteet unionin tasolla.

(4)

Täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2021/641 säädetään erityisesti, että suoja- ja valvontavyöhykkeiden ja muiden rajoitusvyöhykkeiden, joita jäsenvaltiot muodostavat korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkausten jälkeen delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 mukaisesti, on katettava vähintään kyseisen täytäntöönpanopäätöksen liitteessä suoja- ja valvontavyöhykkeinä ja muina rajoitusvyöhykkeinä luetellut alueet.

(5)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitettä muutettiin äskettäin komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2023/901 (4), kun korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksia oli esiintynyt siipikarjassa tai vankeudessa pidettävissä linnuissa Tšekissä, Tanskassa, Saksassa, Italiassa, Unkarissa ja Puolassa, ja nämä taudinpurkaukset oli huomioitava kyseisessä liitteessä.

(6)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2023/901 hyväksymisen jälkeen Tšekki, Saksa, Ranska, Unkari ja Puola ovat ilmoittaneet komissiolle korkeapatogeenisen lintuinfluenssan uusista taudinpurkauksista pitopaikoissa, joissa pidetään siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja ja jotka sijaitsevat Määri-Sleesian alueella Tšekissä, Sachsen-Anhaltin osavaltiossa Saksassa, Uuden-Akvitanian ja Oksitanian hallintoalueilla Ranskassa, Bács-Kiskunin läänissä Unkarissa ja Ison-Puolan voivodikunnassa Puolassa.

(7)

Tšekin, Saksan, Ranskan, Unkarin ja Puolan toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 mukaisesti vaaditut taudintorjuntatoimenpiteet, joihin kuuluu suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostaminen kyseisten taudinpurkausten ympärille.

(8)

Lisäksi Ranskan toimivaltainen viranomainen päätti muodostaa muita rajoitusvyöhykkeitä niiden suoja- ja valvontavyöhykkeiden lisäksi, jotka muodostettiin tiettyjen kyseisen jäsenvaltion alueella todettujen taudinpurkausten vuoksi.

(9)

On syytä huomata, että Tšekissä vahvistetut taudinpurkaukset sijaitsevat Puolan rajan läheisyydessä. Näiden kahden jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet asianmukaisesti yhteistyötä tarvittavan valvontavyöhykkeen muodostamisessa delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 mukaisesti, sillä valvontavyöhyke ulottuu Puolan alueelle.

(10)

Komissio on tutkinut kyseiset Tšekin, Saksan, Ranskan, Unkarin ja Puolan toteuttamat taudintorjuntatoimenpiteet yhteistyössä näiden jäsenvaltioiden kanssa ja katsoo, että näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten muodostamien suoja- ja valvontavyöhykkeiden rajat Tšekissä, Saksassa, Ranskassa, Unkarissa ja Puolassa ovat riittävällä etäisyydellä pitopaikoista, joissa korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkaukset on vahvistettu.

(11)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitteessä ei tällä hetkellä ole Ranskan osalta suojavyöhykkeinä lueteltuja alueita.

(12)

Jotta estetään tarpeettomat häiriöt unionin sisäisessä kaupassa ja vältetään se, että kolmannet maat asettaisivat kaupalle perusteettomia esteitä, on välttämätöntä määritellä pikaisesti unionin tasolla, yhteistyössä Tšekin, Saksan, Ranskan, Unkarin ja Puolan kanssa, suoja- ja valvontavyöhykkeet, jotka kyseiset jäsenvaltiot ovat delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 mukaisesti muodostaneet, samoin kuin Ranskan muodostamat muut rajoitusvyöhykkeet.

(13)

Tämän vuoksi alueita, jotka on lueteltu täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitteessä Tšekin, Saksan, Unkarin ja Puolan suoja- ja valvontavyöhykkeinä, ja alueita, jotka on lueteltu Ranskan osalta valvontavyöhykkeinä ja muina rajoitusvyöhykkeinä, olisi muutettava.

(14)

Lisäksi täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitteessä olisi lueteltava Ranskan suojavyöhykkeet.

(15)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitettä olisi tämän vuoksi muutettava aluekuvauksen päivittämiseksi unionin tasolla siten, että otetaan huomioon Tšekin, Saksan, Ranskan, Unkarin ja Puolan delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 nojalla asianmukaisesti muodostamat suoja- ja valvontavyöhykkeet ja Ranskan muodostamat muut rajoitusvyöhykkeet sekä niillä sovellettavien rajoitusten kesto.

(16)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2021/641 olisi muutettava.

(17)

Koska korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviämiseen liittyvä epidemiologinen tilanne unionissa on kriittinen, on tärkeää, että täytäntöönpanopäätökseen (EU) 2021/641 tällä päätöksellä tehtävät muutokset tulevat voimaan mahdollisimman pian.

(18)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Afrikkalainen sikarutto on kotieläiminä pidettävien ja luonnonvaraisten sikaeläinten tarttuva virustauti, joka voi merkittävästi vaikuttaa tällaisiin eläinkantoihin ja sikatilojen kannattavuuteen häiritsemällä kyseisten eläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirtoja unionissa ja niiden vientiä kolmansiin maihin.

(2)

Kun afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksia ilmenee pidettävissä ja luonnonvaraisissa sikaeläimissä, on olemassa vakava riski taudin leviämisestä muihin pidettävien sikaeläinten pitopaikkoihin ja luonnonvaraisiin sikaeläimiin.

(3)

Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2020/687 (2) täydennetään sääntöjä, jotka koskevat sellaisten luetteloitujen tautien torjuntaa, joita tarkoitetaan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa ja jotka määritellään luokan A, B ja C taudeiksi komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 (3). Delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 21 ja 22 artiklassa säädetään erityisesti rajoitusvyöhykkeen perustamisesta, kun puhkeaa luokan A tauti, mukaan luettuna afrikkalainen sikarutto, sekä tietyistä rajoitusvyöhykkeellä sovellettavista toimenpiteistä. Lisäksi kyseisen delegoidun asetuksen 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, että rajoitusvyöhykkeen on muodostuttava suojavyöhykkeestä, valvontavyöhykkeestä ja tarvittaessa suoja- ja valvontavyöhykkeiden ympärillä tai niiden vieressä olevista muista rajoitusvyöhykkeistä.

(4)

Delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 63–66 artiklassa säädetään tietyistä toimenpiteistä, jotka on toteutettava, kun luokan A taudin puhkeaminen vahvistetaan virallisesti luonnonvaraisissa eläimissä, mukaan lukien afrikkalaisen sikaruton puhkeaminen luonnonvaraisissa sikaeläimissä. Kyseisissä säännöksissä säädetään erityisesti tartuntavyöhykkeen perustamisesta ja luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten eläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden siirtokielloista.

(5)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2023/594 (4) säädetään afrikkalaista sikaruttoa koskevista erityisistä taudintorjuntatoimenpiteistä. Kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan a alakohdassa säädetään erityisesti rajoitusvyöhykkeen perustamisesta delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun afrikkalaisen sikaruton taudinpurkaus ilmenee pidettävissä sikaeläimissä.

(6)

Kun kyseisen taudin taudinpurkaus ilmenee luonnonvaraisissa sikaeläimissä jonkin jäsenvaltion alueella, täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/594 3 artiklan b alakohdassa säädetään tartuntavyöhykkeen perustamisesta delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 63 artiklan mukaisesti. Lisäksi kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa säädetään, että kyseinen alue on lueteltava rajoitusvyöhykkeenä II kyseisen täytäntöönpanoasetuksen liitteessä I olevassa II osassa ja että delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 63 artiklan mukaisesti perustettua tartuntavyöhykettä on viipymättä mukautettava siten, että se sisältää vähintään rajoitusvyöhykkeen II. Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2023/594 säädettyihin afrikkalaista sikaruttoa koskeviin erityisiin torjuntatoimenpiteisiin sisältyy muun muassa kielto, joka koskee rajoitusvyöhykkeillä II pidettävien sikaeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirtoja kyseisten rajoitusvyöhykkeiden ulkopuolelle.

(7)

Italia on tiedottanut komissiolle afrikkalaisen sikaruton tämänhetkisestä tilanteesta alueellaan sen jälkeen, kun 12 päivänä toukokuuta 2023 vahvistettiin yksi kyseisen taudin taudinpurkaus pidettävissä sikaeläimissä Calabrian alueella, ja se on perustanut delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/594 mukaisesti suoja- ja valvontavyöhykkeet käsittävän rajoitusvyöhykkeen, jolla sovelletaan delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/687 vahvistettuja yleisiä taudintorjuntatoimenpiteitä kyseisen taudin laajemman leviämisen estämiseksi.

(8)

Italia on myös ilmoittanut komissiolle, että 11 päivänä toukokuuta 2023 vahvistettiin useita afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksia luonnonvaraisissa sikaeläimissä Calabrian alueella. Sen vuoksi kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on perustanut tartuntavyöhykkeen delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/594 mukaisesti.

(9)

Jotta vältetään tarpeettomat häiriöt unionin sisäisessä kaupassa ja se, että kolmannet maat asettavat kaupalle perusteettomia esteitä, on tarpeen määrittää unionin tasolla afrikkalaisen sikaruton rajoitusvyöhyke, joka muodostuu suoja- ja valvontavyöhykkeestä, sekä tartuntavyöhyke Italiassa yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa.

(10)

Jotta estetään afrikkalaisen sikaruton leviäminen edelleen, siihen asti, kun Italian alue, jolla nämä äskettäiset taudinpurkaukset luonnonvaraisissa sikaeläimissä ilmenivät, otetaan rajoitusvyöhykkeenä II täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/594 liitteessä I olevan II osan luetteloon, niitä kyseisessä täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjä afrikkalaista sikaruttoa koskevia erityisiä torjuntatoimenpiteitä, joita sovelletaan rajoitusvyöhykkeillä II pidettävien sikaeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirtoihin kyseisten vyöhykkeiden ulkopuolelle, olisi sovellettava myös kyseisten lähetysten siirtoihin Italian äskettäisen taudinpurkauksen seurauksena perustamalta tartuntavyöhykkeeltä, delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 63–66 artiklassa vahvistettujen toimenpiteiden lisäksi.

(11)

Kyseinen tartuntavyöhyke olisi sen vuoksi esitettävä tämän päätöksen liitteessä, ja siihen olisi sovellettava täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2023/594 vahvistettuja afrikkalaista sikaruttoa koskevia erityisiä torjuntatoimenpiteitä, joita sovelletaan rajoitusvyöhykkeisiin II. Kun otetaan huomioon tämä afrikkalaisen sikaruton uusi epidemiologinen tilanne ja kasvanut välitön riski taudin edelleen leviämisestä, pidettävien sikaeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirtoja muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin ei kuitenkaan pitäisi sallia tartuntavyöhykkeeltä kyseisen täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti. Tässä päätöksessä olisi säädettävä myös vyöhykejaon kestosta.

(12)

Tämän vuoksi, jotta voitaisiin lieventää riskejä, joita aiheutuu afrikkalaisen sikaruton äskettäisestä taudinpurkauksesta luonnonvaraisissa sikaeläimissä Italiassa, Italia ei saisi sallia tartuntavyöhykkeellä pidettävien sikaeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirtoja muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin ennen tämän päätöksen voimassaolon päättymispäivää.

(13)

Ottaen huomioon afrikkalaisen sikaruton leviämistä koskevan epidemiologisen tilanteen kiireellisyys unionissa, on tärkeää, että tässä täytäntöönpanopäätöksessä vahvistettuja toimenpiteitä sovelletaan mahdollisimman pian.

(14)

Näin ollen odotettaessa pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausuntoa olisi välittömästi perustettava Italiassa tartuntavyöhyke ja esitettävä se tämän päätöksen liitteessä ja vahvistettava kyseisen vyöhykejaon kesto.

(15)

Tätä päätöstä tarkastellaan uudelleen pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean seuraavassa kokouksessa,

a)

Italiassa perustetaan välittömästi delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja siinä vahvistetuin edellytyksin rajoitusvyöhyke, joka muodostuu suojavyöhykkeestä ja valvontavyöhykkeestä;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitetut suoja- ja valvontavyöhykkeet käsittävät vähintään tämän täytäntöönpanopäätöksen liitteessä luetellut alueet;

c)

Italiassa perustetaan välittömästi afrikkalaisen sikaruton tartuntavyöhyke delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 63 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2023/594 3 artiklan b alakohdan mukaisesti ja että kyseinen vyöhyke käsittää vähintään tämän päätöksen liitteessä luetellut alueet.