(1)

Eurooppa-neuvosto piti 19 ja 20 päivänä joulukuuta 2013 antamissaan päätelmissä myönteisenä sitä, että valtiollisen satelliittiviestinnän seuraavaa sukupolvea valmistellaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden, komission ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) kesken. Valtiollinen satelliittiviestintä on myös nimetty yhdeksi tekijäksi Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa globaalistrategiassa kesäkuussa 2016. Valtiollisella satelliittiviestinnällä olisi osaltaan edistettävä EU:n vastausta hybridiuhkiin ja tarjottava tukea EU:n meriturvallisuusstrategialle ja EU:n arktiselle politiikalle.

(2)

Maaliskuun 21 ja 22 päivänä 2019 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä korostettiin, että unionin on entistä tehokkaammin kehitettävä kilpailukykyistä, turvallista, osallistavaa ja eettistä digitaloutta, jolla on maailmanluokan yhteydet.

(3)

Komission 22 päivänä helmikuuta 2021 antamassa tiedonannossa ”Siviili-, puolustus- ja avaruusteollisuuden välisiä synergioita koskeva toimintasuunnitelma” todetaan, että sen tavoitteena on mahdollistaa Euroopassa nopeiden yhteyksien käyttö jokaiselle ja tarjota häiriönsietokykyinen yhteysjärjestelmä, jonka avulla yhteydet toimivat Euroopassa missä tahansa tilanteessa.

(4)

Neuvoston 21 päivänä maaliskuuta 2022 hyväksymässä turvallisuus- ja puolustusalan strategisessa kompassissa todetaan, että unionin ja sen jäsenvaltioiden avaruusinfrastruktuurit vahvistavat selviytymiskykyämme ja tarjoavat keskeisiä palveluja, jotka korvaavat televiestintäinfrastruktuurit tai täydentävät niitä. Tätä varten niissä kehotetaan unionia työstämään ehdotusta unionin avaruuspohjaisesta maailmanlaajuisesta suojatusta viestintäjärjestelmästä.

(5)

Yksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/696 (2) perustetun unionin avaruusohjelman komponenteista on GOVSATCOM, jonka tavoitteena on varmistaa luotettavien, turvallisten, skaalautuvien ja kustannustehokkaiden satelliittiviestintäpalvelujen pitkän aikavälin saatavuus GOVSATCOMin käyttäjille. Asetuksen (EU) 2021/696 mukaan GOVSATCOM-komponentin ensimmäisessä vaiheessa eli noin vuoteen 2025 asti olemassa olevaa kapasiteettia yhdistettäisiin ja yhteiskäytettäisiin GOVSATCOM-keskittymän kautta. Tässä yhteydessä komission on määrä hankkia GOVSATCOM-kapasiteetteja jäsenvaltioilta, joilla on kansallisia järjestelmiä ja avaruusvalmiuksia, sekä kaupallisilta satelliittiviestinnän tai -palvelujen tarjoajilta ottaen huomioon unionin keskeiset turvallisuusintressit.

Kyseisessä ensimmäisessä vaiheessa GOVSATCOM-palveluita otetaan käyttöön asteittaisen lähestymistavan pohjalta ottaen huomioon GOVSATCOM-keskittymän infrastruktuuriin liittyvien valmiuksien kehittäminen. Kyseinen lähestymistapa perustuu myös siihen, että jos ensimmäisen vaiheen aikana kysynnän ja tarjonnan tulevaa kehitystä koskeva yksityiskohtainen analyysi osoittaa, että se oli riittämätön kehittyvän kysynnän kattamiseksi, on tarpeen tehdä päätös toiseen vaiheeseen siirtymisestä ja uuden räätälöidyn avaruusinfrastruktuurin tai -kapasiteettien kehittämisestä yhteistyössä yksityisen sektorin, esimerkiksi unionin satelliittioperaattoreiden kanssa.

(6)

Neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea hyväksyi 22 päivänä maaliskuuta 2017 asiakirjan korkean tason siviili- ja sotilaskäyttäjien tarpeista valtiollista satelliittiviestintää, jäljempänä ’GOVSATCOM’, varten, jonka Euroopan ulkosuhdehallinto, jäljempänä ’EUH’, valmisteli ja jonka kanssa Euroopan puolustusviraston vuonna 2013 hyväksymässä yhteisessä henkilöstötavoitteessa yksilöimät sotilaskäyttäjien vaatimukset ja komission keräämät siviilikäyttäjien tarpeet on yhdistetty. Komission myöhemmin toteuttamista analyyseistä ilmeni, että unionin nykyinen satelliittiviestintätarjonta, joka perustuu jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien ja yksityisen sektorin kapasiteetteihin, ei vastaa valtiollisen kysynnän tiettyihin uusiin tarpeisiin, jotka koskevat yhä enenevässä määrin parempia turvallisuusratkaisuja, lyhyttä vasteaikaa ja maailmanlaajuista kattavuutta. Kyseisiä tarpeita olisi seurattava ja arvioitava säännöllisesti.

(7)

Tekniikan viimeaikainen kehitys on mahdollistanut ei-geostationaarisen kiertoradan (NGSO) viestintäjärjestelmien syntymisen ja sen, että ne ovat asteittain ryhtyneet tarjoamaan nopeita lyhyen vasteajan yhteyspalveluja. Julkishallinnon valtuuttamien käyttäjien muuttuviin tarpeisiin on nyt tilaisuus vastata kehittämällä ja ottamalla käyttöön lisäinfrastruktuuria, sillä tarvittavien palvelujen tarjoamiseen tarvittavia Kansainvälisen televiestintäliiton taajuuksia on tällä hetkellä vapaana unionissa. Jos taajuuksia ei käytetä, kyseisistä taajuuksista tulee vanhentuneita ja ne voidaan myöntää muille toimijoille. Koska taajuudet ja kiertoratapaikat ovat kutistuva resurssi, komission olisi hyödynnettävä tämä tilaisuus ja tehtävä jäsenvaltioille avoimella ja läpinäkyvällä menettelyllä erillisiä käyttölupasopimuksia valtiolliseen infrastruktuuriin perustuvien valtiollisten palvelujen tarjoamisesta niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka tarjoavat käyttöön taajuuksia. Yksityinen sektori on vastuussa kaupallisten palvelujen tarjoamiseen tarvittavia taajuuksia koskevien oikeuksien hankkimisesta.

(8)

Unionin valtiollisten toimijoiden tarve turvallisille ja luotettaville avaruusratkaisuihin perustuville satelliittiviestintäpalveluille kasvaa koko ajan erityisesti siksi, että ne ovat toteuttamiskelpoisin vaihtoehto silloin, kun maaratkaisuihin perustuvia viestintäjärjestelmiä ei ole tai niissä on häiriöitä tai ne ovat epäluotettavia. Kohtuuhintainen ja kustannustehokas mahdollisuus käyttää satelliittiviestintää on välttämätön myös alueilla, joilla ei ole maanpäällistä infrastruktuuria, kuten valtamerillä, ilmatilassa, syrjäisillä alueilla ja alueilla, joilla maanpäälliseen infrastruktuuriin kohdistuu merkittäviä käyttökeskeytyksiä tai siihen ei voida luottaa kriisitilanteissa. Satelliittiviestintä voi parantaa viestintäverkkojen yleistä häiriönsietokykyä esimerkiksi tarjoamalla vaihtoehdon, jos maanpäälliseen paikalliseen infrastruktuuriin kohdistuu fyysisiä iskuja tai kyberhyökkäyksiä taikka onnettomuuden, luonnonkatastrofin tai ihmisen aiheuttaman katastrofin sattuessa.

(9)

Unionin olisi varmistettava unionin teknologiseen ja teolliseen perustaan tukeutuvien häiriönsietokykyisten, maailmanlaajuisten, turvallisten, suojattujen, keskeytymättömien, taattujen ja joustavien satelliittiviestintäratkaisujen tarjoaminen muuttuviin valtiollisiin tarpeisiin ja vaatimuksiin, jotta voidaan parantaa jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten toiminnan häiriönsietokykyä.

(10)

Sen vuoksi on tärkeää perustaa uusi ohjelma eli unionin turvallisten yhteyksien ohjelma, jäljempänä ’ohjelma’, unionin satelliittipohjaisen ja monikiertorataisen viestintäinfrastruktuurin tarjoamiseksi valtiolliseen käyttöön samalla, kun olemassa olevia ja tulevia kansallisia ja eurooppalaisia kapasiteetteja integroidaan ja täydennetään GOVSATCOM-komponentin puitteissa ja kehitetään edelleen eurooppalaista kvanttiviestintäinfrastruktuuria, jäljempänä ’EuroQCI’, koskevaa aloitetta ja integroidaan se asteittain turvallisten yhteyksien järjestelmään.

(11)

Ohjelman olisi vastattava uusiin valtiollisiin tarpeisiin, jotka koskevat parempia turvallisuusratkaisuja, lyhyttä vasteaikaa ja maailmanlaajuista kattavuutta. Sillä olisi varmistettava turvallisten, itsenäisten, luotettavien ja kustannustehokkaiden valtiollisten satelliittiviestintäpalvelujen keskeytymätön maailmanlaajuinen tarjonta ja pitkän aikavälin saatavuus, mikä tukee kriittisen infrastruktuurin häiriönsietokykyä ja suojaamista, tilannetietoisuutta, ulkoisia toimia, kriisinhallintaa sekä unionin ja jäsenvaltioiden talouden, turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisiä sovelluksia erityisen valtiollisen infrastruktuurin kautta, joka integroi ja täydentää GOVSATCOMin valmiuksia. Lisäksi ohjelmassa olisi asetettava valtiollisten palvelujen tarjoaminen etusijalle ja annettava Euroopan yksityiselle sektorille mahdollisuus tarjota markkinatutkimuksen, myös julkishallinnon valtuuttamien käyttäjien kuulemisen, perusteella kaupallisia palveluja kaupallisen infrastruktuurin kautta.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2022/2481 (3) vahvistetaan joukko tavoitteita, joilla edistetään häiriönsietokykyisten, suojattujen, suorituskykyisten ja kestävien digitaalisten infrastruktuurien kehittämistä unionissa, mukaan lukien komission ja jäsenvaltioiden digitaalisaatiotavoite gigabittiyhteyksien saavuttamiseksi kaikille vuoteen 2030 mennessä. Ohjelman olisi mahdollistettava kansalaisten ja yritysten yhteydet koko unionissa ja maailmanlaajuisesti myös tarjoamalla muun muassa kohtuuhintaisia nopeita laajakaistayhteyksiä, joista voi olla apua viestinnän katvealueiden poistamisessa ja yhteenkuuluvuuden lisäämisessä kaikkialla unionissa, myös sen syrjäisimmillä alueilla, maaseutualueilla, kaukana sijaitsevilla, syrjäisillä ja eristyksissä olevilla alueilla sekä saarilla. Satelliittipalveluilla ei tällä hetkellä voida korvata maassa sijaitsevien verkkojen suorituskykyä, mutta niiden avulla voidaan kuroa umpeen digitaalista kuilua ja tarvittaessa jopa edistää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/1972 (4) yleisiä tavoitteita.

(13)

Ohjelman olisi sen vuoksi koostuttava määrittely-, suunnittelu-, kehittämis- ja validointitoimista sekä niihin liittyvistä käyttöönottotoimista, jotka koskevat ensimmäisten valtiollisten palvelujen tarjoamisen edellyttämän ensivaiheen avaruus- ja maainfrastruktuurin rakentamista. Tämän jälkeen ohjelmassa olisi aloitettava asteittainen käyttöönotto, jonka tarkoituksena on täydentää sellaisten kehittyneiden valtiollisten palvelujen tarjoamiseen tarvittavaa avaruus- ja maainfrastruktuuria, joita ei tällä hetkellä ole saatavilla ja jotka ovat nykyisiä eurooppalaisia satelliittiviestintäpalveluja kehittyneempiä. Ohjelmalla olisi myös edistettävä sellaisten päätelaitteiden kehittämistä, joilla voidaan hyödyntää kehittyneitä viestintäpalveluja. Hyödyntämistoimet olisi aloitettava mahdollisimman pian eli pyrkimällä tarjoamaan ensimmäiset valtiolliset palvelut viimeistään vuonna 2024, jotta julkishallinnon valtuuttamien käyttäjien tarpeisiin voidaan vastata mahdollisimman pian. Sen jälkeen ohjelmassa olisi oltava toimia, joilla saatetaan valmiiksi avaruus- ja maainfrastruktuuri, jota tarvitaan täydellisen toimintakyvyn saavuttamiseen viimeistään vuonna 2027. Hyödyntämistoimiin kuuluisivat valtiollisten palvelujen tarjoaminen, avaruus- ja maainfrastruktuurin käyttö, ylläpito ja jatkuva parantaminen käyttöönoton jälkeen sekä valtiollisten palvelujen tulevien sukupolvien kehittäminen.

(14)

Jäsenvaltiot allekirjoittivat kesäkuussa 2019 eurooppalaista kvanttiviestintäinfrastruktuuria (EuroQCI) koskevan julistuksen, jäljempänä ’julistus’, jossa ne sopivat tekevänsä yhteistyötä komission kanssa ja ESAn tuella koko unionin kattavan kvanttiviestintäinfrastruktuurin kehittämiseksi. Julistuksen mukaan EuroQCI pyrkii ottamaan käyttöön sertifioidun turvallisen päästä päähän ulottuvan kvanttiviestintäinfrastruktuurin, joka mahdollistaa tietojen siirron ja tallentamisen ja joka pystyy yhdistämään kriittiset julkiset viestintäresurssit kaikkialla unionissa. Ohjelmalla edistetään julistuksen tavoitteiden saavuttamista kehittämällä EuroQCI:n avaruus- ja maainfrastruktuuri, joka on integroitu ohjelman valtiolliseen infrastruktuuriin, sekä kehittämällä ja ottamalla käyttöön EuroQCI:n maanpäällistä infrastruktuuria, joka on jäsenvaltioiden omistuksessa. EuroQCI:n avaruus-, maa- ja maanpäällistä infrastruktuuria olisi kehitettävä ohjelmassa kahdessa päävaiheessa, jotka ovat alustava validointivaihe, joka voi käsittää useiden eri teknologioiden ja yhteyskäytäntöjen kehittämisen ja validoinnin, ja täysimittainen käyttöönottovaihe, johon sisältyvät asianmukaiset ratkaisut satelliittien välisiin yhteyksiin ja datan välittämiseen satelliittien sekä maa- ja maanpäällisen infrastruktuurin välillä.

(15)

Yksi EuroQCI:n päätoiminnoista on kvanttipohjainen salausavainten jakelu (QKD). QKD-teknologia ja -tuotteet eivät ole toistaiseksi riittävän kehittyneitä, jotta niitä voitaisiin käyttää EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseen. QKD:n turvallisuuteen liittyvät keskeiset kysymykset, kuten QKD-protokollien standardointi, sivukanava-analyysi ja arviointimenetelmät, on vielä ratkaistava. Ohjelmalla olisi sen vuoksi tuettava EuroQCI-teknologiaa ja sallittava saatavilla olevien hyväksyttyjen salaustuotteiden sisällyttäminen infrastruktuuriin.

(16)

Jotta EU:n turvallisuusluokitellut tiedot voidaan suojata riittävän turvallisella tavalla, kvanttilaskennan aiheuttamat uhkat olisi torjuttava ensisijaisesti käyttämällä toimintatapana perinteisten ratkaisujen, jälkikvanttisalauksen ja mahdollisesti QKD-teknologian yhdistelmää. Ohjelmassa olisi sen vuoksi käytettävä tällaisia toimintatapoja, jotta varmistetaan sekä huipputason salaus että avaintenjakelu.

(17)

Unionin satelliittiviestintäkapasiteetin laajentamiseksi ohjelman infrastruktuurin olisi perustuttava GOVSATCOM-komponenttia varten kehitettyyn infrastruktuuriin ja sen olisi täydennettävä sitä, minkä lisäksi GOVSATCOM-komponenttia varten kehitetty infrastruktuuri olisi integroitava ohjelman infrastruktuuriin. Ohjelman maainfrastruktuurin olisi erityisesti perustuttava GOVSATCOM-keskittymiin, joita olisi asteittain laajennettava käyttäjien tarpeiden mukaan muiden maasegmentin resurssien avulla, mukaan lukien resurssit jäsenvaltioista, jotka haluavat osallistua enemmän, toiminnallisten ja turvallisuusvaatimusten pohjalta.

(18)

Ohjelman olisi parannettava turvallisia yhteyksiä strategisesti tärkeillä maantieteellisillä alueilla, kuten Afrikassa ja arktisella alueella sekä Itämeren, Mustanmeren, Välimeren ja Atlantin alueilla. Ohjelmassa tarjottavien palvelujen olisi myös edistettävä geopoliittista häiriönsietokykyä tarjoamalla lisäyhteyksiä kyseisten alueiden poliittisten tavoitteiden sekä komission ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 1 päivänä joulukuuta 2021 antaman yhteisen tiedonannon ”Global Gateway” mukaisesti.

(19)

Ohjelmaa varten rakennetut satelliitit voitaisiin varustaa osajärjestelmillä, mukaan lukien hyötykuormat, joiden avulla voidaan lisätä unionin avaruusohjelman komponenttien kapasiteettia ja palveluja ja sitä kautta kehittää täydentäviä muita kuin viestintäpalveluja, joista päätetään asetuksessa (EU) 2021/696 säädetyn ohjelmakomitean asiaankuuluvan kokoonpanon kokouksessa ja jotka pannaan täytäntöön tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta viestintäpalveluihin. Jos unionin avaruusohjelman komponenteille koituva hyöty voidaan todeta asianmukaisesti käyttäjätarpeiden ja budjettirajoitusten näkökulmasta, kyseisiä osajärjestelmiä voitaisiin kehittää niin, että ne tarjoavat vaihtoehtoisia paikannus-, navigointi- ja ajanmäärityspalveluja, jotka täydentävät Galileoa, varmistavat Euroopan geostationaarisen navigointilisäjärjestelmän (EGNOS) viestien lähettämisen lyhyemmällä vasteajalla, tarjoavat avaruuden valvontaan avaruusperusteisia antureita ja tukevat Copernicus-ohjelman nykyisten valmiuksien parantamista erityisesti hätä- ja pelastuspalveluissa. Lisäksi kyseiset osajärjestelmät voisivat tarjota muita kuin viestintäpalveluja jäsenvaltioille sillä edellytyksellä, että tämä ei vaikuta ohjelman turvallisuuteen ja määrärahoihin.

(20)

Kun otetaan huomioon ohjelman valtiollisen maainfrastruktuurin merkitys ohjelmalle ja sen vaikutus ohjelman turvallisuuteen, komission olisi määritettävä tällaisen infrastruktuurin sijainti yleisten turvallisuusvaatimusten mukaisesti ja avointa ja läpinäkyvää menettelyä noudattaen varmistaakseen tasapuolisen jakautumisen jäsenvaltioiden kesken. Euroopan unionin avaruusohjelmavirasto, jäljempänä ’avaruusohjelmavirasto’, tai tarvittaessa ESA toimivaltansa puitteissa voisi osallistua ohjelman valtiollisen maainfrastruktuurin, johon on integroitu myös GOVSATCOM-komponentin puitteissa kehitetty infrastruktuuri, käyttöönottoon.

(21)

Unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuden sekä valtiollisten palveluiden turvallisuuden ja eheyden varmistamiseksi on olennaisen tärkeää, että ohjelman avaruusresurssit laukaistaan unionin alueelta. Asianmukaisesti perustelluissa poikkeuksellisissa olosuhteissa tällaiset laukaisut olisi voitava toteuttaa kolmannen maan alueelta. Raskaiden ja keskikokoisten kantorakettien lisäksi pienet kantoraketit ja mikrokantoraketit voisivat tarjota lisäjoustoa avaruusresurssien nopean käyttöönoton mahdollistamiseksi.

(22)

On tärkeää, että unioni omistaa kaikki aineelliset ja aineettomat resurssit, jotka liittyvät ohjelmassa kehitettyyn valtiolliseen infrastruktuuriin, maanpäällistä EuroQCI-infrastruktuuria lukuun ottamatta, varmistaen samalla, että Euroopan unionin perusoikeuskirjaa ja sen 17 artiklaa noudatetaan. Vaikka unioni omistaisi kyseiset resurssit, sen olisi voitava antaa tämän asetuksen mukaisesti ja silloin, kun se katsotaan tapauskohtaisen arvioinnin perusteella asianmukaiseksi, tällaiset resurssit kolmansien osapuolten käyttöön tai luopua niistä.

(23)

Unionin laajuisiin aloitteisiin, kuten turvallisia yhteyksiä koskevaan aloitteeseen, vaikuttaa eri puolille unionia sijoittautuneiden avaruusalan toimintaketjun alku- ja loppupään innovatiivisten pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, startup-yritysten ja suurten yritysten laaja osallistuminen. Viime vuosina jotkin avaruusalan toimijat ovat haastaneet avaruusalaa, etenkin startup- ja pk-yritykset, jotka ovat kehittäneet innovatiivisia, markkinavetoisia avaruusteknologioita ja -sovelluksia toisinaan erilaisten liiketoimintamallien avulla. Jotta voidaan varmistaa unionin avaruusekosysteemin kilpailukyky, ohjelmalla olisi maksimoitava Euroopan avaruusekosysteemissä, myös uudessa avaruustoiminnassa, erityisesti markkinavetoisia uusia avaruusteknologioita ja -sovelluksia kehittävien pk-yritysten, midcap-yritysten ja startup-yritysten kehittämien innovatiivisten ja murroksellisten teknologioiden sekä uusien liiketoimintamallien käyttö, ja sen olisi katettava koko avaruusalan arvoketju mukaan lukien sen alku- ja loppupään segmentit.

(24)

On olennaisen tärkeää kannustaa yksityisen sektorin investointeja asianmukaisilla hankinnoilla ja palvelusopimusten yhdistämisellä, mikä vähentää epävarmuutta ja parantaa julkisen sektorin palvelutarpeiden pitkän aikavälin näkyvyyttä ja ennustettavuutta. Euroopan avaruusteollisuuden kilpailukyvyn varmistamiseksi tulevaisuudessa ohjelmalla olisi myös tuettava avaruuteen liittyvien korkean tason pätevyyksien kehittämistä ja koulutustoimintaa sekä edistettävä yhtäläisiä mahdollisuuksia, sukupuolten tasa-arvoa ja naisten osallistumista, jotta saadaan käyttöön unionin kansalaisten koko potentiaali tällä alalla.

(25)

Ohjelmassa olisi mahdollisuuksien mukaan minimoitava sen ympäristövaikutukset komission 11 päivänä joulukuuta 2019 Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta antamassa tiedonannossa asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Avaruusresurssit eivät itse aiheuta käytön aikana kasvihuonekaasupäästöjä, mutta niiden valmistuksella ja niihin liittyvillä maassa sijaitsevilla laitteistoilla on ympäristövaikutuksia. Kyseisten vaikutusten lieventämiseksi olisi toteutettava toimenpiteitä. Näin ollen ohjelmassa tarkoitettuihin hankintoihin olisi sisällyttävä kestävyyttä koskevia periaatteita ja toimenpiteitä, kuten säännöksiä infrastruktuurin kehittämisestä, tuotannosta ja käyttöönotosta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen minimoimiseksi ja kompensoimiseksi, sekä toimenpiteitä, joilla ehkäistään valosaastetta, kuten vaikutusta maasta käsin tehtävään tähtitieteelliseen havainnointiin.

(26)

Koska kiertoradalla on yhä enemmän avaruusaluksia ja -romua, uuden eurooppalaisen järjestelmän olisi täytettävä myös kestävyyttä avaruuden kannalta koskevat kriteerit ja oltava esimerkki hyvistä käytännöistä avaruusliikenteen hallinnassa ja avaruusesineiden valvonnassa ja seurannassa (SST), jotta voidaan vähentää syntyvän avaruusromun määrää, estää kiertoradalla tapahtuvat rikkoutumiset ja törmäykset sekä toteuttaa käyttöikänsä lopussa olevia avaruusaluksia koskevia asianmukaisia toimenpiteitä. Avaruusympäristön suojelu aiheuttaa perustellusti huolta, ja siitä keskustellaan parhaillaan kansainvälisillä foorumeilla, kuten Yhdistyneiden kansakuntien ulkoavaruuden rauhanomaista käyttöä valvovassa komiteassa, joten on olennaisen tärkeää, että unioni osoittaa johtajuutta avaruustoiminnan kestävyyden alalla. Ohjelman puitteissa tehtävissä sopimuksissa olisi varmistettava, että käytetty teknologia täyttää mahdollisimman tiukat kestävyys- sekä energia- ja resurssitehokkuusvaatimukset.

(27)

Valtiollisten palveluiden toiminnalliset vaatimukset olisi määritettävä julkishallinnon valtuuttamien käyttäjien tarpeiden arvioinnin pohjalta, ja niissä olisi otettava huomioon myös markkinoiden nykyisen tarjonnan mahdollisuudet. Kyseisiä vaatimuksia arvioitaessa olisi hyödynnettävä mahdollisimman laajasti nykyistä markkinakapasiteettia. Kyseisten toiminnallisten vaatimusten pohjalta ja yhdessä yleisten turvallisuusvaatimusten ja valtiollisten palvelujen kasvavan kysynnän kanssa olisi kehitettävä valtiollisten palvelujen palvelukokonaisuus. Kyseisessä palvelukokonaisuudessa olisi määritettävä valtiollisten palvelujen perustaso. Siinä olisi myös määriteltävä palveluluokat, jotka täydentävät asetuksen (EU) 2021/696 puitteissa perustettujen GOVSATCOM-palvelujen palvelukokonaisuutta. Komission olisi varmistettava toiminnallisten ja turvallisuusvaatimusten johdonmukaisuus ja yhtenäisyys GOVSATCOM-komponentin ja ohjelman välillä. Jotta palvelujen kysyntä ja tarjonta vastaisivat mahdollisimman hyvin tosiaan, valtiollinen palvelukokonaisuus olisi määriteltävä vuonna 2023 ja sitä olisi voitava päivittää säännöllisesti mainittujen toiminnallisten ja turvallisuusvaatimusten perusteella, mutta kuitenkin niin, että jäsenvaltioita kuullaan ensin.

(28)

Satelliittiviestintä on rajallinen resurssi, jota rajoittavat satelliittien kapasiteetti, taajuudet ja maantieteellinen kattavuus. Tästä syystä ohjelmassa olisi optimoitava valtiollisten palvelujen tarjonnan ja kysynnän kohtaaminen ohjelman kustannustehokkuuden varmistamiseksi, mittakaavaetujen hyödyntämiseksi ja ylikapasiteetin välttämiseksi. Koska kysyntä ja potentiaalinen tarjonta muuttuvat ajan mittaan, komission olisi seurattava tarvetta mukauttaa valtiollisten palvelujen valikoimaa aina, kun se osoittautuu tarpeelliseksi.

(29)

Jäsenvaltioiden, neuvoston, komission ja EUH:n sekä unionin virastojen ja elinten olisi voitava osallistua ohjelmaan, jos ne päättävät myöntää luvan valtiollisten palvelujen käyttäjille tai tarjoavat kapasiteetteja, sijoituspaikkoja tai laitteistoja. Koska jäsenvaltiot voivat valita, myöntävätkö ne luvan valtiollisten palvelujen käyttäjille, jäsenvaltioita ei olisi velvoitettava osallistumaan ohjelmaan tai ottamaan vastaan ohjelman infrastruktuuria alueelleen.

(30)

Kunkin ohjelman osallistujan olisi nimettävä turvallisista yhteyksistä vastaava toimivaltainen viranomainen valvomaan, noudattavatko käyttäjät ja muut ohjelmassa mukana olevat kansalliset yhteisöt sovellettavia sääntöjä ja turvallisuusmenettelyjä yleisten turvallisuusvaatimusten mukaisesti. Ohjelman osallistujat voivat osoittaa tällaiset viranomaistehtävät olemassa olevalle viranomaiselle.

(31)

Tässä asetuksessa vahvistetaan ohjelman koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentin ja neuvoston on määrä pitää talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta sekä uusista omista varoista, mukaan lukien etenemissuunnitelma uusien omien varojen käyttöönottamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2020 tehdyn Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välisen toimielinten sopimuksen (5) 18 kohdassa tarkoitettuna ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä.

(32)

Ohjelman tavoitteet ovat johdonmukaisia muiden unionin ohjelmien tavoitteiden kanssa ja täydentävät niitä; kyseisiä ohjelmia ovat erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/695 (6) ja neuvoston päätöksellä (EU) 2021/764 (7) perustettu Horisontti Eurooppa -puiteohjelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/694 (8) perustettu Digitaalinen Eurooppa -ohjelma, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/947 (9) perustettu naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline – Globaali Eurooppa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/1153 (10) perustettu Verkkojen Eurooppa -väline ja erityisesti unionin avaruusohjelma.

(33)

Horisontti Eurooppa -puiteohjelman klusterin ”Digitaalitalous ja -teknologia, teollisuus ja avaruusala” komponenteista osoitetaan erityinen osuus tutkimus- ja innovointitoimenpiteisiin, jotka liittyvät turvallisten yhteyksien järjestelmän kehittämiseen ja validointiin, myös avaruusekosysteemin ja uuden avaruustoiminnan puitteissa kehitettäville mahdollisille teknologioille. Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön välineen (NDICI) – Globaali Eurooppa -varoista osoitetaan erityinen osuus toimintoihin, jotka liittyvät turvallisten yhteyksien järjestelmän käyttämiseen ja palvelujen tarjoamiseen maailmanlaajuisesti, mikä mahdollistaa erilaisten palvelujen tarjoamisen kansainvälisille kumppaneille. Unionin avaruusohjelmassa osoitetaan erityinen osuus GOVSATCOM-komponentista toimiin, jotka liittyvät turvallisten yhteyksien järjestelmän maainfrastruktuuriin kuuluvan GOVSATCOM-keskittymän kehittämiseen. Näistä ohjelmista saatava rahoitus olisi toteutettava näiden ohjelmien sääntöjen mukaisesti.

(34)

Koska ohjelmalla on luontaisia vaikutuksia unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuuteen, sillä on myös yhteisiä tavoitteita ja periaatteita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/697 (11) perustetun Euroopan puolustusrahaston kanssa. Sen vuoksi osa Euroopan puolustusrahaston rahoituksesta olisi myönnettävä ohjelman mukaisten toimien ja erityisesti sen infrastruktuurin käyttöönottoon liittyvien toimien rahoittamiseen.

(35)

Ohjelman onnistuneen täytäntöönpanon varmistamiseksi on tärkeää huolehtia siitä, että käytettävissä on riittävästi resursseja. Jäsenvaltioiden olisi voitava tarjota teknistä osaamistaan, tietotaitoaan ja apuaan erityisesti turvallisuuden alalla tai tarjoamalla tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan ohjelman saataville dataa, tietoja, palveluita tai alueellaan sijaitsevaa infrastruktuuria. Ohjelman olisi voitava saada asiaankuuluvien sopimusten mukaisesti lisärahoitusta tai luontoissuorituksia kolmansilta osapuolilta, mukaan lukien unionin virastot ja elimet, jäsenvaltiot, ohjelmaan osallistuvat kolmannet maat ja kansainväliset järjestöt.

(36)

Ohjelmaan sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) 2018/1046 (12), jäljempänä ’varainhoitoasetus’. Varainhoitoasetuksessa vahvistetaan unionin talousarvion toteuttamista koskevat säännöt, mukaan lukien avustuksia, palkintoja, hankintoja, välillistä hallinnointia, rahoitusvälineitä, talousarviotakuita, rahoitusapua ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kulujen korvaamista koskevat säännöt.

(37)

Varainhoitoasetuksen 191 artiklan 3 kohdan mukaan samoja kustannuksia ei saa missään tapauksessa rahoittaa unionin talousarviosta kahdesti.

(38)

Komission olisi voitava tarpeen mukaan ja tarvittavassa määrin käyttää tiettyjen ulkopuolisten osapuolten teknistä apua edellyttäen, että unionin turvallisuusintressit taataan. Myös muiden ohjelman julkiseen hallinnointiin osallistuvien yhteisöjen olisi voitava käyttää samaa teknistä apua niille tämän asetuksen nojalla annettujen tehtävien hoitamiseksi.

(39)

Hankintasopimuksissa, jotka koskevat ohjelmasta rahoitettavia toimia ja jotka tehdään ohjelman puitteissa, olisi noudatettava unionin sääntöjä. Tässä yhteydessä unionin olisi myös oltava vastuussa julkisten hankintojen tavoitteiden määrittelystä.

(40)

Ohjelma tukeutuu monimutkaiseen ja jatkuvasti kehittyvään teknologiaan. Ohjelman puitteissa tehtyjen hankintasopimusten osalta tukeutuminen tällaiseen teknologiaan aiheuttaa epävarmuustekijöitä ja riskejä, siltä osin kuin sopimuksiin liittyy laitteistoja tai palveluja koskevia pitkän aikavälin sitoumuksia. Tämän vuoksi tarvitaan hankintasopimuksia koskevia erityistoimenpiteitä, joita sovelletaan varainhoitoasetuksessa vahvistettujen sääntöjen lisäksi. Näin olisi voitava vaatia tiettyä alihankinnan vähimmäisosuutta. Alihankinnan osalta etusijalle olisi asetettava mahdollisuuksien mukaan startup- ja pk-yritykset etenkin niiden rajatylittävän osallistumisen mahdollistamiseksi.

(41)

Jotta voidaan saavuttaa ohjelman tavoitteet, on tärkeää voida tarvittaessa hyödyntää kaikki avaruusalalla toimivien unionin julkisten ja yksityisten yhteisöjen kapasiteetit ja myös kyetä työskentelemään kansainvälisellä tasolla kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa. Tästä syystä on säädettävä mahdollisuudesta käyttää kaikkia Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja varainhoitoasetuksessa vahvistettuja soveltuvia välineitä ja hallinnointitapoja ja yhteisiä hankintamenettelyjä.

(42)

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on paras järjestely sen varmistamiseksi, että voidaan pyrkiä saavuttamaan ohjelman tavoitteet. Sen avulla olisi tarkoitus hyödyntää unionin nykyistä satelliittiviestinnän teknologista ja teollista perustaa, myös yksityisiä resursseja, ja tarjota luotettavia ja innovatiivisia valtiollisia palveluja sekä antaa yksityisille kumppaneille mahdollisuus täydentää ohjelman infrastruktuuria lisävalmiuksilla tarjota markkinaehtoisia kaupallisia palveluja omien lisäinvestointien avulla. Tällaisella järjestelyllä olisi myös optimoitava käyttöönotto- ja käyttökustannukset jakamalla valtiollisille ja kaupallisille infrastruktuureille yhteisten komponenttien kehittämis- ja käyttöönottokustannukset sekä toimintakulut ja mahdollistamalla näin merkittävä vastuunjako. Sen olisi myös edistettävä innovointia Euroopan avaruusekosysteemissä, myös uudessa avaruustoiminnassa, mahdollistamalla tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvien riskien jakaminen julkisten ja yksityisten kumppanien kesken.

(43)

Ohjelman täytäntöönpanossa olisi noudatettava keskeisiä periaatteita käyttöoikeussopimusten, tavarahankintasopimusten, palvelusopimusten, rakennusurakkasopimusten ja sekamuotoisten sopimusten osalta. Tällaisissa sopimuksissa olisi määriteltävä selkeä tehtävien ja vastuiden jako julkisen ja yksityisen sektorin kumppaneiden kesken sekä selkeä riskien jako niiden kesken, jotta varmistetaan, että toimeksisaajat ottavat vastuun sellaisten mahdollisten laiminlyöntien seurauksista, joista ne ovat vastuussa. Sopimuksilla olisi varmistettava, etteivät toimeksisaajat saa liiallista korvausta valtiollisten palvelujen tarjoamisesta, mahdollistettava yksityisen sektorin kaupallisten palvelujen tarjoaminen ja varmistettava julkishallinnon valtuuttamien käyttäjien tarpeiden asianmukainen priorisointi. Sopimuksilla olisi varmistettava erityisesti, että kaupalliseen infrastruktuuriin perustuvien palvelujen tarjoamisen yhteydessä säilytetään unionin keskeiset edut sekä ohjelman yleiset ja erityiset tavoitteet. Siksi on tärkeää, että käytössä on toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseisiä keskeisiä etuja ja tavoitteita suojataan. Komission olisi erityisesti voitava toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä palvelun jatkuvuuden varmistamiseksi siinä tapauksessa, että toimeksisaaja ei kykene täyttämään velvoitteitaan.

Sopimuksiin olisi sisällyttävä riittävät suojatoimet, joilla estetään muun muassa kaupallisten palvelujen tarjoamisesta johtuvat eturistiriidat ja mahdollinen kilpailun vääristyminen, perusteeton syrjintä sekä muut piilevät välilliset edut. Tällaisiin suojatoimiin voi sisältyä valtiollisten ja kaupallisten palvelujen kirjanpidon erottaminen, mukaan lukien vertikaalisesti integroituneesta operaattorista rakenteellisesti ja oikeudellisesti erillisen yhtiön perustaminen valtiollisten palvelujen tarjoamiseksi, sekä avoimen, oikeudenmukaisen, kohtuullisen ja syrjimättömän käyttöoikeuden tarjoaminen kaupallisten palvelujen tarjoamiseen tarvittavaan infrastruktuuriin. Sen vuoksi kaupallisten palvelujen olisi oltava olemassa olevien maanpäällisten palvelujen tarjoajien saatavilla avoimin ja syrjimättömin ehdoin. Sopimuksissa olisi edistettävä startup-yritysten ja pk-yritysten osallistumista koko arvoketjussa ja kaikissa jäsenvaltioissa.

(44)

Yhtenä ohjelman tärkeänä tavoitteena on varmistaa unionin ja jäsenvaltioiden turvallisuus ja vahvistaa kaikkien keskeisten teknologioiden ja arvoketjujen häiriönsietokykyä ja säilyttää samalla avoin talous. Erityisissä tapauksissa kyseinen tavoite edellyttää kelpoisuus- ja osallistumisedellytysten vahvistamista, jotta voidaan varmistaa unionin operatiivisten järjestelmien eheyden, turvallisuuden ja häiriönsietokyvyn suojelu. Tämä ei saisi heikentää tarvetta varmistaa kilpailukyky ja kustannustehokkuus.

(45)

Varainhoitoasetuksen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (13) sekä neuvoston asetusten (EY, Euratom) N:o 2988/95 (14), (Euratom, EY) N:o 2185/96 (15) ja (EU) 2017/1939 (16) mukaisesti unionin taloudellisia etuja on suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien, mukaan lukien petokset, ehkäisemiseen, havaitsemiseen, korjaamiseen ja tutkimiseen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintään ja soveltuvin osin hallinnollisten seuraamusten määräämiseen liittyvät toimenpiteet. Euroopan petostentorjuntavirastolla (OLAF) on valtuudet erityisesti asetusten (Euratom, EY) N:o 2185/96 ja (EU, Euratom) N:o 883/2013 mukaisesti tehdä hallinnollisia tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko kyse petoksesta, lahjonnasta tai muusta laittomasta toiminnasta, joka vahingoittaa unionin taloudellisia etuja.

Euroopan syyttäjänvirastolla (EPPO) on asetuksen (EU) 2017/1939 mukaisesti valtuudet tutkia unionin taloudellisia etuja vahingoittavia rikoksia sekä nostaa niistä syyte Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1371 (17) mukaisesti.

Unionin rahoitusta saavien henkilöiden ja yhteisöjen on varainhoitoasetuksen mukaisesti toimittava täydessä yhteistyössä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi, myönnettävä komissiolle, OLAFille, tilintarkastustuomioistuimelle ja niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka osallistuvat asetuksen (EU) 2017/1939 mukaiseen tiiviimpään yhteistyöhön, EPPOlle tarvittavat oikeudet ja valtuudet ja varmistettava, että unionin varojen hoitamiseen osallistuvat kolmannet osapuolet myöntävät vastaavat oikeudet.

(46)

Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi on tarpeen edellyttää, että kolmannet maat myöntävät toimivaltaiselle tulojen ja menojen hyväksyjälle, OLAFille ja tilintarkastustuomioistuimelle tarvittavat oikeudet ja valtuudet, jotta nämä voivat käyttää toimivaltaansa kattavasti.

(47)

Ohjelman tehokkuuden ja vaikutusten optimoimiseksi olisi toteutettava toimia, joilla edistetään avoimien standardien, avoimen lähdekoodin teknologioiden ja yhteentoimivuuden käyttöä ja kehittämistä turvallisten yhteyksien järjestelmän arkkitehtuurissa. Suunnittelemalla kyseinen järjestelmä avoimemmaksi voitaisiin parantaa synergiaa unionin avaruusohjelman muiden komponenttien tai kansallisten palvelujen ja sovellusten kanssa, optimoida kustannuksia välttämällä päällekkäisyyttä saman teknologian kehittämisessä, parantaa luotettavuutta, edistää innovointia ja hyödyntää laajan kilpailun tarjoamia mahdollisuuksia.

(48)

Ohjelman vankka julkinen hallinnointi edellyttää vastuiden ja tehtävien selkeää jakoa eri toimijoiden välillä, jotta voidaan välttää tarpeetonta päällekkäisyyttä ja vähentää kustannusylityksiä ja viivästyksiä. Kaikkien hallinnointiin osallistuvien toimijoiden olisi oman toimivaltansa puitteissa ja omien velvollisuuksiensa mukaisesti edistettävä ohjelman tavoitteiden saavuttamista.

(49)

Jäsenvaltiot ovat jo pitkään toimineet avaruusalalla. Niillä on siihen liittyviä järjestelmiä, infrastruktuuria sekä kansallisia virastoja ja elimiä. Tämän vuoksi ne voivat antaa suuren panoksen ohjelmaan, erityisesti sen toteuttamiseen. Ne voisivat tehdä yhteistyötä unionin kanssa ohjelman palvelujen ja sovellusten edistämiseksi ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi asiaankuuluvien kansallisten aloitteiden ja ohjelman välillä. Komissio voisi hyödyntää jäsenvaltioiden käytössä olevia välineitä ja saada niiltä apua, ja se voisi yhteisesti sovittujen ehtojen mukaisesti antaa jäsenvaltioille tehtäviä unionin ohjelman toteuttamisessa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa pyrittävä varmistamaan elpymis- ja palautumissuunnitelmiensa johdonmukaisuus ja täydentävyys ohjelman kanssa. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen niiden alueella sijaitsevan maainfrastruktuurin suojaamisen. Jäsenvaltioiden olisi voitava varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 243/2012/EU (18) mukaisesti, että ohjelman edellyttämät taajuudet ovat saatavilla ja suojattu niin, että tarjottaviin palveluihin perustuvia sovelluksia voidaan kehittää ja ne voidaan toteuttaa kaikilta osin. Ohjelman käyttöön asetetuilla taajuuksilla ei saisi olla rahoitusvaikutuksia ohjelmaan.

(50)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaisesti ja koska komissio on vastuussa unionin yleisen edun edistämisestä, ohjelman toteuttaminen, sitä koskevan kokonaisvastuun kantaminen ja ohjelman käytön edistäminen kuuluvat komission tehtäviin. Jotta eri sidosryhmien resursseja ja osaamista voitaisiin hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla, komission olisi perustelluissa olosuhteissa voitava antaa tiettyjä tehtäviä muille yhteisöille. Komission olisi määritettävä järjestelmien ja palvelujen kehityksen kannalta tarpeelliset keskeiset tekniset ja toiminnalliset vaatimukset. Tätä varten sen olisi kuultava ensin jäsenvaltioiden asiantuntijoita, käyttäjiä ja muita asiaankuuluvia julkisen ja yksityisen sektorin sidosryhmiä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti se, että unioni käyttää toimivaltaansa, ei estä jäsenvaltioita käyttämästä omaansa. Jotta unionin varoja voitaisiin hyödyntää oikein, on kuitenkin asianmukaista, että komissio varmistaa mahdollisuuksien mukaan, että ohjelman puitteissa toteutetut toimet ovat johdonmukaisia jäsenvaltioiden toimien kanssa eivätkä aiheuta tarpeetonta päällekkäisyyttä.

(51)

Varainhoitoasetuksen 154 artiklassa säädetään, että komissio voi käyttää ennakkoarvioinnin tulosten perusteella henkilöiden tai yhteisöjen, joille on annettu tehtäväksi hoitaa unionin varoja, järjestelmiä ja menettelyjä. Kyseisiin järjestelmiin ja menettelyihin tehtävät erityiset mukautukset (valvontatoimenpiteet) sekä voimassa olevia sopimuksia koskevat järjestelyt olisi tarvittaessa määriteltävä vastaavassa rahoitusosuussopimuksessa.

(52)

Ohjelman maailmanlaajuisen kattavuuden vuoksi sillä on vahva kansainvälinen ulottuvuus. Kansainväliset kumppanit, niiden hallitukset ja kansalaiset saavat ohjelmasta erilaisia palveluja, mikä hyödyttää unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälistä yhteistyötä kyseisten kumppanien kanssa. Ohjelmaan liittyvissä asioissa komissio voi mahdollisesti koordinoida toimia kansainvälisellä tasolla toimivaltaansa kuuluvilla aloilla ja unionin puolesta.

(53)

Unionin avaruusohjelman Galileo- ja EGNOS-komponentteihin liittyvästä hallinnosta, toiminnasta ja palvelujen tarjoamisesta viime vuosina saamansa asiantuntemuksen perusteella avaruusohjelmavirasto on sopivin elin toteuttamaan komission valvonnassa tehtävät, jotka liittyvät valtiollisen infrastruktuurin toimintaan ja valtiollisten palvelujen tarjoamiseen. Siksi sen olisi kehitettävä edelleen asiaankuuluvia valmiuksia kyseistä tarkoitusta varten. Avaruusohjelmaviraston tehtäväksi olisi annettava valtiollisten palvelujen tarjoaminen, ja sille olisi voitava antaa tehtäväksi valtiollisen infrastruktuurin koko operatiivinen hallinnointi tai osa siitä.

(54)

Turvallisuuden osalta, ja kun otetaan huomioon avaruusohjelmaviraston kokemus tällä alalla, sen olisi oltava turvallisuusjärjestelyiden hyväksyntälautakuntansa välityksellä vastuussa valtiollisten palvelujen ja valtiollisen infrastruktuurin turvallisuusjärjestelyiden hyväksynnän varmistamisesta. Lisäksi avaruusohjelmaviraston olisi hoidettava komission sille antamat tehtävät edellyttäen, että avaruusohjelmavirastolla on toimintavalmiudet ja erityisesti riittävät henkilöresurssit. Avaruusohjelmaviraston olisi mahdollisuuksien mukaan hyödynnettävä asiantuntemustaan esimerkiksi Euroopan maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (EGNSS) toiminnassa. Kun avaruusohjelmavirastolle annetaan tehtäviä, sen käyttöön olisi asetettava riittävät hallinnolliset, taloudelliset ja henkilöresurssit, jotta avaruusohjelmavirasto voi täyttää tehtävänsä ja velvoitteensa täysimääräisesti.

(55)

Valtiollisen infrastruktuurin toiminnan varmistamiseksi ja valtiollisten palveluiden tarjoamisen helpottamiseksi avaruusohjelmaviraston olisi voitava antaa rahoitusosuussopimusten kautta tiettyjä toimia muiden yhteisöjen suoritettavaksi näiden vastuualueella komissioon sovellettavien varainhoitoasetuksessa vahvistettujen välillisen hallinnoinnin edellytysten mukaisesti.

(56)

ESA on kansainvälinen järjestö, jolla on laajaa asiantuntemusta avaruusalalla, myös satelliittiviestinnässä, ja se on sen vuoksi tärkeä kumppani unionin avaruuspolitiikan eri näkökohtien täytäntöönpanossa. Näin ollen ESAn olisi voitava tarjota komissiolle asiantuntemusta, myös ohjelman eritelmien laatimista ja teknisten näkökohtien täytäntöönpanoa varten. Tätä varten ESAlle olisi annettava tehtäväksi ohjelman kehittämis- ja validointitoimien valvonta, ja se voi tukea ohjelman toteuttamisen yhteydessä tehtyjen sopimusten arviointia.

(57)

Koska avaruuteen liittyvät toimet ovat tärkeitä unionin taloudelle ja unionin kansalaisten elämälle, ohjelman keskeisenä painopisteenä olisi oltava korkeatasoisen turvallisuuden saavuttaminen ja ylläpitäminen, erityisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden etujen turvaamiseksi, myös turvallisuusluokiteltujen ja muiden arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen osalta.

(58)

Kun otetaan huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon erityisasiantuntemus ja sen säännölliset yhteydet kolmansien maiden viranomaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin, sen olisi voitava avustaa komissiota sille ulkosuhteiden alalla kuuluvien, ohjelman turvallisuutta koskevien tiettyjen tehtävien hoidossa neuvoston päätöksen 2010/427/EU (19) mukaisesti.

(59)

Rajoittamatta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua jäsenvaltioiden yksinomaista vastuuta kansallisen turvallisuuden alalla ja jäsenvaltioiden oikeutta turvata keskeiset turvallisuusintressinsä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan mukaisesti olisi vahvistettava erityinen turvallisuuden hallinta, jotta varmistetaan ohjelman sujuva toteuttaminen. Kyseisen hallinnan olisi perustuttava kolmeen keskeiseen periaatteeseen. Ensinnäkin on välttämätöntä, että jäsenvaltioiden laaja ja ainutlaatuinen kokemus turvallisuuskysymyksissä otetaan huomioon mahdollisimman laajasti. Toiseksi olisi erotettava toisistaan operatiiviset toiminnot ja turvallisuusjärjestelyiden hyväksyntätoiminnot, jotta vältetään eturistiriidat ja mahdolliset puutteet turvallisuussääntöjen soveltamisessa. Kolmanneksi ohjelman koko infrastruktuurin tai sen osien hallinnosta vastaavalla yksiköllä on myös parhaat edellytykset hallita sille annettujen tehtävien turvallisuutta. Ohjelman turvallisuus perustuisi unionin avaruusohjelman toteuttamisesta viime vuosina saatuihin kokemuksiin. Vankka turvallisuushallinta edellyttää myös tehtävien asianmukaista jakoa eri toimijoiden välillä. Koska komissio on vastuussa ohjelmasta, sen olisi määritettävä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ohjelmaan sovellettavat yleiset turvallisuusvaatimukset rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeuksia kansallisen turvallisuuden alalla. Erityisesti turvallisuusluokiteltujen tietojen alalla ohjelman turvallisuushallinnassa olisi otettava huomioon neuvoston ja jäsenvaltioiden rooli ja toimivalta EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisessa käytettävien salaustuotteiden arvioinnissa ja hyväksymisessä.

(60)

Ohjelman maa- ja avaruusinfrastruktuurin kyberturvallisuus ja fyysinen turvallisuus sekä sen fyysinen redundanssi ovat keskeisessä asemassa palveluiden jatkuvuuden ja järjestelmän toimivuuden varmistamiseksi. Yleisiä turvallisuusvaatimuksia laadittaessa olisi sen vuoksi otettava asianmukaisesti huomioon tarve suojata järjestelmää ja sen palveluja kyberhyökkäyksiltä ja satelliitteihin kohdistuvilta uhkilta myös käyttämällä uutta teknologiaa sekä tukemalla tällaisiin kyberhyökkäyksiin reagoimista ja niistä palautumista.

(61)

Komission olisi tarvittaessa määritettävä turvallisuuden seurantarakenne riski- ja uhka-analyysin perusteella. Tämän turvallisuuden seurantarakenteen olisi oltava yhteisö, joka vastaa neuvoston päätöksen (YUTP) 2021/698 (20) soveltamisalan puitteissa laadittuja ohjeita.

(62)

Komission ja korkean edustajan olisi kummankin oman toimivaltansa puitteissa varmistettava ohjelman turvallisuus tämän asetuksen ja tapauksen mukaan päätöksen (YUTP) 2021/698 mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeuksia kansallisen turvallisuuden alalla.

(63)

Unionin valtiolliset toimijat käyttävät ohjelman valtiollisia palveluja turvallisuuden ja puolustuksen kannalta kriittisissä tehtävissä ja operaatioissa sekä kriittisen infrastruktuurin suojaamisessa. Sen vuoksi tällaisiin palveluihin ja infrastruktuuriin olisi sovellettava turvallisuusjärjestelyiden hyväksyntää.

(64)

On välttämätöntä, että turvallisuusjärjestelyiden hyväksyntätoimet toteutetaan unionin ja sen jäsenvaltioiden turvallisuutta koskevan yhteisen vastuun pohjalta pyrkien rakentamaan yhteisymmärrystä ja ottaen mukaan kaikki ne, joita turvallisuuskysymys koskee, ja että otetaan käyttöön pysyvää riskien seurantaa koskeva menettely. On myös tärkeää, että tekniset turvallisuusjärjestelyiden hyväksyntätoimet annetaan tehtäväksi alan ammattilaisille, jotka ovat asianmukaisesti pätevöityneet monimutkaisten järjestelmien hyväksyntään ja joista on tehty asianmukaisen tason turvallisuusselvitys.

(65)

Komissio vastaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan nojalla sellaisten ohjelmien hallinnoinnista, jotka voidaan siirtää kolmansille osapuolille välillisellä hallinnoinnilla varainhoitoasetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Tässä yhteydessä komission on tarpeen varmistaa, että kolmansien osapuolten välillisellä hallinnoinnilla suorittamat ohjelman täytäntöönpanotehtävät eivät vaaranna ohjelman turvallisuutta etenkään turvallisuusluokiteltujen tietojen valvonnan osalta. Sen vuoksi olisi selvennettävä, että jos komissio antaa ESAn hoidettavaksi ohjelmaan liittyviä tehtäviä, vastaavissa rahoitusosuussopimuksissa on määrä varmistaa, että ESAn tuottamia turvallisuusluokiteltuja tietoja pidetään komission valtuutuksella luotuina neuvoston päätöksessä 2013/488/EU (21) ja komission päätöksessä (EU, Euratom) 2015/444 (22) tarkoitettuina EU:n turvallisuusluokiteltuina tietoina.

(66)

Ohjelman valtiollisia palveluja voitaisiin käyttää myös unionin ja jäsenvaltioiden toimijoiden turvallisuuden kannalta kriittisissä tehtävissä ja operaatioissa. Sen vuoksi unionin ja sen jäsenvaltioiden keskeisten turvallisuusetujen suojaamiseksi on toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan riittävä riippumattomuuden taso kolmansista osapuolista (kolmannet maat ja kolmansien maiden yhteisöt) ohjelman kaikkien osien osalta. Tällaisiin toimenpiteisiin voitaisiin sisällyttää avaruus- ja maateknologiat komponenttien, alajärjestelmien tai järjestelmien tasolla, valmistusteollisuus, avaruusjärjestelmien omistajat ja käyttäjät sekä järjestelmän maakomponenttien fyysinen sijainti.

(67)

Ainoastaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisesti tehdyllä sopimuksella Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) jäsenet, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, liittyvät maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat sekä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvat maat ja muut kolmannet maat voivat osallistua ohjelmaan.

(68)

Merentakaisiin maihin tai merentakaisille alueille sijoittautuneet henkilöt ja yhteisöt voivat neuvoston päätöksen (EU) 2021/1764 (23) nojalla saada rahoitusta ohjelman sääntöjen ja tavoitteiden sekä sellaisten mahdollisten järjestelyjen mukaisesti, joita sovelletaan siihen jäsenvaltioon, johon kyseinen merentakainen maa tai alue on sidoksissa.

(69)

Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (24) 22 ja 23 kohdan nojalla ohjelmaa olisi arvioitava erityisten seurantavaatimusten mukaisesti kerättyjen tietojen perusteella välttäen samalla erityisesti jäsenvaltioille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta ja ylisääntelyä. Kyseisiin vaatimuksiin olisi tarvittaessa sisällyttävä mitattavissa olevia indikaattoreita, joiden perusteella arvioidaan ohjelman vaikutuksia. Ohjelman arvioinnissa olisi otettava huomioon asetuksen (EU) 2021/696 puitteissa tehdyn GOVSATCOM-komponenttia koskevan unionin avaruusohjelman arvioinnin tulokset.

(70)

Jotta varmistetaan, että indikaattorit ja ohjelman seuranta- ja arvioimiskehys ovat edelleen asianmukaisia ohjelman edistymisestä raportoimiseksi, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteen muuttamista indikaattorien osalta, tämän asetuksen täydentämistä seuranta- ja arviointikehyksen perustamista koskevilla säännöksillä ja tämän asetuksen täydentämistä määrittämällä ohjelman avaruusresurssien tietokannan ominaisuudet sekä menetelmät ja prosessit, joilla sitä ylläpidetään ja päivitetään. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(71)

Moitteettoman julkisen hallinnon varmistamiseksi ja ottaen huomioon ohjelman ja GOVSATCOM-komponentin väliset synergiat, asetuksen (EU) 2021/696 puitteissa perustetun ohjelmakomitean olisi GOVSATCOM-kokoonpanossa toimittava myös ohjelman komiteana. Ohjelman turvallisuuteen liittyvissä asioissa ohjelmakomitean olisi kokoonnuttava erityisessä turvallisuuskokoonpanossa.

(72)

Koska moitteeton julkinen hallinnointi edellyttää ohjelman yhdenmukaista hallintoa, nopeampaa päätöksentekoa ja yhtäläistä tiedonsaantia, niiden yhteisöjen edustajat, joille on annettu tähän ohjelmaan liittyviä tehtäviä, voisivat osallistua tarkkailijoina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (25) mukaisesti perustetun ohjelmakomitean työskentelyyn. Unionin kanssa ohjelmaa koskevan kansainvälisen sopimuksen tehneiden kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen edustajat voisivat samoista syistä myös osallistua ohjelmakomitean työhön turvallisuusmääräysten rajoissa ja tällaisen sopimuksen ehtojen mukaisesti. Sellaisten yhteisöjen, joille on annettu ohjelmaan liittyviä tehtäviä, kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen edustajilla ei olisi oltava oikeutta osallistua ohjelmakomitean äänestysmenettelyihin. Edellytykset osallistumiselle tarkkailijana ja tilapäisenä osallistujana olisi vahvistettava ohjelmakomitean työjärjestyksessä.

(73)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee valtiollisten palvelujen tarjoamista koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen, valtiollisten palvelujen toiminnallisten vaatimusten, valtiollisten palvelujen palveluvalikoiman, rahoitussopimuksia koskevien rahoituspäätösten ja työohjelmien hyväksymistä sekä kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen ohjelmaan osallistumista koskevien lisävaatimusten asettamista. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(74)

Valtion infrastruktuuriin perustuvat valtiolliset palvelut olisi yleisesti ottaen tarjottava maksutta julkishallinnon valtuuttamille käyttäjille. Kyseisten palvelujen kapasiteetti on kuitenkin rajallinen. Jos komissio analyysin perusteella toteaa, että kapasiteetista on puutetta, sen olisi voitava hyväksyä hinnoittelupolitiikka niissä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa kysyntä ylittää käyttökapasiteetin, osana palveluntarjontaa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä, jotta palvelujen tarjonta ja kysyntä vastaavat toisiaan. Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee tällaisen hinnoittelupolitiikan hyväksymistä. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(75)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, joka koskee valtiolliseen maainfrastruktuuriin kuuluvien keskusten sijaintipaikkojen määrittämiseen liittyviä toimenpiteitä. Komission olisi tällaisten sijaintipaikkojen valinnassa voitava ottaa huomioon toiminta- ja turvallisuusvaatimukset sekä nykyinen infrastruktuuri. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(76)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa yleisten turvallisuusvaatimusten määrittämiseen liittyen. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava valvoa mahdollisimman paljon ohjelman yleisiä turvallisuusvaatimuksia. Kun komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä ohjelman turvallisuuden alalla, sitä avustamassa olisi oltava ohjelmakomitea, joka kokoontuu erityisessä turvallisuuskokoonpanossa. Turvallisuuskysymysten arkaluonteisuuden vuoksi ohjelmakomitean puheenjohtajan olisi pyrittävä löytämään ratkaisuja, joilla on mahdollisimman laaja tuki ohjelmakomiteassa. Jos ohjelmakomitea ei anna lausuntoa, komission ei olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritetään ohjelman yleiset turvallisuusvaatimukset. Jos ohjelmakomitean turvallisuuskokoonpanon osallistumisesta säädetään toisin, tällaisen osallistumisen olisi tapahduttava ohjelmakomitean työjärjestyksen mukaisesti.

(77)

Ohjelmalla täydennetään unionin nykyistä avaruusohjelmaa integroimalla sen tavoitteen ja toimet ja laajentamalla niitä turvallisen ja avaruusratkaisuihin perustuvan yhteysjärjestelmän luomiseksi unionia varten. Tämä olisi otettava huomioon ohjelman arvioinnissa.

(78)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, vaan ne voidaan yksittäisen jäsenvaltion rahoitukselliset ja tekniset kapasiteetit ylittävän toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(79)

Ohjelma olisi perustettava viideksi vuodeksi, jotta sen kesto vastaisi neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2020/2093 (26) vahvistetun vuosia 2021–2027 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen, jäljempänä ’monivuotinen rahoituskehys 2021–2027’, kestoa.

(80)

Tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti, jotta sen täytäntöönpano voitaisiin aloittaa mahdollisimman pian sen tavoitteiden saavuttamiseksi,

(1)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/127 (2) vahvistetaan muun muassa proteiinihydrolysaateista valmistettujen äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden koostumusta koskevat erityisvaatimukset. Siinä säädetään, että proteiinihydrolysaateista valmistettujen äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden on oltava kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 2.3 kohdassa ja liitteessä II olevassa 2.3 kohdassa esitettyjen proteiinipitoisuutta, proteiininlähdettä ja proteiinin käsittelyä koskevien vaatimusten sekä välttämättömiä ja ehdollisesti välttämättömiä aminohappoja ja L-karnitiinia koskevien vaatimusten mukaisia.

(2)

Kuten delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/127 (3) todetaan, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 24 päivänä heinäkuuta 2014 antamassaan äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden peruskoostumusta koskevassa lausunnossaan, että kunkin proteiinihydrolysaatteja sisältävän valmisteen turvallisuus ja soveltuvuus on osoitettava kliinisellä arvioinnilla kohdeväestössä. Elintarviketurvallisuusviranomainen on tähän mennessä arvioinut myönteisesti kaksi äidinmaidonkorvikkeissa ja vieroitusvalmisteissa käytettyä proteiinihydrolysaattia. Kyseisten kahden proteiinihydrolysaatin koostumus vastaa delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/127 tällä hetkellä vahvistettuja vaatimuksia. Näitä vaatimuksia voidaan kuitenkin päivittää, jotta voidaan sallia sellaisten proteiinihydrolysaateista valmistettujen valmisteiden, joiden koostumus poikkeaa jo myönteisen arvioinnin saaneiden koostumuksesta, saattaminen markkinoille sen jälkeen kun elintarviketurvallisuusviranomainen on arvioinut tapauskohtaisesti niiden turvallisuuden ja soveltuvuuden.

(3)

Komissio vastaanotti 6 päivänä helmikuuta 2019 meyer.science GmbH:lta HIPP-Werk Georg Hipp OHG:n ja Arla Foods Ingredientsin puolesta esitetyn pyynnön, että elintarviketurvallisuusviranomainen arvioisi proteiinihydrolysaatista valmistetun äidinmaidonkorvikkeen ja vieroitusvalmisteen, jonka koostumus ei ole delegoidun asetuksen (EU) 2016/127 liitteessä I olevassa 2.3 kohdassa ja liitteessä II olevassa 2.3 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukainen, turvallisuuden ja soveltuvuuden.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi komission pyynnöstä 9 päivänä maaliskuuta 2022 tieteellisen lausunnon (4) kyseisen äidinmaidonkorvikkeen ja vieroitusvalmisteen ravitsemuksellisesta turvallisuudesta ja soveltuvuudesta. Lausunnossaan elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että kyseinen proteiinihydrolysaatti on ravitsemuksellisesti turvallinen ja soveltuva proteiininlähde äidinmaidonkorvikkeissa ja vieroitusvalmisteissa käytettäväksi, kunhan valmiste, jossa sitä käytetään, sisältää vähintään 0,45 g/100 kJ (1,9 g/100 kcal) proteiinia ja on muiden delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/127 vahvistettujen koostumusta koskevien vaatimusten ja kyseisen asetuksen liitteessä III olevaan A jaksoon sisältyvän aminohappomallin mukainen.

(5)

Kun otetaan huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmät, on aiheellista sallia kyseisestä proteiinihydrolysaatista valmistettujen äidinmaidonkorvikkeiden ja vieroitusvalmisteiden markkinoille saattaminen. Sen vuoksi delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/127 vahvistettuja proteiinihydrolysaatteja koskevia vaatimuksia olisi päivitettävä ja muutettava sisällyttämällä niihin myös tätä proteiinihydrolysaattia koskevat vaatimukset.

(6)

Sen vuoksi delegoidun asetuksen (EU) 2016/127 liitteitä I, II ja III olisi muutettava.

(7)

Delegoidua asetusta (EU) 2016/127 sovelletaan proteiinihydrolysaateista valmistettuihin äidinmaidonkorvikkeisiin ja vieroitusvalmisteisiin 22 päivästä helmikuuta 2022. Jotta hydrolysoidusta proteiinista tämän asetuksen vaatimusten mukaisesti valmistetuttuja äidinmaidonkorvikkeita ja vieroitusvalmisteita voidaan saattaa markkinoille ilman tarpeetonta viivytystä, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti,

(1)

Komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 (2) latviankielisen toisinnon otsikossa ja johdanto-osan 1 kappaleessa on maaeläimiä pitäviin pitopaikkoihin ja hautomoihin sovellettavia sääntöjä koskevia virheitä, johdanto-osan 2 kappaleessa hautomojen hyväksymistä koskevia virheitä ja johdanto-osan 11 kappaleessa vankeudessa pidettävien lintujen hautomoja ja siipikarjan hautomoja koskevia virheitä. Kyseisessä asetuksessa on myös useita virheitä, jotka vaikuttavat seuraavien säännösten soveltamisalaan:1 artiklan 3 kohta vankeudessa pidettävien lintujen hautomojen osalta; 1 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan b alakohta hautomoista peräisin olevien siitosmunien osalta; 1 artiklan 6 kohdan b alakohta toimivaltaisen viranomaisen tietovelvoitteiden osalta siltä osin kuin on kyse sen hautomoista pitämistä rekistereistä; 1 artiklan 9 kohta rekisteröityjen tai hyväksyttyjen hautomoiden osalta; II osan I osaston 2 luvun otsikko hautomoiden osalta; 7 artiklan otsikko ja johdantokappale siltä osin kuin on kyse vaatimuksista, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä hautomoille, joista siipikarjan siitosmunia tai untuvikkoja siirretään toiseen jäsenvaltioon; 18 artiklan otsikko ja johdantokappale pidettävien maaeläinten pitopaikkoja ja hautomoja koskevien rekisterien osalta; II osan III osaston 2 luvun otsikko hautomoiden osalta; 33 artiklan otsikko, johdantokappale ja a alakohta hautomojen toimijoita koskevien kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteiden osalta; liitteessä I olevan 3 osan otsikko hyväksynnän myöntämistä hautomoille koskevien vaatimusten osalta; liitteessä I olevan 3 osan 1 kohdan johdantokappale sekä a ja b alakohta hautomojen bioturvaamistoimenpiteitä koskevien vaatimusten osalta; liitteessä I olevan 3 osan 2 kohdan johdantokappale ja b alakohta hautomojen seurantaa koskevien vaatimusten osalta; liitteessä I olevan 3 osan 3 kohdan johdantokappale sekä a, c ja f alakohta hautomojen tiloja ja välineitä koskevien vaatimusten osalta; liitteessä I olevan 3 osan 5 kohdan johdantokappale sekä a alakohdan i alakohta toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa hautomojen seurantaa koskevien vaatimusten osalta; liitteessä I olevan 4 osan 1 kohdan a alakohdan ii alakohta siipikarjan pitopaikkojen bioturvaamistoimenpiteitä koskevien vaatimusten osalta; liitteessä I olevan 4 osan 2 kohdan b alakohta siipikarjan pitopaikkojen seurantaa koskevien vaatimusten osalta; liitteessä I olevan 4 osan 3 kohdan b alakohdan iii alakohta ja 3 kohdan e alakohta siipikarjan pitopaikkojen tiloja ja välineitä koskevien vaatimusten osalta; liitteen II otsikko hautomojen mikrobiologisen valvontaohjelman ja siipikarjan pitopaikkojen ja hautomojen taudinseurantaohjelmien osalta; liitteessä II olevan 1 osan otsikko hautomojen mikrobiologisen valvontaohjelman osalta; liitteessä II olevan 2 osan otsikko hautomojen ja siipikarjan pitopaikkojen taudinseurantaohjelmien osalta; liitteessä II olevan 2 osan 2.4 kohdan b alakohdan johdantokappale ja iv alakohta näytteenottomatriisia koskevien vaatimusten osalta; liitteessä II olevan 2 osan 2.5 kohdan b alakohdan ensimmäinen virke sekä i ja ii alakohta otantakehikkoa ja näytteenottotiheyttä koskevien vaatimusten osalta.

(2)

Sen vuoksi delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 latviankielinen toisinto olisi oikaistava. Oikaisu ei vaikuta muihin kielitoisintoihin,

(1)

Komissio otti 17 päivänä tammikuuta 2019 täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/73, jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien sähköpolkupyörien, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, tuonnissa unioniin.

(2)

Alkuperäisessä tutkimuksessa Kiinan kansantasavallan vientiä harjoittavien tuottajien tutkimiseen sovellettiin otantaa asetuksen (EU) 2016/1036 17 artiklan mukaisesti.

(3)

Komissio määritti otokseen valituille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille sähköpolkupyörien tuontia koskevat yksilölliset polkumyyntitullit, jotka vaihtelivat 10,3 prosentista 62,1 prosenttiin. Otokseen kuulumattomille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille (lukuun ottamatta yrityksiä, joihin sovelletaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/72 (3) mukaista kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa rinnakkaista tasoitustullia) asetettiin painotettu keskimääräinen tulli, joka oli 24,2 prosenttia. Nämä yhteistyössä toimineet otoksen ulkopuoliset vientiä harjoittavat tuottajat luetellaan alkuperäisen asetuksen liitteessä I. Painotettu keskimääräinen 16,2 prosentin tulli otettiin käyttöön muiden otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden yritysten kohdalla (joihin sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/72 mukaista kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa rinnakkaista tasoitustullia). Nämä luetellaan alkuperäisen asetuksen liitteessä II. Lisäksi otettiin käyttöön sellaisilta Kiinan kansantasavallan yrityksiltä tuleviin sähköpolkupyöriin sovellettava koko maata koskeva 70,1 prosentin suuruinen tulli, jotka joko eivät ilmoittautuneet tai eivät toimineet yhteistyössä polkumyyntitutkimuksessa, mutta toimivat yhteistyössä rinnakkaisessa tukien vastaisessa tutkimuksessa (ja jotka luetellaan alkuperäisen asetuksen liitteessä III).

(4)

Alkuperäisen asetuksen 1 artiklan 6 kohdan nojalla kyseisen artiklan 2 kohtaa voidaan muuttaa lisäämällä uusi vientiä harjoittava tuottaja asianmukaiseen liitteeseen niiden yhteistyössä toimineiden yritysten kanssa, jotka eivät sisältyneet otokseen, ja joihin näin ollen sovelletaan asianmukaista painotettua keskimääräistä polkumyyntitullia; tällöin Kiinan kansantasavallassa toimivan kyseisen uuden vientiä harjoittavan tuottajan on toimitettava komissiolle riittävää näyttöä siitä, että

(5)

Yritys Zhejiang Jollo Technology Co., Ltd, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, pyysi komissiolta uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelua, jolloin siihen sovellettaisiin samaa tullia kuin se, jota sovelletaan yhteistyöhön osallistuneisiin otokseen kuulumattomiin kiinalaisiin yrityksiin, joihin sovelletaan kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa rinnakkaista tasoitustullia, joka on suuruudeltaan 16,2 prosenttia, ja väitti täyttävänsä kaikki kolme alkuperäisen asetuksen 1 artiklan 6 kohdassa asetettua edellytystä.

(6)

Voidakseen määrittää, täyttikö pyynnön esittäjä alkuperäisen asetuksen 1 artiklan 6 kohdan mukaiset uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelun myöntämisedellytykset, komissio lähetti ensin pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen, jossa pyydettiin näyttöä näiden edellytysten täyttymisestä. Pyynnön esittäjä toimitti kyselylomakevastauksen.

(7)

Komissio pyrki tarkastamaan kaikki tiedot, jotka se katsoi tarpeellisiksi sen määrittämiseksi, täyttikö pyynnön esittäjä uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelun myöntämisedellytykset.

(8)

Mitä tulee alkuperäisen asetuksen 1 artiklan 6 kohdassa vahvistettuun edellytykseen siitä, että pyynnön esittäjä ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin toimenpiteiden perustana olevalla tutkimusajanjaksolla eli 1 päivän lokakuuta 2016 ja 30 päivän syyskuuta 2017 välisenä aikana, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimusajanjakso’, komissio totesi tutkimuksen aikana, että pyynnön esittäjä ei olisi voinut viedä sähköpolkupyöriä unioniin tutkimusajanjaksolla, koska pyynnön esittäjä toimitti näyttöä siitä, että se perustettiin vuonna 2021.

(9)

Mitä tulee alkuperäisen asetuksen 1 artiklan 6 kohdassa vahvistettuun edellytykseen siitä, että pyynnön esittäjä ei ole etuyhteydessä yhteenkään viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan alkuperäisellä asetuksella käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä, komissio totesi tutkimuksen aikana, että pyynnön esittäjä ei ole etuyhteydessä yhteenkään sellaiseen Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan alkuperäisessä asetuksessa käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ja joka olisi voinut toimia yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa.

(10)

Mitä tulee alkuperäisen asetuksen 1 artiklan 6 kohdassa vahvistettuun edellytykseen siitä, että pyynnön esittäjä joko tosiasiallisesti vei tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi unioniin, komissio totesi tutkimuksen aikana, että toimitetun asiakirjanäytön perusteella pyynnön esittäjä oli tosiasiallisesti vienyt sähköpolkupyöriä unioniin tutkimusajanjakson jälkeen. Pyynnön esittäjä toimitti myyntiasiakirjoja liiketoimista, jotka suuntautuivat Espanjaan (kesäkuu 2021) ja Italiaan (elokuu 2022).

(11)

Näin ollen komissio totesi pyynnön esittäjän täyttävän alkuperäisen asetuksen 1 artiklan 6 kohdassa säädetyn edellytyksen.

(12)

Tämän mukaisesti pyynnön esittäjä täyttää kaikki kolme alkuperäisen asetuksen 1 artiklan 6 kohdassa asetettua uuden vientiä harjoittavan tuottajan kohtelun myöntämisedellytystä, ja pyyntö olisi sen vuoksi hyväksyttävä. Näin ollen pyynnön esittäjään olisi sovellettava alkuperäisen tutkimuksen otokseen kuulumattomia yhteistyössä toimineita yrityksiä koskevaa 16,2 prosentin polkumyyntitullia sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/72 mukaista kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa rinnakkaista tasoitustullia.

(13)

Pyynnön esittäjälle ja unionin tuotannonalalle ilmoitettiin ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella katsottiin asianmukaiseksi myöntää yritykselle Zhejiang Jollo Technology Co., Ltd polkumyyntitulli, jota sovelletaan alkuperäisen tutkimuksen otokseen kuulumattomiin yhteistyössä toimineisiin yrityksiin.

(14)

Osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Huomautuksia ei saatu.

(15)

Tämä asetus on asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

(1)

Argentiinasta peräisin olevan biodieselin tuonnissa sovelletaan komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/244 (2), jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, käyttöön otettuja lopullisia tasoitustulleja.

(2)

Argentiinalainen vientiä harjoittava tuottaja Oleaginosa Moreno Hermanos S.A.C.I.F.I. y A (Taric (3)-lisäkoodi C497), jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, johon sovelletaan 25,0 prosentin suuruista yksilöllistä tasoitustullia, ilmoitti komissiolle 23 päivänä toukokuuta 2022, että se oli muuttanut nimensä muotoon Viterra Argentina SA.

(3)

Yritys katsoi, että nimenmuutos ei vaikuta sen oikeuteen hyötyä yksilöllisestä tasoitustullista, jota siihen sovellettiin, kun sillä oli vielä vanha nimensä, ja pyysi komissiota vahvistamaan tämän.

(4)

Euroopan biodieselin tuottajien järjestö (EBB) ei ollut pyynnön esittäjän kanssa samaa mieltä ja väitti tämän käyneen läpi monimutkaisemman rakenteellisen muutoksen, joka vaikutti sen oikeuteen hyötyä edelleen alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistetun toimenpiteen tasosta.

(5)

Komissio keräsi tietoja ja tutki pyynnön esittäjän toimittaman näytön ja katsoi, että nimenmuutos oli asiaankuuluvien viranomaisten asianmukaisesti rekisteröimä eikä aiheuttanut uutta suhdetta muihin yritysryhmiin, joita komissio ei ollut tutkinut alkuperäisessä tutkimuksessa.

(6)

Asiakirja-aineistossa oleva näyttö vahvisti pyynnön esittäjän antamat tiedot, joiden mukaan Argentiinan julkinen kaupparekisteri on hyväksynyt nimenmuutoksen 3 päivänä toukokuuta 2022 ja julkisista tuloista vastaava valtiollinen viranomainen 1 päivänä heinäkuuta 2022. Näin ollen komissio totesi, että nimenmuutos ei vaikuta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/244 päätelmiin eikä eritotenkaan yritykseen sovellettavaan tasoitustulliin.

(7)

Edellä esitetyn perusteella nimenmuutoksen olisi tultava voimaan päivästä, jona yritys virallisesti toimi uudella nimellä, eli 1 päivästä heinäkuuta 2022.

(8)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa unionin tuotannonala (EBB) toisti alun perin esittämänsä nimenmuutospyyntöä koskevat väitteet. Se väitti, että nimenmuutoksen takana on monimutkaisempi rakenteellinen muutos, että pyynnön esittäjä lisäsi biodieseltoimintaansa erilaisilla yritysostoilla, vaihtoi toimitusjohtajaa ja saavutti johtoaseman Argentiinan maatalousalalla ja että tämä oli jollakin tavalla etuyhteydessä toiseen, konkurssiin menneeseen vientiä harjoittavaan tuottajaan.

(9)

On huomattava, että kaikkiin argentiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovelletaan hintasitoumusta, jonka mukaan niiden on noudatettava vähimmäistuontihintaa, eikä niiden biodieselin vienti unioniin saa ylittää enimmäismäärää, joka vahvistetaan koko maalle vuosittain.

(10)

Komissio tutki edellä esitetyt väitteet ja totesi, että tuotannonala ei toimittanut riittävää näyttöä esitettyjen väitteiden tueksi. Komissio ei löytänyt näyttöä siitä, että pyynnön esittäjän maatalousalalla harjoittama toiminta tai sen väitetty tuotantokapasiteetin kasvu vaikuttaisi tällä hetkellä voimassa oleviin toimenpiteisiin. Pelkkä nimenmuutos ei anna pyynnön esittäjälle mahdollisuutta viedä suurempaa määrää unioniin tai myydä alle komission määräajoin vahvistaman vähimmäishinnan, eikä se näin ollen voi vaikuttaa voimassa oleviin toimenpiteisiin tai heikentää niitä. Unionin tuotannonalan esittämiä väitteitä ei voitu ottaa huomioon, ja näin ollen ne hylättiin.

(11)

Ottaen huomioon edellisissä kappaleissa esitetyt seikat komissio katsoi aiheelliseksi muuttaa täytäntöönpanoasetusta (EU) 2019/244, jotta siinä otettaisiin huomioon yrityksen, jolle oli aiemmin osoitettu Taric-lisäkoodi C497, muuttunut nimi.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (4) 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komissio antoi perusasetuksen 5 artiklan mukaisen polkumyyntitutkimuksen jälkeen 2 päivänä toukokuuta 2017 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/763 (2) lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Korean tasavallasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin olevan tietyn kevyen lämpöpaperin unioniin suuntautuvassa tuonnissa, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva asetus’. Toimenpiteiden muotona olivat kiinteämääräiset tullit, joiden suuruus oli sekä Hansol-ryhmän että kaikkien muiden yritysten osalta 104,46 euroa nettotonnia kohden.

(2)

Hansol-ryhmä (Hansol Paper Co. Ltd ja Hansol Artone Paper Co. Ltd.), jäljempänä ’Hansol’, riitautti tarkasteltavana olevan asetuksen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Unionin yleinen tuomioistuin antoi 2 päivänä huhtikuuta 2020 asiassa T-383/17 tuomionsa, jolla kumottiin täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/763 siltä osin kuin se koski Hansolia. Komissio valitti unionin yleisen tuomioistuimen tuomiosta 11 päivänä kesäkuuta 2020 (asia C-260/20 P). Unionin tuomioistuin hylkäsi valituksen 12 päivänä toukokuuta 2022.

(3)

Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli tehnyt normaaliarvoa muodostaessaan virheen ainakin yhden Hansol Artone Paper Co. Ltd:n, jäljempänä ’Artone’, myymän tuotelajin osalta. Koska kyseistä tuotelajia ei myyty kotimarkkinoilla, komissio oli perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti määrittänyt normaaliarvon Artonen osalta yrityksen tuotantokustannusten perusteella. Koska Hansol Paper Co. Ltd, jäljempänä ’Hansol Paper’, oli kuitenkin myynyt kyseistä tuotelajia kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä ja tämä myynti oli edustavaa, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komission olisi pitänyt käyttää normaaliarvona kyseisen osapuolen kotimarkkinamyyntihintaa perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(4)

Unionin yleinen tuomioistuin totesi myös, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen määrittäessään painotuksen, joka koski konerullien myyntiä riippumattomille asiakkaille unionissa ja toisaalta niiden myyntiä etuyhteydessä oleville jalostajille pieniksi rulliksi jalostamista varten. Komissio sovelsi kyseistä painotusta, jotta Hansolin harjoittamasta polkumyynnistä saataisiin asianmukainen kokonaiskuva. Kolmelle Hansoliin etuyhteydessä olevalle jalostajalle oli Hansolin pyynnöstä myönnetty vapautus kyselylomakkeeseen vastaamisesta. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että koska komissio ei ollut ottanut huomioon tiettyä Schades Nordicin – joka on yksi näistä kolmesta etuyhteydessä olevasta jalostajasta unionissa – jälleenmyymää määrää, komissio aliarvioi Hansolin riippumattomille asiakkaille tapahtuneen konerullien myynnin osuuden; tämän myynnin polkumyyntimarginaali oli huomattavasti pienempi kuin Hansolin myydessä tuotetta etuyhteydessä oleville jalostajille jälleenmyytäväksi pieninä rullina riippumattomille kauppiaille. Komissio oli näin ollen rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 11 kohtaa, koska komission tekemissä laskelmissa ei otettu huomioon Hansolin harjoittaman polkumyynnin tosiasiallista laajuutta.

(5)

Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että johdanto-osan 4 kappaleessa kuvattu painotusvirhe vaikutti myös hinnan alittavuuden ja vahinkomarginaalin laskemiseen, sillä komissio käytti näissä laskelmissa samaa painotusta. Näin ollen se katsoi, että komissio oli rikkonut perusasetuksen 3 artiklan 2 ja 3 kohtaa.

(6)

Unionin tuomioistuin vahvisti nämä päätelmät (5).

(7)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 266 artiklan mukaan unionin toimielinten on toteutettava unionin tuomioistuinten tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos unionin toimielinten hyväksymä säädös kumotaan hallinnollisen menettelyn – kuten nyt kyseessä olevan polkumyyntitutkimuksen – yhteydessä, unionin yleisen tuomioistuimen tuomion noudattamiseen sisältyy kumotun säädöksen korvaaminen uudella säädöksellä, jossa unionin yleisen tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus on poistettu (6).

(8)

Unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan menettely kumotun säädöksen korvaamiseksi voidaan aloittaa uudelleen juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus ilmeni (7). Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että tilanteessa, jossa hallinnollisen menettelyn päättävä säädös kumotaan, kumoaminen ei välttämättä vaikuta valmisteleviin säädöksiin, kuten polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanoon. Jos esimerkiksi lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotosta annettu asetus kumotaan, menettely pysyy vireillä, koska ainoastaan menettelyn päättävä säädös on poistettu unionin oikeusjärjestyksestä (8), lukuun ottamatta tapauksia, joissa lainvastaisuus tapahtui vireillepanovaiheessa. Hallinnollisen menettelyn uudelleen aloittamista ja polkumyyntitullien ottamista uudelleen käyttöön tuonnissa, joka tapahtui kumotun asetuksen soveltamisaikana, ei voida pitää taannehtivuuskiellon vastaisena (9).

(9)

Käsillä olevassa tapauksessa unionin yleinen tuomioistuin kumosi tarkasteltavana olevan asetuksen johdanto-osan 3–5 kappaleessa mainituin perustein sikäli kuin se koskee Hansolia.

(10)

Ne tarkasteltavana olevan asetuksen päätelmät, joita ei riitautettu tai jotka riitautettiin mutta joiden riitauttamisen unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tai joita se ei tutkinut ja jotka eivät tämän vuoksi olleet syynä tarkasteltavana olevan asetuksen kumoamiseen, ovat edelleen voimassa (10).

(11)

Unionin tuomioistuimen asiassa C-260/20 P antaman tuomion jälkeen komissio päätti aloittaa osittain uudelleen tietyn kevyen lämpöpaperin tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen, joka johti tarkasteltavana olevan asetuksen antamiseen, ja aloittaa tutkimuksen uudelleen siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus tapahtui. Tätä koskeva ilmoitus (11), jäljempänä ’uudelleenaloittamista koskeva ilmoitus’, julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä30 päivänä kesäkuuta 2022. Uudelleen aloittaminen on rajattu koskemaan ainoastaan unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanoa yrityksen Hansol osalta.

(12)

Samanaikaisesti komissio päätti asettaa Korean tasavallasta peräisin olevan ja Hansolin tuottaman tietyn kevyen lämpöpaperin tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi ja pyysi kansallisia tulliviranomaisia odottamaan tullien uudelleenkäyttöönottoa koskevan komission täytäntöönpanoasetuksen julkaisemista, ennen kuin ne tekevät päätöksiä polkumyyntitullien palauttamista ja peruuttamista koskevista pyynnöistä, siltä osin kuin on kyse Hansolin tuotteiden tuonnista, jäljempänä ’kirjaamista koskeva asetus’ (12).

(13)

Komissio ilmoitti asianomaisille osapuolille tutkimuksen uudelleenaloittamisesta ja pyysi niitä esittämään huomautuksia.

(14)

Komissio sai huomautuksia Hansolilta sekä European Thermal Paper Association -järjestöltä, jäljempänä ’ETPA’, ja tämän jäseniltä.

(15)

Hansol huomautti, että komissio katsoi kirjaamista koskevassa asetuksessa unionin yleisen tuomioistuimen asioissa T-440/20 ja T-441/20 antamien tuomioiden (13), jäljempänä ’asia Jindal Saw’, perusteella, että tuonnin kirjaaminen mahdollistaa myöhemmin toimenpiteiden soveltamisen kyseiseen tuontiin kirjaamispäivästä alkaen. Hansol väitti, etteivät nämä tuomiot olleet vielä lopullisia ja etteivät ne päteneet käsillä olevaan tilanteeseen, sillä toisin kuin asioissa T-440/20 ja T-441/20, asiassa T-383/17 unionin yleinen tuomioistuin totesi asetuksen lainvastaiseksi. Lisäksi Hansol väitti, että asiassa Jindal Saw asianomainen yritys eli Jindal Saw oli yksi useista vientiä harjoittavista tuottajista ja että asianomaisia maita oli useita, kun taas käsillä olevassa tapauksessa Hansol on ainoa vientiä harjoittava tuottaja ja kyse on vain Etelä-Koreasta. Tällä perusteella Hansol väitti, ettei komissio näin ollen voi vedota asiassa Jindal Saw annettuihin tuomioihin kantaakseen taannehtivasti lopullisen polkumyyntitullin Hansolin valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnista.

(16)

ETPA totesi, että vaikka asiassa Jindal Saw annetuista tuomioista oli vielä mahdollista valittaa, nämä tuomiot noudattavat kuitenkin vakiintunutta oikeuskäytäntöä. ETPA myös kiisti Hansolin mainitsemat erot asiassa Jindal Saw annettujen tuomioiden ja asiassa T-383/17 annetun tuomion välillä sillä perusteella, että kuten asiassa T-383/17, myös asioissa T-300/16 ja T-301/16 (asioita T-440/20 ja T-441/20 edeltäneet asiat, joissa asiassa Jindal Saw tarkasteltavana olleet alkuperäiset asetukset kumottiin) annettujen tuomioiden tuomiolauselmassa unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen kokonaisuudessaan siltä osin kuin se koskee kantajaa. ETPA:n mukaan se, että tarkasteltavana oleva asetus kumottiin tuomiossa vain Hansolin osalta, tarkoittaa samalla, että toisin kuin Hansol väittää, kyseinen asetus on edelleen osa unionin oikeusjärjestystä.

(17)

Komissio totesi tältä osin, että se, että asiassa T-440/20 annettu tuomio ei ollut vielä lopullinen, kun kirjaamista koskeva asetus julkaistiin, ei tarkoita, etteikö kirjaaminen ollut tässä tapauksessa mahdollista. Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi kyseisessä tapauksessa komission käytännön kirjata tuonti tuomioita täytäntöön pantaessa, mikä tukee sitä, että komissio todella voi kirjata tuonnin tällaisissa tilanteissa. Unionin yleinen tuomioistuin totesi, että perusasetuksen 14 artiklaa, jonka mukaan komissiolla on oikeus vaatia kansallisia viranomaisia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi, sovelletaan yleisesti. Unionin yleinen tuomioistuin totesi erityisesti, että asetuksen 14 artiklan 5 kohdan soveltaminen ei rajoitu mihinkään tiettyihin tilanteisiin, joissa komissiolla on oikeus vaatia kansallisia tulliviranomaisia kirjaamaan tavarat. Unionin yleinen tuomioistuin totesi lisäksi, että jos komissiota kiellettäisiin määräämästä tuonti kirjattavaksi osana menettelyä, jonka tarkoituksena on ottaa lopullinen polkumyyntitulli uudelleen käyttöön, tämä saattaisi heikentää tullin uudelleenkäyttöön johtavien mahdollisten asetusten vaikutusta. Joka tapauksessa tuomiosta on nyt tullut lainvoimainen. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(18)

Hansolin väitteestä, jonka mukaan tarkasteltavana oleva asetus ei enää päde siksi, että Hansol oli ainoa vientiä harjoittava tuottaja, jota kyseinen asetus koski, ja Hansolin osalta asetus kumottiin, komissio totesi, että väite on asiasisällöltään virheellinen, puhumattakaan sen oikeudellisesta pätevyydestä. Se, ettei täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2017/763 yksilöity muita Korean tasavallassa toimivia tuottajia, jotka olisivat harjoittaneet tutkimusajanjaksolla vientiä unioniin, ei tarkoita, että asetusta sovellettiin ainoastaan Hansoliin. Komissio otti tarkasteltavana olevassa asetuksessa käyttöön tulleja myös muiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta jäännöstullin muodossa (14). Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen ainoastaan ”siltä osin kuin se koskee Hansol Paper Co. Ltd:tä”. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(19)

Hansol ilmaisi myös huolensa siitä, ettei komissio välttämättä ymmärtäisi, miten painotusvirhe korjataan oikein. Hansol väitti, että unionin yleisen tuomioistuimen mukaan Schades Ltd:n konerullien jälleenmyynnin prosenttiosuutta Hansol Paperin, Artonen ja Hansoliin etuyhteydessä olevan kauppiaan Hansol Europen konerullien kokonaismyynnistä Schades Ltd:lle, joka on Hansoliin etuyhteydessä oleva kauppias, olisi sovellettava Hansoliin etuyhteydessä oleville jalostajille (Schades Nordic, Heipa ja R+S) jälleenmyyntiä varten myytyjen konerullien määrään. Näin saatu määrä olisi lisättävä polkumyyntimarginaalin laskennassa käytettyyn konerullien (suoran ja välillisen) myynnin määrään ja vähennettävä Schades Nordicille, Heipalle ja R+S:lle jalostamista varten myytyjen konerullien myyntimäärästä. Hansol esitti tällä perusteella uuden laskelman riippumattomille asiakkaille suoraan ja välillisesti myytyjen konerullien määrän ja toisaalta etuyhteydessä oleville jalostajille myytyjen, riippumattomille asiakkaille pienten rullien muodossa tapahtuvaan jälleenmyyntiin tarkoitettujen konerullien määrän osuuksista. ETPA korosti, että Schades Ltd:n lisäksi Schades Nordic oli ainoa Hansoliin etuyhteydessä oleva jalostaja, joka myös jälleenmyi konerullia tutkimuksen aikana, ja että näin ollen jo pelkästään tästä syystä tämä lähestymistapa ei vastaisi komission käytettävissä olevaa näyttöä. ETPA myös painotti, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin havaitsi joitakin virheitä komission alkuperäisessä tutkimuksessa noudattamassa lähestymistavassa, tuomioistuin ei määrännyt, miten painotusta koskevaa laskelmaa oli korjattava, ja se selvensi, että komissio päättää, mitä toimenpiteitä tuomion noudattamisen varmistamiseksi olisi toteutettava.

(20)

Tämän osalta komissio totesi, että Hansolin ehdottama menetelmä poikkeaa olennaisesti menetelmästä, jota komissio käytti polkumyyntilaskelmissaan tarkasteltavana olevassa asetuksessa. Laskiessaan Hansolin marginaaleja komissio laski koko Hansol-ryhmän etuyhteydettömille asiakkaille suoraan ja välillisesti myymien konerullien kokonaismäärän ryhmän eri yksikköjen kyselylomakevastauksissaan esittämissä myyntitaulukoissa ilmoittamien tietojen perusteella. Tämän perusteella komissio määritti kyseisen myynnin osuuden verrattuna pieniksi rulliksi jalostamista varten myytyjen konerullien määrään. Hansolin ehdottama menetelmä, jossa Schades Ltd:n jälleenmyymien konerullien laskennallista osuutta Schades Ltd:n kokonaisostomäärästä sovellettaisiin kolmeen muuhun etuyhteydessä olevaan jalostajaan, on olennaisesti erilainen ja vähemmän tarkka tapa määrittää niiden kolmen etuyhteydessä olevan jalostajan konerullien jälleenmyyntimäärät, jotka eivät vastanneet kyselylomakkeeseen ja joiden määriä koskevat tiedot Hansol ilmoitti menettelyssä.

(21)

Komissio selvensi lisäksi, että vaikka unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli tehnyt virheen (15) jättäessään Schades Nordicin menettelyn yhteydessä ilmoittamat konerullien jälleenmyyntimäärät pois laskelmista, tuomioistuin ei hylännyt komission menetelmää sinänsä. Näin ollen komissio noudatti tiukasti unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota pitämällä kiinni painotuksen määrittämiseksi käyttämästään menetelmästä sillä erotuksella, että nyt komissio otti huomioon myös Schades Nordicin, Heipan ja R+S:n myymien konerullien määrät, kuten unionin yleinen tuomioistuin vaati. Laskelma selitettiin tarkemmin suppeissa yrityskohtaisissa päätelmissä.

(22)

Komissio oli polkumyyntiä laskiessaan määrittänyt kahden Artonen unioniin viemän tuotelajin osalta laskennallisen normaaliarvon, koska kyseisen osapuolen kotimarkkinamyynti ei ollut ollut edustavaa. Unionin tuomioistuimet totesivat asiassa T-383/17 annetun tuomion 148 kohdassa ja 152–158 kohdassa sekä asiassa C-260/20 P annetun tuomion 79 ja 85 kohdassa, että sekä perusasetuksen 2 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan sanamuodosta että sen systematiikasta käy ilmi, että normaaliarvon määrittämisessä on ensisijaisesti käytettävä tavanomaisen kaupankäynnin yhteydessä tosiasiallisesti maksettua tai maksettavaa hintaa. Jos viejä ei myy samankaltaista tuotetta kotimarkkinoilla, normaaliarvo määritetään ensisijaisesti muiden myyjien tai tuottajien hintojen perusteella eikä asianomaisen yrityksen tuotantokustannusten perusteella.

(23)

Etuyhteydessä oleva yritys Hansol Paper myi toista johdanto-osan 22 kappaleessa tarkoitetuista kahdesta tuotelajista kotimarkkinoilla edustavassa määrin ja tavanomaisessa kaupankäynnissä, minkä vuoksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että komissio oli rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 1 kohtaa laskiessaan Artonen normaaliarvoa.

(24)

Näin ollen komissio tarkisti kyseisen tuotelajin normaaliarvoa koskevaa laskelmaa korvaamalla Artonen laskennallisen normaaliarvon Hansol Paperin normaaliarvolla kyseisen tuotelajin osalta.

(25)

Myöskään Hansol Paper ei ollut myynyt toista Artonen viemää tuotelajia, jonka osalta normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti, edustavassa määrin kotimarkkinoilla. Hansol Paperin kotimarkkinamyynnin määrä itse asiassa alitti selvästi perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa säädetyn 5 prosentin kynnysarvon. Näin ollen – perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti – kyseisen tuotelajin normaaliarvo muodostettiin laskennallisesti myös Hansol Paperin osalta. Koska viejämaan muilta myyjiltä tai tuottajilta ei ollut saatavilla tavanomaisessa kaupankäynnissä toteutuneita edustavia myyntihintoja, tälle tuotelajille Artonen osalta laskennallisesti muodostettu normaaliarvo säilytettiin.

(26)

Tarkasteltavana olevaan asetukseen johtaneessa tutkimuksessa komissio sai kyselylomakkeeseen vastauksen Hansolilta, Artonelta, Hansol Europelta (etuyhteydessä oleva kauppias unionissa) ja Schades UK Ltd:ltä, joka on unionissa sijaitseva etuyhteydessä oleva kauppias/jalostaja. Kolme unionissa sijaitsevaa ja Hansol-ryhmään etuyhteydessä olevaa jalostajaa, Schades Nordic, Heipa ja R+S olivat pyytäneet vapautusta vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevia yrityksiä koskevaan kyselylomakkeeseen vastaamisesta (kyselylomakkeen liite I). Nämä osapuolet jalostivat tarkasteltavana olevaa tuotetta jälleenmyytäväksi pieninä rullina riippumattomille asiakkaille. Komissio hyväksyi näiden osapuolten vapauttamista koskevan pyynnön, joka perustui siihen, että ne eivät myyneet tarkasteltavana olevaa tuotetta lainkaan tai ne myivät sitä vain vähäisiä määriä.

(27)

Perusasetuksen 2 artiklan 11 kohdan mukaan komission on polkumyyntimarginaalia laskiessaan otettava huomioon kaikki unioniin suuntautuva vienti. Jotta polkumyyntiä koskevassa laskelmassa otettaisiin huomioon myös ne merkittävät määrät, joita Hansol-ryhmä myi etuyhteydessä oleville jalostajille, jotka oli vapautettu kyselylomakkeen täyttämisestä, komissio laajensi polkumyyntilaskelman tuloksia soveltamalla painotusta, joka perustui Hansol Paperin, Artonen, Hansol Europen ja Schades UK Ltd:n todennettujen kyselylomakevastausten perusteella laskettuihin polkumyyntimarginaaleihin. Tätä varten komissio sovelsi suoran myynnin sekä tarkasteltavana olevan tuotteen etuyhteydessä olevien yritysten kautta tapahtuneen myynnin osalta laskettuun polkumyyntimarginaaliin 15–25 prosentin painotusta ja etuyhteydessä oleville jalostajille pieniksi rulliksi jalostamista ja etuyhteydettömille osapuolille myöhempää jälleenmyyntiä varten tapahtuneen myynnin osalta laskettuun polkumyyntimarginaaliin 75–85 prosentin painotusta (16).

(28)

Unionin yleinen tuomioistuin ja unionin tuomioistuin katsoivat, että komissio oli rikkonut perusasetuksen 2 artiklan 11 kohtaa ja 9 artiklan 4 kohtaa. Ne totesivat, että käytetyssä painotuksessa oli ilmeinen virhe, koska tiettyä Schades Nordicin jälleenmyymää määrää tarkasteltavana olevaa tuotetta ei ollut otettu huomioon. Näin ollen tarkasteltavana olevan tuotteen suoran ja välillisen myynnin määrä oli painotusta laskettaessa aliarvioitu, eivätkä laskelmat siksi kuvastaneet polkumyynnin tosiasiallista laajuutta (17).

(29)

Komissio tarkisti painotusta koskevaa laskelmaa johdanto-osan 28 kappaleessa esitettyjen unionin tuomioistuinten päätelmien johdosta. Se lisäsi tässä laskelmassa käytettyyn tarkasteltavana olevan tuotteen suoran ja välillisen myynnin määrään ne Hansolin tutkimuksen aikana ilmoittamat konerullien määrät, jotka Hansol jälleenmyi Schades Nordicin kautta. Tarkistuksen lopputuloksena Hansolin tarkasteltavana olevan tuotteen suoran ja välillisen myynnin osuus sen unioniin suuntautuvasta kokonaismyynnistä kasvoi 0,7 prosenttiyksikköä, kun taas sen myynti etuyhteydessä oleville jalostajille pieniksi rulliksi jalostamista ja myöhempää etuyhteydettömille osapuolille jälleenmyyntiä varten väheni samalla prosenttiosuudella.

(30)

Komissio laski Hansolin polkumyyntimarginaalin uudelleen korvaamalla yhdelle Artonen myymälle tuotelajille laskennallisesti muodostetun normaaliarvon normaaliarvolla, joka perustui Hansol Paperin kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyyntihintaan, kuten johdanto-osan 24 kappaleessa selitetään, ja tarkistamalla näiden kahden myyntikanavan osalta määritettyjen polkumyyntimarginaalien painotusta johdanto-osan 29 kappaleessa selitetyllä tavalla.

(31)

Tämän perusteella Hansol-ryhmän tarkistettua lopullista painotettua keskimääräistä polkumyyntimarginaalia – ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – pienennettiin tarkistuksen jälkeen 10,3 prosentista 10,2 prosenttiin.

(32)

Tarkasteltavana olevassa asetuksessa Hansolin hinnan alittavuuden marginaalin laskennassa oli käytetty samaa painotusta, jota oli sovellettu tarkasteltavana olevan tuotteen suoran ja välillisen myynnin osalta laskettuun polkumyyntimarginaaliin sekä etuyhteydessä oleville jalostajille pieniksi rulliksi jalostamista ja myöhempää etuyhteydettömille osapuolille jälleenmyyntiä varten tapahtuneen myynnin osalta laskettuun polkumyyntimarginaaliin.

(33)

Unionin tuomioistuimet totesivat, että myynnin painotuksen laskemisessa tehty virhe vaikutti myös hinnan alittavuuden laskelmaan ja sen tarkasteluun, miten polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikutti unionin tuotannonalan samankaltaisiin tuotteisiin (18).

(34)

Hinnan alittavuuden laskennan osalta komissio pani unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöön soveltamalla tarkistettuja painotusprosentteja (ks. johdanto-osan 29 kappale) myös tarkasteltavana olevan tuotteen suoran ja välillisen myynnin osalta laskettuun hinnan alittavuuden marginaaliin sekä etuyhteydessä oleville jalostajille pieniksi rulliksi jalostamista ja myöhempää etuyhteydettömille osapuolille jälleenmyyntiä varten tapahtuneen myynnin osalta laskettuun hinnan alittavuuden marginaaliin.

(35)

Vertailun tulos osoitti painotetuksi keskimääräiseksi hinnan alittavuuden marginaaliksi 9,3 prosenttia ilmaistuna prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla.

(36)

Tarkasteltavana olevaan asetukseen johtaneessa tutkimuksessa hinnan alittavuuden marginaaliksi oli todettu 9,4 prosenttia. Koska kyseisen marginaalin ja tarkistetun hinnan alittavuuden marginaalin välinen ero oli hyvin pieni, komissio katsoi, ettei tämä muutos antanut aihetta vahinkoa tai syy-yhteyttä koskevan analyysin uudelleensuorittamiseen. Näin ollen komissio vahvisti tätä koskevat päätelmät, jotka esitetään tiivistetysti väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotosta annetun asetuksen (19) 4 ja 5 jaksossa sekä tarkasteltavana olevan asetuksen johdanto-osan 102 kappaleessa.

(37)

Komissio ilmoitti 14 päivänä marraskuuta 2022 kaikille asianomaisille osapuolille edellä esitetyistä päätelmistä, joiden perusteella se aikoi ehdottaa kerättyjen ja komissiolle toimitettujen, alkuperäiseen tutkimukseen liittyvien tietojen pohjalta polkumyyntitullin ottamista uudelleen käyttöön Korean tasavallasta peräisin olevan ja Hansolin valmistaman tietyn kevyen lämpöpaperin tuonnissa sekä jäännöstullin mukauttamista. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatiin huomautuksia Hansolilta, ETPA:lta ja Korean tasavallan viranomaisilta, jäljempänä ’Korean viranomaiset’.

(38)

Korean viranomaiset ilmaisivat huolensa siitä, miten komissio oli pannut unionin tuomioistuinten tuomiot täytäntöön, koska niiden mielestä tarkistetuilla polkumyyntilaskelmilla ei täysin korjattu näissä tuomioissa havaittuja virheitä. Korean viranomaiset eivät kuitenkaan täsmentäneet, missä komissio oli tehnyt virheen.

(39)

ETPA kannatti voimakkaasti komission aiottua toimintatapaa.

(40)

Hansol väitti päätelmiä koskevissa huomautuksissaan, ettei komissio ollut korjannut normaaliarvon laskennassa tapahtunutta virhettä. Hansol väitti myös, ettei komissio ollut korjannut unioin yleisen tuomioistuimen havaitsemaa ja unionin tuomioistuimen vahvistamaa painotuksessa tehtyä virhettä.

(41)

Hansol ilmaisi kannattavansa sitä, että komissio oli pannut unionin tuomioistuinten tuomiot täytäntöön käyttämällä Artonen vientihintaa koskevassa vertailussa Hansol Paperin kotimarkkinamyyntihintaa sellaisen tuotelajin osalta, jota tämä osapuoli oli myynyt kotimarkkinoilla edustavia määriä tavanomaisessa kaupankäynnissä (ks. johdanto-osan 23 ja 24 kappale). Hansol ei kuitenkaan hyväksynyt sitä, ettei komissio toiminut niin toisen tuotelajin osalta, jota Artone ei myynyt kotimarkkinoilla, kuten johdanto-osan 25 kappaleessa selitetään.

(42)

Hansol väitti, että komission olisi pitänyt käyttää Hansol Paperin myyntihintoja kyseisen tuotelajin osalta, johon viitataan jäljempänä myös nimellä ’tuotelaji X’ (tuotelajin todellinen numero on luottamuksellinen). Hansol väitti, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomion mukaan komission olisi käytettävä ensisijaisesti muiden osapuolten myyntihintoja, jos sellaisia on saatavilla. Hansol väitti tältä osin, että kaikki sen tuotelajin X kotimarkkinamyynti oli kannattavaa ja että näin ollen Hansol Paperin laskennallinen normaaliarvo kyseisen tuotelajin osalta vastasi myyntihintoihin perustuvaa normaaliarvoa. Hansol väitti, että koska laskennallinen normaaliarvo oli sama kuin myyntihinta, komissiolla oli velvollisuus käyttää Hansol Paperin myyntihintaa.

(43)

Komissio oli eri mieltä tästä väitteestä. Ensinnäkin se selvensi, että unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että kuten perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos samankaltaista tuotetta ei myydä tavanomaisessa kaupankäynnissä tai myynti on riittämätöntä, komissio poikkeaa periaatteesta, jonka mukaan normaaliarvo määritetään myyntihintojen perusteella, ja määrittää normaaliarvon sen sijaan muiden myyjien tai tuottajien hintojen perusteella tai, jos niitä ei ole saatavilla, se laskee normaaliarvon tuotantokustannusten perusteella. Tuomioistuin täsmensi asiassa T-383/17 annetun tuomion 150 kohdassa, että myynti on riittämätöntä silloin, kun samankaltaisen tuotteen myynnin määrä viejämaassa on alle 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen myynnin määrästä unioniin. Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin vahvisti, että tällaisessa tilanteessa komissio ei käytä normaaliarvon määrittämiseen kotimarkkinahintoja (20). Tarkasteltavana olevassa tapauksessa Hansol Paperin tuotelajin X kotimarkkinamyynnin määrä oli alle 1 prosentin kyseisen tuotelajin myynnistä unioniin, mikä on selvästi alle perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa mainitun 5 prosentin kynnysarvon, joten komissio muodosti yrityksen normaaliarvon kyseisen tuotelajin osalta laskennallisesti. Komissio muistutti myös, ettei Hansol väittänyt missään vaiheessa tutkimusta, ettei komission olisi pitänyt muodostaa Hansol Paperin normaaliarvoa kyseisen tuotelajin osalta laskennallisesti. Koska muita yhteistyössä toimineita tuottajia ei ollut eikä kyseisen tuotelajin osalta näin ollen ollut saatavilla vaihtoehtoisia kotimarkkinamyyntihintoja ja koska komissio oli muodostanut Hansol Paperin normaaliarvon tuotelajin X osalta laskennallisesti, kuten edellä selitetään, se muodosti tuotelajin X normaaliarvon laskennallisesti myös Artonelle.

(44)

Toiseksi se, että tietyn tuotelajin laskennallinen normaaliarvo on sama kuin sen myyntihinta, ei tarkoita, että kyseessä olisi myyntihintoihin perustuva normaaliarvo. Perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetty normaaliarvo on laskennallinen normaaliarvo. Sen vuoksi tätä laskennallista normaaliarvoa ei voida polkumyynnin laskennassa vertailla muiden osapuolten vientihintoihin, koska perusasetuksessa ei säädetä tällaisesta. Näin ollen Hansolin väite, jonka mukaan unionin tuomioistuinten tuomiot velvoittivat komission käyttämään kyseisen tuotelajin osalta Artonea koskevassa polkumyyntilaskelmassa Hansol Paperin kotimarkkinamyyntihintaa, hylättiin.

(45)

Hansol väitti myös, ettei komissio ollut ymmärtänyt oikein menetelmää, jota sen pitäisi käyttää painotusta koskevan virheen korjaamiseksi. Se väitti asiassa T-383/17 annetun tuomion 86 kohtaan ja asiassa C-260/20 P annetun tuomion 64 kohtaan vedoten, että komission olisi pitänyt ottaa Schades UK Ltd:n ilman jalostusta tapahtuneen myynnin osuus huomioon Hansolin myynnissä muille etuyhteydessä oleville kauppiailleen eikä pelkästään lisätä Schades Nordicin ilman jalostusta tapahtuneen myynnin määrää Hansolin riippumattomille asiakkaille tapahtuneen suoran ja välillisen myynnin määrään. Hansol totesi myös, että jos unionin yleinen tuomioistuin olisi katsonut, että komissio oikaisisi painotusta koskevan virheen johdanto-osan 29 kappaleessa selitetyllä tavalla, se ei (virheen vähäisen vaikutuksen vuoksi) olisi tullut siihen lopputulokseen, että painotusta koskeva virhe saattoi vaikuttaa hinnan alittavuuden laskelmaan ja sen tarkasteluun, miten polkumyynnillä tapahtuva tuonti vaikutti unionin tuotannonalan samankaltaisiin tuotteisiin.

(46)

Ensinnäkin huomautetaan, että Hansolin väite antaa ymmärtää, että komissio olisi käyttänyt otantaa eli soveltanut perusasetuksen 17 artiklan 1 kohtaa päättäessään käyttää Schades UK Ltd:n tietoja laskeakseen polkumyyntimarginaalin tarkasteltavana olevan tuotteen myynnissä etuyhteydessä oleville jalostajille. Komissio totesi, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän väitteen asiassa T-383/17 annetun tuomion 63–69 kohdassa. Tosiasiassa komissio päätti laskea Hansolin kolmelle muulle etuyhteydessä olevalle jalostajalle tapahtuneen myynnin polkumyyntimarginaalin Schades UK Ltd:n vientihintatietojen perusteella, koska tämän tietojen katsottiin vastaavan parhaiten suurintaa osaa Hansol-ryhmän myynnistä, jossa tuotetta myytiin etuyhteydessä oleville jalostajille unionissa pieniksi rulliksi jalostamista ja myöhempää etuyhteydettömille asiakkaille jälleenmyyntiä varten (21). Komissio katsoi Hansol-ryhmän polkumyyntilaskelmia tehdessään, että Schades UK Ltd oli ainoa Hansol-ryhmään etuyhteydessä oleva jalostaja, joka jälleenmyi tarkasteltavana olevaa tuotetta riippumattomille asiakkaille. Unionin tuomioistuimet katsoivat Schades Nordicia koskevan asiakirja-aineiston perusteella, että tämä päätelmä oli virheellinen.

(47)

Komissio huomautti, että Hansol itse asiassa ilmoitti komissiolle alkuperäisessä tutkimuksessa, että Schades Nordic oli jälleenmyynyt [170–190] tonnia ilman jalostusta riippumattomille asiakkaille. Se ilmoitti myös, että kaksi muuta vastaamisesta vapautettua etuyhteydessä olevaa jalostajaa, Heipa ja R+S, eivät olleet lainkaan jälleenmyyneet tuotetta ilman jalostusta (22). Hansol ei toimittanut mitään näyttöä siitä, että Heipa tai R+S olisivat myyneet konerullia. Näin ollen Hansolin väite on selvästi ristiriidassa sen tutkimuksen aikana toimittamien tietojen kanssa.

(48)

Unionin tuomioistuin totesi asiassa C-260/20 P antamassaan tuomiossa selvästi, ettei komissio voi sulkea pois asianomaisten osapuolten toimittamia tietoja pelkästään sillä perusteella, että tiedot on annettu muulla tavoin kuin vastaamalla polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen (23). Kun komissio aloitti tutkimuksen uudelleen, se noudatti tätä päätelmää, sillä se oli ottanut huomioon Hansolin tutkimuksessa toimittamat tiedot Schades Nordicin, Heipan ja R+S:n konerullien jälleenmyynnistä. Koska Hansol oli ilmoittanut, etteivät Heipa ja R+S olleet jälleenmyyneet tarkasteltavana olevaa tuotetta, näiden osapuolten osalta vahvistettuja määriä ei ollut tarvetta korjata.

(49)

Lisäksi Hansol perusti väitteensä, jonka mukaan komission olisi sovellettava Schades UK Ltd:n ilman jalostusta tapahtuneen myynnin osuutta Hansolin kolmeen muuhun etuyhteydessä olevaan kauppiaaseen, erityisesti asiassa T-383/17 annetun tuomion 86 kohtaan, jossa huomautetaan, että komissio päätti käyttää Schadesin (UK Ltd.) tietoja laskiessaan polkumyyntimarginaalin kantajan myynnille, joka suuntautui kolmelle muulle etuyhteydessä olevalle jalostajalle. Hansol viittasi tässä yhteydessä myös unionin tuomioistuimen asiassa C-260/20 P antaman tuomion 64 kohtaan, jossa todetaan seuraavaa: ”Kuten valituksenalaisen tuomion 85 ja 86 kohdasta ilmenee, komissio päätti käyttää Schadesin [UK Ltd.] tietoja laskiessaan polkumyyntimarginaalin Hansolin myynnille, joka suuntautui kolmelle muulle etuyhteydessä olevalle jalostajalle. – – Kun otetaan huomioon se, että komissio tiesi, että Schades [Nordic] oli jälleenmyynyt tiettyjä määriä tarkasteltavaa tuotetta ilman jalostusta riippumattomille asiakkaille, unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että sen olisi pitänyt huomioida tämä tilanne tarkasteltavan tuotteen muille etuyhteydessä oleville jalostajille suuntautuneen myynnin tasolla.”

(50)

Komissio katsoi, ettei Hansol ollut lukenut unionin tuomioistuimen lausuntoja riittävän huolellisesti. Schades UK Ltd:n tietoja käytettiin laskettaessa polkumyyntimarginaali Hansolin myynnille, joka suuntautui kolmelle muulle etuyhteydessä olevalle jalostajalle, kun Schades UK Ltd:n pieniksi rulliksi jalostettujen konerullien myynnille vahvistettua polkumyyntimarginaalia sovellettiin kolmelle muulle etuyhteydessä olevalle jalostajalle jalostamista varten myytyihin Koreasta peräisin oleviin määriin. Unionin tuomioistuin totesi kuitenkin 64 kohdassa, ettei Schadesin tietojen edustavuus ”mitenkään sulje pois sitä, että näihin tietoihin perustuvassa laskelmassa on virheitä, kun otetaan huomioon se, ettei kaikkia tältä osin merkityksellisiä tietoja ole otettu huomioon”. Toisin sanoen unionin tuomioistuin katsoi, että se, että Schades UK Ltd:n myynnin katsottiin edustavan Hansolin myyntiä muille etuyhteydessä oleville jalostajille, ei tarkoita, että komissio voi jättää huomiotta Schades Nordicin toimittaman asiakirja-aineiston, joka koskee konerullien myyntiä riippumattomille asiakkaille. Tuomioistuin ei vaatinut komissiota soveltamaan samaa Schades UK Ltd:n ilman jalostusta tapahtuneen myynnin osuutta Hansolin myyntiin sen muille etuyhteydessä oleville kauppiaille. Tämä olisi ristiriidassa asiakirja-aineistossa olevan tosiasiallisen näytön kanssa, jota Hansol ei ole kiistänyt. Toisin kuin komissio oli aiemmin tehnyt, uudelleen aloitetussa tutkimuksessa se otti huomioon kaikki konerullien määrät, jotka myytiin Hansoliin etuyhteydessä oleville unionissa toimiville jalostajille, jotka jälleenmyivät konerullia ilman jalostusta.

(51)

Unionin yleisen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen havaitsema virhe koski [170–190] tonnin määrää, jonka Schades Nordic oli jälleenmyynyt tarkasteltavana olevaa tuotetta riippumattomille asiakkaille. Tässä virheessä oli kyse siitä, ettei komissio ollut ottanut huomioon tätä jälleenmyyntiä, josta Hansol oli ilmoittanut menettelyssä muulla tavoin kuin vastaamalla polkumyyntiä koskevaan kyselylomakkeeseen. Tämä virhe korjattiin lisäämällä tarkasteltavana olevan tuotteen suoran ja välillisen myynnin määrään ne Hansolin tutkimuksen aikana ilmoittamat konerullien määrät, jotka Hansol jälleenmyi Schades Nordicin kautta, kuten johdanto-osan 29 kappaleessa selitetään. Muita korjauksia ei tarvinnut tehdä, koska Hansol oli ilmoittanut, etteivät jalostajat Heipa ja R+S olleet jälleenmyyneet tarkasteltavana olevaa tuotetta riippumattomille asiakkaille.

(52)

Komissio myös kiisti, että se, että komission tekemällä korjauksella on vain vähäinen vaikutus hinnan alittavuuden marginaaliin eikä lainkaan vaikutusta vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevaan analyysiin, osoittaisi, että komissio oli ymmärtänyt tuomioistuinten tuomiot väärin. Unionin yleisen tuomioistuimen tuomiossa todetaan, että ei voida sulkea pois sitä, että komission tekemä virhe saattoi vaikuttaa vahinkoa ja syy-yhteyttä koskevaan analyysiin, mutta siinä ei todeta, että se varmasti vaikutti tähän analyysiin (24). Unionin tuomioistuin totesi 62 kohdassa saman suuntaisesti seuraavaa: ”Kun otetaan huomioon mainitut tiedot, se, että oli ainakin mahdollista, että komissio antoi liian suuren painoarvon tuotteen myynnille etuyhteydessä oleville jalostajille pieniksi rulliksi jalostamista varten ja kasvatti tämän seurauksena Hansolin harjoittamaa tosiasiallista polkumyyntiä, oli riittävää, jotta komission Hansolin harjoittamasta polkumyynnistä tekemän arvioinnin luotettavuus ja puolueettomuus voitiin kyseenalaistaa.” Näin ollen se, että painotusta koskevalla korjauksella oli vähäinen vaikutus tarkistettuun hinnan alittavuuteen, osoittaa vain sen, ettei unionin yleisen tuomioistuimen havaitsema virhe ollut merkittävä. Näin ollen väite hylättiin.

(53)

Unionin yleisen tuomioistuimen havaitsema ja unionin tuomioistuimen vahvistama virhe myynnin painotuksessa vaikutti myös vahinkomarginaalin laskemiseen. Komissio pani unionin tuomioistuinten tuomiot täytäntöön soveltamalla tarkistettuja painotusprosentteja (ks. johdanto-osan 29 kappale) myös tarkasteltavana olevan tuotteen suoran ja välillisen myynnin osalta laskettuun vahinkomarginaaliin sekä etuyhteydessä oleville jalostajille pieniksi rulliksi jalostamista ja myöhempää etuyhteydettömille osapuolille jälleenmyyntiä varten tapahtuneen myynnin osalta laskettuun vahinkomarginaaliin.

(54)

Vertailun tulos osoitti Hansolin vahinkomarginaalin olevan 36,9 prosenttia, kun se tarkasteltavana olevaan asetukseen johtaneessa tutkimuksessa oli ollut 37 prosenttia (25). Koska uudelleen vahvistettu polkumyyntimarginaali on alempi kuin vahinkomarginaali, polkumyyntitulli olisi sovellettavien sääntöjen mukaisesti asetettava todetun polkumyynnin tasolle. Näin ollen Hansolin uudelleen käyttöön otettu polkumyyntitulli Hansolin osalta on 10,2 prosenttia.

(55)

Komissio muistutti, että polkumyyntitulli otettiin käyttöön kiinteänä euromääränä nettotonnia kohti. Tarkistettu lopullinen 10,2 prosentin tulli vastaa 103,16 euron kiinteää määrää nettotonnia kohti.

(56)

Komissio muistutti myös, että yhteistyössä toimimisen aste oli tässä tapauksessa korkea, koska Hansolilta tullut tuonti muodosti unioniin tutkimusajanjaksolla suuntautuneen koko viennin. Sen vuoksi jäännöspolkumyyntitulli asetettiin yhteistyössä toimineen yrityksen tasolle. Näin ollen kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaksi lopulliseksi jäännöstulliksi asetettiin tarkistamisen jälkeen 103,16 euron kiinteä määrä nettotonnia kohti.

(57)

Polkumyyntitullin tarkistettua tasoa sovelletaan ilman ajallista keskeytystä tarkasteltavana olevan asetuksen voimaantulopäivästä alkaen (eli 4 päivästä toukokuuta 2017). Tulliviranomaiset velvoitetaan kantamaan asiaankuuluva määrä Hansolin tuotteiden tuonnissa ja palauttamaan tähän mennessä liikaa kannetut määrät sovellettavan tullilainsäädännön mukaisesti.

(58)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (26) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(59)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo aiheelliseksi ottaa uudelleen käyttöön kiinteämääräinen 103,16 euron lopullinen polkumyyntitulli tonnia kohti tuotaessa Korean tasavallasta peräisin olevaa enintään 65 g/m2 painoista kevyttä lämpöpaperia, joka on rullilla, joiden leveys on vähintään 20 cm, paino (paperi mukaan luettuna) vähintään 50 kg ja halkaisija (paperi mukaan luettuna) vähintään 40 cm (nk. ”konerullat”), joka on tai ei ole pohjapäällystetty toiselta tai molemmilta puolilta, joka on päällystetty lämpöherkällä aineella (väriaineen ja kehitteen seos, joka reagoi lämpöön muodostaen kuvion) toiselta tai molemmilta puolilta ja joka on tai ei ole pintapäällystetty ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 4809 90 00, ex 4811 90 00, ex 4816 90 00 ja ex 4823 90 85 (Taric-koodit 4809900010, 4811900010, 4816900010 ja 4823908520).

(60)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Afrikkalainen sikarutto on kotieläiminä pidettävien ja luonnonvaraisten sikaeläinten tarttuva virustauti, joka voi merkittävästi vaikuttaa tällaisiin eläinkantoihin ja sikatilojen kannattavuuteen häiritsemällä kyseisten eläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirtoja unionissa ja niiden vientiä kolmansiin maihin.

(2)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva lainsäädäntökehys. Afrikkalainen sikarutto kuuluu kyseisessä asetuksessa vahvistetun luetteloitua tautia koskevan määritelmän piiriin, ja siihen sovelletaan kyseisessä asetuksessa vahvistettuja tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevia sääntöjä. Lisäksi komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 (2) liitteessä luetellaan afrikkalainen sikarutto heimon Suidae eläimiin vaikuttavana luokkien A, D ja E tautina, ja komission delegoidulla asetuksella (EU) 2020/687 (3) täydennetään asetuksessa (EU) 2016/429 säädettyjä luokkien A, B ja C tautien torjuntaa koskevia sääntöjä, mukaan luettuina afrikkalaisen sikaruton taudintorjuntatoimenpiteet.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 (4) vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat säännöt eläimistä saatavien sivutuotteiden osalta kyseisistä sivutuotteista eläinten terveydelle aiheutuvien riskien ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi. Lisäksi komission asetuksessa (EU) N:o 142/2011 (5) vahvistetaan tiettyjä eläinten terveyttä koskevia sääntöjä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 soveltamisalaan kuuluvien eläimistä saatavien sivutuotteiden osalta, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat kyseisten sivutuotteiden lähetysten siirtoihin sovellettavia todistusvaatimuksia unionissa. Mainitut asetukset eivät kata kaikkia yksityiskohtia ja näkökohtia, jotka liittyvät riskiin afrikkalaisen sikaruton leviämisestä rajoitusvyöhykkeillä II ja III pidettävistä sikaeläimistä saatavien sivutuotteiden ja rajoitusvyöhykkeiltä I, II ja III luonnonvaraisista sikaeläimistä saatavien sivutuotteiden kautta. Sen vuoksi on aiheellista säätää tässä asetuksessa erityisistä taudintorjuntatoimenpiteistä, jotka liittyvät kyseisiin eläimistä saataviin sivutuotteisiin ja tällaisia eläimistä saatavia sivutuotteita sisältävien lähetysten siirtoihin rajoitusvyöhykkeiltä I, II ja III.

(4)

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/605 (6) hyväksyttiin asetuksen (EU) 2016/429 puitteissa, ja siinä säädetään afrikkalaista sikaruttoa koskevista erityisistä taudintorjuntatoimenpiteistä, joita kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen jäsenvaltioiden on sovellettava rajoitetun ajan mainitussa liitteessä luetelluilla rajoitusvyöhykkeillä I, II ja III. Mainitussa täytäntöönpanoasetuksessa vahvistetut säännöt yhdenmukaistettiin mahdollisimman pitkälle kansainvälisten standardien kanssa, kuten Maailman eläintautijärjestön maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön (7), jäljempänä ’WOAH:n säännöstö’, 15.1 luvun ”Infection with African swine fever virus” (afrikkalaisen sikaruttoviruksen aiheuttama tartunta) kanssa.

(5)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä myös aluejakoon perustuvasta toimintatavasta, jota olisi sovellettava delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/687 säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden lisäksi, ja lueteltava ne jäsenvaltioiden rajoitusvyöhykkeet, joilla esiintyy afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksia tai joihin kohdistuu riski tällaisten taudinpurkausten läheisyyden vuoksi, jäljempänä ’asianomaiset jäsenvaltiot’. Tällaiset rajoitusvyöhykkeet olisi eroteltava afrikkalaisen sikaruton epidemiologisen tilanteen ja riskitason mukaan ja luokiteltava rajoitusvyöhykkeiksi I, II ja III siten, että rajoitusvyöhykkeessä III luetellaan alueet, joilla kyseisen taudin leviämisriski on suurin ja pidettävien sikaeläinten tautitilanne dynaamisin. Lisäksi kyseiset rajoitusvyöhykkeet olisi lueteltava tämän asetuksen liitteessä I ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten toimittamat tiedot tautitilanteesta, afrikkalaisen sikaruton vuoksi tehtävää maantieteellistä aluejakoa koskevat tieteellisesti perustellut periaatteet ja kriteerit sekä jäsenvaltioiden kanssa pysyvässä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomiteassa sovitut, komission verkkosivustolla (8) yleisesti saatavilla olevat afrikkalaista sikaruttoa koskevat unionin suuntaviivat, afrikkalaisen sikaruton leviämisriski sekä afrikkalaisen sikaruton yleinen epidemiologinen tilanne asianomaisessa jäsenvaltiossa ja, tapauksen mukaan, sen naapureina olevissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa. Sen lisäksi tämän asetuksen liitteessä I esitettyjen rajoitusvyöhykkeiden I, II ja III rajoihin myöhemmin tehtävien mahdollisten muutosten olisi perustuttava niihin samoihin näkökohtiin, joiden perusteella rajoitusvyöhykkeet on merkitty luetteloon, ja muutoksissa olisi otettava huomioon kansainväliset standardit, kuten WOAH:n säännöstö, sen osoittamiseksi, että asianomaista tautia ei ole esiintynyt tietyllä vyöhykkeellä tai tietyssä maassa vähintään 12 kuukauteen. Mainittu ajanjakso voidaan tietyissä tilanteissa lyhentää kolmeen kuukauteen ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen esittämät perustelut ja afrikkalaisen sikaruton vuoksi tehtävää maantieteellistä aluejakoa koskevat tieteellisesti perustellut periaatteet ja kriteerit sekä unionin tasolla saatavilla olevat suuntaviivat.

(6)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 hyväksymisen jälkeen epidemiologinen tilanne unionissa on kehittynyt ja jäsenvaltioissa on kerätty uutta kokemusta ja tietämystä afrikkalaisen sikaruton epidemiologiasta. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella uudelleen ja mukauttaa mainitussa täytäntöönpanoasetuksessa säädettyjä afrikkalaista sikaruttoa koskevia nykyisiä erityisiä taudintorjuntatoimenpiteitä, jotta voidaan ottaa huomioon tapahtunut kehitys ja estää kyseisen taudin leviäminen unionissa. Näin ollen tässä asetuksessa säädetyissä erityisissä taudintorjuntatoimenpiteissä olisi otettava huomioon täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 soveltamisesta saatu kokemus.

(7)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2021/605 vahvistetaan afrikkalaista sikaruttoa koskevat erityiset taudintorjuntatoimenpiteet, joita sovelletaan yleisesti rajoitusvyöhykkeillä I, II ja III pidettävien sikaeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirtoihin kyseisiltä rajoitusvyöhykkeiltä. Rajoitusvyöhykkeillä I, II ja III pidettävien sikaeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirrot myös näiden rajoitusvyöhykkeiden sisällä aiheuttavat kuitenkin kyseisen taudin leviämiseen liittyviä riskejä ja vaikuttavat osaltaan siihen, että tautia esiintyy jatkuvasti kyseisillä rajoitusvyöhykkeillä. Afrikkalaisen sikaruton epidemiologinen tilanne asianomaisissa jäsenvaltioissa huomioon ottaen on näin ollen aiheellista säätää erityisistä kielloista ja riskinvähentämistoimenpiteistä, joita sovelletaan pidettävien sikaeläinten lähetysten siirtoihin kyseisten rajoitusvyöhykkeiden sisällä, ja laajentaa unionin säännöissä vahvistettujen nykyisten erityisten taudintorjuntatoimenpiteiden soveltamisalaa koskemaan myös tällaisia siirtoja.

(8)

Tehokkaan ja nopean reagoinnin varmistamiseksi kehittymässä oleviin riskeihin, kuten afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksen vahvistumiseen jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka oli aiemmin ollut taudista vapaa, annettiin ennen tarvittaessa yksittäisiä komission täytäntöönpanopäätöksiä, jotta unionin tasolla voitiin nopeasti määrittää pidettävissä sikaeläimissä esiintyviin afrikkalaisen sikaruton taudinpurkauksiin liittyvä rajoitusvyöhyke, joka koostui suoja- ja valvontavyöhykkeestä, tai kyseisen taudin taudinpurkaukseen luonnonvaraisissa sikaeläimissä liittyvä tartuntavyöhyke, kuten delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/687 säädetään. Unionin sääntöjen selkeyden ja avoimuuden varmistamiseksi on aiheellista, että sen jälkeen kun on vahvistettu afrikkalaisen sikaruton taudinpurkaus pidettävissä tai luonnonvaraisissa sikaeläimissä jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on aiemmin ollut taudista vapaa, kyseiset alueet määritellään unionin tasolla suoja- ja valvontavyöhykkeiksi tai luonnonvaraisten sikaeläinten tapauksessa tartuntavyöhykkeiksi ja luetellaan tämän asetuksen liitteessä II, jossa lisäksi mainitaan kyseisen aluejaon kesto. Jotta voidaan varmistaa pidettäviä tai luonnonvaraisia sikaeläimiä koskevien rajoitusvyöhykkeiden alueellinen jatkuvuus määrätyissä tilanteissa, ja ottaen tarvittaessa huomioon riskinarviointi, olisi myös oltava mahdollista luetella aiemmin taudista vapaat vyöhykkeet rajoitusvyöhykkeinä II tai III tämän asetuksen liitteessä I sen jälkeen, kun afrikkalaisen sikaruton taudinpurkaus on vahvistettu, sen sijaan, että kyseiset vyöhykkeet lueteltaisiin tämän asetuksen liitteessä II.

(9)

Kun otetaan huomioon afrikkalaisen sikaruton muuttuva epidemiologinen tilanne luonnonvaraisissa sikaeläimissä unionissa, tämän asetuksen liitteessä II luetelluilla tartuntavyöhykkeillä olisi delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 63–66 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi sovellettava myös tässä asetuksessa säädettyjä rajoitusvyöhykkeillä II sovellettavia erityisiä taudintorjuntatoimenpiteitä, mukaan lukien asiaankuuluvat poikkeukset. Luonnonvaraisissa sikaeläimissä havaitun taudin edelleen leviämisen välittömän riskin vuoksi ei kuitenkaan pitäisi sallia pidettävien sikaeläinten ja niistä saatavien tuotteiden lähetysten siirtoja muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin tämän asetuksen liitteessä II luetelluilta tartuntavyöhykkeiltä.

(10)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 16 artiklan 2 kohdassa säädetään tietyin edellytyksin sovellettavasta poikkeuksesta, joka koskee pidettävien sikaeläinten tiettyjen pitopaikkojen osalta vaatimusta karjan aitaamisesta kolmen kuukauden aikana siitä, kun kyseisessä jäsenvaltiossa on vahvistettu ensimmäinen afrikkalaisen sikaruton taudinpurkaus. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden tilanne silloin, kun tällaisia karjan aitauksia ei teknisistä ja hallinnollisista syistä voida rakentaa lyhyessä ajassa, tässä asetuksessa on aiheellista säätää pidennetystä kuuden kuukauden määräajasta, jotta voidaan varmistaa afrikkalaista sikaruttoa koskevien erityisten taudintorjuntasääntöjen asianmukainen täytäntöönpano jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on aiemmin ollut taudista vapaa.

(11)

Asetuksen (EU) 2016/429 166 ja 167 artiklassa edellytetään, että maaeläimistä peräisin olevien eläinperäisten tuotteiden, jotka on tuotettu tai jalostettu pitopaikoissa, elintarvikealan yrityksissä tai vyöhykkeillä, joihin sovelletaan kiireellisiä toimenpiteitä tai siirtorajoituksia, lähetysten mukana on oltava asiaankuuluvat eläinterveystodistukset. Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 19 artiklassa vahvistetaan toimijoita eläinterveystodistusten osalta koskevat velvollisuudet sikaeläimistä rajoitusvyöhykkeiltä I, II ja III saatavien tuoreen lihan ja lihavalmisteiden, kuivatut tai suolatut rakot ja suolet mukaan luettuina, lähetysten siirroissa ja luetellaan lähetykset, joiden osalta eläinterveystodistus voidaan korvata terveys- tai tunnistusmerkillä tiettyjen lähetysten siirroissa kyseisiltä rajoitusvyöhykkeiltä. Afrikkalaista sikaruttoa koskevien erityisten taudintorjuntasääntöjen täytäntöönpanon varmistamiseksi tässä asetuksessa on tarpeen vahvistaa mukautetut säännökset, jotka koskevat sellaisten pitopaikkojen luetteloa, joiden osalta asianomaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi korvata eläinterveystodistuksen terveys- tai tunnistusmerkillä tiettyjen lähetysten siirroissa.

(12)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 10 artiklassa vahvistetaan erityiset kiellot, jotka koskevat rajoitusvyöhykkeillä II ja III pidettävistä sikaeläimistä saatavien sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja näiden rajoitusvyöhykkeiden ulkopuolelle. Lisäksi kyseisen täytäntöönpanoasetuksen 31 artiklassa vahvistetaan erityiset edellytykset poikkeuksille, joilla annetaan lupa rajoitusvyöhykkeellä II pidettävistä sikaeläimistä saatavien sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoihin pois kyseiseltä rajoitusvyöhykkeeltä saman jäsenvaltion alueella. Kun otetaan huomioon hyväksytyissä sukusolujen ja alkioiden pitopaikoissa käytössä olevien bioturvaamistoimenpiteiden korkea taso, tässä asetuksessa olisi vahvistettava erityiset edellytykset poikkeuksille, joilla annetaan lupa rajoitusvyöhykkeellä III pidettävistä sikaeläimistä saatavien sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoihin pois kyseiseltä rajoitusvyöhykkeeltä saman jäsenvaltion alueella. Asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi sallittava tällaiset siirrot ainoastaan, jos muiden edellytysten lisäksi luovuttajauroksia ja luovuttajanaaraita on pidetty hyväksytyissä sukusolujen ja alkioiden pitopaikoissa syntymästään lähtien tai vähintään kolmen kuukauden ajan ennen sukusolujen ja alkioiden keräämistä WOAH-säännöstön mukaisesti. WOAH-säännöstön perusteella on aiheellista säätää myös velvollisuudesta testata afrikkalaisen sikaruton varalta vähintään kerran vuodessa kaikki hyväksytyissä sukusolujen ja alkioiden pitopaikoissa, joille on myönnetty lupa sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoihin rajoitusvyöhykkeeltä III, olevat pidettävät sikaeläimet.

(13)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 14 artiklassa vahvistetaan yleiset edellytykset poikkeuksille erityisistä kielloista, jotka koskevat rajoitusvyöhykkeillä I, II ja III pidettävien sikaeläinten lähetysten siirtoja näiden vyöhykkeiden ulkopuolelle. Mainitun asetuksen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa viitataan delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 28 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyyn yleiseen edellytykseen, jonka mukaan kaikki hyväksytyt siirrot suojavyöhykkeellä on toteutettava yksinomaan nimettyjen reittien kautta. Kun otetaan huomioon tässä asetuksessa säädetyt muut riskinvähentämistoimenpiteet, joita sovelletaan rajoitusvyöhykkeillä I, II ja III pidettävien sikaeläinten lähetysten siirtoihin, ja jotta vältetään tarpeettomat rajoitukset, viittaus delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 28 artiklassa säädettyihin yleisiin edellytyksiin, jotka koskevat poikkeusten myöntämistä suojavyöhykkeellä sovellettavista kielloista, olisi korvattava viittauksella kyseisen delegoidun asetuksen 43 artiklassa säädettyihin yleisiin edellytyksiin, jotka koskevat poikkeusten myöntämistä valvontavyöhykkeen kannalta merkityksellisistä kielloista ja joissa edellytetään muun muassa, että kaikki hyväksytyt siirrot tapahtuvat ensisijaisesti pääteillä tai tärkeimmillä rautatielinjoilla.

(14)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 35 artiklassa vahvistetaan erityiset edellytykset luvan antamiseksi rajoitusvyöhykkeillä II pidettävistä sikaeläimistä saatavien luokkaan 3 kuuluvien ainesten lähetysten siirtoihin näiden rajoitusvyöhykkeiden ulkopuolelle samassa jäsenvaltiossa asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 tarkoitettua painesteriloimalla tai tietyillä vaihtoehtoisilla menetelmillä tehtävää eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä varten, lemmikkieläinten ruoan valmistamista varten sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden biokaasuksi tai kompostiksi muuntamista varten. Kun otetaan huomioon asianomaisten menetelmien tehokkuus afrikkalaisen sikaruton riskien vähentämiseksi, tässä asetuksessa on aiheellista vahvistaa myös erityiset edellytykset luvan antamiseksi rajoitusvyöhykkeillä III pidettävistä sikaeläimistä saatavien luokkaan 3 kuuluvien ainesten lähetysten siirtoihin kyseisen rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle samassa jäsenvaltiossa painesteriloimalla tai tietyillä vaihtoehtoisilla menetelmillä tehtävää eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä varten, lemmikkieläinten ruoan valmistamista varten sekä eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden biokaasuksi tai kompostiksi muuntamista varten.

(15)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 44 artiklassa säädetään tiettyjen eläinperäisten tuotteiden erityisistä terveysmerkeistä tai, tapauksen mukaan, tunnistusmerkeistä. Nämä tuotteet olisi merkittävä erityisellä terveysmerkillä tai, tapauksen mukaan, tunnistusmerkillä, joka ei ole soikea ja jota ei voida sekoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (9) 5 artiklan 1 kohdassa säädettyyn terveysmerkkiin tai tunnistusmerkkiin. Mainitussa asetuksessa vahvistetut säännöt huomioon ottaen ja jotta varmistetaan afrikkalaista sikaruttoa koskevien erityisten taudintorjuntasääntöjen tehokas soveltaminen siltä osin kuin on kyse pidettävistä tai luonnonvaraisista sikaeläimistä saatavien tuoreen lihan ja lihavalmisteiden tiettyjen lähetysten siirroista rajoitusvyöhykkeiden sisällä tai niiden ulkopuolelle, erityisten merkkien konkreettinen muoto olisi selkeyden vuoksi vahvistettava tässä asetuksessa, jossa säädetään kattavista teknisistä toimenpiteistä asianomaisen taudin torjumiseksi. Lisäksi olisi otettava käyttöön siirtymäaika tällaisten erityisten merkkien yhdenmukaistetun muodon soveltamisessa, jotta otetaan huomioon toimivaltaisten viranomaisten ja elintarvikealan toimijoiden tilanne niissä jäsenvaltioissa, joissa esiintyy afrikkalaista sikaruttoa ja joiden on toteutettava tarvittavat järjestelyt tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi.

(16)

Afrikkalaisen sikaruton torjunnasta unionissa saadut kokemukset osoittavat, että tietyt riskinvähentämistoimenpiteet ja vahvistetut bioturvaamistoimenpiteet ovat tarpeen kyseisen taudin leviämisen ehkäisemiseksi pidettävien sikaeläinten pitopaikoissa. Nämä toimenpiteet olisi vahvistettava tämän asetuksen liitteessä III, ja niiden olisi katettava pitopaikat, rajoitusvyöhykkeillä I, II ja III pidettävien sikaeläinten lähetysten siirroista säädetyin poikkeuksin.

(17)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 hyväksymisen jälkeen afrikkalaisen sikaruton epidemiologinen tilanne unionissa on kehittynyt edelleen useissa jäsenvaltioissa, erityisesti luonnonvaraisten sikaeläinten populaatioissa, joilla on ollut suuri vaikutus viruksen leviämiseen ja pysyvyyteen unionissa. Huolimatta taudintorjuntatoimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet unionin sääntöjen mukaisesti, luonnonvaraiset sikaeläimet ovat edelleen merkittävä syy taudin leviämiseen ja pysyvyyteen unionissa. Asianomaisen taudin puhkeaminen sikaeläimissä aiheuttaa riskin myös taudista vapaille jäsenvaltioille luonnonvaraisten sikaeläinten liikkumisen vuoksi tai saastuneen aineksen välityksellä tapahtuvan ihmisten aiheuttaman tartunnan leviämisen vuoksi. Kun otetaan huomioon afrikkalaisen sikaruton nykyinen epidemiologinen tilanne unionissa, jäsenvaltioiden olisi toteutettava hyvin koordinoituja ja johdonmukaisia torjuntatoimenpiteitä. Erityisten taudintorjuntatoimenpiteiden soveltamista ennen afrikkalaisen sikaruton leviämistä on suositeltu myös Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) 12 päivänä kesäkuuta 2018 antamassa tieteellisessä lausunnossa afrikkalaisesta sikarutosta villisioissa (10) ja sen 18 päivänä joulukuuta 2019 antamassa tieteellisessä raportissa afrikkalaisen sikaruton epidemiologisista analyyseistä Euroopan unionissa (11).

(18)

Jotta estettäisiin afrikkalaisen sikaruton leviäminen luonnonvaraisten sikaeläinten välityksellä, jäsenvaltioiden hyvin koordinoidut toimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä päällekkäisten toimien välttämiseksi. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä jäsenvaltioiden velvollisuudesta laatia luonnonvaraisia sikaeläimiä koskevat kansalliset toimintasuunnitelmat, jotta estetään afrikkalaisen sikaruton leviäminen unionissa varmistamalla koordinoitu ja johdonmukainen lähestymistapa kaikissa jäsenvaltioissa, jäljempänä ’kansalliset toimintasuunnitelmat’. Kansallisia toimintasuunnitelmia koskevissa vähimmäisvaatimuksissa olisi otettava huomioon EFSAn antamat tieteelliset lausunnot, jotka koskevat erityisesti ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä villisikakannan pienentämiseksi ja vakauttamiseksi ennen kyseisen taudin leviämistä, passiivista seurantaa ja luonnonvaraisten sikaeläinten metsästyksen aikana toteutettavia bioturvaamistoimenpiteitä, jotta voidaan varmistaa yhdenmukainen lähestymistapa jäsenvaltioissa. Nämä kansalliset toimintasuunnitelmat ja niiden täytäntöönpanon vuotuiset tulokset olisi esitettävä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

(19)

Luonnonvaraisten sikaeläinten kannanhoidollisten toimenpiteiden, joita toteutetaan kansallisten toimintasuunnitelmien puitteissa, olisi tarvittaessa oltava yhteensopivia unionin ympäristösääntöjen kanssa, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/147/EY (12) ja neuvoston direktiivissä 92/43/ETY (13) vahvistetut luonnonsuojeluvaatimukset.

(20)

Jotta voidaan ottaa huomioon afrikkalaisen sikaruton viimeaikainen epidemiologinen kehitys unionissa ja unionissa saatu uusi kokemus ja tietämys sekä torjua ennakoivasti asianomaisen taudin leviämiseen liittyviä riskejä, tässä asetuksessa olisi vahvistettava tarkistetut ja laajennetut erityiset taudintorjuntasäännöt. Sen vuoksi täytäntöönpanoasetus (EU) 2021/605 olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella.

(21)

Täytäntöönpanoasetusta (EU) 2021/605 sovelletaan 20 päivään huhtikuuta 2028. Tässä asetuksessa säädetyt erityiset taudintorjuntatoimenpiteet on afrikkalaisen sikaruton nykyinen epidemiologinen tilanne unionissa huomioon ottaen tarpeen pitää voimassa kyseiseen päivämäärään saakka.

(22)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,